Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuunneltavaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuunneltavaa. Näytä kaikki tekstit

perjantai 15. lokakuuta 2021

Aino & Hajonneet: Hullui unelmii


 

 

 

Aino & Hajonneet - Hullui unelmii 

 

Svart Records 2021 

 

 

Aino & Hajonneet julkaisee debyyttialbuminsa lokakuussa!
Aino & Hajonneet on 2020 perustettu voimapop/punkrockia soittava yhtye, jonka musiikilliset juuret ovat jossain melodisen suomipunkin ja indierockin risteyksessä, missä aamun ensimmäistä dösää odotellessa sydänsurut, mustelmat ja unelmat tarjoillaan suoraan pullosta, juuri sellaisenaan. Lokakuussa ilmestyvä debyyttilevyn ensimmäinen single on kuin vuoristorata, joka on valeltu bensalla ja nyt on tullut aika raapaista ensimmäinen tulitikku. Yhtyeen mukaan kappale on kuin tiivistelmä tulevasta albumista, josta välittyy bändin perustamisen perimmäinen syy.
– Tervetuloa mun vuoristorataan on ensimmäisiä, ellei ensimmäinen biisi, joka Ainon kanssa tehtiin. Se on yhtyeen stoorissa tavallaan alku ja lähtölaukaus. Kappaleesta kuuluu hyvin koko bändin perustamisen perimmäinen syy ja idea. Haluttiin vaan soittaa rokkia. Täysin ilman turhia koukeroita ja älytöntä kelailua. Suoraviivaista menoa, jossa energia välittyy samalla tavalla, mihin keikoilla on totuttu. Ensimmäinen single Tervetuloa mun vuoristorataan ilmestyy 28.5.2021. 



Kuva ja teksti on Svart Recordsin sivuilta. 

Singlet ostettu omakustanteisesti ja levy kuunneltu Soundin ennakkokuuntelu mahdollisuuden kautta, sekä virallisen julkaisun jälkeen Spotifystä tätä arviota varten. 

 

Törmäsin tähän bändiin ihan vahingossa, koska seuraan Svart Recordsin Youtube kanavaa. 

Yhdentekevää -biisi ilmestyi sinne loppu kesästä ja olin aivan myyty ja vielä enemmän kun löysin Tervetuloa mun vuoristorataan kappaleen. Se soi repeatilla loppu kesän illoissa. 

Hullui unelmii -sinkku ilmestyi syyskuun alussa samoihin aikoihin ABBAN uusien biisien kanssa ja jäi siinä ABBA kuumeessa jotenkin vähälle huomiolle, mutta kun kuuntelin sen sitten tarkemmin; on siitä tullut viime viikkojen jatkuva repeat biisi. 

Löydän näistä biiseistä, etenkin sinkku julkaisuista niin paljon samaistuttavaa. 

Käyn levyn läpi kappale kappaleelta myös muuten kuin musiikin osalta, joten jos et välttämättä halua lukea ihmissuhteistani niin artikkelin luku kannattaa siinä tapauksessa lopettaa tähän ja laitta levy kuitenkin soimaan. 

 

Tracklist & Comments: 


1. Hullui unelmii


Biisi alkaa vauhdikkaalla introlla ja oikeastaan ssamanmoisella menemisen meiningillä mennään läpi koko albumin. 

"Sinä kesänä aurinko poltti kuumemmin ja kirkkaasti roihus makasiinitkin. Ei meistä koskaan tuu niinkuin muut. Puistonpenkillä juotii punaviiniä, sammuttiin. Ei oltu niinkuin muut. 

Muistatko vielä miltä se tuntuu kun et oo missään kii? Kun on vain ilta aikaa rakastuu? Muistatko vielä sen kesän 96? Me ei oltu niinkuin kaikki muut." 


Rakastan vokalistin ääntä ja niin upeat lyriikat. Ne johdatti mut kesään vuonna 2000. Kesäinen Stadi. Kesäilta, kävellään käsi toisessa ja juoma toisessa kädessä pitkin kuumaa kesäkatua ja nautitaan elämästä. Uskoin Ystävyyden, kahden Tytön Ystävyyden olevan Ikuista. Juoma maistui ja saman illan aikana sain lainata puhelinta ja soitettiin yhdessä mun rakastamalleni ihmiselle. Oli niin upeeta olla olemassa, tulla välitetyksi ja kuulluksi. Oli turvallista olla. 

Kaipaan sitä aikaa tai siihen aikaan ja niihin hetkiin. Siihen tunteeseen kun joka päivä tuntee ja tietää olevansa rakastettu ja tärkeä. 

Pari vuotta myöhemmin tuon kesän Ystävä hädin tuskin tervehti kun nähtiin. En tiedä mitä meille tapahtui. Yhteydenpito vain jäi. 

Ehkä en ollut niin tärkeä kuin mitä tää Tyttö oli mulle. 

Takaisin lyriikkaan ja jälleen osuvasti: 

"Viestissä luki vain; Mä en takas enää tuu. P.S. I LOVE YOU."


Sitäpä juuri. On niin tyhjä olo kun viestintävälineet on hiljenneet. 

Niin muistan oikein hyvin sen miltä tuntui ajelehtia elämän virrassa. Ei ollut huolta mistään. Mua odotti loistava tulevaisuus ja kasa hullui unelmii. Ja itsehän en ole koskaan mahtunut mihinkään valmiiseen muottiin.

 

2. Tervetuloa mun vuoristorataan 


Biisin nimestä tulee mieleen kappale nimeltä Life Is A Rollercoaster. En muista esittäjää. Vuoristorata aiheisia biisejä varmaan on aika lailla. 

Tämä vuoristoradan tervetulotoivotus on vaan yksinkertaisesti mun voimabiisi. 

Välillä elämä on kuin kiihtyvällä tahdilla etenevä vuoristorata. 


3. Yhdentekevää


"Ei mun ei tarvii selittää loppunutta näytelmää. Yhdentekevää." "Se mikä alkoi kauniisti suljettiin mielisairaalaan." 

"Mietin mikä teki elämästä musertavan helvetin. Vuodet juoksee nopeaa. Jos sanoisin sen kauniisti. Sä et uskoisi puoliakaan." 


On taas niin omakohtaista sanomaa noissa lyriikoissa. 

Tänäänhän on perjantai 15. päivä ja lokakuu. Muistan vuosituhannen viimeisen lokakuun. Silloinkin oli perjantai 15. päivä. Puhelin soi ilta yhdeksän jälkeen. Onneksi se olin minä joka siihen ehdin vastaamaan. Puhelu kesti ihan vaan pari minuuttia. Minulta kysyttiin miten menee ja kerrottiin sen tyttöystävän lähteneen, jonka vuoksi minut piti jättää. Aloin itkeä. Ehkä jo puhelimessa, mutta välittömästi sen jälkeen. Tunsin niin viiltävää surua ja kaipausta ja olin aivan murskana jälleen kerran. 

Itkin loppu illan ja yön. Oli aivan hirveää. Ajattelin, etten toivu tästä koskaan ja enpä näytä toipuneen kun vielä näin 22 vuotta myöhemmin muistan sen hetken ja tunteen. 

En tiennyt vielä silloin, että aikuisilla ihmisillä on tapana soitella humalassa exilleen. Kun selvänä ei ole rohkeutta soittaa minulle ja että tulisin vuosien vieriessä saamaan useita tämänlaisia soittoja. 

Tuossa vaiheessa minun jättämisestäni oli kulunut kolme kuukautta ja 13 päivää. 

En tiennyt vielä silloin, että muutamaa vuotta myöhemmin tapaisimme joka viikko ja olisimme tekemisissä 24/7. 

Koetin vain jaksaa päivästä seuraavaan. 

 

4. Luulets’ et mua kiinnostaa 

 

Tässä kappaleessa on kyllä asenne kohillaan niinkun on koko levyssä. Tässä on aivan mahtava menemisen meininki ja punk rämistys. Mietin, että onks tää cover biisi, mutta vaikka oon välillisesti lähipiirin kuunteluttamana paljonkin punkkia kuunnellut niin ei tullu mieleen, että jos tää on niin mikä tää ois. 

Punk ihmiset on jees kavereita. 

 

5. Kaikki kääntyy parhain päin 


Tää biisi kannattaa kuunnella. Viihdyn sanoituksissa luoduissa fiiliksissä. 



6. Lähtö


7. Jos en jaksa pidemmälle


Lähtö on instrumentaali, lyhyt biisi, jonka soundeista tulee mieleen avaruus. Lähtö ilmeisemmin pohjustaa Jos en jaksa pidemmälle - biisiä, josta taitaa tulla seuraava mun powersong. 

"me ei nähdä enää koskaan ikinä. Jos en jaksa pidemmälle painan terää syvemmälle." 

Mulle tuli mieleen monenlaisia tilanteita, joissa olen lähtenyt sillä ajatuksella, että kun en nää teitä enää ikinä. Lisäksi tuli mieleen suosikki henkilöni Elsa siinä Katja Kärjen Jumalan huone kirjassa, josta löytyy mun kirjoittama teksti. 

Tää biisi on joka tapauksessa aivan huippu ja tästä löytää ittensä. 

Rakastan vokalistin soundia. Omaa ääntäni oon aina vihannut. Toisaalta olen kyllä opetellut käyttämään sitä ja haluisin opetella lisää. 

Jos ei oo koskaan nähnyt kun lauleskelen, sekä samaan aikaan elän, hengitän ja koen niin vahvasti ne lyriikat, joita lauleskelen, niin sen vierestä seuraaminen ekaa kertaa saattaa olla vahva kokemus. Onneks ei ole enää lähipiirissä ihmisiä, jotka tuomitsis mun soundia siitä näkökulmasta kuinka oikein se menee musiikillisesti. 

Meitsissä kuulee eletyn elämän ja sen hetkisen fiiliksen. Mut ne ei oo yleensä tärkeintä, vaan tärkeintä on musiikillisesti oikeanlainen suoritus. 

Tästä biisistä saattaa tulla seuraava illanistujaisten lauleskelu tai yhteislaulu biisi. 

Siellä missä kuohuviini virtaa niin musaa ja naurua riittää. Jos se on musta kiinni. 




8. Fresitaa & tupakkaa


On upea biisin nimi. Fresita näet oli jossain kohtaa mun suosikki kuplivaa. En oo juonu sitä aikoihin. Halusin kuulla tän biisin heti kun luin nimen, mut tää on toistaiseksi jäänyt jotenkin hieman vieraammaksi. Upea toteutus kuitenkin. 

 

9. Päivänsäde ja menninkäinen 


Luulin tämämän olevan versio siitä vanhasta laulusta, mutta eipäs ollutkaan. Tosin sen kappale mainitaan tässä kyllä. Lyriikasta on pakko sanoa, että hämärillä poluillahan meitsi on kulkenu koko elämän. 



10. Tummaan veteen


Levyn viimeinen raita. Varsin menevä biisi ja tykkään pianosoundeista tai mitkä koskettimet sitte onkaan mahdollisesti. Tykkään myös virtaavasta vedestä ja vesi on muutenkin mun elementti. 

Tää laulu vois hyvin soida radioissa. 



Annan levylle viisi tähteä. Tää on vuoden levy siis kotimaisista levyistä. 

 

Levyn saapi soimaan  tästä





 

 







perjantai 8. lokakuuta 2021

Heidi Köngäs: Siivet kantapäissä


 

 

 

 

 

 

Heidi Köngäs - Siivet kantapäissä 

 

Lukija Mirjami Heikkinen 

Kustantaja
Otava
Julkaisuvuosi
2021

 

Kesto
8 h 6 min

ISBN

9789511407416

 

 

 

 

Vahva kuvaus naisesta, joka pitää intohimoa johtotähtenään ja rakastaa ketä haluaa.
Marja on oman tiensä kulkija. Hän kasvaa vankilaympäristössä ja saa erilaiset eväät elämään. Hän aloittaa yliopiston, vaihtaa näyttelijäksi, mutta päätyy ohjaajaksi Radioteatteriin Olavi Paavolaisen alaisuuteen. Heidän välilleen syntyy jännite, joka johtaa salattuun suhteeseen.
Marja on oman aikansa pätkätyöläinen. Hän näyttelee, kääntää, sovittaa ja ohjaa tiukassa tahdissa. Marja myös matkustelee, useimmiten yksin. Matkat suovat vapauden ja tyydyttävät hänen haluaan nähdä maailmaa.
Kertomus poikkeuksellisesta naisesta, joka oli aikaansa edellä. Joka valitsi taiteen ja miehet – ei avioliittoa ja lapsia. 



Kiitos äänikirjan arvostelukappaleesta kustantajalle.

 

Innostuin tästä kirjasta kun huomasin, että tällainen teos, joka kertoo Marja Rankkalan elämästä on ilmestymässä. 


Olin huomannut tämän nimen Yle areenan kuunnelmissa ohjaajan roolissa. Yle on viime vuosina julkaissut areenassa vaikka kuinka paljon vanhoja kuunnelmia. 

Olen lukenut niiden rooli tiedoista nimiä, jotka eivät sano itselleni mitään ja miettinyt, että ketähän nämäkin ovat mahtaneet olla. Jos kuunnelma on vaikkapa 1960-luvulta niin osa näyttelijöistä on väistämättä täysin vieraita nimiä itselle, vaikka osalla toki on ollut paljonkin rooleja juurikin radioteatterissa ja on joitain näyttelijöitä, joiden ääni on tosi tosi tuttu, mutta vaikka tietäisin nimenkin niin en osaisi tästä kertoa välttämättä yhtään mitään. Esim. Knalli ja sateenvarjo-sarjassa on useissa jaksoissa näyttelijöinä Voitto Nurmi, Yrjö Parjanne, Risto Mäkelä, Maijaleena Soinvirta, Elli Castren etc. Heistä en tiedä mitään, mutta nimet ja äänet on tuttuja. 

