Matti Laine: Kuolemanloukku

 

 

 

Matti Laine - Kuolemanloukku 

 

Bazar 2022 

 

E-kirja 

 

ISBN
9789523762190

 

 

Takuuvarmaa dekkariviihdettä palkitun Paratiisi-tv-sarjan käsikirjoittajalta
Matti Laineen koukuttavan Vitikka-rikosromaanisarjan kuudes osa antaa jännityksestä tinkimättä lukijalle jälleen myös pohdittavaa: kumpi on pienempi paha, tutuiksi tulleet uhat vai sokea sukellus tuntemattomaan?
Elias Vitikka istuu Suomenlinnan avovankilassa vuoden kakkua talousrikoksesta ja tuntee olonsa paremmaksi kuin pitkään aikaan. Etäisyyden ottaminen on tehnyt hyvää, mutta syy istua kiven sisällä ei ole niinkään hyvä. Vitikan niskassa on alamaailman langettama tappotuomio, ja majoitus Suomenlinnassa on järjestelty juttu.
Mutta turvasäilö on vain väliaikainen. Jo ennen kuin Vitikka raottaa ovea vapauteen, hänen entinen suojattinsa jääkiekkoilija Veeti Poranen löydetään kuolleena, ja itsemurhaksi kuitattu kuolema herättää Vitikan epäilykset. Koko entinen elämä näyttää muutenkin murenevan pala palalta miehen jalkojen alta. Vain tappotuomio on ja pysyy. Vapaudesta on tullut Vitikalle kuolemanloukku.
Nopeakäänteisen ja monikerroksisen dekkarisarjan kuudennessa osassa Elias Vitikka seisoo yksin pettävällä pohjalla. Nyt jos koskaan on aika tehdä hyppy tuntemattomaan. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 

Luin tämän(kin) yhdeltä istumalta. 

Tiesin tekstin olevan vetävää, joten onneksi oli mahdollista uppoutua tarinaan kerralla. 

Kirja on tiheätunnelmainen, eikä aseiden kanssa rymistelyltä vältytä tässäkään. 

Kirjan juonikuvioista tuli paikoin mieleen edellinen arvioimani kirja; Sebastian Fitzekin Terapia. Tekstini pääsee lukemaan täältä.

Kuolemanloukussa oli myös henkilöitä ja tapahtumia, jotka eivät olleet sitä miltä näyttää. 

Ihailen kirjailijan taitoa ikäänkuin lavastaa tapahtuma ja sitten keriä se auki uskottavasti toden tullessa ilmi lukijalle. 

Tekstin kautta pääsee hyvin irtautumaan arjesta ja sitä totisesti kaipaa näinä epävarmoina maailman myrskyisinä hetkinä. 

Kirjaa lukiessa jäin miettimään miten paljon taustatyötä se vaatiikaan, että voi kirjoittaa alamaailmasta. 

Kirja on mielestäni uskottava, mutta olisiko se sitä sellaisten henkilöiden mielestä, jotka tuntevat alamaailmaa? 

Olen myös miettinyt ennenkin sitä saako dekkareista aidosti vinkkejä rikoksien tekoon, vaikka niitä ei siksi kirjoitetakaan? 

 

 

Jipun elämäkertaa lukiessa mietin, etten itse olisi kokeillut huumeita, koska lehdessä kerrottiin niiden vaikutuksista. Kyseistä lehtijuttua ei varmaankaan oltu kirjoitettu siksi, että joku innostuu kokeileen. 

Arvioni Jipun elämäkerrasta on tässä.

Onko eettisesti oikein kirjoittaa rikoksista ja mahdollisesti antaa vinkkejä niiden toteutustapoihin? 

Se minkä ite ajattelen viihteeksi voi joissain saada aikaan täysin toisenlaisia reaktioita. 

 

 

Kirja alkaa mielestäni varsin idyllisellä kohtauksella. 

 

"Vesi iskeytyi kiukaalle, tulikuumat kivet alkoivat sihistä, ja pienen löylyhuoneen täytti ihoa pistelevä vesihöyry. Mies otti pitkän huikan lasipullosta, irvisti ja heitti sitten kiuaskiville lisää polttoainetta. Seinälle kiinnitetty ruosteinen mittari näytti sataakymmentä. Hän painoi hampaansa yhteen ja hengitteli niiden välistä samalla hiljaa itsekseen sähisten. Löylyn raaka puraisu oli tuskin helpottanut, kun mies jo tarttui uudestaan kauhaan, ja seuraava lasti lensi perään. Kiuas poksui ja valitti. Miehestä tuntui kuin joku olisi hakannut hänen harteitaan tulisena hehkuvana tatuointineulalla. Lämpötila kohosi lähelle sietämätöntä, ja hengittäminen kävi yhä vaikeammaksi.

Mutta miestä se ei haitannut.

Juuri tätä hän kaipasi.

Oman piilopirtin rauha, hirsistä rakennetun saunan härkämäiset löylyt ja kirkasta viinaa kurkusta alas. Tämä pyhä kolminaisuus auttoi tekemään isoja ratkaisuja.

