Näytetään tekstit, joissa on tunniste Äänikirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Äänikirja. Näytä kaikki tekstit

lauantai 11. marraskuuta 2023

Marika Riikonen: Yksin, kiitos

 

 


 

 

Marika Riikonen - Yksin, kiitos 

 

Hertta Kustannus 2023 

Kesto
9 h 26 min 

ISBN
9789524060172

Kansi 

Saara Helkala

 

 

Introvertti, erakko, yksinäinen, sinkku, vanhapiika. Yksin eläminen tai hetkellinenkin yksinolon kaipaaminen tuntuu olevan välitöntä korjaamista vaativa ongelma: yhteiskunta rankaisee, sukulaiset naljailevat, poliitikot patistelevat, pariutuneet tyrkyttävät kaameita tuttaviaan, ja media ja viihde vahvistavat stereotypioita. Mutta entä jos joku haluaa olla yksin, viihtyy omassa seurassaan mainiosti?
Yksin, kiitos perkaa tätä tabumaista ilmiötä perinpohjaisesti. Se yhdistää kirpeää yhteiskunnallista tarkastelua humoristisiin havaintoihin ja keskustelee aiheesta kirjallisuuden ja yksinolon tarvetta tuntevien ihmisten kanssa.
Vahvasti omakohtainen kirja ravistelee tiukassa istuvaa oletusta siitä, että parisuhde- tai perhekeskeinen elämä, saati jatkuva seurankaipuu, olisi ainoa oikea vaihtoehto.
Marika Riikonen on tamperelainen kirjailija ja toimittaja. Hän asuu kissan kanssa mutta viihtyy myös ihmisten seurassa, kunhan on saanut juoda aamukahvinsa rauhassa yksin.



Kuuntelin kirjan Storytelistä omakustanteisesti. 


Tämä on tarpeellinen teos Kaikille jotka haluaa ymmärtää Meitä, jotka halutaan ja tarvitaan yksin oloa. Kiinnostuin tästä heti kun kesällä luin Yleltä juttua. 

Kirjassa käydään läpi erilaisia tilanteita, joissa on tullut esiin, että yksin olo olisikin ollut parempi kuin vaikkapa lähtö juhliin, joista ei tunne oikein ketään ja kuinka on opeteltu suunnittelemaan hyvä mahdollisuus poistua paikalta olemaan yksin, ettei tartte kuormittua liikaa ja aivan turhaan. Hyödyllisiä oppeja omaan elämäänikin tuli vaikka kuinka paljon. Tähän teokseen tulee varmasti aina palattua kun kaipaa tilannekohtaista vertaistukea. 


Esille tuodaan myös se kuinka lähipiiri ja ympäröivä yhteiskunta ei ymmärrä yksin olon merkitystä. 

Ajatellaan, että elät jotakin pitkittynyttä nuoruutta jos ja kun sulla ei ole lapsia tai parisuhdetta. 


Itellä ei ole kumpaakaan ja mun on paras näin! 


Olen läsnä niille, jotka tunnen. En halua eikä mun tartte muodostaa suhteita uusiin ihmisiin. Joku saattaa ajatella, että suojelen itteeni niin koettujen juttujen vuoksi. 

En kaipaa ympärilleni laumaa. En ole sosiaalinen ihminen. En jaksa sitä, että joku tarvitsis minua 24/7. Paitsi ehkä kissa jos sellainen yhä olisi. 

Nuorena halusin hirveästi ihmissuhdetta. Sen saavutettua olisin ollut kelpaava ja täydempi. Nykyään en voi käsittää mitä olen hakenut sillä kaikella tuskailulla. 


Tämä kuluva vuosi ei ole ollut parasta aikaa lukemisille. En voi kirjoittaa tästä teoksesta enempää, koska en halua avata ihan kaikkea kaikille elämästäni. 


Ajoitin tämän juurikin tähän päivään, koska nyt on singlesday vai onko se singleday. Noh. Sinkkujen päivä kuitenkin. 


Stars 3/5.

sunnuntai 10. syyskuuta 2023

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha

 

 


 

 

 

Erja Tulasalo - Oranssi puutarha 

 

Atena 2023 

 

ISBN: 9789511466352

Äänikirjan lukija 

Saara Lehtonen

Kansikuva 

Tuuli Juusela
 

 


Väkevä esikoisromaani uskonnollisen yhteisön muotteihin kelpaamattomasta nuoresta naisesta.
Maaru on lestadiolaisperheen aikuistuva tytär, joka ei halua naimisiin. Sen sijaan hänellä on "syjänystävä" Eliisa, ihana ja hehkuva kesärakkaus. 1990-luvun Pohjanmaalla heidän suhteensa on kuitenkin mahdottomuus. Eliisa päätyy naimisiin ja liukuu raskaus raskaudelta kauemmaksi Maarusta.
Koskettava esikoisromaani kertoo, mitä suuresta pettymyksestä seuraa ja miten elinvoimaisinkin kukka sulkee pimeässä terälehtensä. Puutarhoista avun löytävä Maaru ihmettelee työssään, miten meissä on alusta alkaen kaikki valmiina, ja kullekin siemenelle kuuluu vapaan kasvun mahdollisuus.



Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä.


Tässä teoksessa elää ja hengittää koko luomakunta; niin ihmiset, kasvit kuin muutkin eläväiset olennot ja otukset. Elämä itsessään on läsnä milloin nuoren naisen voimakkaina tuntoina, milloin mullasta maan ja milloin turkistarhoillakin. 

Kirjan sivuilla Pohjanmaa myös hengittää omalla laillaan; milloin rakkaudesta ja milloin ahdistuksesta. Eikä saa unohtaa tyttöjen välistä ystävyyttä. 


Kirjan päähenkilö Maaru kokee rakkauden, joka on pidettävä salassa kaikilta. Toinen osapuoli Eliisa valitsee avioliiton ja raskaudet ja lipuu pois Maarun elämänpiiristä, vai lipuuko sittenkään? 


Kirja herätti minussa päällimmäisenä pohdinnan jälleen kerran siitä miksi niin patriarkaaliset säännöt ja etenkin kirja, joka on paimentolaismiesten kirjoittama määrää elon, olon ja tahdin. Mikä siinä on, että naiset alistuu tähän tällaiseen? 


Hesarissa oli haastattelu kirjailijasta ja kommentit myös eräältä taholta liittyen asioiden kieltämisiin ja minua ärrsytti, kun siinä luki, että kiellot on voineet olla yksittäisen ihmisen sanelemia. 


Kirjan maailma on Rauhansanalaisuudessa, joten oli mielenkiintoista lukea tästä näkökulmasta. 

Olisin viihtynyt kirjan parissa pidempäänkin. 

 

Toisaalta minua ärsytti kirjassa esiintyneet vihaamani sanat eli "ko" ja "niinkö". Muutenkin kirja oli kirjoitettu murteella ja sitä oli raskasta kuunnella. 

Mietin, että äänikirjoja käsittelevissä fb ryhmissä varmaan tulloo tästäkin aivan valtavasti polemiikkia, koska kyllähän se nyt kansa tietää mitenkä ne äänikirjat pittää lukkee! 

 

Annan kirjalle kolme tähteä ja suosittelen tätä Sinulle, joka haluat lukea muusta kuin heteronormatiivisesta rakkaudesta.

perjantai 18. elokuuta 2023

Podcastperjantai: Kirjan tie - 4. Äänikirjojen nousu

 

 


 

 

 

 

 

Jos oot lukenut blogia jo pidempään niin oot ehkä huomannut, että olen äänikirjojen puolestapuhuja. Tämä äänikirja aiheinen podcast-jakso tuli vastaan viime syksynä ja Pakko korjata muutama väite jaksosta, jonka kommentit hämmästyttävät minua ableistisuudellaan. 

 

 

 

4. Äänikirjojen nousu 

 

 

 

Jakson kuvaus
Millaiset kirjat ja genret vetoavat äänikirjoina? Mitä kirjan tuottaminen äänikirjaksi vaatii ja kuinka lukija valitaan? Otavan yleisen kirjallisuuden sähköisen kustantamisen liiketoimintapäällikkö Noora Al-Ani sekä Gummeruksen digitaalisen kustantamisen päällikkö Annikka Heinonen kertovat myös, mitä kaikkea voimme odottaa sähköiseltä kirjallisuudelta tulevina vuosina.

 

 

Suomen Kustannusyhdistyksen podcast-sarjassa kustannusalan ammattilaiset kertovat, keiden kaikkien työtä kirjan valmistumisessa tarvitaan. Millainen on innostavan käsikirjoituksen resepti ja kuinka äänikirjan lukija valitaan? Ketkä valmistavat ja valitsevat uudet oppimateriaalit kouluihin? 
Lisätietoa sivuilta Kustantajat.fi.
Toimittaja: Jonna Tapanainen
Tuotanto: F-tuotanto
Tunnusmusiikki: Petri Alanko
Graafinen suunnittelu: Elina Rajala

 

 

Jakson alussa mainitaan ettei  kirja-alaa ole viime vuosina  myllännyt niin paljon mikään muu kuin digitalisaatio ja jo useampi kuin jokatoinen myyty kirja Suomessa on sähköinen, joko e-, ja tai äänikirja. Mainitaan myös lainauskorvaukset, sekä keskustelu siitä onko kirjojen kuuntelu yhtä hyödyllistä kuin lukeminen,  ja se kuinka tietty ääni voi jättää muistijäljen ja juuri ennen haastattelun alkua mainitaan, että ihmiskunnan ensimmäiset tarinat olivat puhuttuja.

Muistutan tuontuosta kaikkialla, että jo ennen kirjoitustaitoa on tarinoita kerrottu puhumalla. Vänkään tästä asiasta aina kun joku "ylistää" paperikirjan oikeellisuutta. Porukat aina hiljenee ja keskustelut loppuu kun kysyn loppuisiko lukemisesi jos et enää näkisi tai vammautuisit esim. onnettomuuden seurauksena siten, ettei kirjan kädessä pitäminen olisi mahdollista. Kukapa se silloin sivuja kääntelisi vieressäsi puolestasi?

 

 

Digitalisaatio kirjoissa tarkoittaa e-, ja äänikirjoja, sekä on myös olemassa formaatti, joka yhdistää kuvaa, tekstiä ja ääntä.

Otava on tehnyt äänikirjoja yli 70 vuotta. Tämä tuli minulle yllätyksenä. Missäköhän niitä 870 vuotta sitten tehtyjä äänikirjoja on?

 

Ruotsi ja Tanska on pari vuotta Suomea edellä digitaalisen kustannuksen kanssa ja sieltä voidaan ottaa mallia toimintaan. 

 

 

Tämän jälkeen puhutaan siitä mitä kirjoja tehdään äänikirjaksi. 

Haastattelussa sanotaan, että on poikkeuksellista jos kirjaa ei tehdä äänikirjaksi nykyään. Kysymys on aseteltu siten, että vastaus on kyllä. 

 

 

Olen itse eri mieltä. 

 

Ei kirjoja vieläkään tehdä äänikirjoiksi läheskään kaikkia. Myöskään Celia ei tee. Ei tee vaikka kirjaa sieltä toivoisi. 

Minulla on vuosikymmenten kokemus teosten saatavuudesta ja saamattomuudesta muussa kuin painetussa formaatissa, joten olen oikeutettu mielipiteeseeni. 

 

 

 

Seuraavaksi tullaankin sitten siihen, että haastattelussa esitetään tällainen aivan käsittämätön mielipide kustantajan toimesta. 

 

Tuossa sanotaan, että miksi kaikista kirjoista edes pitäisi tehdä äänikirjaa. 

 

 

Kommentti on aivan täysin käsittämätön ja osoittaa täysin selvästi piittaamattomuuden siitä, ettei painettu kirja ole mahdollinen kaikille ja lisäksi mielipide on todella vähättelevä ja ableistinen, ja kertoo kuinka rikki kustannusala TODELLA ON! 

