Näytetään tekstit, joissa on tunniste Podcast perjantai. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Podcast perjantai. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. elokuuta 2023

Podcastperjantai: Kirjan tie - 4. Äänikirjojen nousu

 

 


 

 

 

 

 

Jos oot lukenut blogia jo pidempään niin oot ehkä huomannut, että olen äänikirjojen puolestapuhuja. Tämä äänikirja aiheinen podcast-jakso tuli vastaan viime syksynä ja Pakko korjata muutama väite jaksosta, jonka kommentit hämmästyttävät minua ableistisuudellaan. 

 

 

 

4. Äänikirjojen nousu 

 

 

 

Jakson kuvaus
Millaiset kirjat ja genret vetoavat äänikirjoina? Mitä kirjan tuottaminen äänikirjaksi vaatii ja kuinka lukija valitaan? Otavan yleisen kirjallisuuden sähköisen kustantamisen liiketoimintapäällikkö Noora Al-Ani sekä Gummeruksen digitaalisen kustantamisen päällikkö Annikka Heinonen kertovat myös, mitä kaikkea voimme odottaa sähköiseltä kirjallisuudelta tulevina vuosina.

 

 

Suomen Kustannusyhdistyksen podcast-sarjassa kustannusalan ammattilaiset kertovat, keiden kaikkien työtä kirjan valmistumisessa tarvitaan. Millainen on innostavan käsikirjoituksen resepti ja kuinka äänikirjan lukija valitaan? Ketkä valmistavat ja valitsevat uudet oppimateriaalit kouluihin? 
Lisätietoa sivuilta Kustantajat.fi.
Toimittaja: Jonna Tapanainen
Tuotanto: F-tuotanto
Tunnusmusiikki: Petri Alanko
Graafinen suunnittelu: Elina Rajala

 

 

Jakson alussa mainitaan ettei  kirja-alaa ole viime vuosina  myllännyt niin paljon mikään muu kuin digitalisaatio ja jo useampi kuin jokatoinen myyty kirja Suomessa on sähköinen, joko e-, ja tai äänikirja. Mainitaan myös lainauskorvaukset, sekä keskustelu siitä onko kirjojen kuuntelu yhtä hyödyllistä kuin lukeminen,  ja se kuinka tietty ääni voi jättää muistijäljen ja juuri ennen haastattelun alkua mainitaan, että ihmiskunnan ensimmäiset tarinat olivat puhuttuja.

Muistutan tuontuosta kaikkialla, että jo ennen kirjoitustaitoa on tarinoita kerrottu puhumalla. Vänkään tästä asiasta aina kun joku "ylistää" paperikirjan oikeellisuutta. Porukat aina hiljenee ja keskustelut loppuu kun kysyn loppuisiko lukemisesi jos et enää näkisi tai vammautuisit esim. onnettomuuden seurauksena siten, ettei kirjan kädessä pitäminen olisi mahdollista. Kukapa se silloin sivuja kääntelisi vieressäsi puolestasi?

 

 

Digitalisaatio kirjoissa tarkoittaa e-, ja äänikirjoja, sekä on myös olemassa formaatti, joka yhdistää kuvaa, tekstiä ja ääntä.

Otava on tehnyt äänikirjoja yli 70 vuotta. Tämä tuli minulle yllätyksenä. Missäköhän niitä 870 vuotta sitten tehtyjä äänikirjoja on?

 

Ruotsi ja Tanska on pari vuotta Suomea edellä digitaalisen kustannuksen kanssa ja sieltä voidaan ottaa mallia toimintaan. 

 

 

Tämän jälkeen puhutaan siitä mitä kirjoja tehdään äänikirjaksi. 

Haastattelussa sanotaan, että on poikkeuksellista jos kirjaa ei tehdä äänikirjaksi nykyään. Kysymys on aseteltu siten, että vastaus on kyllä. 

 

 

Olen itse eri mieltä. 

