maanantai 5. lokakuuta 2020

Musiikkia maanantaihin: Huippu biisejä & aallonpohjia

Levyjä syksyyn. Oma suosikkini on Behmin Draaman kaari viehättää. Hienoja sanoituksia ja toteutus on onnistunut. Tarkoitus mennä keikalle vielä tänä syksynä. 

Yle teki hänestä haastattelun äskettäin ja jutun voi lukea tästä.  

Radioissa paljon soinut Hei rakas, jonka voi kuunnella tästä. 

Omia suosikkeja levyltä on Päästä varpaisiin  ja Apokalyptinen häpeä.  

Nuissa lauluissa on itselleni merkityksellistä kerrontaa. Jos antaisin levyille tähtiä asteikolla 1/5 niin tälle antaisin 5/5. 

Levyn voi kuunnella tästä.

 

 

Marraskuussa julkaistaan Maustetyttöjen kakkos levy, jota odotan kovasti. Viime syksynä julkaistu ensimmäinen on ollut kovassa kuuntelussa. Tulen kirjoittamaan levystä myöhemmin. 


 

Suuri pettymys on ollut Saara Aallon uusi musiikkivideo. En tosin ole käyttänyt aikaani siihen, jotta joku olisi kuvaillut mulle videon tapahtumat. Se mitä oon videosta lukenut kommentteja niin sain kuvan, etten haluakaan käyttää aikaani siihen. 

Olen ekan kerran kuullut Saaraa jo vuonna 2007, jonka jälkeen euroviisuissa 2011, Voice Of Finland 2012 ja siitä eteenpäin. Keikoilla käynyt Tampereella ja vähän muuallakin. Suomessa tosin. 

 

Uusi musavideo oli pohjanoteeraus ja toi vain entistä enemmän esille sen mitä siitä seuraa kun halutaan tehä kaikki itse. 

Saaran faniyhteisössähän ei sallita muita kuin vain ja ainoastaan positiivisia kommentteja. Negatiivisiin kommentteihin ei vastata vaan ne poistetaan kokonaan. Se on käsittämätöntä, koska kyllähän julkisuudessa olevan henkilön tulisi kyetä ottamaan vastaan palautetta ja erilaisia mielipiteitä. 

Suomalaisissa medioissa, kuten vaikkapa Yle, Iltasanomat, Iltalehti, HS, tai musiikkilehdetkään eivät ole kirjoittaneet videosta mitään. Tämän hetkistä tilannetta en tiedä, mutta ei ainakaan julkaisupäivänä eikä seuraavana ollut mitään juttua. 

Seuralen Saaraa ja ihmettelen tulevia käänteitä. Fanituksesta ei enää voi puhua. 

Levy-yhtiöiden hylkääminen kertoo mielestäni enemmän kykenemättömyydestä yhteistyöhön ja palautteen tai neuvojen vastaanottamisen vaikeudesta kuin siitä, että itsellä olisi se paras ammattitaito tai että itsetehtynä tulee parasta jälkeä. 

Mielestäni se itse tekeminenkään ja jatkuva omien päätösten tärkeyden korostaminen, sekä jatkuva puhe siitä, että vika oli alan ammattilaisissa ja nyt on helpottavaa kun saa ite päättää kaikesta. Niin tällaiset puheet eivät enää tee minuun vaikutusta eivätkä lisää ihailua tai fanitusta. 

Tuntuu fanien keskuudessa olevan todella tärkeä asia tämä minä ite teen, minä ite pystyn ja tiedän parhaiten. Se on monien fanien mielestä niin siistiä kun uskaltaa olla oma ittensä. Itselleni herää kyllä kysymys, että uskaltaako hän? Kun minusta se vaan vuosi vuodelta näyttää enempi ja enempi siltä, että kaikki tehään itse koska on niin vaikeaa olla muiden kanssa. 

Julkisuudessa vois myös enemmän olla musiikin kuin elämän valintojen vuoksi tai vain siksi, että kerrotaan joka haastattelussa ne samat asiat eli että kuinka Suomessa ei ole lupaa olla se mikä on, muistellaan koulukiusaamista ja sitä kuinka hänen uraan ei uskottu jos hän tekee englanniksi musaa. 

Samat aiheet vuodesta toiseen, ei mitään uusia näkökulmia niihin. Ketään ei oikeasti jaksa kiinnostaa. 

Fani yhteisön mielestä minä olen negatiivinen, koska myöskään siellä ei voida ainakaan aivan kaikkien kanssa rakentavasti keskustella vaan suututaan siitä jos sanoo jonkun poikkipuolisenkaan sanan. 

Fanitus ei ole vaan sitä pyyteetöntä ihailua vaan artistia voi ja tulisi myös kyetä katsomaan muutoinkin kuin sen suuren ihailun läpi. 

Otetaanpa esimerkki. Kuuntelen todella paljon muutamia Madonnan levyjä. Ne levyt on minulle tärkeitä. Seuraan Madonnaa somessa ja luen artikkeleita. Luin huumetarjoiluista synttäreillään tänä vuonna. Se mitä hän haluaa julkisuuteen tuoda on toinen juttu ja musiikin tärkeys osa kokonaisuutta. En loukkaannu jos joku mietiskelee että ei hyvältä näytä hänen elämänsä. Madonna soi kodissani ja thats it. 

Saaran keikoilla tuskin jatkossa käyn saati että ostaisin levyjään. 

Kyseisen videon voi katsoa tästä. 

 

Tällainen on musiikki syksy 2020 itselläni. Entäs sinulla? 

 

Miksipä et ottaisi blogia seurantaan myös somessa? 

Blogit.fi,

Bloglovin,

Facebook,

Instagram,

Twitter   

perjantai 2. lokakuuta 2020

Podcasteja perjantaihin

Lokakuu on käsillä ja K riehuu keskuudessamme yhäti. Osa on etätöissä, eristyksissä muutoin tai karanteenissa. Pitkät sateiset päivät/illat ovat oivallisia aikoja käpertyä sohvalle lämpimän peiton alle  ja lähistölle hyvää suklaata ja iso lasillinen punaviiniä tai kupillinen kuumaa juomaa kuten teetä tai kaakaota, villasukat jalkaan, sekä luureihin hyvä podcast pyörimään.  


Tässä pari podcastia, joista itse tykkään, sekä vinkkejä paikoista, joista uutta kuunneltavaa voi löytää. 


Pari viikkoa sitten myöhäisessä lauantai-illassa törmäsin Facebookin Dekkariryhmässä  tähän postaukseen,  jossa esiteltiin Nordic Noir Finland-podcast, jonka kotisivuille pääsee tuosta linkistä. 


Eka tuotantokausi on julkaistu ja siinä on viisi jaksoa, joista kaksi olen kuunnellut. Ensimmäinen pilottijakso, jossa tekijät kertoivat itsestään ja toinen jakso, jossa haastateltavana kirjailija Christian Rönnbacka. Lisäksi haastattelussa myös lukija Krista Putkonen-Örn. 


