Radio Nova Festivaali osa 2

VIP-liput saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS!
 

 

 

 🎶 ✨ Festarikesä 2025 käynnistyi Radio Nova Festivaalilla. 

Pääsin arvioimaan tapahtuman esteettömyyttä ja saavutettavuutta – näkökulmasta, joka usein jää huomioimatta, mutta joka ansaitsee tulla näkyväksi. Kiitos festivaaliorganisaatiolle, joka mahdollisti tämän mahtavan yhteistyön ja kaikille muille osapuolille! Erityisesti kiitos avustajalleni, joka mahdollisti liikkumiseni vieraassa paikassa ja kaiken somesisällön! Henkilökohtaisen avustajan työssä pääsee paikkoihin, joihin ei muuten omassa elämässään välttämättä pääse! Kannattaa tehä hyvä valinta, että kenelle menee avustajaks! 

 

 Festarien tapahtumapaikka oli Santalahden rantapuisto ja ekaa kertaa näin suuren tapahtuman käytössä. 

 

Hyvä fiilis jäi! Siinä meni Juhannus ja Suviseurat samassa... 
 

Festarin nettisivut ja linkit somekanaviin löytyy radionovafestival . 

 

Toinen festaripäivä alkoi jo hyvissä ajoin. Eka keikka oli jo klo 13 maissa. Oli muutes jännää, että festarialueelle pääsi vasta puoltatuntia ennen ekaa esiintyjää molempina päivinä. 

 

 

*** Huomioita 

 

 

Maksamisen tulisi olla esteetöntä. Esteettömyys on paljon muutakin kuin se, että pyörätuolilla pääsee liikkumaan - tuntuu, ettei tämä ole selvää kaikille. Lisäksi tuntuu, että esteettömyys on jotain sellaista, jota varten tulee nähä paljon vaivaa ja aihe, joka mainitaan, mutta jonka merkitystä ei aidosti ymmärretä vaan katsotaan, että se on joku välttämätön paha. 

Alueen maksupäätteet olivat näilläkin festareilla niitä "RAKASTAMIANI" kosketusnäytöllisiä vekottimia. Tämä tuli ihan itse todettua tilanteessa, jossa kysyttiin tunnuslukua, tai siis se maksupääte kysy, koska senhän se tekee säännöllisen epäsäännöllisesti. Olin helteestä sen verran väsyny, etten ollut tajunnut ohjeistaa avustajaa etukäteen tästä aiheesta ja tämähän siis tarkoitti sitä, että jouduin sanelemaan tunnuslukuni siinä tiskillä kaikkien kuullen, jotta sain ostokseni maksettua. Minulle ei myöskään tarjottu vaihtoehtoista maksutapaa. En voi tietää mikä sellainen vaihtoehto olisi käytännössä voinut olla, koska en ole maksuvaihtoehtojen asiantuntija. Olen ennenkin ihmetellyt sitä, ettei myyjä tällaisessa tapauksessa edes kiinnitä huomiota siihen, että saanko ostoksen maksettua. Oletetaanko, että kyllä se jotenkin hoituu? Tai, että seurassani oleva henkilö maksaa jos maksu ei minulta onnistu? Vai saisinko juuri tilaamani annoksen, juoman tai mitä sitten ikinä olenkin ostamassa siitä huolimatta kun kertoisin että en pysty maksamaan, koska teidän maksupääte ei ole esteetön? 

 

Tässä juttua maksamisen esteettömyydestä 

 

Jo­kai­sel­la tulee olla oikeus es­teet­tö­mään mak­sa­mi­seen  . 

 

 

Minkähän takia muutes myyntitiskien on oltava niin järkyttävän korkeita? Olen lyhyt ihminen ja sieltä tiskin toiselta puolen ei välttämättä nää että liikun valkoisen kepin kanssa. Minähän en siis tiedä miten sieltä tiskin toiselta puolen näkee, mutta oletan, ettei oikein hyvin. Mua muutenkin jännittää aina mennä tekemään tilaus tällasissa tilanteissa. En oo varma millon on mun vuoro ja onko työntekijä läsnä siinä hetkessä, vai onko hän kääntynyt pois päin asiakkaasta... Ketä varten nää korkeat tiskit on oikein suunniteltu? Kun luulis, että niiden äärellä seisoskelu ja kurottelu monta tuntia päivässä olis aika vaikeeta....

