Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dekkari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dekkari. Näytä kaikki tekstit

perjantai 10. maaliskuuta 2023

Lucinda Riley: Kuolema sisäoppilaitoksessa


 

 

Lucinda Riley - Kuolema sisäoppilaitoksessa 


Bazar 2023

Alkuteos

The Murders at Fleat House

Suomentaja

Tuukka Pekkanen


ISBN
9789523767201

E-kirjan sivumäärä
459 


Kirjavideo


Synkkiä salaisuuksia taianomaiselta tarinankertojalta.
Lukijoiden sydämet valloittaneen Lucinda Rileyn postuumisti julkaistava rikosmysteeri Kuolema sisäoppilaitoksessa on täynnä menneisyyden painoa ja taattua brittitunnelmaa.
Oppilas kuolee äkillisesti Fleat Housessa, pienessä St Stephenin sisäoppilaitoksessa Norfolkin sydänmailla. Rehtori kutsuu koko kouluyhteisöä järkyttävää kuolemaa traagiseksi onnettomuudeksi. Paikalliset viranomaiset eivät kuitenkaan voi sulkea pois rikoksen mahdollisuutta, ja poliisi Jazmine "Jazz" Hunter alkaa tutkia tapausta.

Yhdessä työparinsa, uskollisen ylikonstaapeli Alastair Milesin kanssa Jazz astuu suljettuun kouluyhteisöön, josta paljastuu uusia huolettavia piirteitä. Kuollut Charlie osoittautuu inhottavaksi kiusaajaksi, jonka lähipiirillä on ollut sekä motiivi että mahdollisuus hankkiutua hänestä eroon.
Kun lumi peittää maiseman, joutuu Jazz kohtaamaan myös omat henkilökohtaiset painajaisensa. Fleat House pitää sisällään salaisuuksia, jotka ovat synkempiä kuin Jazz olisi koskaan osannut aavistaakaan.
Lukijoiden rakastaman Lucinda Rileyn Kuolema sisäoppilaitoksessa on tunnelmallinen brittidekkari ja suuri lukuromaani, joka kietoo lukijan pauloihinsa vanhan kouluyhteisön kätkiessä sisälleen mysteerin jos toisenkin.
Irlantilaissyntyinen Lucinda Riley (1965–2021) oli taiturimainen tarinankertoja, jonka teoksia on käännetty jo lähes neljällekymmenelle kielelle ja myyty kymmeniä miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. Hänet tunnetaan ympäri maailman huippusuosion saaneen Seitsemän sisarta -sarjan kirjailijana. Sarjan viimeinen osa, Atlas, Papa Saltin tarina, julkaistaan suomeksi toukokuussa 2023.
Lisäksi Rileyn romaaneista on suomennettu Keskiyön ruusu, Enkelipuu, Perhosten huone, Vaarallinen kirje, Oliivipuu, Italialainen tyttö, Orkideatarha, Auroran salaisuus ja Kuolema sisäoppilaitoksessa. Syyskuussa 2023 suomeksi ilmestyy surullisenkaunis Valoa ikkunassa.



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!



Viihdyin kirjan sivuilla hyvin. 


Ajattelin, että kun en ole ttykännyt niistä yksittäisistä kirjoista niin etten tykkäisi tästä. Yllätyin kun pidin valtavasti! 


Kirja ei voisi enää englantilaisempi ollakaan! 

Erot yhteiskuntaluokkien välillä tulevat esiin kirjassa. 

Jotenkin niin englantilaista yläluokkaisuutta, että pojat opiskelee sisäoppilaitoksessa. 


Pystyin kuvittelemaan itseni koulun käytäville haahuilemaan. 

Siitä on aikaa kun luin Harry Potter-sarjaa, mutta jotenkin se koulussa olo ja näkymättömyysviitassa öisin kulkeminen tuli tästä mieleen. 



