Näytetään tekstit, joissa on tunniste Syksy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Syksy. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. elokuuta 2023

S.O.A.P. - Not Like Other Girls

 


 

 

 

Tämä on yksi kuunnelluimpia levyjäni koskaan! Tämän nostalgisempaa "nuottipohjaa" ei voi olla. 

 

Omat suosikki biisit on Romeo & Juliet, This Is How We Party, Stand By You, Dowutchalike ja Live Forever.

 

S Club 7 teki Stand By You-biisistä oman version, jonka voi kuulla tästä. 

Ite tykkään enempi alkuperäisestä.  


Singleinä julkaistu This Is How We Party, Ladidi Ladida, Stand By You, sekä Not Like Other Girls. 


S.O.A.Pin jäsenet malesialais-tanskalaiset siskokset Heidi & Saseline Sørensen. Albumin tuottajana Holger Lagerfeldt ja biisien kirjoittajana Remee eli Mikkel Johan Imer Sigvardt.

 

S.O.A.P. julkaisi kaksi levyä Not Like Other Girls vuonna 1998 ja Miracle vuonna 2000. 

Miracle on yksi huonoimmista kuulemistani levyistä koskaan. 

Näiden lisäksi on julkaistu joululaulu Let Love Be Love.  

Biisillä  on mukana myös Remee, Juice ja Christina. 

 

 

S.O.A.Pin hajottua molemmat on tehneet omaa musaa. Heidi on julkaissut muutamia singlejä nimellä Suriya ja osallistunut männä vuosina Tanskan euroviisukarsintoihin kappaleella Forever I B Young. Mielestäni tuo kappale muistuttaa jollakin tavalla Madonnan tuotantoa viimeisten 11 vuoden ajalta. 


Saseline on julkaissut soololevyn vuonna 2010 ja vaikka albumin nimi on Restart niin ei se mielestäni anna uutta alkua vaan on melkoisen mitäänsanomaton tuotos, jota ei muista kuulleensa edes näin parin kuuntelun jälkeen.

Hänen nimensä on nykyään Saszeline Emanuelle Dreyer.



This Is How We Party soi jatkuvallasyötöllä keväällä, kesällä ja syksyllä -1998. Rakastin sitä silloin ja edelleen! 


Annan levylle 2 tähteä. 


Levy myi Suomessa kultaa, joten muutkin kuin vain minä innostui siitä ja koki ettei oo niinku muut tytöt.


S.O.A.P. - Not Like Other Girls 

 

℗ 1998 Sony Music Entertainment (Denmark) A/S



Spotify


YouTubeMusic


YouTube 


 

Biisilista: 


1. S.O.A.P. Intro
2. Stand by You
 

 


 

 

3. This Is How We Party
4. Romeo & Juliet
5. Not Like Other Girls
6. Who Can I Talk To
7. Simon Says
 

 


 

 

8. Ladidi Ladida
9. Wishing
10. Deep in My Heart
11. Dowutchalike
12. Live Forever
13. Ladidi Ladida - Part II (TNT Meets Remee)

torstai 15. syyskuuta 2022

Menolippu Mombasaan - 20 vuotta aiemmin


 

 

 

 

Pakko sanoa etten ole vieläkään nähnyt tätä leffaa. En tiedä löytyisikö tämä suoratoistopalveluistakaan. Kirjastosta varmaan saisi dvdn lainaksi, mutta tuntuu etten voi lainata.... 

Suoratoistopalveluissa ärsyttää ettei niistä löydy parhaita kotimaisia sarjoja kuten Blondi tuli taloon, Ihmeidentekijät ja Parhaat vuodet. Dvd-hylly pelastaa onneksi. 

 

Palataan ajassa kuitenkin 20 vuotta taaksepäin aikaan, jolloin suoratoistopalveluista ei ollut tietoakaan. 

 

Syksyinen sunnuntai. Oltiin sovittu kaverien kanssa leffaan menosta. Esityksenä juurikin Menolippu Mombasaan. Kaverit lähti Mombasaan, siis sinne leffaan vaan minä en. Jäin nukkumaan ja ihmettelemään oloa ja eloa. 

 

Edellisenä iltana oltiin tavattu ekaa kertaa kunnolla yhden ihmisen kanssa pitkään aikaan. Askarreltiin uuden tietokoneeni kanssa, kuunneltiin Finnish Dance Charttia ja nautittiin juomaa. Paikalla oli muitakin kuin me kaksi, mutta valitettavasti he taisi jäädä melkoisen vähälle huomiolle. 

Jossain vaiheessa oltiin hetki kahdestaan. Muistan vieläkin mikä biisi tuossa hetkessä soi. 

Sen pääsee kuunteleen tästä


Löysin tuollaisen liveversion. En löytänyt virallista artistikanavaa. 

Toi biisi kuvastaa kyllä oikein hyvin sen aikaista soundimaailmaa. 


Päädyttiin isommalla porukalla baariin, sieltä jatkoille, joilla muunmuassa juotiin maailman parasta kahvia ja ympärillä oli NIIN PALJON RAKKAUTTA, RAKKAITA JA RAKASTAVIA IHMISIÄ! 

Me mentiin sitten kahestaan "keskusteleen". 


Siinä aamuyössä tapahtu se mitä kahen ihmisen välillä tapahtuu. Juteltiin meistä, menneistä ja siitä hetkestä ja että ollaan jälleen yhdessä. Soitettiin myös yhdelle kaukana asuvalle ystävälle ja kerrottiin tämä ilouutinen, että ollaan yhdessä. Herätettiin tää frendi ja se tykkäs uutisesta vaan ei siitä ajasta kun soitettiin. 

