Céline Dion: Love Again (Soundtrack from the Motion Picture)

 

 

 

 

 

 

 

Voi änkeröinen! Ajattelin kun luin tulevasta elokuvasta, jossa Céline näyttelee ja muutamalla uudella biisillä täydennetty soundtrack julkaistaan. Olin ajatellut, että kirjoitan Dionista seuraavan kerran vasta syksyllä. 

Leffassa soi 11 soundtrackin biisiä, jotka täydentää kerrontaa. 

Hesari ei leffasta tykännyt, joten varmaankin kansa taas tietää enemmän mikä on hyvää. 

 

 

 

 

 

Uudet biisit ovat Love Again, I'll Be, Waiting on You, Love of My Life, sekä The Gift. 

Love Again on biisi, jota olen viime viikot kuunnellut. Se soi päässä erityisesti Love Again hokeman osalta. 

I'll Be julkaistiin viikko sitten ja sekin on taattua laatua. En myöskään muista aiemmin kuulleeni kappaletta, jossa mainittaisiin messenger. Biisissä sanotaan: "You are an angel
And I wanna be your messenger". 

Tästäkin on muodostunut itselleni tärkeä biisi. 

Waiting on You tuo mieleeni jostain syystä Dusty Springfieldin ja hänen aikansa tavan tuottaa musiikkia käyttämällä orkestereita ja Sppringfield tuo muutoin mieleen kevään 2003. Viikonloput, kun kuunneltiin Groove FM kanavaa ja sieltä tuli kaikenlaista ja myös tota Dustya. Istun, kuuntelen musaa ja sitä kuinka toinen ihminen kirjoittaa tietokoneella. Varmaankin viestejä joillekin naisille. Ei minulle, koska minähän olen jo paikalla ja minulta on saatu stä mitä on haluttu milloinkin ja silloinkin. Siinä oon ja tuskailen sitä, etten voi sillä hetkellä kirjoittaa. Se oli jännää aikaa olla olemassa. Sähköpostitse kyllä keskusteltiin joka päivä ja tultiin toimeen. Livenä en osannut olla. Olin vaan hiljaa ja tein mitä tein. Sängyssä ja sähköposteissa asiat toimi, kaikki toimi, mut livenä puhuminen ei mun osalta. Meijän viimenen kohtaaminen oli loppu vuodesta 2007 ja silloin mä puhuin ja olin ns. normaalisti. Ja missä mä ja me oltaiskaan jos oliskin nähty pian uuestaan? Ja alotettu puhtaalta pöydältä kaikki. Sehän olis sopinut muutenkin kaikkeen, koska seuraavana vuonna eli 2008 tuli kymmenen vuotta kaiken alkamisesta. Tosin mä en olis tässä tällaisena tänään kirjottamassa tätä jos asiat olis lähtenyt silloin 2007 menemään toisin. Miksei ne menny? Noh. Nautin omasta vapaudesta ja siitä, ettei patriarkaalinen yhteisö päätä minkälainen olen tai minkälainen minun tulisi olla. Ja sitäpaitsi olisin luultavasti kuollut aika pian, koska ei mun fysiikalla tehä kymmentä lasta ja toisekseen terveys, etenkin mielen olis mennyt. Joku voi miettii, että eikö se muka jo oo menny ajat sitten. Mitä kysyjille vastaisin? Näillä mennään!  

Love of My Life on tietysti oivallinen biisi heti tällasen jäläkeen, mutta se tuleekin soundtrackilla seuraavaksi. Se muistuttaa pianon pimpsutuksineen ja muutenkin valtavasti vuoden 2019 Courage levyn nimibiisii. Tää on tosi hieno kappale, jolla Dion pääsee oikeuksiinsa. 

Mietin sitä onkohan nuo vanhemmat biisit äänitetty uuestaan vai onko otettu vanhoilta äänityksiltä. Ainakin esim. Spotifyssä ja Youtubessa ne näkyy ikäänkuin uusina lisäyksinä. 

