Näytetään tekstit, joissa on tunniste Otava. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Otava. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. tammikuuta 2024

Eeva Louko: Ronja Vaara

 


 

 

Eeva Louko - Onnellisten saari 

 

Otava 2021 

ISBN
9789511408871

Lukija 

Mimosa Willamo 

Kesto 11 h 43 min 

 

Uusi dekkarisarja alkaa! Täydellinen yhdistelmä koukuttavia juonenkäänteitä ja herkullisia ihmissuhdesotkuja
Vuosia ulkomailla asunut kolmekymppinen Ronja palaa kotikulmilleen Lauttasaareen, kun hänen isänsä löytyy murhattuna Kasinonrannasta.
Vastassa ovat nuoruudenystävät, joiden jälleennäkeminen on samaan aikaan lohdullista ja kipeää, sekä tapausta tutkiva nuori konstaapeli, joka ei tunnu tekevän työtään kunnolla. Toimittajataustainen Ronja ryhtyy itse selvittämään etäiseksi jääneen isänsä taustoja ja samalla tiiviin yhteisön vaietut salaisuudet alkavat paljastua.
Kun kaikki tuntevat kaikki, tulee jokaisesta vuorollaan epäilty.
Eeva Louko (s. 1982) on viestinnän ammattilainen, rikosromaanien suurkuluttaja ja harrastelijasaksofonisti, joka juo kahvinsa aina mahdollisimman isosta mukista. Hän asuu meren äärellä vain kivenheiton päässä rannasta. Onnellisten saari on hänen esikoisromaaninsa.

 

Kuuntelin tämän ja sarjan seuraavat osat omakustanteisesti Storytelistä. Huomasin joulun aikaan sarjan täydentyneen jo kolmannella osalla. Ekan osan olen kuunnellut alku vuonna 2022. Jostain syystä kakkos osan ilmestyminen oli mennyt täysin ohi. Jatkoin kuitenkin siitä ja hetki meni muistellessa kuka on kuka ja kenen kanssa. 

Onnellisten saarella viihdyin jos nyt viihtymiseks voi sanoa murhatutkinnan etenemisestä lukemista. Ilmeisesti voi, koska dekkareita julkaistaan valtavasti. 

Tässä ekassa osassa tutustutaan Ronjaan ja hänen kaveriporukkaansa. Itse olen syntynyt 80-luvulla ja läpi sarjan on niin paljon tuttuja elementtejä, jotka tekee upean lisän kirjojen muutenkin eläväiseen ja todentuntuiseen kerrontaan. 

Tässä aloituksessa Lauttasaari on ikäänkuin yksi henkilö. Tuttuja katujen nimiä, joiden ansiosta palasin muistoissani menneeseen. Muutamaa päivää ennen valmistumistani kaupallisista opinnoistani vuonna 2004 on valmistujaisiani varten hiukseni värjätty Lauttasaaressa. Muutenkin oon viettänyt paljon aikaa siellä. 

Annoin Storytelissä tälle teokselle tähtiä 5/5. 

 

Teoksesta on bloganneet Kirsin Book Club Eeva Louko: Onnellisten saari – Lauttasaaren Kasinonrannan murhamysteeri, 

sekä KIRSIN KIRJANURKKA 

Eeva Louko: Onnellisten saari . 











 

 

 

Eeva Louko - Käärmeiden maa


Otava 2022

ISBN
9789511458784

Lukija 

Mimosa Willamo 

Kesto 10 h 9 min

 

Nousevan dekkaritähden koukuttava uutuus vie sykkivän kesäyön varjoihin.

Toukokuinen helleaalto hellii lauttasaarelaisia, ja uusi työ paikallislehden toimituksessa pitää Ronja Vaaran sopivan kiireisenä. Kun Helsingin edustan Käärmesaarelta löytyy nuoren naisen ruumis, näkee Ronjan uusi pomo mahdollisuuden nostaa paikallislehti tapauksen ykköslähteeksi. Vastentahtoisesti Ronja ottaa yhteyttä tutkintaa johtavaan Anton Koivuun, joka onkin yllättäen valmis vuotamaan tietoja Ronjalle, mutta palvelusta vastaan.

Pian Lauttasaarta järkyttää myös toinen kuolemantapaus. Koivu tiimeineen kiristää tahtia tapausten ratkaisemiseksi, mutta yllättävä vieras menneisyydestä mutkistaa tutkintaa. 


Tässä ollaan nykyajassa ja välillä kesässä 2000. Pystyn kuvittelemaan tuon kesän oikein hyvin ja oli nostalgista kuulla mainittavan Soda. Se on tuttu silloisen Radiomafian dancemusiikkiohjelmista ja niiden menovinkeistä. Olin sillon yhtä kaukana yökerhoista kuin taivas helvetistä tai toisinpäin. Lisäksi mulla ei tuolloin olisi ollut ikää, vaikka Helsingissä vietinkin aikaani myös kesällä 2000. 

Kirjassa kuvattu voisi hyvin olla totta. Pystyn samaistumaan siihen miltä tuntuu olla nuori, humaltua, onnistua pääsemään baariin sisään, viettää iltaa rakkaiden kera ja kuinka ilta päättyy kauniisiin karuihin maisemiin ja rikos tapahtuu. 

Pystyn myös kuvittelemaan tapahtuneen salailun tarpeen ja kuinka uhkauksien vuoksi ihminen toimii niinkuin toimii, jottei tieto paljastuisi koskaan. 

Tällekin annoin Storytelissä tähtiä 5/5. 

Mesta.netin haastattelu kirjan tiimoilta 

Eeva Louko julkaisi jatkoa menestysdekkarilleen: ”Kirjailijuus on itselleni unelma-ammatti ja suuri toteutunut haave” .


 


 

 

 

Eeva Louko - Pakene ennen aamua 


Otava 2023

ISBN
9789511475736

Lukija 

Mimosa Willamo 

Kesto 11 h 32 min


Ihmissuhdesotkuja, yllättäviä käänteitä ja piinaavaa jännitystä. Nautitaan yhdeltä istumalta.

Ronja, Milla ja Ansku puolisoineen lähtevät viikonlopuksi Bengtskärin majakalle saunomaan ja rentoutumaan. Milla haluaa myös esitellä muille uuden miesystävänsä, julkisuudesta tutun juontajan ja liikemiehen.

Seurue ehtii hädin tuskin nostaa tervetuliaismaljat, kun miniloma muuttuu painajaiseksi. Syysmyrsky nousee, eikä Milla saavu naisten saunavuorolle. Ystävä on kateissa, mutta myrsky vaikeuttaa etsintöjä ja katkaisee yhteyden mantereelle. Illan ja yön edetessä selviää, että Millan katoaminen on vain alkua.

Koukuttava suljetun paikan mysteeri jatkaa maailmallakin menestynyttä Ronja Vaara -sarjaa.


Tää on tosiaan kirja joka pitäisi voida lukea alusta loppuun ilman taukoja. 

Olen ennenkin haaveillut reissusta majakalle, mutta tämän kirjan luettua se voisi olla joku muu kuin Bengtskärinmajakka. 

Asetelmasta tulee mieleen Eikä yksikään pelastunut. Siinähän joukko ihmisiä on saarella ja yksitellen porukkaa kuolee. Luin kirjan liian nuorena, mutta silti harmittelen sitä, ettei suoratoistopalveluista löydy kyseistä teosta Pekka Autiovuoren lukemana. 


Tässä Ronja Vaara-sarjan kolmannessa osassa puhelimet lakkaa toimimasta saarella kun myrskyää ja yhteydet katkeaa. On hätäpuhelu, jota ei todellisuudessa ole koskaan soitettu, apu viipyy ja rikos ehtii tapahtua ja melkein toinenkin. 

Kirja on hyvä tarina siitä mitä vuosia jatkunut kateus ja viha saa aikaan ja myös siitä kuinka toinen ihminen saadaan uskomaan mitä vaan. 


Viihdyn kirjan henkilöiden seurassa ja odotan jatkoa sarjaan. 

Annoin tälle osalle Storytelissä myös tähtiä 5/5.


Tuore Kotilieden haastattelu 

Eeva Louko, 41, kirjoittaa dekkareita lapsen makuuhuoneen nurkassa – uutuuskirjassa hän pyrki kulkemaan Agatha Christien jalanjäljissä .

 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2023

Andrew Morton: Kuningatar

 

 


 

 

 

Andrew Morton - Kuningatar


Otava 2022

Suomentajat
Kaisa Haatanen, Antti Immonen, Jussi Tuomas Kivi

ISBN
9789511468219

 

E-kirjan sivumäärä
430

 

 

Maailman rakastetuimman monarkin unohtumaton elämä.
Palkittu ja laadukkaista kuninkaallisten elämäkerroista tunnettu Andrew Morton kertoo kuningatar Elisabet II:n pitkän ja vaikuttavan tarinan. Kuinka ujo
ja huolettomana kasvanut prinsessa Elizabeth Windsor sai vain 26-vuotiaana brittiläisen kansainyhteisön valtikan käsiinsä. Nuorena naisena, äitinä ja vaimona
valtavan kruunun taakka tuntui välillä ylivoimaiselta. Sitkeällä työllään ja esimerkillään hän kuitenkin nousi vastuun ja jatkuvuuden symboliksi ympäri
maailman.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 

Olen seuraillut kuninkaallisten elämää lööpeistä ja luin Harryn elämäkerran heti tuoreeltaan. 

Suurella mielenkiinnolla luin tämänkin teoksen, joka oli pettymys. 

En tiedä olettiko kirjailija kaikkien tietävän automaattisesti kuka on kuka kirjan henkilöistä ja oliko kirja suunnattu vain Englannin markkinoille. Toki tuskin sitä olisi silloin suomennettukaan. 

En ollut aiemmin kuullut keitä ovat esim. Paul Julius von Hügel ja sir Frederick ”Boy” Browning. 

 

Kirjassa on 14 lukua ja päähenkilömme elämä käydään niiden aikana läpi. 

 

Kirjoitustavassa tökkii joku asia sillä olen vaikka kuinka monta kertaa koettanut aloittaa saman kirjailijan Dianasta kertovaa teosta, mutta jättänyt sen aina kesken. 

 

Luulin, että tämä Kuningatar-kirja antaisi uutta tietoa minulle, mutta koin ettei se täyttänyt odotuksia. 

 

Annan kirjalle kaksi tähteä.
 

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Enni Mustonen: Tekijä


 

 

 

 

Enni Mustonen - Tekijä 

 

Otava 2022 

ISBN e-kirja: 978-951-1-41354-7 

 

 

 

Rakastetun romaanisarjan upea loppuhuipennus! Viena etsii paikkaansa kuohuvalla 1960-luvulla.

Viena on palannut Amerikan-vuosien jälkeen juurilleen Leppävaaran vanhaan huvilaan. Suvun naiset totuttelevat taas elämään saman katon alla, mutta mistä löytyisi työpaikka Vienalle?Onneksi muuan määrätietoinen teräsrouva on ryhtynyt valloittamaan puuvillakoltuillaan Yhdysvaltain markkinoita. Vienasta tulee yksi tarmokkaista naisista, joiden uurastuksen ja uskollisuuden varaan Armi Ratia rakentaa imperiuminsa. Viena pyörii myös kulttuuriradikaalien joukossa ja Lapualaisoopperan kulisseissa, mutta vasta kun hän uskaltaa noudattaa Ida-mumman esimerkkiä, tulee hänestäkin oman elämänsä sankaritar.

 

Kiitos e-kirjan arvostelukappaleesta! 

Pakko sanoa etten tykännyt tästä kirjasta. Ylistin sarjaa silloin pari vuotta sitten valtavasti. 

Siitä ei pääse mihinkään, että tämä osa kuin myös koko sarja on taidokkaasti tehty. 

Teksti on sujuvaa ja lukiessa tuntuu kuin itse olisi tapahtumien keskellä. 

Viimeiset kolme osaa eli Pukija, Näkijä ja Tekijä tuntuvat tietyllä tavalla sarjan pitkittämiseltä, koska money talks. 

Tosin ei se välttämättä ole se raha vaan varmasti myös se että henkilöiden elämien oli saatava jonkinlainen päätepiste aina sukupolvi kerrallaan. 

 

Kirjassa ollaan kuohuvalla 1960-luvulla. On Marimekon myymälöitä, vaatteiden sovituksia, kuvauksia, Armi Ratian oikuttelua, tuon ajan kulttuurielämää ja tietenkin eräs odotettavissa oleva surullinen perhetapahtuma, sekä Vienan ihmissuhdesäätöä. 


Luin e-kirjan yhdeltä istumalta Pääsiäisen aikoihin ja mietin mitä osaan kirjottaa tästä. 


Itselle kirja toimi ikäänkuin pakollisena "pahana". Ajankuvaus oli kiinnostavaa ja kiehtovasti kirjoitettu. 

En paljoakaan tiennyt esim. Marimekosta ja tuntuu että se on enempi ollut otsikoissa Kirsti Paakkasen vuoksi kuin muutoin. 

Noin muutoin aloin olla todella väsynyt kirjan henkilöihin ja kirjojen tietynlaiseen samankaltaisuuteen ja ennalta-arvattavuuteen. 


Annan kirjalle kaksi tähteä.

 

Suosittelen kirjaa jos historia kiinnostaa ja haluat lukea hyvää tekstiä.

 

Tähän loppuun vielä muutama video aiheesta. 

Kaksi haastattelua Suomalaisen kirjakahvilasta, joista toinen tältä ja toinen viime vuodelta, sekä  Ruokarouvan Alberga - tarua vai totta? 

Viimeksi mainitussa hän on vieraana Leppävaaraseuran kansamuisti-illassa 1.3.2018 tavattiin kirjailija Enni Mustosen (Kirsti Mannisen), joka kertoi viime vuosisadan alkuvuosiin (1914-17) Albergaan sijoittuvasta romaanistaan Ruokarouva.


Suomalaisen Kirjakahvila 24: Enni Mustonen - Näkijä


Suomalaisen Kirjakahvilassa Enni Mustonen - Tekijä


ja


Ruokarouvan Alberga - tarua vai totta? kirjailija Enni Mustonen (Kirsti Manninen).

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Catherine Rider: Kiss Me – Rakkautta Mykonoksella


 

 

 

 

Vastustamattoman viihdyttävä sarja vie lukijan romanttisille matkoille ympäri maailmaa.

New Yorkin kasvatti Izzy viettää kesää, joka ei muistuta hänen haaveitaan edes etäisesti. Paahtavasta auringosta ja kutkuttavasta lomaromanssista nauttimisen sijaan hän kaitsee lapsia risteilyaluksen uumenissa! Chicagolainen Zach puolestaan on saapunut synnyinseudulleen Mykonokselle keskelle eripuraista sukukokousta.Kohtalo tuo nuoret yhteen, ja vaikka rakastuminen ei ole kummankaan suunnitelmissa, idyllisen Kreikan sinisenä kimmeltävä meri ja huumaavat auringonlaskut päättävät heidän puolestaan.
Alkuteos: Kiss Me 1 Mykonos
ISBN e-kirja: 978-951-1-42935-7
Kääntäjä: Terhi Leskinen 

 

 

 

Tämä ei ole kirja-arvio vaan kannanotto asiaintilaan. 