Mies äityi muistelemaan kaikkia saunoja, joissa oli elämänsä aika kylpenyt: puusaunoja, sähkösaunoja, savusaunoja, turkkilaisia saunoja, venäläisiä banjoja ja naurettavan haaleita infrapunasaunoja. Ihmisten mökeillä ja kodeissa, jäähallien pukutiloissa, monenkirjavissa hotelleissa, kylpylöissä, ties missä. Mies muisteli, kuinka eräänä vaiherikkaana kesänä hän oli päässyt Dakotasta kotoisin olevan joukkuetoverinsa opastamana käymään Lakota-intiaanien inipiissä eli hikimajassa. Sieltä matka oli jatkunut intiaanien kasinoon, jossa oli vierähtänyt useampi vuorokausi olutta kitaten ja rauhanpiippua tuprutellen. Muistona matkalta hänen vasemman olkavartensa ihoa koristi edelleen tatuointi, johon oli kuvattu kuunsirppi ja sen päälle jousipyssy. Se tarkoitti intiaanien merkkikielllä syyskuuta, metsästyskuukautta, joka oli myös hänen syntymäkuukautensa.

Mies naukkasi pitkän siivun viinaa suoraan pullosta, heitti jälleen lisää löylyä ja kirosi hiljaa. Muisteluista viis, hänellä oli päätös tehtävänä.

Päätös, joka määrittäisi koko hänen loppuelämänsä suunnan."

 

 

Mitäpä sitä suomalainen muuta tarvii kuin syrjäisen rauhan, viinaa ja saunan? 

Tuosta intiaanien maininnasta tuli mieleen hiljattain Yle areenasta katsomani Gaialand-dokumentti, joka on aivan todella järkyttävä.  

Minua häiritsee tässä kirjassa tämä kohta. 

 

”Mä menestyin liian hyvin! Mut haluttiin ampua alas, koska musta oli tullut uhka. Kun se kiinalaisessa tutkimuslaboratoriossa kehitetty virus päästettiin globaalin eliitin yhteisellä päätöksellä irti, niin ne jotka näki valemedian uutisoinnin taakse, otettiin saman tien tarkkailuun. Mä arvasin heti, että jotain on tekeillä, kun mulle luvattu paikka julkkis- Big Brotherissa peruttiin. Mä menin tuotantotiimin juttusille ja sanoin et niin ei voi tehdä, että mä nostan vittu oikeusjutun.”

 

En oikein tiedä kuinka tarkoituksellista oli tämä väite kirjan juonen kannalta. Eikö olisi vain voinut kirjoittaa, että Korona saapui keskuuteemme yms. 

Itseäni myös suunnattomasti häiritsi koodinimi Coltrane. 

Ei tuossa nimessä mitään vikaa ole, mutta itselleni se toi mieleen liudan kaikenlaisia tapahtumia ja musaa, jota en ole kuunnellut tiettyjen aikojen jälkeen. 

Kesällä 2004 kun muut juhli Tammerfesteillä oltiin me jossain päin Pirkanmaata kuuntelemassa jazzia ja viettämässä kesäiltaa.

Tämä on Elias Vitikka-sarjan kuudes osa. 

Ekan kerran törmäsin tähän kirjasarjaan syksyllä 2014. Lainasin silloin kirjastosta cd-äänikirjana Pahojen miesten seuran. Siinä oli useampi cd ja yhdessä silloisen nyt jo edesmenneen Kissakaverin kanssa sitä kuunneltiin. 

Kun oli jännittävä kohta niin silittelin kisumisua ja kuuntelin kehräystä. 

Semmosta meillä oli. Kissi sai kuunnella monipuolista kirjavalikoimaa. 

Olen lukenut sarjan kaikki osat ja myös muun Laineen tuotannon, sekä katsonut Paratiisin. 

Annan kirjalle kolme tähteä. 

Suosittelen kirjaa jos haluaa katsoa maailmaa hieman toisesta näkökulmasta.

Menolippu Mombasaan - 20 vuotta aiemmin

 

 

 

 

Pakko sanoa etten ole vieläkään nähnyt tätä leffaa. En tiedä löytyisikö tämä suoratoistopalveluistakaan. Kirjastosta varmaan saisi dvdn lainaksi, mutta tuntuu etten voi lainata.... 

Suoratoistopalveluissa ärsyttää ettei niistä löydy parhaita kotimaisia sarjoja kuten Blondi tuli taloon, Ihmeidentekijät ja Parhaat vuodet. Dvd-hylly pelastaa onneksi. 

 

Palataan ajassa kuitenkin 20 vuotta taaksepäin aikaan, jolloin suoratoistopalveluista ei ollut tietoakaan. 

 

Syksyinen sunnuntai. Oltiin sovittu kaverien kanssa leffaan menosta. Esityksenä juurikin Menolippu Mombasaan. Kaverit lähti Mombasaan, siis sinne leffaan vaan minä en. Jäin nukkumaan ja ihmettelemään oloa ja eloa. 

 

Edellisenä iltana oltiin tavattu ekaa kertaa kunnolla yhden ihmisen kanssa pitkään aikaan. Askarreltiin uuden tietokoneeni kanssa, kuunneltiin Finnish Dance Charttia ja nautittiin juomaa. Paikalla oli muitakin kuin me kaksi, mutta valitettavasti he taisi jäädä melkoisen vähälle huomiolle. 

Jossain vaiheessa oltiin hetki kahdestaan. Muistan vieläkin mikä biisi tuossa hetkessä soi. 

Sen pääsee kuunteleen tästä. 

Löysin tuollaisen liveversion. En löytänyt virallista artistikanavaa. 

Toi biisi kuvastaa kyllä oikein hyvin sen aikaista soundimaailmaa. 

Päädyttiin isommalla porukalla baariin, sieltä jatkoille, joilla muunmuassa juotiin maailman parasta kahvia ja ympärillä oli NIIN PALJON RAKKAUTTA, RAKKAITA JA RAKASTAVIA IHMISIÄ! 

