perjantai 25. maaliskuuta 2022

M: Lauluja 1960-luvulta


 

 

 

M: Lauluja 1960-luvulta
Album
SOL-137
Release:
Digital / CD : 25.3.2022
Vinyl LP: 22.4.2022
Solina Records will release the fourth album by M, one of the most interesting creators in Finnish pop music, on March 25, 2022. From the forthcoming album “Lauluja 1960-luvulta” has previously released very beautiful singles “Maailmain”, “Sinun omasi” and “Tanssilaulu”. Along with three previously released albums, M has received rave reviews, the best Finnish album of the year, nominations for the Emma and Teosto awards, and gigs at major domestic festivals. Minja Koski’s aka M`s fourth album is exceptionally a cover album that contains Finnish schlager classics from the 1960s. Tracklist includes songs made famous by Laila Kinnunen, Carola, Anki and Tamara Lund, among others. The singles “Maailmain”, “Sinun omasi” and “Tanssilaulu” have received already an ecstatic reception. The album is produced by Miikka Ahlman. Arranged and played by Minja Koski, Miikka Ahlman, Aleksi Kaufmann, Jussi-Pekka Parviainen and Simo Saukkola.
 

Levy lähtee soimaan tästä.

 

 

 

Viime Juhannuksen Sinun omasi singlen julkaisusta asti mietin tuleeko jatkoa ja tulihan sitä Tanssilaulu ja Maailmain sinkkujen verran ennen levyä. 

Tämä levy on omalla tavallaan tyylillisestikin erityinen. 

Tunnistettava soundimaailma ja kuitenkin artistista tulee esiin uusia puolia. 

Levyn päätösraita on niin riipaiseva ja en tiennyt, että M tulkitsee noin upean kauniisti. 

Mielenkiintoista kuulla livenä nämä laulut. 

Osa lauluista on itselle tuttuja, mutta joukossa myös tuntemattomia, joiden alkuperäisiä versioita en ole koskaan kuullut. 

 

 

Tracklist:


1. Sinun omasi

 

Tätä kuuntelin repeatilla viime Juhannuksena, jotenkin vain niin upea versio kuin on myös biisin syntyyn liittyvä tarina. Siis siihen Tamaran alkuperäiseen.


2. Tähdet meren yllä

 

Kun jokin aika sitten luin levyn biisilistan niin mietin minkälainen versio tämä mahtaa olla ja että kykenenkö kuuntelemaan sitä koskaan. 

Rakastan tämän laulun lyriikkaa erityisesti. 

Joitain vuosia sitten Juhannuksena löysin tästä kappaleesta aivan upean version ja yleensä kesällä juurikin Juhannuksen aikaan kuuntelen tätä.

 

Minjan versio on sanoinkuvaamattoman kaunis ja tiiän, että tulen tätä jatkossa soittamaan paljon. 


3. Maailmain

 

Carolan versio on aivan ihana ja tämä vetää vertoja sille. 

 

Itse tutustuin tähän lauluun kesällä 2004 kun Agnetha Fältskog julkaisi albumin, jossa oli coverbiisejä. En tiennyt niiden olevan versioita vanhoista kappaleista ja sillä levyllä oli tämä englanniksi. 

Olin just muuttanut Tampereelle; kaikki oli uutta ja jännittävää.

Kuuntelin sitä Agnethan levyä valtavasti. 

Osan kesästä vain makasin silloisessa kodissani, en jaksanut nousta, peseytyä yms. Olin psyykkisesti huonossa kunnossa, mutta ei siitä sen enempää. 

Meni vuosia ennenkuin pystyin kuuntelemaan sitä levyä sen kesän jälkeen. 

Tässä se versio; 

 

Agnetha Fältskog - The End of the World


4. Tanssilaulu

 

Tästä tiedän vain tämän version, joten en osaa antaa vertailua. 


5. Valoa Ikkunassa

 

En tiedä mistä johtuu, mutta en voi sietää Laila Kinnusta. Siis hänen ääntään. 

Mietin, että vaatii suurta rohkeutta tehdä omanlaisensa versio näin ikonisesta laulusta näin 2020-luvulla. Pidin.


6. Ne kesäyöt

 

Anki on myös artisti, jota itse en voi sietää. Tiedänkin hänen tuotannosta oikeastaan vain tämän laulun. 

Pakko sanoa, että Minjan versio on parempi! 


7. Kun

 

Tää on täysin vieras. Ei aavistustakaan alkuperäisestä, mutta tälle levylle tällaisena tämä sopi.


8. Niin aikaisin

 

Tämän ja tuon seuraavan raidan kohdalla mietin kuinka paljon on musaa, jota en ole milloinkaan kuullut. Sillä näitä en. 

Upea lyriikka kenen teksti tai tekemä suomennos lieneekään. 


9. Älä kiiruhda 


Kun kuuntelin tätä laulua toiseen kertaan totesin, ettei tätä kannata ainakaan ikinä milloinkaan kuunnella kun istutaan iltaa ja kiitin onneani, että kevään suuret juhlat siis synttärit juhlittiin alta pois jo tuossa aiemmin kun minulla ei vielä ollut tätä laulua. 

Jos nimittäin oltais nyt juhlistamassa niin haluisin kuitenkin soittaa tämän jossain vaiheessa iltaa ja saada muutkin itkemään. 


Annan levylle kolme tähteä. 

Jäin kaipaamaan jotain. 

Huomasin myös kirjoittaneeni levy-yhtiön väärin aiempiin M postauksiin tunnisteisiin. Niissä lukee Solina Recors vaikka pitäs olla tietenkin Solina Records. 

Pahoittelut. 

Tämän tekstin tunnisteissa on sekä oikea, että se aiempi väärä tag. 