 

Suomalainen kirjakauppa lähestyi minua viime viikolla sähköpostilla, jonka otsikkona oli "Ilmainen lukuelämys romantiikan ystäville!" 


Viestissä tarjottiin ennakkokappaletta luettavaksi Catherine Rider - Kiss Me – Rakkautta Mykonoksella-teoksesta. 


Vastineeksi tästä ilmaisesta ennakkokappaleesta olisi pitänyt kirjoittaa arvostelu Suomalaisen sivuille. 


Ilmottauduin mukaan viestin linkistä, jonka jälkeen laitoin sähköpostia ja kysyin, voisinko saada tämän ennakkokappaleen luettavakseni e-kirjana, koska en voi lukea painettua tekstiä ja kerroin kuinka mieluusti osallistuisin tähän lukijaraatiin. 


Vastaus jonka Suomalaisesta sain oli aivan käsittämätön ja vain alleviivasi sitä etten minä ja miljoonat muut maailman kansalaiset ole lukijoina saman arvoisia painettua tekstiä lukevien kanssa. 


Heidän vastauksensa oli joltiseenkin tällainen: 

"Lukuraatilaiset saavat luettavaksi vain ennakkokappaleita ennen kirjan virallista julkaisua, eli e-kirjaa ei valitettavasti ole mahdollisuus tässä tilanteessa antaa arvioitavaksi."


Vastasin heille itse näin: 


"Hei. Kiitos tiedosta. Käytäntö on tavallaan syrjivä, koska tässä huomioidaan vain painettua tekstiä lukevat. Ikäänkuin muiden formaattien lukijat eivät olisi samasssa asemassa."


En jaksanut alkaa vääntää asiasta yhtään enempää ja puhua saavutettavuudesta ja yhdenvertaisuudesta. 



Rikotaanpa tässä heidän vastauksensa atomeiksi ja ihmetellään yhdessä. 


Näinä sähköisen aikakauden aikoina kirjan teksti on jokatapauksessa olemassa tietokoneella tai jos ei tietokoneella jollain yksittäisellä ihmisellä niin varmasti ns. Pilvessä jollain palvelimella julkaisua ja virallista epub/pdf-

vedosta odottamassa. 

Jopa minä ehkä merkonomi taustasta johtuen tai juuri siksi osaan itse muuttaa tekstin pdf-tiedostoksi. Ja Ei! En tarvitse siihen näkevän apua vaan tietokoneeni ruudunlukuohjelma ja pistekirjoitusnäyttö tai tuttavallisemmin pistenäyttö hoitavat asian oikein mallikkaasti. Siis toki varsinaiset ohjelmat kuten Word jne asiat tekee, mutta jotta pääsen tekstin muuntamisessa etenemään vaihevaiheelta niin tietokoneeseeni asennetut ja liitetyt apuvälineeni avustavat siinä prosessissa. 


Menikö liian tähtitieteelliseen suuntaan? Tämän selkeämmin en osaa sokeana toimimista tietokoneen kanssa kuvailla. 


Aiheena oli tässä vaiheessa kirjan tekstin olemassaolo tietokoneella. 


Tätä olemassaolevaa aineistoa ei voida kuitenkaan syystä tai toisesta jakaa eteenpäin, vaikka painettua fyysistä kirjaa voidaan jo lähettää ennakkokappaleena lukijoille? 


Mistä johtuu? Mistä johtuu väkivalta? Mistä johtuu päihdeongelma? 

Ei nyt kuitenkaan mennä nuihin kahteen viimeseen kysymykseen ja niiden asioiden äärelle. Aina kun joku kysyy johonkin asiaan liittyen, että "Mistä johtuu?" Niin minulle tulee mieleen nuo äsken mainitsemani kaksi kysymystä. Ne saattaa ehkä olla jostakin punk biisistä, mutta voin myös olla väärässä, koska en voi millään muistaa aivan jokaista minulle pakkokuunnellutettua punk biisiä.



Olin kysymässä sitä mistä johtuu, että painettua kirjaa kyllä jaetaan ennakkoon, mutta e-kirjaa ei? 


Tällainen käytäntö nimittäin asettaa lukijat eriarvoiseen asemaan ja koska tämä käytäntö on olemassa niin herää kysymys miksi? 


Miksi vain fyysistä kirjaa lukevat on huomioitu tällaisissa kampanjoissa? Miksi ajatellaan, että kaikki lukevat fyysistä kirjaa? Samaan aikaan uutisoidaan äänikirjojen kuuntelun räjähdysmäisestä kasvusta!

Miksi e-kirjan lukijoita ja äänikirjan lukijoita (kuuntelu on lukemista) ei pidetä samalla viivalla fyysisen formaatin kanssa? 


Miksi asenteet kirjamaailmassa ovat niin syvään juurtuneita ja luutuneita? 


Itse en näe, joka tarkoittaa sitä, etten voi lukea fyysistä kirjaa. 

Vallalla olevain asenteiden ja käsitysten mukaan en ole lukijana samassa asemassa. 


Minuun ja lukutapaani suhtaudutaan siten kuin olisin joku eriävä yhteiskunnan osanen. 

Olen useissa Facebook ryhmissä törmännyt tähän. Jos osallistun keskusteluun ja kirjoitan, että en voi lukea painetttua tekstiä niin saan kaikenlaista skeidaa osakseni, kuten vaikka kommentteja siitä, että on olemassa Celia-kirjasto, lainaa kirjasi sieltä, halveksuntaa siitä, että kehtaan valittaa siitä ettei joku kirja ole samaan aikaan e-, tai äänikirjana kuin se on painettuna. 

Vaadin kuulemma liikaa kun perustelen tätä saman kirjan eri formaateissa julkaisua tasavertaisuudella ja yhdenvertaisella lukijuudella. 

Koen, että tällaisissa keskusteluissa muut osapuolet nauravat partaansa tai kuka minnekin ja halveksivat näkemyksiäni. 

Seuraavaksi joku esittää kysymyksen voiko sokealla ihmisellä olla näkemyksiä? Kyllä voi! 


Kun keskustelemme kirjoista internetissä niin mikä antaa Sinulle Oikeuden määrittää olenko minä vakavasti otettava lukijana kun en lue painettua tekstiä? 

Sillä Sinä, joka tätä oikeuttasi käytät voit myös itse vaikka joutua onnettomuuteen, joka vammauttaa sinut siten, ettet voi vaikkapa pitää fyysistä kirjaa kädessäsi, etkä vaikka istua siten, että fyysisen kirjan luku olisi mahdollista. 

Voit myös tavalla tai toisella vaikkapa iän myötä menettää näkösi, jolloin et myöskään voisi lukea fyysistä kirjaa. 

Mitäs sinä silloin tekisit? 

Loppuisiko lukeminen kohdallasi? 

Vai opettelisitko kuuntelemaan äänikirjoja, joiden lukijoita aiemmin syvästi halveksit ja olit sitä mieltä, että he eivät ole lukijoita ensinkään, koska se ainoa oikea lukutapa on lukea fyysistä kirjaa? 


Sinä Kirjakeskusteluun osallistuva oikeuttasi käyttävä ihminen luulet olevasi niin kaikkivoipainen, ettei fyysisesti vammautuminen, näön menetys tai mikään muukaan fyysistä lukemistasi rajoittava asia sovi sinun ajatuksiisi, eikä mielestäsi näin ollen voisi koskaan toteutua kohdallasi! 


Voin kertoa Sinulle, ettei kukaan tässä elämässä selviä vaurioitta. Ei ilman henkisiä, eikä fyysisiä. 



Edelleen kysyn kirjamaailmalta miksi ette pidä lukijoita samanarvoisina käytetystä formaatista riippumatta? 


Catherine Rider saa ainakin paljon ilmaista näkyvyyttä tämän tekstini ansiosta! 


Haluan tällä tekstillä ravistaa kirjamaailmaa, jotta tulisin lukijana arvokkaaksi, tasavertaiseksi, yhdenvertaiseksi, nähdyksi ja kuulluksi riippumatta käyttämästäni formaatista!

Miksi yhä vuonna 2022 kaikki kampanjat suunnitellaan paperikirjan ehdoin? 


Olen aiemmin käsitellyt suhtautumista lukijuuteen vaikkapa näissä teksteissä: 


Barack Obama: Luvattu maa


Helsingin kirjamessut 2020: kooste & tunnelmia

 

Helsingin kirjamessut 2021: Fiiliksiä & viiltävää analyysia 

 

ja 

 

Tampereen kirjafestarit



Nautinnollisia Lukuhetkiä Ihan Jokaiselle!



perjantai 3. joulukuuta 2021

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu


 

 

 

Johanna Sinisalo - Ukkoshuilu 

 

Otava 2021 

 

Äänikirja ISBN 

9789511391524

 

 

 

Ukkoshuilu
Kauan sitten, kaukana täältä, joku puhalsi kiviseen putkeen. Oliko sattumaa, että juuri silloin nousi myrsky?
Leena Lind rakastaa työtään meteorologina, mutta kun sääennusteita laativa yritys myydään ja pilkotaan, hän joutuu haaskaamaan asiantuntemustaan aivottomissa hanttihommissa. Vintius Phoenix -yhtiön salamyhkäinen tutkimushanke herättää Leenan epäilykset: pyrkiikö joku säiden hallitsemiseen?
Leenan Leia-tytär kuvaa leikkejään videolle. Hän tulee tallentaneeksi jotakin, mikä kiinnostaa myös Leenan uutta työnantajaa. Pian äiti ja lapsi ovat vaarassa, eikä uhka suinkaan rajoitu heihin.
Johanna Sinisalo rakentaa jälleen mestarillisesti maailman, jossa tuttu muuttuu oudoksi. 



Kiitos arvostelukappaleesta. 


Aloittaessani kirjaa mietin, että jos koko teos on näinkin sekavaa sepostusta niin jaksankohan lukea. 

Mielestäni kirjan alku osa oli aivan täysin tarpeeton. En ymmärtänyt siitä mitään. 


Kirja alkoi tuntua kiinnostavalta siinä vaiheessa kun päästiin päähenkilön Leenan tarinaan ja oltiin Helsingissä ja Tampereella. 

Päähenkilöiden muutettua Treelle fiilistelin kirjaa jo sen verran, että tiesin lukevani loppuun. 


Pakko sanoa, etten paljoa tiedä sää asioista. Siis siitä kuinka ennustuksia tehdään, minkälaisilla kapistuksilla säitä havainnoidaan ja niin edelleen, joten luulen kirjaan tehdyn paljon taustatyötä. 

Näin ollen opin kirjasta uusia asioita, kuten esim. ettei sähköstä tiedetä vieläkään kaikkea. 

Kirjassa on mielenkiintoiset työ ja ihmissuhdekuviot kaikkine suhmurointineen. 

Loppua kohden tunnelma tiivistyy jos siis sää olosuhteissa voi tällaista sanaa käyttää. 

Luullaan, että Leena ja hänen tyttärensä Leia osaisivat tehdä ukkosta puhaltamalla ukkoshuiluun. 

Tämä testi epäonnistuu ja huonostihan siinä käy. Pahikset kuolee. 


Meni kauan ennenkuin tajusin, että ihmisen nimi on Leia. Mietin, että kuka nyt antas lapselleen nimen Leija. Kunnes mainittiin Tähtiensota. 

En ole kyseistä sarjaa katsonut saati lukenut, mutta jotain kuullut kuitenkin henkilöistä tai mitä ovatkaan. 

Mietin lukiessa miksi ihmisen täytyy aina ymmärtää kaikkea? Siis, että miten mikäkin toimii, syntyy ja tapahtuu. Eikö vaan voitais antaa esim. säätilan olla se mikä se on, eikä miettiä saataisko ukkosta tuotettua. 


Yllätyin kuinka viihdyin kirjan kanssa. Jos alku hölinäää ei olisi niin oisin voinut antaa tähtiä enemmän kuin kolme. 

Jos siis sää asiat kiinnostelee niin lue ihmeessä tämä. 


Minulle ei kuitenkaan tullut oloa, että luenpa tästä nyt koko Johanna Sinisalon tuotannon. 

Vuosia sitten sain kuulla olevani täysin arvoton ja täysi idiootti kun en ole häntä lukenut. Tai siis silloin en ollut. 

Ikäänkuin oisin parempi ihminen jos olisin jo ajat sitten lukenut häntä. En koe jääneeni mistään paitsi vaikkei ne kirjat tuttuja ole. 

Se on ihme homma kuinka koetetaan pakottaa toinen ihminen pitämään samoista kirjoista kuin itse. 

Tää ihminen, jonka mielestä en ollut tarpeeksi sivistynyt kun en Sinisaloa ollut lukenut. Niin meiän viimeisellä kohtaamisella mukanani olleen joulumusiikkia sisältäneen cd-levyn kansivihko oli pudonnut levyä kuunnellessamme. Sain kyseisen kansivihkon kotiini postitettuna muutamaa viikkoa myöhemmin. 

Minulle se kertoo paljon ihmisestä: Eli kun on saavutettu oma päämäärä ja ystävystytty mun exän kanssa niin minusta ja välillämme olleesta tulee täysin toissijaista ja täysin arvotonta. 

Tärkeämmäksi ja säilyttämisen arvoiseksi nostetaan suhde mun ex-kumppaniin ja näin ollen mulle ei edes mainita, että löysin levysi kansipaperit ja postitan sulle, saati, että kohdattaisi siksi, että kyseisen kansivihkon tahdoin luonnollisestikin takaisin. 


YEAH! Että tällasta kohtelua tässä kaupungissa. Tampere oli kirjassa niin keskeinen, että halusin tuoda myös tämän näkökulman tähän arvioon. Siis sen kuinka eri tavalla sama kaupunki näyttäytyy. 


Ukkoshuilua lukiessa tuli mieleen useampikin sade aiheinen laulu. 

Laitan tähän kuitenkin vain yhden. 


Yanni - "The Rain Must Fall”…Live At The Acropolis, 25th Anniversary!

sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Taina Latvala: Torinon enkeli


 

 

 

Taina Latvala - Torinon enkeli 

 

Otava 2021 

Äänikirjan ISBN

9789511397953

 

 

Torinon enkeli
Mystiseen Torinoon sijoittuva romaani vangitsee intensiivisellä tunnelmallaan ja käsittelee puhuttelevasti naiseuteen liittyviä kysymyksiä.
Elämänsä suuntaa etsivä kirjailija lähtee joulun alla Italiaan, Torinossa sijaitsevaan taiteilijaresidenssiin. Hänellä on taustallaan vastikään päättynyt pitkä parisuhde ja siihen liittyvät kipeät kysymykset äidiksi tulemisesta.
Residenssin isännän Lorenzon kautta kirjailija saa kuulla Torinon salaisesta puolesta: legendan mukaan kaupunki on hyvän ja pahan kohtaamispaikka.
Kun kirjailija pelastaa kadulta eksyneen tyttölapsen, alkaa tapahtumakulku, joka johdattaa naisen vastakkain hänen omien demoniensa kanssa. 



