Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2023. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2023. Näytä kaikki tekstit

lauantai 9. joulukuuta 2023

Nimipäiväpostaus & vuosikatsaus 2023

Vuosi on mennyt nopeasti ja ollut loppua kohden henkilökohtaisessa elämässä aina vain raskaampi ja raskaampi. Tästä ei tullut parempaa vuotta, vaikka niin toivoin. 

Keväällä oli kursseja ja webinaareja ja pitkin vuotta paljon luottamustoimeeni liittyviä juttuja. Eli ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia ja tuntuu, ettei lukemiselle tai oikein muutoinkaan omalle ajalle ole jäänyt tilaa. 

Pahoittelut lähipiirille huonosta tavoitettavuudesta ja että en oo kyennyt olemaan tarpeeksi läsnä edes silloin kun on juteltu tai nähty. 

Kiitos myös kaikille, jotka ovat vuoden mittaan auttaneet mua. Olipa kyse sitten elämäkerrallisen kurssin kirjoitustehtävän vanhan kuvan valitsemisesta ja kuvailusta, tai autolla menemisestä paikasta A paikkaan Ö. Tai vaikkapa keskustelusta muutaman lasillisen jälkeen puhelimessa. Niitä on mielestäni ollut kyllä vähempi kuin koskaan aiemmin. Ei kerkiä juoda juomia kun pitää olla valmiudessa velvotteisiin, jotka on itse valinnut tai johon on tullut valituksi ehdolle asettumisen myötä. 

 

Syksyllä on läheisiä saateltu viimeisille matkoille. R.I.P. Heille. 

 

Eipä siitä sen enempää. 

Voimavarat ei oikein riittäneet esim. kaikkiin tarjolla olleisiin kirjatapahtumiin. Mut jos ens vuonna sitte. 

 

Ja ettei tämä syksy niinkuin liian helpoks menis niin pitkä työsuhde päättyi ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Toki olin jo viimeisen vuoden aikana ihmetellyt, että mikä siinä työvuorojen kirjaamisessa itselle muistiin on niin vaikeaa. Kun ne tulee viikkoja, jossain special tapauksissa jopa useita kuukausia aiemmin tietoon. Siis jos mulla on lääkäri vaikkapa marraskuussa ja kutsukirjeen aikatauluineen olen saanut elokuussa ja olen kolmessa eri viestintäkanavassa kertonut päivämäärän, aikataulun, työvuoron ajankohdan, lääkäriajan ja sen monelta pitää olla paikalla. Niin miten on mahdollista, että joudun vielä kyseisenä päivänä vastaamaan kysymykseen siitä monelta on aika. Kun nimittäin haluaisin kyseisenä päivänä keskittyä siihen varsinaiseen tutkimukseen, eikä minun mielestäni tulisi enää tuossa vaiheessa kertoa asioita, jotka olemme käyneet läpi jo useampaan kertaan. 

Avustajan rooli on avustaa. Minä olen työnantaja. Se, että olen työnantaja ei tarkoita sitä, että kun avustaja avustaa minua elämään oman näköistä & itsenäistä elämää, niin ei tarkota sitä, että mun kuuluu huolehtia siitä, että avustaja kirjaa vuorot itselleen ylös silloin kun niistä sovitaan. Olipa työpaikka sitten kaupan kassa, kirjastonhoitaja, taksikuski tai mikä vain, niin se työ on yhtä arvokasta työtä kuin avustajan työ ja myös avustajan työssä on työvuorot, aikataulut ja hyvähän se olisi ihan noin niinkuin minimivaatimuksena nämä kaksi asiaa; työvuorojen kirjaukset itselle tarkkaan ja olla kartalla työtehtävistään niinkun esim. Siitä ollaanko vaikka menossa sairaalalle, koska tarvitsen apua vieraassa ympäristössä liikkumiseen, vai ollaanko tekemässä ihan tavallisia kotitöitä kodissani ja liittyykö työvuoroon esim. joku työnantajalla oleva luottamustoimeen liittyvä kokous tai joku muu webinaari, jossa hän tarvii kokouksen aikana näkevää apua. 

Että mitenkä niinkun oli? Että kuulostiko vaikeilta asioilta nämä kaksi eli itse huolehtia omista työvuorokirjauksistaan ja olla aavistuksen kartalla siitä mitä työvuoroon milloinkin sisältyy? 

Tai mitenkä toimit noin niinkun omassa työssäsi olitpa sitten töissä vaikkapa levykaupassa tai vaikkapa osana keikkailevaa bändiä? 

 

Ei sitä minunkaan tartte omassa arjessani ihan mitä tahansa sietää. Avustaja on siksi, että arkeni toimii, ei siksi että omien asioideni huolehtimisen lisäksi joudun huolehtimaan vielä hänenkin asioistaan, jotta saan hänet työpaikalle, jotta voin itse hoitaa omia asioitani. 

 

Työntekijällä luulisi jonkinlaisen moraalin työntekoon olla, koska jos ei niin ollaan aika heikoissa kantimissa. 