Kirjassa on kaikki Rileylle tyypilliset elementit; on hylätyksi tulemista, menneisyydessä ollutta rakkautta ja salaisuuksia.

 

Kirjan alkusanoissa Harry Whittaker toteaa näin:

 

"Yhdyt varmasti mielipiteeseeni, että päähenkilön, komisario Jazz Hunterin ympärille voisi rakentaa oman kirjasarjansa.

Ehkä äiti olisi tehnytkin niin, toisessa elämässä" 


Lucindan poika Harry Whittaker viimeisteli kirjan julkaisua varten. 

Suomennos on laadukasta työtä jälleen kerran. 


Vaikka et lukisi dekkareita niin voisit viihtyä tämän seurassa, koska tarina on kerrottu niin vetävästi ja jännitys säilyy läpi koko kirjan aina  viime sivuille asti. 


Harmi, ettemme saa tälle jatkoa. 


Jos pidät Robert Galbraithista niin pidät luultavasti myös tästä! 


Annan kirjalle kolme tähteä.

maanantai 26. syyskuuta 2022

Matti Laine: Kuolemanloukku


 

 

 

Matti Laine - Kuolemanloukku 

 

Bazar 2022 

 

E-kirja 

 

ISBN
9789523762190

 

 

Takuuvarmaa dekkariviihdettä palkitun Paratiisi-tv-sarjan käsikirjoittajalta
Matti Laineen koukuttavan Vitikka-rikosromaanisarjan kuudes osa antaa jännityksestä tinkimättä lukijalle jälleen myös pohdittavaa: kumpi on pienempi paha, tutuiksi tulleet uhat vai sokea sukellus tuntemattomaan?
Elias Vitikka istuu Suomenlinnan avovankilassa vuoden kakkua talousrikoksesta ja tuntee olonsa paremmaksi kuin pitkään aikaan. Etäisyyden ottaminen on tehnyt hyvää, mutta syy istua kiven sisällä ei ole niinkään hyvä. Vitikan niskassa on alamaailman langettama tappotuomio, ja majoitus Suomenlinnassa on järjestelty juttu.
Mutta turvasäilö on vain väliaikainen. Jo ennen kuin Vitikka raottaa ovea vapauteen, hänen entinen suojattinsa jääkiekkoilija Veeti Poranen löydetään kuolleena, ja itsemurhaksi kuitattu kuolema herättää Vitikan epäilykset. Koko entinen elämä näyttää muutenkin murenevan pala palalta miehen jalkojen alta. Vain tappotuomio on ja pysyy. Vapaudesta on tullut Vitikalle kuolemanloukku.
Nopeakäänteisen ja monikerroksisen dekkarisarjan kuudennessa osassa Elias Vitikka seisoo yksin pettävällä pohjalla. Nyt jos koskaan on aika tehdä hyppy tuntemattomaan. 



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 


Luin tämän(kin) yhdeltä istumalta. 

Tiesin tekstin olevan vetävää, joten onneksi oli mahdollista uppoutua tarinaan kerralla. 

Kirja on tiheätunnelmainen, eikä aseiden kanssa rymistelyltä vältytä tässäkään. 

Kirjan juonikuvioista tuli paikoin mieleen edellinen arvioimani kirja; Sebastian Fitzekin Terapia. Tekstini pääsee lukemaan täältä.


Kuolemanloukussa oli myös henkilöitä ja tapahtumia, jotka eivät olleet sitä miltä näyttää. 

Ihailen kirjailijan taitoa ikäänkuin lavastaa tapahtuma ja sitten keriä se auki uskottavasti toden tullessa ilmi lukijalle. 


Tekstin kautta pääsee hyvin irtautumaan arjesta ja sitä totisesti kaipaa näinä epävarmoina maailman myrskyisinä hetkinä. 


Kirjaa lukiessa jäin miettimään miten paljon taustatyötä se vaatiikaan, että voi kirjoittaa alamaailmasta. 

