maanantai 25. maaliskuuta 2024

Heart: Heart








Hearton julkaistu kesällä -85. Sehän oli oikeinkin hyvä vuosi! Blogisti on kyseistä vuosikertaa ja synttärit osuu tähän maaliskuuhun, joten siksi tämä levy nyt. 

Sinkkuna julkaistu What About Love, These Dreams, Never,  Nothin' at All ja If Looks Could Kill. 

These Dreams on Heartin eka listaykkössinkku. 

What About Love on alunperin vuodelta -82 ja esittäjänä Toronto. Heartin versiota rakastan, joten alkuperäistä en ole koskaan vaivautunut kuuntelemaan. 


If Looks Could Kill on uskomattoman upea voimabiisi, jota olen elämäni aikana kuunnellut paljon ja tarvinnut vielä enemmän. 


Jo mainittujen sinkkubiisien lisäksi suosikkeihini kuuluu levyltä löytyvä kappale nimeltä Nobody Home. siinä laulellaan. ” You say you're feeling locked inside

Stuck inside to stay

You wanna fly away

There's really nothing I can do

But to help you make your play 

Make your getaway 

Don't dream too wild 

And shoot for the moon 

Don't ride your heart 

Like a balloon 

To places unknown 

'Cause when you finally coming knocking 

When you finally come knocking 

There'll be nobody home 

Nobody home”


Rakastan levyn äänimaisemaa ja leikittelyä eri genrejen välillä. Levyn tyyleiksi on määritelty glam metal, Hard rock ja pop rock.

Levylle tähtiä 3/5. 



Suomen keikkaan on tasan kolme kuukautta. Mitenhän sitä jaksaa odottaa? Viime vuosi oli sen verran rankka, että tää keikka tulee tarpeeseen, jotta tuntee elävänsä. 

Akkreditointi hämmentää. Vasta noin viikkoa ennen keikkaa saa kuulla onko akkreditoitujen joukossa vai ei. Ymmärrän kyllä syyt siihen. Siinä ei vain ole huomioitu sellaisia media-alan osaajia, jotka tarvitsevat avustajan apua itselle vieraissa paikoissa liikkuessa yms. 

Avustajan työvuorot tulee ilmoittaa ajoissa, kuten kaikissa töissä. Viikko on lyhyt varoaika, vaikka kuinka on avustajan tarvitsijan omista työtehtävistä ja niissä avun tarpeesta kyse. 

Akkreditoitua voi vain yksi henkilö kerrallaan, toki se riippuu tapahtumasta ja tilaisuuden luonteesta. Välillä voi ilmoittaa itsensä ja avustajan yhdellä kertaa, vaikka siinäkin on toki se ongelma, ettei kyseinen avustaja varsinaisesti toimi sisällöntuottajana työnantajansa mediaan. 


Haluun muistuttaa, ettei maailma toimi pelkästään yksilöiden voimalla vaan myös arvokkaan avustajain työn! 

Ei ole vielä vastaan tullut tapahtumaa, jonka akkreditoinnissa erikseen mainittaisi, että jos vammasi vuoksi tarvitset henkilökohtaisen avustajan mukanasi niin akkreditoidu näin tai näin. 

Olen itse joutunut aina erikseen kyselemään miten toimin ja jännittämään evätäänkö pääsyni kysymyksen johdosta. 

Parannettavaa siis akkreditoitumisen osalta riittää! 

perjantai 22. maaliskuuta 2024

Heart: Bad Animals








 Bad Animalson julkaistu kesällä -87. Itse muistan kuulleeni levyä vasta 2003. 

Levyltä on hittibiisi Alone. Järkytyin kun hiljattain kuulin sen olevan cover. Alkuperäisen version kuuntelin ja se on aivan kamala. Heartin versio on voimallisempi ja siinä on tietysti paremmat laulut. Alone kuullaan varmasti jokaisella keikalla. Youtubesta löytyy Heartin omalta kanavalta valtavasti livemateriaalia ihan 70-luvulta saakka. Olosuhteista johtuen en nyt linkitä tähän. 

Levyltä löytyy myös biisi nimeltä Wait For An Answer. Alkuperäinen esittäjä on Dalbello. Heartin versiosta pidän tietysti enemmän. Se kasvaa loppua kohden niin valtaviin mittasuhteisiin, että olisi ihanaa kuulla se jossain rockmusikaalissa. Upeaa tulkintaa vastauksen odottelusta. Tämä sopisi muutenkin teemabiisiksi erinäisten hakemusten päätöksiä odotellessa. 


Näiden jo mainittujen lisäksi suosikkeihini lukeutuu there’s A Girl, I Want You So bad, Who Will You Run To, sekä You Ain't So Tough. 


