Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yhteistyö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yhteistyö. Näytä kaikki tekstit

lauantai 27. syyskuuta 2025

Lost in Music 2025: koonti

Lost in Music järjestettiin 25.-26.9.2025  Tampereella. Liput saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS! 
Pääsin arvioimaan tapahtuman esteettömyyttä ja saavutettavuutta – näkökulmasta, joka usein jää huomioimatta, mutta joka ansaitsee tulla näkyväksi. Kiitos festivaaliorganisaatiolle, joka mahdollisti tämän mahtavan yhteistyön ja kaikille muille osapuolille! Erityisesti kiitos avustajalleni, joka mahdollisti liikkumiseni vieraissa paikoissa ja kaiken somesisällön! Henkilökohtaisen avustajan työssä pääsee paikkoihin, joihin ei muuten omassa elämässään välttämättä pääse! Kannattaa tehä hyvä valinta, että kenelle menee avustajaks!  
 

Festarikesä ei siis vielä loppunutkaan!

 

  🔍 Huomioita esteettömyydestä ja saavutettavuudesta:

 

Keikat jakaantuivat useampaan tapahtumapaikkaan ja eri puolelle kaupunkia. Tämä teki haastavaksi valinnan siitä ketä menee kuuntelemaan, koska vielä ei pysty olemaan kahdessa paikassa samaan aikaan. Näin ollen väliin jäi uusia mielenkiintoisia esiintyjiä, koska siirtymiset vie aikaa, vaikka raitiovaunu niin sujuva kulkuväline onkin. Ihan aavistuksen verran aikatauluja muuttamalla olisi ollut hieman helpompaa ja ois ehkä nähny useemman artistin. Toki vika voi olla vaikkapa siinäkin, että kuuntelen niin paljon kaikkee erilaista, että niistä ei muutenkaan saa mitään yhteneväistä. Eikä ohjelmaa suunnittelevat ihmiset voi tietenkään tietää, että sama ihminen kuuntelee tätä ja tätä... 

Suomen alkoholilainsäädäntö on mikä on... Se tarkottaa sitä, ettei ravintolat voi saavutettavasti laittaa nettiin esim. juomalistojaan. Tätä mietin torstaina Tuulensuun palatsissa, jssa oli juomalistat näytöllä pyörimässä ja juomat oli lajiteltu useammalle sivulle mahdollisesti tyyypin mukaan. Tuommosilta vekottimilta, joissa mainokset pyörii nopeesti on avustajankin haastavaa lukea vaikkapa yheltä sivulta juttua, koska siinä vaiheessa kun mä kysyn jotakin hintaa, tai muuta infoa niin se sivu kerkiää vaihtua ja sitte mulle kerrotaan taas lisää infoa, josta en välttämättä saa kaikkea haluamaani tietää - kunnes sivu kääntyy jälleen ja antaa uuden listan. Tietty henkilökunnalta voi aina kysyy, mutta jos tuollaisten kapineitten tarkoitus on helpottaa itse kenenkin asiointia niin saattaa välillä tuntua, että jää kysymättä. Lisäksi näkevien maailmassa on ihanteellista se, ettei kenenkään kanssa tarvii asiointitilanteessa välttämättä jutella. Kaupassa voi valita pikakassan, ravintolassa voi tehä tilauksen jollain sovelluksella ennakkoon siis vaikkapa Subway tai Hesburger ja tämän tyyppiset paikat, joissa itse palvelu on itsepalvelu.... Mullehan tämmönen olis ihanteellista, koska en tykkää jutella ihmisille, vaan se ei oo mahollista, koska maailma on suunniteltu näkeviä varten. Paitsi Kupliva maailmani. Täällä mä saan toteuttaa itteeni! Toteutan itteeni kyllä kaikialla muuallakin.

Suosittelen festarijärjestäjiä ja muitakin lukemaan nämä pari artikkelia:  

 

Gender minorities and persons with disabilities defining their perpetrators at music festivals 

ja

Music festival employees’ ableism as experienced by participants with disabilities

 

Jos englanti ei taivu niin sivun saa suoraan käännettyä suomeksi. Selaimesta vähän riippuu, että miten se tapahtuu. 
Voin tulla kertomaan mitä esteettömyys ja saavutettavuus on mielestäni ja että kuinka suhtautua. Parasta tietysti on kun lopettaa suhtautumasta!
Kaikenlaiset kysymykset ja ehdotukset yhteistyöstä voi laittaa osoitteeseen kuplivamaailmani(at)kuplivamaailmani.pink  

 

 

Tavara-asemalla oli aika kaamee kokemus. Eka jonoteltiin pihalla ties kuinka kauan ja sisällä ei meinannut sekaan sopia ja ei me sit menty mihinkään lavan eteen, koska olis pitänyt tunkee tuhannen humalaisen tamperelaisen keskelle... Siis Tavara-asema oli ainakin torstaina loppuunmyyty ja käsittääkseni sinne mahtuu tuhat ihmistä. Istuttiin semmosilla korkeilla tuoleilla ja seurailtiin enemmän yleisön höpötyksiä kuin ite keikkoja. Toki keikat kuulu hirveen hyvin, mutta meteli oli muutoin aikamoinen. 

 

 

Torstain keikat 

 

Samuli Putron haastattelua Tuulensuun palatsissa oli ilo seurailla. Aina sitä oppii uutta. En tiennyt, että hän tekee Tiktokkii. Mullakin on siellä tili, mutta en mä siellä ole saati että olisin sinne mitään sisältöä tuottanut. Jos tiedät sokeita Tiktokkaajia niin se ei tarkota, että meijän kaikkien tulisi sitä käyttää. Oon kokenut sen sovelluksen mahdottomaksi käyttää itsenäisesti ja se ei tee minusta huonompaa ihmistä. Lisäksi mä haluan näyttää tietyltä, rajata kuvaa ja videoo oikein siis silleen, että en vahingossa rajaa kuvaa miten sattuu. Ja joo Instassa mulla on joitain julkaisuja jotka on ihan päin persettä rajattu, koska esim. Korona-aikana ei niin vaan aina ollu näkevää apua ja lisäksi tää ei ihan heti alusta asti ollut niin ammattilaistoimintaa. Eli: ei musta tuu Tiktoksensaatioo, vaikka käsittääkseni myös eräs ruotsalainen 70-luvulla suosittu neljän hengen bändi on myös siellä.... 

Pitäs varmaan kuunnella tuon Osaajat podcastin aiemmat jaksot, mutta jos totta puhutaan niin mulla ei ole aavistustakaan siitä, että millä podcastpalvelulla se on. Haluaisin kuunnella Johannan ja Rennyn podcastia, mutta kun tarkotus on pysyä vaan yhden tietyn suoratoistopalvelun asiakkaana siis maksullisen ja siinä Storytel vie voiton. Spotify on nykyään niin kallis, ettei voi sitäkään pitää muutoin kuin ilmaisena versiona. 

Odotin valtavaa yleisömerta tuohon torstain varhaisen illan tapahtumaan, mutta ei siellä paljoa porukkaa ollut. Tosi fanit vain paikalla! Ensi keväänä hänellä olis keikka Helsingin jäähallissa. Pitäs melkeen mennä. Uusi albumi julkaistiin eilen. En ole ehtinyt sitä vielä kuunnella kun on ollut niin paljon musiikkia, johon eksyä.

 

 

Tilaisuuden jälkeen pääsin festarin somejulkaisuun. Tai siis julkaisuhan tuli vasta perjantaina, mutta mun osuus kuvattiin sillon torstaina. Oli kimaltava mekko ja kaikki! Mihinkähän tässä vielä pääsee tulevaisuudessa kun nyt on oltu niiiiiin paljon esillä..... 

Videon voi katsoa tästä. 

 

 

Tuulensuusta lähettiin 

Tavara-asemalle. 

Minttu aloitti about kymmenen minuuttia myöhässä ja biisejä ei ollut kovin montaa, mutta energiaa ja tanssia sitäkin enemmän! Biisit kuulosti niiiiin upeilta, että en malta oottaa uutta musaa häneltä ja ehkäpä tulevaisuudessa pitää mennä hänen keikalle. 

 

Seuraavana oli vuorossa Ilta. Muutaman biisin tunnistin, vaikka en yleensä seuraa Vain elämää-ohjelmaa niin Tässä talossa ja Kiire oli mulle silti tuttuja ja pari muuta biisiä tullut Spotifyssä vastaan. En tiedä hänen taustaa, että onko ollut esim. musikaaleissa tai musiikkiteatterissa. Ääntä voi käyttää niin monin tavoin. 

Tässä pari esimerkkiä siitä minkälaisesta äänen käytöstä erityisesti pidän.

 

 Elaine Paige - You Must Love Me  

 

Piano (From "Cats" / Italian Version)

 

Claire Richards - "Der Hölle Rache" (The Queen of the Night Aria) (Popstar to Operastar Semi Final) 

 

 

Goldielocks esitti tiiviin ja tunnelmallisen keikan. Ehkä noin puoleen tuntiin mahtui kaksi kertaa Made Of-biisi unohtamatta From East to South ja Mercy kappaleita. Kuultiin myös uusi biisi nimeltä

 

Favorite Girl, 

joka julkaistiin heti perjantaina. 