Audiosisällöthän ovat nykyään äärimmäisen suosittuja, mutta silti itsestä tuntuu, ettei nykynuoriso tiedä mikä on radiokuunnelma, ylipäänsä kuunnelma, saati radioteatteri ja että minkälainen merkitys kuunnelmilla on ollut ennen kuin Video Killed The RadioStar. Siis ennenkun telekkari syrjäytti radion. 


Eniten tässä kirjassa kiinnosti radioteatterin tekemisen kuvaus. Olen itse seurannut useampiakin näytelmien harjoituksia, kuin myös näytelmiä milloin viileähkössä/helteisessä kesäkelissä ulkona istuen ja milloin parhaat vaatteet kera kimaltelevien korkokenkien sisätiloissa niin lähellä lavaa kuin mahdollista. 

Glitteriä ei voi koskaan olla liikaa ja korkkarit on parhaat kengät kävelyyn. 

Olen myös seurannut musiikin tekemistä ja äänittämistä vaihevaiheelta ja voin vain kuvitella kuinka haastavaa sen kaiken tekeminen on ollut vuosikymmeniä sitten kun tietokoneita ei vielä voinut käyttää äänitykseen. 


Luulin kirjaa aloittaessani, että olisin saanut selkeää kuvaa radioteatterin vuosikymmenten takaisista toimintatavoista kuunnelmia äänitettäessä, mutta jouduin pettymään. 

Ihmissuhteet olivat isommassa asemassa kuin kuunnelmat itsessään, vaikka aikamoista teatteriahan sekin osuus tuntui olevan. 


Olen Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjasta lukenut Olavi Paavolaisesta ja saanut hänestä jokseenkin raskaan kuvan. Kaikki tietoni perustuu niihin tiedonmurusiin, joita Mustosen kirjoissa Paavolaisesta on. 

Tämä Siivet kantapäissä-kirja oli itselle tosi vaikeaa kuunneltavaa, koska en aina tiennyt mikä on fiktiota ja mikä totta ja ketä kenelläkin fiktiivisellä nimellä oikeasti tarkoitettiin. 


Odotukset tämän kirjan suhteen oli korkeat, mutta niitä se ei lunastanut. 

En ole aiemmin lukenut Köngästä, joten en tiedä oliko käytetyllä kielellä osuutta asiaan. 


Kirja saa minulta 3 tähteä. 



Tähän loppuun vielä pari linkkiä. 


Kulttuuriykkönen
Heidi Köngäksen romaani Siivet kantapäissä - merkittävä nainen Olavi Paavolaisen varjosta

Kuunnelmia, boheemeja 40-70-luvun taidepiirejä, Olavi Paavolainen, rakkauden vaikeutta ja naisen elämää...
Heidi Köngäksen romaani Siivet kantapäissä kertoo Radioteatterissa pitkään työskennelleen dramaturgi ja ohjaaja Marja Rankkalan tarinan.
Heidi Köngäs sai käsiinsä Marja Rankkalan (1918-2002) kirjallisen jäämistön, ja lukiessaan materiaalia Köngäs tajusi saaneensa aiheen uuteen romaaniin. Siivet kantapäissä on fiktiota, mutta se vie lukijansa todentuntuisesti Marja Rankkalan elämään: lotaksi Konnunsuolle, Eino Salmelaisen näyttelijäoppiin, Olavi Paavolaisen työtoveriksi Radioteatteriin, Helsingin boheemeihin taiteilijapiireihin. Haastateltavina ovat Heidi Köngäs sekä pitkän uran Radioteatterissa tehnyt Johanna Rajamaa, jolle Köngäs on romaaninsa omistanut.
Ohjelman juontaa Tuula Viitaniemi. 


Ohjelman voi kuunnella tästä. 

 

 

Haastattelu Annassa.  

”Ei saa asettua toisen yläpuolelle, mutta ei pidä myöskään mitätöidä itseään”

 



perjantai 17. syyskuuta 2021

Podcastperjantai: Cappuzine Kahvipodcast

Hieman liian pitkän tauon jälkeen on aika Podcastperjantain ja podcastin esittelyn. Löysin tämän kun ajattelin, että kun on kerta viini aiheisia podcasteja suomeksi niin kyllä pakko olla kahvista kertova podcastikin, koska suomalaiset juo niin paljon kahvia, että välillä tuntuu ikäänkuin tuo kaukomailta meille saapuva addiktion aiheuttaja olisi kansallisjuoman asemassa tässä maassa. 


Tämän perjantain podcast tulee tässä: 


Cappuzine
Kahvipodcast


Podcast kahvista ja kahvikulttuurista ammattilaisten silmin. Juontajina ammattibaristat Jarno Peräkylä ja Samuli Parkkinen.



Kuuntelemaan pääsee tästä










Linkki vie Spotifyyn sillä sieltä tämän löysin. Spotify on käytettävyydeltään helpoin itselle, joten yleensä linkit vievät sinne.


Ensimmäinen jakso on tullut vuonna 2018 ja viimeisin elokuussa 2021. 

Tätä kirjoitettaessa jaksoja on 59, joten kuunneltavaa kaikille kahvin ystäville riittää. 


Itse kuuntelin useamman jakson putkeen löydettyäni tämän. 


Esittelen muutaman jakson nyt tässä. 



Pilotti: Cappuzine-podcastin esittely


Cappuzinen pilottijaksossa juontajat Jarno Peräkylä ja Samuli Parkkinen esittelevät itsensä ja valottavat kuulijoille motiivejaan podcastin tekemisen taustalla. Keskustelussa avataan muun muassa idea podcastin nimen takana ja käydään läpi tulevien jaksojen teemoja.

 

 

Pidän itse podcastin nimestä. Tosin en ollut tätä sanaa koskaan aiemmin kuullut. Onneksi kahvi mainitaan jaksojen kuvausteksteissä kuten myös podcastin omassa kuvauksessa. 

Suomesta puuttuu varsinainen kahviin keskittyvä media ja alunperin piti ilmeisesti perustaa kahviin keskittynyt lehti, mutta podcast olikin tekijöilleen toimivampi ja tästä siis jäi tuo nimi elämään. 



 

Jakso 1 BASICS - Erikoiskahvi
Ensimmäisessä jaksossa puhutaan erikoiskahvista. Miten erikoiskahvi määritetään? Mitä termin takaa löytyy? Studiossa juontohommissa ammattibaristat Jarno Peräkylä ja Samuli Parkkinen. Äänen käsittely: Tuomas Paavola


Tää olikin mielenkiintoinen jakso. Itse olen luullut erikoiskahvin tarkoittavan hienoilla kahvikoneilla tehtäviä kahveja, kuten vaikka latte, cappuccino, americano yms. 

Jaksossa kävi ilmi, että erikoiskahvi on kahvia joka erottuu massasta. Lisäksi mietittiin uuden termin lanseeraamista kuten esim. käyttökahvi tai pöytäkahvi.  


Lisäksi puhutaan kahvin valmistuksen kolmesta eri aallosta. 

Jaksossa paljon uutta ja mielenkiintoista informaatiota ainakin itselle. 





Jakso 2 BASICS - Paahtojakso
Mitä kahvin paahtaminen oikeastaan on? Miksi sitä tehdään ja mitä eroa on vaalealla ja tummalla paahdolla? Onko jompikumpi tapa toista parempi? Mites sitte toi uuttovesi? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtivat ammattibaristat Jarno ja Samuli Cappuzine-kahvipodcastin toisessa jaksossa. 


Jaksossa puhutaan paahtamisesta ja itselle tuli yllätyksenä, että vaikka puhutaan aina kahvipavusta niin kahvi kasvaa pensaan muotoon leikatussa puussa ja se on kahvimarja eikä papu. 

Raakaa kahvipapua ei kannata syödä ja siksi täytyy paahtaa. 

Vesi vaikuttaa siihen minkälaisia paahtoasteita kahvissa missäkin päin maailmaa käytetään. Tää oli uutta itselle ja todella avartavaa juttua. 




Jakso 3 BASICS - Viimeinen suodatinkahviohje
5 + 1 oikeasti hyvää vinkkiä suodatinkahvin tekemiseen! Kolmannessa jaksossa Jarno ja Samuli käyvät läpi ja selittävät Suomen suosituimman kahvinvalmistustavan keskeiset muuttujat - ja kuinka niitä manipuloidaan parhaan mahdollisen kupillisen saavuttamiseksi. Ääntä on tässäkin jaksossa roplannut Tuomas Paavola.


Jaksossa on viimeinen näin teet hyvää kahvia kotona ohje. Suomessa yleisin tapa tehä kahvia on suodatinkahvi. Suodatinkahvi on todella trendikästä maailmalla. 

1. Laadukas raaka-aine. Eli laadukasta hyvää kahvia. 

2. Puhtaat välineet. 

3. Reseptiikka. Kahvin ja veden suhde yms. 

4. Suodatinpaperin huuhtelu. 

5. Tarjoilu. 

Tarjoile kahvi tuoreena. 

 Etsi ja löydä suosikki kuppi itsellesi.

 

Boonus ohje: 

 

Sekoita. 

 

 

En referoi joka asiaa, koska toivon, että kuuntelette jakson.

 

Jakso 4 BASICS - Kahvin jauhamisesta
Miksi on olemassa erilailla jauhettuja kahveja? Mitä eroa on espresso- ja suodatinjauhatuksella? Miksi kahvia ylipäänsä jauhetaan? Muun muassa näihin kysymyksiin etsitään vastauksia Cappuzinen neljännessä jaksossa. Jarno ja Samuli puhuvat myös podcastin saamasta vastaanotosta ja esiintymisjännityksen tasaantumisesta. Äänessä olevat henkilöt ovat ammatiltaan baristoja. Tämä jakso kävi ennen julkaisuaan läpi Tuomas Paavolan äänikäsittelyn.


Kahvia jauhetaan, jotta sitä voidaan uuttaa paremmin, että saadaan kahvijuomaa. Jauhatuskarkeus on sidoksissa siihen minkälaisella keittimellä kahvia käytetään. 



Jaksoja on niin paljon, etten käy jokaista niistä tässä referoimaan. Spotifyn lisäksi tätä voi kuunnella Soundcloudista, Apple podcasteista ja Googlen vastaavasta palvelusta.

Ainakin oma kahvitietous on lisääntynyt valtavasti. 

Olen itse opetellut juomaan kahvia jo ennen kouluikää. Olen myös ollut pitkiä aikoja juomatta kahvia, koska maha ei oikein oo kestänyt. 

Tänä vuonna hommasin kapselikoneen, jolla erikoisemmatkin kahvilaadut onnistuu käden käänteessä. Se ei oo kovin ilmastoystävällistä, mutta onko kahvi tai tee sitä muutoinkaan Suomesta käsin katsottuna? 

Haluan juoda lattea vaikka ravintolat ois kiinni ja niin edelleen. 

Perinteisestä kahvinkeittimestä tai siis sillä keitettäessä niin ääntä kuunnellessa tulee jotenkin turvallinen olo. En tiä mistä johtuu. 


Pakko jakaa yksi kahvi aiheinen kirjavinkki. Tässä teoksessa ollaan kahvifarmilla, vaikka muutoin kait tää lukuromaaniksi lasketaan. 

Pitäisi lukea uudestaan, koska tämän luvusta on jo vuosia aikaa. 

Tää teksti on Kirjasampo-sivustolta. 


Ana Veloso: Kun kahvi kukkii 


Vitoría da Silva on rikkaan kahviparonin älykäs tytär, kun taas salaperäinen León Castro taistelee orjien vapauttamisen puolesta. Kukkivien kahvipensaiden suojassa nämä kaksi kohtaavat ja antautuvat kielletyn intohimonsa valtaan. Väärinkäsitykset, viha ja epäluulo repivät heidät kuitenkin erilleen. Voivatko heidän edustamansa vastakkaiset maailmat koskaan kohdata?

Kun kahvi kukkii on tositapahtumiin perustuva, kiihkeästi kerrottu kahden poikkeuksellisen ihmisen rakkaustarina. Se sijoittuu 1800-luvun trooppiseen Brasiliaan dramaattisen yhteiskunnallisen murroksen aikaan.
Ana Veloso on saksalainen toimittaja ja kirjailija, joka on asunut useita vuosia Rio de Janeirossa.



Takaisin podcastiin.


Lämpimät Kiitokset podcastaajille kuvista. On ollut ilo kuunnella teitä ja kirjoittaa tätä. 

 

Podcastin Facebook löytyy tästä 


ja Instagram puolestaan täältä



Kahvista on myös tehty musiikkia. Harmi, etten osaa saksaa ja en näin ollen pääse linkittämään Bachin kantaattia, jossa kahvi ymmärtääkseni mainitaan. 

Tässä kuitenkin musiikkia suomeksi. 

Mikä paremmin sopisikaan tähän kuin Oodi kahville






Ja sitte vaan podcast kuulumaan, hyvää kahvia kuppiin tai mukiin ja nauttimaan kuuntelusta & kahvista!

perjantai 9. huhtikuuta 2021

Vera Vala: Aprikoosiyöt


 

 

 

 

Vera Vala - Aprikoosiyöt 

Gummerus 2021 

 

Sivumäärä 368  

ISBN 9789512421572

Kansi Eevaliina Rusanen  


Kirjamuodot Kirja, E-kirja, Äänikirja

 

 

Aistivoimainen lukuromaani vie kukkivaan Italiaan

Aprikoosiyöt tarjoaa matkan tuoksuja ja värejä tulvivaan Italiaan. Mukana on yllättäviä käänteitä ja romantiikkaa kahdessa aikatasossa.