There’s A Girl tuo mieleeni aina Foreignerin Waiting For A Girl Like You. Niissä on soundillisesti jotakin samaa. Luultavasti olen ainoa ihminen maailmassa, joka ajattelee näin. 


You Ain't So Tough on biisi, jonka sanoitukseen voin tietyiltä osin samaistua. Siinä sanotaan näin:

 ” I don't need the heartache anymore

 Loving you was an endless fight But look what happened when I called your bluff When the truth comes out you ain't so tough”. 


Annan levylle kolme tähteä. 

perjantai 15. maaliskuuta 2024

Heart. Desire Walks On
















Desire Walks On julkaistiin marraskuussa 1993. Omiin korviin albumi kantautui vuosia myöhemmin opiskeluaikojen kirjaston levyhyllystä. Levy tuli lainattua ja laina uusittua moneen kertaan. Kirjasto oli musataivas ennen Spotifyä. 


Levy on oikeinkin ROCK ja joiltain osin myös HARDROCK! Biisi nimeltä Rage yllätti kun nyt kuuntelin albumia. Mietin miten hyvin se toimisi livenä. Jatkoksi sopii Black On Black II. Nuiden lisäksi omia suosikkeja levyltä on Back To Avalon,  Anything Is Possible, In Walks A Night, Be The Woman In Me ja Will You Be There (In The Morning). Pidän myös niistä kahden viimeiseks mainitun espanjaksi levytetystä versiosta. 


Ihailen mös Ann ja Nan Wilsonin laulua ja sen harmoniaa. Vastaavaan olen kuullut vain ABBAN naisilta, jotka eivät edes ole sukua keskenään kuten nämä Heartin sisarukset. Ääni on kyllä ihmeellinen asia. Heartin biiseissä en erota kumpi on kumpi, vaikka olen kuunnellut heidän omiakin tuotoksiaan. Se on käsittämätöntä miten kaksi ihmistä voi kuulostaa niin samalta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sisarukset aina kuulostaisi keskenään samalta, eikä se möskään tarkoita, että pitäs olla sukua, jotta olisi yhteensopivat äänet. 


Back to Avalon biisistä vielä, että en tiedä onko sillä mitään tekemistä Avalonin usvat-kirjan kanssa. En ole lukenut kirjaa. En oikein lue sen tyyppisiä kirjoja. 

Ihmettelen miksi tällä levyllä on Ring THem Bells. Dylanin hengellinen biisi. Olen kuullut vain Heartin version.


Levylle annan kolme tähteä. 

torstai 7. maaliskuuta 2024

Heart. Passionworks










 Passionworkson Heartin seitsemäs albumi ja julkaistu elokuussa 1983. Singleinä julkaistu How Can I Refuse ja Allies. Näiden lisäksi omia suosikkeja levyltä ovat Language of Love ja Sleep Alone. Jostain syystä levyn äänimaisemasta tulee mieleen Eppu Normaali. Erityisesti How Can I Refuse ja Blue Guitar muistuttaa. 


Allies on aivan ihana pianon pimpsutteluineen ja ilmaisuvoimaisine vokaaleineen. Se on jopa niin ilmaisuvoimainen kappale, että soi aikoinaan matkapuhelimeni vastaajassa minun sanelemani tervehdyksen ja sen ennen viestin jättämistä kuuluvan äänimerkin välissä. Halusin vastaajani tervehdyksen olevan persoonallinen ja jotain aivan muuta kuin ne tavalliset hölinät, että ”en nyt ehi vastaa puhelimeen, mutta jätä viesti niin palataan asiaan”. Allies kertosäe taisi tervehdyksessäni soida. Aiemmin siinä oli soinut Basic Elementin This Must Be A Dream. Eka vastaajatervehdykseni taisi olla sellainen jossa kerroin, etten ehdi vastata puhelimeen, koska oon suorittamassa kvanttifysiikan opintoja. Sen kesän ajan leikittiin soittelemalla toistemme vastaajien suoriin numeroihin. Sen numeron tietämällä pystyi jättämään viestin toisen vastaajaan. Oma vastaajani täyttyi viesteillä bileistä ja milloin mistäkin. Ne oli vähän niinkuin Whatsapp ääniviestien esiaste. Sillon ei osattu haaveilla mistään Whatsapin kaltaisesta tai muutenkaan somesta. Passionworksin biisit Johnny Moon ja Language of Love on levytetty uudelleen albumille Beautiful Broken. Mielestäni nämä alkuperäiset versiot 80-luvulta on parempia. 


Annan levylle tähtiä 3/5. 

Uusi Tampere 2024 osa 2

          Esittelin tämän festarin jo  aiemmin.    Olin omalta kohdaltani toisen, varsinaisesti festarin kolmannen illan aikana 12.7.2024. k...