 

Akkreditointi avautui jo helmikuussa. Olin käsityksessä, että akkreditoituneille ilmoitetaan hyvissä ajoin onko hyväksytty vai ei. Itse sain kuitenkin tiedon vasta kesäkuun alussa. Tällaiset ilmottamiskäytännöt aiheuttaa sen, että avustajan mukaan saaminen voi olla haastavaa. Toivoisin hieman enemmän ennakoitavuutta tähän ja tietoa hieman aiemmin. Sillä ajantasainen tieto hyväksynnästä olisi myös tasa-arvoista ja yhdenvertaista. 

 

 

Festarialueella oli myös erillinen invakoroke tai katsomo. Mietin vaan, että olikohan se kuitenkaan sijoitettu ihan oikein ja kuinka hyvin sieltä pystyi esiintyjiä todellisuudessa seurailemaan.

 

Toinen juttu on näidenkin festarien mediapankki. Siellä saavutettavuus oli unohdettu täysin. Kuvia ei oltu nimetty niin, että olisin pystynyt itse tietämään kenen kuvasta on kyse. Onkohan nykytekniikalla tosiaan niin vaikeaa nnimetä tiedosto kuvaajan ja kuvatun henkilön mukaan? Eli jos käytän itseäni, tosin vain etunimeäni niin tiedoston nimi voisi olla vaikka tällainen: RNF2025_Rita-Ora__Annukka.jpg. 

 

Voin tulla kertomaan lisää aiheesta: Miten nimeät kuvatiedostot esteettömästi ja saavutettavasti. Olisi hyvä myös lisätä tiedoston nimeen tieto kuvasuhteesta, että onko se suoraan sopiva Instagram käyttöön esim. kuvasuhde 4:5. 

Otahan yhteyttä kun kaipaat konsultointia tai koulutusta esteettömyyteen/saavutettavuuteen. Parhaiten se onnistuu lähettämällä sähköpostia kuplivamaailmani(at)kuplivamaailmani.pink 

 

Festariviikonlopun ensimmäisen osan pääset lukemaan tästä

 

Taidettiin kyllä saada kesän paras festariviikonloppu sään puolesta. 

Tapahtumalle tähtiä annan 4/5. 

 

Toivoisin, että ennenkuin päätetään festarialueelle toteutettavista ratkaisuista, joita sitten ajatellaan esteettömiksi niin festarijärjestäjä pyytäisi esteettömiä palveluja tarvitsevia henkilöitä mukaan kehittämään tapahtumaa ja vaikkapa testaamaan ihan paikan päälle, tai esim. kartoittaisi kyselyllä festarikävijöiden esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviä tarpeita. Toki siinä ollaan sitten tilanteessa, ettei kaikki voi edelleenkään nettiä käyttää, että miten tästä siis vaikkapa kartoituskyselystä saisi sitten kaikille toimivan? Toki Suomessa jos ajattelee kesäfestareita niin keskellä talvea ei oikein voi mennä testaamaan alueen toimivuutta. 

Festarijärjestäjillä on jo palkattuna häirintäyhdyshenkilöitä niin miksi ei ole palkattuna esteettömyys/saavutettavuusvastaavaa? Kun kuitenkin jatkuvasti kaikki toitottaa sitä, että kuinka me ollaan tasa-arvoinen, tasavertainen, syrjinnästä vapaa, yhdenvertainen ja KAIKKI SAA TULLA SELLASENA KUN ON-tapahtuma. Yhdenvertaisuus on muutakin kuin seksuaalivähemmistöjen sallimista ja että on ehkä sitä yhtä pyörätuoliasiakasta varten justjajust se yks invaWC.

 

Festarien palautekysely Ei ole saavutettava ruudunlukuohjelmilla ja se tarkoittaa siis sitä, että tarvitsen näkevää apua sen täyttämiseen. Harmi homma.

 

 

 

  

Lauantain keikat 

 

 

Eka artisti oli Behm . 

 

Hyvä keikka ja varmasti tosifanit sai sen mitä tulivat hakemaan. Itsellä keikka kyllä toimi, vaikka en häntä niin fanitakaan. 

Kuultiin myös uusi biisi ja tässä myös pätkä siitä. 

 

 

 

 

Seuraava artisti oli Turisti . 

Ei oikein ole ominta osaamisaluetta, mutta kyllä jotain samaistuttavaa löysin. 