Itse tykkään kovasti siitä, että podcastin pitäjät ovat ymmärtääkseni äänikirjojen suurkuluttajia, joihin itsekin kuulun. Työpöydälläni on yhä se lupaamani teksti, jossa käsittelen artikkeleita, joita on äänikirjoista viime vuosina kirjoitettu ja kerron omia kommentteja artikkeleissa esitetyistä mielipiteistä. 


Tässä Nordic Noir Finland podcastin esittely heidän sivuiltaan. 

Nordic Noir Finland -podcastin ensimmäinen tuotantokausi tulee! Viisi jaksoa julkaistaan tällä sivulla sekä iTunesissa ja Google Playssa, sekä hieman myöhemmin Spotifyssa. Viidessä jaksosa puhutaan asiasta ja sen vierestä seuraavin otsikoin:
◦ Pilottijakso: Mitä on Nordic Noir?
◦ Vieraana Antti Hautalehto-kirjojen kirjoittaja Christian Rönnbacka
◦ Äänellä on merkitystä, puhetta äänikirjojen lukijoista vieraana Krista Putkonen-Örn
◦ Nordic Noirin kliseet
◦ Henkilökohtaiset TOP3-listat


Podcastin traileri 



Nordic Noir-podcastin Facebook-sivut löytyy tästä. 


Toivon tälle sarjalle pitkää ikää. 


Podcasts-sovellusta selaillessa törmäsin suomalaiseen Harry Potter aiheiseen podcastiin nimeltä Laituri 9 ja 3/4.

Olen kuunnellut tästä vain yhden jakson: ensimmäisen. Hiihtolomalla vuonna 2002 luin siihen mennessä ilmestyneet Potterit putkeen. En saa mieleeni oliko silloin julkaistu kolme vaiko neljä osaa. Kuitenkin tämän jälkeen oli uuden osan ilmestyminen aina odotettu tapaus. 

Jos joku ihmettelee tahtiani lukea niin, koska elän kaikenlaisten puhuvien vempainten keskellä niin tietokoneen ruudunlukuohjelmalla luettu kirja tai kirjan luku on verratttaen nopeaa. Tämä riippuu tietysti paljolti siitä kuinka nopeaa puhesyntetisaattorin puhetta pystyy kuuntelemaan ja siis näin ollen lukemaan kirjoja tai mitä informaatiota nyt sitten ikinä tahtookaan näytöltänsä lukea, vaikkapa Facebook tai Insta päivityksiä, blogeja, uutisia, tehä Googlehakuja ja onhan nuita. Mitä sitä tavallinen ihminen nyt ylipäänsä tietokoneella tekee. 

 

Meillähän on palvelu, josta voimme ladata päivän sanomalehdet luettavaksi. Valikoimaan kuuluu myös aikakauslehtiä ja muita julkaisuja. Aikoinaan oli myös silloisen Näkövammaisten kirjaston eli nykyisen Celian tuottamia e-kirjoja. Toisaalta mietin voiko kyseistä nimitystä käyttää, koska kyseessä kuitenkin vain näkövammaisille tuotetut julkaisut, joiden lukemiseen tarvitsi erillisen ohjelman, jonka käyttöön luonnollisesti sopimuksen ja oikeudet ja kyseessä suljettu systeemi eli julkaisut avautuivat luettavaksi vain tällä tietyllä ohjelmalla. 

Nykyään Celia ei enää tuota e-kirjoja kyseiseen muotoon. Mainitsemieni lehtien lisäksi voimme ladata samasta palvelusta myös ns. a-kirjoja. Tavallaan typerä nimitys sekin, koska kuitenkin e-aineistosta kyse ja edelleenkin tästä mainitsemastani suojatusta tiedostomuodosta. Tiedostomuoto wlf. E-kirja kun yleensä on Pdf tai Epub-muodossa. Tai näin ajattelisin käsitettävän kun puhutaan e-kirjoista. Tuli mieleen teos nimeltä Mistä puhumme kun puhumme juoksemisesta. En muista kirjailijaa enkä ole kyseistä opusta lukenut. Voisi olla teos nimeltä Mistä puhumme kun puhumme e-kirjoista. 

 

Eksyin taas kirjaville sivupoluille. Jatketaan Pottereista. 

Eli oli hiihtoloma opiskelupaikkakunnalta ja olin käymässä kotopuolessa ja sen viikon aikana perehdyin Potter maailmaan. Koetin palata kyseisiin maailmoihin viime talvena ja koetin kuunnella äänikirjana ekaa osaa, mutta en oikein päässyt mukaan juttuun. Tarkoitus oli kuunnella koko sarja, jotta voisin lukea myös sen Kirottu lapsi joka on se näytelmä, joka tuli joitain vuosia sitten. 

Potter projektin ollessa kesken näin paljon niin en oikein päässyt podcastiin mukaan. Fantasia on kirjallisuutena lähes täysin vierasta. Pottereiden lisäksi ihan satunnaisesti muutama kirja aiheen tiimoilta tullut luetuksi ja toki Narniaa aloitetuksi. 

 

  Tässä esittely podcastista. Teksti on heidän Facebookistaan.


Laituri 9 ja 3/4 on podcast, joka käsittelee kaikkea Harry Potteriin ja velhomaailmaan liittyvää matkalla Viisasten kivestä Kuoleman varjeluksiin. Tule meidän kanssa lukemaan Harry Potterit uudestaan tai vaikka viidennentoista kerran.


Muutamia hyväksi havaittuja podcast paikkoja, joista yksi vinkki tuli eräältä uskolliselta blogin lukijalta. Kiitos kovasti. 


Tälle sivustolle on ymmärtääkseni koostettu kattavasti podcasteja aiheittain. 

 

Suomalaiset Podcastit
Suomalaiset Podcastit näyttää suosituimmat suomalaiset podcastit. Täältä löydät parhaat ja mielenkiintoisimmat suomalaiset podcastit ja missä voit kuunnella niitä. 


Suomalaiset Podcastit-sivustolle pääset tästä. 


Vuosia sitten kuulin sivustosta jakso.fi joka taitaa olla melkoisen laaja paikka podcasteille. 


Tällä viikolla löysin Instasta tilin nimeltä Mitä kuulin. 


Tilin esittely on lyhyt ja ytimekäs. 


Kokemuksiani kuuntelemistani kirjoista ja podcasteista 


Kyseinen tili löytyy tästä. 


Olen vasta tänä vuonna alkanut enempi seurailemaan ja kiinnittämään huomiota podcastien olemassaoloon. Kuunteluun liittyy kuitenkin muutamia ratkaisemattomia ongelmia. Podcast on saattanut olla jo useamman vuoden ja näin ollen jaksoja on paljon. Olisi helpompaa jos olisi alusta asti ollut mukana kuin, että täytyisi kuunnella monta kymmentä jaksoa. Toki jaksot yleensä on eri aiheista, mutta kuitenkin. Tulee olo, että aiemmatkin tulisi kuunnella. Oma aikani on kuitenkin rajallista enkä millään pysty kuuntelemaan ainakaan useaa sarjaa siten, että kuuntelisin alusta asti jaksot. 

