Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tampere. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tampere. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. kesäkuuta 2025

Radio Nova Festivaali osa 2

VIP-liput saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS!
 


 

 

 🎶 ✨ Festarikesä 2025 käynnistyi Radio Nova Festivaalilla. 

Pääsin arvioimaan tapahtuman esteettömyyttä ja saavutettavuutta – näkökulmasta, joka usein jää huomioimatta, mutta joka ansaitsee tulla näkyväksi. Kiitos festivaaliorganisaatiolle, joka mahdollisti tämän mahtavan yhteistyön ja kaikille muille osapuolille! Erityisesti kiitos avustajalleni, joka mahdollisti liikkumiseni vieraassa paikassa ja kaiken somesisällön! Henkilökohtaisen avustajan työssä pääsee paikkoihin, joihin ei muuten omassa elämässään välttämättä pääse! Kannattaa tehä hyvä valinta, että kenelle menee avustajaks! 

 

 Festarien tapahtumapaikka oli Santalahden rantapuisto ja ekaa kertaa näin suuren tapahtuman käytössä. 

 

Hyvä fiilis jäi! Siinä meni Juhannus ja Suviseurat samassa... 
 

Festarin nettisivut ja linkit somekanaviin löytyy radionovafestival . 

 

Toinen festaripäivä alkoi jo hyvissä ajoin. Eka keikka oli jo klo 13 maissa. Oli muutes jännää, että festarialueelle pääsi vasta puoltatuntia ennen ekaa esiintyjää molempina päivinä. 

 

 

*** Huomioita 

 

 

Maksamisen tulisi olla esteetöntä. Esteettömyys on paljon muutakin kuin se, että pyörätuolilla pääsee liikkumaan - tuntuu, ettei tämä ole selvää kaikille. Lisäksi tuntuu, että esteettömyys on jotain sellaista, jota varten tulee nähä paljon vaivaa ja aihe, joka mainitaan, mutta jonka merkitystä ei aidosti ymmärretä vaan katsotaan, että se on joku välttämätön paha. 

Alueen maksupäätteet olivat näilläkin festareilla niitä "RAKASTAMIANI" kosketusnäytöllisiä vekottimia. Tämä tuli ihan itse todettua tilanteessa, jossa kysyttiin tunnuslukua, tai siis se maksupääte kysy, koska senhän se tekee säännöllisen epäsäännöllisesti. Olin helteestä sen verran väsyny, etten ollut tajunnut ohjeistaa avustajaa etukäteen tästä aiheesta ja tämähän siis tarkoitti sitä, että jouduin sanelemaan tunnuslukuni siinä tiskillä kaikkien kuullen, jotta sain ostokseni maksettua. Minulle ei myöskään tarjottu vaihtoehtoista maksutapaa. En voi tietää mikä sellainen vaihtoehto olisi käytännössä voinut olla, koska en ole maksuvaihtoehtojen asiantuntija. Olen ennenkin ihmetellyt sitä, ettei myyjä tällaisessa tapauksessa edes kiinnitä huomiota siihen, että saanko ostoksen maksettua. Oletetaanko, että kyllä se jotenkin hoituu? Tai, että seurassani oleva henkilö maksaa jos maksu ei minulta onnistu? Vai saisinko juuri tilaamani annoksen, juoman tai mitä sitten ikinä olenkin ostamassa siitä huolimatta kun kertoisin että en pysty maksamaan, koska teidän maksupääte ei ole esteetön? 

 

Tässä juttua maksamisen esteettömyydestä 

 

Jo­kai­sel­la tulee olla oikeus es­teet­tö­mään mak­sa­mi­seen  . 

 

 

Minkähän takia muutes myyntitiskien on oltava niin järkyttävän korkeita? Olen lyhyt ihminen ja sieltä tiskin toiselta puolen ei välttämättä nää että liikun valkoisen kepin kanssa. Minähän en siis tiedä miten sieltä tiskin toiselta puolen näkee, mutta oletan, ettei oikein hyvin. Mua muutenkin jännittää aina mennä tekemään tilaus tällasissa tilanteissa. En oo varma millon on mun vuoro ja onko työntekijä läsnä siinä hetkessä, vai onko hän kääntynyt pois päin asiakkaasta... Ketä varten nää korkeat tiskit on oikein suunniteltu? Kun luulis, että niiden äärellä seisoskelu ja kurottelu monta tuntia päivässä olis aika vaikeeta....

 

Akkreditointi avautui jo helmikuussa. Olin käsityksessä, että akkreditoituneille ilmoitetaan hyvissä ajoin onko hyväksytty vai ei. Itse sain kuitenkin tiedon vasta kesäkuun alussa. Tällaiset ilmottamiskäytännöt aiheuttaa sen, että avustajan mukaan saaminen voi olla haastavaa. Toivoisin hieman enemmän ennakoitavuutta tähän ja tietoa hieman aiemmin. Sillä ajantasainen tieto hyväksynnästä olisi myös tasa-arvoista ja yhdenvertaista. 

 

 

Festarialueella oli myös erillinen invakoroke tai katsomo. Mietin vaan, että olikohan se kuitenkaan sijoitettu ihan oikein ja kuinka hyvin sieltä pystyi esiintyjiä todellisuudessa seurailemaan.

 

Toinen juttu on näidenkin festarien mediapankki. Siellä saavutettavuus oli unohdettu täysin. Kuvia ei oltu nimetty niin, että olisin pystynyt itse tietämään kenen kuvasta on kyse. Onkohan nykytekniikalla tosiaan niin vaikeaa nnimetä tiedosto kuvaajan ja kuvatun henkilön mukaan? Eli jos käytän itseäni, tosin vain etunimeäni niin tiedoston nimi voisi olla vaikka tällainen: RNF2025_Rita-Ora__Annukka.jpg. 

 

Voin tulla kertomaan lisää aiheesta: Miten nimeät kuvatiedostot esteettömästi ja saavutettavasti. Olisi hyvä myös lisätä tiedoston nimeen tieto kuvasuhteesta, että onko se suoraan sopiva Instagram käyttöön esim. kuvasuhde 4:5. 

Otahan yhteyttä kun kaipaat konsultointia tai koulutusta esteettömyyteen/saavutettavuuteen. Parhaiten se onnistuu lähettämällä sähköpostia kuplivamaailmani(at)kuplivamaailmani.pink 

 

Festariviikonlopun ensimmäisen osan pääset lukemaan tästä

 

Taidettiin kyllä saada kesän paras festariviikonloppu sään puolesta. 

Tapahtumalle tähtiä annan 4/5. 

 

Toivoisin, että ennenkuin päätetään festarialueelle toteutettavista ratkaisuista, joita sitten ajatellaan esteettömiksi niin festarijärjestäjä pyytäisi esteettömiä palveluja tarvitsevia henkilöitä mukaan kehittämään tapahtumaa ja vaikkapa testaamaan ihan paikan päälle, tai esim. kartoittaisi kyselyllä festarikävijöiden esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviä tarpeita. Toki siinä ollaan sitten tilanteessa, ettei kaikki voi edelleenkään nettiä käyttää, että miten tästä siis vaikkapa kartoituskyselystä saisi sitten kaikille toimivan? Toki Suomessa jos ajattelee kesäfestareita niin keskellä talvea ei oikein voi mennä testaamaan alueen toimivuutta. 

Festarijärjestäjillä on jo palkattuna häirintäyhdyshenkilöitä niin miksi ei ole palkattuna esteettömyys/saavutettavuusvastaavaa? Kun kuitenkin jatkuvasti kaikki toitottaa sitä, että kuinka me ollaan tasa-arvoinen, tasavertainen, syrjinnästä vapaa, yhdenvertainen ja KAIKKI SAA TULLA SELLASENA KUN ON-tapahtuma. Yhdenvertaisuus on muutakin kuin seksuaalivähemmistöjen sallimista ja että on ehkä sitä yhtä pyörätuoliasiakasta varten justjajust se yks invaWC.

 

Festarien palautekysely Ei ole saavutettava ruudunlukuohjelmilla ja se tarkoittaa siis sitä, että tarvitsen näkevää apua sen täyttämiseen. Harmi homma.

 

 

 

  

Lauantain keikat 

 

 

Eka artisti oli Behm . 

 

Hyvä keikka ja varmasti tosifanit sai sen mitä tulivat hakemaan. Itsellä keikka kyllä toimi, vaikka en häntä niin fanitakaan. 

Kuultiin myös uusi biisi ja tässä myös pätkä siitä. 

 


 


 

 

Seuraava artisti oli Turisti . 

Ei oikein ole ominta osaamisaluetta, mutta kyllä jotain samaistuttavaa löysin. 

 

Seuraavana vuorossa oli  Sexmane . 

