Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kesä. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. kesäkuuta 2024

Aino & Hajonneet @Bar Kotelo 25.5.2024.

 

 


 

 

 

 

Viime lauantaina olin ekaa kertaa keikalla yli kolmen kuukauden tauon jälkeen. Elän massiivisen ja pitkäkestoisen julkisivuremontin 

keskellä ja pahimman ajan olin poissa kotoa. Sitä aikaa jaksoi kun tiesi tulevasta keikasta. Keikkaviikolla opettelin olemaan taas kotiluolassa. Keikkapäivänä alkoi muutenkin tuntua, että oon kotiutunut ja maailma mallillaan. Sain myös vahingossa lp-levysoittimeni toimimaan. Se lakkasi soittamasta levyjä talvella ja olin hommannut uuden neulasen, jota ei tarvinnutkaan nyt vaihtaa. 

Lauantai oli myös työpäivä rempan osalta, mutta onneksi hiljaista työskentelyä niin sain rauhassa valmistautua keikkaan. 

Iltaa aloittaessani mietin juhlistavani samalla Tampereelle muuttamiseni vuosipäivää jo vähän ennakkoon. Olen Kiitollinen kun saan täällä elää ja olla ja kaikesta siitä mikä mut toi tänne. 

 

Keikka oli itselle uudessa paikassa Bar Kotelo .

 

Kuohuviini maistui enempi ja vähempi pitkin iltaa. Baarissa oli ok meininki. Tullaan varmaan toistekin.

Keikalla kuultiin tietysti uusi biisi Viimeiseen iltaan, sekä vanhoja tuttuja lauluja. 

Aino & Hajonneet keikat on niin energisiä, että niillä viihtyisi pitempäänkin. En käynyt tällä kertaa  juttelee bändiläisille. Olin vaan niiiin vahvasti Kuplivassa maailmassa ja vähän niinkun elläimet, jotka talven jälkeen pääsee juoksemaan kesälaitumille. Seuraavalla keikalla oon enempi läsnä ja vähemmän nauttinu juhlan kunniaksi. Kiitos seuralle, että jaksoi mun höpötyksiä kuunnella. Sitä kun ei aina etukäteen voi tietää kun mun kanssa lähtee keikalle, että keskitytäänkö keikkaan, vai enempi siihen tietynlaiseen show:n jota mä vedän tavallani. Mut ehkäpä sitä saapi Tampereella asumisen vuosijuhlaa juhlistaa. 

 

Näihin 20 vuoteen mahtuu kaikki mitä elämään kuuluu. RAKKAUS, RAKKAUS JA RAKKAUS! Ja kaikki se muu. Uusia diagnooseja on tullut, mutta nehän on vaan kirjaimia, joista muodostuu sanoja, joiden ei kuitenkaan tarvi antaa määrittää koko elämää. 

Ystäväpiiri on muuttunut näiden vuosien aikana. Kaikkia kun ei ole tarkoitettu olemaan mukana kuvioissa for ever. 

Moni haluaisi lähipiiriini vaan harva sinne pääsee! Jos annat mun olla kokonainen, et loukkaannu herkästi jos asettelen joskus sanani väärin, koska en osaa sanoittaa asioita siten, että pystyisin joka sekunti huomioimaan joka ikisen vivahteen, et tee ongelmaa siitä, että jos liikut kanssani niin opastat minua, oltiinpa sitte vaikka bileissä tai kodissasi, muistat että seuraavana päivänä tai viikon päästä asia tai toinen voi tuntua minusta eriltä, osaat keskittyä hetkeen, etkä kerro mulle jos joku sanoo jotain ikävää tavastani olla. Niin, tällä tavalla pääset pitkälle kanssani. 


Takas keikkaan!