 

 

 

Kustantajat eivät itse ajattele äänikirjaa kirjana, joka se on. He ajattelevat sen vain ikäänkuin olevan formaatti, johon osa teoksista tehdään ja osaa ei tehdä. Tällainen ajattelutapa kertoo asenteista! Ja lisäksi siitä, ettei "kirjojen formaattikohtelusta" päättävät henkilöt arvosta lukijoina heitä, joille painettu teksti ei ole vaihtoehto. 

Sillä jos kaikkia lukijoita arvostettaisiin niin kirjat julkaistaisiin yhä vaikkapa kivitauluihin käsinkirjoitettuina! 

Milloin loppuu se painettua tekstiä lukemattomien väheksyntä kirjamaailmassa ja etenkin kustannustoiminnassa!!!!! 

 

Olin ja olen aivan todella "järkyttynyt" tästä kuulemastani mielipiteestä tai tarkemmin sanottuna se ei ees ole mielipide vaan kysymyksen muodossa haastateltavan ilmaisu. 

 

"Kaikki kirjat ei ole luotu niin, että niistä pitäisi äänikirja tehdä". Kun kuulemma kuvateoksia ja joitain lasten kirjoja ei äänikirjaksi voida tehdä kun niissä on niukka visuaalinen sisältö. 

 

 

Ensinnäkin kirjan tekstit voi lukea ja tämän lisäksi kuvat voi kuvailla sanoilla. 

 

 

Löydän aina välillä aivan ihania lasten kuvakirjoja, joita ei kuitenkaan ole äänikirjana. Pitäisi kyllä olla, että minä ja miljoonat muut voisimme niistä nauttia!

 

"Kustantajan tehtävä on katsoa mitkä on parhaat mahdolliset formaatit juuri tälle kirjalle."

 

 

Sanonpahan vaan, että tällaisella henkilöllä on aivan käsittämättömän suuri päätösvalta siihen mitä saavat luettavaksi ihmiset, joille paperikirja ei ole vaihtoehto! 

Miten tällainen päätösvalta on voitu antaa kustantajille???? Miten sallitaankaan se, että aidosti kirjoja rakastavat paperikirjoja lukemattomat henkilöt eivät voi päättää mitä julkaistaan?

 

Haastiksessa puhutaan siitä kuinka dekkarit ja elämäkerrat on suosittuja äänikirjoina ja kuinka ihmiset on löytänyt lukemisen pariin äänikirjojen avulla. 

Sen jälkeen mainitaan tämä paperikirjan ja äänikirjan vastakkainasettelu, josta tulisi päästä pois ja heti seuraavassa lauseessa sanotaan että kun on ollut himolukija paperikirjoissa niin äänikirja on tullut siihen päälle ja että on tämmösiä "sekakäyttäjiä" ja ettei nää sulje toisiaan pois. 

 

 

 

Tässä kohtaa kuunnellessa mietin, että miten noin voi ees sanoa? Kaikillahan ei ole mahdollisuutta toimia siten, että lukee paperikirjaa ja äänikirjat on siinä lisänä. Miten voi yhä vuonna 2023 olla ajatusmaailmaltaan nuin kapeakatseisia ihmisiä? 

 

"Suomessa on ollut älypuhelimia jo pitkään, kuulokkeita saa halvalla ja audiosisällöt on kohderyhmä nuorten tavoittamiseen kun kuunnellaan esim. podcasteja."

 

 

 

Itse en juurikaan kuuntele podcasteja ja en ole nuori. 

Lisäksi älypuhelimen saatavuus ei ole itsestäänselvää. Pitää löytää sellainen vekotin, jossa on omiin tarpeisiin sopivat apuvälineet, kuten esim. valmiiksi ruudunlukuohjelma, ja vaikka se olisikin valmiiksi laitteessa niin on kokonaan toinen juttu toimiiko se vaikkapa äänikirjasovellusten kanssa yhteen. 

 

 

 

"Kustantajan vastuulla on lukijalle annettavat ääntämisohjeet ja lisäksi luettu kirja tarkistetaan kuuntelijalla ja siihen tehdään tarvittavat korjaukset."

"Lukija mietitään kirjakohtaisesti ja jos on joku vähemmistö mistä kirjassa kerrotaan niin se huomioidaan lukijavalinnassa."

 

 


Mitenkähän se huomioidaan? En tunne ainuttakaan sokeaa henkilöä, joka lukisi äänikirjoja äänitysstudiossa. Tuntuu, että tämä vähemmistöpuhe on vain sanahelinää, eikä toteudu todellisuudessa! 

 

 

"Lukijat on ammattinäyttelijöitä."

 

 

Tämäkin on väärin! Ei Celia-kirjaston 1950-luvulla tehtyjä äänitteitä lue näyttelijät vaan jotkut random lukijat! 

 

 

 

 

Haastiksessa puhutaan myös siitä kun on eri kielellä kuunnellut kirjan ja sit lukenut paperilta niin se onkin pettymys. En ymmärrä miten se voi olla pettymys, koska tarina on se sama!

 

 

Lopuksi puhutaan koneäänen lukemista äänikirjoista. 

 

"Me ollaan suojassa siltä, ettei vielä koneääni lue kirjoja kun ollaan niin pieni kielialue."

 

 

Puhutaanko koneäänestä tarkoittaen jotakin nimenomaan äänikirjan tai minkä tahansa tekstin lukemaan rakennettua systeemiä? 

 

Luen itse e-kirjoja jo nyt ruudunlukuohjelmalla, joka on eräänlainen koneääni. 

Kuuntelen päivittäin ruudunlukijoita niin puhelimen kuin tietokoneenkin kanssa. Ne on hyviä ja ilman niitä tää bloggauskaan ei ois mahollista, mutta taas tääkin on näitä asioita mitä kirjamaailma ei tiiä, eikä osaa huomioida. Periaatteessa meillä on jo koneäänellä luettuja kirjoja pilvinpimein, mutta kustantamot eivät sitä tiedä. 

 

 

 

Olen lähes vuoden verran hautonut tätä tekstiä ja nyt koin oikean ajan julkaisulle tulleen. On nimittäin aivan sietämätöntä, että äänikirjoista jatkuvasti keskustellaan negatiiviseen sävyyn. 

 

Tässä eräs kommenttini kesältä 2023.

 

 

"Millonkahan äänikirjojen ja äänikirjoja kuuntelevien aliarviointi loppuu? Pari huomiota: 1. Painettuja kirjoja ”oikeana” pitävät uskovat olevansa niin kaikkivoipaisia, ettei heille voi koskaan elämässä sattua mitään mikä vaikeuttaisi painetun kirjan lukua. Sitä voi vaikeuttaa vaikka jos kädet ei toimi; kukapa se silloin tulisi sivuja viereesi kääntelemään tai kirjaa edessäsi pitämään, jotta yhä paperilta luku onnistuu? Näkökin voi lähteä, joten silloinko on lopetettava lukuharrastus, koska yhä edelleen vain painetun tekstin luku on sitä ainoaa ”oikeaa” lukemista. 2. Äänikirjassa ei voi palata taaksepäin tarkistamaan tiettyä kohtaa tai lausetta. Äänikirjaa pystyy kelaamaan nykyisillä sovelluksilla ja näin ollen palaamaan tekstissä taaksepäin. Kelaaminen oli mahdollista myös C-Kasettien aikaan. 3. Tarina välittyy paperilta luettuna eri tavoin kuin kirjaa kuunnellen. Muuttuukohan aivot tässä välissä siis jotenkin? Se tarina on se sama tarina riippumatta formaatista. 4. Ableismi kukoistaa. Kun kerron, että äänikirjat ovat itselle ainut tapa lukea. Niin saan kommentiksi, että voi kun on hyvä kun edes jotenkin pääset kirjallisuutta harrastamaan. Ja jos arvostelen Celia-kirjastoa tuotantoajoista tai siitä, ettei joku tärkeäksi yhtä aikaa julkaistava kirja ole heillä valmis samaan aikaan kun sen saa muu maailma luettavakseen niin mulle sanotaan, että pitäs olla tyytyväinen kun Celia on ilmainen ja niin edelleen. En ole tyhmä ihminen, vaikkei kirjat välity paperilta minulle. En tartte ableismia lukemiseeni liittyen. Stoorit äänikirjoista nauttimalla olen lukijana saman arvoinen maailman kaikkeudessa lukevien kanssa."

 

 

Joku saattaa luulla, että minulla on paha olo. Sellainen luulo on väärä! Saan sanoa mielipiteeni omalla tavallani ja jos haluan käyttää blogiani äänikirjoihin liittyvien epäkohtien esille tuomiseen niin sitten teen niin! 

 

 

Kirjasyksy kolkuttelee jo aivan kulman takana. 

 

 

Lukekaa ihmiset, lukekaa! 

 

 

P.S. Äänikirja on kirja! Tarina ei muutu, vaikka sen hiekkaan kirjoittaisi.  

tiistai 1. marraskuuta 2022

Laura Suomela: Minä vastaan marraskuu

 

 


 

 

 

Laura Suomela - Minä vastaan marraskuu 

 

Karisto 2021 

ISBN

9789511393740

 

E-kirjan sivumäärä 

129

 

 

Uusi elämä omassa kämpässä uhka vai mahdollisuus? Valloittava nuortenromaani Emmin ekasta opiskelijasyksystä.
17-vuotias Emmi ei aio tuhlata enää hetkeäkään sen suremiseen, että poikaystävä jätti ilman varoitusta ja särki hänen sydämensä. Mutta kammottava marraskuu lähestyy, pimeys yltyy. Emmi lojuu illat yksin opiskelijakämpässään ja kaipaa uusia ystäviä. Miten opiskelijoita vilisevä kerrostalo voi olla kuin ruumishuone? Missä yhteiset bileet ja hauska opiskelijaelämä?
Emmi päättää antaa vuoden synkimmälle ajalle mahdollisuuden ja aloittaa ”Minä vastaan marraskuu” -projektin. Nyt kylvetään ympärille iloa ja valoa! Onneksi isosisko Sanni on ideassa mukana, samoin naapurin jätkä, Kuronen.
Laura Suomela on tamperelainen lasten- ja nuortenkirjailija. Suomela työskentelee ammatikseen nuorten parissa ja kirjoittaa romaanien lisäksi juttuja lehtiin.

 

 

 

"Minä, Emmi Söderbacka, aivan henkilökohtaisesti ja ihan itse voin vaikuttaa siihen, ettei kohta alkava kammottava marraskuu ole vain pimeä kuilu, jonka pohjalle luisun. Valon määrälle en mahda mitään enkä sille, että luottamukseni petettiin. MUTTA. Voisiko pieni ihminen jotenkin onnistua kesyttämään inhoamansa kuukauden ja tehdä siitä vastoin kaikkia odotuksia siedettävän tai jopa kivan? Sanoisi vain ”simsalabim” ja ranteet auki -marraskuu muuttuisi täysin uudenlaiseksi, kepeäksi ja toivontäyteiseksi hämärän hyssyksi. Sitä vain käpertyisi pimeän savusaunamaiseen syliin, jossa chillailisi rauhassa, lukisi huikeita satukirjoja, katselisi romanttisia leffoja ja hörppisi herkullista vadelmateetä kuvitteellisen takkatulen ääressä. Voisin käpertyä ihanan viltin alle villasukat jalassa vain rentoutumaan ja inspiroitumaan, samalla kun sade piiskaisi tunnelmallisesti ikkunaa.

Mitä, jos uhmaankin tänä vuonna marraskuuta koko voimallani, aivopesen itseni ja napsin rusinat pullasta. Keskitynkin vain kauniiseen ja mukavaan enkä kaikkeen ahdistavaan paskaan. Olen valittanut pimeästä ajasta joka ikinen vuosi niin kauan kuin muistan. Minusta se, että valo vain törkeästi katoaa, on luonnotonta. Luin juuri netistä, että historiantutkijatkin ovat jostain ikivanhoista luista päätelleet, että muinaiset ihmiset ovat jääkaudella vaipuneet mitä todennäköisimmin talvihorrokseen! Miksi nuoren opiskelijan pitää vaan jaksaa painaa sata lasissa? On suuri vääryys, että karhukin saa nukkua, mutta minä en.