 

Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun työvuoro on otettu vastaan, vaikka alkuperäinenkään ajatus työntekijällä ei ole ollut tulla kyseiseen työvuoroon ja tästä on ilmoitettu juuri ennen vuoron alkua, etten varmasti saa siihen toista työntekijää. 

Ihan miten tahansahan minuakaan ei voi kohdella. Kun huomasin tällaisen toiminnan toistuvan niin päätin, etten voi enää tarjota vuoroja, joissa on vaarana, ettei se toteudu, koska työntekijällä ei ole alunperinkään ollut tarkoitus tulla. 

 

Tänä syksynä minulla oli pari edustusreissua. En voinut niitä työvuoroja tarjota henkilölle, joka olisi ottanut ne vastaan, mutta jättänyt tarkoituksella tulematta ja ilmoittanut siitä vasta tuntia ennen vuoron alkua. Kun juna paikkaan x lähtee aamulla kuuden maissa niin miten mä pystyisin viiden aikoihin aamusta mitään uudelleen järjestelyjä tekemään. 

 

Ja muutenkin stä kuvittelee, että vuosien aikana olisi tullut aivan täysin päivän selväksi, että kun olet poissa ja sairaana niin sitä ei milläään omalla ilmoituksella pysty tekeen, vaan siihen tarvitsee AINA terveydenhuollon todistuksen, koska muuten sijaismaksaja ei maksa palkkaa työntekijälle, eikä sijaiselle. 

Niin on aivan uskomatonta, että vielä tässä vaiheessa työsuhdetta ja kesken oman surutyöni olen joutunut rautalangasta vääntämään asiat, jotka olen vuosia sitten kertonut perehdytyksessä ja jotka on samalla tavalla hoidettu läpi vuosien. Niin nyt tämä käytäntö tuli kuin uutena asiana. 

 

Ehkä kaikkein älyttömintä mitä olen aikoihin kuullut on se, että tiedän mitä kuvassa lukee. Oli kyse eräästä lomakkeesta, jonka lähettämisen ohjeeksi annoin, että kuvan voi laittaa ja siinä tulee olla sähköpostissa myös tekstimuodossa ihan kirjoitettuna kirjoitettuna tekstiksi ne asiat, jotka lukevat siinä lomakkeessa. 

Jos ihminen on opiskellut suhteellisen korkeissa oppimisen asteissa niin luulisi muutamien lauseiden tekstiksi kirjoittamisen ihan siihen sähköpostin viestikenttään olevan melkoisen yksinkertainen tehtävä, mutta ei ei! Edes tätä näin yksinkertaista ohjetta ei kyetä noudattamaan vaan vängätään vastaan ja esitetään käsittämätön kommentti siitä, että minä näen mitä kuvassa lukee. 

Olen useaan otteeseen kertonut tässä vuosien mittaan kuinka en saa kuvissa olevia tekstejä luetutettua millään ruudunlukuohjelmallani enkä pistenäytöllä. Niin miten tämäkin voi olla niin vaikeaa muistaa.


Tämän postauksen  Instagram ja Facebook-julkaisuissa olevasta kuvasta en tiedä mitä siinä on. Kirjoitin hakusanaksi glitter ja valitsin kuvan tiedoston nimen perusteella. Halusin kuvalla havainnoillistaa sen, että en oikeasti tiedä mistään mitä kuvassa on. 

Jos mietit miksi olen vaikkapa Instagramissa kun en näe siellä olevia kuvia. Niin näytä minulle se ”sääntökirja” jossa sokeaa ihmistä kielletään tekemästä sitä tai tätä. 

Miksi muuten Sinua haittaa sellanen pieni yksityiskohta, että olen Instassa vaikka en voi nähä kuvia? Kun ei se mua haittaa. Osallistun siellä kirjajuttuihin, seurailen avainsanoja ja niin edelleen. Silleen kait sitä noinniinkuin käytetään. 

Mikä tarve teillä ihmisillä on koettaa määritellä sitä miten kukakin elelöö? 


Avustajan työstä sen verran, että siinä työssä ei päde ylimielisyys. Pitää muistaa, että ollaan toisen kodissa töissä ja että siellä tehdään asiat niinkuin se vammainen henkilö ne aluaa tehtävän. Vaikka omassa elämässäsi toimisit toisin. Jos et kykene tätä kunnioittamaan niin ei susta avustajaksi ole. On myös oleellista otaa ohjeet vastaan, eikä alkaa esim. Valehtelemaan, että joo mä tein niinkun sanoit, sillä ilmi se tekemättömyys tulee kuitenkin. Jos suhtaudut silleen, ettei vammainen ihminen voi vammansa vuoksi tietää miten joku juttu tehään niin oot väärässä. 

Itse annan mielestäni selkeät ohjeet ja jos toimit toisin niin se on epäkunnioittavaa ja todella ableistista. 

Abelistiseen käytökseen törmäsin usein viime aikoina. Kyvyttömyys kunnioittaa mua ja mun ohjeita yms. Kertoo ihmisestä todella paljon. 

