Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2021. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2021. Näytä kaikki tekstit

maanantai 29. huhtikuuta 2024

4 vuotta

 

 


 

 

 

Kupliva maailmani on pyörinyt  nyt neljän vuoden verran. Kiitos Läheiselle ideasta sekä etenkin nimestä. Kiitos myös Jokaiselle joka on tavalla tai toisella auttanut sivun ulkoasun tai kuvien kanssa. Kiitos myös kirjojen arvostelukappaleista kustantamoille ja muille tahoille, joilta olen esim. saanut kuvien käyttöoikeudet ja myös varsinaisia kuvia olen saanut pyytämällä, koska sivustoilla vaikka kuvat olisi merkattu jonkinlaisella tekstillä niin en voi tietää mitä kuvassa on yms. 


Katsotaan vähän tilastoja. 

Kupliva maailmani sivun näyttöjä 65084. 

Facebook seuraajia 236 ja tykkääjiä 176. 

Instagram seuraajia 1868. 

Twitter

Seuraajia 238. 

Blogit.fi 

Seuraajia 8 ja tällä viikolla sijoitus 22. Kulttuuriblogit ja 413 kaikki blogit. 



Tässä vielä vinkkejä biisiin, dokumenttiin, kirjaan ja podcastiin. 


Ihan piakoin eli jo ensi viikolla 10. Toukokuuta Aino & Hajonneet julkaisee uuden singlen nimeltä Viimeiseen iltaan ja sen voi tuosta tallentaa itselle jo ennakkoon. Oma arvioni tulloo julkaisupäivänä. 


Tällä viikolla Yle areenaan julkaistaan ABBA dokumentti ABBA: Against The Odds. Linkki vie traileriin. Ylen artikkeli dokumenttiin liittyen Tässä

Waterloosta tuli tänä keväänä 50 vuotta ja Youtubeen julkaistiin ABBA - Waterloo (Eurovision Song Contest 1974 First Performance) . 



Kirjoista ja erilaisten lukijoiden asemasta olen mekastanut näiden vuosien aikana ja suosittelen lukemaan aiemmista teksteistäni Podcastperjantai: Kirjan tie - 4. Äänikirjojen nousu


Kevään uutuuksista suosittelen Beatrice Salvionin En pelkää mitään

Suomentaja on Leena Taavitsainen-Petäjä ja lukija Elisa Salo. Kustantaja Gummerus. 


Esittely


Kirjallinen sensaatio täynnä raikasta vihaa!

Italia vuonna 1936. 13-vuotias Francesca makaa joenpenkalla puolipukeissa päällään miehen ruumis. Hänen ystävänsä Maddalena ryömii apuun, ja he piilottavat ruumiin rantapusikkoon. Maddalena, jonka sanotaan tappavan pelkän katseen voimalla. Kunniallisen perheen tyttären Francescan ensimmäinen valhe – varastetut kirsikat – oli alku tyttöjen ystävyydelle. Maddalenan seurassa Francesca oppii sivuuttamaan yhteisön paheksunnan.

ISBN

9789512438945


Elisa 

Bookbeat 

Suomalainen 

Storytel 


Itse en ole kirjaa vielä kuunnellut, mutta se vaikuttaa hyvältä lukuromaanilta. Arvioin sen kunhan ehdin. Kesälle on muutoinkin paljon kirjajuttuja tulossa. 


Jos kuuntelisin podcasteja niin tässä yksi mielenkiintoinen, jonka muutamat jaksot olis melkeen pakko ehtiä kuunnella jossain välissä. 

Podcast nimeltään Track By Track

Podcast esittelee itsensä Spotifyssä näin; 

Join Dan Bull and Will Warren as each episode they take a brilliant pop album and go through it track by track, discussing the acts, the songwriting and production, iconic music videos and artwork, and their memories of the release. Let us know your thoughts @trackbytrackuk #trackbytrack Hosts: Dan Bull & Will Warren Artwork: Arran McAskill Theme tune: Thurston Shacklady (2020 — ), Initial Talk (Remix & Additional Production 2023 — ) Steve Rodway (Remix & Additional Production 2022 — 2023), Alex Lane (2018 — 2019)


Erityisesti jakso The KLF - The White Room kiinnostaa. 


Tämä kevät on hieman haasteita tuonut blogille. Pitäisi uudistaa laitteistoa. Nyt kun pelkästään puhelimella oon tekstit tehnyt niin se on tuonut omat haasteet. Mut pian taas koneen äärellä. 


Kirja-, ja levyarviot jatkuu. 


Mihinkähän nää neljä vuotta on oikein menneetkään?

lauantai 29. huhtikuuta 2023

Viimeinen taistelu: Kolme vuotta Kuplivassa maailmassani

Jaahas! Tasan kolme vuotta sitten käynnistyi Kupliva maailmani tai pitäiskö sanoa, että alkoi pyöriä. Maailma ympärillämme on mullistunut täysin ja maailman kuplivuudelle on yhä tilausta. 

 

Viimeseen vuoteen mahtui merkittäviä asioita kun blogi sai uuden oman verkkotunnuksen yhteistyössä Zonerin kanssa ja viralliseksi osoitteeksi tuli 

 

https://www.kuplivamaailmani.pink/ 



Blogi sai myös virallisen sähköpostin yhteistyössä jälleen Zoner. 


Kiitoksia näistä! 



Kirjoja on arvioitu taas vuoden mittaan ja sama meno jatkuu. Kiitos kaikille arvostelukappaleita lähettäneille kustantamoille. 


Olen myös koettanut mekastaa äänikirjoihin liittyvistä epäkohdista ja myös lukemisen tasa-arvoisuudesta. Meitä jotka ei ole koskaan ainuttakaan paperista kirjaa voineet lukea syystä, toisesta tai kolmannesta. Niin kustantajat, kirjakaupat ja äänikirjapalvelut ei nää meitä aitoina lukijoina. Sen huomaa esim. Siitä ettei ennakko lukukappaleet ole yleensä muita kuin painettuja kirjoja ja Kirjamessuille ja muihin tapahtumiin pyydetään puhumaan ihmisiä, jotka eivät tosi asiassa tarvitse äänikirjaa mihinkään ja suhtautuvat äänikirjoihin ikäänkuin jonkinlaisena viihdekäyttönä ja itkevät sitä kun lukija ei miellytä niin onneksi on se painetun kirjan lukemisen mahdollisuus ja kitisevät kanssa siitä, että vain tietyt kirjat sopivat äänikirjoiksi ja kuinka ikävää on, ettei äänikirjaan voi tehä merkintöjä ja ettei kirjassa voi äänikirjaa kuunnellessa liikkua, vaikka todellisuudessahan äänikirjapalvelujen soittimissa siis soitin näkymässä eli siinä missä näkyy kirjan nimi, jota parhaillaan kuuntelet ja missä luvussa oot, ja voit säätää nopeutta yms. Niin siinä kyllä on eteenpäin ja taaksepäin kelaamisen painikkeet. 

Voiko olla muka niin, ettei porukka ole huomannut näitä tuiki tarpeellisia ja äärimmäisen käteviä toimintoja? 


Jos kirjasta ei tehdä äänikirjaa tai edes e-kirjaa niin se tarkottaa sitä, etten voi silloin lukea sitä. Lukija siis äänikirjan lukija on toissijainen asia. On aivan sama kuka sitä lukee, koska tarina on tärkein! 


Mitäpä muuten luulette; jos en olisi lukenut kirjoja laisinkaan niin kykenisinkö kirjottaan tätä blogia? Jos siis mielestäsi tässä näkyy lukeneisuuteni? Vai ootko yhä edelleen sitä mieltä, että en ole mielestäsi lukenut mitään, koska kirjat eivät välity aivoihini silmillä lukemalla? 


Nämä on vaan ns. retorisia kysymyksiä, joihin en odota vastausta. Kehotan vain miettimään näitäkin asioita ennenkuin huudat, että vaan paperista luettuna lukeminen on OIKEIN JA HYVÄKSYTTÄVÄÄ! 



Parasta mitä blogillani olen saanut aikaan on se, että olen löytänyt samasta musiikista tykkääviä ihmisotuksia ja suosikki bändini tunnistaa mut keikoilla. 


Aino & Hajonneet on se bändi. On ollut ilo levittää heidän aina niin voimaannuttavaa musaa!!! 

Taitaa olla niin, että Toffeekölli löysi bändin Kuplivasta maailmasta. 

 

Nyt oon saanut sen mitä en joskus nuorempana saanut. Silloin mun rakastamille bändeille naureskeltiin ja mun kuuntelemia genrejä mitätöitiin. Nyt tulen kuulluksi ja hyväksytyksi! 

 

 

Tekstin otsikko on edelleen Nora Robertsilta ja yhä on tuo sarja nimeltään Valitun aikakirjat lukematta. 

Ensi vuoden postaukseen, joudun kehittelemään otsikon jostain muusta kirjasarjasta, koska Robertsin osalta vuosipäiväpostausten otsikointi päättyy.