Hävettää! Voikohan sitä enää jatkossa blogatakaan?

tiistai 22. maaliskuuta 2022

Anni M. Love: TRIADI


 

 

 

Anni M. Love - TRIADI

 

Great Feelings 2021

ISBN 978-952-94-4643-8
 

E-kirjan sivumäärä 

283

 

Artistisivut 

 

Spotify 

 

Vaiettu aihe: polyamoria – maamme ensimmäinen musiikkiromaani julkaistaan

 

Muusikko-kirjailija Anni M. Love julkaisee Triadi-nimisen romaanin, jonka tarinaan myös täyspitkän tuoreen albumin laulut yhdistyvät. Tämä uudenlainen musiikin ja kirjallisuuden yhdistelmä esiteltiin Tampere-talossa Tampereen kirjaviikoilla viime vuonna. Teos sai osakseen paljon myönteistä ennakkohuomiota niin median kuin yleisönkin osalta.
Nyt julkaistava musiikkiromaani on suomalaisen pienkustantamo Great Feelingsin iso satsaus. Kustantaja Minna Rask kertoo seuraavaa: ”En usko nykyiseen musiikibisneksessä vallalla olevaan tapaan sainata artisteja muutaman sinkun sopimuksella. Artistilla pitää olla laajempi näkemys siitä, mitä hän haluaa sanoa. Uskon edelleen albumin voimaan. Anni vei asian vielä nextille levelille kirjoittamalla kirjan albumin biisien ympärille.”
Albumi on kooste Anni M. Loven taidoista. Hän on säveltänyt, sanoittanut, sovittanut ja tuottanut kaikki levyn kappaleet Eine Kleine Mozart Mixin teemoja lukuunottamatta. Albumilta on ennakkoon julkaistu singleinä Resonoi ja Limerenssi.
Anni M. Love on musiikinopettaja. Hänen musiikkinsa on soinut radiossa, televisiossa ulkomailla, lyhytelokuvassa, konserteissa ja yksityistilaisuuksissa Amerikassa asti. Hän tekee kappaleensa alusta loppuun itse. Nyt julkaistavan albumi kertoo Annin monipuolisuudesta musiikintekijänä, sillä hän on sen myös tuottanut itse.

 

Kirjan esittely: 

 

Juuri kun nelikymppinen pianonsoiton ja laulun opettaja Saana alkaa olla voiton puolella työ-, identiteetti- ja parisuhdekriisien kanssa, uusi lukuvuosi tuo mukanaan polyamorisen työkaverin. Keskustelut hänen kanssaan avaavat Saanalle aivan uuden maailman. Käytyään läpi tunteiden kirjon mustasukkaisuudesta onnen, pelon ja epävarmuuden kautta rakkauteen, Saana päätyy pettämisen tai avioeron sijaan triadi-suhteeseen aviomiehensä ja työkaverinsa kanssa. Saana oivaltaa: ”Kaikkea ei tarvitse saada yhdeltä mieheltä.” Polyamorisen suhteen kuvaamisen lisäksi TRIADI on kirja musiikista. Kirjassa mietitään klassisen ja kevyen musiikin välisen kuilun syitä ja päästään Saanan matkassa kurkistamaan laulujen tekemisen maailmaan. TRIADI on Suomen ensimmäinen soiva romaani. Kirjaan liittyvät 12 laulua on kuunneltavissa suoratoistopalveluista. Laulut voi kuunnella erikseen albumina, kirjan kanssa samaa tahtia edeten tai kirjan voi lukea itsenäisenä teoksena.


Arvostelukappale pyydetty & saatu kustantajalta. Kiitokset!


Törmäsin tähän kirjaan sattumalta netissä ja kiinnostuin välittömästi. 


Luulin olevani hyvinkin perillä kirjamaailman tapahtumista, mutta tämä oli mennyt täysin ohi. 


Pakko tunnustaa, etten ole vielä uskaltautunut kuuntelemaan kirjan ympärille rakennettua musiikkia. 


Pari huomiota itse kirjasta. Osa ongelmaa saattaa olla käyttämässäni tietokoneen ruudunlukuohjelmassa, jonka vuoksi kirjan teksti näytti sellaiselta, että seuraava sivu saattoi alkaa kesken sanan tai kesken lauseen ja joistain sanoista jäi muutamia kirjaimia pois. Lisäksi sivunumeroiden kuuleminen kesken luvun oli tosi rasittavaa. 

En tosiaan tiedä onko vika kirjan taitossa ja rakenteessa vaan vain siinä kuinka kirja minulle ikäänkuin näyttäytyi. 

Lisäksi tekstissä oli kirjoitusvirheitä jonkin verran, mutta koska en omasta mielestäni puhu/kirjoita täydellistä Suomea kieliopillisesti niin en ole oikea ihminen arvioimaan oliko ne virheitä vai vain minun näkemyksiä virheistä. 

Onneksi kirjassa puhuttiin Tamperetta. Jos olisi puhuttu vaikkapa Turkua tai Helsinkiä niin en olisi ymmärtänyt kirjassa käytettyä murretta. 

Siitä ollaan varmasti montaa mieltä voiko murretta kirjassa käyttää vai ei. 

 

 

Kirjassa on pariskunta Saana ja Kalle. Molemmat opettajia. Saana musiikkiopistossa ja Kalle peruskoulussa. 

Heillä on kaksi lasta ja yhteiseloa takana jo pidempään. 

 

Heillä ei ole kuitenkaan ns. yhteistä musiikillista kieltä ja Saana kokee jäävänsä yksin kun ei voi jakaa musiikkimaailmaansa aviomiehensä kanssa. 

Vaikka yhteiselo muutoin sujuu hyvin, vai sujuuko sittenkään? 

 

Saanalle tulee uusi työkaveri Samu, joka täyttää aiemmin koetun musiikillisen tyhjiön. Saana alkaa myös fantasioida Samusta muutoinkin. 

 

Samu kertoo olevansa polyamorinen. 

Saana kertoo aviomiehelleen työkaveriaan kohtaan heränneistä tunteistaan ja yhdessä toteutetaan myös reissu Tampere Jazz Happeningiin. 

Reissu on käänteen tekevä monessakin mielessä kun Saana ja Samu saa yhteistä aikaa yhteisessä hotellihuoneessa. 

Jo hieman ennen jazz viikonloppua on oltu yhdessä myös Tampere Filharmonian konsertissa, jonne Saana ei ole tietenkään koskaan saanut aviomiestään mukaansa. 

Konsertin jälkeen ollaan Näsinneulassa syömässä ja tunteitahan riittää. 

 

Kalle opettelee hyväksyyn sen, että Saana viihtyy niin hyvin Samun kanssa ja antaa lopulta luvan siihen, että heidän välillä saa olla fyysistä läheisyyttä. 

Suostumusta ehkä helpottaa se kun hänellä on itsellä säätöä työkaverinsa kanssa. 