Tosin sen kuuli kyllä paremmin vasta sitten netistä kuin keikalla. 

 

 

Perjantaina oli onneksi vain yksi keikka. Tai olisi niitä ollut useampiakin jos olisi pystynyt olemaan. Tosin torstain Tavara-asemalla olo vei kyllä voimia, koska se ihmisten määrä oli niin valtaisa. Tarviin entistä enemmän aikaa palautumiseen keikan jälkeen. 

Saga Mast oli Telakalla esiintymässä bändin kanssa ja keikka oli just niin energinen kuin mitä olin odottanutkin. ROCK!!!! Laulamisen, soittamisen, liikkumisen, lavalla olemisen, elämisen, rakkauden ja musiikin riemua. Sagan Huutava hullu sydän-levyllä Huijari-biisissä mukana oleva Vivian oli myös lavalla tuon kyseisen biisin aikana. Olisin mielelläni kuullut lisää heidän yhteistä laulua. 

Biisejä kuultiin myös Rakastan draamaa-levyltä ja Minä minä maa oli ihanaa kuulla just bändin kanssa. 

Toivoin, ettei keikka olis loppunut ikinä! 

Täytyykin seurailla julkistuksia, että josko vaikka uutta keikkaa olis Tampereella pian. 

Tässä vielä virallinen video biisiin 100% . 

 

 

***

 

Blogissa ei ole nyt kuvia tältä osin kun tein julkaisuja someen muutenkin ja jotta tekstit pysyy aikataulussa. 

 

Tapahtumalle tähtiä 3/5. 

 

Musiikki on ihanaa! 

 

Kaksi iltaa on lyhyt aika ainakin tällaisella artistien ja keikkapaikkojen määrällä. Toki kaksi iltaa alkaa olla siinä ja siinä itsellä, että pystyy peräkkäin keikoilla olemaan. 

 

Muutamaa uutta hiljattain löytämääni artistia jäin kaipaamaan, mutta ehkä ne on mukana ensi vuonna. 

 

 

Kiitos kun sain olla mukana!     

tiistai 23. syyskuuta 2025

Lost in Music 2025: vinkit perjantaihin

Lost in Music järjestetään 25.-26.9.2025  Tampereella. Liput saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS! 
Pääsen arvioimaan tapahtuman esteettömyyttä ja saavutettavuutta – näkökulmasta, joka usein jää huomioimatta, mutta joka ansaitsee tulla näkyväksi. Kiitos festivaaliorganisaatiolle, joka mahdollistaa tämän mahtavan yhteistyön ja kaikille muille osapuolille! 
Festarikesä ei siis vielä loppunutkaan!
Liput myy Tiketti ja lisätietoa lipuista täältä.

 

Vinkit torstaihin löytyy tästä. Viikonloppuna tulee koontipostaus.

 

Tässä vinkit perjantaihin

 

   

 

O'Connell's 

 

Perjantai illan aloittava Longing Louisa luo lumoavan äänimaailman elektronisesta indiestä, ambientista ja taidepopista.
Anni Pohto jatkaa iltaa ja hänen pianon ja hip hop -biittien päälle luomat kappaleet käsittelevät niin henkilökohtaisia aiheita kuin yhteiskunnallisia teemoja.
Illan päättää O’Connell’sissa rohkea ja herkkä taiteilija Kastehelmi, jonka kappaleet ovat kuin kastehelmiä pimeydessä – viiltäviä sanoituksia täynnä.
19.30 Longing Louisa
20.30 Anni Pohto
21.45 Kastehelmi

 

Kastehelmi kiinnostaa erityisesti. Aikataulusyistä on kuitenkin mahdotonta olla tuolla, koska keikkapaikkojen välillä siirtyminen vie oman aikansa ja koska keikoilla on oltava ajoissa, jotta varmasti pääsee. 

Kastehelmen vai pitäisiköhän se sanoa Kastehelmin laulut on kuin pieniä tarinoita. Biisi nimeltä Enkeli on semmonen, että koko perheeni olisi tarvinnut sitä pari vuotta sitten jos olisin tiennyt artistin jo silloin. 

 

 

Telakka 

 

Saga Mast on popin ja rockin välimaastossa viihtyvä artisti ja lauluntekijä. Mast julkaisi Rakastan draamaa -debyyttialbuminsa keväällä 2023. Mastin kappaleet ovat aseistariisuvia kasvutarinoita, joissa kompastelua, virheitä ja keskeneräisyyttä tarkastellaan ilman häpeää. Live-esiintyjänä Mast on pitelemätön rokkari. Osan kappaleistaan hän kuitenkin riisuu intiimeiksi tunnustuksiksi niin, että sielu näkyy hiusmurtumia myöten. 
Maan tämän hetken kiinnostavimpiin indieyhtyeisiin lukeutuva Juhlat ammentaa melodiseen kitarapopiinsa 2000-luvun alun radiohiteistä, skandinaavisesta melankoliasta ja amerikkalaisesta aikuisrockista. Juhlat-yhtyeen toinen, kriitikoiden yllistämä albumi Yöllä taivas kaatuu julkaistiin alkuvuonna 2025.
Illan päättävä Lala Salama on Richterin paikallisen magnitudin asteikon yläoksilta kurkisteleva, kansainvälistä kulttimainetta epäonnistuneesti pakoileva dynaaminen rock-trio, joka tunnetaan anteeksipyytelemättömästä herkkyydestä yhdistettynä jyrähtelevään särövalliin!
20.30 Ovet
21.30 Saga Mast
22.30 Juhlat
23.30 Lala Salama

 

Saga Mast esiintyy ymmärtääkseni bändin kanssa. Haluan ehdottomasti nähdä tämän keikan! Ne pari aiempaa on olleet upeita. Nyt tulee varmasti tosi hyvä ja biisit pääsee eri tavoin oikeuksiinsa! 

Voit lukea aiemmista keikoista tästä

 

 

Bar Kotelo 

 

Illan avaa Drug Store Raid. Underground-musiikkipiireissä tasaisesti kohinaa ja kuhinaa kasvattanut yhtye julkaisi odotetun debyyttialbuminsa viime marraskuussa. Tämä viisikko on herättänyt huomiota vuodesta 2021 lähtien räjähtävillä live-esiintymisillään. Drug Store Raidin musiikki on yhdistelmä punkia, jazz-funkia, no-wavea, poppia ja indie-tanssimusiikkia. Kaduilla on kuiskittu bändin saattavan olla Suomi-indien seuraava sensaatio.
Syyskuussa 2024 kolmannen albuminsa ”Enemmän kuin mitään muuta” julkaissut Aino & Hajonneet on 2020 perustettu yhtye jonka musiikilliset  juuret ovat melodisen suomipunkin ja powerpopin risteyksessä. Yhtye on  kerännyt mainetta erittäin energisenä lavabändinä.
Aino & Hajonneet olivat myös Indie Awards 2025 -gaalassa ehdolla kategoriassa- ”Vuoden rock”. Juuri ennen Lost In Music -keikkaa on yhtyeeltä luvassa ensimmäinen live-albumi "Livee ja lovee (Live & akustinen)" ja sitä päästään näin myös Tampereella juhlistamaan.
Illan päättää debyyttialbuminsa maaliskuussa julkaissut The Snake. Yhtyeen karisma kumpuaa intohimosta sydämelliseen, vahvaan kitarasoundiin, lauluharmoniohin ja sanoituksiin, jotka ovat suoraan  kuin päiväkirjoista.
20.00 Ovet
21.00 Drug Store Raid
22.00 Aino ja Hajonneet 
23.00 The Snake 

 

Aino & Hajonneet jää väliin taas aikataulullisista haasteista. Uutta livelevyä on tullut nyt kuunneltua ja harmittaa, etten pääse keikalle. Menkää minunkin puolesta ja todistakaa livemusan voimaa! 

 

 

Viikonloppuna luvassa koontipostaus ja somessa tunnelmia keikoilta tapahtuman aikana.

maanantai 22. syyskuuta 2025

Lost in Music 2025: vinkit torstaihin

Lost in Music järjestetään 25.-26.9.2025  Tampereella. Liput saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS! 

 

Pääsen arvioimaan tapahtuman esteettömyyttä ja saavutettavuutta – näkökulmasta, joka usein jää huomioimatta, mutta joka ansaitsee tulla näkyväksi. Kiitos festivaaliorganisaatiolle, joka mahdollistaa tämän mahtavan yhteistyön ja kaikille muille osapuolille! 

 

Festarikesä ei siis vielä loppunutkaan!

 

Liput myy Tiketti ja lisätietoa lipuista täältä 

 

Jaan nyt vinkit molemmille päiville ja postauksen toinen osa tulee huomenna. Viikonloppuna tulee koontipostaus. 

 

Pahoittelut siitä, että tekstin jakaminen someen on teknisesti haastavaa. Yritän tekstien linkit saada molempina päivinä maailmalle nyt alku viikosta. Keikoilta tulee someen sisältöä. 

 

 

Tässä vinkit torstaihin.