 Erityisesti tämä biisi jäi soimaan päähän. 

 


 

Oli kyllä hyvä show, tai pitäisi ehkä sanoa, että tulinen. Keikan aikana joku henkilö koetti tulla ihan iholle. Tilanteesta selvittiin järjestyshenkilön ja muun festariväen avustuksella. 

Kannattaa myös lukea tämä artikkeli. 

 

Gender minorities and persons with disabilities defining their perpetrators at music festivals 

 

 

Päivän kohokohta itselleni oli INNA . 

Oikein kunnon bilemusaa! 

 


 





 

 

Viimeisenä oli vuorossa Rita Ora . 

 

Bileet jatkui aina Viimeiseen asti. Ihanat serpentiinit oli osana keikkaa ja keikan jälkeen niitä oli maassa niin paljon, että pääsin osaksi niitä!

 

Festareilla esiintyi lauantaina myös Juha Tapio, Sam Feldt, Blanka ja Elastinen. Tässä kuvia heistä. Alla olevat kuvat mediapankista. Kuvaaja Atte Mäläskä.

 







Radio Nova Festivaali osa 1

VIP-liput saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS!




 

 🎶 ✨ Festarikesä 2025 käynnistyi Radio Nova Festivaalilla. 

Pääsin arvioimaan tapahtuman esteettömyyttä ja saavutettavuutta – näkökulmasta, joka usein jää huomioimatta, mutta joka ansaitsee tulla näkyväksi. Kiitos festivaaliorganisaatiolle, joka mahdollisti tämän mahtavan yhteistyön ja kaikille muille osapuolille! Erityisesti kiitos avustajalleni, joka mahdollisti liikkumiseni vieraassa paikassa ja kaiken somesisällön! Henkilökohtaisen avustajan työssä pääsee paikkoihin, joihin ei muuten omassa elämässään välttämättä pääse! Kannattaa tehä hyvä valinta, että kenelle menee avustajaks! 

 

 Festarien tapahtumapaikka oli Santalahden rantapuisto ja ekaa kertaa näin suuren tapahtuman käytössä. 

 

Hyvä fiilis jäi! Siinä meni Juhannus ja Suviseurat samassa... 

 

Festarin nettisivut ja linkit somekanaviin löytyy radionovafestival 

 

***

 

 🔍 Huomioita saavutettavuudesta:
 

 

– Sivuilla luki, että pienet eväät sallittu, mutta narikassa vietiin sipsipusseja ja jopa pähkinöistä kiisteltiin. Mikä kenellekin on ”pieni eväs” voi olla toinen juttu toiselle – mutta linjan pitää olla selkeä.
 

 

– Inva-WC\:, jota siis en lähtökohtaisesti itse edes tarvitse, koska ne on yleensä semmosia hehtaarihalleja, ettei meitsi sieltä sokeana ihmisenä mitään löydä helpolla ja mietin aina, että kun niitä yleensä käytetään johonkin aivan muuhun kuin tarkoitukseensa niin käsi saattaa osua mihin tahansa, jota ongelmaa siis ei näkevällä oo. Mut on joskus vuosia sitte viety inva WC:n kysymättä mitään siitä, että tarviinko. Ihmiset ei tajuu, ettei inva wc ole esteetön minulle. Nykyään osaan muistuttaa kaikkia esim. avustajanani työskenteleviä henkilöitä, etten tarvitse kyseisenlaista WC:tä. Minä kuitenkin itse vammaisena ihmisenä tiedän parhaiten minkälaisissa paikoissa minun on helpoin hoitaa tarpeeni. 

 

Näillä festareilla me nähtiin tasan yks Inva-WC VIP-alueella ja kyseinen paikka oli joko suljettu, tai ovi oli täysin auki, tai sitten siellä oli hlö jolla ei ollut välttämättä kyseiselle paikalle tarvetta. Ainakin perjantaina ovi oli lukittuna, missään ei lukenut ohjeistusta siihen, paitsi jos käytät vessapassia, mikä ikinä se onkaan. Olen vammainen henkilö, mutta edes minun ei tarvitse tietää kaikista käytössä olevista systeemeistä, etenkin sellaisista, jotka eivät kosketa minua. Ilmeisesti vessapassin omistaja olisi voinut näpytellä jonkun koodin johonkin laitteeseen ja avata oven sillä, mutta edes festarien sivuilta ei löytynyt tarkempaa infoa aiheesta. 

 


 

 

 

 


 

 

Nimittäin: ainoa syy miksi olisin nyt EHKÄ voinut käyttää inva WC:tä liittyi näihin aivan järkyttäviin portaisiin, joita jouduin kapuamaan festaripäivinä muutamaankin kertaan. Kyse ei ole minun kävelykyvystäni jos joku siis sitä epäilee. Se ettei ihminen näe ei tarkota sitä, että jaloissa olisi jotakin onkelmaa. Siis toki joillain voi olla, mutta mulla ei. Nää portaat oli semmoset metalliset tai rautaiset hirvitykset. Minun ei myöskään tuntoaistia käyttävänä vammaisena ihmisenä tarvitse olla mikään jokaisen materiaalin asiantuntija, en siis ole ihan varma mitä materiaalia nuo portaat oli. Askelmat oli aika korkeita näinkin lyhyelle ihmiselle ja lisäksi portaikko ei pysynyt paikallansa ilman, että joku piti sitä paikallaan kun kapusin niitä. 

Lähtökohtaisesti tarkoitukseni ei ole kirjoitella pissa-, ja kakkajuttuja, mutta nyt oli vähän pakko. 

 

 

Festarialueella liikkuminen oli sujuvaa. Kiinnitin huomiota pitkään nurmikkoon ja mietin josko sieltä onnistuis saamaan ihollensa jonkun punkin, mutta eipä semmosta tullut. Tai jos tuli niin ei oo vielä borrelioosi iskeny. Ehkä kaikki elläimet pelästy musiikkia ja tämmöstä määrää meitä ihmisotuksia.

Viihdyin hyvin. 

 

Festarikokemusten toisen osan pääset lukemaan tästä

 

 

 🎤 Perjantain keikat:
 

Festarit avasi Da Buzz

 

Olin odottanut koko 2000-luvun, että pääsen heidät näkee. Syksyllä 2000 radioissa soi jatkuvasti biisi nimeltä Do You Really Want Me . 

 

Toi biisi vei mut takas siihen hämmentävään syksyyn ja hyvään aikaan elämässä. 

Keikalla kuultiin myös Let Me Love You Tonight  

ja 

Alive

 

 



 

 


 

 

 

 

 


 

 

Tuossa keikkavideot mainitsemistani biiseistä, sekä kappaleesta nimeltä Paradise.

Oli kyllä hyvä meininki esiintyjillä. Tuntui, että yleisö olisi lämmennyt paremmin vuorokauden aikaan nähden myöhemmin, koska tämä keikka oli jo klo 14:30. Tämän tyylinen musa olisi sopinut paremmin sinne klo 23 tienoolle. 

 

 

Seuraavaksi vuorossa oli PartaMatti.

Hän soitti tuttuja biisejä ysäriltä. Ainut mitä en tunnistanut oli Tiktakin Lopeta-biisistä joku remix. En muista sitä kuulleeni, vaikka joskus kirjastosta lainaillut niitten levyjä. Siis joskus aikana ennen Spotifyä. Kuulin nyt ekaa kertaa Scooterin version tästä aikoinaan paljonkin soineesta biisistä.

 

 Lazard ft. Beverley Craven - 4 o'clock (in the morning) (Official Music Video) . 

 

En ollutkaan koskaan aiemmin ajatellut mitä tuossa biisissä sanotaan. 

 

"You light up another cigarette and I pour the wine
It's four o'clock in the morning and it's starting to get light
Now I'm right where I wanna be, losing track of time
But I wish that it was still last night". 

 

Niinpä niin, tosin siihen aikaan kun tuota on kuunneltu en oo ollu viinihifistelijä vaan alas on menny siiderii ja sellasta.... Yhteistä aikaa, juomista, valvomista ja tupakkia. Tosin en ite polttanu sillon enkä nytkään. Äärimmäisen harvoin pystyn kuuntelemaan tämän tyyppistä musaa, koska se vie mut aina kauas pois. Kun ei vieläkään ole

 

Puhdas pöytä . 

 

Siinä laulellaan 

 

"Näytä mulle miltä se tuntuu ku päivil on taas välii. Miten sydän pakahtuu, kun sen vaan auki repii.
Voisko hetken olla tyyntä aikaa ja puhdas pöytä, jonka pintaan mä saan piirtää mun ääriviivat uudelleen.
Paina vaan lisää kaasuu niin et nää maisemat vaihtuu. Laita mut elämälle altistuu. Joo-oo-oo-oo-ooooo!
Paina vaan lisää kaasuu ei oo jäljel mitään mikä ei sais haihtuu. Mä jätän viimeisenki kaipuun taustapeiliin kaikuu". 

