Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjasarjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjasarjat. Näytä kaikki tekstit

torstai 22. lokakuuta 2020

Peter Mohlin & Peter Nyström: Viimeinen elämä


Peter Mohlin & Peter Nyström - Viimeinen elämä 

Bazar 2020 

ISBN
9789522799555 

Alkuteos 

Det sista livet 

Suomentaja 

Jänis Louhivuori

E-kirjan sivumäärä 442

Painetun kirjan sivumäärä 525 


 

  Kirjailijakuva Copyright Liam Karlsson. Molemmat kuvat kustantajan sivuilta. E-kirja saatu arvostelukappaleenakustantajalta. 

 

 

Uuden ruotsalaisen dekkarisarjan avaus
Mohlinin & Nyströmin Viimeinen elämä aloittaa uuden ruotsalaisen dekkarisarjan, jonka keskiössä on FBI-agentti John Adderley.
Ruotsalais-amerikkalainen FBI-agentti John Adderley herää sairaalasängystä Baltimoressa kiitollisena siitä, että on vielä elossa. Muutaman sängyn päässä makaa mies, joka vain 24 tuntia aiemmin painoi aseen piipun hänen päähänsä.
Kymmenen vuotta aiemmin Karlstadissa Etelä-Ruotsissa Heimer Bjurwall huomaa tyttärensä kadonneen. Teini-ikäinen muoti-imperiumin tuleva perijätär Emelie ilmoitetaan kidnapatuksi, ja köyhästä lähiöstä kotoisin oleva teinipoika pidätetään rikoksesta epäiltynä. Emelien ruumista ei kuitenkaan koskaan löydetä, ja tutkinta lakkautetaan tuloksettomana.
Todistajansuojeluohjelmassa Karlstadiin lähetetty Adderley saa Emelien ratkaisemattoman tapauksen työpöydälleen. Avatessaan tutkinnan uudelleen hän käynnistää tietämättään ketjureaktion, joka uhkaa tuoda hänen menneisyytensä Atlantin toiselta puolelta Ruotsiin.
Viimeinen elämä aloittaa dekkarisarjan, jonka päähenkilö on FBI-agentti John Adderley. Traumojensa kanssa painiva, toiselle puolelle valtamerta väkisin sysätty Adderley on persoonallinen lisäys nordic noirin henkilögalleriaan. 





Peter Mohlin (kuvassa vas.) ja Peter Nyström kasvoivat yhdessä ruotsalaisessa pikkukaupungissa ja loivat ensimmäisen rikosromaaninsa kymmenvuotiaina. Työskenneltyään usean vuoden ajan elokuva- ja teatterikäsikirjoittamisen, ohjaamisen ja toimitustyön parissa kaksikko päätti jatkaa siitä, mihin he kouluaikoina jäivät, ja kirjoittaa uuden rikosromaanin.

 

 

Kirja alkoi todella vetävästi joka toisen luvun sijoittuessa vuoteen 2019 ja joka toisen vuoteen 2009. Luvut ovat lyhyitä, joten ajattelin tämän olevan oivallinen kirja josta kirjoittaa arvio. Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta kahden päivän aikana. 

 

Kirjan edetessä selvisi, että henkilöitä on verrattaen paljon ja vasta noin puolenvälin tienoilla pääsin todella sisään siihen. Tapahtumapaikkoja on myös paljon, on sairaalaa Yhdysvalloissa, poliisiasema Ruotsissa, sekä paljon puhutettavia menneisyyden tiimoilta, uhrin perhe jota kuvaillaan paljon kuin myös poliisit. Välillä en pysynyt kärryillä siitä kuka tämä henkilö on ja mikä rooli hänellä mahtaakaan olla. Vaikka kirja alkoi todella lupaavasti niin lukeminen osottautui kuitenkin puuduttavaksi ja mietin että eikö tässä ratkaisuun päästäkään. On todistajansuojeluohjelmaa, huonomuistista porukkaa päihteiden käytön vuoksi, kadonnut puhelin, jonka kohdalla mietin kuinka paljon tekniikkka on mennyt eteenpäin iPhone 3 jälkeen, on kaliolta löytynyttä siemennestettä, sekä täysin väärä epäilys tekijästä. 