 

Seuraavana vuorossa oli  Sexmane . 

 Erityisesti tämä biisi jäi soimaan päähän. 

 

 

Oli kyllä hyvä show, tai pitäisi ehkä sanoa, että tulinen. Keikan aikana joku henkilö koetti tulla ihan iholle. Tilanteesta selvittiin järjestyshenkilön ja muun festariväen avustuksella. 

Kannattaa myös lukea tämä artikkeli. 

 

Gender minorities and persons with disabilities defining their perpetrators at music festivals 

 

 

Päivän kohokohta itselleni oli INNA . 

Oikein kunnon bilemusaa! 

 

 

 

 

Viimeisenä oli vuorossa Rita Ora . 

 

Bileet jatkui aina Viimeiseen asti. Ihanat serpentiinit oli osana keikkaa ja keikan jälkeen niitä oli maassa niin paljon, että pääsin osaksi niitä!

 

Festareilla esiintyi lauantaina myös Juha Tapio, Sam Feldt, Blanka ja Elastinen. Tässä kuvia heistä. Alla olevat kuvat mediapankista. Kuvaaja Atte Mäläskä.

 

Radio Nova Festivaali osa 1

VIP-liput saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS!

 

 🎶 ✨ Festarikesä 2025 käynnistyi Radio Nova Festivaalilla. 

Pääsin arvioimaan tapahtuman esteettömyyttä ja saavutettavuutta – näkökulmasta, joka usein jää huomioimatta, mutta joka ansaitsee tulla näkyväksi. Kiitos festivaaliorganisaatiolle, joka mahdollisti tämän mahtavan yhteistyön ja kaikille muille osapuolille! Erityisesti kiitos avustajalleni, joka mahdollisti liikkumiseni vieraassa paikassa ja kaiken somesisällön! Henkilökohtaisen avustajan työssä pääsee paikkoihin, joihin ei muuten omassa elämässään välttämättä pääse! Kannattaa tehä hyvä valinta, että kenelle menee avustajaks! 

 

 Festarien tapahtumapaikka oli Santalahden rantapuisto ja ekaa kertaa näin suuren tapahtuman käytössä. 

 

Hyvä fiilis jäi! Siinä meni Juhannus ja Suviseurat samassa... 

 

Festarin nettisivut ja linkit somekanaviin löytyy radionovafestival 

 

***

 

 🔍 Huomioita saavutettavuudesta:
 

 

– Sivuilla luki, että pienet eväät sallittu, mutta narikassa vietiin sipsipusseja ja jopa pähkinöistä kiisteltiin. Mikä kenellekin on ”pieni eväs” voi olla toinen juttu toiselle – mutta linjan pitää olla selkeä.
 

 

– Inva-WC\:, jota siis en lähtökohtaisesti itse edes tarvitse, koska ne on yleensä semmosia hehtaarihalleja, ettei meitsi sieltä sokeana ihmisenä mitään löydä helpolla ja mietin aina, että kun niitä yleensä käytetään johonkin aivan muuhun kuin tarkoitukseensa niin käsi saattaa osua mihin tahansa, jota ongelmaa siis ei näkevällä oo. Mut on joskus vuosia sitte viety inva WC:n kysymättä mitään siitä, että tarviinko. Ihmiset ei tajuu, ettei inva wc ole esteetön minulle. Nykyään osaan muistuttaa kaikkia esim. avustajanani työskenteleviä henkilöitä, etten tarvitse kyseisenlaista WC:tä. Minä kuitenkin itse vammaisena ihmisenä tiedän parhaiten minkälaisissa paikoissa minun on helpoin hoitaa tarpeeni. 

 

Näillä festareilla me nähtiin tasan yks Inva-WC VIP-alueella ja kyseinen paikka oli joko suljettu, tai ovi oli täysin auki, tai sitten siellä oli hlö jolla ei ollut välttämättä kyseiselle paikalle tarvetta. Ainakin perjantaina ovi oli lukittuna, missään ei lukenut ohjeistusta siihen, paitsi jos käytät vessapassia, mikä ikinä se onkaan. Olen vammainen henkilö, mutta edes minun ei tarvitse tietää kaikista käytössä olevista systeemeistä, etenkin sellaisista, jotka eivät kosketa minua. Ilmeisesti vessapassin omistaja olisi voinut näpytellä jonkun koodin johonkin laitteeseen ja avata oven sillä, mutta edes festarien sivuilta ei löytynyt tarkempaa infoa aiheesta. 