 

Altistin itteni kaikelle sille mitä musiikki aiheuttaa ja halusin olla tuolla festareilla kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi. 

 

 

Ysärinostalgiasta päästiin sujuvasti nykyhetkeen kun vuorossa oli Mirella . 

 

Tämän ajan valovoimaisin tähti Suomessa! Odotin lavan edessä niinkun parempikin fani. Jostain tuli puheeksi koodikieli tilanteessa jos jostain syystä ei kuulis mitään. Puhuin siitä, että kuurosokeilla on käytössä taktiiliviittomat ja että en tarkemmin tiiä niistä, mutta että sellaset on olemassa. Mun vieressä joku tuntematon nainen alkoi jutella mulle ja selittää näistä viittomista ja miten ne toimii. Minkä vuoksi hän katsoi tarpeelliseksi osallistua keskusteluun? Oisin halunnut olla festareilla ihan vaan festivaalivieraana, tai festivaalikävijänä tai mikä ikinä se sana onkaan! Ei mua kiinnosta serkun kumppanin kumminkaiman käyttämät viittomat! Olisi tehnyt mieli testata mitä tapahtuisi jos olisin mennyt kertomaan tästä viittomakeskustelusta häirintäyhdyshenkilölle, tai mikä se nimike onkaan. Siinä olisi luultavasti käynyt silleen, että keskustelun aloittajan ilta olisi jatkunut, mutta omani päättynyt siihen! Turvallisesta tilasta ja oikeudesta olla oma itsensä muistutettiin keikkojen välissä. Itse aina kyseenalaistan tällaiset häirintäyhdyshenkilöt! Nimittäin! Heidät on koulutettu kohtaamaan seksuaalivähemmistöt vaan ei esim. aistivammaisia. Tai siis oletan, ettei oo. En ole missään ikinä huomannut, että vaikkapa sokeita ihmisiä pyydettäs osallistumaan tällaiseen koulutukseen asiantuntijan ominaisuudessa. Niin, että kenelle se tila oli tai siis on tai onkaan turvallinen ja kenelle ei? Jos tämä aihe kiinnostaa sinua niin lue tää artikkeli 

 

Music festival employees’ ableism as experienced by participants with disabilities 

     

Niin ja jos englanti ei taivu niin sivun saa suoraan käännettyä suomeksi. Selaimesta vähän riippuu, että miten se tapahtuu. 

Voin tulla kertomaan mitä esteettömyys ja saavutettavuus on mielestäni ja että kuinka suhtautua. Parasta tietysti on kun lopettaa suhtautumasta! 

 

Ei minun festaripäiväni mennyt pilalle tästä viittoma-keskustelusta. Jatkoin niinkuin mitään olisi tapahtunut. 

 

 

Tiesin Mirellalta ehkä kolme biisiä. Erityisesti Sua sattuu . Se on niin omakohtainen muutaman vuoden takaa. Siinä laulellaan, jotta  

 

"Onhan maailmassa poikii
Hyvii frendejä ei niinkään
Joku päivä se sut jättää
Tiedän paremmin ku hyvin
Mut pääset kysymättä
Itkemään sitä mun syliin
Rakasta ketä sä haluat rakastaa
Niin kun mä rakastan sua
Mut pitiks sun salata mun selän takana
Miten te loukkaatte mua
Ei ystävät tee niin
Et salaa deittaillaan exii
Ja sit kun toi loppuu
Toivon, että sua sattuu
Kai mä olin vaan niin sokee
Et uskoin sun valheisiin
Sun työvuorot ja treenit
Olikin vaan selityksii
Rakasta ketä sä haluat rakastaa
Niin kun mä rakastan sua
Mut pitiks sun salata mun selän takana
Miten te loukkaatte mua
Ei ystävät tee niin
Et salaa deittaillaan exii" 

 

Toinen tuttu biisi on Luotathan . 

Se on vaan niin mahtava biisi kaikkine Disney viittauksineen... 

 

Tässä keikkavideoo! 

 


 


 

 

 

 

Keikka oli ammattitaitoisen ja lahjakkaan artistin.

 

 

 

 

Mirellan jälkeen  vuorossa oli KAJ

 

En itse osaa ruotsia, joten biisit jäivät käsittämättömiksi. Hauskaa oli silti ja kuultiinhan se

 

 Bara Bada Bastu

En ollut varmasti ainoa yleisöstä, joka ei osannut ruotsia. 

 

Tässä vähän keikkavideoo.

 

 


 

 


 

 

Jos haluaa fiilistellä Euroviisuja niin tässä soittolista, jossa on omia suosikkejani. 

 

Eurovision Favorites  

 

Lista päivittyy säännöllisen epäsäännöllisesti!

 

 

KAJ:n jälkeen päästiin takaisin ysärille kun vuorossa oli Vengaboys . 

 

Energiaa ja menemisen meininkii! Toki kun on vaan muutama hitti niin niiden varassa oltiin ja muuten sitten muiden biisejä. Biisit vei mut taas kauas. Vuosituhannen viimeiseen kevääseen ja kesään. Jos ei bileet olleet käynnistyneet jo aiemmin niin viimeistään ne alkoi tällä keikalla! 

 

Näistä videoista voitte sen myös itse todeta. 

 



 




 

 

 

Vengaboysin jälkeen oli Jenny Berggren from Ace of Base . 

 

En oikein tiennyt mitä odottaa. Mietin soittasko hän biisejä ainoalta omalta albumiltaan nimeltä

 My Story. 

 

Levy on vuodelta 2010 ja olen sen Spotifystä joskus kuunnellut. Eipä tullut biisejä siltä vaan tuli Ace of Basea ja biisien välissä tarinaa ja maininnan saivat Donna Summer ja ABBAn Frida. 

 

Tässä vähän tunnelmia tuolta keikalta. 

 

 




Perjantain päätti Jason Derulo

Tässä tunnelmia siitä. 

 


Perjantaina esiintyi myös Gasellit, Vesterinen yhtyeineen ja Jenni Vartiainen. Tässä kuvia heistä. Alla olevat kuvat mediapankista. Kuvaaja Atte Mäläskä.

     





maanantai 2. joulukuuta 2024

Talossa: Samuli Putro

 

 


 

 

 


 

 

Keikkavuosi päättyi pitkään päivään. Eka Päiväkahvit Zen Cafén kanssa keskustelutilaisuus ja sen jälkeen kolme erilaista Samuli Putro keikkaa. 

 

 


Pidin eniten kahdesta keikasta, joista toinen oli kitaran kanssa ja toinen bändin. Ehkä niissä oli tutuimmat biisit itselle. 

 

Tässä ekan keikan eka biisi. 

 


 

 

 

Joukossa oli myös itselle tuntemattomampia biisejä, kuten esim. Rakkaus on päätös. Se kuulostaa tällaselta. 

 

 


 

 

En ole vieläkään toipunut päivästä sillä viime hetkillä Zen Café esitti kaksi biisiä. 


Tässä niistä toinen. Ja tekijänoikeudet ja tekijänoikeudet tiedetään, mutta keskustelutilaisuudessa kävi ilmi, että he olivat kokeneet etteivät ole tarpeeksi hyviä. 





sunnuntai 24. marraskuuta 2024

Keikalla: Yona @ Tampere-talo

 

 



 


 

 

 


 

 

 

 


 

 

Yonan keikalla 15.11.2024. 

 

Keikka juhlisti uutta levyä nimeltä Eden

Olin levyn kuunnellut muutaman kerran, mutta paremmin se pääsi oikeuksiinsa livenä. Upeat sanoitukset esim. biisissä nimeltä Ei niin todellinen

 

Ne jotka tuntee mut tajuaa miks toi biisi on mun mielestä hyvä. 

 

Keikalla biisit sai ihan uudenlaisen elämän. Levy on jotenkin vaisu, en tiiä johtuuko se äänimaisemasta vai mistä. Ei se levy huono ole, mutta jos vertaa Uni johon herään-levyyn niin tää ei taida mun soittimissa soida niin paljoa. 

 

Samaistuin myös keikan välispiikkeihin. Rakkaus on just niin hirveetä kun Yona sen kuvas olevan, etenkin pelon siitä kun se tunne loppuu. 

 

Minun omasta mielestä rakkaus on psykoosiin verrattava tila. Rakastunut ihminen ei ole minun mielestäni oikeustoimikelpoinen. 

En itse voi rakastua, koska se rikkoisi mun mielen taas. Se pelottaa mua ehkä eniten. 