 

Kirja kannatti kuitenkin lukea loppuun asti. Ratkaisu oli sellainen, jota en olisi osannut arvata millään. Se on aina hyvä asia kirjassa kun ei pysty arvaamaan rikoksen tekijää tai arvaa väärin. Sellaisen juonen kehittely vaatii taitoa kirjoittajalta tai tässä tapauksessa kirjoittajilta - suomentajaa unohtamatta. 

Yli 400 sivua tälle teokselle on pituutena liikaa. Tiivistämisen varaa olisi ollut mielestäni. Kirjan kiitoksissa käy ilmi, että kirjasta oli jo tekovaiheessa karsittu 100 sivua. Varaa olisi totisesti ollut. 

 

Ymmärtääkseni kirja aloittaa sarjan, mutta tuntuu, että en jatka sarjan seuraavien osien parissa, vaikka kirjoittajilta taitoa löytyykin. 

 

Arvio asteikolla 1/5 tähteä on 2/5. 

Suosittelen kirjaa jos todistajansuojeluohjelma ja vaihtuvat tapahtumapaikat kiinnostaa, sekä jos tahtoo lukea tekstiä uusilta tekijöiltä. 



Muita huomioita: 


Luen E-kirjat Adobe Digital Editions ohjelmalla tietokoneella. Tarkemmin sanottuna ruudunlukuohjelma lukee tekstin tietokoneen näytöltä eli käytännössä kuuntelen myös e-kirjan, tosin erona äänikirjaan on se, että tietokoneen tai iPhonen ruudunlukija puheääni on monotoninen puhesyntetisaattori. Varsinaiset äänikirjathan ovat ihmisten lukemia, joten niissä voi olla äänen värin vaihteluja yms. E-kirjassa olen nimenomaan tekstin äärellä en ihmisäänen lukeman tulkinnan. 


Pari huomaamaani ongelmakohtaa: Adobessa tekijänoikeus syistä ei voi kopioida mitään. Sen vuoksi tässä tekstissä ei ole henkilöiden nimiä muuten kuin kustantajan esittelyosuudessa, joka kopioitu heidän sivuilta. En voi tarkistaa henkilöiden tai paikkojen oikeaa kirjoitusasua mistään. Voisin toki kirjoittaa haluamani sanat siis vaikkapa henkilön tai henkilöiden nimet siten, että kävisin nimen merkki kerrallaan läpi ja kirjoittaisin muistiin, mutta pidemmän päälle tämä on todella hidasta puuhaa ja melkoista pientä piperrystä. Eli käytännössä olen samassa asemassa kuin he, jotka sanoo, ettei äänikirjoista voi tarkistaa oikeinkirjoitusta yms. 


Toinen asia, johon kiinnitin huomiota ja joka on kyllä todella merkittävä oli se, että alunperin minun piti saada tämä arvostelukappale äänikirjana, mutta kyseinen sivu, josta olisin kirjan saanut ei toiminutkaan niinsanotuilla apuvälineillä. En päässyt lataamaan kirjaa, koska ruudunlukuohjelma ei lukenut kaikkea sivuilta eli juurikin tuo lataus painike oli ruudunlukijalla saavuttamattomissa vaikka kokeilin eri selaimia, eri ohjelmia ja myös eri laitteita tähän. Onneksi e-kirjan osalta homma toimi. Käytän internettiä jatkuvasti ja itsenäisesti. Tulevaisuuden kannalta sitä tietysti toivoisi, että antamani palautteen pohjalta kyseinen sivu korjattaisiin, jotta jatkossa arvostelukappaleiden lataus myös äänikirjana olisi mahdollinen. 


