Näytetään tekstit, joissa on tunniste SAGA Egmont. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste SAGA Egmont. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. maaliskuuta 2026

Eveliina Viitanen: Jää lähellemme







Eveliina Viitanen - Jää lähellemme 


© 2024 SAGA Egmont (E-kirja): 9788727207001


Veljiä ja sisaria - Kirjasarja


Osa 2/2 


Cover image: Midjourney



Kun voimat loppuvat, kantavatko usko ja rakkaus?

Frans ja Kaisla ovat nuori vanhoillislestadiolainen aviopari, jolla on viisi pientä lasta. Parin arkea kuormittavat lasten terveyshuolet, Fransin epäsäännölliset työajat ja raha, joka on välillä tiukassa. 

Pian Frans ei muista, koska olisi viimeksi ollut iloinen. Ensin pomo käskee voipuneen miehen sairauslomalle. Sitten neuropsykiatrisista haasteista kärsivä tytär Katriina aiheuttaa onnettomuuden, joka vie lapsikatraan vanhimman sairaalaan. Frans romahtaa, ja apua etsitään suljetulta osastolta.

Kaisla jää huolehtimaan lapsista yksin, ja Frans saa aikaa toipua. Vankka usko ja yhteisön apu kannattelevat Kaislaa, mutta tarvitaanko perheen pelastamiseksi muutakin?

Jää lähellemme on itsenäinen jatko-osa romaanille Pidä kiinni kädestäni. Se kuvaa tuoreella otteella isän uupumista sekä nuoren perheen elämää vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä.

Eveliina Viitanen (s. 1984) on jyväskyläläinen kirjailija. Viitanen on tarkastellut herätysliikettä koko ikänsä sisältä päin, mikä tuo hänen teoksiinsa poikkeuksellista autenttisuutta.



E-kirja on oma ostos. 


Tää on julkaistu jo vuonna 2024, mutta mulla taisi samaan aikaan olla liiketoimintasuunnitelmantekoa, joten StoryTel ilmoitus on mennyt luultavasti täysin ohitse. 


Sarjan eka osa Pidä kiinni kädestäni

on luetuin postaus tästä blogista ikinä. Näyttökertoja sillä on tätä kirjoitettaessa 1052.  


Tämä on kirja uupumisesta, lapsiperheen arjesta, rakkaudesta, ystävyydestä, välittämisestä, uskosta, valosta ja pimeydestä. 


Kaunista kieltä ja samalla niin sujuvaa kerrontaa, jonka kautta pääsee eläytymään kirjan maailmaan. 

En muista aiemmin lukeneeni isän uupumisesta yhtään kirjaa. Toki en ole kaikkia maailman kirjoja lukenut. Tuntuu, että lehdissäkin kerrotaan aina ja aina vaan pärjäävistä supersankariäideistä. 

Itellänihän lapsia ei ole ja tätä kirjaa lukiessa tuli kyllä vahvasti mieleen, että kun tässä nää kohtaamiset eri alan työntekijöiden kanssa oli milloin minkäkinlaisia ja henkilöt mietti, että miten voi sanoa minkäkin asian vai voiko sanoa ollenkaan. Niin mä voin kuvitella kuinka paljon ihmetystä, aiheetonta kritiikkiä, epäammattimaista kommentointia ja kyvyttömyyttä kohdata minua minuna olisi jos mulla olisi lapsi tai lapsia. Sokea äiti herättää hämmennystä ja siitä sokeudesta tehdään se asia, johon keskitytään, tai siis keskityttäisi, jos mulla olis lapsi ja jos mä sattuisin tarvitsemaan apua perhetyöstä vaikkapa mielen haasteiden vuoksi. Niin se varsinainen asia, jonka vuoksi apua hakisin jäisi työntekijöiltä sivuun, vaan he keskittyisivät vain mun vammaan ja kykyyn osata tehä asioita sokeana. Sokeus ei määrittele minua. Ihmiset ne vaan haluaa määritellä minut tämän sokeuden kautta tai läpi. Parasta suhtautumista on kun lakkaa suhtautumasta! Joskus 20 vuotta sitten lähdin eräästä terveydenhuollon osastosta muutaman päivän jälkeen, koska siellä ei hoidettu sitä syytä, jonka vuoksi olin saanut sieltä paikan, vaan siellä mun toimintakykyä arvioitiin tämän aistivamman läpi suodatettuna. Sokeus oli niille osaston tyypeille uus juttu ja minä olisin tarvinnut apua ihan täysin eri asiaan. Kun kerroin, että en haluu jatkaa, koska joudun vain selittelemään ihan muuta asiaa kuin sitä miks oon täällä ja missä mua pitäs auttaa, niin mut leimattiin hankalaks ihmiseks ja että loukkaannun herkästi ja helposti. En siis voi potilaana kertoa mielipidettäni, koska se on väärin, koska terveydenhuoltolaiset on aina oikeassa. 

Toki se, ettei mulla oo lapsii niin ei se oo yksyhteen näiden kokemusten kanssa, tai mun ajatusten kanssa siitä mitä kaikkee vois eteen tulla. Sitäpaitsi nythän mä oon jo yli 40, että ei mulle ihan kuka tahansa voi heittää mitä tahansa. 


Kirjassa viidestä lapsesta kahdella oli haasteita. Niistä lukiessa mietin, että kuinka vaikeeta se elämä on ihan jo pelkästään kahden lapsen kanssa, joista vain toisella, siis mulla on niitä haasteita. 80-luvun Kainuussa oli kyllä niin eri meininki kuin tässä nykyisessä 2020-luvun yhteiskunnassa. On se ihme homma, että ollaan hengissä selvitty tänne asti. Miettii vaikka jotakin kauppareissuu kun toinen lapsi kävelee ja pitää sitä vahtii ja sit oon mä, jonka kanssa kaikki on muutenkin omanlaistaan. Tai jos ollaan ulkona muuten niin en ehkä osaa ees kuvitella minkälaisia haasteita ne on olleet. Toki mä en myöskään lapsena ikinä kokenu mistään mitään ongelmaa, enkä että mä olisin ollut jollekin ongelma. Mulla oli turvallista ja mun koko maailma mahtui yhteen kylään. En mä tiennyt mistään muusta mitään. Oli paljon ihmisiä ympärillä kavereita, serkkuja, sukulaisia ja niin edelleen. 


Kirjassa seksiä ei voida/uskalleta harrastaa, ettei lapsii tulis lisää kun nykyisten kanssa ei meinaa jaksaa. Siitä on myös vaikeaa puhua. 

Mietin, että miksi, koska seksihän on luonnollinen asia, sitä on kaikissa, kaikkialla, jatkuvasti, koko ajan. 


French Affair - Sexy ( Official Video 


Se on se haluaminen se ongelma. Tai siis eihän se ees oo ongelma vaan se, että ei saa haluta, koska niin on opetettu. Puhun kohta taas kirjasta, mut sitä ennen tästä noh just tästä. 