 

Vilma Tuulia 

ei soinut tällä keikalla. Helmikuussa akustisella keikalla se tuli. Oli kyllä hieno hetki. Ymmärrän kyllä miksei sitä keikoilla paljoa soiteta. Kyseinen biisi oli itsellä Spotifyssä viime vuoden soitetuin jollain yli 3000 toistokerralla. SE ON VAAN NIIN IHANA BIISI! Mielestäni sopisi hyvin koulujen kevätjuhlien esityksiksi. Biisi kuvaa niin valtavan kauniisti nuoren ihmisen elämää. Löydän siitä niin paljon omakohtaista. Erityisesti tämä: "Ensi rakkaus saa koko maailman paikoiltaan." Tiedän miten se tapahtuu ja muistan miltä se tuntuu. Sehän on tuonut minut tähän hetkeen, tähän päivään ja tähän kaupunkiin. KIITOS! 

 

Ensi keväänä täytän 40 ja haaveilen isoista juhlista ja että siellä esiintyisi Aino & Hajonneet ja kuultaisiin tietenkin Vilma Tuulia 

ja Kesä. 

Muitakin ideoita on siihen iltaan... Aina voi haaveilla. Kaikilla meillä on Hullui unelmii .

  



Ei jääty tällä kertaa Nyrkkitappeluun, joka olis esiintynyt viimeisenä. 

Mentiin syömään ja juomaan O'Connell's. Siellä olikin sitten hämmentävää maksaa kun maksupääte ei ollut esteetön. Kyseinen vekotin oli semmonen kosketusnäytöllinen kapistus, joka tarkottaa etten voi käyttää sitä itsenäisesti. Tein sen mitä ei saa tehä, eli annoin korttini tunnusluvun seuralaiselleni, koska en olisi voinut itse sitä näppäillä. Mulla on toki semmonenkin mahollisuus, että olisin voinut maksaa myös näyttämällä puhelinta sille maksupäätteelle, mutta koska en ole koskaan testannut kyseistä systeemiä niin lauantai-illan tunnelmat ei oo ehkä kaikkein otollisinta siihen. 

Ruoka ja juoma oli hyvää.

 

YouTubessa on kokonainen Aino & Hajonneet keikka heidän itsensä lisäämänä. Oon kattellut sen vaikka kuinka monta kertaa.

 

Aino & Hajonneet Live in Helsinki 2023  

 

Kiitos seuralle seurasta ja kuvista. Laitan tähän yhen, jotta saan tehtyä myös julkaisun Instaan. Instagram saattaa haluta muuttaa kuvasuhdetta julkaisuvaiheessa, joten varsinaisessa julkaisussa kuva saattaa näyttää eriltä kuin on tarkoitettu, vaikka kuva on tätä varten nimetty, jotta tiedän käyttää just kyseistä kuvaa. Pahoittelut jos kuva on jotenkin hassusti. 

 

Syksyllä tulloo uusi Aino & Hajonneet levy . Sitä odotellessa!

torstai 1. kesäkuuta 2023

Aino & Hajonneet: Kesä

 

 


 

 

Aino & Hajonneet - Kesä 

 

© 2023 Svart Records
℗ 2022 Svart Records

 

Bandcamp 


Spotify 

 

Youtube Music 

 

YouTube 

 

Biisilista: 

 

1. Kesä 

 

2. Kesä Espalla

 

 

Tähän kesäkuun ensimmäiseen päivään sopii KesäBiisi! Tai kaksi oikein hyvin. Mitään muuta ei nimittäin kannata koko kesänä kuunnellakaan kuin tätä kaksi laulua sisältävää singleä. 

 

Youtubesta löytyy Aino & Hajonneet: Kesä (Official video). 

 

Kesä Espalla on mielestäni parempi versio kuin se alkuperäinen, joka monen vuoden jälkeen kuulosti jotenkin hirveän vaisulta. Keban biisi oli 2000-luvun alussa jollain sen ajan Suomirock-kokoelmalla ja pidin siitä silloin ja nyt ihmettelen miksi ihmeessä. 

 

Aino & Hajonneet Kesä-single julkaistiin 19.05.2023 ja mun tähtiluokituksessa se saa 5/5! 

 

Sitte vaan single soimaan repeatilla ja kohti KesäLaitumia!