Nyt toistan itseäni. Tämä teksti oli hieman erillaisena jo vuosi sitten. 



"Kupliva maailmani on ollut olemassa nyt kolmen vuoden verran. Kiitos Läheiselle ideasta sekä etenkin nimestä. Kiitos myös Jokaiselle joka on tavalla tai toisella auttanut sivun ulkoasun tai kuvien kanssa. Kiitos myös niistä Lukuisista Arvostelukappaleista kustantamoille ja muille tahoille, joilta olen esim. saanut kuvien käyttöoikeudet ja myös varsinaisia kuvia olen saanut pyytämällä, koska sivustoilla vaikka kuvat olisi merkattu jonkinlaisella tekstillä niin en voi tietää mitä kuvassa on yms."


En ole blogilla tienannut vielä tuhansia eurosia, mut sekin päivä tulloo!

Kiitos kuluneesta ja Hyvää Vappua Kaikille!

perjantai 29. huhtikuuta 2022

Toinen koitos: 2 vuotta Kuplivassa maailmassani

Jaahas! Jälleen on vuosipostauksen aika. 

 

Blogin aloituksesta on tänään kaksi vuotta. 

En tajua mihin nää vuodet on menneet! 

Tai toisaalta tajuan. 

Nimittäin nämä on olleet aika Kirjavia! 

On liikuskeltu eri genrejen kuin kirjaformaattienkin välillä. Niinkuin Kuplivassa maailmassani kuuluukin.  


On myös keekoiltu erinäisissäkin tapahtumissa ns. Paremman kulttuuriväen parissa, vai pitäskö sanoa kermassa. 

On myös nautittu asiaankuuluvasti ja välillä ehkä vähän kuulumattomastikin lasillinen kuplivaa juhlajuomaa. 


Jos kahden vuoden yhdessäolon... Nooh kuitenkin. Jos kaks vuotta ei ole juhlan arvoinen niin mikäs sitte? 


Kaikenlaisia hetkiä on mahtunut näihin kahteen vuoteen. Muutenkin tuntuu, että blogini olemassaoloa sävyttävät vai pitäiskö sanoa säveltävät erillaiset kriisit ja kriisitilanteet. Milloin blogistin omassa elämässä ja millon koko Maapallosella. 


Ekaks oli tää Korona! 

Kun alkoi näyttää siltä, että siitä päästäisiin vähemmällä niin tuolla Itämaalla alkoi se käsittämätön rähinä. 

Kohta loppuu bloggaus ja laatukahvin juonti kun sähkö kallistuu ja kahvi kallistuu. Vaan että mihkä suuntaan se kahvi kallistuu. 


Oon viime viikkoina ehkä omaa turvallisuuden tunnettani lisääkseni kuunnellut vanhoja Alivaltiosihteeri ohjelmia. 

Siellä tuli vastaan kaikenlaista Naurettavaa, joista äsken tuli mieleeni sketsi, jonka päätteeksi laulettiin, että: "Hotelli Palacesta riippuu mun leipäni maailmalla." 


Välillä on tuntunut, etten jaksa tehdä tätä blogia. 


Toisinaan tulee palautetta blogin sähköpostiin. 


Viime aikoja on erityisesti ilahduttanut tämä toisen blogistin antama tunnustus. 

 

"Hän näkee. Ei niinkun me, mutta hän elääkin kuplivassa maailmassa." 


Tekstin kokonaisuudessaan voit lukea halutessasi tästä.


Valtavan Suuret Kiitokset! 

Tää on ilostuttanut kevättäni Suunnattomasti!



Näiden kuluneiden vuosien aikana blogini on päässyt myös mukaan parille listalle, joka on hämmästyttänyt mua. 

Ne listat on: 

 

Kirjasampo.fi-palvelun 

 Suomalaisia kirjablogeja
Tälle sivulle on koottu listaa suomalaisista kirjablogeista. Listalle on kerätty sellaiset blogit, joista on saatavilla rss-syöte. 


Listaan pääsee tästä.


Kupliva maailmani löytyy myös Kotimaiset kirjablogit-listauksesta, jonne pääsee tästä



Eniten palautetta on tullut tärkeiden kirjamaailman epäkohtien esiin nostamisesta. 


Lisäksi aika-ajoin tulloo palautetta oman elämän käsittelystä. 


Molempia on luvassa niin kauan kuin Kupliva maailmani pyörii. 


Netissä kuka tahansa voi olla mitä tahansa. Jos sulla on kuva, että tätä kirjoittaa vihainen ihminen. Niin pidä kuvas. 

Totuus voi olla toisenlainen. 


Onhan ollut hienoa päästä muutamiin tapahtumiin blogin kautta. 

Työmäärä on ollut valtaisa niistä kirjoittaessani. 

Arvostelukappaleita kirjoista on kivaa saada. Tälläkin hetkellä niitä on useampi odottamassa lukemista. 


Olis ihan kivaa, että kustantajat huomiois enempi eri formaatteja käyttäviä ihmisiä. Nyt joudun aina erikseen varmistaan, että toiveeni tietystä formaatista on tavoittanut ihmiset, ettei kotiini kanneta paperisia kirjasia. 


Viime aikoina oma sähköpostini on täyttynyt erään nimeltä mainitsemattoman kirjakaupan kutsuista liittyä suureen Suomalaiseen KirjaKerhoon. 


Kyllä liittyisin jos ne kirjat kyseisessä kerhossa olisi muussakin kuin painetussa muodossa! 


Tekstin otsikko on Nora Robertsin kirjasarjan kakkos osasta. Kirjan nimi Toinen koitos. 


Täytys lukea uudestaan se Ensimmäinen vuosi ja sen jälkeen ne kaks jatko-osaa. 


Tarkoitus oli, että olisin siitä kakkos osasta kirjoittanut nyt, mutta toisin kävi. 


Osa päivästä menee uutisten lukuun. Sen vuoksi arvosteltavat kirjatkin odottaa lukijaansa. Kyllä ne tulee luettua. 

 

Nyt toistan itseäni. Tämä teksti oli hieman erillaisena jo vuosi sitten.



"Kupliva maailmani on ollut olemassa nyt kahden vuoden verran. Kiitos Läheiselle ideasta sekä etenkin nimestä. Kiitos myös Jokaiselle joka on tavalla tai toisella auttanut sivun ulkoasun tai kuvien kanssa. Kiitos myös niistä Lukuisista Arvostelukappaleista kustantamoille ja muille tahoille, joilta olen esim. saanut kuvien käyttöoikeudet ja myös varsinaisia kuvia olen saanut pyytämällä, koska sivustoilla vaikka kuvat olisi merkattu jonkinlaisella tekstillä niin en voi tietää mitä kuvassa on yms." 



En ole blogilla tienannut vielä tuhansia eurosia, mut sekin päivä tulloo! 


Kiitos kuluneesta ja Hyvää Vappua Kaikille! 


Kuplivaan maailmaan pääsee myös näissä somekanavissa: 


Blogit.fi

BlogJungle

Bloglovin

Facebook

Instagram

Twitter.






tiistai 5. huhtikuuta 2022

Yona: Uni johon herään


 

 

 

Yonan Uni johon herään albumi julkaistiin maaliskuussa 2021. 

Minulle tuli yllätyksenä yhteistyö Tapiola Sinfoniettan kanssa. 

Kun laitoin levyn soimaan ekaa kertaa yllätyin vielä iloisemmin. 

 

Tässä arvioni. 

 

 

Yona & Tapiola Sinfonietta  - Uni johon herään 

 

Johanna Kustannus 2021 

 

Spotify 

 

 

Kappaleet: 

1. Ooksä unohtanu? – 8.21

Tää on niin upea. Kaikki toimii! Orkesteri on hyvin mesissä. 

Samaistuin vahvasti laulun lyriikkaan. Pitäisikin Googlettaa mikä tai mitä on konkriitti, joka mainitaan sanoituksessa. 


2. Kultavehka – 4.05

Tämän laulun introa voisin kuunnella vaikka kuinka kauan repeatilla jos se olisi mahdollista. 

Tässä ilmeisesti soittaa Yonan bändi ja hyvin soittaakin! 

Joku tässä kappaleessa muistuttaa vahvasti Yonan aiemmasta tuotannosta löytyvästä laulusta nimeltä Uusi taivas, jonka introa voisin kuunnella myös aivan mielinmäärin. 

Kultavehka on myös samaistuttava lyriikoidensa osalta ja tämä kappale olikin itsellä Spotifyn Vuoden 2021 suosikki kappaleissa Top vitosessa. 


3. Heihei – 2.13

Haikean kaunis surumielinen jäähyväislaulu. 

Lyhyt ja ytimekäs.


4. Irti – 3.42

Tää on julkaistu singlenä ja saanut paljon soittokertoja. 

Pidän tästä valtavasti kuin myös laulun pohdiskelevaisuudesta. 


5. Vitun unelmat – 4.09

Me Naiset julkaisi Yonasta keväällä 2021 haastattelun, jossa hän puhui rajatilahäiriöstä, joka hänellä on. 