 

Juttu kehittyy tai pitäiskö sanoa, että TRIADI kuvio syvenee. Vietetään iltaa siten, että Saana sekstaa molempien miesten kanssa. Lisäksi tehdään unohtumaton reissu Helsinkiin kolmisin ja koetetaan pitää matalaa profiilia, koska musiikkiopisto sijaitsee sen verran pienellä paikkakunnalla Pirkanmaalla ja halutaan välttää kaikki juorut. 

 

TRIADISTA kerrottu vain muutamalle lähimmälle. Saanan ja Samun lähimmät työkaverit kuin myös osa oppilaista aavistelee jotakin, joka erittäin ikävällä tavalla paljastuu kirjan lopussa. 

 

Kirjassa käytiin läpi valtava tunteiden kirjo vai pitäisikö sanoa skaala kun kerta musiikin parissa ollaan. 

Eräs aivan upea kohtaus tapahtuu musiikkiopistolla flyygelillä. 

 

Kirjassa pohdiskellaan mikä on pettämistä, mikä ei, mikä on sopivaa ja mikä ei, onko avioliiton säännöt niin kiveenhakattu, ettei niitä voisi tilanteiden muuttuessa muuttaa. 

Opin mikä ero on polyamorialla ja polygamisella suhteella. 

 

Itse tulin siihen tulokseen, että nuorille ihmisille olis helpotus jos monisuhteisuudesta puhuttas enemmän ja lisättäis tietoisuutta erilaisista tavoista ja vaihtoehdoista olla ihmissuhteissa. 

 

Laitan tähän yhden kirjassa esiintyneen kappaleen sanat, koska niissä sanoissa olevia asioita olen viime vuodet pyöritellyt omassa päässäni. 

Ihmissuhteet on muutakin kuin seksiä. Jos on samoja kiinnostuksen kohteita ja viihdytään muutenkin yhdessä niin miksei se saisi saada myös fyysistä täyttymystä? 

Kirjassakin tämä tuli ilmi siten, että rakkauden määrä Saanan ja Kallen avioliitossa on vain kasvanut Samun myötä. Saanalla on upea aviomies ja lisäksi vielä toinen kumppani, jonka kanssa voi jakaa niitä musiikkijuttuja, joita aviomiehen kanssa ei ole koskaan voinut. 

 

Nyt se biisi ja jatkan sen jälkeen vielä vähän. 




"Enää en jää huonoon suhteeseen

Äsken vasta tajusin

miten paljon itseeni kadotin

kun vuosii mä olin suhteessa

joka vei sairaan paljon multa voimia

Tänään toisin tekisin

jos mä näillä tiedoilla eläisin

sen kaiken koetun uudestaan

Sietäis en syyttelyitä sulta ollenkaan

Aivan tarkalleen mä muistan

sun sanat, jotka vielä korvissani soi

Laskit harteilleni taakan

kun sanoit ettet ilman mua elää voi

Enää en jää huonoon suhteeseen

enkä toista laita onnestani vastuuseen

Kuuntelen sydämen ääntä

vaikka se sanois mun täytyy lähtee täältä

Jos mä voisin uudelleen

elää olleen, palata menneeseen

en sallis sun mua rajottaa

enkä sun antais itseäni hajottaa

Aivan tarkalleen mä muistan

sun sanat, jotka vielä korvissani soi

Laskit harteilleni taakan

kun sanoit ettet ilman mua elää voi



Enää en jää huonoon suhteeseen

enkä toista laita onnestani vastuuseen

Kuuntelen sydämen ääntä

vaikka se sanois mun täytyy lähtee täältä

Enää en jää onnee oottamaan

enkä luule, että riidat johtaa parempaan

Rakkauden tulee mua kantaa

Ei liikaa ottaa, vaan paljon mulle antaa

Tiedän kyllä et on vaikeaa

lähteä, jos vielä rakastaa

Mutta itseään ei kantsi romuttaa

edes rakkauden nimissä

pelosta, kuinka sä kestät

jos ei olla yhdessä

En oo susta vastuussa viime kädessä

Enää en jää huonoon suhteeseen

enkä toista laita onnestani vastuuseen

Kuuntelen sydämen ääntä

vaikka se sanois mun täytyy lähtee täältä

Enää en jää onnee oottamaan

enkä luule, että riidat johtaa parempaan

Rakkauden tulee mua kantaa

Ei liikaa ottaa, vaan paljon mulle antaa

Enää en jää huonoon suhteeseen

enkä toista laita onnestani vastuuseen

Kuuntelen sydämen ääntä

vaikka se sanois mun täytyy lähtee täältä

Enää en jää onnee oottamaan

enkä luule, että riidat johtaa parempaan

Rakkauden tulee mua kantaa

Ei liikaa ottaa, vaan paljon mulle antaa"



Jos olisin aikoinaan tiennyt, että ihminen voi olla useamman kanssa samaan aikaan yhdessä. Niin olisin heti ensirakkaudessa tätä toteuttanut. Tai siis antanut sen toisen toteuttaa itseään. 

Sillä jos minä olisin tiennyt kaiken tämän mitä tällä elämän kokemuksella tiiän jo vuosia aiemmin. Niin minä olisin välttynyt jätetyksi tulemiselta. 

Nykyäänhän vihaan ihmisiä enempi ja vähempi. Tai siis olen pettynyt niin pahasti, että niiden asioiden kanssa eläminen on tehnyt minusta tämänlaisen kuin nyt oon. 

Kirjasta sain paljon eväitä omaan elämään ja ajatteluun.


Toivoisin niin, että tää kirja olisi julkaistu jo viime vuosituhannella.


Kirjassa tietysti ärsytti musiikkitietämys. Olen itse ollut niin usein tilanteessa, jossa minut heitetään ulkopuolelle kun en voi osallistua musiikkikeskusteluun kun en ymmärrä siitä mitään. Tiiän myös tilanteita, joissa on tarkoituksella puhuttu musiikista juuri niin etten ymmärrä niitä puhuttavia asioita, jotta saadaan omaa etua ja näyttämään asiat siltä, että Annukka ei ole mikään. 


En tiedä kuinka yleistä on tehdä kirja ja julkaista myös albumi siihen liittyen. En ole aiemmin törmännyt tällaiseen. 


Annan kirjalle kolme tähteä. 