 

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Viisi vuotta aiemmin

Viitisen vuotta sitten näin syksyllä kirjoiteltiin. Kysyin kuulumisia ja vaiheltiin viestejä kuin taukoa minkään suhteen ei olisikaan ollut. Tätä aiemmasta yhteyksissä olosta saatikka kohtaamisesta oli siinä vaiheessa jo niin kauan, etten jaksa muistaa. 

Kirjoiteltiin tutuista aiheista ja asioista. Niistä, jotka oli meitä aina yhdistäneet. Se oli ihan normaalia kahden kauan ja syvästi tunteneen ihmisen viestintää. 

Siinä päivän aikana kulki sähköposti jos toinenkin. Kunnes sain kuulla, ettei kanssani voisi yhteyttä pitää, koska siitä ei tykätä. 

En ymmärtänyt asiaa miltään kantilta ja kävimme joltiseenkin kiivastahtisen keskustelun tai siis kirjoittelun asiasta. Lopputulema oli hyvä ja joitain päiviä myöhemmin istuin pitkälle iltaan koneella ja valvoin vain koska kirjoiteltiin. 

Seuraavan kerran otin yhteyttä kesällä. Syy siihen oli ilmeinen. Minulle oli tullut vastaan menneisyyden tilanne, jossa hän aikoinaan auttoi. Uskoin, että näin vuosienkin jälkeen minua autettais ja voisin purkaa tilannetta sellaiselle joka tietää asiat ja aiemmat tapahtumat kokonaisuudessaan. Tuossa hetkessä tarvitsin luotto ihmistä aivan todella todella paljon. 

Kävi kuitenkin niin, etten koskaan saanut vastausta sähköpostiini, jossa pyysin apua ja kerroin mitä oli tapahtunut. 

Usko ihmiseen oli kovalla koetuksella ja totesin jälleen, ettei usko kannata. 

Loppu kesä meni siinä jotenkuten. Koetin keräillä palasia kasaan. Syksy saapui enkä juurikaan ehtinyt miettiä tapahtunutta, koska olin todella kiireinen. 

Tuli seuraava kesä, jolloin jälleen kerrran kuulin tästä ihmisestä, jolta apua olin pyytänyt. 

Kävi ilmi, että läheisenäni pitämäni ihminen olikin kaikessa hiljaisuudessa tutustunut tähän. 

Minä en halunnut tietää tätä. En ymmärtänyt asiaa. En vain ymmärtänyt tapahtunutta. 

Erityisesti siksi, koska itse en ollut tullut vuotta aiemmin kuulluksi, mutta kyllä sitten taas täysin toinen ihminen saa kaiken tuen, välittämisen ja mitä kaikkee: Mutta ei Annukka. 

Annukka on paha, koska Annukan kanssa on eletty elämää. Annukka herättää kiellettyjä ajatuksia ja tunteita. Niin siksi pitää olla kuin Annukkaa ei olisi koskaan ollutkaan, koska vain ja ainoastaan Annukan täysin ignooraamalla ja mitätöimällä kykenee elämään. 

Ja mitä sanoo itse Annukka? Tähän kaikkeen? 

Mä sanon tähän, että koska olen alunperin Pohjois-Suomesta niin tiän kuinka siä eletään. Tiedän ne sanat, jotka sanomalla kaikki korjaantuisi ja olisin olemassa. 

Tässä tulee ajatusmaailmojen ja arvopohjien Crash! Boom! Bang!-ilmiö. 

En asu enää pohjoisessa. Olen yli puolet tähän astisesta elämästäni jo asunut muualla. Olen oppinut tämän nykyisen kotikaupunkini tavoille. Elän ja hengitän tätä kaupunkia: kulttuuria, ihmisiä, koskimaisemaa yms. 

Ajatukseni on moderneja ja vapaita. En kaipaa enkä tarvi mitään mikä kahlitsee. En tartte parisuhdetta, fyysistä läheisyyttä ja vastaan vain omasta itsestä. Perhe-elämää en tule koskaan elämään. 


Se mitä kaipaan on, että tilit olis selviä. 


