Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saara Aalto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saara Aalto. Näytä kaikki tekstit

torstai 11. marraskuuta 2021

Saara Aalto: Enkeleitä


 

 

 

Tämän levyn julkaisusta on 10 vuotta ja siksi arvioin tämän. Tätä on tullut kuunneltua. Nykyään vähemmän. 



Saara Aalto - Enkeleitä 

 

Yume Records 2011 

 

Tracklist: 

 

1. Me käymme joulun viettohon – 3.47

 

Tää on itselle jostain syystä tuntemattomampi joululaulu. Piano soi mallikkaasti ja studiossa, jossa tämä luultavammin on ääänitetty on otettu kaikki irti. Tästä saa sellaisen kuulokuvan, että olisi nauhoitettu jossain aivan muualla. 


2. Varpunen jouluaamuna – 4.42

 

En tykkää tästä laulusta. Se on niin riipaisevan surullinen. Tämä versio on kuitenkin taidolla tehty ja aivan omaa luokkaansa. Jos miettii sitä kuinka moneen kertaan tämä lienee levytetty. Sen saisi tietenkin selville Suomalaisten levyjen tietokannasta niin halutessaan.


3. Enkeleitä – 3.48 (feat. Linda Lampenius)

 

Aikoinaan ihmettelin Miten? & Miksi? Linda on mukana tällä albumilla. Levyn julkaisun aikaan muistin hänestä vain ne 90-luvun kohut, valinnan Suomen turhimmaksi julkkikseksi, Linda siiderin ja sen levyn, joka julkaistiin vähän niinkun Vanessa Maen hengessä. 

Lindasta tiedän nyt enemmän kuin tämän joulualbumin julkaisun hetkillä. Luin viime viikolla Kesytön elämäni-kirjan. Tosin siinä ei muistaakseni ollut tästä levystä sanaakaan. 

Linda on itse levyttänyt albumin nimeltä Angels, joka on vuodelta 2010. 

Tämä kappale on yksi suosikkini tältä levyltä. Yleensä olen jouluaattona laittanut linkin tästä omaan henkilökohtaiseen profiiliini. 


4. Walking in the Air – 3.29 (feat. Linda Lampenius)

 

Tämä on vakiokamaa joululevyillä. 


5. O Holy Night – 4.30 (feat. Linda Lampenius)

 

Hieno versio. Harmi ettei tämä levy ole saanut kansainvälistä julkaisua. 


6. Jul, Jul, Strålande Jul – 4.02 (feat. Linda Lampenius)

 

Tämäkään ei ole itselle niitä tutuimpia Christmaspiecejä, mutta tästä kyllä kuulee, että on ammattilaiset asialla.


7. Pie Jesu – 3.13

 

Tätä soitetaan jouluisin. En tiedä miksi. Muistan vaan tästä kuulleeni kun olin kuulemassa Saaraa eräässä kotikaupunkini kirkossa joulukuussa 2012. Hän puhui silloin tästä kappaleesta. On ihme, että muistan tällaisen yksityiskohdan kyseisestä tapahtumasta. Nimittäin kovin paljoa muuta en siitä sitten muistakaan. Muistan vain mitä tapahtui vuorokautta aiemmin, mistä ja kenen kanssa olin herännyt konserttipäivänä ja omat silloiset tunteeni toiseen ihmiseen. 


8. Snowflakes – 4.12

 

Tähän kappaleeseen kiinnitin huomiota ensimmäisen kerran joulukuussa 2011. Minulla ei vielä silloin ollut albumin cd versiota ja kuuntelin tätä Spotifystä samalla kun availin joululahjoja. Olin näet menossa viettämään joulua silloin Ystäväpiiriini kuuluneen ystävätären luo erääseen Suomen merelliseen kaupunkiin. 

Olin siksi saanut lahjoja ennen reissuun lähtöä. Rapistelin lahjapapereita tämän levyn soidessa ja lahjat avattua ja niitä ihasteltuani palasin tämän Snowflakes kappaleen pariin vielä uudelleen. Tää saa minut itkemään monistakin syistä. 

Tässä on niin talvinen tunnelma ja tässä myös ikävöidään. Rakastan lunta, lumihiutaleita, lumisadetta, postikorttimaisemia ja nytkin kaipaan kunnon talveen, enkä tätä räntää tai mitäkä veden muotoista olomuotoa sieltä taivaalta tulookaan.

 

Hommasin levyn cd version ja se odotti kotiini postitettuna kun palasin tuolta jo mainitsemaltani joulumatkalta. Samassa paketissa oli myös Saaran Blessed With Love levy, josta tuli vuoden albumi itselle vuonna 2012. 

En ole jouluihminen. Kuitenkin vuodesta 2011. ja tästä Saaran joululevystä lähtien olen kuunnellut joulumusaa enempi ja vähempi. 