 

 

 

 

 

 

 

Nimittäin: ainoa syy miksi olisin nyt EHKÄ voinut käyttää inva WC:tä liittyi näihin aivan järkyttäviin portaisiin, joita jouduin kapuamaan festaripäivinä muutamaankin kertaan. Kyse ei ole minun kävelykyvystäni jos joku siis sitä epäilee. Se ettei ihminen näe ei tarkota sitä, että jaloissa olisi jotakin onkelmaa. Siis toki joillain voi olla, mutta mulla ei. Nää portaat oli semmoset metalliset tai rautaiset hirvitykset. Minun ei myöskään tuntoaistia käyttävänä vammaisena ihmisenä tarvitse olla mikään jokaisen materiaalin asiantuntija, en siis ole ihan varma mitä materiaalia nuo portaat oli. Askelmat oli aika korkeita näinkin lyhyelle ihmiselle ja lisäksi portaikko ei pysynyt paikallansa ilman, että joku piti sitä paikallaan kun kapusin niitä. 

Lähtökohtaisesti tarkoitukseni ei ole kirjoitella pissa-, ja kakkajuttuja, mutta nyt oli vähän pakko. 

 

 

Festarialueella liikkuminen oli sujuvaa. Kiinnitin huomiota pitkään nurmikkoon ja mietin josko sieltä onnistuis saamaan ihollensa jonkun punkin, mutta eipä semmosta tullut. Tai jos tuli niin ei oo vielä borrelioosi iskeny. Ehkä kaikki elläimet pelästy musiikkia ja tämmöstä määrää meitä ihmisotuksia.

Viihdyin hyvin. 

 

Festarikokemusten toisen osan pääset lukemaan tästä. 

 

 

 🎤 Perjantain keikat:
 

Festarit avasi Da Buzz. 

 

Olin odottanut koko 2000-luvun, että pääsen heidät näkee. Syksyllä 2000 radioissa soi jatkuvasti biisi nimeltä Do You Really Want Me . 

 

Toi biisi vei mut takas siihen hämmentävään syksyyn ja hyvään aikaan elämässä. 

Keikalla kuultiin myös Let Me Love You Tonight  

ja 

Alive. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuossa keikkavideot mainitsemistani biiseistä, sekä kappaleesta nimeltä Paradise.

Oli kyllä hyvä meininki esiintyjillä. Tuntui, että yleisö olisi lämmennyt paremmin vuorokauden aikaan nähden myöhemmin, koska tämä keikka oli jo klo 14:30. Tämän tyylinen musa olisi sopinut paremmin sinne klo 23 tienoolle. 

 

 

Seuraavaksi vuorossa oli PartaMatti.

Hän soitti tuttuja biisejä ysäriltä. Ainut mitä en tunnistanut oli Tiktakin Lopeta-biisistä joku remix. En muista sitä kuulleeni, vaikka joskus kirjastosta lainaillut niitten levyjä. Siis joskus aikana ennen Spotifyä. Kuulin nyt ekaa kertaa Scooterin version tästä aikoinaan paljonkin soineesta biisistä.

 

 Lazard ft. Beverley Craven - 4 o'clock (in the morning) (Official Music Video) . 

 

En ollutkaan koskaan aiemmin ajatellut mitä tuossa biisissä sanotaan. 

 

"You light up another cigarette and I pour the wine
It's four o'clock in the morning and it's starting to get light
Now I'm right where I wanna be, losing track of time
But I wish that it was still last night". 

 

Niinpä niin, tosin siihen aikaan kun tuota on kuunneltu en oo ollu viinihifistelijä vaan alas on menny siiderii ja sellasta.... Yhteistä aikaa, juomista, valvomista ja tupakkia. Tosin en ite polttanu sillon enkä nytkään. Äärimmäisen harvoin pystyn kuuntelemaan tämän tyyppistä musaa, koska se vie mut aina kauas pois. Kun ei vieläkään ole

 

Puhdas pöytä . 