Mä siis Annukka aiheutan niitä ongelmia. Minä en voi sille asialle mitään, että on pakko elää opetusten ja sääntöjen mukaan. Lisäksi multahan ei oo kysytty, että viäkö musta tuntuu samalta kuin aikoinaan, vaan vaan oletetaan, että se tunne on sama kuin silloinkin. Helvetin hyvä itsetunto pitää olla, että ajattelee noin siis jos ajattelee. Ihan kuin jotakin seksuaalista tapahtuisi jos mun kans on tekemisissä kun asutaan eri puolella Suomea, eikä käytännössä voida ees kohdata. Kyllä ne on ne parisuhteen ongelmat jossain muualla kuin ihmisessä nimeltä Annukka, joka yhä on olemassa, vaikka kuinka sen olemassaolon koettaa kieltää. Mää rikon avioliittoja ja parisuhteita. Kyse ei oo minusta vaan tavasta elää. Avoin suhde helpottas niin monen ihmisen elämää, että ette uskokaan. Toki se ei uskon asia ole sekään. 


Se on Annukan elämä välillä vähän vaikeeta kun sen lähin ihminen koskaan niin se kuuluu johonki tuollaseen yhteisöön, jolla on kaikkee sääntöjä ja se on niinku Annukkaa ei olis. 


Toistan itseäni. Kirjoitin aiemmin 

"minun siis Annukan lapsuuden perhe ei ole minkäänlaisessa tekemisessä kirjassa mainitun yhteisön kanssa. Se mitä mun aikuisessa elämässä on tapahtunut ihmissuhteissa on ihan oma tarinansa." 


Niin ja vielä: 


1. En tartte sua pelastamaan mua miltään tai mistään. 

2. Mulla ei oo hätää. 

3. Tää on minun ja minun näköinen elämä. 

4. Mäkin oon vaan ihmisotus. Kirjoittaessa tällanen ja livenä sellanen. Joka päivä on erilainen. Tänään on tämmönen päivä ja huomenna on sitte toisenlainen päivä ja hetki ja ajatukset ja mitä kaikkee sitä nyt elämiseen kuuluu. 




Takas kirjaan. 


Kirjan perheen sukunimi on Armoniemi. En tiiä voiko se oikeesti olla sukunimi, mutta tähän teokseen se sopii. 


Perheen isä väsyy, joutuu psykalle erään epäonnisen lapsiin liittyvän tapahtuman jälkeen ja kokee, ettei voi palata kotiin, koska ei jaksa arkea siellä. Hän ajattelee, että vaimo löytäis lapsille paremman isän ja ettei häntä tarvita siinä perheessä. Rakkaus ei lopu, yhteys säilyy. 

Apuun tulee uimahallikaveri Markku, joka tarjoaa äitinsä omakotitalon yläkertaa väliaikaiseks asumukseksi lumitöitä ja puiden pilkkomista vastaan. 


Tästä tulee sekä Fransin, että Kaislan hengähdyspaikka ja mikäpä muukaan sopis Markun äidin nimeks kuin Martta.


Ystäviä on, mutta he tietysti tukee niillä taidoilla ja tiedoilla ja ymmärryksellä, joka sillä hetkellä sattuu olemaan. 


Tässä lainaus kirjasta. 


"– Niin. On sitä itekkin monesti tiukilla ollut. Ei se auta ku ottaa päivä kerrallaan, tai jos ei sitäkään pysty ni hetken ees. Onneks meille on luvattu että voimia annetaan just niin paljon ku niitä tarvitaan.


Kaisla mykistyi hetkeksi. – Eeva, oikeestiko sää aattelet noin?


– Ei kai sitä muutakaan voi. Aina sitä illalla huomaa että jotenki tästäkin päivästä on rämmitty läpi. Ei ykskään päivä loputtomiin kestä. Yön kun nukkuu niin aamulla on taas armo uus.


– Entä jos ei nuku? Entä jos ei saa unta, tai herää kakskymmentä kertaa? Missä se armo sillon on? Sillon kun lapset itkee ja riitelee ja tarvitsee ja oma pää on sumee ja paksu eikä yhtään järkevää ajatusta löydy, saati kärsivällisyyttä olla aikuinen…


– Ei sitä auta jäähä miettimään. Eikä ne lapset rikki mee yhdestä huonommasta päivästä. Jaksat vaan luottaa siihen että kellekään ei anneta enempää ku jaksaa kantaa.


Kotipihassa Kaisla unohtui autoon istumaan. Hän tuijotti tylsänä tuulilasin läpi ja kertasi äskeistä keskustelua. Eeva oli ystävä, jonka kanssa oli kuljettu tasatahtia seurustelu ja avioliiton alku, raskaudet ja synnytykset. Eevalle hän oli voinut itkeä huolensa ja ahdistuksensa Irenen raskaudessa ja tytön ensikuukausien aikana. Ei Eevalla ja Matillakaan helppoa ollut ollut, esikoinen oli syntynyt pienenä keskosena raskausmyrkytyksen vuoksi, mutta muut raskaudet olivat onneksi menneet paremmin. Hän oli siihen aikaan ollut kiitollinen siitä, että he olivat Fransin kanssa saaneet lempeämmän laskun vanhemmuuteen. Mutta ehkä shokkialku olikin antanut Eevalle etumatkaa, vaikka Kaisla oli ajatellut päinvastoin. Ehkä ystävä oli silloin oivaltanut elämästä jotain sellaista, jota hän ja Frans nyt vasta opettelivat.


Mutta silti. Miten kukaan voi sanoa tällaisessa tilanteessa, ettei kenellekään annettu enemmän kuin jaksaa kantaa? Miksi Frans kyyhötti osastolla vapisevana rauniona itsestään, jos oli totta että jokaiseen päivään sai tarvittavat voimat? Ja miksi Kaisla itse tunsi, ettei voimia ollut edes avata auton ovea, saati kulkea pihan yli kotiovelle, jossa lapset ryntäisivät suoraan syliin? Missä oli se Jumala, jonka armon ja johdatuksen varaan hän oli koko ikänsä niin lapsellisesti heittäytynyt? – Älä hylkää meitä nyt!" 



Järkytyin tästä kohdasta ja mietin, että kuinka vaikeeta se oikeesti on kun on opetettu tietyllä tavalla elämään ja kun todellisuus iskee vastaan ja voimat menee. 


Myöhemmin kirjassa tää konkretisoituu vielä enemmän. 


Tässä lainaus tekstistä.


" Keskiviikkona on tarkoitus tulla yöksi, kun me… meillä on torstaina aika ehkäisyneuvolaan. Ne antoi osastolta melkoisen ukaasin. Eeva, mää oon ihan hukassa! En mää haluu sinne mennä, mutta ei tässä oikein oo enää vaihtoehtoja! 

"– Oon. Mää oon vaan aika järkyttyny. Ihanko totta te ootte päätyneet tuommoseen ratkaisuun? Pitäskö teidän puhua kuitenkin jonkun kanssa vielä? Vaikka jonkun puhujan?