Tässä kappaleessa sanotaan, että suuris tunteis niissä mä oon hyvä. 

Sitähän se rajatilahäiriö on. 

Pakko mainita vielä lause "uni ei oo uni enää jos siitä herää". 


En valitettavasti voi täysin kaikkea kirjoittaa tähän siitä miten kappaleista löysin yhtymäkohtia omaan elämääni. 


6. En saa rauhaa – 3.45

Kappaleen ensi hetkistä tulee mieleeni Disneyn Kaunotar ja hirviö elokuvan soundtrackilta löytyvä prologi ja sen alun musiikki. 


7. Se ei ikinä lopu – 3.54

Kappaleessa todetaan, että jos ei ois rakkautta niin ei ois mitään. 


8. Solut herää eloon – 4.11

Tässä puhutaan kivun siis hyvän kivun tuntemisesta ja siitä on tärkeää puhua. 

Jotenkin tää niin sopii kevääseen. 


9. Sanomatta selvää – 3.58

Tää on erityisesti tähän maailman tilaan sopiva laulu. 

Tässä sanotaan, että "Sanomatta selvää ne aina sotaa jatkaa". 


10. Kannolla – 4.26 


Biisi kertoo siitä kun istahdetaan kannolle ja itketään, sekä mietitään, että ehkä elämä kantaa kuitenkin. 


Biisi on kirjoitettu tosi elämästä. Yona oli nähnyt mitä hänen elämässään tulee tapahtumaan. 

Tämän hän kertoi helmikuun 2022 Tampereen keikalla. 

Keikalla hän puhui myös rakastumisen kannattavuudesta ja kannattamattomuudesta. 



Annan tälle levylle täydet viisi tähteä. 


Tämä on yksi viime vuoden kuunnelluimpia levyjäni.

keskiviikko 2. helmikuuta 2022

Heidi Kalmari: Lumen jäljillä


 

 

 

 

 

Heidi Kalmari - Lumen jäljillä

 

Docendo 2021 

ISBN 978-952-382-100-2
 

 

Lumi on vallannut toimittaja ja tietokirjailija Heidi Kalmarin ajatukset. Siihen tuntuu kiteytyvän tässä ajassa kaikki: lumi on merkki muutoksesta ja symboli menneestä. Puhummeko oikeasti pian vain menneiden talvien lumista?

Lumi ei ole enää talvien vakiovieras, vaikka välillä kinokset kasvavat ennätysmittoihin ja pyry saattaa olla silloin tällöin sakeampaa kuin vuosikausiin. Ilmastonmuutoksen myötä lumiraja katoaa silmiemme alla, talvi lyhenee.

Lumesta on moneksi. Se antaa luonnolle suojan, kaamokseen valon, lapsille leikin ja aikuisille arkiliikunnan. Monille se tuo elinkeinon, urheilijoille lajin ja taiteelle inspiraation. Lumi on myös ikuinen riesa, ja kylmät hanget ovat vaaroja täynnä. Valkohiutaleet tuovat joulun tunnelman.

Lumen jäljillä -kirjassa kuljetaan pyryssä, loskassa ja umpihangessa, etelässä ja pohjoisessa. Tavataan ihmisiä, joille lumi on suuri rakkaus ja niitä, jotka eivät sitä voi sietää. Syvältä umpihangesta löytyy myös sisua, surua ja suurta rakkautta. Sekä selitys sille, miksi Kalmarikin on nykyisin niin paljon rohkeampi.

On aika kulkea lumen jäljillä, jotta huomaamme kunnolla sen, mitä olemme vaarassa menettää.

Heidi Kalmari on lumeen intohimoisesti suhtautuva toimittaja ja tietokirjailija. Hän on erikoistunut vastuullisuuteen ja vastuulliseen matkailuun. Kalmari on myös mukana Protect Our Winters -ilmastoliikkeessä.

 

Hyvää Nimipäivää Lumi! 

 

HUOM! TÄMÄ TEKSTI ON YLISTYS LUMELLE JA TALVELLE, JOTEN JOS VIHAAT MOLEMPIA NIIN LOPETA LUKEMINEN VÄLITTÖMÄSTI!

 

Törmäsin tähän Lumikirjaan Tampereen Kirjafestareilla. Ostin teoksen kauniin kannen ja sen vuoksi, koska rakastan LUNTA JA TALVEA YLI KAIKEN! 

Tekstini Tampereen Kirjafestareista pääset lukemaan tästä.

 

Oli äärimmäisen kiehtovaa päästä Lumen Jäljille.  

Opin kirjasta valtavasti uusia asioita lumesta ja sen olemuksesta, talviurheilusta, lumeen suhtautumisesta ja sain myös huolen aiheita koskien tulevaisuuden talvia ja sitä onko meillä jatkossa lunta laisinkaan. 

Oon niin tottunut lumisiin talviin, vaikka viimeisten 21 vuoden aikana niiden saapuminen on ollut kyseenalaista. 

 

Kirjassa kerrotaan lumen odotuksesta näin: 

 

"MINUN LAPSUUDESSANI OLI LUNTA, MUTTA OMIEN LASTENI TULEVAISUUDESSA SE EI OLE ENÄÄ ITSESTÄÄNSELVYYS. LUMESTA ON TULLUT PERHEKESKUSTELUJEN VAKIOAIHE. SEN SÄVY EI OLE AINA KIVA.

Marraskuun pimeinä päivinä ja iltoina olemme tottuneet odottamaan lunta. Se valaisisi mustuudesta raskaan pihan, pimeät kadut ja keinovalojen voimalla hiljaa ja satunnaisesti sykkivän kaupungin. Milloin lunta tulee? Tuleeko sitä tänä vuonna? Onko meillä musta joulu?
Syksyn energiat ovat jo hiipuneet, ja kynttilöiden valaisemaan iltahämärään on totuttu. Hyggen ensihuuma on kadonnut."
 

Joitain vuosia sitten olin sairaalassa ja koska oli joulukuun alku niin luulin, että ulkona on lunta, mutta mulle kerrottiin, että siä sataa vettä. Mietin oonko Suomessa ollenkaan vai onko minut jostain syystä rahdattu hoidettavaks johonkin etelänmaille. Juteltiin siitä kuinka joidenkin kymmenien vuosien kuluttua Suomessa saattaisi kasvaa hedelmäpuita. Se keskustelu tuntui siinä tilanteessa absurdilta. 


Lunta on aina ollut. Pienenä peuhattiin lumessa, rakenneltiin lumiukkoja, lumilinnoja ja yks vuosi rakenneltiin useampikin lumihevonen ja leikittiin niillä ratsastuskoulua. 

Oon tietty myös hiihtänyt ja luistellut. Hiihtäessä halusin aina laskea mäkiä. Mitä pidempi mäki sen parempi. Sain toteutttaa itseäni tällä tavalla. 

Minulla taitaa vieläkin olla kultamitali jonka sain eräistä hiihtokilpailuista talvella 2000.

Taitoluistelu on laji, jota olisin halunnut opetella.


Jos oot sitä mieltä, ettei sokea ihminen voi harrastaa talvilajeja niin muutapa asennettasi! 


Mitä Lumi sanoo? Kaikki aina sanoo jotakin. Siis kuulostavat joltakin. Lumi narskuu kengän alla ja sitä on hauska kuulla. 

On myös hauskaa ajatella, että kun liikun valkoisen kepin kanssa tuolla lumessa niin jätän jälkeni. Piirrän kepillä jälkeä kun tunnustelen tietäni. Muut saattavat jälkeenpäin ihmetellä mikähän tuosta on kulkenut. 


Elämä on valintoja täynnä. Asun kaupungissa eikä itse tarvii lumitöitä tehdä. Voin fiilistellä lumisadetta sisältä käsin. Lumisade on tunnelman luoja. 

Ainut huono asia, jonka lumesta keksin on että se hiljentää ääniä ja siksi vaikeuttaa omaa liikkumistani. 


Kirjasta saa myös vastauksen siihen mistä lumi tulee ja miten lumihiutaleet syntyvät. Kahta samanlaista lumihiutaletta ei ole. Lumihiutaleita on kuvattu ja tutkittu paljon. 

Muistan, että 80-luvulla TV:ssä näkyi lumisadetta jos lähetystä ei ollut. Harmi, ettei tätä nykyään enää ole.

 

Miten kertoa talvesta sellaiselle, joka ei ole sitä kokenut koskaan. 

 

Lainaus kirjasta:

 

"Kerro minulle lumesta", sanoi Muumipeikko ja istuutui isän kauhtuneeseen puutarhatuoliin. "Minä en käsitä sitä."
"En minäkään", sanoi Tuu-tikki.
"Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se voi olla pehmeistä pehmeintä ja se voi olla kovempaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa."