En polta tupakkia, mutta sen yön aikana tein sitäkin. Auttaessani siis opastaessani kumppania pihalle röökille löin silmäkulmani auki jätettyyn oveen. Se muistutteli olemassaolostaan vielä monta päivää. Humala, syksyinen aamuyön sää ja paras seura koskaan..... 


Seurani läks aamulla ja sovittiin, että nähdään illalla. 

Me nähtiin kyllä yhden kaverin luona. Juotiin kahvia ja olin tosiaan siinä käsityksessä, että ollaan yhdessä. 

Vaan: Muhun suhtauduttiin kuin sitä edeltävää iltaa ja yötä ei olis koskaan ollutkaan. Ei ollut mahdollisuutta olla kahdestaan niin en kysynyt mikä mättää. Itse koin, että mulle oltas oltu vihaisia siitä, että olen olemassa ja siitä mitä tapahtui. Mietin mitä mahdoin tehdä väärin. Ajattelin etten osannut seksiä oikealla tavalla ja että olen viallinen. Ajattelin myös, että minua hävetään muiden edessä, eikä uskalleta siks näyttää sitä minkälaisia tunteita mua kohtaan on. Tulin hirveän surulliseksi. Olin epätietoinen ja pettynyt ja koin tulleeni hylätyksi. 

Vielä silloin en tiennyt että tällaisella kaavalla tapahtuisi myös mun seuraava tärkeä ihmissuhteeni kymmenen vuotta myöhemmin ja että vuosia odottaisin ja toivoisin ja että kun toiveeni toteutuisi niin mieleni hajoaisi, koska jäisin jälleen yksin, hylättynä ja petettynä yms. 


Takas kuitenkin tuohon aikaan, jolloin tämä tapahtui ekaa kertaa. 

Arki alkoi, mun opiskelut jatkui ja olimme taas eri paikkakunnilla. 

Sähköpostit kulki kokoajan ja sovittiin yhteisestä viikonlopusta, jonka viettäisin hänen luonaan. 

Marraskuu 2002 saapui aikanaan ja mun eka vierailu Tampereelle. 

Olihan se jännää. Kerrankin oli mahollista olla kahdestaan ilman häiriötekijöitä. 


Viikonlopun aikana koin ne tunteet, josta jo aiemmin kirjoitin.


Elämä jatkui siten, että ramppasin opiskelupaikkakunnnan ja Tampereen väliä. Reilut puolivuotta myöhemmin päätin, että loppu elämäni tulee olemaan Tampereella. Opiskelua oli jäljellä vuosi ja tiesin etten voisi jäädä opiskelupaikkakunnalle ja Kainuuseen jääminen ei ollut vaihtoehto. 


Tuon syksyisen viikonlopun ansiota on, että olen täällä ja tässä ja niiden ihmisten ympäröimä kuin oon nyt. Tuosta viikonlopusta ja rakastavasta ilmapiiristä on elämässäni jäljellä vain yksi ihminen. Uskoin tuolloin, että kaikki nää tyypit olis läsnä koko loppu elämäni. 


Syitä siihen ettei he ole on monia. 


Yksi syy on kykenemättömyys kohdata omia tunteita, jotka liittyy minuun. Se kykenemättömyys kertoo ihmisestä, ei minusta. 

Lisäksi ihmissuhteet eivät kestä mun ajoittaista sairastelua ja sitä millä tavalla "oksennan" itsestäni ulos tunteeni. Siis kirjoitan asiani vaikkapa tekstareissa tai Whatsapp viesteissä rumasti.
Tämmönen käyttäytyminen liittyy siihen, että koen useiden ihmisten omilla kommenteillaan mitätöineen minua vuosien aikana, joten koen oikeudekseni kertoa suoraan mitä ajattelen. 

Jos nämä ihmiset olis henkisellä tasolla kasvaneet niin he osaisivat antaa olla mun sanomisten. He olisivat oppineet, etten tarkoita ja etten enää muutaman päivän kuluttua muista sanomisiani. 


Olen viimeksi kokenut hylkäämisen tunteita tänä kesänä. Luin Facebookista joka auliisti meille aina kaiken kertoo, että pari ihmistä, jotka aikanaan tutustutin toisiinsa viettivät aikaa keskenään. Reakoin näihin pariin päivitykseen näillä Facebookin reaktioilla. Eli en siis kirjoittanut edes sanaakaan. Sain sitte pääsyn yhden ihmisen estolistaan. 

Tuo kertoo vaan kykenemättömyydestä asettua asemaani. 

Se on aivan toinen tarina se kuinka ihmiset on mun kautta tutustuneet ja kuinka mua ei olla haluttu mukaan. 


Joku voi ajatella, että olen katkera kaikesta tästä. Vaan empäs ole! 

Miksi olisin? Nähkääs minun ei enää tarvitse kuulla syyllistämistä siitä minkälainen olen vaan saan olla oma itseni. Ja lisäksi mun ei enää tarvii miettii mitä tein väärin ja oonko vääränlainen. Kukaan ei häpeä näyttää julkisesti sitä, että olen osa elämää! 


Jos luulet, etten ole onnellinen. Niin eka pitäs päättää mitä onnellisuudella tarkoitetaan. 

Jos mietit, että voi änkeröinen, kun pitää julkisesti kaikki kertoa. Niin; Mulla on oikeus olla olemassa ja kertoa miltä tuntuu.