Jos yritän olla puolueeton, niin ei varmaan ole kovin mukavaa olla marraskuu, kuukausien musta lammas, jota 90% suomalaisista inhoaa. Kesäkuukaudet ovat lellikkejä ja sitten ovat väliinputoajat, huhti- ja lokakuu. Tiedän yhden Jennin, joka rakastaa marraskuuta. Myrskyt ovat hänen mielestään parhaita! Voisinhan minä, EDES KERRAN elämässäni antaa inhokkikuukaudelleni uuden mahdollisuuden ja hieroa sen kanssa orastavaa sopua. Mitä menetettävää minulla enää on? Ei mitään! Sydämeni on viimeisen kuukauden aikana ottanut jo niin paljon osumaa, että tästä on reitti ainoastaan ylöspäin. En voi olettaa, että mikään muuttuu, jos en itse ryhdistäydy. Ja siinä se on! Päätös, joka syntyy päiväkodin kuraeteisessä tiistaiaamuna kello 7.54.
"

 

 

 

Rakastan tätä kirjaa. Tämä sai minut tuntemaan kuin oisin itse osa tarinaa. 

Pystyn samaistumaan päähenkilön oman paikan etsimisen epävarmuuksiin ja tietynlainen asioista "kohkaaminen" on myös minulle ominaista. 

Elin ja hengitin tätä stooria vaikka olen jo 40 ikävuotta lähentelevä sinkkutäti-ihminen. 

 

Kirja herättikin kysymyksen itselleni siitä olenko yhtään valmiimpi maailmaan kuin tää päähenkilö? 

 

Viihdyin Emmin seurassa todella hyvin. Toivoisin hänenlaista ihmistä naapuriksi niin alkaisi tässäkin talossa aivan varmasti tapahtuu! 

 

Ihana idea leipoa keksejä ja pudottaa ne asukkaiden postiluukuista. 

Tuo mokailu päivämäärän kanssa pikkujoulujärjestelyissä oli niin tuttuu ja pystyin kuvitteleen itteni tilanteeseen, jossa ootan juhlaväkeä ja kun ketään ei saavukaan niin korkkaan kuoharii.

 

Kirjassa ollaan Tampereella ja se tuntui myös olevan osa kirjaa. 

Tutut paikat, kauppakeskukset ja raflat vaan lisäsi kirjan viihtyvyyttä. 

 

Ihailen päähenkilön tapaa mennä eteenpäin elämässä. Sydän on särkynyt, mutta hän vaan porskuttaa. 

Opiskeluelämä on sivuosassa tässä ja keskitytään nimenomaan marraskuusta selviämiseen! 

 

Kuuntelin tämän kesällä äänikirjana Storytelistä ja päätin jo silloin, että ostan tämän itselle e-kirjaksi ja teen blogitekstin just marraskuun ekaan päivään. 

 

Annan kirjalle viisi tähteä ja suosittelen Kaikille jotka haluaa piristystä marraskuuhunsa. 

 

Laitan tähän vielä kirjassa olleen aivan upean runon. 

 

 

"Minä vastaan marraskuu,

en aio pimeydelle antautuu

Otan asenteen uuden,

annan kaamokselle

mahdollisuuden.

Aion kuunnella hyvää jazzii

ja katsella töllöstä kiekkomatsii.

Lähde mukaan säkin tähän,

piristetään toisiamme ees vähän."

perjantai 19. marraskuuta 2021

Jenni Pääskysaari: Mielen maantiede



 

 

 

 

 

Jenni Pääskysaari - Mielen maantiede 

 

Otava 2021 

 

Äänikirjan ISBN 

9789511408901 


Lukija

Jenni Pääskysaari 



 

Mielen maantiede
Korso vuosina 1975–1991: paikka ja aika, joissa ei tapahdu mitään, mutta silti niissä on kaikki.
1970-luvun radanvarsilähiössä elämää lapsesta nuoreksi kuljettavat ruskea Toyota Carina, Menokkaat ja koulumatka betonisen alikulun läpi. Myöhemmin Gene Simmons, nujakointi Nutalla, vikat hitaat ja vesisängyn kielarointimaratonit.
Jenni Pääskysaari kuvaa omakohtaisessa esikoisromaanissaan lapsuuden ja nuoruuden laajenevaa mielenmaisemaa aistivoimaisina välähdyksinä. 



Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle. 


Pakko sanoa, että jos en olisi osallistunut kustantajan pressitilaisuuteen niin tuskin olisin tarttunut tähän kirjaan. 

Kiinnostuin sen pohjalta mitä kirjailija tilaisuudessa kertoi tästä pätkivien yhteyksiensä siivittämänä. 


Pääskysaaren ura radiossa on itselle vieras, koska kaupalliset radiot eivät vielä 90-luvulla niin laajalti kuuluneet all over the Suomi. 

Olen kuullut kirjailijaa Suomilove ohjelmassa. Hän itse luki tämän kirjan ja aluksi oli vaikeaa tottua siihen, että nyt ei ollakaan rakkaustarinoiden äärellä vaan 70-luvun Korsossa. 

Kun sain itseni oikeanlaiseen moodiin häntä kuulemaan niin olikin sitten ajatuksiaherättävää ja joltiseenkin viihdyttävää kerrontaa ilo kuulla. 

Toki oltiinhan tässä rakkauden äärellä myös; läheisten rakkauden, ystävyyksien ja ihastuksien muodossa. 


En ole itse elänyt 70-luvulla, joten oli viihdyttävää lukea kyseisestä ajasta. 

Jännää, että turvavyöt tuli pakollisiksi lapsillekin vasta 80-luvulla ja että sitä ennen ajeltiin sen kummempia turvallisuudesta välittämättä. 


Lähiö kuvaillaan kirjan alussa oivallisesti. Kuvaillaan pihat ja ympäröivät talot, sekä niiden asukkaat niin elävästi, että voi kuvitella itsensä sinne. 

Lähiö oli itselle vieras asia aina 2000-luvun puoleenväliin asti. 

Olenhan maalta kotoisin ja vaikka läheisessä kaupungissa tulikin paljon vietettyä aikaa niin en siltikään silloin oikein hahmottanut niiden siis kaupunkien toimintatapaa. 

Joku aika sitten löysin Lisää kaupunkia Suomeen podcastin, joka olisi tarkoitus kuunnella kunhan kiireiltäni ehtisin. 


Varsin elämänmakuista on tämän kirjan teksti. 


Pari juttua erityisesti kiinnitti huomion. On Vappu 80-luvulla ja radiota kuunnellaan keittiössä kun siellä aloittaa Radiocity. 

Kirjassa kuvataan kuinka merkittävä asia tämä oli koska City oli Suomen toinen kaupallinen kanava jos ymmärsin oikein. 

Itelle oli olemassa Radiomafia ja eräs nimeltämainitsematon paikallisradio. 90-luvun lopulla harmittelin ettei Kiss FM ja NRJ kuuluneet meillä. En osannut silloin ajatella kaupallisten radioiden asemasta mitään. Taisin ajatella, että jään paljosta paitsi kun en voi kuunnella Kissiä ja NRJ:tä. 


Kirjassa kerrotaan kuinka 12-vuotiaana tyttönä kävelet yksin ja aikuiset miehet tööttäilee sulle rekka-autoistaan. SINUT ON HUOMATTU!!!!! Tuosta tuli mieleen #metoo. 

En ole tuon ikäisenä vastaavaa kokenut ja tuntuu myös käsittämättömältä, että asemalla odotellessa aikuinen mies tulee lapselta kysyyn, että paljonko pillu?



Kirja päättyy päähenkilömme tietoon paikasta Kallion ilmaisutaidon lukiossa. 

Sitäpä en tiiä tuleeko tälle jatkoa, mutta ehkä, ehkä. 


Annan tälle kirjalle kolme tähteä. 


Vahvasti lukiessa mieleeni tuli kirja nimeltä Perno Mega City

Siinä on myös lähiökuvausta. Tosin hieman eri aikakaudelta kuin tässä Mielen maantieteessä. 

 

Kansikuva on Otavan sivuilta ja kirjailijakuva Helsingin Kirjamessut mediapankista, koska en tiennyt kuinka uusi olisi ollut Otavalta löytynyt kirjailijakuva. Kirjamessukuvan on ottanut Numi Nummelin.

sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän


 

 

 

 

Katja Kallio - Tämä läpinäkyvä sydän 

 

Otava 2021 

Äänikirjan ISBN 

9789511397830

 

Lukija 

Alina Tommikov 

 

 

 

 

Tämä läpinäkyvä sydän
Pakahduttavan kiihkeä romaani sopeutumattoman naisen ja neuvostovangin kielletystä rakkaudesta.
Nuori Beata palaa kotiinsa, sodan runtelemaan Hankoon talvella 1942. Kun hän kohtaa sattumalta sotavangin, joka näkee suoraan hänen sisimpäänsä, elämä muuttuu peruuttamattomasti. Luvaton intohimo asettaa Beatan ja Ivanin hengenvaaraan, mutta he eivät voi pysyä erossa toisistaan. Tilinteon hetkellä Beata joutuu kysymään, tunteeko ihminen koskaan rakastettuaan – tai edes itseään.
Ravisteleva, kaunis ja intiimi kuvaus vihan perinnöstä ja sen ainoasta vastavoimasta, ihmisten välisestä yhteydestä. 



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

Ensin hieman urputusta käytännön asioista, jonka jälkeen sanon sanottavani kirjasta. 

Pyysin useampaa kirjaa rvostelukappaleena osallistuttuani etänä pressitilaisuuksiin. Kului kuitenkin useita viikkoja ehkäpä kuukauden päivät, jolloin arvostelukappaleita ei vain kuulunut. 

Kyselin niiden perään jonka jälkeen välittömästi sain latauslinkit sähköpostivaunulla toimitettuna. 

Arvostelukappaleiden pyytäminenkin pressitilaisuuksien jälkeen oli oma projektinsa, koska lomakkeella pystyi tilaamaan vain ja ainoastaan painettuja kirjoja arvostelukappaleina. Tästäkin olin yhteyksissä spostitse, jotta saan kirjat muussa kuin painetussa formaatissa. 

Minua kovasti kiiteltiin kun olin yhteydessä ja tarkensin pyyntöäni. 

Tässäkin huomaa kuinka vallalla on ajatus, että kaikki lukee painettuu tekstii, koska arvostelukappalepyyntölomakkeet, (joka muuten varmaan ei ees oo yhdyssanahirviö) niin että koska niissä lomakkeissa ei edes ollut mahollisuutta valita kirjan formaattia. 


Joo ja eikä onkelmat vielä tähän loppuneet. 

Ladatessani kirjoja zip-tiedostoina sain joka ainoan kohdalla ilmoituksen, ettei lähdetiedostoa voi lukea ja pyynnön ottaa yhteyttä ylemmälle taholle tai koettaa myöhemmin uudelleen. 


Osan kirjoista sain ladattua kun jaksoin tarpeeksi renkata näppäimistöä ja kokeilla uudelleen esim. vaihtamalla hakemistoa, johon lataan ja kaikkee muuta mitä tässä viimeisten 26 vuoden aikana olen tietokoneista oppinut. 


Ja ettei menisi liian helpoksi niin ei se vielä tähänkään loppunut. 

Nimittäin koetin saada Kirjavälityksen ihmisen tajuamaan yksinkertaisen lauseen, joka kuuluu näin: "en saa zip-tiedostoja ladattua." 

Tästä vaihdoin useamman sähköpostin ja vaikka jo ekassa viestissä oli tuo lause + saamani virheilmoitus niin sain useamman kerran vastaukseksi, että kirjojen kuuntelu selaimella toimii ja lisäksi sain valokuvan kirjahyllynäkymästäni. 


