Liput saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS!
🎶 ✨ Festarikesä 2025 jatkui Festivaali festivaalilla.
Pääsin arvioimaan tapahtuman esteettömyyttä ja saavutettavuutta – näkökulmasta, joka usein jää huomioimatta, mutta joka ansaitsee tulla näkyväksi. Kiitos festivaaliorganisaatiolle, joka mahdollisti tämän mahtavan yhteistyön ja kaikille muille osapuolille! Erityisesti kiitos avustajalleni, joka mahdollisti liikkumiseni vieraassa paikassa ja kaiken somesisällön! Henkilökohtaisen avustajan työssä pääsee paikkoihin, joihin ei muuten omassa elämässään välttämättä pääse! Kannattaa tehä hyvä valinta, että kenelle menee avustajaks!
Festarit oli 22.8.-23.8.2025. Paikkana Tampereen Pyynikki eli about kilsan päässä kodistani. Oltiin tosiaan kaks päivää kun oli niin helppoa tuo festaripaikan ja kodin välillä liikuskelu.
🔍 Huomioita esteettömyydestä ja saavutettavuudesta:
Itselle alueella liikkuminen oli ok, koska kävelen ja niille jotka ei tiedä niin sokean ihmisen avustajan yksi tärkeimpiä työtehtäviä on kuvailla siis sanoilla kertoa siitä, että mitä tulee eteen. Eli kun me ollaan vuorikiipeilemässä K2 :lla niin avustaja kertoo mulle juuri ja juuri ennen semmosta kymmenen metrin rotkoon syöksymistä, että siinäpä muuten tulloo semmonen aika iso pudotus, että ooppa varovainen, ettet tipahda sinne ja kuole. Tosin pakko kyllä sanoa, että en tiiä onko sokeat ihmiset käyneet kipuamassa tai kapuamassa tuollasilla vuorilla - sillä en ole mikään kiipeilyn asiantuntija. Oli tässä tarkotus puhuu siitä, että sokealle kerrotaan kun tulee portaat ja että onko ne portaat mihin suuntaan; ylös, alas, kierreportaat; kapeat, leveät ja niin edelleen. Tuo saattaa kuulostaa siltä, että on hirveen vaativaa ja vaikeaa ja että mitenkä sitä osaa kertoa ja mainita vaikkapa jonkun jalkakäytävän reunan tai sen, että maasto muuttuukin nurmialueeksi. Kuulemma sen aika nopeesti oppii. Tosin en oo asiantuntija tässäkään oppimisessa, koska enhän minä tiedä miltä se näkevästä tuntuu, että meneekö siihen kauan ja onko se helppoa vai vaikeaa vai miltä se tuntuu. Oon useille ihmisille kertonu miten opastetaan ja ainakin mun kanssa se on toiminut. Joku toinen sokea ihminen voisi tehdä tämän eri tavalla ja haluta ihan eri asioita kuulla ympäristöstä kuin minä. Niin että tää on vaan yhen ihmisen näkemys. Varmaan sitä sitte seuraavaksi mietitte, että voiko sokealla ihmisellä olla näkemyksiä..... Jos mietit ettei sokea ihminen voi vuorikiipeillä niin ole ihan itse sen ajatuksen kanssa. Mun piti vaan löytää tähän sopiva esimerkki maastojen erilaisuudesta ja sitäpaitsi huipulta kannattaa alottaa aina!
Esiintymislavoja oli kolme ja alue oli muutenkin pienempi kuin kesän aiemmilla festeillä.
Maksamisen tulisi olla esteetöntä. Esteettömyys on paljon muutakin kuin se, että pyörätuolilla pääsee liikkumaan - tuntuu, ettei tämä ole selvää kaikille. Lisäksi tuntuu, että esteettömyys on jotain sellaista, jota varten tulee nähä paljon vaivaa ja aihe, joka mainitaan, mutta jonka merkitystä ei aidosti ymmärretä vaan katsotaan, että se on joku välttämätön paha.
