Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjasyksy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjasyksy. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. lokakuuta 2021

Eveliina Viitanen: Pidä kiinni kädestäni




 

 

Eveliina Viitanen - Pidä kiinni kädestäni 

Basam Books 2021 

ISBN:
9789523791886

 

22-vuotiaan Ylv

 

an elämä menee sekaisin, kun kaveriporukkaan ilmestyy uusi jäsen. Ylva rakastuu Joosuaan, mutta mies painii oman menneisyytensä kanssa eikä kykene käsittelemään tunteitaan. Sydän särkyneenä Ylva vaihtaa maisemaa ja tutustuu Pirkkaan, joka herättää hänen vielä uinuneen seksuaalisuutensa. Tunteet kiskovat Ylvaa kahtaalle. Samaan aikaan kätilöopinnoissa ammatillisuus ja vakaumus joutuvat törmäyskurssille pysäyttäen toistuvasti elämän harmaita sävyjä tutkimaan. Pidä kiinni kädestäni on kertomus rakkaudesta ja henkilökohtaisten tabujen purkamisesta. Se avaa ikkunan vanhoillislestadiolaisten nuorten aikuisten elämään 2010-luvulla ja rakentaa siltaa molemminpuoliseen ymmärrykseen.

Eveliina Viitanen (s. 1984) on jyväskyläläinen omaishoitaja ja perheenäiti, joka keräilee vanhaa lastenkirjallisuutta ja nauttii lukiessaan sitä iltaisin lapsilleen. Tummasävyisen rikas elämä on opettanut hänet katsomaan maailmaa monesta kulmasta. Hän haluaa antaa äänen vaietuille asioille ja tilaa erilaisuuden kohtaamiselle. Teksteissään hän luottaa autenttisen kuvauksen voimaan: realismi riittää, kun sitä malttaa pysähtyä tutkimaan.

 

 

Kiitos kustantajalle e-kirjan arvostelukappaleesta ja kansikuvan tätä varten käyttöön saamisesta. 

Halusin lukea tämän kirjan heti siitä hetkestä kun sattumalta törmäsin siihen Twitterissä

 

 

Tiesin tai pitäisikö sanoa uskoin teoksesta tulevan hyvän lukukokemuksen ja tietämys tai pitäiskö sanoa usko, ei pettänyt tälläkään kertaa. 

Tiiän, että oon kielellisesti taitava mielikuvien luomisessa ja muissa. 

Kirjan esittelytekstin luettuani mietin, että nyt on löytynyt rutkasti rohkeutta ja voimaa käsitellä kirjallisuudessa uskon yhteisössä rakastumista samaan sukupuoleen. 

Kirjan henkilöiden nimet ovat lumoavia. Niistä ei voi päätellä onko kukanenkin mitä sukupuolta. 

Kirjan edetessä kuitenkin tuli selväksi, että heteroparin rakkautta käsitellään. Sateenkaariyhteisöllä on oma osansa kirjassa myös. 

No worries. Sain kirjalta sitä mitä odotin. Eli paljon ajatuksia ja myös vastauksen erääseen mieltä askarruttaneeseen kysymykseen. 

Noin muutoin haluaisin tosiaan lukea teoksen, jossa päähenkilö kuuluu herätysliikkeeseen, sekä sateenkaariyhteisöön. Se on ymmärtääkseni vaikea yhtälö. Jos Jumala rakastaa kaikkia niin miksei ihminen saa rakastaa ketä haluaa? Minkä vuoksi paimentolaisten pari tuhatta vuotta sitten kirjoittamat stoorit eli niinkun Raamattu? Niin miks tällanen paimentolaisporukka sais määrittää sen kuka rakastaa ketäkin ja minkälaisina tulemme hyväksytyiksi Jumalalle? Jumalahan hyväksyy kaikki sellaisina kuin olemme. Näin ollen mikä oikeus ihmisellä on tuomita? Mitenkä 2000 vuotta sitten elänyt paimentolaisheimo muka määrittää tään nykypäivän elon ja olon? 


Luin kirjan yhdeltä istumalta ja olisin viihtynyt tekstin parissa vieläkin pidempään. 

Luin kirjan e-kirjana ja siksi lainaukset tekstistä ei nyt ole mahdollisia, koska kopiosuoja. 

Jyväskylä on merkittävässä roolissa ja oli kivaa bongata tuttujen paikkojen nimiä ja vähän oppia kaupunkia tuntemaan.

Kätilöopiskelija Ylva tutustuu Joosuaan ja heillä synkkaa hyvin. Ehkä liiankin hyvin. On helppo olla toisen kanssa ja jutella kuin luonnostaan. Kipeistä kokemuksista avaudutaan ja seurustelusta puhutaan. Toinen ei usko kykenevänsä siihen ehkä koskaan ja toinen haluaisi. Vahvoja tunteita riittää. 

Ylvan kipuilusta oli raastavaa lukea. Tiedän miltä se tuntuu ja miltä tuntuu olla ulkopuolinen läheisinään pitämiensä ystävien seurassa juuri silloin kun heitä eniten tarvitsisi. 

Ylvan ja Joosuan väliset viestit ovat sellaista luettavaa joka tekee kipeää. 

Varsinkin sitten myöhemmin kun Joosua käyttäytyy viestissä ikäänkuin mitään syvempää ei heidän välillä olisi koskaan ollutkaan. 

Tästä käytöksen kuvauksesta sain vastauksen siihen mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen. 

Kysymykseni: Voiko   uskon yhteisössä käyttäytyä  toista ihmistä kohtaan niin kylmästi ja julmasti kuin kahden ihmisen välillä ei mitään olisi koskaan ollutkaan ja ikäänkuin pyyhitään kaikki mennyt pois? 