En viittiny vastata, että en nää kuvaa ja että turhaan yms. Tässäkin huomaa, että ajatellaan, että mistä tahansa voi lähettää kuvan, koska kaikkihan nyt näkee. 


Se on kyä ihme homma; jos vaikkapa sähköpostivaunun laitan liikkeelle ja pyydän kirjasta arvostelukappaletta ja toivon formaatiksi e-kirjaa tai äänikirjaa. Niin saatan saaha vastaukseks, että meillä ois kyllä tää painettu tässä, että haluutko että laitetaan tulemaan ja kun vastaan, etten voi lukee painettuu tekstii ni se keskustelu hyytyy siihen. 


Eipä siinä mittään. Se ei oo mun ongelma jos toiset Ihmisotukset ei osaa huomioida että on muunkinlaista lukemista kuin paperilta lukemista. 


Samassa maailmassa tässä ollaan! 

Inhoan sitä ajatusta ja asennetta, että vaikka sä et nää ni silti sä voit jotenkin käyttää tietsikkaa ja puhelinta ja suurinpiirtein jotenkin sä voit kuitenkin noin niinkun elellä ja olella. 

Joskus kun kuulen vähätteleviä kommentteja siitä miten voin tehä mitään niin tekisi mieli sanoa, että käytä päätä kun sulla sellanen on. 


Maailma on juuri niin rajoitettu ja rajattu kuin annat sen olla omassa mielessäsi. Jos osaat katsoo laajemmin niin voit nähä enemmän. 


Jokatapauksessa sain kaikki pyytämäni kirjat ladattua. Se vain olisi voinut olla vähän helpompaa. 

Ja aion jatkaa arvostelukappaleitten pyytämistä siitäkin huolimatta, että joudun tekee sen asian kanssa enemmän töitä kuin sellainen, joka lukee kirjansa painettuna. 


Ja sellasiiki ihmisii on, jotka ajattelee, että siellä se A taas valittaa ja rutisee turhasta. 

Sellasille ihmisille sanon pari asiaa; jos yhtäläiset oikeudet eivät ole sulle tärkeitä niin et ymmärrä, vaan näät tämän vaan jatkuvana kitisemisenä epätasa-arvoisuudesta. Ja jos et tiedä mua ihmisenä siis niinkun livenä, ni et tosiaan tiiä minkälainen ihminen tätä kirjoittaa. 

Se mikä joidenkin mielestä mun teksteissä on hauskaa voi olla joidenkin mielestä ihan hirveetä skeidaa. 

Mun tekstiä pitää osata lukea tietyllä tavalla, jotta se on oikeassa kontekstissa. 

Ja vielä sanon kaikille niille, joita mun tapa olla ärrrsyttää: Sääli on sairautta ja kateus pitää ansaita. 



Nyt sitte kirjaan. 


En ole aikaisemmin lukenut Kalliota. Jos oikein muistan niin 2000-luvun alussa tullut Kuutamolla leffa on hänen käsikirjoituksensa. Voi olla, että muistan väärin ja väistän muurin. 


Tämä läpinäkyvä sydän on kait jatkoa teokselle Säkenöivät hetket. Molemmissa ollaan Hangossa. 


Hanko on vierasta seutua. Miellän sen rikkaiden asuttamaksi jostain syystä. Luulin myös joskus, että Helsinki on Suomen eteläisin paikka, mutta Hankohan se on. 

Hanko on tuttu merisäästä. Hanko Tulliniemi. 


Mietin merisäätä kirjaa aloittaessani ja kyllähän teoksessa se Tulliniemi mainitaan. 


Kirjassa ollaan 1940-luvulla ja itselle oli uutta tämä vankileiri, joka tulee kirjan kautta tutummaksi. 

Vieraaksi on jäänyt myös 30 vuotinen Hangon vuokraussopimus Neuvostoliiton kanssa. 


Kirja koostuu mielestäni irrallisista palasista. On Beata, Harriet, Ivan, sekä tuttavat jotka palkkaavat perheen äidin töihin, mutta ei Beataa. 

On saksalaisia ja on Neuvostoliittolaisia tai mistä ikinä kaukaa ovatkaan. 

Mietin, ettei Neuvostoliittoa enää ole ja että kuinka monien ihmisten syntymätodistuksessa se yhä lukee synnyinpaikkana tai passissa ja miltä tuntuu kun on lähtöisin maasta jota enää ei ole. 

Mietin tekstin edetessä käytettiinkö tuolloin sanaa Venäjä vai puhuttiinko Neuvostoliitosta. 


Kirjassa on kohtaus jossa ollaan radion ääressä ja kuunnellaan uutisia eri lähteistä. On Suomen uutiset ja BBC:n lähettämät ruotsiksi ja Saksaksi. Kirjassa puhutaan siitä miten eri tavalla eri maa uutisoi tapahtumia, vaikka kyse on samoista uutisista. 

Tämän lähetyksen jälkeen toivotaan, ettei radiota olisi koskaan tuotu siihen taloon. 


Kaivo on kirjassa oleellinen juttu. Siellä kokoonnutaan, kuullaan juorut, ja sinne menoa myös vältellään, jottei kuultaisi ja kohdattaisi. 

Kaivolla kokoontumisetkin ovat jääneet. Nykyään kokoonnutaan torikahveille tai vastaavaan. 


Kuuntelin kirjan yhdeltä istumalta. 


Mietin olisiko kokemusta parantanut jos olisin lukenut Säkenöivät hetket aiemmin. En oikein saanut otetta henkilöistä enkä tapahtumistakaan ja vierautta lisäsi myös aikakausi ja kaikki uusi tieto, johon suhtauduin varauksella. 


Annan kirjalle 3 tähteä.

perjantai 12. marraskuuta 2021

Minna Maijala: Katri Vala


 

 

 

Minna Maijala - Katri Vala 

 

Otava 2021 

ISBN

9789511382935 

Lukija

Ella Pyhältö 



 

Tarkkanäköisen runoilijan kiihkeä elämä.
Suomalaisen runouden modernismin airut. Eksotiikan papitar. Intohimoinen tulenkantaja. Tulisieluinen sodan ja saksalaismielisyyden vastustaja.
Katri Valasta elää vahvoja mielikuvia, mutta millainen ihminen myytin takaa löytyy?
Vala etsi alati paikkaansa, oli kotonaan kaikkialla eikä missään. Hänen elämänsä miljöö oli lapsuudesta saakka poliittinen. Häneen kytkeytyvät kiehtovalla tavalla sortovuodet, sisällissodan pitkä varjo ja vasemmistolaisen älymystön nousu. Mutta hän oli myös kansakoulunopettaja, äiti ja rakastaja.
Oman elämänsä kulkuri näki mitä Euroopassa ja Suomessa 1930-luvulla tapahtui – ja sanoi sen rohkeasti ääneen. 


Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 


Kiinnostuin tästä teoksesta kun huomasin sen syksyn uutuuksista. 

Runous on taiteen laji, joka on itselle vierasta. Ehkä se edustaa minulle sitä Ns. Korkeakylttyyria. 

Ajattelen itse jostain syystä, että minun tulisi lukea runoja jo ihan sen takia kun ottaa huomioon kuka on kotoisin samasta paikasta kuin minä. Tai siis oli. Jos nimittäin kyseinen kirjoittaja eläisi edelleen niin hän olisi jo ajat sitten päässyt Ennätystenkirjoihin. 

Hän pääsi kyllä elämässään kirjoihin ja kansiin ja taitaa viimeisin elämäkerta olla julkaistu kymmenen vuoden sisään, että kuolemansakin jälkeen hänen arvostuksensa on säilynyt näihin päiviin. 

 Takasin aiheeseen. 

 

Kiinnostuin tästä Katri Vala teoksesta, koska olen lukenut hänestä fiktiivisistä kirjoista. Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoissa hän on läsnä 1920-luvulla mielenkiintoisella tavalla. Draamaa näet riittää Tulenkantajien kesken. 


Tiesin Valasta jo jotakin näiden kirjojen ansiosta. Tämä Maijalan teos täydensi tietouttani suuresti. 

Äänikirjan lukija Ella Pyhältö oli myös loistava. 


Kirjassa käsitellään Valan lapsuutta Lapissa, josta tykkään aina lukea. Elämä on ollut niin rankkaa ei vielä niin kauan aikaa sitten. 

Minulle oli uutta tietoa, että Vala oli toiminut kansakoulun opettajana Savon perukoilla. Näistä kuten myös opettaja opinnoista oli mielenkiintoista lukea. 

Kielemme on muuttunut verrattaen paljon. Ennen opettajat opiskeli ja valmistui seminaarista. Nykyään seminaari-sanaa ja erityisesti webinaari-sanaa käytetään muissa yhteyksissä kuin kuvaamaan oppilaitosta. 

Käsittämätön sana oli myös kirjassa käytetty kansankynttilä. En ymmärrä miten tällainen sana on opettajiin liitetty. Tai voihan siinä olla ajatus, että he oppineisuudellaan valaisevat missä ikinä ovatkaan, mutta silti. 

Jos pitää fiktiivinen kansankynttilä hahmo valita niin tulee mieleen Niskavuori näytelmien Ilona. Tosin ymmärtääkseni ainakin osa Niskavuoren hahmoista pohjautuu tosi elämän ihmisiin. 

Lähinnä siksi otin tämän esiin, koska opettajilla on ollut ennen erilainen rooli kuin nykyään. 

Ja jotenkin muutenkin tätä Vala-kirjaa lukiessa tuli mieleen toi Ilona. Valan aikaan ymmärtääkseni ollaan oltu yhä tarkkoja säädyllisyydestä, eikä opettajan luona ole sopinut vierailla milloin kenenkin ja kenen milloinkin. 


Tulenkantajia ei voi ohittaa kun Valasta puhuu. 

Minulle Tulenkantajat on ensisijaisesti 2000-luvun alussa musiikkia julkaissut porukka. Genre oli rap. Siihen aikaan rappia julkaistiin niin paljon, ettei ole jäänyt mieleen mikä niistä kappaleista oli Tulenkantajien. Musiikkia julkaisivat siihen aikaan myös Fintelligens, Flegmaatikot, Kapasiteettiyksikkö, Ritarikunta, Seremoniamestari ja Avain. Ihan vain muutamia nimiä mainitakseni. 

Tulenkantajat sopi oivallisesti nimensä puolesta jatkumoksi tähän listaan. 

En tiennyt silloin, että kyseisellä nimellä on ollut porukka 1920-luvulla. 

He olivatkin varsin mielenkiintoinen taiteellinen kollektiivi. Mustosen kirjoja lukiessani mietin ketä nää Elsa Enäjärvi, Elina Vaara, Olavi Paavolainen, Lauri Viljanen, Katri Vala ja niin edelleen oikeen onkaan. 


Opettaja opiskelun ja työn lisäksi sain lukea tuberkuloosista. Ilmeisesti kyseinen sairaus aiheutti Katrin lapsen kuoleman vain tunteja syntymän jälkeen. Tai ainakin minulle jäi tästä sellainen kuva, että lääkärit eivät ehkä tienneet, että tubi vaikuttaa raskauden aikana. 

Katri oli pitkään myös tuberkuloosiparantolassa ja oli ahdistavaa lukea siitä etenkin tälleen Koronan varjossa kun yhä ollaan ja kun ottaa huomioon, ettei siitä vielä niin kovin montaa vuosikymmentä ole jolloin tuberkuloosiin kuoli paljon ihmisiä. 


Minulle tulee tuberkuloosista mieleen pari tarinaa. 


Joskus joulun aikaan vuosia sitten kuuntelin radiota. Minulle ei selvinnyt silloin mikä ohjelma oli kyseessä, mutta ilmeisesti jostain arkistopätkästä oli kyse. Samassa ohjelmassa kuulin jonkun vuosikymmenten takaisen pätkän, jossa puhuttiin Tapaninpäivän perinteistä ja sitten oli pätkä joululauluihin liittyen. 