Alueen maksupäätteet olivat näilläkin festareilla niitä "RAKASTAMIANI" kosketusnäytöllisiä vekottimia. Tämä tuli ihan itse todettua ja tämähän siis tarkoitti sitä, että olisin joutunut sanelemaan korttini tunnusluvun avustajalleni siinä tiskillä kaikkien kuullen, jotta saan ostokseni maksettua. Kun kortin tunnuslukuahan kysellään säännöllisen epäsäännöllisesti näinä nykyisinä lähimaksun aikoina ja kyseinen koodihan on sellainen, joka saa olla vain sen ihmisen tiedossa jolle kortti on myönnetty. Minulle ei myöskään tarjottu vaihtoehtoista maksutapaa. En voi tietää mikä sellainen vaihtoehto olisi käytännössä voinut olla, koska en ole maksuvaihtoehtojen asiantuntija. Olen ennenkin ihmetellyt sitä, ettei myyjä tällaisessa tapauksessa edes kiinnitä huomiota siihen, että saanko ostokseni maksettua. Oletetaanko, että kyllä se jotenkin hoituu? Tai, että seurassani oleva henkilö maksaa jos maksu ei minulta onnistu? Vai saisinko veloituksetta juuri tilaamani annoksen, juoman tai mitä sitten ikinä olenkin ostamassa siitä huolimatta kun kertoisin että en pysty maksamaan, koska teidän maksupääte ei ole esteetön? Onneksi tunnuslukua ei kysytty ja sain ostokseni suoritettua ja en joutunut maksuvaihtoehdoista kyselemään tällä kertaa. Kun ei tarjota esteetöntä maksuvaihtoehtoa niin käytännössä olen samalla viivalla muiden kanssa aina siihen asti kunnes lähimaksu lakkaa toimimasta ja tunnuslukua kysytään. Siinä kohtaa jos mitään muuta kuin korttimaksua ei ole vaihtoehtona niin koen syrjintää. Jokainen festari tänä kesänä siis ainakin ne missä oon itse ollut ovat julkisesti kertoneet olevansa vapaita syrjinnästä ja noudattavansa turvallisen tilan periaatteita. Turvallisuus on muutakin kuin väkivallattomuutta ja koskemattomuutta. Mut miksi sitä ei nähdä niin? Kyllä mulle ainakin tulee turvaton olo jos en pysty itsenäisesti maksamaan. Ympäröivälle maailmalle se näköaisti on niin tärkee! VAAN MIKSI TE ETTE KUITENKAAN KÄYTÄ SITÄ? TE NÄÄTTE VAAN SEN MITÄ TE HALUUTTE NÄHÄ!
Tässä juttua maksamisen esteettömyydestä Jokaisella tulee olla oikeus esteettömään maksamiseen.
Akkreditointi hoitui yllättävän nopeasti elokuussa just ennen festarii.
Toivoisin, että ennenkuin päätetään festarialueelle toteutettavista ratkaisuista, joita sitten ajatellaan esteettömiksi niin festarijärjestäjä pyytäisi esteettömiä palveluja tarvitsevia henkilöitä mukaan kehittämään tapahtumaa ja vaikkapa testaamaan ihan paikan päälle, tai esim. kartoittaisi kyselyllä festarikävijöiden esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviä tarpeita. Toki siinä ollaan sitten tilanteessa, ettei kaikki voi edelleenkään nettiä käyttää, että miten tästä siis vaikkapa kartoituskyselystä saisi kaikille toimivan? Toki Suomessa jos ajattelee kesäfestareita niin keskellä talvea ei oikein voi mennä testaamaan alueen toimivuutta.
Festarijärjestäjillä on jo palkattuna häirintäyhdyshenkilöitä niin miksi ei ole palkattuna esteettömyys/saavutettavuusvastaavaa? Kun kuitenkin jatkuvasti kaikki toitottaa sitä, että kuinka me ollaan tasa-arvoinen, tasavertainen, syrjinnästä vapaa, yhdenvertainen ja KAIKKI SAA TULLA SELLASENA KUN ON-tapahtuma. Yhdenvertaisuus on muutakin kuin seksuaalivähemmistöjen sallimista ja että on ehkä sitä yhtä pyörätuoliasiakasta varten justjajust se yks invaWC.