– Oon mää puhunu jo. Se sanoi vaan että jokainen perhe tekee oman ratkaisunsa, ja että lääkärillä on varmasti hyvä syy suositella ehkäisyä. Mutta on se silti hirveen vaikee asia mulle, Kaisla nyyhkäisi.


– On varmasti. Mää vaan mietin että… Ite en kyllä pystyis. Ettekö te vois ennemmin vaikka pidättäytyä?


– Voi kuule kun tietäisit, Kaisla nauroi epätoivoista naurua. Hänen sydämensä oli täynnä surua ja kylmää kauhua. Ehkä Eelis oli väärässä ja Eeva oikeassa? Ehkä he olivat tekemässä peruuttamattoman virheen, hankkimassa sielulleen ikuista vahinkoa?


– Saatan minä siitä jotain tietääkin, Eeva vastasi jotenkin terävästi. – Muistatko kun mulle tehtiin se leuansiirtoleikkaus? Se tehdään nukutuksessa ja sen takia silloin ei saisi mielellään olla raskaana, ainakaan ensimmäisellä kolmanneksella. Kun se leikkauspäivä sovittiin, meidän piti se pari kuukautta pitää huolta… tosta asiasta. Eihän se helppoa ollut, mutta ei meille helppoa elämää kai koskaan oo luvattukaan.


Kaisla tunsi kiukun kohoavan sisällään. – Niin. Pari kuukautta. Ymmärrätkö sää yhtään että Frans on voinut nyt huonosti jo melkein pari vuotta? Ja että se ei ihan nopeasti tuolta nouse. Ei oo olemassa mitään taikakeinoa, jolla me saataisiin tiputettua sille voimavaroja suoraan suoneen. Yhtään väheksymättä teidän kokemusta, tää ei oo nyt yhtään sama asia.


Eeva huokaisi raskaasti. – Niin. Mun mielestä se ei silti oo oikein. Mää luottaisin kyllä mieluummin taivaan Isän suunnitelmaan. Oon tosi surullinen siitä että teidän usko horjuu. Oottehan jaksanu käydä seuroissa kuitenkin?


Kaisla huomasi puhelinta pitelevän kätensä tärisevän. Koko hänen vartalonsa tärisi, hampaat alkoivat lyödä loukkua. Perunakattila liedellä pihahti ja alkoi sylkeä vettä mustalle lasille. Kaisla ryntäsi ottamaan kannen pois ja pienentämään levyn tehoa, mutta kansi putosi kalahtaen hänen kädestään hellan reunalle ja siitä lattialle. Kumartuessaan alas Kaislan sormet tuntuivat puutuneilta ja hän joutui puristamaan ne tiukasti kannen kahvan ympärille, jotta oli varma että se nousisi käden mukana lattialta. – Sää et Eeva nyt yhtään ainakaan paranna mun oloa. Mää oon itkeny ja rukoillu kaks viikkoa melkein yhteen putkeen ja koittanu jotenkin selvitä tästä arjesta. Mua ahdistaa kaikki enkä tiiä enää kauanko itekään jaksan. Tiiän että sää aattelet hyvää, mutta musta tuntuu että sää et ymmärrä mikä tää tilanne täällä on.


Kaisla ihmetteli itsekin, mistä oli löytänyt rohkeuden ja voiman sanoa ystävälle vastaan. Hän halusi päästä eroon puhelusta, katkaista sen ja heittää sitten koko puhelimen seinään niin että Eeva ei voisi soittaa takaisin. Kehossa kulki kylminä ja kuumina sykäyksinä edestakaisin pettymystä, surua, pelkoa ja epätoivoa. Eevan autoradiosta etäisenä kaikuvan adventtivirsilevyn sävelet valuttivat Kaislan yli sanomaa: “Oi pyhä armon Jumala, lain annoit Siinainvuorella. Opeta meille tahtosi, johdata tiellä armosi.” Oliko laulu viesti hänelle, merkki siitä että Eevan varoitus oli oikea ja aiheellinen? Vai oliko ajoitus pelkkää sattumaa?


– Mää luulin että sää halusit kuulla mun ajatuksia, kun soitit mulle tommosesta asiasta, Eeva kuulosti loukkaantuneelta. – Mää en voi sille mitään että mun mielestä tuo on väärin ja vastoin kaikkea sitä mitä uskovaiset on aina aatelleet. Mutta jos te kerran ootte noin päättäneet niin ei sille sitten mitään voi. Saanko mää kuitenkin rukoilla teidän puolesta, että teille kirkastuis vielä tää asia ja jaksaisitte luottaa että enempää taakkaa ei anneta kuin jaksatte kantaa?


– Aina saa rukoilla, Kaisla sanoi hiljaa. – Musta tuntuis silti paremmalta jos rukoilisit ylipäänsä meille molemmille voimia, ja että tää tilanne helpottuis ja Frans paranisi. Se tässä on nyt kaikkein akuutein murhe."



Tukee ei saa sieltä mistä sitä olettaisi saavansa. Osittain sekin saattaa johtua kyvyttömyydestä asettautua toisen ihmisen asemaan tilanteessa, jossa pitää päättää tekeekö niinkuin on aina opetettu, vai tekeekö niinkun olis itse kenenkin mielenterveydelle ja jaksamiselle parempi. 

Yhdessä biisissä laulellaan näin: 

"Kaikista saarnoista pää on jo kipee

Ja ihan ihmistä kaipaan". 

Kyllä se varmasti mieltä sekottaa kun siellä pyörii kaikki se mitä on aina kuullut sanottavan. 


Ja se biisi: 



Senni Frid - Hyvä isä (Audio)  


 

Löysin vähän aikaa sitten tällasen biisin, jossa laulellaan:


"Auringonlasku on kaunis vain hetken. Pimeys kun saapuu se vie kaiken hyvästellen. Ehkä suoa kaipaan, mutten enää niinkuin ennen. Muistoista kauneimmatkin haihtuu vähitellen." 


En löytänyt lyriikoita mistään, joten ne lukee tuossa niinkun ne kuulin. 



James-J•Kreetzen• - Kaunis vain hetken  



Toi biisi vaan jotenkin sopii tähän, koska pienet hetket on kauniita ja kun pimeys saapuu se vie kaiken ja sitähän tässä kirjassa kuvataan kun on paljon hyvää, mut kun paha olo tulee niin se nielee kaiken. 


Ollaan perhe, vaikkei isä asu kotona, mutta käy kuitenkin lasten luona. Tätähän ei avuliaat sosiaalityöntekijät ymmärrä vaan pitäs tehä elatussopimus lastenvalvojan kanssa. Vaikka ei mitään eroo olla tekemässäkään. 

Miten se voipi olla niin, ettei erilaisia perhemuotoja ja tapoja olla vanhempia tunnisteta vielä 2020-luvullakaan? 


Päädytään ehkäisyn käyttömiseen jo ennenkuin Frans joutuu sairaalaan, mutta neuvolassa käykin ilmi, että Kaisla on raskaana. Tää raskaus osottautuu kuitenkin kohdun ulkopuoliseks ja keskeytetään. 