Lisäksi podcast kuunteluun kuten mihin tahansa muuhunkin kuunteluun liittyy aina se, että sietää podcasteria tai mikä nimike olisi oikea käytettäväksi henkilöstä, joka podcastissa puhuu? 

Vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen aihe tai vaikka yksittäinen jakso niin jos podcaster ei ole miellyttävän kuuloinen niin en hassaa aikaani siihen. 


Itseäni vanhana markkinoinnin opiskelijana kiinnostaa myös mikä mahtaa olla podcastien ansaintamalli, sekä se mistä olisi kaikkein tuottavinta kuunnella podcast, että onko se Spotify, Podcasts-sovellus, Soundcloud, Acast, Podlay, selaimen kautta podcastin omalta sivulta, vaiko joku muu jota en tässä maininnut? 



Koetan jatkossa päivittää blogia useammin. Bloggerin uudistuksen myötä minulle on kuitenkin tullut aikamoisia haasteita näin ruudunlukuohjelmaa käyttävän näkökulmasta. 


Tämäkin on sinäänsä pitkä postaus ja yksi ongelma liittyy tekstin tallennettavuuteen esim. kun lisään linkin osaksi tekstiä. Aiemmin tämän pystyi tekemään todella helposti, mutta nyt löydän vain varsinaisen julkaise-painikkeen enkä lainkaan ppäivitä tai tallenna vaihtoehtoja. 

Lisäksi aiemmin kun valitsin julkaise vaihtoehdon niin Blogger palasi sellaiseen näyttöön, jossa näkyviin tulivat kaikki aiemmat postaukset siten, että niistä näkyi päivämäärät ja otsikot ja siinä näkymässä olisi voinut valita kaikki tekstit ja halutessaan poistaa ne, sekä myös oli vaihtoehtona kirjoittaa uusi. Tästä näkymästä tiesin, että postaus on siirtynyt luonnoksesta odottamaan julkaisua ja julkaistaan määrittelemänäni ajankohtana. 

Nyt kun en tällaiseen näkymään enäää pääse niin on epävarmuus siitä mitä postaukselle on tapahtunut vai onko se hävinnyt bittitaivaaseen. Nyt kun julkaisen tai pitäisikö sanoa, että kun saan tekstin valmiiksi ja koetan lopetella niin näyttöön tulee esikatselu vaihtoehto, josta tulee valita onko tietokoneella, tabletilla vai puhelimella. Tämän pystyn periaatteessa tekemään, mutta sen jälkeen olen näytöllä, jossa näkyy postaukset samoin kuin ne julkisesti lukijoille näkyvät. Pitää avata Blogger uuteen välilehteen ja tarkastella näkyykö teksti siten, että sen voisi halutessaan palauttaa luonnokseksi ja niin edelleen. 



Tahtoisin enemmän muotoilla tekstiä siten, että olisi väliotsikot. Esim. tässä tekstissä voisi väliotsikoina olla esim. molemmat esittelemäni podcastit omana otsikkonaan ja lisäksi podcast paikkojen esittely ja näiden lisäksi pari muuta väliotsikkoa. 


Käytännössä tiedän miten väliotsikot lisätään, mutta ensin tulisi testata asiaa, jotta myös näkymä näkevälle olisi halutunlainen. 



Podcasteista vielä sen verran, että englanniksihan niitä on valtavasti ja muutaman musiikki- ja kirjallisuus aiheisen jakson olen kuunnellutkin. Lisäksi innostuin kuuntelemaan luultavasti espanjalaista ABBA aiheista podcastia ja siinä kohtaa mietin, että kaikkea se fanius teettää. En nimittäin ymmärrä sanaakaan Espanjaa. 



Olisiko lukijoistani mukavaa, etten hölisisi niin paljoa siitä millä tavalla toteutan asioita, koska en näe? Tässä tekstissä melko paljon juttua, jonka ymmärtää vain alan harrastajat. 

Tarkoitus kartoittaa aiheita, joista kannattaa jatkossa kirjoittaa ja joista ei. 


Mikä mahtaa olla Sinun suosikki podcastisi? Voit kertoa sen kommenteissa kuten myös mistä tykkäisit lukea blogistani enempi ja mistä vähempi. 


Joko olet liittynyt blogin seuraajaksi somessa? 

Näistä linkeistä voit helposti tehdä sen. Kupliva maailmani kiittää.


Facebook

Instagram 

Twitter


Hyviä kuunteluhetkiä syysiltoihin ja mukavaa Viikonloppua!


perjantai 11. syyskuuta 2020

Christian Rönnbacka: Antti Hautalehto-sarja



Tällä kertaa esittelen teille taas yhden suosikki sarjoistani, jonka kanssa matka on ollut monivaiheinen ja jota olen lukenut mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa.

Ensimmäinen osa nimeltä Operaatio Troijalainen julkaistiin vuonna 2012.
Olin huomannut, että tällainen kirja on, mutta siihen aikaan kun ei vielä ollut näitä loistavia äänikirjojen suoratoistopalveluja nykyisessä laajuudessaan niin jouduin joko odottamaan, että kirja tulee Celia-kirjaston valikoimaan ja että se postitetaan minulle. Tai toisena vaihtoehtona oli nuihin aikoihin ostaa teos Elisakirjasta.
Tästä on aikaa se kahdeksan vuotta ja tuntuu, että vois olla enemmänkin. En itse kaipaa takaisin aikaan, jossa odottelin Celiasta cd-kirjojen postitusta ja jännitin, että ehtiikö vaikkapa keskiviikkona postitettu kauan odotettu suosikki kirja perjantaiksi ja voisinko viikonloppuna palata tuttuihin maisemiin.
Äänikirjojen lainaaminen lataus mahdollisuutena omalle koneelle tuli käyttöön seuraavana keväänä eli vuonna 2013. Nyt ei tarvitse sitäkään enää tehdä vaan kirjat saa puhelimeen Celian kuuntelusovellukseen, joka on kyllä valitettavasti mielestäni huonoin äänikirjasovellus, johon olen törmännyt koskaan, mutta ehkä se vaikuttaa ettei kyseessä ole kaupallinen toimija..

Eksyin jaarittelemaan äänikirjoista, joten palataanpa nyt Operaatio Troijalaiseen.

Oli elokuu 2012 ja Tampereella järjestettiin Tapahtumien yö. Vaikka haluaisin niin en muista missä kävimme alku illasta, joka tapauksessa myöhäis illassa esiintyivät Alivaltiosihteerit Tietokirjakaupassa ja menimme sinne hyvissä ajoin ja näin ollen kuulin osan Christian Rönnbackan haastattelusta ja ajattelin, että tämäpä vaikuttaa kiintoisalta kirjalta ja että pitääkin lukea. Alivaltiosihteerit esiintyivät hauskasti myöhäiseen torstai-iltaan ja palasin kotiin kuuntelemaan Madonnaa, koska vain muutaman päivän kuluttua oli Madonnan Helsingin keikka ja keikkakuume oli huippulukemissa.