 

 

Tuulensuun palatsi 

 

Lost in Music tarjoaa myös tänä vuonna areenan kiinnostavalle keskustelulle.
Mikko Kosonen ja osaajat -podcastin yleisön edessä nauhoitettavaan eksklusiiviseen erikoisjaksoon Tuulensuun palatsissa saapuu vieraaksi laulaja/lauluntekijä Samuli Putro. 
Podcastin teeman mukaisesti lavalla keskustellaan syvällisesti mutta kiihkeästi osaamisesta, harjoittelemisesta, oppimisprosesseista, työskentelymetodeista, kehittymisestä, ja kaikesta vieraan ydinosaamiseen liittyvästä. Millainen on Putron kirjoitusprosessi? Miten nuoruuden vaikutteet siirtyivät aikoinaan omalle paperille, ja mistä uudet vaikutteet hankitaan? Miten keski-ikäinen artisti kehittää itseään, ja mihin suuntaan? 
Kosonen on aiemmin soittanut Putron bändissä ja levyillä, ja ainutkertaisessa illassa onkin tarkoitus myös esittää livemusiikkia keskustelun lomassa. 
Ilta jatkuu Aksel Kankaanrannan koskettavan ja kuulijaa hyvin lähelle tulevan musiikin, sekä vintagesoundistaan tutun kahdeksanhenkisen soul-yhtye Punomon tanssittaessa kohti pimenevää iltaa. 
18.00 Ovet
19.00 Mikko Kosonen & Osaajat -podcast, vieraana Samuli Putro
20.15 Aksel Kankaanranta
21.15 Punomo

 

Putrosta olen kirjoitellut paljon jo aiemmin

Nyt on erittäin mielenkiintoista olla läsnä podcastin nauhoituksessa. Tulee varmasti tosi monipuolinen haastattelu ja mahtava podcast jakso! Tuulensuun palatsi antaa upeat puitteet tällaiselle kokonaisuudelle. 

 

 

Tavara-asema 

 

Tavara-Aseman torstai illassa nähdään uusi ja kiinnostava poptulokas Minttu, Suomen taitavimpiin tulkitsijoihin lukeutuva Ilta, kansainvälisiä raja-aitoja ylittävä, UMK:ssa itsensä suomalaisten sydämiin läpilyönyt Goldielocks sekä valloittavan lavapreesensin ja tarttuvia melodioita biiseissään viljelevä popsensaatio Ani.
Huippukeikkojen jälkeen bileet jatkuvat yömyöhään dj:n tanssittaessa festivaalikansaa valopilkkuun asti.
20.00 Ovet
20.20 Minttu
21.00 Ilta
22.00 Goldielocks
23.15 Ani
00.00 DJ Sara-Maaria

 

 

Odotan erityisesti Minttua ja Goldielocksia. Minttu on Lauri Tähkän tytär ja julkaissut kolme biisiä. Erityisesti Paperihaavoja on soinut itsellä viime aikoina. 

Goldielocksin pääsen näkemään nyt kolmatta kertaa. Odotan energistä keikkaa. Aiemmista kokemuksista voit lukea täältä

 

 

Huomenna jatketaan ennakkofiilistelyä! 

 

 

 

 

maanantai 18. elokuuta 2025

FLOW FESTIVAL 2025




Liput saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS!


 🎶 ✨ Festarikesä 2025 jatkui FLOW FESTIVALILLA

Pääsin arvioimaan tapahtuman esteettömyyttä ja saavutettavuutta – näkökulmasta, joka usein jää huomioimatta, mutta joka ansaitsee tulla näkyväksi. Kiitos festivaaliorganisaatiolle, joka mahdollisti tämän mahtavan yhteistyön ja kaikille muille osapuolille! Erityisesti kiitos avustajalleni, joka mahdollisti liikkumiseni vieraassa paikassa ja kaiken somesisällön! Henkilökohtaisen avustajan työssä pääsee paikkoihin, joihin ei muuten omassa elämässään välttämättä pääse! Kannattaa tehä hyvä valinta, että kenelle menee avustajaks! 


Festarit oli Helsingin Suvilahdessa kuten aiempina vuosina. Ajankohta 8.8.-10.8.2025. Tämä oli ensimmäinen kertani FLOW:ssa ja Suvilahdessa. Yhteistyö mahdollisti kolmen päivän olemisen, mutta majoituksen vuoksi olin vain yhden. 



***


 🔍 Huomioita esteettömyydestä ja saavutettavuudesta:


Itselle alueella liikkuminen oli ok, koska kävelen. Hyödynnettiin Press alueen tilaa, jossa oli mahollisuus esim. ladata puhelinta, tehä töitä ja tarjolla oli kahvia yms. Siihen tilaan oli porras, elikä jos olisin ollut Press rannekkeen omaava pyörätuolia käyttävä henkilö, jonka jalat ei toimi niin en olisi päässyt tuohon paikkaan ollenkaan. Herää kysymys, että jos ja kun halutaan tehdä festareilla keikkojen nauttimisesta asiakkaille esteetöntä ja saavutettavaa niin eikö tämä sama asia koske myös työskentelytiloja? Vai ajatellaanko, että kaikki Pres tai Staff statuksella olevat ihmiset kävelee? Jos ajatellaan näin niin sehän kertoo vaan järjestäjien omista asenteista. Pitää muistaa, että järjestäjätkin ovat vain ihmisiä. Jos tuntematon ihminen kysyisi vaikkapa baarissa että mitä elämässäni teen ja mä vastaisin kertomalla, että on tää blogi ja puhun esteettömyydestä ja saavutettavuudesta ja "myyn itteeni" niin toki kysyjästä riippuu, mutta luultavasti kysyjä jäisi vain katsomaan minua, jota en tietenkään itse nää ja ehkä sanoisi, että "ethän sä voi mitään blogia pitää kun et nää". Niin että kun ihmisten ajatusmaailma on näin rajoittunutta niin mä ymmärrän miksi festarijärjestäjät ehkä ajattelee niinkuin ne mahdollisesti ajattelee. 

- On niin paljon tehtävää tässä maailmassa asenteiden osalta!

Sikshän mä olen täällä!


Press alueella oli omat WCt. Se oli parempi vaihtoehto kuin varsinaiset asiakasvessat. Näissä oli oma juttunsa. En voi sokeana ihmisenä tietää mistään osuuko käteni vessapaperitelineeseen vaiko pisuaariin. Vessoissa pitää muutenkin olla varovainen niin tää on yks juttu lisää. 


Festarialue oli iso ja lavoja oli paljon. Nettisivuilla ei oltu kerrottu lavoista sen enempää. Esim. yksi oli teltassa ja muut miten sattuu sijoiteltuna. Lavojen sijoittelun sanallisesta kuvauksesta olisi ollut hyötyä niin olisin helpommin voinut ohjeistaa avustajaani siitä minkä näköistä pitäisi olla että löydetään ajoissa paikalle. Kun sokealle ihmiselle ei ole hyötyä siitä, että ne lavat on merkitty karttaan. Kun yleensä kartat ei ole saavutettavia ruudunlukuohjelmilla. 


Maksamisen tulisi olla esteetöntä. Esteettömyys on paljon muutakin kuin se, että pyörätuolilla pääsee liikkumaan - tuntuu, ettei tämä ole selvää kaikille. Lisäksi tuntuu, että esteettömyys on jotain sellaista, jota varten tulee nähä paljon vaivaa ja aihe, joka mainitaan, mutta jonka merkitystä ei aidosti ymmärretä vaan katsotaan, että se on joku välttämätön paha. 

Alueen maksupäätteet olivat näilläkin festareilla niitä "RAKASTAMIANI" kosketusnäytöllisiä vekottimia. Tämä tuli ihan itse todettua ja tämähän siis tarkoitti sitä, että olisin joutunut  sanelemaan tunnuslukuni avustajalleni siinä tiskillä kaikkien kuullen, jotta saan ostokseni maksettua. Kun kortin tunnuslukuahan kysellään säännöllisen epäsäännöllisesti. Minulle ei myöskään tarjottu vaihtoehtoista maksutapaa. En voi tietää mikä sellainen vaihtoehto olisi käytännössä voinut olla, koska en ole maksuvaihtoehtojen asiantuntija. Olen ennenkin ihmetellyt sitä, ettei myyjä tällaisessa tapauksessa edes kiinnitä huomiota siihen, että saanko ostokseni maksettua. Oletetaanko, että kyllä se jotenkin hoituu? Tai, että seurassani oleva henkilö maksaa jos maksu ei minulta onnistu? Vai saisinko juuri tilaamani annoksen, juoman tai mitä sitten ikinä olenkin ostamassa siitä huolimatta kun kertoisin että en pysty maksamaan, koska teidän maksupääte ei ole esteetön? Onneksi tunnuslukua ei kysytty ja sain ostokseni suoritettua. 

Tässä juttua maksamisen esteettömyydestä Jokaisella tulee olla oikeus esteettömään maksamiseen.  

Minkähän takia muutes myyntitiskien on oltava niin järkyttävän korkeita? Olen lyhyt ihminen ja sieltä tiskin toiselta puolen ei välttämättä nää että liikun valkoisen kepin kanssa. Minähän en siis tiedä miten sieltä tiskin toiselta puolen näkee, mutta oletan, ettei oikein hyvin. Mua muutenkin jännittää aina mennä tekemään tilaus tällasissa tilanteissa. En oo varma millon on mun vuoro ja onko työntekijä läsnä siinä hetkessä, vai onko hän kääntynyt pois päin asiakkaasta... Ketä varten nää korkeat tiskit on oikein suunniteltu? Kun luulis, että niiden äärellä seisoskelu ja kurottelu monta tuntia päivässä olis aika vaikeeta....