Vastaus: Kyllä voi.

Tämän asian tiedostaminen helpotti omaa ikävääni kun tiiän, etten ole ainoa, jota niin kohdellaan. 

Kirja on fiktiota, mutta fiktion mukaan mahtuu aina ripaus totuutta. 

 

Ylva lähtee parantelemaan haavojaan Turkuun ja suorittamaan opintoihin kuuluvaa harjoittelujaksoa. 

Siellä vietetty aika on todella mielenkiintoista settiä. Nimittäin ammatillisuus ja vakaumus kohtaa. Pohdiskellaan lasten määrän rajoittamista, sitä että ne jotka jaksais eivät saa enempää lapsia esim. terveydellisistä syistä. Kuinka eri tavalla nuo asiat eri perheissä voidaankaan nähdä, vaikka yhteisö olisi sama ja niin edelleen. 

Blogistin omassa elämässähän alkaa olla se tilanne, että olen melko lailla ajan illassa vai miten sitä sanotaan? No, mutta kuitenkin. Niin sitä olin sanomassa, että aika käy vähiin. Ei enää mene montaakaan vuotta siihen, etten enää voi tulla raskaaksi. Luoja varmaan varjelee etten tulekaan. 

 

 

Takas kirjaan. 

 

Ylva tutustuu Pirkkaan ja he alkaa seurustella. 

Kirjassa mietiskellään sitä kuinka voi mennä naimisiin ilman, että tietää sujuuko seksi ja miten voi olla varma kun ei tiiä. 

Ite mietin sitä lukiessa, että missään ei varmaankaan julkisesti puhuta siitä jos käytäntö olisi se, että seksiä kuitenkin kokeillaan ennen avioliittoa. Mitä tahansahan saa tehä kunhan siitä ei jää kiinni. Näin olen asian ymmärtänyt. 

Mietin kans, että onko se mikä on kielletty juuri siksi niin iso osa? 

Pahaa teki lukea kuinka Ylva ja Pirkka päätyivät usein tilanteisiin, jossa olivat kahdestaan ja mitä sitten tapahtui ja mitä enemmän meinasi tapahtua. 

Minkä vuoksi luonnollisesta asiasta tehdään niin vaikea? Kyllä siinä on itse kenenkin mielenterveys ja sietokyky vallitsevia olosuhteita kohtaan vaarassa jos ja kun ei saa toteuttaa haluaan. 

Normaali oloissa sitä vasta vaikeaa on. 

Tästä on jokunen vuosi aikaa kun rakastamani ihminen otti yhteyttä. Uskoin hänen olevan hyvissä aikeissa ja että vihdoinkin olisi meidän aikamme. Meillä oli yhteinen ilta ja yö kodissani. Aamun saavuttua hän vain lähti "kissoja ruokkimaan". En saanut häneen koskaan yhteyttä sen jälkeen. Tunteita oli. Niitä oli. Vaan oliko niitä liikaa? Liikaa, jotta pystyisimme elämään arkea yhdessä? 

Että ei se elämä ruusuilla tanssimista ole vaikka itseään saisi kuinka toteuttaa. 

 

Kirjassa käydään myös Suviseuroissa. Ylva ja Pirkka riitelee siitä kuinka tulevaisuudessa toimittaisi kyseisessä tapahtumassa heidän lasten kanssa. Luin tätä kohtaa ja mietin, että kuinka helppoa, tai helppoa ja helppoa, no kuitenkin. Niin on miettii tulevaisuutta useamman lapsen kanssa siinä vaiheessa kun ei vielä ole ainuttakaan. Sitä luultavasti kuvittelee, että voimavarat riittää aina vain ja rakkautta jokaiselle lapselleen. Minä luulen kuitenkin arjen olevan täysin toista. Luulisin sen olevan sellaista, että pelätään uutta raskautta jatkuvasti ja väsytään vuosien mittaan kaikkeen. Ja ohan se nyt aivan hullua hommaa olla raskaana joka vuosi, saada keskenmenoja kun keho ei enää jaksa, tai kuulla lääkäriltä usein, että seuraava lapsi veisi hengen jommalta kummalta. 

Itse olen tässä vuosien aikana miettinyt, että olisiko minusta ottamaan vastuuta toisesta elävästä olennosta. Ainakaan mun ei tarvii koskaan pakosta tehä ainuttakaan lasta tähän maailmaan. Sokeita äitejä on ollut maailman sivu. En mieti asioita vammani kautta vaan enempi mietin henkisiä voimavarojani ja sitä olisiko niitä vieläkään tarpeeksi perhe-elämään. 

 

Oli kiinnostavaa lukea Suviseuroista. Nehän on vähän niinkun festarit. Viini virtaa ja musiikkia piisaa. Se on ehtoollisviiniä ja laulut virsiä. Vaikka kait siä teinit juo siiderii, kaljaa ja mikä nyt kellekin maistuu. Sitä vaan ei kerrota ulospäin. Ainiin ja kortsuja kuluu tiätty. 

Muistan erään Yleisradion ihmisen joskus sanoneen, että suosittelee Suviseuroissa käymistä siksi, koska sieltä saa oppia puhetyöhön. En tarkkaan muista sitä lausetta, mutta puhetyöläisyyteen siinä viitattiin. 

Siä ne puhujat on niinkun esiintyjät festareilla.... 

 

Kirjasta heräsi se kuva, että ikäänkuin avioliitto olisi tarkoituksen mukainen asia, siis sellainen jota kannattaa tavoitella. Sitte saa sekstailla nii paljo ku haluaa. 