Suomalaisen Lauran ura ja parisuhde polkevat paikallaan. Tilannetta ei helpota muistisairas äiti eikä täydellisyyttä hipova isosisko, joka yrittää saada Lauraa tekemään järkiratkaisuja. Odottamaton löytö lapsuusmuistojen joukosta herättää kysymyksiä. Laura matkustaa 20 vuoden tauon jälkeen tätinsä Ainon luo Tolfan vuoristoon huvilaan nimeltä Villa Alba. Löytyvätkö vastaukset aprikoosipuiden alla?
Vera Vala
KIRJAILIJA
Vera Vala
Kirjailija Vera Vala on asunut Italiassa yli 20 vuotta. Hän rakastaa italialaista ruokaa ja ratkaisi keski-iän kriisinsä aloittamalla psykologian opinnot yliopistossa. Valan perheeseen Milanossa kuuluu miehen ja tyttären lisäksi Palermon varjoisilta kujilta pelastettu kissa. Ennen keväällä 2021 julkaistavaa lukuromaania Aprikoosiyöt Valalta on julkaistu kuusiosainen Arianna de Bellis -dekkarisarja.  



Teksti on kustantajan sivuilta kuin myös kansikuva heidän kuvapankistaan. 


Kuuntelin äänikirjana Storytelistä. Lukijat Mirjami Heikkinen ja Anniina Piiparinen.


Olen vuosia aiemmin kuunnellut muutaman Arianna de Bellis -dekkarisarjan kirjan. Jostain syystä sarja jäi kesken, mutta nyt annan sille uuden mahdollisuuden kun se näyttäisi olevan äänikirjapalveluissa. 

Ensimmäisestä osasta on kerrottava sellainen asia, että kuuntelin sitä elämänvaiheessa jossa jo edesmenneen kissani kanssa tassuteltiin alkutaivalta. Oltiin muutama viikko ihmetelty toisiamme ja kuuntelin kirjaa ja kehräyksen hurinaa. 

Aprikoosiöissä tassuttelee myös kissa että sinäänsä hauska sattuma. 


Jostain syystä minulla oli ennakkoluuloja Aprikoosiöitä kohtaan. Ajattelin, että kirja olisi höttöistä romantiikkaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että kirjaa ei malttanut laskea käsistään tai siis kuulokkeistaan. Kuuntelin sen yhdeltä istumalta ja ainoat keskeytykset olivat vain paikallisen Koronanyrkin tiedotustilaisuus ja yks puhelu. Niitä puheluita vai onko se puhelujahan näin etäaikana tulee väistämättä. Tuo puheluita on jännä sana. Ikäänkuin puhuisimme luista, joilla puhumme. Puhummeko puheluista kun puhumme puheluista vai puhummeko vain puheluista? Maailma on täynnä kysymyksiä, joihin osaan saa vastauksen ja osaan ei. 


Aprikoosiöiden alussa ihmettelin miksi äänikirjalla on kaksi lukijaa ja meni jonkin aikaa, että tajusin kirjan kulkevan eri aikatasoissa kahden kertojan äänen voimin. 

Kirjassa oli arvoituksellisia elementtejä siis tekstistä huomaa kirjailijan kirjoittaneen aiemmin dekkareita. Jännityksen lisäksi myös pohdiskellaan tehtyjä ratkaisuja, ratkaisujen oikeellisuutta ja oikeutta. Kirjassa liikutaan myös mielenmaisemissa ja syvissä tunnetiloissa. 


Samaistuin kirjan kertojista Lauraan päätösten teon pohdiskelussa ja kirjan toiseen kertojaan mielenmaisemien osalta. Ei ole oikeita ratkaisuja on vain erilaisia ratkaisuja. Noin kirjassa sanotaan ja nythän en pääse asiaa tarkistamaan, koska se vaatisi valtavasti kelausta äänikirjasta ja kun olen jo arvioinut kirjan ja se on merkattu kuunnelluksi. Tuo oli siis mielestäni loistavasti sanottu. 

Olen omassa elämässäni vaiheessa jossa tulee väkisinkin miettineeksi tehtyjä valintoja ja sitä miten ne heijastuu nykyhetkeen. 

Kirjassa on kaksi kertojaa, joista toinen säilyy arvoituksena pitkään ja se miten kaikki paljastuu kirjan toiselle kertojalle on henkeäsalpaavan jännittävä tilanne. Todella taidokasta kerrontaa ja juonenkuljetusta. Hyvä kirja on mielestäni sellainen jossa alussa arvellut asiat osottautuu vääriksi ja tässä kävi niin.

Kirjan toinen kertoja, jonka henkilöllisyys siis selviää myöhemmin. Niin hänen kohdallaan on kuvailtu kuinka hän toivoisi hänen läheisensä koskettavan ja näin poistavan tuskan kosketuksellaan. 

Oli hienosti kuvailtu sitä kuinka fyysinen kosketus ei voi poistaa ihmismielen tuskaista tunnelmaa. 

Olen itse toivonut, että mielen kipua voisi parantaa rakkaiden ihmisten sanoilla ja läsnäololla. Näin se ei mene, koska ihmismieli on monimutkainen kapistus. 

Nuorena osasin kyllä sanoittaa tunteeni, joita riitti aivan joka hetkelle kaikessa monimuotoisuudessaan. En osannut analysoida tunteitani ja miettiä syy-, ja seuraussuhteita. Nykyään osaan jo jotenkin. 

Kirjassa pohditaan vuosikymmenten takaisten ratkaisujen vaikutusta nykyhetkeen ja toisaalla sitä kuinka ei vielä ole saavuttanut omasta mielestään mitään kun haaveet työstä eivät ole käyneet toteen ja perhe pohdituttaa. 

Joudun seuraavina vuosina itse vastailemaan näihin kysymyksiin muiden esittämänä. Kirjaa lukiessani mietin kesää vuosia sitten ja hetkeä joka rikkoi minut. 

On lämmin ilta. Me ollaan ulkona tupakilla. Minä en polta, koska ikäni ei riittäisi ostamaan tupakkia tai mitään muutakaan mitä voi ostaa vasta kun on 18. Olen kaukana kotoa ja ehkäpä ekaa kertaa elämässäni ilman sukulaisia ympärilläni. Pelkään keskustella, pelkään että sanoillani mokaan jotain. Tahdon kokea kaiken, olen valmis kokemaan. Tahdon olla Nainen. Tupakilla ollaan minä, kumppanini, sekä muutama muu. Ymmärrän sen, ymmärrän sen vaikka sanoja ei vielä sanota. Ymmärrän tarinamme tulevan päätökseensä sillä huomaan itselle täysin tuntemattoman ihmisen kiinnostuksen kumppaniani kohtaan ja kumppanini vastaavan siihen. 

Aivan kamala on ilta ja seuraava yö, jonka valvomme. Olemme yhdessä, vaikka emme olekaan. Päivä saapuu ja minut jätetään. 

Olen tuosta heinäkuisesta päivästä asti ollut ilman parisuhdetta. Palasin kotiin, eikä mikään tuonut valoa tuskaani. Olin hengissä vaan en oikeesti elossa. Kuulin heidän suhteensa päättyneen ja kestäneen vain lyhyen aikaa. Aikaa kului, kohtasimme jälleen, sovimme ja oma oloni helpottui. Olimme väleissä, mutta emme yhdessä. Uskoin meidän vievän loppuun sen mikä kesken jäi sitten kunhan minä olisin siihen valmis ja olisi oikea aika. Ja näin todellakin tapahtui. 

Elämä yhdisti meitä ja asuimme samassa kaupungissa ja itse asun täällä kyseisessä kaupungissa yhä edelleen. 


Kirjassa mietittiin sitä voiko ihminen tehdä loppuelämän ratkaisuja 18-vuotiaana. Minä sanon, että kyllä voi ja voi myös paljon paljon nuorempanakin, kuten huomasitte äskeisestä omaelämästooristani. 

Vielä on pakko sanoa, että kukaan ei minun tunteita, ajatuksia, muistoja, meitä saati mun kokemuksia voi viedä pois. 

Tämän oli tarkoitus olla kirja-arvio, mutta näköjään eksyin omaan elämääni pitkän tauon jälkeen, josta kerron myöhemmin. 



Kirjan Italian tunnelma oli niin käsinkosketeltavasti aistittavissa ja olisi hienoa joskus kokea se. 

Pakko tunnustaa etten pidä aprikooseista, mutta kirjan lukemisen aikana oli pakko laittaa kahvia kun siitä kirjassa puhuttiin niin ihanan kuvailevasti. 


Ennakkoluuloni osottautui vääriksi ja kirja ei todellakaan ole höttöistä hömppää vaan jää mieleen pitkäksi aikaa. 


Suosittelen kirjaa jos kaipaat matkalle ja tykkäät sujuvasta tekstistä. 


Varoitus: Kirjan parissa saattaa huomaamatta vierähtää paljon aikaa. 


Annan tähtiä 5/5.

perjantai 27. marraskuuta 2020

Podcastperjantai: Tuotannollisista syistä


 Tänään vuorossa podcast, jonka löydettyäni kerroin Ystävälle, että nyt löytyi podcasti, jossa voisin itsekin vierailla ja että kirjoitan jossain vaiheessa blogiin tästä ja jätin hänelle yllätykseksi mikä podi kyseessä. Oiskohan sanalle podcast olemassa mitään suomenkielistä vastinetta? Täytyisi ehkä tarkistaa Googlella tai kysyä Kotuksesta. 



Tuotannollisista syistä on kahden tapahtuma-alan ammattilaisen, Sussen ja Anun, tapahtumateollisuuteen keskittyvä podcast.
Jaksoja voit kuunnella Spotifysta ja Soundcloudista.


Tämä esittely on heidän fb-sivuiltaan. 

Tuo kuva on heiltä ystävällisesti tätä tekstiä varten saatu. Kuvaaja Maria Mihhailova. Kiitokset vielä kerran avusta, sekä upeasta podcastista.




1. ALOITUSJAKSO
Tuotannollisista Syistä -podcastin avausjaksossa Susse ja Anu esittäytyvät ja käyvät läpi tulevaa kautta.

 

 

Oli mielenkiintoista kuulla enemmän tekijöistä ja heidän taustastaan kulttuurituotannon opiskelujen ja työpaikkojen suhteen. Monipuolisia työtehtäviä on tällä alalla aina tapahtuman järjestämisestä itse lipunmyynnissä työskentelyyn, järjestyksenvalvojana oloon ja kaikkeen mitä kuvitella saattaa. 

 

Tässähän on tällainen asia, että kulttuurituotanto tai kulttuurituottaja olisi sellainen työ, jota itse haluaisin tehdä. Olen viime vuosina lukenut aiheesta missä sitä voi opiskella, mutta mutta. Ainuttakaan sokeaa kulttuurituottajaa en tunne saati edes tiedä. Se voipi olla että itsenäisesti en voisi kaikkia työtehtäviä tehdä, koska en tosiaan näe. Vois olla nimittäin meleko tärkeetä keikkaa järjestäessä hahmottaa monia asioita esim. lavan osalta, katsomon suhteen yms. 

Mikäänhän ei estä minua hakemasta alalle opiskeleen, mutta työtehtävät voisivat olla hieman rajatummat kuin näkevällä. Voin tietysti töissäni käyttää avustajaa, mutta ei se oikein käy, että hän toimisi puolestani, koska vastuuhan olisi minulla. 

Minua myös kiinnostaisi perehdytäänkö kulttuurituottaja koulutuksessa mitenkään esim. Erityisryhmiin. 

Yksi iso ongelma, jonka näin keikoilla paljon käyvänä ihmisenä olen vuosien aikana usein todennut on se, että joudun aina erikseen kysymään keikkapaikasta tai festarijärjestäjältä, että mikä heidän lippukäytäntönsä on avustajan suhteen, että joudunko ostaa kaksi lippua, vai riittääkö, että ostan yhden lipun ja avustajalle on ilmaislippu, tai että pystyn todentamaan avustajan tarpeeni esim. Näkövammais-, tai EU Vammaiskortilla. 

Käytännöt vaihtelee paljon ja yksi asia, joka minua ihmetyttää on se, että pyörätuolin tarvitsijan avustajan lipun voi kyllä ostaa esim. lippu.fi:stä tai Ticketmasterista, mutta muiden erityisryhmien lippuja tai siis erityisryhmään kuuluvan henkilön avustajalippuja voi varata vain puhelinpalvelusta tai paikan päältä. 

Tätä on perusteltu väärinkäytösten estämisellä, mutta missä se on sanottu, ettei pyörätuolin tarvitsijan avustajalippua mukamas väärinkäytetä? 

Miltä itsestäsi tuntuisi jos joka kerta musiikkikeikalle mennessäsi joutuisit tiedustelemaan, että pääseekö avustajasi veloituksetta? 

Tästä asiasta tulisi metelöidä enemmän. 

 

 

2. HYVÄÄ YÖTÄ
Jaksossa vieraana Helsingin kaupungin yöluotsi Salla Vallius. Keskustelemme mm. Helsingin yöstä ja yöluotsin työstä.

 

 

Luotsista tulee mieleen merenkulku ja yöluotsista että töitä tehdään öiseen aikaan. 

Yöluotsi ei kuitenkaan työskentele öisin vaan mietiskelee ja suunnittelee kaupungin yöllistä toimintaa yms. On kyllä mielenkiintoisessa työssä ja ilmeisesti ensimmäinen ja ainut yöluotsi Suomessa. Millonkahan Tampereelle saataisiin samanlainen?

 

 

3. JOHTAJUUTTA JA KOKEMUKSIA
Jakson vieraana Flow Festivalin toimitusjohtaja Suvi Kallio. Keskustelemme mm. kehittymisestä sekä johtajuudesta ja sen haasteista.