Vaikka ei kait se niin outoa ole. Aikoinaan kuunneltiin Fun Factoryn Their Greatest Hits-kokoelmaa cd-levyltä ja siitä kuulemma kuuli biiseistä ne, jotka oli otettu Nonstop! The Albumilta, koska biisien lopusta kuuli ehkä hieman seuraavaa. En ollut itse kiinnittänyt asiaan huomiota, koska en nyt vaan osaa kuunnella musaa silleen, koska en ymmärrä musan teosta mittään. 

The Gift on biisi, josta tulee vahvasti mieleen Jennifer Lopez. Tää on niin latinovaikutteinen biisi, että vois hyvin olla jollain aivan täysin eri albumilla. 

Annan kolme tähteä. Isolla rahalla tehtyä voimamusaa! 

Céline Dion: Love Again (Soundtrack from the Motion Picture) 

℗ Compilation (P) 2023 Sony Music Entertainment Canada Inc.

 

Spotify

Biisilista: 

1. Love Again (From the Motion Picture Soundtrack) 

2. I’ll Be 

3. Waiting On You 

4. Love of My Life 

5. The Gift 

6. It’s All Coming Back To Me Now 

7. Orpheus and Eurydice (Score From “Love Again”)(Keegan Dewitt 

8. All By Myself 

9. Where Does My Heart Beat Now 

10. Celine Wisdom (Score From “Love Again”)(Keegan Dewitt) 

11. A New Day Has Come 

12. Courage 

13. That’s the Way It is 

14. Love Takes Courage (Score From “Love Again”)(Keegan Dewitt)

Viimeinen taistelu: Kolme vuotta Kuplivassa maailmassani

Jaahas! Tasan kolme vuotta sitten käynnistyi Kupliva maailmani tai pitäiskö sanoa, että alkoi pyöriä. Maailma ympärillämme on mullistunut täysin ja maailman kuplivuudelle on yhä tilausta. 

 

Viimeseen vuoteen mahtui merkittäviä asioita kun blogi sai uuden oman verkkotunnuksen yhteistyössä Zonerin kanssa ja viralliseksi osoitteeksi tuli 

 

https://www.kuplivamaailmani.pink/ 

Blogi sai myös virallisen sähköpostin yhteistyössä jälleen Zoner. 

Kiitoksia näistä! 

Kirjoja on arvioitu taas vuoden mittaan ja sama meno jatkuu. Kiitos kaikille arvostelukappaleita lähettäneille kustantamoille. 

Olen myös koettanut mekastaa äänikirjoihin liittyvistä epäkohdista ja myös lukemisen tasa-arvoisuudesta. Meitä jotka ei ole koskaan ainuttakaan paperista kirjaa voineet lukea syystä, toisesta tai kolmannesta. Niin kustantajat, kirjakaupat ja äänikirjapalvelut ei nää meitä aitoina lukijoina. Sen huomaa esim. Siitä ettei ennakko lukukappaleet ole yleensä muita kuin painettuja kirjoja ja Kirjamessuille ja muihin tapahtumiin pyydetään puhumaan ihmisiä, jotka eivät tosi asiassa tarvitse äänikirjaa mihinkään ja suhtautuvat äänikirjoihin ikäänkuin jonkinlaisena viihdekäyttönä ja itkevät sitä kun lukija ei miellytä niin onneksi on se painetun kirjan lukemisen mahdollisuus ja kitisevät kanssa siitä, että vain tietyt kirjat sopivat äänikirjoiksi ja kuinka ikävää on, ettei äänikirjaan voi tehä merkintöjä ja ettei kirjassa voi äänikirjaa kuunnellessa liikkua, vaikka todellisuudessahan äänikirjapalvelujen soittimissa siis soitin näkymässä eli siinä missä näkyy kirjan nimi, jota parhaillaan kuuntelet ja missä luvussa oot, ja voit säätää nopeutta yms. Niin siinä kyllä on eteenpäin ja taaksepäin kelaamisen painikkeet. 

Voiko olla muka niin, ettei porukka ole huomannut näitä tuiki tarpeellisia ja äärimmäisen käteviä toimintoja? 