Jälleen Kiitokset kustantajalle arvostelukappaleesta. 


Tältä kirjailijalta olen aiemmin lukenut teoksen nimeltä Venetsialaiset. Se ei oikein sytyttänyt kun en näin vuosien jälkeen paljoa muista siitä. 


Tämän kirjan koin myös tosi vaikeaksi. 

Erokuvaus oli raastavaa kuin myös se kysymys haluaako päähenkilö lapsia vai ei. Tätä kysymystä pallotellaan aina kirjan viimeiseen lauseeseen saakka. 

Sinäänsä löydän paljon samaistuttavaa päähenkilöstä. En tosin ole (vielä) ollut Italiassa kirjailijaresidenssissä, mutta Only Time. 

Tosin eipä musta kirjailijaa saa tekemälläkään. Varsinkin kun kukaan ei yritä tehä. 

Meitsin voimavarat eivät riittäisi kirjan kirjoittamiseen missään olosuhteissa. 

En jaksaisi luoda henkilöitä tyhjästä ja kehitellä niille draamaa. 

Se riittää, että olen omassa elämässäni hyvä suurissa tunteissa ja niiden sanoittamisessa. 


Takasin Torinoon minun elämäni vesistä. 


Arvaan jo ennalta, että tyttö, jonka päähenkilömme löytää on sellainen, jonka vain hän näkee. 

Sitähän muutes sanotaan, että en usko mitään ennenkuin nään omin silmin ja sanotaan myös, jotta silmät on sielun peili. 

Entäs jos ei nää. Niin mitenkähän se tuo sielunpeili sanonta pitäs ottaa ja mulla tietty on, että koska en usko, niin ei se haittaa vaikken nää uskomattomia asioita omin silmin. 

 

Kirjailijaresidenssissä on aiemmin ollut eräs norjalainen kirjailija, johon viitattiin tekstissä sen verran usein, että se sai melkeen tarttumaan Taisteluni I-kirjaan. 

Joskus luin jostain, että tää norjalainen kirjailija olis vähän niinkun Norjan vastine Päätalolle. 

Taisteluni-sarja on sellainen, jota en ole aloittanut, vaikka kirjamaailmassa siitä on kohkattu jo vuosia. 

 

Jostain syystä Torinon enkeliä lukiessa minulle tuli mieleen  Enkelimysterio, jonka on kirjoittanut Jostein Gaarder.


Torinon enkelin seksikuvaukset olisi voinut jättää pois. En vain jaksa lukea niistä. 

Kirja laittoi ajattelemaan elämmekö elämää jota haluamme vai elämää, jota joku muu haluaa meiän elävän. 




Annan Torinon enkelille 2 tähteä.

perjantai 26. marraskuuta 2021

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto


 

 

 

Jukka Viikilä - Taivaallinen vastaanotto 

 

Otava 2021 

 

Äänikirja ISBN 

9789511379300

 

 

Taivaallinen vastaanotto
Finlandia-voittajan odotettu toinen romaani on kuriton kertomus yksinäisyydestä, hengenvaarallisesta sairaudesta ja romaanin vastaanotosta.
Kirjailija Jan Holm joutuu pikaiseen leikkaukseen: veri hänen sydämessään on kiertänyt väärään suuntaan ties kuinka kauan. Holm julkaisee sairaalasta päästyään omakohtaisen romaanin, josta ja jonka kirjoittajasta jokaisella on pian mielipide.
Taivaallinen vastaanotto on tuhannen aiheen ja henkilön romaani, jossa on vahva omakohtainen ydin. Se on kommentaari, tutkimus, sanasto, palaute ja google-haku, villi selitysteos sekä moniääninen kertomus lukevista helsinkiläisistä. 



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 


Tämä teos on Finlandiapalkinto ehdokkaana. Olen ajatellut, että kun joku teos on joskus palkittu niin sehän ei tarkoita sitä, että minä tykkäisin siitä tai että se kuuluisi lukea. On varmaan ihmisiä, jotka ajattelee asian toisinpäin. Eli että kun kirja palkitaan niin totta kait se on hyvä. 

Tätä ei oo palkittu vielä, mutta hänen aikaisempi teoksensa on. En ole lukenut Akvarelleja Engelin kaupungista ja tämän Taivaallisella vastaanotolla käymiseni jälkeen tuskin tulen lukemaankaan. 

Kiitin onneani ja sitä, että arvostelukappale oli äänikirjana. Jos tämä kyseinen Taivaallisuus olisi ollut e-kirjana niin ois voinut vastaanotolla vierailu jäädä lyhyeksi, koska kirjan rakenne olisi saattanut ruudunlukijaa käyttävän ihmisen näkökulmasta katsottuna olla joltiseenkin sekava. 

Aina voi miettiä voiko sokea ihminen puhua näkökulmista. Siinä se on pähkinänkuoressa. 


Pakko sanoa, että tämä kirja on aivan järkyttävä. En tullut sinuiksi tämän kanssa missään vaiheessa. En päässyt sisälle kirjan maailmoihin millään. 

Kirjat avaavat ovia, mutta tässä se ei toteutunut. 

Kuuntelin kirjan loppuun, koska oli pakko, jotta voin kirjoittaa tämän tekstin. 


Kirjan alkaessa minulle tuli mieleen Leena Lehtolaisen Kuusi kohtausta Sadusta-kirja, jota olen aloittanut useampaan kertaan, mutta jossa jämähdän aina alku sivuille. Se on ikäänkuin kirjan sisällä tapahtuva näytelmä ja varmaan paljon muutakin. 

Tässä Taivaallisessa vastaanotossa oli ripoteltu lukemiseen ja kirjoihin liittyviä asioita osaksi kirjaa. Eräs useita kertoja esiintynyt hahmo oli Jemina from Wolt. 

Mietin ensimmäisen kerran hänen nimeensä törmätessäni, että voisko Wolt asiakaspalvelu chat lähettää oikeesti sellasia viestejä kuin häneltä tuossa kirjassa oli. 


En kyennyt erottamaan milloin puhutaan kirjassa olevan kirjailijan elämästä ja milloin ehkä mahdollisesti sen itsensä oikean kirjan kirjoittaneen. 

Kirjan sekavuutta lisäsi se, että välissä oltiin vaikkapa sivulla 74 ja sitten oltiin reilut 100 sivua eteenpäin. 

Minulle ei selvinnyt olivatko nämä sivunumeroidut kohdat varsinaista kirja kirjaa vai olivatko ne tekeillä olleen kirjan sivuja. Aluksi luulin, että kirjan siis sen ns. oikean kirjan sivunumerot luetaan läpi koko kirjan. 


Tämä teos oli erittäin hämmentävän tyhjentävä lukukokemus ja annan vaan yhden tähden.

perjantai 19. marraskuuta 2021

Jenni Pääskysaari: Mielen maantiede



 

 

 

 

 

Jenni Pääskysaari - Mielen maantiede 

 

Otava 2021 

 

Äänikirjan ISBN 

9789511408901 


Lukija

Jenni Pääskysaari 



 

Mielen maantiede
Korso vuosina 1975–1991: paikka ja aika, joissa ei tapahdu mitään, mutta silti niissä on kaikki.
1970-luvun radanvarsilähiössä elämää lapsesta nuoreksi kuljettavat ruskea Toyota Carina, Menokkaat ja koulumatka betonisen alikulun läpi. Myöhemmin Gene Simmons, nujakointi Nutalla, vikat hitaat ja vesisängyn kielarointimaratonit.
Jenni Pääskysaari kuvaa omakohtaisessa esikoisromaanissaan lapsuuden ja nuoruuden laajenevaa mielenmaisemaa aistivoimaisina välähdyksinä. 



Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle. 


Pakko sanoa, että jos en olisi osallistunut kustantajan pressitilaisuuteen niin tuskin olisin tarttunut tähän kirjaan. 

Kiinnostuin sen pohjalta mitä kirjailija tilaisuudessa kertoi tästä pätkivien yhteyksiensä siivittämänä. 


Pääskysaaren ura radiossa on itselle vieras, koska kaupalliset radiot eivät vielä 90-luvulla niin laajalti kuuluneet all over the Suomi. 

Olen kuullut kirjailijaa Suomilove ohjelmassa. Hän itse luki tämän kirjan ja aluksi oli vaikeaa tottua siihen, että nyt ei ollakaan rakkaustarinoiden äärellä vaan 70-luvun Korsossa. 

Kun sain itseni oikeanlaiseen moodiin häntä kuulemaan niin olikin sitten ajatuksiaherättävää ja joltiseenkin viihdyttävää kerrontaa ilo kuulla. 

Toki oltiinhan tässä rakkauden äärellä myös; läheisten rakkauden, ystävyyksien ja ihastuksien muodossa. 


En ole itse elänyt 70-luvulla, joten oli viihdyttävää lukea kyseisestä ajasta. 

Jännää, että turvavyöt tuli pakollisiksi lapsillekin vasta 80-luvulla ja että sitä ennen ajeltiin sen kummempia turvallisuudesta välittämättä. 


Lähiö kuvaillaan kirjan alussa oivallisesti. Kuvaillaan pihat ja ympäröivät talot, sekä niiden asukkaat niin elävästi, että voi kuvitella itsensä sinne. 

Lähiö oli itselle vieras asia aina 2000-luvun puoleenväliin asti. 

Olenhan maalta kotoisin ja vaikka läheisessä kaupungissa tulikin paljon vietettyä aikaa niin en siltikään silloin oikein hahmottanut niiden siis kaupunkien toimintatapaa. 

Joku aika sitten löysin Lisää kaupunkia Suomeen podcastin, joka olisi tarkoitus kuunnella kunhan kiireiltäni ehtisin. 


Varsin elämänmakuista on tämän kirjan teksti. 


Pari juttua erityisesti kiinnitti huomion. On Vappu 80-luvulla ja radiota kuunnellaan keittiössä kun siellä aloittaa Radiocity. 

Kirjassa kuvataan kuinka merkittävä asia tämä oli koska City oli Suomen toinen kaupallinen kanava jos ymmärsin oikein. 

Itelle oli olemassa Radiomafia ja eräs nimeltämainitsematon paikallisradio. 90-luvun lopulla harmittelin ettei Kiss FM ja NRJ kuuluneet meillä. En osannut silloin ajatella kaupallisten radioiden asemasta mitään. Taisin ajatella, että jään paljosta paitsi kun en voi kuunnella Kissiä ja NRJ:tä. 


Kirjassa kerrotaan kuinka 12-vuotiaana tyttönä kävelet yksin ja aikuiset miehet tööttäilee sulle rekka-autoistaan. SINUT ON HUOMATTU!!!!! Tuosta tuli mieleen #metoo. 

En ole tuon ikäisenä vastaavaa kokenut ja tuntuu myös käsittämättömältä, että asemalla odotellessa aikuinen mies tulee lapselta kysyyn, että paljonko pillu?



Kirja päättyy päähenkilömme tietoon paikasta Kallion ilmaisutaidon lukiossa. 

Sitäpä en tiiä tuleeko tälle jatkoa, mutta ehkä, ehkä. 


Annan tälle kirjalle kolme tähteä. 


Vahvasti lukiessa mieleeni tuli kirja nimeltä Perno Mega City

Siinä on myös lähiökuvausta. Tosin hieman eri aikakaudelta kuin tässä Mielen maantieteessä. 

 

Kansikuva on Otavan sivuilta ja kirjailijakuva Helsingin Kirjamessut mediapankista, koska en tiennyt kuinka uusi olisi ollut Otavalta löytynyt kirjailijakuva. Kirjamessukuvan on ottanut Numi Nummelin.

sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän


 

 

 

 

Katja Kallio - Tämä läpinäkyvä sydän 

 

Otava 2021 

Äänikirjan ISBN 

9789511397830

 

Lukija 

Alina Tommikov 

 

 

 

 

Tämä läpinäkyvä sydän
Pakahduttavan kiihkeä romaani sopeutumattoman naisen ja neuvostovangin kielletystä rakkaudesta.
Nuori Beata palaa kotiinsa, sodan runtelemaan Hankoon talvella 1942. Kun hän kohtaa sattumalta sotavangin, joka näkee suoraan hänen sisimpäänsä, elämä muuttuu peruuttamattomasti. Luvaton intohimo asettaa Beatan ja Ivanin hengenvaaraan, mutta he eivät voi pysyä erossa toisistaan. Tilinteon hetkellä Beata joutuu kysymään, tunteeko ihminen koskaan rakastettuaan – tai edes itseään.
Ravisteleva, kaunis ja intiimi kuvaus vihan perinnöstä ja sen ainoasta vastavoimasta, ihmisten välisestä yhteydestä. 



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

Ensin hieman urputusta käytännön asioista, jonka jälkeen sanon sanottavani kirjasta. 

Pyysin useampaa kirjaa rvostelukappaleena osallistuttuani etänä pressitilaisuuksiin. Kului kuitenkin useita viikkoja ehkäpä kuukauden päivät, jolloin arvostelukappaleita ei vain kuulunut. 

Kyselin niiden perään jonka jälkeen välittömästi sain latauslinkit sähköpostivaunulla toimitettuna. 

Arvostelukappaleiden pyytäminenkin pressitilaisuuksien jälkeen oli oma projektinsa, koska lomakkeella pystyi tilaamaan vain ja ainoastaan painettuja kirjoja arvostelukappaleina. Tästäkin olin yhteyksissä spostitse, jotta saan kirjat muussa kuin painetussa formaatissa. 

Minua kovasti kiiteltiin kun olin yhteydessä ja tarkensin pyyntöäni. 

Tässäkin huomaa kuinka vallalla on ajatus, että kaikki lukee painettuu tekstii, koska arvostelukappalepyyntölomakkeet, (joka muuten varmaan ei ees oo yhdyssanahirviö) niin että koska niissä lomakkeissa ei edes ollut mahollisuutta valita kirjan formaattia. 


Joo ja eikä onkelmat vielä tähän loppuneet. 

Ladatessani kirjoja zip-tiedostoina sain joka ainoan kohdalla ilmoituksen, ettei lähdetiedostoa voi lukea ja pyynnön ottaa yhteyttä ylemmälle taholle tai koettaa myöhemmin uudelleen. 


Osan kirjoista sain ladattua kun jaksoin tarpeeksi renkata näppäimistöä ja kokeilla uudelleen esim. vaihtamalla hakemistoa, johon lataan ja kaikkee muuta mitä tässä viimeisten 26 vuoden aikana olen tietokoneista oppinut. 