Akkreditointi avautui keväällä. Tiedon hyväksytyksi tulosta sain heinäkuun lopussa. Tällaiset ilmottamiskäytännöt aiheuttaa sen, että avustajan mukaan saaminen voi olla haastavaa. Toivoisin hieman enemmän ennakoitavuutta tähän ja tietoa hieman aiemmin. Sillä ajantasainen tieto hyväksynnästä olisi myös tasa-arvoista ja yhdenvertaista. 


Toivoisin, että ennenkuin päätetään festarialueelle toteutettavista ratkaisuista, joita sitten ajatellaan esteettömiksi niin festarijärjestäjä pyytäisi esteettömiä palveluja tarvitsevia henkilöitä mukaan kehittämään tapahtumaa ja vaikkapa testaamaan ihan paikan päälle, tai esim. kartoittaisi kyselyllä festarikävijöiden esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviä tarpeita. Toki siinä ollaan sitten tilanteessa, ettei kaikki voi edelleenkään nettiä käyttää, että miten tästä siis vaikkapa kartoituskyselystä saisi sitten kaikille toimivan? Toki Suomessa jos ajattelee kesäfestareita niin keskellä talvea ei oikein voi mennä testaamaan alueen toimivuutta. 

Festarijärjestäjillä on jo palkattuna häirintäyhdyshenkilöitä niin miksi ei ole palkattuna esteettömyys/saavutettavuusvastaavaa? Kun kuitenkin jatkuvasti kaikki toitottaa sitä, että kuinka me ollaan tasa-arvoinen, tasavertainen, syrjinnästä vapaa, yhdenvertainen ja KAIKKI SAA TULLA SELLASENA KUN ON-tapahtuma. Yhdenvertaisuus on muutakin kuin seksuaalivähemmistöjen sallimista ja että on ehkä sitä yhtä pyörätuoliasiakasta varten justjajust se yks invaWC.


Kannattaa myös lukea nämä artikkelit: 

Gender minorities and persons with disabilities defining their perpetrators at music festivals 

ja Music festival employees’ ableism as experienced by participants with disabilities.


Jos englanti ei taivu niin sivun saa suoraan käännettyä suomeksi. Selaimesta vähän riippuu, että miten se tapahtuu. 

Voin tulla kertomaan mitä esteettömyys ja saavutettavuus on mielestäni ja että kuinka suhtautua. Parasta tietysti on kun lopettaa suhtautumasta!

Kaikenlaiset kysymykset ja ehdotukset yhteistyöstä voi laittaa osoitteeseen kuplivamaailmani(at)kuplivamaailmani.pink 


*** FLOW keikat:








Festarit avasi Litku Klemetti. Ekan biisin jälkeen kuultiin puhetta politiikasta. Yleisössä ja bändillä oli myös Palestiina lippuja. Olisin halunnut vain keskittyä musiikkiin. Se johtuu siitä, että en ymmärrä tuota Palestiina hommaa vaikka olen lukenut siitä. Se on järkyttävää siis ei se että en ymmärrä vaan se tilanne siellä. 

Keikalla kuultiin uusia ja vanhoja biisejä ja olihan se hienoa olla yleisössä just tuolla ja kuulla Juna Kainuuseen

Perjantain sadehetki osui tuolle keikalle, mutta siellä teltassa tai sen tyyppisessä rakennelmassa, jossa keikka oli niin se ei haitannut. Vältyttiin kastumasta. 


Seuraavaksi oli vuorossa Regina. Tai siis olihan siellä paljon paljon paljon muitakin artisteja, mutta niistä jotka katsottiin. 








En olllut aiemmin ollut Reginan keikalla. Eipä he kymmeneen vuoteen olleet keikkailleetkaan ennen tätä kesää. Tämän kesän keikoilla soitetaan Soita mulle -levy kokonaisuudessaan. Se on itelle vierain niistä neljästä julkaistusta Reginan albumista. Mietin tulisko myös vanhempia biisejä ja tulihan niitä. Biisi nimeltä Saanko jäädä yöksivei mut aikaan jolloin se julkaistiin. Muistan, että se oli sillon vuonna 2009 odotellessa Puutarhatrilogialevyä parasta musaa ikinä. Tosin se on kyllä mahdollisesti johtunut sen aikaisen elämäni tyylistä. Nimittäin jos on suuren osan valveilla olostaan joko A. Humalassa tai B. Krapulassa. Niin niitä tunnetiloja nostattamaan sopii biisit, joita ei sitte elämän muututtua vähän tai ehkä ei niin vähänkään rauhallisemmaksi niin edes välttämättä hirveen hyvin muista... 

Omalle musiikilleen täytyy olla omistautunut suuresti kun tulee FLOW keikalle soittamaan käsi kipsissä kuten tällä Reginan keikalla oli. 

Keikkaa vaivasi myös mielestäni pienet äänentoiston haasteet kun en kaikesta meinannut saada selvää. 













Illan päätti AIR, joka soitti Moon Safari-levynsä kokonaan. Tää esiintyminen olisi sopinut vieläkin myöhäisempään aikaan. Tosin onneksi se oli juuri tuolloin, koska hyvin ehdittiin viimeiseen junaan. 

Nautin siitä, että sain olla kuulemassa tämän levyn livenä. Fiilistelin vaan musaa. Luin myöhemmin, että tälläkin keikalla olisi ollut äänentoiston ongelmia, joita en kuitenkaan huomannut tai jos jotain oli niin ajattelin sen kuuluvan siihen miltä ne keikalla kuulostaa. En ollut tätäkään nähnyt livenä aiemmin. Käytän sanaa nähdä, vaikka se joistakin voi olla hämmentävää. 


Aikataulu syistä jäi näkemättä Goldielocks. Hänen esiintymisensä aikaan olimme junassa tuhannen humalaisen helsinkiläisen kanssa matkalla Tampereelle. Lähijuna perjantai-iltana ei oo paras mahdollinen paikka olla, mutta onneksi vaihdoimme yöjunaan Tikkurilassa. Siellä oli melko rauhallista. 


Tapahtumalle tähtiä 4/5. Erityiset KIITOKSET siitä, että kuvat oli saavutettavasti nimetty kuvapankkiin ja että sain olla festareilla rauhassa.

perjantai 27. kesäkuuta 2025

Radio Nova Festivaali osa 2

VIP-liput saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS!
 


 

 

 🎶 ✨ Festarikesä 2025 käynnistyi Radio Nova Festivaalilla. 

Pääsin arvioimaan tapahtuman esteettömyyttä ja saavutettavuutta – näkökulmasta, joka usein jää huomioimatta, mutta joka ansaitsee tulla näkyväksi. Kiitos festivaaliorganisaatiolle, joka mahdollisti tämän mahtavan yhteistyön ja kaikille muille osapuolille! Erityisesti kiitos avustajalleni, joka mahdollisti liikkumiseni vieraassa paikassa ja kaiken somesisällön! Henkilökohtaisen avustajan työssä pääsee paikkoihin, joihin ei muuten omassa elämässään välttämättä pääse! Kannattaa tehä hyvä valinta, että kenelle menee avustajaks! 

 

 Festarien tapahtumapaikka oli Santalahden rantapuisto ja ekaa kertaa näin suuren tapahtuman käytössä. 

 

Hyvä fiilis jäi! Siinä meni Juhannus ja Suviseurat samassa... 
 

Festarin nettisivut ja linkit somekanaviin löytyy radionovafestival . 

 

Toinen festaripäivä alkoi jo hyvissä ajoin. Eka keikka oli jo klo 13 maissa. Oli muutes jännää, että festarialueelle pääsi vasta puoltatuntia ennen ekaa esiintyjää molempina päivinä. 

 

 

*** Huomioita 

 

 

Maksamisen tulisi olla esteetöntä. Esteettömyys on paljon muutakin kuin se, että pyörätuolilla pääsee liikkumaan - tuntuu, ettei tämä ole selvää kaikille. Lisäksi tuntuu, että esteettömyys on jotain sellaista, jota varten tulee nähä paljon vaivaa ja aihe, joka mainitaan, mutta jonka merkitystä ei aidosti ymmärretä vaan katsotaan, että se on joku välttämätön paha. 