Me mentiin sitten kahestaan "keskusteleen". 

Siinä aamuyössä tapahtu se mitä kahen ihmisen välillä tapahtuu. Juteltiin meistä, menneistä ja siitä hetkestä ja että ollaan jälleen yhdessä. Soitettiin myös yhdelle kaukana asuvalle ystävälle ja kerrottiin tämä ilouutinen, että ollaan yhdessä. Herätettiin tää frendi ja se tykkäs uutisesta vaan ei siitä ajasta kun soitettiin. 

En polta tupakkia, mutta sen yön aikana tein sitäkin. Auttaessani siis opastaessani kumppania pihalle röökille löin silmäkulmani auki jätettyyn oveen. Se muistutteli olemassaolostaan vielä monta päivää. Humala, syksyinen aamuyön sää ja paras seura koskaan..... 

Seurani läks aamulla ja sovittiin, että nähdään illalla. 

Me nähtiin kyllä yhden kaverin luona. Juotiin kahvia ja olin tosiaan siinä käsityksessä, että ollaan yhdessä. 

Vaan: Muhun suhtauduttiin kuin sitä edeltävää iltaa ja yötä ei olis koskaan ollutkaan. Ei ollut mahdollisuutta olla kahdestaan niin en kysynyt mikä mättää. Itse koin, että mulle oltas oltu vihaisia siitä, että olen olemassa ja siitä mitä tapahtui. Mietin mitä mahdoin tehdä väärin. Ajattelin etten osannut seksiä oikealla tavalla ja että olen viallinen. Ajattelin myös, että minua hävetään muiden edessä, eikä uskalleta siks näyttää sitä minkälaisia tunteita mua kohtaan on. Tulin hirveän surulliseksi. Olin epätietoinen ja pettynyt ja koin tulleeni hylätyksi. 

Vielä silloin en tiennyt että tällaisella kaavalla tapahtuisi myös mun seuraava tärkeä ihmissuhteeni kymmenen vuotta myöhemmin ja että vuosia odottaisin ja toivoisin ja että kun toiveeni toteutuisi niin mieleni hajoaisi, koska jäisin jälleen yksin, hylättynä ja petettynä yms. 

Takas kuitenkin tuohon aikaan, jolloin tämä tapahtui ekaa kertaa. 

Arki alkoi, mun opiskelut jatkui ja olimme taas eri paikkakunnilla. 

Sähköpostit kulki kokoajan ja sovittiin yhteisestä viikonlopusta, jonka viettäisin hänen luonaan. 

Marraskuu 2002 saapui aikanaan ja mun eka vierailu Tampereelle. 

Olihan se jännää. Kerrankin oli mahollista olla kahdestaan ilman häiriötekijöitä. 

Viikonlopun aikana koin ne tunteet, josta jo aiemmin kirjoitin.

Elämä jatkui siten, että ramppasin opiskelupaikkakunnnan ja Tampereen väliä. Reilut puolivuotta myöhemmin päätin, että loppu elämäni tulee olemaan Tampereella. Opiskelua oli jäljellä vuosi ja tiesin etten voisi jäädä opiskelupaikkakunnalle ja Kainuuseen jääminen ei ollut vaihtoehto. 

Tuon syksyisen viikonlopun ansiota on, että olen täällä ja tässä ja niiden ihmisten ympäröimä kuin oon nyt. Tuosta viikonlopusta ja rakastavasta ilmapiiristä on elämässäni jäljellä vain yksi ihminen. Uskoin tuolloin, että kaikki nää tyypit olis läsnä koko loppu elämäni. 

Syitä siihen ettei he ole on monia. 

Yksi syy on kykenemättömyys kohdata omia tunteita, jotka liittyy minuun. Se kykenemättömyys kertoo ihmisestä, ei minusta. 

Lisäksi ihmissuhteet eivät kestä mun ajoittaista sairastelua ja sitä millä tavalla "oksennan" itsestäni ulos tunteeni. Siis kirjoitan asiani vaikkapa tekstareissa tai Whatsapp viesteissä rumasti.
Tämmönen käyttäytyminen liittyy siihen, että koen useiden ihmisten omilla kommenteillaan mitätöineen minua vuosien aikana, joten koen oikeudekseni kertoa suoraan mitä ajattelen. 

Jos nämä ihmiset olis henkisellä tasolla kasvaneet niin he osaisivat antaa olla mun sanomisten. He olisivat oppineet, etten tarkoita ja etten enää muutaman päivän kuluttua muista sanomisiani. 

Olen viimeksi kokenut hylkäämisen tunteita tänä kesänä. Luin Facebookista joka auliisti meille aina kaiken kertoo, että pari ihmistä, jotka aikanaan tutustutin toisiinsa viettivät aikaa keskenään. Reakoin näihin pariin päivitykseen näillä Facebookin reaktioilla. Eli en siis kirjoittanut edes sanaakaan. Sain sitte pääsyn yhden ihmisen estolistaan. 

Tuo kertoo vaan kykenemättömyydestä asettua asemaani. 

Se on aivan toinen tarina se kuinka ihmiset on mun kautta tutustuneet ja kuinka mua ei olla haluttu mukaan. 

Joku voi ajatella, että olen katkera kaikesta tästä. Vaan empäs ole! 

Miksi olisin? Nähkääs minun ei enää tarvitse kuulla syyllistämistä siitä minkälainen olen vaan saan olla oma itseni. Ja lisäksi mun ei enää tarvii miettii mitä tein väärin ja oonko vääränlainen. Kukaan ei häpeä näyttää julkisesti sitä, että olen osa elämää! 