Flow kuuluu festareihin, joissa haluaisin vierailla. Samaan sarjaan kuuluu myös Tanskan Roskilde. Olen kyllä sen verran vieraillut Roskildessa, että juna on siellä pysähtynyt hetken, mutta se kuuluu eri tarinaan. Tämä oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen jakso. 



4. TYÖHYVINVOINTIA JA HUPI-ASIOITA
Jakson vieraana LiveFIN ry:n toiminnanjohtaja Jenna Lahtinen. Keskustellaan mm. työhyvinvoinnista, johon liittyen Jenna on tehnyt viimeisimmän opinnäytetyönsä, sekä tietenkin hupi-asioista!



On valitettavasti pakko tunnustaa, etten ole tätä jaksoa vielä kuunnellut. Taustalla tapahtuu paljon, mutta ne eivät kuulu tähän blogiin. 

Tämäkin on uskoakseni todella kiinnostava jakso tässä nykyisessä tapahtuma-alan ahdingossa. 



5. MONIKULTTUURISUUS JA MAHDOLLISUUDET
Jakson vieraana Monaliiku ry:n hankekoordinaattori Tiia Fehrmann. Jutellaan Monaliikun toiminnasta, Tiian työnkuvasta, mentoroinnista ja mm. siitä millaiset tapahtumat monikulttuurisia ihmisiä kiinnostavat.



Tämä on täysin uusi hanke, josta en ole aiemmin kuullutkaan. Täytynee lukea lisää kunhan jakso on kuunneltu. 



6. KULTTUURIA KAUPUNKILAISILLE
Jakson vieraana Helsingin kaupungin Tiiivistämö -venuen tehotuottaja Tiina Toivonen. Tiinan kanssa päästään kurkistamaan hänen uransa alkuaikoihin, puhutaan paljon myös nykyajasta ja tulevasta sekä siitä, millaista on olla kaupungilla töissä.



Tiivistämö vaikuttaa mielenkiintoiselta keikkapaikalta. En ole siellä vielä itse käynyt ja tämäkin jakso odottaa kuunteluhetkeään. 




Mielestäni on upeaa, että tätä podcastia tehdään näissä nykyisissä vallitsevissa olosuhteissa. Olen myös miettinyt sitä, että minkälaista se kulttuurituottajana olo tulee jatkossa olemaan sitten kun elämme Koronan jälkeistä aikaa. Sikäli mikäli sellainen aika koittaa. 

Tällä hetkellä on niin, että vaikka mielenkiintoisia keikkoja julkaistaan ensi vuodelle niin en uskalla ostaa lippuja, koska epäilyttää toteutuuko ne laisinkaan tai vasta joskus kuukausien päästä alkuperäisistä päivämääristään. 


Oli tarkoitus kirjoittaa tämä teksti kaikista julkaistuista jaksoista, mutta tosiaan elämä ei aina mee niinku. 


Ainakin näkyvyyttä podcastille ja jospa jokunen kuuntelijakin. 


Odotan innolla tulevia jaksoja. Annan podcastille tähtiä 5/5.



Podcastia pääsee kuuntelemaan tästä


Podcastin Facebook löytyy tästä. 

 

Instagram on tässä .

perjantai 13. marraskuuta 2020

Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä


 Tätä levyä olen odottanut. Sanoin kaverille, että tulen antamaan blogin arviossa 5 tähteä ja kaveri ihmetteli, että hyvä kun et oo vielä ees kuunnellut koko levyä. Sanoin, että suurimmasta osasta biisejä on jo liveversioita Youtubessa, mutta muutama on, joista ei ole ja että tietty albumilla versiot voivat olla erilaisia kuin livenä. 


Uskoin uuden levyn tulevan huomatessani viime vuonna, ettei ekalla levyllä ollut laisinkaan erästä laulua. 

 

Maustetytöt - Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä Is This Art 2020 



1. Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä 


Levyn nimibiisi, jonka kuulin ekan kerran viime vuoden viimeisellä keikallani, jolloin olin katsomassa heitä Vaalassa. Ajattelin silloin, että ompa upea laulu. Sanoitus on kaikessa synkkyydessään hieno. 



2. Ne tulivat isäni maalle 


Kantaaottava biisi. Kappaleeseen tehdyn videon voi katsoa tästä .


3. Taksilla _Vaalaan 


Paljonkohan maksaa taksimatka Helsingistä Vaalaan? Vaalassa tuli tosiaan viime vuoden joulun välipäivinä ajeltua ja ihmeteltyä liekö vaalalaiset niin rikkaita, etteivät tarvitse pankkipalveluja. Kun kyliltä löytyi kaikkea muuta, mutta pankin sijainti piti erikseen netistä etsiä. Tää biisi on vahvasti Leevi & Leavingsmainen. 


4. Syntynyt suruun ja puettu pettymyksin


"Pidän sinusta, mutten itseäni  siedä. En tarvitse muita. Sinusta en tiedä. Myönnän jos mä lähden sen teen vain itseni tähden." 

Tuo on niin omakohtainen, etten avaa sitä enempää. Tykkään biisin 80-lukulaisesta soundimaailmasta. 


5. Jos jäisin onnibussin alle 

 

"Tuskin kahviloihin kapakoihin meen. Mitä muka niissä enää ilman sua teen? Kirpputoreilla kirjakaupoissa etsin kaiket päivät sanoja jotka mun sisälle jäivät." 

 

Tämä kohta biisistä kuvaa elämääni. Nykyäänhän en jaksa istua baareissa, enkä mielelläni poistu kotoani. Syy siihen on niin ilmeinen, mutta sellainen etten voi sitä tässä avata. Minua ei kiinnosta tutustua ihmisiin enää, koska. 

 

6. Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään  


Tämä oli se ensimmäiseltä levyltä puuttumaan jäänyt biisi. Olen ollut keikalla, jolloin ennen biisin esittämistä yleisössä ollut herrasmies kosi tyttöystäväänsä ja sai myöntävän vastauksen. Tämä oli luultavastikin ennalta sovittu ja olisi hauskaa tietää miten stoori jatkui. Tää on tämän vuoden kuunnelluimpia biisejä. 


7. Äiti älä huoli 


Tässä ollaan osastolla ja tiedän, että tätä tulen kuuntelemaan. "Vieläkin täällä vain aikaani tuhlaan. Taas heitin viimeisen kirjeen pois." "Nyt terapiassa haavojani nuolen vaikka ennemmin tai myöhemmin mä kuitenkin myös kuolen."


8. Tee se itse 


Tämä julkaistiin kesällä sinkkuna ja albumiversio on erilainen. Tavaramarkkinoiden Kevät tästä tulee itselleni mieleen. 


9. Jos vain pääsisin pääsi sisälle


Tässä on sanoitus, josta huomaa, että biisin kirjoittaja tai kirjoittajat ovat Pohjois-Suomesta. "Poltit sillat kun et raitistunut vaan menit lopun luokse jonottaen." 


10. Vuoden pimein yö 


Tässä on jotain niin samaa kun Göden Leeville tekemistä joululauluista. Synkkyys puettuna upeaan sanoitukseen. Tästä voisi hyvinkin tulla joulunajan hitti. 



Albumin voi kuunnella tästä .


Tähtiä tosiaan 5/5. Levy kuunneltu Spotifystä, ostettu iTunesista, sekä Levykauppa ÄX:stä. Hirveästi en voinut biisien sanoituksia avata ja kirjoitella, koska olisin silloin joutunut avaamaan omaa elämääni. 


Kuva on täältä .



tiistai 10. marraskuuta 2020

Enya: And Winter Came....


Tämän levyn julkaisusta on 12 vuotta. Albumi on itselleni tärkeä ja kuuntelen tätä aina näihin aikoihin vuodesta olipa lunta tai ei. Laulaja Johanna Kurkela on maininnut tämän levyn yhdeksi suosikikseen ja oon samoilla linjoilla. 

 

Levy löytyy itseltäni ihan cd-muodossa. Spotifystä kuunneltu tätä varten.


Enya - And Winter Came.... ℗ 2008 ℗ Warner Music UK Ltd. A Warner Music Group Company

 

 

1. And Winter Came... 


Levyn avaa instrumentaali kappale, joka on tyypillistä Enyan levyille. 

Pidän tästä rauhallisesta pianokappaleesta ja tätä kuunnellessa mietin putoavia lumihiutaleita ja sellaista jouluista tähtikirkasta yötä, jolloin lumihiutaleita putoilee, maa on valkoinen ja pakkanen paukkuu. 

Talvi on minulle sellainen ja kyseinen maisema niitä harvoja asioita, joita oikeasti haluaisin nähdä. 

Tämä laulu johdattelee hyvin levyn tunnelmaan. 


2. Journey of the Angels


Enkelten matka tai mitenkä tää tulisi suomentaa. Uskonnollissävytteinen biisi. Tästä piti tulla alunperin joululevy, mutta tulikin talvilevy. 


3. White Is in the Winter Night 


Tämän biisin rytmiin pääsee hienosti mukaan. Laulussa mainitaan mistelinoksat, kynttilät ja lumi, sekä hopeatähdet. Tämä luo hyvin tunnelmaa aattoiltaan. 


4. O Come, O Come, Emmanuel 


Tämä ei sen kummemmin esittelyjä kaipaa. Hyvin tyypillinen Enyan versio kappaleesta. 


5. Trains and Winter Rains 


Olen aina ihmetellyt kappaleen nimeä. Junat ja talvi sateet. Tämä on julkaistu singlenä ja on sillä tavalla merkityksellinen, että Facebookin ollessa verrattaen uusi asia syksyllä 2008. Sain sen kautta tietää, että kappaleen ensi esitys on BBC:llä sillon ja sillon ja onnistuin kuuntelemaan tuon suoran lähetyksen netin kautta. Se oli todella upea kokemus. 

Tästä on myös musiikkivideo, jonka voi katsoa tästä



6. Dreams Are More Precious


Kaunis kappale. Tyypillistä Enyaa. 


7. Last Time by Moonlight 


Talvi-iltain tarinoita. Tuli mieleen nyt kun kuuntelin kappaleen tätä varten. Ajattelin, että tämä kertoo pitkästä talvi-illasta, jonka aikana kerrotaan tarinoita takkatulen lämmössä. Laulussa kuitenkin mainitaan kuinka kävellään kuutamossa ja mietiskellään ettei kukaan tiedä mitä tietä tai millä tavalla rakkaus menee. Tykkään biisin nimestä ja sen herättämistä ajatuksista ja tietty biisistä. 


8. One Toy Soldier 


Yksi leikkisotilas. Tai pitäisikö tämä suomentaa tinasotamieheksi. Tulee mieleen H. C. Anderssenin satu tinasotamiehestä. Tässä kappaleessa olen aina tykännyt siinä olevasta marssirytmistä ja taustalta kuuluvista joulukellojen äänistä ja lopun Happy Christmasday to You toivotus on niin hieno. 


9. Stars and Midnight Blue


Tähdet ja keskiyön sinitaivas. Vapaa suomennos. Ajan kulumisesta, lumen leijailusta, katoamisesta unelmiin ja itseni kadottamisesta sinuun, mutta nyt on tää öinen tähtitaivas.. Vaikeaa sanottaa kappaleen hienoa tunnelmaa. 


10. The Spirit of Christmas Past


Tomorrow will be Christmasday. 


11. My! My! Time Flies! 


Tää on vähän reippaampaa Enyaa. Laulussa kuullaan kitaraa, joka on harvinaista Enyan tuotannossa. Oon aina tykännyt tästä laulusta valtavasti. 

 

12. Oíche Chiúin - Chorale  


Tuttu kappale, joka ei esittelyjä kaipaa. 

 

13. Miraculum 


Tätä kappaletta ei ole cd-versiolla ja tämä on versio tuosta One Toy Soldier biisistä. 

 

 

Albumi saa tähtiä 5/5. Suosittelen levyä kaikille, jotka haluaa virittäytyä talvisiin & jouluisiin tunnelmiin. 

 

Kannen kuva on alunperin täältä 

 

Albumin pääsee kuulemaan tästä

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Keskiviikko: Kaupunkikulttuurin käsikirja

Tänään esittelen radiosarjan, johon törmäsin Facebookin Kuuntelijaklubi-ryhmässä. 

Sarja on nimeltään Kaupunkikulttuurin käsikirja. 

Kiinnostuin itse tästä sarjasta heti jo pelkän nimen perusteella. Oma identiteettini on kaupunkilainen. Tämän vuoden alussa kun suosikki kanavani Radio Helsinki alkoi kuulua myös Tampereella ihan radiosta eikä vain netin kautta toistettuna. Niin ajattelin, että tämän lähemmäs hipsteriyttä en enää pääse. Opiskeluaikoina Espoossa Ystäväporukan kanssa kokoonnuimme perjantaisin yleensä minun silloiselle kämpälleni ja kuuntelimme ohjelmaa nimeltä Paskalista. Kahvin juonnin ja internet selailun lomassa kommentoimme yhteisvoimin Paskiksen biisejä ja Ari Peltosen tapaa ilmaista itseään. Oi aikoja, oi tapoja. 

Tätäkin kirjoittaessa taustalla soipi mikäpä muukaan kuin radio Helsinki. Se soipi sekä keittiössä, että tässä yhdistetyn olo-, & makuuhuoneen puolella. Välillähän kodissani tosiaan raikaa useita eri musiikkeja samaan aikaan. Keittiössä soi lähes poikkeuksetta radio Helsinki, olohuoneen stereoista saattaa samaan aikaan soida Yle radio 1, puhelimesta voi olla soimassa soittolista Spotifyn, Youtuben, Youtube Musicin, Deezerin, Napsterin, Tidalin tai omien iTunes ostojen kautta. 

Yleisin tilanne kuitenkin se, että langattomissa kuulokkeissani pyörii kirja tietokoneelta, samaan aikaan seurailen radiosta puheohjelmaa, puhelimesta saattaa soida joku uusi albumi julkaisu ja keittiössä soida hiljaisella radio. 