Kolmas asia johon kiinnitin huomioni oli, että koska tuo äänikirjan lataus ei toiminut niin käytännössä se luultavastikin tarkoittaa sitä, että tämä on ensimmäinen Suomessa koskaan julkaistu sokean henkilön kirjoittama kirja-arvio arvostelukappaleena saadusta kirjasta. Sillä jos tällainen arvio olisi aiemmin kirjoitettu niin siinä olisi luultavastikin kiinnitetty huomiota lataus ongelmaan kirjan itselle hankkimisen vaiheessa, mutta koska tämä ongelma on yhä olemassa niin oletan sen johtuvan siitä, että ruudunlukijaa käyttävät henkilöt eivät ole näitä arvostelukappaleita aiemmin hommanneet. Ihmettelen asiaa, koska aika moni näkövammainen ymmärtääkseni lukee paljon ja osa on myös varsin hyvin kirjallisen ilmaisun taitavaa porukkaa. 



Tämä oli hyvää harjoitusta tulevaisuuteen. Jatkossa tiedän paremmin mitä asioita tulee huomioida arvostelukappaletta lukiessa. 

 

Parasta aikaa Helsingin kirjamessut ovat käynnissä, joten ajattelin tämän päivän olevan siksi oivallinen julkaista tämä arvio. Tämä päivä on itselleni merkityksellinen myös muulla tavoin. Vuosipäivän kyseessä ollessa sitä miettii onko tehnyt elämässä oikeita valintoja. Tämä päivä on parisuhteen alkamisen vuosipäivä. Aikaa on kulunut. Se tapahtui viime vuosituhannella. Olen onnellinen rakkaudesta, siitä että sain olla rakastettu, rakastaa ja niin kiitollinen kaikesta. Minut jätettiin, johon liittyy kolmas osapuoli. Menetyksen pelko on niin suuri, etten ole kyennyt parisuhteeseen sen jälkeen. Olen kuitenkin päässyt tähän pisteeseen. Elän hyvää ja onnellista elämää sikäli kuin mahdollista. Olen myös pettynyt pahasti ihan ystävyyssuhteissakin ja tämä Korona-aika ei haittaa minua siltä osin, ettei ihmisiä voi kohdata. Surullista on, että on joukko ihmisiä, jolle minua ei ole olemassa. Kaikkein eniten sillä petetään omaa itseä, koska itselle tulisi olla rehellinen. Suru antaa voimia vaikka se ei jokapäiväisessä elämässä tunnu. Surua se tyttö kantaa on nimeltään yksi hiljattain julkaistu kirja. Hyvä nimi kirjalle. Minulle on myös kerrottu etten osaa mitään ja etten ole mikään. Päätin kauan sitten, että joku päivä vielä näytän koko maailmalle ja tänään se päivä on. On uuden luomisen ja uuden alun päivä. Luen ja saan kirjoittaa lukemastani. Tiedän ettei lähipiiristäni poistuneet pystyisi itse samaan. Tänään on hyvä päivä ja jatkossakin julkaisen arvioita kustantajilta saaduista arvostelukappaleista. On niin paljon tehtävää, etten ehdi suremaan asioita, joita en voi muuttaa. Minäkin olen vain ihminen virheineni kuten kaikki muutkin. 



Tämä on monipuolinen kulttuuriblogi, joten listaan tähän alle levyjä, joita kuuntelin lukemisen aikana. Niitä pääsee kuuntelemaan klikkaamalla nimeä. 



Mariah Carey - The Rarities

Graaf - Graaf Sisters

Shania Twain - The Woman In Me (Super Deluxe Diamond Edition) 

Steps - The Last Dance  

 

Blogia voi seurata myös somessa. 

 

Blogit.fi 

Bloglovin

Facebook 

Goodreads

Instagram

Twitter  

perjantai 11. syyskuuta 2020

Christian Rönnbacka: Antti Hautalehto-sarja



Tällä kertaa esittelen teille taas yhden suosikki sarjoistani, jonka kanssa matka on ollut monivaiheinen ja jota olen lukenut mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa.

