Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tampere. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tampere. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. elokuuta 2023

Elokuun viikonloppu

 


 

 

 

Epärakkauslaulu 

 

"Sen minkä tyttö kerran antaa vaan
Sulle antaa taisin
Joo, susta tuli osa mua
Vaikka kaikkee en ees muistaa haluu
Jäljel on kirjasto sun sanoja
Jotka vieläkin sattuu
Halusin tehä susta epärakkauslaulun
Mut eihän tästä sellasta tullu
Rakkaus ei vaan lopu siihen kun
Meit ei enää oo ja se on hulluu
Et kukaan ei tunne mua
Niinku sä oot tuntenu
Muut voi aina katsoo mua
Mut vaan sä näet mut
Nyt meil on uudet elämät
Enkä haluis muuttaa mitään
Oot läsnä vaan mun mikroilmeissä
Kun Don McLean maalaa tiedät kyllä mitä
Vaik aika teki meistä vieraita
Niin joskus kun sä ajat lapsias tarhaan
Luulet et näät liikennevalois mut
Ja hetken sä hymyilet hiljaa
Halusin tehä susta epärakkauslaulun
Mut eihän tästä sellasta tullu
Rakkaus ei vaan lopu siihen kun
Meit ei enää oo ja se on hulluu
Et kukaan ei tunne mua
Niinku sä oot tuntenu
Muut voi aina katsoo mua
Mut vaan sä näet mut
Ei niitä vuosia saa takas enkä haluukaan
Ja vaik paljon oonkin ehtinyt jo unohtaa
Niin jos mistään mitään tiedän
Mun sisäl elää vielä
Se tyttö jolla oli hyvä olla sun kaa"

 

 

Elokuinen viikonloppu vuonna 2003. Muutama päivä aiemmin palasin opiskelupaikkakunnalle ja tietenkin tulin heti viikonlopuks Tampereelle. 

Viime kerrasta oli jo muutama kuukausi. 

Kaveri läks kauppaan ja sinä aikana ehdittiin tehdä sitä mitä kaks ihmistä tekee ja uuestaan sit ku kaveri oli tuonut meille ruokaa ja saatiin olla kahden. 

Kävin suihkussa ja sieltä tullessa soi Eurooppa 3 - Älä Unohda Minua-biisi. Nykyään jos kuulen sen niin palaan tuohon hetkeen ja tunteeseen siitä kuinka varmasti tiesin, että missään muualla, ikinä, koskaan, milloinkaan en tahtois olla kuin just siinä seurassa, jossa silloin olin ja kuinka varma olin omasta riittämisestä ja naiseudesta. 

Juotiin pirusti kahvia sen viikonlopun aikana. En osannu sillon kieltäytyy kahvista ja maha ei oikeen ikinä sietäny sitä. Jossain kohtaa olin useemman vuoden juomatta kahvia, mut nykyään se on luxus tuote ja kodissani on kaikenlaista kyseiseen harrastukseen liittyvää vekotinta. 

Kyseinen viikonloppu meni luultavasti taas hyvin hiljaisena mun osalta. En osannu sillon enkä osaa viäkään olla ihmisten seurassa. Jos aina voisi vain kirjoittaa niin mähän olisin jo varmaan vaikka missä. 

Lauantaina jouduin olosuhteiden vuoksi olla yksin useita tunteja. Se oli siistiä. 

Mietin minkälaista se olis jos asuttas yhdessä ja venaisin häntä palaavaks kotiin. 

Illalla oltiin kahestaan ja radiossa kerrottiin Göstan kuolleen. 

Me ihmeteltiin sitä ja kuunneltiin se lähetys, johon ihmiset sai soittaa ja muistella. 

Sunnuntaina oli pakko lähtee takas opiskelupaikalle. Junamatkan jälkeen ostin aivan helvetin pahaa kookos suklaata. Sitä ei luultavasti enää saa mistään, tai ei ainakaan kyseisen valmistajan toimesta. 

 

Opiskelin ja välillä ramppasin tulevassa kotikaupungissani viettämässä viikonloppua. 

Toivoin saavani opinnot ajoissa valmiiksi, jottei tarvis jäädä enää seuraavaan syksyyn ja pääsis muuttaan Treelle.

 

Opinnot valmistui aikataulussa ja elämäni alkoi sen jälkeen tässä kaupungissa ja "täällä mä oon vieläkin sun". 

 

 

Mulla on mielessä miljoona kysymystä. Yks niistä on se, että miten ihminen voi vaan jatkaa elämäänsä niin, että mut on siivottu siitä täysin pois? Oon lakannut olemasta ja se tuskaisuus siitä ei lopu koskaan. 

Voi myös olla ihmisii, jotka ajattelee minun itseni tehneen heille samoin. Helpottaisi varmasti heitä jos tulisivat sen mulle itse kertomaan. Tokihan en kaipaa enkä tarvitse syyllistämistä siitä minkälainen joskus olin. 

Ei aika oo tehnyt minusta niinsanotusti parempaa ihmistä. Nykyään juon vähemmän, en käy baareissa, nukun pääasiallisesti öisin, joka tarkottaa, että tunnelmat on yleensä melko tasaisia. 

En kykene yhtään paremmin kuin ennenkään huomioimaan jos jonkun läheisen elämässä tulee vastaan joku vaikea tilanne. Olen vain opetellut miten sellaisissa tilanteissa käyttäydytään. Ainiin osaan nykyään puhua, ettei ihmisten tarvi saada useita viestejä joissa jauhan joka hetki etenevää oloa ja tunnelmaa jos ja kun on tapahtunut jotain konfliktisoivaa, jotka tapahtumat on yleensä joko minun tai jonkun toisen väärinymmärrystä. Enhän mä oikeasti voi sitä tietää kuinka helppona tai vaikeana tunnelmasta toiseen rymistelevä persoonani on milloin kenenkin toimesta koettu. 

Ainiin vihaan ihmisiä. Oon onnellisempi päivinä jolloin kukaan ei ota yhteyttä kuin niinä päivinä jolloin joku ottaa, koska yhteydenpito kuormittaa ja häiritsee mun mielenrauhaa. 

Ihmisiä häiritsee mun hiljaisuus livenä. Ennen minua häiritsi oma hiljaisuuteni ja se että se häiritsi muita. Nykyään en mieti minkälaisen kuvan hiljaisuus minusta antaa tai että häirihteekö se muita ihmisii. 

 

Jokaista kirjoittamaani merkkiä ei kannata niin KIRJAIMELLISESTI ottaa. Yhteistyökuvioihin ja asiallisiin blogin omaan mailiin tuleviin viesteihin vastaan asiallisesti tai asiaankuuluvasti. Privaatti sähköpostiosoitteeseeni tulevat viestit on eri juttu sinäänsä. 

 

Jos ajattelet, etten oo reilussa 20 vuodessa päässyt elämässäni eteenpäin. Ni jos sulle ei riitä, että elän ja hengitän ja herään jokaiseen päivääni, ni mitäpä sitte?

lauantai 3. kesäkuuta 2023

SEELE: Jos Vain Kaiken Jättäisin

 


 

 

SEELE - Jos Vain Kaiken Jättäisin 

 

℗ 2016 SEELE

 

 

Bandcamp 

Spotify

 

YouTube Music 

 

Biisilista:


01 Seele 

02 Irti Ruumiista

03 Enkelten Luona

04 Hei Katso Mua!

05 Kuolo Korjaa

06 Liian Kauan

07 Vapaus

08 Rakkaudesta Sokea 

09 Kun Mieli Mustuu

10 Jos Vain Kaiken Jättäisin

 

 

Se oli ehkä vuosi 2014 tai 2015 kun sattumalta olin tämän bändin keikalla ja ihastuin. 

Levy on vuodelta 2016 ja ilmeisesti jäi bändin esikoiseksi ja näin ollen ainoaksi. 

 

Keikasta muistan hyvät soundit ja soittamisen riemun. Ihastuin vokalistin laulusoundiin. 

 

Albumi on lyriikoiltaan melkoisen synkkää. 

 

Omia suosikkeja on Irti Ruumiista, Enkelten Luona, Rakkaudesta Sokea ja Jos Vain Kaiken Jättäisin. 

 

Oon viime viikot kuunnellut tätä levyä pitkästä aikaa ja halusin ehdottomasti tuoda albumin täällä blogissa esiin kun mainitsin bändin aiemmin. 

 

Levystä on kirjoittaneet esim. Soundi ja desibeli.net. 

 

Tampereelle muuttamisestani on näihin aikoihin 19 vuotta. Onneksi en silloin tiennyt, että 10 vuotta myöhemmin olisin aivan erilaisissa ihmissuhteissa ja seuroissa keikoilla ja ettei se niin vaikeeta oo, vai olisko kuitenkin? 

 

Ehkä näihin aikoihin mietin muutenkin vuotta 2004. 

Siksi tämä Rakkaudesta Sokea tältä levyltä osui ja uppos. 

 

"Oon mieluummin mä rakkaudesta sokea kuin vaillinainen, koska me ollaa toisillemme oikeet mies ja nainen. Näytetään maailmalle. huudetaan se kaikille! Nostetaan maljamme tosi rakkaudelle. Olimme yhdessä ja kaiken tämä rakkaus kesti. Vien tämän mukanani aina syvään hautaan asti." 

 

 

Ehkä tänään tulee nostettuu maljaa rakkaudelle. Tampere-Rakkaudelle tai mille rakkaudelle ikinä. Ainakaan puitteet ja tilaisuus ei vois enempää Tamperelaisempi olla, mutta ei siitä toistaiseks sen enempää. 

 

Annan tälle levylle 4 tähteä. Jotain jäi puuttumaan.

sunnuntai 11. joulukuuta 2022

Tampereen Kirjafestarit 2022


 

 

 

 

 

Kiitos mediapassista Tampereen Kirjafestarit ja kaikesta avusta. 

Kirjailijakuvat by Anna-Kaisa Noki-Helmanen.

Kiitos avusta kuvien kanssa ja että sain ne uudelleen nimettyinä spostiin. 

Kiitokset myös omille avustajilleni viikonlopun mahdollistamisesta!

Oli ilo saada olla mukana tänäkin vuonna.

Jännitin kyllä pääsenkö mukaan, koska blogini ei ole niin tunnettu. 

 

Kirjafestarit järjestettiin Tampere-talossa 03-04.12.2022. 

Olin paikalla molempina päivinä. 

Lauantaina tosin vain pienen hetken, koska jouduin kiirehtämään luottamustoimiini liittyvään kokoukseen, joka poikkeuksellisesti oli livenä, eikä etänä. 

 

Lauantaina katteltiin Matti Laineen esiintyminen ja samassa paikassa eli Maestrossa oli heti perään Seppo Jokinen. 

 

Oli jännää nähdä Matti Laine ja kuulla siitä mitä tapahtuu vai tapahtuuko Elias Vitikka-sarjan osalta mitään. 

Tietysti oli puhetta myös Paratiisi-sarjasta, joka löytynee yhä areenasta. 

Kun suunnittelin lauantain aikataulua niin oli hauskaa huomata, että just Jokinen ehditään justjajust katsoo. 

Mitä se oiskaan Kirjafestareilla ja etenkin Tampereen Kirjafestareilla käyminen jos ei Jokista ehi nähä. 

 

 

 


 

 

Seppo kertoili kirjoittamisrutiineista ja saamastaan palautteesta sen osalta kuinka paljon kirjoissa on milloinkin käsitelty rikosta ja milloin liikaa tai liian vähän päähenkilöiden ihmissuhdekuvioita. 

Koskinen TV-Sarjasta ja sen näkymisestä eri puolilla maailmaa oli puhetta. 

Kolmas kausi tulee ja keväällä tietty uusi kirja. 

Niitä odotellessa!

 

 

Sunnuntaina seikkailtiin kirjahyllyjen välissä ja sieltä löytyi Supersalanen tyttöpäiväkirja. 

Kuuntelin sen äänikirjana ja se olikin aivan mahtava teos kirjailijan eli Veera Miljan itsensä lukemana. 

Olisi täytynyt ostaa tuo kirja omaan hyllyyn. 

Ostan fyysisiä kirjoja vaikka en ite voi niitä lukea. 

Haluan tukea omalta osaltani kirja-alaa ostoksillani. 

 

Katteltiin siinä myös Iida Rauman esiintyminen. Haastattelijana oli opiskelija. 

 

 

 


 

 

Hieman myöhemmin häntä haastatteli Marko Suomi. Ohjelman järjestäjänä oli Aamulehti ja suosio valtaisa yleisömäärästä päätellen. 

En ole vielä lukenut tätä palkittua Hävitystä, mutta se on lukulistalla. 

Kyllä siinä jotain maagista on oltava kun kerta kustannustoimittaja on ollut alusta asti sitä mieltä, että tää tulee voittamaan Finlandian. 

 

Päivän muita seuraamiamme esiintymisiä olivat Annastiina Heikkilä, 

Leena Parkkinen 

ja 

Ann-Christin Antell. 

 

Parkkisen Sinun jälkeesi, Max on roikkunut lukulistallani vuosia. 

Tavallaan tuttu kirjailija ja tavallaan ei. Tuttu nimenomaan haastattelujen osalta. 

Hän kertoi kirjoittavansa vain naisista. 

 

Aloitin joskus keväällä Heikkilän Vapaus valita kohtalonsa. 

Kirjafestarien haastattelu herätti mielenkiinnon, että josko vaikka vielä tänä vuonna saisin kirjan loppuun. 

 

Ihailen ihmisiä, jotka osaavat ranskaa, ovat asuneet Ranskassa ja kirjoittavat sinne sijoittuvia kirjoja. 

Koin olevani etuoikeutettu saadessani olla läsnä tässä tilaisuudessa. 

Patonkii ja punaviinii on muutenkin meitsin juttu. Tosin kupliva on aina parempaa! 