Ja ettei menisi liian helpoksi niin ei se vielä tähänkään loppunut. 

Nimittäin koetin saada Kirjavälityksen ihmisen tajuamaan yksinkertaisen lauseen, joka kuuluu näin: "en saa zip-tiedostoja ladattua." 

Tästä vaihdoin useamman sähköpostin ja vaikka jo ekassa viestissä oli tuo lause + saamani virheilmoitus niin sain useamman kerran vastaukseksi, että kirjojen kuuntelu selaimella toimii ja lisäksi sain valokuvan kirjahyllynäkymästäni. 


En viittiny vastata, että en nää kuvaa ja että turhaan yms. Tässäkin huomaa, että ajatellaan, että mistä tahansa voi lähettää kuvan, koska kaikkihan nyt näkee. 


Se on kyä ihme homma; jos vaikkapa sähköpostivaunun laitan liikkeelle ja pyydän kirjasta arvostelukappaletta ja toivon formaatiksi e-kirjaa tai äänikirjaa. Niin saatan saaha vastaukseks, että meillä ois kyllä tää painettu tässä, että haluutko että laitetaan tulemaan ja kun vastaan, etten voi lukee painettuu tekstii ni se keskustelu hyytyy siihen. 


Eipä siinä mittään. Se ei oo mun ongelma jos toiset Ihmisotukset ei osaa huomioida että on muunkinlaista lukemista kuin paperilta lukemista. 


Samassa maailmassa tässä ollaan! 

Inhoan sitä ajatusta ja asennetta, että vaikka sä et nää ni silti sä voit jotenkin käyttää tietsikkaa ja puhelinta ja suurinpiirtein jotenkin sä voit kuitenkin noin niinkun elellä ja olella. 

Joskus kun kuulen vähätteleviä kommentteja siitä miten voin tehä mitään niin tekisi mieli sanoa, että käytä päätä kun sulla sellanen on. 


Maailma on juuri niin rajoitettu ja rajattu kuin annat sen olla omassa mielessäsi. Jos osaat katsoo laajemmin niin voit nähä enemmän. 


Jokatapauksessa sain kaikki pyytämäni kirjat ladattua. Se vain olisi voinut olla vähän helpompaa. 

Ja aion jatkaa arvostelukappaleitten pyytämistä siitäkin huolimatta, että joudun tekee sen asian kanssa enemmän töitä kuin sellainen, joka lukee kirjansa painettuna. 


Ja sellasiiki ihmisii on, jotka ajattelee, että siellä se A taas valittaa ja rutisee turhasta. 

Sellasille ihmisille sanon pari asiaa; jos yhtäläiset oikeudet eivät ole sulle tärkeitä niin et ymmärrä, vaan näät tämän vaan jatkuvana kitisemisenä epätasa-arvoisuudesta. Ja jos et tiedä mua ihmisenä siis niinkun livenä, ni et tosiaan tiiä minkälainen ihminen tätä kirjoittaa. 

Se mikä joidenkin mielestä mun teksteissä on hauskaa voi olla joidenkin mielestä ihan hirveetä skeidaa. 

Mun tekstiä pitää osata lukea tietyllä tavalla, jotta se on oikeassa kontekstissa. 

Ja vielä sanon kaikille niille, joita mun tapa olla ärrrsyttää: Sääli on sairautta ja kateus pitää ansaita. 



Nyt sitte kirjaan. 


En ole aikaisemmin lukenut Kalliota. Jos oikein muistan niin 2000-luvun alussa tullut Kuutamolla leffa on hänen käsikirjoituksensa. Voi olla, että muistan väärin ja väistän muurin. 


Tämä läpinäkyvä sydän on kait jatkoa teokselle Säkenöivät hetket. Molemmissa ollaan Hangossa. 


Hanko on vierasta seutua. Miellän sen rikkaiden asuttamaksi jostain syystä. Luulin myös joskus, että Helsinki on Suomen eteläisin paikka, mutta Hankohan se on. 

Hanko on tuttu merisäästä. Hanko Tulliniemi. 


Mietin merisäätä kirjaa aloittaessani ja kyllähän teoksessa se Tulliniemi mainitaan. 


Kirjassa ollaan 1940-luvulla ja itselle oli uutta tämä vankileiri, joka tulee kirjan kautta tutummaksi. 

Vieraaksi on jäänyt myös 30 vuotinen Hangon vuokraussopimus Neuvostoliiton kanssa. 


Kirja koostuu mielestäni irrallisista palasista. On Beata, Harriet, Ivan, sekä tuttavat jotka palkkaavat perheen äidin töihin, mutta ei Beataa. 

On saksalaisia ja on Neuvostoliittolaisia tai mistä ikinä kaukaa ovatkaan. 

Mietin, ettei Neuvostoliittoa enää ole ja että kuinka monien ihmisten syntymätodistuksessa se yhä lukee synnyinpaikkana tai passissa ja miltä tuntuu kun on lähtöisin maasta jota enää ei ole. 

Mietin tekstin edetessä käytettiinkö tuolloin sanaa Venäjä vai puhuttiinko Neuvostoliitosta. 


Kirjassa on kohtaus jossa ollaan radion ääressä ja kuunnellaan uutisia eri lähteistä. On Suomen uutiset ja BBC:n lähettämät ruotsiksi ja Saksaksi. Kirjassa puhutaan siitä miten eri tavalla eri maa uutisoi tapahtumia, vaikka kyse on samoista uutisista. 

Tämän lähetyksen jälkeen toivotaan, ettei radiota olisi koskaan tuotu siihen taloon. 


Kaivo on kirjassa oleellinen juttu. Siellä kokoonnutaan, kuullaan juorut, ja sinne menoa myös vältellään, jottei kuultaisi ja kohdattaisi. 

Kaivolla kokoontumisetkin ovat jääneet. Nykyään kokoonnutaan torikahveille tai vastaavaan. 


Kuuntelin kirjan yhdeltä istumalta. 


Mietin olisiko kokemusta parantanut jos olisin lukenut Säkenöivät hetket aiemmin. En oikein saanut otetta henkilöistä enkä tapahtumistakaan ja vierautta lisäsi myös aikakausi ja kaikki uusi tieto, johon suhtauduin varauksella. 


Annan kirjalle 3 tähteä.

perjantai 12. marraskuuta 2021

Minna Maijala: Katri Vala


 

 

 

Minna Maijala - Katri Vala 

 

Otava 2021 

ISBN

9789511382935 

Lukija

Ella Pyhältö 



 

Tarkkanäköisen runoilijan kiihkeä elämä.
Suomalaisen runouden modernismin airut. Eksotiikan papitar. Intohimoinen tulenkantaja. Tulisieluinen sodan ja saksalaismielisyyden vastustaja.
Katri Valasta elää vahvoja mielikuvia, mutta millainen ihminen myytin takaa löytyy?
Vala etsi alati paikkaansa, oli kotonaan kaikkialla eikä missään. Hänen elämänsä miljöö oli lapsuudesta saakka poliittinen. Häneen kytkeytyvät kiehtovalla tavalla sortovuodet, sisällissodan pitkä varjo ja vasemmistolaisen älymystön nousu. Mutta hän oli myös kansakoulunopettaja, äiti ja rakastaja.
Oman elämänsä kulkuri näki mitä Euroopassa ja Suomessa 1930-luvulla tapahtui – ja sanoi sen rohkeasti ääneen. 


Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 


Kiinnostuin tästä teoksesta kun huomasin sen syksyn uutuuksista. 

Runous on taiteen laji, joka on itselle vierasta. Ehkä se edustaa minulle sitä Ns. Korkeakylttyyria. 

Ajattelen itse jostain syystä, että minun tulisi lukea runoja jo ihan sen takia kun ottaa huomioon kuka on kotoisin samasta paikasta kuin minä. Tai siis oli. Jos nimittäin kyseinen kirjoittaja eläisi edelleen niin hän olisi jo ajat sitten päässyt Ennätystenkirjoihin. 

Hän pääsi kyllä elämässään kirjoihin ja kansiin ja taitaa viimeisin elämäkerta olla julkaistu kymmenen vuoden sisään, että kuolemansakin jälkeen hänen arvostuksensa on säilynyt näihin päiviin. 

 Takasin aiheeseen. 

 

Kiinnostuin tästä Katri Vala teoksesta, koska olen lukenut hänestä fiktiivisistä kirjoista. Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoissa hän on läsnä 1920-luvulla mielenkiintoisella tavalla. Draamaa näet riittää Tulenkantajien kesken. 


Tiesin Valasta jo jotakin näiden kirjojen ansiosta. Tämä Maijalan teos täydensi tietouttani suuresti. 

Äänikirjan lukija Ella Pyhältö oli myös loistava. 


Kirjassa käsitellään Valan lapsuutta Lapissa, josta tykkään aina lukea. Elämä on ollut niin rankkaa ei vielä niin kauan aikaa sitten. 

Minulle oli uutta tietoa, että Vala oli toiminut kansakoulun opettajana Savon perukoilla. Näistä kuten myös opettaja opinnoista oli mielenkiintoista lukea. 

Kielemme on muuttunut verrattaen paljon. Ennen opettajat opiskeli ja valmistui seminaarista. Nykyään seminaari-sanaa ja erityisesti webinaari-sanaa käytetään muissa yhteyksissä kuin kuvaamaan oppilaitosta. 

Käsittämätön sana oli myös kirjassa käytetty kansankynttilä. En ymmärrä miten tällainen sana on opettajiin liitetty. Tai voihan siinä olla ajatus, että he oppineisuudellaan valaisevat missä ikinä ovatkaan, mutta silti. 

Jos pitää fiktiivinen kansankynttilä hahmo valita niin tulee mieleen Niskavuori näytelmien Ilona. Tosin ymmärtääkseni ainakin osa Niskavuoren hahmoista pohjautuu tosi elämän ihmisiin. 

Lähinnä siksi otin tämän esiin, koska opettajilla on ollut ennen erilainen rooli kuin nykyään. 

Ja jotenkin muutenkin tätä Vala-kirjaa lukiessa tuli mieleen toi Ilona. Valan aikaan ymmärtääkseni ollaan oltu yhä tarkkoja säädyllisyydestä, eikä opettajan luona ole sopinut vierailla milloin kenenkin ja kenen milloinkin. 


Tulenkantajia ei voi ohittaa kun Valasta puhuu. 

Minulle Tulenkantajat on ensisijaisesti 2000-luvun alussa musiikkia julkaissut porukka. Genre oli rap. Siihen aikaan rappia julkaistiin niin paljon, ettei ole jäänyt mieleen mikä niistä kappaleista oli Tulenkantajien. Musiikkia julkaisivat siihen aikaan myös Fintelligens, Flegmaatikot, Kapasiteettiyksikkö, Ritarikunta, Seremoniamestari ja Avain. Ihan vain muutamia nimiä mainitakseni. 

Tulenkantajat sopi oivallisesti nimensä puolesta jatkumoksi tähän listaan. 

En tiennyt silloin, että kyseisellä nimellä on ollut porukka 1920-luvulla. 

He olivatkin varsin mielenkiintoinen taiteellinen kollektiivi. Mustosen kirjoja lukiessani mietin ketä nää Elsa Enäjärvi, Elina Vaara, Olavi Paavolainen, Lauri Viljanen, Katri Vala ja niin edelleen oikeen onkaan. 


Opettaja opiskelun ja työn lisäksi sain lukea tuberkuloosista. Ilmeisesti kyseinen sairaus aiheutti Katrin lapsen kuoleman vain tunteja syntymän jälkeen. Tai ainakin minulle jäi tästä sellainen kuva, että lääkärit eivät ehkä tienneet, että tubi vaikuttaa raskauden aikana. 

Katri oli pitkään myös tuberkuloosiparantolassa ja oli ahdistavaa lukea siitä etenkin tälleen Koronan varjossa kun yhä ollaan ja kun ottaa huomioon, ettei siitä vielä niin kovin montaa vuosikymmentä ole jolloin tuberkuloosiin kuoli paljon ihmisiä. 


Minulle tulee tuberkuloosista mieleen pari tarinaa. 


Joskus joulun aikaan vuosia sitten kuuntelin radiota. Minulle ei selvinnyt silloin mikä ohjelma oli kyseessä, mutta ilmeisesti jostain arkistopätkästä oli kyse. Samassa ohjelmassa kuulin jonkun vuosikymmenten takaisen pätkän, jossa puhuttiin Tapaninpäivän perinteistä ja sitten oli pätkä joululauluihin liittyen. 

Laulun nimeltä Tuikkikaa, oi jouluntähtöset on kirjoittanut Elsa Koponen, joka muistaakseni oli myös opettaja. 

Laulu oli syntynyt kun hän oli saanut tuberkuloosidiagnoosin ja kihlaus oli sen vuoksi purkautunut. 

Tämä jäi siitä ohjelmasta mieleen. 


Toinen tuberkuloosiin liittyvä stoori on hieman tuoreempi. 1990-luvulla TV esitti sairaalamaailmaan sijoittuvaa Ihmeidentekijät-sarjaa ja siinä Risto Kaskilahden esittämän lääkärin potilaaksi tulee henkilö, jolla häne epäilee tubia ja myös erästä toista sairautta. 



Oli raskasta lukea Valan tuberkuloosista ja lapsen menetyksestä sen vuoksi. 


Elämäkerrat on upeita. Niistä oppii vaikka mitä eri aikakausista. Tässäkin on käsittääkseni ollut taustatyön määrä valtava. 


Annan tälle teokselle 5 tähteä. 


En totisesti ole runouden tuntija, mutta elämäkerroista tykkään.

torstai 28. lokakuuta 2021

Sirpa Kähkönen: Vihreä sali


 

 

 

 

Sirpa Kähkönen - Vihreä sali 

 

Otava 2021 

ISBN

9789511406419 

Lukija 

Krista Putkonen-Örn 



 

Mitä unelmien murskautumisesta seuraa? Väkevä tarina vie 1960-luvun Kuopiosta aina 1910-luvun Pietariin.
Kukkakaupan tsuppari Irene on kadonnut joulun alla 1964, kun sesonki on kiivaimmillaan. Omistajaa painavat kovat sanat, jotka hän on tiuskaissut tytölle. Mutta hyasintit täytyy saada tilaajille.
Irene on jättänyt koulun kesken, Jaakko on parturinapulainen. Heidän välillään on kemiaa. Armeijasta juuri päässyt Leo janoaa rakkautta. Irene salaa ystäviltään kotinsa perhehelvetin, Jaakko ja Leo kamppailevat sen kanssa, mitä on olla mies uudessa maailmassa.
Nuoret etsivät omaa paikkaansa. Miksi on helpompaa valloittaa avaruus kuin rakastaa toista ihmistä?
Rakastettu Kuopio-sarja jatkuu. 


Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 


2000-luvun alussa Sirpa Kähkönen kuului kirjailijoihin, joita tulisi  lukea. Siis joskus kun olisin tarpeeksi aikuinen ymmärtämään niitä. 