 

Siinä laulellaan 

 

"Näytä mulle miltä se tuntuu ku päivil on taas välii. Miten sydän pakahtuu, kun sen vaan auki repii.
Voisko hetken olla tyyntä aikaa ja puhdas pöytä, jonka pintaan mä saan piirtää mun ääriviivat uudelleen.
Paina vaan lisää kaasuu niin et nää maisemat vaihtuu. Laita mut elämälle altistuu. Joo-oo-oo-oo-ooooo!
Paina vaan lisää kaasuu ei oo jäljel mitään mikä ei sais haihtuu. Mä jätän viimeisenki kaipuun taustapeiliin kaikuu". 

 

Altistin itteni kaikelle sille mitä musiikki aiheuttaa ja halusin olla tuolla festareilla kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi. 

 

 

Ysärinostalgiasta päästiin sujuvasti nykyhetkeen kun vuorossa oli Mirella . 

 

Tämän ajan valovoimaisin tähti Suomessa! Odotin lavan edessä niinkun parempikin fani. Jostain tuli puheeksi koodikieli tilanteessa jos jostain syystä ei kuulis mitään. Puhuin siitä, että kuurosokeilla on käytössä taktiiliviittomat ja että en tarkemmin tiiä niistä, mutta että sellaset on olemassa. Mun vieressä joku tuntematon nainen alkoi jutella mulle ja selittää näistä viittomista ja miten ne toimii. Minkä vuoksi hän katsoi tarpeelliseksi osallistua keskusteluun? Oisin halunnut olla festareilla ihan vaan festivaalivieraana, tai festivaalikävijänä tai mikä ikinä se sana onkaan! Ei mua kiinnosta serkun kumppanin kumminkaiman käyttämät viittomat! Olisi tehnyt mieli testata mitä tapahtuisi jos olisin mennyt kertomaan tästä viittomakeskustelusta häirintäyhdyshenkilölle, tai mikä se nimike onkaan. Siinä olisi luultavasti käynyt silleen, että keskustelun aloittajan ilta olisi jatkunut, mutta omani päättynyt siihen! Turvallisesta tilasta ja oikeudesta olla oma itsensä muistutettiin keikkojen välissä. Itse aina kyseenalaistan tällaiset häirintäyhdyshenkilöt! Nimittäin! Heidät on koulutettu kohtaamaan seksuaalivähemmistöt vaan ei esim. aistivammaisia. Tai siis oletan, ettei oo. En ole missään ikinä huomannut, että vaikkapa sokeita ihmisiä pyydettäs osallistumaan tällaiseen koulutukseen asiantuntijan ominaisuudessa. Niin, että kenelle se tila oli tai siis on tai onkaan turvallinen ja kenelle ei? Jos tämä aihe kiinnostaa sinua niin lue tää artikkeli 

 

Music festival employees’ ableism as experienced by participants with disabilities 

     

Niin ja jos englanti ei taivu niin sivun saa suoraan käännettyä suomeksi. Selaimesta vähän riippuu, että miten se tapahtuu. 

Voin tulla kertomaan mitä esteettömyys ja saavutettavuus on mielestäni ja että kuinka suhtautua. Parasta tietysti on kun lopettaa suhtautumasta! 

 

Ei minun festaripäiväni mennyt pilalle tästä viittoma-keskustelusta. Jatkoin niinkuin mitään olisi tapahtunut. 

 

 

Tiesin Mirellalta ehkä kolme biisiä. Erityisesti Sua sattuu . Se on niin omakohtainen muutaman vuoden takaa. Siinä laulellaan, jotta  

 

"Onhan maailmassa poikii
Hyvii frendejä ei niinkään
Joku päivä se sut jättää
Tiedän paremmin ku hyvin
Mut pääset kysymättä
Itkemään sitä mun syliin
Rakasta ketä sä haluat rakastaa
Niin kun mä rakastan sua
Mut pitiks sun salata mun selän takana
Miten te loukkaatte mua
Ei ystävät tee niin
Et salaa deittaillaan exii
Ja sit kun toi loppuu
Toivon, että sua sattuu
Kai mä olin vaan niin sokee
Et uskoin sun valheisiin
Sun työvuorot ja treenit
Olikin vaan selityksii
Rakasta ketä sä haluat rakastaa
Niin kun mä rakastan sua
Mut pitiks sun salata mun selän takana
Miten te loukkaatte mua
Ei ystävät tee niin
Et salaa deittaillaan exii" 

 

Toinen tuttu biisi on Luotathan . 

Se on vaan niin mahtava biisi kaikkine Disney viittauksineen... 

