Näytetään tekstit, joissa on tunniste Podcastperjantai. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Podcastperjantai. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. elokuuta 2023

Podcastperjantai: Kirjan tie - 4. Äänikirjojen nousu

 

 


 

 

 

 

 

Jos oot lukenut blogia jo pidempään niin oot ehkä huomannut, että olen äänikirjojen puolestapuhuja. Tämä äänikirja aiheinen podcast-jakso tuli vastaan viime syksynä ja Pakko korjata muutama väite jaksosta, jonka kommentit hämmästyttävät minua ableistisuudellaan. 

 

 

 

4. Äänikirjojen nousu 

 

 

 

Jakson kuvaus
Millaiset kirjat ja genret vetoavat äänikirjoina? Mitä kirjan tuottaminen äänikirjaksi vaatii ja kuinka lukija valitaan? Otavan yleisen kirjallisuuden sähköisen kustantamisen liiketoimintapäällikkö Noora Al-Ani sekä Gummeruksen digitaalisen kustantamisen päällikkö Annikka Heinonen kertovat myös, mitä kaikkea voimme odottaa sähköiseltä kirjallisuudelta tulevina vuosina.

 

 

Suomen Kustannusyhdistyksen podcast-sarjassa kustannusalan ammattilaiset kertovat, keiden kaikkien työtä kirjan valmistumisessa tarvitaan. Millainen on innostavan käsikirjoituksen resepti ja kuinka äänikirjan lukija valitaan? Ketkä valmistavat ja valitsevat uudet oppimateriaalit kouluihin? 
Lisätietoa sivuilta Kustantajat.fi.
Toimittaja: Jonna Tapanainen
Tuotanto: F-tuotanto
Tunnusmusiikki: Petri Alanko
Graafinen suunnittelu: Elina Rajala

 

 

Jakson alussa mainitaan ettei  kirja-alaa ole viime vuosina  myllännyt niin paljon mikään muu kuin digitalisaatio ja jo useampi kuin jokatoinen myyty kirja Suomessa on sähköinen, joko e-, ja tai äänikirja. Mainitaan myös lainauskorvaukset, sekä keskustelu siitä onko kirjojen kuuntelu yhtä hyödyllistä kuin lukeminen,  ja se kuinka tietty ääni voi jättää muistijäljen ja juuri ennen haastattelun alkua mainitaan, että ihmiskunnan ensimmäiset tarinat olivat puhuttuja.

Muistutan tuontuosta kaikkialla, että jo ennen kirjoitustaitoa on tarinoita kerrottu puhumalla. Vänkään tästä asiasta aina kun joku "ylistää" paperikirjan oikeellisuutta. Porukat aina hiljenee ja keskustelut loppuu kun kysyn loppuisiko lukemisesi jos et enää näkisi tai vammautuisit esim. onnettomuuden seurauksena siten, ettei kirjan kädessä pitäminen olisi mahdollista. Kukapa se silloin sivuja kääntelisi vieressäsi puolestasi?

 

 

Digitalisaatio kirjoissa tarkoittaa e-, ja äänikirjoja, sekä on myös olemassa formaatti, joka yhdistää kuvaa, tekstiä ja ääntä.

Otava on tehnyt äänikirjoja yli 70 vuotta. Tämä tuli minulle yllätyksenä. Missäköhän niitä 870 vuotta sitten tehtyjä äänikirjoja on?

 

Ruotsi ja Tanska on pari vuotta Suomea edellä digitaalisen kustannuksen kanssa ja sieltä voidaan ottaa mallia toimintaan. 

 

 

Tämän jälkeen puhutaan siitä mitä kirjoja tehdään äänikirjaksi. 

Haastattelussa sanotaan, että on poikkeuksellista jos kirjaa ei tehdä äänikirjaksi nykyään. Kysymys on aseteltu siten, että vastaus on kyllä. 

 

 

Olen itse eri mieltä. 

 

Ei kirjoja vieläkään tehdä äänikirjoiksi läheskään kaikkia. Myöskään Celia ei tee. Ei tee vaikka kirjaa sieltä toivoisi. 

Minulla on vuosikymmenten kokemus teosten saatavuudesta ja saamattomuudesta muussa kuin painetussa formaatissa, joten olen oikeutettu mielipiteeseeni. 

 

 

 

Seuraavaksi tullaankin sitten siihen, että haastattelussa esitetään tällainen aivan käsittämätön mielipide kustantajan toimesta. 