Se on ihmeellinen asia, että vuosikausia useampi henkilö, jota oon pitänyt itselle tärkeänä niin kaava on ollut tämä: Annukalle kerrotaan minkälainen hänen tulisi olla. Jos Annukka puolestaan kertoo minkälainen jonkun tai joidenkin muiden pitäisi Annukan mielestä olla niin tämä ei ole sallittua, vaan tämän johdosta suututaan ja kuitenkin jatketaan myös tulevina vuosina Annukan olemassaolon mitätöintiä. 


Olen jo joitain vuosia ollut tilanteessa, jossa en enää salli tuollaista käytöstä keltään. 

Oon vaan sellaisten kanssa, jotka kykenee olemaan aidosti mun kanssa muiden edessä. 



Palataas taas aiheeseen eli kesään kolmisen vuotta sitten kun kuulin kahden ihmisen tutustuneen. 


En todellakaan halunnut tietää tätä. Se kerrottiin varovasti. Otin sen rauhassa kun en tienny mitä se todella tarkoitti. Kun olin tajunnut asian niin oloni muuttui. Sain myös kuulla, ettei minusta oltu sanottu keskenään sanaakaan. Oikeasti kun ihminen välittää Annukasta niin se uskaltaa kertoa minusta elämäänsä tuleville uusille henkilöille. Jos näin ei uskalla tehdä niin sehän kertoo minulle todella paljon siitä arvostetaanko mua aidosti vai ei. 


Tuona kesänä koin sen taas: hylkäämisen, yksin jäämisen ja että minua vastaan ollaan enempi kuin koskaan. 


Meni vuosi ja tuli tilanne josta kerroin jo aikaisemmassa. 



Sen parin vuoden takaisen elokuisen päivän jälkeen olen ollut. Olen keskittynyt ihmisiin, joita mulla on. Miettinyt välillä kuinka kykenen jatkamaan kun jotakin puuttuu. Ja siis tietenkään ei puutu jos sitä joku sattuisi kysymään, mutta sitäpä ei kysytä.


Oon myös ajatellut, että nää pari ihmistä elelee miten kumpinenkin nyt sitte ikinä eleleekään. Ainuttakaan ajatusta Annukalle ei suoda. 


Jaaa-aaa. Että miksikö kirjoitan henkilökohtaisesta elämästäni jälleen kerran? Noh. Eikös se oo päivänselvää. Tai huomispäivänselvää? 


Vastaus: Koska mä voin. 

Ja jos mielesi tekisi sanoa jotakin siitä mitä kannattaa ja ei kannata blogissa kertoa. Niin jätä sanomatta. En kuuntele kuitenkaan. Ei kannata koettaa mahduttaa mua mihinkään muottiin. Kellään ei ole oikeutta kertoa minkälainen minun tulisi olla. 

 

Muutamia asioita, joilla minun olemassaoloa on mitätöity vuosien aikana. 

 

Rakastan Vivaldin Vuodenaikoja ja jokunen vuosi sitten kävin kuuntelemassa ne livenä. Se on upea teos. En kuitenkaan ymmärrä miten siihen on kirjoitettu luontoa kuvaavat osuudet ja näin ollen minua pidetään suurinpiirtein idioottina, musiikista mitäään ymmärtämättömänä ihmisenä. Se on se arvon mitta, että osaa tulkita musiikkia oikein. Minä en osaa. En ihmisenä riitä kun mulla ei ole tätä taitoa. 

 

Eräiden järjestämieni juhlien jälkeen sain kuulla ikäviä kommentteja juhlavieraistani. Ihmissuhteita on erilaisia ja kaikilla muilla oli kyllä hauskaa, paitsi tällä jälkeenpäin kommentteja esittäneellä. 

Eräissä toisissa juhlissa, joissa olin vieraana meni ilta siihen, että juhlien järjestäjä murehti koko illan pöytäliinalle kaatunutta punaviiniä ja kantoi siitä huolta. Sekö se oli sitte parempi? 

Aikoinaan kuuntelin 90-luvulla julkaistua musaa. Se oli väärin kun olis täytynyt pitää ja ymmärtää jotain aivan muuta. 