Näin kauas päästiin pelkästään vuosituhannen alun muistoista, sekä omasta kaupunkilaisuus määritelmästä. 

Kaupunki on jännä sana. Aikoinaan kaupungissa käyminen tarkoitti itselle Kajaania. Paltamo Citystä sinne on sen verran matkaa, että omanlaisiaan reissuja nekin. Itsehän viihdyin Kajaanissa myös pitkiäkin aikoja tai pitäskö sanoa, että Kajjjaanissa. Siellä olikin aikoinaan kaikenlaista viihdykettä ja viihdettä. 

Tampereelle muutettuani sanasta kaupunki tuli tarkoittamaan lähipiirissä sitä, että tullaan kaupunkiin kauempaa. Itsehän olen asunut tässä keskustassa tai sen tuntumassa lähes kaikki nämä vuodet. Se on muuten iskelmä. Siis Kaikki nämä vuodet. 


Parhaita puolia kaupunki asumisessa on myös se, että on esim. Foodora ja Wolt, jotka tuovat ravintolaruuan kotiisi. Se on kyllä niin mahtavaa kun voi kesken intensiivisen kirjoitussession tilata haluamansa lounaan suosikki raflasta tai kahvilasta. Ei tarte lähteä mihinkään ja ruokailtua voi jatkaa kirjoittamista. 

Tokihan kirjoittaa voi missä vaan, mutta ainakin tällaiseen pidempään tekstiin tarviin pöytäkoneen ja muutenkin rauhaa. 


Tällä viikolla vietetään asunnottomien yötä. Olen etuoikeutettu koska minulla on kaunis koti urbaanissa kaupunkiympäristössä. 


Josko nyt esittelisin sen radiosarjan 




Miten skeittari tarkastelee kaupunkiarkkitehtuuria ja mistä skeittitemput opitaan? Entä miksi yleisiä korttelisaunoja alettiin rakentaa 1800-luvun lopulla, ja mitä yhteistä on kaupunkiviljelyllä ja tuberkuloosilla? Sarja ottaa selvää, minkälaisia kulttuuri-ilmiöitä urbaani ympäristö on vuosien saatossa synnyttänyt, ja mitä luovaa kaupunkien kaduilla kehittyy nykyään. Toimittaja Emma Vainio, äänisuunnittelija Laura Koso ja Emma Vainio, tuottaja Sari Siekkinen.


Sarja kuunneltavissa areenassa ja itseäni viehättää se että jaksot ovat alle 20 minuuttisia. Sopivan mittaisia nyky kuuntelijalle. 


Sarjaan pääsee tästä .


Esittelen tässä osan sarjan jaksoista. 




Uusi urbaani kulttuuri venyttää sääntöjä – ja koko kaupunki on ravintola!



Nykyisin kaupunkien kaduille ilmestyy säännöllisin väliajoin loppumattomia kirpputoripöytämeriä ja kotitekoisia muffinssikioskeja. Vielä vuosituhannen alussa yhteisöllinen, urbaani toiminta oli paljon pienimuotoisempaa. 2010-luvulla syntyneet Ravintolapäivä, Siivouspäivä ja Illallinen taivaan alla -tapahtuma ovat saaneet alkunsa nuorten kaupunkilaisten ideoimana, sääntöjä hienovaraisesti venyttäen. Ohjelmassa ovat mukana tuottaja ja kaupunkiaktivisti Jaakko Blomberg, kaupunkisosiologi Pasi Mäenpää sekä tuottaja Tanja Jänicke. Toimittajana on Emma Vainio.



Nämä tapahtumat ovat tuttuja itselleni. Illallinen taivaan alla on herättänyt enemmänkin kiinnostusta. Ravintolapäivästä olen kuullut positiivisia kokemuksia, mutta tapahtuman ollessa aktiivisimmillaan elämäni täyttivät muut asiat kuin se, että oisin käyttänyt aikaani vierailemalla vain hetken auki olevissa paikoissa. 

Siivouspäivästä on kokemus, että toissa vuonna olisi lähistöllä jotain siihen liittyvää ollut, mutta jotenkin meni ohi. 

Illallinen taivaan alla vaikuttaa mielenkiintoiselta ja onhan tässä Koronan riehuessa kyllä tullut erinäisiäkin illallisia virtuaalisesti vietettyä. 




Bravo! Kadulla yleisö syntyy hetkessä



Reilut sata vuotta sitten Suomessa elettiin katusoittajien ja -esiintyjien kulta-aikaa. Pohjois-Eurooppaan vaeltaneet italialaiset posetiivarit ja haitarinsoittajat toivat kansainvälistä väriä isoimpien kaupunkien kadunkulmiin. Miksi kadulla esiintyvä taikuri asettaa esiintymisalueensa ympärille maahan ketjun? Mistä katusoittaja liikuttuu? Miten korona on vaikuttanut katuesiintyjiin?
Emma Vainion haastateltavana taikuri Markus Tervon, sirkustaiteilija Pekka Laamasen sekä katusoittaja Timo Päivänsalon.



Kuka tahansa voi soittaa missä tahansa mitä tahansa. Tästä jaksosta tuli mieleeni vuosien takainen tilanne. Oltiin kirjastossa ystäväporukalla ja siellä joku soitti flyygeliä tai pianoa. Yksi meistä meni keskeyttämään soiton ja soitti itse. Se oli pysäyttävä hetki. 

Suomea taisi vuosia sitten Euroviisuissa edustaa Pihasoittajat. En muista heidän kappaleensa nimeä. Tuli vaan mieleen tuosta katusoitosta. 

Posetiivista tulee mieleen Kiljusen herrasväki. Taisivat pojat seurailla posetiivaria tai tavalla tai toisella päästä itse sitä soittamaan. Posetiivia en ole koskaan päässyt tutkiskelemaan eli en oikein tiedä minkälainen kapistus se on. Kauko Helovirta lukee hyvin Kiljusia. 

 

 

 

Kun kulkutauti uhkaa, puhdasta ilmaa haetaan puistosta 



Keskiajan kaupungeissa ei ollut vielä lainkaan puistoja. 1800-luvulta alkaen viheralueiden rooli kaupungeissa on saanut lukuisia uusia merkityksiä. Miten puistojen raikas ilma liittyy koleraan, ja miksi puistoissa ei aluksi saanut urheilla? Voiko kaatopaikka muuttua lumovoimaiseksi luontoretkeilykohteeksi? Kysymme tätä luontopuutarhuri Jukka Toivoselta. Entä miten korona on vaikuttanut puistojen merkitykseen kaupungissa? Toimittajana on Emma Vainio.



Itselleni tulee puistoista mieleen kartano ja niiden hoidetut puistot. Lisäksi tulee mieleen Maria Eräsen Ratsulomalla Ranskassa kirjan kohtaus, jossa tytöt menevät majatalon vanhaan puistoon ja löytävät sieltä poni patsaan. Kyseinen kirja jatko-osineen teki aikoinaan niin suuren vaikutuksen, että yhä edelleen tahtoisin asua Bretagnessa. Siis ei, en ole koskaan siellä asunut, mutta ratsumajatalo teki niin vahvan vaikutelman, että luen kyseiset kirjat kerran vuodessa vähintäänkin ja haaveilen Bretagnesta ja erityisesti niistä parantavista kivistä, joilla on oma roolinsa sarjassa, kuten myös sillä jo mainitsemallani patsaalla. Sellainen suojelusponi olisi kyllä mahtavaa olla olemassa. 


Tampereella kun ollaan niin tietty Hämeenpuisto on tuttu, kuin myös Emil Aaltosen puisto. Tässä kotini lähistöllähän on tuo Aleksanterin kirkko ja sen puisto, joka siis on hautausmaa, mutta josta kuitenkin kuljeskellaan ihan päivittäin. Haudat ovat vanhoja siis 1800-luvulta. Aiemman kotini ikkunasta kyseinen paikka näkyikin. Joltiseenkin kolkkoa kulkea tuon hautausmaan läpi, mutta sehän sijaitsee tuossa, koska aiemmin oli kaupunki niin toisenlainen. 

Hyvä kun ihmiset on näin Korona aikaan liikuskelleet enempi luonnossa ja ehkä myös se on saanut ajatuksia siihen suuntaan kuinka tärkeää luonnon säilyttäminen onkaan. 

 

 

 

Hermostuttaako - mene siirtolapuutarhaan!



Tämäkin on yksi sarjan jaksoista. Jostain syystä osan kuvailevaa tekstiä en löydä mistään. 

 

 


Siirtolapuutarhat ovat itselleni vieras asia. Tässä ehkä tulee esille se, etten alunperin ole kaupungista. Ilman Googlettamista ajatukseni on, että sulla on se puutarha ja jonkinlainen asumus siellä ja olet osa yhteisöä. Vähän niinkun mökillä olisi, mutta ei sinnepäinkään. 

Nämä ajatukset siis ilman Googlea. 

Tulee mieleeni kirja nimeltä Siirtolapuutarhan varjoissa. Taisi olla dekkari, mutta ilmeisen vaisu lukukokemus kun ei herätä muistikuvia nimen lisäksi. 

 

 

 

Miksi kollektiivinen hikoilu kiehtoo taas kaupunkilaisia? 



Suomen ensimmäiset korttelisaunat perustettiin 1800-luvun lopulla, sillä kaupunkilaiskodeissa ei ollut kylpyhuoneita. Käymme sahaamassa polttopuita Helsingin Sompasaunassa, jonka ulkokatoksessa on piano kenen tahansa soitettavaksi, muttei pukuhuoneita eikä yhtään varsinaista työntekijää. Lisäksi käydään Tampereella Rajaportin saunassa, joka on Suomen vanhin yleinen sauna. Haastattelussa Sompasaunan pitkäaikainen aktiivi ja rahastonhoitaja Wilhelm Björkqvist sekä Pispalan saunayhdistyksen puheenjohtaja Ari Johansson. Toimittajana on Emma Vainio.



Täytyy myöntää, etten ole kaupunkisaunoissa saati yleisissä saunoissa vieraillut. En maksa saunasta, haluan päästä saunomisen yhteydessä myös järveen ja mieluummin rennosti läheisten kanssa saunottelen. Yhdessäkään asunnossa ei ole ollut saunaa. Siis sen jälkeen kun muutin omilleni. En maksa saunasta tosiaankaan. 



Jaksojen kuvaukset on areenasta. En jaksanut yksitellen linkittää joka jaksoa, koska se on melko iso töistä. Käytännössä vain maalaa, kopioi, liitä, käytä, mutta näppäimistöä käyttävälle siinä menee paljon aikaa. 



En tähänkään tekstiin saa haluamanlaisiani otsikoita, joten olen koettanut hoitaa saman asian rivivälejä tehostamalla. 




Nyt ei muuta kuin Kulttuuripainotteisia kuunteluhetkiä!




Blogi löytyy myös näistä kanavista: 


Blogit.fi

Bloglovin 

Facebook

Instagram

Twitter




perjantai 2. lokakuuta 2020

Podcasteja perjantaihin

Lokakuu on käsillä ja K riehuu keskuudessamme yhäti. Osa on etätöissä, eristyksissä muutoin tai karanteenissa. Pitkät sateiset päivät/illat ovat oivallisia aikoja käpertyä sohvalle lämpimän peiton alle  ja lähistölle hyvää suklaata ja iso lasillinen punaviiniä tai kupillinen kuumaa juomaa kuten teetä tai kaakaota, villasukat jalkaan, sekä luureihin hyvä podcast pyörimään.  


Tässä pari podcastia, joista itse tykkään, sekä vinkkejä paikoista, joista uutta kuunneltavaa voi löytää. 


Pari viikkoa sitten myöhäisessä lauantai-illassa törmäsin Facebookin Dekkariryhmässä  tähän postaukseen,  jossa esiteltiin Nordic Noir Finland-podcast, jonka kotisivuille pääsee tuosta linkistä. 


Eka tuotantokausi on julkaistu ja siinä on viisi jaksoa, joista kaksi olen kuunnellut. Ensimmäinen pilottijakso, jossa tekijät kertoivat itsestään ja toinen jakso, jossa haastateltavana kirjailija Christian Rönnbacka. Lisäksi haastattelussa myös lukija Krista Putkonen-Örn. 


Itse tykkään kovasti siitä, että podcastin pitäjät ovat ymmärtääkseni äänikirjojen suurkuluttajia, joihin itsekin kuulun. Työpöydälläni on yhä se lupaamani teksti, jossa käsittelen artikkeleita, joita on äänikirjoista viime vuosina kirjoitettu ja kerron omia kommentteja artikkeleissa esitetyistä mielipiteistä. 


Tässä Nordic Noir Finland podcastin esittely heidän sivuiltaan. 

Nordic Noir Finland -podcastin ensimmäinen tuotantokausi tulee! Viisi jaksoa julkaistaan tällä sivulla sekä iTunesissa ja Google Playssa, sekä hieman myöhemmin Spotifyssa. Viidessä jaksosa puhutaan asiasta ja sen vierestä seuraavin otsikoin:
◦ Pilottijakso: Mitä on Nordic Noir?
◦ Vieraana Antti Hautalehto-kirjojen kirjoittaja Christian Rönnbacka
◦ Äänellä on merkitystä, puhetta äänikirjojen lukijoista vieraana Krista Putkonen-Örn
◦ Nordic Noirin kliseet
◦ Henkilökohtaiset TOP3-listat


Podcastin traileri 



Nordic Noir-podcastin Facebook-sivut löytyy tästä. 


Toivon tälle sarjalle pitkää ikää. 


Podcasts-sovellusta selaillessa törmäsin suomalaiseen Harry Potter aiheiseen podcastiin nimeltä Laituri 9 ja 3/4.