JOS PITÄISI VALITA LUMITARINOISTA yksi ylitse muiden, se olisi ehdottomasti Tove Janssonin Taikatalvi. Kirja onnistuu kertomaan talvesta ja lumesta aivan kaiken. Sen, miten se voi pelottaa ja jännittää. Millaisia tunteita se erilaisissa ihmisissä herättää ja miten eri tavoin siihen voi suhtautua. Sekä sen, miten erilainen talvi on talven sisällä: 


ensihiutaleet, pimeä sydäntalvi, kirpeät pakkaset ja valoisat kevätpäivät.
Taikatalvea lukiessa voi samastua vuoroin lähes kaikkiin hahmoihin. Muumipeikon arkuus, ihmetys ja lapsenomainen innostus sekä välillä kipakaksi äityvä ärsyyntyminen (esimerkiksi Vastalauselaulu!) ovat kaikki tuttuja tuntemuksia. Toisaalta Tuu-tikin levollisuus ja tietynlainen rauha siitä, ettei maailmassa kaikkea voikaan selittää ja ottaa haltuun, tuntuu elämänasenteelta, joka vahvistuu itselläkin vanhenemisen ja vanhemmuuden myötä.
Nyt aikuisena ja lumisin silmälasein Taikatalvea lukiessa eniten hahmoista naurattaa torvea soittava hiihtosankari Hemuli. Miten sietämätön ja tunnistettava hän onkaan kaikessa yltiöpäisessä talvireippaudessaan! Hemuli on juuri se tyyppi, joka löytyy takuuvarmasti jokaisesta hiihtolomaseurueesta. Se, joka on aikaisin aamulla pystyssä ja innokkaana lähdössä ensimmäisenä ladulle tai laskettelumäkeen. Se, joka tulee väkisin avaamaan verhot niiltä, jotka yrittävät aamulla vielä nukkua pitkään ja haluaisivat mieluummin käpertyä sisätiloihin. Hemuli aiheuttaa mukavuudenhaluisemmissa tyypeissä hieman jo ahdistuneitakin tuntemuksia:
Vieraat eivät pitäneet siitä, että heitä kiskottiin johonkin uuteen ja vaivalloiseen.
Mäessä ensimmäisenä ja viimeisenä huhkiva Hemuli on naurattanut 10-vuotiasta tytärtänikin niin paljon, että nykyisin hän kutsuu kaikkia urheilullisia ja aktiivisia ihmisiä yleisesti Reippaus-Hemuleiksi."

Itse jäin miettimään mitä kertoisin talvesta ihmiselle, joka ei ole koskaan kokenut sitä. 

Pakkasyö, kirkas tähtitaivas ja luminen maisema on mielestäni asioita, jotka jokaisen tulisi kokea edes kerran elämässä ja nähdä ennen kaikkea!

 

Opin kirjasta myös, että lumi voi olla muutakin kuin valkoista. 

Teoksessa kerrotaan näin: 

 

"MIKSI LUMI ON VALKOISTA? Tämä on ehkä yksi yleisimmistä lumeen liittyvistä kysymyksistä. Ja vaikka vastaus on varmasti minunkin korviini kantautunut monta kertaa, en silti osannut kaivaa sitä suoraan muististani.
Lumi on väriltään valkoista, koska se heijastaa valoa. Lumi koostuu kiteistä, joiden välissä on ilmataskuja. Nämä taskut taas ovat paljon suurempia kuin valon aallonpituus. Valo kulkee lumeen monien ilma- ja jääpintojen kautta ja heijastuu matkalla osittain takaisin näkyvillemme. Kaikki värit heijastuvat samalla tavalla, mutta koska auringonvalo on valkoista, myös lumi näyttäytyy valkoisena. Eriväristen keinovalojen avulla lumi voi näyttäytyä vaikkapa punaisena, sinisenä tai vihreänä.
Joskus lumi voi värjäytyä myös muiden luonnollisten aineiden sekoittuessa siihen. Kevättalvella 2021 Suomeen satoi lunta, joka oli vaalean ruskeaa siihen sekoittuneen Saharasta tuulen mukana tulleen hiekan myötä. Siperiassa ja myös Pohjois-Suomessa on puolestaan saattanut sataa mustaa hiilipitoista lunta. Hiili on peräisin kaivosteollisuudesta, ja sekoittuessaan muihin tehtaiden päästöihin se voi tehdä lumesta myrkyllistä.
Vaaleanpunaisiakin hankia on. Vesimelonilumeksi kutsuttua pinkkiä lunta esiintyy vuoristojen jäätiköillä ympäri maailmaa, esimerkiksi Alpeilla, Alaskassa ja Etelämantereella. Pinkin ja toisinaan melkein verenpunaisen värin synnyttää lumessa kasvava Chlamydomonas Chlamydomonas nivalis -niminen leväkasvi. Keväällä kulkiessaan lumen alta kohti pintaa leväkasvi hajoaa ja samalla käy läpi fotosynteesin. Punainen väri muodostuu levän viherhiukkasissa olevista karotenoideista eli samoista pigmenteistä, joista vaikkapa porkkanat saavat värinsä. Väriaineet toimivat kasvin suojana auringon ultraviolettisäteilyä vastaan.
Pinkki lumi kuulostaa jännittävältä ja ihastuttavalta, mutta kaunis väri ei heijastele pelkkää hyvää. Lumessa oleva levä sulattaa lunta ympärillään (jotta se saa itselleen nestettä), ja kiihdyttää sitä myöten sulamista ylipäätään. Värjäytynyt lumi puolestaan heikentää lumen heijastusvaikutusta eli albedoa. Toisaalta myös sulava lumi ruokkii levää ja auttaa sitä leviämään entisestään."

Pinkki on lempi värini ja olisi aika siistiä jos pinkkiä lunta Suomestakin löytyisi. 

Kirjassa on oma lukunsa lumen vihaajille. Siinä käytetään lumesta sanaa epävakaa. En pidä tuosta sanasta vaikka se onkin yleinen säätiedotuksissa ja muutenkin. Luulen ettei sen sanan käyttäjät tiedä mitä muuta se voi tarkoittaa.

En ollut tullut myöskään koskaan ajatelleeksi miten valtava busines liittyy talviurheiluun. 

Lumi työllistää monin tavoin urheiluväline-, ja vaatevalmistajia ja sama myös retkeilyn osalta. 

Kirjasta opin fleecen olevan huono materiaali, koska sitä pestessä irtoaa mikromuoveja. 

Järkyttävä oli myös se tavara määrä, joka roudataan hiihto vai pitäisikö sanoa lumilomalle mukaan. Kasseja, reppuja oli aivan järjetön määrä ja osa tavaroista oli täytynyt lähettää jo etukäteen. 

Opin myös kaksi uutta sanaa: kryosfääri,  ja mononkuivain. 

 

Kirjan sivuilta tuli myös vastaan tuttu henkilö, joka on tutkinut lumileikkejä. Minä olin 20 vuotta sitten opiskeluaikanani töissä Helsingin yliopistolla ja törmäsin siellä tähän tutkijaan. 

 

Etsin myös lumi aiheisia teoksia tätä tekstiäni varten. 

Tässä muutama kirja: 

- Lumen ja tuhkanmaa

- Lumentaju

- Luminainen

- Lumimyrsky

- Lumen uhrit 

 

 

Tässä myös pari musiikkivideota, joista ainakin toinen on tehty hyytävissä olosuhteissa. 

 

Snowflakes

Reach The Stars



Innostuin myös tekemään lumi aiheisen soittolistan. Listassa on 28 biisiä ja sen saa soimaan tästä 



Suosittelen Lumen jäljillä kirjaa kaikille Talvea rakastaville! 


Annan kirjalle 5 tähteä.

 

Aika loppui kesken ja tämä on huonoin arvio, siis teksti, jonka olen milloinkaan tehnyt, mutta oma moka. 

 

Kiitokset kaikille skannauksessa auttaneille! 

 

 

Tähän loppuun vielä hauska runo tästä Lumikirjasta: 

 

Ihana talvi

Tammikuu 1. klo 17.00
Lunt satta! Lumi o sit kaunist!
Luanto tule kaunim valkkoseks ja miäli piristy, ku ei ol enä nimpal pimmiä. Mää tei itellen kuuma rommitoti ja mää istusin ikkuna äären kattoma hiutaleitte leijumist maaha. Tosi kaunist.

Tammikuu 2.
Mää heräsi ja kattosi akkunast pihal.
Koko maisemam peitti uus puhtavalkone lumi.
Hiano näky! Jokasel puul ja penssal o valkone kaapu. Mää tei talven lumityä ja nauti joka kolallisest. Mää kolasi sekä piha et jalkakäytävä. Myähemmi päiväl tielaitoksse aura auras tiä ja tyäns lume piha ette. Kuljettaja naureskel mul ja vilkutti. Määki vilkuti hänel ja kolasi piha erusta taas auki.

Tammikuu 3.
Viime yän sato vaja 15 sentti lunt ja pakkast o parikytä astet.
Pihakoivuist katkes muutama oksa lumem painost. Mää tei lumityä ja taas ku mää sai tyä valmiks, tuli aura-auto. Lumi ol täl kertta ruskian harmaat.