Tämä teksti sai alkunsa kesällä kun kuulin tämän biisin ekaa kertaa. 

Mulle tuli mieleen entisten läheisteni keskeneräisyys erityisesti tästä lauseesta; "Sä et kasva ihmiseks et vuosiin ainakaan". 

Muutenkin tuo biisi liihottelee samoissa sfääreissä kanssani ja sen voi kuulla halutessaan tästä.

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Viisi vuotta aiemmin

Viitisen vuotta sitten näin syksyllä kirjoiteltiin. Kysyin kuulumisia ja vaiheltiin viestejä kuin taukoa minkään suhteen ei olisikaan ollut. Tätä aiemmasta yhteyksissä olosta saatikka kohtaamisesta oli siinä vaiheessa jo niin kauan, etten jaksa muistaa. 

Kirjoiteltiin tutuista aiheista ja asioista. Niistä, jotka oli meitä aina yhdistäneet. Se oli ihan normaalia kahden kauan ja syvästi tunteneen ihmisen viestintää. 

Siinä päivän aikana kulki sähköposti jos toinenkin. Kunnes sain kuulla, ettei kanssani voisi yhteyttä pitää, koska siitä ei tykätä. 

En ymmärtänyt asiaa miltään kantilta ja kävimme joltiseenkin kiivastahtisen keskustelun tai siis kirjoittelun asiasta. Lopputulema oli hyvä ja joitain päiviä myöhemmin istuin pitkälle iltaan koneella ja valvoin vain koska kirjoiteltiin. 

Seuraavan kerran otin yhteyttä kesällä. Syy siihen oli ilmeinen. Minulle oli tullut vastaan menneisyyden tilanne, jossa hän aikoinaan auttoi. Uskoin, että näin vuosienkin jälkeen minua autettais ja voisin purkaa tilannetta sellaiselle joka tietää asiat ja aiemmat tapahtumat kokonaisuudessaan. Tuossa hetkessä tarvitsin luotto ihmistä aivan todella todella paljon. 

Kävi kuitenkin niin, etten koskaan saanut vastausta sähköpostiini, jossa pyysin apua ja kerroin mitä oli tapahtunut. 

Usko ihmiseen oli kovalla koetuksella ja totesin jälleen, ettei usko kannata. 

Loppu kesä meni siinä jotenkuten. Koetin keräillä palasia kasaan. Syksy saapui enkä juurikaan ehtinyt miettiä tapahtunutta, koska olin todella kiireinen. 

Tuli seuraava kesä, jolloin jälleen kerrran kuulin tästä ihmisestä, jolta apua olin pyytänyt. 

Kävi ilmi, että läheisenäni pitämäni ihminen olikin kaikessa hiljaisuudessa tutustunut tähän. 

Minä en halunnut tietää tätä. En ymmärtänyt asiaa. En vain ymmärtänyt tapahtunutta. 

Erityisesti siksi, koska itse en ollut tullut vuotta aiemmin kuulluksi, mutta kyllä sitten taas täysin toinen ihminen saa kaiken tuen, välittämisen ja mitä kaikkee: Mutta ei Annukka. 

Annukka on paha, koska Annukan kanssa on eletty elämää. Annukka herättää kiellettyjä ajatuksia ja tunteita. Niin siksi pitää olla kuin Annukkaa ei olisi koskaan ollutkaan, koska vain ja ainoastaan Annukan täysin ignooraamalla ja mitätöimällä kykenee elämään. 

Ja mitä sanoo itse Annukka? Tähän kaikkeen? 

Mä sanon tähän, että koska olen alunperin Pohjois-Suomesta niin tiän kuinka siä eletään. Tiedän ne sanat, jotka sanomalla kaikki korjaantuisi ja olisin olemassa. 

Tässä tulee ajatusmaailmojen ja arvopohjien Crash! Boom! Bang!-ilmiö. 

En asu enää pohjoisessa. Olen yli puolet tähän astisesta elämästäni jo asunut muualla. Olen oppinut tämän nykyisen kotikaupunkini tavoille. Elän ja hengitän tätä kaupunkia: kulttuuria, ihmisiä, koskimaisemaa yms. 

Ajatukseni on moderneja ja vapaita. En kaipaa enkä tarvi mitään mikä kahlitsee. En tartte parisuhdetta, fyysistä läheisyyttä ja vastaan vain omasta itsestä. Perhe-elämää en tule koskaan elämään. 


Se mitä kaipaan on, että tilit olis selviä. 


Se on ihmeellinen asia, että vuosikausia useampi henkilö, jota oon pitänyt itselle tärkeänä niin kaava on ollut tämä: Annukalle kerrotaan minkälainen hänen tulisi olla. Jos Annukka puolestaan kertoo minkälainen jonkun tai joidenkin muiden pitäisi Annukan mielestä olla niin tämä ei ole sallittua, vaan tämän johdosta suututaan ja kuitenkin jatketaan myös tulevina vuosina Annukan olemassaolon mitätöintiä. 


Olen jo joitain vuosia ollut tilanteessa, jossa en enää salli tuollaista käytöstä keltään. 

Oon vaan sellaisten kanssa, jotka kykenee olemaan aidosti mun kanssa muiden edessä. 



Palataas taas aiheeseen eli kesään kolmisen vuotta sitten kun kuulin kahden ihmisen tutustuneen. 