 

 

Ann-Christin Antell on kirjailija josta olen kuullut pelkkää hyvää, mutta jonka tuotantoon en ole perehtynyt. 

Paitsi nyt kuuntelin tuon erillisen kirjan nimeltä Joulu Örndahlin ruukissa. 

Se on julkaistu vain äänikirjamuodossa, koska on verrattaen lyhyt tarina. 

Haastiksessa kävi ilmi, että tuo Puuvillatehdas-sarja saa keväällä jatkoa. Kirjan nimi on Puuvillatehtaan kilpailija ja koska siinä ollaan Tampereella niin täytyy lukea ennen kevättä nuo aiemmat osat. Kirjassa ollaan tehtaalla, josta en ollut ikinä kuullutkaan, joten aina oppii uutta Tampereesta! 

 

Kirjailijahaastiksia kuunnellessa tuli olo, että pitää heti lukea nämä kaikki teokset!

 

Iltapäivällä menimme nauttimaan kuplivaa ja virallinen kuva löytyy tästä. 

 

Suosittelen muutoinkin ottamaan seurantaan blogin Instagramin. 

 

 

Talossa oli kylmä. En tiedä johtuiko energiansäästöstä vai mistä. Se vaikutti fiiliksiin ja ohjelman seuraamiseen. 

 

Viinimyyjät oli pukeutuneet kylmään sopivin asustein. 

 

Kiitos siitä medialle varatusta työskentelytilasta. Se tuli tarpeeseen. 

 

Lauantai taisi olla ikäänkuin pääpäivä. 

Olen onnellinen, että sain olla rauhassa. Kukaan ei tullut morjestamaan. 

Olen epäsosiaalinen ihminen ja viihyn parhaiten kun saan olla kotona kirjottamassa rauhassa. 

 

Mietin onko Tampere-talo paras mahdollinen paikka Kirjafestareille. Salit antaa yksityisyyttä haastatteluille verrattuna johonkin isoon messuhalliin. 

Opasteita tiloihin löytämiseks vois olla enempi. 

Tampere-Talon sivuilta löytyi pohjakartta pienen etsiskelyn jälkeen. 

Paikkojen välillä haahuilu voi viedä aikaa myös siten, ettei ehdi tilaisuuden alkuun oikeaan paikkaan ja sit joutuu miettiin uskaltaako mennä hieman myöhässä lainkaan sisälle. 

Talo antaa kyllä myös upeat puitteet tapahtumalle. 

 

Toivottavasti myös ensi vuonna nähdään!

perjantai 4. marraskuuta 2022

We Belong Together: Marraskuu 2002/2012-nyt

 


 

 

 

 

"We belong together Like summer and sun We belong together, You're my number one I'll never leave you alone We belong togetherIt feels like I'm in heavenLike summer and sun.I'll never never knowWe belong togetherI wanna stay foreverYou're my number one. I'll never leave you alone
Don't you know You were treating me so bad It was more Than another affair we had In my mind I never loved someone like you before And I cannot ignore You made my life just more than a foolish game Since the day you came
It it true. Don't you want me anymore Tell me why. Can you feel the same as before When you're gone I feel so lonely waiting all night long Cause together we're strong I always wanna make you feel the same Since the day you came" 



Indra - We Belong Together (Live @ Dimanche Martin France 2, May 21, 1995)


Tuo on biisi joka soi usein sinä viikonloppuna kun olin ekaa kertaa Tampereella tasan 20 vuotta sitten. Tarkemmin sanottuna se ei päivämäärällisesti mene ihan yksyhteen, mut marraskuun eka viikonloppu kuitenkin oli sillon. 

Kerron siitä viikonlopusta kohta. On kuitenkin huomioitavaa, että kymmenen vuotta myöhemmin eli marraskuun eka viikonloppu vuonna 2012 oli myös elämääni muuttanut tapahtuma. Entäs nyt sitten? Katotaan mitä tulee tapahtuun... 


Miten se voikin olla niin, että tärkeimmät ihmissuhteet liittyy samaan viikonloppuun eri vuosikymmenille... 


Kumpaa on ikävä enemmän? Tiiänkö itsekään. 


Molemmilla näistä on oma elämänsä. Omaa oloani helpottaa kun ajattelen sen niin, ettei kumpikaan oo onnellinen ja ettei se ole oikeeta rakkautta missä he nyt on. 


Kyseisten ihmisten onnettomuuden siis onnettoman olon tai siis olot huomaa siitä, että jos he olis onnellisia niin silloin myös mä oisin osa elämää näkyvästi. Sillä vain silloin kun olet aidosti ja oikeasti tasapainossa nykyisyyden ja menneisyyden kanssa niin vain sillä tavoin olet onnellinen. 

Se on välillä jumala joka kieltää kanssani tekemisissä olemisen tai siis se mitä eräs ikivanha satukirja opettaa avioliitosta. Välillä kanssani tekemisissä olon kieltää esim. kykenemättömyys kohdata mua KokoNaisena. Minut haluttas kohdata vaan tietyiltä osin; eli tietyssä humalatilassa, kun oon parhaimmillani ja kanssani on hauskaa. Mua ei kyetä kohtaamaan ongelmineni ja tunteineni, saati, että omat tunteet mua kohtaan kyettäs kohtaamaan. 


Viimeinen sivulause oli molemmille tai molemmista ja muutoin kuvaukseni niinkun joko/tai jompaankumpaan. 


Ainiin nythän toi teksti näytti osittain siltä, että ikäänkuin nää lukis tätä blogia, vaan eihän ne niin tee! 


Olen lakannut olemasta heille, vaan he ei mulle. 


Sitte päivän tekstiin.... Jotkut varmaan lukee tätä niinkun Piru Raamattuu. Kukaan ei oo vieläkään kertonu, että lukeeko se Piru kyseistä kirjaa tai että onko se Pirun Kirjallisuutta muutenkaan. 



Alussa oli.... 



Marraskuu 2002



Perjantai. Juna toi meitsin nykyiseen kotikaupunkiini ekaa kertaa. Kaverin suosiolla avustuksella junailin tänne ja käveltiin sitte sinne mihkä olin menossa. Kaverini läks sieltä sitten omille teille ja jäätiin kahden. 


Oli niin jännää olla kahestaan niin ettei kukaan eikä mikään häiritse. 


Kuunneltiin musaa ja juotiin kahvia ja yritettiin jutella. 


Minä en tiennyt miten olla. Olin siihen asti ollu paljon lähinnä aikuisten seurassa. En tienny miten kylässä ollaan. Jos ollaan rehellisiä niin en vielä tänäkään päivänä osaa olla ihmisten seurassa. 

En kykene jutteleen, koska en tiiä miten jutellaan. 

Jännitän jokaista sosiaalistatilannetta. Haluaisin että maailma ois semmonen paikka, että kaiken voisi kirjoittaa ja ettei ääntä tarvis käyttää. 

Voi myös olla että ne jotka oikeasti nykyhetkessä näkee mua livenä, että he eivät tunnista mua tästä puhumattomuus asiasta. 


Vaan se kyvyttömyys sosiaalisiin tilanteisiin on asia, jota en voi ohittaa jos kerron vaikkapa vuosista 2002-2009. 


Täytyy itekin oikein ihmetellä kuinka kykenen osallistumaan etänä lukupiireihin ja vaikka mihin ja kykenen siellä jutteleen nykyhetkessä siis. 


Olen myös muutakin kuin vain sosiaalisten tilanteiden vaikeuteni. 


Takas vuoteen -02. 



Siinä oltiin. 

Perjantai vaihtui lauantaiksi ja kun makasin siinä hänen vieressään aamuyön tunteina niin tajusin, että koko maailmani on tässä, koko elämäni, kaikki mitä olin koskaan halunnut ja tarvinnut ja kaikki mitä tulisin koskaan haluamaan ja tarvitsemaan. Tiesin, että tässä haluan olla ja ettei mikään eikä kukaan koskaan, ikinä milloinkaan tulisi olemaan minulle tärkeämpää. 


Olen tänä syksynä siis nyt 2022 kattellu sarjaa The Harlins. 

Siinä itketään, nauretaan ja ikävöidään paljon. 

Tiiän miltä tuntuu kun on ikävä vaikka toinen olisi läsnä. 


Vaan tästä en voi puhua läheisilleni. 


Tämä biisi kuvaa hyvin tuota äsken mainitsemaani aamuyön hetkeä, vaikka on siis julkaistu vuosia myöhemmin.

Tammikuussa 2013 tämä sama biisi tuli jossakin vastaan ja mietin sen kuvaavan erästä hetkeä vuodelta 2012 ja kun laitoin tän biisin linkin eräälle, niin sain niin hirveän vastauksen, etten tiiä oonko toipunut siitä vieläkään. 

 

 

 

"Makaan vierelläsi
Mun pieni sydän sykkii peiton alla
Tässä lähelläsi
On paikka, jossa mun kuuluu olla
Ota minut syliisi,
Enkä enää pelkää
Kiedo siivet ympärilleni,
Enkä enää pelkää
Pehmeä äänesi
Tänä yönä minut nukuttaa
Saanko ikuisesti
Tähän jäädä, sua rakastaa?
Ota minut syliisi,
Enkä enää pelkää
Kiedo siivet ympärilleni,
Enkä enää pelkää
Ota minut syliisi,
Enkä enää pelkää
Kiedo siivet ympärilleni,
Enkä enää pelkää
Kaikki, mitä mä etsin
Kaikki sinusta löysin
Kaikki, mitä mä etsin
Kaikki sinusta löysin
(Ota minut syliisi
Kiedo siivet ympärilleni
Enkä enää)
Saanko ikuisesti
Tähän jäädä, sua rakastaa?
En enää pelkää
En enää pelkää"


Sanat tarjoaa Musixmatch


Biisin saa soimaan tästä. 

 

Loppu vuodesta 2012 koin tuollaisen hetken jälleen. 


Marraskuussa 2012 juurikin kyseisen kuukauden ensimmäisenä perjantaina istuin baarissa. 

Olin ennen baariin kävelyäni nauttinut kotona uutta joulukaudeksi myyntiin tullutta viiniä, joka oli ilmeisen hyvää. Olin myös kuullut järkyttäviä asioita ystäväpiiristäni ja tuntui, että tarvitsin oman hetken ja etten voi olla kotona. 

Juoma maistui ja juttua riitti. Mulle myi uusi ihminen, jonka olin kohdannut edellisenä sunnuntaina ekaa kertaa. 

Puhetta riitti kaikesta maan ja taivaan välillä. Kissat. Kotiin kävellessä mietin niitä kissoja ja että kuinka kiva olis jos voisin ne kohdata. 

Tunne joka oli alkanut jo silloin edellis viikolla kasvoi. Menin kotiin ja viestitin, nykyään entisille frendeilleni, että juteltiin ja tuntuu tältä ja oli niin mahtavaa ja.... 

Se lauantai se vasta kummallinen olikin. Ylösnousin.... Siis luin Remeksen Ylösnousemusta ja ihmettelin, että voiko tuntuu tältä. 

Tykkäsin pitkästä aikaa Remeksen uudesta kirjasta siis tästä Ylösnousemuksesta. Voi myös olla, että olisin tykännyt vaikka olisin puhelinluetteloa lukenut... 


Marraskuussa 2012 taisi juomaa virrata aika lailla. Vuoteen 2022 on niin suuri kontrasti. En käy baareissa. Keikoilla käyn, mutta se että lähtisin iltaa istuun ja ihan vaan juomisen ilosta juomaan niin se tuntuu kaukaiselta. 


Ok. Kyllä Minä Lähden jos Sä Pyydät....... 


Viikot vierivät ja kaikenlaista tapahtui. Oli eräs talvinen joulukuinen ilta ja tapahtu se mitä ihmisten välillä tapahtuu. 


Luulin että siitä alkais jotain uutta. Vaan ei, kun kohtasin taas sen saman. Ollaan kuin mua ei olisi ja kuin mitään meiän välillä ei olisi ollut. Läheisille kun sitä ei voi näyttää, että on Annukan kanssa, koska mitä ne kaveritkaan sitte sanoisi? 

Keväällä 2013 en osannut sanoa sanaakaan kun minulta kysyttiin, että haluunko olla. 

Vai miten itse vastaisit kun kysyttäs, että kun oon tässä miettiny mitä kaveritkin ajattelee jos oon sun kans, vaan olisitko kuitenkin? 


Nykyään siis vuonna 2022 Annukka ajattelee, että jos ihminen miettii ensin sitä mitä kaverit ajattelee, eikä siks uskalla olla Annukan kanssa yhdessä. Niin sellanen ajatusmaailmahan kertoo ihmisestä kaikenlaista. Se ei tarkota sitä, että Annukka olisi vääränlainen tai huono ihminen. 

Vaan keväällä 2013 A ei ollut henkisesti kasvanut tähän saakka ja silloin tuntu siltä, että mä olen vääränlainen, että jos mä oisin toisenlainen tai joku muu niin sit mä kelpaisin. 


Viäkö joku ihmettellee miksi en ole parisuhdeihminen? 


Olen tehnyt huonoista kokemuksistani voimavaran. Alussahan kirjoitin, ettei nää ihmiset ole nykyisissä elämäntilanteissaan onnellisia ja tasapainoisia. 


He ovat itse valinneet, että minä en kuulu heidän elämäänsä. Olen omaan taiteeseeni siirtänyt sen miltä se tuntuu ja tässä tälläkin hetkellä teen taidetta meistä. 


Avaan koko maailmalle kaiken sen miten mua kohdeltiin. 


Laulussa sanotaan, että: 


"Jos sua ei oo niin mä teen susta maalauksen ja kirjoitan kaiken sen mitä ikinä saanut en. Pidän näyttelyn kaikille ja sen nimi on Rakas Sua Ei Oo."



Törmäsin tuohon biisiin vahingossa ja siitä on tullut mun viime kuukausien voimabiisi ja se antoi näkökulmaa sille millä tavalla mun tulee tää vuosipäiväpostaus tehä. 