Jos kirjasta ei tehdä äänikirjaa tai edes e-kirjaa niin se tarkottaa sitä, etten voi silloin lukea sitä. Lukija siis äänikirjan lukija on toissijainen asia. On aivan sama kuka sitä lukee, koska tarina on tärkein! 

Mitäpä muuten luulette; jos en olisi lukenut kirjoja laisinkaan niin kykenisinkö kirjottaan tätä blogia? Jos siis mielestäsi tässä näkyy lukeneisuuteni? Vai ootko yhä edelleen sitä mieltä, että en ole mielestäsi lukenut mitään, koska kirjat eivät välity aivoihini silmillä lukemalla? 

Nämä on vaan ns. retorisia kysymyksiä, joihin en odota vastausta. Kehotan vain miettimään näitäkin asioita ennenkuin huudat, että vaan paperista luettuna lukeminen on OIKEIN JA HYVÄKSYTTÄVÄÄ! 

Parasta mitä blogillani olen saanut aikaan on se, että olen löytänyt samasta musiikista tykkääviä ihmisotuksia ja suosikki bändini tunnistaa mut keikoilla. 

Aino & Hajonneet on se bändi. On ollut ilo levittää heidän aina niin voimaannuttavaa musaa!!! 

Taitaa olla niin, että Toffeekölli löysi bändin Kuplivasta maailmasta. 

 

Nyt oon saanut sen mitä en joskus nuorempana saanut. Silloin mun rakastamille bändeille naureskeltiin ja mun kuuntelemia genrejä mitätöitiin. Nyt tulen kuulluksi ja hyväksytyksi! 

 

 

Tekstin otsikko on edelleen Nora Robertsilta ja yhä on tuo sarja nimeltään Valitun aikakirjat lukematta. 

Ensi vuoden postaukseen, joudun kehittelemään otsikon jostain muusta kirjasarjasta, koska Robertsin osalta vuosipäiväpostausten otsikointi päättyy.

Nyt toistan itseäni. Tämä teksti oli hieman erillaisena jo vuosi sitten. 

"Kupliva maailmani on ollut olemassa nyt kolmen vuoden verran. Kiitos Läheiselle ideasta sekä etenkin nimestä. Kiitos myös Jokaiselle joka on tavalla tai toisella auttanut sivun ulkoasun tai kuvien kanssa. Kiitos myös niistä Lukuisista Arvostelukappaleista kustantamoille ja muille tahoille, joilta olen esim. saanut kuvien käyttöoikeudet ja myös varsinaisia kuvia olen saanut pyytämällä, koska sivustoilla vaikka kuvat olisi merkattu jonkinlaisella tekstillä niin en voi tietää mitä kuvassa on yms."


En ole blogilla tienannut vielä tuhansia eurosia, mut sekin päivä tulloo!

Kiitos kuluneesta ja Hyvää Vappua Kaikille!

Aino & Hajonneet: Kuluneita kaikuja

 

 

 

 

Kupliva maailmani pyörii sittenkin!  

Tauosta tulikin aiottua pidempi kun tammikuussa oli oikeita töitä vaihteeksi ja koskapa syksyllä minut valittiin valtuustoon niin on ollut kiire, joten blogille ei ole jäänyt aikaa, mutta tästä tää taas lähtee pyörimään. 

Parempaa aloituspostausta tälle vuodelle ei voisikaan olla kuin suosikki bändin uusi levy! 

 

Kiitos kansikuvasta ja käyttöluvasta! 

 

Tässä juttua levystä ja sitten meitsin ajatuksia. 

Teksti on täältä. 

Lokakuussa oltiin keikalla ja se kuinka upeaa se oli on nähtävissä vaikkapa mun henkilökohtaisessa Instagramissa.