Alueen maksupäätteet olivat näilläkin festareilla niitä "RAKASTAMIANI" kosketusnäytöllisiä vekottimia. Tämä tuli ihan itse todettua tilanteessa, jossa kysyttiin tunnuslukua, tai siis se maksupääte kysy, koska senhän se tekee säännöllisen epäsäännöllisesti. Olin helteestä sen verran väsyny, etten ollut tajunnut ohjeistaa avustajaa etukäteen tästä aiheesta ja tämähän siis tarkoitti sitä, että jouduin sanelemaan tunnuslukuni siinä tiskillä kaikkien kuullen, jotta sain ostokseni maksettua. Minulle ei myöskään tarjottu vaihtoehtoista maksutapaa. En voi tietää mikä sellainen vaihtoehto olisi käytännössä voinut olla, koska en ole maksuvaihtoehtojen asiantuntija. Olen ennenkin ihmetellyt sitä, ettei myyjä tällaisessa tapauksessa edes kiinnitä huomiota siihen, että saanko ostoksen maksettua. Oletetaanko, että kyllä se jotenkin hoituu? Tai, että seurassani oleva henkilö maksaa jos maksu ei minulta onnistu? Vai saisinko juuri tilaamani annoksen, juoman tai mitä sitten ikinä olenkin ostamassa siitä huolimatta kun kertoisin että en pysty maksamaan, koska teidän maksupääte ei ole esteetön? 

 

Tässä juttua maksamisen esteettömyydestä 

 

Jo­kai­sel­la tulee olla oikeus es­teet­tö­mään mak­sa­mi­seen  . 

 

 

Minkähän takia muutes myyntitiskien on oltava niin järkyttävän korkeita? Olen lyhyt ihminen ja sieltä tiskin toiselta puolen ei välttämättä nää että liikun valkoisen kepin kanssa. Minähän en siis tiedä miten sieltä tiskin toiselta puolen näkee, mutta oletan, ettei oikein hyvin. Mua muutenkin jännittää aina mennä tekemään tilaus tällasissa tilanteissa. En oo varma millon on mun vuoro ja onko työntekijä läsnä siinä hetkessä, vai onko hän kääntynyt pois päin asiakkaasta... Ketä varten nää korkeat tiskit on oikein suunniteltu? Kun luulis, että niiden äärellä seisoskelu ja kurottelu monta tuntia päivässä olis aika vaikeeta....

 

Akkreditointi avautui jo helmikuussa. Olin käsityksessä, että akkreditoituneille ilmoitetaan hyvissä ajoin onko hyväksytty vai ei. Itse sain kuitenkin tiedon vasta kesäkuun alussa. Tällaiset ilmottamiskäytännöt aiheuttaa sen, että avustajan mukaan saaminen voi olla haastavaa. Toivoisin hieman enemmän ennakoitavuutta tähän ja tietoa hieman aiemmin. Sillä ajantasainen tieto hyväksynnästä olisi myös tasa-arvoista ja yhdenvertaista. 

 

 

Festarialueella oli myös erillinen invakoroke tai katsomo. Mietin vaan, että olikohan se kuitenkaan sijoitettu ihan oikein ja kuinka hyvin sieltä pystyi esiintyjiä todellisuudessa seurailemaan.

 

Toinen juttu on näidenkin festarien mediapankki. Siellä saavutettavuus oli unohdettu täysin. Kuvia ei oltu nimetty niin, että olisin pystynyt itse tietämään kenen kuvasta on kyse. Onkohan nykytekniikalla tosiaan niin vaikeaa nnimetä tiedosto kuvaajan ja kuvatun henkilön mukaan? Eli jos käytän itseäni, tosin vain etunimeäni niin tiedoston nimi voisi olla vaikka tällainen: RNF2025_Rita-Ora__Annukka.jpg. 

 

Voin tulla kertomaan lisää aiheesta: Miten nimeät kuvatiedostot esteettömästi ja saavutettavasti. Olisi hyvä myös lisätä tiedoston nimeen tieto kuvasuhteesta, että onko se suoraan sopiva Instagram käyttöön esim. kuvasuhde 4:5. 

Otahan yhteyttä kun kaipaat konsultointia tai koulutusta esteettömyyteen/saavutettavuuteen. Parhaiten se onnistuu lähettämällä sähköpostia kuplivamaailmani(at)kuplivamaailmani.pink 

 

Festariviikonlopun ensimmäisen osan pääset lukemaan tästä

 

Taidettiin kyllä saada kesän paras festariviikonloppu sään puolesta. 

Tapahtumalle tähtiä annan 4/5. 

 

Toivoisin, että ennenkuin päätetään festarialueelle toteutettavista ratkaisuista, joita sitten ajatellaan esteettömiksi niin festarijärjestäjä pyytäisi esteettömiä palveluja tarvitsevia henkilöitä mukaan kehittämään tapahtumaa ja vaikkapa testaamaan ihan paikan päälle, tai esim. kartoittaisi kyselyllä festarikävijöiden esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviä tarpeita. Toki siinä ollaan sitten tilanteessa, ettei kaikki voi edelleenkään nettiä käyttää, että miten tästä siis vaikkapa kartoituskyselystä saisi sitten kaikille toimivan? Toki Suomessa jos ajattelee kesäfestareita niin keskellä talvea ei oikein voi mennä testaamaan alueen toimivuutta. 

Festarijärjestäjillä on jo palkattuna häirintäyhdyshenkilöitä niin miksi ei ole palkattuna esteettömyys/saavutettavuusvastaavaa? Kun kuitenkin jatkuvasti kaikki toitottaa sitä, että kuinka me ollaan tasa-arvoinen, tasavertainen, syrjinnästä vapaa, yhdenvertainen ja KAIKKI SAA TULLA SELLASENA KUN ON-tapahtuma. Yhdenvertaisuus on muutakin kuin seksuaalivähemmistöjen sallimista ja että on ehkä sitä yhtä pyörätuoliasiakasta varten justjajust se yks invaWC.

 

Festarien palautekysely Ei ole saavutettava ruudunlukuohjelmilla ja se tarkoittaa siis sitä, että tarvitsen näkevää apua sen täyttämiseen. Harmi homma.

 

 

 

  

Lauantain keikat 

 

 

Eka artisti oli Behm . 

 

Hyvä keikka ja varmasti tosifanit sai sen mitä tulivat hakemaan. Itsellä keikka kyllä toimi, vaikka en häntä niin fanitakaan. 

Kuultiin myös uusi biisi ja tässä myös pätkä siitä. 

 


 


 

 

Seuraava artisti oli Turisti . 

Ei oikein ole ominta osaamisaluetta, mutta kyllä jotain samaistuttavaa löysin. 

 

Seuraavana vuorossa oli  Sexmane . 

 Erityisesti tämä biisi jäi soimaan päähän. 

 


 

Oli kyllä hyvä show, tai pitäisi ehkä sanoa, että tulinen. Keikan aikana joku henkilö koetti tulla ihan iholle. Tilanteesta selvittiin järjestyshenkilön ja muun festariväen avustuksella. 

Kannattaa myös lukea tämä artikkeli. 

 

Gender minorities and persons with disabilities defining their perpetrators at music festivals 

 

 

Päivän kohokohta itselleni oli INNA . 

Oikein kunnon bilemusaa! 

 


 





 

 

Viimeisenä oli vuorossa Rita Ora . 

 

Bileet jatkui aina Viimeiseen asti. Ihanat serpentiinit oli osana keikkaa ja keikan jälkeen niitä oli maassa niin paljon, että pääsin osaksi niitä!

 

Festareilla esiintyi lauantaina myös Juha Tapio, Sam Feldt, Blanka ja Elastinen. Tässä kuvia heistä. Alla olevat kuvat mediapankista. Kuvaaja Atte Mäläskä.

 







Radio Nova Festivaali osa 1

VIP-liput saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS!




 

 🎶 ✨ Festarikesä 2025 käynnistyi Radio Nova Festivaalilla. 

Pääsin arvioimaan tapahtuman esteettömyyttä ja saavutettavuutta – näkökulmasta, joka usein jää huomioimatta, mutta joka ansaitsee tulla näkyväksi. Kiitos festivaaliorganisaatiolle, joka mahdollisti tämän mahtavan yhteistyön ja kaikille muille osapuolille! Erityisesti kiitos avustajalleni, joka mahdollisti liikkumiseni vieraassa paikassa ja kaiken somesisällön! Henkilökohtaisen avustajan työssä pääsee paikkoihin, joihin ei muuten omassa elämässään välttämättä pääse! Kannattaa tehä hyvä valinta, että kenelle menee avustajaks! 

 

 Festarien tapahtumapaikka oli Santalahden rantapuisto ja ekaa kertaa näin suuren tapahtuman käytössä. 

 

Hyvä fiilis jäi! Siinä meni Juhannus ja Suviseurat samassa... 

 

Festarin nettisivut ja linkit somekanaviin löytyy radionovafestival 

 

***

 

 🔍 Huomioita saavutettavuudesta:
 

 

– Sivuilla luki, että pienet eväät sallittu, mutta narikassa vietiin sipsipusseja ja jopa pähkinöistä kiisteltiin. Mikä kenellekin on ”pieni eväs” voi olla toinen juttu toiselle – mutta linjan pitää olla selkeä.
 

 

– Inva-WC\:, jota siis en lähtökohtaisesti itse edes tarvitse, koska ne on yleensä semmosia hehtaarihalleja, ettei meitsi sieltä sokeana ihmisenä mitään löydä helpolla ja mietin aina, että kun niitä yleensä käytetään johonkin aivan muuhun kuin tarkoitukseensa niin käsi saattaa osua mihin tahansa, jota ongelmaa siis ei näkevällä oo. Mut on joskus vuosia sitte viety inva WC:n kysymättä mitään siitä, että tarviinko. Ihmiset ei tajuu, ettei inva wc ole esteetön minulle. Nykyään osaan muistuttaa kaikkia esim. avustajanani työskenteleviä henkilöitä, etten tarvitse kyseisenlaista WC:tä. Minä kuitenkin itse vammaisena ihmisenä tiedän parhaiten minkälaisissa paikoissa minun on helpoin hoitaa tarpeeni. 