Tärkeää on myös voida luottaa siihen, ettei mahdollisesti avustajalla tiedossa olevat diagnoosini, minua ja perhettäni koskevat asiat, suosikki bändini, kirjani, harrastukseni tai mikään mikä elämääni liittyy leviä ympäri kaupunkia työsuhteen aikana tai sen jälkeen. Oleellista myös, että nimeni ja osoitteeni pysyy salassa. 

Jos miettii miten pitää suhtautua vammaiseen ihmiseen niin parasta on kun lakkaa suhtautumasta. 

Olen paras versio omasta itsestäni, en ole erityinen, enkä erilainen. 

Olen kehittänyt esimiestaitoja, työn johtajuutta ja työnantajana oloa, joten huonosta työpaikasta ei ole kyse. 

Läheiseni ja minulla työskennelleet tietää kuinka paljon aikaa olen käyttänyt tähän, jotta osaan olla hyvä työnantaja ja kuinka tärkeää se mulle on. 

Aikuisella täysivaltaisella ihmisellä on paljon vastuuta elämässä. Näin ollen vastaan työvuorosuunnittelusta, toteutuneiden työvuorojen ilmoittamisesta sijaismaksajalle ajoissa, joten minun ei tarvitse huolehtia siitä, että työntekijä tekee itselleen ajantasaiset työvuorokirjaukset, eikä minun tarvitse joka ikistä työvuoroa ennen vastata kysymyksiin moneltako tänään mitäkin yms. Ei töissä toimita niin, että työnantaja sellaisista vastaisi. Minun ei myöskään tarvitse toistaa itseäni poissaolotodistuksiin tai ilmaiseen työterveyshuoltoon koskevissa kysymyksissä. 

Minun uhkailemiseni ei auta asioissa mihkään suuntaan. Mielestäni myös vittu-sana ei kuulu työsuhteen päättämistä koskevaan kielenkäyttöön. 

Minulla on työnantajana oikeus ja velvollisuus puuttua työntekijäni työkykyyn. Niinhän stä työsuhteissa toimitaan. Ihmisestä kertoo todella paljon se, mettei tarjottua apua oteta vastaan. Kertoneeko se ongelmain laajuudesta vai kyvyttömyydestä kohdata niitä? En minä turhasta sano ja annoin useita tilaisuuksia korjata toimintaa. Palaute on palautetta, ei ”vittuilua”. Minä saan todeta ihan asiana, että tarjotut työvuorot eivät ole sopineet pitkien työvuorojen ja vaikkapa pyhätyön osalta. Tämä on fakta, mutta tämän sanominen oli ”vittuilua”. En tajua mikä sanomastani sellaista olisi missään vaiheessa tehnyt. Toki jos mua pidetään jo lähtökohtaisesti vajavaisena ja täytenä idioottina, niin mitäpä millään sanomallani on välii. Silloin kun ymmärtää oman roolinsa ja asemansa työpaikalla niin ei loukkaannu siitä kun työnantaja sanoo työhön liittyvistä asioista asiallisesti niin ei silloin oteta itteensä ja lähetä nosteleen. 

En ole tehnyt mitään väärää vaan olen vain kertonut asiat, jotka tulisi muuttua ja nyt en tarkota tätä tekstiä. 

 

En myöskään ole kenellekään mikään raha-automaatti. Kun työsuorituksia ei tule niin luonnollisesti palkkaakaan ei makseta. Silti minulta on kyselty milloin minäkin vuorokauden aikoina, että paljonko palkkaa olis tulossa. 

 

Olen myös korostanut sitä, että työnantajan vastuut ja velvollisuudet ovat minulla vaikka meillä kuinka voisi välillä olla rentoa. 

Sekään sanomani ei ole mennyt perille, koska kun sanoin, että harkitsen varoituksen antoa ja puhuin työkyvystä niin mulle suututaan ja kiukutellaan ja irtisanoudutaan. Sellanen käytös kertoo kyllä mielestäni erittäin paljon ihmisen suhtautumisesta minuun, avustajan työhön ja työmoraaliin, tai onko sitä tässä työssä oikein koskaan hänellä ollutkaan. 

Lisäksi mielestäni ihan hyvien tapojen ja perus käyttäytymisen asioita olisi ottaa osaa kun toinen ihminen kertoo läheisensä kuolleen, vaan tällaisia en ole saanut. Sekin kertoo jo jotakin arvostuksesta mua kohtaan, tai siis siitä, ettei stä ole. 

Onhan se nyt aivan älytöntä, että kun oon just saanut surullisia uutisia niin mulle aletaankin kertoileen omista ongelmista. 


Tulin aikataulujen muistamisissa myös vastaan siten, että perustimme Whatsapp keskustelun vain aikatauluja varten. Siitä ei ollut mitään apua ja sama laiminlyönti työvuorokirjauksissa vaan jatkui ja jatkui. 

Omasta mielestäni tein kaiken voitavani ja enemmänkin, ennenkuin aloin harkita varoituksen antoa ja työkykyarviota. 

Luulin ihmisen osaavan erottaa työasiat ja sen, etten tarkoita asioita henkilökohtaisesti ihmisyyteen tai ihmiselle, vaan että ne liittyvät työhön ja työstä suoriutumiseen. 