 

 

Eden on muutes paljon käytetty albumin tai biisin nimi. Sarah Brightman on julkaissut levyn nimeltä Eden

Lisäksi myös 90-luvulla vaikuttanut Movetron on julkaissut kappaleen Eden

 

Yonan levystä vielä sen verran, että olin aika pettynyt, ettei siltä löydy jo aiemmin julkaistua kappaletta nimeltä Rauhaa ja rakastella . Se on hyvä biisi ja ansaitsisi muuta kuin vain yksittäisen julkaisun. 

 

Tampere-talon äänentoisto on upea. Olin paikalla omakustanteisesti.


Seuraavan kerran Yona on Tampereella huhtikuussa. Liput löytyy tästä

 

Oli upeaa saada olla yleisössä Tampere-talossa, vaikka flunssa meinasi viedä voiton.

lauantai 23. marraskuuta 2024

Keikalla: Litku Klemetti @ Olympia

 


 

 

 

 

 

 

Litku Klemetti esiintyi Olympiassa 9.11.2024. 

 

Oli poikkeuksellisen hyvä keikka! 

 

Uuden levyn Funny Girl olin kuunnellut. Livenä biisit toimi paremmin.

Keikalla oli menemisen meininki. Oli aikamoinen Litku Show . 

 Jokainen Litkun keikka on erilainen. Tuotanto on niin laaja, että siitä saa kasattua vaikka minkälaisen setin. Onaina niin hyvä olla yleisössä! Välillä kupliva juoma kädessä ja välillä ilman. Tällä kertaa ei menty Junalla Kainuuseen vaan meneehän niitä junia ja kohta myös meitsi ihan oikeasti tekee tämän kyseisen matkan. Biisejä on niin paljon, että välillä muutakin kuin junamatkailun edistämistä.

Seuraava Litkun keikka on Tampereella huhtikuussa ja paikkana G Livelab. Lippu on jo. 


Tässä vielä fiiliksiä Olympiasta.

 

 


 


torstai 24. lokakuuta 2024

Keikalla: Aino & Hajonneet @ Bar Kotelo


 

 


 

 

Lauantaina, syyskuun 28. päivä, oli vihdoin odotettu ilta – Aino & Hajonneet levynjulkaisukeikka Bar Kotelossa. Tämä oli minulle toinen kerta tässä paikassa, mutta tunnelma oli vähintään yhtä ainutlaatuinen kuin keväällä. Bar Kotelo tarjosi puitteet intiimille, mutta energiselle illalle, ja illan pääesiintyjänä loistivat tietysti Aino & Hajonneet. Tätä hetkeä olin odottanut pitkään!

Oltiin paikalla hyvissä ajoin, koska olin katsonut/muistanut esitysajat väärin. Pari tuntia vierähti baarissa seuraillen paikalla olevia ja sinne tulevia ihmisotuksia. Aluksi oli melko tyhjää ja sitä ihmetellessä varmistettiin esitysajat. Tila täyttyi kivasti ihmisistä ja ainakin meillä oli poikkeuksellisen hyvät paikat.


Enemmän kuin mitään muuta on Aino & Hajonneiden kolmas studioalbumi, Uusi levy on jatkoa bändin aiemmille albumeille Hullui unelmii (2021) ja Kuluneita kaikuja (2023), mutta sen monipuolisuus, energia ja syvälliset lyriikat osoittavat selkeää kasvua ja kypsymistä yhtyeen musiikissa.



Avauksena kuultiin Jos sä kuoletkin nuorena, joka on aloittanut aiempiakin keikkoja ja sopii energisyydessään hienosti avausraidaksi. Tuossa hetkessä mietin taas kiitollisuudella kaikkea sitä mikä on johdattanut minut juuri siihen hetkeen, keikalle ja elossa olemisen tunteeni vain vahvistui keikan edetessä.


Vaikka odotin keikalta räjähtävää energiaa, ilta toi mukanaan myös herkkiä hetkiä. Yksi illan kohokohdista oli kappale Huomenna, joka levyllä esitetään vain pianotaustalla. Tämä biisi oli minulle suuri yllätys – olin varma, ettei sitä kuultaisi lainkaan keikalla sen hitaan tempon vuoksi. Mutta kuinka väärässä olinkaan! Se soi aivan upeasti livenä, ja se oli kaunis hetki. Ainon ääni ja pianon yksinkertainen, mutta syvä sointi toivat mukanaan aitoa koskettavuutta.



 

 

Tämä on ehdottomasti yksi henkilökohtaisista suosikeistani levyltä, ja sen tulkinta keikalla oli juuri niin tunnelmallinen kuin toivoinkin - unohtumaton kokemus!
Huomenna biisi vei minut sellaisiin tunnelmiin, joita muistan kokeneeni siihen aikaan kun toisen ihmisen kanssa oleminen oli uutta ja ensimmäistä kertaa.



Aino & Hajonneiden keikat tunnetaan energisyydestään, eikä tämäkään ilta ollut poikkeus. Lavalla nähtiin bändin klassista heittäytymistä, ja illan aikana esitettiin luonnollisesti uusiakin kappaleita, kuten Planeetta Melankolia ja Hysteria.


Keikkailu ei ole pelkästään musiikkia – siihen kuuluu myös kohtaamiset ja hetket bändin kanssa. Illan aikana sain mahdollisuuden vaihtaa muutaman sanan bändin rumpalin ja laulajan, Ainon, kanssa. Molemmat olivat avoimia ja lämpimiä kohtaamisia. Rumpali, Eetu tuli juttelemaan kun ostin keikalta paidan, ja Ainon kanssa pääsimme jakamaan lämpimän halauksen. Näistä hetkistä jää aina erityinen muisto ja tunne siitä, että bändi todella arvostaa fanejaan. Mun hiukset on sellanen "tuntomerkki", joka jää ihmisille mieleen, vaikka kuinka keskittyis omaan esiintymiseen.


Bändiä voi fiilistellä myös heidän YouTube-kanavaltaan löytyvältä Helsingin keikalta. 


Aino & Hajonneet Live in Helsinki 2023
Keikka juhlisti uuden Enemmän kuin mitään muuta -levyn julkaisua, ja levy itsessään on todellinen mestariteos. Tämä levy on monipuolinen ja dynaaminen, aivan kuten yhtyeen kitaristi Petri Sinkkonen on sanonutkin. Sen kappaleet vaihtelevat energisistä ja räiskyvistä biiseistä, kuten Sid & Nancy, aina syvällisiin ja haikeisiin tunnelmiin, kuten Huomenna. Tämä monipuolisuus tekee levystä sellaisen, jonka parissa ei tule aika pitkäksi.
Levyn pääsee kuuntelemaan tästä.

Kun sain levyn heti ilmestymispäivänä käsiini niin kuuntelin sitä repeatilla. Musa tekee onnelliseks!

Kappaleet, kuten Aurinkomäki ja Järki lähtee, tuovat omat tarinansa ja tunnelmansa, ja jokainen biisi on oma pieni maailmansa. Aino Laakson voimakas ja tunteikas lauluääni yhdistettynä bändin monipuoliseen soitantaan tekee tästä levystä kokonaisuuden, joka koskettaa ja herättää ajatuksia.


Aino & Hajonneet osoitti jälleen, miksi heitä rakastetaan. Keikka Bar Kotelossa oli täydellinen yhdistelmä riehakasta punkrockia, koskettavia hetkiä ja yhteisöllisyyttä. Bändi ei pettänyt odotuksia, ja uutta albumia juhlistettiin juuri oikealla tavalla. Lavalla nähtiin sekä tuttua energiaa että herkkiä hetkiä, ja illasta jäi paljon muistoja.


Odotan jo kuumeisesti seuraavaa heidän keikkaa, joka on marraskuun 22. päivänä Klubilla. Samana iltana esiintyy myös Saa Kiljua ja Pelle Miljoona. 

Tapahtuman nimi on PUNK ROCK XMAS ja lisätiedot ja liput löytyy täältä

Melkoisen kiireinen viikonloppu; perjantaina punk energiaa ja lauantaina heti tuttuun Alivaltiosihteerin ohjelman alkamis aikaan Tampere-talossa Samuli Putro useammalla eri kokoonpanolla sen lauantain ajan.
Hyvä päätösviikonloppu minulle ennenkuin lähen joulun viettoon.

Keikka juhlisti mahtavasti uutta levyä, joten marraskuun keikalla voi keskittyä kuuntelemaan musaa kun tietää noin suunilleen miten nämä uudet biisit soi livenä!

lauantai 20. heinäkuuta 2024

Keikalla: Saga Mast@O'Connell's

 

 


 

 

Viime lauantaina eli 13.7.2024. Olin ilmaisella Saga Mast keikalla O'Connell'sissa. 