Laulun nimeltä Tuikkikaa, oi jouluntähtöset on kirjoittanut Elsa Koponen, joka muistaakseni oli myös opettaja. 

Laulu oli syntynyt kun hän oli saanut tuberkuloosidiagnoosin ja kihlaus oli sen vuoksi purkautunut. 

Tämä jäi siitä ohjelmasta mieleen. 


Toinen tuberkuloosiin liittyvä stoori on hieman tuoreempi. 1990-luvulla TV esitti sairaalamaailmaan sijoittuvaa Ihmeidentekijät-sarjaa ja siinä Risto Kaskilahden esittämän lääkärin potilaaksi tulee henkilö, jolla häne epäilee tubia ja myös erästä toista sairautta. 



Oli raskasta lukea Valan tuberkuloosista ja lapsen menetyksestä sen vuoksi. 


Elämäkerrat on upeita. Niistä oppii vaikka mitä eri aikakausista. Tässäkin on käsittääkseni ollut taustatyön määrä valtava. 


Annan tälle teokselle 5 tähteä. 


En totisesti ole runouden tuntija, mutta elämäkerroista tykkään.

maanantai 1. marraskuuta 2021

Helsingin kirjamessut 2021: Fiiliksiä & viiltävää analyysia


 

 

 

Tässä ajatuksia ja tunnelmia Helsingin kirjamessut 2021 tapahtumasta, jossa olin akreditoituneena eli medianedustajana ilmaisella lipulla. Kiitos tästä mahdollisuudesta järjestäjälle. 

Seurasin tapahtumaa streamina kotitoimistoltani. Koronan vuoksi en vieläkään liikuskele kuin pakon edessä ja totesin, etten kaikesta huolimatta nyt lähde livenä paikan päälle messuhumua ihmettelemään. 

Tämän neljän päivän intensiivisen rupeaman eli keskittymisen jälkeen sanon vain, että onneksi Kirjamessut on vain kerran syksyssä, joulu sentään joka vuosi. 

Tämä on lainattu legendaarisesta The Joulukalenterista, jossa sanotaan, että Joulu on kerran vuodessa. Isänpäivä joka syksy. Jos nyt oikein muistan tämän sanonnan. 

Mietin myös kuinka paljon olisin livenä messuilla käynnistä saanut irti. On nimittäin helpompi keskittyä haastattelun kuuntelemiseen streamin äärellä kuin satojen ihmisten keskellä. Pohdin kuinka paljon ja miten tuotteliasta tekstiä olisin saanut aikaan jos olisin seurannut tämän määrän infoa paikan päällä, koska nykyään en luultavasti välttämättä kykenisi livetilanteessa tekemään muistiinpanoja. Minun tulisi näet samaan aikaan myös seurata haastattelua ja kuunnella mitä puhelimen ruudunlukuohjelma puhelee kirjoittaessani. Toki tähän ratkaisu on puhelimeen liitettävä pistenäyttö, jonka avulla voisin näytöstä siis kyseisen kapistuksen mallista riippuen kirjoittaa pistekirjoitusnäppäimistöllä. Enkä näin ollen joutuisi kuuntelemaan puhelimen ruudunlukijaa ja voisin näin ollen referoida haastattelua itselle muistiin ja keskittyä molempiin. Eli haastattelun seuraamiseen ja muistiinpanojen tekemiseen. Pistenäytöllä puhelimen käyttö mahdollistaa sen, että puhelimen puheohjelman tai siis ruudunlkuohjelman voi hiljentää ja systeemit toimii tällä sokeiden ihmisten omalla salakielisellä kirjoituksella. Jos siis joskus olisi tilanne, että täytyis livetilanteessa tulevia blogitekstejä varten hahmotella asioita. 

Nämä on luonnollisestikin sellaisia asioita, jotka joudun itse miettimään ja mahdollistamaan käytännöt, koska kukaan muu ei sitä tee. 

Tämä tuli mieleeni kun törmäsin messujen kuvien osalta mielenkiintoiseen saavutettavuus ongelmaan. 

On aina aivan valtavan lumoavaa mennä kirjan kustantajan tai minkä tahansa instanssin nettisivuilta löytyvään mediapankkiin ja joko löytää haluamansa valokuva tai valokuvat ja/tai olla löytämättä. Mediapankkia tehdessä ei yleensä olla ajateltu, että sitä käyttää joku joka ei näe mitä kussakin kuvassa on. Tämä kertoo vain siitä kuinka järkyttävä määrä meitsillä on ns. Lasikattoja rikottavaksi kun haluan pärjätä blogimaailmassa kaikin tavoin.  


En rasita teitä enää teknisellä hölinällä vaan nyt pääsette mukanani Kirjaviin maailmoihin. 


Ohjelmaa lähetettiin kahdelta lavalta suorana ja tallenteet ovat myös katsottavissa marraskuun loppuun saakka jos on ostanut maksullisen lipun. 

Esiintymislavojahan messuilla oli 15 ja mietinkin kuinka vaikeaa olisi ollut siitä tarjonnasta tehdä valintoja mitä kaikkea katsoo jos olisin ollut livenä paikalla. 

Runsaudenpula ohjelman suhteen. En tiedä vaikuttiko ohjelman määrään se, ettei messuja viime vuonna järjestetty livenä. Niin nyt oli tällainen megalomaaninen tarjonta. 


Listaan tähän ensin Senaatintorin ohjelman päiväkohtaisesti siltä osin kun itse olen haastattelut seurannut ja sen jälkeen Töölönlahti lavan osalta samoin. 

Esittelytekstit on kopioitu suoraan messujen sivuilta ja kuvat ovat messujen mediapankista. 



Pahoittelut tekstin muotoilun ongelmista: sillä en tiedä kuinka onnistuisin ruudunlukijalla tekemään väliotsikot, jotta tätä olis helpompaa lukea. 

Tulisi muutenkin säätää blogia niin, että mobiililaitteella luku olisi helpompaa. Saan tästä aika-ajoin muistutuksen sähköpostiin, mutta kerroin aiemmassa tekstissä siitä miksen pysty asiaa korjaamaan. Näkevälle se on muutama hiiren klikkaus, ruudunlukijan käyttäjälle pahimmassa tapauksessa mahdottomuus. 

Jos kiinnostaa ja Sinulta löytyy Taitoa ja Teknistä osaamista. Niin Tervetuloa näkeväksi avuksi blogi teamiini! Yhteyden saa sähköpostilla jos Niikseen tulee. 

 

Torstai 28.10.2021. Senaatintori 






Ukkoshuilu


Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Sinisalo Johanna
Kauan sitten, kaukana täältä, joku puhalsi kiviseen putkeen. Oliko sattumaa, että juuri silloin nousi myrsky? Johanna Sinisalo rakentaa jälleen mestarillisesti maailman, jossa tuttu muuttuu oudoksi.


Päätin katsoa tämän haastattelun, koska tuosta kuvaustekstistä mieleeni tuli rakastamani panhuilun soundi, sekä Ylen vuosikausia lähettämän Knalli ja sateenvarjo-sarjan jakso nimeltä Ilmojenvaltiaat, jossa puututaan vallitsevaan säähän muuttamalla se säähallintalaitteen avulla halutunlaiseksi. 

Johanna Sinisalo on niitä kirjailijoita, joiden kohdalla tulee tunnelma, että hänen teoksiaan tulisi kyetä syvällisesti ymmärtämään. Minua on myös arvosteltu siitä, etten ole lukenut hänen kirjojaan juuri sinä arvosteluhetkenä. Nykyään tilanne on toinen sillä olen lukenut teoksen, jonka nimeä en saa mieleeni. Se taisi voittaa joku vuosi sitten jonkun kilpailun dekkarin hengessä. 

Olen siis sivistymätön ihminen ja täysin ala-arvoinen kun en ymmärrä ko. kirjailijan luomaa taidetta. Näin siis olen ymmärtänyt minulle sanotun tarkoitetun. 

Tässä haastattelussa puhuttiin säästä ja tietenkin kirjasta. En voi paljastaa enempää, koska en halua spoilata. 

 

Pakko kuitenkin laittaa tähän yksi upea kappale, jossa panhuilu soi kauniisti. 

 

Cusco - Montezuma 

 

 

 

Punainen planeetta

 

Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Tola Joonatan
Joonatan saa puhelun Pohjois-Karjalaan: isoäiti vetelee viimeisiään. Joonatan pakkaa autoon isänsä sotakypärän ja ajaa isoäidin luo Töölöön. Isoäiti luulee poikansa Mikon saapuneen. Joonatan muistuttaa Mikon kuolleen ja kysyy, mitä isoäiti muistaa pojastaan. Isoäiti ei halua muistella. Joonatan alkaa tutkia ja kirjoittaa omaa ihmeellistä elämäntarinaansa. Joonatan Tolan esikoisromaani isästä on kaunokirjallinen sähköisku suoraan aivoihin. 


Haastattelun alkaessa mietin, että eikö tässä pitänyt miestä haastatella tai miesoletettua. Tajusin kuitenkin äänessä olevan haastattelijan ja kun minulle selvisi kuka on kuka niin seurasin haastattelua suurella mielenkiinnolla. 

En ole lukenut tätä teosta, mutta tuntuu että se on jatkuvasti esillä jossain. Olen vältellyt kirjan lukemista siksi, että jatkuva esillä olo ärrrsyttää ja vaikuttaa itseeni siten, että kiinnostus hiipuu. 

Tää haastattelu oli kuitenkin innostava ja sai ajatukseni muuttumaan. 

Kirjailijan taito olla läsnä hetkessä ja puhua omasta taiteestaan ja suvusta teki vaikutuksen. 

 

 

Silta yli vuosien 


Järjestäjä
Siltala
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Brander Juhani
Romaani vallasta, rahasta, isien synneistä ja hajottavasta rakkaudesta. Sukupolviromaani seuraa pankkiiriperheen pojan silmin 1980-luvun nousukauden kultaisia vuosia ja rajua putoamista 1990-luvun lamaan.


Tämä oli haastattelu, jota minun ei alunperin pitänyt kuunnella laisinkaan. Messujen ohjelma soljui kuitenkin eteenpäin samaan aikaan kun tein hyvin arkisia askareita ja tämän haastattelun kohtaloksi koitui soida taustalla. 

En ollut kuullut tästä kirjasta aiemmin. Haastattelun seurattuani totesin tämän mahdollisesti päätyvän lukemattomien kirjojen lukemattomien listaani. 

Kiinnitin huomiota kirjailijan sanoessa, että tytöt toipuu ensirakkaudesta helpommin kuin pojat. 

Haluisin tietää missä näin sanotaan? Riippuu keltä kysyy niin vastaus saattaa olla, ettei Annukka ole toipunut omastaan viäkään, mutta sitäpä ei kysytä keltään. 

Taiteen tehtävä on herättää tunteita ja samaistuttavuutta, joten kuka sanoo sen olevan väärin jos tuon ensirakkaus toipumis kommentin vuoksi luen tämän kirjan? 



Taivaallinen vastaanotto


Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Viikilä Jukka
Finlandia-voittajan odotettu toinen romaani on kuriton kertomus yksinäisyydestä, hengenvaarallisesta sairaudesta ja romaanin vastaanotosta.

 

Kun törmäsin tähän kirjaan ekaa kertaa niin nimestä ajattelin sen kertovan siitä kuinka kuoleman jälkeen päädytään sinne mihkä kukanenkin mielestään päätyy ja kirjan kertovan minkälaista siellä on ikäänkuin rajatilakokemuksen kautta. 

En ole lukenut Akvarellejä Engelin kaupungista. Täällä Taivaallisella vastaanotolla ajattelin kuitenkin käväistä. 