Ne tulee tärkeästä ja vähän käsitellystä aiheesta, Pirkanmaalle sijoittumisesta ja tuosta biisistä jonka lyriikat laitoin tähän.

 

 



maanantai 14. maaliskuuta 2022

Lucinda Riley: Italialainen tyttö


 

 

 

 

Lucinda Riley - Italialainen tyttö 

 

Bazar 2022 

 

Englanninkielinen alkuteos The Italian Girl
 

Suomentaja
Hilkka Pekkanen

 

ISBN


9789523761469


E-kirjan sivumäärä
560

 

 

Taianomaisen tarinankertojan sykähdyttävässä romaanissa soi rakkauden aaria
Lucinda Riley kertoo Italialainen tyttö -romaanissaan napolilaistytön kasvusta oopperalavojen säkenöiväksi tähdeksi sekä palavasta rakkaudesta, jonka hehku polttaa kuin tuhat aurinkoa.
Rosanna on vasta lettipäinen pikkutyttö kohdatessaan Roberton, nuoren miehen, joka muuttaa koko hänen elämänsä. Tulevina vuosina heidän kohtalonsa kietoutuvat yhteen paitsi lahjakkaina laulajina maailman metropolien upeimmilla estradeilla myös kulissien takana intohimoisesti toinen toistaan rakastavana parina.
Kerran sytyttyään Rosannan ja Roberton rakkaus kestää kolhut eikä suostu sammumaan, mutta se on samalla niin kaiken nielevää, että muut ihmissuhteet kalpenevat sen rinnalla. Vähitellen Rosannalle kuitenkin paljastuu, että yhteisen onnen tiellä seisoo synkkiä salaisuuksia, joiden varjot lankeavat myös muiden läheisten ja rakkaiden ihmisten elämään.
Lucinda Riley luo ilmiömäisillä tarinankertojan lahjoillaan jälleen sydämeenkäyvän lukuelämyksen, joka vie 1960-luvun hämyisiltä napolilaiskujilta vuosituhannen lopun New Yorkiin, Metropolitanin parrasvaloihin. 


Italialaisen tytön pohjalla on Rileyn aiempi, Lucinda Edmondsin nimellä julkaistu romaani Aria vuodelta 1996. Alkuperäisen romaanin julkaisun aikoihin Riley oli omasta mielestään vasta tarinankertoja, ei kirjailija, joten kun kirja haluttiin julkaista uudestaan, hän päätti kirjoittaa siitä kokonaan uuden version. Rileyn mukaan Italialainen tyttö on intohimoisin rakkaustarina, jonka hän koskaan kirjoitti. Dramaattinen oopperamusiikki sopi hänestä hyvin suurien tunteiden tarinaan, ja siksi hän päätti sijoittaa kertomuksensa oopperan maailmaan.

 

 

Kiitos arvostelukappaleesta!

 

Tässä linkki vuodelta 2014 olevaan videoon, jossa Riley puhuu teoksesta. 

 

The Italian Girl 

 

 

Luin kirjan maaliskuisena viikonloppuna, joka oli monin tavoin special aikaa ja tämä kirja sopi oikein hyväksi irtiotoksi kaikesta. 

Ajattelin viihtyväni taatusti musiikin maailmassa. 

Kirjan ensi lehdiltä kävi kuitenkin ilmi, että olin lukenut teoksen jo parikymmentä vuotta aiemmin. 

Silloin kirja oli suomeksi nimellä Sydämen aaria ja kirjailijan nimi Edmonds. 

Palasin mielessäni toukokuun lämpimiin päiviin vuonna 2001, jolloin kirjaa luin. Tarkemmin sanottuna kuuntelin C-kaseteilta erittäin huonon lukijan lukemana ja noissa päivissä oli myös paljon odotusta, koska kyseessä oli viimeiset hetket peruskoulua jäljellä. 

Mietin miksi en ollut tajunnut tämän Italialaisen tytön esittelytekstistä, että kyseessä on uudelleen julkaisu vaikka luin tämän aiemman suomennoksen viime kesänä Rileyn kuoltua. 

 

 

"Kirjailijan saatesanat teokseen


 Italialainen tyttö

Kirjoitin kertomuksen Rosannasta ja Robertosta seitsemäntoista vuotta sitten, ja se julkaistiin vuonna 1996 nimellä Aria. Silloin käytin kirjailijanimeä Lucinda Edmonds. Viime vuonna muutamat kustantajistani kyselivät aikaisempia teoksiani. Sanoin, että kaikista oli sillä hetkellä painos lopussa, mutta he pyysivät silti kappaleita nähtäväksi. Menin kellariin hakemaan esiin ne kahdeksan kirjaa, jotka olin kirjoittanut monta vuotta aikaisemmin. Teokset olivat hiirten jätösten ja hämähäkinverkkojen peitossa ja tuoksuivat kostealta kellarilta, mutta lähetin ne silti selittäen, että olin siihen aikaan ollut hyvin nuori ja että ymmärsin täydellisesti, jos ne haluttiin heittää roskakoriin. Hämmästyksekseni niihin suhtauduttiin uskomattoman myönteisesti, ja minulta kysyttiin, haluaisinko julkaista ne uudelleen.

Se merkitsi sitä, että minun oli luettava ne uudelleen, ja avasin Arian ensimmäiset sivut pelon vallassa niin kuin kuka tahansa kirjailija, joka katsoo vanhoja aikaansaannoksiaan. Kokemus oli outo, sillä en muistanut kertomuksesta paljonkaan, ja siksi innostuin juonesta kuin uusi lukija ainakin ja kääntelin sivuja aina vain nopeammin saadakseni selville, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirja kaipasi minusta jonkin verran uudistamista ja toimittamista, mutta juoni ja henkilöt olivat käyttökelpoisia. Niinpä ryhdyin työhön, ja muutaman viikon kuluttua tuloksena oli Italialainen tyttö. Toivottavasti pidätte siitä.

Lucinda Riley tammikuussa 2014"

Tiesin siis tarinan, mutta luin sen koska ymmärsin tähän versioon tehdyn joitakin muutoksia. En kuitenkaan huomannut ainuttakaan ja mietin miksi on täytynyt keksiä pyörä uudelleen? Siis suomentaa teos kun aiempikin käännös olisi varmasti ollut käyttökelpoinen. 