Ensimmäinen osa nimeltä Operaatio Troijalainen julkaistiin vuonna 2012.
Olin huomannut, että tällainen kirja on, mutta siihen aikaan kun ei vielä ollut näitä loistavia äänikirjojen suoratoistopalveluja nykyisessä laajuudessaan niin jouduin joko odottamaan, että kirja tulee Celia-kirjaston valikoimaan ja että se postitetaan minulle. Tai toisena vaihtoehtona oli nuihin aikoihin ostaa teos Elisakirjasta.
Tästä on aikaa se kahdeksan vuotta ja tuntuu, että vois olla enemmänkin. En itse kaipaa takaisin aikaan, jossa odottelin Celiasta cd-kirjojen postitusta ja jännitin, että ehtiikö vaikkapa keskiviikkona postitettu kauan odotettu suosikki kirja perjantaiksi ja voisinko viikonloppuna palata tuttuihin maisemiin.
Äänikirjojen lainaaminen lataus mahdollisuutena omalle koneelle tuli käyttöön seuraavana keväänä eli vuonna 2013. Nyt ei tarvitse sitäkään enää tehdä vaan kirjat saa puhelimeen Celian kuuntelusovellukseen, joka on kyllä valitettavasti mielestäni huonoin äänikirjasovellus, johon olen törmännyt koskaan, mutta ehkä se vaikuttaa ettei kyseessä ole kaupallinen toimija..

Eksyin jaarittelemaan äänikirjoista, joten palataanpa nyt Operaatio Troijalaiseen.

Oli elokuu 2012 ja Tampereella järjestettiin Tapahtumien yö. Vaikka haluaisin niin en muista missä kävimme alku illasta, joka tapauksessa myöhäis illassa esiintyivät Alivaltiosihteerit Tietokirjakaupassa ja menimme sinne hyvissä ajoin ja näin ollen kuulin osan Christian Rönnbackan haastattelusta ja ajattelin, että tämäpä vaikuttaa kiintoisalta kirjalta ja että pitääkin lukea. Alivaltiosihteerit esiintyivät hauskasti myöhäiseen torstai-iltaan ja palasin kotiin kuuntelemaan Madonnaa, koska vain muutaman päivän kuluttua oli Madonnan Helsingin keikka ja keikkakuume oli huippulukemissa.

Kuuntelin kirjan myöhemmin syksyllä, mutta täytyisi kuunnella uudestaan. Celian version lukijakaan ei ollut itselleni mieluinen.

1. Operaatio Troijalainen

Rikosylikonstaapeli Antti Hautalehto on yksinäinen susi. Pohjalaismies on muuttanut Etelä-Suomeen työn perässä, mutta pohjalaisuus ei ole vuosien aikana miehestä kulunut. Hiukan alle 40-vuotias ryhdikäs jääräpää ottaa työnsä henkilökohtaisesti, jopa yksityiselämänsä kustannuksella. Aikaisempi työ Keskusrikospoliisin tiedusteluosastolla ja vuoden virkamiesvaihto Tukholmassa söivät Antin parisuhteen.

Saadakseen kansainvälisen huumeliigan tilille poliisi soluttaa Antin vaaralliseen peitetehtävään. Hänestä tulee pikkurikollinen Harri Kvick, joka värvätään huumeliigan juoksupojaksi Helsingissä.

Operaatio Troijalainen kertoo aiemmin vähän kuvatusta Suomen poliisin peitetoiminnasta. Teos aloittaa rikosylikonstaapeli Antti Hautalehdosta kertovan dekkarisarjan.

Toinen osa nimeltä Julma ilmestyi 2013. Kuuntelin sen myös Celian valikoimista ja kirjallisessa seurassani oli tuolloin sittemmin edesmennyt kissani. Hänen seurassaan uskalsin lukea rankemmistakin asioista. Kirjasta muistan ahdistavan tunnelman.

2. Julma 

 Pyykkituvasta katoaa pienen tytön alushousut. Pian ensimmäinen tyttö kaapataan, ja peloista pahin tunkeutuu perheen arkeen. Asialla on ammattilainen, joka ei jätä jälkiä, ei tapahtumapaikalle eikä uhreihin, jotka hän palauttaa saatuaan haluamansa. Rikosvyyhti aiheuttaa kauhua ja herättää median mielenkiinnon, ja poliisia painostetaan ministeritasoa myöten.