 

Biisin voi kuulla täällä. 



Mua on rakastettu paljon ja rakastetaan tänäänkin. Tiiän sen ja samalla kannan tuskaa kaikesta siitä mitä oli, olis voinut olla ja mitä ei ole. 



Kummankaan kanssa en tule milloinkaan olemaan tekemisissä saati väleissä. 


Jatkan taiteen tekemistä. 


Luin joku aika sitten Redraman elämäkerran. Löysin itseni siitä. Erityisesti eräästä keskustelusta, jota käydään sohvalla istuen ja jota Redi käy ittensä kanssa. 

Siinä puhutaan just siitä kuinka se menee niin täysin siihen ihmiseen jos on löytäny jonkun uuden kumppanin ja siks mikään ei voi toimii kauaa, koska kaikki muu häviää ympäriltä. On vaan se uusi ihminen ja kaikki ne tunteet. 


Mähän oon samanlainen! 


Nykyään en halua tutustua uusiin ihmisiin. Suojelen itteeni sillä. 

Siks mä voinkin hukkua ja hukuttautua siihen kaikkeen mitä oli ennen.

 

"En ole katkera, mutta kuitenkin."

tiistai 1. marraskuuta 2022

Laura Suomela: Minä vastaan marraskuu

 

 


 

 

 

Laura Suomela - Minä vastaan marraskuu 

 

Karisto 2021 

ISBN

9789511393740

 

E-kirjan sivumäärä 

129

 

 

Uusi elämä omassa kämpässä uhka vai mahdollisuus? Valloittava nuortenromaani Emmin ekasta opiskelijasyksystä.
17-vuotias Emmi ei aio tuhlata enää hetkeäkään sen suremiseen, että poikaystävä jätti ilman varoitusta ja särki hänen sydämensä. Mutta kammottava marraskuu lähestyy, pimeys yltyy. Emmi lojuu illat yksin opiskelijakämpässään ja kaipaa uusia ystäviä. Miten opiskelijoita vilisevä kerrostalo voi olla kuin ruumishuone? Missä yhteiset bileet ja hauska opiskelijaelämä?
Emmi päättää antaa vuoden synkimmälle ajalle mahdollisuuden ja aloittaa ”Minä vastaan marraskuu” -projektin. Nyt kylvetään ympärille iloa ja valoa! Onneksi isosisko Sanni on ideassa mukana, samoin naapurin jätkä, Kuronen.
Laura Suomela on tamperelainen lasten- ja nuortenkirjailija. Suomela työskentelee ammatikseen nuorten parissa ja kirjoittaa romaanien lisäksi juttuja lehtiin.

 

 

 

"Minä, Emmi Söderbacka, aivan henkilökohtaisesti ja ihan itse voin vaikuttaa siihen, ettei kohta alkava kammottava marraskuu ole vain pimeä kuilu, jonka pohjalle luisun. Valon määrälle en mahda mitään enkä sille, että luottamukseni petettiin. MUTTA. Voisiko pieni ihminen jotenkin onnistua kesyttämään inhoamansa kuukauden ja tehdä siitä vastoin kaikkia odotuksia siedettävän tai jopa kivan? Sanoisi vain ”simsalabim” ja ranteet auki -marraskuu muuttuisi täysin uudenlaiseksi, kepeäksi ja toivontäyteiseksi hämärän hyssyksi. Sitä vain käpertyisi pimeän savusaunamaiseen syliin, jossa chillailisi rauhassa, lukisi huikeita satukirjoja, katselisi romanttisia leffoja ja hörppisi herkullista vadelmateetä kuvitteellisen takkatulen ääressä. Voisin käpertyä ihanan viltin alle villasukat jalassa vain rentoutumaan ja inspiroitumaan, samalla kun sade piiskaisi tunnelmallisesti ikkunaa.

Mitä, jos uhmaankin tänä vuonna marraskuuta koko voimallani, aivopesen itseni ja napsin rusinat pullasta. Keskitynkin vain kauniiseen ja mukavaan enkä kaikkeen ahdistavaan paskaan. Olen valittanut pimeästä ajasta joka ikinen vuosi niin kauan kuin muistan. Minusta se, että valo vain törkeästi katoaa, on luonnotonta. Luin juuri netistä, että historiantutkijatkin ovat jostain ikivanhoista luista päätelleet, että muinaiset ihmiset ovat jääkaudella vaipuneet mitä todennäköisimmin talvihorrokseen! Miksi nuoren opiskelijan pitää vaan jaksaa painaa sata lasissa? On suuri vääryys, että karhukin saa nukkua, mutta minä en.

Jos yritän olla puolueeton, niin ei varmaan ole kovin mukavaa olla marraskuu, kuukausien musta lammas, jota 90% suomalaisista inhoaa. Kesäkuukaudet ovat lellikkejä ja sitten ovat väliinputoajat, huhti- ja lokakuu. Tiedän yhden Jennin, joka rakastaa marraskuuta. Myrskyt ovat hänen mielestään parhaita! Voisinhan minä, EDES KERRAN elämässäni antaa inhokkikuukaudelleni uuden mahdollisuuden ja hieroa sen kanssa orastavaa sopua. Mitä menetettävää minulla enää on? Ei mitään! Sydämeni on viimeisen kuukauden aikana ottanut jo niin paljon osumaa, että tästä on reitti ainoastaan ylöspäin. En voi olettaa, että mikään muuttuu, jos en itse ryhdistäydy. Ja siinä se on! Päätös, joka syntyy päiväkodin kuraeteisessä tiistaiaamuna kello 7.54.
"

 

 

 

Rakastan tätä kirjaa. Tämä sai minut tuntemaan kuin oisin itse osa tarinaa. 

Pystyn samaistumaan päähenkilön oman paikan etsimisen epävarmuuksiin ja tietynlainen asioista "kohkaaminen" on myös minulle ominaista. 

Elin ja hengitin tätä stooria vaikka olen jo 40 ikävuotta lähentelevä sinkkutäti-ihminen. 

 

Kirja herättikin kysymyksen itselleni siitä olenko yhtään valmiimpi maailmaan kuin tää päähenkilö? 

 

Viihdyin Emmin seurassa todella hyvin. Toivoisin hänenlaista ihmistä naapuriksi niin alkaisi tässäkin talossa aivan varmasti tapahtuu! 

 

Ihana idea leipoa keksejä ja pudottaa ne asukkaiden postiluukuista. 

Tuo mokailu päivämäärän kanssa pikkujoulujärjestelyissä oli niin tuttuu ja pystyin kuvitteleen itteni tilanteeseen, jossa ootan juhlaväkeä ja kun ketään ei saavukaan niin korkkaan kuoharii.

 

Kirjassa ollaan Tampereella ja se tuntui myös olevan osa kirjaa. 

Tutut paikat, kauppakeskukset ja raflat vaan lisäsi kirjan viihtyvyyttä. 

 

Ihailen päähenkilön tapaa mennä eteenpäin elämässä. Sydän on särkynyt, mutta hän vaan porskuttaa. 

Opiskeluelämä on sivuosassa tässä ja keskitytään nimenomaan marraskuusta selviämiseen! 

 

Kuuntelin tämän kesällä äänikirjana Storytelistä ja päätin jo silloin, että ostan tämän itselle e-kirjaksi ja teen blogitekstin just marraskuun ekaan päivään. 

 

Annan kirjalle viisi tähteä ja suosittelen Kaikille jotka haluaa piristystä marraskuuhunsa. 

 

Laitan tähän vielä kirjassa olleen aivan upean runon. 

 

 

"Minä vastaan marraskuu,

en aio pimeydelle antautuu

Otan asenteen uuden,

annan kaamokselle

mahdollisuuden.

Aion kuunnella hyvää jazzii

ja katsella töllöstä kiekkomatsii.

Lähde mukaan säkin tähän,

piristetään toisiamme ees vähän."

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Ylva Haru: Surun kaupunki (18 vuotta aiemmin)



 

 

 

Tämä laulu tuli Spotifyssä vastaan heti julkaisupäivänään. Olen siitä asti kuunnellut tätä ja tästä taisi tulla tämän kevään/kesän voimabiisi. Luulen laulun olevan Top 10 listalla kun Spotify listaa osaltani Vuoden 2022 kuunnelluimmat biisit. 

Ajattelin heti kappaleen nimestä, että täähän sopii nykyiseen kotikaupunkiini. Lyriikoita kuunnellessa löysin valtavasti omakohtaisuutta. 

Tässä kaksi tärkeintä: 


"Otin suunnaksi etelän

Kerta toisensa jälkeen luulee
Että kaukana unohtaa
Siellä oikeastaan vain kuulee
Mikä huutaa". 


Välimatka on siitä metka että kun sitä on tarpeeksi luulee sen auttavan. Petyttyäni ihmissuhteessa joku vuosi sitten, kissani menehdyttyä ja muutenkin kun elämä oli ehkä vähempi eläväistä kuin nyt. Niin mietin, että en voi olla enää nykyisessä kotikaupungissa vaan voisin aloittaa elämän alusta jossain muualla. 

Onneks jäin!


Tampereelle muuttamiseni täysi-ikäistyy just tänään! 

Siksi halusin tämän Surun kaupunki singlen arvioida vasta nyt. 


Aika vierähtellöö. 

Näihin vuosiin on mahtunut paljon. On myös aikoja, joita en halua muistaa, sekä myös hetkiä, joita en muista, enkä haluakaan muistaa. 


Aistirajoitteeni ei vaikeuta elämää itsessään. Ajattelen, että ne on mielen diagnoosit, jotka enempi vaikuttaa. Nekään eivät määritä elämää, vaaan ovat osa sitä. 


Jatkan kohta biisin lyriikoista. Ennen sitä yksi muisto siltä ensimmäiseltä kesältä Tampereella. 


Olin asunut täällä puolitoista viikkoa. Oli maanantai. Sain kaverilta autokyydin kyläpaikkaan. Autoileva kaveri läks siitä sitten ja sovittiin, että se hakee mut seuraavana päivänä, koska mulla ei ollut vielä mitään palveluja käytössä. 

Oltiin kahestaan ja tehtiin sitä mitä nainen ja mies tekee. Suljettiin puhelimet, jotta saadaan olla rauhassa. 

Seuraavana päivänä kun kaveri tuli hakee mua, jotta pääsen takas kotiin niin etittiin sitte kissojen ja koirien kanssa toisen osapuolen puhelimeen PUK-koodia. Siihen aikaan kun ei vielä ollut mitään kamerapuhelimia niin ei voitu ottaa kuvaa liittymän mukana tulleista papereista, jotta oltas keskenämme saatu se koodi selville. 


Omalta kohaltani tuo on omanlaisensa saavutus, että toisella ihmisellä on niin hyvä mun kanssa, että siinä unohtuu puhelimen pääsykoodi. 

Tämä kaikki siis vuonna 2004. 



Sitte biisistä se toinen kohta, josta löysin tarttumapintaa. 


"Nyt katson maisemaa kattojen yllä
Vanhan kauniin kaupungin
Rauhalla kyllästetyllä
Näen horisontin

Ja sinne aion mä vielä
Kun istun itkuni ensin
En aio niitä mukanani viedä
En enää suakaan silti

Niin helposti sitä luulee
Et ainut tie on kauemmas
Usein lähtee vain nähdäkseen
Kivut pinnan alla

Ja jälleen tälläkin kertaa
Se, mitä löysin, yllätti
Vanhaa puhdistamalla
Avasin silmäni

Toin tänne tullessani
Kaipauksen ja suruni
Joki kyyneleitä virtaavin
Sai minunkin

Pinnalta niin kauniin
Alta paljastuikin
Joki kyyneleitä virtaavin
Surun kaupunki". 



En osannut päättää lyhyempää tekstin kohtaa. 

Tuosta "Kun istun itkuni ensin". tulee mieleen Kalevala. En siis ole edelleenkään sitä lukenut. 

Olen kyllä elämässäni itkenyt varmaan määräämättömän määrän. 


En kaipaa elämääni ohjeita siitä miten pitäisi irti päästää. En vain voi tai osaa. 

Kokonaisuus syntyy siitä miten käytän sitä. Eli kuinka suhtaudun niihin itselle vaikeisiin asioihin ja miten käyttäydyn niissä hetkissä jolloin asiat saa suuret mittasuhteet ja tuska on fyysistä. 

Viha ja suru ei auta, mutta ne auttaa, koska ovat primitiivireaktioita ja oikeutettuja tunteita. 

 

Ja vielä tää: 

 

"Niin helposti sitä luulee
Et ainut tie on kauemmas
Usein lähtee vain nähdäkseen
Kivut pinnan alla

Ja jälleen tälläkin kertaa
Se, mitä löysin, yllätti
Vanhaa puhdistamalla
Avasin silmäni

Toin tänne tullessani
Kaipauksen ja suruni
Joki kyyneleitä virtaavin
Sai minunkin

Pinnalta niin kauniin
Alta paljastuikin
Joki kyyneleitä virtaavin
Surun kaupunki". 

 

Kivut pinnan alla. Se on niin hyvin sanottu. Lisäksi tuo "Toin tänne tullessani kaipauksen ja suruni". On kans tosi hyvä. 

 

Tampereelle muuttaessa toin mukanani kaiken ja olin vahvasti sitä mitä olin. 

Nykyajassa en kykene hallitsemaan kaipauksiani, eikä mun tarvitse kyetä. Olen lakannut olemasta sille Ystäväpiirille, joka minulla oli silloin ja koska niin on niin voin antaa heidän rauhassa "Seikkaillla" blogissani. Kun en ole olemassa niin en joudu teksteistäni tilille. 

 

 

Tamperelaisuus täysi-ikäistyy! Kuohuviini maistuu ja elämä on tietyin osin tasapainoisempaa kuin silloin aikoinaan. On uudet ihmiset ja kuviot. Joskus hetkittäin mietin onko sittenkään hyvä näin? 