Kuuntelin kirjan myöhemmin syksyllä, mutta täytyisi kuunnella uudestaan. Celian version lukijakaan ei ollut itselleni mieluinen.

1. Operaatio Troijalainen

Rikosylikonstaapeli Antti Hautalehto on yksinäinen susi. Pohjalaismies on muuttanut Etelä-Suomeen työn perässä, mutta pohjalaisuus ei ole vuosien aikana miehestä kulunut. Hiukan alle 40-vuotias ryhdikäs jääräpää ottaa työnsä henkilökohtaisesti, jopa yksityiselämänsä kustannuksella. Aikaisempi työ Keskusrikospoliisin tiedusteluosastolla ja vuoden virkamiesvaihto Tukholmassa söivät Antin parisuhteen.

Saadakseen kansainvälisen huumeliigan tilille poliisi soluttaa Antin vaaralliseen peitetehtävään. Hänestä tulee pikkurikollinen Harri Kvick, joka värvätään huumeliigan juoksupojaksi Helsingissä.

Operaatio Troijalainen kertoo aiemmin vähän kuvatusta Suomen poliisin peitetoiminnasta. Teos aloittaa rikosylikonstaapeli Antti Hautalehdosta kertovan dekkarisarjan.

Toinen osa nimeltä Julma ilmestyi 2013. Kuuntelin sen myös Celian valikoimista ja kirjallisessa seurassani oli tuolloin sittemmin edesmennyt kissani. Hänen seurassaan uskalsin lukea rankemmistakin asioista. Kirjasta muistan ahdistavan tunnelman.

2. Julma 

 Pyykkituvasta katoaa pienen tytön alushousut. Pian ensimmäinen tyttö kaapataan, ja peloista pahin tunkeutuu perheen arkeen. Asialla on ammattilainen, joka ei jätä jälkiä, ei tapahtumapaikalle eikä uhreihin, jotka hän palauttaa saatuaan haluamansa. Rikosvyyhti aiheuttaa kauhua ja herättää median mielenkiinnon, ja poliisia painostetaan ministeritasoa myöten.

Porvoolainen ylikonstaapeli Antti Hautalehto toipuu vielä edellisestä rankasta tehtävästään kansainvälisen huumeliigan kätyrinä sekä tapauksen ratkaisuun johtaneista viimeisistä käänteistä. Hän saa kuulla luotettavasta lähteestä, että palkkamurhaajat ovat hänen perässään. Rikollisliigan pomo ei ole antanut anteeksi petturuutta ja miestensä kohtaloa.

Kaikilla meillä on menneisyytemme, jonka kohtaamme aina uudelleen ja uudelleen. Mutta millaisiin ratkaisuihin Antti tällä kertaa päätyy, kun vastassa on julma ja joku vielä julmempi?

Kolmas osa eli Rakennus 31 ilmestyi vuonna 2014. Aihe kiinnosti valtavasti mielisairaala osuuksineen ja itselle on jäänyt mieleen kirjan loppu osan tapahtumat mielisairaalassa. Tämä taitaa olla itsellä Elisasta ostettuna. Lukija on mitä parhain.

3. Rakennus 31

Marraskuu. Porvoon lähimaastosta löytyy hauta. Poliisille se ei ole uutta, paitsi että kuoppa komeilee tyhjänä. Kun hautoja sitten löytyy lisää, poliisi joutuu selvittämään mistä on kyse, vaikkei varsinaista rikosta olekaan tapahtunut. Kunnes Hinthaarasta löydetään hautakuopasta alaston mies, jonka käsissä ja jaloissa on naulanjäljet. Ristiinnaulittu ruumis saa tutkijat ymmälleen. Tutkinta mutkistuu entisestään, kun ilmaantuu lisää henkilöitä jotka jotenkin liittyvät tapaukseen. Kaikki jäljet johtavat Nikkilän vanhan mielisairaalan Rakennus 31:een. Sen vaiettu historia on jättänyt ihmisiin arpia, jotka näkyvät vielä tänäkin päivänä. Rakennus 31 on Antti Hautalehto -sarjan kolmas osa. Tutkinnanjohtaja Antti Hautalehdolla ovat vastassaan paitsi vaitonaiset todistajat myös menneisyyden haamut.

Neljäs osa Kylmä syli julkaistiin vuonna 2015. Tämän olen ostanut Elisakirjasta ja kuunnellut toipilaana ollessani ennen joulua. Hukkumista käsittelevää aineistoa luen tietystä syystä ja tässä kirjassa oli hienosti jos niin voidaan sanoa kuvattu asiaa. Itse olen paljon pohtinut miltä hukkuminen tuntuu, mutta ei mennä siihen taustaan sen enempää tässä blogissa.
Tässä kirjassa tuodaan myös hyvin esille Porvoota ja lukiessa tulee mieleen, että olisi hienoa joskus käydä siellä ja myös vanha merkonomi minussa herää ja tulee ajatelleeksi hyödyntääköhän Porvoo näitä kirjoja markkinoidessaan matkailua.
Porvoosta näiden kirjojen lisäksi itselle tulee mieleen kun kirjoissa mainitaan vaikka, että Porvoo 1985. Lisäksi tulee mieleen Porvoon valtiopäivät, Runeberg, Ilkka Remeksen kirjat, vanha kaupunki ja se suklaatehdas.

4. Kylmä syli

Öinen Porvoo pikkujouluaikaan. Parikymppinen mies hoipertelee hilpeänä juhlista kotiinpäin. Aamulla tyttöystävä ilmoittaa hänet kadonneeksi. Jäljet loppuvat Porvoonjoen rantaan, ja tapaus kirjataan komisario Antti Hautalehdon poliisiasemalla tavanomaiseksi katoamiseksi. Muutama yö myöhemmin ohikulkijat kuulevat Porvoonjoesta avunhuutoja. Paikalta pakenee outo huppariin pukeutunut mies, ja uhri löytyy henkitoreissaan vedestä. Komisario Hautalehto alkaa epäillä, ettei aiempi katoaminen ollut sittenkään rutiinitapaus. Seurattavia jälkiä on kovin vähän, sillä virta vie omansa. Eräällä tapauksella on silminnäkijä, mutta ehtiikö tämä ajoissa poliisin puheille?

Viides osa Kaikki mikä kiiltää oli luettava yhdeltä istumalta. Rikolliset elää niin kaukana todellisuudesta, jossa itse elän. Siis tämän teoksen.

5. Kaikki mikä kiiltää 

Komisasario Hautalehto ihmettelee, kuinka porvoolaisilla tyhjätaskuilla on yht'äkkiä varaa elää huumehöyryistä jetset-elämää.

Christian Rönnbacka (s. 1969) on pohjalaissyntyinen dekkaristi, jonka luoma porvoolainen tutkinnanjohtaja Antti Hautalehto on nopeasti voittanut niin lukijat kuin kriitikot puolelleen omaleimaisella huumorillaan ja poliisityön asiantuntemuksellaan. Vankkana pohjana tarinoilleen Rönnbackalla on vuosien kokemus poliisityöstä mm. Keskusrikospoliisissa.