 

Kirja alkaa siitä kun 11-vuotias Rosanna näkee perheensä omistamassa kahvilassa Roberton laulavan vanhempiensa hääpäivän kunniaksi. 

Rosanna esiintyy itsekin ja Roberto auttaa häntä pääsemään entisen laulun opettajansa oppiin, jossa Rosanna käy vuosia salaa vanhemmiltaan. 

Rosanna päättää tuona iltana menevänsä aikuisena naimisiin Roberton kanssa ja haluavansa laulaa. 

Tuona iltana tapahtuu myös eräs kohtalokas asia, joka selviäää Rosannalle vasta vuosien kuluttua. 

 

Viiden vuoden laulun opetuksen jälkeen Rosanna saa stipendin La Scalan scuola di musica kouluun ja lähtee Milanoon opiskelemaan mukanaan veljensä Luca. 

 

Rosannan opiskelut alkaa ja Luca päätyy ”La Chiesa Della Beata Vergine Maria-kirkkoon ja näkee siellä näyn. 

 

Kirkon kunnostamista varten järjestetään konsertti, jossa esiintyy Roberto ja muita huippuja. Kryptasta löytyy piirros, joka myydään, mutta jonka arvo ja todelliset vaiheet selviävät kirjassa vasta paljon myöhemmin. 

 

Konsertin jälkeen Luca näkee kun Donatella Bianchi ja Roberto harrastavat seksiä kirkossa. 

Tämä kohtaus oli kirjailijalta loistava veto. Mikäs paikka sekstailuun sopisikaan paremmin kuin katolinen kirkko. 


Aikaa kuluu ja ennenkuin Rosanna ja Roberto laulavat yhdessä ja lähtevät Lontooseen esiintymään on Roberto ollut pitkään suhteessa Donatellan kanssa ja ehtinyt myös puuhailemaan Rosannan ystävän Abin kanssa. 


Donatella rakastuu Robertoon, vaikka on itse naimisissa ja päättää jättää miehensä. 

Mies ei tähän suostu ja he sopivat Roberton kanssa, ettei tämä enää Lontoon matkan jälkeen palaa Italiaan ja jos palaa niin siitä ei hyvä heilu. 


Lontoossa kaikki muuttuu ja Rosannasta ja Robertosta tulee pari. 

On suurta rakkautta ja myös niin paljon valheita ja salaisuuksia, josta Rosanna ei tiedä mitään. 


Vuosia kuluu esiintymisten ja levytysten kanssa. Donatella odottaa oikeaa hetkeä ja hautoo kostoa. 


Rosanna on viimeisillään raskaana ja Roberto esiintymismatkalla. Synnytys alkaa ja samaan aikaan toisaalla Roberto on Donatellan kanssa. 


Poika syntyy, muutetaan maaseudulle ja elämä on seesteistä. 

Kunnes kaikki muuttuu; totuudet ja salaisuudet alkavat selvitä, erotaan, palataan yhteen ja poika sairastuu. 


Kirja pitää otteessa aina viimeisille sivuilleen asti. 

Kaikki tapahtumat saavat selityksensä. 


Uskon alkuperäisen tekstin olevan vetävää kerrontaa. Kiitos hyvästä suomennoksesta. 


Annan kirjalle kolme tähteä. 


Suosittelen kirjaa jos yläluokan ihmissuhdesuhmurointi siellä missä shampanja virtaa ja ooppera soi kiinnostaa sinua.


En ole itse koskaan käynyt oopperassa, joten en tiedä kuinka autenttista kuvausta kirja siitä on. 

Haluaisin omistaa äänen, jolla voi rikkoa lasin. Siis ymmärtääkseni tietynlainen ihmisääni voi tällaisen tehdä. 


Miellän oopperan rikkaiden, yläluokan eliitin harrastukseksi. Entäs jos et voi sietää kyseistä taidemuotoa? 

Italiasta ja katolilaisuudesta ei pääse mihkään. Siis onkohan olemassa kirjaa, joka sijoittuisi Italiaan ja jossa ei kyseistä instituutiota mainittaisi? Kirkko on aikansa elänyt ilmiö. 


Kirja on oikein viihdyttävä. Hakkaa esim. sellaiset viihteen kärkinimet kuin Danielle Steel ja Nora Roberts mennen tullen.

 

Mikä sopisikaan tähän blogiin paremmin kuin kirja, jossa shampanja virtaa jatkuvalla syötöllä. Vai pitäisikö sanoa pullo kaupalla. 

tiistai 8. maaliskuuta 2022

Janet Skeslien Charles: Kirjasto Pariisin sydämessä


 

 

 

 

 

 

Janet Skeslien Charles - Kirjasto Pariisin sydämessä 



Bazar 2022 

Englanninkielinen alkuteos
 The Paris Library

Suomentaja
Katariina Kallio


ISBN 978-952-376-434-7
 

E-kirjan sivumäärä 420


Täydellinen lukuromaani kaikille kirjallisuuden rakastajille
Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä on tositapahtumien inspiroima herkkä lukuromaani Pariisin amerikkalaisesta kirjastosta ja sen urheista työntekijöistä toisen maailmansodan aikana.
Pariisi vuonna 1939. Nuorella ja kunnianhimoisella Odile Souchet’lla on kaikki paikoillaan elämässä ja unelmatyö Pariisin kuuluisassa amerikkalaisessa kirjastossa. Kun natsiarmeija marssii kaupunkiin, Odile on vaarassa menettää kaiken hänelle rakkaan, mukaan lukien korvaamattoman kirjaston. Yhdessä kollegojensa kanssa Odile liittyy vastarintaliikkeeseen aseenaan kaikista tehokkain: kirjat. Kun sota vihdoin päättyy, joutuu Odile vapauden sijaan kokemaan kohtalokkaan petoksen katkeran piston.
Montana, Yhdysvallat vuonna 1983. Lily on yksinäinen teini-ikäinen etsimässä seikkailua montanalaisessa pikkukylässä. Hänen uteliaisuutensa herättää yksinäinen, iäkäs naapuri, Madame Odile Gustafson. Kun Lily saa tietää naapurinsa menneisyydestä, hän huomaa heidän jakavan saman rakkauden kieleen, saman kaipuun ja petoksen aiheuttaman tuskan.
Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä on voimakas tarina tekojemme seurauksista ja niistä ihmisistä, jotka tekevät meistä meidät 

– perheestä, ystävistä, kirjailijoista.