 

Näillä festareilla me nähtiin tasan yks Inva-WC VIP-alueella ja kyseinen paikka oli joko suljettu, tai ovi oli täysin auki, tai sitten siellä oli hlö jolla ei ollut välttämättä kyseiselle paikalle tarvetta. Ainakin perjantaina ovi oli lukittuna, missään ei lukenut ohjeistusta siihen, paitsi jos käytät vessapassia, mikä ikinä se onkaan. Olen vammainen henkilö, mutta edes minun ei tarvitse tietää kaikista käytössä olevista systeemeistä, etenkin sellaisista, jotka eivät kosketa minua. Ilmeisesti vessapassin omistaja olisi voinut näpytellä jonkun koodin johonkin laitteeseen ja avata oven sillä, mutta edes festarien sivuilta ei löytynyt tarkempaa infoa aiheesta. 

 


 

 

 

 


 

 

Nimittäin: ainoa syy miksi olisin nyt EHKÄ voinut käyttää inva WC:tä liittyi näihin aivan järkyttäviin portaisiin, joita jouduin kapuamaan festaripäivinä muutamaankin kertaan. Kyse ei ole minun kävelykyvystäni jos joku siis sitä epäilee. Se ettei ihminen näe ei tarkota sitä, että jaloissa olisi jotakin onkelmaa. Siis toki joillain voi olla, mutta mulla ei. Nää portaat oli semmoset metalliset tai rautaiset hirvitykset. Minun ei myöskään tuntoaistia käyttävänä vammaisena ihmisenä tarvitse olla mikään jokaisen materiaalin asiantuntija, en siis ole ihan varma mitä materiaalia nuo portaat oli. Askelmat oli aika korkeita näinkin lyhyelle ihmiselle ja lisäksi portaikko ei pysynyt paikallansa ilman, että joku piti sitä paikallaan kun kapusin niitä. 

Lähtökohtaisesti tarkoitukseni ei ole kirjoitella pissa-, ja kakkajuttuja, mutta nyt oli vähän pakko. 

 

 

Festarialueella liikkuminen oli sujuvaa. Kiinnitin huomiota pitkään nurmikkoon ja mietin josko sieltä onnistuis saamaan ihollensa jonkun punkin, mutta eipä semmosta tullut. Tai jos tuli niin ei oo vielä borrelioosi iskeny. Ehkä kaikki elläimet pelästy musiikkia ja tämmöstä määrää meitä ihmisotuksia.

Viihdyin hyvin. 

 

Festarikokemusten toisen osan pääset lukemaan tästä

 

 

 🎤 Perjantain keikat:
 

Festarit avasi Da Buzz

 

Olin odottanut koko 2000-luvun, että pääsen heidät näkee. Syksyllä 2000 radioissa soi jatkuvasti biisi nimeltä Do You Really Want Me . 

 

Toi biisi vei mut takas siihen hämmentävään syksyyn ja hyvään aikaan elämässä. 

Keikalla kuultiin myös Let Me Love You Tonight  

ja 

Alive

 

 



 

 


 

 

 

 

 


 

 

Tuossa keikkavideot mainitsemistani biiseistä, sekä kappaleesta nimeltä Paradise.

Oli kyllä hyvä meininki esiintyjillä. Tuntui, että yleisö olisi lämmennyt paremmin vuorokauden aikaan nähden myöhemmin, koska tämä keikka oli jo klo 14:30. Tämän tyylinen musa olisi sopinut paremmin sinne klo 23 tienoolle. 

 

 

Seuraavaksi vuorossa oli PartaMatti.

Hän soitti tuttuja biisejä ysäriltä. Ainut mitä en tunnistanut oli Tiktakin Lopeta-biisistä joku remix. En muista sitä kuulleeni, vaikka joskus kirjastosta lainaillut niitten levyjä. Siis joskus aikana ennen Spotifyä. Kuulin nyt ekaa kertaa Scooterin version tästä aikoinaan paljonkin soineesta biisistä.

 

 Lazard ft. Beverley Craven - 4 o'clock (in the morning) (Official Music Video) . 

 

En ollutkaan koskaan aiemmin ajatellut mitä tuossa biisissä sanotaan. 

 

"You light up another cigarette and I pour the wine
It's four o'clock in the morning and it's starting to get light
Now I'm right where I wanna be, losing track of time
But I wish that it was still last night". 

 

Niinpä niin, tosin siihen aikaan kun tuota on kuunneltu en oo ollu viinihifistelijä vaan alas on menny siiderii ja sellasta.... Yhteistä aikaa, juomista, valvomista ja tupakkia. Tosin en ite polttanu sillon enkä nytkään. Äärimmäisen harvoin pystyn kuuntelemaan tämän tyyppistä musaa, koska se vie mut aina kauas pois. Kun ei vieläkään ole

 

Puhdas pöytä . 

 

Siinä laulellaan 

 

"Näytä mulle miltä se tuntuu ku päivil on taas välii. Miten sydän pakahtuu, kun sen vaan auki repii.
Voisko hetken olla tyyntä aikaa ja puhdas pöytä, jonka pintaan mä saan piirtää mun ääriviivat uudelleen.
Paina vaan lisää kaasuu niin et nää maisemat vaihtuu. Laita mut elämälle altistuu. Joo-oo-oo-oo-ooooo!
Paina vaan lisää kaasuu ei oo jäljel mitään mikä ei sais haihtuu. Mä jätän viimeisenki kaipuun taustapeiliin kaikuu". 

 

Altistin itteni kaikelle sille mitä musiikki aiheuttaa ja halusin olla tuolla festareilla kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi. 

 

 

Ysärinostalgiasta päästiin sujuvasti nykyhetkeen kun vuorossa oli Mirella . 

 

Tämän ajan valovoimaisin tähti Suomessa! Odotin lavan edessä niinkun parempikin fani. Jostain tuli puheeksi koodikieli tilanteessa jos jostain syystä ei kuulis mitään. Puhuin siitä, että kuurosokeilla on käytössä taktiiliviittomat ja että en tarkemmin tiiä niistä, mutta että sellaset on olemassa. Mun vieressä joku tuntematon nainen alkoi jutella mulle ja selittää näistä viittomista ja miten ne toimii. Minkä vuoksi hän katsoi tarpeelliseksi osallistua keskusteluun? Oisin halunnut olla festareilla ihan vaan festivaalivieraana, tai festivaalikävijänä tai mikä ikinä se sana onkaan! Ei mua kiinnosta serkun kumppanin kumminkaiman käyttämät viittomat! Olisi tehnyt mieli testata mitä tapahtuisi jos olisin mennyt kertomaan tästä viittomakeskustelusta häirintäyhdyshenkilölle, tai mikä se nimike onkaan. Siinä olisi luultavasti käynyt silleen, että keskustelun aloittajan ilta olisi jatkunut, mutta omani päättynyt siihen! Turvallisesta tilasta ja oikeudesta olla oma itsensä muistutettiin keikkojen välissä. Itse aina kyseenalaistan tällaiset häirintäyhdyshenkilöt! Nimittäin! Heidät on koulutettu kohtaamaan seksuaalivähemmistöt vaan ei esim. aistivammaisia. Tai siis oletan, ettei oo. En ole missään ikinä huomannut, että vaikkapa sokeita ihmisiä pyydettäs osallistumaan tällaiseen koulutukseen asiantuntijan ominaisuudessa. Niin, että kenelle se tila oli tai siis on tai onkaan turvallinen ja kenelle ei? Jos tämä aihe kiinnostaa sinua niin lue tää artikkeli 

 

Music festival employees’ ableism as experienced by participants with disabilities 

     

Niin ja jos englanti ei taivu niin sivun saa suoraan käännettyä suomeksi. Selaimesta vähän riippuu, että miten se tapahtuu. 

Voin tulla kertomaan mitä esteettömyys ja saavutettavuus on mielestäni ja että kuinka suhtautua. Parasta tietysti on kun lopettaa suhtautumasta! 

 

Ei minun festaripäiväni mennyt pilalle tästä viittoma-keskustelusta. Jatkoin niinkuin mitään olisi tapahtunut. 

 

 

Tiesin Mirellalta ehkä kolme biisiä. Erityisesti Sua sattuu . Se on niin omakohtainen muutaman vuoden takaa. Siinä laulellaan, jotta  

 

"Onhan maailmassa poikii
Hyvii frendejä ei niinkään
Joku päivä se sut jättää
Tiedän paremmin ku hyvin
Mut pääset kysymättä
Itkemään sitä mun syliin
Rakasta ketä sä haluat rakastaa
Niin kun mä rakastan sua
Mut pitiks sun salata mun selän takana
Miten te loukkaatte mua
Ei ystävät tee niin
Et salaa deittaillaan exii
Ja sit kun toi loppuu
Toivon, että sua sattuu
Kai mä olin vaan niin sokee
Et uskoin sun valheisiin
Sun työvuorot ja treenit
Olikin vaan selityksii
Rakasta ketä sä haluat rakastaa
Niin kun mä rakastan sua
Mut pitiks sun salata mun selän takana
Miten te loukkaatte mua
Ei ystävät tee niin
Et salaa deittaillaan exii" 

 

Toinen tuttu biisi on Luotathan . 

