Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arvostelukappale. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arvostelukappale. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 31. tammikuuta 2024

Oona-Emilia Enkelsaari & Hilda Ivars: Ansa Ikonen – Muistoja filmitähdestä

 

 


 

 

Oona-Emilia Enkelsaari & Hilda Ivars - Ansa Ikonen – Muistoja filmitähdestä

 

Aviador 2023 

ISBN 978-952-381-179-9

Suomalaisen elokuvan ja teatterin rakastetuimpiin tähtiin kuuluva Ansa Ikonen (1913-1989) elää yhä hänet tunteneiden ja kohdanneiden muistoissa. Ikonen syntyi Pietarissa ja varttui Helsingissä, josta hänen lähes puoli vuosisataa kestänyt näyttelijänuransa alkoi. Ensimmäiset roolinsa hän teki teatterissa 1930-luvulla, ja pian tämän jälkeen käynnistyi ikimuistoinen yhteistyö Tauno Palon kanssa. Nämä suomalaisille tutut vaiheet saavat Ansa Ikonen - muistoja filmitähdestä -kirjassa arvoisensa käsittelyn uudesta näkökulmasta.

Millainen äiti, ystävä, kollega ja kesänaapuri Ansa Ikonen oli? Millaisen muiston hän jätti kohtaamisistaan yleisön kanssa, ja miten Ansa Ikosen kulttuuriperintö näkyy tällä vuosituhannella? Teoksessa ääneen pääsevät lukuisat hänet tunteneet ja tavanneet sekä he, joihin Ansa on näyttelijänä jättänyt lähtemättömän vaikutuksen.

Kirjan kirjoittajat Oona-Emilia Enkelsaari (s. 1999) ja Hilda Ivars (s. 1997) ovat paneutuneet aiheeseensa huolellisesti ja suurella sydämellä. Teatterin parissa itsekin toimivalta Enkelsaarelta on aiemmin ilmestynyt Kokkaa vegemmin -keittokirja. Hilda Ivars on puolestaan opintojaan viimeistelevä tuleva musiikin-, draama- ja ruotsinopettaja.

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 

Teatteriin ja sen tekemiseen liittyy mielestäni suurta taikaa. Olen itse saanut seurailla sivusta muutamien esitysten valmisteluja ja harjoituksia. Ohjaajilla ja näyttelijöillä on niin uskomaton luovuus ja palo omaan tekemiseen. 

Jos lapsuudestani pitäisi rakentaa joku ääniraita niin siihen kuuluisi suomalaiset vanhat mustavalkoiset elokuvat. Tässä ajassa, jossa maailma on ollut paikoiltaan jo pitempään niin sitä kaipaa tuttuja ja turvallisia äänimaisemia. Muistan myös kuinka 80-luvulla ja 90-luvulla kylässä käydessä TV oli taustalla auki ja siellä pyöri vanha elokuva milloin Ansan ja milloin kenenkin vanhan liiton näyttelijäin tähdittämänä. Vanhasta näyttelijäkaartista kuin myös mainitsemani aikakauden kyläpaikkojen ihmisistäkin on suurin osa siirtynyt tuonilmaisiin. 

En tiennyt paljoakaan Ansasta aloittaessani tämän kirjan. Celia-kirjastossa on kyllä hänen elämäkertansa, joka on äänikirjaksi tullut 80-luvulla, mutta äänitys on vanha ja heikkolaatuinen, joten kirjan muutamaan kertaan vuosien aikana alotettuani en vain ole saanut sitä kuunnelluksi loppuun. 

Tämä tuore kirja käy läpi Ansan elämän polun ja myös toki elokuvien tekemisen ja kesän vietot Suvirannassa, joka on näyttelijäin kesäpaikka. 

Oli ihanaa lukea ihan ns. tavallisten ihmisten muistoja ja tarinoita kohtaamisista Ansan kanssa ja tietenkin saada kuulla minkälainen ihminen hän oli silloin kun ei ollut työroolissaan. 


Mieleeni jäi erityisesti Jämsänkosken Ilveslinnan vieraskirjat, joihin vuosikymmenten saatossa kertyi kuuluisuuksien nimiä ja kuinka muistonsa kertonut oli jo lapsena näitä kirjoja selaillut suurella kunnioituksella ja myöhemmin valokuvannut ne ja julkaissut kuvat nettisivuillaan kaiken kansan nähtäville. Omasta mielestään hän oli tehnyt kulttuuriteon ja olen samaa mieltä. 