 

Tässä keikkavideoo! 

 

 

 

 

 

 

Keikka oli ammattitaitoisen ja lahjakkaan artistin.

 

 

 

 

Mirellan jälkeen  vuorossa oli KAJ. 

 

En itse osaa ruotsia, joten biisit jäivät käsittämättömiksi. Hauskaa oli silti ja kuultiinhan se

 

 Bara Bada Bastu. 

En ollut varmasti ainoa yleisöstä, joka ei osannut ruotsia. 

 

Tässä vähän keikkavideoo.

 

 

 

 

 

 

Jos haluaa fiilistellä Euroviisuja niin tässä soittolista, jossa on omia suosikkejani. 

 

Eurovision Favorites  

 

Lista päivittyy säännöllisen epäsäännöllisesti!

 

 

KAJ:n jälkeen päästiin takaisin ysärille kun vuorossa oli Vengaboys . 

 

Energiaa ja menemisen meininkii! Toki kun on vaan muutama hitti niin niiden varassa oltiin ja muuten sitten muiden biisejä. Biisit vei mut taas kauas. Vuosituhannen viimeiseen kevääseen ja kesään. Jos ei bileet olleet käynnistyneet jo aiemmin niin viimeistään ne alkoi tällä keikalla! 

 

Näistä videoista voitte sen myös itse todeta. 

 

 

 

 

 

Vengaboysin jälkeen oli Jenny Berggren from Ace of Base . 

 

En oikein tiennyt mitä odottaa. Mietin soittasko hän biisejä ainoalta omalta albumiltaan nimeltä

 My Story. 

 

Levy on vuodelta 2010 ja olen sen Spotifystä joskus kuunnellut. Eipä tullut biisejä siltä vaan tuli Ace of Basea ja biisien välissä tarinaa ja maininnan saivat Donna Summer ja ABBAn Frida. 

 

Tässä vähän tunnelmia tuolta keikalta. 

 

 

Perjantain päätti Jason Derulo. 

Tässä tunnelmia siitä. 

 

Perjantaina esiintyi myös Gasellit, Vesterinen yhtyeineen ja Jenni Vartiainen. Tässä kuvia heistä. Alla olevat kuvat mediapankista. Kuvaaja Atte Mäläskä.

     

Jääkansan tarinan kohtalo

 

 

 

 

 

Ootte ehkä miettineet miksei Margit Sandemo - Jääkansan tarina-postaukset päivity Kuplivassa maailmassani. Valitettavasti joudun kertomaan, että sarja näillä näkymin jää tuohon seitsemänteen osaan. Syynä siihen on, että pari viikkoa sitten Jääkansan tarina katosi Storytelistä ja muista vastaavista palveluista. Edes ostaa nuita kirjoja ei voi e-kirjanakaan. Elikä sarjan 40 kirjaa jäi itseltäni ja monelta muulta lukematta. En ole milloinkaan nähnyt millekään toiselle sarjalle käyneen näin! Toki tämä ei voi olla niin ainutkertaista, etteikö näin olisi joskus käynyt ja vaikka useammallekin sarjalle, mutta omalle kohalle ei ole osunut. 

 

Olen laittanut viestiä kustantamolle ja kysynyt miksi Jääkansan tarina, Noitamestari ja Sandemo-sarjat ovat palveluista poistuneet. Viestiini ei ole kuitenkaan vieläkään vastattu, vaikka kirjoitinkin sen selkeyden vuoksi englanniksi. 

Kustantamon sivut löytyy täältä . 

Nuo sivut ei ole luottamusta herättävät jostain syystä. En tietenkään tiedä miltä ne visuaalisesti näyttää, mutta jotenkin tuli olo, että viestiin ei varmasti vastata. En löytänyt tuolta edes sähköpostia siis osoitetta vaan otin yhteyttä sellaisella lomakkeella. 

Minulla oli muutama vuosi aikaa lukea Jääkansan tarina. Harmittaa, että en tehnyt sitä. Mieleeni ei tullut, että joku sarja tai jonkun kirjailijan tuotanto voitaisiin noin vain poistaa kaupallisista palveluista. Kun sellaista ei ole kohdalleni osunut koskaan. Kirjat on luettu äänikirjoiksi isolla työllä, joten on outoa, että ne tuosta vaan otetaan kuuntelijoilta pois. 