 

 

Vihreä sali 

Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Kähkönen Sirpa
Mitä unelmien murskautumisesta seuraa? Väkevä tarina vie 1960-luvun Kuopiosta aina 1910-luvun Pietariin. Nuoret etsivät omaa paikkaansa. Miksi on helpompaa valloittaa avaruus kuin rakastaa toista ihmistä? Rakastettu Kuopio-sarja jatkuu.


Tätä kuunnellessa häpesin omaa blogi tekstiäni tästä kirjasta. Koin olevani täysi idiootti kun en voinut yhtyä haastateltavan mielipiteeseen kirjan kielestä, upeasta kuvauksesta ja niin edelleen. 

Olen kuullut sanottavan, että minusta huomaa sen että luen paljon. Herää kysymys, että mistäköhän sen huomaa kun en ymmärrä yhtä Suomen arvostetuimpaa kirjailijaa tai hänen teoksiaan. 

Kirja nimeltään Lasihelmipeli taitaa olla ns. Korkeakirjallisuutta. Kyseistä teosta en ole lukenut, joten voidaan kai aiheellisesti kysyä voinko olla lukijana ja kirjoista keskustelevana ihmisenä uskottava. 

Voin esittää vastakysymyksen: Miksi pitäisi lukea sellaista mitä ei ymmärrä ja vielä esittää pitävänsä siitä? 

Oma ajatus on, etten taida kuulua kirjallisuuden harrastajain eliittiin. 



Helsingin Sanomat: Tolkienin tulkkina – Tarina Sormusten herran suomentamisesta






Järjestäjä
SKS Kirjat
Teemat
Fantasia, Kääntäminen
Esiintyjät
Juva Kersti
Kuinka Taru sormusten herrasta kääntyi suomeksi? Maamme huomattavimpiin suomentajiin kuuluva Kersti Juva sai Tolkienin klassikon käännettäväkseen vain 23-vuotiaana aloittelijana. Muun muassa örkki-sanan keksinyt Juva jätti käännöstyöllään lähtemättömän vaikutuksen suomen kieleen.


12 vuotta sitten eräänä lokakuisena viikonloppuna, jolloin luulin olevani Ystävien seurassa koin tunteen, että minua pidetään mistään mitään ymmärtämättömänä kun en ole lukenut Taru sormustenherraa. Se kuuluu niihin teoksiin, joista itse ajattelen, että niitä tulisi jotenkin paremmin ymmärtää. 

Mulle riittää kirjallisuudessa ihan tämä real life. Fantasiamaailma ei vaan ole mun juttu. En aio kokea huonommuutta siitäkään asiasta enää yhtään. 

En tajua mikä Tolkienin kirjoissa on se juttu ja suomennettaessa nyt yleensäkin välillä varmaan keksitään sanoja. Örkki sana on tuttu, mutta ei se minuun vaikutusta tee, että se on keksitty näitä kirjoja suomennettaessa. 

Katsoin tämän haastattelun, koska en ole voinut välttyä Kersti Juvan suomentamien kirjojen lukemiselta tai kuunnelmien kuuntelemiselta. Hän on kääntänyt sitä jo mainitsemaani Knalli ja sateenvarjo-sarjaa. 

Haastattelu kannattaa katsoa, koska siinä tulee esille asioita, joita en Juvasta tiennyt. 



Näkijä






Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Mustonen Enni
Näkijä vie lukijansa niin Tuntemattoman sotilaan joukkueteltoille kuin 20th Century Foxin studiokaupungin loisteliaisiin lavasteisiin. Enni Mustosen menestyssarja jatkuu!


Tämä oli yksi suuresti odottamistani haastatteluista, vaikka Näkijä olikin minulle suuri pettymys kirjana. Olihan se hyvin kirjoitettu, mutta lukiessa tuli sellainen olo, että kirja on ollut pakko kirjoittaa, koska sarja on myynyt niin hyvin, että mitäpä sitä nyt menestysreseptiä vaihtamaan. 

Sarjan viimeinen osa ilmestyy ensi vuonna ja sen jälkeen on luvassa jotain aivan muuta. Ilmeisesti aloitetaan 1700-luvulta. Tämän enempää en tiedä. 

Haastattelua olisi voinut kuunnella pidempäänkin. Niin eläväinen tapa kirjailijalla on kertoa juttunsa. 

Olen kirjoittanut Enni Mustosesta täällä



 

 

Perjantai 29.10.2021. 


Tarja Kulho - Lomille lompsis

Järjestäjä
WSOY
Teemat
Huumori
Esiintyjät
Noronen Paula
Suursuosion saanut Tarja Kulho viettää juhannuksensa mökillä. Räkkärimarketin kassa Tarja Kulho is bäck. Tai siis ei ole, Tarja on nyt lomalla mökillä, joten tutut ja tuntemattomat, ei tarvi sitten soitella. Paitsi jos on asiaa.


Oli niin nostalgista seurata tätä. Tuli mieleen Radiomafia ja 90-luku. 

Pakko kuitenkin sanoa, etten ole tykännyt kummastakaan Tarja Kulho-kirjasta. Niitä kuunnellessa on tullut sellainen olo, että on muka hauskaa ja rahastuksen makua. 

Haastattelu oli kyllä mielenkiintoinen ja toi uutta infoa. 


Hirvikaava







Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Tuomainen Antti, Oksanen Sofi
Rikos, rakkaus ja Suomen suurin hirvi. Selviääkö kaikesta matematiikalla? Henri Koskisesta kertovan trilogian oikeudet on myyty jo 10 maahan. Hirvikaava on sarjan toinen romaani. Haastattelijana Sofi Oksanen.


Jäniskerroin & Hirvikaava kuuluu niihin teoksiin, jotka on tarkoitus lukea. Vakuutusmatemaatikko vaikuttaa niin omaperäiseltä ammattikunnalta ja tästä porukasta olikin kiinnostavaa kuulla haastattelussa enemmän. 

On se vaan mahtavaa kuinka suomalainen kirjallisuus elää ja voi hyvin. Nykyään useita kirjailijoita käännetään suomesta muille kielille ja kirjojen oikeuksia myydään useisiin maihin kuin myös TV-sarja oikeuksia kirjoista. 



Arkkitehti Wivi Lönnin ura ja elämä


Järjestäjä
Werner Söderström Osakeyhtiö
Teemat
Elämäkerrat ja muistelmat, TIetokirjat, Yhteiskunta
Esiintyjät
Markkanen Kristiina, Virtanen Leena, Soininen Pirkko, Tuominen Taija
Olivia Mathilda "Wivi" Lönn (1872 –1966) oli Suomen ensimmäinen merkittävä naisarkkitehti ja lasikattojen murtaja. Markkasen ja Virtasen elämäkerta Wivi Lönn ja Hanna Parviainen sekä Soinisen romaani Valosta rakentuvat huoneet valottavat monipuolisesti ja lämmöllä Lönnin uraa ja kumppanuutta kauppaneuvos Hanna Parviaisen kanssa. Haastattelijana Taija Tuominen.


Valosta rakentuvat huoneet olen aloittanut kuuntelemaan useampaan kertaan ja tämä Wivi Lönn ja Hanna Parviainen meni lukulistalleni innostavan haastattelun myötä. 

Se on jotenkin käsittämätöntä ajatella, ettei niin kovin kauaa ole siitä kun naisen asema oli mikä oli. Nykyään kun saa tehä mitä haluaa.

 

 

Lauantai 30.10.2021. 

 

Samuli. Pimeydestä valoon 


Teemat
Elämäkerrat ja muistelmat, Musiikki, TIetokirjat
Esiintyjät
Edelmann Samuli, Lahtela Johannes
Samuli Edelmannin koskettava ja avoin tarina vie kuoleman porteilta takaisin elämään. Millainen on mies, joka on tuttu julkisuuden valokeilasta, menestyksekkäistä elokuvarooleistaan ja lukuisista hittibiiseistään? Ravisuttava teos on syntynyt kahden elämää nähneen miehen keskusteluiden pohjalta.


Olen lukenut tämän kirjan. Tosin en siksi, että erityisesti fanittaisin Edelmannia vaan siksi koska mielelläni luen elämäkertoja. 

Lukeminen kannatti sillä kirja toi vastauksen yhteen itseäni askarruttaneeseen asiaan. Teoksessa puhutaan rakkaudesta ja siitä kuinka rakastumisen tunne sekoittaa pään ja on niin kokonaisvaltainen. 

Olen itse mietttinyt olenko maailmassa ainoa, joka tuntee sen noin ja enpäs näemmä olekaan. 

Mulle rakastuminen on psykoosin kaltainen tila. Se tunne täyttää kaiken ja tulee se Crash! Boom! Bang! efekti, josta olen aiemmin kirjoittanut. 

Voimme todeta, että lukeminen kannattaa aina. Jos en olisi lukenut tätä kirjaa niin en tietäisi. 

Juha Roiha on hyvä haastattelija ja muistan kuunnelleeni aikoinaan Roihan kirja-nimistä ohjelmaa. 

En tykännyt haastattelun näytelmällisestä osuudesta, jossa Edelmann lausui Herman Hesseä. Se meni yli ymmärrykseni. 

 

Lyriikkakeskustelu: BEHM 







Esiintyjät
Behm Rita
Laulaja-lauluntekijä BEHM hurmasi koko Suomen Hei rakas -megahitillään. Debyyttialbumi Draaman kaari viehättää rikkoi ennätyksiä sekä sisälsi ajattomia rakkauslauluja. Miten monitaituri työstää kappaleitaan, ja mikä on niistä hänelle itselleen tärkein? Kirjamessujen lyriikkahaastatteluissa artistit kertovat kirjoitustyöstään. 


Tää oli mielenkiintoinen keskustelu. Puhuttiin häpeästä ja kuinka ei haluta olla vaivaksi kenellekään ja näin ollen pedataan hotellihuoneen sänky poistuttaessa. Eikä myöskään kerrota keikkamatkoilla, ettei technoa jaksaisi kuunnella, koska ei haluta olla vaivaksi. 

Tätä häpeämis tilitystä kuunnellessani minulle tuli mieleen tämä kappale, jonka suosittelen kuuntelemaan. 


Claire Richards - Shame on You

 

 

Lisäksi puhuttiin siitä mitä kirjoittaminen on antanut Behmille itselleen ja tätä osuutta kuunnellessa mietin sitä, ettei ihminen tule koskaan valmiiksi. Kaikki ollaan keskeneräisiä tavalla tai toisella, vaikka kuinka tehtäs omaa juttua.

 

 

Koiran työ 


Esiintyjät
Statovci Pajtim, Manner Ringa, Putro Samuli
Helsingin Kirjamessujen kutsuvieraat kirjailija Pajtim Statovci sekä laulaja-lauluntekijät Ringa Manner ja Samuli Putro esittävät yhteisteoksen Koiran työ. Esitys on luotu vuoden 2021 Helsingin Kirjamessuja varten ja sen mahdollistaa Suomen Messusäätiö.
 
 Esiintyjät: Pajtim Statovci, Ringa Manner, Samuli Putro

Tätä teosta en ymmärtänyt ollenkaan. Se etten tiedä miltä teos näytti visuaalisesti ei tee kokemuksestani arvottomampaa kuin niiden kokemus, jotka näki teoksen visuaalisen ilmeen. 

Kuunnellessani mietin paljonkohan tämän tekoon on käytetty työtunteja ja paljonko tekijöille maksettu näin huonosta teoksesta. 

Rakastan kissoja, nuita kehrääväisiä ja arvoituksellisia eläimiä. 

 

 

Sunnuntai 31.10.2021. 

 

Kaikki tämä valo 

 

Järjestäjä
Otava
Teemat
Romaani
Esiintyjät
Oranen Raija
Maalaistytön nousu pikkukaupungin näyttämöiltä maailman oopperalavoille on satumainen tarina. Anita Välkki oli kansainvälisesti tunnettu sopraano, joka valloitti maailman oopperalavat, mutta joutui vastoin tahtoaan jättämään uransa ja siirtymään opettajaksi. Raija Oranen, joka on kertonut taiten Suomen historiasta ja presidenteistä, kuvaa romaanissaan nyt ainutlaatuista taiteilijaa. 