Tämä siis oma määritelmäni ja fiilikseni hänestä. 

Joskus 2000-luvun puolenvälin jälkeen luin muutaman teoksen ja yritin ymmärtää niitä. 

Paremmin on mieleen jääneet ne päivät jolloin luin, kuin itse kirjat. Se oli aikakautta jolloin minun oli vaikeaa sietää kotona oloa ja joka nyt tuntuu niin kaukaiselta ajalta kaikin tavoin. Silloin ei vielä ollut somea ja sähköposti oli ystävien kesken kovassa käytössä ja mieleeni on jäänyt lukemisen lomassa viestittelyni tuolta ajalta. 

Luin silloin Kuopio-sarjan kolme ekaa osaa putkeen ja sen jälkeen hylkäsin sarjan vuosiksi. 

Halusin lukea tämän Vihreän salin, koska minua kiinnosti siinä kuvattu aikakausi 1910-luvulta. 


Ja kuten arvata saattaa niin aloittaessani tämän teoksen olin aika lailla pihalla siitä, että kuka on kuka ja sukua kenellekin mitäkin kautta. 

Päätin kuitenkin, että luen kirjan loppuun, vaikka ahdistus hiipi jo alkumetreillä. Kirjan edetessä huomasin sen olevan tosi raadollinen kuvaus niin henkisen kuin fyysisenkin väkivallan osalta. 

Päätin lukea kirjaa myös kuvauksena 1960-luvun ajasta. En ole itse elänyt tuolloin, joten vaikeaa sanoa kuinka autenttista kuvaus on. 


Kirjassa mukana pysymisessä ei auttanut se, että samaan aikaan minulla oli pohdiskeltavana tietoteknisiä haasteita ja esim. se kaipaamani kuvaus sieltä 1910-luvulta meni tämän vuoksi hieman ohi korvien. 


Annan kirjalle kolme tähteä. Uskon, etten tule palaamaan Kuopio-sarjaan jatkossa, joka on sinäänsä kyllä ihme juttu, koska tykkään noin muutoin historiasta. Esim. Kristiina Vuori on Enni Mustosen ohella upea aikojen kuvaaja, mutta jostain syystä Kähkönen ei lunastanut paikkaa suosikki kirjailijoissani. 


Täytyy antaa kunniamaininta tälle sitaatille: "Kerta se on ensimmäinen vaikka giljotiinillä."

perjantai 8. lokakuuta 2021

Heidi Köngäs: Siivet kantapäissä


 

 

 

 

 

 

Heidi Köngäs - Siivet kantapäissä 

 

Lukija Mirjami Heikkinen 

Kustantaja
Otava
Julkaisuvuosi
2021

 

Kesto
8 h 6 min

ISBN

9789511407416

 

 

 

 

Vahva kuvaus naisesta, joka pitää intohimoa johtotähtenään ja rakastaa ketä haluaa.
Marja on oman tiensä kulkija. Hän kasvaa vankilaympäristössä ja saa erilaiset eväät elämään. Hän aloittaa yliopiston, vaihtaa näyttelijäksi, mutta päätyy ohjaajaksi Radioteatteriin Olavi Paavolaisen alaisuuteen. Heidän välilleen syntyy jännite, joka johtaa salattuun suhteeseen.
Marja on oman aikansa pätkätyöläinen. Hän näyttelee, kääntää, sovittaa ja ohjaa tiukassa tahdissa. Marja myös matkustelee, useimmiten yksin. Matkat suovat vapauden ja tyydyttävät hänen haluaan nähdä maailmaa.
Kertomus poikkeuksellisesta naisesta, joka oli aikaansa edellä. Joka valitsi taiteen ja miehet – ei avioliittoa ja lapsia. 



Kiitos äänikirjan arvostelukappaleesta kustantajalle.

 

Innostuin tästä kirjasta kun huomasin, että tällainen teos, joka kertoo Marja Rankkalan elämästä on ilmestymässä. 


Olin huomannut tämän nimen Yle areenan kuunnelmissa ohjaajan roolissa. Yle on viime vuosina julkaissut areenassa vaikka kuinka paljon vanhoja kuunnelmia. 

Olen lukenut niiden rooli tiedoista nimiä, jotka eivät sano itselleni mitään ja miettinyt, että ketähän nämäkin ovat mahtaneet olla. Jos kuunnelma on vaikkapa 1960-luvulta niin osa näyttelijöistä on väistämättä täysin vieraita nimiä itselle, vaikka osalla toki on ollut paljonkin rooleja juurikin radioteatterissa ja on joitain näyttelijöitä, joiden ääni on tosi tosi tuttu, mutta vaikka tietäisin nimenkin niin en osaisi tästä kertoa välttämättä yhtään mitään. Esim. Knalli ja sateenvarjo-sarjassa on useissa jaksoissa näyttelijöinä Voitto Nurmi, Yrjö Parjanne, Risto Mäkelä, Maijaleena Soinvirta, Elli Castren etc. Heistä en tiedä mitään, mutta nimet ja äänet on tuttuja. 

Audiosisällöthän ovat nykyään äärimmäisen suosittuja, mutta silti itsestä tuntuu, ettei nykynuoriso tiedä mikä on radiokuunnelma, ylipäänsä kuunnelma, saati radioteatteri ja että minkälainen merkitys kuunnelmilla on ollut ennen kuin Video Killed The RadioStar. Siis ennenkun telekkari syrjäytti radion. 


Eniten tässä kirjassa kiinnosti radioteatterin tekemisen kuvaus. Olen itse seurannut useampiakin näytelmien harjoituksia, kuin myös näytelmiä milloin viileähkössä/helteisessä kesäkelissä ulkona istuen ja milloin parhaat vaatteet kera kimaltelevien korkokenkien sisätiloissa niin lähellä lavaa kuin mahdollista. 

Glitteriä ei voi koskaan olla liikaa ja korkkarit on parhaat kengät kävelyyn. 

Olen myös seurannut musiikin tekemistä ja äänittämistä vaihevaiheelta ja voin vain kuvitella kuinka haastavaa sen kaiken tekeminen on ollut vuosikymmeniä sitten kun tietokoneita ei vielä voinut käyttää äänitykseen. 


Luulin kirjaa aloittaessani, että olisin saanut selkeää kuvaa radioteatterin vuosikymmenten takaisista toimintatavoista kuunnelmia äänitettäessä, mutta jouduin pettymään. 

Ihmissuhteet olivat isommassa asemassa kuin kuunnelmat itsessään, vaikka aikamoista teatteriahan sekin osuus tuntui olevan. 


Olen Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjasta lukenut Olavi Paavolaisesta ja saanut hänestä jokseenkin raskaan kuvan. Kaikki tietoni perustuu niihin tiedonmurusiin, joita Mustosen kirjoissa Paavolaisesta on. 

Tämä Siivet kantapäissä-kirja oli itselle tosi vaikeaa kuunneltavaa, koska en aina tiennyt mikä on fiktiota ja mikä totta ja ketä kenelläkin fiktiivisellä nimellä oikeasti tarkoitettiin. 


Odotukset tämän kirjan suhteen oli korkeat, mutta niitä se ei lunastanut. 

En ole aiemmin lukenut Köngästä, joten en tiedä oliko käytetyllä kielellä osuutta asiaan. 


Kirja saa minulta 3 tähteä. 



Tähän loppuun vielä pari linkkiä. 


Kulttuuriykkönen
Heidi Köngäksen romaani Siivet kantapäissä - merkittävä nainen Olavi Paavolaisen varjosta

Kuunnelmia, boheemeja 40-70-luvun taidepiirejä, Olavi Paavolainen, rakkauden vaikeutta ja naisen elämää...
Heidi Köngäksen romaani Siivet kantapäissä kertoo Radioteatterissa pitkään työskennelleen dramaturgi ja ohjaaja Marja Rankkalan tarinan.
Heidi Köngäs sai käsiinsä Marja Rankkalan (1918-2002) kirjallisen jäämistön, ja lukiessaan materiaalia Köngäs tajusi saaneensa aiheen uuteen romaaniin. Siivet kantapäissä on fiktiota, mutta se vie lukijansa todentuntuisesti Marja Rankkalan elämään: lotaksi Konnunsuolle, Eino Salmelaisen näyttelijäoppiin, Olavi Paavolaisen työtoveriksi Radioteatteriin, Helsingin boheemeihin taiteilijapiireihin. Haastateltavina ovat Heidi Köngäs sekä pitkän uran Radioteatterissa tehnyt Johanna Rajamaa, jolle Köngäs on romaaninsa omistanut.
Ohjelman juontaa Tuula Viitaniemi. 


Ohjelman voi kuunnella tästä. 

 

 

Haastattelu Annassa.  

”Ei saa asettua toisen yläpuolelle, mutta ei pidä myöskään mitätöidä itseään”

 



maanantai 26. huhtikuuta 2021

Samuel Jyrinki: Paratiisi vai helvetti


 

 

 

Samuel Jyrinki - Paratiisi vai helvetti

Otava 2021

Lukija:
Mikko Toiviainen
ISBN:
9789511395263

 

Poikkeuksellisen avoin omaelämäkerrallinen teos avaa kurkistusikkunan kahteen vähemmistöön ja auttaa ymmärtämään niiden sisäistä maailmaa.

Häpeä ja syyllisyys omasta miehuudesta ja seksuaalisuudesta kietovat lonkeronsa Samuel Jyringin elämän jokaiselle osa-alueelle. Hän yrittää olla oikeanlainen mies ja hyvä uskovainen, ja täyttää miehuuden vaatimukset ja uskonyhteisön ihanteet. Salaisuus, jota hänen vaimonsakaan ei tiedä, ei kuitenkaan jätä häntä rauhaan, vaan ajaa lopulta romahdukseen. Peloista huolimatta on pakko paljastaa todellinen minuus. Teos haastaa pohtimaan omia asenteita ja käyttäytymistä suhteessa ympärillä oleviin ihmisiin. Et voi tietää, millainen ihminen vieressäsi istuu. 


Kuuntelin kirjan Storytelistä.


Selailin Storytelin uutuuksia ja sieltä huomasin tämän. Mietin kuuntelevani kunhan olisi sopiva hetki ja kaikki päivälle tarkoituksenani tekemät asiat tehty: Hiukset värjäilty pinkiksi, kuten viime vuosina on värini ollut ja seuraavan viikon ruokakauppatilaus tehty. 

Siinä kävi kuitenkin niin, että hiusten värjäyksen, iltakahvien sekä puhelinsoiton jälkeen aloitin kirjan. Ajattelin, että kerkiää kait ruuat tilailla myöhemminkin. Hyvä kirjallisuus on sellaista, että aika vain vierähtää sen kanssa. Se mikä on kenellekin hyvä kirja on kokonaan toinen stoori. Kirjan pituus reilut 4 h oli tällaiseen teokseen oikein sopiva. En tiedä voiko tätä kirjaa määritellä sanalla hyvä. Sanoisin ennemminkin, että ajatuksia herättävä. Ajatuksia herättävä herätysliike. 

Kirjan nimestä minulle tuli mieleen 80-luvulta kappale nimeltä Heaven And Hell. Siinä sanotaan, että You Make Your Heaven And Hell. Kun aloin kuunnella tätä kirjaa niin ajattelin biisin oikein hyvin sopivan tähän. 

Minun on vaikeaa pohjustaa kirjaa koska olen lukenut ko. yhteisöstä paljon viimeisten 10 vuoden aikana. 

Tuon esille kirjan herättämiä kysymyksiä ehkä ennemminkin. 

Luulen, että kirjailijalta on vaatinut paljon paljon rohkeutta ja vahvuutta tulla julkisuuteen sellaisena kuin hän on. 

Kaikilla ei tätä rohkeutta ja vahvuutta ole. 


Mieleeni tulleita kysymyksiä: 

Mitä Rakkaus tarkoittaa kun se sanotaan? 

Miten kellään on oikeus määritellä minkälainen saat olla, jotta kelpaat? 


Oma ajatukseni on, että uskoa ei saa tuomita, mutta he jotka uskoo tuomitsee meitä muita. Mielestäni se on ristiriitaista. 


Jos Rakkaus tarkoittaa sitä, että sinut hyväksytään sellaisena kuin olet. Niin miksi näin ei käytännössä tapahdu? 

Erilaisuus pelottaa ja koska se on niin oudon erilaista niin sitä ei voi hyväksyä ja se pitää kieltää kaikin tavoin. Tai toki saat olla se kuka oot ja minkälainen oot kunhan et puhu siitä. 

Tätä minä ihmettelen: asiat lakkaavat olemasta kun niistä vaietaan. Todellisuus on toisenlainen. 


Olen omassa elämässäni huomannut sen. En ole aina ymmärtänyt, että ihmisiä saattaa ahdistaa mun suoruus asioiden sanomisessa ja että mun kanssa on ollut vaikeaa sellaisena aikana jolloin en ole ollut henkisesti parhaissa voimissani. Ihmissuhde on vaikkapa voinut loppua, koska olen ollut niin konflikti altis ilman että itse olen tajunnut sellainen olevani. 

Yhteistä matkaa kanssani jatkaa he, jotka ovat ymmärtäneet sen tärkeimmän. 

Jos uskoisin niin tuo lause olisi kuulunut päättää eri tavalla, mutta koska en usko niin on vapaus kirjoittaa se noin. 


Kirjaa kuunnellessa ja kirjailijan kipuilun tekstistä välittyessä mietin kuinka etuoikeutettu olenkaan. 

Olen saanut kasvaa perheessä, jossa on ne tyypilliset suomalaisperheiden ongelmat. Olen saanut harrastaa kaikkea mitä olen halunnut ja olla se joka oon. Mietin myös nuita juuri värjättyjä hiuksia ja sitä kuinka tärkeäksi se on tullut, että kehtaan taas liikkua ihmisten keskuudessa sellaisena värikkäänä. 


Kirjassa puhuttiin paljon kauneudesta. Minulle tuli mieleen kirja nimeltä Ne, jotka ymmärtävät kauneutta. 

Mulla on muutamat glitter koristeiset kengät ja myös muutama teemaan sopiva mekko. Hiuksenikin tykkään glitteröidä. Esim. musiikkikeikalle mennessä on ihanaa kun voi laittaa hiuksiin kimalletta, joka näkyy. Glitteriä ei voi koskaan olla liikaa. 

Eräs kesän 2020 kohokohta oli kun Ystäväni löysi mulle Kajaanin Tokmannilta teemaan sopivat sandaalit. Tampereelle palattuani nuo kyseiset jalkineet sai runsaasti positiivisia kommentteja. 


Minulla on vapaus toteuttaa itseäni. 

Täytin hiljattain 36 ja tiedän missä on paikka jossa mun kuuluu olla. 


Kirjaa kuunnellessa mietin kuinka rikkinäinen ihmismieli voikaan olla silloin kun pitää olla maailmassa, mutta ei maailmasta. 