Porvoolainen ylikonstaapeli Antti Hautalehto toipuu vielä edellisestä rankasta tehtävästään kansainvälisen huumeliigan kätyrinä sekä tapauksen ratkaisuun johtaneista viimeisistä käänteistä. Hän saa kuulla luotettavasta lähteestä, että palkkamurhaajat ovat hänen perässään. Rikollisliigan pomo ei ole antanut anteeksi petturuutta ja miestensä kohtaloa.

Kaikilla meillä on menneisyytemme, jonka kohtaamme aina uudelleen ja uudelleen. Mutta millaisiin ratkaisuihin Antti tällä kertaa päätyy, kun vastassa on julma ja joku vielä julmempi?

Kolmas osa eli Rakennus 31 ilmestyi vuonna 2014. Aihe kiinnosti valtavasti mielisairaala osuuksineen ja itselle on jäänyt mieleen kirjan loppu osan tapahtumat mielisairaalassa. Tämä taitaa olla itsellä Elisasta ostettuna. Lukija on mitä parhain.

3. Rakennus 31

Marraskuu. Porvoon lähimaastosta löytyy hauta. Poliisille se ei ole uutta, paitsi että kuoppa komeilee tyhjänä. Kun hautoja sitten löytyy lisää, poliisi joutuu selvittämään mistä on kyse, vaikkei varsinaista rikosta olekaan tapahtunut. Kunnes Hinthaarasta löydetään hautakuopasta alaston mies, jonka käsissä ja jaloissa on naulanjäljet. Ristiinnaulittu ruumis saa tutkijat ymmälleen. Tutkinta mutkistuu entisestään, kun ilmaantuu lisää henkilöitä jotka jotenkin liittyvät tapaukseen. Kaikki jäljet johtavat Nikkilän vanhan mielisairaalan Rakennus 31:een. Sen vaiettu historia on jättänyt ihmisiin arpia, jotka näkyvät vielä tänäkin päivänä. Rakennus 31 on Antti Hautalehto -sarjan kolmas osa. Tutkinnanjohtaja Antti Hautalehdolla ovat vastassaan paitsi vaitonaiset todistajat myös menneisyyden haamut.

Neljäs osa Kylmä syli julkaistiin vuonna 2015. Tämän olen ostanut Elisakirjasta ja kuunnellut toipilaana ollessani ennen joulua. Hukkumista käsittelevää aineistoa luen tietystä syystä ja tässä kirjassa oli hienosti jos niin voidaan sanoa kuvattu asiaa. Itse olen paljon pohtinut miltä hukkuminen tuntuu, mutta ei mennä siihen taustaan sen enempää tässä blogissa.
Tässä kirjassa tuodaan myös hyvin esille Porvoota ja lukiessa tulee mieleen, että olisi hienoa joskus käydä siellä ja myös vanha merkonomi minussa herää ja tulee ajatelleeksi hyödyntääköhän Porvoo näitä kirjoja markkinoidessaan matkailua.
Porvoosta näiden kirjojen lisäksi itselle tulee mieleen kun kirjoissa mainitaan vaikka, että Porvoo 1985. Lisäksi tulee mieleen Porvoon valtiopäivät, Runeberg, Ilkka Remeksen kirjat, vanha kaupunki ja se suklaatehdas.

4. Kylmä syli

Öinen Porvoo pikkujouluaikaan. Parikymppinen mies hoipertelee hilpeänä juhlista kotiinpäin. Aamulla tyttöystävä ilmoittaa hänet kadonneeksi. Jäljet loppuvat Porvoonjoen rantaan, ja tapaus kirjataan komisario Antti Hautalehdon poliisiasemalla tavanomaiseksi katoamiseksi. Muutama yö myöhemmin ohikulkijat kuulevat Porvoonjoesta avunhuutoja. Paikalta pakenee outo huppariin pukeutunut mies, ja uhri löytyy henkitoreissaan vedestä. Komisario Hautalehto alkaa epäillä, ettei aiempi katoaminen ollut sittenkään rutiinitapaus. Seurattavia jälkiä on kovin vähän, sillä virta vie omansa. Eräällä tapauksella on silminnäkijä, mutta ehtiikö tämä ajoissa poliisin puheille?

