Laura Suomela: Minä vastaan marraskuu

 

 

 

 

 

Laura Suomela - Minä vastaan marraskuu 

 

Karisto 2021 

ISBN

9789511393740

 

E-kirjan sivumäärä 

129

 

 

Uusi elämä omassa kämpässä uhka vai mahdollisuus? Valloittava nuortenromaani Emmin ekasta opiskelijasyksystä.
17-vuotias Emmi ei aio tuhlata enää hetkeäkään sen suremiseen, että poikaystävä jätti ilman varoitusta ja särki hänen sydämensä. Mutta kammottava marraskuu lähestyy, pimeys yltyy. Emmi lojuu illat yksin opiskelijakämpässään ja kaipaa uusia ystäviä. Miten opiskelijoita vilisevä kerrostalo voi olla kuin ruumishuone? Missä yhteiset bileet ja hauska opiskelijaelämä?
Emmi päättää antaa vuoden synkimmälle ajalle mahdollisuuden ja aloittaa ”Minä vastaan marraskuu” -projektin. Nyt kylvetään ympärille iloa ja valoa! Onneksi isosisko Sanni on ideassa mukana, samoin naapurin jätkä, Kuronen.
Laura Suomela on tamperelainen lasten- ja nuortenkirjailija. Suomela työskentelee ammatikseen nuorten parissa ja kirjoittaa romaanien lisäksi juttuja lehtiin.

 

 

 

"Minä, Emmi Söderbacka, aivan henkilökohtaisesti ja ihan itse voin vaikuttaa siihen, ettei kohta alkava kammottava marraskuu ole vain pimeä kuilu, jonka pohjalle luisun. Valon määrälle en mahda mitään enkä sille, että luottamukseni petettiin. MUTTA. Voisiko pieni ihminen jotenkin onnistua kesyttämään inhoamansa kuukauden ja tehdä siitä vastoin kaikkia odotuksia siedettävän tai jopa kivan? Sanoisi vain ”simsalabim” ja ranteet auki -marraskuu muuttuisi täysin uudenlaiseksi, kepeäksi ja toivontäyteiseksi hämärän hyssyksi. Sitä vain käpertyisi pimeän savusaunamaiseen syliin, jossa chillailisi rauhassa, lukisi huikeita satukirjoja, katselisi romanttisia leffoja ja hörppisi herkullista vadelmateetä kuvitteellisen takkatulen ääressä. Voisin käpertyä ihanan viltin alle villasukat jalassa vain rentoutumaan ja inspiroitumaan, samalla kun sade piiskaisi tunnelmallisesti ikkunaa.

Mitä, jos uhmaankin tänä vuonna marraskuuta koko voimallani, aivopesen itseni ja napsin rusinat pullasta. Keskitynkin vain kauniiseen ja mukavaan enkä kaikkeen ahdistavaan paskaan. Olen valittanut pimeästä ajasta joka ikinen vuosi niin kauan kuin muistan. Minusta se, että valo vain törkeästi katoaa, on luonnotonta. Luin juuri netistä, että historiantutkijatkin ovat jostain ikivanhoista luista päätelleet, että muinaiset ihmiset ovat jääkaudella vaipuneet mitä todennäköisimmin talvihorrokseen! Miksi nuoren opiskelijan pitää vaan jaksaa painaa sata lasissa? On suuri vääryys, että karhukin saa nukkua, mutta minä en.

Jos yritän olla puolueeton, niin ei varmaan ole kovin mukavaa olla marraskuu, kuukausien musta lammas, jota 90% suomalaisista inhoaa. Kesäkuukaudet ovat lellikkejä ja sitten ovat väliinputoajat, huhti- ja lokakuu. Tiedän yhden Jennin, joka rakastaa marraskuuta. Myrskyt ovat hänen mielestään parhaita! Voisinhan minä, EDES KERRAN elämässäni antaa inhokkikuukaudelleni uuden mahdollisuuden ja hieroa sen kanssa orastavaa sopua. Mitä menetettävää minulla enää on? Ei mitään! Sydämeni on viimeisen kuukauden aikana ottanut jo niin paljon osumaa, että tästä on reitti ainoastaan ylöspäin. En voi olettaa, että mikään muuttuu, jos en itse ryhdistäydy. Ja siinä se on! Päätös, joka syntyy päiväkodin kuraeteisessä tiistaiaamuna kello 7.54.
"

 

 

 

Rakastan tätä kirjaa. Tämä sai minut tuntemaan kuin oisin itse osa tarinaa. 

Pystyn samaistumaan päähenkilön oman paikan etsimisen epävarmuuksiin ja tietynlainen asioista "kohkaaminen" on myös minulle ominaista. 

Elin ja hengitin tätä stooria vaikka olen jo 40 ikävuotta lähentelevä sinkkutäti-ihminen. 

 

Kirja herättikin kysymyksen itselleni siitä olenko yhtään valmiimpi maailmaan kuin tää päähenkilö? 

 

Viihdyin Emmin seurassa todella hyvin. Toivoisin hänenlaista ihmistä naapuriksi niin alkaisi tässäkin talossa aivan varmasti tapahtuu! 

 

Ihana idea leipoa keksejä ja pudottaa ne asukkaiden postiluukuista. 

Tuo mokailu päivämäärän kanssa pikkujoulujärjestelyissä oli niin tuttuu ja pystyin kuvitteleen itteni tilanteeseen, jossa ootan juhlaväkeä ja kun ketään ei saavukaan niin korkkaan kuoharii.

 

Kirjassa ollaan Tampereella ja se tuntui myös olevan osa kirjaa. 

Tutut paikat, kauppakeskukset ja raflat vaan lisäsi kirjan viihtyvyyttä. 

 

Ihailen päähenkilön tapaa mennä eteenpäin elämässä. Sydän on särkynyt, mutta hän vaan porskuttaa. 

Opiskeluelämä on sivuosassa tässä ja keskitytään nimenomaan marraskuusta selviämiseen! 

 

Kuuntelin tämän kesällä äänikirjana Storytelistä ja päätin jo silloin, että ostan tämän itselle e-kirjaksi ja teen blogitekstin just marraskuun ekaan päivään. 

 

Annan kirjalle viisi tähteä ja suosittelen Kaikille jotka haluaa piristystä marraskuuhunsa. 

 

Laitan tähän vielä kirjassa olleen aivan upean runon. 

 

 

"Minä vastaan marraskuu,

en aio pimeydelle antautuu

Otan asenteen uuden,

annan kaamokselle

mahdollisuuden.

Aion kuunnella hyvää jazzii

ja katsella töllöstä kiekkomatsii.

Lähde mukaan säkin tähän,

piristetään toisiamme ees vähän."

Lucinda Riley: Auroran salaisuus

 

 

 

 

Lucinda Riley - Auroran salaisuus 

 

Bazar 2022

SUOMENTAJA
Hilkka Pekkanen
KANSI
Laura Noponen
ALKUTEOS
The Girl on the Cliff 

ISBN
9789523763616

 

Sydämeen asettuva sukupolvien kudelma.
Rakastetun Lucinda Rileyn romaani Auroran salaisuus kuljettaa lukijansa Irlannin jylhille rannoille ja punoo upeasti yhteen kahden suvun salaisuudet.
Jylhät rantakalliot Irlannin West Corkissa ovat antaneet ja ottaneet paljon. Eräänä talvisena päivänä New Yorkin taakseen jättänyt kuvanveistäjä Grania Ryan kohtaa rannalla nuoren punatukkaisen tytön. Lapsi on läheisen Dunworley Housen yksinäinen, äitiään sureva Aurora Lisle. Kohtaaminen Auroran kanssa muuttaa synnyinseudulleen palanneen Granian elämän lopullisesti.
Salaperäinen Aurora vetää Graniaa puoleensa magneetin lailla. Tyttö tuntuu olevan läsnä kaikkialla. Kun Auroran leski-isä pyytää Graniaa veistämään tyttärensä muotokuvan, kohtaa Grania yllättäen oman äitinsä vastustuksen. Ryanien ja Lislejen sukujen historiat ovat kietoutuneet erottamattomasti ja kipeästi yhteen jo vuosisadan ajan. Aurora on kuin avain salaisuuksien lippaaseen.
Auroran salaisuus vie lukijan Lucinda Rileylle itselleen rakkaisiin maisemiin. Mystistä tunnelmaa kantavassa romaanissa sukusalaisuudet kuljettavat myös Edwardin ajan Lontooseen sekä nykyajan Manhattanille.

 

Kiitos arvostelukappaleesta!

 

Odotin tätä kirjaa ja kohkasin tästä lähipiirilleni. 

Kirja julkaistiin syyskuisena perjantaina ja odotin vuorokauden vaihtumista, jotta pääsen uppoutumaan tarinaan. 

Elisakirja pelasti tässä, koska siellä tämä teos oli kuunneltavissa heti vuorokauden vaihduttua. 

Muihin palveluihin se tuli kuunteluun vasta aamulla. 

Elisakirja ei petä koskaan! Olen joidenkin muidenkin teosten kohdalla huomannut, että sinne ne saapuu ensteks! 

 

Aloitin kirjan kuuntelun silloin yöllä. Tai kuuntelun ja kuuntelun. Fiilistelin myös aiemmin illalla ollutta Lost in Music keikkaa, jossa esiintyi Anna Järvinen, Lyyti ja aina niin upea Yona. 

 

Arvostelukappaleen eli e-kirjaversion sain perjantaina päivällä ja siirryin sitä lukemaan. 

 

Olen nyt tässä vajaassa kuukaudessa sekä lukenut kirjan e-kirjana, että kuunnellut sen omakustanteisesti Storytelistä. 

 

Ensimmäinen adjektiivi kuvaamaan tätä teosta on: Ärsyttää! 

 

Pitäisi varmaan pitää taukoa lukemisesta, jotta stoorit maistuisivat! 

Ei minua jaksa kiinnostaa kuinka huono naisen asema oli vuosia sitten ja ja ja...... 

 

Jotenkin tuntuu, että kirjat ovat varmasti hyviä, mutta hetket vääriä. 

 

Tässä on ne tyypilliset elementit Rileylle; liikutaan kahdessa aikatasossa, on hylätty lapsi, pitkään säilytetty salaisuus, matkustellaan ja kirjalla on mittaa niinkuin sillä kuuluisalla nälkävuodella! 

Vähempikin sivumäärä olisi riittänyt tämän tarinan kerrontaan. 

 

Kummallakaan lukukerralla en muodostanut minkäänlaista suhdetta näihin henkilöihin. 

Odotin vain kirjan loppuvan. 

 

Annan kirjalle kaksi tähteä. 

Tämä on taattua laatua. Minä en vain lämmennyt millekään. Kahdesta lukukerrasta huolimatta en löydä oikein mitään sanottavaa. 

Odotan Seitsemän sisarta-sarjan päätöstä. Nämä yksittäiset teokset eivät vain uppoa minuun. Silti ne on aina pakko lukea.

Helsingin kirjamessut 2021: Fiiliksiä & viiltävää analyysia

 

 

 

Tässä ajatuksia ja tunnelmia Helsingin kirjamessut 2021 tapahtumasta, jossa olin akreditoituneena eli medianedustajana ilmaisella lipulla. Kiitos tästä mahdollisuudesta järjestäjälle. 

Seurasin tapahtumaa streamina kotitoimistoltani. Koronan vuoksi en vieläkään liikuskele kuin pakon edessä ja totesin, etten kaikesta huolimatta nyt lähde livenä paikan päälle messuhumua ihmettelemään. 

Tämän neljän päivän intensiivisen rupeaman eli keskittymisen jälkeen sanon vain, että onneksi Kirjamessut on vain kerran syksyssä, joulu sentään joka vuosi. 

Tämä on lainattu legendaarisesta The Joulukalenterista, jossa sanotaan, että Joulu on kerran vuodessa. Isänpäivä joka syksy. Jos nyt oikein muistan tämän sanonnan. 

Mietin myös kuinka paljon olisin livenä messuilla käynnistä saanut irti. On nimittäin helpompi keskittyä haastattelun kuuntelemiseen streamin äärellä kuin satojen ihmisten keskellä. Pohdin kuinka paljon ja miten tuotteliasta tekstiä olisin saanut aikaan jos olisin seurannut tämän määrän infoa paikan päällä, koska nykyään en luultavasti välttämättä kykenisi livetilanteessa tekemään muistiinpanoja. Minun tulisi näet samaan aikaan myös seurata haastattelua ja kuunnella mitä puhelimen ruudunlukuohjelma puhelee kirjoittaessani. Toki tähän ratkaisu on puhelimeen liitettävä pistenäyttö, jonka avulla voisin näytöstä siis kyseisen kapistuksen mallista riippuen kirjoittaa pistekirjoitusnäppäimistöllä. Enkä näin ollen joutuisi kuuntelemaan puhelimen ruudunlukijaa ja voisin näin ollen referoida haastattelua itselle muistiin ja keskittyä molempiin. Eli haastattelun seuraamiseen ja muistiinpanojen tekemiseen. Pistenäytöllä puhelimen käyttö mahdollistaa sen, että puhelimen puheohjelman tai siis ruudunlkuohjelman voi hiljentää ja systeemit toimii tällä sokeiden ihmisten omalla salakielisellä kirjoituksella. Jos siis joskus olisi tilanne, että täytyis livetilanteessa tulevia blogitekstejä varten hahmotella asioita. 

Nämä on luonnollisestikin sellaisia asioita, jotka joudun itse miettimään ja mahdollistamaan käytännöt, koska kukaan muu ei sitä tee. 

Tämä tuli mieleeni kun törmäsin messujen kuvien osalta mielenkiintoiseen saavutettavuus ongelmaan. 

On aina aivan valtavan lumoavaa mennä kirjan kustantajan tai minkä tahansa instanssin nettisivuilta löytyvään mediapankkiin ja joko löytää haluamansa valokuva tai valokuvat ja/tai olla löytämättä. Mediapankkia tehdessä ei yleensä olla ajateltu, että sitä käyttää joku joka ei näe mitä kussakin kuvassa on. Tämä kertoo vain siitä kuinka järkyttävä määrä meitsillä on ns. Lasikattoja rikottavaksi kun haluan pärjätä blogimaailmassa kaikin tavoin.  

En rasita teitä enää teknisellä hölinällä vaan nyt pääsette mukanani Kirjaviin maailmoihin. 

Ohjelmaa lähetettiin kahdelta lavalta suorana ja tallenteet ovat myös katsottavissa marraskuun loppuun saakka jos on ostanut maksullisen lipun. 

Esiintymislavojahan messuilla oli 15 ja mietinkin kuinka vaikeaa olisi ollut siitä tarjonnasta tehdä valintoja mitä kaikkea katsoo jos olisin ollut livenä paikalla. 