 

 


 

 

Janet Skeslien Charles
Montanassa, Yhdysvalloissa syntynyt Janet Skeslien Charles viettää aikansa puoliksi synnyinseudullaan ja puoliksi Pariisissa. Hän sai inspiraation Kirjasto Pariisin sydämessä -romaanin kirjoittamiseen työskennellessään itse Pariisin kuuluisassa amerikkalaisessa kirjastossa, joka täytti 100 vuotta vuonna 2020. Kirjasto Pariisin sydämessä on Charlesin ensimmäinen suomennettu teos.


Kirjailijan kuva © Richard Beban.

 

 

 

 

Oikein Hyvää Naistenpäivää! 

 

Pariisi ja kirjasto tai kirjasto ja Pariisi. Voiko olla mitään idyllisempää olemassa kuin nämä kaksi asiaa? Ajattelin kun pyysin arvostelukappaleen tästä. Odotin tätä valtavalla innolla, koska ajattelin viihtyväni tämän sivuilla. 

Sain arvostelukappaleen eräänä perjantaina ja uskoin viettäväni viikonlopun huikealla lukumatkalla. 

Luin kirjasta heti yhdeltä istumalta ensimmäiset 150 sivua. 

Tai siis tarkemmin sanottuna tietokoneen ruudunlukuohjelma tätä minulle luki. Teksti vain soljui langattomissa kuulokkeissani eteenpäin. Siinä samalla laitoin kahvia ja toimitin muita askareita. Tämä kaikki tapahtui siis jo paljon ennenkuin maailmalla tapahtui se mitä tapahtui. Sillä viikkoa, kahta aiemmin tapahtuneet tapahtumat tuntuvat siltä kuin olisivat tapahtuneet täysin eri ajassa ja täysin erillaisessa turvallisessa maailmassa. 


Tajusin jossain vaiheessa ettei minulla ole aavistustakaan siitä mitä tässä kirjassa tapahtuu. 

Päätin, että jatkan myöhemmin sitten kun tuntuu siltä, että kykenen keskittymään tekstiin. Aloitin e-kirjan luvun alusta pariinkin kertaan, mutta aina vain sama jumiutuminen tai keskittymisen vaikeus erityisesti viimeisen lähes kahden viikon aikana vaivasi. 


Yksi lukemista ruudunlukijan ja pistekirjoitusnäytön avulla vaikeuttava tekijä voi olla tässä. 

Lainaus kirjan alku sivuilta: 


"Pariisi, helmikuu 1939

Numerot leijuivat pääni ympärillä kuin tähtikuviot. 823. Ne olivat uuden elämän avaimia. 822. Toivon tähtikuviot. 841. Myöhään illalla, kun makasin valveilla, aamuisin kun olin matkalla ostamaan voisarvia, silmieni edessä muodostui numerosarja toisensa perään: 810, 840, 890. Niissä oli vapaus, tulevaisuus. Numeroiden lisäksi olin opiskellut myös kirjastojen historiaa aina 1500-luvulle saakka. Samaan aikaan, kun Englannin Henrik VIII kulutti päiviään katkomalla vaimojensa kauloja, meidän Fransimme uudenaikaisti kirjastoaan ja avasi sen tutkijoiden käyttöön. Hänen kuninkaallinen kokoelmansa oli Ranskan kansalliskirjaston Bibliothèque Nationalen siemen. Nyt minua odotti Pariisin amerikkalaisen kirjaston työhaastattelu, ja kertasin kotona kirjoituspöydän ääressä muistiinpanojani vielä viimeisen kerran: perustettu vuonna 1920, ensimmäisenä Pariisissa avoinna myös suurelle yleisölle, käyttäjiä yli 30 maasta, neljäsosa heistä Ranskasta. Painoin tiedot visusti mieleeni toivoen saavani niiden avulla kirjaston johtajan vakuuttumaan pätevyydestäni."

Mietin, että jos kirja on täynnä tällaisia numerosysteemejä niin voi voi! Samalla ajattelin myös että saan kyllä hyvin tietoa erilaisista kirjastoluokista ja siitä mihin mikäkin kirja kuuluu. 


Useamman epätoivoisen e-kirjan lukemisen aloituksen jälkeen totesin, että kuuntelen tämän omakustanteisesti Storytelistä. 

Lukijaksi osui yksi suosikeistani ja tarina lähtikin vetämään. 


Kuuntelin kirjan yhden päivän aikana ja mietin kirjassa kahdessa aikatasossa liikuttaessa olemisessa olevan samaa kuin Lucinda Rileyllä. 


Tässä maailman tilanteessa olisin enempi viihtynyt kirjan 1980-luvun osuuksissa kuin toisessa maailmansodassa, juutalaisten piilottelussa, kadonneissa henkilöissä, revityissä ja poltetuissa kirjeissä ja salaisuuksissa. 


Kiitos arvostelukappaleesta!


En nyt vain oikein lämmennyt tälle, vaikka rakastan Ranskaa, kirjastoja ja kirjoja! 


Saattaa olla, että luen tämän joskus uudestaan kunhan maailman tila paranee. 

Annan kirjalle kaksi tähteä. 


Tähän loppuun vielä ote tekstistä ja näistä ihanista kirjastoluokista: 



"Deweyn kymmenluokitusjärjestelmä oli ollut lempijuttuni kirjastokurssilla. Sen kehitti yhdysvaltalainen kirjastonhoitaja Melvil Dewey vuonna 1873, ja siinä kirjat järjestetään hyllyihin aihepiireittäin määritellyn luokan mukaan. Kaikelle on oma numeronsa, minkä ansiosta kuka vain voi löytää kirjan kuin kirjan mistä vain kirjastosta. Esimerkki: äiti oli ylpeä kotitaloustaidoistaan (648); isä nautti salaa kamarimusiikista (785); kaksosveljeni oli enemmän 636.8-ihmisiä, kun taas minun suosikkini oli 636.7 (kissa vs. koira)."

sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

Sana: Ainoo mitä pyydän


 

 

 

Sana - Ainoo mitä pyydän 

 

 