Viides osa Kaikki mikä kiiltää oli luettava yhdeltä istumalta. Rikolliset elää niin kaukana todellisuudesta, jossa itse elän. Siis tämän teoksen.

5. Kaikki mikä kiiltää 

Komisasario Hautalehto ihmettelee, kuinka porvoolaisilla tyhjätaskuilla on yht'äkkiä varaa elää huumehöyryistä jetset-elämää.

Christian Rönnbacka (s. 1969) on pohjalaissyntyinen dekkaristi, jonka luoma porvoolainen tutkinnanjohtaja Antti Hautalehto on nopeasti voittanut niin lukijat kuin kriitikot puolelleen omaleimaisella huumorillaan ja poliisityön asiantuntemuksellaan. Vankkana pohjana tarinoilleen Rönnbackalla on vuosien kokemus poliisityöstä mm. Keskusrikospoliisissa.

Olen lukenut kuudennen osan Tuonen korpin, mutta koska siitä on aikaa niin vaikeaa kommentoida.

6. Tuonen korppi 

Sipoon metsissä, Talman kalkkilouhoksen yli kaikuu korpin käheä huuto. Nuoret pojat tekevät synkän löydön. Syvällä kallioiden välissä louhoksen pohjalla pilkottaa miehen irtonainen käsivarsi.

Komisario Antti Hautalehto ryhtyy tutkintaryhmänsä kanssa kokoamaan kuoleman palapeliä. Tumman veden uhri ei kuitenkaan suo vastausta. Miksi mies on surmattu ja kuinka ja minkä vuoksi hänet on louhokseen toimitettu? Minkäänlaista järkevää motiivia järkyttävälle teolle ei tunnu löytyvän. Tutkinta vaikuttaa toivottomalta, eikä sitä lainkaan helpota omaisten ja julkisuuden paineet.

Poliisina ja vakuutusetsivänä työskennellyt Christian Rönnbacka on noussut vauhdilla kotimaisen dekkarikirjallisuuden kärkeen. Hänen porvoolaistuneesta pohjalaispoliisista Antti Hautalehdosta kirjoittamansa jännitysromaanit ovat saavuttaneet sekä lukijoiden että kriitikoiden suursuosion.

Seitsemäs osa eli Majakka ilmestyi viime vuonna ja tämän tiimoilta kävin Helsingissä Akateemisen tapahtumassa, jossa oli muutamia kirjailijoita haastateltavana. Helsinki ei sinäänsä ole kaikkkein tutuimpia paikkoja ja näin ollen hieman haahuilimme ja näin ollen tulimme paikalle hieman myöhässä. Ostin kuitenkin valmiiksi signeeratun kirjan. Se jäi harmittamaan, ettei kirjailijoiden kanssa päässyt jutustelemaan.



Syksyllä 2018 olin Pirkkalan kirjastossa Christianin ollessa siellä kirjailijavieraana. Tilaisuuden jälkeen juttelimme hetken ja kerroin Kylmä syli-kirjan merkityksestä. Se oli mieleenjäävä, lämmin kohtaaminen.

Majakka löytyy itseltä sekä painettuna kirjana, että Elisasta ostettuna äänikirjana. Harmi ettei enää ole majakanvartijoita. Kyseiseen ammattikuntaan kuuluminen sopisi minulle mainiosti. Saisin olla kaukana kaikesta ja olisi vain minä ja meri

7. Majakka 



Antti Hautalehdon odotettu comeback!

Porvoon ulkosaaristossa karulla kalliosaarella on jäljellä vain muutama punainen rakennus, joita ylväänä vahtii 150 vuotta vanha Söderskärin majakka. Majakan valo sammui lopullisesti kolmekymmentä vuotta sitten.

