Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogistin elämää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogistin elämää. Näytä kaikki tekstit

maanantai 25. maaliskuuta 2024

Heart: Heart








Hearton julkaistu kesällä -85. Sehän oli oikeinkin hyvä vuosi! Blogisti on kyseistä vuosikertaa ja synttärit osuu tähän maaliskuuhun, joten siksi tämä levy nyt. 

Sinkkuna julkaistu What About Love, These Dreams, Never,  Nothin' at All ja If Looks Could Kill. 

These Dreams on Heartin eka listaykkössinkku. 

What About Love on alunperin vuodelta -82 ja esittäjänä Toronto. Heartin versiota rakastan, joten alkuperäistä en ole koskaan vaivautunut kuuntelemaan. 


If Looks Could Kill on uskomattoman upea voimabiisi, jota olen elämäni aikana kuunnellut paljon ja tarvinnut vielä enemmän. 


Jo mainittujen sinkkubiisien lisäksi suosikkeihini kuuluu levyltä löytyvä kappale nimeltä Nobody Home. siinä laulellaan. ” You say you're feeling locked inside

Stuck inside to stay

You wanna fly away

There's really nothing I can do

But to help you make your play 

Make your getaway 

Don't dream too wild 

And shoot for the moon 

Don't ride your heart 

Like a balloon 

To places unknown 

'Cause when you finally coming knocking 

When you finally come knocking 

There'll be nobody home 

Nobody home”


Rakastan levyn äänimaisemaa ja leikittelyä eri genrejen välillä. Levyn tyyleiksi on määritelty glam metal, Hard rock ja pop rock.

Levylle tähtiä 3/5. 



Suomen keikkaan on tasan kolme kuukautta. Mitenhän sitä jaksaa odottaa? Viime vuosi oli sen verran rankka, että tää keikka tulee tarpeeseen, jotta tuntee elävänsä. 

Akkreditointi hämmentää. Vasta noin viikkoa ennen keikkaa saa kuulla onko akkreditoitujen joukossa vai ei. Ymmärrän kyllä syyt siihen. Siinä ei vain ole huomioitu sellaisia media-alan osaajia, jotka tarvitsevat avustajan apua itselle vieraissa paikoissa liikkuessa yms. 

Avustajan työvuorot tulee ilmoittaa ajoissa, kuten kaikissa töissä. Viikko on lyhyt varoaika, vaikka kuinka on avustajan tarvitsijan omista työtehtävistä ja niissä avun tarpeesta kyse. 

Akkreditoitua voi vain yksi henkilö kerrallaan, toki se riippuu tapahtumasta ja tilaisuuden luonteesta. Välillä voi ilmoittaa itsensä ja avustajan yhdellä kertaa, vaikka siinäkin on toki se ongelma, ettei kyseinen avustaja varsinaisesti toimi sisällöntuottajana työnantajansa mediaan. 


Haluun muistuttaa, ettei maailma toimi pelkästään yksilöiden voimalla vaan myös arvokkaan avustajain työn! 

Ei ole vielä vastaan tullut tapahtumaa, jonka akkreditoinnissa erikseen mainittaisi, että jos vammasi vuoksi tarvitset henkilökohtaisen avustajan mukanasi niin akkreditoidu näin tai näin. 

Olen itse joutunut aina erikseen kyselemään miten toimin ja jännittämään evätäänkö pääsyni kysymyksen johdosta. 

Parannettavaa siis akkreditoitumisen osalta riittää! 

sunnuntai 29. lokakuuta 2023

3.5. Vuotta Kuplivassa Maailmassa

Kuplivassa maailmassani on oltu nyt olemassa kolme  ja puol vuotta.

Hyvin pyörii. Tälle on tarve ja tilaus. 

 

Äänikirjoista jauhan jatkuvasti ja siitä kuinka se on lukijuutta. 

 

Kirjamessupostauksessa aiheesta vielä lisää. 

 

Tällä viikolla julkaistiin yks biisi ja kirja. 

 

LAB - My Private Hospital ilmestyi perjantaina. 


Tällä viikolla äänikirjapalveluihin tuli Eveliina Viitasen Pidä kiinni kädestäni. Arvio on yksi blogin luetuimpia tekstejä 516 näyttökerrallaan. 


Katotaan minkälainen on maailma huhtikuussa kun tämä blogi täyttää 4.