Jos luulet, etten ole onnellinen. Niin eka pitäs päättää mitä onnellisuudella tarkoitetaan. 

Jos mietit, että voi änkeröinen, kun pitää julkisesti kaikki kertoa. Niin; Mulla on oikeus olla olemassa ja kertoa miltä tuntuu.

Tämä teksti sai alkunsa kesällä kun kuulin tämän biisin ekaa kertaa. 

Mulle tuli mieleen entisten läheisteni keskeneräisyys erityisesti tästä lauseesta; "Sä et kasva ihmiseks et vuosiin ainakaan". 

Muutenkin tuo biisi liihottelee samoissa sfääreissä kanssani ja sen voi kuulla halutessaan tästä.

Sebastian Fitzek: Terapia

 

 

 

 

 

 

Sebastian Fitzek - Terapia 

 

Bazar 2022 

Suomentaja
Sanna van Leeuwen 

ISBN
9789523764712

E-kirjan sivumäärä
237

Särkyneen mielen sirpaleet viiltävät kuin veitsi
Sebastian Fitzekin trillerissä Terapia traumatisoitunut psykiatri joutuu ottamaan epätoivoisen riskin löytääkseen kadonneen tyttärensä.
Kaksitoistavuotiaalla Josylla on selittämätön sairaus, ja lääkärikäynnin aikana hän katoaa jäljettömiin vastaanotolta. Neljä vuotta myöhemmin Josyn isä, psykiatri Viktor Larentz, on vetäytynyt syrjäiselle Pohjanmeren saarelle käsitelläkseen kokemaansa traumaa.
Saarella Viktor saa kuitenkin ovelleen yllättävän vieraan. Kirjailija Anna Spiegel kärsii harvinaisesta skitsofrenian muodosta: hän uskoo kirjoittamiensa henkilöhahmojen tulevan todeksi. Annan viimeisin romaani kertoo tuntemattomasta sairaudesta kärsivästä nuoresta tytöstä, joka katoaa yhtäkkiä jäljettömiin.
Vastahakoinen Viktor suostuu ottamaan Annan potilaakseen epätoivoisena yrityksenä saada selville, mitä hänen tyttärelleen tapahtui. Terapiaistunnot saavat kuitenkin nopeasti erittäin synkän käänteen, kun menneisyyden aaveet nousevat haudoistaan karmivin seurauksin.
Sebastian Fitzekin Terapia on särkyneen mielen veitsenteräviä palasia ravisuttavasti kuvaava trilleri, joka pitää lukijan otteessaan kauhistuttavaan päätökseensä saakka.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Pyysin ja sain tämän luettavakseni. Uusia kirjailijoitahan ei voi koskaan olla liikaa. 

Olin törmännyt kirjailijan nimeen niin lukuaikapalveluissa kuin blogeissakin. Ajattelin että tulen joko tykkäämään hänen teoksistaan valtavasti tai sitten en. 

En pidä kauhusta kirjoissa. Stephen King ei lukeudu omiin suosikkeihini, vaikka Uinu, uinu lemmikkini ja Hohto on joskus tullut kahlattua läpi. 

Varmaan ainoat kauhua sivuavat teokset joista pidän ovat kirjailijoilta John Ajvide Lindqvist ja Mats Strandberg. 

Fitzekin Terapia on alkuasetelmaltaan hyytävä. 

Voin kuvitella itseni vetäytyneenä kirjoittamaan syrjäiselle Pohjanmeren saarelle kauas kaikesta. 

Meri on läsnä. Sen voi kuulla kirjan sivuilta. 

Tapahtumat etenevät tiiviissä tahdissa. 

Henkilöt ovat uskottavia vaan jossain vaiheessa tulee lukijallekin epäilys tapahtuvatko nämä näin ja vähävähältä paljastuu, ettei mikään ole sitä miltä näyttää. Eikä tapahtumat ole lainkaan kuin ne on kerrottu. 

Loppuratkaisu oli mieleenpainuva ja samalla kertaa uskomaton. 

Jos kaipaat arjesta irtautumista ja jotain aivan muuta ajateltavaa kuin tulevan talvehtimisen sähkölaskut ja muu maailmain tila. Niin tämä on kirja Juuri Sinulle. 

Annan kirjalle kolme tähteä. 

Koetan olla kriittinen ja antaa täydet viisi tähtistä vaan sillointällöin. 

Blogitauko olikin pidempi kuin alunperin suunnittelin. Elämä voi yllättää niin monin tavoin! 

Useampi kirja odottaa bloggaustaan. Julkaisen niitä verkkaiseen tahtiin. 

Seuraava Celine Dion-juttu tulee marraskuussa kun Let's Talk About Love täyttää 25. 

Kirjavaa Syksyä Kaikille!

Céline Dion: Falling Into You

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teknisten ongelmien ja hellehaasteiden vuoksi tämä postaus on nyt hieman tällanen. 

Blogi jää tauolle. 

Palaamme syyskuussa. 

Jos ikävä tullee niin blogin omasta spostista saa kiinni. 

 

Tähtiä levylle 3/5. 

 

 

Céline Dion - Falling Into You 

 

 

 

Tracklist: 

 

 

 

1.

It's All Coming Back to Me Now
Jim Steinman
Steinman · Steven Rinkoff[a] · Roy Bittan[a]
7:37

Tämä laulu soi tosi usein Spotifyssä kun olen kuunnellut Dionilta albumin ja Spotify soittaa albumiin sopivaa valitsemaansa musaa. 