En todellakaan halunnut tietää tätä. Se kerrottiin varovasti. Otin sen rauhassa kun en tienny mitä se todella tarkoitti. Kun olin tajunnut asian niin oloni muuttui. Sain myös kuulla, ettei minusta oltu sanottu keskenään sanaakaan. Oikeasti kun ihminen välittää Annukasta niin se uskaltaa kertoa minusta elämäänsä tuleville uusille henkilöille. Jos näin ei uskalla tehdä niin sehän kertoo minulle todella paljon siitä arvostetaanko mua aidosti vai ei. 


Tuona kesänä koin sen taas: hylkäämisen, yksin jäämisen ja että minua vastaan ollaan enempi kuin koskaan. 


Meni vuosi ja tuli tilanne josta kerroin jo aikaisemmassa. 



Sen parin vuoden takaisen elokuisen päivän jälkeen olen ollut. Olen keskittynyt ihmisiin, joita mulla on. Miettinyt välillä kuinka kykenen jatkamaan kun jotakin puuttuu. Ja siis tietenkään ei puutu jos sitä joku sattuisi kysymään, mutta sitäpä ei kysytä.


Oon myös ajatellut, että nää pari ihmistä elelee miten kumpinenkin nyt sitte ikinä eleleekään. Ainuttakaan ajatusta Annukalle ei suoda. 


Jaaa-aaa. Että miksikö kirjoitan henkilökohtaisesta elämästäni jälleen kerran? Noh. Eikös se oo päivänselvää. Tai huomispäivänselvää? 


Vastaus: Koska mä voin. 

Ja jos mielesi tekisi sanoa jotakin siitä mitä kannattaa ja ei kannata blogissa kertoa. Niin jätä sanomatta. En kuuntele kuitenkaan. Ei kannata koettaa mahduttaa mua mihinkään muottiin. Kellään ei ole oikeutta kertoa minkälainen minun tulisi olla. 

 

Muutamia asioita, joilla minun olemassaoloa on mitätöity vuosien aikana. 

 

Rakastan Vivaldin Vuodenaikoja ja jokunen vuosi sitten kävin kuuntelemassa ne livenä. Se on upea teos. En kuitenkaan ymmärrä miten siihen on kirjoitettu luontoa kuvaavat osuudet ja näin ollen minua pidetään suurinpiirtein idioottina, musiikista mitäään ymmärtämättömänä ihmisenä. Se on se arvon mitta, että osaa tulkita musiikkia oikein. Minä en osaa. En ihmisenä riitä kun mulla ei ole tätä taitoa. 

 

Eräiden järjestämieni juhlien jälkeen sain kuulla ikäviä kommentteja juhlavieraistani. Ihmissuhteita on erilaisia ja kaikilla muilla oli kyllä hauskaa, paitsi tällä jälkeenpäin kommentteja esittäneellä. 

Eräissä toisissa juhlissa, joissa olin vieraana meni ilta siihen, että juhlien järjestäjä murehti koko illan pöytäliinalle kaatunutta punaviiniä ja kantoi siitä huolta. Sekö se oli sitte parempi? 

Aikoinaan kuuntelin 90-luvulla julkaistua musaa. Se oli väärin kun olis täytynyt pitää ja ymmärtää jotain aivan muuta. 

 

Mulle on myös kerrottu, etten ole ns. vammaispiireissä mikään tai mitään kun mulla ei ole tiettyjä taitoja. Ihmettelen miksi se osaaminen tai osaamattomuus on se arvonmitta? Mulle on sanottu, ettei minua arvosteta, koska en osaa tiettyjä asioita. 

Tuossa jokin aika sitten hain rahaa erästä tarvitsemaani esinettä varten, josta olis myös hyötyä tään blogin teossa. En saanut rahaa. Perusteita en oikein ymmärtänyt. Kertoo joko siitä, ettei minua arvosteta tai minua ja työtäni bloggaajana ei arvosteta. Toisille ihmisille sitä kyllä myönnetään tuhansia euroja esim. levyn tekoon. Näin olen kuullut kerrottavan. Vammaiset eivät ole missään niin epätasa-arvoisia kuin omissa yhdistyksissään. 

 

Takaisin tekstin aiheeseen: 


Vuosipäivien aikaan tuskasta tulee käsinkosketeltavaa ja johonkin se energia täytyy saada voida purkaa. 

Muutenhan elämä on oikein mallillaan. Vuosipäivät syö energiaa ja saa mut käyttäytymään tavalla, jolla nykyisin en yleensä käyttäydy.


Ainiin: Mulla ei oo hätää. Oon se sama kuin aina: nauran paljon ja kovaa. Rakastan. 



Vielä muutama biisi tähän loppuun. 


Tämän biisin kuuntelemisen aikana päätin, että julkaisen tämän tekstin. 

Sanat kannattaa kuunnella oikein tarkasti. 

Tuossa sanotaan että: "se ei ole mun vika. Silkka ominaisuus". 

Ajattelen, että se miten käyttäydyn ja miten olen ei ole mun vika tai virhe vaan ominaisuus. Vaikka vuosia olen saanut kuulla miten virheellinen ihminen olen ja että mun pitäs olla erilainen. Rikon yhteisönormeja, rasitan läheisten hermoja, koska muistan tasan tarkkaan mitä kukanenkin minäkin hetkenä sanoi ja voin palata niihin vuosien päästä jos on joku jäänyt vaivaamaan. Tosin en ole joka ihmiselle sellainen. 

Tässä siis biisi, jonka sanoitukseen viittasin jo useampi lause sitten. 