Se on vaan niin mahtava biisi kaikkine Disney viittauksineen... 

 

Tässä keikkavideoo! 

 


 


 

 

 

 

Keikka oli ammattitaitoisen ja lahjakkaan artistin.

 

 

 

 

Mirellan jälkeen  vuorossa oli KAJ

 

En itse osaa ruotsia, joten biisit jäivät käsittämättömiksi. Hauskaa oli silti ja kuultiinhan se

 

 Bara Bada Bastu

En ollut varmasti ainoa yleisöstä, joka ei osannut ruotsia. 

 

Tässä vähän keikkavideoo.

 

 


 

 


 

 

Jos haluaa fiilistellä Euroviisuja niin tässä soittolista, jossa on omia suosikkejani. 

 

Eurovision Favorites  

 

Lista päivittyy säännöllisen epäsäännöllisesti!

 

 

KAJ:n jälkeen päästiin takaisin ysärille kun vuorossa oli Vengaboys . 

 

Energiaa ja menemisen meininkii! Toki kun on vaan muutama hitti niin niiden varassa oltiin ja muuten sitten muiden biisejä. Biisit vei mut taas kauas. Vuosituhannen viimeiseen kevääseen ja kesään. Jos ei bileet olleet käynnistyneet jo aiemmin niin viimeistään ne alkoi tällä keikalla! 

 

Näistä videoista voitte sen myös itse todeta. 

 



 




 

 

 

Vengaboysin jälkeen oli Jenny Berggren from Ace of Base . 

 

En oikein tiennyt mitä odottaa. Mietin soittasko hän biisejä ainoalta omalta albumiltaan nimeltä

 My Story. 

 

Levy on vuodelta 2010 ja olen sen Spotifystä joskus kuunnellut. Eipä tullut biisejä siltä vaan tuli Ace of Basea ja biisien välissä tarinaa ja maininnan saivat Donna Summer ja ABBAn Frida. 

 

Tässä vähän tunnelmia tuolta keikalta. 

 

 




Perjantain päätti Jason Derulo

Tässä tunnelmia siitä. 

 


Perjantaina esiintyi myös Gasellit, Vesterinen yhtyeineen ja Jenni Vartiainen. Tässä kuvia heistä. Alla olevat kuvat mediapankista. Kuvaaja Atte Mäläskä.

     





perjantai 6. joulukuuta 2024

Helsingin Kirjamessut 2024

 


 

 

 

Kiitos yhteistyöstä Messukeskus! 

 

Osallistuin etänä. Siitä ei akkreditointivaiheessa kysytty mitään, että miten osallistuu. Jos ens vuonna olisi sitten paikan päällä. Blogi täyttää 5, että ehkä pitäis juosta sen kunniaksi kaiken maailman kulttuuririennoissa. 

 

Torstaina kun olisin messuja seuraillut niin ei sivusto toiminut moneen tuntiin. Jossain vaiheessa perjantaina pääsin messuja katsomaan, mutta en uskaltanut vaihtaa lavojen välillä, ettei yhteys katkeaisi. 

 

Sain idean lahjaan yhdestä haastiksesta. 

 

Lauantai meni osittain keikalla ja vasta illalla pääsin messuilemaan. 

 

Sunnuntaina kattelin sitten muutamia ohjelmanumeroita. 

 

Olen ollut suuren osan marraskuuta flunssassa, joten messu ohjelmain seuraaminen jälkitallenteilta on vain jäänyt. 

 

Lisäksi tähän vaikuttaa se kokemus siitä, etten ole vaikuttajana samalla viivalla muiden kanssa. 

 

Messujen mediapankkiin kun ei ole tänäkään vuonna merkitty kuvatiedostoja siten, että pystyisin niitä itse hyödyntämään. Tämä sama ongelma oli myös viime vuonna. 

 

 

Jos olisin siis halunnut blogiini vaikkapa 30 kuvaa messuilta. Olisi se tarkoittanut sitä, että olisimme joutuneet avustajan kanssa ensin etsimään nämä haluamieni henkilöiden kuvat esim. kustantajien tai äänikirjapalvelujen sivujen kautta. Sen jälkeen olisimme sitten joutuneet arpomaan, että onkohan tämä Kirjamessujen mediapankissa oleva kuva nyt varmasti tästä kirjailijasta vai ei. 

 

Nimittäin avustajani eivät voi mitenkään tunnistaa kirjailijoita. Kuvia kun ei ole siis millään tavalla merkitty näkeviäkään varten. 

 

Jännää, että tämä tiedostojen merkkaus kuvaajan ja kirjailijan, tai kuvaajan, haastattelijan ja haastateltavan nimellä oli mahollista aiemmin. Esim Vuonna 2020. 

 

Perusteeksi ei riitä se, että kuvia on paljon, koska ihan yhtä paljon niitä on ollut silloinkin kun ne on pystytty nimeämään.

 

 

Onko Helsingin Messukeskuksen todella tarpeen ja tarkoitus toimia näin ableistisesti? 

Esteettömyys, saavutettavuus, tasa-arvo & yhdenvertaisuus huomioidaan puheissa, vaan ei käytännössä!

 

Näin ollen en tee messuilta tämän isompaa reportaasia.

perjantai 10. marraskuuta 2023

Helsingin kirjamessut 2023

 

 


 

 

 

Kiitoksia mediapassista Messukeskukselle & Helsingin kirjamessuille! Ilo oli osallistua ja käydä ihan livenä messuilla. Kiitos myös Kaikille Muille, jotka mahdollisti tämän reissun! Erityiset Kiitokset Avustajalleni oppaana olosta ja mukana elosta & hyvien paikkojen löytämisestä milloin missäkin tilanteessa! 

Kiitos myös siitä, että sain olla rauhassa. Varmaan "tuttuja" kirjallisuustyyppejä oli vaikka kuinka paljon. Mulla on helpompi olla kun saan jutella vaan itselle tutulle tai tutuille ihmisille. Ok, oli siellä pari kohtaamista. Toinen niistä oli niin lyhyt ja hauska, ettei se kuormittanut mitenkään. Toinen tapahtuikin sitten iltamyöhästä hieman erikoisessa tilanteessa ja en tunnistanut henkilöä, mutta ei se haittaa. 

Yleensä ihmiset haluaa tutustua ihmisiin. Minä en halua. 

 

Kkäyttämäni kirjailijakuvat ovat Emmi Kähkösen. 

 

 

 

Torstai 


 

Seurailin streamia kotoa. Ennen aloitusta kylässä kävi henkilö, jolla on osansa tähän blogiin ja blogin nimeen. Vaiheltiin kuulumisia ja kahviteltiin. 

 

Ensimmäinen haastattelu, jonka katsoin oli kirjasta Kikka – Traaginen elämä sisaren silmin. Siinä haastateltiin Kikan siskoa, joka on tämän teoksen kirjoittanut yhdessä Kai Kortelaisen kanssa. Luin kirjan kesällä ja jo silloin mietin miksi kirja on tehty ja siinä tuodut ikävät asiat on nyt vuosikymmenten jälkeen tuotu julkisuuteen. Voihan se olla, että kirjan tekeminen on ollut terapeuttista, mutta mutta. Miksi pitää tulla Kirjamessujen Senaatintori-lavalle näistä asioista itkemään? Toki jokaisella on oikeus olla mitä on ja tehä mitä huvittaa! Omassa elämässäni on tänä syksynä tapahtunut vaikka minkälaista dragediaa, joista minulla ei ole tarvetta kuitenkaan kirjaa kirjoittaa. 



Seuraavana oli vuorossa Ann-Christin Antell. Pitäs lukea ne Puuvillatehdas-kirjat, niinkuin miljoona muutakin kirjaa. Pitäis ja pitäis! Kunnioitan sitä kuinka hän on saanut kirjailijuudesta päivätyön. Kaikki ei siihen pysty. Esim. Minä en. 


Anna-Leena Härkönen on heitä, joiden haastattelun olisin halunnut olla livenä kuulemassa. Uusin kirjansa on myös lukematta. Yhtenä kirjan teemana on mies seksityöntekijänä, josta oli vaikeaa löytää ketään haastatteluun kirjaa varten. Yksi henkilö oli suostunut ja siitä oli valtavasti apua ja ilman häntä koko kirjaa ei olisikaan. 

 

Minna Lindgren kertoi uudesta kirjastaan nimeltä Sävelsinkö. Kirja on hätähuuto kulttuurin ja humanismin arvostuksen puolesta. Romaani syntyi osana Koneen Säätiön rahoittamaa tieteellis-taiteellista tutkimushanketta, jonka tavoitteena oli tuoda esiin muistisairaiden ihmisten ongelmia. 