Lisäksi muisto kun Saïd Aouita juoksi maailmanennätyksen oli joltiseenkin hauska kun Sitä päästiin katsomaan Savukallioon Ansan ja Jalmari Rinteen kanssa. 

 

Itse luin kirjan pdf-muodossa. Painetussa versiossa on valokuvia. 

 

Annan kirjalle tähtiä 4/5.

tiistai 10. lokakuuta 2023

Tiina Pihlajamäki: Siitä ei voi kertoa

 


 

 

 

Tiina Pihlajamäki - Siitä ei voi kertoa: Vankileiri Euroopassa, nuori Mirjana ja sodan väsyttämät vartijat (Finnish Edition) Kindle Edition 

 

Amazon Kindle 2023 

 

E-kirjan sivumäärä 224 

 

3/5 *


Mitä vankileirillä koetut julmuudet tekevät nuorelle tytölle? Miten syytetty perustelee käsittämättömän tuntuisia ratkaisujaan sotarikostuomioistuimelle? Millaisen valinnan äiti teki?
”Siitä ei voi kertoa” on suomalaisen Tiina Pihlajamäen esikoisromaani. Se ilmestyi Atena Kustannukselta vuonna 2003 ja sai Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon. Se oli myös Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Koska Euroopassa riehuu jälleen sota, ja koska tämän ajattoman kirjan ensijulkaisusta tulee juuri täyteen 20 vuotta, julkaistiin siitä englanninkielinen käännös e-kirjana Amazonissa heinäkuussa 2023 nimellä "You Can't Tell About It".
”Kirja on helppo lukea ja se imaisee mukaansa, mutta sitä ei laske välinpitämättömänä kädestään. Jotakin tapahtuu väistämättä mielessä ja ajattelussa.” Tasavallan presidentin puoliso, tohtori Pentti Arajärvi Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon perusteluissaan 24.11.2003
Bosnian sodasta kantautuneet uutiset naisten ja tyttöjen kohtaloista saivat Pihlajamäen pohtimaan, miten ihmisen psyyke toimii sodan äärioloissa ja mitä selviytymiseen tarvitaan. Syntyi Srednican kasarmi, Mirjana ja jotain, mistä ei voi kertoa.
Vaikka tarina sijoittuu sotaan ja sen jälkiselvittelyihin, se on universaali. Keskeinen teema on seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö, jota tapahtuu missä tahansa ympäristöissä. Miljoonilla tytöillä ja naisilla olisi jotain sanottavaa tästä aiheesta, mutta harva heistä puhuu. Mirjana päätyy lopulta kertomaan tarinansa, kun hän suostuu todistajaksi sotarikostuomioistuimeen. Rikolliset tuomitaan ja Mirjana saa oikeutta, mutta ristiriidat jäävät elämään. Lukija jää hämmentävien pohdintojen ääreen: kuinka hyvä tai paha kukin oikein olikaan?
”Vaikka 'Siitä ei voi kertoa' ei sovi iltasaduksi, se on kauniisti kerrottu tarina. Pihlajamäki jättää monta asiaa kiehtovasti avoimiksi.” Riitta Vaismaa, Lukufiilis 4/2003

Lisää suomenkielistä tietoa kirjasta kotisivuiltani:
https://www.taiteilijantytar.fi/kirjat

Kirjan laaja englanninkielinen esittely:
https://www.taiteilijantytar.fi/you-cant-tell-about-it



Kiitos Kirjailijalle arvostelukappaleesta ja Kirjasta & kansikuvasta! 


Blogin sähköpostiin tuli jo jokin aika sitten kirjailijalta viesti, jossa hän tarjosi kirjaa luettavakseni. Mieluusti otin tarjouksen vastaan kun kirja vaikutti mielenkiintoiselta ja samalla sain hyvän tilaisuuden testata Kindlen toimivuutta ruudunlukijaa käyttävän ihmisotuksen näkökulmasta. Varmistin myös, että kirja olisi Celia-kirjastosta kuunneltavissa jos Kindle osottautuisi mahdottomaksi. 