Kirja on mielestäni uskottava, mutta olisiko se sitä sellaisten henkilöiden mielestä, jotka tuntevat alamaailmaa? 

Olen myös miettinyt ennenkin sitä saako dekkareista aidosti vinkkejä rikoksien tekoon, vaikka niitä ei siksi kirjoitetakaan? 

 

 

Jipun elämäkertaa lukiessa mietin, etten itse olisi kokeillut huumeita, koska lehdessä kerrottiin niiden vaikutuksista. Kyseistä lehtijuttua ei varmaankaan oltu kirjoitettu siksi, että joku innostuu kokeileen. 

Arvioni Jipun elämäkerrasta on tässä.



Onko eettisesti oikein kirjoittaa rikoksista ja mahdollisesti antaa vinkkejä niiden toteutustapoihin? 

Se minkä ite ajattelen viihteeksi voi joissain saada aikaan täysin toisenlaisia reaktioita. 

 

 

Kirja alkaa mielestäni varsin idyllisellä kohtauksella. 

 

"Vesi iskeytyi kiukaalle, tulikuumat kivet alkoivat sihistä, ja pienen löylyhuoneen täytti ihoa pistelevä vesihöyry. Mies otti pitkän huikan lasipullosta, irvisti ja heitti sitten kiuaskiville lisää polttoainetta. Seinälle kiinnitetty ruosteinen mittari näytti sataakymmentä. Hän painoi hampaansa yhteen ja hengitteli niiden välistä samalla hiljaa itsekseen sähisten. Löylyn raaka puraisu oli tuskin helpottanut, kun mies jo tarttui uudestaan kauhaan, ja seuraava lasti lensi perään. Kiuas poksui ja valitti. Miehestä tuntui kuin joku olisi hakannut hänen harteitaan tulisena hehkuvana tatuointineulalla. Lämpötila kohosi lähelle sietämätöntä, ja hengittäminen kävi yhä vaikeammaksi.

Mutta miestä se ei haitannut.

Juuri tätä hän kaipasi.

Oman piilopirtin rauha, hirsistä rakennetun saunan härkämäiset löylyt ja kirkasta viinaa kurkusta alas. Tämä pyhä kolminaisuus auttoi tekemään isoja ratkaisuja.

Mies äityi muistelemaan kaikkia saunoja, joissa oli elämänsä aika kylpenyt: puusaunoja, sähkösaunoja, savusaunoja, turkkilaisia saunoja, venäläisiä banjoja ja naurettavan haaleita infrapunasaunoja. Ihmisten mökeillä ja kodeissa, jäähallien pukutiloissa, monenkirjavissa hotelleissa, kylpylöissä, ties missä. Mies muisteli, kuinka eräänä vaiherikkaana kesänä hän oli päässyt Dakotasta kotoisin olevan joukkuetoverinsa opastamana käymään Lakota-intiaanien inipiissä eli hikimajassa. Sieltä matka oli jatkunut intiaanien kasinoon, jossa oli vierähtänyt useampi vuorokausi olutta kitaten ja rauhanpiippua tuprutellen. Muistona matkalta hänen vasemman olkavartensa ihoa koristi edelleen tatuointi, johon oli kuvattu kuunsirppi ja sen päälle jousipyssy. Se tarkoitti intiaanien merkkikielllä syyskuuta, metsästyskuukautta, joka oli myös hänen syntymäkuukautensa.

Mies naukkasi pitkän siivun viinaa suoraan pullosta, heitti jälleen lisää löylyä ja kirosi hiljaa. Muisteluista viis, hänellä oli päätös tehtävänä.

Päätös, joka määrittäisi koko hänen loppuelämänsä suunnan."

 

 

Mitäpä sitä suomalainen muuta tarvii kuin syrjäisen rauhan, viinaa ja saunan? 

Tuosta intiaanien maininnasta tuli mieleen hiljattain Yle areenasta katsomani Gaialand-dokumentti, joka on aivan todella järkyttävä.  