Rosita Luu - Prinsessa

 

 

Seuraavaksi kappale, josta minulle tulee aina mieleen kesä 2001. On heinäkuu ja viimeiset hetket olla kahden ennen kotiin palaamista ja ilman tietoa seuraavasta näkemisestä. On helppo olla ja jutella, vaikka edellisen illan valvominen väsyttää. Olen joskus miettinyt mitä olisikaan tapahtunut jos tuolloin olisi ollut enempi aikaa. 

Seuraavan kerran juttelemme vasta keväällä 2002 kauniina keväisenä päivänä ja saman vuoden syksyllä alkaa kaikki se mikä vaikuttaa omiin valintoihini vielä tänäänkin vuonna 21. 

Tässä se kappale, josta aina tulee mieleen tuo vuoden -01 heinäkuinen hetki. 


Meredith Brooks - Bitch 

 

 

 

 Vuosisadan viimeisenä kesänä heinäkuussa kun minut jätettiin niin koko systeemi oli perin outoa. En ole vielä tänä päivänäkään toipunut siitä. Ihminen, jonka vuoksi mut heitettiin syrjään olikin mukana kuviossa vain sen sitä seuranneen viikon, jonka pakosta jouduimme samassa paikassa viettämään. Heidän keskinäinen suhteensa oli niin outo. Muija ei halunnu olla tään mun rakkauden kanssa oikeasti, mutta oli valmis siihen näytelmään, jota mulle sen kesän aikana esitettiin. Muutamaa vuotta myöhemmin kun minulla ja rakastamallani ihmisellä alkoi fyysinen suhde niin tää muija ei ois sallinut sitä. Vuosia myöhemmin kun näin rakkaani viimeisen kerran niin hän sanoi, ettei kanssani ollut koskaan vaikeaa, mutta että tää muija teki hänen elämästään helvettiä. 

Ne vuodet, jolloin meillä oli fyysinen suhde niin se oli erikoista, ettei koskaan puhuttu siitä mitä meiän välillä on. Oltiin joka päivä tekemisissä ja ramppasin opiskelujen ohessa viettämässä viikonloppuja hänen kanssaan. Ikäänkuin oisin ollut itsestäänselvää ja myös se, että kaikki aina päättyy tai päätyy välillämme fyysiseen olemiseen. 

Kannoin meistä ison vastuun huolehtimalla siitä etten tuu raskaaks. Yks pahimpia riitoja käsitteli sitä, että jos lopetan pilsujen syömisen niin mitä meille sitte tapahtuu. Se oli vähän niinkun sellasta, että niin kauan meiän välillä on seksiä kuin minä ikäänkuin mahdollistan sen. Tiesin hänen olleen toisen kanssa ainakin kerran juuri vähän ennen sitä riitaa. 

Nykyinen tilanne ei tuosta vuosien takaisesta sinäänsä poikkea mitenkään. Annukan kaa ei voi olla missään tekemisissä, koska Annukka aiheuttaa tunteita, joiden olemassaolo sais pettämään nykyistä kumppania. Tässä on vaan sellanen juttu, että luuleeko tyyppi tosiaan, että minä oisin hänen kanssaan jos tilaisuus olisi? 

Jos ihmisen ongelma on ettei hän oikeen tiiä miten ihmissuhteissa ollaan ja ongelmaksi muodostuu se, että olisi useampi nainen, jonka kanssa olla, eikä näin ollen kyetä käsittelemään omia tunteita, koska ehkä ei olla opittu niitä koskaan käsittelemäänkään siksi koska on ollut mahdollista lakaista ikävät asiat maton alle, pois elämää ja mieltä painamasta aina yhdellä tietyllä kysymyksellä ja siihen saatavalla vastauksella. Ni se ei tarkota sitä, että ne asiat ois saatu tekemättömiksi. Eikä myöskään sitäkään, että se tekisi kanssa ihmisiä kohtaan tuohon aikaan harjoitetusta käyttäytymisestä yhtään sen hyväksyttävämpää. Ne ongelmat kun ei tosiaan olleet meissä ns. seksikumppaneissa vaan jossain aivan muussa. 

Itse olen kulkenut pitkän tien tähän pisteeseen ja elämänvaiheeseen saakka. Siis tähän hetkeen, jossa nyt kirjoitan näistä asioista.  


Kärsin yhä siitä hylätyksi tulemisen tunteesta, jonka koin vuosisadan viimeisenä kesänä. 

Olen rakentanut aikuisen naisen elämän viimeisten kymmenen, viidentoista vuoden aikana. Meiän ensitapaamisen vuosipäivä oli hiljattain. Tää on paras teksti, jonka olen ikinä milloinkaan kirjoittanut ja parempaa lahjaa tähän päivään en kykenisi edes antamaan. 


Tiiän tasan tarkkaan, että ne jotka ittensä vois tästä tekstistä tunnistaa niin ne ei lue mun blogia, koska olen lakannut olemasta heille, joten jatkan samaa linjaa. 

Vuosipäivien aikaan voi teksti olla häilyväistä ja puran oloani. Kaikkina muina aikoina keskityn blogini pääasialliseen teemaan ja yhteistyökuvioihin, joten se siitä ja loput kirjeessä. Kaikki on oikein loistavasti lähes 360 päivää vuodessa. 

Mun ei enää tarvii peitellä jätetyksi tulemista ja sitä, että elän sen aiheuttamaa tuskaa vielä nykyhetkessä. 