Toin tähän kaupunkiin tullessani mukanani kaiken mitä olen. Kaipaus on suuri & pohjaton. Se on myös pysyvää ja jos ymmärtää sen niin voi ehkä tulla toimeen kanssani ja kun ymmärtää ettei voi itse vaikuttaa mun fiiliksiin, etten kaipaa sitä että lohdutettas, vaan vaan, että saan rauhassa kohkata, kunnes olot tasaantuu ja on hetken auvoa. 



Annan tälle biisille viisi tähteä. 


Kappaleen saa soimaan tästä.


 

Löysin kesän 2019 Uusi Tampere taltioinnin ja se löytyy tästä.

 

En tiedä onko tekijänoikeudellisesti oikein laittaa linkki tuohon taltiointiin. 

Poistan linkin jos joku niin tahtoo. 

Tässä käytän Tampere aiheista kuvaa, koska ehkä enempi puhun omasta suhteestani kaupunkiin kuin biisistä.  




Bio 


Ylva Haru on suomenkielistä folk/rock-americana -henkistä musiikkia tekevä laulaja-lauluntekijä ja tuottaja, joka on luonut nahkansa juurevan soundin ja lauluharmonian ympärille.
Vahvasti tulkittu tarinankerronta porautuu suoraan selkäytimeen pohtien tätä aikaa ja hyvää ihmisyyttä – kipuja, rakkautta ja kaihoa unohtamatta. Pehmeiden vokaaliosuuksien ja rosoisen folktunnelman oiva naimakauppa antavat kylmiä väreitä, mutta ei jätä kylmäksi. Parhaimmillaan Ylva Harun kappaleet ovat päättymättömiä lauseita, jotka jäävät kaivertamaan kuulijan mieltä.
Livenä keikkoja kuullaan niin soolona kuin isommillakin kokoonpanoilla.
Tarina on lähtöisin Klovharusta, Tove Janssonin mökkisaarelta, missä yövyttyään lauluntekijä sai kokea luonnon puhuttelevan mystisen energian syksyllä 2012. Hän kuuli siellä jotain, mistä kaksi vuotta myöhemmin syntyi artisti nimeltä Ylva Haru ja se jokin soi nyt laulujen muodossa.
Ensijulkaisut Tuulensuoja-EP (2018) ja Linnut-debyyttialbumi (2019) saivat hyvän vastaanoton sekä runsaasti radiosoittoa maanlaajuisesti erityisesti YLE Radio Suomen taajuuksilla, mikä saa jatkuakseen edelleen. Linnut-albumin Elämä kantaa -single on parhaimmillaan yltänyt Radio Suomen vuoden 11. soitetuimmaksi kappaleeksi, Tähän hetkeksi jään -avausraita huomioitiin kunniakkaalla ”maailmanluokan indiefolk-helmi” -tittelillä Aleksi Pahkalan Päivän biisit -sivustolla ja esiteltiin myös tv-taajuuksilla Arto Nybergin ohjelmassa.
Toinen kokopitkä Perhosten valtakunta -albumi julkaistaan syksyllä 2022. Levyn ensimmäinen Matkalla itseeni -singlejulkaisu näki päivänvalon suoratoistopalveluissa 15.4.2022.
Kyseessä on ensimmäinen Ylva Harun täysin oma tuotanto sekä myös ensimmäinen äänitys- ja miksaustyö.
Yksitoista uutta laulua sisältävä levykokonaisuus on kirjoitettu matkalaukkuelämää viettäen ja matkan tuotos äänitettiin lauluntekijän juurilla Raahessa, missä pandemia-aika mahdollisti studiotilan rakentamisen paikalliseen Raahesali-konserttisaliin viiden viikon ajaksi. Saliin rakentui musiikillinen leikkikenttä eli lukuisia eri soittimia, joilla Ylva Haru loi oman soivan maailmansa; instrumentteina hän käytti ääntään, akustisia kitaroita, sähkökitaroita, banjoa, ukulelea, huuliharppua, akustista pianoa, rhodesia, rumpuja ja erilaisia perkussioita vanhasta pyykkilaudasta lähtien.  
Levyn päällekkäisäänitysvaihe työstettiin paikallisella SoundKitchen-studiolla, missä lisävärejä ja rytmejä toivat Ylva Harun alusta asti toiminut bändikokoonpano.
Levyn viimeistely tehtiin miksausten osalta Hollywood Housella ja masterointi Finnvoxilla Helsingissä.  
Levykokonaisuus tarjoaa kirjon erittäin pelkistetystä maailmasta paikoitellen massiivisiinkin bändisovituksiin.
Musiikillisiin maisemiin ovat vaikuttaneet niin unohtumaton matka Portugalissa, Raahen vanha kaupunginosa, erinäiset seikkailut Helsingin kommuuneista Kilpiän tilan kautta Fiskarsin taiteilijaresidenssiin.
Tarinallisesti levy alkaa tarpeesta lähteä tutkimaan tuntematonta ja on lopulta matka sisimpään – mistä ja mihin kaikki heijastuu.
Kaikkiaan lauluntekijän kaksi vuotta kestäneen tutkimusmatkan lopputuloksena syntynyt Perhosten valtakunta-albumi julkaistaan Lotta Roots -levymerkin kautta syksyllä 2022.
”Perhosten valtakunta on jotakin sellaista, mikä saa ihmisen valon syttymään.”  – Ylva Haru
Tervetuloa tarinoiden matkaan!



 

 

Ylva Haru: Surun kaupunki (Perhosten valtakunta -albumi/Lotta Roots)

Tuotanto: Ylva Haru
Äänitys: Ylva Haru/Raahesali
Äänitys: Juho Ilkko/SoundKitchen
Miksaus: Ylva Haru/Lotta Roots
Miksaus: Matias Kiiveri/Hollywood House
Masterointi: Pauli Saastamoinen/Finnvox
Kuva: Tuomas Aro
Julkaisu: Lotta Roots (2022)

Ylva Haru: Säv./san./laulu/taustalaulu/akustinen kitara/sähkökitara/rummut/perkussiot
Matias Kiiveri: Sähkökitara
Arttu Aalto: Akustinen kitara
Riikka Keränen: Basso
Anssi Tirkkonen: Rummut/perkussiot

www.ylvaharu.fi
www.facebook.com/ylvaharu
IG: @ylvaharu

SURUN KAUPUNKI (säv./san. Ylva Haru)

"Loppuun kuljetun polkuni päästä
Päätin lähteä jonnekin
Mikä veisi mut kauas siitä
Missä sua vain kaipasin

Toivoin riittävän välimatkan
Kaiken taakse jättävän
Värien ja lämmön mua hengittävän
Otin suunnaksi etelän

Kerta toisensa jälkeen luulee
Että kaukana unohtaa
Siellä oikeastaan vain kuulee
Mikä huutaa

Toin tänne tullessani
Kaipauksen ja suruni
Joki kyyneleitä virtaavin
Sai minunkin

Nyt katson maisemaa kattojen yllä
Vanhan kauniin kaupungin
Rauhalla kyllästetyllä
Näen horisontin

Ja sinne aion mä vielä
Kun istun itkuni ensin
En aio niitä mukanani viedä
En enää suakaan silti

Niin helposti sitä luulee
Et ainut tie on kauemmas
Usein lähtee vain nähdäkseen
Kivut pinnan alla

Ja jälleen tälläkin kertaa
Se, mitä löysin, yllätti
Vanhaa puhdistamalla
Avasin silmäni

Toin tänne tullessani
Kaipauksen ja suruni
Joki kyyneleitä virtaavin
Sai minunkin

Pinnalta niin kauniin
Alta paljastuikin
Joki kyyneleitä virtaavin
Surun kaupunki".

torstai 14. huhtikuuta 2022

Helmet musahaaste 2022


 

 

 

 

Kokosin soittolistan biiseistä tähän haasteeseen. 

 

Käyn läpi listan kohtakohdalta ja biisin nimi on kohdan jälkeen ja biisin nimen jälkeen on mun ajatuksia aiheesta. 

Luovuin siitä, että oisin yksittäisesti linkittänyt joka biisin kuhunkin kohtaan. 

 

Kiitos Helmet kirjastolle luvasta logon käyttöön! 

 

 

Helmet-lukuhaaste on vuodesta 2015 kannustanut ihmisiä löytämään uutta mielenkiintoista luettavaa ja jakamaan lukukokemuksia muillekin. Vuonna 2018 myös musiikin kuuntelijat haastettiin ensimmäistä kertaa etsimään uusia elämyksiä itsekseen tai yhteisöllisesti. Haaste otettiin innokkaasti vastaan.
Nyt musahaaste käynnistyy jälleen. Tarjolla on uudet 50 erilaista tapaa valita kuunneltavaa musiikin valtavasta moninaisuudesta.
Taas mennään ja kuunnellaan, tule mukaan!
Mikä on musahaaste?
Musahaasteessa on tehtävänä kuunnella vuoden 2022 kuluessa 50 itselle entuudestaan tuntematonta kappaletta / teosta / julkaisua / äänitettä / levykokonaisuutta.
Kenelle?
Musahaaste sopii kaikille, ja jokainen voi suorittaa sen omalla tavallaan, omaa mielimusiikkilajiaan kuunnellen tai suuntaamalla kohti tuntematonta. Haastetta voi täydentää myös konserteissa ja keikoilla. Haasteen avulla voi päivittää musiikintuntemustaan, saada uusia elämyksiä, testata tai laajentaa omaa musiikkimakuaan tai yksinkertaisesti vain nauttia musiikista!
Miten?
Kuuntelutehtäviä voi suorittaa omaan tahtiin kuten lukuhaasteessakin, tai voi myös edetä järjestyksessä viikko viikolta. Lisäksi musiikkikirjastolaiset antavat kuunteluvinkkejä musahaasteen Facebook-ryhmässä. Ryhmässä voi myös jakaa kuuntelukokemuksia ja keskustella muiden haasteeseen osallistujien kanssa.
Lähde kalastelemaan musahelmiä! Löydä kuuntelun ilo, heittäydy musiikin vietäväksi, tartu musahaasteeseen!


Helmet-musahaaste 2022

Soittolista lähtee soimaan tästä

Hyviä kuunteluhetkiä! 


1. Laulussa annetaan elämänohjeita

 

Céline Dion - My Love - Boston Show

 

Valitsin tämän, koska minun mielestä tämä laulu kertoo siitä kuinka ollaan jo nähty kaikki ja toivotaan kuinka voitas jo vaan olla. Se käy kyllä elämänohjeesta. 


2. Vuonna 1922 syntyneen artistin musiikkia

 

Doris Day - I'm Confessin' (That I Love You)

 

Tämä löytyi internetin syövereistä kun kirjoitin hakuun vuonna 1922 syntynyt artisti. 


3. Laulun nimessä on jonkin kaupungin nimi

 

Pojat - Tampereen yöt

 

Tampere! Tietenkin! Tiesin heti tämän kohdan luettuani, että tää biisi se tulee olemaan.


4. Kappale tai albumi, jolla soitetaan harvinaista soitinta

 

Kate Bush - Breathing

 

Tämä on albumilta Never for Ever, jolla soitetaan erikoisia, harvinaisia ja vanhoja  soittimia esim. sitari, mandoliini, saha,  balalaikka ja koto.


En tosin tiedä soitetaanko mitään niistä  tällä kyseisellä kappaleella, mutta biisi sopii tähän aikaan, koska kuvaa ydinräjähdyksen vaikutuksia äitinsä kohdussa olevan lapsen näkökulmasta. Laulussa kerrotaan, kuinka ydinlaskeuma etenee äidin kudosten kautta lapseen, joka rauhoituttuaan hengittää säännöllisen rauhalliseen tahtiin. Vauvan hengitystä kuvailleet sanat (”ulos–sisään, ulos–sisään”) saivat erään aiheesta väärän käsityksen saaneen EMI-johtajan ihmettelemään, mitä Bush oikein luuli tekevänsä levyttäessään moista pornografiaa. Muuan toinen johtoportaan jäsen kuitenkin liikuttui laulusta syvästi. Kappaleesta tehtiin musiikkivideo, jonka alkuosassa Bush on lapsen paikalla kohtua esittävässä muovikuplassa. Video päättyy takaperin näytettyyn ydinräjähdykseen, mitä ennen Bush ja muusikot ovat tulleet esiin järvestä säteilysuojapukuihin sonnustautuneina. Ohjelmassa Top of the Pops esitettiin ainoastaan musiikkivideon alkuosa. BBC:n ajankohtaisohjelmassa Nationwide video kuitenkin näytettiin kokonaisuudessaan ja Bush osallistui aiheesta käytyyn keskusteluun ilmaisemalla oman ydinasevarustelun vastaisen näkökantansa.

Videon voi katsoa tästä.
 

5. Laulussa mainitaan jokin sanoma- tai aikakauslehti

 

Boyz II Men - Girl In The Life Magazine

 

Tämän laulun löysin Musahaasteen Facebook ryhmästä. Muutoin olisikin ollut vaikeuksia keksiä tähän sopivaa tuotosta. 

Kappale on vuodelta 1997. En muista koskaan aiemmin tätä kuulleeni. 


6. Saamenkielistä nykymusiikkia

 

Amoc, Ailu Valle - Horagállis

 

Tämä löytyi netistä. 


7. Albumi tai kappale, jonka antaisit lahjaksi ystävälle

Kokonaista albumia en linkittänyt soittolistaan vaan kolme biisiä. 

Ruusut - 555 (feat. Paperi T), 

Ruusut - Siamilaiset - edit,

Ruusut - Haluun et sä kaipaat mua

 

En yksinkertaisesti osannut päättää vain yksittäistä biisiä. Näiden kaikkien lyriikoissa on jotakin niin osuvaa. Erityisesti Siamilaiset biisissä "Tapasin sua ensin eri kaupungissa. Siellä missä on valot, muttei katuja/Mun pitäis olla siellä sun. Mä kaipaan sua. Täällä yökin nukkuu/Ota musta sydän vaa, mut jätä kätes halaamaan."