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Blogihaaste: 20 asiaa minusta

Törmäsin tähän haasteeseen blogistaniassa ja päätin tehä. 

Tämän on tehneet ainakin 

Ankin kirjablogi, 

Kirjarikas elämäni, 

Mustelmiinan mietteitä 

ja 

Kartanon kruunaamaton lukija. 

 

Tässä omat vastaukseni. 

 

1. Olen syntynyt... Suomessa. 


2. Pienenä olin varma, että isona minusta tulee... Jotain suurta ja menestyvää.


3. Parhaat piirteeni ovat... Taito kuunnella.


4. Viimeisin sisustusostokseni on... Pinkit pyyhkeet kylppäriin. 


5. Haluaisin matkustaa... Lontooseen katsoo ABBA show. Kööpenhaminaan syömään ihania voileipiä ja tietenkin Pariisiin. 


6. Suosikkijuomani on... Lempi kahvilan kauralatte tietenkin. Latte valmistuu myös kotona kätevästi kahvikoneella. Kahvi, kupliva ja Pepsi. Niitä menee tilanteesta riippuen ja riippumatta. 


7. Lempiruokani on... Hampurilainen.

 

8. Viikonloppuisin herkuttelen... Kakkua ja kuplivaa! 

 

9. Lempiblogini, joita seuraan säännöllisesti, ovat... Ne on listattu lukemani blogit osioon. 

 

10. Kirjat, joita olen lukemassa nyt, ovat... Juha Hurme - Tiu tau Tilhi. Suosittelen! 

 

11. Lempilajini kirjallisuudessa on... Viihde. 

 

12. Suosikkisovellukseni kännykässä ovat... Mail, Instagram, Facebook, Twitter, Storytel ja ennen oli Bloglovin, joka lakkasi toimimasta iOs 16ssa. 


13. Kahvini juon... Kauramaidolla.

 


 


 

 

 

 

 

 

 

Tietenkin maistuu aina myös IrishCoffee. 


14. Viikkorutiineihini kuuluvat... Ostosten tilaaminen kotiin. Korona mullisti arjen ja tämä jäi pysyväksi tavaksi käydä kaupassa. 


15. Viimeisin elokuva, jonka olen nähnyt elokuvateatterissa... Koskinen, joka meni esityksinä keväällä 2022.


16. Rentoutuakseni... Keitän kahvia, otan lasin kuplivaa, kuuntelen kirjaa, katson suosikki sarjaa... Ja onhan näitä vaihtoehtoja tilanteeseen kuin tilanteeseen...


17. Lemmikkieläimeni... Kissa Kehrääväinen. Tosin hän on edesmennyt ja uutta kissakaveria ei toistaiseksi ole. 


18. Lempivuodenaikani on... Talvi! 

And Winter Came....

 



19. Ruokabravuurini on... Oon taiteilija. En viihdy lieden ääressä. 


20. Lempimusiikkiani on... Vaihtoehtoinen.

lauantai 29. lokakuuta 2022

2.5. Vuotta Kuplivassa Maailmassa

 

Kuplivassa maailmassani on oltu nyt olemassa kaks ja puol vuotta. Maailma on tänä aikana muuttunut täysin. Siis tämä ympäröivä. 

Vuosi 2022 on ollut omassa elämässä haastava ja kirjojen lukeminen ei ole maistunut, jonka johdosta arvostelukappaleiden arvostelujen julkaisut on siirtyneet keväältä ja kesältä syksyyn valitettavasti. 

Pari sattumusta valokuvien kanssa on tänä vuonna käynyt. Pahoittelut niistä ja viivästyneistä teksteistä.

Muistutan, että minäkin olen vain ihminen ja ihminen on erehtyväinen otus. 

 

Arvostelukappaleiden osalta aletaan olla voiton puolella. 

Kovin montaa postausta ei tänä vuonna enää muutenkaan tule. 

 

Muutenkin näyttää siltä, että tehokasta blogiaikaa on syys-toukokuu ja kesällä on sitten parempi, etten kirjoita, koska jos kesä -23 on samanmoinen kuin tämä -22 niin se on enempi sitä, että selviää päivästä seuraavaan. 

 

En ole kesäihminen. Sitä ei vaan saa Suomessa sanoa, koska leimaantuu negatiiviseks heti. 

Helle vie voimat ja lisäksi heinäkuu on ollut elämässäni hirvein kuukausi aina muutenkin. Traumaattisia kokemuksia usealta vuodelta ja niin edelleen. 