Pienoisen säätämisen jälkeen onnistuin lukemaan kirjan iPhonen VoiceOverin avulla, joten jatkossa voin laittaa lisää roposia Kindlelle tarvittaessa. 


Syystä tai toisesta kirja-arvion tekeminen Kindleen epäonnistui. Sain jonkun käsittämättömän virheilmoituksen ja näin ollen kirjan näkyvyyden lisäys Kindlessä ei onnistunut. 



Kuvittelin seuranneeni kirjallisuutta vuosikaudet, mutta myönnettävä on, että tämä kirja oli julkaisuvuonnaan 2003 mennyt minulta täysin ohi. Toki siihen on saattanut vaikuttaa sellanenkin asia, että täytin 18 kyseisenä vuonna. 

Tässä hetkessä teos on ajankohtaisempi kuin ehkä aikoihin. Euroopassa soditaan taas ja Israelissa rähistään jälleen. 

Kirjassa on kaksi osaa, joista toisessa ollaan oikeudenkäynnissä ja toisessa käsitellään sota-aikaa ja äärimmäisen julmia tapahtumia. 

Teos herättää paljon ajatuksia ja kysymyksiä. Miten ihminen voi olla toiselle ihmiselle niin julma? Lisäksi ajattelen myös sitä, että tässä kirjassa kuvatut kauheudet tapahtuvat taas tälläkin hetkellä eri puolilla maailmaa ja pirstoo useita elämiä. 


Kirja on raskas ja kuitenkin suosittelen sitä. 


Tällä hetkellä henkilökohtainen elämä vie voimia niin paljon, etten omasta mielestäni ole parhaimmillani arvioimaan kirjoja. 


Kirjan voipi ostaa tästä. 

 

Kirjailijan kotisivut on täällä

 

 

Hyvää Aleksis Kiven-, ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!

keskiviikko 7. kesäkuuta 2023

Jussi Lehtinen & Petteri Ala-Kivimäki: Concierge - VIP-erikoismies

 


 

 

 

 

 

 

Jussi Lehtinen & Petteri Ala-Kivimäki - Concierge - VIP-erikoismies

 

Tammi 2023 

Kansi: Markko Taina
 

E-kirjan sivumäärä
299
ISBN
9789520448844

 

Kiehtova kurkistus luksuselämän kulisseihin.
Jussi Lehtinen olisi mainio fiktiivisen romaanin hahmo. Äiti oli kukkakauppias, isä oli alamaailmassa arvostettu ja vaikutusvaltainen vanhan liiton rikollinen. Jussi valitsi kukat – ja palvelun. Tämä entinen huippupainija on nyt ammatiltaan concierge, VIP-palvelujen erikoismies. Hän toteuttaa henkilökohtaisesti kaikki asiakkaiden lailliset toiveet.
Jussi Lehtisen asiakkaat ovat yleensä erittäin menestyneitä. Hänelle soitetaan, kun täytyy huolehtia maailmantähdistä, miljardööreistä, yritysjohtajista tai kuninkaallisen perheen jäsenistä. Lehtinen palvelee ja huolehtii. Hän vastaa asiakkaiden turvallisuudesta, järjestää erittäin kalliita yksityishenkilöiden juhlia ja lentää tuhansia kilometrejä vain vetämään tyhjän asunnon vessat ja noutamaan postin. Lehtisen intohimo on palvelu, joka tähtää siihen, että asiakkaan odotukset ylitetään. Kaikkea Lehtinen ei tietenkään voi kertoa, mutta hänen muistelmansa tarjoavat huikean näköalan maailmaan, joissa samppanja, upeat autot ja hotellit sekä auringossa kimalteleva Ranskan Riviera ovat arkisia kuin hapankorppu.
Jussi Lehtinen on VIP-palveluihin erikoistunut concierge eli asioidenhoitaja.
Petteri Ala-Kivimäki on toimittaja ja tietokirjailija. 

 

E-kirja pyydetty ja saatu kustantajalta arvostelukappaleena. Kiitos. 


Huomattuani kirjan ajattelin, että nyt on sen verran erilaisesta maailmasta kyse, että tämä on pakko pyytää luettavaksi. Lukiessani mietin, että jos nämä tapahtumat eivät olisi totta niin tää olis tosi hyvää fiktiota. 