Mietin miks en oo jo aiemmin hänen keikalla ollut, että enkö vaan ole huomannut Tampere esiintymisii, mut illan aikana selvisi tämän olevan hänen eka kerta keikalla tässä kaupungissa. 


Tässä pieni esittely & linkit someen.

 

Facebook 

Instagram


"Saga Mast on popin ja rockin välimaastossa viihtyvä artisti ja lauluntekijä. 
Mast julkaisi Rakastan draamaa -debyyttialbuminsa keväällä 2023. Mastin kappaleet ovat aseistariisuvia kasvutarinoita, joissa kompastelua, virheitä ja keskeneräisyyttä tarkastellaan ilman häpeää. Mast on sielultaan analoginen rock-mimmi, joka on kasvanut muusikoksi pianon ja sellon ääressä. Keikoilla hän tuo musiikkinsa esiin bändinsä kanssa väkevästi omaperäisillä sovituksillaan, joissa on sekä haavoittuvuutta että mahtipontista draamaa. 
Live-esiintyjänä Mast on pitelemätön rokkari. Osan kappaleistaan hän kuitenkin riisuu intiimeiksi tunnustuksiksi niin, että sielu näkyy hiusmurtumia myöten."

 

 

Keikka kuulosti upeelta ja äärimmäisen ammattitaitoisen esiintyjän esiintymiseltä. Olisin kuunnellut häntä vielä vaikka toisenkin setin. 

Kaunis ääni ja lyriikoissa paljon samaistuttavaa. 

Suosittelen menemään hänen keikalle jos mahdollista. 

 

Ilta jatkui syömisen kautta Champagne bar Santèn terassille. Siitä tais tulla mun uusi suosikki paikka. Miks joisin jotain siiderii, kun on kerta aitoa oikeaa kuplivaa tarjolla! 

Oli lämmin, kaunis kesäilta. Ehkä kesän paras!

perjantai 19. heinäkuuta 2024

Uusi Tampere 2024 osa 2

 


 

 

 

 

Esittelin tämän festarin jo aiemmin. 

 

Olin omalta kohdaltani toisen, varsinaisesti festarin kolmannen illan aikana 12.7.2024. katsoo Ruusut 

keikkaa. Samana iltana esiintyi myös Paperi T. 

 

Ruusut toimii livenä paremmin kuin levyltä. Tällä kertaa istuin, enkä seissyt lavan edessä. En tiiä kumpi on parempi kyseisen artistin keikoilla kun musa tuntuu kaikkialla. 

Ois pitäny olla enemmmän juomaa veressä ja täysin toinen vuorokauden aika. Semmonen aamu kolme sopis noihin lyriikoihin paremmin. 

Keikalla ei tullu 555, Haluun et sä kaipaat mua, eikä myöskään Siamilaiset. 


Biisi nimeltä Alku tuli tietenkin. Se puhutteli sillon ja puhuttelee jokaisella kuuntelulla niin paljon, etten osannut vaan yhtä lainausta valita, joten tässä lyriikat 


"Rakastan sua niin et siit on vaikee ees laulaa
Jos asioit sanoo ääneen niin ne katoaa
Vähitellen kylmään veteen mut totuttaa
Ottaa kauluksista kii:
Mitä sä sait tänään aikaan?
Kaipasin niin kauan, etten huomannu lainkaan
Kun vihdoin saavuit kadotaksesi uudestaan
Mut jos venaan, että aallot liekkejä kantaa
Enemmän kuin mitään rakastan vaan odottaa
Rakastan sua niin et se on melkein pelkoo
Et jos käännän katseen niin kaikki tää katoo
Oon joskus salamoihin sokeutunu
Vähän ylivalottunu
Oot sä ikin rakastunu?
Kuva tai ei tapahtunu
Se voi vaan haavoittaa, ei enempää
On kaikki hetken savurenkaan sisällä
Haluaisin kävellä
Auringon kehällä
Olla siin hetkessä
Enkä enää pelätä
Sitä menettää
Rakastan sua niin et se on melkein aitoo
Ku tuuli katoo hiuksiin ja lupaa et oon ainoo
Vaik takertuiski muihin ei sellast tyyppii
Joka kaivertelis nimii puihin vaa
Juossu pitkin hyvästei
Ettiny paikkoi jossa ne muistelis yhä meit
Vaik kuinka erityist se olikaan
Suruu ei voi varaa
Ei voi omii melankoliaa
Suruu ei voi varaa
Ei voi omii melankoliaa
Niin nopeesti ku hetki kääntyy kuoreensa
Maanjäristys, mut vaan tässä huoneessa
Tartu mun kauluksiin ku vanhaan viholliseen
Siiviksi kun iho menee
Kiertämässä kehää, jostain unista ei herää
Ennenku ei pidä unina niit enää
Mitä sä oot saanu aikaan
Tähdänny korkeelle, tuijottanu taivaan
Haluaisin kävellä
Auringon säteillä
Olla siinä hetkessä
Ku menettää
Mä rakastan sua niin et se on melkein pelkoo
Jos käännän katseen niin kaikki tää katoo
Oon joskus salamoihin sokeutunu
Vähän ylivalottunu
Oot sä ikin rakastunu?
Kuva tai ei tapahtunu"


Sanat tarjoaa Musixmatch

 

 

Olin tälläkin keikalla omakustanteisesti. Jäin miettiin onko Tavara-asema oikeanlainen paikka akustiikaltaan tän tyyliselle musalle. Toki kyseiseen paikkaan mahtuu jengii, mutta mutta. 

 

 

Vielä on pari iltaa festaria jäljellä.



 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiitos seuralle seurasta ja kuvista!

lauantai 6. heinäkuuta 2024

Keikalla: Litku Klemetti @G LiveLab

Lauantaina 29.06.2024. esiintyi Litku Klemetti Duo G LiveLabissa. Keväällä lippua ostaessa mietin jaksaako kolmea keikkaa yhen viikon aikana peräkkäisinä päivinä. Totesin kuitenkin tarvitsevani juuri tuohon viikonloppuun niin paljon tekemistä kuin vain mahollista. Luin tietty uutisia lauantaina päivälläkin ja mietin kuinka kiitollinen saan olla siitä, että elämäni tapahtuu juuri sillä tavoin kuin se viikonlopun aikaan tapahtui; siitä että saan olla just tässä hetkessä, tässä kaupungissa, just näillä keikoilla, näiden ihmisten ympäröimänä, keikkojen välissä kotona keskellä julkisivuremppaa, 

lasissa kuplivaa kotona ja keikalla ihan samppanjaa, elossa mun elämässä, hiuksissa suosikki värii, päällä kimaltava mekko, iholla glitterii ja niin edelleen! 

Unohin, että uutinen on sen verran laaja, että siitä puhutaan ja näin ollen kuulin haluamattani lisätietoja yleisön jutellessa aiheesta ja sain kuulla miten tuossa jutussa oli käynyt. Koetin ajatella, että pääsen tämän viikonlopun läpi niinkun joka vuosi... 













Ennen Litkuu esiintyi Maailmasta

Itelle aivan uusi tuttavuus. Instrumentaalimusaa. Siinä kohtaa lauantaita ja tunnelmia menis varmaan melkeen mikä vaan. 







Litkulla oli hyvä show. Mun suosikki biisit Kimaltava mekko ja Juna Kainuuseen soivat illassa. 


Osa keikasta meni siihen, että koetin tilata juomaa G LiveLab sovelluksella. En tiiä oliko vika käyttäjässä, vai sovelluksen saavutettavuudessa, mutta meinas jäähä kupliva juomatta. Tai siis olisin halunnut eri juoman, mutta sitä joko ei ollut sovelluksessa, tai sitten kirjoitin nimen väärin. Välillä on myös vaikea kuulla mitä iPhone tai siis se sen VoiceOver ruudunlukija puhuu. Vaikka on tietty kuulokkeet, mutta kun volume on rajallinen yms. 

Ois kyllä varmaaaan saanut hyvän kuvan siitä kun juomani tuli pöytään. Siis mun ilme olis varmaan ollut näkemisen arvonen... 



Ens keväänä on isot synttärit ja mulla haaveena pitää ne just tuolla. 