Olen kuunnellut tästä vain yhden jakson: ensimmäisen. Hiihtolomalla vuonna 2002 luin siihen mennessä ilmestyneet Potterit putkeen. En saa mieleeni oliko silloin julkaistu kolme vaiko neljä osaa. Kuitenkin tämän jälkeen oli uuden osan ilmestyminen aina odotettu tapaus. 

Jos joku ihmettelee tahtiani lukea niin, koska elän kaikenlaisten puhuvien vempainten keskellä niin tietokoneen ruudunlukuohjelmalla luettu kirja tai kirjan luku on verratttaen nopeaa. Tämä riippuu tietysti paljolti siitä kuinka nopeaa puhesyntetisaattorin puhetta pystyy kuuntelemaan ja siis näin ollen lukemaan kirjoja tai mitä informaatiota nyt sitten ikinä tahtookaan näytöltänsä lukea, vaikkapa Facebook tai Insta päivityksiä, blogeja, uutisia, tehä Googlehakuja ja onhan nuita. Mitä sitä tavallinen ihminen nyt ylipäänsä tietokoneella tekee. 

 

Meillähän on palvelu, josta voimme ladata päivän sanomalehdet luettavaksi. Valikoimaan kuuluu myös aikakauslehtiä ja muita julkaisuja. Aikoinaan oli myös silloisen Näkövammaisten kirjaston eli nykyisen Celian tuottamia e-kirjoja. Toisaalta mietin voiko kyseistä nimitystä käyttää, koska kyseessä kuitenkin vain näkövammaisille tuotetut julkaisut, joiden lukemiseen tarvitsi erillisen ohjelman, jonka käyttöön luonnollisesti sopimuksen ja oikeudet ja kyseessä suljettu systeemi eli julkaisut avautuivat luettavaksi vain tällä tietyllä ohjelmalla. 

Nykyään Celia ei enää tuota e-kirjoja kyseiseen muotoon. Mainitsemieni lehtien lisäksi voimme ladata samasta palvelusta myös ns. a-kirjoja. Tavallaan typerä nimitys sekin, koska kuitenkin e-aineistosta kyse ja edelleenkin tästä mainitsemastani suojatusta tiedostomuodosta. Tiedostomuoto wlf. E-kirja kun yleensä on Pdf tai Epub-muodossa. Tai näin ajattelisin käsitettävän kun puhutaan e-kirjoista. Tuli mieleen teos nimeltä Mistä puhumme kun puhumme juoksemisesta. En muista kirjailijaa enkä ole kyseistä opusta lukenut. Voisi olla teos nimeltä Mistä puhumme kun puhumme e-kirjoista. 

 

Eksyin taas kirjaville sivupoluille. Jatketaan Pottereista. 

Eli oli hiihtoloma opiskelupaikkakunnalta ja olin käymässä kotopuolessa ja sen viikon aikana perehdyin Potter maailmaan. Koetin palata kyseisiin maailmoihin viime talvena ja koetin kuunnella äänikirjana ekaa osaa, mutta en oikein päässyt mukaan juttuun. Tarkoitus oli kuunnella koko sarja, jotta voisin lukea myös sen Kirottu lapsi joka on se näytelmä, joka tuli joitain vuosia sitten. 

Potter projektin ollessa kesken näin paljon niin en oikein päässyt podcastiin mukaan. Fantasia on kirjallisuutena lähes täysin vierasta. Pottereiden lisäksi ihan satunnaisesti muutama kirja aiheen tiimoilta tullut luetuksi ja toki Narniaa aloitetuksi. 

 

  Tässä esittely podcastista. Teksti on heidän Facebookistaan.


Laituri 9 ja 3/4 on podcast, joka käsittelee kaikkea Harry Potteriin ja velhomaailmaan liittyvää matkalla Viisasten kivestä Kuoleman varjeluksiin. Tule meidän kanssa lukemaan Harry Potterit uudestaan tai vaikka viidennentoista kerran.


Muutamia hyväksi havaittuja podcast paikkoja, joista yksi vinkki tuli eräältä uskolliselta blogin lukijalta. Kiitos kovasti. 


Tälle sivustolle on ymmärtääkseni koostettu kattavasti podcasteja aiheittain. 

 

Suomalaiset Podcastit
Suomalaiset Podcastit näyttää suosituimmat suomalaiset podcastit. Täältä löydät parhaat ja mielenkiintoisimmat suomalaiset podcastit ja missä voit kuunnella niitä. 


Suomalaiset Podcastit-sivustolle pääset tästä. 


Vuosia sitten kuulin sivustosta jakso.fi joka taitaa olla melkoisen laaja paikka podcasteille. 


Tällä viikolla löysin Instasta tilin nimeltä Mitä kuulin. 


Tilin esittely on lyhyt ja ytimekäs. 


Kokemuksiani kuuntelemistani kirjoista ja podcasteista 


Kyseinen tili löytyy tästä. 


Olen vasta tänä vuonna alkanut enempi seurailemaan ja kiinnittämään huomiota podcastien olemassaoloon. Kuunteluun liittyy kuitenkin muutamia ratkaisemattomia ongelmia. Podcast on saattanut olla jo useamman vuoden ja näin ollen jaksoja on paljon. Olisi helpompaa jos olisi alusta asti ollut mukana kuin, että täytyisi kuunnella monta kymmentä jaksoa. Toki jaksot yleensä on eri aiheista, mutta kuitenkin. Tulee olo, että aiemmatkin tulisi kuunnella. Oma aikani on kuitenkin rajallista enkä millään pysty kuuntelemaan ainakaan useaa sarjaa siten, että kuuntelisin alusta asti jaksot. 

Lisäksi podcast kuunteluun kuten mihin tahansa muuhunkin kuunteluun liittyy aina se, että sietää podcasteria tai mikä nimike olisi oikea käytettäväksi henkilöstä, joka podcastissa puhuu? 

Vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen aihe tai vaikka yksittäinen jakso niin jos podcaster ei ole miellyttävän kuuloinen niin en hassaa aikaani siihen. 


Itseäni vanhana markkinoinnin opiskelijana kiinnostaa myös mikä mahtaa olla podcastien ansaintamalli, sekä se mistä olisi kaikkein tuottavinta kuunnella podcast, että onko se Spotify, Podcasts-sovellus, Soundcloud, Acast, Podlay, selaimen kautta podcastin omalta sivulta, vaiko joku muu jota en tässä maininnut? 



Koetan jatkossa päivittää blogia useammin. Bloggerin uudistuksen myötä minulle on kuitenkin tullut aikamoisia haasteita näin ruudunlukuohjelmaa käyttävän näkökulmasta. 


Tämäkin on sinäänsä pitkä postaus ja yksi ongelma liittyy tekstin tallennettavuuteen esim. kun lisään linkin osaksi tekstiä. Aiemmin tämän pystyi tekemään todella helposti, mutta nyt löydän vain varsinaisen julkaise-painikkeen enkä lainkaan ppäivitä tai tallenna vaihtoehtoja. 

Lisäksi aiemmin kun valitsin julkaise vaihtoehdon niin Blogger palasi sellaiseen näyttöön, jossa näkyviin tulivat kaikki aiemmat postaukset siten, että niistä näkyi päivämäärät ja otsikot ja siinä näkymässä olisi voinut valita kaikki tekstit ja halutessaan poistaa ne, sekä myös oli vaihtoehtona kirjoittaa uusi. Tästä näkymästä tiesin, että postaus on siirtynyt luonnoksesta odottamaan julkaisua ja julkaistaan määrittelemänäni ajankohtana. 

Nyt kun en tällaiseen näkymään enäää pääse niin on epävarmuus siitä mitä postaukselle on tapahtunut vai onko se hävinnyt bittitaivaaseen. Nyt kun julkaisen tai pitäisikö sanoa, että kun saan tekstin valmiiksi ja koetan lopetella niin näyttöön tulee esikatselu vaihtoehto, josta tulee valita onko tietokoneella, tabletilla vai puhelimella. Tämän pystyn periaatteessa tekemään, mutta sen jälkeen olen näytöllä, jossa näkyy postaukset samoin kuin ne julkisesti lukijoille näkyvät. Pitää avata Blogger uuteen välilehteen ja tarkastella näkyykö teksti siten, että sen voisi halutessaan palauttaa luonnokseksi ja niin edelleen. 



Tahtoisin enemmän muotoilla tekstiä siten, että olisi väliotsikot. Esim. tässä tekstissä voisi väliotsikoina olla esim. molemmat esittelemäni podcastit omana otsikkonaan ja lisäksi podcast paikkojen esittely ja näiden lisäksi pari muuta väliotsikkoa. 


Käytännössä tiedän miten väliotsikot lisätään, mutta ensin tulisi testata asiaa, jotta myös näkymä näkevälle olisi halutunlainen. 



Podcasteista vielä sen verran, että englanniksihan niitä on valtavasti ja muutaman musiikki- ja kirjallisuus aiheisen jakson olen kuunnellutkin. Lisäksi innostuin kuuntelemaan luultavasti espanjalaista ABBA aiheista podcastia ja siinä kohtaa mietin, että kaikkea se fanius teettää. En nimittäin ymmärrä sanaakaan Espanjaa. 



Olisiko lukijoistani mukavaa, etten hölisisi niin paljoa siitä millä tavalla toteutan asioita, koska en näe? Tässä tekstissä melko paljon juttua, jonka ymmärtää vain alan harrastajat. 

Tarkoitus kartoittaa aiheita, joista kannattaa jatkossa kirjoittaa ja joista ei. 


Mikä mahtaa olla Sinun suosikki podcastisi? Voit kertoa sen kommenteissa kuten myös mistä tykkäisit lukea blogistani enempi ja mistä vähempi. 


Joko olet liittynyt blogin seuraajaksi somessa? 

Näistä linkeistä voit helposti tehdä sen. Kupliva maailmani kiittää.


Facebook

Instagram 

Twitter


Hyviä kuunteluhetkiä syysiltoihin ja mukavaa Viikonloppua!


perjantai 11. syyskuuta 2020

Christian Rönnbacka: Antti Hautalehto-sarja



Tällä kertaa esittelen teille taas yhden suosikki sarjoistani, jonka kanssa matka on ollut monivaiheinen ja jota olen lukenut mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa.

Ensimmäinen osa nimeltä Operaatio Troijalainen julkaistiin vuonna 2012.
Olin huomannut, että tällainen kirja on, mutta siihen aikaan kun ei vielä ollut näitä loistavia äänikirjojen suoratoistopalveluja nykyisessä laajuudessaan niin jouduin joko odottamaan, että kirja tulee Celia-kirjaston valikoimaan ja että se postitetaan minulle. Tai toisena vaihtoehtona oli nuihin aikoihin ostaa teos Elisakirjasta.
Tästä on aikaa se kahdeksan vuotta ja tuntuu, että vois olla enemmänkin. En itse kaipaa takaisin aikaan, jossa odottelin Celiasta cd-kirjojen postitusta ja jännitin, että ehtiikö vaikkapa keskiviikkona postitettu kauan odotettu suosikki kirja perjantaiksi ja voisinko viikonloppuna palata tuttuihin maisemiin.
Äänikirjojen lainaaminen lataus mahdollisuutena omalle koneelle tuli käyttöön seuraavana keväänä eli vuonna 2013. Nyt ei tarvitse sitäkään enää tehdä vaan kirjat saa puhelimeen Celian kuuntelusovellukseen, joka on kyllä valitettavasti mielestäni huonoin äänikirjasovellus, johon olen törmännyt koskaan, mutta ehkä se vaikuttaa ettei kyseessä ole kaupallinen toimija..

Eksyin jaarittelemaan äänikirjoista, joten palataanpa nyt Operaatio Troijalaiseen.

Oli elokuu 2012 ja Tampereella järjestettiin Tapahtumien yö. Vaikka haluaisin niin en muista missä kävimme alku illasta, joka tapauksessa myöhäis illassa esiintyivät Alivaltiosihteerit Tietokirjakaupassa ja menimme sinne hyvissä ajoin ja näin ollen kuulin osan Christian Rönnbackan haastattelusta ja ajattelin, että tämäpä vaikuttaa kiintoisalta kirjalta ja että pitääkin lukea. Alivaltiosihteerit esiintyivät hauskasti myöhäiseen torstai-iltaan ja palasin kotiin kuuntelemaan Madonnaa, koska vain muutaman päivän kuluttua oli Madonnan Helsingin keikka ja keikkakuume oli huippulukemissa.

Kuuntelin kirjan myöhemmin syksyllä, mutta täytyisi kuunnella uudestaan. Celian version lukijakaan ei ollut itselleni mieluinen.

1. Operaatio Troijalainen

Rikosylikonstaapeli Antti Hautalehto on yksinäinen susi. Pohjalaismies on muuttanut Etelä-Suomeen työn perässä, mutta pohjalaisuus ei ole vuosien aikana miehestä kulunut. Hiukan alle 40-vuotias ryhdikäs jääräpää ottaa työnsä henkilökohtaisesti, jopa yksityiselämänsä kustannuksella. Aikaisempi työ Keskusrikospoliisin tiedusteluosastolla ja vuoden virkamiesvaihto Tukholmassa söivät Antin parisuhteen.

Saadakseen kansainvälisen huumeliigan tilille poliisi soluttaa Antin vaaralliseen peitetehtävään. Hänestä tulee pikkurikollinen Harri Kvick, joka värvätään huumeliigan juoksupojaksi Helsingissä.

Operaatio Troijalainen kertoo aiemmin vähän kuvatusta Suomen poliisin peitetoiminnasta. Teos aloittaa rikosylikonstaapeli Antti Hautalehdosta kertovan dekkarisarjan.