Kirja on suuri kasvutarina Tampereen lähiöstä, painimaailman kautta työe-elämään ravintoloissa Tampereella ja muualla. Kirjassa ollaan myös Espanjassa ja Oslossa, sekä lopulta F1-piireissä. 


Kirja on hyvä osoitus jälleen kerran siitä, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa lähtökohdista riippumatta. 


Rakastin lukea Tampereesta, tietenkin! Oli yllätys, että kirjassa oltiin niin paljon täällä. En tiennyt sitä aloittaessa. 


Annan kirjalle neljä tähteä. 

Teksti on tosi vetävää. 

Suosittelen kirjaa Sinulle, joka haluat lukea yhden uuden elämäntarinan.

 

Jos tarvitset elämääsi niin kotisivut löytyy tästä. 

 

 

Elämänmakuisia Lukuhetkiä!

tiistai 6. kesäkuuta 2023

Sebastian Fitzek: Soittolista

 


 

 

 


 

 

Sebastian Fitzek - Soittolista

 

Bazar 2023 

 

SUOMENTAJA
Jussi Moilanen
KANSI
Perttu Lämsä
ALKUTEOS
Playlist

ISBN
9789523766075

 

SIDOSASU
E-kirja
SARJA
Fitzek-trillerit 

 

 

Kadonnut tyttö, jonka elämä on viidentoista kappaleen varassa
Sebastian Fitzekin ravisuttavassa trillerissä ainut vihje kidnapatun teinin olinpaikasta on hänen soittolistansa.
15-vuotias Feline Jagow katoaa jäljettömiin matkalla kouluun. Felinen hätääntynyt äiti palkkaa yksityisetsivä Alexander Zorbachin löytämään tyttärensä ennen kuin on liian myöhäistä. Zorbach löytää internetistä kadonneen tytön tekemän soittolistan, jota Feline on kuunnellut aktiivisesti ennen katoamistaan.
Yksityisetsivän yllätykseksi soittolistaa on muokattu vain kaksi päivää aiemmin. Yrittääkö Feline kertoa jotakin sijainnistaan ja kohtalostaan soittolistan kappaleiden avulla? Voiko listasta löytyä avain hänen pelastamiseensa? Zorbachin tutkiessa soittolistaa kuumeisesti hän ei osaa odottaa, että sen mysteerit saattavat syöstä hänet painajaismaiseen kilpajuoksuun aikaa vastaan, jossa jokainen osapuoli joutuu kamppailemaan selvitäkseen hengissä.
Soittolista on Sebastian Fitzekin intensiivinen trilleri, joka kuljettaa ihmissielun pimeimpiin syövereihin ja saa lukijan haukkomaan henkeään jokaisessa juonenkäänteessä.
Kirjaan liittyvä soittolista löytyy Spotifysta kirjailijan nimellä.

 

 

E-kirja pyydetty & saatu arvostelukappaleena kustantajalta. KIITOS!

 

Ihastuin Fitzekin tuotantoon ensilukemalta ja odotin tältä kirjalta paljon. 

 

Tää ei kuitenkaan lunastanut odotuksia. Tunnelma on hyytävän ahdistava. Luin kirjaa useammassa pätkässä muutaman viikon aikana ja silläkin on oma vaikutuksensa hajanaiseen kokemukseen.

 

Kirjassa puhutaan sokeudesta ja tässä suora lainaus tekstistä: 

 

"Kun kävin ensimmäistä kertaa Alinan asunnolla Prenzlauer Bergissä, ihmettelin, että hänellä oli ylipäätään lamppuja kattokruunuissa ja peili kylpyhuoneessa. Jopa kuvia seinillä. Alina oli avannut silmäni sokeiden maailmalle, joka ei ollutkaan niin pimeä kuin olin ennen kohtaamistamme ajatellut. Näkövammaisilla tietysti oli lamppuja, peilejä ja kuvia. Näin heidän näkevät vieraansa eivät joutuneet tuijottamaan pimeitä seiniä Kun kävin ensimmäistä kertaa Alinan asunnolla Prenzlauer Bergissä, ihmettelin, että hänellä oli ylipäätään lamppuja kattokruunuissa ja peili kylpyhuoneessa. Jopa kuvia seinillä. Alina oli avannut silmäni sokeiden maailmalle, joka ei ollutkaan niin pimeä kuin olin ennen kohtaamistamme ajatellut. Näkövammaisilla tietysti oli lamppuja, peilejä ja kuvia. Näin heidän näkevät vieraansa eivät joutuneet tuijottamaan pimeitä seiniä, niin kuin minä nyt." 