 

Tuossa sanotaan, että miksi kaikista kirjoista edes pitäisi tehdä äänikirjaa. 

 

 

Kommentti on aivan täysin käsittämätön ja osoittaa täysin selvästi piittaamattomuuden siitä, ettei painettu kirja ole mahdollinen kaikille ja lisäksi mielipide on todella vähättelevä ja ableistinen, ja kertoo kuinka rikki kustannusala TODELLA ON! 

 

 

 

Kustantajat eivät itse ajattele äänikirjaa kirjana, joka se on. He ajattelevat sen vain ikäänkuin olevan formaatti, johon osa teoksista tehdään ja osaa ei tehdä. Tällainen ajattelutapa kertoo asenteista! Ja lisäksi siitä, ettei "kirjojen formaattikohtelusta" päättävät henkilöt arvosta lukijoina heitä, joille painettu teksti ei ole vaihtoehto. 

Sillä jos kaikkia lukijoita arvostettaisiin niin kirjat julkaistaisiin yhä vaikkapa kivitauluihin käsinkirjoitettuina! 

Milloin loppuu se painettua tekstiä lukemattomien väheksyntä kirjamaailmassa ja etenkin kustannustoiminnassa!!!!! 

 

Olin ja olen aivan todella "järkyttynyt" tästä kuulemastani mielipiteestä tai tarkemmin sanottuna se ei ees ole mielipide vaan kysymyksen muodossa haastateltavan ilmaisu. 

 

"Kaikki kirjat ei ole luotu niin, että niistä pitäisi äänikirja tehdä". Kun kuulemma kuvateoksia ja joitain lasten kirjoja ei äänikirjaksi voida tehdä kun niissä on niukka visuaalinen sisältö. 

 

 

Ensinnäkin kirjan tekstit voi lukea ja tämän lisäksi kuvat voi kuvailla sanoilla. 

 

 

Löydän aina välillä aivan ihania lasten kuvakirjoja, joita ei kuitenkaan ole äänikirjana. Pitäisi kyllä olla, että minä ja miljoonat muut voisimme niistä nauttia!

 

"Kustantajan tehtävä on katsoa mitkä on parhaat mahdolliset formaatit juuri tälle kirjalle."

 

 

Sanonpahan vaan, että tällaisella henkilöllä on aivan käsittämättömän suuri päätösvalta siihen mitä saavat luettavaksi ihmiset, joille paperikirja ei ole vaihtoehto! 

Miten tällainen päätösvalta on voitu antaa kustantajille???? Miten sallitaankaan se, että aidosti kirjoja rakastavat paperikirjoja lukemattomat henkilöt eivät voi päättää mitä julkaistaan?

 

Haastiksessa puhutaan siitä kuinka dekkarit ja elämäkerrat on suosittuja äänikirjoina ja kuinka ihmiset on löytänyt lukemisen pariin äänikirjojen avulla. 

Sen jälkeen mainitaan tämä paperikirjan ja äänikirjan vastakkainasettelu, josta tulisi päästä pois ja heti seuraavassa lauseessa sanotaan että kun on ollut himolukija paperikirjoissa niin äänikirja on tullut siihen päälle ja että on tämmösiä "sekakäyttäjiä" ja ettei nää sulje toisiaan pois. 

 

 

 

Tässä kohtaa kuunnellessa mietin, että miten noin voi ees sanoa? Kaikillahan ei ole mahdollisuutta toimia siten, että lukee paperikirjaa ja äänikirjat on siinä lisänä. Miten voi yhä vuonna 2023 olla ajatusmaailmaltaan nuin kapeakatseisia ihmisiä? 

 

"Suomessa on ollut älypuhelimia jo pitkään, kuulokkeita saa halvalla ja audiosisällöt on kohderyhmä nuorten tavoittamiseen kun kuunnellaan esim. podcasteja."

 

 

 

Itse en juurikaan kuuntele podcasteja ja en ole nuori. 

Lisäksi älypuhelimen saatavuus ei ole itsestäänselvää. Pitää löytää sellainen vekotin, jossa on omiin tarpeisiin sopivat apuvälineet, kuten esim. valmiiksi ruudunlukuohjelma, ja vaikka se olisikin valmiiksi laitteessa niin on kokonaan toinen juttu toimiiko se vaikkapa äänikirjasovellusten kanssa yhteen. 

 

 

 

"Kustantajan vastuulla on lukijalle annettavat ääntämisohjeet ja lisäksi luettu kirja tarkistetaan kuuntelijalla ja siihen tehdään tarvittavat korjaukset."