Minua häiritsee tässä kirjassa tämä kohta. 

 

”Mä menestyin liian hyvin! Mut haluttiin ampua alas, koska musta oli tullut uhka. Kun se kiinalaisessa tutkimuslaboratoriossa kehitetty virus päästettiin globaalin eliitin yhteisellä päätöksellä irti, niin ne jotka näki valemedian uutisoinnin taakse, otettiin saman tien tarkkailuun. Mä arvasin heti, että jotain on tekeillä, kun mulle luvattu paikka julkkis- Big Brotherissa peruttiin. Mä menin tuotantotiimin juttusille ja sanoin et niin ei voi tehdä, että mä nostan vittu oikeusjutun.”

 

En oikein tiedä kuinka tarkoituksellista oli tämä väite kirjan juonen kannalta. Eikö olisi vain voinut kirjoittaa, että Korona saapui keskuuteemme yms. 


Itseäni myös suunnattomasti häiritsi koodinimi Coltrane. 

Ei tuossa nimessä mitään vikaa ole, mutta itselleni se toi mieleen liudan kaikenlaisia tapahtumia ja musaa, jota en ole kuunnellut tiettyjen aikojen jälkeen. 

Kesällä 2004 kun muut juhli Tammerfesteillä oltiin me jossain päin Pirkanmaata kuuntelemassa jazzia ja viettämässä kesäiltaa.




Tämä on Elias Vitikka-sarjan kuudes osa. 

Ekan kerran törmäsin tähän kirjasarjaan syksyllä 2014. Lainasin silloin kirjastosta cd-äänikirjana Pahojen miesten seuran. Siinä oli useampi cd ja yhdessä silloisen nyt jo edesmenneen Kissakaverin kanssa sitä kuunneltiin. 

Kun oli jännittävä kohta niin silittelin kisumisua ja kuuntelin kehräystä. 

Semmosta meillä oli. Kissi sai kuunnella monipuolista kirjavalikoimaa. 


Olen lukenut sarjan kaikki osat ja myös muun Laineen tuotannon, sekä katsonut Paratiisin. 


Annan kirjalle kolme tähteä. 


Suosittelen kirjaa jos haluaa katsoa maailmaa hieman toisesta näkökulmasta.

maanantai 6. kesäkuuta 2022

Christian Rönnbacka: Henna Björk: Isku


 

 

 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

Christian Rönnbacka - Henna Björk: Isku 



Bazar 2022

 


E-kirjan sivumäärä
252


ISBN
9789523765443

 

Uutta timanttista dekkariviihdettä suositun Antti Hautalehto -sarjan luojalta
Christian Rönnbackan uuden dekkarisarjan avausosa Henna Björk: Isku lyö kansainvälisen rikollisjärjestön rumiin rattaisiin kovan kapulan, Henna Björkin.
Abdul, Emmanuel ja Ismael olivat tuskin kymmenvuotiaita, kun heidät pakotettiin tappajiksi pahamaineisen, Toojayksi kutsutun komentajan alaisuudessa Sierra Leonessa. Parikymmentä vuotta myöhemmin Abdulin runneltu ruumis löytyy Suomesta. Poliisi poimii tutkimuksissaan johtolangaksi Abdulin varoitusviestin Ruotsissa asuville Emmanuelille ja Ismaelille. Toojay ei kaihtaisi mitään keinoja vaientaakseen heidät lopullisesti.
Supon ylitarkastaja Jarmo Rautiainen seuraa johtolankaa Göteborgiin ja rekrytoi avukseen paikallisen virkavallan riveistä nuoren irakilaissuomalaisen poliisin Henna Björkin. Hän on ongelmalähiöiden kasvatti, jengiväkivallan asiantuntija, otteissaan nopea ja Suomen poliisille entuudestaan tuttu.
Toiminnantäyteisen Henna Björk -sarjan ensimmäisessä osassa helpolta kuulostava tehtävä tuoda entinen lapsisotilas Suomeen kansanmurhan todistajaksi kiihtyy silmänräpäyksessä hengästyttäväksi pakomatkaksi.  