 

Ens vuonna teen loppuun Dion levy postaukset. Muuten en ole hirveästi suunnitellut blogijuttuja.

Äänikirjoista voisin jauhaa loputtomiin. Tietenkin sama e-kirjojen kohdalla. 

Kuluvalla viikolla sain taas huomata, ettei lukijuuttani arvosteta. 

Sain kommentin, ettei e-kirjojen lukeminen ole lukemista vaan kuuntelemista. 

Se on lukemista niinkuin kaikki muukin. Teksti ei vain ole fyysisenä kirjana ja se ei tee lukemisesta yhtään huonompaa vaan on saman arvoista, samanlaista, saavutettavaa ja tasavertaista ja tasa-arvoista! 

On todella ikävää kun lukijuuttani ei pidetä minään, kun en lue painettua tekstiä. 

Minua ei siis arvosteta eikä pidetä lukevana ihmisenä siksi että en lue painettua tekstiä. 

Tällaiset kommentoijat siis ajattelevat, että olen todella typerä ja aivan täysi moukka, KOSKA SESE NYT VAAN ON SILLÄ LAILLA, ETTÄ SE PAINETTU TEKSTI ON SE AINUT OIKEE JA MIKÄÄN MUU EI OLE LUKEMISTA! 

 

Niin. Näinkö se on? Kysyy jo vuosikymmeniä itselle sopivilla lukemisella lukenut. 

 

Olen tähän mennessä muutaman viime vuoden aikana kuunnellut eräästä äänikirjapalvelusta 799 kirjaa ja 10594 tuntia. 

Voin keskustella näistä kirjoista vaan sitä ei pidetä arvossa, koska en ole fyysisesti lukenut ja kokenut tekstiä. 

Olen ikäänkuin alempaa kastia ja muutenkin eri luokkaa kun en lue paperilta. 


Tämä on syrjivää kirjakeskusteluissa. Siellä on jotenkin sellanen ajatus, että voi voi kun on hyvä, että äänikirjojen ja e-kirjojen kautta pääset edes vähän osalliseksi kirjamaailmaa, mutta et kuitenkaan oikeasti lue kun et lue paperilta. 


Mikä oikeus paperilta silmillä lukevalla kansanosalla on väheksyä minua ja tehdä olemassaolostani pienempää? Kysyn vaan! 


Ja aina kun kerron tästä niin se ymmärretään niin, että loukkaannun ja koen, että ihmiset on äänikirjoja vastaan. Kysymys ei ole mistään loukkaantumisesta vaan siitä että tuon esille sen ettei lukemistani arvosteta ja minua nähdä lukijana! 

Se että ihmiset aivan avoimesti kertoo väheksyvänsä kaikkia jotka ei lue fyysisiä kirjoja kertoo todella paljon heidän maailman katsomuksestaan, koulutustasosta, erilaisuuden peloista yms. 


En myöskään ole lukemisesteinen. Vammani ei estä minua lukemasta. En vain lue fyysistä kirjaa. Se ei kuitenkaan tee minusta lukemisesteistä. 


Meillä on eräs ymmärtääkseni valtion kirjasto, joka on tarkoitettu lukemisesteisille. 

En ole lukemisesteinen ja olen kirjaston asiakas. 

Mikä tarve on luokitella ihmiset kuuluvaksi johonkin ryhmään kun he eivät sinne kuitenkaan kuulu? 

En ole lukemisesteinen. Luen vaan muuta kuin paperilta. 

En myöskään kuulu erityisryhmään vammani vuoksi. 

Ihmiset vaan haluaa katekorisoida toisiaan päättämällä, että toi nyt on tollanen ja kuuluu tuohon. 


Minä en edusta näkövammaisia, sokeita, lukemisesteisiä, mielenterveydenhäiriöistä sairastuneita  tai mitään muutakaan ryhmää. 


Olen oma itteni ja edustan vain sitä! 


Milloin ihmisistä aletaan puhua ihmisinä ja jätetään pois kaikki katekorisoinnit? 


Kait se on niin, että niin kauan kuin valkoisella heteromiehellä on ylivaltaa niin niin kauan kaikki muut saa taistella olemassaolostaan! 

 

Äänikirjoista voit lukea tulevasta Kirjamessupostauksesta.



Olen tänä syksynä poikkeuksellisesti katsonut Vain elämää-sarjaa muutaman jakson verran. 