Porvoolainen komisario Antti Hauta­lehto ottaa pari päivää vapaata hektisestä työstään ja lähtee saunomaan ystävänsä Larsin kanssa Bodön saareen. 

Yllättäen pimeänä ja autiona vellovan meren ylle syttyy valo. Söderskärin majakka on jälleen päällä. Majakan valokeila paljastaa meressä kelluvan kasvottoman ruumiin.
Kuolema on jättänyt kylmäävän käyntikorttinsa, jonka suolaisia jälkiä porvoolaiset poliisit seuraavat rantaan ja sieltä takaisin hyytävälle merelle.


Sarjan kahdeksas osa on nimeltään Ruska ja sen kuuntelin elokuussa Storytelistä. Tässä herää ikuisuuskysymys pitäisikö kirja myös ostaa jossakin muodossa vai ei. Kun joka tapauksessa maksan lukuaikapalveluun kuukausittain.
Kirjassa ollaan Lapissa, ruumiita tulee ja loppu vaiheessa päähenkilöllä on todella vaikeaa ja loppu jätti avoimia kysymyksiä, joihin vastauksia saadaan seuraavassa osassa ensi vuonna. Aikamoista rymistelyä läpi kirjan, joka oli kuunneltava heti siinä aamuyön hetkessä kun se Storytelistä löytyi.

8. Ruska

Antti Hautalehto -sarjan kahdeksannessa osassa veri virtaa tunturipuroissa

Terävästä tyylistään tuttu Christian Rönnbacka nostaa kierroksia uudessa Antti Hautalehto -dekkarissaan, joka iskee kuin hakku kivikovaan maaperään.

Porvoolaiskomisario Antti Hautalehto on suunnitellut jo pitkään vaellusretkeä Lappiin ystävänsä Larsin kanssa. Loma saa yllättävän käänteen, kun hänet määrätään työtehtäviin kaitsemaan kiinalaismiljardööriä seurueineen Pohjois-Suomen jylhissä maisemissa.

Kalastaessaan ja huuhtoessaan kultaa kiinalaisten kanssa Hautalehto ei osaa aavistaa, että ryhmää seuraa joukko palkkasotureita, jotka suunnittelevat kidnappausta. Hautalehto joutuu laittamaan peliin kaikki taitonsa selviytyäkseen hengissä karussa erämaassa raskaasti aseistettu vihollinen kintereillään.

Christian Rönnbackan kahdeksas rikosromaani Ruska repäisee lukijan Antti Hautalehdon lailla kauas tutuista ympyröistä keskelle Lapin koskematonta luontoa.

Törmäsin tällaiseen lauluun nimeltä Ruska. 

Hauska yhteensattuma kirjan nimeen liittyen. 

Christianin Facebook-sivu löytyy tästä.
 

Kirjojen esittelyt on Kirjasammon sivuilta. 


Vaikka kuuntelen paljon äänikirjoja niin puhun silti lukemisesta. Olen ymmärtänyt, että äänikirjojen kuuntelua halveksitaan eikä pidetä lainkaan lukemisena. Tällaisten keskustelujen lukeminen raivostuttaa. Olen opiskellessani saanut oppikirjat äänikirjoina ja siihen aikaan muuten olivat C-kaseteilla. Yksi juttu johon vedotaan on, ettei äänikirjassa pysty palaamaan tekstissä taaksepäin kun haluaisi tarkistaa jonkun kohdan. En ymmärrä tätäkään väitettä. Joka ainoassa äänikirjoja toistavassa sovelluksessa on mahdollista kelata kirjaa taaksepäin ja eteenpäin, joten aivan hyvin voi palata haluamaansa kohtaan. Vai onko mukamas niin, ettei näkevät henkilöt huomaa sovelluksesta tai sovelluksista tällaisia toimintoja? Ala-asteella esim. historian kokeeseen lukiessani mulla oli pistekirja sekä äänikirjaksi luettu oppikirjan C-kasettiversio, jossa myös luonnollisestikin pystyi nauhaa kelaamaan taaksepäin jos tarve oli. 