Tuo mainitsemani Joulumatka vuonna 2011 oli monella tavalla viimeinen. Luulin, että olen minusta välittävän ihmisen seurassa. Totuus oli toisenlainen. Seuraavana kesänä näet sama meno jatkui ja oltiin kuin mua ei ois ollut. Tampereella kyllä vierailtiin, mutta mulle siitä ei ilmoiteltu. Jollain nuista vierailuista mua kyllä nähtiin vähän niinkun pakon edessä ja kun seurailin siinä luokseni kylään tulleiden kahden ihmisen eloa niin tuli teinimeininki, suuri esittäminen ja melkoinen kusetetuksi tulemisen fiilis. 

Ei Oikeat Ystävät Toimi niin, että mua nähdään vaan pakon edessä. Oikeat Ystävät pyytävät minua mukaansa istumaan kesäiltaa ja muutenkin osoittavat haluavansa olla mun kanssa. 

Vuosia myöhemmin toinen näistä ihmisistä suuttui siitä, että omasta mielestäni minut nähdään kokonaisuutena, eikä vamman kautta. Tällainen minun vähättely kertoo vain siitä kuinka keskeneräinen ko. ihminen on oman itsen kanssa. 

Huomaan kanssa ihmisten keskeneräisyyden myös ihan viikoittain. Samat asiat on olleet vaikeita vuosikausia. Silti niille ei voida tehdä mitään ja mielestäni mulla on oikeus huomauttaa asioista, jonka johdosta minulle ei tarvitse raivota saati että sanomani asiat otetaan vastaan ns. "vittuiluna". Tuollaisen ilmaisun käyttäminen kertoo ihmisestä todella paljon. Kaikki mikä on erilaista kuin oma ajattelu koetaan noin. Kykenemättömyys kritiikin vastaanottoon. 

Usein kaipaan henkisesti valmiimpaa ja itsensä kanssa tasapainossa olevaa seuraa kuin se, jossa vietän aikaani lähes päivittäin. 

Onneksi mulla on myös kaipaamanlaisiani läheisiä. 


9. Muistan joulun – 4.26 (feat. Tomi Metsäketo)

 

Tämä on niin sydäntäsärkevän kaunis kappale. Jouluisin sitä ihminen aina muistelee menneisyyden jouluja ja jo edesmenneitä. 


10. En etsi valtaa loistoa – 3.20 


Tämän kohdalla ajattelin ensi kuulemalta, että voiko joululevyä enää suomalaisittain päättää. Vuosien saatossa olen tykästynyt tähän versioon. Voisin kuunnella tätä myös ilman lauluosuutta. Kuunneltiin tätä myös eräässä Joulupäivän illassa muutama vuosi sitten lumen keskellä Kainuussa ja ilta päättyi tämän yhteislaulantaan. 

 

Kaikista näistä nostalgiasyistä annan tietenkin täydet 5 tähteä tälle albumille. 


Levy lähtee soimaan tästä.

maanantai 5. lokakuuta 2020

Musiikkia maanantaihin: Huippu biisejä & aallonpohjia

Levyjä syksyyn. Oma suosikkini on Behmin Draaman kaari viehättää. Hienoja sanoituksia ja toteutus on onnistunut. Tarkoitus mennä keikalle vielä tänä syksynä. 

Yle teki hänestä haastattelun äskettäin ja jutun voi lukea tästä.  

Radioissa paljon soinut Hei rakas, jonka voi kuunnella tästä. 

Omia suosikkeja levyltä on Päästä varpaisiin  ja Apokalyptinen häpeä.  

Nuissa lauluissa on itselleni merkityksellistä kerrontaa. Jos antaisin levyille tähtiä asteikolla 1/5 niin tälle antaisin 5/5. 

Levyn voi kuunnella tästä.

 

 

Marraskuussa julkaistaan Maustetyttöjen kakkos levy, jota odotan kovasti. Viime syksynä julkaistu ensimmäinen on ollut kovassa kuuntelussa. Tulen kirjoittamaan levystä myöhemmin. 


 

Suuri pettymys on ollut Saara Aallon uusi musiikkivideo. En tosin ole käyttänyt aikaani siihen, jotta joku olisi kuvaillut mulle videon tapahtumat. Se mitä oon videosta lukenut kommentteja niin sain kuvan, etten haluakaan käyttää aikaani siihen. 

Olen ekan kerran kuullut Saaraa jo vuonna 2007, jonka jälkeen euroviisuissa 2011, Voice Of Finland 2012 ja siitä eteenpäin. Keikoilla käynyt Tampereella ja vähän muuallakin. Suomessa tosin. 

 

Uusi musavideo oli pohjanoteeraus ja toi vain entistä enemmän esille sen mitä siitä seuraa kun halutaan tehä kaikki itse. 