En ymmärrä mikä muka siitä avioliitosta niin pyhän tekis? Ja entäs jos se seksi ei puolisoiden välillä toimikaan? Ikäänkuin avioliitto olisi joku onni ja autuus. Ainoankaan uskontokunnasta riippumatta tapaamani ihmisen en ole huomannut uskon autuaaksi tehneen. 

Ja miksi ihmeessä pakotetaan siihen, että parisuhde on monogaaminen? Kun tossa kirjassa pohdittiin, että kuinka uskaltaa sitoutua avioliittoon jos ei muka oo kertaakaan sekstailtu niin tulipa vaan mieleen, että jos se seksi ei sitte toimi niin avioliitto voi säilyä ja molemmilla olla seksiä muiden kanssa, jotta varmasti saa toteuttaa omia haluja ja tarpeita ihmisen kanssa, jonka kanssa hommat toimii. 

Polyamoria tai polyamoriaa on aina ollut ja tulee aina olemaan. Siis mix ihmeessä kenenkään pitäs kärsiä huonosta ja toimimattomasta seksistä puolisonsa kanssa kun tarjolla on kaikille kaikkea mitä kukanenkin haluaa. 

On myös muita asioita kuin seksi, joka yhdistää ihmisiä. Kumppaneiden kanssa voi käydä voimaannuttavia keskusteluja ja tehä yhteisiä asioita. 

Mulla itellä vois olla kumppani, jonka kanssa ramppaisin musiikkikeikoilla ja toinen kumppani, jonka kanssa viettäisin aikaa ja kuunneltaisi yhdessä kirjoja ja keskusteltaisi niistä, tai katteltas hyviä sarjoja. Molempien kanssa olisi oma tapa olla ja ne yhteiset kiinnostuksen kohteet ja puheenaiheet. Molemmat ois mulle yhtä rakkaita ja tärkeitä ja tietenkin tietoisia toisistaan. 

Ei rakkaus kulu käyttämällä. 

Kirjasta saa kuvan, että kun pappi sanoo aAmen. Niin sen jälkeen ollaan uskollisii kumppanille. Todellisuus on luultavasti toisenlainen. Avioliitto ei ole tae mistään. Kuinka kenenkään tunteet vois kohdistua vaan yhteen ihmiseen? Eihän sitä voi tietää minkälaisia ihmisiä loppu elämän aikana tulee vastaan. Omasta mielestäni toisen ajattelukin on pettämistä. Ei se pettäminen oo pelkästään fyysisesti tapahtuvaa. 

Olen itse kokenut sen, että kun toinen ihminen ei omassa parisuhteessaan saa sitä mitä haluaa. Niin mä oon kelvannut seuraksi, mutta koska ei olla pantu, mutta muuten on oltu ilman vaatteita ja tehty muita asioita toisillemme niin se ei sitten kuulemma ollut pettämistä. Mun mielestä se kyllä oli. 

Ja se oli myös mun hyväksikäyttöä, koska tunteita minulla oli. Heidän kahden onnellinen parisuhteensa jatkui vielä sen jälkeen vaikka kuinka, vaikka kerroin suhteen toiselle osapuolelle mitä olin hänen kumppaninsa kanssa tehnyt. 

Sain sen jälkeen kuulla huoritteluu ja että olen hullu. Tällainen minun arvostelu ja täysi ignooraus ei ole terveen ihmisen toimintaa. 

Oon vaan ollut joku esine, joka otetaan käyttöön sillon kun tarvitaan. Sellaisesta se vasta ihmismieli hajoaa. Viäkö joku miettii, että onko mulla kumppanii vai ei, ja että jos mulla on niin tarviiko syitä sallivuuteeni kaiken suhteen miettiä? 

Kirjan aiheet oli sellaisia, että huomaan taas avautuvani elämästäni enempi tai vähempi. Mulla on oikeus tehä tää. Kukaan ei pahoita tästä tekstistä mieltään ja jos nin kävisi niin minun ei tarvitse siitä kuulla. Sillä enhän minäkään ole saanut tukea silloin kun olen tarvinnut. Oon ollut se kynnysmatto johon pyyhitään jalat. Minun ei tarvitse omassa elämässäni enää koskaan kokea sellaista.

 

Luin joku aika sitten erään haastattelun, jossa puhuttiin siitä kuinka jokainen uskonto huutaa omaa totuuttaan ja että tule meille, mutta älä tule sellaisena kuin olet vaan tule sellaisena kuin me haluamme sinun olevan. Tuo lause oli sen haastattelun parasta antia. Aivan sanatarkasti en sitä muista, mutta jotakuinkin tuota siinä haettiin. 

 

Ainiin ja jos haluaa viä enemmän perehtyä kirjan maailmoihin niin kannattaa katsoa TV-sarja Kaikki synnit. Mieluiten molemmat kaudet putkeen. Katsoin sen alku vuodesta ja itkin ekan kauden viimeisimpien jaksojen ajan, sekä ekojen jaksojen kohalla myös välillä. Eikä tokan kauden jaksojenkaan aikana voinut olla itkemättä. 

 

 

 

Pirkan ja Ylvan suhde päättyy, koska toinen selkeästi haluaa enemmän ja edetä nopeammin kuin mihin toinen olisi valmis. 

Tätä lukiessani minulle tuli mieleen 90-luvulla radioissa soinut kappale, jossa sanotaan näin: 

"Mitä tarkoittaa Rakas? Kun sä sanot sen. Onks se vaan sana jolla pääsee läpi ahtaiden paikkojen?" 