Punkpop ja voimarock -yhtye Aino & Hajoneet ei ole jäänyt lepäämään vuonna 2021 ilmestyneen debyyttialbuminsa Hullui Unelmii jälkeen, vaan marssi määrätietoisesti studioon jo viime keväänä nauhoittamaan kakkosalbumiaan. Kovan keikkailun rutinoima bändi sai uuden levynsä miksaukset kuntoon kesän aikana ja nyt on aika tarjota esimakua ensi helmikuussa ilmestyvältä Kuluneita kaikuja täyspitkältä.
Perjantaina ilmestyvä uusi Aino-single Tänään täällä on bändin mukaan energisesti ja suoraviivaisesti kulkeva biisi haudatuista haaveista ja unohtuneista unelmista, missä maalataan kaurismäkeläistä maailmankuvaa sähkökitaroilla.  Yhtyeen pääasiallinen säveltäjä ja kitaristi Petri Sinkkonen kertoo, että kappale kertoo yksinäisyydestä ja siitä hetkestä, kun tajuaa, että lopulta on ”itsestä kiinni, haluaako ja jaksaako sieltä köysistä vielä pyristellä irti”. Laulaja Aino Laakso on samaa mieltä Sinkkosen kanssa, mutta haluaa painottaa sitä, että itselleen kannattaa olla myös armollinen.
-”Vaikka koenkin, että on hyvä yrittää keskittyä juuri tähän hetkeen, niin menneisyyttä kannata vaan sivuuttaa ja unohtaa, sieltä on hyvä ottaa oppia. Tässä biisissä yks kulma on myös se, että on ihan ok olla joskus paskana”.
Helmikuun puolessa välissä ilmestyvän Kuluneita kaikuja ensimmäiset biisit syntyivät jo debyyttialbumin julkaisun aikoihin. Debyyttilevyn ollessa nopea ja kaunistelematon rykäisy, uudella albumilla energia ja suoruus ovat saaneet rinnalle hieman monisävyisempiä värejä. Särmien terät ovat edelleen kuultavissa, perinteisen suomipunkin ja -rockin kummitellessa taustalla on kuitenkin otettu hieman leveämpää pensseliä käteen niin sävellystyössä, soundivalinnoissa kuin tuotannossakin.
-”Materiaalin runsaus aiheutti ehkä snadisti päänvaivaa jossain kohti matkaa, oli tavallaan monta polkua, minne tää levy olis voinut lähteä. Meillä on ihan järkyttävän erilaisia musiikillisia vaikutteita ja diggailun kohteita keskenämme, ja nyt ehkä annettiin niiden vaan tulla läpi ihan vapaasti. Vaikka välillä teksteissä käydään aika tummissakin vesissä, niin ne ovat asioita, joita me myös haluamme tuoda esille - ja joita meidän mielestä ihmisten olis hyvä joskus kelailla. Mielenterveys, päihteet, koulukiusaaminen - esimerkiksi - on aiheita, joihin vielä nykyäänkin liittyy tiettyä stigmaa ja joista liian helpolla vaietaan”, kaksikko valottaa levyn musiikillista ja sanoituksellista tematiikkaa.

 

 

Aino & Hajonneet - Kuluneita kaikuja 

 

© 2023 Svart Records

 

 

Spotify 

 

 

Biisilista: 

 

 

1. Tänään täällä 

Oon kuunnellut tätä valtavasti. Tai pitäisikö sanoa tätäkin. 

Biisissä mainitaan eilisen olevan parasta. 

Se sopii tähän hetkeen, koska läheiselläni on merkkipäivä ja ite mietin kun vastaava päivä oli itsellä vuonna 2005. 

Se osui arkipäivään ja juomana oli kahvia ja seurana siinä hetkessä läheisinäni pitämiäni ihmisiä. En ees muista tarkkaan ketä kaikkia, paitsi tietysti se blogissa jo aiemmin mainittu O. Istuttiin mun ensimmäisen  kodin keittiössä ja elämä oli niin täynnä tunteita ja uskoa tulevaan vai mihin mahtoi olla? 

Onneksi saan olla tänään tällanen ja täällä tai missä ikinä. Vaikeista asioista pääsee eteenpäin, yleensä. 

2. Jos sä kuoletkin nuorena

Mietin, että joku vähän vastaavan niminen kappale on joskus ollut Uuden Musiikin kilpailussa. Tai ei ehkä kilpailussa vaan siellä ollut artisti julkaisi albumin tai biisin vähän vastaavalla nimellä. 