Toinen osa nimeltä Julma ilmestyi 2013. Kuuntelin sen myös Celian valikoimista ja kirjallisessa seurassani oli tuolloin sittemmin edesmennyt kissani. Hänen seurassaan uskalsin lukea rankemmistakin asioista. Kirjasta muistan ahdistavan tunnelman.

2. Julma 

 Pyykkituvasta katoaa pienen tytön alushousut. Pian ensimmäinen tyttö kaapataan, ja peloista pahin tunkeutuu perheen arkeen. Asialla on ammattilainen, joka ei jätä jälkiä, ei tapahtumapaikalle eikä uhreihin, jotka hän palauttaa saatuaan haluamansa. Rikosvyyhti aiheuttaa kauhua ja herättää median mielenkiinnon, ja poliisia painostetaan ministeritasoa myöten.

Porvoolainen ylikonstaapeli Antti Hautalehto toipuu vielä edellisestä rankasta tehtävästään kansainvälisen huumeliigan kätyrinä sekä tapauksen ratkaisuun johtaneista viimeisistä käänteistä. Hän saa kuulla luotettavasta lähteestä, että palkkamurhaajat ovat hänen perässään. Rikollisliigan pomo ei ole antanut anteeksi petturuutta ja miestensä kohtaloa.

Kaikilla meillä on menneisyytemme, jonka kohtaamme aina uudelleen ja uudelleen. Mutta millaisiin ratkaisuihin Antti tällä kertaa päätyy, kun vastassa on julma ja joku vielä julmempi?

Kolmas osa eli Rakennus 31 ilmestyi vuonna 2014. Aihe kiinnosti valtavasti mielisairaala osuuksineen ja itselle on jäänyt mieleen kirjan loppu osan tapahtumat mielisairaalassa. Tämä taitaa olla itsellä Elisasta ostettuna. Lukija on mitä parhain.

3. Rakennus 31

Marraskuu. Porvoon lähimaastosta löytyy hauta. Poliisille se ei ole uutta, paitsi että kuoppa komeilee tyhjänä. Kun hautoja sitten löytyy lisää, poliisi joutuu selvittämään mistä on kyse, vaikkei varsinaista rikosta olekaan tapahtunut. Kunnes Hinthaarasta löydetään hautakuopasta alaston mies, jonka käsissä ja jaloissa on naulanjäljet. Ristiinnaulittu ruumis saa tutkijat ymmälleen. Tutkinta mutkistuu entisestään, kun ilmaantuu lisää henkilöitä jotka jotenkin liittyvät tapaukseen. Kaikki jäljet johtavat Nikkilän vanhan mielisairaalan Rakennus 31:een. Sen vaiettu historia on jättänyt ihmisiin arpia, jotka näkyvät vielä tänäkin päivänä. Rakennus 31 on Antti Hautalehto -sarjan kolmas osa. Tutkinnanjohtaja Antti Hautalehdolla ovat vastassaan paitsi vaitonaiset todistajat myös menneisyyden haamut.

Neljäs osa Kylmä syli julkaistiin vuonna 2015. Tämän olen ostanut Elisakirjasta ja kuunnellut toipilaana ollessani ennen joulua. Hukkumista käsittelevää aineistoa luen tietystä syystä ja tässä kirjassa oli hienosti jos niin voidaan sanoa kuvattu asiaa. Itse olen paljon pohtinut miltä hukkuminen tuntuu, mutta ei mennä siihen taustaan sen enempää tässä blogissa.
Tässä kirjassa tuodaan myös hyvin esille Porvoota ja lukiessa tulee mieleen, että olisi hienoa joskus käydä siellä ja myös vanha merkonomi minussa herää ja tulee ajatelleeksi hyödyntääköhän Porvoo näitä kirjoja markkinoidessaan matkailua.
Porvoosta näiden kirjojen lisäksi itselle tulee mieleen kun kirjoissa mainitaan vaikka, että Porvoo 1985. Lisäksi tulee mieleen Porvoon valtiopäivät, Runeberg, Ilkka Remeksen kirjat, vanha kaupunki ja se suklaatehdas.

4. Kylmä syli

Öinen Porvoo pikkujouluaikaan. Parikymppinen mies hoipertelee hilpeänä juhlista kotiinpäin. Aamulla tyttöystävä ilmoittaa hänet kadonneeksi. Jäljet loppuvat Porvoonjoen rantaan, ja tapaus kirjataan komisario Antti Hautalehdon poliisiasemalla tavanomaiseksi katoamiseksi. Muutama yö myöhemmin ohikulkijat kuulevat Porvoonjoesta avunhuutoja. Paikalta pakenee outo huppariin pukeutunut mies, ja uhri löytyy henkitoreissaan vedestä. Komisario Hautalehto alkaa epäillä, ettei aiempi katoaminen ollut sittenkään rutiinitapaus. Seurattavia jälkiä on kovin vähän, sillä virta vie omansa. Eräällä tapauksella on silminnäkijä, mutta ehtiikö tämä ajoissa poliisin puheille?

Viides osa Kaikki mikä kiiltää oli luettava yhdeltä istumalta. Rikolliset elää niin kaukana todellisuudesta, jossa itse elän. Siis tämän teoksen.

5. Kaikki mikä kiiltää 

Komisasario Hautalehto ihmettelee, kuinka porvoolaisilla tyhjätaskuilla on yht'äkkiä varaa elää huumehöyryistä jetset-elämää.

Christian Rönnbacka (s. 1969) on pohjalaissyntyinen dekkaristi, jonka luoma porvoolainen tutkinnanjohtaja Antti Hautalehto on nopeasti voittanut niin lukijat kuin kriitikot puolelleen omaleimaisella huumorillaan ja poliisityön asiantuntemuksellaan. Vankkana pohjana tarinoilleen Rönnbackalla on vuosien kokemus poliisityöstä mm. Keskusrikospoliisissa.

Olen lukenut kuudennen osan Tuonen korpin, mutta koska siitä on aikaa niin vaikeaa kommentoida.

6. Tuonen korppi 

Sipoon metsissä, Talman kalkkilouhoksen yli kaikuu korpin käheä huuto. Nuoret pojat tekevät synkän löydön. Syvällä kallioiden välissä louhoksen pohjalla pilkottaa miehen irtonainen käsivarsi.

Komisario Antti Hautalehto ryhtyy tutkintaryhmänsä kanssa kokoamaan kuoleman palapeliä. Tumman veden uhri ei kuitenkaan suo vastausta. Miksi mies on surmattu ja kuinka ja minkä vuoksi hänet on louhokseen toimitettu? Minkäänlaista järkevää motiivia järkyttävälle teolle ei tunnu löytyvän. Tutkinta vaikuttaa toivottomalta, eikä sitä lainkaan helpota omaisten ja julkisuuden paineet.

Poliisina ja vakuutusetsivänä työskennellyt Christian Rönnbacka on noussut vauhdilla kotimaisen dekkarikirjallisuuden kärkeen. Hänen porvoolaistuneesta pohjalaispoliisista Antti Hautalehdosta kirjoittamansa jännitysromaanit ovat saavuttaneet sekä lukijoiden että kriitikoiden suursuosion.

Seitsemäs osa eli Majakka ilmestyi viime vuonna ja tämän tiimoilta kävin Helsingissä Akateemisen tapahtumassa, jossa oli muutamia kirjailijoita haastateltavana. Helsinki ei sinäänsä ole kaikkkein tutuimpia paikkoja ja näin ollen hieman haahuilimme ja näin ollen tulimme paikalle hieman myöhässä. Ostin kuitenkin valmiiksi signeeratun kirjan. Se jäi harmittamaan, ettei kirjailijoiden kanssa päässyt jutustelemaan.



Syksyllä 2018 olin Pirkkalan kirjastossa Christianin ollessa siellä kirjailijavieraana. Tilaisuuden jälkeen juttelimme hetken ja kerroin Kylmä syli-kirjan merkityksestä. Se oli mieleenjäävä, lämmin kohtaaminen.

Majakka löytyy itseltä sekä painettuna kirjana, että Elisasta ostettuna äänikirjana. Harmi ettei enää ole majakanvartijoita. Kyseiseen ammattikuntaan kuuluminen sopisi minulle mainiosti. Saisin olla kaukana kaikesta ja olisi vain minä ja meri

7. Majakka 



Antti Hautalehdon odotettu comeback!

Porvoon ulkosaaristossa karulla kalliosaarella on jäljellä vain muutama punainen rakennus, joita ylväänä vahtii 150 vuotta vanha Söderskärin majakka. Majakan valo sammui lopullisesti kolmekymmentä vuotta sitten.

Porvoolainen komisario Antti Hauta­lehto ottaa pari päivää vapaata hektisestä työstään ja lähtee saunomaan ystävänsä Larsin kanssa Bodön saareen. 

Yllättäen pimeänä ja autiona vellovan meren ylle syttyy valo. Söderskärin majakka on jälleen päällä. Majakan valokeila paljastaa meressä kelluvan kasvottoman ruumiin.
Kuolema on jättänyt kylmäävän käyntikorttinsa, jonka suolaisia jälkiä porvoolaiset poliisit seuraavat rantaan ja sieltä takaisin hyytävälle merelle.


Sarjan kahdeksas osa on nimeltään Ruska ja sen kuuntelin elokuussa Storytelistä. Tässä herää ikuisuuskysymys pitäisikö kirja myös ostaa jossakin muodossa vai ei. Kun joka tapauksessa maksan lukuaikapalveluun kuukausittain.
Kirjassa ollaan Lapissa, ruumiita tulee ja loppu vaiheessa päähenkilöllä on todella vaikeaa ja loppu jätti avoimia kysymyksiä, joihin vastauksia saadaan seuraavassa osassa ensi vuonna. Aikamoista rymistelyä läpi kirjan, joka oli kuunneltava heti siinä aamuyön hetkessä kun se Storytelistä löytyi.

8. Ruska

Antti Hautalehto -sarjan kahdeksannessa osassa veri virtaa tunturipuroissa

Terävästä tyylistään tuttu Christian Rönnbacka nostaa kierroksia uudessa Antti Hautalehto -dekkarissaan, joka iskee kuin hakku kivikovaan maaperään.

Porvoolaiskomisario Antti Hautalehto on suunnitellut jo pitkään vaellusretkeä Lappiin ystävänsä Larsin kanssa. Loma saa yllättävän käänteen, kun hänet määrätään työtehtäviin kaitsemaan kiinalaismiljardööriä seurueineen Pohjois-Suomen jylhissä maisemissa.

Kalastaessaan ja huuhtoessaan kultaa kiinalaisten kanssa Hautalehto ei osaa aavistaa, että ryhmää seuraa joukko palkkasotureita, jotka suunnittelevat kidnappausta. Hautalehto joutuu laittamaan peliin kaikki taitonsa selviytyäkseen hengissä karussa erämaassa raskaasti aseistettu vihollinen kintereillään.

Christian Rönnbackan kahdeksas rikosromaani Ruska repäisee lukijan Antti Hautalehdon lailla kauas tutuista ympyröistä keskelle Lapin koskematonta luontoa.

Törmäsin tällaiseen lauluun nimeltä Ruska. 

Hauska yhteensattuma kirjan nimeen liittyen. 

Christianin Facebook-sivu löytyy tästä.
 

Kirjojen esittelyt on Kirjasammon sivuilta. 


Vaikka kuuntelen paljon äänikirjoja niin puhun silti lukemisesta. Olen ymmärtänyt, että äänikirjojen kuuntelua halveksitaan eikä pidetä lainkaan lukemisena. Tällaisten keskustelujen lukeminen raivostuttaa. Olen opiskellessani saanut oppikirjat äänikirjoina ja siihen aikaan muuten olivat C-kaseteilla. Yksi juttu johon vedotaan on, ettei äänikirjassa pysty palaamaan tekstissä taaksepäin kun haluaisi tarkistaa jonkun kohdan. En ymmärrä tätäkään väitettä. Joka ainoassa äänikirjoja toistavassa sovelluksessa on mahdollista kelata kirjaa taaksepäin ja eteenpäin, joten aivan hyvin voi palata haluamaansa kohtaan. Vai onko mukamas niin, ettei näkevät henkilöt huomaa sovelluksesta tai sovelluksista tällaisia toimintoja? Ala-asteella esim. historian kokeeseen lukiessani mulla oli pistekirja sekä äänikirjaksi luettu oppikirjan C-kasettiversio, jossa myös luonnollisestikin pystyi nauhaa kelaamaan taaksepäin jos tarve oli. 

Olen myös törmännyt mielipiteisiin, jotta että kun painetussa tai painetusta kirjasta teksti välittyy silmillä ja voi näin itsenäisesti kokea kirjan ja että painettu kirja on se ainoa oikea. 

Tulisiko minun siis ajatella, että koska minä en näe painettua tekstiä niin minä en mitenkään voi ymmärtää kirjaa, koska sen voi ymmärtää vain ja ainoastaan ja ainoastaan vain itse lukemalla? Eli: jos minulla olisi yliopistotason tutkinto niin minä en olisi samalla viivalla muiden saman tutkinnon suorittaneiden kanssa, koska opiskelussani olisin oppimateriaaleja joko kuunnellut äänikirjana tai tietokoneen tai puhelimen ruudunlukijan lukemana tekstinä. Eli olisinko siis näin ollen muita ihmisiä tyhmempi, koska en itse silmäile kirjoitettua oppikirjaa? 

Tätäkö siis haluavat kertoa he, jotka eivät pidä äänikirjojen kuuntelua lukemisena tai muutenkaan arvosta äänikirjaa? Näinkö se on nähtävä? 

Minulla on ajatuksena koota postaus, jossa linkitän äänikirja aiheisiin artikkeleihin ja kommentoin niiden väitteitä, joten tällaista ainakin luvassa vielä tämän vuoden puolella. 