 

Mulle on myös kerrottu, etten ole ns. vammaispiireissä mikään tai mitään kun mulla ei ole tiettyjä taitoja. Ihmettelen miksi se osaaminen tai osaamattomuus on se arvonmitta? Mulle on sanottu, ettei minua arvosteta, koska en osaa tiettyjä asioita. 

Tuossa jokin aika sitten hain rahaa erästä tarvitsemaani esinettä varten, josta olis myös hyötyä tään blogin teossa. En saanut rahaa. Perusteita en oikein ymmärtänyt. Kertoo joko siitä, ettei minua arvosteta tai minua ja työtäni bloggaajana ei arvosteta. Toisille ihmisille sitä kyllä myönnetään tuhansia euroja esim. levyn tekoon. Näin olen kuullut kerrottavan. Vammaiset eivät ole missään niin epätasa-arvoisia kuin omissa yhdistyksissään. 

 

Takaisin tekstin aiheeseen: 


Vuosipäivien aikaan tuskasta tulee käsinkosketeltavaa ja johonkin se energia täytyy saada voida purkaa. 

Muutenhan elämä on oikein mallillaan. Vuosipäivät syö energiaa ja saa mut käyttäytymään tavalla, jolla nykyisin en yleensä käyttäydy.


Ainiin: Mulla ei oo hätää. Oon se sama kuin aina: nauran paljon ja kovaa. Rakastan. 



Vielä muutama biisi tähän loppuun. 


Tämän biisin kuuntelemisen aikana päätin, että julkaisen tämän tekstin. 

Sanat kannattaa kuunnella oikein tarkasti. 

Tuossa sanotaan että: "se ei ole mun vika. Silkka ominaisuus". 

Ajattelen, että se miten käyttäydyn ja miten olen ei ole mun vika tai virhe vaan ominaisuus. Vaikka vuosia olen saanut kuulla miten virheellinen ihminen olen ja että mun pitäs olla erilainen. Rikon yhteisönormeja, rasitan läheisten hermoja, koska muistan tasan tarkkaan mitä kukanenkin minäkin hetkenä sanoi ja voin palata niihin vuosien päästä jos on joku jäänyt vaivaamaan. Tosin en ole joka ihmiselle sellainen. 

Tässä siis biisi, jonka sanoitukseen viittasin jo useampi lause sitten. 


Rosita Luu - Prinsessa

 

 

Seuraavaksi kappale, josta minulle tulee aina mieleen kesä 2001. On heinäkuu ja viimeiset hetket olla kahden ennen kotiin palaamista ja ilman tietoa seuraavasta näkemisestä. On helppo olla ja jutella, vaikka edellisen illan valvominen väsyttää. Olen joskus miettinyt mitä olisikaan tapahtunut jos tuolloin olisi ollut enempi aikaa. 

Seuraavan kerran juttelemme vasta keväällä 2002 kauniina keväisenä päivänä ja saman vuoden syksyllä alkaa kaikki se mikä vaikuttaa omiin valintoihini vielä tänäänkin vuonna 21. 

Tässä se kappale, josta aina tulee mieleen tuo vuoden -01 heinäkuinen hetki. 


Meredith Brooks - Bitch 

 

 

 

 Vuosisadan viimeisenä kesänä heinäkuussa kun minut jätettiin niin koko systeemi oli perin outoa. En ole vielä tänä päivänäkään toipunut siitä. Ihminen, jonka vuoksi mut heitettiin syrjään olikin mukana kuviossa vain sen sitä seuranneen viikon, jonka pakosta jouduimme samassa paikassa viettämään. Heidän keskinäinen suhteensa oli niin outo. Muija ei halunnu olla tään mun rakkauden kanssa oikeasti, mutta oli valmis siihen näytelmään, jota mulle sen kesän aikana esitettiin. Muutamaa vuotta myöhemmin kun minulla ja rakastamallani ihmisellä alkoi fyysinen suhde niin tää muija ei ois sallinut sitä. Vuosia myöhemmin kun näin rakkaani viimeisen kerran niin hän sanoi, ettei kanssani ollut koskaan vaikeaa, mutta että tää muija teki hänen elämästään helvettiä. 