 

Ei kirjoja vieläkään tehdä äänikirjoiksi läheskään kaikkia. Myöskään Celia ei tee. Ei tee vaikka kirjaa sieltä toivoisi. 

Minulla on vuosikymmenten kokemus teosten saatavuudesta ja saamattomuudesta muussa kuin painetussa formaatissa, joten olen oikeutettu mielipiteeseeni. 

 

 

 

Seuraavaksi tullaankin sitten siihen, että haastattelussa esitetään tällainen aivan käsittämätön mielipide kustantajan toimesta. 

 

Tuossa sanotaan, että miksi kaikista kirjoista edes pitäisi tehdä äänikirjaa. 

 

 

Kommentti on aivan täysin käsittämätön ja osoittaa täysin selvästi piittaamattomuuden siitä, ettei painettu kirja ole mahdollinen kaikille ja lisäksi mielipide on todella vähättelevä ja ableistinen, ja kertoo kuinka rikki kustannusala TODELLA ON! 

 

 

 

Kustantajat eivät itse ajattele äänikirjaa kirjana, joka se on. He ajattelevat sen vain ikäänkuin olevan formaatti, johon osa teoksista tehdään ja osaa ei tehdä. Tällainen ajattelutapa kertoo asenteista! Ja lisäksi siitä, ettei "kirjojen formaattikohtelusta" päättävät henkilöt arvosta lukijoina heitä, joille painettu teksti ei ole vaihtoehto. 

Sillä jos kaikkia lukijoita arvostettaisiin niin kirjat julkaistaisiin yhä vaikkapa kivitauluihin käsinkirjoitettuina! 

Milloin loppuu se painettua tekstiä lukemattomien väheksyntä kirjamaailmassa ja etenkin kustannustoiminnassa!!!!! 

 

Olin ja olen aivan todella "järkyttynyt" tästä kuulemastani mielipiteestä tai tarkemmin sanottuna se ei ees ole mielipide vaan kysymyksen muodossa haastateltavan ilmaisu. 

 

"Kaikki kirjat ei ole luotu niin, että niistä pitäisi äänikirja tehdä". Kun kuulemma kuvateoksia ja joitain lasten kirjoja ei äänikirjaksi voida tehdä kun niissä on niukka visuaalinen sisältö. 

 

 

Ensinnäkin kirjan tekstit voi lukea ja tämän lisäksi kuvat voi kuvailla sanoilla. 

 

 

Löydän aina välillä aivan ihania lasten kuvakirjoja, joita ei kuitenkaan ole äänikirjana. Pitäisi kyllä olla, että minä ja miljoonat muut voisimme niistä nauttia!

 

"Kustantajan tehtävä on katsoa mitkä on parhaat mahdolliset formaatit juuri tälle kirjalle."

 

 

Sanonpahan vaan, että tällaisella henkilöllä on aivan käsittämättömän suuri päätösvalta siihen mitä saavat luettavaksi ihmiset, joille paperikirja ei ole vaihtoehto! 

Miten tällainen päätösvalta on voitu antaa kustantajille???? Miten sallitaankaan se, että aidosti kirjoja rakastavat paperikirjoja lukemattomat henkilöt eivät voi päättää mitä julkaistaan?

 

Haastiksessa puhutaan siitä kuinka dekkarit ja elämäkerrat on suosittuja äänikirjoina ja kuinka ihmiset on löytänyt lukemisen pariin äänikirjojen avulla. 

Sen jälkeen mainitaan tämä paperikirjan ja äänikirjan vastakkainasettelu, josta tulisi päästä pois ja heti seuraavassa lauseessa sanotaan että kun on ollut himolukija paperikirjoissa niin äänikirja on tullut siihen päälle ja että on tämmösiä "sekakäyttäjiä" ja ettei nää sulje toisiaan pois. 

