Passionworkson Heartin seitsemäs albumi ja julkaistu elokuussa 1983. Singleinä julkaistu How Can I Refuse ja Allies. Näiden lisäksi omia suosikkeja levyltä ovat Language of Love ja Sleep Alone. Jostain syystä levyn äänimaisemasta tulee mieleen Eppu Normaali. Erityisesti How Can I Refuse ja Blue Guitar muistuttaa.
Allies on aivan ihana pianon pimpsutteluineen ja ilmaisuvoimaisine vokaaleineen. Se on jopa niin ilmaisuvoimainen kappale, että soi aikoinaan matkapuhelimeni vastaajassa minun sanelemani tervehdyksen ja sen ennen viestin jättämistä kuuluvan äänimerkin välissä. Halusin vastaajani tervehdyksen olevan persoonallinen ja jotain aivan muuta kuin ne tavalliset hölinät, että ”en nyt ehi vastaa puhelimeen, mutta jätä viesti niin palataan asiaan”. Allies kertosäe taisi tervehdyksessäni soida. Aiemmin siinä oli soinut Basic Elementin This Must Be A Dream. Eka vastaajatervehdykseni taisi olla sellainen jossa kerroin, etten ehdi vastata puhelimeen, koska oon suorittamassa kvanttifysiikan opintoja. Sen kesän ajan leikittiin soittelemalla toistemme vastaajien suoriin numeroihin. Sen numeron tietämällä pystyi jättämään viestin toisen vastaajaan. Oma vastaajani täyttyi viesteillä bileistä ja milloin mistäkin. Ne oli vähän niinkuin Whatsapp ääniviestien esiaste. Sillon ei osattu haaveilla mistään Whatsapin kaltaisesta tai muutenkaan somesta. Passionworksin biisit Johnny Moon ja Language of Love on levytetty uudelleen albumille Beautiful Broken. Mielestäni nämä alkuperäiset versiot 80-luvulta on parempia.
Annan levylle tähtiä 3/5.