Runsaudenpula ohjelman suhteen. En tiedä vaikuttiko ohjelman määrään se, ettei messuja viime vuonna järjestetty livenä. Niin nyt oli tällainen megalomaaninen tarjonta. 

Listaan tähän ensin Senaatintorin ohjelman päiväkohtaisesti siltä osin kun itse olen haastattelut seurannut ja sen jälkeen Töölönlahti lavan osalta samoin. 

Esittelytekstit on kopioitu suoraan messujen sivuilta ja kuvat ovat messujen mediapankista. 

Pahoittelut tekstin muotoilun ongelmista: sillä en tiedä kuinka onnistuisin ruudunlukijalla tekemään väliotsikot, jotta tätä olis helpompaa lukea. 

Tulisi muutenkin säätää blogia niin, että mobiililaitteella luku olisi helpompaa. Saan tästä aika-ajoin muistutuksen sähköpostiin, mutta kerroin aiemmassa tekstissä siitä miksen pysty asiaa korjaamaan. Näkevälle se on muutama hiiren klikkaus, ruudunlukijan käyttäjälle pahimmassa tapauksessa mahdottomuus. 

Jos kiinnostaa ja Sinulta löytyy Taitoa ja Teknistä osaamista. Niin Tervetuloa näkeväksi avuksi blogi teamiini! Yhteyden saa sähköpostilla jos Niikseen tulee. 

 

Torstai 28.10.2021. Senaatintori 

Ukkoshuilu

Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Sinisalo Johanna
Kauan sitten, kaukana täältä, joku puhalsi kiviseen putkeen. Oliko sattumaa, että juuri silloin nousi myrsky? Johanna Sinisalo rakentaa jälleen mestarillisesti maailman, jossa tuttu muuttuu oudoksi.

Päätin katsoa tämän haastattelun, koska tuosta kuvaustekstistä mieleeni tuli rakastamani panhuilun soundi, sekä Ylen vuosikausia lähettämän Knalli ja sateenvarjo-sarjan jakso nimeltä Ilmojenvaltiaat, jossa puututaan vallitsevaan säähän muuttamalla se säähallintalaitteen avulla halutunlaiseksi. 

Johanna Sinisalo on niitä kirjailijoita, joiden kohdalla tulee tunnelma, että hänen teoksiaan tulisi kyetä syvällisesti ymmärtämään. Minua on myös arvosteltu siitä, etten ole lukenut hänen kirjojaan juuri sinä arvosteluhetkenä. Nykyään tilanne on toinen sillä olen lukenut teoksen, jonka nimeä en saa mieleeni. Se taisi voittaa joku vuosi sitten jonkun kilpailun dekkarin hengessä. 

Olen siis sivistymätön ihminen ja täysin ala-arvoinen kun en ymmärrä ko. kirjailijan luomaa taidetta. Näin siis olen ymmärtänyt minulle sanotun tarkoitetun. 

Tässä haastattelussa puhuttiin säästä ja tietenkin kirjasta. En voi paljastaa enempää, koska en halua spoilata. 

 

Pakko kuitenkin laittaa tähän yksi upea kappale, jossa panhuilu soi kauniisti. 

 

Cusco - Montezuma 

 

 

 

Punainen planeetta

 

Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Tola Joonatan
Joonatan saa puhelun Pohjois-Karjalaan: isoäiti vetelee viimeisiään. Joonatan pakkaa autoon isänsä sotakypärän ja ajaa isoäidin luo Töölöön. Isoäiti luulee poikansa Mikon saapuneen. Joonatan muistuttaa Mikon kuolleen ja kysyy, mitä isoäiti muistaa pojastaan. Isoäiti ei halua muistella. Joonatan alkaa tutkia ja kirjoittaa omaa ihmeellistä elämäntarinaansa. Joonatan Tolan esikoisromaani isästä on kaunokirjallinen sähköisku suoraan aivoihin. 

Haastattelun alkaessa mietin, että eikö tässä pitänyt miestä haastatella tai miesoletettua. Tajusin kuitenkin äänessä olevan haastattelijan ja kun minulle selvisi kuka on kuka niin seurasin haastattelua suurella mielenkiinnolla. 

En ole lukenut tätä teosta, mutta tuntuu että se on jatkuvasti esillä jossain. Olen vältellyt kirjan lukemista siksi, että jatkuva esillä olo ärrrsyttää ja vaikuttaa itseeni siten, että kiinnostus hiipuu. 

Tää haastattelu oli kuitenkin innostava ja sai ajatukseni muuttumaan. 

Kirjailijan taito olla läsnä hetkessä ja puhua omasta taiteestaan ja suvusta teki vaikutuksen. 

 

 

Silta yli vuosien 

Järjestäjä
Siltala
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Brander Juhani
Romaani vallasta, rahasta, isien synneistä ja hajottavasta rakkaudesta. Sukupolviromaani seuraa pankkiiriperheen pojan silmin 1980-luvun nousukauden kultaisia vuosia ja rajua putoamista 1990-luvun lamaan.

Tämä oli haastattelu, jota minun ei alunperin pitänyt kuunnella laisinkaan. Messujen ohjelma soljui kuitenkin eteenpäin samaan aikaan kun tein hyvin arkisia askareita ja tämän haastattelun kohtaloksi koitui soida taustalla. 

En ollut kuullut tästä kirjasta aiemmin. Haastattelun seurattuani totesin tämän mahdollisesti päätyvän lukemattomien kirjojen lukemattomien listaani. 

Kiinnitin huomiota kirjailijan sanoessa, että tytöt toipuu ensirakkaudesta helpommin kuin pojat. 

Haluisin tietää missä näin sanotaan? Riippuu keltä kysyy niin vastaus saattaa olla, ettei Annukka ole toipunut omastaan viäkään, mutta sitäpä ei kysytä keltään. 

Taiteen tehtävä on herättää tunteita ja samaistuttavuutta, joten kuka sanoo sen olevan väärin jos tuon ensirakkaus toipumis kommentin vuoksi luen tämän kirjan? 

Taivaallinen vastaanotto

Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Viikilä Jukka
Finlandia-voittajan odotettu toinen romaani on kuriton kertomus yksinäisyydestä, hengenvaarallisesta sairaudesta ja romaanin vastaanotosta.

 

Kun törmäsin tähän kirjaan ekaa kertaa niin nimestä ajattelin sen kertovan siitä kuinka kuoleman jälkeen päädytään sinne mihkä kukanenkin mielestään päätyy ja kirjan kertovan minkälaista siellä on ikäänkuin rajatilakokemuksen kautta. 

En ole lukenut Akvarellejä Engelin kaupungista. Täällä Taivaallisella vastaanotolla ajattelin kuitenkin käväistä. 

 

 

Vihreä sali 

Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Kähkönen Sirpa
Mitä unelmien murskautumisesta seuraa? Väkevä tarina vie 1960-luvun Kuopiosta aina 1910-luvun Pietariin. Nuoret etsivät omaa paikkaansa. Miksi on helpompaa valloittaa avaruus kuin rakastaa toista ihmistä? Rakastettu Kuopio-sarja jatkuu.

Tätä kuunnellessa häpesin omaa blogi tekstiäni tästä kirjasta. Koin olevani täysi idiootti kun en voinut yhtyä haastateltavan mielipiteeseen kirjan kielestä, upeasta kuvauksesta ja niin edelleen. 

Olen kuullut sanottavan, että minusta huomaa sen että luen paljon. Herää kysymys, että mistäköhän sen huomaa kun en ymmärrä yhtä Suomen arvostetuimpaa kirjailijaa tai hänen teoksiaan. 

Kirja nimeltään Lasihelmipeli taitaa olla ns. Korkeakirjallisuutta. Kyseistä teosta en ole lukenut, joten voidaan kai aiheellisesti kysyä voinko olla lukijana ja kirjoista keskustelevana ihmisenä uskottava. 

Voin esittää vastakysymyksen: Miksi pitäisi lukea sellaista mitä ei ymmärrä ja vielä esittää pitävänsä siitä? 

Oma ajatus on, etten taida kuulua kirjallisuuden harrastajain eliittiin. 

Helsingin Sanomat: Tolkienin tulkkina – Tarina Sormusten herran suomentamisesta

Järjestäjä
SKS Kirjat
Teemat
Fantasia, Kääntäminen
Esiintyjät
Juva Kersti
Kuinka Taru sormusten herrasta kääntyi suomeksi? Maamme huomattavimpiin suomentajiin kuuluva Kersti Juva sai Tolkienin klassikon käännettäväkseen vain 23-vuotiaana aloittelijana. Muun muassa örkki-sanan keksinyt Juva jätti käännöstyöllään lähtemättömän vaikutuksen suomen kieleen.

12 vuotta sitten eräänä lokakuisena viikonloppuna, jolloin luulin olevani Ystävien seurassa koin tunteen, että minua pidetään mistään mitään ymmärtämättömänä kun en ole lukenut Taru sormustenherraa. Se kuuluu niihin teoksiin, joista itse ajattelen, että niitä tulisi jotenkin paremmin ymmärtää. 

Mulle riittää kirjallisuudessa ihan tämä real life. Fantasiamaailma ei vaan ole mun juttu. En aio kokea huonommuutta siitäkään asiasta enää yhtään. 

En tajua mikä Tolkienin kirjoissa on se juttu ja suomennettaessa nyt yleensäkin välillä varmaan keksitään sanoja. Örkki sana on tuttu, mutta ei se minuun vaikutusta tee, että se on keksitty näitä kirjoja suomennettaessa. 

Katsoin tämän haastattelun, koska en ole voinut välttyä Kersti Juvan suomentamien kirjojen lukemiselta tai kuunnelmien kuuntelemiselta. Hän on kääntänyt sitä jo mainitsemaani Knalli ja sateenvarjo-sarjaa. 

Haastattelu kannattaa katsoa, koska siinä tulee esille asioita, joita en Juvasta tiennyt. 

Näkijä

Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Mustonen Enni
Näkijä vie lukijansa niin Tuntemattoman sotilaan joukkueteltoille kuin 20th Century Foxin studiokaupungin loisteliaisiin lavasteisiin. Enni Mustosen menestyssarja jatkuu!

Tämä oli yksi suuresti odottamistani haastatteluista, vaikka Näkijä olikin minulle suuri pettymys kirjana. Olihan se hyvin kirjoitettu, mutta lukiessa tuli sellainen olo, että kirja on ollut pakko kirjoittaa, koska sarja on myynyt niin hyvin, että mitäpä sitä nyt menestysreseptiä vaihtamaan. 

Sarjan viimeinen osa ilmestyy ensi vuonna ja sen jälkeen on luvassa jotain aivan muuta. Ilmeisesti aloitetaan 1700-luvulta. Tämän enempää en tiedä. 

Haastattelua olisi voinut kuunnella pidempäänkin. Niin eläväinen tapa kirjailijalla on kertoa juttunsa. 

Olen kirjoittanut Enni Mustosesta täällä . 

 

 

Perjantai 29.10.2021. 

Tarja Kulho - Lomille lompsis

Järjestäjä
WSOY
Teemat
Huumori
Esiintyjät
Noronen Paula
Suursuosion saanut Tarja Kulho viettää juhannuksensa mökillä. Räkkärimarketin kassa Tarja Kulho is bäck. Tai siis ei ole, Tarja on nyt lomalla mökillä, joten tutut ja tuntemattomat, ei tarvi sitten soitella. Paitsi jos on asiaa.

Oli niin nostalgista seurata tätä. Tuli mieleen Radiomafia ja 90-luku. 

Pakko kuitenkin sanoa, etten ole tykännyt kummastakaan Tarja Kulho-kirjasta. Niitä kuunnellessa on tullut sellainen olo, että on muka hauskaa ja rahastuksen makua. 

Haastattelu oli kyllä mielenkiintoinen ja toi uutta infoa. 

Hirvikaava

Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Tuomainen Antti, Oksanen Sofi
Rikos, rakkaus ja Suomen suurin hirvi. Selviääkö kaikesta matematiikalla? Henri Koskisesta kertovan trilogian oikeudet on myyty jo 10 maahan. Hirvikaava on sarjan toinen romaani. Haastattelijana Sofi Oksanen.

Jäniskerroin & Hirvikaava kuuluu niihin teoksiin, jotka on tarkoitus lukea. Vakuutusmatemaatikko vaikuttaa niin omaperäiseltä ammattikunnalta ja tästä porukasta olikin kiinnostavaa kuulla haastattelussa enemmän. 

On se vaan mahtavaa kuinka suomalainen kirjallisuus elää ja voi hyvin. Nykyään useita kirjailijoita käännetään suomesta muille kielille ja kirjojen oikeuksia myydään useisiin maihin kuin myös TV-sarja oikeuksia kirjoista. 

Arkkitehti Wivi Lönnin ura ja elämä

Järjestäjä
Werner Söderström Osakeyhtiö
Teemat
Elämäkerrat ja muistelmat, TIetokirjat, Yhteiskunta
Esiintyjät
Markkanen Kristiina, Virtanen Leena, Soininen Pirkko, Tuominen Taija
Olivia Mathilda "Wivi" Lönn (1872 –1966) oli Suomen ensimmäinen merkittävä naisarkkitehti ja lasikattojen murtaja. Markkasen ja Virtasen elämäkerta Wivi Lönn ja Hanna Parviainen sekä Soinisen romaani Valosta rakentuvat huoneet valottavat monipuolisesti ja lämmöllä Lönnin uraa ja kumppanuutta kauppaneuvos Hanna Parviaisen kanssa. Haastattelijana Taija Tuominen.

Valosta rakentuvat huoneet olen aloittanut kuuntelemaan useampaan kertaan ja tämä Wivi Lönn ja Hanna Parviainen meni lukulistalleni innostavan haastattelun myötä. 

Se on jotenkin käsittämätöntä ajatella, ettei niin kovin kauaa ole siitä kun naisen asema oli mikä oli. Nykyään kun saa tehä mitä haluaa.

 

 

Lauantai 30.10.2021. 

 

Samuli. Pimeydestä valoon 

Teemat
Elämäkerrat ja muistelmat, Musiikki, TIetokirjat
Esiintyjät
Edelmann Samuli, Lahtela Johannes
Samuli Edelmannin koskettava ja avoin tarina vie kuoleman porteilta takaisin elämään. Millainen on mies, joka on tuttu julkisuuden valokeilasta, menestyksekkäistä elokuvarooleistaan ja lukuisista hittibiiseistään? Ravisuttava teos on syntynyt kahden elämää nähneen miehen keskusteluiden pohjalta.

Olen lukenut tämän kirjan. Tosin en siksi, että erityisesti fanittaisin Edelmannia vaan siksi koska mielelläni luen elämäkertoja. 

Lukeminen kannatti sillä kirja toi vastauksen yhteen itseäni askarruttaneeseen asiaan. Teoksessa puhutaan rakkaudesta ja siitä kuinka rakastumisen tunne sekoittaa pään ja on niin kokonaisvaltainen. 