Tällä kertaa hyödynsin invaWC:tä poikkeuksellisesti kun se kerta oli sinäänsä helposti saavutettavissa. Ongelmaksi muodostui lukuisat henkilöt, joilla tuskin kaikilla oli vessapassia, koska kaikenlaisia selityksiä kyllä kuulu että miks ollaan menossa tai tulossa sieltä. On törkeää että ihmiset joilla ei ole oikeutta kyseisenlaisessa tilassa asioida tekevät sen, koska ajattelevat että ei se haittaa. Ja mitä mä ite teen? Mut mulla oli kuitenkin oikeus sitä WC:tä käyttää, mun ei tarvinnut keksiä selityksiä miksi jonotin sinne, koska se näky musta jos halus sen nähä.
Kannattaa myös lukea nämä artikkelit:
Gender minorities and persons with disabilities defining their perpetrators at music festivals
ja
Music festival employees’ ableism as experienced by participants with disabilities.
Jos englanti ei taivu niin sivun saa suoraan käännettyä suomeksi. Selaimesta vähän riippuu, että miten se tapahtuu.
Voin tulla kertomaan mitä esteettömyys ja saavutettavuus on mielestäni ja että kuinka suhtautua. Parasta tietysti on kun lopettaa suhtautumasta!
Kaikenlaiset kysymykset ja ehdotukset yhteistyöstä voi laittaa osoitteeseen kuplivamaailmani(at)kuplivamaailmani.pink
*** Perjantai
Festivaalin avasi Mirella. Olin odottanut sitä ja täytti mun odotukset. Olin just oikealla keikalla kaiken kimalluksen täyttäessä myös lavan. Biisit kertoo siitä kaikesta mitä elämä on, miltä se tuntuu ja miltä tuntuu kun tunteita on niin valtavasti.
Seuraavan artistin piti olla Emma & Matilda, mutta se peruuntui.
Siinä tuli sopivasti taukoa ihmetellä vessajonoja ja hakea juomaa ja testata maksamista onnistuneesti.
Samuli Putron keikalle ehdittiin paikalle niin ajoissa, että kamoja roudattiin. Artisti ite oli siinä ja olis ollu hyvä hetki vaihtaa muutama sana, mutta ilta oli liian varhainen ja juomaa liian vähän veressä.... Toki vaikka olis enemmän ollut niin oisin ollut luultavasti vieläkin hiljasempi. Onhan mulla kait oikeus ihailla kaukaa.... Joku toinen tosi fani käytti tilaisuutta hyväksi ja otti nimikirjoituksen kirjaan. Kyseisen opuksen toimittaminen artistille oli hankalaa, mutta heittely onnistui kuitenkin.
Kuultiin tuttuja biisejä ja osassa soitti myös Kesävieraat.
Sitte olikin lakisääteinen kahvitauko ja päivitettiin somea samalla.
Kuultiin osa J. Karjalaisen keikkaa kun ootettiin Pehmoainoo alkavaksi.
Pehmoaino esitti tuttuja ja vähän tuntemattomampia biisejä. Tai sit en vaan syystä tai toisesta tunnistanut ihan jokaista.
Tässä pari biisiä, jotka kannattaa katsella ja kuunnella.
Mokoma x Pehmoaino – Haluamanilainen & Mietin sua pahalla | Emma Gaala 2025
Ares - Totuus sattuu (with pehmoaino) (Official Audio)
Illan päätti Vesta.