Saaran faniyhteisössähän ei sallita muita kuin vain ja ainoastaan positiivisia kommentteja. Negatiivisiin kommentteihin ei vastata vaan ne poistetaan kokonaan. Se on käsittämätöntä, koska kyllähän julkisuudessa olevan henkilön tulisi kyetä ottamaan vastaan palautetta ja erilaisia mielipiteitä. 

Suomalaisissa medioissa, kuten vaikkapa Yle, Iltasanomat, Iltalehti, HS, tai musiikkilehdetkään eivät ole kirjoittaneet videosta mitään. Tämän hetkistä tilannetta en tiedä, mutta ei ainakaan julkaisupäivänä eikä seuraavana ollut mitään juttua. 

Seuralen Saaraa ja ihmettelen tulevia käänteitä. Fanituksesta ei enää voi puhua. 

Levy-yhtiöiden hylkääminen kertoo mielestäni enemmän kykenemättömyydestä yhteistyöhön ja palautteen tai neuvojen vastaanottamisen vaikeudesta kuin siitä, että itsellä olisi se paras ammattitaito tai että itsetehtynä tulee parasta jälkeä. 

Mielestäni se itse tekeminenkään ja jatkuva omien päätösten tärkeyden korostaminen, sekä jatkuva puhe siitä, että vika oli alan ammattilaisissa ja nyt on helpottavaa kun saa ite päättää kaikesta. Niin tällaiset puheet eivät enää tee minuun vaikutusta eivätkä lisää ihailua tai fanitusta. 

Tuntuu fanien keskuudessa olevan todella tärkeä asia tämä minä ite teen, minä ite pystyn ja tiedän parhaiten. Se on monien fanien mielestä niin siistiä kun uskaltaa olla oma ittensä. Itselleni herää kyllä kysymys, että uskaltaako hän? Kun minusta se vaan vuosi vuodelta näyttää enempi ja enempi siltä, että kaikki tehään itse koska on niin vaikeaa olla muiden kanssa. 

Julkisuudessa vois myös enemmän olla musiikin kuin elämän valintojen vuoksi tai vain siksi, että kerrotaan joka haastattelussa ne samat asiat eli että kuinka Suomessa ei ole lupaa olla se mikä on, muistellaan koulukiusaamista ja sitä kuinka hänen uraan ei uskottu jos hän tekee englanniksi musaa. 

Samat aiheet vuodesta toiseen, ei mitään uusia näkökulmia niihin. Ketään ei oikeasti jaksa kiinnostaa. 

Fani yhteisön mielestä minä olen negatiivinen, koska myöskään siellä ei voida ainakaan aivan kaikkien kanssa rakentavasti keskustella vaan suututaan siitä jos sanoo jonkun poikkipuolisenkaan sanan. 

Fanitus ei ole vaan sitä pyyteetöntä ihailua vaan artistia voi ja tulisi myös kyetä katsomaan muutoinkin kuin sen suuren ihailun läpi. 

Otetaanpa esimerkki. Kuuntelen todella paljon muutamia Madonnan levyjä. Ne levyt on minulle tärkeitä. Seuraan Madonnaa somessa ja luen artikkeleita. Luin huumetarjoiluista synttäreillään tänä vuonna. Se mitä hän haluaa julkisuuteen tuoda on toinen juttu ja musiikin tärkeys osa kokonaisuutta. En loukkaannu jos joku mietiskelee että ei hyvältä näytä hänen elämänsä. Madonna soi kodissani ja thats it. 

Saaran keikoilla tuskin jatkossa käyn saati että ostaisin levyjään. 

Kyseisen videon voi katsoa tästä. 

 

Tällainen on musiikki syksy 2020 itselläni. Entäs sinulla? 

 

Miksipä et ottaisi blogia seurantaan myös somessa? 

Blogit.fi,

Bloglovin,

Facebook,

Instagram,

Twitter   

lauantai 2. toukokuuta 2020

Päivän podcast

Aloitan sarjan, jossa säännöllisen epäsäännöllisesti julkaisen Päivän podcastiin vinkin. Olen suoratoistopalvelujen kuten Spotifyn ja Storytelin suurkuluttaja, mutta podcastit on itselleni aika lailla vieraslajii.

Päivän podcast-sarjan aloittaa Saara  ja Meri Aallon No Fear – Rohkeampi minä -podcast 
Ensimmäinen jakso nimeltään Erilaisuus on rikkautta – vai onko?  on julkaistu tänään.
Podcast puhuu puolestaan.

Olen fanittanut Saaraa todella pitkään. Meri Aalto on todella kaunis nimi.

Heart: Dog & Butterfly

Dog & Butterfly  on Heartin neljäs albumi ja julkaistu syksyllä 1978. Levy myi tuplaplatinaa USA:ssa.  Nimibiisin lisäksi singlenä julka...