Eiks ookin kauheeta kun puhun katsomisesta ja en näe? 


Siellä tuli vastaan tämä versio, josta en yhtään tykkää, mutta jonka uusi sanoitus on sellanen, että on pakko lainata sitä tähän.

 

"Kun päätin päästää irti siit
Mä aloin uskoo ihmeisiin
Sen hetken jälkeen muutuin niin
Et melkein hukuin mun sinisiin kyyneliin

 

Tahdon olla mulle joku jota en oo unohtanut
Liekki jota valvon toivon ettei liikaa haavoittunut
Aion olla mulle joku ketä olen rakastanut
(Rakastanut)
Muistot mitä kannan
Niistä pahimmatkin sulattanut
En luovuttanut
*
Se tunne kun saan olla mä
Ja mennyt mitään ei tuu puolest päättämään
Tää ääni luotu on lentämään
Ei kuolemakaan sen lentoo saa pysähtymään
Ei ollut toivoo, ei uskoo
Ja helppoo aikaa erolle ei oo
Ei tarvi pyytää anteeksi
Kun voin vaan olla oma itseni
*
Tahdon olla mulle joku jota en oo unohtanut
Liekki jota valvon toivon ettei liikaa haavoittunut
Aion olla mulle joku ketä olen rakastanut
Se jonka päästin ois ollu loppuun asti liikaa"

 

Biisin voi kuunnella täällä ja Yonan alkuperäinen lähtee soimaan tästä. 

 

Eilen myös suosikki bändini Aino & Hajonneet julkaisi uuden biisin nimeltä Tänään täällä. 


Siinä on osuvat sanoitukset ja virallisen videon voi katsoa tästä.

 

 



 

Näin tänään. Katotaan minkälaista on sitten huhtikuussa -23. Että kuinka Kupliva maailmani pyörii kun kolme vuotta tulee täyteen.

torstai 2. kesäkuuta 2022

Lucinda Riley: Orkideatarha


 

 

 

 

 

 

 

 

 


 

 

Lucinda Riley - Orkideatarha

 

Bazar 2022

Alkuteos 

Hothouse Flower

Suomentaja

Tuukka Pekkanen

E-kirjan sivumäärä
628 


ISBN
9789523763586



Meillä on vain tämä hetki. Suloisen haikea tarina rakkaudesta ja menneisyyden varjoista vapautumisesta
Taianomainen kertoja Lucinda Riley avaa oven upean sukukartanon elämään toisen maailmansodan alkuhetkistä nykypäivään. Se punoo yhteen ihmiskohtaloita täynnä intohimoa, salaisuuksia ja valheita, joiden verkkoon vain rakkaus voi meidät ajaa.
Pikkutyttönä Julia Forrester viihtyi Wharton Parkin kasvihuoneessa, jossa hänen isoisänsä Billy hoiti sukukartanon hienoa orkideakokoelmaa ja soitti radiosta musiikkia kukkasilleen. Aikuisena Julia on konserttipianisti ja elää onnellista elämää, kunnes kokee musertavan menetyksen. Surussaan hän hakeutuu takaisin lapsuusmaisemiinsa Wharton Parkiin ja kohtaa siellä kartanon perijän Kit Crawfordin.
Mutta elämä jatkuu. Kartanon rapistuvien rakennusten korjaustöiden yhteydessä löytyneen vanhan päiväkirjan merkinnät herättävät Julian ja Kitin uteliaisuuden. Mitä Crawfordin suvussa oikeastaan tapahtui sodan aikana? Menneisyydestä nousee esiin salattu rakkaustarina, joka voi tuhota koko Wharton Parkin ja jonka kauaskantoiset seuraukset mullistavat myös Julian ja Kitin elämän.
Lucinda Rileyn Orkideatarha on suloisen haikea tarina rakkaudesta, menneisyyden varjoista vapautumisesta, toivosta ja katoavaisista hetkistä, joiden muistoa vaalimme kalleimpina aarteinamme.



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! Kiitos myös kirjailijalle kirjasta ja suomentajalle käännöksestä! 


Kirja luettu vuorokauden aikana. En oikein tiennyt mitä odottaa, paitsi sen ettei Rileyn yksittäiset kirjat ole oikein viehättäneet ja että käännösteksti on varmasti laadukas!