Olen lukenut kuudennen osan Tuonen korpin, mutta koska siitä on aikaa niin vaikeaa kommentoida.

6. Tuonen korppi 

Sipoon metsissä, Talman kalkkilouhoksen yli kaikuu korpin käheä huuto. Nuoret pojat tekevät synkän löydön. Syvällä kallioiden välissä louhoksen pohjalla pilkottaa miehen irtonainen käsivarsi.

Komisario Antti Hautalehto ryhtyy tutkintaryhmänsä kanssa kokoamaan kuoleman palapeliä. Tumman veden uhri ei kuitenkaan suo vastausta. Miksi mies on surmattu ja kuinka ja minkä vuoksi hänet on louhokseen toimitettu? Minkäänlaista järkevää motiivia järkyttävälle teolle ei tunnu löytyvän. Tutkinta vaikuttaa toivottomalta, eikä sitä lainkaan helpota omaisten ja julkisuuden paineet.

Poliisina ja vakuutusetsivänä työskennellyt Christian Rönnbacka on noussut vauhdilla kotimaisen dekkarikirjallisuuden kärkeen. Hänen porvoolaistuneesta pohjalaispoliisista Antti Hautalehdosta kirjoittamansa jännitysromaanit ovat saavuttaneet sekä lukijoiden että kriitikoiden suursuosion.

Seitsemäs osa eli Majakka ilmestyi viime vuonna ja tämän tiimoilta kävin Helsingissä Akateemisen tapahtumassa, jossa oli muutamia kirjailijoita haastateltavana. Helsinki ei sinäänsä ole kaikkkein tutuimpia paikkoja ja näin ollen hieman haahuilimme ja näin ollen tulimme paikalle hieman myöhässä. Ostin kuitenkin valmiiksi signeeratun kirjan. Se jäi harmittamaan, ettei kirjailijoiden kanssa päässyt jutustelemaan.



Syksyllä 2018 olin Pirkkalan kirjastossa Christianin ollessa siellä kirjailijavieraana. Tilaisuuden jälkeen juttelimme hetken ja kerroin Kylmä syli-kirjan merkityksestä. Se oli mieleenjäävä, lämmin kohtaaminen.

Majakka löytyy itseltä sekä painettuna kirjana, että Elisasta ostettuna äänikirjana. Harmi ettei enää ole majakanvartijoita. Kyseiseen ammattikuntaan kuuluminen sopisi minulle mainiosti. Saisin olla kaukana kaikesta ja olisi vain minä ja meri

7. Majakka 



Antti Hautalehdon odotettu comeback!

Porvoon ulkosaaristossa karulla kalliosaarella on jäljellä vain muutama punainen rakennus, joita ylväänä vahtii 150 vuotta vanha Söderskärin majakka. Majakan valo sammui lopullisesti kolmekymmentä vuotta sitten.

Porvoolainen komisario Antti Hauta­lehto ottaa pari päivää vapaata hektisestä työstään ja lähtee saunomaan ystävänsä Larsin kanssa Bodön saareen. 

Yllättäen pimeänä ja autiona vellovan meren ylle syttyy valo. Söderskärin majakka on jälleen päällä. Majakan valokeila paljastaa meressä kelluvan kasvottoman ruumiin.
Kuolema on jättänyt kylmäävän käyntikorttinsa, jonka suolaisia jälkiä porvoolaiset poliisit seuraavat rantaan ja sieltä takaisin hyytävälle merelle.


Sarjan kahdeksas osa on nimeltään Ruska ja sen kuuntelin elokuussa Storytelistä. Tässä herää ikuisuuskysymys pitäisikö kirja myös ostaa jossakin muodossa vai ei. Kun joka tapauksessa maksan lukuaikapalveluun kuukausittain.
Kirjassa ollaan Lapissa, ruumiita tulee ja loppu vaiheessa päähenkilöllä on todella vaikeaa ja loppu jätti avoimia kysymyksiä, joihin vastauksia saadaan seuraavassa osassa ensi vuonna. Aikamoista rymistelyä läpi kirjan, joka oli kuunneltava heti siinä aamuyön hetkessä kun se Storytelistä löytyi.

8. Ruska

Antti Hautalehto -sarjan kahdeksannessa osassa veri virtaa tunturipuroissa

Terävästä tyylistään tuttu Christian Rönnbacka nostaa kierroksia uudessa Antti Hautalehto -dekkarissaan, joka iskee kuin hakku kivikovaan maaperään.

Porvoolaiskomisario Antti Hautalehto on suunnitellut jo pitkään vaellusretkeä Lappiin ystävänsä Larsin kanssa. Loma saa yllättävän käänteen, kun hänet määrätään työtehtäviin kaitsemaan kiinalaismiljardööriä seurueineen Pohjois-Suomen jylhissä maisemissa.

Kalastaessaan ja huuhtoessaan kultaa kiinalaisten kanssa Hautalehto ei osaa aavistaa, että ryhmää seuraa joukko palkkasotureita, jotka suunnittelevat kidnappausta. Hautalehto joutuu laittamaan peliin kaikki taitonsa selviytyäkseen hengissä karussa erämaassa raskaasti aseistettu vihollinen kintereillään.

Christian Rönnbackan kahdeksas rikosromaani Ruska repäisee lukijan Antti Hautalehdon lailla kauas tutuista ympyröistä keskelle Lapin koskematonta luontoa.

Törmäsin tällaiseen lauluun nimeltä Ruska. 

Hauska yhteensattuma kirjan nimeen liittyen. 

Christianin Facebook-sivu löytyy tästä.
 

Kirjojen esittelyt on Kirjasammon sivuilta. 


Vaikka kuuntelen paljon äänikirjoja niin puhun silti lukemisesta. Olen ymmärtänyt, että äänikirjojen kuuntelua halveksitaan eikä pidetä lainkaan lukemisena. Tällaisten keskustelujen lukeminen raivostuttaa. Olen opiskellessani saanut oppikirjat äänikirjoina ja siihen aikaan muuten olivat C-kaseteilla. Yksi juttu johon vedotaan on, ettei äänikirjassa pysty palaamaan tekstissä taaksepäin kun haluaisi tarkistaa jonkun kohdan. En ymmärrä tätäkään väitettä. Joka ainoassa äänikirjoja toistavassa sovelluksessa on mahdollista kelata kirjaa taaksepäin ja eteenpäin, joten aivan hyvin voi palata haluamaansa kohtaan. Vai onko mukamas niin, ettei näkevät henkilöt huomaa sovelluksesta tai sovelluksista tällaisia toimintoja? Ala-asteella esim. historian kokeeseen lukiessani mulla oli pistekirja sekä äänikirjaksi luettu oppikirjan C-kasettiversio, jossa myös luonnollisestikin pystyi nauhaa kelaamaan taaksepäin jos tarve oli. 