8. Urheilulajiin liittyvää musiikkia

 

ABBA - Dancing Queen

 

Olisin halunnut laittaa tähän vanhan laulun nimeltä Skate With Me, mutta haluamaani versiota ei Spotifyssä laisinkaan ollut. 


9. Suosikkiartistisi suosittelemaa musiikkia

 

Enya - And Winter Came...

 

Johanna Kurkela sanoi joskus jossain haastattelussa laittavansa talven tultua soimaan Enya - And Winter Came... albumin, joten otin listalle levyn nimilaulun. 


10. Afganistanilaissyntyisen naislaulajan esittämää musiikkia

 

Aryana Sayeed, Mahdieh Mohammadkhani - سرزمین من - Live

 

Tämä löytyi netistä. 


11. Kelttiläistä musiikkia

 

Bear McCreary, Raya Yarbrough, Griogair Labhruidh - Outlander - The Skye Boat Song (Duet Version) (feat. Raya Yarbrough & Griogair Labhruidh)

 

En ole varma sopiiko tämä tähän tyylillisesti, mutta laitoin silti. 

Vinkkinä: Outlander eli Matkantekijä-sarjan kuudes kausi on Areenassa katsottavissa ja esitetään TV:ssä tiistaisin, jolloin uusi jakso myös tulee Areenaan. 


12. Teoksen nimessä on sääilmiö

 

Kitaro - As The Wind Blows

 

Tämä on hurjan kaunista musiikkia. Muistan kun olen ensimmäisen kerran kuullut tämän laulun kesällä 2008. 

Musiikkityyli on kait New Age. 


13. Eino Leinon runoihin sävellettyä musiikkia

 

ELE - Kun kello seisoo

 

Mietin mitä ihmettä tähän voisin laittaa. Kunnes jostain mieleni syövereistä muistui mieleeni Joulupäivä kymmenen vuoden takaa. Olin silloin yökylässä eräässä Pohjois-Suomessa sijaitsevassa kaupungissa ja kuulin tästä ELE projektista. 

Joitain vuosia myöhemmin näin heidät livenä ja kuuntelin albumia Spotifystä. 

Albumin nimi on ELE. 

Laulajana Eva Louhivuori. 

Mielestäni aivan liian vähälle huomiolle jäänyt julkaisu. 


14. Suomalaisen romanimuusikon esittämää musiikkia

 

Leif Lindgren - Liljankukka

 

Tähän olisi tietysti voinut laittaa vaikka mitä muutakin, mutta päädyin nyt tähän Tenavatähteen. 


15. Teoksen nimessä on hedelmä

 

Puolikuu - Kranaattiomenoita - Single Version

 

Olin luullut tämän listan koostamiseen saakka, että tämä on Pekka Ruuskan esittämä kappale. Ihminen on erehtyväinen. 


16. Mielestäsi hyvin kielestä toiseen käännetty laulu

 

Tessa Virta - Sun Silmissäs Näen Rakkauden (The Look of Love)

 

Alkuperäisen esittää ainakin Dusty Springfield. Sanat tähän versioon kääntänyt Jaana Lappo. 

Innostuin tästä biisistä valtavasti kymmenisen vuotta sitten joitain viikkoja ennen joulua. Eräs entinen "ystävä" oli luonani käymässä ja puhuttiin tästä laulusta, sekä elämääni saapuneesta uudesta Ihmisestä ja suunniteltiin jo minun ja tämän Uuden Ihmisen häitä. 

Häitä ei tullut, mutta terveys meni. Näin se kohtalo kuljettaa. 


17. Musiikkia, jota haluaisit olla mukana soittamassa

 

Aino & Hajonneet - Hullui unelmii

 

Tässä on niin sitä soittamisen riemua! 


18. Kappale tai albumi, joka joutui ensin julkaisukieltoon tai sensuroitiin

 

Simo ja Spede - Keltainen jäänsärkijä - Yellow Submarine

 

Tämä on ainakin ollut soittokiellossa. 


19. Pohjoismaisia euroviisuedustajia

 

Yohanna - Is It True?

 

Islannin viisukappale vuodelta 2009. Tuli toiseksi. Olisin niin suonut voiton. 


20. Musiikkia yhtyeeltä, jossa on yli kymmenen jäsentä

 

Ultra Bra - Ilmiöitä 

Rehellisesti en tiiä mikä muukaan bändi tähän olisi sopinut. 


21. Suomalaista bluesia

 

Dave Lindholm - Pieni Ja Hento Ote - Live in Kajaani 11.2.1992

 

Kirjoitin Spotifyyn hakusanaksi Suomi blues ja löysin jonkun soittolistan ja siltä tämän. 

Sitä en tiiä onko tämä bluesia, mutta menköön.


22. Laulu, joka liittyy jollain tavalla omaan elämääsi

 

Lambretta - Perfect Tonight

 

Syksy 2003. Sunnuntain aamuyön hetki Tampereella. 

 

Olen kirjoittanut tästä aiemmin blogiini. Etsivä löytää. 


23. Saksalaisen yhtyeen esittämää musiikkia

 

Bad Boys Blue - Where Have You Gone

 

BBB tietenkin tähän! 

Levyhyllyssäni on edelleen kyseisen esittäjän cdt. Niitä on järkyttävä määrä. 

Rakastan tätä bändiä ja tämä olisi voinut olla biisinä myös edellisessä kohdassa.


24. Suomalaista elokuvamusiikkia

 

Jean Sibelius, Lahti Symphony Orchestra, Osmo Vänskä - Finlandia, Op. 26

 

Jokin aika sittten törmäsin Spotifyssä levyyn Sibelius: Music From Timo Koivusalo's Film. 

Päätin, että kyllä aina yks Finlandia soittolistaan mahtuu. 

Lisäsin myös muutaman muun kappaleen tuolta soundtrackilta. 


25. Suomen- tai ruotsinkielistä reggaemusiikkia

 

Puppa J - Tyttö sä liidaat - Radio Edit

 

Reggae ei ole ominta osaamistani tietämyksen saralta, joten tämäkin laulu löytyi Spotifystä muistaakseni joltain Suomi reggae listalta. 


26. Albumi, jonka ottaisit mukaasi autiolle saarelle

 

Madonna - Ray of Light 

 

Listalla on tuolta albumilta laulu nimeltä Little Star. 

Jos mulla olisi lapsi niin tää kuultais nimijuhlissa. Joo Madonna tulisi sinne esiintymään... 

Tietenkin siinä tapauksessa, että kumppani olis ökyrikas, jonka tavotteena saaha laps Suomen. Meillä voiskin sitten muuten olla omat elämät. ABBA esiintyis häissä ja Madonna nimijuhlissa. Niin ja tietenkin Céline Dion synttäreillä. 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Vai mitenkä se meni. 

 


27. Muunsukupuolisen artistin musiikkia

 

Tero Hetero, Hilda - Tahdon 

 

Netistä hakemalla löytyi tää Tero Hetero. 

 

Tuli mieleen Blondi tuli taloon-sarjan kohtaus, jossa Liisa Tähtinen ja Tero Tirri ovat kohdanneet ja Liisa kysyy äidiltään miten se voi ihastua tuollaiseen haperoon ja Liisalle sanotaan, että se sano kyllä hetero. 

 

 

Blondi tuli taloon on paras sarja heti Metsoloiden jälkeen, tietenkin.


28. Goa-trancea

 

Zopmanika - Cosmic Intelligence

Kirjotin Spotifyyn Goa Trance ja löysin kokoelman nimeltä Goa Trance 2020 ja tämän laulun. 

Mietin missähän "tiloissa" tällasta musaa tehdään. 


29. Laulun nimi tai sen osa on naisen nimi

 

Ulpu - Anna 

 

Tää kappale sopii elämääni varsin hyvin. 

"Anna sun mies mulle. Et sä sillä mitään tee kuitenkaan. Mä rakastan häntä enemmän kuin sä koskaan." 


30. Klassista musiikkia, jota kuuntelet ulkona aurinkoisena päivänä

 

Pyotr Ilyich Tchaikovsky, Philharmonia Orchestra, Santtu-Matias Rouvali - Swan Lake, Op. 20, Act I No. 2: ValseSwan Lake, Op. 20, Act I No. 2: Valse

 

En oo varma miten toi laulun nimi tulee kirjoittaa. Aurinkoisesta päivästä tulee mieleen Tampere Filharmonia puistokonsertti ajalta ennen Koronaa. 


31. Ukrainalaisen artistin tai yhtyeen musiikkia

 

Jamala - 1944 

 

Ukrainan euroviisubiisi muistaakseni vuodelta 2016.


32. Kissa-aiheinen teos tai laulu

 

Karviaiset - Kissa Kehrääväinen 

 

Kissaihmisen unelmakohta tämä. 


33. 2000-luvulla syntyneen artistin musiikkia

 

Isac Elliot - Waving At Cars

 

En tiedä nykymusiikista, mutta onneksi netti auttoi tässäkin.


34. Lauluja mereltä

 

M - Tähdet meren yllä 

 

En voinut laittaa tähän mitään muutakaan. 


35. Laulun sanat ovat kuin kirje tai viesti

 

Alma Sipilä - Enemmän kuin toinen meistä

 

Tää on niin upea. Aikoinaan naapurista kuului lähes päivittäin pianon pimpsutusta. Kyseinen artisti se siellä soitteli. Itse nautin siitä, koska se kuului keittiööni ja näin ollen oli ruokahetkien ja kotitöiden taustamusiikki taattu. 

Naapuri vaihtui ja nykyään keittiössäni rämistää radio taustalla kun puuhailen siä. 

Vaan tää biisi. 

Tää on just niinkun kirje. 

"Mut se ei riitä, että toinen meistä vain sua rakastaa."


36. Rockyhtye tai -artisti lavalla klassisen orkesterin kanssa

 

Bonnie Tyler & City Of Prague Philharmonic Orchestra - Against All Odds

 

Tää on upea versio ja suosittelen kuuntelemaan koko albumin. 


37. Geffen Records -levy-yhtiön julkaisu

 

Aerosmith - Water Song/Janie's Got A Gun

 

Tää löytyi Spotifystä.


38. Musiikkia esitettynä kielellä, jota et ymmärrä

 

Céline Dion - Comme Un Coeur Froid

 

En osaa ranskaa. Tämä on vuodelta 1987 albumilta Incognito. Levyn viimeinen biisi. 


39. Matkalauluja

 

Sarah Brightman - Only An Ocean Away

Tässä ollaan meren takana. En tiiä minkälaista matkalaulua tässä haettiin. 


40. Juju-musiikkia Nigeriasta

 

Edgar Opcional - Sol 

 

En osaa sanoa tästä mitään. 


41. Teoksen nimessä on tähden, tähtikuvion tai planeetan nimi

 

Movetron - Tellusnainen 

 

Olisin halunnut tähän 2000-luvun alun kappaleen nimeltä Water From Venus, mutta sitä ei Spotifystä löytynyt. 


42. Livealbumi konsertista vuodelta 1972

 

Curved Air - The Germersheim Jam / Vivaldi - Live

 

Tämä kappale kestää vain noin 31:47 ja on albumin nimeltä The Second British Rock Meeting 1972 (Live) päätösraita. 


43. Post-rockia

 

Caspian - Book IX - Remastered

 

Tää löytyi genreen vihkiytyneeltä soittolistalta. 


44. Ruotsiksi laulavan suomalaislaulajan musiikkia

 

Carola - Förbjuden lek - Romance de amor

 

Kielletyt leikit ruotsiksi. 


45. Laulu, joka piristää ankeimmankin päivän

 

Maustetytöt - Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään

 

Tää nyt vain on viime vuosien paras rakkauslaulu!


46. Laulun nimi tai sen osa on miehen nimi

 

Leevi and the leavings - Jani 

 

Tää on huippu biisi vaikka surullinen tarina onkin. 


47. Laulun sanat on osoitettu nuorelle henkilölle tai lapselle

 

Céline Dion - At Seventeen 

 

Tästä on varmaan monia versioita. Taitaa Céline olla hieman yliedustettuna tällä listalla. 


48. Fyysiseltä toimintakyvyltään rajoittuneen muusikon musiikkia

 

Signmark - I Can't Change

 

Tää artisti tuli heti mieleen.


49. Laulun sanoissa esitetään kiitos jollekulle tai jostakin

 

ABBA - Thank You For The Music 

 

ABBA on myös yliedustettuna tällä listalla. 


50. Jouluista instrumentaalimusiikkia 


Festive Harp - The Christmas Song (Chestnuts Roasting)



Tää oli haastava, mut jonkun soittolistan kautta löysin.



Seuraava teksti tulee kuukauden lopulla. Silloin aiheena eräs merkkipäivä Kuplivaan tapaan.

keskiviikko 8. joulukuuta 2021

Tampereen kirjafestarit


 

 

 

Viikonloppuna 04-05.12.2021. osallistuin Tampereen Kirjafestareille, jotka järjestettiin Tampere-talossa nyt ensimmäistä kertaa. Niidenhän piti olla vuosi sitten marraskuussa, mutta siirtyivät tähän vuoteen, koska K on yhä keskuudessamme. 

Jännitin kyllä viimeiseen asti tapahtuman toteutumisen puolesta. Koronatilanne Pirkanmaalla vaan pahenee päivä päivältä ja uusia kokoontumisrajoituksia on tullut. Niistä infottiin melko myöhään ja en tiedä oliko se syynä siihen, että tieto akkreditoinnistani tuli minulle vasta viime tipassa. 

Olin nimittäin just menossa hakemaan lippuja kun huomasin blogin sähköpostista viestin, jossa akkreditointini vahvistettiin. 

Kiitos tästä mahdollisuudesta! 