"Lukija mietitään kirjakohtaisesti ja jos on joku vähemmistö mistä kirjassa kerrotaan niin se huomioidaan lukijavalinnassa."

 

 


Mitenkähän se huomioidaan? En tunne ainuttakaan sokeaa henkilöä, joka lukisi äänikirjoja äänitysstudiossa. Tuntuu, että tämä vähemmistöpuhe on vain sanahelinää, eikä toteudu todellisuudessa! 

 

 

"Lukijat on ammattinäyttelijöitä."

 

 

Tämäkin on väärin! Ei Celia-kirjaston 1950-luvulla tehtyjä äänitteitä lue näyttelijät vaan jotkut random lukijat! 

 

 

 

 

Haastiksessa puhutaan myös siitä kun on eri kielellä kuunnellut kirjan ja sit lukenut paperilta niin se onkin pettymys. En ymmärrä miten se voi olla pettymys, koska tarina on se sama!

 

 

Lopuksi puhutaan koneäänen lukemista äänikirjoista. 

 

"Me ollaan suojassa siltä, ettei vielä koneääni lue kirjoja kun ollaan niin pieni kielialue."

 

 

Puhutaanko koneäänestä tarkoittaen jotakin nimenomaan äänikirjan tai minkä tahansa tekstin lukemaan rakennettua systeemiä? 

 

Luen itse e-kirjoja jo nyt ruudunlukuohjelmalla, joka on eräänlainen koneääni. 

Kuuntelen päivittäin ruudunlukijoita niin puhelimen kuin tietokoneenkin kanssa. Ne on hyviä ja ilman niitä tää bloggauskaan ei ois mahollista, mutta taas tääkin on näitä asioita mitä kirjamaailma ei tiiä, eikä osaa huomioida. Periaatteessa meillä on jo koneäänellä luettuja kirjoja pilvinpimein, mutta kustantamot eivät sitä tiedä. 

 

 

 

Olen lähes vuoden verran hautonut tätä tekstiä ja nyt koin oikean ajan julkaisulle tulleen. On nimittäin aivan sietämätöntä, että äänikirjoista jatkuvasti keskustellaan negatiiviseen sävyyn. 

 

Tässä eräs kommenttini kesältä 2023.

 

 

"Millonkahan äänikirjojen ja äänikirjoja kuuntelevien aliarviointi loppuu? Pari huomiota: 1. Painettuja kirjoja ”oikeana” pitävät uskovat olevansa niin kaikkivoipaisia, ettei heille voi koskaan elämässä sattua mitään mikä vaikeuttaisi painetun kirjan lukua. Sitä voi vaikeuttaa vaikka jos kädet ei toimi; kukapa se silloin tulisi sivuja viereesi kääntelemään tai kirjaa edessäsi pitämään, jotta yhä paperilta luku onnistuu? Näkökin voi lähteä, joten silloinko on lopetettava lukuharrastus, koska yhä edelleen vain painetun tekstin luku on sitä ainoaa ”oikeaa” lukemista. 2. Äänikirjassa ei voi palata taaksepäin tarkistamaan tiettyä kohtaa tai lausetta. Äänikirjaa pystyy kelaamaan nykyisillä sovelluksilla ja näin ollen palaamaan tekstissä taaksepäin. Kelaaminen oli mahdollista myös C-Kasettien aikaan. 3. Tarina välittyy paperilta luettuna eri tavoin kuin kirjaa kuunnellen. Muuttuukohan aivot tässä välissä siis jotenkin? Se tarina on se sama tarina riippumatta formaatista. 4. Ableismi kukoistaa. Kun kerron, että äänikirjat ovat itselle ainut tapa lukea. Niin saan kommentiksi, että voi kun on hyvä kun edes jotenkin pääset kirjallisuutta harrastamaan. Ja jos arvostelen Celia-kirjastoa tuotantoajoista tai siitä, ettei joku tärkeäksi yhtä aikaa julkaistava kirja ole heillä valmis samaan aikaan kun sen saa muu maailma luettavakseen niin mulle sanotaan, että pitäs olla tyytyväinen kun Celia on ilmainen ja niin edelleen. En ole tyhmä ihminen, vaikkei kirjat välity paperilta minulle. En tartte ableismia lukemiseeni liittyen. Stoorit äänikirjoista nauttimalla olen lukijana saman arvoinen maailman kaikkeudessa lukevien kanssa."