Olen myös törmännyt mielipiteisiin, jotta että kun painetussa tai painetusta kirjasta teksti välittyy silmillä ja voi näin itsenäisesti kokea kirjan ja että painettu kirja on se ainoa oikea. 

Tulisiko minun siis ajatella, että koska minä en näe painettua tekstiä niin minä en mitenkään voi ymmärtää kirjaa, koska sen voi ymmärtää vain ja ainoastaan ja ainoastaan vain itse lukemalla? Eli: jos minulla olisi yliopistotason tutkinto niin minä en olisi samalla viivalla muiden saman tutkinnon suorittaneiden kanssa, koska opiskelussani olisin oppimateriaaleja joko kuunnellut äänikirjana tai tietokoneen tai puhelimen ruudunlukijan lukemana tekstinä. Eli olisinko siis näin ollen muita ihmisiä tyhmempi, koska en itse silmäile kirjoitettua oppikirjaa? 

Tätäkö siis haluavat kertoa he, jotka eivät pidä äänikirjojen kuuntelua lukemisena tai muutenkaan arvosta äänikirjaa? Näinkö se on nähtävä? 

Minulla on ajatuksena koota postaus, jossa linkitän äänikirja aiheisiin artikkeleihin ja kommentoin niiden väitteitä, joten tällaista ainakin luvassa vielä tämän vuoden puolella. 

Olen löytänyt ainakin yhden blogin, jossa aiheena äänikirjat. Blogi nimeltään Kuunnellut äänikirjat löytyy tästä.

lauantai 5. syyskuuta 2020

Dance FM Radio Finland

Pari viikkoa sitten huomasin Facebookin  ysäri musiikkia =) <3-ryhmässä juttua   Dance FM Radiosta.
En ollut aiemmin tästä tiennyt, joten pitihän heidän lauantainen lähetyksensä ottaa kuunteluun.

Tulee niin nostalginen olo näitä lähetyksiä kuunnellessa. Voi elää uudelleen nuoruutta. Ohjelmassa parasta on se, että suuri osa kappaleista on sellaisia, joita en muista ikinä kuulleeni tai sellaisia, joita en muista Suomessa soitetun koskaan tai lähes milloinkaan. Toisaalta eipä mulla ollut 90-luvulla muita kanavia kuuntelussa kuin Radiomafia, joten en tiedä mitä mahdollisesti muualla on soiteltu.
Ilo on myös, että aiempia lähetyksiä voi kuunnella Mixcloudista. Tätä kirjoittaessani sieltä soi vanhin lähetys, jonka löysin ja joka on tämän vuoden alusta. Näissä riittääkin kuunneltavaa ja fiilisteltävää pitkäksi aikaa.

Lähetykset siis lauantaisin klo 19 täällä. Tai vaihtoehtoisesti puhelimella listen2myradio sovelluksen kautta hakuun Dancefmradio.

Kanavalla on myös Facebook sivut, joilla voi käydä toivomassa biisejä tuleviin lähetyksiin. Fb sivu löytyy tästä Dance FM Radio.
 
Vanhemmat lähetykset Mixcloudista löytyy tästä.

Nautinnollisia & Nostalgisia Kuunteluhetkiä!

tiistai 25. elokuuta 2020

Celine Dion: Courage World Tour

Jos olisi toisin niin oisin nyt matkalla Helsinkiin ja odottaisin iltaa ja Celine Dion keikkaa. Korona kuitenkin sotki kaiken ja konsertti toteutuu toivottavasti ensi kesänä. 

Tein Youtubeen soittolistan, jossa omia suosikkeja, livevideoita ja harvinaisempia juttuja. 

Lista päivittyy, koska tuotanto on laaja ja Youtubessa erilaisten versioiden ja livetaltiointien määrä niin valtava. 

 

Tässä siis lista. 

 

Celine Dion: My Favorites, Live & Rarities 

lauantai 8. elokuuta 2020

Taukoa bloggaukseen

Blogi jää nyt määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Tarkoitus oli tänä syksynä aloittaa opiskelut, mutta tämä poikkeusaika vaikuttaa asioihin. Arki - ihan perus arki on myös muuttunut, joten aikaakaan bloggaukselle ei tahdo jäädä. 

 

Kiitos lukijoille tähän asti. Katsotaan palaammeko asiaan ja minkälaisin tekstein. 

 

Hyvää syksyä. 

torstai 6. elokuuta 2020

Riko minut ehjäksi

Asioista selviää vai selviääkö? Miten jaksaisit itse elää sen jälkeen kun huomaat, ettei läheisenäsi pitämäsi ihminen olekaan sitä mitä olet uskonut hänen olevan? Vaikkei se uskon asia olekaan.

Kun kirjoitan tätä on toukokuun ilta ja aurinko paistaa. Nautin siitä, että tässä Bloggerissa voin ajastaa tekstin vaikka kymmenen vuoden päähän. Nyt loppu kesä kyllä riittää ajankohdaksi oikein hyvin kun tulee vuosi tapahtuneesta.
Tässä tämä henkilökohtainen kirjoitus. Ehkä henkilökohtaisin. Tätä henkilökohtaisempi taitaa olla tuo lapsettomuudesta kertova teksti.