Olen itse mietttinyt olenko maailmassa ainoa, joka tuntee sen noin ja enpäs näemmä olekaan. 

Mulle rakastuminen on psykoosin kaltainen tila. Se tunne täyttää kaiken ja tulee se Crash! Boom! Bang! efekti, josta olen aiemmin kirjoittanut. 

Voimme todeta, että lukeminen kannattaa aina. Jos en olisi lukenut tätä kirjaa niin en tietäisi. 

Juha Roiha on hyvä haastattelija ja muistan kuunnelleeni aikoinaan Roihan kirja-nimistä ohjelmaa. 

En tykännyt haastattelun näytelmällisestä osuudesta, jossa Edelmann lausui Herman Hesseä. Se meni yli ymmärrykseni. 

 

Lyriikkakeskustelu: BEHM 

Esiintyjät
Behm Rita
Laulaja-lauluntekijä BEHM hurmasi koko Suomen Hei rakas -megahitillään. Debyyttialbumi Draaman kaari viehättää rikkoi ennätyksiä sekä sisälsi ajattomia rakkauslauluja. Miten monitaituri työstää kappaleitaan, ja mikä on niistä hänelle itselleen tärkein? Kirjamessujen lyriikkahaastatteluissa artistit kertovat kirjoitustyöstään. 

Tää oli mielenkiintoinen keskustelu. Puhuttiin häpeästä ja kuinka ei haluta olla vaivaksi kenellekään ja näin ollen pedataan hotellihuoneen sänky poistuttaessa. Eikä myöskään kerrota keikkamatkoilla, ettei technoa jaksaisi kuunnella, koska ei haluta olla vaivaksi. 

Tätä häpeämis tilitystä kuunnellessani minulle tuli mieleen tämä kappale, jonka suosittelen kuuntelemaan. 

Claire Richards - Shame on You

 

 

Lisäksi puhuttiin siitä mitä kirjoittaminen on antanut Behmille itselleen ja tätä osuutta kuunnellessa mietin sitä, ettei ihminen tule koskaan valmiiksi. Kaikki ollaan keskeneräisiä tavalla tai toisella, vaikka kuinka tehtäs omaa juttua.

 

 

Koiran työ 

Esiintyjät
Statovci Pajtim, Manner Ringa, Putro Samuli
Helsingin Kirjamessujen kutsuvieraat kirjailija Pajtim Statovci sekä laulaja-lauluntekijät Ringa Manner ja Samuli Putro esittävät yhteisteoksen Koiran työ. Esitys on luotu vuoden 2021 Helsingin Kirjamessuja varten ja sen mahdollistaa Suomen Messusäätiö.
 
 Esiintyjät: Pajtim Statovci, Ringa Manner, Samuli Putro

Tätä teosta en ymmärtänyt ollenkaan. Se etten tiedä miltä teos näytti visuaalisesti ei tee kokemuksestani arvottomampaa kuin niiden kokemus, jotka näki teoksen visuaalisen ilmeen. 

Kuunnellessani mietin paljonkohan tämän tekoon on käytetty työtunteja ja paljonko tekijöille maksettu näin huonosta teoksesta. 

Rakastan kissoja, nuita kehrääväisiä ja arvoituksellisia eläimiä. 

 

 

Sunnuntai 31.10.2021. 

 

Kaikki tämä valo 

 

Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Oranen Raija
Maalaistytön nousu pikkukaupungin näyttämöiltä maailman oopperalavoille on satumainen tarina. Anita Välkki oli kansainvälisesti tunnettu sopraano, joka valloitti maailman oopperalavat, mutta joutui vastoin tahtoaan jättämään uransa ja siirtymään opettajaksi. Raija Oranen, joka on kertonut taiten Suomen historiasta ja presidenteistä, kuvaa romaanissaan nyt ainutlaatuista taiteilijaa. 

Olen lukenut tämän kirjan ja ennen teokseen tarttumista Välkki ei nimenä sanonut minulle mitään. 

Olen aiemminkin puhunut siitä kuinka vaikeaa Orasen tekstiä on lukea, mutta koska hän on käsikirjoittanut upeita TV-sarjoja niin olihan tämä haastattelu pakko katsoo.

 

 

Torstai 28.10.2021. Töölönlahti 

 

 

Kustantajan haasteet ja valtit äänikirjojen kanssa

Järjestäjä
Aula & Co
Teemat
Kirjoittaminen ja kustantaminen
Esiintyjät
Aula Niko, Turunen Ari, Tuuva Harjanne
Äänikirjojen suosio on huipussaan. Mistä se johtuu? Millainen on hyvä äänikirja? Onko äänikirjojen kustantajilla tai jakelijoilla vielä jotain valtteja hihassaan?
 
 Keskustelun ensimmäisessä osassa Niko Aula (Aula & Co), Tuuva Harjanne (Storytel).
 Keskutelun toisessa vaiheessa Nora Varjama pohtii tietokirjailija Ari Turusen kanssa, mikä kirja ei sovi äänikirjaksi ja miksi sekä siitä, millaista on lukea äänikirjoja.

Tämä keskustelu sai minut taas raivon partaalle. 

1. Mikä tahansa kirja sopii äänikirjaksi.

2. Äänikirjoja ei vieläkään nähdä lukemisen muotona vaan ikäänkuin jonain irrallisena harrasteena. 

Älylaitteet vie aikaa, mutta äänikirjaa kuunnellessa voi vaan kuunnella, ei tarvitse tuijottaa näyttöä. 

Näitä äänikirja keskusteluja oli useita ja jossain tuli ilmi se, että mennäänkö kohti tilannetta, jossa lukija siis käytän kuuntelijasta lukija-sanaa. Eli että lukija voi valita kenen äänellä haluaa kirjansa lukea. Vai että onko valmis paketti parempi, että joku on valmiiksi miettinyt kuka kirjan lukee. 

Äänikirjoja on tehty Suomessa 1950-luvulta alkaen, joten uusi keksintö ne eivät ole.

 

 

 

Ratkaisematon 1−7 

Järjestäjä
Otava
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Backman Elina, Holmavuo Heidi
Ratkaisematon on äänikirjasarja, joka käsittelee selvittämättä jääneitä kotimaisia henkirikoksia. Sarjassa nostetaan esiin jo lähes unohdettuja tapauksia ja selvitetään, mitä tutkinnan kulisseissa on tapahtunut.

Olen kuunnellut tätä sarjaa Storytelistä ja tämän haastattelun myötä tajusin, että muutama osa odottaa kuuntelua, joten korjasin tilanteen. 

Truecrime on viime vuosina lyönyt leiville ja itse mietin onko se eettisesti oikein, että vanhoja tapauksia pengotaan vuosien päästä ja tehdään niistä viihdettä. 

Oli mielenkiintoista kuulla kuinka tätä sarjaa tehdään ja kumpi tekijöistä on hyvä milläkin osa-alueella. 

Onhan tämä huippukirjoittajien huipputyötä ja itsellä sarja on mennyt kuunteluun, koska olen sen Storytelistä löytänyt kätevästi. 

 

 

Perjantai 29.10.2021. 

 

Radio Suomipop – Suomalaisuuden Soundtrack – juhlakirja 20 v. 

Järjestäjä
Into, Supla
Teemat
Elämäkerrat ja muistelmat, Äänikirja, Musiikki
Esiintyjät
Terras Antto, Kuronen Sami
Vuonna 2001 eetterin valloittanut Radio Suomipop on ollut osana suomalaisten arkea ja juhlaa nyt jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Merkkivuotta juhlistetaan julkaisemalla Suomipopin historiikki yhtä monimuotoisena kuin kanava itse. Ylväs juhlakronikka saa rinnalleen uudenlaisella audiokonseptilla toteutetun kuunnelmallisen äänikirjan. Tämä mehukas uutuusformaatti päästää ääneen kanavan menneet ja nykyiset tähdet, joten kaikki tarinat tulevat varmasti kerrotuiksi juuri sellaisinaan kuin ne tapahtuivat.

Olen lukenut Antto Terraksen vai onko se Terrasin kirjoja aiemmin. Huumori kestää yhden tai kaksi kirjaa, mutta liika on liikaa. Stockmann Yard on hyvä kirja, jota voin suosittaa. 

Suomipop ei ole itselleni kanavana merkityksellinen. Se johtuu siitä, että mieluiten kuuntelen Yleä. Kaupallisista radioista jos jotakin on kuunneltava on valintani silloin radio Helsinki.

Suomipopin aloittamisen aikaan oma ykkös ja ainoa kanavani oli Radiomafia. 

Suomipop kanavana ei ole jättänyt itseeni jälkiä. Samat biisit päivästä ja vuodesta toiseen, tiettyjen levyfirmojen julkaisemaa musaa, sekä höyrypäistä hölinää. 

En itse jaksa kuunnella ohjelmaa, joiden tekijöillä ei ole koskaan mitään sanottavaa vaan puhutaan täysin turhanpäiväisiä juttuja. 

Jos joskus joudun pakosta kuulemaan vaikkapa nyt Suomipop tai Iskelmä tai mitä näitä muita onkaan kanavia. Niin mietin, että kuka oikeesti haluaa kuunnella näitä ihmisiä, jotka on äänessä ja että tätäkö ihmiset haluaa kuulla päivästä toiseen? 

Kirja ei ainakaan viä perjantaina ollut Storytelissä kuultavana. Luulen kuuntelevani sen ja taidan antaa yhden tähden jos sitäkään. 

 

 

Lauantai 30.10.2021. 

 

 

Keskustelusarja: Nyt puhutaan äänikirjoista!, 1. Kirjat ja kirja-ala

Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus, Yhteiskunta
Esiintyjät
Wärri Mari, Al-Ani Noora, Huhtamäki Ninja, Kunttu Noora
Mitä äänikirjabuumi merkitsee kirjalle ja kirja-alalle? Miten muutos vaikuttaa kirjaan tuotteena, ja millaisia uusia mahdollisuuksia ääniformaatti tarjoaa. Mitä tulevaisuuden kirja voisi kuulostaa? Paneelikeskustelussa Otavan liiketoimintapäällikkö Noora Al-Ani, Storytelin Pohjoismaiden sisältöstrategiajohtaja Mari Wärri ja podcast-asiantuntija Ninja Huhtamäki. Keskustelun juontaa Noora Kunttu.

 

Itseäni ärsyttää puhe siitä kuinka äänikirjat ovat olleet saatavilla vasta muutamia vuosia. Minä kun kuuntelin niitä jo 80-luvulla C-kaseteilta. 

 

 

Keskustelusarja: Nyt puhutaan äänikirjoista!, 2. Kirjailijat 

Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus, Yhteiskunta
Esiintyjät
Alasalmi Päivi, Lipasti Roope, Backman Elina, Pöyry Aleksi
Äänikirja formaattina voi tarjota kirjailijalle uusia mahdollisuuksia, uudenlaisia kirjoitusprojekteja ja tulonlähteitä. Millaista on kirjoittaa suoraan äänikirjaksi? Miten äänikirjabuumi vaikuttaa kirjailijan työhön? Paneelikeskustelussa kirjailijat Päivi Alasalmi, Elina Backman ja Roope Lipasti. Keskustelun juontaa Storytelin kustannuspäällikkö Aleksi Pöyry.

Tässä puhuttiin siitä kirjoitetaanko eri tavalla silloin kun kirjoitetaan ns. suoraan äänikirjaksi. Kirjoittaminen on silloin kuulemma kevyempää kun perinteistä kirjaa kirjoitettaessa. Mietin mitenkähän se käytännössä on kevyempää? Nimittäin tätäkin tekstiä tässä blogissa saattaa minun lisäksi lukea ruudunlukuohjelmaa käyttävä ihminen ja samalla tavalla minä tätä kirjoitan kuin mitä tahansa muutakin. En minä mieti sitä, että sopiiko tämä teksti ruudunlukijalla luettavaksi vai ei. 

Ainut mitä mietin on kuinka mielekästä näkevän on lukea tätä asettelujen ja sen suhteen kun ne väliotsikot puuttuu. 

Tässä haastattelussa tuotiin kerrankin esille se, että kun sanotaan paperisen kirjan olevan ainoa vaihtoehto, mutta entäs sitte kun ei nää lukee. 

Keskustelusarja: Nyt puhutaan äänikirjoista!, 3. Äänikirjojen lukijat

Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus, Yhteiskunta
Esiintyjät
Kamula Toni, Kudjoi Karoliina, Kunttu Noora
Äänikirjojen kasvavan suosion myötä hyviä lukijoita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Millaista äänikirjan lukijan työ on ja mitä hyvältä lukijalta vaaditaan? Haastattelussa äänikirjojen lukijat Karoliina Kudjoi ja Toni Kamula.

Hyvältä lukijalta vaaditaan ääntä, jota jaksaa kuunnella yli 60 tuntia putkeen. Tämä on oma mielipiteeni. Oli mielenkiintoista kuulla miten lukija valmistautuu lukemiseen, mitä saa ja ei saa syödä lukupäivänä ja omena auttaa aina. 

Keskustelusarja: Nyt puhutaan äänikirjoista!, 4. Kirjojen ystävät

Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus, Yhteiskunta
Esiintyjät
–
Yli 85 % Storytelin käyttäjistä kertoo kuluttavansa kirjallisuutta määrällisesti enemmän aloitettuaan äänikirjapalvelun käytön. Äänikirjat tuovat kirjallisuuden tilanteisiin, jossa ne eivät aikaisemmin voineet olla läsnä ja niiden ihmisten luo, jotka eivät aikaisemmin lukeneet. Tilastotietoa äänikirjojen kuuntelusta sekä äänikirjojen ystävien kertomuksia siitä, miten äänikirjat ovat vaikuttaneet heidän arkeensa.

Tätä kuunnellessa mietin miksei haastateltavaksi oikeasti otettu ihmisiä, joilla on vuosikymmenten kokemus äänikirjoista? Minkä vuoksi vammaisia ihmisiä ei oikeasti haastatella ikinä missään? Paitsi jos he tekevät jotain suurta. 

Pride kuukausi on joka vuosi mut milloin vammaiset alkaa mekastamaan omasta olemassaolostaan samanlaisella voluumilla?

Sydänjää

Järjestäjä
–
Teemat
Englanninkielinen ohjelma, Äänikirja, Kansainvälinen kirjailija, Romaani
Esiintyjät
Läckberg Camilla, Kunttu Noora
Mitä ihmiselle tapahtuu eristyksessä? Minkä arvoista elämä on ilman yhteyttä toisiin ihmisiin? Onko mahdollista rakastua, vaikka rakkaus uhkaisi henkeä? Dekkarikuningatar Camilla Läckbergin ja näyttelijä Alexander Karimin Storytel Original -äänikirja Sydänjää on pakahduttava rakkaustarina pandemian keskeltä. Tarina nähdään myös elokuvana Elisa Viihde Viaplaylla. Haastattelussa Camilla Läckberg.