Christian Rönnbacka (s. 1969) on työskennellyt poliisina ja vakuutusetsivänä, ja noussut suosituilla Antti Hautalehto -dekkareillaan vauhdilla kotimaisen dekkarikirjallisuuden kärkeen. Dekkarit ovat tunnettuja omaleimaisesta huumoristaan ja poliisityön asiantuntemuksesta, jonka Rönnbacka on hankkinut keskusrikospoliisissa pääkaupunkiseudulla.



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 


Luin kirjan yhden iltapäivän aikana kun tiesin tekstin olevan taatusti hyvää ja vetävää. 

En pettynyt tekstin suhteen. 

Kirja itsessään ei valitettavasti kuitenkaan tuottanut suurta wow elämystä. 

Nopeasti vaihtuvia tilanteita, aseiden kanssa rymistelyä ja ehkä hieman epäuskottavuuksia, joiden kohdalla mietin että kun en itse ole poliisi niin en voi tietää mitä rikollismaailmassa voi todella tapahtua ja minkälainen tapahtumien eteneminen tällaisiin pakomatkoihin reaalimaailmassa liittyykään. 


Juoni lyhykäisyydessään: Poliisi pakenee Ruotsista mukanaan isä ja tytär, joilla maahanmuuttajatausta. Pakomatkalla sattuu ja tapahtuu, suunnitelmat muuttuu ja Suomeen kuitenkin päästään. 


Käytössä on kaikenlaista teknistä härpäkettä. Hieman jäi itseä ihmetyttämään tämä seuraava kohta. Mietin voiko olla niin ettei poliisikoulutuksen saanut ihminen tiiä mitä tämä tarkoittaa. Vai oliko oleellista juonen rakennuksen kannalta toimia näin. Ote tekstistä: 


"Bemarin ajotietokoneessa välähti, ja sen ruutuun tuli teksti ”Positioning”. Henna katsoi sitä hetken ymmärtämättä mitään ja painoi näyttöä, kunnes teksti hävisi." 



Lukiessa mietin miksi suomalainen kirjoittaa Ruotsiin sijoittuvan dekkarin? Kun ruotsalaisia dekkareita tulee kuin sieniä sateella. 

Omia suosikkeja on Åsa Larsson, Liza Marklund, Anna Jansson, Mats Strandberg,  Kristina Ohlsson, Mattias Edwardsson, Lars Kepler, Ann Rosman, Johan Theorin, Viveca Sten ja ehkä Camilla Läckberg, jonka kirjallinen tuotanto on kyllä vaihtunut johonkin muuhun kuin dekkareihin. 


Kun selaa Storyteliä niin välillä miettii, että taas yks uusi ruotsalainen dekkaristi tuli löydettyä. On ainakin joku Uumajaan sijoittuva sarjan avaus ja joku sarja, joka sijottuu johonkin Korkearannikko-nimiseen paikkaan.

En ole näitä ehtinyt lukea. En ole halunnut käyttää aikaani niihin, koska mielestäni ruotsalaisia dekkareita riittää!

 

Uumajaan sijottuvan sarjan eka osa on nimeltään Lumienkeli ja kirjoittaja Anki Edvinsson. 

 

Korkearannikolle sijoittuvan sarjan nimi on Ulvönin murhat, kirjailija Lina Areklew ja ensimmäinen osa nimeltään Juhannusruusut.


Tässä myös liuta kirjailijoita Ruotsista, joihin en ole ehtinyt tutustua: Emelie Schepp, Inger Frimansson, Åke Edwardsson, Sofie Sarenbrant, Christina Wahldén, Camilla Grebe, Anna Ihrén, Johanna Mo, Christina Larsson, sekä Ninni Schulman.