Olen löytänyt ainakin yhden blogin, jossa aiheena äänikirjat. Blogi nimeltään Kuunnellut äänikirjat löytyy tästä.

lauantai 5. syyskuuta 2020

Dance FM Radio Finland

Pari viikkoa sitten huomasin Facebookin  ysäri musiikkia =) <3-ryhmässä juttua   Dance FM Radiosta.
En ollut aiemmin tästä tiennyt, joten pitihän heidän lauantainen lähetyksensä ottaa kuunteluun.

Tulee niin nostalginen olo näitä lähetyksiä kuunnellessa. Voi elää uudelleen nuoruutta. Ohjelmassa parasta on se, että suuri osa kappaleista on sellaisia, joita en muista ikinä kuulleeni tai sellaisia, joita en muista Suomessa soitetun koskaan tai lähes milloinkaan. Toisaalta eipä mulla ollut 90-luvulla muita kanavia kuuntelussa kuin Radiomafia, joten en tiedä mitä mahdollisesti muualla on soiteltu.
Ilo on myös, että aiempia lähetyksiä voi kuunnella Mixcloudista. Tätä kirjoittaessani sieltä soi vanhin lähetys, jonka löysin ja joka on tämän vuoden alusta. Näissä riittääkin kuunneltavaa ja fiilisteltävää pitkäksi aikaa.

Lähetykset siis lauantaisin klo 19 täällä. Tai vaihtoehtoisesti puhelimella listen2myradio sovelluksen kautta hakuun Dancefmradio.

Kanavalla on myös Facebook sivut, joilla voi käydä toivomassa biisejä tuleviin lähetyksiin. Fb sivu löytyy tästä Dance FM Radio.
 
Vanhemmat lähetykset Mixcloudista löytyy tästä.

Nautinnollisia & Nostalgisia Kuunteluhetkiä!

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Kuukauden kirjasarja: Enni Mustonen - Syrjästä katsojan tarinoita

Taiteilijan vaimo



Kuva on sarjan kuudennesta kirjasta, jonka ostin Suomalaisesta kun Enni Mustonen eli Kirsti Manninen oli vieraana maaliskuussa 2019. Sain kirjaan signeerauksen. Ostan jonkin verran myös tosiaan ihan painettuja kirjoja, vaikka en voi itse lukea niitä. Haluan olla tukemassa kirjailijoita.

Syrjästä katsojan tarinoita on edennyt jo kahdeksanteen osaan ja keväisin uuden osan julkaisu on samalla tavalla odotettu kuin uuden Seppo Jokisen kirjan kanssa.
Uusimman osan Pukija luin pääsiäisenä e-kirjana ja kuuntelin äänikirjana heti kun oli Storytelissä. Äänikirjan lukee Erja Manto ja koska hänen luentaansa on aina ilo kuulla niin ei haitannut, vaikka olin kirjan tapahtumista tietoinen.


"Enni Mustonen on kirjailija, tutkija, käsikirjoittaja Kirsti Mannisen kirjailijanimi. Mustosen rakastetut romaanit ovat hurmanneet erityisesti elävän historiallisen kuvauksensa ansiosta.
”Enni Mustonen osaa luoda lämminkatseista, dokumenttipohjaista ajankuvaa. Askareet ja tavat, mieli ja kieli punoutuvat mukana elettäväksi tarinaksi.” – Maaseudun tulevaisuus
”Mustonen on tarkka ja taitava esittämään, miten historialliset pyörteet ovat vaikuttaneet ja tuntuneet tavallisen aikalaisen elämässä.” – Amman lukuhetki -blogi
Mustosen elämänmakuisessa suosikkisarjassa Syrjästäkatsojan tarinoita kurkistetaan kyökin puolelta herrasväen salonkeihin kuin Downton Abbeyssa ikään. Lukijoilta loistavan vastaanoton saaneissa romaaneissa seurataan sipoolaisen Ida Erikssonin kasvua nuoresta palvelustytöstä itselliseksi naiseksi. Hänen elämänvaiheensa yhdistyvät nautittavalla ja uskottavalla tavalla suomalaisten kulttuurisukujen historiaan.
Syrjästäkatsojan tarinoiden Facebook-sivut täyttyvät arkistojen aarteista ja verkkolinkeistä."

Teksti on Otavan sivuilta.

Linkit johdattavat Otavalle ja kirjojen kuvaukset sieltä.

Syrjästä katsojan tarinoita:


1. Paimentyttö

"Ida Eriksson, kolmetoistavuotias paimentyttö Sipoon Karhusaaresta, päätyy dramaattisten vaiheiden jälkeen Björkuddeniin Topeliusten pikkupiiaksi. Idan lähtökohdat ovat kaukana vireän kulttuurisuvun elämänmenosta, mutta vähitellen hän saa tutustua vanhenevaan, vatsavaivoista kärsivään kirjailijaan ja oppii ylittämään kieli- ja sääty­rajoja."

2. Lapsenpiika

"Syrjästäkatsojan tarinoita vie keskelle tunnettujen suomalaistem kulttuurikotien elämää, jota seurataan niiden keittiöissä ja lastenkamareissa häärivän piikatyttö Ida Erikssonin silmin.
Lukijoilta loistavan vastaanoton saaneessa avausosassa Paimentyttö orvoksi jäänyt Ida päätyi Topeliuksen talouteen. Sarjan toisessa romaanissa Lapsenpiika seurataan nuoren Idan vaiheita kansallissäveltäjä Sibeliuksen perheessä.
”Mustonen on tarkka ja taitava esittämään, miten historialliset pyörteet ovat vaikuttaneet ja tuntuneet tavallisen aikalaisen elämässä.”
– Amman lukuhetki -blogi"

3. Emännöitsijä 

"Elämänmakuisessa suosikkisarjassa pääset kurkistamaan kyökin puolelta herrasväen salonkeihin kuin Downton Abbeyssa ikään.
Vuonna 1900 Ida Eriksson aloittaa taloudenhoitajana Edelfeltien perheessä. Hän ihastuu isäntäänsä ja joutuu katsomaan sivusta tämän onnetonta avioelämää ja vaihtuvia rakastajattaria. Kunnes kokee oman into­himoisen romanssinsa.
Enni Mustosen lumoava historiallinen sarja kertoo sipoolaisen Ida Erikssonin elämänvaiheista. Pienen, tuntemattoman tyttöpahasen vaiheet yhdistyvät nautittavalla ja uskottavalla tavalla suomalaisten kulttuurisukujen historiaan."

4. Ruokarouva

"Rakastettu piikatyttö Ida Eriksson on ottanut paikkansa itsenäisenä naisena, jonka täysihoitolassa vierailevat Suomen kulttuurielämän merkkihenkilöt.
Ida ja hänen tyttärensä Kirsti ovat asettuneet Tukholmaan. Yllätysperinnön myötä haave kotiinpaluusta ja itsellisestä elämästä toteutuu: hirsihuvila Albergan perukoilla kunnostetaan täysihoitolaksi.
Idan ruokapöydässä ja vinttikamareissa viihtyvät Eino Leino, L. Onerva sekä muut kulttuurielämän kirjattomat ja karjattomat. Miten Ida ja hänen vieraansa selviävät, kun Alberga muuttuu sisällissodan taistelukentäksi?
Elämänmakuisessa suosikkisarjassa pääset kurkistamaan suomalaisten merkkihenkilöiden arkielämään kuin Downton Abbeyssa ikään."

5. Ruokarouvan tytär

"Pikkupiiasta täysihoitolan omistajaksi kohonneen Ida Erikssonin tytär Kirsti tempautuu muodin mekkaan, 1920-luvun Pariisiin. Suosikkisarjassa pääset kurkistamaan merkkihenkilöiden arkielämään kuin Downton Abbeyssa ikään.
Luentosalien sijaan parikymppinen Kirsti viihtyy ystävänsä ompelimossa, jossa tehdään ateljeeripukuja Helsingin herrasrouville.
Yllättäen hänelle tarjotaan paikkaa Pariisissa erään madame Cocon muotitalon harjoittelijana. Matkallaan Kirsti kohtaa niin suomalaisia kuin amerikkalaisia taiteilijoita – sekä naisen, jolla on samanlaiset kaksiväriset silmät kuin hänellä.
Tytärtään ikävöivää Idaa työllistävät täysihoitola, pienet kaksospojat sekä Eliaksen riskaabelit pirssiautobisnekset."

6.. Taiteilijan vaimo

 "Taiteilijaelämää ja muodin huumaa villillä 1920-luvulla. Hurjaan suosioon singahtanut romaanisarja jatkuu!
Kieltämättä olimme Iivon kanssa komea pari, kun seisoimme rinnatusten juhlasalin ovella ja kuvamme heijastui käytävällä olevasta peilistä.
Ida Erikssonin Kirsti-tyttären aikuinen elämä alkaa hänen palatessaan Pariisista koti-Suomeen. On hänen vuoronsa toteuttaa unelmiaan.
”Syrjästäkatsojan tarinat koukuttavat kuin hyvä tv-sarja.” – Kirsin Book Club
”Sujuvasti etenevä tarina, joka imaisee mukaansa.” – Länsi-Savo"

7. Sotaleski

"Suomen kohtalonvuodet koettelevat Ida Erikssonin perhettä – rakastettu sarja jatkuu
Hellekesänä 1939 Kirsti Eriksson matkustaa kymmenvuotiaan tyttärensä Vienan kanssa Laatokan rannalle tapaamaan miestään Iivoa, joka on lähtenyt vapaaehtoisena linnoitustöihin Karjalan kannakselle. Vaikka muut vähättelevät sodan uhkaa, Ida tuntee nahoissaan, että ankarat ajat ovat tulossa.
Marraskuun viimeisen päivän aamuna pommikoneet ilmestyvät Helsingin taivaalle. Kansakunnan eloonjäämistaistelu tempaa Kirstin ompelukoneen äärestä Finlandia Uutistoimistoon ranskan kielen tulkiksi. Idan huvilasta tulee jälleen naisten, lasten ja vanhusten turvapaikka, mutta miten käy Iivon ja kaksospoikien siellä jossakin?"

8. Pukija

"Lukijat lumonnut Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja jatkuu! Ida Erikssonin lahjakas tyttärentytär Viena itsenäistyy sodanjälkeisessä Amerikassa, missä kaikki on mahdollista.
Jouluna 1949 pula-aika alkaa lopulta helpottaa. Kirsti yrittää sopeutua elämäänsä sotaleskenä ja isättömän Ilpo-pojan äitinä. Tytär Viena on kirjoitusten jälkeen ollut piikomassa Englannissa ja palaamassa jouluksi kotiin.
Kirsti on tyttärestään huolissaan, Ida-mumma on puolestaan varma, että taiteellinen ja käsistään kätevä nuori nainen löytää paikkansa maailmasta. Viena suuntaakin muotialalle. Marimekon ensimmäisen muotinäytöksen ja Miss Universum -kisojen kautta hän päätyy Hollywoodiin, elokuvatähtien puvustajaksi."



Sarja on hyvin kirjoitettu ja uusi osa tulee yleensä luetuksi yhdeltä istumalta. Ajankuva on loitsittu kirjoihin hyvin ja tuntuu kuin itse olisi mukana kulloisenkin kirjan aikakaudella. Hienosti on kuvattu kuinka raskaita töitä palvelusväki teki vielä - ei niin kauan aikaa sitten.
Jostain syystä oma suosikkini on kakkos osa Lapsen piika, jossa ollaan Sibeliuksilla. Perheen vaiheet oli mielenkiintoisesti tuotu kirjassa esille.

Muiden sarjojen tapaan tämäkin kärsii pituudesta eikä jokainen osa ole niin huippu hyvä, vaikka ne tekee mieli aina lukea heti kerralla. Kolmannen osan eli Emännöitsijän jälkeen ajattelin sarjan päättyvän, mutta näin ei käynytkään.

Jonkin verran epäuskottavuuksia sarjassa esiintyy. Toki se on kirjailijan vapaus fiktiota kirjoitettaessa.

Näistä kirjoista oppii 1800-luvun ja 1900-luvun tapahtumista ja ajan kuvasta enemmän kuin ikinä milloinkaan koulun historian tunneilla.

Itseäni on hieman häirinnyt sarjan nimi, josta tulee mieleen Charlotte Brontën teos nimeltä Syrjästäkatsojan tarina. Suosittelen myös sen lukemista.


Suosittelen Syrjästä katsojan tarinoita-sarjaa jos historia ja kulttuurisuvut kiinnostaa.

Sarjan upean informatiiviset Facebook sivut, joilla paljon taustatietoa, kuvia ja linkkejä löytyy tästä.

Sarja ääni-, ja e-kirjana Storytelissä.

Syrjästä katsojan tarinoita luettu ainakin seuraavissa blogeissa:

Amman lukuhetki
Kirsin Kirjanurkka
Kirsin Book Club 
Kulttuuri kukoistaa
Kulttuuripohdintoja

Mietin miten saisin näitä kirjasarjojen esittelyitä elävimmiksi. Sattuneesta syystä minulla ei painettuja kirjoja ole kaikista ja mietin kuinka järkevää tuoda kirjojen esittelytekstejä blogiin noin niinkuin kuvien puutteessa. Ongelmaksi muodostuu myös se, etten millään ehdi kuunnella kirjoja uudestaan blogia varten. Niin myös omat mielipiteet jää hieman taustalle. Kun pystyn vain ehkä viimeisimmästä osasta kirjoittamaan.

Kaikenlaisia kehitysehdotuksia otetaan vastaan. Nähtäväksi jää esittelenkö elokuussa laisinkaan kirjasarjaa.

Heart: Dog & Butterfly

Dog & Butterfly  on Heartin neljäs albumi ja julkaistu syksyllä 1978. Levy myi tuplaplatinaa USA:ssa.  Nimibiisin lisäksi singlenä julka...