Mitenkä stä ihminen voipi tehä mittään työtä jos ei kykene tämmösiä asioita erottelemaan? 

Tulevaisuudessakin työssä suoriutmisen haasteet jatkuu sillä mitenpä mikään muuttuisi vaikka työpaikka vaihtuu? 


Jokuhan voipi nyt ajatella, että siellä se blogissaansa panettelee ja haukkuu ihmisii. Sellaistahan en tee vaan kerron asioista asiallisesti asioina. Jos et ymmärrä, että kärjistän asioita niin parempi kun et vieraile Kuplivassa maailmassani enää koskaan. En toki päätä siitä mitä kukanenkin tekee. Annoin vain vinkin siihen jos tapa ilmaista itseäni häiritsee. Miten se mun tapa olla muutens häiritsee sua? Miten mun tapa olla on pois sulta? 


Ainiin. Jos ajattelet, että minä jotenkin uhriudun tai syyllistän itteeni tästä päättyneestä työsuhteesta niin oot väärässä. Kumpaakaan en tee. Ihmisen kyvyttömyys tehä selkeät työvuorokirjaukset itselle ei ole mun syy, en ole ihmeitä vaatinut vaan ihan perusasioitahan nuo on, jotka kuuluu jokaiseen työsuhteeseen toimintatavaks, olen myös omalta osaltani helpottanut työntekijöideni elämän suunnittelua antamalla työvuorot useiksi viikoiksi eteenpäin vaan jos niitä ei kirjaile niin mua ei tartte siitä syyllistää, eikä mun tartte syyllistyy siitä ettei ne oo selkeesti ihmisellä merkattuna. 

Arvostan jokaisen minulla työskentelevän työntekijän työtä, joten mun ei tartte syyllistäytyä mistään. En myöskään koe huonommuutta työnantajana. En ole tehnyt mitään väärää. 

Uskon itseeni työnantajuudessani. Elämässäni on muutenkin ympärilläni rakkautta vaikka kuinka paljon ja tiedän muutaman asian: 


1. Minua rakastetaan


2. Minua rakastetaan 


3. Minua rakastetaan 


Ja tämän kun ihminen tietää ni ei ole hätää missään tai mistään. 


Jos on lukenut blogia tänä syksynä niin osaa yhdistellä asioita ja päätellä mistä kaikki tämä tulloo. 


Riitän omana itsenä, osaan nauraa ittelle ja muille. Ympärillä olevat ihmiset ei välttämättä osaa ja se saattaa tehdä kanssani elosta ja olosta vaikeaa. Suhtaudun kaikkeen rauhallisesti. Esim. Kohta uudistuu vammaispalvelulaki, jonka uudistus saattaa tuoda heikennyksiä vammaisten ihmisten elämään. Mietin niitä asioita sitten kun se on ajankohtaista. Nyt minulla on elämä tässä elettävänäni, enkä käytä energiaani miettimällä sitä mitä tulevaisuudessa ehkä lain myötä saattaisi tapahtua. Nimittäin enhän pysty mitään niille asioille vielä ees tekemään kun laki ei ole vielä voimassakaan. Niin mitä se auttaa että murehtisin sitä jo tässä vaiheessa? 

Ihmisiä häiritsee mun rauhallisuus, rentous ja tyyneys. Sen sijaan, että ihailee sitä taikka ärrrsyntyy niin voi opetella itekin siihen! 


 

 

Sitte varsinaiseen koosteeseen. 

 

Vuoden kirjatapaus oli Seitsemän sisarta-sarjan päätös. Se tuli ainoana kirjana mieleen kun koetin miettiä tänä vuonna lukemaani. Jotenkin tuntuu, että oon lukenut kauheen vähän. 

 

 

Musiikissa ei voi unohtaa Celine Dionia, jota varmaan ensi vuonna kuuntelen hieman vähemmän. 

 

Noin muuten oon kuunnellut Kuluneita kaikuja, jonka Aino & Hajonneet julkaisi helmikuussa. Ihme, että cd yhä vielä toimii ja harmi, etten päässyt eiliselle Tampere keikalle.  

Vuoden 2023 kuunnelluin biisi spotifyssä oli Vilma tuulia, joka ansiokkaasti päättää tuon levyn. 

 

Olen tänä vuonna kaivannut myös tuttuja ja turvallisia äänimaisemia kaiken surun keskelle. Areenasta on aika usein soinut Knalli ja sateenvarjo-kuunnelmat. Ne osaa ulkoa, mut silti tuntuu että löytyy jotain uutta vaikka ois kuinka usein jonkun jakson kuullut. 

 

 

Blogi jää nyt muutaman viikon tauolle.

perjantai 12. toukokuuta 2023

Céline Dion: Love Again (Soundtrack from the Motion Picture)

 

 


 

 

 

 

 

Voi änkeröinen! Ajattelin kun luin tulevasta elokuvasta, jossa Céline näyttelee ja muutamalla uudella biisillä täydennetty soundtrack julkaistaan. Olin ajatellut, että kirjoitan Dionista seuraavan kerran vasta syksyllä. 