Minulle selvisi, että jos tämä Rönnbackan kirja menestyy Ruotsissa niin silloin se menestyisi missä tahansa. 

Tämä käy ilmi Mesta.netin haastattelusta, joka on luettavissa tästä.


En oikein tiedä mitä ajatella. Toki se on ihmiselle itselle hyvä, että osaa brändäämisen. 


Suruikseni pakko antaa tälle kirjalle kaksi tähteä. 


Toivon kirjalle menestystä Ruotsissa ja maailmalla! 


Eiköhän se seuraava osakin tule luetuksi.

 

Kannattaa myös tsekata syksyn Dekkarifestivaalin ohjelma.

 

Tästä kirjasta on blogannut ainakin Kirjoja hyllystäni. 

 

Rönnbacka on haastattelussa Sadun sunnuntaivieras-podcastissa, jonka saa soimaan tästä.


Osallistun tällä tekstillä blogeissa 6.–12.6.2022.  vietettävään Dekkariviikkoon, jota tänä vuonna emännöi KIRSIN KIRJANURKKA.

perjantai 30. heinäkuuta 2021

Leena Lehtolainen: Ilvesvaara


 

 

 

Leena Lehtolainen - Ilvesvaara 

Tammi 2021 

ISBN
9789520427740 

Lukija:  Krista Putkonen-Örn

Kesto: 10 h 55 min


Räväkkä ja aina toimintaan valmis henkivartija Hilja Ilveskero on jälleen täällä!
Henkivartija Hilja Ilveskero palkataan superrikkaiden salaiseen luontolomakeskukseen Itä-Lappiin. Paikan omistaja pelkää pahimman turvallisuusuhan tulevan talon sisältä.

Saapuessaan Ilvesvaaraan Hilja saa huomata, ettei kyseessä ole aivan tavallinen kylpylähotelli vaan ylellinen teemapuisto, jonne on pääsy vain kahdeksalla vieraalla kerrallaan ja jossa villieläimet vaeltavat vapaana. Pian paikalle ilmestyy myös miljonääri Aku Rautio. Mies on Hiljalle entuudestaan tuttu, sillä tämä on viettänyt hänen kanssaan yhden kiihkeän yön. Kun Aku sitten katoaa salaperäisesti, jokainen lomakeskuksessa olija joutuu epäilyksen alaiseksi, mukaan lukien Hilja. Miksi Akun vaimo ei tahdo ilmoittaa katoamisesta poliisille? Miksi niin moni Ilvesvaarassa tunsi Akun?

Leena Lehtolaisen viides Hilja Ilveskero -romaani on tiheätunnelmainen suljetun paikan mysteeri, joka näyttää, etteivät edes hulppeat puitteet ja uusin teknologia pysty suojelemaan ihmistä arvaamattomalta luonnolta.

 

 

Olipa hauskaa palata Hiljan maailmaan viiden vuoden tauon jälkeen. Huomasin Storytelissä joskus alku kesästä, että heinäkuussa tää kirja tulee. Lisäsin sen hyllyyn ja unohin. Kunnes uutuuksia tänään selatessa tajusin, että sehän julkaistaankin jo.
Kuuntelin kirjan yhdeltä istumalta. Se kertoo jo kirjasta aika paljon. Unohin hetkeks Koronan ja sen, että tänään ehkä tulee tieto miten käy elokuisten tapahtumien järjestämisen.
Pidin valtavasti edeltävästä osasta Tiikerinsilmästä, joka on julkaistu vuonna 2016. Se oli kanssa yhdeltä istumalta kuultava.
Ilvesvaarassa ollaan Lapissa ja heti alku lehdiltä tai pitäskö äänikirjan tapauksessa sanoa minuuteilta tiesin, että tulisin pitämään tästäkin kirjasta valtavasti. Päätin lukea sarjan aiemmat osat uudestaan, koska en paljoa muista niistä.
Kirjan maisema ja luontokuvaukset ovat hengästyttävän hienoja. Hiljan saapuessa majapaikkaansa Lappiin pystyin hyvin kuvittelemaan miljöön ja se sai haaveilemaan hetkistä luonnossa kaukana kaikesta. Kirjan kaltainen maisema ja tuo majoituskompleksi olisi hieno toteutuessaan.
Näkevät käyttävät sanontaa nähdä sielunsilmin. Mietin mikä voisi olla vastaavanlainen ilmaisu kun ei näe.