Olen lukenut tämän kirjan ja ennen teokseen tarttumista Välkki ei nimenä sanonut minulle mitään. 

Olen aiemminkin puhunut siitä kuinka vaikeaa Orasen tekstiä on lukea, mutta koska hän on käsikirjoittanut upeita TV-sarjoja niin olihan tämä haastattelu pakko katsoo.

 

 

Torstai 28.10.2021. Töölönlahti 

 

 

Kustantajan haasteet ja valtit äänikirjojen kanssa

Järjestäjä
Aula & Co
Teemat
Kirjoittaminen ja kustantaminen
Esiintyjät
Aula Niko, Turunen Ari, Tuuva Harjanne
Äänikirjojen suosio on huipussaan. Mistä se johtuu? Millainen on hyvä äänikirja? Onko äänikirjojen kustantajilla tai jakelijoilla vielä jotain valtteja hihassaan?
 
 Keskustelun ensimmäisessä osassa Niko Aula (Aula & Co), Tuuva Harjanne (Storytel).
 Keskutelun toisessa vaiheessa Nora Varjama pohtii tietokirjailija Ari Turusen kanssa, mikä kirja ei sovi äänikirjaksi ja miksi sekä siitä, millaista on lukea äänikirjoja.


Tämä keskustelu sai minut taas raivon partaalle. 

1. Mikä tahansa kirja sopii äänikirjaksi.

2. Äänikirjoja ei vieläkään nähdä lukemisen muotona vaan ikäänkuin jonain irrallisena harrasteena. 

Älylaitteet vie aikaa, mutta äänikirjaa kuunnellessa voi vaan kuunnella, ei tarvitse tuijottaa näyttöä. 

Näitä äänikirja keskusteluja oli useita ja jossain tuli ilmi se, että mennäänkö kohti tilannetta, jossa lukija siis käytän kuuntelijasta lukija-sanaa. Eli että lukija voi valita kenen äänellä haluaa kirjansa lukea. Vai että onko valmis paketti parempi, että joku on valmiiksi miettinyt kuka kirjan lukee. 

Äänikirjoja on tehty Suomessa 1950-luvulta alkaen, joten uusi keksintö ne eivät ole.

 

 

 

Ratkaisematon 1−7 


Järjestäjä
Otava
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Backman Elina, Holmavuo Heidi
Ratkaisematon on äänikirjasarja, joka käsittelee selvittämättä jääneitä kotimaisia henkirikoksia. Sarjassa nostetaan esiin jo lähes unohdettuja tapauksia ja selvitetään, mitä tutkinnan kulisseissa on tapahtunut.


Olen kuunnellut tätä sarjaa Storytelistä ja tämän haastattelun myötä tajusin, että muutama osa odottaa kuuntelua, joten korjasin tilanteen. 

Truecrime on viime vuosina lyönyt leiville ja itse mietin onko se eettisesti oikein, että vanhoja tapauksia pengotaan vuosien päästä ja tehdään niistä viihdettä. 

Oli mielenkiintoista kuulla kuinka tätä sarjaa tehdään ja kumpi tekijöistä on hyvä milläkin osa-alueella. 

Onhan tämä huippukirjoittajien huipputyötä ja itsellä sarja on mennyt kuunteluun, koska olen sen Storytelistä löytänyt kätevästi. 

 

 

Perjantai 29.10.2021. 

 

Radio Suomipop – Suomalaisuuden Soundtrack – juhlakirja 20 v. 







Järjestäjä
Into, Supla
Teemat
Elämäkerrat ja muistelmat, Äänikirja, Musiikki
Esiintyjät
Terras Antto, Kuronen Sami
Vuonna 2001 eetterin valloittanut Radio Suomipop on ollut osana suomalaisten arkea ja juhlaa nyt jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Merkkivuotta juhlistetaan julkaisemalla Suomipopin historiikki yhtä monimuotoisena kuin kanava itse. Ylväs juhlakronikka saa rinnalleen uudenlaisella audiokonseptilla toteutetun kuunnelmallisen äänikirjan. Tämä mehukas uutuusformaatti päästää ääneen kanavan menneet ja nykyiset tähdet, joten kaikki tarinat tulevat varmasti kerrotuiksi juuri sellaisinaan kuin ne tapahtuivat.


Olen lukenut Antto Terraksen vai onko se Terrasin kirjoja aiemmin. Huumori kestää yhden tai kaksi kirjaa, mutta liika on liikaa. Stockmann Yard on hyvä kirja, jota voin suosittaa. 

Suomipop ei ole itselleni kanavana merkityksellinen. Se johtuu siitä, että mieluiten kuuntelen Yleä. Kaupallisista radioista jos jotakin on kuunneltava on valintani silloin radio Helsinki.

Suomipopin aloittamisen aikaan oma ykkös ja ainoa kanavani oli Radiomafia. 

Suomipop kanavana ei ole jättänyt itseeni jälkiä. Samat biisit päivästä ja vuodesta toiseen, tiettyjen levyfirmojen julkaisemaa musaa, sekä höyrypäistä hölinää. 

En itse jaksa kuunnella ohjelmaa, joiden tekijöillä ei ole koskaan mitään sanottavaa vaan puhutaan täysin turhanpäiväisiä juttuja. 

Jos joskus joudun pakosta kuulemaan vaikkapa nyt Suomipop tai Iskelmä tai mitä näitä muita onkaan kanavia. Niin mietin, että kuka oikeesti haluaa kuunnella näitä ihmisiä, jotka on äänessä ja että tätäkö ihmiset haluaa kuulla päivästä toiseen? 

Kirja ei ainakaan viä perjantaina ollut Storytelissä kuultavana. Luulen kuuntelevani sen ja taidan antaa yhden tähden jos sitäkään. 

 

 

Lauantai 30.10.2021. 

 

 

Keskustelusarja: Nyt puhutaan äänikirjoista!, 1. Kirjat ja kirja-ala


Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus, Yhteiskunta
Esiintyjät
Wärri Mari, Al-Ani Noora, Huhtamäki Ninja, Kunttu Noora
Mitä äänikirjabuumi merkitsee kirjalle ja kirja-alalle? Miten muutos vaikuttaa kirjaan tuotteena, ja millaisia uusia mahdollisuuksia ääniformaatti tarjoaa. Mitä tulevaisuuden kirja voisi kuulostaa? Paneelikeskustelussa Otavan liiketoimintapäällikkö Noora Al-Ani, Storytelin Pohjoismaiden sisältöstrategiajohtaja Mari Wärri ja podcast-asiantuntija Ninja Huhtamäki. Keskustelun juontaa Noora Kunttu.

 

Itseäni ärsyttää puhe siitä kuinka äänikirjat ovat olleet saatavilla vasta muutamia vuosia. Minä kun kuuntelin niitä jo 80-luvulla C-kaseteilta. 

 

 

Keskustelusarja: Nyt puhutaan äänikirjoista!, 2. Kirjailijat 


Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus, Yhteiskunta
Esiintyjät
Alasalmi Päivi, Lipasti Roope, Backman Elina, Pöyry Aleksi
Äänikirja formaattina voi tarjota kirjailijalle uusia mahdollisuuksia, uudenlaisia kirjoitusprojekteja ja tulonlähteitä. Millaista on kirjoittaa suoraan äänikirjaksi? Miten äänikirjabuumi vaikuttaa kirjailijan työhön? Paneelikeskustelussa kirjailijat Päivi Alasalmi, Elina Backman ja Roope Lipasti. Keskustelun juontaa Storytelin kustannuspäällikkö Aleksi Pöyry.


Tässä puhuttiin siitä kirjoitetaanko eri tavalla silloin kun kirjoitetaan ns. suoraan äänikirjaksi. Kirjoittaminen on silloin kuulemma kevyempää kun perinteistä kirjaa kirjoitettaessa. Mietin mitenkähän se käytännössä on kevyempää? Nimittäin tätäkin tekstiä tässä blogissa saattaa minun lisäksi lukea ruudunlukuohjelmaa käyttävä ihminen ja samalla tavalla minä tätä kirjoitan kuin mitä tahansa muutakin. En minä mieti sitä, että sopiiko tämä teksti ruudunlukijalla luettavaksi vai ei. 

Ainut mitä mietin on kuinka mielekästä näkevän on lukea tätä asettelujen ja sen suhteen kun ne väliotsikot puuttuu. 

Tässä haastattelussa tuotiin kerrankin esille se, että kun sanotaan paperisen kirjan olevan ainoa vaihtoehto, mutta entäs sitte kun ei nää lukee. 



Keskustelusarja: Nyt puhutaan äänikirjoista!, 3. Äänikirjojen lukijat


Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus, Yhteiskunta
Esiintyjät
Kamula Toni, Kudjoi Karoliina, Kunttu Noora
Äänikirjojen kasvavan suosion myötä hyviä lukijoita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Millaista äänikirjan lukijan työ on ja mitä hyvältä lukijalta vaaditaan? Haastattelussa äänikirjojen lukijat Karoliina Kudjoi ja Toni Kamula.


Hyvältä lukijalta vaaditaan ääntä, jota jaksaa kuunnella yli 60 tuntia putkeen. Tämä on oma mielipiteeni. Oli mielenkiintoista kuulla miten lukija valmistautuu lukemiseen, mitä saa ja ei saa syödä lukupäivänä ja omena auttaa aina. 




Keskustelusarja: Nyt puhutaan äänikirjoista!, 4. Kirjojen ystävät


Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus, Yhteiskunta
Esiintyjät

Yli 85 % Storytelin käyttäjistä kertoo kuluttavansa kirjallisuutta määrällisesti enemmän aloitettuaan äänikirjapalvelun käytön. Äänikirjat tuovat kirjallisuuden tilanteisiin, jossa ne eivät aikaisemmin voineet olla läsnä ja niiden ihmisten luo, jotka eivät aikaisemmin lukeneet. Tilastotietoa äänikirjojen kuuntelusta sekä äänikirjojen ystävien kertomuksia siitä, miten äänikirjat ovat vaikuttaneet heidän arkeensa.


Tätä kuunnellessa mietin miksei haastateltavaksi oikeasti otettu ihmisiä, joilla on vuosikymmenten kokemus äänikirjoista? Minkä vuoksi vammaisia ihmisiä ei oikeasti haastatella ikinä missään? Paitsi jos he tekevät jotain suurta. 

Pride kuukausi on joka vuosi mut milloin vammaiset alkaa mekastamaan omasta olemassaolostaan samanlaisella voluumilla?



Sydänjää









Järjestäjä

Teemat
Englanninkielinen ohjelma, Äänikirja, Kansainvälinen kirjailija, Romaani
Esiintyjät
Läckberg Camilla, Kunttu Noora
Mitä ihmiselle tapahtuu eristyksessä? Minkä arvoista elämä on ilman yhteyttä toisiin ihmisiin? Onko mahdollista rakastua, vaikka rakkaus uhkaisi henkeä? Dekkarikuningatar Camilla Läckbergin ja näyttelijä Alexander Karimin Storytel Original -äänikirja Sydänjää on pakahduttava rakkaustarina pandemian keskeltä. Tarina nähdään myös elokuvana Elisa Viihde Viaplaylla. Haastattelussa Camilla Läckberg.


Onneksi tämä oli englanniksi eikä ruotsiksi. 

Olen lukenut Sydänjään ja se oli mielestäni yksi turhimmista kirjoista koskaan. 

Haastattelun katsoin koska oli mahdollisuus. 

 

 

Sunnuntai 31.10.2021. 

 

Talo maailman reunalla 



Järjestäjä
WSOY
Teemat
Yhteiskunta
Esiintyjät
Rämö Satu
Talo maailman reunalla on hurja ja hykerryttävä kertomus Islannin syrjäisimpään kolkkaan muuttaneen perheen ei niin tavallisesta arjesta yhden arktisen vuodenkierron aikana.