Leffassa soi 11 soundtrackin biisiä, jotka täydentää kerrontaa. 

Hesari ei leffasta tykännyt, joten varmaankin kansa taas tietää enemmän mikä on hyvää. 

 

 


 

 

 

Uudet biisit ovat Love Again, I'll Be, Waiting on You, Love of My Life, sekä The Gift. 


Love Again on biisi, jota olen viime viikot kuunnellut. Se soi päässä erityisesti Love Again hokeman osalta. 


I'll Be julkaistiin viikko sitten ja sekin on taattua laatua. En myöskään muista aiemmin kuulleeni kappaletta, jossa mainittaisiin messenger. Biisissä sanotaan: "You are an angel
And I wanna be your messenger". 

Tästäkin on muodostunut itselleni tärkeä biisi. 


Waiting on You tuo mieleeni jostain syystä Dusty Springfieldin ja hänen aikansa tavan tuottaa musiikkia käyttämällä orkestereita ja Sppringfield tuo muutoin mieleen kevään 2003. Viikonloput, kun kuunneltiin Groove FM kanavaa ja sieltä tuli kaikenlaista ja myös tota Dustya. Istun, kuuntelen musaa ja sitä kuinka toinen ihminen kirjoittaa tietokoneella. Varmaankin viestejä joillekin naisille. Ei minulle, koska minähän olen jo paikalla ja minulta on saatu stä mitä on haluttu milloinkin ja silloinkin. Siinä oon ja tuskailen sitä, etten voi sillä hetkellä kirjoittaa. Se oli jännää aikaa olla olemassa. Sähköpostitse kyllä keskusteltiin joka päivä ja tultiin toimeen. Livenä en osannut olla. Olin vaan hiljaa ja tein mitä tein. Sängyssä ja sähköposteissa asiat toimi, kaikki toimi, mut livenä puhuminen ei mun osalta. Meijän viimenen kohtaaminen oli loppu vuodesta 2007 ja silloin mä puhuin ja olin ns. normaalisti. Ja missä mä ja me oltaiskaan jos oliskin nähty pian uuestaan? Ja alotettu puhtaalta pöydältä kaikki. Sehän olis sopinut muutenkin kaikkeen, koska seuraavana vuonna eli 2008 tuli kymmenen vuotta kaiken alkamisesta. Tosin mä en olis tässä tällaisena tänään kirjottamassa tätä jos asiat olis lähtenyt silloin 2007 menemään toisin. Miksei ne menny? Noh. Nautin omasta vapaudesta ja siitä, ettei patriarkaalinen yhteisö päätä minkälainen olen tai minkälainen minun tulisi olla. Ja sitäpaitsi olisin luultavasti kuollut aika pian, koska ei mun fysiikalla tehä kymmentä lasta ja toisekseen terveys, etenkin mielen olis mennyt. Joku voi miettii, että eikö se muka jo oo menny ajat sitten. Mitä kysyjille vastaisin? Näillä mennään!  



Love of My Life on tietysti oivallinen biisi heti tällasen jäläkeen, mutta se tuleekin soundtrackilla seuraavaksi. Se muistuttaa pianon pimpsutuksineen ja muutenkin valtavasti vuoden 2019 Courage levyn nimibiisii. Tää on tosi hieno kappale, jolla Dion pääsee oikeuksiinsa. 


Mietin sitä onkohan nuo vanhemmat biisit äänitetty uuestaan vai onko otettu vanhoilta äänityksiltä. Ainakin esim. Spotifyssä ja Youtubessa ne näkyy ikäänkuin uusina lisäyksinä. 

Vaikka ei kait se niin outoa ole. Aikoinaan kuunneltiin Fun Factoryn Their Greatest Hits-kokoelmaa cd-levyltä ja siitä kuulemma kuuli biiseistä ne, jotka oli otettu Nonstop! The Albumilta, koska biisien lopusta kuuli ehkä hieman seuraavaa. En ollut itse kiinnittänyt asiaan huomiota, koska en nyt vaan osaa kuunnella musaa silleen, koska en ymmärrä musan teosta mittään. 



The Gift on biisi, josta tulee vahvasti mieleen Jennifer Lopez. Tää on niin latinovaikutteinen biisi, että vois hyvin olla jollain aivan täysin eri albumilla. 


Annan kolme tähteä. Isolla rahalla tehtyä voimamusaa! 



Céline Dion: Love Again (Soundtrack from the Motion Picture) 


℗ Compilation (P) 2023 Sony Music Entertainment Canada Inc.