Ne vuodet, jolloin meillä oli fyysinen suhde niin se oli erikoista, ettei koskaan puhuttu siitä mitä meiän välillä on. Oltiin joka päivä tekemisissä ja ramppasin opiskelujen ohessa viettämässä viikonloppuja hänen kanssaan. Ikäänkuin oisin ollut itsestäänselvää ja myös se, että kaikki aina päättyy tai päätyy välillämme fyysiseen olemiseen. 

Kannoin meistä ison vastuun huolehtimalla siitä etten tuu raskaaks. Yks pahimpia riitoja käsitteli sitä, että jos lopetan pilsujen syömisen niin mitä meille sitte tapahtuu. Se oli vähän niinkun sellasta, että niin kauan meiän välillä on seksiä kuin minä ikäänkuin mahdollistan sen. Tiesin hänen olleen toisen kanssa ainakin kerran juuri vähän ennen sitä riitaa. 

Nykyinen tilanne ei tuosta vuosien takaisesta sinäänsä poikkea mitenkään. Annukan kaa ei voi olla missään tekemisissä, koska Annukka aiheuttaa tunteita, joiden olemassaolo sais pettämään nykyistä kumppania. Tässä on vaan sellanen juttu, että luuleeko tyyppi tosiaan, että minä oisin hänen kanssaan jos tilaisuus olisi? 

Jos ihmisen ongelma on ettei hän oikeen tiiä miten ihmissuhteissa ollaan ja ongelmaksi muodostuu se, että olisi useampi nainen, jonka kanssa olla, eikä näin ollen kyetä käsittelemään omia tunteita, koska ehkä ei olla opittu niitä koskaan käsittelemäänkään siksi koska on ollut mahdollista lakaista ikävät asiat maton alle, pois elämää ja mieltä painamasta aina yhdellä tietyllä kysymyksellä ja siihen saatavalla vastauksella. Ni se ei tarkota sitä, että ne asiat ois saatu tekemättömiksi. Eikä myöskään sitäkään, että se tekisi kanssa ihmisiä kohtaan tuohon aikaan harjoitetusta käyttäytymisestä yhtään sen hyväksyttävämpää. Ne ongelmat kun ei tosiaan olleet meissä ns. seksikumppaneissa vaan jossain aivan muussa. 

Itse olen kulkenut pitkän tien tähän pisteeseen ja elämänvaiheeseen saakka. Siis tähän hetkeen, jossa nyt kirjoitan näistä asioista.  


Kärsin yhä siitä hylätyksi tulemisen tunteesta, jonka koin vuosisadan viimeisenä kesänä. 

Olen rakentanut aikuisen naisen elämän viimeisten kymmenen, viidentoista vuoden aikana. Meiän ensitapaamisen vuosipäivä oli hiljattain. Tää on paras teksti, jonka olen ikinä milloinkaan kirjoittanut ja parempaa lahjaa tähän päivään en kykenisi edes antamaan. 


Tiiän tasan tarkkaan, että ne jotka ittensä vois tästä tekstistä tunnistaa niin ne ei lue mun blogia, koska olen lakannut olemasta heille, joten jatkan samaa linjaa. 

Vuosipäivien aikaan voi teksti olla häilyväistä ja puran oloani. Kaikkina muina aikoina keskityn blogini pääasialliseen teemaan ja yhteistyökuvioihin, joten se siitä ja loput kirjeessä. Kaikki on oikein loistavasti lähes 360 päivää vuodessa. 

Mun ei enää tarvii peitellä jätetyksi tulemista ja sitä, että elän sen aiheuttamaa tuskaa vielä nykyhetkessä. 