Haastattelun alkaessa mietin jaksanko kuunnella näin neljäntenä päivänä enää ainuttakaan ja että mitä lisää haastattelu voisi antaa. Olen lukenut kirjan ja onneksi kuuntelin tämän haastiksen sillä kuin vastauksena ajatuksiini tässä tuli ilmi asioita, joita kirjassa ei ollut. 

Suosittelen kirjaa kaikille. Islanti on niin omanlaisensa jääpalanen. 



Paratiisi vai helvetti







Järjestäjä
Otava
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Jyrinki Samuel
Häpeä ja syyllisyys omasta miehuudesta ja seksuaalisuudesta näkyvät Samuel Jyringin elämän kaikilla osa-alueilla. Hän yrittää olla oikeanlainen mies ja hyvä uskovainen. Salaisuus, jota hänen vaimonsakaan ei tiedä, ajaa hänet lopulliseen romahdukseen. Peloista huolimatta todellinen minuus on paljastettava.

        

Suosittelen katsomaan haastattelun sekä lukemaan kirjan. 

Tekemäni arvion kirjasta voi lukea tästä

Tuo teksti on blogin neljänneksi luetuin kautta aikain.

 

Kiitos järjestäjille lipuista, oikeudesta käyttää kuvia, kuvaajille kuvista, esiintyjille, sekä tekniikan väelle. 

 

Ensi vuonna näemme ehkä livenä ja toivottavasti silloin edes osa tapahtumasta streamataan. 

Oli ilo olla. <3

torstai 28. lokakuuta 2021

Sirpa Kähkönen: Vihreä sali


 

 

 

 

Sirpa Kähkönen - Vihreä sali 

 

Otava 2021 

ISBN

9789511406419 

Lukija 

Krista Putkonen-Örn 



 

Mitä unelmien murskautumisesta seuraa? Väkevä tarina vie 1960-luvun Kuopiosta aina 1910-luvun Pietariin.
Kukkakaupan tsuppari Irene on kadonnut joulun alla 1964, kun sesonki on kiivaimmillaan. Omistajaa painavat kovat sanat, jotka hän on tiuskaissut tytölle. Mutta hyasintit täytyy saada tilaajille.
Irene on jättänyt koulun kesken, Jaakko on parturinapulainen. Heidän välillään on kemiaa. Armeijasta juuri päässyt Leo janoaa rakkautta. Irene salaa ystäviltään kotinsa perhehelvetin, Jaakko ja Leo kamppailevat sen kanssa, mitä on olla mies uudessa maailmassa.
Nuoret etsivät omaa paikkaansa. Miksi on helpompaa valloittaa avaruus kuin rakastaa toista ihmistä?
Rakastettu Kuopio-sarja jatkuu. 


Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 


2000-luvun alussa Sirpa Kähkönen kuului kirjailijoihin, joita tulisi  lukea. Siis joskus kun olisin tarpeeksi aikuinen ymmärtämään niitä. 

Tämä siis oma määritelmäni ja fiilikseni hänestä. 

Joskus 2000-luvun puolenvälin jälkeen luin muutaman teoksen ja yritin ymmärtää niitä. 

Paremmin on mieleen jääneet ne päivät jolloin luin, kuin itse kirjat. Se oli aikakautta jolloin minun oli vaikeaa sietää kotona oloa ja joka nyt tuntuu niin kaukaiselta ajalta kaikin tavoin. Silloin ei vielä ollut somea ja sähköposti oli ystävien kesken kovassa käytössä ja mieleeni on jäänyt lukemisen lomassa viestittelyni tuolta ajalta. 

Luin silloin Kuopio-sarjan kolme ekaa osaa putkeen ja sen jälkeen hylkäsin sarjan vuosiksi. 

Halusin lukea tämän Vihreän salin, koska minua kiinnosti siinä kuvattu aikakausi 1910-luvulta. 


Ja kuten arvata saattaa niin aloittaessani tämän teoksen olin aika lailla pihalla siitä, että kuka on kuka ja sukua kenellekin mitäkin kautta. 

Päätin kuitenkin, että luen kirjan loppuun, vaikka ahdistus hiipi jo alkumetreillä. Kirjan edetessä huomasin sen olevan tosi raadollinen kuvaus niin henkisen kuin fyysisenkin väkivallan osalta. 

Päätin lukea kirjaa myös kuvauksena 1960-luvun ajasta. En ole itse elänyt tuolloin, joten vaikeaa sanoa kuinka autenttista kuvaus on. 


Kirjassa mukana pysymisessä ei auttanut se, että samaan aikaan minulla oli pohdiskeltavana tietoteknisiä haasteita ja esim. se kaipaamani kuvaus sieltä 1910-luvulta meni tämän vuoksi hieman ohi korvien. 


Annan kirjalle kolme tähteä. Uskon, etten tule palaamaan Kuopio-sarjaan jatkossa, joka on sinäänsä kyllä ihme juttu, koska tykkään noin muutoin historiasta. Esim. Kristiina Vuori on Enni Mustosen ohella upea aikojen kuvaaja, mutta jostain syystä Kähkönen ei lunastanut paikkaa suosikki kirjailijoissani. 


Täytyy antaa kunniamaininta tälle sitaatille: "Kerta se on ensimmäinen vaikka giljotiinillä."

perjantai 8. lokakuuta 2021

Heidi Köngäs: Siivet kantapäissä


 

 

 

 

 

 

Heidi Köngäs - Siivet kantapäissä 

 

Lukija Mirjami Heikkinen 

Kustantaja
Otava
Julkaisuvuosi
2021

 

Kesto
8 h 6 min

ISBN

9789511407416

 

 

 

 

Vahva kuvaus naisesta, joka pitää intohimoa johtotähtenään ja rakastaa ketä haluaa.
Marja on oman tiensä kulkija. Hän kasvaa vankilaympäristössä ja saa erilaiset eväät elämään. Hän aloittaa yliopiston, vaihtaa näyttelijäksi, mutta päätyy ohjaajaksi Radioteatteriin Olavi Paavolaisen alaisuuteen. Heidän välilleen syntyy jännite, joka johtaa salattuun suhteeseen.
Marja on oman aikansa pätkätyöläinen. Hän näyttelee, kääntää, sovittaa ja ohjaa tiukassa tahdissa. Marja myös matkustelee, useimmiten yksin. Matkat suovat vapauden ja tyydyttävät hänen haluaan nähdä maailmaa.
Kertomus poikkeuksellisesta naisesta, joka oli aikaansa edellä. Joka valitsi taiteen ja miehet – ei avioliittoa ja lapsia. 



Kiitos äänikirjan arvostelukappaleesta kustantajalle.

 

Innostuin tästä kirjasta kun huomasin, että tällainen teos, joka kertoo Marja Rankkalan elämästä on ilmestymässä. 


Olin huomannut tämän nimen Yle areenan kuunnelmissa ohjaajan roolissa. Yle on viime vuosina julkaissut areenassa vaikka kuinka paljon vanhoja kuunnelmia. 

Olen lukenut niiden rooli tiedoista nimiä, jotka eivät sano itselleni mitään ja miettinyt, että ketähän nämäkin ovat mahtaneet olla. Jos kuunnelma on vaikkapa 1960-luvulta niin osa näyttelijöistä on väistämättä täysin vieraita nimiä itselle, vaikka osalla toki on ollut paljonkin rooleja juurikin radioteatterissa ja on joitain näyttelijöitä, joiden ääni on tosi tosi tuttu, mutta vaikka tietäisin nimenkin niin en osaisi tästä kertoa välttämättä yhtään mitään. Esim. Knalli ja sateenvarjo-sarjassa on useissa jaksoissa näyttelijöinä Voitto Nurmi, Yrjö Parjanne, Risto Mäkelä, Maijaleena Soinvirta, Elli Castren etc. Heistä en tiedä mitään, mutta nimet ja äänet on tuttuja. 

Audiosisällöthän ovat nykyään äärimmäisen suosittuja, mutta silti itsestä tuntuu, ettei nykynuoriso tiedä mikä on radiokuunnelma, ylipäänsä kuunnelma, saati radioteatteri ja että minkälainen merkitys kuunnelmilla on ollut ennen kuin Video Killed The RadioStar. Siis ennenkun telekkari syrjäytti radion. 


Eniten tässä kirjassa kiinnosti radioteatterin tekemisen kuvaus. Olen itse seurannut useampiakin näytelmien harjoituksia, kuin myös näytelmiä milloin viileähkössä/helteisessä kesäkelissä ulkona istuen ja milloin parhaat vaatteet kera kimaltelevien korkokenkien sisätiloissa niin lähellä lavaa kuin mahdollista. 

Glitteriä ei voi koskaan olla liikaa ja korkkarit on parhaat kengät kävelyyn. 

Olen myös seurannut musiikin tekemistä ja äänittämistä vaihevaiheelta ja voin vain kuvitella kuinka haastavaa sen kaiken tekeminen on ollut vuosikymmeniä sitten kun tietokoneita ei vielä voinut käyttää äänitykseen. 


Luulin kirjaa aloittaessani, että olisin saanut selkeää kuvaa radioteatterin vuosikymmenten takaisista toimintatavoista kuunnelmia äänitettäessä, mutta jouduin pettymään. 

Ihmissuhteet olivat isommassa asemassa kuin kuunnelmat itsessään, vaikka aikamoista teatteriahan sekin osuus tuntui olevan. 


Olen Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjasta lukenut Olavi Paavolaisesta ja saanut hänestä jokseenkin raskaan kuvan. Kaikki tietoni perustuu niihin tiedonmurusiin, joita Mustosen kirjoissa Paavolaisesta on. 

Tämä Siivet kantapäissä-kirja oli itselle tosi vaikeaa kuunneltavaa, koska en aina tiennyt mikä on fiktiota ja mikä totta ja ketä kenelläkin fiktiivisellä nimellä oikeasti tarkoitettiin. 


Odotukset tämän kirjan suhteen oli korkeat, mutta niitä se ei lunastanut. 

En ole aiemmin lukenut Köngästä, joten en tiedä oliko käytetyllä kielellä osuutta asiaan. 


Kirja saa minulta 3 tähteä. 



Tähän loppuun vielä pari linkkiä. 


Kulttuuriykkönen
Heidi Köngäksen romaani Siivet kantapäissä - merkittävä nainen Olavi Paavolaisen varjosta

Kuunnelmia, boheemeja 40-70-luvun taidepiirejä, Olavi Paavolainen, rakkauden vaikeutta ja naisen elämää...
Heidi Köngäksen romaani Siivet kantapäissä kertoo Radioteatterissa pitkään työskennelleen dramaturgi ja ohjaaja Marja Rankkalan tarinan.
Heidi Köngäs sai käsiinsä Marja Rankkalan (1918-2002) kirjallisen jäämistön, ja lukiessaan materiaalia Köngäs tajusi saaneensa aiheen uuteen romaaniin. Siivet kantapäissä on fiktiota, mutta se vie lukijansa todentuntuisesti Marja Rankkalan elämään: lotaksi Konnunsuolle, Eino Salmelaisen näyttelijäoppiin, Olavi Paavolaisen työtoveriksi Radioteatteriin, Helsingin boheemeihin taiteilijapiireihin. Haastateltavina ovat Heidi Köngäs sekä pitkän uran Radioteatterissa tehnyt Johanna Rajamaa, jolle Köngäs on romaaninsa omistanut.
Ohjelman juontaa Tuula Viitaniemi. 


Ohjelman voi kuunnella tästä. 

 

 

Haastattelu Annassa.  

”Ei saa asettua toisen yläpuolelle, mutta ei pidä myöskään mitätöidä itseään”

 



Annina Holmberg: Amor, onnenhevonen

            Annina Holmberg - Amor, onnenhevonen    Saga Egmont FI 2024 ISBN 9788727086217 E-kirjan sivumäärä 116   Heppatyttö Liian tarinan...