"Meidän asunto
tää vierailu on viimeinen
miks en valehdellu et oon kiireinen?
Lasken avaimet eteiseen
noiden sun viereen
ja kaikki meissä palautuu taas mieleen
Ei sen pitäis yllättää
ettet sä vastaa taas mun viesteihin
varmaa et vaa katoisin noist vaihtoehdoist mieleisin
silti kaikes meissä muistan vaa sen hyvän
vaik tasan tiedän ettei sulla ole sydänt
Ainoo mitä pyydän
on et suhunki sattuu
ja silti et vastaan sä tuu
Poltat mun sydämen loppuun
(Hei jei jei)
Haluun et sä huudat
haluun et sä revit meidän valokuvia
ja paiskot tavaroita seinään
Niin kuin minäkin etten ois ainut kehen sattuu
Niin kuin minäkin etten ois ainut kehen sattuu
Miks et sä taaskaan
sadannen kerran
miks et sä vastaa
Musta tuntuu et siel jossain naurat mulle
Kaikelle yhteiselle unelmille ja meille
Jos voisin niin repisin sut mun muistoista, tappaisin sut,
pään irti, hengiltä hakkaisin sut
ennen sitä hetkee, ku ratkaisit mut
Päästä mut edes hetkeks takas sun ajatuksiin
ihan sama vaikka haluisit vaan nussii
Ainoo mitä pyydän on et suhunki sattuu
ja silti et vastaan sä tuu
poltat mun sydämen loppuun
Haluun et sä huudat
haluun et sä revit meidän valokuvia
ja paiskot tavaroita seinään
Niin kuin minäkin etten ois ainut kehen sattuu
Niin kuin minäkin etten ois ainut kehen sattuu
Niin kuin minäkin etten ois ainut kehen sattuu
Taas herään jostain
minne tuskin mä oon kävelly
En vieres nukkuvaa oo koskaan edes kätelly
eikä mua oikeestaan kiinosta tietää
olinko hereillä tai tapahtuuko mitään
Suihkun kautta ulos
ja jälleen uuteen nousuun
Kierrän vaik joka vitun
bileet uudestavuodest jouluun
Ikuinen viikonloppu kestää
koska minä vielä löydän jonkun
joka on just niiku sinä
(hei jei jei)
Haluun et sä huudat
haluun et sä revit meidän valokuvia
ja paiskot tavaroita seinään
Niin kuin minäkin etten ois ainut kehen sattuu
Niin kuin minäkin etten ois ainut kehen sattuu
Haluun et sä huudat
haluun et sä revit meidän valokuvia
ja paiskot tavaroita seinään
Niin kuin minäkin etten ois ainut kehen sattuu" 

 

 

Lyriikat https://lyrics.fi/sana/ainoo-mita-pyydan



Löysin tämän laulun loppu vuodesta 2017. Samoihin aikoihin koko ihmissuhde-elämäni oli kovaa vauhtia uusiutumassa. Kuulin biisin joulukuun alkupuolella ja sitä seuranneet viikot veivät elämääni siihen suuntaan kuin se nyt monilta osin on. 

Kuuntelin tätä kappaletta repeatilla ja kun video tammikuun lopulla 2018 julkaistiin oli taustallani tietämättäni tapahtunut asia, joka muutamia kuukausia myöhemmin rikkoisi kaiken sen mitä olin siihen saakka uskonut ja mihin olin luottanut. 


Tuosta Jippu elämäkerrasta opin kuinka suurta väkivaltaa tai valtaa on totaalinen hylkääminen. Tämänhän olin toki tiennyt, mutta elämäkerrassa se osattiin sanoittaa oikein. 


Vuoden 2018 kolmena ensimmäisenä kuukautena tapahtui paljon ja Vappuna olin valmis kirjoittamaan viestin. Jos olisin tiennyt mitä siitä kesällä seuraisi ja mitä saisin kuulla niin vois olla, että viesti olis jäänyt lähettämättä. 

Heinäkuussa 2018 kuulin sen; asian joka yhä vaikuttaa mun jokapäiväiseen elämään. 


Kuulin että eräs nainen, jota pidin useita vuosia hyvänä ystävänä oli tutustunut yhteen niistä harvoista ihmisistä, jotka ovat sanoneet rakastavansa minua. 

Minun mielestä toiselle ihmiselle ei voi tehä mitään niin kamalaa kuin tutustua hänelle tärkeään ihmiseen, olla joka päivä yhteydessä tähän ja niin edelleen. 

Varsinkin kun itse en voi olla tämän ihmisen kanssa tekemisissä, koska olemassaolo ja yhteydenpito minuun häiritsee hänen avioliittoaan. 

Ensinnäkin avioliitto on täysin kuollut instituutio. Toisekseen avioliitto ei omalla kohdallani tarkoita yhtään mitään. Ei ole olemassa esim. aviollisia velvollisuuksia. Seksi ei ole velvollisuus. Sitä voi kyllä käyttää vallan välineenä ja niin edelleen. 

On aivan sairasta, ettei yhteydenpito tähän mun ex ystävään sitten haittaa avioliittoa. Syitä varmasti olisi. 

Oon myös varma, että näillä kahdella on fyysinen suhde. Juurihan kirjoitin, ettei av merkitse minulle mitään ja lisäksi jos fyysistä suhdetta ei olisi niin tästä heidän tutustumisesta olisi kerrottu minulle heti silloin vappuna 2018 kun viesteilin tään ex ystävätäreni kanssa. 


PERKELE! Kun kaikki on niin päin helvettiä kun olla voi! Nimittäin uskovaisten mielestähän minä olen matkalla helvettiin ja omasta mielestä hyvinkin ilosesti! 


PERKELEENPERKELE! 


Rakastan omaa elämääni ja kaikkia heitä, jotka siinä nyt on ja kaikkea sitä mitä saan tehä ja olla. 


Huonoina hetkinäni joita on harvoin. Toivon, että näiden kahden ihmisen elämä olisi yhtä helvettiä tavalla tai toisella ja että heihin sattuisi yhtä paljon kuin minuun. 


Saan purkaa tätä asiaa niin paljon kuin haluan, koska tiedän ettei kumpikaan heistä ole eikä myöskään tule ikinä milloinkaan koskaan missään yhteydessä mitenkään löytämään/lukemaan blogiani. Se varmuus siiihen johtuu siitä että olen lakannut olemasta heille. Ja sehän se vasta väkivaltaa on. 