Onneksi tämä oli englanniksi eikä ruotsiksi. 

Olen lukenut Sydänjään ja se oli mielestäni yksi turhimmista kirjoista koskaan. 

Haastattelun katsoin koska oli mahdollisuus. 

 

 

Sunnuntai 31.10.2021. 

 

Talo maailman reunalla 

Järjestäjä
WSOY
Teemat
Yhteiskunta
Esiintyjät
Rämö Satu
Talo maailman reunalla on hurja ja hykerryttävä kertomus Islannin syrjäisimpään kolkkaan muuttaneen perheen ei niin tavallisesta arjesta yhden arktisen vuodenkierron aikana.

Haastattelun alkaessa mietin jaksanko kuunnella näin neljäntenä päivänä enää ainuttakaan ja että mitä lisää haastattelu voisi antaa. Olen lukenut kirjan ja onneksi kuuntelin tämän haastiksen sillä kuin vastauksena ajatuksiini tässä tuli ilmi asioita, joita kirjassa ei ollut. 

Suosittelen kirjaa kaikille. Islanti on niin omanlaisensa jääpalanen. 

Paratiisi vai helvetti

Järjestäjä
Otava
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Jyrinki Samuel
Häpeä ja syyllisyys omasta miehuudesta ja seksuaalisuudesta näkyvät Samuel Jyringin elämän kaikilla osa-alueilla. Hän yrittää olla oikeanlainen mies ja hyvä uskovainen. Salaisuus, jota hänen vaimonsakaan ei tiedä, ajaa hänet lopulliseen romahdukseen. Peloista huolimatta todellinen minuus on paljastettava.

        

Suosittelen katsomaan haastattelun sekä lukemaan kirjan. 

Tekemäni arvion kirjasta voi lukea tästä. 

Tuo teksti on blogin neljänneksi luetuin kautta aikain.

 

Kiitos järjestäjille lipuista, oikeudesta käyttää kuvia, kuvaajille kuvista, esiintyjille, sekä tekniikan väelle. 

 

Ensi vuonna näemme ehkä livenä ja toivottavasti silloin edes osa tapahtumasta streamataan. 

Oli ilo olla. <3

Katja Kärki: Jumalan huone

 

 

 

 

Katja Kärki - Jumalan huone 

 

Bazar 2019 

 

Äänikirjan ISBN
9789522797070

 

 LUKIJA
Pihla Pohjolainen
KANSI
Sanna-Reeta Meilahti

 

 Kesto
13 t 57 min

 

Elisakirja & Storytel 

 

 

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi
Katja Kärjen Jumalan huone on ravisteleva esikoisromaani suvun vaietuista traumoista.
Hyvästi koko perkeleen suku! Elsa on päättänyt lähteä kodistaan ja omistaa koko elämänsä synnin tekemiselle. On lähdettävä, sillä ahdasmielisen suvun mielestä Elsa on aivan liikaa kaikkea. Pinkkiä siilitukkaa ei saa survottua siihen muottiin, johon nuoren naisen pitäisi mahtua. Hyvästi isä ja äiti, hyvästi pikkusisko ja etuoikeutetut veljet! Elsa maksaa kuskille setelillä ja istuu tyhjälle ikkunapaikalle bussin keskiosaan.
Katja Kärjen Jumalan huone kertoo kolmen naisen kautta pohjoiskarjalaisen Martikaisen suvun tarinan 1930-luvulta nykyaikaan. Suvun kaapeissa piilotellaan rumia luurankoja, tekoja, joita ei voi antaa anteeksi ja joista ei puhuta, mutta jotka koko ajan äänettömästi huutavat olemassaoloaan piinatessaan jokaisen mieltä. Kärjen monisärmäisessä esikoisteoksessa kuuluu vahvan ja vivahteikkaan kertojan ääni, joka herättää pohtimaan naiseutta, menneiden sukupolvien selviytymistä ja anteeksiantoa.

 

 

 

Rakastan tätä kirjaa. Niin kaunista kieltä, sujuvaa ja vetävää kerrontaa. 

Kirjassa on useampi kertoja, joiden elämää ja näkökulmia tapahtumiin tuodaan esiin aina 1930-luvulta vuoteen 2009. 

Henkilöistä itselle läheisimmäksi muodostui Elsa. Rakastin tätä henkilöä valtavasti. On niin paljon samaistumispintaa ja samoja ajatuksia. 

Ensinnäkin ollaan samaa vuosikertaa, tunnistan tunteen siitä, että kun pikku paikkakunnalta lähdet/pääset pois niin päätät, ettet palaa enää koskaan, sekä haluat hyvästellä koko perkeleen suvun. 

Oli aivan valtavan ihanaa seurata Elsan eri vaiheita ja elämän käänteitä. 

Barbie leikeissä puhutaan ja ihaillaan Spice Girlsejä. 90-luvulla kyseistä porukkaa tuli itekin kuunneltua ja silloin sitä luuli, että kaikkihan nyt niin tekee. 

Täysi-ikäisenä festareilla nautitaan elämästä, päädytään lehteen ja vähät siitä, että porukat näkee, eivätkä tykkää. Tämä siis Elsan elämästä, ei omastani. 

Ylioppilasjuhlissaan Elsa tanssii senkin edestä kun lapsena ei saanut ja päätyy sänkyyn opettajan kanssa. 

Jyväskylässä opiskelun ja elämisen vaiheita seuraillessani mietin omaa elämääni samoilta vuosilta kuin kirjassa on. Tosin ite en päätyny bändiin solistiksi, mutta päämäärätön oleilu baareissa, joista jatkoille milloin mihinkin ja sen miettiminen, että tätäkö tää elämä sitten vaan onkin kuulostaa kovin tutulta. 

Elsalla on aivan upea syntilista, josta toteuttaa kohdan kerrallaan. Abortin tehdessä listaan lisätään vielä tappaminenkin ja kivan tytön kämpille päädyttyä vielä homoseksuaalisuuskin. 

Tää kaikki ois voinut tapahtua itselle. Kuvaus kirjassa on niin elävää, että lukiessa ajattelee tämän kaiken voivan olla totta. 

Ite en oo kirjassa mainitunlaisesta taustasta lähtöisin. Niin maailmaan ja aikuiseen elämään sopeutuminen on silti ollut saman tyyppistä hapuilua kuin Elsalla. 

Kirjan toinen mielenkiintoinen henkilö oli Maria, joka myös Elsan kummi. 

Marian vaiheita seurataan 60-luvulta alkaen, jolloin tapahtuu paljon heidän suvussaan ja tapahtumat selviävät vasta kirjan edetessä. On valheita ja salaisuuksia. 

Kirjalle toivoisin jatkoa, mutta sitä tuskin on luvassa. 

Kuulin kirjasta ensimmäisen kerran ystävältä, joka oli löytänyt sen kirjaston uutuuksia selaillessaan. Kun itse koetin etsiä kirjaa samaisesta kirjastosta niin en hakusanoilla löytänyt ja minulle vastattiin, ettei kyseistä kirjaa ole heidän valikoimissaan. Ihmeteltiin miten toinen löytää mut itse en. 

Ostin äänikirjan Elisakirjasta ja kuuntelin talvisena viikonloppuna ja nautin valtavasti. Muutamia viikkoja kuuntelusta kävin myös eräässä paikallisessa kirjakaupassa, jossa itse kirjailija oli vieraana ja signeeraamassa kirjoja. Harmittaa, etten ostanut kirjaa fyysisenä kirjana silloin. 

Itsellä on vaan se ajatus, että artisteja, kirjailijoita tai mitäkä fanitan niin en kykene heitä livenä lähestymään. 

Tänä viikonloppuna vesisateen piiskatessa maata, syksyisen fiiliksen vallatessa mieltä ja ajatuksen otanko ruuan kanssa lasillisen punaviiniä vaiko enkö. Niin kuuntelin kirjan uudestaan Storytelistä. Viihdyin kirjan seurassa yhtä hyvin ellen jopa paremmin kuin silloin ekalla kerralla noin 2.5 vuotta aiemmin. 

Mietin myös kirjoitanko tästä kirjasta vai en. 

Annan kirjalle 5 tähteä. Opin kirjasta myös sen, että Lumikki juo omenasiideriä. 

Elsa tuli mieleeni kun kuulin eilen tämän biisin. 

 

Pyhä Erika 

Leena Lehtolainen: Ilvesvaara

 

 

 

Leena Lehtolainen - Ilvesvaara 

Tammi 2021 

ISBN
9789520427740 

Lukija:  Krista Putkonen-Örn

Kesto: 10 h 55 min

Räväkkä ja aina toimintaan valmis henkivartija Hilja Ilveskero on jälleen täällä!
Henkivartija Hilja Ilveskero palkataan superrikkaiden salaiseen luontolomakeskukseen Itä-Lappiin. Paikan omistaja pelkää pahimman turvallisuusuhan tulevan talon sisältä.

Saapuessaan Ilvesvaaraan Hilja saa huomata, ettei kyseessä ole aivan tavallinen kylpylähotelli vaan ylellinen teemapuisto, jonne on pääsy vain kahdeksalla vieraalla kerrallaan ja jossa villieläimet vaeltavat vapaana. Pian paikalle ilmestyy myös miljonääri Aku Rautio. Mies on Hiljalle entuudestaan tuttu, sillä tämä on viettänyt hänen kanssaan yhden kiihkeän yön. Kun Aku sitten katoaa salaperäisesti, jokainen lomakeskuksessa olija joutuu epäilyksen alaiseksi, mukaan lukien Hilja. Miksi Akun vaimo ei tahdo ilmoittaa katoamisesta poliisille? Miksi niin moni Ilvesvaarassa tunsi Akun?

Leena Lehtolaisen viides Hilja Ilveskero -romaani on tiheätunnelmainen suljetun paikan mysteeri, joka näyttää, etteivät edes hulppeat puitteet ja uusin teknologia pysty suojelemaan ihmistä arvaamattomalta luonnolta.

 

 

Olipa hauskaa palata Hiljan maailmaan viiden vuoden tauon jälkeen. Huomasin Storytelissä joskus alku kesästä, että heinäkuussa tää kirja tulee. Lisäsin sen hyllyyn ja unohin. Kunnes uutuuksia tänään selatessa tajusin, että sehän julkaistaankin jo.
Kuuntelin kirjan yhdeltä istumalta. Se kertoo jo kirjasta aika paljon. Unohin hetkeks Koronan ja sen, että tänään ehkä tulee tieto miten käy elokuisten tapahtumien järjestämisen.
Pidin valtavasti edeltävästä osasta Tiikerinsilmästä, joka on julkaistu vuonna 2016. Se oli kanssa yhdeltä istumalta kuultava.
Ilvesvaarassa ollaan Lapissa ja heti alku lehdiltä tai pitäskö äänikirjan tapauksessa sanoa minuuteilta tiesin, että tulisin pitämään tästäkin kirjasta valtavasti. Päätin lukea sarjan aiemmat osat uudestaan, koska en paljoa muista niistä.
Kirjan maisema ja luontokuvaukset ovat hengästyttävän hienoja. Hiljan saapuessa majapaikkaansa Lappiin pystyin hyvin kuvittelemaan miljöön ja se sai haaveilemaan hetkistä luonnossa kaukana kaikesta. Kirjan kaltainen maisema ja tuo majoituskompleksi olisi hieno toteutuessaan.
Näkevät käyttävät sanontaa nähdä sielunsilmin. Mietin mikä voisi olla vastaavanlainen ilmaisu kun ei näe.

Kirjan asetelmasta tulee mieleen pari kirjaa, joiden nimiä en saa millään mieleeni. Toisessa kirjassa on nainen, joka tulee lastenhoitajaksi taloon, jossa on hyödynnetty kaikenlaista tekoälyä. Kirjan lopussa käy ilmi, että hän on esiintynyt väärällä nimellä yms.
Toisessa kirjassa päähenkilöllä on valtavasti käytössä tekniikkaa. Olisko kirjan nimi ollut äänet. Nää molemmat kirjat on muutamien viime vuosien aikana ilmestyneet suomeksi.

Tässä Hiljalle neuvotaan talon järjestelmät ja hän löytääkin sieltä pari valvontakameraa, joiden toiminta ei hänelle näy, vaikka pitäisi, koska hän vastaa turvallisuudesta.

Kaikenlaista tapahtuu ennenkuin vyyhti alkaa selvitä. Kuka oli töissä kenellekin ja kenellä oli yhteyksiä mihinkin ja miksi tämä kaikki?

Mukana kirjassa on tietysti myös ilveksiä ja koska kissaeläimet on mielestäni maailman parhaita ystäviä niin tämä näihin kirjoihin ujutettu kissamaisuus tuo niihin oman viehätyksensä.
Eilen oli ymmärtääkseni kansainvälinen tiikeripäivä tai olisko ollut maailman. Kehrääköhän tiikerit ja jos kehräävät niin miltähän se kuulostaa?

Tiikereistä ilveksiin.

Suosittelen kirjaa jos kaipaa vetävää kerrontaa, jännitystä, tykkää luonnosta ja mysteereistä sekä tietenkin kissaelläimistä.
Ihailen kirjailijan tapaa kertoa ja annan kirjalle tähtiä 5/5.

Hieman on taidot ruosteessa ja kirjasta jäi enempi upea kokemus ja fiilis kuin, että osaisin sen kummemmin sitä luonnehtia.

Äänikirjan kuuntelin Storytelistä. Lukija Krista Putkonen-Örn ja kesto reilut 10 h. 

Kirjan julkkareita vietetään ensi viikolla virtuaalisesti. Mukaan pääset tästä .

 

 

Kannattaa seurailla blogia. Ensi viikolla samaan aikaan esittelen tulevan kirjasyksyn tapahtumia.

Keep on touch!

Samuel Jyrinki: Paratiisi vai helvetti

 

 

 

Samuel Jyrinki - Paratiisi vai helvetti

Otava 2021

Lukija:
Mikko Toiviainen
ISBN:
9789511395263

 

Poikkeuksellisen avoin omaelämäkerrallinen teos avaa kurkistusikkunan kahteen vähemmistöön ja auttaa ymmärtämään niiden sisäistä maailmaa.

Häpeä ja syyllisyys omasta miehuudesta ja seksuaalisuudesta kietovat lonkeronsa Samuel Jyringin elämän jokaiselle osa-alueelle. Hän yrittää olla oikeanlainen mies ja hyvä uskovainen, ja täyttää miehuuden vaatimukset ja uskonyhteisön ihanteet. Salaisuus, jota hänen vaimonsakaan ei tiedä, ei kuitenkaan jätä häntä rauhaan, vaan ajaa lopulta romahdukseen. Peloista huolimatta on pakko paljastaa todellinen minuus. Teos haastaa pohtimaan omia asenteita ja käyttäytymistä suhteessa ympärillä oleviin ihmisiin. Et voi tietää, millainen ihminen vieressäsi istuu. 