Suuret Kiitokset myös mukanani olleelle ja näin ollen täysipainoisesti tapahtumaan osallistumiseni mahdollistaneelle avustajalleni <3 . 


Pakko sanoa vielä tällaisena huomiona, että tilanne oli sikäli special että koska akkreditoitumista tehdessä ei voinut jättää mitään lisätietoa saati viestiä. Niin en ollut voinut etukäteen kysyä siitä miten menetellään, koska normistihan se ois niin, että ostaisin lipun itelle ja samalla saisin myös ns. avustajalipun joka on ilmainen. Toki avustaja käytännöt vaihtelevat tapahtumakohtaisesti siis jo ihan lippuja ostettaessa.

Jännitin siis sitä miten suhtaudutaan siihen, että akkreditoitu ihminen välttämättä tarvitsee avustajan mukaansa. Tämä järjestyi tällä kertaa hienosti. 

Olin varautunut siihen, että helpommalla pääsen, jos vain ostan lipun ja joko kirjoitan blogiin tapahtumasta tai olen kirjoittamatta. 

Meitsi kuulemma on harvinainen selviytyjä. Niin tää harvinainen selviytyjä on harvinainen myös blogisti piireissä. 

Siis siinä mielessä, että pitää tehä töitä, jotta asiat sujuu, koska olen ainoa tämänlainen bloggaaja Suomessa. Harvinainen siis monin tavoin.

 

 

Ihan vaan yleisenä palautteena, että oisin toivonut tiedon akkreditoitumisesta tulevan vaikkapa viikkoa aiemmin, eikä just paria päivää ennen tapahtumaa. Luulin nimittäin, ettei akkreditoitumiseni olisi mennyt läpi. 

 

Ohjelmatarjonta oli valtavaa ja kun voi toistaiseksi olla vain yhdessä paikassa kerrallansa. 

 

Listaan tähän esitykset molemmilta päiviltä ja kerron kunkin esityksen yhteydessä ajatuksistani. 

 

 

La 04.12.2021.

 

10:00 Heidi Airaksinen: Vierge Moderne (Arktinen Banaani)
Tiukka sukupuolikuri, samppanjankuohuinen dekadenssi ja monikasvoinen ihmisyys yhdistyvät normeista poikkeavien ihmisten eloisassa kuvauksessa 1930-luvun alun Helsingistä. Nuori diakonissa löytää sairaalan portilta henkihieveriin pahoinpidellyn ilotytön. Sisar Kerstinin elämää on jo kerran päässyt läheisen nuoren naisen kuolema järkyttämään, ja nyt hän ryhtyy määrätietoisesti selvittämään uhmakkaana tunnetun Ulrikan kohtaloa. Kirjailijaa haastattelee Vesa Anttonen. 


Tämä oli ensimmäinen päivän haastatteluista, jossa tosin emme olleet aivan alusta saakka. 

Kiinnostuin kirjasta ja etenkin haastiksessa  mainitusta 1920-luvulla Saksassa olleesta Hirtsmirch instituutista. Pahoittelut jos kirjoitin nimen väärin. 

Tuo instituutti oli ensimpiä paikkoja ja varmaankin oman aikansa ainoita, joissa seksuaalivähemmistöjä autettiin. Siellä oli tarjolla terapiaa, sukupuolen muutos toimenpiteitä ja varmasti apua ja tietoa. En ollut tiennyt, että jo tuolloin on ollut apua tarjolla ja tietoisuus aiheesta. Instituutin toiminta loppui tietenkin natsien valtaan tuloon ja paikan aineistoa poltettiin ensimmäisimmissä kirjanpolttajaisissa.  

Mitähän kaikkea arvokasta tietoa siinäkin katosi?

Haastiksessa mainittiin samaa aikakautta ja diakoniatyötä kuvaava jokunen vuosi aiemmin ilmestynyt Kirsti Ellilän Lepra. Täytyisi lukea myös se. 

Minulle tuli mieleen vuonna 2011 ilmestynyt Elisabet Ahon kirja nimeltään Sisar, jossa myös kuvataan diakoniatyötä, mutta jonka kuuntelu jäi aikanaan kesken lukijan vuoksi. 

Ahon kirja sijoittuu vuosiin 1918-1924.

En ole lukenut Maksimaisen kirjoja aiemmin. En myöskään tiennyt hänestä mitään, joten uutta infoa tuli paljon, kuten esim. Berliini on hänen toinen kotikaupunki. 

Kiinnostava haastattelu, josta tuli olo, että haluan lukea tämän kirjan, jolle myös jatkoa seuraa ja se osa sijoittuu vuoden 1927 Berliiniin. 

Tuli mieleen se jokunen vuosi sitten Yleltä tullut sarja nimeltään Jäljet päättyvät Berliiniin. 



 

 

10:30 Kale Puonti: Satu (Bazar)
Satu – Alamaailman rautarouva on karu ja naisnäkökulmansa vuoksi harvinaislaatuinen kuvaus rikollisesta elämästä ja sen seuraamuksista. Kirjan kirjoittaja Kale Puonti on tutustunut Satu Anderssoniin jo poliisina toimiessaan ja seurannut tämän elämän käänteitä pitkään. Kirjailijaa haastattelee Taija Tuominen. 


Oli aivan Todella Special olo juuri tämän haastattelun ajan. 

Olin kuunnellut Satu-kirjan heti sen ilmestyttyä kuunneltavaksi Storyteliin ja yllätys yllätys! Kirja olikin marraskuun Storytelin kuunnelluin! 

Jostain syystä ajattelin, että jos tästä tehään haastatteluja niin niissä haastateltas tämän kirjoittanutta. En ajatellut, että myös Satu itse antaisi haastiksia. 

Mietin, etten ole aiemmin kuullut sitä miltä rikollinen kuulostaa. En myöskään ole ollut läsnä paikassa, jossa on vankilasta vapautunut henkilö. 

Sadun vastauksia kuunnellessa ajattelin hänen puhuvan syvällä kokemuksen rintaäänellä. 

Jännää miten kirjoja voi tehä niin, että vaikkei kohdehenkilö itse niitä kirjoita niin silti kirjaan saadaan sellainen tunne, että ikäänkuin se olisi hänen itsensä kirjoittama, vaikkei ole, mutta sieltä kuuluu se hänen oma äänensä.

Mietin myös asetelmaa miten entinen poliisi voi kirjoittaa rikollisesta, jonka luo on kyllä tehnyt kotietsinnän, mutta jota ei ole kuulustellut. 

Ilmeisesti tämä on ihan mahdollista ja ainakin tässä vaikutti oikein toimivalta ratkaisulta. 

Kale ja Satu olivat kohdanneet Sadun vielä ollessa lapsi ja poliisin suorittaessa tehtävää hänen kotonaan. 

Satu on tuomittu huumeista ja muista rikoksista. 

Olisikin ollut aikamoista, jos haastattelussa olisi ollut henkilö, joka olisi taposta tuomittu. Tosin silloin en ehkä olisi kyennyt menemään kuuntelemaan haastattelua laisinkaan. 

Ainakin nyt kuulosti siltä, että Sadun elämä on seesteistä. Jos näin voi sanoa. Hänellä on nyt vankilasta vapautumisen jälkeen kissoja ja töitä. Varsin tavanomaista elämää niinkuin kellä tahansa meistä!

 

 

11:00 JP Koskinen: Heinäkuun hurmeiset niityt (CrimeTime)
Murhan vuosi -sarjan seitsemäs osa vie kuukausi kuukaudelta kohti Arosuon suvun salaisuutta. Poliisista yksityisetsiväksi päätynyt Arosuo ottaa apurikseen sukulaispoikansa Tulikosken. Siitä alkaa kaksikon tutkimusmatka syvälle molempien vaiettuun elämään ja sukujensa syvälle piilotettuihin salaisuuksiin. Koskista haastattelee Asko Alanen.

 

Olen itse menossa helmikuussa Murhan vuoden kierrossa ja se on ollut kesken jo jonkun aikaa... 

Tähän sarjaan on kirjoitettu jo elokuun osa. Sarjaa työstetty kauan ennen kustantajalle lähetystä. 

Yllätyin ettei tässä tapauksessa kirjoja luetuteta esim. poliisilla, jotta saataisi varmasti autenttinen kuva luoduksi. 

Jos itse kirjoittaisin dekkarin niin haluaisin kaiken olevan niin hyvin tehty kuin mahdollista. Mut eipä sellasta tarvitse miettiä kun en tule koskaan kirjaa saati dekkaria tekeen. 


Tuntuu, että Hämeenlinnasta tulee paljon kirjailijoita ja että sinne sijoitetaan paljon teoksia. Oon lukuisat kerrat huristellu junalla kyseisen kaupungin kohdilta, mutta koskaan en ole käynyt. Pitäisköhän? 

 

 

13:30 Seppo Jokinen: Siipirikkoiset (CrimeTime)
Nuoren parin epätoivo uhkaa johtaa peruttamattomiin tekoihin. Seppo Jokisen 26. jännitysromaani Siipirikkoiset panee komisario Sakari Koskisen juoksemaan aikaa vastaan. Huippusuosittu dekkaristi käy läpi komisario Koskisen kuulumisia, TV-sarjaa ja tulevia kirjoja unohtamatta. Jokista haastattelee Jouni Tervo.

 

Tiesinkin, että tämä haastis tulisi vetämään väkeä sankoin joukoin. Oli kyllä äärimmäisen rento ja hauska tilaisuus. 

Tuntuu, ettei Siipirikkoisia ihan hirveästi käsitelty vaan keskityttiin enempi sarjaan kokonaisuutena, Koskiseen henkilönä ja puhuttiin tietenkin myös Ruutu.fi-palvelussa olevasta Komisario Koskinen TV-sarjasta. 

Siipirikkoiset näyttäs nyt olevan Storytelissä, joten taidan jossain vaiheessa kuunnella sen. Ostin kirjan keväällä äänikirjana Elisakirjasta ja kuuntelin yhden päivän aikana. Nyt toisella lukukerralla löydän varmasti uusia ulottuvuuksia. 

Olin marraskuussa tapahtumassa, jossa näytettiin Koskinen TV-sarjasta 90 minuuttinen special jakso, joka on tehty kansainvälistä levitystä varten ja jota ei välttämättä nähdä Suomessa ikinä missään. Meidän fanitapahtumaan osallistuneiden lisäksi sen on nähnyt vain Venlan tuomaristo, josta seurasi se, että Koskisen näyttelijä on ehdolla kyseisessä gaalassa tästä työstään. 

Tuossa happeningissa olin omakustanteisesti. Oli niin upeaa saada olla messissä. 

Jos joku nyt miettii, että mitenkähän ja mitäköhän järkeä siiiinä on, että sokeana ihmisenä seurailen TV-sarjoja kun en niitä nää. Sanonpa vaan, että siinä se on pähkinä purtavaksi teille. 

Ostanhan minä levyjäkin, vaikka en näe niiden kansien taidetta. Niin minä en varmaan "saisi" ostaa musiikkiakaan, koska minulta jää se visuaalinen puoli kokematta. Paitsi ettei jää, koskapa minulle kuvaillaan sanallisesti levyjen kansia jos mä tahdon niin. 


Viä muutama juttu Jokisesta. 

Vesi virtaa kun on kirjailija Jokinen ja hänen luomansa Komisario Koskinen. Näistä nimistä on ymmärtääkseni haettu jonkinlaista symboliikkaa tms. 

Kun uusi kirja lähtee painoon niin seinälle kiinnitetylle pahville kirjatuista muistiinpanoista saa hyvää saunan sytykettä ja voi ikäänkuin puhdistautua siitä työstä ennenkuin aloittaa seuraavaa kirjaa. 

Koetin miettiä ratkaisua sanaleikkiin, joka mainittiin haastattelussa kun tuli puheeksi kuinka hyvä nimi on Sakari Koskinen. Se sisältää sarjaa kuvaavan neljä kirjainta sisältävän sanan... 

En ole keksinyt mikä se on, mutta erään viisi kirjainta sisältävän sanan keksin kyllä tuon nimen kirjaimien joukosta. 



Pakko sanoa vielä tämä. 

Tein kirja ostoksia ja olin löytänyt aiiivan ihanan kirjan nimeltä Lumen jäljillä. Siinä on ihana kansikuva ja tällaselle talvea rakastavalle ihmisotukselle se kirja on kuin tehty. 

Olin maksamassa tätä ns. Lumikirjaa, joksi itse nimesin sen välittömästi. 

Ennen tätä lumimaailmaan ja sen mahdolliseen skannaus operaation kaikkine kuvineen suorittamiseen ajatuksineni unohdin, että olin hieman aiemmin ottanut mukaani Jokisen kirjan nimeltä Piripolkka. 

Kun olin maksamassa näitä niin minulta kysyttiin, että haluanko signeerauksen. En tajunnut että siinä puhuttiin Piripolkasta. Olin niin lumen saartamana.. Se hetki meni ohi ja tajusin vasta hetken kuluttua, että niin mullahan oli myös se dekkari..... 

Oisin halunnut vaipua maan alle. Tai lumeen ehkä paremminkin nyt tässä tilanteessa. 

Mulla oli niin voimakas Lumentaju. Suosittelen muutens lukemaan myös kyseisen Peter Höegin kirjan. 

Varsinainen lumenluonti iltapäivähetki muodostui tästä kirjaostostelusta. 


14:00 Simone Buchholz: Mexikoring (Huippu)
Palkittu saksalainen rikoskirjailija tunnetaan valtavirrasta erottuvasta tyylistään, ja hänen onkin sanottu luoneen kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden kentälle aivan oman genren: Hamburg Noir. Hampurissa tukevasti istuvien, tummansävyisten rikostarinoiden tuorein suomennos on vastikään ilmestynyt Mexikoring, jonka pohjalta Buchholzia haastattelee kirjailija Heidi Airaksinen.