Tämä kirja ei ole huono. En vain enää jaksa tällaista ja silti tulevat julkaisut tulee luettua ja arvosteltua. 


Tämä teos sisälsi paljon epäuskottavuuksia ja minua alkoi ärsyttää tapa, jolla kuvailtiin naisten ulkonäköä. 

Tässä pari esimerkkiä. 

 

"Vaikka Lidia oli vain vähän yli sataviisikymmentä senttiä pitkä, hänen vartalonsa oli täysin sopusuhtainen: yläruumis oli lyhyt, ja kapeat lanteet kaartuivat kevyesti ja johtivat pitkiin hunajanvärisiin sääriin ja täydellisiin pieniin varpaisiin, jotka mahtuivat Harryn käteen."

 

 

"Vaikka lady Adrienne oli ehtinyt jo kypsään ikään, ainakin yli neljännenkymmenennen ikävuoden, hänellä oli hoikan nuoren naisen vartalo, virheetön norsunluunvärinen iho ja kauniinmuotoiset kasvot korkeine veistoksellisine poskipäineen. Hänen naisellisuutensa toi Olivian mieleen pikemminkin sulokkaan intialaisen maharanin kuin tavallisen englantilaisen ylhäisönaisen, jolla oli leveät lanteet suuren lapsikatraan synnyttämistä varten niin kuin sukulinjan jatkajalla pitikin olla ja joka oli karaistunut kestämään Britannian ankaria sääoloja.

Adrienne oli niin tyylikäs ja niin hauras, että hän olisi Olivian mielestä sopinut paremmin johonkin Pariisin salonkiin kuin vetoiseen englantilaiseen maakartanoon. Olivian äiti olikin sanonut, että hän oli ranskalainen. Päätellen hyvin koruttomasta mustasta cocktailpuvusta, jota koristi pelkästään kermanvärisistä helmistä koottu helminauha, Adrienneen oli iskostunut synnyinmaansa asukkaille ominainen kyky näyttää mutkattoman tyylikkäältä."

 

 

Tällainen  samanmoinen täydellisen ihon ja ulkonäön kuvaus vaivaa myös Nora Robertsin ja Danielle Steelin kirjoja. 

 

Orkideatarhan päähenkilö Julia on menestyvä pianisti, joka on menettänyt aviomiehensä Xavierin ja heidän poikansa Gabrielin onnettomuudessa. 

 

Julia palaa kotiseudulleen Englantiin ja kohtaa vuosien jälkeen Christopher Crawfordin. 

He ovat kohdanneet Julian ollessa 11-vuotias ja jo silloin hän soitti pianoa.

 

Varmaan vaikeaa arvata mitä näiden kahden välillä tapahtuu. 

 

Kirjassa ollaan nykyisyydessä, sekä päiväkirjan ansiosta 1940-luvun Thaimaassa. 

On englantilainen rapistuva maatila / kartano, vuosikymmeniä sitten ollut suuri rakkaus, petetyksi tuleminen, useampia adoptiokuvioita ja myös epäuskottavuuksia. 


Julia saa tietää Xavierinajaneen päihtyneenä autoa onnettomuushetkellä. Xavier ei olekaan kuollut vaan palaa vuoden jälkeen kuvioihin... 

 

Tietenkin kaikki päättyy onnellisesti ja Julia saa Christopher Crawfordin ja heidän elämänsä jatkuu erään sattumankaupan ansiosta siinä rapistuneessa talossa, jossa kohtasivat vuosia aiemmin. 

 

Orkideat ja niiden kasvatus on vaan sivuseikka tässä. 

Kasvihuoneissa soi musiikki ja muistelin joskus lukeneeni, että viiniköynnöksille soitetaan myös musiikkia. 


Kirja kertoo suuresta rakkauden voimasta ja sukusalaisuuksista. 


Annan kirjalle vain yhden tähden. 

 

Tässä linkki vuonna 2012 julkaistuun videoon, jossa Lucinda kertoo kirjasta. 

Tämä kirja on kait julkaistu eri nimellä aiemmin. 

 

The Orchid House 


Lisäilen linkkejä kirjavideoihin myös aiempiin Riley postauksiini, jotka on löydettävissä tunnisteella Lucinda Riley


Tällä hetkellä blogin luetuin postaus 461 näyttökerralla on tasan kahden vuoden takaa Kuukauden kirjasarja: Lucinda Riley - Seitsemän sisarta.