Reilut kymmenen vuotta sitten tutustuin ihmiseen, jonka kanssa tulin hyväksi Ystäväksi. Olimme tavanneet jo vuosia aiemmin yhteisten tuttujen kautta, mutta silloin emme oikein olleet juurikaan jutelleet. Tuleva Ystäväni kuitenkin muisti minut, sekä henkilön, jonka kanssa jaoin elämäni silloin.
Meidän kolmen kohtaamisesta tuolloin vuosia sitten riitti paljon juttua koko sinä aikana kun olimme tekemisissä. Ex-Ystäväni kyseli paljon tästä henkilöstä, jonka kanssa elämäni kulki silloin vuosia aiemmin. Kävimme aina uudestaan ja uudestaan läpi sitä meidän kolmen kohtaamista ja hän kyseli paljon samoja asioita. Joskus tulin miettineeksi kuinka raskasta on jauhaa vuosien takaisesta elämäntilanteestani aina uudelleen ja uudelleen ja mietin, että mahtoiko hän olla kiinnostunut silloiseen elämääni liittyneestä ihmisestä. Tämä oli myös vaikeaa, koska en itse tiennyt ko. hlön nykyvaiheista yhtään mitään.
Ystävyys jatkui huolimatta näistä useista kyselyistä ja tilanteen vatvomisesta. Ystävyyssuhteestamme ja yhteydenpidostamme tuli tiivistä ja lopulta jokapäiväistä. Kävin läpi aikuisen elämäni vaikeinta aikaa ja olen kiitollinen jokaiselle, joka auttoi silloin.
Ystävyys tuli siihen pisteeseen, etten enää voinut sietää ja niinpä yhteys loppui joksikin aikaa, kunnes palasi taas hetkeksi päättyen sitten lopullisesti.
Sain tietää hänen ystävystyneen sen henkilön kanssa, josta oli minulta kysellyt näinä vuosina. Itsehän en kyseisen henkilön kanssa voi olla tekemisissä, koska olemassaoloni muistuttaa häntä menneistä. Mielestäni asioita ja ihmisiä ei noin vain pyyhitä pois kartalta.
Onhan perin kummallista, että tuntemani henkilön kanssa voidaan olla tekemisissä päivittäin, mutta kanssani ei. Ilmeisen läheisiä ystäviä, kavereita tai mitä he sitten ovatkaan, koska ex-ystäväni etunimi on ex-kumppanini lapsen nimenä. Tämä ei voi olla sattumaa.
Muistan kuinka ex-Ystäväni kertoi tästä nimi asiasta. Otin asian rauhallisesti, koska olin päättänyt etten antaisi heidän välisensä ihmissuhteen vaikuttaa.
Kyllähän se vain väistämättä vaikuttaa. Minua askarruttaa kaksi kysymystä: 1. Miten voi olla niin, että yhteydenpito minuun on niin haitallista, mutta muihin ei? 2. Kun on vuosikausia kysellyt minulta toisen ihmisen asioista ja ikäänkuin osoittanut kiinnostusta ja kun on kysellyt muista ihmissuhteistani ikävään sävyyn: Niin miksi minun pitäisi uskoa, ettei näillä kahdella ihmisellä ole mitään meneillään? Ainiin ja vielä kysymys numero 3. Miten voit tutustua ja ystävystyä Ystäväsi ex-kumppanin kanssa ja kuvitella, että kaikki jatkuu kuin ennenkin?
Koetin viime vuonna saada vastauksia näihin kysymyksiin, mutta jäin vaille vastauksia. Sain tilalle kyllä maininnan poliisista, mutta koska poliisi ei ehdi edes kaikkia oikeita tehtäviään hoitamaan niin heitä ei voi pari sähköpostiviestiä kiinnostaa.
Luonnollisestikaan en ole tekemisissä kummankaan henkilön kanssa. Ymmärsin, että mulla on hyvä Ystävä, joka välittää minusta, mutta ymmärsin väärin. Mainitsemani ex kumppani on minun ensirakkaus. En kerro stooria enempää.
Tämän kaiken jälkeen pitäisi siis vielä jaksaa uskoa.

Viime elokuusta lähtien olen vain halunnut olla yksin. Olen ajatellut, että antakaa mun olla. Itse en ystävystyisi läheiseni entisen kumppanin kanssa. En toimisi ketään kohtaan siten kuin mua kohtaan on toimittu.

Minä elän omaa elämääni ja tekstissä mainitut elävät omaansa, tai mitä sitten tekevätkään.

Kun jaksan päivän, jaksan myös sen seuraavan päivän.

En anna kenenkään kohdella itseäni huonosti enää koskaan.
Pettymyksen tunne on musertavaa ja se tunne hautaa alleen kaiken muun kauniin mitä elämässäni on. Siis jos annan tunteen vaikuttaa. Hetkittäin tämä pettymys tulee mieleeni. Koetan aina muistaa, ettei sen ajattelu muuta tapahtumia ja ettei mun kannata ajatella sitä, koska oloni vain huononee ja huononee jos jään liiaksi kiinni siihen.
En halua kokea samaa enää uudestaan, mutta elämästähän ei voi ikinä tietää.
Huonoina hetkinä tuntuu, että ihmissuhteilta ja luottamukselta on pudonnut pohja pois. Kait se on luonnollinen reaktio siihen kun huomaat, ettei ympärillä olevat henkilöt ole sitä mitä olet luullut heidän olevan.
Koen itseni hylätyksi, mutta se tunnehan on minulle tuttua muutenkin. Eipä siitä tunteesta sen enempää, koska blogin ei ole tarkoitus olla sairauskertomus.
Huonoina hetkinä myös mietin kuinka täyttä elämää voin nykyisissä ihmissuhteissani elää, vai voinko?
Ymmärtääkseni mulla on oikeus tuntea surua tästä tapahtuneesta. Kokonaan toinen juttu on se miten käytän sitä tunnetta. Annanko sen pilata elämäni vai koetanko elää sen kanssa?
Joskus myös tuntuu, että ikäänkuin jompikumpi tai molemmat häpeäisivät myöntää lähipiirilleen, että tällainenkin henkilö kuin Annukka on osa elämää tai on ollut.
On myös suuret luulot jos kuvittelee, että vuosien jälkeen yhä haluaisin. Se taitaakin olla toinen meistä joka yhä haluaisi, en minä. Omia tunteitaan pelätään, ei minua.
Tämä ei tule tästä valmiimmaksi. Voin itse tulla ehjemmmäksi ajan kanssa.
Itse en olisi päivääkään ihmissuhteessa, jossa rajoitetaan yhteydenpitoani itselleni elämän varrella tärkeiksi muodostuneisiin henkilöihin. Toisaalta eipä tämmösiä tarvitse edes miettiä kun en ole parisuhdeainesta muutenkaan. Mulla on ollut niin paljon vastoinkäymisiä, että mitäpä minusta edes olisi jäljellä mihinkään parisuhteeseen tai ystävyyssuhteisiin?


Muutamia vuosia sitten pidin juhlat, joiden jälkeen ex-ystäväni arvosteli jokaisen vieraan käyttäytymistä hyvin yksityiskohtaisesti. Luulen sen johtuneen siitä, että koska hänellä ei omassa elämässään ole Ystäviä niin täytyy arvostella kaikki vastaantulijat, koska kateellisuus mun lähipiiriä kohtaan oli vuosien ajan hyvin ilmeistä.
Mietin minkälaisen kakun haluan juhliini ja mistä hommaan sen. Minun ei kuulemma kannattaisi hommata kakkua mistään ammattilaisleipomosta. Ikäänkuin en olisi juhlieni ja kakun arvoinen ja ikäänkuin en olisi minkään arvoinen muutenkaan. Omissa juhlissaan ex frendilläni oli kyllä kallis kakku ja muutenkin tuntui, että kyseiset ex frendini juhlat olivat ennemminkin järjestetty näyttämisen halusta kuin siitä, että kootaan läheisimmät yhteen juhlistamaan.

En ole koskaan kenenkään toisen kanssa törmännyt siihen, että jokaisen henkilön kohdalla jonka minä esittelen niin jälkeenpäin kysellään, että mitä se tai se sano musta. Sitten kuitenkaan ei itse kerrota mulle mitä mun ex-kumppanin kanssa on minusta juteltu. Ystävyys on jotain aivan muuta kuin hyväksynnän hakemista mulle läheisten ihmisten kautta. Toisaalta sen ehkä jotenkin ymmärtää kun muistaa hänen oman lähipiirinsä arvostelleen mun hiustenväriä ja vaatteita. Tuollaiset kyllä kerrotaan ja kysellään jatkuvasti mitä hänestä itsestä on sanottu, mutta sitä minkä haluaisin eniten tietää niin sitähän ei mulle kerrota, tai siis kerrottu.