Olen kyllästynyt tähän biisiin. Pianolla tai flyygelillä soitettu intro on niin tunnistettava. 

Alkuperäinen versio on tässä. 

Pandora's Box - It's All Coming Back To Me Now.

 

2.

Because You Loved Me
Diane Warren
David Foster
4:33

Tämä soi jatkuvasti suomalaisilla radiokanavilla. 

 

 

 

 

 

3.

Falling into You
Billy Steinberg · Rick Nowels · Marie-Claire D'Ubaldo
Nowels · Steinberg
4:18

Voiko tunnistettavampaa ysäriä ollakaan? 

 

4.

Make You Happy
Andy Marvel
Ric Wake
4:31

Ei ole suurempia muistijälkiä jättänyt tämä veisu. 

 

5.

Seduces Me
Dan Hill · John Sheard
Rick Hahn · Hill · John Jones
3:46

Ei lukeudu omiin suosikkeihini. 

 

 

 

 

 

6.

All by Myself
Eric Carmen · Sergei Rachmaninoff
Foster
5:12

Tätä kuulee liikaa. Oli yllätys löytää tekijätiedoista Rachmaninoff. 

 

 

7.

Declaration of Love
Michael Jay · Claude Gaudette
Wake
4:20

Peruskauraa. 

8.

Dreamin' of You
Aldo Nova · Peter Barbeau
Nova
5:07

Dionin parhaimpia biisejä. Olen kuunnellut tätä repeatilla valtavasti.

 

9.

I Love You
Nova
Foster
5:30

Sama kuin edelliseen. 

 

10.
If That's What It Takes
Jean-Jacques Goldman · Phil Galdston
Goldman · Humberto Gatica
4:12

Tästä on myös ranskankielinen versio, joka on yksi suosituimmista Dion lauluista. En tiedä mikä tekee tästä tai kummastakaan niin suositun.

11.

I Don't Know
Goldman · J. Kapler · Galdston
Goldman · Gatica
4:38
 

Vaikea biisi, jossa hänen äänensä pääsee oikeuksiinsa. 

12.

River Deep, Mountain High
Ellie Greenwich · Jeff Barry · Phil Spector
Steinman · Rinkoff[a]
4:10

En pidä tästä yhtään. 

Tätä on versioitu valtavasti ja joskus nuorena luulin, että tämä on alunperin Dionin. 

 

 

 

 

 

13.

Call the Man
Andy Hill · Peter Sinfield
Steinman · Rinkoff[a] · Jeff Bova[a]
6:08

Tämän biisin introsta tulee mieleeni ainakin Cherin esittämä Walking In Memphis.
14.

Fly
Goldman · Galdston
Goldman · Gatica
2:58
Total length:
67:00 

Japani versiolla kuullaan biisi nimeltä Your Light, josta tulee itselle mieleen Kolmannen naisen Tästä asti aikaa. 

Mulla on niin kummallisia assosiaatioita biiseistä, etten pääse musapiireissä pätemään.

Kaikki synnit

 

 

Kuka haluaa jatkaa taivasmatkaa? 

Tämä kysymys tuli mieleeni kun katsoin tätä sarjaa ekaa kertaa alku vuodesta 2021. 

Olisin jo silloin halunnut kirjoittaa siitä tänne, mutta minulla oli teknisiä ongelmia ja teksti jäi mieleen hautumaan. 

Sarja teki niin syvän ja lähtemättömän vaikutuksen, että siitä saatiin keskustelua aikaan eräissäkin kevään -21 pirskeissä, jotka olivat monella tapaa merkittävät kemut. Etenkin kun ottaa huomioon ajalle tyypilliset rajoitukset etc. 

 

Sarjan eka kausi oli silloin alku vuodesta Yle areenassa. 

Sen katsottuani oli pakko ottaa Elisa Viaplay, jotta toisen kauden pääsi tseggaamaan. 

Tiesin, etten voisi odottaa sitä josko tuo kausi tulisi joskus hamassa tulevaisuudessa areenaan. 

Toista kautta katsoessa itkin enemmän kuin minkään sarjan äärellä koskaan. 

Mietin myös, että enkö ollut jo vuosia aiemmin itkenyt kaikesta siitä jo aivan tarpeeksi. 

 

Sarja repi auki kaiken sen mistä en koskaan puhu nykyiselle lähipiirilleni saati sukulaisille. 

Tutkimattomat ovat Lady A:n tiet... 

 

Sarjan kakkos kausi julkaistiin areenaan 04.07.2022. 

Katsoin sen ja olin jo aiemmin katsonut ykköskauden taas areenasta. 

Edeltävä viikonloppu oli henkilökohtaisessa elämässäni ehkä kaikkein kamalin vuosikausiin. 

Oli parisuhteen päättymisen vuosipäivä ja koko muu Suomi pämisteli läpi viikonlopun erinäisissä kesätapahtumissa. 

Lueskelin epäonnistuneista festarijärjestelyistä useamman paikan osalta, kuin myös peruuntuneista esiintyjistä, sekä eräästä metsäpalosta, joka olisi tehnyt karmivaa jälkeä levitessään. 

Viikonloppu meni vänistessä menneistä. 

Viime viikkojen helteet ovat myös raastaneet hermoja. 

 

Jos mietit, että mitäähän heleevettiä sokea ihminen saa TV-Sarjoista itselleen. Ni mietippä sitä? Voin kertoa, että paljonkin! 

Missään ei ole sanottu, että TV-ohjelmat olisivat vain näkevien ihmisten etuoikeus. 