Sit ollaan seurojen jälkeen kylässä uusien ystävien luona, jotka on joutuneet käytännön syistä tekee päätöksen, ettei lapsii enää enemmän tuu. Tää keskustelu auttaa ja Frans ja Kaisla päätyy omanlaiseensa ratkaisuun tässä asiassa. Sen jälkeen on elämä helpompaa kun seksiä voi harrastella niin paljon kuin ikinä haluaa, ehtii ja jaksaa! 


Kuinkahan moni todella päättää nuin ja ei vaan huutele siitä kaikille? Veikkaan, että aika moni. 


Kirja päättyy onneen ja toiveikkuuteen. Kaisla työllistyy ja asumiskuviotkin menee uusiksi. 



Odotin, että tää kirja olis ollut jatkoa Ylvan tarinalle ja eka vähän petyin, ettei tää jatkoa ollutkaan, mutta pettymys poistui kyllä jo hyvin alku vaiheessa. Ylva on kyllä mukana tässä kirjassa ja ehkäpä sarja jatkuu ja joku päivä vielä voidaan lukea hänen elämästään. 


Tälle tähtii taas ja tietenkin 5/5.   



perjantai 4. huhtikuuta 2025

Danielle Steel: Turvasatama

 

 


 

 

 

Danielle Steel - Turvasatama

 

© 2025 SAGA Egmont (Äänikirja): 9788727148878 


Alkuteos

 

Safe harbour

 

Suomentaja 

 

Marlene Sanoukian

 

Lukija 

 

Johanna Kokko

 

Kesto 

 

13 h 13 min 

 

 

Koskettava romaani surusta, toivosta ja rohkeudesta

Pip Mackenzie ja hänen äitinsä Ophélie viettävät kesää pohjoisen Kalifornian rannikolla suruunsa kääriytyneinä. Perheen isä ja poika ovat saaneet surmansa traagisessa onnettomuudessa, ja vasta 11-vuotias Pip-tyttö yrittää kaikin voimin pitää äitiään elämässä kiinni. Avioliiton ongelmat tuntuvat Ophéliesta mitättömiltä hänen kokemansa menetyksen rinnalla ja hänen on vaikea hyväksyä kohtaloaan. Paluuta entiseen ei kuitenkaan enää ole.
Myös Matthew Bowles on sulkenut maailman oven takanaan ja omistautuu vaikean eron jälkeen maalaamiselle. Pikkutytön ja erakoituneen taiteilijan ystävyys syttyy, kun Matt huomaa Pipin muistuttavan hänen omaa tytärtään. Vähitellen äitikin oppii hyväksymään miehen – aluksi vain ystävänä.
Juuri kun Ophélie ja Matt ovat keränneet rohkeutensa ja alkavat olla valmiita tunnustamaan toisilleen, että heidän välilleen voisi kehittyä jotain syvempääkin, menneisyys kaatuu päälle kuin hyökyaalto. Ophélie joutuu punnitsemaan suhdetta parhaaseen ystävättäreensä, ja myös Mattin rauha rikkoutuu. Kuolemakin hipaisee uudelleen…

Lämmin, elämänmakuinen Turvasatama on Danielle Steelin 59. maailmanmenestys.

 

 

Toisinaan on hyvä käydä kääntymässä Turvasatamassa.

 

Taiteilijan ja lapsen kohtaaminen muuttaa pysyvästi heidän elämänsä. Lapsen äiti, sekä taiteilija ovat molemmat surun murtamia, vaan elämä voittaa! Olishan se ihme jos ei Steelin teoksissa kävisi niin. Mitäpä siitä, että paras ystävätär on vehdannut entisen aviomiehen kanssa ja saa tälle vielä lapsen, josta pyytää huolehtimaan. 

 

Ihanan siirappista ja kaiken rakkauden voiman voittavaa luettavaa. 

 

Tähtiä 5/5.

sunnuntai 10. marraskuuta 2024

Johannes Alaranta: Armoton pohjanmeri


 

 

 

 

Johannes Alaranta - Armoton pohjanmeri 

 

Copyright ©2023, 2024 Johannes Alaranta and SAGA Egmont
 

ISBN: 9788727188461

Kun sulkeutuneen yhteisön synkät salaisuudet särkevät mielen.

Vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä kasvanutta Sofiaa ovat vaivanneet selittämättömät pelot ja ahdistus lapsuudesta saakka. Tilanne pahenee, kun Sofia
saa ensimmäisen lapsensa ja hänen isoisänsä kuolee. Matti-pappa oli arvostettu ja pidetty maallikkosaarnaaja, mutta yllättäen Sofian mieleen alkaa nousta
paljon ahdistavampia mielikuvia isoisästä.

Lähipiiri ei usko Sofian syytöksiä lapsuusajan hyväksikäytöstä, ja jopa oma aviomies kuittaa ne mielikuvitukseksi. Sofia on kuitenkin varma kokemuksistaan
ja päättää, ettei uskonyhteisön armonmeri voi olla täysin pohjaton. Taistellessaan yksin menneisyyden aaveita vastaan Sofia löytää toivoa sisarestaan Eevistä,
joka on jättänyt vanhoillislestadiolaisen liikkeen jo teininä.

Armoton pohjanmeri on romaani hengellisestä väkivallasta, hyväksikäytöstä ja irti päästämisestä.

Johannes Alaranta (s. 1978) on suomalainen teologian tohtori, pappi ja kirjailija. 

 

 

Huomasin tämän kirjan Storytelissä jokin aika sitten. Ostin e-kirjana Suomalaisesta.
Kirjasta sain itselleni lisää vahvistusta siitä, että muitakin kohtaan ollaan, kuin ei oltaisi koskaan oltukaan. Pystyn käsittelemään ja käsittämään isoja asioita - ilman nuorena käytyä terapiaani en pystyis jäsentelemään asioita niinkuin yleensä pystyn. Käsittelen muiden murheet, laitan omani sivuun ja aina välillä se saapuu, se kysymys ikuisuudesta. Tai ei ikuisuudesta silleen kun jotkut käsittää, vaan kysymys siitä, miten olla kun ei olla? En saa vastausta siihen, enkä opi olemaan sen asian kanssa. Miks mun ees pitäs oppii? Ja ei, en tartte ketään kertomaan, että mulla olis helpompaa kun oppisin, ja että anna olla ja elä elämääsi. Tuollaiset kommentit koen vähättelynä ja katkaisisin välit heti jos joku niitä erehtyy esittämään. Sillä on asioita, joita mulle ei kannata kommentoida koskaan. Oon usein miettinyt sitä onko helpompi kun ihminen on kuollu ja mihinkään ei voi vaikuttaa, vai onko helpompaa kun ihminen elää ja asioihin ei saa vastausta? En tiiä kumpi on helpompi, kun hiljaisuus vaan vastaa.