Tammikuu 4.
Sää lauhtus, lumi suli sohjoks, ja se jäätys liukkaks, ku pakkane taas kiristys. Kaatusin perssellen postilaatikom eress. 22 eurom poliklinikkamaksu, mut onneks mittä ei ollu poikki. Sääennustus lupas lissä lunt.

Tammikuu 5.
Viäläki nii kauhja kylm. Pittää osta maasturi, et mää päässe töihi. Auto liukus päi kairet ja oikkia etukulma meni aika pahaste kassa.
Viime yän sato reilu 15 sentti lunta. Auto o iha sualas ja kuras. Tiaros ol lumitöit tänäpä. Se perkele aura ajo ohitte kaks kertta.

Tammikuu 6.
26 astet pakkast. Lissä tota perhana lunt.
Pihal ei ol yhtäm puuta tai pensast, mikä ei olsis vahinkoittunu. Sähkö oliva poikki melkke koko yä. Mää yriti pittä talo lämpimänä kynttilöil ja pensalämmittimel, joka kylläki roiskas hiuka yli, syttys tule ja oli poltta koko talo. Mää sai onneks matol tukahrutettu liäki, mut mää sai toise aste palovammoi kässi ja silmäripse ja kulmakarva palova. Auto karkas käsist matkal poliklinikal ja hajos lunastuskuntto.

Tammikuu 7.
Tota vitunperkele valkost paska tule koko aja.
Kaik perkele vaatte pitäsis olla pääl, jos halu käyrä postilaatikol. Jos mää saa kässi sen saatanan kusipää, mikä aja tota aura-auto, niin mää revi silt syräme rinnast! Se o ain varma kulman taka kytikses ja orotta, ku mää saa piha puhtaks! Sähkö ova viälki poikki. Vesijohro jäätys ja näyttäsis silt, ettei katto kestä tol lume paino.

Tammikuu 8.
Saatana, 12 perkelee sentti uutta vitu lunt ja vitu ränttä ja vitu jäät, ja herra yksinäs tiättä mitä paska sitä taivast viime yän tuli.
Mää yriti ossu aura-auton kuljettaja jäähakul, mut see pääs pakko. Auto ei lähre käyntti. Mää luule, et must on tulos lumisokkia. Mää em pysty liikuttama varppaitan. En ol nähny aurinkko montte viikko. Ennusteis luvata lissä lunt. Viima tekke ilma purevaks. Perkele, mää muuta Espanja, tai ainaki Tampereel. Vitutta nii perkeleste! Saatana lumi ja koko talv.

 

perjantai 31. joulukuuta 2021

Hyvää Uutta Vuotta 2022!



 

 

 

 

Vuosi vaihtuu uuteen. Josko vuosi 2022 olisi parempi, eikä ainakaan K-tilanne huononisi enää tästä. 

 

 

Hyvää Uutta Vuotta! 


ABBA - Happy New Year

torstai 9. joulukuuta 2021

Nimipäiväpostaus & vuosikatsaus


 

 

 

Tänään on allekirjoittaneen nimipäivä kuin myös monen muun A-lla alkavan nimen. Kuulutaan A-ryhmään tai AA-Kerhoon henkilöstä riippuen. Se AA voi tarkottaa vaikka Apiloiden Avautuessa tai Aika Avartaa. Kaikkihan me kuulutaan johonki kerhoon elämän vaiheesta riippuen... 


Oon kyllä sitä mieltä, että tää joulukuun 9. päivä vois olla kansallinen juhlapäivä. Sopis hyvin siihen Itsenäisyyden ja joulun viettämisen väliin. 

Katotaan jos tulevina vuosina tekis vuosikatsauksen tällä päivämäärällä. Toki se riippuu suhdanteista ja siitä kuinka kiireinen tämä aika milloinkin on mistäkin johtuen. 

Tänään luonnollisestikin nautin lasillisen kuplivaa ja suosikki bändin musaa livenä. 



Vuoden yllättävin asia oli ABBA ComeBack! En osannut kuvitella, että mahdollistuu päivä, jolloin voin mennä levykauppaan ja ostaa sieltä uuden ABBAsen.


Enkä osannut sitäkään arvata, että voin hakea heidän joulusinglen julkaisupäivänään ja siinä samalla ihmetellä liikenneruuhkaa kun eräs areena avattiin.... 

ABBA esiintyy ensi keväänä Lontoossa. Oliskohan sinne mahdollista päästä näin blogistin ominaisuudessa? 



Vuoden levyistä on pakko mainita parit muut. 


Keväällä ilmestyi Yonan Uni johon herään levy. Se on loistava niin sanoituksineen kuin äänimaisemineen. 

Olisin kirjoittanut arvion tästä levystä, mutta en koskaan saanut levy-yhtiöstä vastausta sähköpostiini, jossa pyysin heitä lähettämään kansikuvan. 

Levy lähtee soimaan tästä .


Instagramista on tullut tärkein blogin somekanavista. Vaikka kuvat saattaa siellä välillä näkyä miten sattuu. 

Se näkyy esim. tuossa Tampere Kirjafestarit postauksessa. Siä on eri kuva kuin blogin varsinaisessa tekstissä. 

En ottanut festareilla esiintyjistä kuvia, koska puhelimeni vetelee viimeisiään akun suhteen ja sitä oli pakko säästellä. 

Tänäänkin olen ladannut puhelinta jo kolmesti, vaikken ole tehnyt sillä muuta kuin vastannut muutamaan juttuun. 

 

Vuoden löytö on ehdottomasti Aino & Hajonneet ja heidän levynsä Hullui unelmii. 

Se on ollut tämän syksyn power albumi. 

Hullui unelmii kuunneltavissa täällä.


Kirjoista on pakko mainita Jumalan huone. Vaikka tämä oli toinen kerta kun kuuntelin sen. Siis edellis kerrasta oli tosiaan jo jokunen vuosi. 

Se on kyllä niin hyvä teos, että kunhan muutama vuosi kuluu niin voin taas uudelleen lukea sen. Jos vaikka Bookbeatista seuraavan kerran. 


Pettymys oli, ettei Rileyn Seitsemän sisarta loppunut vieläkään. Toki se on ymmärrettävää, että tekstiä oli liikaa yhteen kirjaan ja pakko julkaista vielä kahdeksas osanen. 

Rileyn poismeno oli järkyttävä ja koskettava tapaus. 

 

 

Uutuus kirjoista pakko mainita Pidä kiinni kädestäni. Sitä suosittelen kaikille. 

 

 

Keikkojen osalta vuosi on ollut erilainen.. Keikat taitaa olla laskettavissa yhden käden sormilla. Siis ne joilla oon läsnä ollut. 

Viime viikonloppu on poikkeus. Kirjafestarien lisäksi olin virallisemmissa pikkujouluissa jotka Alivaltiosihteeri järjesti perjantaina. Samalle viikonlopulle oli läheisten tapaamisia ja kulttuuria joka lähtöön. 

Alivaltiosihteerikkö oli hassunhauska pikkujoululauluineen ja eikä saa unohtaa Keskiluokkaa. 

 

 Muutenhan tää vuosi on menny niinkun se on mennyt. Välillä ooon niin syvissä vesissä, etten itsekään meinaa löytää takas pintaan. Tiedostan itse ne asiat, jotka vie syvyyksiin. Minulla on yksi ohje itselleni ensi vuodeksi. En kuitenkaan kirjaa sitä tähän julkisesti nähtäville. 

Suru kulkee kanssani. Suru siitä, että minua ei ole olemassa heille, joiden luulin olevan osa elämääni ikuisuuteen.

Joulukuun aikana tulee vielä muutama teksti ja sitten blogi jää ansaitulle tauolle. 

 

 

Tässä vielä listat Youtube musicin ja Spotifyn vuosikatsauksiin. 


2021 Recap

 

suosikki kappaleesi vuonna 2021 .





perjantai 5. marraskuuta 2021

ABBA: Voyage levyarvio


 

 

 

Odotus on päättynyt. Keskiyöllä sain kuullakseni tämän 40 vuotta odotetun albumin. Koin suurta yhteisöllisyyttä osallistuessani Zoomin kautta fanclubin tapahtumaan, jossa kuuntelimme levyn yhdessä ja mukana oli myös mielenkiintoisia vieraita. Tällainen yhteisöllisyys ei olisi ollut mahdollista 1970-luvulla eikä 80-luvullakaan. 

Kuulun kahteen Fanclubiin joista toinen toimii Hollannista ja toinen Saksasta käsin. Molemmat julkaisevat vuosittain lehteä, joita tulee vuoden aikana muutamia ja näistä on se ilo, että saapi julisteita, valokuvia ja mitä millonkin. 

Zoomissa viestien määrä oli valtava, enkä olisi millään pystynyt reaaliaikaisesti niitä ruudunlukijan avulla lukemaan. Lisäksi iPhonen VoiceOverin puhe häiritsi varsinaisen meetingin ohjelman seuraamista, joten keskityin kuunteleen ohjelmaa ja mykistin puheohjelman puheen. 

Omanlaisensa kakofonia muodostui kun puhelimen kautta kuulokkeista tuli toi meeting ja tietokoneen kajareista levyä Spotifystä. 