Kuinka ristiriitaisia tunteita se voikaan herättää ihmisen minuudesta ja siitä mikä on oikein ja mikä on omasta mielestä oikein riippumatta siitä mitä yhteisössä ajatellaan. 


Ymmärsin kirjasta päähenkilön saaneen juuri oikeanlaista apua ja oli hienoa lukea hänen terapiastaan. Terapiassa käyminen on raskasta ja samalla antoisaa. 

Ymmärsin, että hänet oli kohdattu hänenä, eikä siten että tietystä taustasta tulevana. 

Itsehän haluan aina, että minut kohdataan minuna: ei niin että asioita katsotaan mun vammaisuuden läpi. 

Murran jatkuvasti ennakkoluuloja, vaikka itsekin kaikesta huolimatta olen myös ennakkoluuloinen. Se johtuu siitä, että ihminen on aina kesken tavalla tai toisella. 

Missä sanotaan, ettei sokea nainen voi käyttää korkokenkiä tai olla kiinnostunut sisustamisesta ja kauneudenhoidosta? Nämä ovat asioita joihin törmään. Kodissanihan en voisi pitää julisteita seinillä koska en näe niitä. Voiko kenenkään kodissa vieraana ollessa esittää tuollaista mielipidettä? Noh. Kodissani on kerran sellainen esitetty. 


Kirjasta vielä se, että miten voi olla niin että Suomessa yhä vuonna 2021 on ihmisiä, jotka uskoo, että on vain taivas ja helvetti ja että kaikki muut joutuu helvettiin paitsi he jotka uskovat oikealla tavalla? 

Mitä väliä sillä on tykkääkö samaa sukupuolta olevasta henkilöstä, vai vastakkaista sukupuolta olevasta? Miksi uskovien ihmisten pitää jaotella tuokin asia? 

Minun on tietysti helppo kysyä tällaisia, koska minua ei kiinnosta mitä ihmisellä on jalkojen välissä. Eikä minua kiinnosta ketä kukakin rakastaa. 

Jokainen saa mun elämässä olla sitä sukupuolta kuin on tai kokee olevansa tai jos ei koe. 

En arvota ihmisiä sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan. En ymmärrä ketään joka arvottaa. 



Annan kirjalle tähtiä 5/5. 


Suosittelen kirjaa jos kaipaa ajattelun aiheita. 



Tässä vielä biisi, joka aikoinaan kohahdutti ja joka tuli kirjan aikana mieleen. 

 

 

Madonna - Like A Prayer [Official Music Video] 




tiistai 24. marraskuuta 2020

Barack Obama: Luvattu maa


Barack Obama: Luvattu maa 

Otava 2020 

ISBN
9789511392767 

Kääntäjät
Kyösti Karvonen; Seppo Raudaskoski; Ilkka Rekiaro

Painetun kirjan sivumäärä 879 

Kansikuva on e-kirjasta, jonka sivumäärä ei valitettavasti ole tiedossani. En Googlella kaikesta salapoliisityöstä huolimatta löytänyt e-kirjan sivumäärää. 



Tämä ei ole kirja-arvio jos sellaista odotit. Tässä kirjoituksessa keskityn epäkohtiin, jotka tulivat esille tämän kirjan myötä sen suhteen etten itse voi lukea painettuja kirjoja. 


Tämä kirja julkaistiin maailmanlaajuisesti 25 eri kielellä 17.11.2020. Minulla oli käsitys, että kirja tulisi lukuaikapalveluihin myös samana päivänä eli Storyteliin, Bookbeatiin yms. Nimenomaan äänikirjana. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olin valtavan pettynyt, koska yleensä kirjat ovat esim. Storytelissä samana päivänä kun painettu kirja julkaistaan tai jo muutamaa päivää aiemmin. Ainoat palvelut, jotka äänikirjaa tällä hetkellä tarjoavat ovat Suomalainen ja Elisa. Äänikirjan julkaisupäiväksi on merkattu tämä päivä. Koetin myös Ellibs-kirjaston valikoimasta varata tätä e-kirjana, mutta jonot ovat melkoiset huolimatta siitä, että kirjasta kuitenkin useampi kappale lainattavissa. 

Äänikirjaa ei ole myöskään Celiasta saatavilla ja kyseinen paikka mainostaa itseään saavutettavuuden asiantuntijana. Äänikirjan pystyi heiltä kyllä varaamaan, mutta voi käydä niin, että kirja on sieltä kuunneltavissa vasta ensi kesänä. Pisimmät tuotantoajat joita Celiasta tiedän on olleet 1-2 vuotta. 

Nythän on niin, että jos haluaisin kirjoittaa blogiini arvion tästä kirjasta. Niin minä en voisi tehdä niin, koska kirjaa ei ole minulle saavutettavassa muodossa. Toki voisin kirjan arvostelukappaleen pyytää kustantajalta e-kirjaversiona, mutta olen ymmärtänyt, että riippuu vähän kustantajasta onko arvostelukappaletta saatavana muussa kuin painetussa muodossa. 

Jos kirjoittaisin vain ja ainoastaan kirjallisuus aiheista blogia niin tässä tilanteessa en olisi samalla viivalla muiden kirjabloggaajien kanssa, koska minulla ei olisi sitä mahdollisuutta kirjoittaa juuri tästä kirjasta, koska sitä ei välttämättä olisi saatavilla sopivassa muodossa. Paitsi jos itse ostaisin e-kirjan, mutta tällaista toimintaa en voisi jokaisen teoksen kohdalla mitenkään tehdä. Jos siis yleinen käytäntö olisi se, että harvasta kirjasta voisin saada arvostelukappaleen e-, tai äänikirjana. Onneksi blogini ei keskity vain kirjoihin, koska silloin olisin aikamoisessa pulassa kun kyseessä olisi uutuuksista kirjoittaminen. 

Onkohan kukaan tullut ajatelleeksi missään kustantamossa sitä miten toimitaan kirjabloggaajan kohdalla, joka ei voi lukea painettua tekstiä? Eli että miten sellaisessa tilanteessa arvostelukappaleet hänelle toimitettaisi? 

On myös herännyt itselleni kysymys: Onko painetun kirjan lukeminen kulttuurista omimista? Tästä kyseisestä termistä puhutaan valtavan paljon. Lisäksi asiat, joista kohkataan paljon ovat esim. Sukupuolten tasa-arvo ja se, että muun sukupuolisille henkilöille pitää olla omat tilat erinäisissä liikuntapaikoissa ja vastaavaa. Toinen asia mistä kohkataan paljon on saako ihmiset käyttää tuoksuja kun on niin paljon tuoksuyliherkkyydestä kärsiviä. 

Toissa syksynä otin henkilökohtaisessa Facebook profiilissani kantaa tähän sukupuolten tasa-arvo aiheeseen. Sain kommentin, että voi olla oikeasti vaikea tilanne kun on vaikkapa WC:t vaan miehille ja naisille. Vastasin, että tällä ajattelutavalla esim. pistekirjoitusta pitäisi olla enemmän julkisissa tiloissa ja kaikkien paikkojen pitäisi olla esteettömiä ja saavutettavissa esim. pyörätuolilla. Keskustelu loppui välittömästi. 

Aina siis AINA kun puhun vammaisuudesta ja siitä miten meitä tulisi enemmän huomioida niin porukka hiljenee. Se on se yleinen ajattelutapa, että vammaiset maksavat yhteiskunnalle liikaa etc. Meitä syyllistetään myös kaikesta mitä tarvitsemme hyvään ja toimivaan elämään. Lisäksi ajatellaan, että esim. vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelumatkat ovat luxusta. Näinhän se ei ole. Matkoja on yleensä aiiiivan liiian vähän. Vai miltä se tuntuisi noin niinkuin omasta mielestä jos sinulla olisi vain 9 matkaa kuukaudessa? Siis menomatka on 1 matka ja tulomatka on 1 matka. Eli 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa, joka on minimimäärä, mutta jota kunnat yleensä vain myöntävät. Enempi matkoja saa jos tietää, että niitä voi anoa, mutta kaikki eivät tiedä ja vaikka tietäisivät ja anoisivat niin eivät saa. 

Tämä oli johdanto tähän seuraavaan asiaan. 

Vallalla tuntuu olevan ajattelu, että kun teillä lukemisesteisillä ja näkövammaisilla on se Celia-kirjasto niin olkaa tyytyväisiä ja käyttäkää sitä. Celiaa ei saisi arvostella, koska se on niin hieno palvelu teille vammiaisille, jotka ette voi ees painettuu tekstii lukee. Miksi teidän edes tulisi saada kirja äänikirjana samaan aikaan kun me muut saadaan se kirja painettuna? 

Tämän suuntaisiin kommentteihin törmäsin kun avasin keskustelun Obaman kirjaan liittyen Celia-kirjaston ylläpitämässä ryhmässä Kirjoja kaikille. Siellä kysyttiin Miksi edes tarvitsisi olla samaan aikaan äänikirjana, miten tää liittyy saavutettavuuteen, väitettiin myös kirjan jo löytyvän Bookbeatista ja keskustelu meni siihen suuntaan mihin keskustelut yleensä menee. Lopetin kommenttien lukemisen kun joka toiseen olisin joutunut vastauksessani vääntämään rautalangasta mitä tarkoitan ja koska Tampereella olen niin avuksi olisi varmaankin joutunut ottamaan vielä raitiokiskon. 

Kirjan julkaisu useassa formaatissa samaan aikaan ei kuulemma ole saavutettavuutta, vaan saavutettavuutta on ympäristöt ja internet sivustot... Ja näinhän se ei ole. 

Saavutettavuus on myös sitä, että voin lukea hehkutetun uutuuskirjan julkaisupäivästä alkaen riippumatta siitä mikä on minulle sopivin formaatti. Näin olisin samassa asemassa valtaväestön kanssa. 

En jaksanut tästä asiasta vääntää ja lopetin kyseisten kommenttien lukemisen ja kun ei Celialtakaan vastausta avaukseeni tullut. 


Vielä tähän loppuun: Minua ei tarvitse syyllistää siitä, etten voi lukea painettuja kirjoja. Olen pettynyt siihen, ettei tämä Obaman kirja ollut saatavilla kaupallisena äänikirjana julkaisupäivänä lukuaikapalveluissa. Raha ei voi tässä olla kyseessä, koska Obama on eri asia kuin Suomessa suomalaisen suomeksi kirjoittama ja julkaisema kirja ja taloudellisen hyödyn maximointi. 

Kun lukemisen saavutettavuutta edistävä taho ei julkaise näin suuresti maailmassa julkaistavaa teosta lukemisesteisille sopivassa formaatissa niin kuka sen tekee?

maanantai 26. lokakuuta 2020

Helsingin kirjamessut 2020: kooste & tunnelmia

Helsingin Kirjamessut toteutettiin tänä vuonna verkkotapahtumana. Todella kirjava viikonloppu takana. On myös tosi hyvä juttu, että tallenteita voi katsoa vielä parin viikon ajan. Osan ohjelmasta seurasin suorana ja osan katson nyt uudestaan tätä tekstiä varten. Teksti päivittyy sitä mukaa kun ehdin katsoa. Välillä pakko tehdä jotain muutakin.

 

22.10.2020.

 

TrueCrime: Late – Suomen pelätyimmän rikollisen tarina


Järjestäjä: Docendo Oy

Ohjelman tarjoaa: CrimeTime
Teemat: Elämäkerrat ja muistelmat, Rikos ja dekkarit
Esiintyjät: Johansson Lauri "Late", Tervo Jouni
Tämän kovemmaksi ja todemmaksi ei true crime eli tosi rikoksista kertova kirjallisuus voi Suomessa enää tulla. Suomen pahamaineisimman rikollisjärjestön perustaja ja kolmesta murhasta elinkautiseen tuomittu Lauri Late Johansson kertoo matkastaan järjestäytyneen rikollisuuden ytimeen ja pitkästä paluustaan takaisin järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Johanssonin elämäkerran on toimittanut MTV:n rikostoimituksen päällikkö, rikoskirjailija Jarkko Sipilä.

 

Katsoin haastattelun suorana ja nyt uudestaan. TrueCrime on nyt kovassa huudossa. Tämä oli kuitenkin todella vastenmielinen haastis. Tästä kuten myös aiemmin tänä vuonna esitetystä Katiska dokumentista tulee vaikutelma, että tekijät suhtautuvat tekemiinsä rikoksiin väliinpitämättömästi ja ikäänkuin ajatusmaailmansa olisi sellainen, että näin on päässyt käymään, että elämässä nyt vaan on tullut tehtyä nämä jutut, että eipä sille voi mitään. Voisin jatkaa tästä aiheesta vaikka kuinka pitkään, mutta totean vain etten aio kirjaa lukea. 

 

 

 

Naistenkutsut
 

Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Otava
Teemat
Rikos ja dekkarit
Esiintyjät
Pakkanen Outi, Ratia Nona
Dekkarikuningattaren herkullinen kuvaus naistenmiehestä, joka päihtyy omasta erinomaisuudestaan, kohtalokkain seurauksin. Max Luotola lausuu kohtalokkaat viimeiset sanansa perjantai-illan prime time -keskusteluohjelmassa. Television ääressä, kukin tahoillaan, ohjelmaa seuraa neljä naista – Jutta, Lotta, Netta ja Ditte. Kaikilla on tai on ollut jonkinlainen suhde Maxiin. Ja jokaisella on hyvä syy päästää tuo sataprosenttinen narsisti päiviltään.

 

Katsoin haastattelun suorana. Kävi ilmi, että kirjailijan toinen suosikki omasta tuotannostaan on teos nimeltä Tarjoilija, pyyhkikää taulu. Täytyisi lukea tuo, koska asetelma luokkakokouksineen on kiinnostava. Toinen suosikkinsa oli Ruohonleikkaaja. Se on mielestäni todella raskas kirja lapsi aiheineen. 

Uusimmasta kirjasta oli tietty enemmän juttua. Palautetta tullut siitä miksei akio ppäähenkilö ollut mukana tässä uusimmassa. Itseäni hänen puuttumisensa ei haitannut ollenkaan ja kyllähän Anna Laine koirineen yhdessä kohtauksessa on. Mietin myös onko pakko päähenkilöiden nimien liittyä aina veteen kun on Anna Laine ja Manna Mela. 

Tämän uusimman olen jo lukenut, mutta se ei jättänyt syvempiä jälkiä. Tosin loppuratkaisua en olisi osannut arvata. Itse luen näitä teoksia välipaloina. En ole suuri fani. En oikein ymmärrä mikä näistä tekee niin suosittuja vuodesta toiseen. 

 

 

Pullopostia Seilin saarelta
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS)
Teemat
Historia, Tietokirjat, Yhteiskunta
Esiintyjät
Heikkinen Susan
"Hän ei kadonnut, hänet kadotettiin." Seilin saarelta löytyneet lasipullot johdattivat Susan Heikkisen mielisairaalaan suljetun naisen tarinan jäljille. Millaista oli elämä Seilissä, jonne mieleltään järkkyneet naiset unohdettiin vuosikymmeniksi? Susan Heikkistä haastattelee Katja Kallio.