Pakko sanoa, että minä en ole kotini seiniä vuorannut julisteilla ja tauluilla tehdäkseni kodistani ikäänkuin näkeviä varten ystävällisen. Olen sisustanut samasta syystä kuin kaikki muutkin ihmiset! 

Vammainen ihminen elää itteensä varten! 

Vihaan sitä ajattelua, että "Vaikka olet vammainen niin silti kykenet ja pystyt." 

Ei se vammaisuus minusta mitään sankaria tai jumalaa tee. 

Minä haluan, että minut nähdään minuna, ei vamman kautta! 


Minulle selvisi Luetut.net-blogista, että tämä on kolmas osa Der Augensammler -sarjasta ja ettei aiempia osia ole suomennettu. Harmi homma. Tälläkin saattoi olla oma osuutensa lukukokemukseni hajanaisuuteen.  


Annan kirjalle kaksi tähteä. 


Osallistun tällä tekstillä kirjablogeissa vietettäviin Dekkariviikkoihin

 

Logo Niina Tolonen.

tiistai 30. toukokuuta 2023

Jukka Haarma, Anna-Kaisa Kaplas & Ilkka Mattila: Popmusiikin uusi aika - Satumaa-tangosta 2080-luvulle

 

 


 

 

 

Jukka Haarma, Anna-Kaisa Kaplas & Ilkka Mattila -  Popmusiikin uusi aika - Satumaa-tangosta 2080-luvulle


Tammi 2023

ISBN
9789520423285

E-kirjan sivumäärä
526

 

 

Kotimaisen popin valtakausi.
Miten iskelmän ja rockin Suomesta tuli pop-Suomi?
Suomalaisen popmusiikin maailma ei ole entisensä. Ennen sähkökitaroita soittaneiden nuorten miesten yhtyeiden tilalla on nyt tuottajia kotistudioissaan ja artisteja sekä musiikintekijöitä, joista yhä useampi ei ole mies.
Mitä on tapahtunut matkalla kitarabändeistä kotistudioiden ja biisileirien maailmaan? Miten monipuolistunut artistijoukko on muuttanut koko populaarimusiikin kenttää? Miten artistit, biisintekijät, alan toimijat ja vaikuttajat ovat kokeneet tuon muutoksen ja mitä he odottavat tulevaisuudelta?
Kirjaa varten on haastateltu lähes sataa suomalaista artistia, säveltäjää, sanoittajaa, tuottajaa ja musiikkialan ihmistä. Kotimaisen popmusiikin rakenteisiin pureutuva teos selvittää, miten popin ja koko musiikkialan vallankumous 2000-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana tapahtui.
Jukka Haarma vaikutti Yleisradiossa musiikkitoimittajana ja -päällikkönä yli 30 vuoden ajan. Ensirakkauttaan musiikkia hän on kuunnellut intohimoisesti 1950-luvun lopulta lähtien.
Anna-Kaisa Kaplas on toimittajakoulutuksen saanut tapahtuma- ja musiikkialan ammattilainen. Hän on kasvanut aikuiseksi 2000-luvun popmusiikin säestämänä.
Ilkka Mattila on Helsingin Sanomien toimittaja, joka on kirjoittanut pop- ja rockmusiikista päätyökseen vuodesta 1987. Hän on toiminut myös muusikkona ja tuottajana. 


Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 


Kun huomasin tämän kirjan selatessani kevään uutuuksia niin aloin odottaa julkaisuhetkeä. Aloittaessani kirjan tajusin kuitenkin jo heti alkumetreillä, ettei tämä teos ollutkaan sellainen kuin luulin. 

Teos on laaja ja seikkaperäinen tietopaketti musiikista ja siihen liittyvistä ilmiöistä; suoratoiston vaikutuksista, festareilla esiintymisistä, artisteista somessa, radiosoitosta ja siitä kuinka musiikkiteollisuus on muuttunut ajan saatossa. 