Levyn kuunneltuani tuntui, etten pysty tämän jälkeen enää milloinkaan kuuntelemaan mitään musaa ja mietin kuinka elämä tästä jatkuu. 


Kerrottakoon vielä, että levyn olen ostanut fyysisenä äänitteenä kuin myös iTunesista. Ihan itse ilman minkään valtakunnan saati tasavallan sponsorointii. Tää arvio ei siis ole maksettu mainos millään tavalla. 

Tein myös virheen kun aiemmin kirjoitin ABBAn syyskuisesta singlestä, jonka tekstin kuvituksena käytin albumin kansikuvaa, mutta korjattakoon virheeni nyt tässä. 




Abba - Voyage 


Universal Music Group Company; ℗ 2021 1221 AB, under exclusive license to Polar Music International AB

 

 

1.
"I Still Have Faith in You"
5:09

 

 


 

Tämä oli ensimmäinen uusi kappale, joka kuultiin ja tästä tuli yksi ABBA suosikeistani. Jossain kohtaa oon miettinyt kertooko tää heistä ja ajatellut, että tää vois hyvin kertoa Meistä. 

Löysin tällaisen kuvauksen tähän biisiin liittyen. 

"The track has been described as "an ode to their friendship and to the bonds that have matured and survived despite divorce and heartbreak".[3] It was also described as a power ballad,[4] a "stately and epic ballad",[5] and "an affectionate piano ballad portraying the bond the four band members share"."

Videon voi katsoa täältä. 


2

 "When You Danced with Me"
2:50


Kappale alkoi aivan äärimmäisen tutun kuuloisella soundilla, josta minulle tulee mieleen Arrival-niminen kappale, joka löytyy Saman nimiseltä levyltä vuodelta 1976. Se on instrumentaali kappale periaatteessa. Muuten kappaleesta tuli mieleeni hieman harvinaisemmat biisit nimeltä Cassandra ja Happy Hawaii



3.
"Little Things"
3:08
 

Syyskuisessa tiedotustilaisuudessa mainittiin, että levyllä saattaisi olla myös Christmas Tune. Siinä ilmeisesti tarkoitettiin tätä kappaletta. Haluaisin tietää mikä on se lapsikuoro tai keitä ovat he jotka ovat osana tätä kappaletta. Kuorolta se mielestäni kuulostaa ja mieleeni tulivat kappaleet I Have A Dream,  sekä syvästi vihaamani  Like An Angel Passing Through My Room

I Have A Dreamia vihaan, koska sitä soitetaan niin paljon ja koen sen jotenkin vieraana biisinä. En myöskään voi sietää sitä lapsikuoro osuutta. 

Angel Passing Through My Room on aina ärrrsyttänyt soittorasia soundillaan ja koska se on Fridan laulama. Agnetha on suosikkini tästä porukasta. 

 

4.
"Don't Shut Me Down"
3:56

Tästä olisin toivonut, että Frida laulaisi tämän ja Agnetha tuon levyn ekan raidan. Tää ei ole suosikkini. Lisäksi kappaleen nimi aiheutti hämmennystä. Luulin sen olevan Don't shot me down tai Don't shoot me down. 


5.
"Just a Notion"
3:31

Pidän levyn isona miinuksena sitä, että vanhoista äänityksistä on julkaistu tämä, eikä laulua nimeltä Just Like That. 

Ymmärrätte miksi pidän tästä laulusta kun luette lyriikat tästä: 

"Just Like That"

Until that day
My life had been a river
Following the same, pre-destinated course,
Suddenly detouring so unexpectedly
With uncompromising force.
My strongholds broke down all too easily;
I remember well,
How it did embarrass me;
I hung on to his every smile
Marveled at his style

Just like that...
He walked into my house
As smug as a cat
He was handsome and smart
Walked away with my heart
Just like that...
He found a temporary home in my flat
Telling innocent lies
Throwing dust in my eyes
But I led him on,
Knowing that someday soon he'd be gone
Just like that...
As though he only stopped awhile for a chat;
But my secrets he learned
Leaving no stone unturned

And once again, the river's flowing slowly,
Following its safe and uneventful course.
Now the tears have dried,
it's become a pleasant break,
I recall without remorse.
But now and then
I wonder where he is
And I will admit,
he had something that I miss.
I guess he was a rolling stone;
The only one I've known.

Just like that...
He walked into my house
As smug as a cat
He was handsome and smart
Walked away with my heart
Just like that...
He found a temporary home in my flat
Telling innocent lies
Throwing dust in my eyes
But I led him on,
Knowing that someday soon he'd be gone
Just like that...
As though he only stopped awhile for a chat;
But my secrets he learned
Leaving no stone unturned"  


Kappaleesta löytyy Youtubesta useiammankinlaisia versioita ja nämä eivät ole virallisia, joten teen nyt tässä tapauksessa poikkeuksen ja linkitän sellaisen. 

Eli jos haluaa kuulla tämän kaipaamani kappaleen niin sen löytää tästä. 

 

 


6.
"I Can Be That Woman"
4:01
Tästä tulee mieleeni Agnethan viimeisimmältä soololevyltä kappale nimeltään I Was A Flower. Olen kuunnellut tuota levyä todella vähän, vaikka se liittyykin suuresti erääseen elämäni kevääseen. Samana keväänä jolloin levy saatiin kuuluviin tassutteli vierelläni Lulu Kehrääväinen. Kissakaverini joka elää muistoissani nyt ja aina. Tuona keväänä tapahtui niiiiin paljon. 



7.
"Keep an Eye on Dan"
4:05
 

80-luku, Frida ja miksei myös Agnetha soolotuotantoineen. 

 

 

8.
"Bumblebee"
3:57
Tämä on kyllä niin tunnistettavaa ABBAA kuin olla voi. Fernandon alku, On and On ja The Name Of The Game. 

 

 

9.
"No Doubt About It"
2:56
Tässä kuuluu rock meininki ja tulee mieleeni alku aikojen Watch Out ja Hey helen biisit. Tämäkin olisi voinut aivan hyvin olla jo jollain aiemmalla levyllä. 

 

 

 

10.
"Ode to Freedom"
3:32 


Tää kuulostaa orkesterilta ja en tiedä onko tässä käytetty jotakin oikeaa orkesteria vai onko äänimaailma luotu nykyisillä tietokonesysteemeillä hyödyntäen musiikkiohjelmien äänikirjastoja. 

Jos tää ei ole oikea orkesteri niin ainakin todella todella todella aidon kuuloinen. 


Mietin, että saadaankohan tästä levystä jossain vaiheessa jonkinlainen deluxe special edition, jossa olisi vielä joitakin jo aiemmin äänitettyjä kappaleita. 


Olisin niin toivonut, että Just Like That olisi ollut tässä mukana. 


En tiedä jääkö levyn päätösraita viimeiseksi ABBA lauluksi kautta aikain. 


Annan tälle levylle nostalgiasyistä viisi tähteä. 

 

Levyhän löytyy kuunneltavaksi tästä .

sunnuntai 15. elokuuta 2021

Kaksi vuotta myöhemmin

Päivälleen kaksi vuotta sitten kaikki mihin milloinkaan olin elämässäni tai tarkemmin sanottuna muodostamissani ihmissuhteissa luottanut hajosi kerralla. Kaikki ikäänkuin mitätöityi. Lakkasin olemasta olemassa ihmiselle, johon olin aina siihen saakka voinut luottaa ja samalla meni myös eräs toinen ihmissuhde, koska eihän se käy laatuun, että toisen kanssa voidaan olla tekemisissä, mutta ei Annukan. 

Tää kaikki sai mut oikeastaan hahmottamaan koko kokonaisuuden ja ymmärtämään, että myös muutama muukin ihmissuhde olikin aina perustunut valheelle ja ehkä myös mun omalle kuvitelmalle siitä minkälaisia luulin näiden ihmissuhteiden vuosia olleen. 

Sain nähdä totuuden ja se näytettiin minulle kaikessa karmeudessaan. Mun elämässä on aika ennen tuota päivää ja aika tuon päivän jälkeen. Mä oon vähän niinkun se lintu, joka nousee tuhkasta aina 500 vuoden välein. Olen näiden kahden vuoden aikana luonut itseäni uudelleen. Ja mähän pärjään, koska olen päättänyt pärjätä! 

 

Jaa, että mitäkö tuolloin pari vuotta sitten oikein tapahtui. 

Olen ihminen, joka kerron suoraan mikä mua millonkin riepoo. Mulla on oikeus olla olemassa ja oikeus toimia niin. 

Kerroin sähköpostitse kahdelle ihmiselle mitä ajattelen heidän yhteistoiminnastaan ja miltä se musta tuntuu. Kerroin myös mikä heidän käytöksessään vuosien aikana on mua ihmetyttänyt. 