 

Spotify



Biisilista: 


1. Love Again (From the Motion Picture Soundtrack) 

2. I’ll Be 

3. Waiting On You 

4. Love of My Life 

5. The Gift 

6. It’s All Coming Back To Me Now 

7. Orpheus and Eurydice (Score From “Love Again”)(Keegan Dewitt 

8. All By Myself 

9. Where Does My Heart Beat Now 

10. Celine Wisdom (Score From “Love Again”)(Keegan Dewitt) 

11. A New Day Has Come 

12. Courage 

13. That’s the Way It is 

14. Love Takes Courage (Score From “Love Again”)(Keegan Dewitt)

lauantai 29. huhtikuuta 2023

Viimeinen taistelu: Kolme vuotta Kuplivassa maailmassani

Jaahas! Tasan kolme vuotta sitten käynnistyi Kupliva maailmani tai pitäiskö sanoa, että alkoi pyöriä. Maailma ympärillämme on mullistunut täysin ja maailman kuplivuudelle on yhä tilausta. 

 

Viimeseen vuoteen mahtui merkittäviä asioita kun blogi sai uuden oman verkkotunnuksen yhteistyössä Zonerin kanssa ja viralliseksi osoitteeksi tuli 

 

https://www.kuplivamaailmani.pink/ 



Blogi sai myös virallisen sähköpostin yhteistyössä jälleen Zoner. 


Kiitoksia näistä! 



Kirjoja on arvioitu taas vuoden mittaan ja sama meno jatkuu. Kiitos kaikille arvostelukappaleita lähettäneille kustantamoille. 


Olen myös koettanut mekastaa äänikirjoihin liittyvistä epäkohdista ja myös lukemisen tasa-arvoisuudesta. Meitä jotka ei ole koskaan ainuttakaan paperista kirjaa voineet lukea syystä, toisesta tai kolmannesta. Niin kustantajat, kirjakaupat ja äänikirjapalvelut ei nää meitä aitoina lukijoina. Sen huomaa esim. Siitä ettei ennakko lukukappaleet ole yleensä muita kuin painettuja kirjoja ja Kirjamessuille ja muihin tapahtumiin pyydetään puhumaan ihmisiä, jotka eivät tosi asiassa tarvitse äänikirjaa mihinkään ja suhtautuvat äänikirjoihin ikäänkuin jonkinlaisena viihdekäyttönä ja itkevät sitä kun lukija ei miellytä niin onneksi on se painetun kirjan lukemisen mahdollisuus ja kitisevät kanssa siitä, että vain tietyt kirjat sopivat äänikirjoiksi ja kuinka ikävää on, ettei äänikirjaan voi tehä merkintöjä ja ettei kirjassa voi äänikirjaa kuunnellessa liikkua, vaikka todellisuudessahan äänikirjapalvelujen soittimissa siis soitin näkymässä eli siinä missä näkyy kirjan nimi, jota parhaillaan kuuntelet ja missä luvussa oot, ja voit säätää nopeutta yms. Niin siinä kyllä on eteenpäin ja taaksepäin kelaamisen painikkeet. 

Voiko olla muka niin, ettei porukka ole huomannut näitä tuiki tarpeellisia ja äärimmäisen käteviä toimintoja? 


Jos kirjasta ei tehdä äänikirjaa tai edes e-kirjaa niin se tarkottaa sitä, etten voi silloin lukea sitä. Lukija siis äänikirjan lukija on toissijainen asia. On aivan sama kuka sitä lukee, koska tarina on tärkein! 


Mitäpä muuten luulette; jos en olisi lukenut kirjoja laisinkaan niin kykenisinkö kirjottaan tätä blogia? Jos siis mielestäsi tässä näkyy lukeneisuuteni? Vai ootko yhä edelleen sitä mieltä, että en ole mielestäsi lukenut mitään, koska kirjat eivät välity aivoihini silmillä lukemalla? 


Nämä on vaan ns. retorisia kysymyksiä, joihin en odota vastausta. Kehotan vain miettimään näitäkin asioita ennenkuin huudat, että vaan paperista luettuna lukeminen on OIKEIN JA HYVÄKSYTTÄVÄÄ! 



Parasta mitä blogillani olen saanut aikaan on se, että olen löytänyt samasta musiikista tykkääviä ihmisotuksia ja suosikki bändini tunnistaa mut keikoilla. 


Aino & Hajonneet on se bändi. On ollut ilo levittää heidän aina niin voimaannuttavaa musaa!!! 

Taitaa olla niin, että Toffeekölli löysi bändin Kuplivasta maailmasta. 

 

Nyt oon saanut sen mitä en joskus nuorempana saanut. Silloin mun rakastamille bändeille naureskeltiin ja mun kuuntelemia genrejä mitätöitiin. Nyt tulen kuulluksi ja hyväksytyksi! 

 

 

Tekstin otsikko on edelleen Nora Robertsilta ja yhä on tuo sarja nimeltään Valitun aikakirjat lukematta. 

Ensi vuoden postaukseen, joudun kehittelemään otsikon jostain muusta kirjasarjasta, koska Robertsin osalta vuosipäiväpostausten otsikointi päättyy.


Nyt toistan itseäni. Tämä teksti oli hieman erillaisena jo vuosi sitten. 