 

Viimeisen kerran on puhuttu noin 12 vuotta sitten. Se tapahtui eräänä surullisen ikävänä viikonloppuna, jolloin olin kyläilemässä ns. Kaverilla. Se viikonloppu oli täynnä valheita, epäkunnioittavaa käytöstä minua kohtaan, tietojen salailua ja ehkä jonkinlaista riitaa. Jos he joiden kanssa tuon weekendin vietin olisivat oikeasti halunneet mulle hyvää niin he olisivat kohdelleet mua avoimen rehellisesti ja hyvin. Joka tapauksessa kun oma oloni oli tuskaisa sen viikonlopun aikana niin soitin about aamu kolmen aikaan siihen ainoaan puhelinnumeroon, jonka omistajan tiesin suhtautuvan minuun hyvin aina, vaikka mitä olisi tapahtunut. Numero ei siihen aikaan vastannut, mutta myöhemmin päivällä kylläkin. Se puhelu oli tuttua ja turvallista. Tuntui, että vaikka sillä hetkellä fyysisesti läsnä olleet ihmiset eivät mua arvostaneet niin siellä puhelimen toisessa päässä olevan ihmisen kanssa oli kaikki hyvin. Sain valtavasti voimia siitä puhelusta siihen loppu aikaan, jonka vietin kyläilemässä ja siedin sen skeidan mitä oli tulossa. Tästä puhelusta seuraava yhteys olikin sitten tosiaan tästä nykyhetkestä katsottuna viisi vuotta aiemmin. 

Oisin siinä viimesessä puhelussa ehkä halunnut kysyä kysymyksen. Olisin kait saanut tutun vastauksen sekä vastakysymyksen. En ollut yksin siinä hetkessä niin jäi kysymättä. 

 

Toiset käyttää elämässä kysymys ja vastaus menetelmää, jotta asiat saa pyyhittyä pois. Mä kirjoitan ja teen tuskasta julkista. Minulla on oikeus toimia näin. Jos tutut lukisi niin voisi tulla oikeustoimia. Tällasii sanaleikkejä. Tää saattaa osoittaa kielellistä lahjakkuutta. 

Elän aikuista, hyvää ja turvallista elämää. Vuosipäivinä menneisyys muistuttelee ja tuska saapuu. 

 

 

 

Tähän loppuun vielä melko tuore kappale, josta löydän niin valtavasti samaistuttavaa. Laitan sen tarkoituksella ilman artistin nimeä. 

 

Amorin siivet 

 

perjantai 6. elokuuta 2021

Tapahtumien kirjasyksy 2021


 

 

 

 

Ilmassa alkaa olla kuuman kirjasyksyn tuntua. Näin sanottiin joskus Alivaltiosihteerissä Suomen virallisessa ohjelmassa. Tykkään syksystä, siitä kun on vähän viileämpää ja helpompi hengittää. En ole mikään kovien helteiden ystävä. Näin elokuun illoissa voi poltella kynttilöitä, juoda punaviiniä ja ootella kun syksyn kirjasatoa alkaa tippumaan.
Saas nähä minkälainen tapahtumasyksy tästä tulee, vai tuleeko?
Tässä listaa syksyn kirjatapahtumista.

Viikon kuluttua eli 13-14.08. On Kouvolan Dekkaripäivät paikan päällä Kouvolassa Kouvola-talolla ja myös näihin aikoihin sopivasti etänä.
Oon muutaman kerran ollut kyseisessä tapahtumassa ja siitä on jäänyt hyvä fiilis, sekä mukaan tarttunut ihan fyysisiä kirjoja.

Päiväkohtaisen ohjelman löytää täältä



Kyseessä Kouvolan XXV Dekkaripäivät. 


Itseäni kiinnostavat nämä erityisesti.

Perjantai

17.05-18.00 Kyllikki Saaren näkymätön vihollinen, historioitsija Teemu Keskisarja.


Olen aloittanut tuon Keskisarjan kirjoittaman Kyllikki Saari kirjan ja se on kesken kuten useampi muukin teos.


18.00-18.30 Kirjoituskilpailun tulokset ja kirjan julkistaminen, kirjailija Virpi Hämeen-Anttila.
On aina niin mukavaa olla mukana kirjan julkistuksessa.


19.00-19.30 Kirjailijahaastattelussa Outi Pakkanen, Kini Laine haastattelee.


Tätä odotan suurella mielenkiinnolla. Äänikirjoiksi on nyt alkanut tipahdella aiempaa Pakkasta.



19.30-20.15 Vastaamo - sarja kätkettyjä rikoksia, viestinnän valmentaja, tietokirjailija Katleena Kortesuo.

Tää Vastaamo case on niin karmiva. Oon kuunnellut aiheesta tehdyn äänikirjan ja podcastin yhdistelmän.


Lauantai


09.30-10.00 Susikosken elämän kevät, kesä ja syksy, intendentti Matti Nummenpää.


Tuntuu, että joka vuosi Dekkaripäivien lauantai alkaa aiheella Susikoski. En ole kyseisissä tilaisuuksissa ollut. Ainuttakaan Susikoskea en ole lukenut. En koe jääneeni mistään paitsi. Ollaankin ihmetelty miksi tämä aihe näillä päivillä toistuu vuosittain. Oman dekkarointini aloitin Åsa Larssonin Aurinkomyrskyllä vuonna 2006. Sen jälkeen tuli Pii Marin, Koskinen, Takamäki ja onhan nuita.
Olen ihminen ja ennakkoluuloinen sellainen. Luulenpa, ettei Susikosket olisi tai ole kestäneet aikaa. En halua lukea 50-60-lukujen naiskuvasta.