 

 

Joku saattaa luulla, että minulla on paha olo. Sellainen luulo on väärä! Saan sanoa mielipiteeni omalla tavallani ja jos haluan käyttää blogiani äänikirjoihin liittyvien epäkohtien esille tuomiseen niin sitten teen niin! 

 

 

Kirjasyksy kolkuttelee jo aivan kulman takana. 

 

 

Lukekaa ihmiset, lukekaa! 

 

 

P.S. Äänikirja on kirja! Tarina ei muutu, vaikka sen hiekkaan kirjoittaisi.  

perjantai 27. marraskuuta 2020

Podcastperjantai: Tuotannollisista syistä


 Tänään vuorossa podcast, jonka löydettyäni kerroin Ystävälle, että nyt löytyi podcasti, jossa voisin itsekin vierailla ja että kirjoitan jossain vaiheessa blogiin tästä ja jätin hänelle yllätykseksi mikä podi kyseessä. Oiskohan sanalle podcast olemassa mitään suomenkielistä vastinetta? Täytyisi ehkä tarkistaa Googlella tai kysyä Kotuksesta. 



Tuotannollisista syistä on kahden tapahtuma-alan ammattilaisen, Sussen ja Anun, tapahtumateollisuuteen keskittyvä podcast.
Jaksoja voit kuunnella Spotifysta ja Soundcloudista.


Tämä esittely on heidän fb-sivuiltaan. 

Tuo kuva on heiltä ystävällisesti tätä tekstiä varten saatu. Kuvaaja Maria Mihhailova. Kiitokset vielä kerran avusta, sekä upeasta podcastista.




1. ALOITUSJAKSO
Tuotannollisista Syistä -podcastin avausjaksossa Susse ja Anu esittäytyvät ja käyvät läpi tulevaa kautta.

 

 

Oli mielenkiintoista kuulla enemmän tekijöistä ja heidän taustastaan kulttuurituotannon opiskelujen ja työpaikkojen suhteen. Monipuolisia työtehtäviä on tällä alalla aina tapahtuman järjestämisestä itse lipunmyynnissä työskentelyyn, järjestyksenvalvojana oloon ja kaikkeen mitä kuvitella saattaa. 

 

Tässähän on tällainen asia, että kulttuurituotanto tai kulttuurituottaja olisi sellainen työ, jota itse haluaisin tehdä. Olen viime vuosina lukenut aiheesta missä sitä voi opiskella, mutta mutta. Ainuttakaan sokeaa kulttuurituottajaa en tunne saati edes tiedä. Se voipi olla että itsenäisesti en voisi kaikkia työtehtäviä tehdä, koska en tosiaan näe. Vois olla nimittäin meleko tärkeetä keikkaa järjestäessä hahmottaa monia asioita esim. lavan osalta, katsomon suhteen yms. 

Mikäänhän ei estä minua hakemasta alalle opiskeleen, mutta työtehtävät voisivat olla hieman rajatummat kuin näkevällä. Voin tietysti töissäni käyttää avustajaa, mutta ei se oikein käy, että hän toimisi puolestani, koska vastuuhan olisi minulla. 

Minua myös kiinnostaisi perehdytäänkö kulttuurituottaja koulutuksessa mitenkään esim. Erityisryhmiin. 

Yksi iso ongelma, jonka näin keikoilla paljon käyvänä ihmisenä olen vuosien aikana usein todennut on se, että joudun aina erikseen kysymään keikkapaikasta tai festarijärjestäjältä, että mikä heidän lippukäytäntönsä on avustajan suhteen, että joudunko ostaa kaksi lippua, vai riittääkö, että ostan yhden lipun ja avustajalle on ilmaislippu, tai että pystyn todentamaan avustajan tarpeeni esim. Näkövammais-, tai EU Vammaiskortilla. 

Käytännöt vaihtelee paljon ja yksi asia, joka minua ihmetyttää on se, että pyörätuolin tarvitsijan avustajan lipun voi kyllä ostaa esim. lippu.fi:stä tai Ticketmasterista, mutta muiden erityisryhmien lippuja tai siis erityisryhmään kuuluvan henkilön avustajalippuja voi varata vain puhelinpalvelusta tai paikan päältä. 

Tätä on perusteltu väärinkäytösten estämisellä, mutta missä se on sanottu, ettei pyörätuolin tarvitsijan avustajalippua mukamas väärinkäytetä? 