"Kupliva maailmani on ollut olemassa nyt kolmen vuoden verran. Kiitos Läheiselle ideasta sekä etenkin nimestä. Kiitos myös Jokaiselle joka on tavalla tai toisella auttanut sivun ulkoasun tai kuvien kanssa. Kiitos myös niistä Lukuisista Arvostelukappaleista kustantamoille ja muille tahoille, joilta olen esim. saanut kuvien käyttöoikeudet ja myös varsinaisia kuvia olen saanut pyytämällä, koska sivustoilla vaikka kuvat olisi merkattu jonkinlaisella tekstillä niin en voi tietää mitä kuvassa on yms."


En ole blogilla tienannut vielä tuhansia eurosia, mut sekin päivä tulloo!

Kiitos kuluneesta ja Hyvää Vappua Kaikille!

perjantai 17. helmikuuta 2023

Aino & Hajonneet: Kuluneita kaikuja


 

 

 

 

Kupliva maailmani pyörii sittenkin!  

Tauosta tulikin aiottua pidempi kun tammikuussa oli oikeita töitä vaihteeksi ja koskapa syksyllä minut valittiin valtuustoon niin on ollut kiire, joten blogille ei ole jäänyt aikaa, mutta tästä tää taas lähtee pyörimään. 



Parempaa aloituspostausta tälle vuodelle ei voisikaan olla kuin suosikki bändin uusi levy! 

 

Kiitos kansikuvasta ja käyttöluvasta! 

 

Tässä juttua levystä ja sitten meitsin ajatuksia. 

Teksti on täältä


Lokakuussa oltiin keikalla ja se kuinka upeaa se oli on nähtävissä vaikkapa mun henkilökohtaisessa Instagramissa.


Punkpop ja voimarock -yhtye Aino & Hajoneet ei ole jäänyt lepäämään vuonna 2021 ilmestyneen debyyttialbuminsa Hullui Unelmii jälkeen, vaan marssi määrätietoisesti studioon jo viime keväänä nauhoittamaan kakkosalbumiaan. Kovan keikkailun rutinoima bändi sai uuden levynsä miksaukset kuntoon kesän aikana ja nyt on aika tarjota esimakua ensi helmikuussa ilmestyvältä Kuluneita kaikuja täyspitkältä.
Perjantaina ilmestyvä uusi Aino-single Tänään täällä on bändin mukaan energisesti ja suoraviivaisesti kulkeva biisi haudatuista haaveista ja unohtuneista unelmista, missä maalataan kaurismäkeläistä maailmankuvaa sähkökitaroilla.  Yhtyeen pääasiallinen säveltäjä ja kitaristi Petri Sinkkonen kertoo, että kappale kertoo yksinäisyydestä ja siitä hetkestä, kun tajuaa, että lopulta on ”itsestä kiinni, haluaako ja jaksaako sieltä köysistä vielä pyristellä irti”. Laulaja Aino Laakso on samaa mieltä Sinkkosen kanssa, mutta haluaa painottaa sitä, että itselleen kannattaa olla myös armollinen.
-”Vaikka koenkin, että on hyvä yrittää keskittyä juuri tähän hetkeen, niin menneisyyttä kannata vaan sivuuttaa ja unohtaa, sieltä on hyvä ottaa oppia. Tässä biisissä yks kulma on myös se, että on ihan ok olla joskus paskana”.
Helmikuun puolessa välissä ilmestyvän Kuluneita kaikuja ensimmäiset biisit syntyivät jo debyyttialbumin julkaisun aikoihin. Debyyttilevyn ollessa nopea ja kaunistelematon rykäisy, uudella albumilla energia ja suoruus ovat saaneet rinnalle hieman monisävyisempiä värejä. Särmien terät ovat edelleen kuultavissa, perinteisen suomipunkin ja -rockin kummitellessa taustalla on kuitenkin otettu hieman leveämpää pensseliä käteen niin sävellystyössä, soundivalinnoissa kuin tuotannossakin.
-”Materiaalin runsaus aiheutti ehkä snadisti päänvaivaa jossain kohti matkaa, oli tavallaan monta polkua, minne tää levy olis voinut lähteä. Meillä on ihan järkyttävän erilaisia musiikillisia vaikutteita ja diggailun kohteita keskenämme, ja nyt ehkä annettiin niiden vaan tulla läpi ihan vapaasti. Vaikka välillä teksteissä käydään aika tummissakin vesissä, niin ne ovat asioita, joita me myös haluamme tuoda esille - ja joita meidän mielestä ihmisten olis hyvä joskus kelailla. Mielenterveys, päihteet, koulukiusaaminen - esimerkiksi - on aiheita, joihin vielä nykyäänkin liittyy tiettyä stigmaa ja joista liian helpolla vaietaan”, kaksikko valottaa levyn musiikillista ja sanoituksellista tematiikkaa.

 

 

Aino & Hajonneet - Kuluneita kaikuja 

 

© 2023 Svart Records

 

 

Spotify 

 

 

Biisilista: 

 

 

1. Tänään täällä 


Oon kuunnellut tätä valtavasti. Tai pitäisikö sanoa tätäkin. 

Biisissä mainitaan eilisen olevan parasta. 

Se sopii tähän hetkeen, koska läheiselläni on merkkipäivä ja ite mietin kun vastaava päivä oli itsellä vuonna 2005. 