Halusin kuulla edes yhden kansainvälisen kirjailijahaastiksen kun kerta live mahdollisuus näinä aikoina oli. En ole ainuttakaan tämän kirjaa lukenut ja luulin niiden sijoittuvan paikkaan nimeltä Trieste. Mut sepä onkin ihan eri tekijän sarja. 

En ole saksalaisia kirjailijoita juurikaan lukenut. Mieleen tulee vain Petra Hammersfahl, jonka kirjoista en pitänyt. 

Enemmän kuin haastateltavan tekemistä kirjoista olisin halunnut kuulla hänen elämästään kun ilmi tuli, että hän oli palannut tietylle paikkakunnalle, koska sydän oli särkynyt... En ole näemmä ainoa joka kantaa mukanansa tiettyä ihmissuhdetta vuosikymmeniä.

 

17:00 Tuire Malmstedt: Lasitarha (Aula)
Tuire Malmstedt on paitsi palkittu dekkaristi myös opettaja. Hän työstää opettajan ja vanhemman pelkojaan dekkareidensa kautta. Lasitarhan alkusysäyksenä on pienen pojan katoaminen. Jännitys piinaa viimeiselle sivulle saakka. Kale Puonti haastattelee. 


Tämä oli niitä festareiden must juttuja. Olen lukenut Lasitarhan, mutta se oli niin rankka, etten kyennyt arvioimaan sitä täällä. 

Oli hienoa kuulla kirjoittamisesta ja kirjoitustavoista. 

 

 

13:00 AAMULEHTI: Tulenkantaja-palkinto
Palkintojenjako ja paneeli
Aamulehti on jakanut Suomen kirjallisuuden vientiä ulkomaille edistävää Tulenkantaja-palkintoa vuodesta 2013 lähtien. Palkinnon tarkoitus on nostaa uudesta suomalaisesta kaunokirjallisuudesta esiin teoksia, jotka tuomariston mielestä pärjäävät myös ulkomaiden kirjamarkkinoilla, kun ne sinne ammattitaitoisesti käännetään ja viedään. Tulenkantaja-tuomaristoa johtaa aina kirjailija, joka omilla teoksillaan on lyönyt läpi myös ulkomaiden markkinoilla. Tuomaristoon kuuluvat tänä vuonna Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen, Aamulehden vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu sekä palkintoraadin puheenjohtaja, kirjailija Juhani Karila.
Ehdokkaat vuoden 2021 Tulenkantaja-palkinnon saajiksi:
Kuutti Koski: Zeniitti (Like, 2021)
Miki Liukkonen: Elämä, esipuhe (WSOY)
Elina Backman: Kun jäljet katoavat (Otava)
Matias Riikonen: Matara (Teos)
Dess Terentjeva: Ihana (WSOY)
Aamulehden Tulenkantaja-palkinnon jaossa ohjelmassa on päätuomarin, kirjailija Juhani Karilan haastattelu, ehdokkaiden paneelikeskustelu, palkinnon voittajan julkistus, tuomarin palkintoperusteet sekä palkitun puhe. Tilaisuuden moderoi Aamulehden toimittaja Markus Määttänen. 


Tässä en ehtinyt ihan alusta asti olemaan enkä loppuun ollutkaan. 

Luin vasta myöhemmin infon siitä kuka palkinnon sai ja ihmettelin valintaa. 

Tässä haastiksessa kiinnitin huomiota erääseen asiaan ja mietin tulleeni kait liian tätimäiseksi. 

En ole lukenut Miki Liukkosen kirjoja ja tämän haastattelun nähtyäni en koskaan luekaan. Minuun ei tee vaikutusta kiroilu ja se kuinka hän tuossa muutoin käyttäytyi. Hän puhui siitä kuinka häntä oli verrattu David Wallaceen ja Päättymätön riemu teokseen. Liukkonen ei tykännyt siitä, koska heidän kahden kirjoissa ei ole mitään samaa. 

Tämän asian olisi kuitenkin voinut ilmaista kauniimmin.

 

 

12:30 Momentum 1900 suurmusikaali
Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterissa Suurella näyttämöllä 7.9.2022.
Sirkku Peltolan uutuusmusikaali MOMENTUM 1900 kertoo rakkaudesta, itsenäisyydestä ja itsepäisyydestä. Tampereen Työväen Teatterin suurtuotannossa näyttämölle rakentuu Pariisin maailmannäyttely vuonna 1900. Suomen paviljonki oli kansallistaiteilijoiden ja pohjalaisten rakennusmiesten yhteinen taidon osoitus, suomalaisuuden käännekohta. Heikki Salon ja Sirkku Peltolan käsikirjoittama ja Peltolan ohjaama musikaali puhuu meille nyky-Suomen äänellä. Eeva Kontun sävellykset puhaltavat pölyt pois vuodesta 1900 yhdistämällä hip-hop-ilmaisun musikaaliperinteeseen. Heikki Salon lyriikat henkivät murrosvaiheen iloa, intohimoa ja uhmaa. Peltolaa ja Saloa jututtaa Nina Malmberg. 


Rakastan musikaaleja ja haaveilen ensi syksyn Cats kokemuksesta. Siinä voisi samalla testata ja käydä fiilistelemässä sitä uutta areenaa. 

Koin, että tämä oli todella special momentum. 

Sain tietää kuinka musikaalia rakennetaan eli tehään laajaa taustatyötä, kirjoitetaan yhdessä ja vaan pieni osa siitä kaikesta tulee teatterissa olevaan versioon ja siihen mitä katsoja näkee. 

Kyllä siinä täytyy valtavan hyvä dynamiikka olla, että pystyy kumppaninsa kanssa yhdessä kirjoittamaan, samalla keskustelemaan ja toimimaan siten, että välillä toinen hakee tietoa kirjoista, netistä tai mistä ikinä ja samaan aikaan toinen jatkaa tiettyä juttua, jotta työ etenee. 

En itse pystyis kirjoittamaan kenenkään kanssa. Tämäkin tekstin synty vaatii monta päivää ja etenkin oman rauhansa. 


Minulle tuli yllätyksenä, että tämä on heidän kolmas yhteinen musikaali. Ne aiemmat on Viita 1949 ja Tytöt 1918.

Kumpaakaan en ole nähnyt.

Tykkään lukea kirjoja, jotka sijoittuu 1800-, ja 1900-lukujen taitteeseen ja olen tästä Pariisin maailman näyttelystä lukenut useempaankin kertaan fiktiivisistä kirjoista ja jos oisin saanut elää tuolloin niin olisin halunnut käydä tuolla. Toinen aikakausi jolloin olisin halunnut elää on 1920-luku ja olis ollut hienoa olla Pariisissa suomalaisten taiteilijoiden yhteisössä. 


Saatiin myös kuulla eräs laulu tästä tulevasta esityksestä. Se oli aivan valtavan upea kappale ja pelkästään sillä perusteella mitään muuta tietämättä teoksesta voisin mennä sitä katsoon. 


Musikaalien biisit ei kuulemma soi radiossa. Tiedä sitten onko Catsista tuttu Memory poikkeus. 

Oon nähnyt Catsin Helsingissä syksyllä 2002, joten olisihan se aika nähdä uudestaan ensi vuonna ja etenkin Tampereella. 

Minulla jäi päähän soimaan tuo meille soitettu biisi. Harmi ettei sitä ole missään julkisesti olemassa. 

 

Kun olimme matkalla tähän tilaisuuteen niin haahuilimme talossa ja oltiin menossa hissiin, jolla olisimme päässeet johonkin huoltokäytävään.... Ennenkuin päädyimme sinne niin meiltä tultiin kysymään mihin ollaan menossa ja opastettiin oikealle reitille. 

Näiden kahden päivän aikana sai muutenkin ikäänkuin sellaisen Tampere-talo sightseeingin. Talo on tuttu konserttien osalta ja nyt kun luin ohjelmatietoja ennen tapahtumaa niin selvisi, että talossa on valtavasti tiloja, joissa en ollut koskaan käynyt. 

Pohjakartta festareiden nettisivuilla olisi ehkä helpottanut liikkumista. Toki nyt löydettiin aina oikeaan paikkaan, mut olihan se välillä vähän jännittävää. Ainakin sai hyvää porrastreeniä näinä päivinä.


15:30 Äänikirjojen lukijat
Minkälaista on äänikirjan lukijan työ? Voiko äänikirjoja lukea myös kotonaan? Meneekö teksti joskus tunteisiin? Näyttelijät ja äänikirjan lukijat Sanni Haahdenmaa ja Karoliina Kudjoi kertovat työstään Word Audio Publishingin Ronja Bruunin haastattelussa.



Oli jännää kuulla tuttuja ääniä ns. normaalilla nopeudella. He kertoivat lukutavoistaan ja kirjan maailmaan pääsemisestä sekä siitä kuinka olivat päätyneet äänikirjoja lukemaan. 





16:00 – 16:40 Kulttuuritoimituksen äänikirjaraati
Miten alkaa hyvä äänikirja? Arvioidaan äänikirjanäytteitä Kulttuuritoimituksen Marja Aaltion johdolla. Raadissa elokuvaohjaaja-kirjailija Johanna Vuoksenmaa, Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas, historioitsija Teema Keskisarja sekä Soundi-lehden päätoimittaja Mikko Meriläinen. 



En ollut aiemmin käynyt Talvipuutarhassa. En tiennyt, että talossa sellainen onkaan. On pakko sanoa, ettei tämä tila toiminut laisinkaan tähän tilaisuuteen. Tilan seinät ovat lasia ja ymmärtääkseni huonekorkeuskin omaa luokkaansa. 

Minua häiritsi suunnattomasti kaiku, joka kuului esityksen äänentoistossa vaikka mikrofonit olivat käytössä. Lisäksi häiritsi viereisen kahvilan astioiden kilinä ja ohikulkijat. 

Minun oli aivan äärimmäisen vaikeaa keskittyä kuuntelemaan raatilaisten arvioita kaiken tämän hälyn ja kaiun keskiössä. Lisäksi asiaan saattoi vaikuttaa se, että oltiin jo niin pitkällä iltapäivän puolella ja olin kuullut jo tosi monta haastista.

Ohjelmaa oli niin paljon, että loppujen lopuksi osallistuin vain kahteen äänikirja aiheiseen juttuun. 

Tässä raadissa oli ideana, että kuunneltiin näytteet viidestä eri äänikirjasta, joita en voi listata tähän, koska muistiinpanoistani löytyy vain neljän kirjan tiedot. 

Eli kuunneltiin aina yksi näyte, jonka jälkeen raatilaiset antoi pisteensä ja sen jälkeen perusteltiin miksi annettiin mitäkin. 

Pisteiden kertomisen olisi myös voinut toteuttaa ehkä hieman toisin.

Puhuttiin lukunopeudesta ja siitä miten lukijoita ohjeistetaan lukemaan sen suhteen.

Siinä yhteydessä mainittiin kuinka äänikirjat on alunperin tehty sokeita varten ja että niitä on ollut olemassa jo kauan ennen suoratoistopalveluja ja että nykyään äänikirjat palvelee erityisryhmiä, joilla on lukuvaikeus yms. 

Olen sitä mieltä, että olen lukija. Puhun äänikirjojen kuuntelusta lukemisena. Minua varten ei tarvitse tehdä niihin specialiteettejä. 

Olen lukija. Ei minua voi määritellä kuuluvaksi erityisryhmään riippuen siitä missä muodossa pystyn lukemaan.


Ja jälleen kerran tässäkin tapahtumassa unohdettiin tilaisuuksista he, jotka äänikirjoja ihan oikeasti käyttävät.

Olen kyllästynyt siihen, että näissä tällaisissa messujen haastiksissa hölistellään ikäänkuin äänikirjat olis tapa kuluttaa viihdettä. Ikäänkuin, että varaat leffan katsomiseen aikaa niin nämä äänikirjat on ikäänkuin tietyn tyyppinen harrastus ja viihdyke jota ei oteta oikeana lukemisena.



18:00 Kari Lumikero: Tätä en vielä kertonut (Tammi)
Uutismies-muistelmateoksellaan hurmannut Kari Lumikero jatkaa tarinointiaan pilke silmäkulmassa, arvokkuutensa rippeet suurin piirtein säilyttäen. Hän kuljettaa lukijansa eri puolille maailmaa, toinen toistaan erikoisempiin tilanteisiin ja uutistapahtumien kulissien taakse. Kirjailijaa haastattelee Taija Tuominen.


Tässä vaiheessa päivää yleisöä oli vähän. Ainakin saatiin aika privaatti esiintyminen. 

Mulla on kesken se aiemmin ilmestynyt kirja, joten nyt vaan keskityin kuuntelemaan. Tai keskityin ja keskityin. 


Enempi mieleen jäi kohtaaminen tilaisuuden jälkeen. Hän tuli jutteleen ja käveltiin hetken samaa matkaa. Puhuttiin äänikirjoista. Yllätys yllätys! 

 

 

Käytössäni oli mediapassi, joka mahdollisti paljon. Oli aivan loistavaa, että meille oli työskentelytila. Siellä oli tarjolla kahvia, teetä, vettä ja keksejä. Pidettiin useampi break just siellä. Kirjottelin muistiinpanoja puhelimella. Niistä tekemistäni teksteistä oli isosti apua kun aloin koostaa tätä. Oli myös hienoa päästä hetkeksi pois ihmispaljoudesta rauhalliseen ympäristöön. Näiden taukojen jälkeen jaksoin taas paremmin keskittyä varsinaiseen asiaan. 

 

Lauantain iltapäivänä käytiin tietenkin myös viinibaarissa. Otin kuplivaa! Mitäs muutakaan.. Pieni annos brittiläistä kuohuviiniä oli oikein hyvä. 

Siitä on kuva blogin Instagram tilillä. @Kupliva_maailmani 

 

 

 

Sunnuntai 05.12. 