10.00-11.00 Uudet dekkaristit Petteri Leino, Johanna Savolainen, Ilona Tuominen,                        ja Aki Virtanen. Kaija-Liisa Lindberg haastattelee.


Nää on aina mielenkiintosia. Aikaisempina vuosina muistan näissä olleen esim. Tuire Malmstedt, Annika Eronen ja Seppo Mustaluoto. Nää on mielestäni tosi hyviä, koska voivat herättää kiinnostuksen täysin uuden kirjailijan tuotannon lukemisen aloittamiseen.



11.00-11.30 Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, kirjailija Terttu Autere.
Tätä odotan kovasti. Auteren dekkarit aina siitä ensimmäisestä Kuka murhasi rouva Holmin ovat olleet lukulistallani. Viihdyn siinä 30-luvun kaupunkimiljöössä. Pidän valtavasti siitä miten historiaa on näissä kuvattu. Näitä lukiessa tulee olo kuin itsekin olisi paikan päällä. Varmaan viihtyisin sen aikaisessa kemikaliokaupassa.


12.30-13.00 Miten dekkarisarjan teko ja erillisen dekkarin teko eroavat toisistaan?                 Kirjailija JP Koskinen.


Tää on mielenkiintoinen kuulla. Olen sitä miettinyt miten voi kirjoittaa useampaa kirjaa yhtä aikaa. Alan ammattilaiselta se tietysti sujuukin.


14.15-15.00 Näkymättömät hakkerit fiktiossa ja todellisuudessa – kuka vaanii tietojasi?  Tietokirjailija Petteri Järvinen.

Tätä odotan, koska aihe kiinnostaa ja olen lukenut Järvisen blogia jo jonkin aikaa.


15.00-16.00 Suuri kirjailijapaneeli: Onko dekkarikirjallisuus ajan hermolla ja pitääkö sen edes olla? Keskustelijoina kirjailijat JP Koskinen, Jaana Lehtiö,
Leena Lehtolainen, Martti Linna ja Timo Sandberg. Paneelin haastattelija Ritva Sorvali.


Ruotsalaiset dekkaristit tuntuu kritisoivan Ruotsin yhteiskuntaa kirjoissaan paljonkin. Jännää kuulla mitä suomalaisilla on aiheesta sanottavaa. On mielenkiintoista lukea ajassa olevia kirjoja. Esim. Jokisen Koskisista saa hyvän kuvan siitä kuinka Tampere on muuttunut vuosien aikana.


Syksyn muita tapahtumia:

Dekkarifestivaali 18.09. Järjestetään etänä. Maksulliset liput. Ohjelmisto julkaistaan 10.08. Tässä pientä infoa. Kopioitu sivuilta. 


Brittiläinen Clare Mackintosh saapuu syyskuussa vierailulle Suomeen ja esiintyy Dekkarifestivaalilla. Entisen poliisin ja kotimaassaan palkitun rikoskirjailijan uusin teos Panttivanki (engl. alkuteos Hostage) ilmestyy suomeksi kesällä.
Ruotsalainen Viveca Sten tunnetaan Tukholman saaristoparatiisiin sijoittuvasta Sandhamnin murhat -sarjastaan. Dekkarifestivaalilla hän kertoo syyskuussa ilmestyvästä Lumen uhrit -romaanistaan, joka aloittaa Åren tunturimaisemiin sijoittuvan sarjan.
Kotimaisten rikoskirjailijoiden parhaimmistosta Dekkarifestivaalilla mukana ovat muun muassa kansainvälisen läpimurtonsa tehnyt Max Seeck, festivaalin suojelija Leena Lehtolainen, ylistetyn Vaiettu-romaanin juuri julkaissut Arttu Tuominen sekä uutta verta suomalaiseen rikoskirjallisuuteen tuovat Saija Kuusela ja Martta Kaukonen. Tapahtuman ohjelma täydentyy ja uusista esiintyjäkiinnityksistä tiedotetaan elokuussa. 


Lisätiedot ja liput tästä



Turun kirjamessut järjestetään 1-3.10. Turun Kirjamessut 2021 - Teemana musiikki & auditiivinen kulttuuri ja ajankohtaisteemoina tiedon murros ja hyvinvoinnin taito.

Vaikuttaa mielenkiintoiselta.



Helsingin Kirjamessut 28.–31.10.2021



Helsingin Kirjamessut jälleen lokakuussa
Syksyn suurin kulttuuritapahtuma tarjoaa neljä päivää uutuuskirjoja, keskusteluja ja kohtaamisia kirjailijoiden ja kirjanystävien kanssa. Helsingin Kirjamessut on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurifoorumi, jossa kirjailijat, poliitikot, taiteilijat ja asiantuntijat keskustelevat aikamme ilmiöistä. Kirjamessujen tärkeimpiä arvoja ovat sananvapaus, suvaitsevaisuus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. 