Se osui arkipäivään ja juomana oli kahvia ja seurana siinä hetkessä läheisinäni pitämiäni ihmisiä. En ees muista tarkkaan ketä kaikkia, paitsi tietysti se blogissa jo aiemmin mainittu O. Istuttiin mun ensimmäisen  kodin keittiössä ja elämä oli niin täynnä tunteita ja uskoa tulevaan vai mihin mahtoi olla? 

Onneksi saan olla tänään tällanen ja täällä tai missä ikinä. Vaikeista asioista pääsee eteenpäin, yleensä. 


2. Jos sä kuoletkin nuorena


Mietin, että joku vähän vastaavan niminen kappale on joskus ollut Uuden Musiikin kilpailussa. Tai ei ehkä kilpailussa vaan siellä ollut artisti julkaisi albumin tai biisin vähän vastaavalla nimellä. 

Tässä tällä kertaa kyseessä olevassa biisissä mietitään mitä mä sit teen jos sä kuolet nuorena? 

Nuoruus haihtuu. Meitsi täyttää parin vuoden päästä niin paljon, että sit ei kait enää voi puhua nuoruudesta. Tai ei kait siitä oo voinut puhua muutenkaan mun kohdallani enää vuosiin.. 

Biisi on menevä ja toimii aivan taatusti keikoilla! 


3. Rakkaus on murhaa


Tää on huippu! 

Rakkauden lisäksi biisissä mainitaan Usko ja Toivo. Usko tekee enkelin ja Toivo paleltuu kuoliaaksi talvipakkaseen. 

Usko, Toivo, Rakkaus ja suurin niistä on... 

Kesällä 2000 pääsin ripille ja leiriltä muistan kun luettiin tuota kohtaa siitä eräästä kirjasta. 

Tää on julkaistu muuten myös singlenä. 


4. Pinnan alle


Tääkin on sinkkubiisi ja soi repeatilla julkaisun jälkeen kodissani vaikka kuinka kauan. 

Tässä sanotaan, että "Jos se ois musta kii painuisin täältä helvettiin. Se mitä meist on jäljellä pinnan alle jää." 



Jos tämä olisi julkaistu vaikkapa vuonna 2004 tai 2003. Niin olisin siinä elämän tilanteessa kuunnellut tätä jatkuvasti. 

Halusin niin valtavasti pois lapsuusmaisemista ja pääsin. 


Tää biisi sopii myös nykyiseen elämääni, koska vaikka se päällisin puolin on ok. Niin kannan muiden ihmisten tapaan menneisyyden painolastia ja eniten sitä, että olen lakannut olemasta esim. O:lle ja muutamille muille. Pinnan alla palaa! Onko mitään pahempaa kuin että sinulle läheinen ihminen on kuin ei olisi koskaan tuntenutkaan sua? 

 

5. Kesä 


Autoilubiisi, jossa voi aistia kesän ja ikuisuuden tässä hetkessä. 

En ole kesäihminen, mutta tämän soidessa voisin vaikka olla. 


6. Juoksuhiekkaa


Tää toimii varmasti hyvin keikalla. 


7. Aika haihtuu pois


Synkkä lyriikka, mutta silti toiveikas. Soittamisen iloa!

 

8. La-la-laa

 

Punk! En osaa sanoa tästä enempää.

 

9. Tuhat vuotta myöhemmin

 

Tässä biisissä haikaillaan menneisiin. Toiset ajattelee, että minä en muuta tee. Sanoituksessa mainitaan Berliini ja koska sanoitus sai mut taas ajattelemaan asioita niin on aivan pakko laittaa linkki erääseen Berliini aiheiseen kappaleeseen, joka tuo valtavasti mieleen. Se biisi löytyy tästä.

 

10. Mitä ne haluaa?! 


Helvetin Hyvä ja Asennebiisi! En voi avata lyriikan omakohtaisuutta julkisesti enempää. 


11. Sairaan kaunis maailma


Tulee mieleen se leffa. Katottiin se joskus 90-luvun lopulla yhdessä läheisen kanssa. Silloin se mitä leffassa oli oli niin kaukaista. Päihteitä riittää ja aina vain uusia käyttäjiä niille, jonka tiiän nykyään varsin hyvin.


12. Vilma Tuulia 


Upea päätös levylle. Lyriikka on kuin omasta elämästäni. Erityisesti tämä: "Sä mietitkö koskaan miltä prinsessoista mahtaa tuntua kun ne on 13 ja ensirakkaus saa koko maailman paikoiltaan?" 

Terveisiä O:lle!



5 tähteä levylle taas kuin edellisellekin! 

Albumista kuulee soittamisen riemun, punkkia ja rockin räimettä! Lyriikoista löydän omakohtaisuutta niin paljon, että se on vaan niin Ihana Asia! 


Kiitos tästä musiikkielämyksestä ja kokemuksesta! 


Illalla keikalla!

Annina Holmberg: Amor, onnenhevonen

            Annina Holmberg - Amor, onnenhevonen    Saga Egmont FI 2024 ISBN 9788727086217 E-kirjan sivumäärä 116   Heppatyttö Liian tarinan...