Kirja on aivan järkyttävä ja todella tarpeellinen. Sofia alkaa muistaa lapsuudessaan tapahtuneita asioita ja se lähipiiri, johon hän tukeutuu ei usko häntä, koska eihän sitä nyt mitään tällasta voi tapahtuu näiden ihmisten toimesta.
Siinä hajoaa kyllä muidenkin kuin kirjan lukijan mieli.

Se on uskomatonta miten tässäkin kirjassa koetetaan väittää mustaa valkoiseksi. Siis sillä tavoin, ettei voida uskoa kun toinen ihminen kerää rohkeutensa ja kertoo kipeistä asioistaan, vaan tämä kertoja leimataan hulluksi ja että kuinka lapsen syntymän jälkeen voi olla niinkun vähän vaikeeta! Kun ei vaan niinkun kyetä ite uskomaan, että näitä asioita oikeasti tapahtuu.
Joukkonarsismi kukoistaa!

Ihmismieli on kyllä jännä kapistus.

En voi kertoa kirjasta enempää. Se on hyvää tekstiä ja sujuvaa luettavaa.
Tähtiä 4/5.

Kirja herätti myös tämän suuren kysymyksen:

Miten sitä vois täysipainoisesti olla omissa ihmissuhteissaan, kun on niitä ihmisii, joille en ole olemassa? 

keskiviikko 26. kesäkuuta 2024

Tuija Lehtinen: Kaunotar ja kulkuri

 

 


 

 

 

Tuija Lehtinen - Kaunotar ja kulkuri 

 

© 2024 SAGA Egmont (Äänikirja): 9788727188027

 

Lukija 

Netta Herranen

 

Kesto 

3 h 1 min

 

 

Löytyykö rakkaus Reinjoen varrelta?
Kun Harriet lähtee autolla Sveitsiin hakemaan siskoaan takaisin Suomeen, nuorelle naiselle alkaa sattua ja tapahtua. Pieneksi irtiotoksi opiskelijaelämästä ja kesätöistä kaavailtu reissu lähtee jännittäville urille jo menomatkalla, kun seuraan lyöttäytyy laivassa mielenkiintoista porukkaa. Sveitsiin pääseminen ei olekaan niin helppoa kuin Harriet on ajatellut, ja ajatukset palaavat matkan aikana tuon tuosta myös vaakalaudalla kiikkuvaan seurustelusuhteeseen.
Harriet tempaisee ennen viimeisen opiskeluvuoden alkua ja matkustaa Sveitsiin. Ikimuistoinen matka jää kirjoihin romantiikan- ja yllätystentäyteisenä.
Tuija Lehtinen (s. 1954) on rakastettu kirjailija, joka on tunnettu erityisesti nuortenkirjoistaan. Uransa alkuvuosina hän kirjoitti myös Kolmiokirjan romanttisia lukemistoja.

 

Kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä.


Teoksessa on jännitystä ja romantiikkaa Lehtisen taattuun tyyliin. 

Harriet lähtee noutamaan siskoaan Genevestä takaisin Suomeen ja matkalla laivalla hän tutustuu poikaan, tämän isään sekä Herra Tossavaiseen. Poika päätyy Harrietin autoon ja yhdessä tosin Harrietin tietämättä he matkaavat osan matkaa, kunnes salamatkustaja paljastuu. 

Väärinkäsityksiä ja lisää matkaseuraa riittää ennenkuin poika palautuu takaisin isälleen ja ennenkuin Harriet on Genevessä, josta sisko ei lähdekään mukaan. 

Luulin tietäväni loppuratkaisun jo aikaisessa vaiheessa, mutta kirja pääsi yllättämään. 

Lyhyt nostalgiahetki aikaan ennen kännyköitä ja muita nykyisyyden vekottimia. 


Tällekin tähtiä 5/5.

tiistai 25. kesäkuuta 2024

Tuija Lehtinen: Kesämies

 

 


 

 

 

Tuija Lehtinen - Kesämies 

 

© 2024 SAGA Egmont (Äänikirja): 9788727175591

 

Lukija 

Heidi Ajanto 

Kesto 

2 h 48 min

 

Auringon lämpöä ja lempeä saaristomaisemissa.

Nella valmistautuu lomailemaan omassa rauhassaan perheensä kesämökillä saaressa, kun hänen tuttavansa Niko ilmoittaa olevansa samaan aikaan ilman asuinpaikkaa. Nikon ottaminen mukaan saarelle ei tulisi Nellan mieleenkään, jollei nokkava mökkinaapuri olisi juuri näpäyttänyt Nellaa edessä olevasta yksinäisestä kesästä. Näyttääkseen naapurille Nella lupautuu ottamaan Nikon mukaansa, mutta Nikosta tuleekin hieman erilainen seuralainen kuin Nella on odottanut. Kesämiehen lisäksi mukaan tuppaa joukko lapsuudenystäviä, jotka tuovat lomaan paljon riemua ja odottamattomia käänteitä.

Hattarankevyt kesäkirja rannalle tai kesämökin terassilla nautittavaksi! Kuinka Nellan ja saarelle mukaan tuppautuneen Nikon suhde kehittyy kesän aikana?

Tuija Lehtinen (s. 1954) on rakastettu kirjailija, joka on tunnettu erityisesti nuortenkirjoistaan. Uransa alkuvuosina hän kirjoitti myös Kolmiokirjan romanttisia lukemistoja.



Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä. 


Viihdyin tämän kirjan kanssa erittäin hyvin. Tämä oli juuri sitä mitä tarvitsin Juhannukseen. Sopivan kepeää nuorison kohellusta ja ihmissuhdekiemuroita. 

Teoksesta mieleeni tuli nuorten kirja

 Minun veljeni Jon ,

 

jota ei muuten löydy ainakaan tietääkseni vielä diginä mistään. 

Ehkä kirjan tunnelmat ja kesän kuvaus muistuttaa toisiaan jotenkin. 

 

Kesämies on kyllä hyvä kirjan nimi, josta tulee tietenkin mieleen tämä 90-luvun hittibiisi Kesämies

 

Annoin tällekin Storytelissä tähtiä 5/5.

maanantai 24. kesäkuuta 2024

Tuija Lehtinen: Morsiuskimppu juhannusruusuista

 

 


 

 

 

Tuija Lehtinen - Morsiuskimppu juhannusruusuista 


Saga Egmont FI 2024

ISBN
9788727188010

Lukija 

Netta Herranen


Kesto 2 h 34 min 


 

 

Rakkautta ja kesäistä aurinkoa.

Armin isosisko Marjut on menossa naimisiin juhannuksena, ja häitä valmistellaan tohinalla Lohipadolla. Naapuritilan Antti on ollut Marjutiin salaa ihastunut ja nuoleskelee haavojaan kihlauksesta kuultuaan. Marjutin kihlattu Stig ei ole komistuksien komistus, mutta Antin on silti alistuttava tappioonsa. Armin on määrä jäädä pitämään tilaa, mutta tylsät tulevaisuudenkuvat muuttaa ihana Pepe, joka vie pikkusiskolta jalat alta. Mutta Ruotsista vierailemaan tullut Poitsu sekottaa Armin miestilannetta pahemman kerran...