 

Olin juuri ennen kirjan lukemista edeltävänä iltana miettinyt sitä, että loppuuko rakkaus koskaan? Jos oot sanonut rakastavas ja sulle on sanottu sama niin loppuuko se koskaan, vaikka tiet erkanisi? Tulin siihen tulokseen, että ei lopu ja että oon voiton puolella. 

 

Tätä kirjaa lukiessa minua riepoi se, että Ylvalla oli opiskelukaveri, joka ei usko samoin. Mietin kuinka mutkattomilta heidän välit vaikutti. 

Jätän tarkoituksella kertomatta miksi se minua riepoi. 

 

Minä niiiin toivoisin jatkoa tälle kirjalle. Haluisin tietää kuinka Ylvan elämässä käy. Palaako he Pirkan kanssa seurustelutasolle vai ei? 

 

Annan kirjalle viisi tähteä. 

 

Jos haluat lukea kirjan joka mahdollisesti kertoo täysin erilaisesta elämäntavasta kuin omasi. Niin lue tää. 

 

Pari musiikkikappaletta on aivan pakko laittaa tähän loppuun. Ne tulivat myös mieleeni luennan aikana. 

Kannattaa kuunnella lyriikat. 

 

Anssi Kela & Yona - Sä et tiennyt

 

Steps - Living in a lie



Tällä hetkellä blogini tilastoissa neljänneksi suosituin teksti on keväällä kirjoittamani kirja-arvio teoksesta, jossa sivutaan tätä samaa yhteisöä. Tuon tekstin voi lukea tästä. 

 

 

Blogia voi seurata myös somen puolella ja muutamassa blogi palvelussa. 

Tervetuloa mukaan!

 

Blogit.fi,

Bloglovin

Facebook

Instagram, 

Twitter .

perjantai 20. elokuuta 2021

Tunnelmia Kouvolan Dekkaripäiviltä

Kirjatapahtumien syksy alkoi näihin aikoihin tyypillisellä etänä osallistumisellani Kouvolan Dekkaripäiville. Onneksi oli tuo etänä olon mahdollisuus, koska näinä aikoina matkustus olisi itselle haastavaa. 

Luulin, että lähetys olisi esim. Teamsissa tai Zoomissa ja hämmästyin kun olikin ihan Youtubessa. Se olikin kätevä ratkaisu. 



Perjantai 13.08. 



Virittelin tietokonetta lähetyksen seuraamiseen jo hyvissä ajoin iltapäivästä. Pieniä teknisiä ongelmia lähetyksen alussa selkeästi oli, mutta milloinpa se tekniikka olis heti toiminut moitteettomasti. 

Odotin suurella mielenkiinnolla Teemu Keskisarjan Kyllikki Saari aiheista esitystä, mutta on kyllä pakko sanoa, että nyt kun ensi kerran kuulin hänen puhuvan niin esityksen seuraaminen oli erittäin haastavaa. 

Kaikki vain eivät sovi puhujiksi. Tämä oli toteamus ei moite. Suuri osa tästä esityksestä meni täysin ohi. Ilmeisesti saattaa olla jatkoa tulossa aiheesta Kyllikki Saari. 



Ohjelmassa seuraavaksi oli kirjoituskilpailun palkintojen jako. 

Tätä olen aina seurannut suurella mielenkiinnolla niinä kertoina kun olen ollut livenä yleisössä. 

Voittajien ja kunniamainintojen saaneiden nimet olivat itselle vieraita. Tällä kertaa jäi myös ostamatta tuo novelleista koottu kirja. Paikan päällä oli tarjous, jolla olisi saanut kymmenellä eurolla kymmenen kirjaa. Siis näitä aiempien vuosien julkaisuja. Olisin varmasti hyödyntänyt tarjouksen jos olisin ollut osa liveyleisöä. 

Ystävä on uskollisesti skannannut minulle nuo aiempien kesien hankinnat. Eli nuo kilpailu novelleista tehdyt julkaisut. Niitä kun ei ole laisinkaan ollut saatavilla missään muussa kuin fyysisessä kirjamuodossa. 

 

Meillä on systeemi, jossa voi jakaa skannattua aineistoa siten, että se on näkövammaisten saatavilla. Siis Vain Meidän Saatavilla. 

Siellä on kirjallisuutta, jota ei välttämättä muussa muodossa olekaan. Siis tarkoitan saavutettavaa muotoa. 

Julkaisuja skannaa muutaman ihmisen porukka ja tämä systeemi on ollut olemassa lähes 20 vuotta. 

Skannaus on vapaaehtoista. Se ei ole mun juttu laisinkaan. 

Me ollaan yhteistyönä toimittu eli ostamani julkaisu tai julkaisuja on skannattu pyynnöstäni ja olen laittanut niitä muiden iloksi jakoon tuohon palveluun. 

Nyt jäi siis Dekkaripäivien kirjasato kartuttamatta ja skannailematta. Ootellaan parempia aikoja sen suhteen!




Ulkona satoi ja ajattelin kelin olevan oikein suotuisa sisällä oloon ja Kouvolalaiseen jännitysnäytelmään. 



Outi Pakkasen haastattelua seurasin mielenkiinnolla. Siinä tuli uutta infoa itselle. Uutta kirjaa ei julkaista tänä vuonna vaan tämä kyseinen teos nimeltä Pullonkerääjä ilmestyy ensi vuonna. Tähän oli tai on mielestäni oikein ymmärrettävä, pätevä ja hyvä syy. En koe pettymystä vaikka seuraavaa Pakkasta joutuu odottelemaan. Tuntuu, että vastahan kuuntelin sen edellisen, vaikka siitä täytyy jo melkeen vuosi olla. 