 

 

Pakkasaamu alkoi kahvihetkellä. Join kahvikoneeni valmistamaa lattea, johon olen verrattaen addiktoitunut kuluneena vuonna. 

Fiilistelin tulevaa päivää ja tajusin erään vuosipäivän osuvan kohdalle. 

Kirjoitin siitä omassa Facebook profiilissani. 

Se päivitys oli tällainen:

"Yhdeksän vuotta sitten oli yhtä kovaa pakkanen kuin nyt. 05.12.2012. Illalla istuin erään nimeltä mainitsemattoman ravintolan pöydässä ja odotin keikan alkua. Minut oli pyydetty sinne. Olin ekaa kertaa kyseisessä ravintolassa ja niin kovin hämmentynyt koko tilanteesta. Muutamat aiemmat viikot olivat kuluneet hyvin erityisissä tunnelmissa tutustuessa uuteen ihmiseen. Mua jännitti niiiin paljon kun harvassa ne kerrat on, joissa mies pyytää mua johkin ja; maksaa illan… siis juomat ja keikkalipun mulle… luulin, että se on kohteliasta käytöstä ja onhan se… mut täs oli kyse jostain aivan muusta toiminnasta. Noh. Istuttiin ja puheltiin siinä ja koetin rentoutuu. Keikka oli mahtava ja sen jälkeen pääsin puhelemaan myös esiintyjän kanssa, koska seuralaiseni tunsi hänet ihan privaatissa. Koska seuraava päivä oli Itsenäisyyspäivä ni olin tilannu kotimatkan valmiiks, koska taksien saatavuus pyhäpäivinä tai siis öinä…. Noh. Kotiuduin ja nukahdin puhelin kädessä. Olin niin hämmästynyt ja niiiiin onnellinen. Seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana opin tuntemaan tuon illan seuralaista… tai opin ja opin… miten sen nyt ottaa. Vuosia myöhemmin tarvitsin ammattihenkilöä siihen, jotta elämä voittaisi taas. Meidän kahden vaikutus toisiimme on äärimmäisen deskruktiivinen. Me ei voida olla, mutta me ei myöskään voida olla olematta. Jos me kohdataan sattumalta niin se on niinkun tuli joka palaa hetken kunnes taas… tällä kertaa tuli avauduttua…. Pitkästä aikaa…. Mut en vaan voinu olla kirjottamatta….." 


Mietin kuinka jaksaisin sen päivän. Ajattelin sitten, että mitä enempi mulla on tekemistä niin se on hyvä, koska en ehdi silloin ajatteleen, eikä surusta tule vallitsevaa olotilaa. 

Niinpä sain valtavan suuren mielenrauhan ja energian olla. 


Sunnuntain eka ohjelmanumero oli tämä:

 

10:30 Leena Majander-Reenpää: Kirjatyttö – Kustantajaelämää (Siltala)
Muistelmateos avaa mielenkiintoisen näkymän suomalaiseen ja vähän kansainväliseenkin kirjakustantamiseen ja kulttuurielämään. Majander-Reenpää kertoo kaihtelematta niin menestyksen hetkistä kuin katkerista vastoinkäymisistä. Kirjailijaa haastattelee Paulina Ahokas. 


Haastis oli ehtinyt alkaa just ja ajattelin, että on tosi mielenkiintoinen. Palohälytin alkoi soida ja koko talo tyhjennettiin. 

Jouduimme menemään ulos. Kaikilla ei takkeja tietenkään ollut ja ulkona oli mielestäni jäätyvä helvetti. 

Siellä odoteltiin ehkä noin 15 tai 20 minuuttia. Päästiin takas sisälle ja odottelu jatkui hetken. 

Oli jäätävä kokemus. 



Ohjelma jatkui kaikesta huolimatta lähes aikataulussa. 



11:30 Taija Holm: Loppuunmyyty! Musiikkibisneksen muutoksen virrassa 2000 – 2020 (Docendo)
Musiikkibisneksen sisäpiiriläinen raottaa esirippua alan kipukohtiin ja kasvunpaikkoihin. Välähdyksiä suomirockin näköalapaikalta, yhteistyöstä Popedan, Yön, Eppu Normaalin ja lukuisten festivaalien, median sekä muiden alan toimijoiden kanssa. Loppuunmyyty! on ajankuva 2000-luvun musiikki­bisneksestä, kun toimiala koki tähänastisen olemassa­olonsa suurimmat muutokset. Taija Holm Juha Virkin haastattelussa.


Olen lukenut kirjan ja haaveillut juurikin tuon tyyppisistä töistä, mutta... 

 

 

 12:00 Eppu Nuotio: Niin kuin vierasta maata (Gummerus)
Rakastetun ihmissuhdekuvaajan romaanissa epätodennäköinen rakkaustarina saa alkunsa poliisiasemalla. Henrietta on puolustanut teinityttöjä keski-ikäisen
miehen tungettelevalta käytökseltä ja joutunut turvautumaan voimankäyttöön. Paikalle kutsutaan poliisi. Kuulustellessaan Henriettaa poliisi Markus Reetama
tajuaa, että jotain mystistä tapahtuu. Alkaa kutkuttava rakkaustarina, jota molemmat osapuolet vastustavat – turhaan. 

Eppua on aina ilo kuulla. Olen lukenut hänen dekkareitaan ja muitakin kirjoja. Tämä odottaa vielä lukemistaan. 



13:00 Rosa Liksom: Väylä (Like)
Rosa Liksomin odotettu romaani pienen kylän tytöstä ja Lapin sodasta. Väylä on vangitseva romaani vaelluksesta, sotapakolaisleireistä ja joesta, joka kotinsa
jättäneille merkitsi elämän ja kuoleman rajaa. Se on vuodenkierron mittainen kasvukertomus, tarina pienen kylän tytöstä ja poluiksi vaihtuvista teistä,
luonnosta ja äidin etsimisestä. Liksomin kerronta saa loankin loistamaan. Kirjailijaa haastattelee
Jarkko Jokelainen.

Toivoin niin kovasti, että Väylä olisi voittanut Finlandian, mutta ei. Yleisöäänestyksenhän se kuitenkin voitti. 

Tää haastis oli kaikin puolin mahtava ja etenkin kun kirjailija itse luki katkelman omasta teoksestaan. 

Kyllähän se meän kieli ihan ymmärrettävää oli lopulta. 

En muista aiemmin lukeneeni tästä kuinka ihmiset siis naiset ja lapset pakeni Lapin sotaa Ruotsiin. 

Haastattelussa tuli ilmi, ettei Lapin sotaa käsitellä koulun historian kirjoissa lainkaan, joten ei ole ihme, että en aiheesta tiennyt. No ei varmaan tiennyt moni muukaan. 

Ihmiset on eläneet niin ääri olosuhteissa vielä ei niin kauan aikaa sitten. 

Uskon sen vaatineen valtavasti, jotta kuljetat lapsesi ja karjasi rajan yli. 

Tästä aiheesta pitäs kirjottaa enempi kirjoja! 

Kaupallisissa opinnoissani 2000-luvun alussa oli puheviestinnän kurssi, jossa Liksomin tekstejä käsiteltiin. Sen jälkeen roudasin opiskelupaikkakunnan kirjastosta C-kasetilla olleita Liksomin kirjoja ja luin ne antaumuksella. 

Nämä uudemmat eli viimeisten kymmenen vuoden aikana julkaistut on lukematta, paitsi Hytti numero 6 tietysti. 



14:00 Päivi Alasalmi: Sudenraudat (Gummerus)
1800-luvun lopulla Turun seudulla yksi susi tai susipari surmasi 22 lasta. Päivi Alasalmen
 Sudenraudat on osittain tositapahtumiin perustuva romaani, joka pohtii sekä susipelkoa että suden oikeuksia. Hahmoihin kuuluu susijahtiin lähteviä torppareita
ja toimittajia, mutta myös modernisti ajatteleva taitelija, joka ymmärtää suden ahtaalle ajettua reviiriä. Ihminen ja susi ovat laumaeläimiä. Kumpi selviytyy
jahdissa voittajana – ja kumpi kaipaa enemmän suojelua? Kirjailijaa haastattelee
Anne Flikkilä.

Vuosia sitten luin kirjan nimeltä Noidan tytär. Kirjailija muistaakseni Päivi Junttila. Siinä kirjassa on susilla oma roolinsa. 

Itellä saati läheisillä ei ole susista kokemuksia. 

Päivi Alasalmi kertoi muunmuassa kuulleensa suden ulvontaa, opetelleensa itse ulvomaan ja joskus saaneen sudelta vastauksen... Hänen suhtautumisensa susiin oli muuttunut lasten tultua elämään. 

Tämä Sudenraudat on myös niitä kirjoja, jotka olis tarkoitus lukea. 

Tuo Noidan tytär kirja oli aikoinaan vaikuttava lukukokemus myös susista kerrotun vuoksi. 


 

 

13:30 Timo Kanerva & Epe Helenius: Epe (Johnny Kniga)
Epe’s Music Shop demokratisoi suomalaisen musiikkikulttuurin 1970-luvulla. Ensimmäistä kertaa maan joka kolkkaan sai tilattua uusia levyjä niiden ilmestymispäivänä. Elämäkerrassaan Helenius kertoo, mitä tapahtui kulissien takana ja miten suomalainen musiikkiteollisuus on muuttunut viidessä vuosikymmenessä. Timo Kanervaa ja Epe Heleniusta haastattelee Asko Alanen. 


Levykauppa on paikka, jossa myös haluaisin työskennellä, mutta kyseiset putiikit alkaa näinä aikoina olla katoava luonnonvara. 

Tämä oli kanssa mielenkiintoinen, vaikka toki kyseisen levykaupan merkitys on suuri varmaan vain alkuperäisille kaupunkilaisille, eikä meille rakkaudesta kaupunkiin saapuneille. 



14:30 Dess Terentjeva: Ihana (WSOY)
Miten elää jatkuvien olettamusten ja ennakkoluulojen maailmassa – ja mitä tehdä, kun itsekin tulee olettaneeksi?
Dess Terentjevan hyväntuulinen ja raikas nuortenromaani
Ihana voitti WSOY:n TaajuusZ-kirjoituskilpailun. Säeromaanin elävästä ilmaisusta tulee mieleen spoken word, ja tekstissä kiteytyy se, mitä kirjoituskilpailulla
haettiin: uusi ääni, joka kotimaisesta kirjallisuuskentästä vielä puuttui. Kirjailijaa haastattelee
Taija Tuominen.

Dessseuraa blogin Insta tiliä ja oli mielenkiintoista kuulla kirjasta livenä. Oli mahtavaa kun sai olla läsnä.


15:00 Kirsi Ranin: Lukupiiri – Kirjoista keskustelemisen elämää muuttava taika (Nemo / Otava)
Lukupiirit elävät uutta kukoistusta, eikä ihme, sillä niissä päästään käsiksi elämän iloihin ja suruihin. Yksityisen kirjallisuusharrastuksen vastapainoksi lukupiirit tarjoavat monipuolisia näkökulmia, kiinnostavia keskusteluja ja iloista yhdessäoloa. Uutuuskirjassaan Kirsin Club Book -lukupiirin Kirsi Ranin jakaa yli 200 lukupiiri-illan kokemuksen pohjalta parhaat vinkit lukupiiritoimintaan. Miten lukupiiri perustetaan? Miten kirjat valitaan? Lukupiirien sudenkuopat? Viinillä vai ilman? Haastattelijana Airi Vilhunen.



Muutama viikko sitten kävin mielenkiintoista keskustelua Instagramissa. 

Olisi hienoa perustaa lukupiiri, jonka aiheena olisi kirjat ja kuplivat juomat. 

Oon lukenut Kirsin Bookclubin blogia jo pitkään. Niin oli kivaa kuulla livenä. 

 

 

Sunnuntain iltapäivässä ostin lisää kirjoja. 

Hyllystäni löytyy nyt vihdoinkin tuo lukupiiri kirja kera valmiina olleen signeerauksen. 

Lisäksi ostin sen täällä blogissa arvostelemani Jumalan huone kirjan pokkarina. 

Kuin myös Tuija Lehtisen Enkelten salaisuudet ja Enni Mustosen Lapsenpiika teokset. 

Lauantaina Lumikirjan ja dekkaricasen lisäksi mukaan tarttui pari Lucinda Rileyn kirjaa pokkareina. Keskiyön ruusu ja Seitsemän sisarta, joka siis on sarjan avaus osa. 

Tällä hetkellä blogini luetuin juttu on juurikin tästä sarjasta kertova teksti, jota häpeän syvästi. Sillä sitä kirjoittaessani en tiennyt kuinka helpoiten saan kansikuvat käyttööni. 

Tarkoitus oli tähän tekstiin laittaa ostamieni kirjojen kansikuvat, mutta koska Lumikirjan kantta en onnistunut lataamaan niin jääkööt sitten muutkin laittamatta. 

Lisäksi tätä kirjoittaessani ei festareiden sivuilla ole vielä median käyttöön tarkoitettuja kuvia. 

Oma puhelimeni vetelee viimeisiään, joten siksi en otatuttanut kuvia haastisten aikana. 

Puhelimeni akku alkaa olla sen verran heikko, että joutuu aina tarkkaan miettiin voiko sitä käyttää ja jos niin missä tilanteessa. 



Tapahtuma oli oikein onnistunut pienistä puutteista huolimatta. Mut ehkä ne olikin ns. käynnistysvaikeuksia tai neitsyysjuttuja. 

Siinähän ois kirjan nimi; Käynnistysvaikeuksia & neitsytjuttuja. 


Kiitoksia Kaikille asianosaisille. 


Ensi vuonna uudelleen tai ainakin toivon niin.

Heart: Dog & Butterfly

Dog & Butterfly  on Heartin neljäs albumi ja julkaistu syksyllä 1978. Levy myi tuplaplatinaa USA:ssa.  Nimibiisin lisäksi singlenä julka...