Itsenäinen Armi on sopeutunut elämään sisarensa varjossa, mutta päätyykin keskelle romanttisia suhdekoukeroita - oman elämänsä sankarittareksi. Yhtäkkiä tulevaisuus näyttääkin avarammalta ja itsellisemmältä kuin aiemmin.

Tuija Lehtinen (s. 1954) on rakastettu kirjailija, joka on tunnettu erityisesti nuortenkirjoistaan. Uransa alkuvuosina hän kirjoitti myös Kolmiokirjan romanttisia lukemistoja.



Kirja luettu omakustanteisesti Storytelistä. Puhun kuuntelusta lukemisena, koska sehän on sitä. 

Tämä teos on täsmäisku kesän kevyempää luettavaa kaipaaville! On Suomen kesän elementit ja kaikki ainekset kesäkirjasta nauttimiseen. 

Lukiessa mietin mahtaakohan nämä henkilöt esiintyä Lehtisen myöhemmässä tuotannossa sivuhenkilöinä. Tuijan tuotanto on niin valtava, että henkilöiden esiintymisistä edes pikaisista sellaisista eri kirjoissa tai eri sarjoissa, saisi tutkielman aikaiseksi. Jos siis opiskelisin yliopistossa kirjallisuutta ja sellanen täytyis tehä, vaan enpä opiskele. 


Luin kirjan Juhannusaattona ja pidin valtavasti. 

Annoin Storytelissä 5/5 tähteä ja kirjoitin näin: 

Taattua Lehtistä. 💐 . 


He, jotka vastustavat äänikirjoja ja e-kirjoja aina loppuunsa saakka eivät luultavasti pääse nauttimaan näistä Lehtisen varhaisen tuotannon helmistä, joita Saga kustantaa ja jotka on käsittääkseni vain digitaalisessa muodossa. Tuskinpa kirjastoilla on valikoimissaan Kolmiokirjan lukemistoja. En ollut itse tästä Kolmiokirjasta koskaan kuullutkaan ennen näitä julkaisuja. Tutumpia on Hertta, Nyyrikki, Regina ja Perjantai. 


Kohta ihmiset alkaa kitisemään siitä, ettei näitä ole saatavilla paperilla, joka on se ainoa oikea lukumuoto. Miksi se paperilla julkaisemattomuus on ongelma? Nimittäin! On paljon sellaista mitä ei digitaalisesti ole julkaistu, eikä tulla ikinä julkaisemaankaan ja josta jäämme paitsi me monet! Sillä onhan niin, että kun paperilta luku on vaihtoehto, niin silloin on vaihtoehtona myös lukea muita formaatteja; jos vaan ottaa sen pään pois sieltä pensaasta! Minulla ei ole eikä tule koskaan olemaankaan mahdollisuutta lukea paperille painettua tekstiä ja näin ollen en ole lukijana monenkaan mielestä yhtään mitään. 

Nykyään kirjallisuuden tilasta keskustellaan paljon, mutta siinä ei oteta huomioon kaikkia näkökulmia vaan keskitytään vaan paperikirjan oikeellisuuteen. 


Luin Juhannuksena to-su välisenä aikana kymmenen kirjaa ja yhden niistä vielä kahteen kertaan. Ainiin, mut sehän ei oo aitoa lukua kun ei tapahdu katsottuna aivoihin välitettynä.

perjantai 23. helmikuuta 2024

Annina Holmberg: Amor, onnenhevonen

 

 


 

 

 

 

Annina Holmberg - Amor, onnenhevonen 

 

Saga Egmont FI 2024

ISBN
9788727086217

E-kirjan sivumäärä
116

 

Heppatyttö Liian tarinan päätösosa.

Liia opiskelee Amerikassa, ja Martin on jäänyt Suomeen lukemaan lakia sekä paiskimaan tallimestarin töitä. Ikävä painaa kuitenkin päälle, ja Liia on vähällä hypätä lentokoneeseen päästäkseen Amor-hevosen ja poikaystävän luo. Martinkin ikävöi mutta tutustuu talleilla mansikkahuuliseen Reettaan, joka houkuttaa Liian ollessa kaukana...

Heppatyttö Liia seikkailee Los Angelesissa Martinin keskittyessä tallitouhuihin ja oikeustieteen opintoihinsa Suomessa. Kestääkö lupaavasti alkanut rakkaus välimatkan ja yhä pidemmiksi venähtävät kirjeenvaihtovälit?

Liia

Elämänmakuinen nuorten heppasarja seuraa teini-ikäisen Liian hevosharrastusta ja aikuistumista ihastuksineen.

Annina Holmberg (s. 1964) on suomalainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Hän on kasvanut teatteriperheessä ja kiinnostunut teatterista, kirjallisuudesta ja muista taiteenlajeista jo nuorena. Holmberg on kirjoittanut erityisesti lapsille ja nuorille. 



Sarja päättyy. Kirjeet kulkee ja ikävä viiltelee, johon lohtu löytyy läheltä molemmin puolin valtamerta. Kirja päättyy tavalla, joka tekee oikeutta sarjalle, mutta kaikki jää silti ikäänkuin kesken. 

Seuraava osa olisi voinut sijottua vaikkapa kymmenen tai viidentoista vuoden päähän tästä ja takaumien avulla kertoa kuluneista vuosista. 


E-kirja ostettu Suomalaisesta. 


Stars 4/5.


Kiitos kustantajalle avusta kansikuvien kanssa.

keskiviikko 21. helmikuuta 2024

Annina Holmberg: Amor ja uusi kesä

 


 

 

 

Annina Holmberg - Amor ja uusi kesä

 

Saga Egmont FI 2023 

 

ISBN
9788727086224

 

E-kirjan sivumäärä
146

 

Liia joutuu koville menetettyään jo kaksi hoitohevosta, ja kaipaa muutosta. Tyttö on muuttunut poikaystävä Martinin näkökulmasta aivan toisenlaiseksi ja harkitsee vieläpä vaihto-oppilaaksi lähtemistä... Haluaako Liia päättää seurustelun vai mistä nyt tuulee?

Nuorille suunnatun heppasarjan toinen osa kuvaa Liian elämän käänteitä ilman Amorina-ratsua. Mihin teinitytön tie vie ja pysyykö poikaystävä Martin kelkassa mukana?

Liia

Elämänmakuinen nuorten heppasarja seuraa teini-ikäisen Liian hevosharrastusta ja aikuistumista ihastuksineen.

Annina Holmberg (s. 1964) on suomalainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Hän on kasvanut teatteriperheessä ja kiinnostunut teatterista, kirjallisuudesta ja muista taiteen lajeista jo nuorena. Holmberg on julkaissut teoksia erityisesti lapsille ja nuorille.

 

Tässä eletään kesää ja mielenkiintoista aikaa. Liia ei halua ratsastaa, mutta Martinin järjestämän yllätyksen ansiosta on pakko koettaa. 