Olen nyt kesällä kuunnellut Storyteliin ilmestyneitä 70-luvulla alunperin julkaistuja kirjoja. Ne on kyllä niin aikaansa sidottuja. Sen aikainen Helsinki, lankapuhelimet ja mitä kaikkee onkaan. Ihan viihdyttävää kesäsesongin kuunneltavaa. 




Illan viimeisenä esiintyjänä oli Katleena Kortesuo. Kuuntelin häntä valtavan kiinnostuneesti ja keskittyneesti. Hänestä välittyi kuva, että hän oli todella omistautunut asialleen. Oli ilo kuulla. 

Samalla mietin, että onko se väärin olla kiinnostunut Vastaamo casesta kun ite en oo henkilökohtasesti asian kanssa tekemisissä. 

Jos oisin kuuulunut tai kuuluisin uhreihin niin en uskaltaisi itse todellakaan alkaa kokeileen näitä pimeitä verkkoja ja etsiin sieltä julki olevaa rekisteriä joka sisältää vuodettuja asiakastietoja. 

Tuo Vastaamo tapaus on karmiva kokonaisuus. 


Perjantain osalta ohjelma päättyi ja oli aika mennä nukkuun. Muistelin niitä aiempien vuosien kävelyjä majapaikkaan ja Kouvolalaisella grillillä käymisineen. Ne oli osa elämystä. 




Lauantai 14.08. 

 

 

Lauantai aamu alkoi aiheella Mauri Sariola. Siinä muodostui ongelmaksi, etten tiennyt milloin puhutaan Sariolasta ja milloin Susikoskesta. Esitystä oli muutoinkin vaikeaa seurata. 



Sariolasta päästiinkin sitten nykyisyyteen ja oli aika esikoisdekkaristien. 


Neljä ihmistä oli siinä haastateltavana ja oli välillä vaikeaa tietää kuka on kukanenkin. Kenenkään kirjaa en vielä ole ehtinyt lukemaan ja näyttää siltä, että ainakaan yksi kirjoista ei ole minulle saavutettavassa muodossa laisinkaan. 

Haastattelussa olivat Petteri Leino, Johanna Savolainen, Ilona Tuominen,                        ja Aki Virtanen. 

Haastattelija oli Kaija-Liisa Lindberg. 

Uskoisin, että tulen nämä teokset lukemaan. Sen verran kiinnostavaa juttua riitti.



Näiden jälkeen pääsimme fiilistelemään tai pitäiskö sanoa nostalgisoitumaan tai tunnelmoimaan 1930-luvun kaupunkiympäristöön Terttu Auteren vai onkohan se Autereen johdolla.

Oli kyllä todella mielenkiintoista kuulla siitä kuinka hän kirjansa rakentaa ja mitä ja minkälaisia arkistolähteitä hyödyntää. 

Olin odottanut tätä esitystä valtavasti ja odotus palkittiin. Mielestäni tapahtuman kohokohta. 



Seuraavana ohjelmassa olikin lounas ja oli sikäli hassutusta, että myös se hiljaisuus streamattiin. 

Muistelin kuinka ekalla Dekkarireissulla käytiin Onnenkukossa. Siellä oli aivan ihanaa kahvia ja omenapiirakkaa silloin. Kissamuki ja taulu jotka sieltä Onnenkukosta ostin ovat yhä kodissani. Kahvi maistuu aina kissamukista. Kahvikissat ja kissakahvit. 




Lounaan jälkeen omasta kirjoittamisestaan kertoili JP Koskinen. 

Tuli uutena tietona, että Murhan vuosi-sarjaa oli ollut jo muutama osa valmiina ennen sopimuksia. 

Murhan vuosi on vielä kesken. Olemmehan sentään vasta elokuussa tässä vuoden kierrossa. Hehheh. Tarkoitin kirjasarjaa. Heinäkuuhun saakka ollaan edetty julkaisussa. Itse olen jämähtänyt helmikuulle sarjan kuuntelussa. 

Tässä myöhemmin on tulossa teksti jossa muutenkin kerron vähän viime aikojen lukemisista.

 

 

 

Ohjelmassa oli seuraavaksi Murha sairauden varjolla, toimittajat Lauri Silvander & Miika Viljakainen. 

Pakko sanoa, että tämä osuus meni itsellä hieman ohi. Opin sen verran, että aikoinaan maatiloilta on voinut löytyy arsenikkii ja jopa dynamiittii. Jos ymmärsin oikein niin kyseisiä aineita on käytännössä lähes kuka tahansa voinut ennenvanhaan ostaa. 

 

 

Seuraavana vuorossa oli taas Näkymätön vihollinen teemaa sivuava ohjelmanumero.

 

 Näkymättömät hakkerit fiktiossa ja todellisuudessa – kuka vaanii tietojasi?  Tietokirjailija Petteri Järvinen.


Tämän kuuntelin antaumuksella, koska oli valtavan mielenkiintoista infoa. Siinä tulin miettineeksi, että pitäs varmistaa tietoturva asioita omista systeemeistä. 


Varsinainen viimeinen ohjelmanumero ennen päätössanoja oli 


Suuri kirjailijapaneeli: Onko dekkarikirjallisuus ajan hermolla ja pitääkö sen edes olla? Keskustelijoina kirjailijat JP Koskinen, Jaana Lehtiö, Leena Lehtolainen, Martti Linna ja Timo Sandberg. Paneelin haastattelija Ritva Sorvali.


Aloin tuossa vaiheessa päivää olla jo melko väsynyt sillä niin intensiivisesti olin keskittynyt seurailemaan. Tässä oli jokaisella omakohtaista sanottavaa. En ollut itse koskaan tullut ajatelleeksi, että kirja nimeltä Raamattu on maailman myydyin rikoskirja. Ne tais olla rakkaus, viha, usko, toivo, kauna ja kateus, jotka yleisimmin ovat dekkareiden aiheina ja jotka kaikki löytyvät isosta kirjasta. 