4 päivää Helsingin Kirjamessujen upeaa tunnelmaa
Lokakuussa 2021 päästään taas nauttimaan kirjavuoden sadosta paikan päälle Messukeskukseen! Tänä vuonna osa kirjamessujen ohjelmasta on katsottavissa myös verkossa.
Syksyn suurin kulttuuritapahtuma
Tapaa kiinnostavimmat kirjailijat, seuraa ajankohtaisia keskusteluja, hanki kirjat messuhintaan ja anna ainutlaatuisen tunnelman viedä! Mukana on yli 1000 esiintyjää suomesta ja maailmalta.
Messukeskus tarjoaa Helsingin Kirjamessuille ihanteelliset tilat. Kirjamessujen lavojen sijoittelua on muutettu niin, että ohjelmaa voi seurata entistä väljemmissä tiloissa. Messujen suurin lava Senaatintori on siirretty omaan halliin. Hakaniemi-lavalta otetaan etäyhteys kansainvälisiin kirjailijavieraisiin. Etäyhteyden avulla huomattava määrä todella suuria kansainvälisiä tähtiä pääsee osallistumaan messuille.
Tänä vuonna osa kirjamessujen ohjelmasta on katsottavissa myös verkossa. Verkkokaupasta ostettuihin pääsylippuihin sisältyy kuukauden katseluoikeus verkko-ohjelmaan. Katseluoikeuden voi halutessaan ostaa myös erikseen.
Helsingin Kirjamessujen 2021 lukupiirit on jo julkistettu! Koko ohjelma julkistetaan 28. syyskuuta.
Kirjamessujen 2020 suosituimmat ohjelmat katsottavissa maksutta
Tämän vuoden kirjamessuja odotellessa julkaisemme kymmenen Helsingin Kirjamessut verkossa 2020 -tapahtuman katsotuinta ohjelmanumeroa. Uusi ohjelma julkaistaan aina perjantaisin.

 

Kirjamessujen sivut löytyy tästä

 

Ronja Salmen Sivu kerrallaan -lukuhaaste
Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja Ronja Salmi kannustaa kaikkia lukemaan. Jos kirjaan tarttuminen on vaikeaa ja lukemiselle ei tunnu löytyvän aikaa, tartu Ronjan Sivu kerrallaan -lukuhaasteeseen. Kerro haasteesta myös niille, jotka eivät vielä ole löytäneet tarinoiden maailmaa!
Sivu kerrallaan
Olen jakanut lukupäiväkirjaani Instaan muutaman vuoden ajan. Sinä aikana olen saanut satoja viestejä, joissa tätä tapaa kiitellään. Lukupäiväkirja on innostanut lukemaan niitä, jotka eivät ole lukeneet ja elvyttänyt lukuintoa niillä, jotka ovat kadottaneet arjestaan lukemisen tavan.
Toisaalta lukemistani myös säännöllisesti ihmetellään. Miten löydän aikaa lukemiselle, miten jaksan lukea? Eikö ole vaikea keskittyä? Olisiko minulla mitään vinkkiä lukemisen aloittamiseen?
Uskon, että lukemisessa on pitkälti kyse tavasta. Jos arjessa ja elämässä ei ole tapaa lukea, on suuri kynnys sitten joskus lomalla tai muussa tilanteessa tarttua kirjaan. Kaikille lukemisesta kiinnostuneille olenkin nyt luonut matalan kynnyksen lukuhaasteen, jonka ideana on saada kokemus arjesta, jossa lukeminen on läsnä. Voit ryhtyä haasteeseen omasta uteliaisuudestasi, tai vaikkapa tutkiaksesi sitä, miten lukeminen vaikuttaa mielialaan, keskittymiseen ja unenlaatuun.
Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan!
– Ronja


Sivu kerrallaan haaste löytyy täältä 



Vuoden lopulla on Tampereen kirjafestarit. 

 

Tampereen Kirjamessut – Kirjafestarit on aito kirjailijoiden, kustantajien ja kirjallisuuden sekä kulttuurin ystävien messu-, festivaali- ja pikkujoulutapahtuma. Festarit jalkautuvat elämysten talon lisäksi kävelyetäisyydellä sijaitseville klubeille, teattereihin, kirjastoihin sekä ravintoloihin. Tapahtumassa nautitaan kirjallisuuden antimista, kierrellään esittelyjä ja luentoja, tutustutaan näyttelypisteisiin sekä saatavilla on paljon muutakin ohjelmaa.
Ohjelmisto julkaistaan osoitteessa: kirjafestarit.fi
Huom! Kaikki kirjamessujen liput sisältävät pääsyn Muumimuseoon.
Laita Tampereen kirjamessujen – kirjafestareiden somekanavat seurantaan, niin pysyt ajantasalla:


Itseäni kiinnostaa erityisesti tämä. 


Storytel-äänikirjastudio
Mitä olisivatkaan kirjafestarit ilman äänikirjaa?
Tampereen Kirjafestareilta löydät myös Storytel-äänikirjastudion,
jossa luetaan äänikirjoja, tehdään podcasteja, keskustellaan äänikirjoista
ja kerrotaan vinkkejä oman podcastin tekemiseen.
Storytel-äänikirjastudion tarkempi ohjelma julkistetaan elokuussa 2021. 


Kirjafestarien sivut löytyy täältä 



Huomasinkin tätä kootessani, että tästä tuli melkomoinen sekamelska. Osa syynä se, ettei ohjelmistoja ollutkaan viä julkaistu. 

Ainakin voi merkitä tapahtumat kalenteriin ja laittaa somekanavat seurantaan. 


Toivon Oikein Kirjavaa Syksyä Kaikille!


Annina Holmberg: Amor, onnenhevonen

            Annina Holmberg - Amor, onnenhevonen    Saga Egmont FI 2024 ISBN 9788727086217 E-kirjan sivumäärä 116   Heppatyttö Liian tarinan...