 

 

Tämä alku vuosi ei vain ole ollut otollista lukuaikaa. 

Siihen on useita syitä, joita en ala tässä ruotimaan. 

Ehkä jossain eri hetkessä olisin viehättynyt Orkideatarhasta toisella tavoin.

Orkideatarhassa oli viihdytty ainakin Literally, Darling-blogin arviossa, joka on luettavissa täällä.

 

Youtubessa seikkaillessa tuli myös tällainen video vastaan. Kuvauksessa lukee näin: 

"Richard and Judy talk to Lucinda Riley about her Richard and Judy Book Club Title - Hothouse Flower". 

Tämä on vuodelta 2011 ja videoon pääsee klikkaamalla taasen tätä englanninkielistä nimeä. 

Lucinda Riley - Hothouse Flower.



 

Kiitos Bazarille kutsusta 20-vuotisjuhliin Mansikoita ja Bazarin taikaa, joihin en valitettavasti pääse, koska vielä ei voi olla kahdessa paikkaa samaan aikaan. 

 

Onnea Bazar & Kiitos Nautinnollisista Lukuhetkistä! 


Kutsu oli iloinen yllätys. Omalta osaltaan kannustaa jatkaa tätä raapustelua!

perjantai 29. lokakuuta 2021

Ensimmäiset 1.5 vuotta / Loistava Tulevaisuus

Blogi on ollut nyt olemassa puolitoista vuotta. Juhlistan sitä tänään kakulla ja kuplivalla. Kuinkas muutenkaan. Lisäksi seurailen Helsingin kirjamessuja. Eilenkin seurasin niitä aamusta iltaan intensiivisesti. Koontipostaus tulee myöhemmin. 

Onneksi en blogia aloittaessa tiennyt mitä kaikkea tämä vaatii. Alusta asti oli selvää, että teen tälle myös sometilit Faceen, Instaan ja Twitteriin, jotka ovat tuttuja jo vuosien ajalta ja osaan niitä käyttää. 

Instagramista ja blogin näkyvyydestä siellä tuli itselleni tärkeää. 

Näin ollen olen välillä etsinyt julkaisuun tarkoitettua tai tarkoitettuja kuvia kissojen ja koirien kanssa ympäri internettiä ja miettinyt sitten seuraavaksi onnistuuko kuvan lataus ruudunlukijalla ja säätänyt välillä puhelimen, välillä tietokoneen kanssa, jotta saan julkaisun tehtyä. 

Puhelin on ollut suureksi avuksi tässä kuva säädössä. 

 

Pari ongelmakohtaa vielä on: eli kuvia löytyy, mutta tiedostot on nimetty mitä mielenkiintoisimmin. Esim. niin että ruudunlukuohjelma kertoo sellaisen pitkän kirjainten ja numeroiden sarjan, josta ei voi päätellä mitään siitä mikä kuva on kyseessä. 

Eräs albumi arvio jäi siksi tekemättä. Löysin kyllä albumin kansikuvan netistä, mutta koska samalla sivulla oli eri kuvaajien ottamia kuvia artistista ja ilmeisesti eri aikakausilta ja tiedostot oli nimetty käsittämättömästi. Niin en ladannut kuvaa, koska olisin vahingossa voinut ladata vaikkapa vuosien takaisen artistiphoton. 

Laitoin kyselyä kansikuvaan liittyen, että olisin saanut sen sähköpostiin, mutta vastausta en milloinkaan saanut. 

Ehkä sokea bloggaaja kuulostaa epäuskottavalta. 

Toinen ongelma liittyy sitte siihen, että koska olen ainoa sokea ihminen Suomessa, joka bloggaa ammattimaisesti. Niin kohtalotovereita tai siis kanssaeläjiä joilta vois kysyä neuvoa. Niin niitä ei ole. 

Olen käyttänyt aikaani siihen, että olen Googlettanut englanninkielisillä tietoteknisillä sanoilla ja koettanut löytää ratkaisuja esim. Bloggerin kanssa havaitsemiini ongelmiin käytettäessä ruudunlukijaa. 

Välillä olen vastauksen löytänyt, välillä en. 