Kuuntelin kirjan Storytelistä.

Selailin Storytelin uutuuksia ja sieltä huomasin tämän. Mietin kuuntelevani kunhan olisi sopiva hetki ja kaikki päivälle tarkoituksenani tekemät asiat tehty: Hiukset värjäilty pinkiksi, kuten viime vuosina on värini ollut ja seuraavan viikon ruokakauppatilaus tehty. 

Siinä kävi kuitenkin niin, että hiusten värjäyksen, iltakahvien sekä puhelinsoiton jälkeen aloitin kirjan. Ajattelin, että kerkiää kait ruuat tilailla myöhemminkin. Hyvä kirjallisuus on sellaista, että aika vain vierähtää sen kanssa. Se mikä on kenellekin hyvä kirja on kokonaan toinen stoori. Kirjan pituus reilut 4 h oli tällaiseen teokseen oikein sopiva. En tiedä voiko tätä kirjaa määritellä sanalla hyvä. Sanoisin ennemminkin, että ajatuksia herättävä. Ajatuksia herättävä herätysliike. 

Kirjan nimestä minulle tuli mieleen 80-luvulta kappale nimeltä Heaven And Hell. Siinä sanotaan, että You Make Your Heaven And Hell. Kun aloin kuunnella tätä kirjaa niin ajattelin biisin oikein hyvin sopivan tähän. 

Minun on vaikeaa pohjustaa kirjaa koska olen lukenut ko. yhteisöstä paljon viimeisten 10 vuoden aikana. 

Tuon esille kirjan herättämiä kysymyksiä ehkä ennemminkin. 

Luulen, että kirjailijalta on vaatinut paljon paljon rohkeutta ja vahvuutta tulla julkisuuteen sellaisena kuin hän on. 

Kaikilla ei tätä rohkeutta ja vahvuutta ole. 

Mieleeni tulleita kysymyksiä: 

Mitä Rakkaus tarkoittaa kun se sanotaan? 

Miten kellään on oikeus määritellä minkälainen saat olla, jotta kelpaat? 

Oma ajatukseni on, että uskoa ei saa tuomita, mutta he jotka uskoo tuomitsee meitä muita. Mielestäni se on ristiriitaista. 

Jos Rakkaus tarkoittaa sitä, että sinut hyväksytään sellaisena kuin olet. Niin miksi näin ei käytännössä tapahdu? 

Erilaisuus pelottaa ja koska se on niin oudon erilaista niin sitä ei voi hyväksyä ja se pitää kieltää kaikin tavoin. Tai toki saat olla se kuka oot ja minkälainen oot kunhan et puhu siitä. 

Tätä minä ihmettelen: asiat lakkaavat olemasta kun niistä vaietaan. Todellisuus on toisenlainen. 

Olen omassa elämässäni huomannut sen. En ole aina ymmärtänyt, että ihmisiä saattaa ahdistaa mun suoruus asioiden sanomisessa ja että mun kanssa on ollut vaikeaa sellaisena aikana jolloin en ole ollut henkisesti parhaissa voimissani. Ihmissuhde on vaikkapa voinut loppua, koska olen ollut niin konflikti altis ilman että itse olen tajunnut sellainen olevani. 

Yhteistä matkaa kanssani jatkaa he, jotka ovat ymmärtäneet sen tärkeimmän. 

Jos uskoisin niin tuo lause olisi kuulunut päättää eri tavalla, mutta koska en usko niin on vapaus kirjoittaa se noin. 

Kirjaa kuunnellessa ja kirjailijan kipuilun tekstistä välittyessä mietin kuinka etuoikeutettu olenkaan. 

Olen saanut kasvaa perheessä, jossa on ne tyypilliset suomalaisperheiden ongelmat. Olen saanut harrastaa kaikkea mitä olen halunnut ja olla se joka oon. Mietin myös nuita juuri värjättyjä hiuksia ja sitä kuinka tärkeäksi se on tullut, että kehtaan taas liikkua ihmisten keskuudessa sellaisena värikkäänä. 

Kirjassa puhuttiin paljon kauneudesta. Minulle tuli mieleen kirja nimeltä Ne, jotka ymmärtävät kauneutta. 

Mulla on muutamat glitter koristeiset kengät ja myös muutama teemaan sopiva mekko. Hiuksenikin tykkään glitteröidä. Esim. musiikkikeikalle mennessä on ihanaa kun voi laittaa hiuksiin kimalletta, joka näkyy. Glitteriä ei voi koskaan olla liikaa. 

Eräs kesän 2020 kohokohta oli kun Ystäväni löysi mulle Kajaanin Tokmannilta teemaan sopivat sandaalit. Tampereelle palattuani nuo kyseiset jalkineet sai runsaasti positiivisia kommentteja. 

Minulla on vapaus toteuttaa itseäni. 

Täytin hiljattain 36 ja tiedän missä on paikka jossa mun kuuluu olla. 

Kirjaa kuunnellessa mietin kuinka rikkinäinen ihmismieli voikaan olla silloin kun pitää olla maailmassa, mutta ei maailmasta. 

Kuinka ristiriitaisia tunteita se voikaan herättää ihmisen minuudesta ja siitä mikä on oikein ja mikä on omasta mielestä oikein riippumatta siitä mitä yhteisössä ajatellaan. 

Ymmärsin kirjasta päähenkilön saaneen juuri oikeanlaista apua ja oli hienoa lukea hänen terapiastaan. Terapiassa käyminen on raskasta ja samalla antoisaa. 

Ymmärsin, että hänet oli kohdattu hänenä, eikä siten että tietystä taustasta tulevana. 

Itsehän haluan aina, että minut kohdataan minuna: ei niin että asioita katsotaan mun vammaisuuden läpi. 

Murran jatkuvasti ennakkoluuloja, vaikka itsekin kaikesta huolimatta olen myös ennakkoluuloinen. Se johtuu siitä, että ihminen on aina kesken tavalla tai toisella. 

Missä sanotaan, ettei sokea nainen voi käyttää korkokenkiä tai olla kiinnostunut sisustamisesta ja kauneudenhoidosta? Nämä ovat asioita joihin törmään. Kodissanihan en voisi pitää julisteita seinillä koska en näe niitä. Voiko kenenkään kodissa vieraana ollessa esittää tuollaista mielipidettä? Noh. Kodissani on kerran sellainen esitetty. 

Kirjasta vielä se, että miten voi olla niin että Suomessa yhä vuonna 2021 on ihmisiä, jotka uskoo, että on vain taivas ja helvetti ja että kaikki muut joutuu helvettiin paitsi he jotka uskovat oikealla tavalla? 

Mitä väliä sillä on tykkääkö samaa sukupuolta olevasta henkilöstä, vai vastakkaista sukupuolta olevasta? Miksi uskovien ihmisten pitää jaotella tuokin asia? 

Minun on tietysti helppo kysyä tällaisia, koska minua ei kiinnosta mitä ihmisellä on jalkojen välissä. Eikä minua kiinnosta ketä kukakin rakastaa. 

Jokainen saa mun elämässä olla sitä sukupuolta kuin on tai kokee olevansa tai jos ei koe. 

En arvota ihmisiä sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan. En ymmärrä ketään joka arvottaa. 

Annan kirjalle tähtiä 5/5. 

Suosittelen kirjaa jos kaipaa ajattelun aiheita. 

Tässä vielä biisi, joka aikoinaan kohahdutti ja joka tuli kirjan aikana mieleen. 

 

 

Madonna - Like A Prayer [Official Music Video] 

Vera Vala: Aprikoosiyöt

 

 

 

 

Vera Vala - Aprikoosiyöt 

Gummerus 2021 

 

Sivumäärä 368  

ISBN 9789512421572

Kansi Eevaliina Rusanen  

Kirjamuodot Kirja, E-kirja, Äänikirja

 

 

Aistivoimainen lukuromaani vie kukkivaan Italiaan

Aprikoosiyöt tarjoaa matkan tuoksuja ja värejä tulvivaan Italiaan. Mukana on yllättäviä käänteitä ja romantiikkaa kahdessa aikatasossa.

Suomalaisen Lauran ura ja parisuhde polkevat paikallaan. Tilannetta ei helpota muistisairas äiti eikä täydellisyyttä hipova isosisko, joka yrittää saada Lauraa tekemään järkiratkaisuja. Odottamaton löytö lapsuusmuistojen joukosta herättää kysymyksiä. Laura matkustaa 20 vuoden tauon jälkeen tätinsä Ainon luo Tolfan vuoristoon huvilaan nimeltä Villa Alba. Löytyvätkö vastaukset aprikoosipuiden alla?
Vera Vala
KIRJAILIJA
Vera Vala
Kirjailija Vera Vala on asunut Italiassa yli 20 vuotta. Hän rakastaa italialaista ruokaa ja ratkaisi keski-iän kriisinsä aloittamalla psykologian opinnot yliopistossa. Valan perheeseen Milanossa kuuluu miehen ja tyttären lisäksi Palermon varjoisilta kujilta pelastettu kissa. Ennen keväällä 2021 julkaistavaa lukuromaania Aprikoosiyöt Valalta on julkaistu kuusiosainen Arianna de Bellis -dekkarisarja.  

Teksti on kustantajan sivuilta kuin myös kansikuva heidän kuvapankistaan. 

Kuuntelin äänikirjana Storytelistä. Lukijat Mirjami Heikkinen ja Anniina Piiparinen.

Olen vuosia aiemmin kuunnellut muutaman Arianna de Bellis -dekkarisarjan kirjan. Jostain syystä sarja jäi kesken, mutta nyt annan sille uuden mahdollisuuden kun se näyttäisi olevan äänikirjapalveluissa. 

Ensimmäisestä osasta on kerrottava sellainen asia, että kuuntelin sitä elämänvaiheessa jossa jo edesmenneen kissani kanssa tassuteltiin alkutaivalta. Oltiin muutama viikko ihmetelty toisiamme ja kuuntelin kirjaa ja kehräyksen hurinaa. 

Aprikoosiöissä tassuttelee myös kissa että sinäänsä hauska sattuma. 

Jostain syystä minulla oli ennakkoluuloja Aprikoosiöitä kohtaan. Ajattelin, että kirja olisi höttöistä romantiikkaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että kirjaa ei malttanut laskea käsistään tai siis kuulokkeistaan. Kuuntelin sen yhdeltä istumalta ja ainoat keskeytykset olivat vain paikallisen Koronanyrkin tiedotustilaisuus ja yks puhelu. Niitä puheluita vai onko se puhelujahan näin etäaikana tulee väistämättä. Tuo puheluita on jännä sana. Ikäänkuin puhuisimme luista, joilla puhumme. Puhummeko puheluista kun puhumme puheluista vai puhummeko vain puheluista? Maailma on täynnä kysymyksiä, joihin osaan saa vastauksen ja osaan ei. 

Aprikoosiöiden alussa ihmettelin miksi äänikirjalla on kaksi lukijaa ja meni jonkin aikaa, että tajusin kirjan kulkevan eri aikatasoissa kahden kertojan äänen voimin. 

Kirjassa oli arvoituksellisia elementtejä siis tekstistä huomaa kirjailijan kirjoittaneen aiemmin dekkareita. Jännityksen lisäksi myös pohdiskellaan tehtyjä ratkaisuja, ratkaisujen oikeellisuutta ja oikeutta. Kirjassa liikutaan myös mielenmaisemissa ja syvissä tunnetiloissa. 

Samaistuin kirjan kertojista Lauraan päätösten teon pohdiskelussa ja kirjan toiseen kertojaan mielenmaisemien osalta. Ei ole oikeita ratkaisuja on vain erilaisia ratkaisuja. Noin kirjassa sanotaan ja nythän en pääse asiaa tarkistamaan, koska se vaatisi valtavasti kelausta äänikirjasta ja kun olen jo arvioinut kirjan ja se on merkattu kuunnelluksi. Tuo oli siis mielestäni loistavasti sanottu. 

Olen omassa elämässäni vaiheessa jossa tulee väkisinkin miettineeksi tehtyjä valintoja ja sitä miten ne heijastuu nykyhetkeen. 

Kirjassa on kaksi kertojaa, joista toinen säilyy arvoituksena pitkään ja se miten kaikki paljastuu kirjan toiselle kertojalle on henkeäsalpaavan jännittävä tilanne. Todella taidokasta kerrontaa ja juonenkuljetusta. Hyvä kirja on mielestäni sellainen jossa alussa arvellut asiat osottautuu vääriksi ja tässä kävi niin.

Kirjan toinen kertoja, jonka henkilöllisyys siis selviää myöhemmin. Niin hänen kohdallaan on kuvailtu kuinka hän toivoisi hänen läheisensä koskettavan ja näin poistavan tuskan kosketuksellaan. 

Oli hienosti kuvailtu sitä kuinka fyysinen kosketus ei voi poistaa ihmismielen tuskaista tunnelmaa. 

Olen itse toivonut, että mielen kipua voisi parantaa rakkaiden ihmisten sanoilla ja läsnäololla. Näin se ei mene, koska ihmismieli on monimutkainen kapistus. 

Nuorena osasin kyllä sanoittaa tunteeni, joita riitti aivan joka hetkelle kaikessa monimuotoisuudessaan. En osannut analysoida tunteitani ja miettiä syy-, ja seuraussuhteita. Nykyään osaan jo jotenkin. 

Kirjassa pohditaan vuosikymmenten takaisten ratkaisujen vaikutusta nykyhetkeen ja toisaalla sitä kuinka ei vielä ole saavuttanut omasta mielestään mitään kun haaveet työstä eivät ole käyneet toteen ja perhe pohdituttaa. 

Joudun seuraavina vuosina itse vastailemaan näihin kysymyksiin muiden esittämänä. Kirjaa lukiessani mietin kesää vuosia sitten ja hetkeä joka rikkoi minut. 

On lämmin ilta. Me ollaan ulkona tupakilla. Minä en polta, koska ikäni ei riittäisi ostamaan tupakkia tai mitään muutakaan mitä voi ostaa vasta kun on 18. Olen kaukana kotoa ja ehkäpä ekaa kertaa elämässäni ilman sukulaisia ympärilläni. Pelkään keskustella, pelkään että sanoillani mokaan jotain. Tahdon kokea kaiken, olen valmis kokemaan. Tahdon olla Nainen. Tupakilla ollaan minä, kumppanini, sekä muutama muu. Ymmärrän sen, ymmärrän sen vaikka sanoja ei vielä sanota. Ymmärrän tarinamme tulevan päätökseensä sillä huomaan itselle täysin tuntemattoman ihmisen kiinnostuksen kumppaniani kohtaan ja kumppanini vastaavan siihen. 