Tässä on ihanaa 90-luvun kuvausta kirjeineen ja kolikkopuhelimineen. On myös vähän baarissa olokuvausta ja pääsykokeita, jotka ei ekalla lukukerralla aikoinaan itelle ehkä niin avautunut. 

Kirjassa on lopussa tulevaisuuden toivoa ja Liia lähteekin vaihtoon Los Angelesiin. 

 

Mietin miksi kirjassa on tuotu vammaisuus esiin ikävään sävyyn. Siellä lukee näin: 

 

"— Aina ku tapaa tollasia tyyppejä, joil on joku vamma tai pahempi sairaus, rupee hirveesti häpeen itseään, omaa tyytymättömyyttään ja valittelujaan. Jos mulla ois ollu skolioosi mä en ikinä ois päässy vaihto-oppilaaks." 

En tiedä onko kyse sen aikaisesta ajankuvasta ja asenteista vai mistä. 

Ostin kirjan Suomalaisesta ja annan tähtiä 3/5.

maanantai 19. helmikuuta 2024

Annina Holmberg: Amorina, kesähevonen

 

 

 


 

 

Annina Holmberg - Amorina, kesähevonen

 

Saga Egmont FI 2023


ISBN
9788727086248


E-kirjan sivumäärä
139

 

 

 

Heppatyttö Liian elämää kuvaavan sarjan ihastuttava ensimmäinen osa!

Kun 15-vuotiaan Liian hoitohevonen lopetetaan, elämä on hetken aikaa tyhjää, mutta onneksi ystävä houkuttelee hänet kesäleirille. Pihlajakummun kartanolla odottaa uusi tuttavuus, upea hevonen nimeltä Amorina, jonka laukassa on Liian kaipaamaa taikaa. Ja vielä leirin jälkeenkin Amorina jää sulostuttamaan Liian elämää koulunkäynteineen.

Koskettava nuortenkirja yhdeksäsluokkalaisen tytön menetyksestä ja lohdusta, joka saapuu upean ratsun hahmossa. Myös ystävyyden merkitys punnitaan surun hetkellä.

Liia

Elämänmakuinen nuorten heppasarja seuraa teini-ikäisen Liian hevosharrastusta ja aikuistumista ihastuksineen.

Annina Holmberg (s. 1964) on suomalainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Hän on kasvanut teatteriperheessä ja kiinnostunut teatterista, kirjallisuudesta ja muista taiteen lajeista jo nuorena. Holmberg on julkaissut teoksia erityisesti lapsille ja nuorille.

 

 

Tää teos huokuu nostalgiaa ja vie minut onnen hetkiin, hevoskesiin, heppojen hörähdyksiin ja kavion kopseeseen. 

Tämä myös avaa kolme osaa käsittävän Liia-sarjan ja on pakko sanoa, että mielelläni olisin lukenut hänestä lisää. 

Kirjassa eletään sateista syksyä ja muistellaan takaumien ja kirjeiden välityksellä mennyttä kesää ja ratsastusleiriä, jolle Liia ystävänsä Martinan "pakottamana" päätyy. 

 

Leirillä on Liialle ihania uusia heppoja ja ihmisiä. Tosin kaikki ne uudet ihmiset ei ole niin ihania otuksia. 

On sitä tyypillistä hevoskirjoille ominaista leiriläisten arvojärjestystä ja nuorten ihmissuhdedraamaa ja kinastelua. 

 

Liia ihastuu Amorinaan, joka onkin tervetullutta hänen aiemman hoitohevosensa menehdyttyä. 

Liia ja Martin, joka on Martinan veli ja tuntenut Liian jo vuosia ovat paikalla kun Chocolatan varsa syntyy. Varsan nimeksi tulee Milky Way. 


Kirja kattaa ajan syksystä kevääseen, jolloin Liian perhe on muuttamassa lähemmäs Amorinaa ja muita ystäviä. Loppuratkaisu on dramaattinen ja saa tarttumaan seuraavaan osaan välittömästi. 


Tämä on kirja, jonka luin aikoinaan pistekirjana. Nykyään en pysty niitä lukemaan, koska ne painetaan huonolle paperille, eivätkä enää ole kierresidottuja vihkoja vaan yhteen niitattuja lärpäkkeitä. Toki painavia, tilaa vieviä, sekä ranteeni, jotka jo muutoinkin kärsivät aika-ajoin jännetuppitulehduksesta eivät kestä pidellä näitä uuden uutukaisia pisteopuksia. Koetettu kyllä on lukea näitä vaikka missä ja minkälaisissa asennoissa ja kirjaa tai siis vihkosta käännellen ja väännellen. 


Tällä kertaa nautin tämän itse ostettuna e-kirjana. Ostopaikkana Elisa Kirja. Kirjan sähköisen version on kustantanut SAGA Egmont ja he myös ystävällisesti lähettivät kansikuvat tätä käyttöä varten. Kiitos niistä! 

Teos saa minulta tähtiä 5/5.

 

Löysin myös Holmbergin kirjailijanimellä Maria Kupias kirjoittaman nuorille suunnatun hevoskirjasarjan nimeltä Hummarit 

 ja aion kesän saapuessa lukea myös sen.

 

perjantai 26. tammikuuta 2024

Anna Amnell: Aurora

 

 


 

 

Anna Amnell - Aurora - Vaahteralaakson tyttö 

 

Saga Egmont Fi 2022 

ISBN
9788728403792

E-kirjan sivumäärä
364

 

1900-luvun alun Kanadaan sijoittuvan nuortensarjan lumoava aloitusosa!

On vuosi 1903, ja Suomessa eletään sortovuosia. 15-vuotias Aurora matkustaa Kanadaan tarkoituksenaan löytää Suomesta karkoitettu isänsä. Kun etsinnät harmillisesti epäonnistuvat, Aurora jää maahan ja asettuu vehreään Vaahteralaaksoon kartanon palvelustytöksi. Millaiseksi kehkeytyy Auroran elämä kaukana kotoa?

Mukaansatempaava historiallinen romaani aikuiseksi kasvamisesta, rakastumisesta ja oman tien etsimisestä on täynnä tyttökirjallisuuden klassikkojen viehätystä. 


Ilostuin löytäessäni tämän sarjan e-kirjoina Suomalaisesta . 

 

Olin lapsena lukenut kolme osaa ja myöhemmin kuulin viimeisestä osasta, joka on tullut paljon myöhemmin. 

Nyt sain nostalgisoida kunnolla! Näiden lukemisesta oli kauan. Silloin formaattina oli legendaarinen Clark & Smith 

-kasetti ja tarjoajana Näkövammaisten kirjasto eli nykyinen Celia. Kirjat oli julkaistu Pirkko Pekkarisen nimellä. 

Nyt hommasin nämä e-kirjat omakustanteisesti. Kiitos Saga kansikuvista. Pyysin ja sain ne. Se pitääkin jatkossa muistaa kun heidän kirjoista kirjoittaa. 