Josko ilmaantuis vaikka jotain yhteistyökuvioita?

perjantai 5. heinäkuuta 2024

Uusi Tampere 2024 osa 1

UUSI TAMPERE – TAPAHTUMAKESÄ 2024

 

Uusi Tampere on koko kesän 2024 mittainen
tapahtumakokonaisuus Tampereen keskustan syleilyssä
Tavara-aseman korttelissa laadukkaasti kuratoidun vaihtoehtomusiikin ja
tunnelmallisten kohtaamisten ystäville!
Uusi Tampereen tapahtumakesä tuo Tavara-asemalle kotimaisen indien isot nimet
ja kiehtovat uudet artistit viitenä perjantaina kesä–elokuussa 2024. Keikkojen jälkeen jokainen Uusi Tampere -ilta huipentuu yökerhobileisiin kaupungin kovimpien DJ:iden johdolla.
Musiikin lisäksi tapahtumassa mukana oheisohjelmaa, herkullisia ruoka- ja juomaelämyksiä sekä upeaa fiilistä tunnelmallisessa miljöössä.

 

 

Ensimmäinen Uusi Tampere ilta olisi ollut 14.6. Jätin sen väliin ja olin festareilla 28.6. Esiintymässä olivat OrvokkiPehmoaino ja Malla. 

 

Aiemmin oon nähny Mallan ja Pehmoainon Festivaalilla. 

 

Aiemmin olin käynyt Tavara-asemalla vain kerran ja silloin se ei keikkapaikkana vakuuttanut. Nyt oli aivan eri meininki. 

Ulkona oli lämmintä +31 ja oli niin ihanaa päästä ilmastoituun paikkaan kun meillä edelleen riehuu julkisivuremppa. 

 

Ennen keikalle lähtöä otettiin tämä kuva. 

 

 

Saatiin hyvät paikat lavan edestä eikä menetetty niitä, vaikka liikuskeltiin keikkojen välissä. 

 

 


 

 

Eka esiintyi Orvokki, joka oli itselle täysin uusi tuttavuus. En oikein vakuuttunut hänestä. Toki kuohuviinin virratessa kuuntelee mitä vaan jos niikseen tulee. 

 

 

 


 

 

Pehmoaino olikin sitten omaa luokkaansa! Oli hyviä välispiikkejä, joita oli hauskaa kuunnella ja kuulla samalla vähän biisien taustoista ja elämästä. 

Yhen jutun huomasin; piti tulla biisi nimeltä Kaukana kotoa, mutta tulikin Haluun takas mun perhoset. Eipä se niin vaarallista oo. Helle tekee milloin mitäkin itse kenellekin. 

 

 


 

 

 

Malla oli vuorossa viimeisenä. En tosin tiiä oliko välttämättä akustiikaltaan paras keikkapaikka tämän tyyppiselle musiikille. Olen kuunnellut hänen molemmat albuminsa kyllä useampaan kertaan. Tavallaan niistä ei jää mitään mieleen, paitsi ehkä sen verran, että artistin tunnistaa jos sitä jossain soitetaan. 

Keikalla en huomannut milloin biisi vaihtuu ja lisäksi mietin, että tää toimis paremmin aamuyön hetkenä, jolloin on tarpeeksi sallittuja aineita veressä ja paikka olis yökerho tai vastaava.


Oli kiva ilta.

lauantai 1. kesäkuuta 2024

Aino & Hajonneet @Bar Kotelo 25.5.2024.

 

 


 

 

 

 

Viime lauantaina olin ekaa kertaa keikalla yli kolmen kuukauden tauon jälkeen. Elän massiivisen ja pitkäkestoisen julkisivuremontin 

keskellä ja pahimman ajan olin poissa kotoa. Sitä aikaa jaksoi kun tiesi tulevasta keikasta. Keikkaviikolla opettelin olemaan taas kotiluolassa. Keikkapäivänä alkoi muutenkin tuntua, että oon kotiutunut ja maailma mallillaan. Sain myös vahingossa lp-levysoittimeni toimimaan. Se lakkasi soittamasta levyjä talvella ja olin hommannut uuden neulasen, jota ei tarvinnutkaan nyt vaihtaa. 

Lauantai oli myös työpäivä rempan osalta, mutta onneksi hiljaista työskentelyä niin sain rauhassa valmistautua keikkaan. 

Iltaa aloittaessani mietin juhlistavani samalla Tampereelle muuttamiseni vuosipäivää jo vähän ennakkoon. Olen Kiitollinen kun saan täällä elää ja olla ja kaikesta siitä mikä mut toi tänne. 

 

Keikka oli itselle uudessa paikassa Bar Kotelo .

 

Kuohuviini maistui enempi ja vähempi pitkin iltaa. Baarissa oli ok meininki. Tullaan varmaan toistekin.

Keikalla kuultiin tietysti uusi biisi Viimeiseen iltaan, sekä vanhoja tuttuja lauluja. 

Aino & Hajonneet keikat on niin energisiä, että niillä viihtyisi pitempäänkin. En käynyt tällä kertaa  juttelee bändiläisille. Olin vaan niiiin vahvasti Kuplivassa maailmassa ja vähän niinkun elläimet, jotka talven jälkeen pääsee juoksemaan kesälaitumille. Seuraavalla keikalla oon enempi läsnä ja vähemmän nauttinu juhlan kunniaksi. Kiitos seuralle, että jaksoi mun höpötyksiä kuunnella. Sitä kun ei aina etukäteen voi tietää kun mun kanssa lähtee keikalle, että keskitytäänkö keikkaan, vai enempi siihen tietynlaiseen show:n jota mä vedän tavallani. Mut ehkäpä sitä saapi Tampereella asumisen vuosijuhlaa juhlistaa. 

 

Näihin 20 vuoteen mahtuu kaikki mitä elämään kuuluu. RAKKAUS, RAKKAUS JA RAKKAUS! Ja kaikki se muu. Uusia diagnooseja on tullut, mutta nehän on vaan kirjaimia, joista muodostuu sanoja, joiden ei kuitenkaan tarvi antaa määrittää koko elämää. 

Ystäväpiiri on muuttunut näiden vuosien aikana. Kaikkia kun ei ole tarkoitettu olemaan mukana kuvioissa for ever. 

Moni haluaisi lähipiiriini vaan harva sinne pääsee! Jos annat mun olla kokonainen, et loukkaannu herkästi jos asettelen joskus sanani väärin, koska en osaa sanoittaa asioita siten, että pystyisin joka sekunti huomioimaan joka ikisen vivahteen, et tee ongelmaa siitä, että jos liikut kanssani niin opastat minua, oltiinpa sitte vaikka bileissä tai kodissasi, muistat että seuraavana päivänä tai viikon päästä asia tai toinen voi tuntua minusta eriltä, osaat keskittyä hetkeen, etkä kerro mulle jos joku sanoo jotain ikävää tavastani olla. Niin, tällä tavalla pääset pitkälle kanssani. 


Takas keikkaan!


 

Vilma Tuulia 

ei soinut tällä keikalla. Helmikuussa akustisella keikalla se tuli. Oli kyllä hieno hetki. Ymmärrän kyllä miksei sitä keikoilla paljoa soiteta. Kyseinen biisi oli itsellä Spotifyssä viime vuoden soitetuin jollain yli 3000 toistokerralla. SE ON VAAN NIIN IHANA BIISI! Mielestäni sopisi hyvin koulujen kevätjuhlien esityksiksi. Biisi kuvaa niin valtavan kauniisti nuoren ihmisen elämää. Löydän siitä niin paljon omakohtaista. Erityisesti tämä: "Ensi rakkaus saa koko maailman paikoiltaan." Tiedän miten se tapahtuu ja muistan miltä se tuntuu. Sehän on tuonut minut tähän hetkeen, tähän päivään ja tähän kaupunkiin. KIITOS! 

 

Ensi keväänä täytän 40 ja haaveilen isoista juhlista ja että siellä esiintyisi Aino & Hajonneet ja kuultaisiin tietenkin Vilma Tuulia 

ja Kesä. 

Muitakin ideoita on siihen iltaan... Aina voi haaveilla. Kaikilla meillä on Hullui unelmii .

  



Ei jääty tällä kertaa Nyrkkitappeluun, joka olis esiintynyt viimeisenä. 

Mentiin syömään ja juomaan O'Connell's. Siellä olikin sitten hämmentävää maksaa kun maksupääte ei ollut esteetön. Kyseinen vekotin oli semmonen kosketusnäytöllinen kapistus, joka tarkottaa etten voi käyttää sitä itsenäisesti. Tein sen mitä ei saa tehä, eli annoin korttini tunnusluvun seuralaiselleni, koska en olisi voinut itse sitä näppäillä. Mulla on toki semmonenkin mahollisuus, että olisin voinut maksaa myös näyttämällä puhelinta sille maksupäätteelle, mutta koska en ole koskaan testannut kyseistä systeemiä niin lauantai-illan tunnelmat ei oo ehkä kaikkein otollisinta siihen. 

Ruoka ja juoma oli hyvää.

