Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elokuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elokuu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. elokuuta 2023

Elokuun viikonloppu

 


 

 

 

Epärakkauslaulu 

 

"Sen minkä tyttö kerran antaa vaan
Sulle antaa taisin
Joo, susta tuli osa mua
Vaikka kaikkee en ees muistaa haluu
Jäljel on kirjasto sun sanoja
Jotka vieläkin sattuu
Halusin tehä susta epärakkauslaulun
Mut eihän tästä sellasta tullu
Rakkaus ei vaan lopu siihen kun
Meit ei enää oo ja se on hulluu
Et kukaan ei tunne mua
Niinku sä oot tuntenu
Muut voi aina katsoo mua
Mut vaan sä näet mut
Nyt meil on uudet elämät
Enkä haluis muuttaa mitään
Oot läsnä vaan mun mikroilmeissä
Kun Don McLean maalaa tiedät kyllä mitä
Vaik aika teki meistä vieraita
Niin joskus kun sä ajat lapsias tarhaan
Luulet et näät liikennevalois mut
Ja hetken sä hymyilet hiljaa
Halusin tehä susta epärakkauslaulun
Mut eihän tästä sellasta tullu
Rakkaus ei vaan lopu siihen kun
Meit ei enää oo ja se on hulluu
Et kukaan ei tunne mua
Niinku sä oot tuntenu
Muut voi aina katsoo mua
Mut vaan sä näet mut
Ei niitä vuosia saa takas enkä haluukaan
Ja vaik paljon oonkin ehtinyt jo unohtaa
Niin jos mistään mitään tiedän
Mun sisäl elää vielä
Se tyttö jolla oli hyvä olla sun kaa"

 

 

Elokuinen viikonloppu vuonna 2003. Muutama päivä aiemmin palasin opiskelupaikkakunnalle ja tietenkin tulin heti viikonlopuks Tampereelle. 

Viime kerrasta oli jo muutama kuukausi. 

Kaveri läks kauppaan ja sinä aikana ehdittiin tehdä sitä mitä kaks ihmistä tekee ja uuestaan sit ku kaveri oli tuonut meille ruokaa ja saatiin olla kahden. 

Kävin suihkussa ja sieltä tullessa soi Eurooppa 3 - Älä Unohda Minua-biisi. Nykyään jos kuulen sen niin palaan tuohon hetkeen ja tunteeseen siitä kuinka varmasti tiesin, että missään muualla, ikinä, koskaan, milloinkaan en tahtois olla kuin just siinä seurassa, jossa silloin olin ja kuinka varma olin omasta riittämisestä ja naiseudesta. 

Juotiin pirusti kahvia sen viikonlopun aikana. En osannu sillon kieltäytyy kahvista ja maha ei oikeen ikinä sietäny sitä. Jossain kohtaa olin useemman vuoden juomatta kahvia, mut nykyään se on luxus tuote ja kodissani on kaikenlaista kyseiseen harrastukseen liittyvää vekotinta. 

Kyseinen viikonloppu meni luultavasti taas hyvin hiljaisena mun osalta. En osannu sillon enkä osaa viäkään olla ihmisten seurassa. Jos aina voisi vain kirjoittaa niin mähän olisin jo varmaan vaikka missä. 

Lauantaina jouduin olosuhteiden vuoksi olla yksin useita tunteja. Se oli siistiä. 

Mietin minkälaista se olis jos asuttas yhdessä ja venaisin häntä palaavaks kotiin. 

Illalla oltiin kahestaan ja radiossa kerrottiin Göstan kuolleen. 

Me ihmeteltiin sitä ja kuunneltiin se lähetys, johon ihmiset sai soittaa ja muistella. 

Sunnuntaina oli pakko lähtee takas opiskelupaikalle. Junamatkan jälkeen ostin aivan helvetin pahaa kookos suklaata. Sitä ei luultavasti enää saa mistään, tai ei ainakaan kyseisen valmistajan toimesta. 

 

Opiskelin ja välillä ramppasin tulevassa kotikaupungissani viettämässä viikonloppua. 

Toivoin saavani opinnot ajoissa valmiiksi, jottei tarvis jäädä enää seuraavaan syksyyn ja pääsis muuttaan Treelle.

 

Opinnot valmistui aikataulussa ja elämäni alkoi sen jälkeen tässä kaupungissa ja "täällä mä oon vieläkin sun". 

 

 

Mulla on mielessä miljoona kysymystä. Yks niistä on se, että miten ihminen voi vaan jatkaa elämäänsä niin, että mut on siivottu siitä täysin pois? Oon lakannut olemasta ja se tuskaisuus siitä ei lopu koskaan. 

Voi myös olla ihmisii, jotka ajattelee minun itseni tehneen heille samoin. Helpottaisi varmasti heitä jos tulisivat sen mulle itse kertomaan. Tokihan en kaipaa enkä tarvitse syyllistämistä siitä minkälainen joskus olin. 

Ei aika oo tehnyt minusta niinsanotusti parempaa ihmistä. Nykyään juon vähemmän, en käy baareissa, nukun pääasiallisesti öisin, joka tarkottaa, että tunnelmat on yleensä melko tasaisia. 

En kykene yhtään paremmin kuin ennenkään huomioimaan jos jonkun läheisen elämässä tulee vastaan joku vaikea tilanne. Olen vain opetellut miten sellaisissa tilanteissa käyttäydytään. Ainiin osaan nykyään puhua, ettei ihmisten tarvi saada useita viestejä joissa jauhan joka hetki etenevää oloa ja tunnelmaa jos ja kun on tapahtunut jotain konfliktisoivaa, jotka tapahtumat on yleensä joko minun tai jonkun toisen väärinymmärrystä. Enhän mä oikeasti voi sitä tietää kuinka helppona tai vaikeana tunnelmasta toiseen rymistelevä persoonani on milloin kenenkin toimesta koettu. 

Ainiin vihaan ihmisiä. Oon onnellisempi päivinä jolloin kukaan ei ota yhteyttä kuin niinä päivinä jolloin joku ottaa, koska yhteydenpito kuormittaa ja häiritsee mun mielenrauhaa. 

Ihmisiä häiritsee mun hiljaisuus livenä. Ennen minua häiritsi oma hiljaisuuteni ja se että se häiritsi muita. Nykyään en mieti minkälaisen kuvan hiljaisuus minusta antaa tai että häirihteekö se muita ihmisii. 

 

Jokaista kirjoittamaani merkkiä ei kannata niin KIRJAIMELLISESTI ottaa. Yhteistyökuvioihin ja asiallisiin blogin omaan mailiin tuleviin viesteihin vastaan asiallisesti tai asiaankuuluvasti. Privaatti sähköpostiosoitteeseeni tulevat viestit on eri juttu sinäänsä. 

 

Jos ajattelet, etten oo reilussa 20 vuodessa päässyt elämässäni eteenpäin. Ni jos sulle ei riitä, että elän ja hengitän ja herään jokaiseen päivääni, ni mitäpä sitte?

Steps: Step One

                Steps - Step One    ℗ 1998 Sony Music Entertainment UK Limited   Spotify   Biisilista:  1. Steptro 2. Last Thing on My Mind ...