Toisen kohdalla se tarkoitti sitä, että jouduin vuosia kuuntelemaan kommentteja siitä voiko mies ja nainen olla kavereita ilman fyysistä kanssakäymistä. Käsittämätöntä, että kellään on aikaa miettiä sitä mitä keidenkin välillä on. Ja koskapa ihminen oli mulle aina jankannut siitä, ettei mies ja nainen voi olla kavereita ilman seksii. Niin mikä sais mut uskomaan, ettei hänellä ja tällä toisella niin ois? Vastaus: ei mikään. 

Ja toisen ihmisen osalta sain aikoinaan suurta ihmettelyä osakseni kun erosin kirkosta. Tällaset asiat on kuitenkin jokaisen henkilökohtaisia asioita, joita ei tarvi perustella kellekään. 

 

Olin siis saanut näiltä kahdelta ihmiseltä osakseni vuosien aikana kaikenlaista ja näin ollen mielestäni mulla oli oikeus kertoa mitä heistä ajattelen. 

Siitä ei seurannut rakentavaa keskustelua. Miten olisi voinutkaan, koska minua kyllä on aina kritisoitu, mutta minä en saisi esittää ainuttakaan mielipidettä. 

 

Asiat eskaloituivat ja tuolloin pari vuotta sitten näistä ihmisistä toisen kanssa ikäänkuin sovittiin se homma hänen kulttuuriinsa ominaisella tavalla. Se ei tarkota, että olis oikeesti sovittu. Mä en vaan halunnu enää enempää perättömiä uhkauksia sähköpostiini. Halusin asian vain pois, jotta saisin rauhassa viettää huippu viikonloppuu hyvässä seurassa. 

 

Tuon päivän jälkeen olenkin ollut vain omillani: vihannut jokaista päivää, koettanut vaan jaksaa seuraavaan aamuun ja uuteen hetkeen. 

 

Välillä oon koettanut lieventää tuskaa, mutta humalatiloissa asiat saattaa vain moninkertaistua ja tuoda tuskan lähemmäksi pintaa. 

 

Osa mua on pysyvästi rikki niiden parin vuoden takaisten tapahtumien seurauksena. Eikä se osa tuu koskaan parantumaan. 

 

Oon ollut vuosia ymmärryksessä, että he jotka koen kaikkein lähimmiksi ihmisikseni myös ovat sitä. Nuo parin vuoden takaiset tapahtumat osoittivat, ettei niin todellisuudessa ole. 

Siitä asti kun olin 14. Olen saanut kuulla itseeni kohdistettuja kommentteja, joilla on haluttu satuttaa minua ja joilla myös on haluttu muuttaa minut joksikin muuksi. 

On milloin arvosteltu mun käyttäytymistä, mun ujoutta, mun hiljaisuutta, on haukuttu ja naureskeltu musiikille jota rakastan, kirjoille joita rakastan, on halveksittu mun perhetaustaa, on väheksytty mun kohtaamia vastoinkäymisiä, on kerrottu minkälainen koulutus minulla tulisi olla, jotta kelpaisin kumppaniksi, ja niin edelleen. 


Kaikkea tätä olen ottanut vastaan, koska olen luullut että niin kuuluu tehdä ja samalla ihmetellyt miksei läheiset tai nämä ns. läheiset kykene itse vastaanottamaan asioita, joita heistä sanon heille. Syy on siinä, etteivät he kykene, vaikka samaan aikaan vaativat minua muuttumaan. Se ei ole aitoa vuorovaikutteista, vuorovälitteistä oikeaa Ystävyyttä, saati Rakkautta. 


Näin ollen olen hankkiutunut eroon henkilöistä, joiden kohdalla olen huomannut, ettei välillämme ole koskaan ollut oikeaa ystävyyttä. 



Nykyään olen onnellinen. Elämässäni on jäljellä vain he, jotka Mua Aidosti Rakastaa, Hyväksyy Mut ja Uskaltaa Olla Muiden Edessä Mun Kaa.


On hetkiä jolloin mietin kuinka jaksan elää elämääni kun siitä puuttuu ihminen/ihmisiä, joiden uskoin aina elämässäni olevan. Ne hetket on sietämättömiä ja aiheuttaa kaikenlaisia lieveilmiöitä kuten vaikkapa tään kirjoituksen. 

Mun elämästä puuttuu jotakin hyvin oleellista, jota en voi kokea ja tuntea heidän kanssaan, joita elämässäni nykyään on. 

Nykyisen ja aiemman elämän läheisissä on se ero, etten nykyisissä kuvioissani pura olojani samoilla tavoin kuin aiemmin. Tietyn tyyppiset ihmiset ja ihmissuhteet saa minussa aikaan tietynlaista käyttäytymistä. 


Pakko kertoa yksi muisto tähän. 


On joulukuu vuonna 2003. Olen jälleen matkannut opiskelupaikkakunnaltani Tampereelle. Tällä kertaa siä on myös yks aiemmin opiskelunsa päättänyt meijän yhteinen ystävä. Tään kolmannen osapuolen kanssa käyn kaupassa. Ostetaan meille kaikille ruokaa ja mitä ikinä. Muutoin nimittäin eläisimme vaan kahvilla ja paahtoleivällä. 

Lauantaina muistaakseni käymme istumassa iltaa. Loppu ilta vietetään kuitenkin poissa kaupungista ja kun palaamme aamuyöstä takaisin on tilanne mielenkiintoinen. Onneksi on tilaa ja voidaan "nukkua" kahdestaan. Jossain vaiheessa päivää tai iltapäivää kun heräämme olen yhä väsynyt yön valvomisesta, alkoholijuomista, liiasta kahvin juomisesta niiden parin päivän aikana. Minun pitäisi palata takaisin opiskelupaikkakunnalle, mutta lähdenkin vasta maanantai aamuna. Se sunnuntai menee jotenkin. Se tärkeämpi osapuoli lähtee bänditreeneihin ja on poissa tuntikausia. Ollaan kolmannen osapuolen kanssa kahestaan. Hän koettaa saada minua syömään jotain ja keittää taas kahvia. Katsomme telkkarista uutisia, joissa puhutaan Saddam Husseinin löytymisestä tai teloittamisesta. Asia menee minulta kuitenkin ohi, koska vain fiilistelen edellistä iltaa, yötä ja sitä aamuyön hetkeä jolloin menimme "nukkuun". Mietin myös tietääkö tämä kolmas osapuoli mitä silloin aamulla tapahtui. 

Siinä sunnuntaisessa iltapäivän ja alku illan hetkessä minä en onnekseni tiedä, ettei sellaisia hetkiä enää tulevina vuosina tulis. En tiedä sitä, etten kokisi samanlaista varmuutta rakkaudesta enää milloinkaan. 

Seuraavana kesänä kun jo asun Tampereella tapaamme samalla porukalla kuin myös syksyllä. Oma jaksamiseni on kuitenkin äärimmäisen haastavaa. En tiennyt kuinka paljon haasteita omilleen muutto toisi. 


Kun muistelen esim. tuota joulukuuta 2003. Niin sitä vasten katsottuna on niin käsittämätöntä, ettei nuo kaksi ihmistä enää välitä musta ja että olen lakannut olemasta heille molemmille. 

En vaan kykene ymmärtämään miten ihminen voi käyttäytyä toista ihmistä kohtaan niin, ettei mitään hänen kanssaan koettua, tapahtunutta ja tunteita olisi koskaan ollutkaan. 

Tiedän sanat, jotka sanomalla olisin taas olemassa. En vaan voi sanoa niitä, koska arvopohja ja ajatusmaailma on niin erilainen. Minulla väärä ja heillä se ainut oikea. 

Uskoisin. Jos uskoisin. 



Ens viikolla palaan taas kulttuuri aiheisiin. 

Tää teksti oli vain pakko tehdä. 

Luotan siihen, että koska olen lakannut olemasta niin tekstin henkilöt eivät koskaan tule tätä kirjoitusta lukemaan. 

En joudu tästä oikeudelliseen vastuuseen. 

Älkää tuomitko, jottei teitä tuomittaisi. 

Vai mitenkä se oikein meni?


Blogista sanottua: 

"Se on hyvä, mutta voisit jättää pois ongelmistasi kirjoittamisen." 

Noh. Jos en täällä sitä tee niin missäs sitte? 


Jos henkilökohtaisesta surusta ja tuskaa yhäti aiheuttavista asioista kirjoittaminen sulkee minulta joitain ovia blogimaailmassa tai missä tahansa. Niin silloin sellainen sulkeutuminen tapahtuu. 

Kupliva maailmani on kulttuurin lisäksi myös hetkittäin muutakin. 


Livenä oon sellainen kuin oon. Ei tää teksti mun iloa ja olemusta muuta mihkään suuntaan.



Olin jo kirjoittanut tämän tekstin mielestäni valmiiksi, ja odotin tulevaa julkaisua. Tällä viikolla ilmestyi kuitenkin yksi laulu, jota kuunnellessani tiesin mitä tähän tekstiin haluan vielä laittaa ja niin kirjoitin tuosta joulukuusta 2003. 


Tässä on tää kappale. 