 

YouTubessa on kokonainen Aino & Hajonneet keikka heidän itsensä lisäämänä. Oon kattellut sen vaikka kuinka monta kertaa.

 

Aino & Hajonneet Live in Helsinki 2023  

 

Kiitos seuralle seurasta ja kuvista. Laitan tähän yhen, jotta saan tehtyä myös julkaisun Instaan. Instagram saattaa haluta muuttaa kuvasuhdetta julkaisuvaiheessa, joten varsinaisessa julkaisussa kuva saattaa näyttää eriltä kuin on tarkoitettu, vaikka kuva on tätä varten nimetty, jotta tiedän käyttää just kyseistä kuvaa. Pahoittelut jos kuva on jotenkin hassusti. 

 

Syksyllä tulloo uusi Aino & Hajonneet levy . Sitä odotellessa!

keskiviikko 16. elokuuta 2023

Elokuun viikonloppu

 


 

 

 

Epärakkauslaulu 

 

"Sen minkä tyttö kerran antaa vaan
Sulle antaa taisin
Joo, susta tuli osa mua
Vaikka kaikkee en ees muistaa haluu
Jäljel on kirjasto sun sanoja
Jotka vieläkin sattuu
Halusin tehä susta epärakkauslaulun
Mut eihän tästä sellasta tullu
Rakkaus ei vaan lopu siihen kun
Meit ei enää oo ja se on hulluu
Et kukaan ei tunne mua
Niinku sä oot tuntenu
Muut voi aina katsoo mua
Mut vaan sä näet mut
Nyt meil on uudet elämät
Enkä haluis muuttaa mitään
Oot läsnä vaan mun mikroilmeissä
Kun Don McLean maalaa tiedät kyllä mitä
Vaik aika teki meistä vieraita
Niin joskus kun sä ajat lapsias tarhaan
Luulet et näät liikennevalois mut
Ja hetken sä hymyilet hiljaa
Halusin tehä susta epärakkauslaulun
Mut eihän tästä sellasta tullu
Rakkaus ei vaan lopu siihen kun
Meit ei enää oo ja se on hulluu
Et kukaan ei tunne mua
Niinku sä oot tuntenu
Muut voi aina katsoo mua
Mut vaan sä näet mut
Ei niitä vuosia saa takas enkä haluukaan
Ja vaik paljon oonkin ehtinyt jo unohtaa
Niin jos mistään mitään tiedän
Mun sisäl elää vielä
Se tyttö jolla oli hyvä olla sun kaa"

 

 

Elokuinen viikonloppu vuonna 2003. Muutama päivä aiemmin palasin opiskelupaikkakunnalle ja tietenkin tulin heti viikonlopuks Tampereelle. 

Viime kerrasta oli jo muutama kuukausi. 

Kaveri läks kauppaan ja sinä aikana ehdittiin tehdä sitä mitä kaks ihmistä tekee ja uuestaan sit ku kaveri oli tuonut meille ruokaa ja saatiin olla kahden. 

Kävin suihkussa ja sieltä tullessa soi Eurooppa 3 - Älä Unohda Minua-biisi. Nykyään jos kuulen sen niin palaan tuohon hetkeen ja tunteeseen siitä kuinka varmasti tiesin, että missään muualla, ikinä, koskaan, milloinkaan en tahtois olla kuin just siinä seurassa, jossa silloin olin ja kuinka varma olin omasta riittämisestä ja naiseudesta. 

Juotiin pirusti kahvia sen viikonlopun aikana. En osannu sillon kieltäytyy kahvista ja maha ei oikeen ikinä sietäny sitä. Jossain kohtaa olin useemman vuoden juomatta kahvia, mut nykyään se on luxus tuote ja kodissani on kaikenlaista kyseiseen harrastukseen liittyvää vekotinta. 

Kyseinen viikonloppu meni luultavasti taas hyvin hiljaisena mun osalta. En osannu sillon enkä osaa viäkään olla ihmisten seurassa. Jos aina voisi vain kirjoittaa niin mähän olisin jo varmaan vaikka missä. 

Lauantaina jouduin olosuhteiden vuoksi olla yksin useita tunteja. Se oli siistiä. 

Mietin minkälaista se olis jos asuttas yhdessä ja venaisin häntä palaavaks kotiin. 

Illalla oltiin kahestaan ja radiossa kerrottiin Göstan kuolleen. 

Me ihmeteltiin sitä ja kuunneltiin se lähetys, johon ihmiset sai soittaa ja muistella. 

Sunnuntaina oli pakko lähtee takas opiskelupaikalle. Junamatkan jälkeen ostin aivan helvetin pahaa kookos suklaata. Sitä ei luultavasti enää saa mistään, tai ei ainakaan kyseisen valmistajan toimesta. 

 

Opiskelin ja välillä ramppasin tulevassa kotikaupungissani viettämässä viikonloppua. 

Toivoin saavani opinnot ajoissa valmiiksi, jottei tarvis jäädä enää seuraavaan syksyyn ja pääsis muuttaan Treelle.

 

Opinnot valmistui aikataulussa ja elämäni alkoi sen jälkeen tässä kaupungissa ja "täällä mä oon vieläkin sun". 

 

 

Mulla on mielessä miljoona kysymystä. Yks niistä on se, että miten ihminen voi vaan jatkaa elämäänsä niin, että mut on siivottu siitä täysin pois? Oon lakannut olemasta ja se tuskaisuus siitä ei lopu koskaan. 

Voi myös olla ihmisii, jotka ajattelee minun itseni tehneen heille samoin. Helpottaisi varmasti heitä jos tulisivat sen mulle itse kertomaan. Tokihan en kaipaa enkä tarvitse syyllistämistä siitä minkälainen joskus olin. 

Ei aika oo tehnyt minusta niinsanotusti parempaa ihmistä. Nykyään juon vähemmän, en käy baareissa, nukun pääasiallisesti öisin, joka tarkottaa, että tunnelmat on yleensä melko tasaisia. 

En kykene yhtään paremmin kuin ennenkään huomioimaan jos jonkun läheisen elämässä tulee vastaan joku vaikea tilanne. Olen vain opetellut miten sellaisissa tilanteissa käyttäydytään. Ainiin osaan nykyään puhua, ettei ihmisten tarvi saada useita viestejä joissa jauhan joka hetki etenevää oloa ja tunnelmaa jos ja kun on tapahtunut jotain konfliktisoivaa, jotka tapahtumat on yleensä joko minun tai jonkun toisen väärinymmärrystä. Enhän mä oikeasti voi sitä tietää kuinka helppona tai vaikeana tunnelmasta toiseen rymistelevä persoonani on milloin kenenkin toimesta koettu. 

Ainiin vihaan ihmisiä. Oon onnellisempi päivinä jolloin kukaan ei ota yhteyttä kuin niinä päivinä jolloin joku ottaa, koska yhteydenpito kuormittaa ja häiritsee mun mielenrauhaa. 

Ihmisiä häiritsee mun hiljaisuus livenä. Ennen minua häiritsi oma hiljaisuuteni ja se että se häiritsi muita. Nykyään en mieti minkälaisen kuvan hiljaisuus minusta antaa tai että häirihteekö se muita ihmisii. 

 

Jokaista kirjoittamaani merkkiä ei kannata niin KIRJAIMELLISESTI ottaa. Yhteistyökuvioihin ja asiallisiin blogin omaan mailiin tuleviin viesteihin vastaan asiallisesti tai asiaankuuluvasti. Privaatti sähköpostiosoitteeseeni tulevat viestit on eri juttu sinäänsä. 

 

Jos ajattelet, etten oo reilussa 20 vuodessa päässyt elämässäni eteenpäin. Ni jos sulle ei riitä, että elän ja hengitän ja herään jokaiseen päivääni, ni mitäpä sitte?

lauantai 3. kesäkuuta 2023

SEELE: Jos Vain Kaiken Jättäisin

 


 

 

SEELE - Jos Vain Kaiken Jättäisin 

 

℗ 2016 SEELE

 

 

Bandcamp 

Spotify

 

YouTube Music 

 

Biisilista:


01 Seele 

02 Irti Ruumiista

03 Enkelten Luona

04 Hei Katso Mua!

05 Kuolo Korjaa

06 Liian Kauan

07 Vapaus

08 Rakkaudesta Sokea 

09 Kun Mieli Mustuu

10 Jos Vain Kaiken Jättäisin

 

 

Se oli ehkä vuosi 2014 tai 2015 kun sattumalta olin tämän bändin keikalla ja ihastuin. 

Levy on vuodelta 2016 ja ilmeisesti jäi bändin esikoiseksi ja näin ollen ainoaksi. 

 

Keikasta muistan hyvät soundit ja soittamisen riemun. Ihastuin vokalistin laulusoundiin. 