Jouduttiin seisomaan yleisömeressä ja porukka alko olla jo kunnossa ja toisessa ja tulla mua päin ja kaikkea sellasta. Yleensähän tätä ongelmaa ei ole kun ollaan tarpeeksi edessä. Keikasta ei myös meinannut saada oikein selvää kun oltiin niin kaukana. Lähdettiin alueelta vähän ennen viimeistä biisiä. Seikkailtiin bussiin joka onneks suostui pysähtymään mun pysäkillä, ettei tarvinnut Keskustorilla jäädä ja seikkailla sieltä kotiin. En ainakaan itse löytänyt Festivaalin sivuilta tietoa näistä poikkeuksellisista bussivuoroista.
Vestahan on mukana tällä Vain elämää -kaudella ja ainakin tästä biisistä olen itse tykännyt.
Lupaa et sä lähet (Vain elämää kausi 16)
*** Lauantai
Kuultiin osa Reginan keikasta kun ooteltiin, että Litku Klemetti aloittaa.
Sehän oli mahtavaa ja kuultiin Litkulta hyviä biisejä - uusia ja vanhoja ja yks laulu joka ei tuu levylle, sekä tietty Juna Kainuuseen.
Yks tietty junahan sinne vie meitä sitten kun on aika. Pääsin myös eräänlaiseen yhteiskuvaan Litkun kanssa. Hän tuli yleisöön ja mun viereen. Se oli hauskaa sitten kun mulle se kerrottiin. Tykkään sanattomasta viestinnästä artistien ja itseni välillä. Kaikilla meillä on omat outoudet ja mä en liikaa juttele muutenkaan.
Litkun keikasta jäi hyvä energia festarien loppuun saakka. Kiitos ja KIITOS kuvasta!
Keikkojen välissä oli aikaa ja ostin Festivaali sukat. Sillä myyntipisteellä oli ainoa tai ainakin meidän asioimista paikoista ainoa maksupääte, jossa ei ollut kosketusnäyttöä.
Seuraavana esiintyi Husky Rescue. Se oli meidän ainoa keikka Amfiteatterilla, jossa onneksi pääsi istumaan katsomoon. Se on hieno paikka ja antaa keikoille ihan oman tunnelmansa, kuten videolta huomaa.
Husky Rescuesta kuulin jo paljon ennen ekan levyn julkaisua. Bändi kun keikkaili ehkä vuosina 2003 ja jotain sellasta. En oo varma vuodesta, mutta pystyn sijoittamaan sen tiettyyn aikakauteen ja sen aikaiseen lähipiiriini. Luultavasti se meni sillain, että kuuntelin yksityiskohtaista kertomusta tällasen itselle uuden ja vieraan bändin keikasta ja toivoin olevani ihan eri seurassa ja Tampereella. Silloista keikkaa hehkuttanut ihminen oli suhteilla päässyt tapaamaan bändin porukkaa ja juttelemaan, tietenkin. Mä en niihin aikoihin varmaan edes tiennyt miten ja mistä keikkalippuja ostetaan ja miten keikalla ollaan. Mulle riitti mun lähipiirin siis silloisen lähipiirin musiikkiharrastuneisuus, bändit, itsetehdyt biisit, joita sain kuulla ja se ammattitaito muussakin kuin musahommissa ja se, että sain olla just sellanen kun oon, tai olin silloin. En osannut maailmaa niihin aikoihin enkä osaa sitä vieläkään. Miksei voi olla olemassa ihmissuhteiden käyttöohjeita, että niissä pystyisin minäkin olemaan? Olen hyvä kuuntelemaan, joten ehkä siksikin muistan vieläkin yksityiskohtia tuosta vuosien takaisesta Husky Rescuen keikasta. Tai ehkä mä vaan Unohdan unohtaa .
Tästä lauantain keikasta en osaa paljoa sanoa. Esiintymispaikka ja hetki oli upeat. Mun osalta festarit päätty tähän.
Tapahtumalle tähtiä 3/5. Erityiset KIITOKSET siitä, että sain olla festareilla rauhassa. Luultavasti osallistun myös ensi vuonna. Jos kesään mahtuu vaan yhet festarit vuonna 2026 niin ne on nämä!