 

Oon aina tehny kaikkee mitä muutki tekee! 

Okei. Ehkä en voi olla aivogirurgi, tai sukellusveneen ohjaaja, autokuski tai taistelulentäjä, mut maailmassa on helvetti paljon muutakin! 

 

 

Jos miettisin stä, että mitähän muut ajattelee kun sokeana ihmisenä teen tätä tai tuota. Niin mun mieleen ei mahtuis mitään muuta, enkä jaksais herätä päivästä seuraavaan! 

 

Olen Ihminen ja mulla on oikeus arvioida kaikkee niinku kaikilla muillakin! 

Se on vaan ympäröivä maailma, joka koettaa mua rajoittaa omilla ajatuksilla, asenteilla ja ennakkoluuloillaan/tietämättömyydellään. 

 

 

Tää sarja tulisi katsoa koulussa uskonnon opetuksessa. Ainakin erityisesti ensimmäisen kauden  kaksi viimeistä jaksoa. 

Näissä jaksoissa käsitellään aihetta, joka on todella karmiva! 

Karmivuutta lisää se, ettei yhteisössä reaalimaailmassa kaikki usko, että sellaista tapahtuu! 

Aiheesta on uutisoitu 2010-luvulla todella paljon Suomessa. 

Tämä kausi on aivan äärimmäisen taidokkaasti käsikirjoitettu! 

Luulen myös vaatineen todella paljon rohkeutta tuoda sarjaan nämä kipeät aiheet. 

Koin jakso jaksolta todella monenlaisia voimakkaita tunteita. Elin ja hengitin tapahtumia, ihmiskohtaloita ja juonenkäänteitä kaikin aistein. 

Tunsin tuskaa kun seksuaalisuus ja tapa olla ei ollutkaan perheenjäsenille ok ja kuinka vaikeaa oli ääneen sanottaa lapsuuden kokemuksia liittyen siihen, että seksuaalisuutesi nähtiin vääränlaisena. 

Miehet saa tehä mitä haluaa, mutta naisia syyllistetään jopa siitä, että he ovat naisia! 

Vanhoilla äijillä ei ole mitää oikeutta kysyä nuorelta tytöltä tai naisoletetulta mitä hän on tehnyt ja jättänyt tekemättä! 

Hallitaan pelolla ja katsotaan synniksi aivan tavanomaiset asiat. 

Se on joukkonarsismi joka pitää yhteisön kasassa! 

Sääntöjä ei oo, mutta kirjottamattomia normeja kyllä. 

Vähemmästäkin nuoren ihmisen psyyke sekoo, koska usko opittuihin arvoihin on niin vahva, että se pitää otteessaan vaikka mikä houkuttaisi ja vaikka sisimmässään tietää, ettei mitään pahaa tapahu jos mä nyt sekstailen, juttelen eri uskontoon kuuluvan kaa, kuuntelen musaa, nautin lasin kuplivaa, meikkaan, värjään hiukset tms. 

LIFE GOES ON! 

Sarjan edetessä huomaa myös sen syvälle juurtuneen ajattelun, että asioista tiedetään, mutta niistä ikäänkuin ei tiedetä, koska mitä tahansa saa tehä, koska kaiken saa anteeks ja sit se on unohettu. 

Kakkos kausi on aivan huikea! 

Siinä ollaan menty ajassa taaksepäin ja ollaan vuodessa 1999. 

Kuinka nostalgista! 

Omassa elämässäni tapahtui silloin niin valtavasti! 

Kuka saa rakastaa ja ketä? Kuinka lojaaleja ollaan kun uskotaan samoin, ollaan samassa työpaikassa, luotetaan, koska on samat arvot. Kuitenkin joku käärii voitot ja hyötyy. 

Kauden loppua kohden tuli myös esiin se, jonka itse olen omassa henkilökohtaisessa elämässäni oppinut. 

Sarjassa tyttö sanoo pojalle, että ei voida enää olla kavereita ja poika kysyy miksei ja että sikskö, koska hän ei ole uskomassa. 

LESTAMAFIA! 

 

Ja siinä se on; kaikessa lyhykäisyydessään. 

Oman henkilökohtaisen elämäni surullisin asia. Meillä se vaan on toisinpäin. Ei mulle ihan nuilla sanoilla ole sanottu, mutta siitähän siinä on osittain kyse. 

Minä olen allerginen kaikenlaisille yhteisöille. Sillä sama piirre toistuu: heidät pitää suvaita, mutta heidän ei tartte suvaita muita! 

Olipa kyseessä sitten uskonnollinen yhteisö, pride tai mikä tahansa porukka. Niin tää systeemi toistuu. 

Aivopesua on niin monenlaista ja moneen tarpeeseen! 

 

Annan molemmille kausille tähtiä 5/5. 

Suosittelen sarjaa jos haluat katsoa kaikinpuolin hyvin toteutettua ja kerrontavetoista viihdettä! 

 

 

 

Tässä sarjan tiedot. 

 

Kaikki synnit 

 

Kausi 1 

 

Ensimmäisellä tuotantokaudella kaksi lestadiolaismiestä löytyy murhattuna ja kaksi keskusrikospoliisin tutkijaa lähetetään selvittämään tapauksia. Ensimmäisen tuotantokauden päärooleissa esiintyvät Maria Sid ja Johannes Holopainen ja se kuvattiin pääosin Oulun seudulla kesällä 2018. Ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Elisa Viihde -suoratoistopalvelussa huhtikuussa 2019. Syyskuussa 2020 ensimmäinen kausi tuli katsottavaksi Yle Areenaan. Sarjan ensimmäisen kauden budjetti oli 2 200 000 euroa, josta Suomen elokuvasäätiön osuus oli 145 000 euroa. Ensimmäisen kauden esitysoikeudet oli lokakuuhun 2019 mennessä myyty yli kolmeenkymmeneen maahan. 