Kerrankin kun iloitsin siitä, että vihdoinkin pääsen tämän sarjan lukemaan, kun nykyaikaiset vekottimet ja tekniikat antaa siihen mahollisuuden, niin sitte käy näin. Se on just niin mun tuuria! 

Palaan Jääkansalaisten pariin HETI jos teokset palaa palveluihin, joten sitä odotellessa!

Barack Obama: Luvattu maa

Barack Obama: Luvattu maa 

Otava 2020 

ISBN
9789511392767 

Kääntäjät
Kyösti Karvonen; Seppo Raudaskoski; Ilkka Rekiaro

Painetun kirjan sivumäärä 879 

Kansikuva on e-kirjasta, jonka sivumäärä ei valitettavasti ole tiedossani. En Googlella kaikesta salapoliisityöstä huolimatta löytänyt e-kirjan sivumäärää. 

Tämä ei ole kirja-arvio jos sellaista odotit. Tässä kirjoituksessa keskityn epäkohtiin, jotka tulivat esille tämän kirjan myötä sen suhteen etten itse voi lukea painettuja kirjoja. 

Tämä kirja julkaistiin maailmanlaajuisesti 25 eri kielellä 17.11.2020. Minulla oli käsitys, että kirja tulisi lukuaikapalveluihin myös samana päivänä eli Storyteliin, Bookbeatiin yms. Nimenomaan äänikirjana. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olin valtavan pettynyt, koska yleensä kirjat ovat esim. Storytelissä samana päivänä kun painettu kirja julkaistaan tai jo muutamaa päivää aiemmin. Ainoat palvelut, jotka äänikirjaa tällä hetkellä tarjoavat ovat Suomalainen ja Elisa. Äänikirjan julkaisupäiväksi on merkattu tämä päivä. Koetin myös Ellibs-kirjaston valikoimasta varata tätä e-kirjana, mutta jonot ovat melkoiset huolimatta siitä, että kirjasta kuitenkin useampi kappale lainattavissa. 

Äänikirjaa ei ole myöskään Celiasta saatavilla ja kyseinen paikka mainostaa itseään saavutettavuuden asiantuntijana. Äänikirjan pystyi heiltä kyllä varaamaan, mutta voi käydä niin, että kirja on sieltä kuunneltavissa vasta ensi kesänä. Pisimmät tuotantoajat joita Celiasta tiedän on olleet 1-2 vuotta. 

Nythän on niin, että jos haluaisin kirjoittaa blogiini arvion tästä kirjasta. Niin minä en voisi tehdä niin, koska kirjaa ei ole minulle saavutettavassa muodossa. Toki voisin kirjan arvostelukappaleen pyytää kustantajalta e-kirjaversiona, mutta olen ymmärtänyt, että riippuu vähän kustantajasta onko arvostelukappaletta saatavana muussa kuin painetussa muodossa. 

Jos kirjoittaisin vain ja ainoastaan kirjallisuus aiheista blogia niin tässä tilanteessa en olisi samalla viivalla muiden kirjabloggaajien kanssa, koska minulla ei olisi sitä mahdollisuutta kirjoittaa juuri tästä kirjasta, koska sitä ei välttämättä olisi saatavilla sopivassa muodossa. Paitsi jos itse ostaisin e-kirjan, mutta tällaista toimintaa en voisi jokaisen teoksen kohdalla mitenkään tehdä. Jos siis yleinen käytäntö olisi se, että harvasta kirjasta voisin saada arvostelukappaleen e-, tai äänikirjana. Onneksi blogini ei keskity vain kirjoihin, koska silloin olisin aikamoisessa pulassa kun kyseessä olisi uutuuksista kirjoittaminen. 

Onkohan kukaan tullut ajatelleeksi missään kustantamossa sitä miten toimitaan kirjabloggaajan kohdalla, joka ei voi lukea painettua tekstiä? Eli että miten sellaisessa tilanteessa arvostelukappaleet hänelle toimitettaisi? 

On myös herännyt itselleni kysymys: Onko painetun kirjan lukeminen kulttuurista omimista? Tästä kyseisestä termistä puhutaan valtavan paljon. Lisäksi asiat, joista kohkataan paljon ovat esim. Sukupuolten tasa-arvo ja se, että muun sukupuolisille henkilöille pitää olla omat tilat erinäisissä liikuntapaikoissa ja vastaavaa. Toinen asia mistä kohkataan paljon on saako ihmiset käyttää tuoksuja kun on niin paljon tuoksuyliherkkyydestä kärsiviä. 