Kun seuraa nuita Afganistan uutisia niin tulee mieleen, että siellä ihmisten kärsimys johtuu uskonnosta. Se ei ole niin yksselitteistä ja hehän lukee aivan eri kirjaa, mutta jos Jumala on kaikille sama niin onko väliä, että kenen nimeen. 

Ei myöskään voida ajatella, että jos ei ois uskontoja niin ei ois sotiakaan, koska aina ihminen jonkun aiheen keksii, että pääsee taisteleen. Tai olen ymmärtänyt, että sellainen on ihmislajin edustaja. 


Piti puhua Dekkaripäivistä, mutta harhauduin sivupoluille. 


Tosiaan viimeinen ohjelmanumero, jossa kiitettiin kaikkia luulisin jäi itseltä tällä kertaa väliin sillä olihan kuitenkin lauantai ja lauantai-illan huuma alkamassa. Saturdaynight fever. 



Tapahtuma oli oikein onnistunut ja ainakin näin saavutettavuus näkökulmasta oli hyvä, että stream olikin Youtubessa. Pidemmät tauot olis voinut jättää streamaamatta, mutta pääasia, että stream toimi oikein hyvin alun ongelmien jälkeen. 


Olisipa tulevaisuudessa enemmän kirjatapahtumia näin etänä seurattavaksi. Tämähän oli ilmainen. Itse olen kyllä valmis maksamaan katseluoikeuksista jos se mahdollistaa läsnäolon etänä. 

Nyt tiesin mitä odottaa, koska useempi kerta tullut vierailtua paikan päällä. 



Lauantain lähetys oli ainakin vielä lauantai-iltana katsottavissa Youtubessa, mutta näköjään ovat molemmat sieltä jo poistuneet. Olisin muutoin linkannut ne tähän. 



Kiitoksia tämän vuoden Dekkaripäivistä kaikille osapuolille! 



Tähän loppuun vielä vuoden 2020 eli edellisen Dekkaripäivien kirjoituskilpailun satoa. 


Kuuntele voittajanovellit podcasteina tai lue pdf-tiedostona
Veitsi, jonka terässä näkyy verta. Kahvassa lukee Kouvolan Dekkaripäivät.
Kouvolan XXIV Dekkaripäivien dekkarikirjoituskilpailussa voittaneet novellit on julkaistu podcasteinä. Kouvolan teatterin näyttelija Satu Taalikainen lukee podcast-voittajanovellit. Nauti ja kuuntele! Jäljempänä olevista linkeistä pääset kuuntelemaan novelleja.  Novellit voit myös lukea, sihen on luotu toinen linkki. Tiedostot ovat pdf-formaatissa. Linkit avautuvat uuteen ikkunaan..

 

 

Podcastit ja pdf-tiedostot löytyvät tästä




Toiveissa ois, että ens vuonna vois osallistua Dekkaripäiville ihan livenä tai näin etänäkin.

perjantai 6. elokuuta 2021

Tapahtumien kirjasyksy 2021


 

 

 

 

Ilmassa alkaa olla kuuman kirjasyksyn tuntua. Näin sanottiin joskus Alivaltiosihteerissä Suomen virallisessa ohjelmassa. Tykkään syksystä, siitä kun on vähän viileämpää ja helpompi hengittää. En ole mikään kovien helteiden ystävä. Näin elokuun illoissa voi poltella kynttilöitä, juoda punaviiniä ja ootella kun syksyn kirjasatoa alkaa tippumaan.
Saas nähä minkälainen tapahtumasyksy tästä tulee, vai tuleeko?
Tässä listaa syksyn kirjatapahtumista.

Viikon kuluttua eli 13-14.08. On Kouvolan Dekkaripäivät paikan päällä Kouvolassa Kouvola-talolla ja myös näihin aikoihin sopivasti etänä.
Oon muutaman kerran ollut kyseisessä tapahtumassa ja siitä on jäänyt hyvä fiilis, sekä mukaan tarttunut ihan fyysisiä kirjoja.

Päiväkohtaisen ohjelman löytää täältä



Kyseessä Kouvolan XXV Dekkaripäivät. 


Itseäni kiinnostavat nämä erityisesti.

Perjantai

17.05-18.00 Kyllikki Saaren näkymätön vihollinen, historioitsija Teemu Keskisarja.


Olen aloittanut tuon Keskisarjan kirjoittaman Kyllikki Saari kirjan ja se on kesken kuten useampi muukin teos.


18.00-18.30 Kirjoituskilpailun tulokset ja kirjan julkistaminen, kirjailija Virpi Hämeen-Anttila.
On aina niin mukavaa olla mukana kirjan julkistuksessa.


19.00-19.30 Kirjailijahaastattelussa Outi Pakkanen, Kini Laine haastattelee.


Tätä odotan suurella mielenkiinnolla. Äänikirjoiksi on nyt alkanut tipahdella aiempaa Pakkasta.



19.30-20.15 Vastaamo - sarja kätkettyjä rikoksia, viestinnän valmentaja, tietokirjailija Katleena Kortesuo.

Tää Vastaamo case on niin karmiva. Oon kuunnellut aiheesta tehdyn äänikirjan ja podcastin yhdistelmän.


Lauantai


09.30-10.00 Susikosken elämän kevät, kesä ja syksy, intendentti Matti Nummenpää.