Itse en tiedä minkälaista säveltäminen on, mutta kait se on käytännössä semmosta, että sommitellaan nuotteja nuottiviivastolle eri paikkoihin. Kirjan nimestä tuli mieleen biisi, jossa sanotaan näin: "kato en mä osaa Muuta kuin järjestellä säveliä oikeaan paikkaan". Kappaleen voi kuunnella tästä



Torstaita sävyttivät myös ongelmat streamissa ja pääsin vasta myöhemmin katsomaan pari ohjelmaa iltapäivältä.

Sain streamin toimimaan Meiju Suvaksen esiintymisen aikana. Katsoin sen ja muutaman muun esityksen kun en uskaltanut vaihtaa lavaa, jottei stream katkeaisi taas. 

Yksi näistä oli teemaltaan Miki Liukkosen (1989-2023) kirjallisuus. En ole edelleenkään lukenut häneltä ainuttakaan teosta ja se ei tee minusta huonompaa ihmistä. Kirjoja maailmassa riittää! 

 

 

Perjantai 


Olin paikan päällä Helsingissä tuon päivän. Tiedän ihmismäärän kuormittavan omaa itseä ja jaksamista. Niinpä valitsin valtavasta ohjelmatarjonnasta muutaman itselle tärkeän jutun. Enempää en olisi jaksanutkaan. 


Päivällä käytiin katsomassa Alivaltiosihteerit. Aina hauskaa olla pittää. Kun Tampereelta poistuu niin täytyyhän Helsingissäkin nähä paikallisia ihmisiä ja mitä ne oliskaan Kirjamessut ilman Alivaltiosihteerihuumoria. 

Käytiin läpi myös muutamia näytteilleasettajia. Eksyttiin Elisakirjan osastolle kuulemaan Iina Kuustosen haastattelua Ivalo-sarjaan perustuvan äänikirjan lukemisesta. 

Olisin kaivannut äänikirjapalveluilta osastoilleen enemmän toimintaa. Tosin en osaa kertoa mitä se olisi voinut olla. Tarjoukset eivät ainakaan kovin ihmeellisiä olleet. Toki nykyään kaikki maksaa ja kallistuu vain entisestään. Esim. Bookbeatin tarjous, joka oli myös vanhoille asiakkaille oli aika huono, koska ei 20 h kuukaudessa riitä kaltaiselleni lukijalle yhtään mihinkään. 

 

 

 


 


Iltapäivällä oli vuorossa lukupiiri, jossa esiintyi Harry Whittaker. Aiheena oli tietenkin hänen ja Lucinda Rileyn kirjoittama Atlas, Papa Saltin tarina. Oltiin ajoissa paikalla jonottamassa, jotta pääsemme varmuudella Lonnaan, jonne mahtui vain 100 ihmistä. Ihmettelen miksi tämä oli järjestetty kyseisessä tilassa sillä vuonna 2017 kun olin edellisen kerran Kirjamessuilla ja vieraana oli Dan Brown. Niin silloin tilaisuus oli järjestetty tilassa, jonne mahtui valtavasti väkeä. En saa mieleeni tilan nimeä. Siihen tilaisuuteen piti ilmottautua ja onneksi mukaan pääsi myös kuka vain. Kupliva maailmani alkoi pyöriä vasta paljon paljon myöhemmin. 


Ajoissa paikalla oleminen takasi sen, että pääsin niin lähelle kirjailijaa kuin vain voi. Ihan eturivissä oltiin ja ikäänkuin kirjailija olisi puhunut vain ja ainoastaan just mulle! 

Olen tästä ikuisesti kiitollinen työntekijälleni! 








Harry jutteli äidistään Lucinda Rileystä, Seitsemän sisarta-sarjasta, sekä siitä minkälaista oli saattaa loppuun äitinsä työ sarjan päätösosan kanssa. 


Olen itse sitä mieltä, että todella kunnioitettavasti hän onnistui. Samaa mieltä tuntuivat olevan myös muut yleisössä. Harry on äärimmäisen valovoimainen esiintyjä. 



Illalla viimeisenä esiintyjänä, jota katsoimme oli Jake Nyman, jolta on juuri tullut uusi elämäkerta. 

Oli kyllä jännää kuulla häntä livenä ilman välissä olevaa radiota. Kuultiin mielenkiintoisia juttuja elämän ja uran varrelta. Voin pelkästään tuon perusteella suositella kirjaa ja etenkin äänikirjaa, jonka hän itse lukee. Eipä kait sitä kukaan muu pystyisikään lukemaan. 



Lähdettiin junalle tämän jälkeen. Oli kyllä mielenkiintoista istua perjantai-iltana junassa ja matkata kotiin. Kanssamatkaajia ja meininkiä riitti. 


Lauantaina oli pakko vähän levätä ja jatkaa messuja streamin kautta. 

 

Lauantain osalta katsoin vain Raija Orasen haastattelun, sekä yhteishaastattelun Maija Vilkkumaasta ja Miina Supisesta. Vilkkumaan elämäkerta ilmestyi kirjamessuilla. He ovat yhdessä kirjoittaneet sen. Äänikirja luvassa joulukuussa. Varmaankin se tulee luettua ihan ajankuvan vuoksi ja koska Ei oli joskus merkityksellinen levy. 


Raija Oranen jutteli uudesta kirjastaan, jonka aiheena on Armi Ratia. Mulla on vihasuhde hänen kirjoittamaansa tekstiin. Hänen kirjoittamansa TV-sarjat on kyllä loistavia. 




Sunnuntai 



Sunnuntaina katsoin Enni Mustosen, Jenni Haukion Heini Röyskön ja Elina Hirvosen haastattelut. 

 

Röyskö kertoi kirjastaan Ja samassa tuli hiljaisuus, joka kertoo Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä vuonna 1976. Kirja on lukulistallani ollut jo pitempään. Nythän tästä aiheesta on tullut myös elokuva. 

 

Enni Mustonen jutteli keväällä alkaneesta kirjasarjastaan, jonka ensimmäinen osa on nimeltään Kasvattitytär. Tuo kirja oli itselleni pettymys. Tässä haastiksessa ei tullut itselle mitään ihmeempää uutta. 

 

Elina Hirvonen puhui Katri Helenan elämäkerrasta. Olen itse kuunnellut tuon ja välttämättä artisti itse ei ollut paras mahdollinen valinta lukijaksi tässä tapauksessa. 

 

 

 

 


 

 

Jenni Haukiota pitää kuulla aina kun mahdollista. Sinun tähtesi täällä on itselläni kesken. Hän itse lukee äänikirjan ja tätä haastattelua seuratessa mietin kuuntelenko nyt sitä kirjaa vai haastattelua. Tuntuu, että moni on odottanut, että hän paljastaisi kirjassa jotain suurta, mutta sellaisesta kirjastahan ei ole kyse laisinkaan tässä tapauksessa. 

 

 

Muita huomioita 

 

 

Tämän postauksen julkaisu on viivästynyt, koska kuvat eivät mediapankissa olleetkaan aiempien vuosien tapaan upeasti nimettyinä. Niitä ei oltu nimetty sinne myöskään näkeville. Eli jos et tiedä miltä joku kirjailija näyttää niin sieltä on täysin mahdotonta löytää haluamaansa. 

Aiempina vuosina kuvat on nimetty erittäin saavutettavasti ja kun kysyin miksei tänä vuonna niin vastaus oli, että kuvia on niin paljon, että nimeäminen on mahdottomuus. Jäin miettiin, ettei tänä vuonna kuitenkaan kait ollut enempi esiintyjiä kuin viime vuosina. Tapahtumat haluavat kyllä kovasti puheissa olla saavutettavia ja yhdenvertaisia, mutta jatkuvasti huomaan, että todellisuus on toinen. Jos Kirjamessut nimittäin haluaisivat olla saavutettava, tasa-arvoinen ja yhdenvertainen niin ne kuvat olisi kyllä nimetty. Olen tämän sanonut ennenkin ja sanon taas: esteettömyys, saavutettavuus, tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus tarkoittavat muitakin kuin vain näitä kahta asiaa: 1. Että pyörätuolilla pääsee liikkumaan 2. Seksuaali-, ja sukupuolivähemmistön huomioimista. 

 

 

En voi jatkossa osallistua ainoaankaan tapahtumaan näin blogistina jos median käyttöön tarkoitettu materiaali on käytännössä saavuttamatonta itsenäistä työskentelyä ajatellen! 

 

Toinen ongelma on kustantajain järjestämät tilaisuudet vain akkreditoituneille/medialle. Tiedot tämän vuoden tilaisuuksista tulivat melkos myöhään. Olin siinä vaiheessa jo ostanut junaliput messumatkalle ja sopinut avustajani kanssa tarvittavat työvuorot. Toki kaikki on aina järjestelykysymyksiä, mutta mutta. En siis osallistunut näihin specialhappeninkeihin tällä kertaa, koska aina ei jaksa olla järkkäilemässä. 

 

Kivaa oli ja ensi vuonna mahdollisesti uudestaan. Ainakin streamin kautta jos ei muutoin. 

 

Tämä messuilta otettu kuva on saanut valtavasti huomiota. Kiitos kuvaajalle kuvasta.

Lost in Music 2025: koonti

Lost in Music järjestettiin 25.-26.9.2025  Tampereella. Liput saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS!  Pääsin arvioimaan tapahtuman e...