 

En ole lukenut kirjaa vielä, mutta haastattelu oli mielenkiintoinen. Seilistä tulee mieleeni Jenni Vartiaisen albumi Seili. En ole tosin koskaan ymmärtänyt miten albumin nimi liittyy kokonaisuuteen. 

 

 Vedenpaisumuksen lapset
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Into Kustannus
Teemat
Romaanit, Science Fiction, Tulevaisuus
Esiintyjät
Isomäki Risto, Wirtavuori Sanna
Risto Isomäen huikea ekologinen trilleri on itsenäinen jatko­-osa hänen tunnetuimmalle kirjalleen Sarasvatin hiekkaa. Vedenpaisumuksen lapset on paitsi monitahoinen jän­nityskertomus, myös vangitsevan kaunis ja kauhistuttava kuvaus jäätiköistä ja luonnonvoimista. Myyttiset tarinat yhdistyvät eloonjäämiskamppailuun luonnonkatastrofin keskellä. Haastattelijana Sanna Wirtavuori. 


Olen lukenut Sarasvatin hiekan kauan sitten. Täytyy lukea uudestaan ennenkuin voi lukea tämän uuden. 



Lars Kepler: Peilimies
Järjestäjä
Tammi
Teemat
Kansainvälinen kirjailija
Esiintyjät
Kepler Lars, Seeck Max
Lars Keplerin takana on ruotsalainen kirjailijapariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. Heidän Joona Linna -sarjansa on lunastanut paikkansa pohjoismaisen kirjallisuuden eturivissä. Kansainväliseksi ilmiöksi noussut sarja on myynyt maailmalla 12 miljoonaa kappaletta.


Tämä oli mielenkiintoinen ja odotettu haastis. Lars Keplerit on luettu lukuunottamatta tätä Peilimiestä, sekä edeltävää osaa. En ole myöskään lukenut loppuun asti Playgroundia, joka ei kuulu tähän Joona Linna-sarjaan. 

Haastattelussa kävi ilmi, että he tahtoisivat tulevaisuudessa, että filmatisoinneissa pääosassa olisi suomalainen näyttelijä. 



Lyriikkakeskustelu: Ruusut
Järjestäjä
Helsingin Kirjamessut
Teemat
Musiikki
Esiintyjät
Levola Lauri, Manner Ringa, Salmi Ronja
Pop-yhtye Ruusut on keräsi jo ensiesiintymisellään täyden festivaalikatsomon, eikä kiinnostutus superyhtyeeksikin kutsutun kokoonpanon ympärillä ole sittemmin laantunut. Virtuoosimaisen musiikin ja intensiivisen lavaesiintymisen lisäksi Ruusut tunnettaan valtavirrasta poikkeavista, persoonallisista sanoituksistaan. Keskustelemassa yhtyeen sanoituksista vastaavat Lauri Levola ja Ringa Manner. 


Tämän katsoin suorana. En tiedä oliko oikea tieto, että tällä lähetyksellä oli vain yksi katsoja. Ruusut oon nähnyt livenä pari kertaa ja tykkään valtavasti Ringa Mannerin äänestä. Olen myös nähnyt livenä hänen projektit The Hearing sekä bändin Pint And We Fall. 

Ringa Mannerin ajatuksia voi kuulla tästä podcastista. 


Oma Ruusut suosikkini on Mä haluun et sä kaipaat mua, jonka voi laittaa soimaan tästä.



Syvän maan juuret
Järjestäjä
Gummerus
Teemat
Romaanit
Esiintyjät
Klingberg Eeva, Tapanainen Jonna
Eletään 1970-lukua. Kun kirjailija Ernest Gray joutuu isänsä kuoltua palaamaan New Yorkista synnyinseudulleen Alabamaan, 1930-luvulla tapahtunut synkkä tragedia palaa vainoamaan hänen mieltään. Mikä sai Ernestin jättämään kotiseutunsa? Klingberg kerii perhesalaisuutta taidokkaasti auki ja lukijan on yksinkertaisesti saatava tietää, mitä 40 vuotta sitten tapahtui. Mihin päättyivät viattoman nuoruuden päivät?


En ole kirjaa lukenut, mutta haastattelu oli niin mahtava, että täytynee perehtyä teokseen. Kirjailijan tausta myös mielenkiintoinen. Ei tule toista vastaavaa mieleen. 



23.10.2020. 



Joulupukin joululoma
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Otava
Teemat
Vanhemmille
Esiintyjät
Kunnas Mauri, Castrén Minna
Mauri Kunnas tavoittaa joulun hengen paremmin kuin kukaan. Joulupukin joululoma on tulvillaan lämmintä tunnelmaa ja hyväntuulista huumoria.

Tästä kirjasta en ollut aiemmin kuullut. Myöskään haastattelussa mainittu laulu 12 days of Christmas ei kuulosta tutulta. Muistan, että pienenä ihmisenä ollessa luin pistekirjoituksella Suomalaisen tonttukirjan, vai onko se Suuri tonttukirja. Se oli tosi jännää mitenkä eri paikoissa oli aina oma tonttu niinkun vaikka riihessä, tallissa, myllyssä ja saunassa. Lukeekohan tontut muuta kuin tonttukirjoja? Sehän alkaa taas olla niiden kohtaamisen aika käsillä. Tontuthan liikuskelee vaikka Korona onkin. Mitenkä muuten sitä tiedettäisiin ketkä on olleet kilttejä. 

Haastattelussa mainittiin myös möhkimispäivä. Se onkin hyvä lisä kaikenlaisiin tarinoista tuttuihin päiviin, kuten esim. Röllin räytymispäivä. 





Kuin kiehuvaan liemeen - Helena Puolakan uskomaton matka keittiömaailman huipulle
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Nemo
Teemat
Tietokirjat, Yhteiskunta
Esiintyjät
Puolakka Helena, Salmi Virpi
Helena Puolakka on Suomen kansainvälisesti menestynein huippukokki. Hän on nähnyt, mitä on valkoisten pöytäliinojen ja huippuunsa hiottujen annosten takana.


Olen lukenut ainakin yhden haastattelun tästä kirjailijasta. Koetin etsiskellä kirjaa, mutta ainakaan Storytelistä en löytänyt. 


Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Gaudeamus
Teemat
Historia, Tietokirjat
Esiintyjät
Stewart Timo R., Haavikko Anna-Liisa
Tätä tarinaa et usko todeksi! Vuonna 1911 salaperäiset kaivaukset Jerusalemissa päättyvät suureen mellakkaan ja kansainväliseen mediakohuun. Myllerryksen keskeltä löytyy suomalainen runoilija Valter Juvelius, joka retkikuntineen etsi alueelta Vanhassa testamentissa mainittua myyttistä liitonarkkia. Haastattelijana Anna-Liisa Haavikko.


Tästä Valtterista en ollut koskaan kuullutkaan saati siitä, että suomalaiset olleet mukana kaivauksissa tuolloin. Kirja ymmärtääkseni tulossa äänikirjaksi syksyn aikana. 



24.10.2020. 



Tulevaisuuden kirjallisuus
Järjestäjä
Kosmos
Teemat
Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus
Esiintyjät
Hyppönen Henri, Purokuru Pontus, Auvinen Suvi, Koistinen Olavi
Millaista kirjallisuus on tulevaisuudessa? Miten kehittyvä teknologia ja muuttuva maailma vaikuttavat siihen, miten ja mitä luemme? Entä miten kirjat kirjoitetaan, onko tulevaisuuden klassikkoromaanien takana tekoäly? Millainen kirjallisuus on eettisesti ja ekologisesti kestävää myös tulevaisuudessa? Suvi Auvisen johdolla keskustelemassa Henri Hyppönen (Luomiskertomus – Matkalla luovuuden tulevaisuuteen), Olavi Koistinen (Motivaatiojänis) ja Pontus Purokuru (Mikä liberalismia vaivaa?).



Tämä oli mielenkiintoista ja kauhistuttavaa. Puhuttiin siitä kuinka ensin oli kirjoitettu tekstiä 300 liuskaa ja sen jälkeen annettu se tekoälyn käsiteltäväksi. Tekoäly oli luonut tekstiä ikäänkuin omalla kielellä, joka ehkä muistutti jotain tunnettua kieltä. Lisäksi tekoälyn teksti ei ymmärtääkseni ollut sinäänsä luettavaa tai ymmärrettävää. Tekoäly pystyy esim. yön aikana luomaan tekstin, jossa on miljoona merkkiä eli se olisi noin 650 sivua. Oli puhetta myös siitä tarvitaanko kohta enää kirjailijoita jos tekoäly tekee heidän työnsä. 

Se on sinäänsä kammottava ajatus, että olisi tekoälyn kirjoittamia kirjoja, mutta ilmeisesti sellaiseen tulevaisuuteen on vielä matkaa. Herääkin kysymys, että mihin ollaan menossa ja mitä ihmiset tekevät sillä ajalla, joka heille jää nykytekniikan kehittyessä entisestään? 

Toisaalta kun miettii niin tämänkin tekstin kirjoittamisessa auttaa synteettinen puheääni, mutta tietysti tässä on se, että tämä lukee tekstejä joita haluan, eikä siis ohjaile tietokonetta puolestani millään tavalla. Apple on tehnyt Sirin, jolle voi antaa äänikomentoja ja jolta voi vaikka kysyä mikä on elämän tarkoitus, tai huomisen sää tai mitä päähän pälkähtää. Siri on kuitenkin eri asia kuin ruudunlukija, josta puhuin aiemmin. Itse en käytä Siriä, koska puhelimessa on VoiceOver ruudunlukija, jolla kaikki hoituu. Siristä on myös haittaa ainakin langattomia BT kuulokkeita käytettäessä. Vaikka Siri ei ole omassa puhelimessani käytössä niin onnistuin tässä yhtenä aamuyön hetkenä hereillä ollessa ja kappaletta vaihtaessa soittamaan vahingossa erääseen numeroon. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, vaikka olikin viikonloppu. Eli haittaakin näistä ohjailemalla toimivista systeemeistä voi olla. 



Tulevaisuus äänessä – äänikirjojen nousu ja tulevaisuus
Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus
Esiintyjät
Pölönen Perttu, Julkunen Timo, Vesala Mirka, Koskinen JP
Äänikirjojen suosion kasvulle ei näy näy loppua. Mutta miten ääniformaatti vaikuttaa tapaamme kirjoittaa, kustantaa ja kuluttaa kirjallisuutta? Tyhmistyykö kirjallisuus tai löytääkö ääni sille täysin uusia yleisöjä? Miltä tulevaisuuden kirja voisi kuulostaa? Paneelikeskustelussa futuristi Perttu Pölönen, kirjailija JP Koskinen, Tammen ja WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen ja Storytelin kustannuspäällikkö Mirka Vesala. Keskustelun juontaa Sanna Stellan.



Tämä oli odottamani ja koko messujen kiinnostavinta antia. Heräsi kysymys: kun puhuttiin kirjallisuuden lajista, joka erityisesti toimii äänikirjana. Niin miten tällaista voidaan edes ajatella. Eli että toimiiko vaikka tietokirja, dekkari, tai muu kaunokirjallinen teos parhaiten. Haluaisin esittää vastakysymyksen tai väitteen: eli entäs jos ei ole mahdollisuutta tehdä valintaa siitä, että mikä on käyttämänsä formaatti, koska ei voi valita painetun kirjan, e-kirjan tai äänikirjan välillä? 

Tuli sellainen olo, ettei äänikirjaa pidetä vakavasti otettavana kirjallisuutena. 

Nykyäänhän voin valita e-kirjan tai äänikirjan välillä. Aiemmin oli vain äänikirjat ja jos esim. peruskoulussa piti vaikkapa äidinkielen tunnille lukea joku tietty kirja niin saattoi äänikirja olla äänitetty kauan sitten, äänitys olla huonolaatuinen ja lukijakaan ei aina paras mahdollinen. Muistan erään kerran jättäneeni kirjan luvun kesken näistä syistä. En voinut vaihtaa e-kirjaan saati painettuun versioon. 


Celia-kirjasto mainittiin tässä keskustelussa ja ihmettelen mikseivät he lainkaan olleet esillä Kirjamessuilla millään tavalla. Äänikirjoja on ollut myös jo kauan ennen cd-levyjen aikaa. On luettu kelanauhalle, Clark & Smith-kaseteille ja tietenkin C-kaseteille. Lisäksi ymmärtääkseni LP-levyhän on kehitetty nimenomaan lukemisen tallennusta varten. 

Kumpi oli ensin: kirjoitustaito vai se, että istuttiin iltanuotiolla kertomassa tarinoita? Tämä kommenttina siihen kun puhutaan siitä, että vain se painettu kirja on ainut oikea tapa kokea tarina ja lukea. Ainahan tarinat on kulkeneet ja ihminen kuunnellut toisen ihmisen kertomaa tarinaa ja silti sanotaan, ettei äänikirjoja voi kuunnella. Ihme touhua, sanon minä. 


Ääni tarinalle – kertomuksia äänikirjan lukijan työstä
Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Pitkänen Jukka, Putkonen-Örn Krista, Heikkilä Pirjo
Äänikirjojen kasvavan suosion myötä hyviä lukijoita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Ketkä äänikirjoja lukevat, millaista lukijan työ on ja mitä se vaatii? Suomalaisten suosikkiäänet Jukka Pitkänen, Krista Putkonen-Örn ja Pirjo Heikkilä kertovat äänikirjan lukijan työstä. Haastattelijana Hanna Walldén.


Tämä oli myös niitä odottamiani juttuja. Oli tosi erikoista kuulla lukijoiden puhuvan muuta kuin luettua tekstiä. Jukka Pitkäsestä tuli kokoajan mieleen Komisario Koskinen. Se on jännää, että Suomessa äänikirjan lukijalle vaaditaan tai lukijalla pitää olla kokemusta näyttelijän työstä kun kuitenkaan he eivät saisi näytellä lukiessaan. Ulkomaisia äänikirjoja en ole kuunnellut, mutta siellä ilmeisesti ne ovat hyvinkin näyteltyjä, joten olisi hauskaa tietää kuka on Suomessa päättänyt, ettei lukija saa näytellä. 

Siitä puhuttiin jos yhdessä kirjassa olisi useampi ääni toteuttamassa sitä. Mikähän sellaisen nimeksi tulisi, koska kuunnelma sellainen ei olisi. Olisiko se vaikka äännelmä. 

Oli myös hauskaa haastiksen päätteeksi kuulla lääkkeen ja pakastimen käyttöohje kuin hippunen tieliikennelakia. 