 

 

 

Tässä kohtaa kuunnellessa mietin, että miten noin voi ees sanoa? Kaikillahan ei ole mahdollisuutta toimia siten, että lukee paperikirjaa ja äänikirjat on siinä lisänä. Miten voi yhä vuonna 2023 olla ajatusmaailmaltaan nuin kapeakatseisia ihmisiä? 

 

"Suomessa on ollut älypuhelimia jo pitkään, kuulokkeita saa halvalla ja audiosisällöt on kohderyhmä nuorten tavoittamiseen kun kuunnellaan esim. podcasteja."

 

 

 

Itse en juurikaan kuuntele podcasteja ja en ole nuori. 

Lisäksi älypuhelimen saatavuus ei ole itsestäänselvää. Pitää löytää sellainen vekotin, jossa on omiin tarpeisiin sopivat apuvälineet, kuten esim. valmiiksi ruudunlukuohjelma, ja vaikka se olisikin valmiiksi laitteessa niin on kokonaan toinen juttu toimiiko se vaikkapa äänikirjasovellusten kanssa yhteen. 

 

 

 

"Kustantajan vastuulla on lukijalle annettavat ääntämisohjeet ja lisäksi luettu kirja tarkistetaan kuuntelijalla ja siihen tehdään tarvittavat korjaukset."

"Lukija mietitään kirjakohtaisesti ja jos on joku vähemmistö mistä kirjassa kerrotaan niin se huomioidaan lukijavalinnassa."

 

 


Mitenkähän se huomioidaan? En tunne ainuttakaan sokeaa henkilöä, joka lukisi äänikirjoja äänitysstudiossa. Tuntuu, että tämä vähemmistöpuhe on vain sanahelinää, eikä toteudu todellisuudessa! 

 

 

"Lukijat on ammattinäyttelijöitä."

 

 

Tämäkin on väärin! Ei Celia-kirjaston 1950-luvulla tehtyjä äänitteitä lue näyttelijät vaan jotkut random lukijat! 

 

 

 

 

Haastiksessa puhutaan myös siitä kun on eri kielellä kuunnellut kirjan ja sit lukenut paperilta niin se onkin pettymys. En ymmärrä miten se voi olla pettymys, koska tarina on se sama!

 

 

Lopuksi puhutaan koneäänen lukemista äänikirjoista. 

 

"Me ollaan suojassa siltä, ettei vielä koneääni lue kirjoja kun ollaan niin pieni kielialue."

 

 

Puhutaanko koneäänestä tarkoittaen jotakin nimenomaan äänikirjan tai minkä tahansa tekstin lukemaan rakennettua systeemiä? 

 

Luen itse e-kirjoja jo nyt ruudunlukuohjelmalla, joka on eräänlainen koneääni. 

Kuuntelen päivittäin ruudunlukijoita niin puhelimen kuin tietokoneenkin kanssa. Ne on hyviä ja ilman niitä tää bloggauskaan ei ois mahollista, mutta taas tääkin on näitä asioita mitä kirjamaailma ei tiiä, eikä osaa huomioida. Periaatteessa meillä on jo koneäänellä luettuja kirjoja pilvinpimein, mutta kustantamot eivät sitä tiedä. 

 

 

 

Olen lähes vuoden verran hautonut tätä tekstiä ja nyt koin oikean ajan julkaisulle tulleen. On nimittäin aivan sietämätöntä, että äänikirjoista jatkuvasti keskustellaan negatiiviseen sävyyn. 

 

Tässä eräs kommenttini kesältä 2023.