Tässä tällä kertaa kyseessä olevassa biisissä mietitään mitä mä sit teen jos sä kuolet nuorena? 

Nuoruus haihtuu. Meitsi täyttää parin vuoden päästä niin paljon, että sit ei kait enää voi puhua nuoruudesta. Tai ei kait siitä oo voinut puhua muutenkaan mun kohdallani enää vuosiin.. 

Biisi on menevä ja toimii aivan taatusti keikoilla! 

3. Rakkaus on murhaa

Tää on huippu! 

Rakkauden lisäksi biisissä mainitaan Usko ja Toivo. Usko tekee enkelin ja Toivo paleltuu kuoliaaksi talvipakkaseen. 

Usko, Toivo, Rakkaus ja suurin niistä on... 

Kesällä 2000 pääsin ripille ja leiriltä muistan kun luettiin tuota kohtaa siitä eräästä kirjasta. 

Tää on julkaistu muuten myös singlenä. 

4. Pinnan alle

Tääkin on sinkkubiisi ja soi repeatilla julkaisun jälkeen kodissani vaikka kuinka kauan. 

Tässä sanotaan, että "Jos se ois musta kii painuisin täältä helvettiin. Se mitä meist on jäljellä pinnan alle jää." 

Jos tämä olisi julkaistu vaikkapa vuonna 2004 tai 2003. Niin olisin siinä elämän tilanteessa kuunnellut tätä jatkuvasti. 

Halusin niin valtavasti pois lapsuusmaisemista ja pääsin. 

Tää biisi sopii myös nykyiseen elämääni, koska vaikka se päällisin puolin on ok. Niin kannan muiden ihmisten tapaan menneisyyden painolastia ja eniten sitä, että olen lakannut olemasta esim. O:lle ja muutamille muille. Pinnan alla palaa! Onko mitään pahempaa kuin että sinulle läheinen ihminen on kuin ei olisi koskaan tuntenutkaan sua? 

 

5. Kesä 

Autoilubiisi, jossa voi aistia kesän ja ikuisuuden tässä hetkessä. 

En ole kesäihminen, mutta tämän soidessa voisin vaikka olla. 

6. Juoksuhiekkaa

Tää toimii varmasti hyvin keikalla. 

7. Aika haihtuu pois

Synkkä lyriikka, mutta silti toiveikas. Soittamisen iloa!

 

8. La-la-laa

 

Punk! En osaa sanoa tästä enempää.

 

9. Tuhat vuotta myöhemmin

 

Tässä biisissä haikaillaan menneisiin. Toiset ajattelee, että minä en muuta tee. Sanoituksessa mainitaan Berliini ja koska sanoitus sai mut taas ajattelemaan asioita niin on aivan pakko laittaa linkki erääseen Berliini aiheiseen kappaleeseen, joka tuo valtavasti mieleen. Se biisi löytyy tästä.

 

10. Mitä ne haluaa?! 

Helvetin Hyvä ja Asennebiisi! En voi avata lyriikan omakohtaisuutta julkisesti enempää. 

11. Sairaan kaunis maailma

Tulee mieleen se leffa. Katottiin se joskus 90-luvun lopulla yhdessä läheisen kanssa. Silloin se mitä leffassa oli oli niin kaukaista. Päihteitä riittää ja aina vain uusia käyttäjiä niille, jonka tiiän nykyään varsin hyvin.

12. Vilma Tuulia 

Upea päätös levylle. Lyriikka on kuin omasta elämästäni. Erityisesti tämä: "Sä mietitkö koskaan miltä prinsessoista mahtaa tuntua kun ne on 13 ja ensirakkaus saa koko maailman paikoiltaan?" 

Terveisiä O:lle!

5 tähteä levylle taas kuin edellisellekin! 

Albumista kuulee soittamisen riemun, punkkia ja rockin räimettä! Lyriikoista löydän omakohtaisuutta niin paljon, että se on vaan niin Ihana Asia! 

Kiitos tästä musiikkielämyksestä ja kokemuksesta! 

Illalla keikalla!