Kirjan asetelmasta tulee mieleen pari kirjaa, joiden nimiä en saa millään mieleeni. Toisessa kirjassa on nainen, joka tulee lastenhoitajaksi taloon, jossa on hyödynnetty kaikenlaista tekoälyä. Kirjan lopussa käy ilmi, että hän on esiintynyt väärällä nimellä yms.
Toisessa kirjassa päähenkilöllä on valtavasti käytössä tekniikkaa. Olisko kirjan nimi ollut äänet. Nää molemmat kirjat on muutamien viime vuosien aikana ilmestyneet suomeksi.

Tässä Hiljalle neuvotaan talon järjestelmät ja hän löytääkin sieltä pari valvontakameraa, joiden toiminta ei hänelle näy, vaikka pitäisi, koska hän vastaa turvallisuudesta.

Kaikenlaista tapahtuu ennenkuin vyyhti alkaa selvitä. Kuka oli töissä kenellekin ja kenellä oli yhteyksiä mihinkin ja miksi tämä kaikki?

Mukana kirjassa on tietysti myös ilveksiä ja koska kissaeläimet on mielestäni maailman parhaita ystäviä niin tämä näihin kirjoihin ujutettu kissamaisuus tuo niihin oman viehätyksensä.
Eilen oli ymmärtääkseni kansainvälinen tiikeripäivä tai olisko ollut maailman. Kehrääköhän tiikerit ja jos kehräävät niin miltähän se kuulostaa?

Tiikereistä ilveksiin.

Suosittelen kirjaa jos kaipaa vetävää kerrontaa, jännitystä, tykkää luonnosta ja mysteereistä sekä tietenkin kissaelläimistä.
Ihailen kirjailijan tapaa kertoa ja annan kirjalle tähtiä 5/5.

Hieman on taidot ruosteessa ja kirjasta jäi enempi upea kokemus ja fiilis kuin, että osaisin sen kummemmin sitä luonnehtia.

Äänikirjan kuuntelin Storytelistä. Lukija Krista Putkonen-Örn ja kesto reilut 10 h. 

Kirjan julkkareita vietetään ensi viikolla virtuaalisesti. Mukaan pääset tästä .


 

 

Kannattaa seurailla blogia. Ensi viikolla samaan aikaan esittelen tulevan kirjasyksyn tapahtumia.

Keep on touch!

perjantai 20. marraskuuta 2020

Tuire Malmstedt: Enkelimetsä


 

 Tuire Malmstedt - Enkelimetsä 

Myllylahti 2020

ISBN
9789523561328

E-kirjan sivumäärä 275

 

E-kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kiitokset tästä. Kuva on Myllylahden sivuilta. 

 

 