Se miten minua on kohdeltu heidän taholtaan vaikuttaa yhä mun jokapäiväiseen elämääni. Saan vihasta/tuskasta/mikskä sitä millonkin kutsun, joka tapauksessa saan siitä paljon myös voimaa. 


Toi biisi kuvaa niin hyvin tätä kaikkea ja video on aivan upea!


Ja jos joku on sitä mieltä, että en saa kirjoittaa näin. Niin totta kai saan! 

Jos se sulkee joitain kulttuuri aiheisia yhteistöitä niin that's it! 


Mua on kohdeltu väärin ja mulla on oikeus kertoa siitä. 


Käytännössä tätäkään tekstiä ei lue kukaan sillä rekisteröityneitä lukijoita ei ole juurikaan. 


Sen lisäksi, että rajatilapersoonallisuushäiriö on vaikein diagnoosi, jonka ihminen voi saada. Niin se miten ympäristö sen kokee riippuu siitä miltä kannalta sitä asiaa katsoo. 


En ole vaikea ihminen. Vika on muiden ihmisten suhtautumisessa minuun.

tiistai 1. maaliskuuta 2022

Jippu: Kun perhonen lakkaa hengittämästä






 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jippu - Kun perhonen lakkaa hengittämästä 

 

Wsoy 2022

ISBN
9789510481196 


Äänikirjan kesto 9 t 47 min


Lukija Jippu 

 

 

Luovuuden ja tuhon välissä.
Jippu - Kun perhonen lakkaa hengittämättä on väkevä elämäkerta, jossa sukelletaan mielenterveysongelmien, seksin, väkivallan ja poptähteyden pyörteisiin ja lopulta löydetään oma itsensä.
Jippu nousi 20-vuotiaana suomalaiselle musiikkitaivaalle levyllään Salaisuuksia, joita yksinäiset huutaa unissaan. Vaikka levy oli omaelämäkerrallinen, kuuntelijat tuskin arvasivat mitä kaikkea enkelinkasvoinen nuori nainen oli ehtinyt kokea: lastenkodin, samppanjahuuruiset mallibileet, mielisairaalan suljetun osaston... Jatkossa tahti vain kiihtyi. Poptähden glamour vaihtui henkilökohtaisen elämän itsetuhoiseen syöksykierteeseen. Jipun oli saavutettava oma henkilökohtainen pohjansa, kunnes hän pystyi ymmärtämään omat rajansa ihmisenä ja antamaan itselleen armon.
Jippu kertoo elämäkerrassaan tarinansa väkevin sanankääntein, joissa kauneus ja rujous kohtaavat. Teos saa ymmärtämään mikä ajoi Jipun tuhon tielle ja kuinka hän sieltä pelastui. Kirja saa unohtamaan kohuotsikot ja näkemään Jipun ihmisenä.
Jippu oik. Meri-Tuuli Elorinne (s. 1985) on laulaja-lauluntekijä. Ennen uraansa hän oli jäsenenä Kids-lapsiyhtyeessä ja toimi mallina. Viimeiset vuodet Jippu on ollut evankelistana. Jipun isä on oopperalaulaja Jorma Elorinne, ja hän on ollut kasvattilapsena Aija ja Arto Merisalon perheessä.
Kai Kortelainen (s. 1971) On Radio Dein ohjelmajohtaja. Hän on toiminut myös uutistoimittajana, päätoimittajana ja viestintäjohtajana.



Odotin tätä kirjaa valtavan paljon enkä joutunut pettymään. Kuuntelin Storytelistä omakustanteisesti tietenkin. 

Kuuntelin kirjan yhden illan ja aamupäivän aikana. 

Teos oli niin hengästyttävää kerrontaa, ettei minkään muiden asioiden tekeminen kuuntelun aikana tullut kyseeseen. Taide on tärkein! Jännitin saanko joka viikkoisen ruokaostostilaukseni haluamalleni päivälle kun tein sen eri päivänä kuin yleensä. Onneksi sekin onnistui!

En joutunut pettymään tähän kirjaan ja Jippu on ainoa oikea valinta tämän lukijaksi!

Kirjan epilogissa on paras koskaan lukemani teksti aiheesta rajatilapersoonallisuushäiriö. Se on vaikein diagnoosi, jonka ihminen voi saada. 


Kirjassa käydään läpi Jipun rikkonainen lapsuus, teiniaikojen osastohoito ja lastenkotiaika, useampi avioliitto, muut seurustelusuhteet, ura, kipuilu uskonnon kanssa, terapiakäyntejä elämän varrelta, sekä tietysti äitiys ja sivutaan nykyisyyttä. 

Terapiaa koko elämä! Niinkun kirjassa sanotaan. Terapiaistuntoja päihderiippuvuushoitoja ja kaiken maailman paltsuja on hänen elämässään ollut jatkuvasti. 


Sain kirjasta valtavasti voimaa ja ajatuksia. En sinäänsä fanita Jippua, mutta elämissämme on yhtymäkohtia, joita en avaa tässä blogissa yhtään enempää. 


Kirjasta jäi mieleen stoori siitä kuinka Jippu luki HS Nyt-liitteestä jutun siitä miten mikäkin huume vaikuttaa ja päätti kaverinsa kanssa testata kaikki maholliset huumeet ja he lähti Tukholmaan niitä hankkimaan. 

Laivamatka ja sen jälkeiset tapahtumat ovat oma lukunsa. 

HS ei varmaankaan tarkoittanut artikkelia siihen, että joku päättää kokeilla kaikki aineet. 

Itselle ei olis tullut mieleen toimia nuin. 

Oon kuitenkin tehnyt kaikkea muuta älytöntä. Tai pitäiskö sanoa rajatonta. 


Jos luet vuodessa vain yhden kirjan niin lue tämä. Annoin tälle kirjalle 5 tähteä.


Eräs Jipun kappale on ollut itselle tärkeä kaikesta huolimatta, koska siinä hetkessä jossa kuulin sen se sopi elämääni niin hyvin. 


Biisin voi kuunnella tästä.

Uusi Tampere 2024 osa 2

          Esittelin tämän festarin jo  aiemmin.    Olin omalta kohdaltani toisen, varsinaisesti festarin kolmannen illan aikana 12.7.2024. k...