Toissa syksynä otin henkilökohtaisessa Facebook profiilissani kantaa tähän sukupuolten tasa-arvo aiheeseen. Sain kommentin, että voi olla oikeasti vaikea tilanne kun on vaikkapa WC:t vaan miehille ja naisille. Vastasin, että tällä ajattelutavalla esim. pistekirjoitusta pitäisi olla enemmän julkisissa tiloissa ja kaikkien paikkojen pitäisi olla esteettömiä ja saavutettavissa esim. pyörätuolilla. Keskustelu loppui välittömästi. 

Aina siis AINA kun puhun vammaisuudesta ja siitä miten meitä tulisi enemmän huomioida niin porukka hiljenee. Se on se yleinen ajattelutapa, että vammaiset maksavat yhteiskunnalle liikaa etc. Meitä syyllistetään myös kaikesta mitä tarvitsemme hyvään ja toimivaan elämään. Lisäksi ajatellaan, että esim. vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelumatkat ovat luxusta. Näinhän se ei ole. Matkoja on yleensä aiiiivan liiian vähän. Vai miltä se tuntuisi noin niinkuin omasta mielestä jos sinulla olisi vain 9 matkaa kuukaudessa? Siis menomatka on 1 matka ja tulomatka on 1 matka. Eli 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa, joka on minimimäärä, mutta jota kunnat yleensä vain myöntävät. Enempi matkoja saa jos tietää, että niitä voi anoa, mutta kaikki eivät tiedä ja vaikka tietäisivät ja anoisivat niin eivät saa. 

Tämä oli johdanto tähän seuraavaan asiaan. 

Vallalla tuntuu olevan ajattelu, että kun teillä lukemisesteisillä ja näkövammaisilla on se Celia-kirjasto niin olkaa tyytyväisiä ja käyttäkää sitä. Celiaa ei saisi arvostella, koska se on niin hieno palvelu teille vammiaisille, jotka ette voi ees painettuu tekstii lukee. Miksi teidän edes tulisi saada kirja äänikirjana samaan aikaan kun me muut saadaan se kirja painettuna? 

Tämän suuntaisiin kommentteihin törmäsin kun avasin keskustelun Obaman kirjaan liittyen Celia-kirjaston ylläpitämässä ryhmässä Kirjoja kaikille. Siellä kysyttiin Miksi edes tarvitsisi olla samaan aikaan äänikirjana, miten tää liittyy saavutettavuuteen, väitettiin myös kirjan jo löytyvän Bookbeatista ja keskustelu meni siihen suuntaan mihin keskustelut yleensä menee. Lopetin kommenttien lukemisen kun joka toiseen olisin joutunut vastauksessani vääntämään rautalangasta mitä tarkoitan ja koska Tampereella olen niin avuksi olisi varmaankin joutunut ottamaan vielä raitiokiskon. 

Kirjan julkaisu useassa formaatissa samaan aikaan ei kuulemma ole saavutettavuutta, vaan saavutettavuutta on ympäristöt ja internet sivustot... Ja näinhän se ei ole. 

Saavutettavuus on myös sitä, että voin lukea hehkutetun uutuuskirjan julkaisupäivästä alkaen riippumatta siitä mikä on minulle sopivin formaatti. Näin olisin samassa asemassa valtaväestön kanssa. 

En jaksanut tästä asiasta vääntää ja lopetin kyseisten kommenttien lukemisen ja kun ei Celialtakaan vastausta avaukseeni tullut. 

Vielä tähän loppuun: Minua ei tarvitse syyllistää siitä, etten voi lukea painettuja kirjoja. Olen pettynyt siihen, ettei tämä Obaman kirja ollut saatavilla kaupallisena äänikirjana julkaisupäivänä lukuaikapalveluissa. Raha ei voi tässä olla kyseessä, koska Obama on eri asia kuin Suomessa suomalaisen suomeksi kirjoittama ja julkaisema kirja ja taloudellisen hyödyn maximointi. 

Kun lukemisen saavutettavuutta edistävä taho ei julkaise näin suuresti maailmassa julkaistavaa teosta lukemisesteisille sopivassa formaatissa niin kuka sen tekee?