 Enkelimetsä on kihelmöivää jännitystä ja koskettavia ihmiskohtaloita tarjoava psykologinen trilleri kuolleen morsiamen kohtalosta. Teos jatkaa kiitettyä ja palkittua Isa Karos -sarjaa.
Kuu näyttää kauniilta.
Mutta se vain heijastaa auringon valoa.
Todellisuudessa se on kylmä ja pimeä.
Kylmä ja pimeä kuin sydämeni.
”Äiti, voiko enkelit kuolla?” Pienen pojan viaton kysymys johdattaa hänen äitinsä lumiseen metsään, josta löytyy puunoksaan hirtetty morsian. Morsian on 20-vuotias Verna Vesterinen, joka oli juuri eronnut sulhasestaan. Isa Karos tiimeineen pitää tapausta aluksi itsemurhana, mutta vähitellen esiin nousee seikkoja, jotka viittaavat henkirikokseen.
Tutkinta kieputtaa Isan vahvasti mukaansa. Osittain siksi, että hän on itsekin tulevan kesän morsian, osittain siksi, että Verna on hänen entisen opettajansa tytär. Työn ohessa hän rakentaa suhdetta Niileksen tyttäreen Aidaan ja kipuilee riittämättömyyden tunteiden kanssa.
Mitä enemmän Isa tutustuu Vernan taustoihin, sitä enemmän hän ihmettelee, mitä on tapahtunut. Verna oli luontoa ja rauhaa rakastava, hiljainen ja kiltti tyttö. Kuka murhasi nuoren viattoman morsiamen? Ja miksi?
Vuonna 1674 Joškar-Olassa Marinmaalla syntyy kahden nuoren rakkaustarina, johon kietoutuvat marilaisten uskomukset ja mystiikka erottamattomalla tavalla.

Tuire Malmstedt (s. 1974) toimii kieltenopettajana ja on aiemmin työskennellyt kääntäjänä ja teknisenä kirjoittajana. Psykologisen trillerin taidonnäyte, Isa Karos -sarjan avausosa Pimeä jää ilmestyi 2018 ja sai Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan. Sitä seurasi vuonna 2019 Mykkä taivas, joka samoin sai erinomaisen vastaanoton.

 

 

Kirjassa kuljetetaan kolmea eri tarinaa. Nykyajassa ollaan vuodessa 2018 Savonlinnassa ja seurataan Isa Karoksen elämänvaiheita ja tutkimuksia. 

Toisessa tarinassa ollaan vuodessa 1674 Marinmaalla kyläyhteisössä. 

Kolmas tarina kertoo lapsuudesta ja perheen ongelmista, sekä sisarusten välisestä suhteesta, jossa tulee esiin mustasukkaisuutta ja tuhoisaa jälkeä. Kohtaus, jossa poika koettaa laittaa sisartaan lähtevän junan kyytiin on aivan järkyttävä. Tämä epäonnistuu, onneksi. 

1600-luvulle sijoittuvaa tarinaa olisin lukenut mielelläni enemmänkin. 


Kirjassa on läsnä luonto, rakkaus ja rakkaus luontoon. Pidän todella paljon luontokuvauksista tässä kirjassa. Hyytävä pakkanen, lumi ja metsä on kaunis yhdistelmä, tosin tässä tapauksessa karmiva. 


Kirja oli luettava yhdeltä istumalta sillä niin hyvin se piti otteessaan. Vetävää kerrontaa, sujuvaa ja upeaa tekstiä. Jännitys pysyi aina viimeisiin lauseisiin saakka. 

Kirjan lopussa selviää aiemmissakin osissa mainitun Isan tyttären Edithin kohtalo, jonka arvelin jossain vaiheessa selviävän, mutta olisin voinut odottaa sitä vielä osan tai parin verran. Tätä tapahtumaa ei pystynyt mitenkään arvaamaan ennalta, vaikka olenkin lukenut aiemmat osat. Olin ttästä todella yllättynyt, kuten myös rikoksen loppuratkaisusta. 

Sellaiset dekkarit on parhaita, joiden juonenkulkua ei voi ennalta arvata ja tämän sarjan kaikki osat kuuluvat niihin. 

Uskon, että saamme jatkossa lukea Isan perhe-elämästä ja onnesta vielä lisää. 


Tähtiä annan 5/5. 


Kirjan trailerin voi katsoa tästä .


 

Anna Jansson: Leikkiä tulella

            Anna Jansson - Leikkiä tulella      Lyhyt Maria Wern -dekkaritarina Lasten laulaessa suvivirttä Maria Wern taistelee kyyneliä va...