Aivan kamala on ilta ja seuraava yö, jonka valvomme. Olemme yhdessä, vaikka emme olekaan. Päivä saapuu ja minut jätetään. 

Olen tuosta heinäkuisesta päivästä asti ollut ilman parisuhdetta. Palasin kotiin, eikä mikään tuonut valoa tuskaani. Olin hengissä vaan en oikeesti elossa. Kuulin heidän suhteensa päättyneen ja kestäneen vain lyhyen aikaa. Aikaa kului, kohtasimme jälleen, sovimme ja oma oloni helpottui. Olimme väleissä, mutta emme yhdessä. Uskoin meidän vievän loppuun sen mikä kesken jäi sitten kunhan minä olisin siihen valmis ja olisi oikea aika. Ja näin todellakin tapahtui. 

Elämä yhdisti meitä ja asuimme samassa kaupungissa ja itse asun täällä kyseisessä kaupungissa yhä edelleen. 

Kirjassa mietittiin sitä voiko ihminen tehdä loppuelämän ratkaisuja 18-vuotiaana. Minä sanon, että kyllä voi ja voi myös paljon paljon nuorempanakin, kuten huomasitte äskeisestä omaelämästooristani. 

Vielä on pakko sanoa, että kukaan ei minun tunteita, ajatuksia, muistoja, meitä saati mun kokemuksia voi viedä pois. 

Tämän oli tarkoitus olla kirja-arvio, mutta näköjään eksyin omaan elämääni pitkän tauon jälkeen, josta kerron myöhemmin. 

Kirjan Italian tunnelma oli niin käsinkosketeltavasti aistittavissa ja olisi hienoa joskus kokea se. 

Pakko tunnustaa etten pidä aprikooseista, mutta kirjan lukemisen aikana oli pakko laittaa kahvia kun siitä kirjassa puhuttiin niin ihanan kuvailevasti. 

Ennakkoluuloni osottautui vääriksi ja kirja ei todellakaan ole höttöistä hömppää vaan jää mieleen pitkäksi aikaa. 

Suosittelen kirjaa jos kaipaat matkalle ja tykkäät sujuvasta tekstistä. 

Varoitus: Kirjan parissa saattaa huomaamatta vierähtää paljon aikaa. 

Annan tähtiä 5/5.

Barack Obama: Luvattu maa

Barack Obama: Luvattu maa 

Otava 2020 

ISBN
9789511392767 

Kääntäjät
Kyösti Karvonen; Seppo Raudaskoski; Ilkka Rekiaro

Painetun kirjan sivumäärä 879 

Kansikuva on e-kirjasta, jonka sivumäärä ei valitettavasti ole tiedossani. En Googlella kaikesta salapoliisityöstä huolimatta löytänyt e-kirjan sivumäärää. 

Tämä ei ole kirja-arvio jos sellaista odotit. Tässä kirjoituksessa keskityn epäkohtiin, jotka tulivat esille tämän kirjan myötä sen suhteen etten itse voi lukea painettuja kirjoja. 

Tämä kirja julkaistiin maailmanlaajuisesti 25 eri kielellä 17.11.2020. Minulla oli käsitys, että kirja tulisi lukuaikapalveluihin myös samana päivänä eli Storyteliin, Bookbeatiin yms. Nimenomaan äänikirjana. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olin valtavan pettynyt, koska yleensä kirjat ovat esim. Storytelissä samana päivänä kun painettu kirja julkaistaan tai jo muutamaa päivää aiemmin. Ainoat palvelut, jotka äänikirjaa tällä hetkellä tarjoavat ovat Suomalainen ja Elisa. Äänikirjan julkaisupäiväksi on merkattu tämä päivä. Koetin myös Ellibs-kirjaston valikoimasta varata tätä e-kirjana, mutta jonot ovat melkoiset huolimatta siitä, että kirjasta kuitenkin useampi kappale lainattavissa. 

Äänikirjaa ei ole myöskään Celiasta saatavilla ja kyseinen paikka mainostaa itseään saavutettavuuden asiantuntijana. Äänikirjan pystyi heiltä kyllä varaamaan, mutta voi käydä niin, että kirja on sieltä kuunneltavissa vasta ensi kesänä. Pisimmät tuotantoajat joita Celiasta tiedän on olleet 1-2 vuotta. 

Nythän on niin, että jos haluaisin kirjoittaa blogiini arvion tästä kirjasta. Niin minä en voisi tehdä niin, koska kirjaa ei ole minulle saavutettavassa muodossa. Toki voisin kirjan arvostelukappaleen pyytää kustantajalta e-kirjaversiona, mutta olen ymmärtänyt, että riippuu vähän kustantajasta onko arvostelukappaletta saatavana muussa kuin painetussa muodossa. 

Jos kirjoittaisin vain ja ainoastaan kirjallisuus aiheista blogia niin tässä tilanteessa en olisi samalla viivalla muiden kirjabloggaajien kanssa, koska minulla ei olisi sitä mahdollisuutta kirjoittaa juuri tästä kirjasta, koska sitä ei välttämättä olisi saatavilla sopivassa muodossa. Paitsi jos itse ostaisin e-kirjan, mutta tällaista toimintaa en voisi jokaisen teoksen kohdalla mitenkään tehdä. Jos siis yleinen käytäntö olisi se, että harvasta kirjasta voisin saada arvostelukappaleen e-, tai äänikirjana. Onneksi blogini ei keskity vain kirjoihin, koska silloin olisin aikamoisessa pulassa kun kyseessä olisi uutuuksista kirjoittaminen. 

Onkohan kukaan tullut ajatelleeksi missään kustantamossa sitä miten toimitaan kirjabloggaajan kohdalla, joka ei voi lukea painettua tekstiä? Eli että miten sellaisessa tilanteessa arvostelukappaleet hänelle toimitettaisi? 

On myös herännyt itselleni kysymys: Onko painetun kirjan lukeminen kulttuurista omimista? Tästä kyseisestä termistä puhutaan valtavan paljon. Lisäksi asiat, joista kohkataan paljon ovat esim. Sukupuolten tasa-arvo ja se, että muun sukupuolisille henkilöille pitää olla omat tilat erinäisissä liikuntapaikoissa ja vastaavaa. Toinen asia mistä kohkataan paljon on saako ihmiset käyttää tuoksuja kun on niin paljon tuoksuyliherkkyydestä kärsiviä. 

Toissa syksynä otin henkilökohtaisessa Facebook profiilissani kantaa tähän sukupuolten tasa-arvo aiheeseen. Sain kommentin, että voi olla oikeasti vaikea tilanne kun on vaikkapa WC:t vaan miehille ja naisille. Vastasin, että tällä ajattelutavalla esim. pistekirjoitusta pitäisi olla enemmän julkisissa tiloissa ja kaikkien paikkojen pitäisi olla esteettömiä ja saavutettavissa esim. pyörätuolilla. Keskustelu loppui välittömästi. 

Aina siis AINA kun puhun vammaisuudesta ja siitä miten meitä tulisi enemmän huomioida niin porukka hiljenee. Se on se yleinen ajattelutapa, että vammaiset maksavat yhteiskunnalle liikaa etc. Meitä syyllistetään myös kaikesta mitä tarvitsemme hyvään ja toimivaan elämään. Lisäksi ajatellaan, että esim. vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelumatkat ovat luxusta. Näinhän se ei ole. Matkoja on yleensä aiiiivan liiian vähän. Vai miltä se tuntuisi noin niinkuin omasta mielestä jos sinulla olisi vain 9 matkaa kuukaudessa? Siis menomatka on 1 matka ja tulomatka on 1 matka. Eli 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa, joka on minimimäärä, mutta jota kunnat yleensä vain myöntävät. Enempi matkoja saa jos tietää, että niitä voi anoa, mutta kaikki eivät tiedä ja vaikka tietäisivät ja anoisivat niin eivät saa. 

Tämä oli johdanto tähän seuraavaan asiaan. 

Vallalla tuntuu olevan ajattelu, että kun teillä lukemisesteisillä ja näkövammaisilla on se Celia-kirjasto niin olkaa tyytyväisiä ja käyttäkää sitä. Celiaa ei saisi arvostella, koska se on niin hieno palvelu teille vammiaisille, jotka ette voi ees painettuu tekstii lukee. Miksi teidän edes tulisi saada kirja äänikirjana samaan aikaan kun me muut saadaan se kirja painettuna? 

Tämän suuntaisiin kommentteihin törmäsin kun avasin keskustelun Obaman kirjaan liittyen Celia-kirjaston ylläpitämässä ryhmässä Kirjoja kaikille. Siellä kysyttiin Miksi edes tarvitsisi olla samaan aikaan äänikirjana, miten tää liittyy saavutettavuuteen, väitettiin myös kirjan jo löytyvän Bookbeatista ja keskustelu meni siihen suuntaan mihin keskustelut yleensä menee. Lopetin kommenttien lukemisen kun joka toiseen olisin joutunut vastauksessani vääntämään rautalangasta mitä tarkoitan ja koska Tampereella olen niin avuksi olisi varmaankin joutunut ottamaan vielä raitiokiskon. 

Kirjan julkaisu useassa formaatissa samaan aikaan ei kuulemma ole saavutettavuutta, vaan saavutettavuutta on ympäristöt ja internet sivustot... Ja näinhän se ei ole. 

Saavutettavuus on myös sitä, että voin lukea hehkutetun uutuuskirjan julkaisupäivästä alkaen riippumatta siitä mikä on minulle sopivin formaatti. Näin olisin samassa asemassa valtaväestön kanssa. 

En jaksanut tästä asiasta vääntää ja lopetin kyseisten kommenttien lukemisen ja kun ei Celialtakaan vastausta avaukseeni tullut. 

Vielä tähän loppuun: Minua ei tarvitse syyllistää siitä, etten voi lukea painettuja kirjoja. Olen pettynyt siihen, ettei tämä Obaman kirja ollut saatavilla kaupallisena äänikirjana julkaisupäivänä lukuaikapalveluissa. Raha ei voi tässä olla kyseessä, koska Obama on eri asia kuin Suomessa suomalaisen suomeksi kirjoittama ja julkaisema kirja ja taloudellisen hyödyn maximointi. 

Kun lukemisen saavutettavuutta edistävä taho ei julkaise näin suuresti maailmassa julkaistavaa teosta lukemisesteisille sopivassa formaatissa niin kuka sen tekee?

Helsingin kirjamessut 2020: kooste & tunnelmia

Helsingin Kirjamessut toteutettiin tänä vuonna verkkotapahtumana. Todella kirjava viikonloppu takana. On myös tosi hyvä juttu, että tallenteita voi katsoa vielä parin viikon ajan. Osan ohjelmasta seurasin suorana ja osan katson nyt uudestaan tätä tekstiä varten. Teksti päivittyy sitä mukaa kun ehdin katsoa. Välillä pakko tehdä jotain muutakin.

 

22.10.2020.

 

TrueCrime: Late – Suomen pelätyimmän rikollisen tarina

Järjestäjä: Docendo Oy

Ohjelman tarjoaa: CrimeTime
Teemat: Elämäkerrat ja muistelmat, Rikos ja dekkarit
Esiintyjät: Johansson Lauri "Late", Tervo Jouni
Tämän kovemmaksi ja todemmaksi ei true crime eli tosi rikoksista kertova kirjallisuus voi Suomessa enää tulla. Suomen pahamaineisimman rikollisjärjestön perustaja ja kolmesta murhasta elinkautiseen tuomittu Lauri Late Johansson kertoo matkastaan järjestäytyneen rikollisuuden ytimeen ja pitkästä paluustaan takaisin järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Johanssonin elämäkerran on toimittanut MTV:n rikostoimituksen päällikkö, rikoskirjailija Jarkko Sipilä.

 

Katsoin haastattelun suorana ja nyt uudestaan. TrueCrime on nyt kovassa huudossa. Tämä oli kuitenkin todella vastenmielinen haastis. Tästä kuten myös aiemmin tänä vuonna esitetystä Katiska dokumentista tulee vaikutelma, että tekijät suhtautuvat tekemiinsä rikoksiin väliinpitämättömästi ja ikäänkuin ajatusmaailmansa olisi sellainen, että näin on päässyt käymään, että elämässä nyt vaan on tullut tehtyä nämä jutut, että eipä sille voi mitään. Voisin jatkaa tästä aiheesta vaikka kuinka pitkään, mutta totean vain etten aio kirjaa lukea. 

 

 

 

Naistenkutsut
 

Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Otava
Teemat
Rikos ja dekkarit
Esiintyjät
Pakkanen Outi, Ratia Nona
Dekkarikuningattaren herkullinen kuvaus naistenmiehestä, joka päihtyy omasta erinomaisuudestaan, kohtalokkain seurauksin. Max Luotola lausuu kohtalokkaat viimeiset sanansa perjantai-illan prime time -keskusteluohjelmassa. Television ääressä, kukin tahoillaan, ohjelmaa seuraa neljä naista – Jutta, Lotta, Netta ja Ditte. Kaikilla on tai on ollut jonkinlainen suhde Maxiin. Ja jokaisella on hyvä syy päästää tuo sataprosenttinen narsisti päiviltään.

 

Katsoin haastattelun suorana. Kävi ilmi, että kirjailijan toinen suosikki omasta tuotannostaan on teos nimeltä Tarjoilija, pyyhkikää taulu. Täytyisi lukea tuo, koska asetelma luokkakokouksineen on kiinnostava. Toinen suosikkinsa oli Ruohonleikkaaja. Se on mielestäni todella raskas kirja lapsi aiheineen. 

Uusimmasta kirjasta oli tietty enemmän juttua. Palautetta tullut siitä miksei akio ppäähenkilö ollut mukana tässä uusimmassa. Itseäni hänen puuttumisensa ei haitannut ollenkaan ja kyllähän Anna Laine koirineen yhdessä kohtauksessa on. Mietin myös onko pakko päähenkilöiden nimien liittyä aina veteen kun on Anna Laine ja Manna Mela. 

Tämän uusimman olen jo lukenut, mutta se ei jättänyt syvempiä jälkiä. Tosin loppuratkaisua en olisi osannut arvata. Itse luen näitä teoksia välipaloina. En ole suuri fani. En oikein ymmärrä mikä näistä tekee niin suosittuja vuodesta toiseen. 

 

 

Pullopostia Seilin saarelta
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS)
Teemat
Historia, Tietokirjat, Yhteiskunta
Esiintyjät
Heikkinen Susan
"Hän ei kadonnut, hänet kadotettiin." Seilin saarelta löytyneet lasipullot johdattivat Susan Heikkisen mielisairaalaan suljetun naisen tarinan jäljille. Millaista oli elämä Seilissä, jonne mieleltään järkkyneet naiset unohdettiin vuosikymmeniksi? Susan Heikkistä haastattelee Katja Kallio.