Miltä itsestäsi tuntuisi jos joka kerta musiikkikeikalle mennessäsi joutuisit tiedustelemaan, että pääseekö avustajasi veloituksetta? 

Tästä asiasta tulisi metelöidä enemmän. 

 

 

2. HYVÄÄ YÖTÄ
Jaksossa vieraana Helsingin kaupungin yöluotsi Salla Vallius. Keskustelemme mm. Helsingin yöstä ja yöluotsin työstä.

 

 

Luotsista tulee mieleen merenkulku ja yöluotsista että töitä tehdään öiseen aikaan. 

Yöluotsi ei kuitenkaan työskentele öisin vaan mietiskelee ja suunnittelee kaupungin yöllistä toimintaa yms. On kyllä mielenkiintoisessa työssä ja ilmeisesti ensimmäinen ja ainut yöluotsi Suomessa. Millonkahan Tampereelle saataisiin samanlainen?

 

 

3. JOHTAJUUTTA JA KOKEMUKSIA
Jakson vieraana Flow Festivalin toimitusjohtaja Suvi Kallio. Keskustelemme mm. kehittymisestä sekä johtajuudesta ja sen haasteista.



Flow kuuluu festareihin, joissa haluaisin vierailla. Samaan sarjaan kuuluu myös Tanskan Roskilde. Olen kyllä sen verran vieraillut Roskildessa, että juna on siellä pysähtynyt hetken, mutta se kuuluu eri tarinaan. Tämä oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen jakso. 



4. TYÖHYVINVOINTIA JA HUPI-ASIOITA
Jakson vieraana LiveFIN ry:n toiminnanjohtaja Jenna Lahtinen. Keskustellaan mm. työhyvinvoinnista, johon liittyen Jenna on tehnyt viimeisimmän opinnäytetyönsä, sekä tietenkin hupi-asioista!



On valitettavasti pakko tunnustaa, etten ole tätä jaksoa vielä kuunnellut. Taustalla tapahtuu paljon, mutta ne eivät kuulu tähän blogiin. 

Tämäkin on uskoakseni todella kiinnostava jakso tässä nykyisessä tapahtuma-alan ahdingossa. 



5. MONIKULTTUURISUUS JA MAHDOLLISUUDET
Jakson vieraana Monaliiku ry:n hankekoordinaattori Tiia Fehrmann. Jutellaan Monaliikun toiminnasta, Tiian työnkuvasta, mentoroinnista ja mm. siitä millaiset tapahtumat monikulttuurisia ihmisiä kiinnostavat.



Tämä on täysin uusi hanke, josta en ole aiemmin kuullutkaan. Täytynee lukea lisää kunhan jakso on kuunneltu. 



6. KULTTUURIA KAUPUNKILAISILLE
Jakson vieraana Helsingin kaupungin Tiiivistämö -venuen tehotuottaja Tiina Toivonen. Tiinan kanssa päästään kurkistamaan hänen uransa alkuaikoihin, puhutaan paljon myös nykyajasta ja tulevasta sekä siitä, millaista on olla kaupungilla töissä.



Tiivistämö vaikuttaa mielenkiintoiselta keikkapaikalta. En ole siellä vielä itse käynyt ja tämäkin jakso odottaa kuunteluhetkeään. 




Mielestäni on upeaa, että tätä podcastia tehdään näissä nykyisissä vallitsevissa olosuhteissa. Olen myös miettinyt sitä, että minkälaista se kulttuurituottajana olo tulee jatkossa olemaan sitten kun elämme Koronan jälkeistä aikaa. Sikäli mikäli sellainen aika koittaa. 

Tällä hetkellä on niin, että vaikka mielenkiintoisia keikkoja julkaistaan ensi vuodelle niin en uskalla ostaa lippuja, koska epäilyttää toteutuuko ne laisinkaan tai vasta joskus kuukausien päästä alkuperäisistä päivämääristään. 


Oli tarkoitus kirjoittaa tämä teksti kaikista julkaistuista jaksoista, mutta tosiaan elämä ei aina mee niinku. 


Ainakin näkyvyyttä podcastille ja jospa jokunen kuuntelijakin. 


Odotan innolla tulevia jaksoja. Annan podcastille tähtiä 5/5.



Podcastia pääsee kuuntelemaan tästä


Podcastin Facebook löytyy tästä. 

 

Instagram on tässä .

Heart: Beautiful Broken

          Heart - Beautiful Broken   ℗ 2016 Heart General Partnership., Under exclusive license to Concord Music Group, Inc.   Spotify   Kau...