 

Albumi on lyriikoiltaan melkoisen synkkää. 

 

Omia suosikkeja on Irti Ruumiista, Enkelten Luona, Rakkaudesta Sokea ja Jos Vain Kaiken Jättäisin. 

 

Oon viime viikot kuunnellut tätä levyä pitkästä aikaa ja halusin ehdottomasti tuoda albumin täällä blogissa esiin kun mainitsin bändin aiemmin. 

 

Levystä on kirjoittaneet esim. Soundi ja desibeli.net. 

 

Tampereelle muuttamisestani on näihin aikoihin 19 vuotta. Onneksi en silloin tiennyt, että 10 vuotta myöhemmin olisin aivan erilaisissa ihmissuhteissa ja seuroissa keikoilla ja ettei se niin vaikeeta oo, vai olisko kuitenkin? 

 

Ehkä näihin aikoihin mietin muutenkin vuotta 2004. 

Siksi tämä Rakkaudesta Sokea tältä levyltä osui ja uppos. 

 

"Oon mieluummin mä rakkaudesta sokea kuin vaillinainen, koska me ollaa toisillemme oikeet mies ja nainen. Näytetään maailmalle. huudetaan se kaikille! Nostetaan maljamme tosi rakkaudelle. Olimme yhdessä ja kaiken tämä rakkaus kesti. Vien tämän mukanani aina syvään hautaan asti." 

 

 

Ehkä tänään tulee nostettuu maljaa rakkaudelle. Tampere-Rakkaudelle tai mille rakkaudelle ikinä. Ainakaan puitteet ja tilaisuus ei vois enempää Tamperelaisempi olla, mutta ei siitä toistaiseks sen enempää. 

 

Annan tälle levylle 4 tähteä. Jotain jäi puuttumaan.

sunnuntai 11. joulukuuta 2022

Tampereen Kirjafestarit 2022


 

 

 

 

 

Kiitos mediapassista Tampereen Kirjafestarit ja kaikesta avusta. 

Kirjailijakuvat by Anna-Kaisa Noki-Helmanen.

Kiitos avusta kuvien kanssa ja että sain ne uudelleen nimettyinä spostiin. 

Kiitokset myös omille avustajilleni viikonlopun mahdollistamisesta!

Oli ilo saada olla mukana tänäkin vuonna.

Jännitin kyllä pääsenkö mukaan, koska blogini ei ole niin tunnettu. 

 

Kirjafestarit järjestettiin Tampere-talossa 03-04.12.2022. 

Olin paikalla molempina päivinä. 

Lauantaina tosin vain pienen hetken, koska jouduin kiirehtämään luottamustoimiini liittyvään kokoukseen, joka poikkeuksellisesti oli livenä, eikä etänä. 

 

Lauantaina katteltiin Matti Laineen esiintyminen ja samassa paikassa eli Maestrossa oli heti perään Seppo Jokinen. 

 

Oli jännää nähdä Matti Laine ja kuulla siitä mitä tapahtuu vai tapahtuuko Elias Vitikka-sarjan osalta mitään. 

Tietysti oli puhetta myös Paratiisi-sarjasta, joka löytynee yhä areenasta. 

Kun suunnittelin lauantain aikataulua niin oli hauskaa huomata, että just Jokinen ehditään justjajust katsoo. 

Mitä se oiskaan Kirjafestareilla ja etenkin Tampereen Kirjafestareilla käyminen jos ei Jokista ehi nähä. 

 

 

 


 

 

Seppo kertoili kirjoittamisrutiineista ja saamastaan palautteesta sen osalta kuinka paljon kirjoissa on milloinkin käsitelty rikosta ja milloin liikaa tai liian vähän päähenkilöiden ihmissuhdekuvioita. 

Koskinen TV-Sarjasta ja sen näkymisestä eri puolilla maailmaa oli puhetta. 

Kolmas kausi tulee ja keväällä tietty uusi kirja. 

Niitä odotellessa!

 

 

Sunnuntaina seikkailtiin kirjahyllyjen välissä ja sieltä löytyi Supersalanen tyttöpäiväkirja. 

Kuuntelin sen äänikirjana ja se olikin aivan mahtava teos kirjailijan eli Veera Miljan itsensä lukemana. 

Olisi täytynyt ostaa tuo kirja omaan hyllyyn. 

Ostan fyysisiä kirjoja vaikka en ite voi niitä lukea. 

Haluan tukea omalta osaltani kirja-alaa ostoksillani. 

 

Katteltiin siinä myös Iida Rauman esiintyminen. Haastattelijana oli opiskelija. 

 

 

 


 

 

Hieman myöhemmin häntä haastatteli Marko Suomi. Ohjelman järjestäjänä oli Aamulehti ja suosio valtaisa yleisömäärästä päätellen. 

En ole vielä lukenut tätä palkittua Hävitystä, mutta se on lukulistalla. 

Kyllä siinä jotain maagista on oltava kun kerta kustannustoimittaja on ollut alusta asti sitä mieltä, että tää tulee voittamaan Finlandian. 

 

Päivän muita seuraamiamme esiintymisiä olivat Annastiina Heikkilä, 

Leena Parkkinen 

ja 

Ann-Christin Antell. 

 

Parkkisen Sinun jälkeesi, Max on roikkunut lukulistallani vuosia. 

Tavallaan tuttu kirjailija ja tavallaan ei. Tuttu nimenomaan haastattelujen osalta. 

Hän kertoi kirjoittavansa vain naisista. 

 

Aloitin joskus keväällä Heikkilän Vapaus valita kohtalonsa. 

Kirjafestarien haastattelu herätti mielenkiinnon, että josko vaikka vielä tänä vuonna saisin kirjan loppuun. 

 

Ihailen ihmisiä, jotka osaavat ranskaa, ovat asuneet Ranskassa ja kirjoittavat sinne sijoittuvia kirjoja. 

Koin olevani etuoikeutettu saadessani olla läsnä tässä tilaisuudessa. 

Patonkii ja punaviinii on muutenkin meitsin juttu. Tosin kupliva on aina parempaa! 

 

 

Ann-Christin Antell on kirjailija josta olen kuullut pelkkää hyvää, mutta jonka tuotantoon en ole perehtynyt. 

Paitsi nyt kuuntelin tuon erillisen kirjan nimeltä Joulu Örndahlin ruukissa. 

Se on julkaistu vain äänikirjamuodossa, koska on verrattaen lyhyt tarina. 

Haastiksessa kävi ilmi, että tuo Puuvillatehdas-sarja saa keväällä jatkoa. Kirjan nimi on Puuvillatehtaan kilpailija ja koska siinä ollaan Tampereella niin täytyy lukea ennen kevättä nuo aiemmat osat. Kirjassa ollaan tehtaalla, josta en ollut ikinä kuullutkaan, joten aina oppii uutta Tampereesta! 

 

Kirjailijahaastiksia kuunnellessa tuli olo, että pitää heti lukea nämä kaikki teokset!

 

Iltapäivällä menimme nauttimaan kuplivaa ja virallinen kuva löytyy tästä. 

 

Suosittelen muutoinkin ottamaan seurantaan blogin Instagramin. 

 

 

Talossa oli kylmä. En tiedä johtuiko energiansäästöstä vai mistä. Se vaikutti fiiliksiin ja ohjelman seuraamiseen. 

 

Viinimyyjät oli pukeutuneet kylmään sopivin asustein. 

 

Kiitos siitä medialle varatusta työskentelytilasta. Se tuli tarpeeseen. 

 

Lauantai taisi olla ikäänkuin pääpäivä. 

Olen onnellinen, että sain olla rauhassa. Kukaan ei tullut morjestamaan. 

Olen epäsosiaalinen ihminen ja viihyn parhaiten kun saan olla kotona kirjottamassa rauhassa. 

 

Mietin onko Tampere-talo paras mahdollinen paikka Kirjafestareille. Salit antaa yksityisyyttä haastatteluille verrattuna johonkin isoon messuhalliin. 

Opasteita tiloihin löytämiseks vois olla enempi. 

Tampere-Talon sivuilta löytyi pohjakartta pienen etsiskelyn jälkeen. 

Paikkojen välillä haahuilu voi viedä aikaa myös siten, ettei ehdi tilaisuuden alkuun oikeaan paikkaan ja sit joutuu miettiin uskaltaako mennä hieman myöhässä lainkaan sisälle. 

Talo antaa kyllä myös upeat puitteet tapahtumalle. 

 

Toivottavasti myös ensi vuonna nähdään!

Radio Nova Festivaali osa 2

VIP-liput saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS!        🎶 ✨ Festarikesä 2025 käynnistyi Radio Nova Festivaalilla.  Pääsin arvioimaa...