 

En ole lukenut kirjaa vielä, mutta haastattelu oli mielenkiintoinen. Seilistä tulee mieleeni Jenni Vartiaisen albumi Seili. En ole tosin koskaan ymmärtänyt miten albumin nimi liittyy kokonaisuuteen. 

 

 Vedenpaisumuksen lapset
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Into Kustannus
Teemat
Romaanit, Science Fiction, Tulevaisuus
Esiintyjät
Isomäki Risto, Wirtavuori Sanna
Risto Isomäen huikea ekologinen trilleri on itsenäinen jatko­-osa hänen tunnetuimmalle kirjalleen Sarasvatin hiekkaa. Vedenpaisumuksen lapset on paitsi monitahoinen jän­nityskertomus, myös vangitsevan kaunis ja kauhistuttava kuvaus jäätiköistä ja luonnonvoimista. Myyttiset tarinat yhdistyvät eloonjäämiskamppailuun luonnonkatastrofin keskellä. Haastattelijana Sanna Wirtavuori. 

Olen lukenut Sarasvatin hiekan kauan sitten. Täytyy lukea uudestaan ennenkuin voi lukea tämän uuden. 

Lars Kepler: Peilimies
Järjestäjä
Tammi
Teemat
Kansainvälinen kirjailija
Esiintyjät
Kepler Lars, Seeck Max
Lars Keplerin takana on ruotsalainen kirjailijapariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. Heidän Joona Linna -sarjansa on lunastanut paikkansa pohjoismaisen kirjallisuuden eturivissä. Kansainväliseksi ilmiöksi noussut sarja on myynyt maailmalla 12 miljoonaa kappaletta.

Tämä oli mielenkiintoinen ja odotettu haastis. Lars Keplerit on luettu lukuunottamatta tätä Peilimiestä, sekä edeltävää osaa. En ole myöskään lukenut loppuun asti Playgroundia, joka ei kuulu tähän Joona Linna-sarjaan. 

Haastattelussa kävi ilmi, että he tahtoisivat tulevaisuudessa, että filmatisoinneissa pääosassa olisi suomalainen näyttelijä. 

Lyriikkakeskustelu: Ruusut
Järjestäjä
Helsingin Kirjamessut
Teemat
Musiikki
Esiintyjät
Levola Lauri, Manner Ringa, Salmi Ronja
Pop-yhtye Ruusut on keräsi jo ensiesiintymisellään täyden festivaalikatsomon, eikä kiinnostutus superyhtyeeksikin kutsutun kokoonpanon ympärillä ole sittemmin laantunut. Virtuoosimaisen musiikin ja intensiivisen lavaesiintymisen lisäksi Ruusut tunnettaan valtavirrasta poikkeavista, persoonallisista sanoituksistaan. Keskustelemassa yhtyeen sanoituksista vastaavat Lauri Levola ja Ringa Manner. 

Tämän katsoin suorana. En tiedä oliko oikea tieto, että tällä lähetyksellä oli vain yksi katsoja. Ruusut oon nähnyt livenä pari kertaa ja tykkään valtavasti Ringa Mannerin äänestä. Olen myös nähnyt livenä hänen projektit The Hearing sekä bändin Pint And We Fall. 

Ringa Mannerin ajatuksia voi kuulla tästä podcastista. 

Oma Ruusut suosikkini on Mä haluun et sä kaipaat mua, jonka voi laittaa soimaan tästä.

Syvän maan juuret
Järjestäjä
Gummerus
Teemat
Romaanit
Esiintyjät
Klingberg Eeva, Tapanainen Jonna
Eletään 1970-lukua. Kun kirjailija Ernest Gray joutuu isänsä kuoltua palaamaan New Yorkista synnyinseudulleen Alabamaan, 1930-luvulla tapahtunut synkkä tragedia palaa vainoamaan hänen mieltään. Mikä sai Ernestin jättämään kotiseutunsa? Klingberg kerii perhesalaisuutta taidokkaasti auki ja lukijan on yksinkertaisesti saatava tietää, mitä 40 vuotta sitten tapahtui. Mihin päättyivät viattoman nuoruuden päivät?

En ole kirjaa lukenut, mutta haastattelu oli niin mahtava, että täytynee perehtyä teokseen. Kirjailijan tausta myös mielenkiintoinen. Ei tule toista vastaavaa mieleen. 

23.10.2020. 

Joulupukin joululoma
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Otava
Teemat
Vanhemmille
Esiintyjät
Kunnas Mauri, Castrén Minna
Mauri Kunnas tavoittaa joulun hengen paremmin kuin kukaan. Joulupukin joululoma on tulvillaan lämmintä tunnelmaa ja hyväntuulista huumoria.

Tästä kirjasta en ollut aiemmin kuullut. Myöskään haastattelussa mainittu laulu 12 days of Christmas ei kuulosta tutulta. Muistan, että pienenä ihmisenä ollessa luin pistekirjoituksella Suomalaisen tonttukirjan, vai onko se Suuri tonttukirja. Se oli tosi jännää mitenkä eri paikoissa oli aina oma tonttu niinkun vaikka riihessä, tallissa, myllyssä ja saunassa. Lukeekohan tontut muuta kuin tonttukirjoja? Sehän alkaa taas olla niiden kohtaamisen aika käsillä. Tontuthan liikuskelee vaikka Korona onkin. Mitenkä muuten sitä tiedettäisiin ketkä on olleet kilttejä. 

Haastattelussa mainittiin myös möhkimispäivä. Se onkin hyvä lisä kaikenlaisiin tarinoista tuttuihin päiviin, kuten esim. Röllin räytymispäivä. 

Kuin kiehuvaan liemeen - Helena Puolakan uskomaton matka keittiömaailman huipulle
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Nemo
Teemat
Tietokirjat, Yhteiskunta
Esiintyjät
Puolakka Helena, Salmi Virpi
Helena Puolakka on Suomen kansainvälisesti menestynein huippukokki. Hän on nähnyt, mitä on valkoisten pöytäliinojen ja huippuunsa hiottujen annosten takana.

Olen lukenut ainakin yhden haastattelun tästä kirjailijasta. Koetin etsiskellä kirjaa, mutta ainakaan Storytelistä en löytänyt. 

Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Gaudeamus
Teemat
Historia, Tietokirjat
Esiintyjät
Stewart Timo R., Haavikko Anna-Liisa
Tätä tarinaa et usko todeksi! Vuonna 1911 salaperäiset kaivaukset Jerusalemissa päättyvät suureen mellakkaan ja kansainväliseen mediakohuun. Myllerryksen keskeltä löytyy suomalainen runoilija Valter Juvelius, joka retkikuntineen etsi alueelta Vanhassa testamentissa mainittua myyttistä liitonarkkia. Haastattelijana Anna-Liisa Haavikko.

Tästä Valtterista en ollut koskaan kuullutkaan saati siitä, että suomalaiset olleet mukana kaivauksissa tuolloin. Kirja ymmärtääkseni tulossa äänikirjaksi syksyn aikana. 

24.10.2020. 

Tulevaisuuden kirjallisuus
Järjestäjä
Kosmos
Teemat
Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus
Esiintyjät
Hyppönen Henri, Purokuru Pontus, Auvinen Suvi, Koistinen Olavi
Millaista kirjallisuus on tulevaisuudessa? Miten kehittyvä teknologia ja muuttuva maailma vaikuttavat siihen, miten ja mitä luemme? Entä miten kirjat kirjoitetaan, onko tulevaisuuden klassikkoromaanien takana tekoäly? Millainen kirjallisuus on eettisesti ja ekologisesti kestävää myös tulevaisuudessa? Suvi Auvisen johdolla keskustelemassa Henri Hyppönen (Luomiskertomus – Matkalla luovuuden tulevaisuuteen), Olavi Koistinen (Motivaatiojänis) ja Pontus Purokuru (Mikä liberalismia vaivaa?).

Tämä oli mielenkiintoista ja kauhistuttavaa. Puhuttiin siitä kuinka ensin oli kirjoitettu tekstiä 300 liuskaa ja sen jälkeen annettu se tekoälyn käsiteltäväksi. Tekoäly oli luonut tekstiä ikäänkuin omalla kielellä, joka ehkä muistutti jotain tunnettua kieltä. Lisäksi tekoälyn teksti ei ymmärtääkseni ollut sinäänsä luettavaa tai ymmärrettävää. Tekoäly pystyy esim. yön aikana luomaan tekstin, jossa on miljoona merkkiä eli se olisi noin 650 sivua. Oli puhetta myös siitä tarvitaanko kohta enää kirjailijoita jos tekoäly tekee heidän työnsä. 

Se on sinäänsä kammottava ajatus, että olisi tekoälyn kirjoittamia kirjoja, mutta ilmeisesti sellaiseen tulevaisuuteen on vielä matkaa. Herääkin kysymys, että mihin ollaan menossa ja mitä ihmiset tekevät sillä ajalla, joka heille jää nykytekniikan kehittyessä entisestään? 

Toisaalta kun miettii niin tämänkin tekstin kirjoittamisessa auttaa synteettinen puheääni, mutta tietysti tässä on se, että tämä lukee tekstejä joita haluan, eikä siis ohjaile tietokonetta puolestani millään tavalla. Apple on tehnyt Sirin, jolle voi antaa äänikomentoja ja jolta voi vaikka kysyä mikä on elämän tarkoitus, tai huomisen sää tai mitä päähän pälkähtää. Siri on kuitenkin eri asia kuin ruudunlukija, josta puhuin aiemmin. Itse en käytä Siriä, koska puhelimessa on VoiceOver ruudunlukija, jolla kaikki hoituu. Siristä on myös haittaa ainakin langattomia BT kuulokkeita käytettäessä. Vaikka Siri ei ole omassa puhelimessani käytössä niin onnistuin tässä yhtenä aamuyön hetkenä hereillä ollessa ja kappaletta vaihtaessa soittamaan vahingossa erääseen numeroon. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, vaikka olikin viikonloppu. Eli haittaakin näistä ohjailemalla toimivista systeemeistä voi olla. 

Tulevaisuus äänessä – äänikirjojen nousu ja tulevaisuus
Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus
Esiintyjät
Pölönen Perttu, Julkunen Timo, Vesala Mirka, Koskinen JP
Äänikirjojen suosion kasvulle ei näy näy loppua. Mutta miten ääniformaatti vaikuttaa tapaamme kirjoittaa, kustantaa ja kuluttaa kirjallisuutta? Tyhmistyykö kirjallisuus tai löytääkö ääni sille täysin uusia yleisöjä? Miltä tulevaisuuden kirja voisi kuulostaa? Paneelikeskustelussa futuristi Perttu Pölönen, kirjailija JP Koskinen, Tammen ja WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen ja Storytelin kustannuspäällikkö Mirka Vesala. Keskustelun juontaa Sanna Stellan.

Tämä oli odottamani ja koko messujen kiinnostavinta antia. Heräsi kysymys: kun puhuttiin kirjallisuuden lajista, joka erityisesti toimii äänikirjana. Niin miten tällaista voidaan edes ajatella. Eli että toimiiko vaikka tietokirja, dekkari, tai muu kaunokirjallinen teos parhaiten. Haluaisin esittää vastakysymyksen tai väitteen: eli entäs jos ei ole mahdollisuutta tehdä valintaa siitä, että mikä on käyttämänsä formaatti, koska ei voi valita painetun kirjan, e-kirjan tai äänikirjan välillä? 

Tuli sellainen olo, ettei äänikirjaa pidetä vakavasti otettavana kirjallisuutena. 

Nykyäänhän voin valita e-kirjan tai äänikirjan välillä. Aiemmin oli vain äänikirjat ja jos esim. peruskoulussa piti vaikkapa äidinkielen tunnille lukea joku tietty kirja niin saattoi äänikirja olla äänitetty kauan sitten, äänitys olla huonolaatuinen ja lukijakaan ei aina paras mahdollinen. Muistan erään kerran jättäneeni kirjan luvun kesken näistä syistä. En voinut vaihtaa e-kirjaan saati painettuun versioon. 

Celia-kirjasto mainittiin tässä keskustelussa ja ihmettelen mikseivät he lainkaan olleet esillä Kirjamessuilla millään tavalla. Äänikirjoja on ollut myös jo kauan ennen cd-levyjen aikaa. On luettu kelanauhalle, Clark & Smith-kaseteille ja tietenkin C-kaseteille. Lisäksi ymmärtääkseni LP-levyhän on kehitetty nimenomaan lukemisen tallennusta varten. 

Kumpi oli ensin: kirjoitustaito vai se, että istuttiin iltanuotiolla kertomassa tarinoita? Tämä kommenttina siihen kun puhutaan siitä, että vain se painettu kirja on ainut oikea tapa kokea tarina ja lukea. Ainahan tarinat on kulkeneet ja ihminen kuunnellut toisen ihmisen kertomaa tarinaa ja silti sanotaan, ettei äänikirjoja voi kuunnella. Ihme touhua, sanon minä. 

Ääni tarinalle – kertomuksia äänikirjan lukijan työstä
Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Pitkänen Jukka, Putkonen-Örn Krista, Heikkilä Pirjo
Äänikirjojen kasvavan suosion myötä hyviä lukijoita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Ketkä äänikirjoja lukevat, millaista lukijan työ on ja mitä se vaatii? Suomalaisten suosikkiäänet Jukka Pitkänen, Krista Putkonen-Örn ja Pirjo Heikkilä kertovat äänikirjan lukijan työstä. Haastattelijana Hanna Walldén.

Tämä oli myös niitä odottamiani juttuja. Oli tosi erikoista kuulla lukijoiden puhuvan muuta kuin luettua tekstiä. Jukka Pitkäsestä tuli kokoajan mieleen Komisario Koskinen. Se on jännää, että Suomessa äänikirjan lukijalle vaaditaan tai lukijalla pitää olla kokemusta näyttelijän työstä kun kuitenkaan he eivät saisi näytellä lukiessaan. Ulkomaisia äänikirjoja en ole kuunnellut, mutta siellä ilmeisesti ne ovat hyvinkin näyteltyjä, joten olisi hauskaa tietää kuka on Suomessa päättänyt, ettei lukija saa näytellä. 

Siitä puhuttiin jos yhdessä kirjassa olisi useampi ääni toteuttamassa sitä. Mikähän sellaisen nimeksi tulisi, koska kuunnelma sellainen ei olisi. Olisiko se vaikka äännelmä. 

Oli myös hauskaa haastiksen päätteeksi kuulla lääkkeen ja pakastimen käyttöohje kuin hippunen tieliikennelakia. 