Aurorat luin ennen Anna-, ja Runotyttö -kirjoja. Viihdyin Kanadassa hyvin myös suomalaisin voimin. 


Nyt aikuisena lukiessa mietin, että kirjan kuvaus siirtolaisten matkasta Suomesta Kanadaan oli kuin Enni Mustosen teoksista. Silloin 90-luvulla Auroraa lukiessa siirtolaisuuden kuvaus oli itselle kuitenkin kiehtovaa ja täysin uutta asiaa näissä kirjoissa. 

Tämä eka osa alkaa kohtauksella laaksossa tai pitäisikö sanoa kohtaamisella. Kirjan edetessä kerrotaan miten sinne on päädytty ja pakko sanoa, että nämä kirjat on niitä harvoja kirjoja, joista olen lukenut siitä minkälaista 1900-luvun alussa oli Suomessa. Tai siis emmehän vielä silloin olleet itsenäisiä. 

Luokkaerot tuodaan kirjassa hyvin esiin. On palvelusväkeä ja parempaa väkeä molemmin puolin merta. 

Tyypilliseen tyttökirjaan kuuluu mielestäni kissat, kirjat, kakut ja rakkaus. Ne on tässäkin hyvin edustettuna ja kirjoittajan taito luoda eläväksi tapahtumapaikat ja aika on lumoavan kaunista. 


Kirja päättyy jännään kohtaan ja onneksi Auroran tarina jatkuu vielä ekan osan jälkeen. 

Tähtiä 5/5. 

 

 

 

 

 

 


 


Anna Amnell - Aurora ja Pietarin serkut

 

Saga 2022

ISBN
9788728403785


Ihastuttava historiallinen nuortensarja jatkuu, kun Aurora palaa Suomeen!

Kanadasta palaava 17-vuotias Aurora asettuu nuoremman Olga-serkkunsa kanssa tädin luo Helsinkiin. Helsingissä serkukset kokevat yhdessä monta ainutlaatuista hetkeä rakastumisineen ja huolineen, ja heistä kasvaa tiivis parivaljakko. Aikuistumisen kynnykselle on hyvä astella yhdessä sydänystävän kanssa.

Historiallinen Helsinki kaikuu tyttöjen askeleista! Lämminhenkinen nuortenromaani tempaa mukaan 1900-luvun alun Helsinkiin ja seurailee myös ajan sivistyneistön edesottamuksia. 


Tämä on ihana kuvaus Helsingistä ja voisin lukea enemmänkin tuon ajan Helsinkiin sijoittuvia tarinoita jos ne olis kirjoitettu yhtä hyvin. 

Tässä on myös tyttökirjoille tyypillistä jännitystä. Kirjeet kulkee, koulusta karataan pahamaineisen pojan matkaan. On myös ihania luisteluhetkiä ja retkiä. 

Sukulaisia riittää tyttökirjoissa; etenkin tätejä, jotka haluaa sanoa sanasensa nuoren tytön elämään ja siihen kenen kanssa saa olla ja mitä elämässä pitäisi tehdä. Auroran tulisi maalaamisen ja Pariisissa opiskelun sijaan alkaa opettajaksi. Olisi asunto ja polttopuut valmiina tähän tehtävään ja seurustelukumppanistakin riittää negatiivisia sanoja. 

Eipä sitä tässäkään kirjassa päähenkilö taivu sukulaisten tahtoon. 

Tämä osa päättyy Auroran ja Thomasin kihlaukseen ja Pariisi odottaa molempia! 


Tässä on pääosassa myös Olgan kissa ja Aurora haluaa leipoa amerikkalaisen enkelinruokakakun. Jäin miettimään minkälaista se on. 


Tähtiä 5/5. 


 

 


 

 

 

 

 

 

 

 

Anna Amnell - Aurora ja villikyyhkysten aika


Saga 2022

ISBN
9788728403778

E-kirjan sivumäärä
127


Aurora jatkaa oman polkunsa kulkemista sarjan kolmannessa osassa, jossa palataan kauniiseen Torontoon!

On vuosi 1906. Thomasin isän sairastuminen tuo Auroran ja Thomasin takaisin Torontoon, mutta Auroraa ei oteta aluksi ilolla vastaan. Lämpeneekö Thomasin isä koskaan Auroralle? Auroraa askarruttaa myös Vaahteralaakson kartanoon kätkeytyvä jännittävä salaisuus. Huhutaan, että kartanon palmuhuoneessa on nähty kummitus.

Historiallisen, nuorille suunnatun Aurora-trilogian viimeinen osa palaa tunnelmallisesti seudulle, jossa nuoret rakastavaiset kohtasivat ensimmäistä kertaa. 


Nyt ollaan takaisin Kanadassa Thomasin isän vuoksi. 

Tulevaisuus on epävarmaa, mutta kaikki selviää. Eräs kauan sitten tapahtunut kuolema ja tämän hetken kummitusjuttu. 

Tämä ei tavoita itseäni niin hyvin kuin aiemmat osat. Tässä on jotakin tosi surullista. Tai sitten vain aistii, että sarja päättyy. 


Tähtiä 4/5. 


 

 

 

 

 

 


 

 

 

Anna Amnell - Aurora ja Molly


Saga 2022


ISBN
9788728403761

E-kirjan sivumäärä
105


Omapäisen Auroran tarina nyt myös nuorimmille lukijoille sovitettuna!

Suomalaistyttö Aurora muuttaa 1900-luvun alun Suomesta Kanadaan, ja asettuu palvelustytöksi Vaahteralaakson kartanoon. Vaahteralaaksossa Aurora kohtaa myös muita kartanon asukkaita, kuten Irlannista Kanadaan muuttaneen orvon palvelustytön Mollyn. Molly oppii Auroran seurassa lukemaan, ja uusi ympäristö tarjoaa ystävyksille monen monta jännittävää kokemusta.

Historiallinen lastenromaani tutustuttaa nuoret lukijat Aurorasta kertovan trilogian tapahtumiin myös Molly-kaverin näkökulmasta. Kiehtova aika Kanadassa tuo molemmille tytöille mukanaan kutkuttavia kokemuksia ja uusia tuulia.


Tämän olen lukenut vain aikuisena. Odotin tätä valtavasti ja jouduin pettymään. Tämä vaikutti jonkinlaiselta täytekirjalta, johon oli nivottu osa aiempien osien tapahtumista yhteen. Toki kertojana on Molly ja ehkä tämä tosiaan on suunnattu entistä nuoremmille lukijoille. 


Jotakin tästä puuttuu. 


Tähtiä 3/5. 


Jos pidät tyttökirjoista niin pidät varmasti näistäkin tai ainakin kahdesta ekasta osasta!

Eveliina Viitanen: Jää lähellemme

Eveliina Viitanen - Jää lähellemme  © 2024 SAGA Egmont (E-kirja): 9788727207001 Veljiä ja sisaria - Kirjasarja Osa 2/2  Cover image: Midjour...