Kausi 2 

 

 

 

 

 

Toinen tuotantokausi sijoittuu vuoteen 1999 ja sen päärooleissa ovat Matti Ristinen, Inka Kallén ja Laura Malmivaara.  Toinen tuotantokausi kuvattiin Oulun seudulla alkuvuodesta 2020.[7][8] Toinen tuotantokausi julkaistiin poikkeuksellisesti yhtäaikaisesti sekä elokuvateattereissa että Elisa Viihde -suoratoistopalvelussa 22. lokakuuta 2020. Sarja esitettiin teatterilevityksessä kahdessa osassa. Jaksoista 1–3 ja 4–6 koostuvien näytöksien kesto oli hieman yli kaksi tuntia kerrallaan. Ohjaaja-käsikirjoittaja Mika Ronkaisen mukaan sarjan toisen kauden teemana on "muutos ja muutoksen vastustaminen".
Toisella tuotantokaudella kuullaan myös Samuli Putron tekemää musiikkia. 

 

 

Kausi 3 

Kolmas kausi kuvataan kesällä ja syksyllä 2021 ja se julkaistaan Elisa Viihde Viaplayssa loppuvuodesta 2022. Kolmannella tuotantokaudella matkataan ajassa noin viisi vuotta eteenpäin sarjan ensimmäisen tuotantokauden tapahtumista. Aiempien kausien näyttelijöistä mukana ovat muun muassa Maria Sid, Johannes Holopainen, Matti Ristinen, Inka Kallén ja Kreeta Salminen. Kolmannen kauden ovat käsikirjoittaneet Venla Aakko ja Mika Ronkainen, joka myös ohjaa kaikki jaksot.

Petri Vartiainen: Kuolemanlahti (Mahdollisesti Päivittyvä Postaus)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Petri Vartiainen - Kuolemanlahti 

 

Basam Books 2022 

ISBN 978-952-379-295-1
Kirja saatu arvostelukappaleena.

 

 

Petri Vartiaisen moniulotteinen kasvuromaani Kuolemanlahti on selviytymistarina, joka kertoo äidistä ja pojasta, jotka yrittävät pyristellä irti perhetaustansa aiheuttamista traumoista.

Ritvan lapsuus lestadiolaisperheessä 1950-luvulla on pelkkää uurastusta ja nuorempien sisarusten hoitamista. Hänen isänsä on ahdasmielinen, julma ja kylmä. Aikuistuttuaan Ritva lähtee töihin autotehtaalle Ruotsiin, missä hän itsenäistyy ja vapautuu menneisyydestään. Kun Ritva synnyttää pojan, hän päättää hankkia tämän kasvattajiksi monta isää, jotta tällä olisi vaihtoehtoisia miehen malleja. Mikalle esikuviksi hankituilla isähahmoilla on kuitenkin kaikilla omat mörkönsä.

Petri Vartiainen on aiemmin julkaissut teokset Isäasentoja, Miehen ryhti ja Isän linnoitus.

Teksti on hyvää. Aihe raskas. 

Kirjan luku on yhä kesken, koska e-kirjan sivuille tulee jatkuvasti aina muutaman lauseen jälkeen tämä seuraava teksti. 

Kuolemanlahti.indd 5 25/01/2022 8.00

Tämä teksti esiintyy kirjassa niin usein, että haittaa aivan äärettömästi lukemista. Tai siis käyttämääni ruudunlukuohjelmaa. 

Olen kokeillut kirjaa useammalla pdf-tiedoston lukuun tarjolla olevalla vaihtoehdolla, sekä myös usealla eri ruudunlukuohjelmalla, mutta sama toistuu. 

Olen lukenut julkaisusta nyt noin 41 %, että vielä olisi tekstiä jäljellä. 

Koetan saada kirjan luetuksi ja kirjoitan siitä tähän sittemmin lisää. 

Aikamoista tahkoamista tämä kyllä on. 

Minun piti julkaista tämä arvio jo ajat sitten - vaan kuinkas kävikään? 

Elämässä tapahtuu ennakoimattomia ja se vaikuttaa kaikkeen. Pahoittelut. 

Rästikirjoja on pino tai pitäisikö sanoa useampi kirjava tiedosto. Koetan saada tätä sumaa purettua ennen syksyä. 

Kirjan taustoista voi lukea tästä.

PRIDE, Pride ja pride!

 

    

 

 

 

Aamulehdessä oli artikkeli, jossa luki näin: "Seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti ei näy ulospäin, ja vähemmistöön kuuluva joutuu usein jännittämään sitä, miten tulee vastaanotetuksi. *** katsoo, että lakien myötä yhteiskunnalla on velvollisuus varmistaa, että kaikilla on tervetullut olo." Koko jutun pääsee lukemaan tästä.