 

 

"Millonkahan äänikirjojen ja äänikirjoja kuuntelevien aliarviointi loppuu? Pari huomiota: 1. Painettuja kirjoja ”oikeana” pitävät uskovat olevansa niin kaikkivoipaisia, ettei heille voi koskaan elämässä sattua mitään mikä vaikeuttaisi painetun kirjan lukua. Sitä voi vaikeuttaa vaikka jos kädet ei toimi; kukapa se silloin tulisi sivuja viereesi kääntelemään tai kirjaa edessäsi pitämään, jotta yhä paperilta luku onnistuu? Näkökin voi lähteä, joten silloinko on lopetettava lukuharrastus, koska yhä edelleen vain painetun tekstin luku on sitä ainoaa ”oikeaa” lukemista. 2. Äänikirjassa ei voi palata taaksepäin tarkistamaan tiettyä kohtaa tai lausetta. Äänikirjaa pystyy kelaamaan nykyisillä sovelluksilla ja näin ollen palaamaan tekstissä taaksepäin. Kelaaminen oli mahdollista myös C-Kasettien aikaan. 3. Tarina välittyy paperilta luettuna eri tavoin kuin kirjaa kuunnellen. Muuttuukohan aivot tässä välissä siis jotenkin? Se tarina on se sama tarina riippumatta formaatista. 4. Ableismi kukoistaa. Kun kerron, että äänikirjat ovat itselle ainut tapa lukea. Niin saan kommentiksi, että voi kun on hyvä kun edes jotenkin pääset kirjallisuutta harrastamaan. Ja jos arvostelen Celia-kirjastoa tuotantoajoista tai siitä, ettei joku tärkeäksi yhtä aikaa julkaistava kirja ole heillä valmis samaan aikaan kun sen saa muu maailma luettavakseen niin mulle sanotaan, että pitäs olla tyytyväinen kun Celia on ilmainen ja niin edelleen. En ole tyhmä ihminen, vaikkei kirjat välity paperilta minulle. En tartte ableismia lukemiseeni liittyen. Stoorit äänikirjoista nauttimalla olen lukijana saman arvoinen maailman kaikkeudessa lukevien kanssa."

 

 

Joku saattaa luulla, että minulla on paha olo. Sellainen luulo on väärä! Saan sanoa mielipiteeni omalla tavallani ja jos haluan käyttää blogiani äänikirjoihin liittyvien epäkohtien esille tuomiseen niin sitten teen niin! 

 

 

Kirjasyksy kolkuttelee jo aivan kulman takana. 

 

 

Lukekaa ihmiset, lukekaa! 

 

 

P.S. Äänikirja on kirja! Tarina ei muutu, vaikka sen hiekkaan kirjoittaisi.  

perjantai 17. syyskuuta 2021

Podcastperjantai: Cappuzine Kahvipodcast

Hieman liian pitkän tauon jälkeen on aika Podcastperjantain ja podcastin esittelyn. Löysin tämän kun ajattelin, että kun on kerta viini aiheisia podcasteja suomeksi niin kyllä pakko olla kahvista kertova podcastikin, koska suomalaiset juo niin paljon kahvia, että välillä tuntuu ikäänkuin tuo kaukomailta meille saapuva addiktion aiheuttaja olisi kansallisjuoman asemassa tässä maassa. 


Tämän perjantain podcast tulee tässä: 


Cappuzine
Kahvipodcast


Podcast kahvista ja kahvikulttuurista ammattilaisten silmin. Juontajina ammattibaristat Jarno Peräkylä ja Samuli Parkkinen.



Kuuntelemaan pääsee tästä










Linkki vie Spotifyyn sillä sieltä tämän löysin. Spotify on käytettävyydeltään helpoin itselle, joten yleensä linkit vievät sinne.


Ensimmäinen jakso on tullut vuonna 2018 ja viimeisin elokuussa 2021. 

Tätä kirjoitettaessa jaksoja on 59, joten kuunneltavaa kaikille kahvin ystäville riittää. 


Itse kuuntelin useamman jakson putkeen löydettyäni tämän. 


Esittelen muutaman jakson nyt tässä. 



Pilotti: Cappuzine-podcastin esittely


Cappuzinen pilottijaksossa juontajat Jarno Peräkylä ja Samuli Parkkinen esittelevät itsensä ja valottavat kuulijoille motiivejaan podcastin tekemisen taustalla. Keskustelussa avataan muun muassa idea podcastin nimen takana ja käydään läpi tulevien jaksojen teemoja.