Kattelin sarjaa omavaraisista ihmisistä. En tiiä löytyykö Yle areenasta enää. Sarjassa eräs henkilö sanoi vihaavansa ihmisiä siksi mitä ne on tehneet ja mitä ne on jättäneet tekemättä. Näinhän se on omalla kohdallanikin. En ole sosiaalinen enkä viihdy ihmisten seurassa. Toteutan vain opeteltuja käyttäytymismalleja.

Onhan se melkoinen juttu, että kirjoitan ihmissuhde ongelmistani tähän blogiin, jonka alkuperäinen tarkoitus oli jakaa positiivisuutta ja luoda iloa ympärilleen.
Katkeroidun enempi tai vähempi. Toisina päivinä se, että en ollutkaan itselleni tärkeille ihmisille tärkeä tuntuu pahemmalta kuin toisina päivinä. On myös hetkiä jolloin en muista näitä kahta ihmistä ja vain nautin elosta ja olosta.
On vaikeaa käsitellä hylätyksi tulemisen tunnetta. Lisäksi on vaikeaa hyväksyä sitä kun tuntuu, että näiden kahden henkilön on aina ollut vaikeaa tuoda läheisilleen esiin, että Annukka on heidän elämässä tai elämissään. Ikäänkuin tunteita minua kohtaan tai ystävyyttä minua kohtaan pitäisi jotenkin salailla. Tämä pohjaa täysin omaan kokemukseeni tai omiin kokemuksiini, joita en ala tässä ruotimaan.
Sanottakoon vielä, ettei elämä kanssani ole helppoa. Minulla on kuulemma ikävän suora tapa sanoa asioista ja muutenkin ikävä tapa tuoda asioita ilmi. Toiset joutuu sen piirteen kanssa tekemisiin enempi kuin toiset. Olen koettanut harjoitella erilaista tunteiden ja mielipiteiden ilmaisua, mutta ainakaan kirjoittaessani tai ylipäänsä kirjoitetussa viestinnässä en ole onnistunut muuttamaan huonoja tapojani, vaikka olen tunnistanut ongelman.
Livenä kun mua näkee niin ei välttämättä uskoisi, että voin kirjoittaa niin suoraan ja ikävällä tavalla.

Itselleni on ok, ettei minusta ja tässä aiemmin mainitusta ensimmäisestäni tullut loppu elämän kestävää lovestoryä. Pidän ikävänä asiana hänen ja ex frendini välistä, mitä heillä onkaan. Ehkä suhtautuisin siihen eri tavalla jos hän ei olisi jatkuvasti kysellyt ko. ihmisestä tuntemisemme aikana. Pidän myös omituisena sitä, että toinen näistä ihmisistä on ikäänkuin mua ei olisi hänen elämässään koskaan ollutkaan. Se on asia, joka mun on vaikeaa ymmärtää saati hyväksyä. On olemassa sellainen sana kuin Anteeksi, mutta kyseisen ihmisen kohdalla minusta tuntuu, että se on vain sana jonka sanomalla pääsee irti kaikesta mitä on tehnyt ja sen sanan sanottua niitä asioita ei enää koskaan ikäänkuin muisteta eikä myöskään tuoda esiin. Tällainen ajattelutapa ei mielestäni toimi terveellä arvopohjalla.

Jos joku erehtyisi kysymään, että mitä mä haluaisin, että tämän sotkun suhteen tapahtuisi niin vastaisin, että en tiiä. Ainut mitä tiiän on, että olen surullinen siksi, että tilanne on se mikä se on ja että joskus tuntuu melkoisen pahalta ja sietämättömältä. En myöskään aio, enkä halua olla näille kahdelle, enkä kellekään muullekaan ihminen, johon pidetään velvollisuudesta yhteyttä. Siis pidettäs yhteyttä, koska tiedetään, että Annukka tarvii.
Toisen olen tuntenut sellaiset 20 vuotta ja toisen kymmenisen. Paljon on tapahtunut, rahaa palanut ja puhelinlaskuja makseltu jotta olen saanut olla näiden ihmisten rakkaudessa. Aikaa, ystävyyttä tai asioita ei mitata rahassa, mutta en parempiakaan määreitä jaksanut keksiä nyt kuin nuo.

Kannan jatkuvaa surua ja mieluiten olen yksin omassa rauhassani kotonani ja pidän puhelintani älä häiritse-tilassa ja olen ottanut muuutoinkin kaikki ilmoitus asetukset pois, jotta saan vaan olla ja keskittyä olemiseeni ja tunteisiini. Tämä ei ole ihan koko totuus, mutta lähes tulkoon.

En voi muuttaa näitä ihmisiä. Voin vain muuttaa omaa suhtautumistani tapahtumiin ja heihin. Tää teksti ei paranna kuvaa minusta heille jos sattuisi niin ikävästi käymään, että joku linkittäisi kirjoitukseni heille. En usko sen tapahtuvan, koska kaikilla meillä on omakin elämä, eikä sitä liikuta suuntaan taikka toiseen se mitä se Annukka siellä blogissaan kirjottelloo.

Jos oisin rakastunut rakkauteen niin mähän oisin rakastunut vähän väliä. Mulla on kaksi rakkautta. Ensimmäinen ja viimeinen. Viimeisestä en kirjoita tähän blogiin koskaan. Ensimmäisestä kirjoitin jo.

Vielä muutamia huomioita.

Hylätyksi tulemisen tunne on vahva. Pystyn sanomaan tarkan päivämäärän ja ajan ja paikan milloin se alkoi. Silloin taisi mennä peruuttamattomasti rikki jotakin minussa. Olen hyvin harvoille avannut ensimmäistä rakkaussuhdettani ja sen päättymistä ja päättymisen vaikutuksia. Tosin ne vaikutukset on kyllä näkyneet yli puolet elämästäni kun olen tunteitani sisälläni kantanut.

Olen myös usein kohdannut ilmiön, joka on seuraavanlainen: tutustutaan ja Ystävystytään, viihdytään ja ollaan tekemisissä päivittäin. Sitten kaikki tämä loppuu kuin seinään enkä saa koskaan tietää mitä tapahtui. Mitä tein tai sanoin väärin. Vahvasti on mieleeni jäänyt kesäinen ilta, juomaa mukana kun kävellään Helsingin katuja ja olen niin onnellinen. Seuraavana kesänä tai alku syksyä se on, toinen on kuin ei tuntisi minua lainkaan.

Olen opetellut olemaan yksin, koska en halua enää koskaan kokea suurta tunnetta ja pettyä sitten ja tulla hylätyksi taas.


Muutama biisi tähän loppuun. Otsikko on yhdestä kappaleesta ja nuo muut biisit muuten vaan kuvaavat tilannetta.
Emilia Ekström - Riko minut ehjäksi 
Emilia Ekström - Sanotaan Sitä Ystävyydeksi
Titiyo - Right Or Wrong
Emeli Sandé - My Kind Of Love
Sarah Brightman - This Love

Heart: Heart

Heart on julkaistu kesällä -85. Sehän oli oikeinkin hyvä vuosi! Blogisti on kyseistä vuosikertaa ja synttärit osuu tähän maaliskuuhun, joten...