Tuntuu, että joka vuosi Dekkaripäivien lauantai alkaa aiheella Susikoski. En ole kyseisissä tilaisuuksissa ollut. Ainuttakaan Susikoskea en ole lukenut. En koe jääneeni mistään paitsi. Ollaankin ihmetelty miksi tämä aihe näillä päivillä toistuu vuosittain. Oman dekkarointini aloitin Åsa Larssonin Aurinkomyrskyllä vuonna 2006. Sen jälkeen tuli Pii Marin, Koskinen, Takamäki ja onhan nuita.
Olen ihminen ja ennakkoluuloinen sellainen. Luulenpa, ettei Susikosket olisi tai ole kestäneet aikaa. En halua lukea 50-60-lukujen naiskuvasta.



10.00-11.00 Uudet dekkaristit Petteri Leino, Johanna Savolainen, Ilona Tuominen,                        ja Aki Virtanen. Kaija-Liisa Lindberg haastattelee.


Nää on aina mielenkiintosia. Aikaisempina vuosina muistan näissä olleen esim. Tuire Malmstedt, Annika Eronen ja Seppo Mustaluoto. Nää on mielestäni tosi hyviä, koska voivat herättää kiinnostuksen täysin uuden kirjailijan tuotannon lukemisen aloittamiseen.



11.00-11.30 Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, kirjailija Terttu Autere.
Tätä odotan kovasti. Auteren dekkarit aina siitä ensimmäisestä Kuka murhasi rouva Holmin ovat olleet lukulistallani. Viihdyn siinä 30-luvun kaupunkimiljöössä. Pidän valtavasti siitä miten historiaa on näissä kuvattu. Näitä lukiessa tulee olo kuin itsekin olisi paikan päällä. Varmaan viihtyisin sen aikaisessa kemikaliokaupassa.


12.30-13.00 Miten dekkarisarjan teko ja erillisen dekkarin teko eroavat toisistaan?                 Kirjailija JP Koskinen.


Tää on mielenkiintoinen kuulla. Olen sitä miettinyt miten voi kirjoittaa useampaa kirjaa yhtä aikaa. Alan ammattilaiselta se tietysti sujuukin.


14.15-15.00 Näkymättömät hakkerit fiktiossa ja todellisuudessa – kuka vaanii tietojasi?  Tietokirjailija Petteri Järvinen.

Tätä odotan, koska aihe kiinnostaa ja olen lukenut Järvisen blogia jo jonkin aikaa.


15.00-16.00 Suuri kirjailijapaneeli: Onko dekkarikirjallisuus ajan hermolla ja pitääkö sen edes olla? Keskustelijoina kirjailijat JP Koskinen, Jaana Lehtiö,
Leena Lehtolainen, Martti Linna ja Timo Sandberg. Paneelin haastattelija Ritva Sorvali.


Ruotsalaiset dekkaristit tuntuu kritisoivan Ruotsin yhteiskuntaa kirjoissaan paljonkin. Jännää kuulla mitä suomalaisilla on aiheesta sanottavaa. On mielenkiintoista lukea ajassa olevia kirjoja. Esim. Jokisen Koskisista saa hyvän kuvan siitä kuinka Tampere on muuttunut vuosien aikana.


Syksyn muita tapahtumia:

Dekkarifestivaali 18.09. Järjestetään etänä. Maksulliset liput. Ohjelmisto julkaistaan 10.08. Tässä pientä infoa. Kopioitu sivuilta. 


Brittiläinen Clare Mackintosh saapuu syyskuussa vierailulle Suomeen ja esiintyy Dekkarifestivaalilla. Entisen poliisin ja kotimaassaan palkitun rikoskirjailijan uusin teos Panttivanki (engl. alkuteos Hostage) ilmestyy suomeksi kesällä.
Ruotsalainen Viveca Sten tunnetaan Tukholman saaristoparatiisiin sijoittuvasta Sandhamnin murhat -sarjastaan. Dekkarifestivaalilla hän kertoo syyskuussa ilmestyvästä Lumen uhrit -romaanistaan, joka aloittaa Åren tunturimaisemiin sijoittuvan sarjan.
Kotimaisten rikoskirjailijoiden parhaimmistosta Dekkarifestivaalilla mukana ovat muun muassa kansainvälisen läpimurtonsa tehnyt Max Seeck, festivaalin suojelija Leena Lehtolainen, ylistetyn Vaiettu-romaanin juuri julkaissut Arttu Tuominen sekä uutta verta suomalaiseen rikoskirjallisuuteen tuovat Saija Kuusela ja Martta Kaukonen. Tapahtuman ohjelma täydentyy ja uusista esiintyjäkiinnityksistä tiedotetaan elokuussa. 


Lisätiedot ja liput tästä



Turun kirjamessut järjestetään 1-3.10. Turun Kirjamessut 2021 - Teemana musiikki & auditiivinen kulttuuri ja ajankohtaisteemoina tiedon murros ja hyvinvoinnin taito.

Vaikuttaa mielenkiintoiselta.



Helsingin Kirjamessut 28.–31.10.2021



Helsingin Kirjamessut jälleen lokakuussa
Syksyn suurin kulttuuritapahtuma tarjoaa neljä päivää uutuuskirjoja, keskusteluja ja kohtaamisia kirjailijoiden ja kirjanystävien kanssa. Helsingin Kirjamessut on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurifoorumi, jossa kirjailijat, poliitikot, taiteilijat ja asiantuntijat keskustelevat aikamme ilmiöistä. Kirjamessujen tärkeimpiä arvoja ovat sananvapaus, suvaitsevaisuus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. 