Kun kuningas kuolee
Järjestäjä
Otava
Teemat
Rikos ja dekkarit
Esiintyjät
Backman Elina, Raatikainen Silka
Selvittämätön teinitytön kuolema 30 vuoden takaa vie toimittajan rakkauden ja vaietun julmuuden jäljille. Dekkarisarjan avaus on kuin kirpeä karkki.


Kirja on itselläni vielä kesken ja kuuluu niihin lukemattomiin lukemattomiin tämän vuoden kirjoihin. Haastattelussa kävi ilmi, että teos on saanut Elisakirjan vuoden tulokas palkinnon ja että kirjan käännösoikeudet on myyty yhdeksään maahan ja että jatkoa on tulossa. 

Kirja sijoittuu Hartolaan ja kun kirjailija oli tehnyt taustatyötä ja saapunut Hartolaan oli hän miettinyt kuinka hyvin paikka sopii dekkarille. Hartolahan voisi hyödyntää tätä matkailussaan. Voisi olla kirjaan ja mahdollisesti kirjasarjaan liittyviä kävelyitä sarjassa esiintyville paikoille yms. 

Tätä kirjaa on syytetty siitä, että 80-luvulle sijoittuva osuus ei ole todenmukaista esim. kauppojen aukiolon suhteen. Itse en lukijana välttämättä kiinnitä tällaisiin huomiota, koska haluan nauttia fiktiosta ja hyvin kulkevasta tekstistä. 


Yksi syy miksi haluan lukea tämän kirjan loppuun on se, että Outi Pakkasen messuhaastiksessa hän kehui tätä kirjaa ja oli sitä mieltä, että jatkossakin tulee menestymään tämä Elina. 



25.10.2020. 



Se tapahtui meille – Isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Gummerus
Teemat
Elämäkerrat ja muistelmat
Esiintyjät
Pakkanen Lea, Pakkanen Santeri, Röman Micaela
Paluumuuttajina Suomeen 1990-luvulla tulleet Santeri ja Lea Pakkanen havahtuivat siihen, että inkerinsuomalaisten historia on vaikenemisen historiaa. Tarve tietää omien sukulaisten kohtaloista johti pitkälle matkalle. Yhden suvun kautta, tutkimustietoon ja arkistomateriaaleihin nojautuen, hahmottuu kuva tuntemattomaksi jääneestä vähemmistöstä. Meeri Koutaniemen valokuvat kuvaliitteessä täydentävät teosta, joka pohtii vähemmistöjen osaa. Keiden historiaa kirjoitetaan ja muistetaan?


Joitain aikoja sitten luin Hesarista jutun tästä kirjasta ja kiinnostuin. Olen aloittanut tämänkin kuuntelun, mutta tämäkin kesken näinä nykyisinä kirjojen runsauden aikoina. En tiedä mitään inkerinsuomalaisuudesta saati Inkerinmaasta. Minulle tulee mieleen Suomen sukuiset kansat ja Suomea muistuttavat kielet ja kohtaus yhdestä Laila Hietamiehen kirjasta. Kohtauksessa ollaan metsässä ja kuullaan puhetta, siinä siis piilotellaan jotakin ja todetaan, että puhujat ovat vepsäläisiä. En tuostakaan siis vepsäläisyydestä tiedä mitään. Sukulaiskielistä puhuttaessa tulee aina mieleen Alivaltiosihteerin Suomen virallisen ohjelman tunnari, jossa mainitaan mordvankielen prepositiot. Se tunnus taitaa olla ajalta, jolloin intternettiä ei voinut käyttää samoin kuin nykyään ja muistan aina ihmetelleeni, että minkähänlaista kieltä se mordva mahtaa olla. 

Tämä Kirjamessuhaastattelu oli kyllä hyödyllinen ja he kertoivat siitä kuinka olivat ensin ajatelleet kirjaa aivan toisenlaiseksi ja etteivät kertoisi omaa tarinaansa, mutta kustannustoimittajan mielestä oli tärkeää, että heidän tarinansa tulee kerrotuksi. Haastattelusta jäi myös mieleen sana römpöstetty. Mietin minkähän kielen sana tuo on alunperin. 



Suomen Kirjailijaliitto esittää: Äänikirjat ja raha
Järjestäjä
Suomen Kirjailijaliitto
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Kilkku Elina, Vuola Sinikka, Lindstedt Laura
Äänikirjojen suosio kasvaa hurjaa vauhtia, mutta näkyvätkö kuuntelut kirjailijan kukkarossa? Äänikirjoista ja tulonmuodostuksesta Sinikka Vuolan kanssa keskustelevat Elina Kilkku ja Laura Lindstedt.


Painettu kirja tuottaa kirjailijalle noin 3.10 € kappaleelta, mutta äänikirja vain noin 0.67 €. Palkkioprosentti painetun ja sähkökirjan osalta noin 20-25 %, mutta äänikirjan osalta vaihtelee 12-50 % välillä. Useimmissa tapauksissa lähempänä 12 % Nämä tulokset Kirjailijaliiton kyselystä ja kerrottiin haastattelun aluksi, jonka jälkeen kysyttiin haastateltavien ajatuksia. He puhuivat taiteilijan riistosta ja näkyvyyden saatavuudesta, sekä surusta taiteilijan puolesta. Lisäksi siitä kuinka kirjailija kirjoittaa yhtä teosta vaikka usean vuoden ja sitten se on ikäänkuin valmis paketti ja kuinka paljon kustantaja maksaa siitä, että lukija lukee kirjan. 

Esille tuli myös, että äänikirja olis lyönyt läpi vasta vuonna 2019 meillä, koska ollaan pieni kielialue ja vasta nyt on hahmottunut tämä miten tulot äänikirjasta muodostuu. Se ei ole kuitenkaan kirjailijalle välttämättä hahmottunut vieläkään, että maksetaanko esim. siitä kun äänikirja käynnistetään ja siitä jos sitä kuunnellaan tietyn aikaa ja miten esim. kirjan alku vaikuttaa tähän, että onko alku niin kiinnostava, että kuuntelua haluaa jatkaa. Sopimukset vuoden 2019 kirjoista on tehty about vuonna 2018 ja niihin ei ole sisällytetty äänikirjaa välttämättä ja nyt kun vuonna 2020 on ensimmäiset tilitykset tulleet niin aletaan miettiä sitä, että menikö tää tulon muodostus oikein. 

Toinen haastateltava puhui siitä tuleeko kahtia jako ns. äänikirjailijoihin ja painetun kirjan tekijöihin jos siis ymmärsin oikein ja jälleen kerran otettiin esiin tämä, ettei kaikki kirjat toimi äänikirjoina ja että mitä tapahtuu sitten kun toiset toimii ja toiset ei, koska äänikirjan ansiosta kirjan elinkaari on pidempi. Taas kysyn, että mikä määrittää sen mikä toimii äänikirjana ja mikä ei? Celia-kirjaston valikoiman vanhimmat äänitteet taitavat olla 1960-luvulta. Toki ne on tuotu mp3-muotoon, mutta niistä kuulee kyllä selkeästi äänityksen laadun. Näitä samoja äänitteitä on veivattu vuosikymmenestä toiseen ja siellä on paljon kirjoja, jotka eivät tänäkään päivänä ole ns. kaupallisella puolella julkaistu äänikirjana, kuten esim. vanhoja klassikoita. Vaikkapa Tuulen viemää ja Anna Karenina. Tuolloin ovat äänikirjan lukijat olleet mahdollisesti sellaisia, joita on satuttu saamaan lukijoiksi. En tiedä minkälaisia ohjeita vaikkapa 60-luvulla on äänikirjan lukijoille annettu, vai onko annettu niin minkäänlaisia. Heidän lukutapansa on siis mitä on ja jos haluan kuulla jonkun klassikon niin lainaan sen Celiasta, koska minulle ei ole muuta vaihtoehtoa. Miten se määritetään toimiiko esim. Tuulen viemää äänikirjana vai ei? Ilmeisesti se ei toimi, koska sitä ei ole vieläkään julkaistu Storyteliin tai Bookbeatiin äänikirjana. Silti minulle itselleni se toimii äänikirjana, koska jos Celiaa ei olisi niin minulla ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta lukea sitä. Eli mikä tämä on tämä toimimis äänikirjakeskustelu? Niin en ymmärrä. Puhun lukemisen puolesta ja siitä ettei mielestäni missään voida määrittää, että tiettyä kirjaa ei voida tehdä tiettyyn formaattiin. Jos kaupallinen toimija ei äänikirjaa tee niin Celia tekee. Ihmettelen edelleen miksei Celia ollut mukana näillä messuilla ja etenkin näissä äänikirjakeskusteluissa. 

Haastattelussa tuli ilmi uusi asia itselleni eli se, että Karisto myytiin Otavalle, koska Karisto ei pienenä toimijana pystynyt tuottamaan äänikirjoja nopeassa tahdissa. Alustataloudesta puhuttiin kuinka se koskettaa musiikkia, elokuvia, ruokaa ja näitä äänikirjoja, joiden kuuntelu tapahtuu Elisakirjan, Bookbeatin, Storytelin tai muutaman muun vaihtoehdon kautta sitä vastoin kuin ennen ostettiin painettu kirja ja nyt sitten näyttelijä tai kuka tahansa on lukenut sen äänikirjaksi ja tulo muodostuu esim. kuuntelukertojen mukaan. 

Äänikirjaa ei lueta vaan äänikirjaa kulutetaan. Tällaisesta en ole kuullut. Itsehän yhä edelleen puhun lukemisesta. Äänikirjoja tarjoavat alustat keräävät yleisöä, jotta saisivat monopoly aseman ja tekisivät tiliä, jossa ajattelussa kirjailijan palkkio ei ole mikään kysymys. 

Palvelut tarjoavat 14 päivän ilmaisen kokeilun, jonka jälkeen toimivat kuukausimaksulla ja kirjailijat olivat sitä mieltä, että on ankea ajatus että uutuus kirjan voi kuunnella ilmaiseksi, joten kuka sen painetun kirjan ostaa ja lisäksi, että ikäänkuin kirjat olisivat jonkinlaisessa alelaarista, jonka massasta valita haluamansa. 

Haastattelija kysyi miksei markkinoita rakenneta siten, että painetun kirjan kanssa äänikirja tulisi kappalemyyntiin ja suoratoistopalveluihin myöhemmin. Tämä oli kannatettava idea ja vielä muutama vuosi sitten olikin niin, ettei teosta kannata heti äänikirjaksi laittaa, mutta että nyt se on unohtunut kun kirjat on niin hyvin saatavilla. Hesarin arvioissa on nykyään kerrottu kuka kirjan on lukenut äänikirjaksi samaan tapaan tietona kuten kirjan kustantajakin. Minun mielestäni tämä on hyvä asia, koska muutenhan joutuisin kissojen ja Googlen avulla etsimään tämän tiedon. 

Vasta viiden vuoden kuluttua voitaisiin alkaa myydä äänikirjaa halvalla ja kirjailijoiden pitäisi protestoida tätä että äänikirjat on heti kuunneltavissa. Edelleen kysyn, että entäs jos sen painetun kirjan lukeminen ei ole se lukemisen vaihtoehto niin tulisiko minun odottaa viisi vuotta, että kirja olisi kuunneltavissa? 

Kun kirjoittaa äänikirjaa Storytelille suoraan niin sopimus on taloudellisesti kannattava. Elina Kilkku on kirjoittanut Storytel Original sarjan, josta hän kirjoittaa nyt version painettuun muotoon. Äänikirjaksi kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa siten, ettei siihen kannata monia henkilöitä laittaa, koska niin se on helpompi luetuksi toteuttaa samoin kuin teatterissa on halvempi tehdä kolmen hengen näytelmiä kuin suuria musikaaleja. Kirjan sisältöön vaikuttaa valtavasti se mihin formaattiin se tehdään. Kun jos haluaa teoksessa käyttää paljon alaviitteitä ja teoksen olevan monimutkainen niin se ei toimisi äänikirjana... Noh. Celian äänikirjaversioihin alaviitteet on yleensä luettu. Eli ei ongelmaa. 

Haastattelussa tuli ilmi product placement. En tiedä mitä se tarkoittaa. Viimeisenä puhuttiin siitä kuinka äänikirjan lukija tuo oman tulkintansa kirjailijan ja kuuntelijan väliin ja että kuinka tulevaisuudessa voidaan toimia siten, että voidaan valita haluamansa ääni eli vaikka, että Hitler lukee kirjan ja tästä päästiin taas kirjailijan tekijänoikeuksiin ja äänen tekijänoikeuksiin ja halutaanko olla koneiden kanssa tekemisissä niin paljon, että ne arpoo kirjan ja itse valitaan kenen äänellä sen kuulee. 

Eli tällaiseen tulevaisuuteen ollaan ilmeisesti matkalla.



Tapahtuma oli toteutettu hyvin, mutta yksi iso miinus täytyy antaa. Ostin kokoaika lipun kun totesin, että Lucinda Rileyn vierailun lisäksi haluan kuulla muitakin kirjailijoita. Kävi kuitenkin niin, ettei Riley edes esiintynyt Kirjamessuilla ja kyseisestä peruuntumisesta ei mielestäni tiedotettu missään. Lisäksi tein sellaisen huomion, että odottamieni Camillojen eli Camilla Greben ja Camilla Läckbergin haastikset olivat ruotsiksi. Tätä ei mielestäni kerrottu selkeästi. Oli ikävää käynnistää tallenne ja huomata heidän puhuvan itselle vierasta kieltä. Eva Franz ja Lars Kepler oli toteutettu hyvin. Kepler englanniksi ja Franz suomeksi, vaikka hän kirjoittaa ruotsiksi ja luultavasti myös käyttää ruotsia kielenään muutenkin. 



Tulipa kuitenkin koettua kirjamessut ja kultua hyviä keskusteluja erityisesti tulevaisuuden kirjan ja äänikirjojen osalta. Toivottavasti tapahtuma streamataan myös ensi vuonna. Vaikka Koronarajoituksia purettaisiinkin siten, että ensi vuonna pystyttäisiin messut järjestämään liveyleisön osalta niin kokonaan toinen kysymys on haluaako kukaan lähteä sinne väenpaljouteen? Itse en lähtisi. 

Olin kirjamessuilla muutama vuosi sitten kun siellä oli Dan Brown. Täytyisi olla joku hyvä syy, että matkaisin messuille. Jos esim. Diana Gabaldon esiintyisi niin häntä tulisin katsomaan. Ongelma myös on, että täytyy aikatauluttaa päivä hyvin tarkkaan junailun osalta kun ei voi majoittua Helsingissä. Tänä vuonna esiintyjiä oli 400. Vähemmän on enemmän. 



Blogi löytyy myös somesta: 


Blogit.fi

Bloglovin 

Facebook

Goodreads

Instagram

Twitter

Youtube 

Heart. Desire Walks On

Desire Walks On julkaistiin marraskuussa 1993. Omiin korviin albumi kantautui vuosia myöhemmin opiskeluaikojen kirjaston levyhyllystä. Levy ...