Olen myös törmännyt mielipiteisiin, jotta että kun painetussa tai painetusta kirjasta teksti välittyy silmillä ja voi näin itsenäisesti kokea kirjan ja että painettu kirja on se ainoa oikea. 

Tulisiko minun siis ajatella, että koska minä en näe painettua tekstiä niin minä en mitenkään voi ymmärtää kirjaa, koska sen voi ymmärtää vain ja ainoastaan ja ainoastaan vain itse lukemalla? Eli: jos minulla olisi yliopistotason tutkinto niin minä en olisi samalla viivalla muiden saman tutkinnon suorittaneiden kanssa, koska opiskelussani olisin oppimateriaaleja joko kuunnellut äänikirjana tai tietokoneen tai puhelimen ruudunlukijan lukemana tekstinä. Eli olisinko siis näin ollen muita ihmisiä tyhmempi, koska en itse silmäile kirjoitettua oppikirjaa? 

Tätäkö siis haluavat kertoa he, jotka eivät pidä äänikirjojen kuuntelua lukemisena tai muutenkaan arvosta äänikirjaa? Näinkö se on nähtävä? 

Minulla on ajatuksena koota postaus, jossa linkitän äänikirja aiheisiin artikkeleihin ja kommentoin niiden väitteitä, joten tällaista ainakin luvassa vielä tämän vuoden puolella. 

Olen löytänyt ainakin yhden blogin, jossa aiheena äänikirjat. Blogi nimeltään Kuunnellut äänikirjat löytyy tästä.

maanantai 11. toukokuuta 2020

Viihdettä kevääseen

            Katsellaan ja kuunnellaan kevättä. En tiedä mistä tuo on, mutta hauska lausahdus kuitenkin

Tässä vinkkejä jutuista, joiden parissa aika vierähtää hyvin.

Hiljattain Yle julkaisi Pieni talo preerialla-sarjan areenaan. Kirjat olen lukenut ja niistä tykännyt. Muistikuvani on, että 90-luvulla sarjaa olisi esitetty sunnuntaina iltapäivisin, mutta voin muistaa väärinkin.
Sarjaa pääsee katselemaan tästä.

Satuhäät-sarjasta on julkaistu kaksi viimeisintä kautta. Toivottavasti joskus tulisi niitä ensimmäisiä kausia kun en silloin ole ohjelmaa seuraillut.
Häähumuun pääsee täällä.

Viime vuosina lähipiirissäni suurta hilpeyttä ja paljon keskustelua on herättänyt Ylen Au Pairit-sarja kulloisenkin kauden osanottajien myötä.
Uusi kausi tulee areenaan ensi viikolla.
Aiempiin kausiin pääsee ja ehtii vielä hyvinkin perehtyä täältä.

Esityspäivä on myöhemmin, mutta jo nyt pystyy katsomaan dokumentin nimeltä Charles & Diana: Totuus häistä 

Viimeisenä vinkkinä tällä kertaa on kuunnelma nimeltä Kuoro, jonka pariin pääsee täältä.

perjantai 8. toukokuuta 2020

Kuukauden kirjasarja

Tarkoitus olisi esitellä kuukausittain yksi itselle tärkeä kirjasarja.

Tässä ensimmäinen.

Aloitin lukemaan sarjaa väärässä järjestyksessä kun en tiennyt, että kirjoja on enemmänkin.
Ensimmäinen Komisario Koskinen kirja oli Hiirileikki.

Näitä Seppo Jokisen  Tampereelle sijottuvia dekkareita on aina ilo lukea ja huomata tuttuja paikkoja kirjoista.

Uusin kirja Pisara veressä On itselläni äänikirjana ja myös perinteisessä muodossa, kuten muutamat aiemmat osatkin.

Annina Holmberg: Amor, onnenhevonen

            Annina Holmberg - Amor, onnenhevonen    Saga Egmont FI 2024 ISBN 9788727086217 E-kirjan sivumäärä 116   Heppatyttö Liian tarinan...