 

Viimeisen kerran on puhuttu noin 12 vuotta sitten. Se tapahtui eräänä surullisen ikävänä viikonloppuna, jolloin olin kyläilemässä ns. Kaverilla. Se viikonloppu oli täynnä valheita, epäkunnioittavaa käytöstä minua kohtaan, tietojen salailua ja ehkä jonkinlaista riitaa. Jos he joiden kanssa tuon weekendin vietin olisivat oikeasti halunneet mulle hyvää niin he olisivat kohdelleet mua avoimen rehellisesti ja hyvin. Joka tapauksessa kun oma oloni oli tuskaisa sen viikonlopun aikana niin soitin about aamu kolmen aikaan siihen ainoaan puhelinnumeroon, jonka omistajan tiesin suhtautuvan minuun hyvin aina, vaikka mitä olisi tapahtunut. Numero ei siihen aikaan vastannut, mutta myöhemmin päivällä kylläkin. Se puhelu oli tuttua ja turvallista. Tuntui, että vaikka sillä hetkellä fyysisesti läsnä olleet ihmiset eivät mua arvostaneet niin siellä puhelimen toisessa päässä olevan ihmisen kanssa oli kaikki hyvin. Sain valtavasti voimia siitä puhelusta siihen loppu aikaan, jonka vietin kyläilemässä ja siedin sen skeidan mitä oli tulossa. Tästä puhelusta seuraava yhteys olikin sitten tosiaan tästä nykyhetkestä katsottuna viisi vuotta aiemmin. 

Oisin siinä viimesessä puhelussa ehkä halunnut kysyä kysymyksen. Olisin kait saanut tutun vastauksen sekä vastakysymyksen. En ollut yksin siinä hetkessä niin jäi kysymättä. 

 

Toiset käyttää elämässä kysymys ja vastaus menetelmää, jotta asiat saa pyyhittyä pois. Mä kirjoitan ja teen tuskasta julkista. Minulla on oikeus toimia näin. Jos tutut lukisi niin voisi tulla oikeustoimia. Tällasii sanaleikkejä. Tää saattaa osoittaa kielellistä lahjakkuutta. 

Elän aikuista, hyvää ja turvallista elämää. Vuosipäivinä menneisyys muistuttelee ja tuska saapuu. 

 

 

 

Tähän loppuun vielä melko tuore kappale, josta löydän niin valtavasti samaistuttavaa. Laitan sen tarkoituksella ilman artistin nimeä. 

 

Amorin siivet 

 

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Juhannuksen jälkeen

Jos Juhannuksena meni hieman enempi viihteen puolelle niin Leila ja Annukka auttaa. Kun kuuntelee tämän jakson nimeltä Leila ja Annukka toiveuusinta 1 – Ei maksa vaivaa

niin omat murheet unohtuu kun seurailee tuota Leilan kohkaamista.

Elisakirjan kautta tosiaan saa jakson ostettua.
Kuvaus jaksosta:

"Leila ja Annukka fanien toivomuksesta julkaistaan Tanssii kaikkien kanssa -kirjasta tuttu seikkailu "Ei maksa vaivaa", ensimmäistä kertaa kuunnelmamuodossa.
Leila ja Annukka ovat mökillä, ja Leilaa vaivaa mystinen sisäelinsairaus. Onko maksa sökönä, vai kolkuttaako vain huono omatunto sisuskaluja?
Leila ja Annukka oli yksi radiokanava YleX:n ja sitä edeltäneen Radiomafian suosituimmista ohjelmista. Ohjelma alkoi vuonna 1995 ja jatkui vuoden 2003 loppuun, jolloin YleX kanavauudistuksen myötä poistui ohjelmistosta. Vappuna 2012 Leila ja Annukka teki paluun upouusilla jaksoilla Elisa Kirjassa."

Lisäksi kannattaa areenasta kuunnella tämä Kesämökillä-jakso, jossa ollaan hieman poikkeuksellisissa tunnelmissa.

maanantai 8. kesäkuuta 2020

Kuukauden levy & keikkamuisto: Tori Amos - Little Earthquakes & Tori Amos @ Finlandia-talo 08.06.2015



Chanpagne Before Tori Amos @Finlandia-talo 08.06.2015.