 

 

Pidän itse podcastin nimestä. Tosin en ollut tätä sanaa koskaan aiemmin kuullut. Onneksi kahvi mainitaan jaksojen kuvausteksteissä kuten myös podcastin omassa kuvauksessa. 

Suomesta puuttuu varsinainen kahviin keskittyvä media ja alunperin piti ilmeisesti perustaa kahviin keskittynyt lehti, mutta podcast olikin tekijöilleen toimivampi ja tästä siis jäi tuo nimi elämään. 



 

Jakso 1 BASICS - Erikoiskahvi
Ensimmäisessä jaksossa puhutaan erikoiskahvista. Miten erikoiskahvi määritetään? Mitä termin takaa löytyy? Studiossa juontohommissa ammattibaristat Jarno Peräkylä ja Samuli Parkkinen. Äänen käsittely: Tuomas Paavola


Tää olikin mielenkiintoinen jakso. Itse olen luullut erikoiskahvin tarkoittavan hienoilla kahvikoneilla tehtäviä kahveja, kuten vaikka latte, cappuccino, americano yms. 

Jaksossa kävi ilmi, että erikoiskahvi on kahvia joka erottuu massasta. Lisäksi mietittiin uuden termin lanseeraamista kuten esim. käyttökahvi tai pöytäkahvi.  


Lisäksi puhutaan kahvin valmistuksen kolmesta eri aallosta. 

Jaksossa paljon uutta ja mielenkiintoista informaatiota ainakin itselle. 





Jakso 2 BASICS - Paahtojakso
Mitä kahvin paahtaminen oikeastaan on? Miksi sitä tehdään ja mitä eroa on vaalealla ja tummalla paahdolla? Onko jompikumpi tapa toista parempi? Mites sitte toi uuttovesi? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtivat ammattibaristat Jarno ja Samuli Cappuzine-kahvipodcastin toisessa jaksossa. 


Jaksossa puhutaan paahtamisesta ja itselle tuli yllätyksenä, että vaikka puhutaan aina kahvipavusta niin kahvi kasvaa pensaan muotoon leikatussa puussa ja se on kahvimarja eikä papu. 

Raakaa kahvipapua ei kannata syödä ja siksi täytyy paahtaa. 

Vesi vaikuttaa siihen minkälaisia paahtoasteita kahvissa missäkin päin maailmaa käytetään. Tää oli uutta itselle ja todella avartavaa juttua. 




Jakso 3 BASICS - Viimeinen suodatinkahviohje
5 + 1 oikeasti hyvää vinkkiä suodatinkahvin tekemiseen! Kolmannessa jaksossa Jarno ja Samuli käyvät läpi ja selittävät Suomen suosituimman kahvinvalmistustavan keskeiset muuttujat - ja kuinka niitä manipuloidaan parhaan mahdollisen kupillisen saavuttamiseksi. Ääntä on tässäkin jaksossa roplannut Tuomas Paavola.


Jaksossa on viimeinen näin teet hyvää kahvia kotona ohje. Suomessa yleisin tapa tehä kahvia on suodatinkahvi. Suodatinkahvi on todella trendikästä maailmalla. 

1. Laadukas raaka-aine. Eli laadukasta hyvää kahvia. 

2. Puhtaat välineet. 

3. Reseptiikka. Kahvin ja veden suhde yms. 

4. Suodatinpaperin huuhtelu. 

5. Tarjoilu. 

Tarjoile kahvi tuoreena. 

 Etsi ja löydä suosikki kuppi itsellesi.

 

Boonus ohje: 

 

Sekoita. 

 

 

En referoi joka asiaa, koska toivon, että kuuntelette jakson.