Kun kuningas kuolee
Järjestäjä
Otava
Teemat
Rikos ja dekkarit
Esiintyjät
Backman Elina, Raatikainen Silka
Selvittämätön teinitytön kuolema 30 vuoden takaa vie toimittajan rakkauden ja vaietun julmuuden jäljille. Dekkarisarjan avaus on kuin kirpeä karkki.

Kirja on itselläni vielä kesken ja kuuluu niihin lukemattomiin lukemattomiin tämän vuoden kirjoihin. Haastattelussa kävi ilmi, että teos on saanut Elisakirjan vuoden tulokas palkinnon ja että kirjan käännösoikeudet on myyty yhdeksään maahan ja että jatkoa on tulossa. 

Kirja sijoittuu Hartolaan ja kun kirjailija oli tehnyt taustatyötä ja saapunut Hartolaan oli hän miettinyt kuinka hyvin paikka sopii dekkarille. Hartolahan voisi hyödyntää tätä matkailussaan. Voisi olla kirjaan ja mahdollisesti kirjasarjaan liittyviä kävelyitä sarjassa esiintyville paikoille yms. 

Tätä kirjaa on syytetty siitä, että 80-luvulle sijoittuva osuus ei ole todenmukaista esim. kauppojen aukiolon suhteen. Itse en lukijana välttämättä kiinnitä tällaisiin huomiota, koska haluan nauttia fiktiosta ja hyvin kulkevasta tekstistä. 

Yksi syy miksi haluan lukea tämän kirjan loppuun on se, että Outi Pakkasen messuhaastiksessa hän kehui tätä kirjaa ja oli sitä mieltä, että jatkossakin tulee menestymään tämä Elina. 

25.10.2020. 

Se tapahtui meille – Isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Gummerus
Teemat
Elämäkerrat ja muistelmat
Esiintyjät
Pakkanen Lea, Pakkanen Santeri, Röman Micaela
Paluumuuttajina Suomeen 1990-luvulla tulleet Santeri ja Lea Pakkanen havahtuivat siihen, että inkerinsuomalaisten historia on vaikenemisen historiaa. Tarve tietää omien sukulaisten kohtaloista johti pitkälle matkalle. Yhden suvun kautta, tutkimustietoon ja arkistomateriaaleihin nojautuen, hahmottuu kuva tuntemattomaksi jääneestä vähemmistöstä. Meeri Koutaniemen valokuvat kuvaliitteessä täydentävät teosta, joka pohtii vähemmistöjen osaa. Keiden historiaa kirjoitetaan ja muistetaan?

Joitain aikoja sitten luin Hesarista jutun tästä kirjasta ja kiinnostuin. Olen aloittanut tämänkin kuuntelun, mutta tämäkin kesken näinä nykyisinä kirjojen runsauden aikoina. En tiedä mitään inkerinsuomalaisuudesta saati Inkerinmaasta. Minulle tulee mieleen Suomen sukuiset kansat ja Suomea muistuttavat kielet ja kohtaus yhdestä Laila Hietamiehen kirjasta. Kohtauksessa ollaan metsässä ja kuullaan puhetta, siinä siis piilotellaan jotakin ja todetaan, että puhujat ovat vepsäläisiä. En tuostakaan siis vepsäläisyydestä tiedä mitään. Sukulaiskielistä puhuttaessa tulee aina mieleen Alivaltiosihteerin Suomen virallisen ohjelman tunnari, jossa mainitaan mordvankielen prepositiot. Se tunnus taitaa olla ajalta, jolloin intternettiä ei voinut käyttää samoin kuin nykyään ja muistan aina ihmetelleeni, että minkähänlaista kieltä se mordva mahtaa olla. 

Tämä Kirjamessuhaastattelu oli kyllä hyödyllinen ja he kertoivat siitä kuinka olivat ensin ajatelleet kirjaa aivan toisenlaiseksi ja etteivät kertoisi omaa tarinaansa, mutta kustannustoimittajan mielestä oli tärkeää, että heidän tarinansa tulee kerrotuksi. Haastattelusta jäi myös mieleen sana römpöstetty. Mietin minkähän kielen sana tuo on alunperin. 

Suomen Kirjailijaliitto esittää: Äänikirjat ja raha
Järjestäjä
Suomen Kirjailijaliitto
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Kilkku Elina, Vuola Sinikka, Lindstedt Laura
Äänikirjojen suosio kasvaa hurjaa vauhtia, mutta näkyvätkö kuuntelut kirjailijan kukkarossa? Äänikirjoista ja tulonmuodostuksesta Sinikka Vuolan kanssa keskustelevat Elina Kilkku ja Laura Lindstedt.

Painettu kirja tuottaa kirjailijalle noin 3.10 € kappaleelta, mutta äänikirja vain noin 0.67 €. Palkkioprosentti painetun ja sähkökirjan osalta noin 20-25 %, mutta äänikirjan osalta vaihtelee 12-50 % välillä. Useimmissa tapauksissa lähempänä 12 % Nämä tulokset Kirjailijaliiton kyselystä ja kerrottiin haastattelun aluksi, jonka jälkeen kysyttiin haastateltavien ajatuksia. He puhuivat taiteilijan riistosta ja näkyvyyden saatavuudesta, sekä surusta taiteilijan puolesta. Lisäksi siitä kuinka kirjailija kirjoittaa yhtä teosta vaikka usean vuoden ja sitten se on ikäänkuin valmis paketti ja kuinka paljon kustantaja maksaa siitä, että lukija lukee kirjan. 

Esille tuli myös, että äänikirja olis lyönyt läpi vasta vuonna 2019 meillä, koska ollaan pieni kielialue ja vasta nyt on hahmottunut tämä miten tulot äänikirjasta muodostuu. Se ei ole kuitenkaan kirjailijalle välttämättä hahmottunut vieläkään, että maksetaanko esim. siitä kun äänikirja käynnistetään ja siitä jos sitä kuunnellaan tietyn aikaa ja miten esim. kirjan alku vaikuttaa tähän, että onko alku niin kiinnostava, että kuuntelua haluaa jatkaa. Sopimukset vuoden 2019 kirjoista on tehty about vuonna 2018 ja niihin ei ole sisällytetty äänikirjaa välttämättä ja nyt kun vuonna 2020 on ensimmäiset tilitykset tulleet niin aletaan miettiä sitä, että menikö tää tulon muodostus oikein. 

Toinen haastateltava puhui siitä tuleeko kahtia jako ns. äänikirjailijoihin ja painetun kirjan tekijöihin jos siis ymmärsin oikein ja jälleen kerran otettiin esiin tämä, ettei kaikki kirjat toimi äänikirjoina ja että mitä tapahtuu sitten kun toiset toimii ja toiset ei, koska äänikirjan ansiosta kirjan elinkaari on pidempi. Taas kysyn, että mikä määrittää sen mikä toimii äänikirjana ja mikä ei? Celia-kirjaston valikoiman vanhimmat äänitteet taitavat olla 1960-luvulta. Toki ne on tuotu mp3-muotoon, mutta niistä kuulee kyllä selkeästi äänityksen laadun. Näitä samoja äänitteitä on veivattu vuosikymmenestä toiseen ja siellä on paljon kirjoja, jotka eivät tänäkään päivänä ole ns. kaupallisella puolella julkaistu äänikirjana, kuten esim. vanhoja klassikoita. Vaikkapa Tuulen viemää ja Anna Karenina. Tuolloin ovat äänikirjan lukijat olleet mahdollisesti sellaisia, joita on satuttu saamaan lukijoiksi. En tiedä minkälaisia ohjeita vaikkapa 60-luvulla on äänikirjan lukijoille annettu, vai onko annettu niin minkäänlaisia. Heidän lukutapansa on siis mitä on ja jos haluan kuulla jonkun klassikon niin lainaan sen Celiasta, koska minulle ei ole muuta vaihtoehtoa. Miten se määritetään toimiiko esim. Tuulen viemää äänikirjana vai ei? Ilmeisesti se ei toimi, koska sitä ei ole vieläkään julkaistu Storyteliin tai Bookbeatiin äänikirjana. Silti minulle itselleni se toimii äänikirjana, koska jos Celiaa ei olisi niin minulla ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta lukea sitä. Eli mikä tämä on tämä toimimis äänikirjakeskustelu? Niin en ymmärrä. Puhun lukemisen puolesta ja siitä ettei mielestäni missään voida määrittää, että tiettyä kirjaa ei voida tehdä tiettyyn formaattiin. Jos kaupallinen toimija ei äänikirjaa tee niin Celia tekee. Ihmettelen edelleen miksei Celia ollut mukana näillä messuilla ja etenkin näissä äänikirjakeskusteluissa. 

Haastattelussa tuli ilmi uusi asia itselleni eli se, että Karisto myytiin Otavalle, koska Karisto ei pienenä toimijana pystynyt tuottamaan äänikirjoja nopeassa tahdissa. Alustataloudesta puhuttiin kuinka se koskettaa musiikkia, elokuvia, ruokaa ja näitä äänikirjoja, joiden kuuntelu tapahtuu Elisakirjan, Bookbeatin, Storytelin tai muutaman muun vaihtoehdon kautta sitä vastoin kuin ennen ostettiin painettu kirja ja nyt sitten näyttelijä tai kuka tahansa on lukenut sen äänikirjaksi ja tulo muodostuu esim. kuuntelukertojen mukaan. 

Äänikirjaa ei lueta vaan äänikirjaa kulutetaan. Tällaisesta en ole kuullut. Itsehän yhä edelleen puhun lukemisesta. Äänikirjoja tarjoavat alustat keräävät yleisöä, jotta saisivat monopoly aseman ja tekisivät tiliä, jossa ajattelussa kirjailijan palkkio ei ole mikään kysymys. 

Palvelut tarjoavat 14 päivän ilmaisen kokeilun, jonka jälkeen toimivat kuukausimaksulla ja kirjailijat olivat sitä mieltä, että on ankea ajatus että uutuus kirjan voi kuunnella ilmaiseksi, joten kuka sen painetun kirjan ostaa ja lisäksi, että ikäänkuin kirjat olisivat jonkinlaisessa alelaarista, jonka massasta valita haluamansa. 

Haastattelija kysyi miksei markkinoita rakenneta siten, että painetun kirjan kanssa äänikirja tulisi kappalemyyntiin ja suoratoistopalveluihin myöhemmin. Tämä oli kannatettava idea ja vielä muutama vuosi sitten olikin niin, ettei teosta kannata heti äänikirjaksi laittaa, mutta että nyt se on unohtunut kun kirjat on niin hyvin saatavilla. Hesarin arvioissa on nykyään kerrottu kuka kirjan on lukenut äänikirjaksi samaan tapaan tietona kuten kirjan kustantajakin. Minun mielestäni tämä on hyvä asia, koska muutenhan joutuisin kissojen ja Googlen avulla etsimään tämän tiedon. 

Vasta viiden vuoden kuluttua voitaisiin alkaa myydä äänikirjaa halvalla ja kirjailijoiden pitäisi protestoida tätä että äänikirjat on heti kuunneltavissa. Edelleen kysyn, että entäs jos sen painetun kirjan lukeminen ei ole se lukemisen vaihtoehto niin tulisiko minun odottaa viisi vuotta, että kirja olisi kuunneltavissa? 

Kun kirjoittaa äänikirjaa Storytelille suoraan niin sopimus on taloudellisesti kannattava. Elina Kilkku on kirjoittanut Storytel Original sarjan, josta hän kirjoittaa nyt version painettuun muotoon. Äänikirjaksi kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa siten, ettei siihen kannata monia henkilöitä laittaa, koska niin se on helpompi luetuksi toteuttaa samoin kuin teatterissa on halvempi tehdä kolmen hengen näytelmiä kuin suuria musikaaleja. Kirjan sisältöön vaikuttaa valtavasti se mihin formaattiin se tehdään. Kun jos haluaa teoksessa käyttää paljon alaviitteitä ja teoksen olevan monimutkainen niin se ei toimisi äänikirjana... Noh. Celian äänikirjaversioihin alaviitteet on yleensä luettu. Eli ei ongelmaa. 

Haastattelussa tuli ilmi product placement. En tiedä mitä se tarkoittaa. Viimeisenä puhuttiin siitä kuinka äänikirjan lukija tuo oman tulkintansa kirjailijan ja kuuntelijan väliin ja että kuinka tulevaisuudessa voidaan toimia siten, että voidaan valita haluamansa ääni eli vaikka, että Hitler lukee kirjan ja tästä päästiin taas kirjailijan tekijänoikeuksiin ja äänen tekijänoikeuksiin ja halutaanko olla koneiden kanssa tekemisissä niin paljon, että ne arpoo kirjan ja itse valitaan kenen äänellä sen kuulee. 

Eli tällaiseen tulevaisuuteen ollaan ilmeisesti matkalla.

Tapahtuma oli toteutettu hyvin, mutta yksi iso miinus täytyy antaa. Ostin kokoaika lipun kun totesin, että Lucinda Rileyn vierailun lisäksi haluan kuulla muitakin kirjailijoita. Kävi kuitenkin niin, ettei Riley edes esiintynyt Kirjamessuilla ja kyseisestä peruuntumisesta ei mielestäni tiedotettu missään. Lisäksi tein sellaisen huomion, että odottamieni Camillojen eli Camilla Greben ja Camilla Läckbergin haastikset olivat ruotsiksi. Tätä ei mielestäni kerrottu selkeästi. Oli ikävää käynnistää tallenne ja huomata heidän puhuvan itselle vierasta kieltä. Eva Franz ja Lars Kepler oli toteutettu hyvin. Kepler englanniksi ja Franz suomeksi, vaikka hän kirjoittaa ruotsiksi ja luultavasti myös käyttää ruotsia kielenään muutenkin. 

Tulipa kuitenkin koettua kirjamessut ja kultua hyviä keskusteluja erityisesti tulevaisuuden kirjan ja äänikirjojen osalta. Toivottavasti tapahtuma streamataan myös ensi vuonna. Vaikka Koronarajoituksia purettaisiinkin siten, että ensi vuonna pystyttäisiin messut järjestämään liveyleisön osalta niin kokonaan toinen kysymys on haluaako kukaan lähteä sinne väenpaljouteen? Itse en lähtisi. 

Olin kirjamessuilla muutama vuosi sitten kun siellä oli Dan Brown. Täytyisi olla joku hyvä syy, että matkaisin messuille. Jos esim. Diana Gabaldon esiintyisi niin häntä tulisin katsomaan. Ongelma myös on, että täytyy aikatauluttaa päivä hyvin tarkkaan junailun osalta kun ei voi majoittua Helsingissä. Tänä vuonna esiintyjiä oli 400. Vähemmän on enemmän. 

Blogi löytyy myös somesta: 

Blogit.fi

Bloglovin 

Facebook

Goodreads

Instagram

Twitter

Youtube