Kuva on otettu Finlandia-talossa odotellessamme Tori Amos keikan alkua kesäkuussa 2015. Shampanja maistui. Kiitos kuvaajalle kuvasta ja erityisesti keikkaseurasta. Kyllä se oli kuplajuoman arvoinen hetki kun keikka oli alkamassa.
Meillä oli hyvät paikat, josta näki ja kuuli hyvin. Keikkakuvia ei ole, koska itsellä ei vielä silloin ollut kunnon puhelinta ja vaikka olisikin ollut ja kuvia niin tiedä sitten olisiko oikein julkaista niitä tässä.
Hienoa oli kuulla livenä itselle tärkeitä kappaleita ja myös tuntemattomampia lauluja. Hänen kappaleensa ovat vaikeista aiheista ja ehkä juuri siksi niin riipaisevan kauniita ja upeita. Muutenkin rakastan valtavasti pianoa ja olen sitä mieltä, että nainen ja piano on mahtava yhdistelmä musiikissa.

Keikalla kuultiin itselleni täysin tuntematon kappale nimeltä It's On Fire. Keikan jälkeen koetin kovasti metsästää tuota kappaletta. Laulun nimen taisin löytää kirjoittamalla muistamiani pätkiä sanoituksesta Googleen. Löysin kappaleen kuultavaksi, mutta levyä, jolta se on ei löytynyt mistään suoratoistopalveluista. Eikä se ole mikään ihme sillä kyseessä on Torin vuonna 1988 bändi nimellä Y Kant Tori Read tehty bändin nimeä kantava julkaisu.

Kun aloin koota tätä postausta huomasin levyn Spotifyssä ja olin todella hämmästynyt. Ilmeisesti remasteroitu julkaisu tullut vuonna 2017, mutta aiemmin en ollut tätä huomannut laisinkaan. Nyt pääsee levyn vihdoinkin kuuntelemaan.
Tässä tuo mainitsemani keikalla kuultu harvinaisuus.

Y Kant Tori Read - Fire On The Side 

Koko albumi harvinaisuus on kuunneltavissa tästä.

Aikoinaan kuuntelin paljon albumia Little Earthquakes. Tässä albumin vuonna 2015 julkaistu Deluxe versio.

Omia suosikki kappaleita levyltä ovat erityisesti Winter, sekä China.

Winter on vain niin käsittämättömän hieno. China kuvailee mielestäni etäisyyttä tai välimatkaa kahden ihmisen välillä. Itse koen kappaleen sillä tavoin. On myös paljon kokemusta siitä, että ollaan samassa tilassa, mutta silti niin kaukana.

Keikasta löytyy Hesarin arvio täältä.

Jos tämän myötä heräsi kiinnostus Toriin niin aikaisempia arvioita Suomen keikoista, sekä linkkejä keikkavideoihin löytyy blogista nimeltä Silent All These Years.

maanantai 1. kesäkuuta 2020

Ravintolat avautuvat - vai avautuvatko?

Irish coffee

Tänään ravintolat aukeavat, mutta eivät kaikille. En pääse syömään enkä nauttimaan kesäpäivästä terasseilla. Toki mikään ei estä minua menemästä, mutta yhä edelleen on oltava vallitsevissa olosuhteissa ja vältettävä kontakteja.
Kesästä on muodostumassa varsin mielenkiintoinen kun kaikki harrastukset on peruuntuneet kun festareita ei ole.
En ole ainoa, jonka kesäsuunnitelmiin tää vaikuttaa.
Yhteiskunta avautuu pikku hiljaa, mutta itse voin elellä ns. normaalisti sitten jos ja kun se Korona rokote tulee.
Kyllähän sitä on maailmassa selvitty vaikka mistä, joten meitsi selviää tästä kesästä, vaikka rajoituksia on.
Tässä vähän fiilistelyä ravintolareissuiltani vuosien varrelta.


Illallisella


Wine


Keikalla: Litku Klemetti @G LiveLab

Lauantaina 29.06.2024. esiintyi Litku Klemetti Duo G LiveLabissa. Keväällä lippua ostaessa mietin jaksaako kolmea keikkaa yhen viikon aikana...