Da Buzz - Wanna See You Dance With Me


torstai 29. huhtikuuta 2021

Ensimmäinen vuosi

Kupliva maailmani on ollut olemassa nyt vuoden verran. Kiitos Läheiselle ideasta sekä etenkin nimestä. Kiitos myös Jokaiselle joka on tavalla tai toisella auttanut sivun ulkoasun tai kuvien kanssa. Kiitos myös niistä muutamasta arvostelukappaleesta kustantamoille ja muille tahoille, joilta olen esim. saanut kuvien käyttöoikeudet ja myös varsinaisia kuvia olen saanut pyytämällä, koska sivustoilla vaikka kuvat olisi merkattu jonkinlaisella tekstillä niin en voi tietää mitä kuvassa on yms. 

 

En ois uskonut Koronan jatkuvan näin pitkään, enkä myöskään, että omia synttäreitäni jo toiseen kertaan vietettiin poikkeusoloissa. 

Omaa jaksamista tämä Korona on jo alkanut riepomaan kun en pääse toteuttamaan itseäni kun keikkoja ei oo. Olen elossa vain kun seuraan live esitystä. Muut ajat olen vain hengissä. 

 

Miltä tuntuu? Noh. Miltä se nyt tuntuu kun on vuoden kirjoitellut tätä blogia. Näyttäähän tuo jatkuvan. 

Minulla tosiaan oli paljon teknisiä ongelmia jotka alkoivat joulun aikaan ja loppuivat tuossa noin kuukausi sitten. Se on vähän paha kirjoitella kun internetin ihmemaahan ei tietokoneella päässyt. Vika ei ollut koneessa saati modeemissa vaan operaattorilla. Jonkun piti mahdollisesti painaa entteriä jossain oikeassa kohdassa niin mun yhteydet lähtikin yht'äkkiä pelaamaan. 

Kiitos myös Jokaiselle joka tavalla tai toisella on ollut mukana uuden tietokoneen ostosprojektin, käyttövalmiuden ja netin takaisin toimintaan saattamisessa. Ilman Heitä ei tämä bloggaus voisi jatkua. 


Muutenhan on kevät mennyt hiljaiselossa. Keikkoja ei ole ollut ja aikaa on tullut vietettyä Kotiluolassa ja oltua paljon etänä läsnä. 


Oon ollut kaikenmoisissa kokouksissa ja lisäksi Tampereen Ilmastolukupiirissä. Ollaan siihen luettu mielenkiintoisia tai enempi tai vähempi mielenkiintoisia kirjoja. Hauskaa on ollut ja kaikenlaisia näkökulmia asioihin tullut sitä kautta. 

Etäpalaverit väsyttää aivan yhtä paljon kuin jos oisin ollut jossain vaikkapa kauppakeskuksessa missä on paljon ihmisiä. Kun parikin tuntia istut puhelimella tai siis enhän missään puhelimella istu vaan sohvalla puhelin kädessä ja seurailen kokouksen aikana jaettavia infoja ja keskustelen niin oon sellaisten jälkeen aina melkoisen "kuollut". Siinä ei välttämättä sinä päivänä jaksa oikein enää kavereiden viesteihin vastailla. Lisäksi tämän uuden koneen kanssa on ollut paljon kaikkea, jota ollaan myös etä yhteyksin hoideltu. Siinä kun melkeen kolme tuntia on puhelimessa ja koettaa säätää koneen asetuksia niin on melkosen väsynyt sen jälkeen. 


Tässä keväällä oon myös "riehunu" erinäisissä nettikeskusteluissa. Se näyttää siltä, että kirjallisuus on kirjallisuutta vain kovakantisena kirjana ja äänikirjoja ei pidetä arvokkaana kirjallisuutena tai ylipäänsä kirjallisuutena laisinkaan ja ettei lukuharrastusta arvosteta silloin kun painetun kirjan luku on mahdotonta vaan ajatellaan, että henkilö joka nyt ei vaikkapa näe lukea tekstiä niin hänen lukuharrastuksensa on täysin toissijainen. Sitä ajatellaan vaan, että äänikirja on ikäänkuin vaihtoehto sellaiselle henkilölle tai olemassa sellaisia henkilöitä varten, mutta äänikirjojen kuuntelu ei ole oikeaa lukuharrastusta. KOSKA VAIN PAINETUN KIRJAN LUKEMISESTA VÄLITTYY SE KIRJAN OIKEA TUNNELMA!!!!! 

Minua lukijana katsotaan ikäänkuin alaspäin, koska minulla ei ole mahdollisuutta lukea painettuja tekstiä. Äänikirja ja äänikirjojen kuuntelijat saa paljon halveksuntaa osakseen. Jos kirjoitan, että painettua tekstiä en voi lukea niin siihen tulee vastauksia, että Kyllä se painettu kirja on se ainut oikea lukutapa. Sitten kun minä kysyn, että no mitäs tekisit jos jostain syystä sairastuisit siten, ettet voisi pitää painettua kirjaa kädessä tai jos näkö menisi. Noh. Sellaisia kysymyksiä seuraa hiljaisuus tai sitten ollaan niin ylimielisiä ja kaikki voipaisia, että ajatellaan, ettei vammautuminen tai sairaus koskaan tule omalle kohalle tapahtuun. 

Kuka tahansa voi vammautua koska tahansa ja silloin sitä joko on sopeuduttava asiaan ja muutettava hieman mielipiteitään tai sitten on vaihtoehtona vaan märehtii ja vaikkapa jäähä neljän seinän sisälle himaan ja voivotella sitä kun en enää pysty siihen tai siihen. Kaikkeen tai kaikenlaiseen sitä ihminen pystyy. Se on vaan omasta asenteesta ja tahdosta kiinni. Asioita voi myös tehä mutta tekotapa voi vammautumisen jälkeen muuttuu. 


Niin tosta Ilmastolukupiiristä vielä sellaista, että siellä äänikirjoja käyttää muutkin kuin minä ja mua on pidetty siellä samanlaisena lukijana kuin kaikki muutkin. Kiitokset heille siitä. 



Blogi tulee jatkossa päivittymään harvemmin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei tekstien tekemiselle jää aikaa. 


Bloggerin käyttö myös hieman tökkii. Saan kyllä tekstit julkaisukuntoon itsenäisesti, mutta blogin ulkoasu muuttui jo aiemmin sen seurauksena että yksi osio poistui väärässä kohdassa entteriä painettuani ja se vaikutti koko ulkoasuun. Blogger on itsessään muuttunut niin paljon etten osaa enää näkevälle neuvoa mistä se ulkoasu muutettiinkaan. 


Postauksen kirjavinkki on Nora Robertsin Ensimmäinen vuosi. Kuva on kustantajan sivuilta. Luin tämän ennen Koronaa ja ajattelin kuinka kamalaa ois jos tarttuva tauti tulisi maailmaan ja etteikait nyt sellasta tapahu. 

Oon nuorempana lukenut paljon Nora Robertsia. Nykyään ei seksikohtaukset ja ennalta-arvattavuus jaksa enää niin kiinnostaa. Lisäksi ollaan kaverien kans mietitty, että miten kukaan voi kirjoittaa niin paljon ja että onko sama henkilö ees kirjottanut niitä kaikkia. 

Jotenkin tuntuu, että kirjoja kirjottaa jonkinlainen työryhmä. 

Sama kaava tuntuu toistuvan: joku muuttaa uuteen paikkaan, kohtaa siellä vastakkaista sukupuolta olevan upean henkilön ja sen jälkeen jaaritellaan sivukaupalla kaikenlaista ja on lukuisia seksikohtauksia ja jonkinlainen vaaratilanne ja kaikki kuitenkin päättyy onnellisesti... 

Tässä Ensimmäinen vuosi-kirjassa on liikaa yliluonnollisuutta ja epäuskottavuuksia. 

Pakko tunnustaa, etten ole fantasiakirjallisuuden ystävä. Harry Potterit olen lukenut, mutta muutoin on jäänyt kyseinen genre tosi vähälle. Diana Gabaldonin kirjat on aivan oma lukunsa. 


Odotin paljon tältä Robertsin kirjalta, koska alkuasetelma oli niin kiehtova. Tämä siis ennen Koronaa. Pettymys oli valtaisa. 

 

Annan tähtiä 2/5.






Nora Roberts - Ensimmäinen vuosi 

Sivumäärä 404

Alkuteos Year One
Suomentaja Lauri Sallamo, Heidi Tihveräinen
ISBN 9789512413119
Gummerus 2018



Huomenna on Vappuaatto ja aion katsoa Litku Klemetin levynjulkkarit. 

Kyseessä maksullinen tapahtuma. 

Tarkemmat tiedot löytyy tästä

 

Hauskaa Vappua ja Kiitos kuluneesta Kaikille Lukijoilleni! 



Kuplivaan maailmaan pääsee myös näissä somekanavissa: 

 

 

Blogit.fi ,

BlogJungle ,

Bloglovin ,

Facebook , 

Instagram ,

Twitter

Heart: Beautiful Broken

          Heart - Beautiful Broken   ℗ 2016 Heart General Partnership., Under exclusive license to Concord Music Group, Inc.   Spotify   Kau...