 

Jakso 4 BASICS - Kahvin jauhamisesta
Miksi on olemassa erilailla jauhettuja kahveja? Mitä eroa on espresso- ja suodatinjauhatuksella? Miksi kahvia ylipäänsä jauhetaan? Muun muassa näihin kysymyksiin etsitään vastauksia Cappuzinen neljännessä jaksossa. Jarno ja Samuli puhuvat myös podcastin saamasta vastaanotosta ja esiintymisjännityksen tasaantumisesta. Äänessä olevat henkilöt ovat ammatiltaan baristoja. Tämä jakso kävi ennen julkaisuaan läpi Tuomas Paavolan äänikäsittelyn.


Kahvia jauhetaan, jotta sitä voidaan uuttaa paremmin, että saadaan kahvijuomaa. Jauhatuskarkeus on sidoksissa siihen minkälaisella keittimellä kahvia käytetään. 



Jaksoja on niin paljon, etten käy jokaista niistä tässä referoimaan. Spotifyn lisäksi tätä voi kuunnella Soundcloudista, Apple podcasteista ja Googlen vastaavasta palvelusta.

Ainakin oma kahvitietous on lisääntynyt valtavasti. 

Olen itse opetellut juomaan kahvia jo ennen kouluikää. Olen myös ollut pitkiä aikoja juomatta kahvia, koska maha ei oikein oo kestänyt. 

Tänä vuonna hommasin kapselikoneen, jolla erikoisemmatkin kahvilaadut onnistuu käden käänteessä. Se ei oo kovin ilmastoystävällistä, mutta onko kahvi tai tee sitä muutoinkaan Suomesta käsin katsottuna? 

Haluan juoda lattea vaikka ravintolat ois kiinni ja niin edelleen. 

Perinteisestä kahvinkeittimestä tai siis sillä keitettäessä niin ääntä kuunnellessa tulee jotenkin turvallinen olo. En tiä mistä johtuu. 


Pakko jakaa yksi kahvi aiheinen kirjavinkki. Tässä teoksessa ollaan kahvifarmilla, vaikka muutoin kait tää lukuromaaniksi lasketaan. 

Pitäisi lukea uudestaan, koska tämän luvusta on jo vuosia aikaa. 

Tää teksti on Kirjasampo-sivustolta. 


Ana Veloso: Kun kahvi kukkii 


Vitoría da Silva on rikkaan kahviparonin älykäs tytär, kun taas salaperäinen León Castro taistelee orjien vapauttamisen puolesta. Kukkivien kahvipensaiden suojassa nämä kaksi kohtaavat ja antautuvat kielletyn intohimonsa valtaan. Väärinkäsitykset, viha ja epäluulo repivät heidät kuitenkin erilleen. Voivatko heidän edustamansa vastakkaiset maailmat koskaan kohdata?

Kun kahvi kukkii on tositapahtumiin perustuva, kiihkeästi kerrottu kahden poikkeuksellisen ihmisen rakkaustarina. Se sijoittuu 1800-luvun trooppiseen Brasiliaan dramaattisen yhteiskunnallisen murroksen aikaan.
Ana Veloso on saksalainen toimittaja ja kirjailija, joka on asunut useita vuosia Rio de Janeirossa.



Takaisin podcastiin.


Lämpimät Kiitokset podcastaajille kuvista. On ollut ilo kuunnella teitä ja kirjoittaa tätä. 

 

Podcastin Facebook löytyy tästä 


ja Instagram puolestaan täältä



Kahvista on myös tehty musiikkia. Harmi, etten osaa saksaa ja en näin ollen pääse linkittämään Bachin kantaattia, jossa kahvi ymmärtääkseni mainitaan. 

Tässä kuitenkin musiikkia suomeksi. 

Mikä paremmin sopisikaan tähän kuin Oodi kahville






Ja sitte vaan podcast kuulumaan, hyvää kahvia kuppiin tai mukiin ja nauttimaan kuuntelusta & kahvista!

Annina Holmberg: Amor, onnenhevonen

            Annina Holmberg - Amor, onnenhevonen    Saga Egmont FI 2024 ISBN 9788727086217 E-kirjan sivumäärä 116   Heppatyttö Liian tarinan...