Kolmas ongelma liittyy blogin ulkoasuun ja siihen, että sen kanssa tarvii näkevää apua. En nimittäin pysty hahmottamaan sitä miten sivuilla olevat elementit on. Nettisivu on ruudunlukuohjelman käyttäjälle ikäänkuin ylhäältä alaspäin etenevä asiakirja, jossa voi liikkua erilaisilla tasoilla tiettyjä näppäinkomentoja käyttäen. Voin liikkua esim. otsikoiden välillä, linkkien välillä, sekä luonnollisesti täyttää lomakkeita yms. Sitä, että onko joku asia esim. sivun yläreunassa, keskellä, vai mitenkä. Niin sellasia en pysty mitenkään hahmottaan. 

En myöskään tiiä kuvaa lisätessäni, että kuinka hyvin se asemoituu suhteessa tekstiin. Siksi koetan aina laittaa kuvat tekstin alkuun. Kuva voi siltikin olla esim. väärinpäin tai jotenkin muuten huonosti asemoitu tai sijoittunut. 

Tarjollahan olisi vaikka mitä blogi aiheisia kursseja, mutta meitsin on aivan turhaa osallistua sellaisille, koska vaikka olis kuinka paljon tietoa bloggaamisesta niin ruudunlukijalla asioiden tekemisestä ei. 

 

Olen koettanut löytää toimivaa työkalua julkaisujen ajastamiseen somekanavissa, mutta siinä on vielä paljon tehtävää. 

Tutuksi on tullut Facebook Business Suite kuin myös Creator Studio. 

Molemmissa on omat haasteensa kuin myös hyvät ja huonot puolensa. Julkaisun teko onnistuu kyllä, mutta avainsanojen kirjaaminen on haastavaa kuin myös julkaisun ajastus. 


Olen tietoisesti tehnyt valinnan, etten ota blogiin kommentteja vastaan ja sama pätee esim. Instagram julkaisuihin. Minun aikani on rajallinen ja haluan keskittyä vain oleelliseen.

Jos haluaa yhteistyöhön kanssani niin sähköpostiosoite löytyy profiilista. 


Kaikkein eniten olen saanut palautetta henkilökohtaisten asioideni käsittelystä. Noh. Palautteet on antajansa näköisiä niin hyvässä ja pahassa. 

Minä jatkan valitsemallani tiellä. Olen repinyt auki ihmissuhteeni täällä ja niin tulee myös tapahtumaan. 

Suomessa kun ei tuomita, vaikka olisit poliitikko ja twiittaisit vakavista asioista... 

Läheisteni kanssa yleinen vitsi on, että milloin blogini pääsee käräjille? En oo menossa. 

Jos joku kirjoittamani asia loukkaa jotakuta. Niin vika ei ole tekstissä, minussa, eikä esiintuomassani asiassa vaan vika on siinä, joka siitä loukkaantuu. Mielensäpahoittajien määrähän tässä maassa vaan kasvaa. Jos on vaikkapa seuraillut Afrikantähti casea. 

Elämä on omani ja otan kaiken täyden vastuun niin teksteistäni kuin sanomisistani. 


Joku voi ajatella ehkä, että olipas tää teksti täynnä yleistä kitinää blogin pidon haasteista. 

Voin kertoa kuitenkin, että koska nyt tuli tämä 1.5 vuotta täyteen. Niin halusin ikäänkuin tehdä tällaisen välitilinpäätöksen ja tuoda esille sitä minkälaista on olla blogin admin näin sokean näkökulmasta. 

Voiko sokeilla olla näkökulmii? Toi lause oli huumorii. 


Tulevaisuus blogille on loistava! Odotan yhä niitä taloudellisesti kannattavia yhteistöitä ja sitä päivää kun minut palkitaan Blog Awardseissa ja pääsen noutamaan palkintoni jalassani glitter koristellut upeat kengät sekä päälläni muutoinkin asukokonaisuus, josta jään mieleen. 

Olen Kokonainen. En halua koskaan ikinä milloinkaan tulla profiloiduksi sillä perusteella, että sokeana teen sitä, tätä ja varsinkin Sitä. 


Luulen ettei monikaan lukija tiiä kuinka sokea ihminen käyttää tietokonetta niin halusin raottaa tämän mysteerin verhoa. 


Jos kiinnostaa niin blogi löytyy monestakin paikkaa seurailtavaksi ja minua auttaisi jos liityt mukaan. 


Jatketaan harjoituksia.

Anna Jansson: Leikkiä tulella

            Anna Jansson - Leikkiä tulella      Lyhyt Maria Wern -dekkaritarina Lasten laulaessa suvivirttä Maria Wern taistelee kyyneliä va...