4 päivää Helsingin Kirjamessujen upeaa tunnelmaa
Lokakuussa 2021 päästään taas nauttimaan kirjavuoden sadosta paikan päälle Messukeskukseen! Tänä vuonna osa kirjamessujen ohjelmasta on katsottavissa myös verkossa.
Syksyn suurin kulttuuritapahtuma
Tapaa kiinnostavimmat kirjailijat, seuraa ajankohtaisia keskusteluja, hanki kirjat messuhintaan ja anna ainutlaatuisen tunnelman viedä! Mukana on yli 1000 esiintyjää suomesta ja maailmalta.
Messukeskus tarjoaa Helsingin Kirjamessuille ihanteelliset tilat. Kirjamessujen lavojen sijoittelua on muutettu niin, että ohjelmaa voi seurata entistä väljemmissä tiloissa. Messujen suurin lava Senaatintori on siirretty omaan halliin. Hakaniemi-lavalta otetaan etäyhteys kansainvälisiin kirjailijavieraisiin. Etäyhteyden avulla huomattava määrä todella suuria kansainvälisiä tähtiä pääsee osallistumaan messuille.
Tänä vuonna osa kirjamessujen ohjelmasta on katsottavissa myös verkossa. Verkkokaupasta ostettuihin pääsylippuihin sisältyy kuukauden katseluoikeus verkko-ohjelmaan. Katseluoikeuden voi halutessaan ostaa myös erikseen.
Helsingin Kirjamessujen 2021 lukupiirit on jo julkistettu! Koko ohjelma julkistetaan 28. syyskuuta.
Kirjamessujen 2020 suosituimmat ohjelmat katsottavissa maksutta
Tämän vuoden kirjamessuja odotellessa julkaisemme kymmenen Helsingin Kirjamessut verkossa 2020 -tapahtuman katsotuinta ohjelmanumeroa. Uusi ohjelma julkaistaan aina perjantaisin.

 

Kirjamessujen sivut löytyy tästä

 

Ronja Salmen Sivu kerrallaan -lukuhaaste
Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja Ronja Salmi kannustaa kaikkia lukemaan. Jos kirjaan tarttuminen on vaikeaa ja lukemiselle ei tunnu löytyvän aikaa, tartu Ronjan Sivu kerrallaan -lukuhaasteeseen. Kerro haasteesta myös niille, jotka eivät vielä ole löytäneet tarinoiden maailmaa!
Sivu kerrallaan
Olen jakanut lukupäiväkirjaani Instaan muutaman vuoden ajan. Sinä aikana olen saanut satoja viestejä, joissa tätä tapaa kiitellään. Lukupäiväkirja on innostanut lukemaan niitä, jotka eivät ole lukeneet ja elvyttänyt lukuintoa niillä, jotka ovat kadottaneet arjestaan lukemisen tavan.
Toisaalta lukemistani myös säännöllisesti ihmetellään. Miten löydän aikaa lukemiselle, miten jaksan lukea? Eikö ole vaikea keskittyä? Olisiko minulla mitään vinkkiä lukemisen aloittamiseen?
Uskon, että lukemisessa on pitkälti kyse tavasta. Jos arjessa ja elämässä ei ole tapaa lukea, on suuri kynnys sitten joskus lomalla tai muussa tilanteessa tarttua kirjaan. Kaikille lukemisesta kiinnostuneille olenkin nyt luonut matalan kynnyksen lukuhaasteen, jonka ideana on saada kokemus arjesta, jossa lukeminen on läsnä. Voit ryhtyä haasteeseen omasta uteliaisuudestasi, tai vaikkapa tutkiaksesi sitä, miten lukeminen vaikuttaa mielialaan, keskittymiseen ja unenlaatuun.
Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan!
– Ronja


Sivu kerrallaan haaste löytyy täältä 



Vuoden lopulla on Tampereen kirjafestarit. 

 

Tampereen Kirjamessut – Kirjafestarit on aito kirjailijoiden, kustantajien ja kirjallisuuden sekä kulttuurin ystävien messu-, festivaali- ja pikkujoulutapahtuma. Festarit jalkautuvat elämysten talon lisäksi kävelyetäisyydellä sijaitseville klubeille, teattereihin, kirjastoihin sekä ravintoloihin. Tapahtumassa nautitaan kirjallisuuden antimista, kierrellään esittelyjä ja luentoja, tutustutaan näyttelypisteisiin sekä saatavilla on paljon muutakin ohjelmaa.
Ohjelmisto julkaistaan osoitteessa: kirjafestarit.fi
Huom! Kaikki kirjamessujen liput sisältävät pääsyn Muumimuseoon.
Laita Tampereen kirjamessujen – kirjafestareiden somekanavat seurantaan, niin pysyt ajantasalla:


Itseäni kiinnostaa erityisesti tämä. 


Storytel-äänikirjastudio
Mitä olisivatkaan kirjafestarit ilman äänikirjaa?
Tampereen Kirjafestareilta löydät myös Storytel-äänikirjastudion,
jossa luetaan äänikirjoja, tehdään podcasteja, keskustellaan äänikirjoista
ja kerrotaan vinkkejä oman podcastin tekemiseen.
Storytel-äänikirjastudion tarkempi ohjelma julkistetaan elokuussa 2021. 


Kirjafestarien sivut löytyy täältä 



Huomasinkin tätä kootessani, että tästä tuli melkomoinen sekamelska. Osa syynä se, ettei ohjelmistoja ollutkaan viä julkaistu. 

Ainakin voi merkitä tapahtumat kalenteriin ja laittaa somekanavat seurantaan. 


Toivon Oikein Kirjavaa Syksyä Kaikille!


Agnetha Fältskog: My Colouring Book

My Colouring Book  julkaistiin tasan 20 vuotta sitten.  Albumi sisältää Agnethan omia suosikkeja vuosien takaa.  Levyn nimibiisin ovat levyt...