 

 

Jaoin artikkelin henkilökohtaiseen Facebook profiiliini ja kirjoitin saatteeksi: 

 

"Mitä helvettiä! Miten vaikkapa kirjaston työntekijä kohtaa asian, jota ei voi mistään tietää, jotta käynti olisi vähemmistöön kuuluvalle turvallinen? Tää joka vuotinen pride vouhkaus ja uutisointi ei auta kenenkää asiaa. Jos sanon, että julkisissa tiloissa pitäs olla enempi vaikka pistekirjoitusta tai jos sanon, että mulle myönnetyt palvelut ei toimi. Niin ei niistä asioista järjestetä kuukauden kestävää karnevaalia, eikä ketään kiinnosta, koska vaatimani asiat maksavattälle yhteiskunnalle ja samaan aikaan seksuaalivähemmistöt saa vitusti näkyvyyttä! Saan tästä varmaan leiman, etten hyväksy ihmisiä. Ajattele mitä ajattelet!"

Mikä tahansa asia kääntyy itteensä vastaan kun siitä uutisoidaan jatkuvasti! 

Tästä pridestä vouhkataan joka helvetin kesä ja yleensä en lue niitä juttuja. 

En jaksa tätä showta yhtään! 

Seksuaalivähemmistöt huutaa oikeuksistaan kun samaan aikaan esim. vammaisten ihmisten elämä on sietämätöntä, arki vaikeaa ja palvelut kiven alla. 

Vammaisena ihmisenä joudut selittämään milloin kenellekin olemassaolosi oikeutusta, jotta saat arkeesi ne tarvitsemasi asiat ja palvelut. 

Se ei riitä, että teet sen kerran, vaan joudut vuodesta toiseen todistelemaan tarpeitasi ja oikeutusta olla olemassa. 

Et jaksaisi samaa rumbaa aina kun jossain instanssissa vaihtuu työntekijä ja sinun tulee tehdä oma itsesi, olemisesi, elämäsi, arkesi ja tarpeesi tiettäväksi. 

Et jaksaisi jälleen kerran perehdyttää uutta itse valitsemaasi avustajaa ns. "talon tavoille". 

Eli siihen miten tahdot, että sinua autetaan, miten kodissasi toimitaan yms. 

Kun etsit uutta työntekijää itsellesi niin sinua ja tarjoamaasi työtä ei kohdata. 

Saat hakemuksia, jotka eivät lainkaan vastaa huolella laatimaasi työpaikkailmoitusta, jossa olet lyhyesti, ytimekkäästi ja äärimmäisen  seikkaperäisesti kertonut minkälaisiin työtehtäviin  haet työntekijää, minkälaiset työajat ovat ja niin edelleen. 

Moni luulee, että vammaisen ihmisen elämä tapahtuu arkisin virka-aikaan! 

Näin ei ole kellään! 

Avustaja mahdollistaa toimivan elämän, arjen, juhlan ja kaiken mahollisen vuorokauden ajasta ja riippumatta onko arki, pyhä vai arkipyhä! 

Taksimatkojen ja avustajatuntien määrä on rajattu! 

Jos kerron julkisesti, ettei näiden palvelujen määrä riitä mahdollistamaan minulle normaalin elämän edellytyksiä. 

Niin ei tästä aiheesta järjestetä kuukauden mittaista karnevaalia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. 

Tämä kun nähkääs ei kiinnosta ketään, koska vammaiset tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja vallalla on yhä ajattelu siitä, että esim. taksimatkat ja avustajat ovat vammaisille henkilöille luxusta! 

Ei kyetä yhteiskuntana ajattelemaan, että ne ja monet muut palvelut mahdollistavat vammaisen henkilön täysipainoisen oman näköisen elämän ja tukevat osallisuutta yhteiskunnassa! 

VAMMAISET EIVÄT NÄY! 

Samaan aikaan seksuaalivähemmistöt vouhkaa ja vouhottaa milloin mistäkin ja saavat muutoksia aikaan. 

Tämä ei ole vammaisblogi eikä tästä sellaista tule. Välillä on kuitenkin pakko jyrähtää! 

Facebook päivitykseni aiheutti valtavasti hyvää pöhinää ja erityisesti tämä kommenttini ja sen saamat vastaukset ja reaktiot auttoi siinä, että tein päätöksen blogata asiasta. 

Kiitos Jokaiselle reaktioista ja kommenteista ja etenkin sanoistanne!

Laitan sen kommentin tähän loppuun, mutta sitä ennen: 

Prideilkää vaan, mutta miksi teidän tulisi olla näkyvämmin esillä kuin vammaisten ihmisten ja miksi teidän tulisi saada enemmän oikeutta? 

Vammainen ihminen kohtaa vähättelyä jatkuvasti niin lääkärissä, kirjastossa, työnhaussa kuin ihmissuhteissaan vaan ei siitä meuhkata ja vouhkata joka vuosi karnevalistisesti, koska se on arkipäivää! 

 

Kirjastoissa on esim. hylly, jossa on sateenkaari aiheisia kirjoja. 

 

Eipä oo hyllyä, jossa olisi vammaisuutta käsitteleviä kirjoja tai vammaisten henkilöiden kirjoittamia teoksia! 

Oli pakko laittaa kuvituskuvaksi luonnonilmiö sateenkaari, etten vaan loukkaa ketään. 

Sateenkaariperhe on termi jonka on keksinyt eräs yhteisö, jossa useita satoja ihmisiä kuoli joukkomurhan seurauksena. Yle esitti joitain vuosia sitten järkyttävän dokumentin aiheesta. 

Tässä mun kommentti yksityiseltä fb-tililtä: 

"Itse koen että en ole erillainen. Olen tämänlainen ja tällainen. Maailma haluaa määrittää minut diagnoosien kautta erillaiseks ja erityisryhmään kuuluvaksi, koska ei halua nähdä minua minuna, Kokonaisuutena, Kokonaisena."