Etenkin jos et ole perehtynyt näihin asioihin niin tämä kirja auttaa sinua ymmärtämään.

 

Oma suhtautumiseni johtuu siitä, etten kuuntele saati fanita kirjan artisteja. En myöskään kuuntelen esim. kirjassa mainittuja radiokanavia. Kirjassa puhutaan artisteista, joista suurimman osan olen laittanut Spotifyssä siten, ettei se soita heidän tuotantoaan minulle koskaan. 

Suurella mielenkiinnolla luin kirjasta ne osuudet, joissa oli käsittelyssä Behm ja Pehmoaino. 

 

Tässä lainaus kirjasta: 

 

"Voidaan väittää, että musiikin suoratoiston tulo markkinoille on ollut äänite- ja musiikkialan radikaalein muutos sitten äänentallennuksen keksimisen 1800-luvun lopulla. Alkuperäisten savikiekkojen jälkeen seuranneiden musiikin tallennusmuotojen, kuten single- ja lp-levyjen, c-kasettien, mp3-soittimien ja iPodien, voidaan ajatella olleen vain enemmän tai vähemmän suuria hyppäyksiä suoratoiston aiheuttamien muutosten rinnalla. Suoratoiston tulo on vaikuttanut radikaalisti ei vain musiikin jakelu- ja kulutustapoihin vaan myös elävään musiikkiin, markkinointiin, ansaintalogiikkaan ja rahanjakoon – kaikkeen ajatteluun, luomiseen ja tekemiseen."

 

Kirjassa puhutaan myös alan tulevaisuudesta ja toiveista. 

 

Ote kirjasta: 

 

"Kaikkihan me tajuamme, että ihmisen täytyy olla myös hyvä työssään eikä pelkkä tasa-arvo ja diversiteetti voi kantaa asioita. Mutta antaahan se näkökulmia. Uskon, että diversiteetti toisi alalle paljon uutta ja erilaista – ja varmasti myös uudenlaista menestystä ja tekijyyttä." -Virpi Immonen 

Kiinnitin itse huomiota todella paljon tähän Monimuotoisuuden esille tuontiin. 

Ympäristö suhtautuu itseeni ableistisesti ja misogynisesti. Tuntemattomien ihmisten ajatukset on enempi sellaisia, että Annukka ei varmaankaan tee mitään, ei käy missään ja ei kait ne sokeat mitään tietokonetta käytä ja mitenkä se muka bloggaa. Näillä ajatuksilla toiseutetaan mun olemassaoloa ja osoitetaan joko vihaa, silkkaa tietämättömyyttä tai typeryyttä ja mitätöidään mun oikeus olla. 

Uskon, että musiikkia tekevät tai sen parissa työskentelevät naiset kohtaa misogyniaa vielä tänäkin päivänä ja on hyvä, että oli esim. #punkstoo 

 

Viime vuosien aikana itselleni on selkeytynyt mitä haluan olla, minkälaisia vaatteita käyttää ja niin edelleen. Sitäkin koetetaan tavalla tai toisella mitätöidä. Olen liikaa kaikkea, jolle näyttävyys tarkoittaa pinkkiä väriä, glitteriä ja paljetteja. Se häiritsee monia. Myös tapa jolla olen, puhun, elän ja hengitän häiritsee. 

En lakkaa olemasta! 

 

Kirjaa lukiessani ihmettelin miksei teoksessa mainittu esim. Näitä bändejä: 

 

Aino & Hajonneet, LAB, Ruusut, Seele ja Velcra. 

 

Tekniikka petti pahemman kerran, enkä saa tähän nyt laitettua linkkejä muutamiin biiseihin. 

 

Kirja saa minulta 2.5 tähteä. 


Kuuntelen kirjasta katsottuna väärää musaa. 

Teos on myös äänikirjana!

perjantai 19. toukokuuta 2023

Melanie C: Kaikki mitä olen - Minun tarinani

 

 


 

 

 

 

Melanie C — Kaikki mitä olen - Minun tarinani

 

Minerva 2023 

 

Englanninkielinen alkuperäisteos: Melanie C. Who I Am
 

 

Suomentaja
Jere Saarainen

 

ISBN
9789523757967 


E-kirjan sivumäärä
481

 

 

Omaelämäkerta täynnä Girl Poweria.

Melanie C kertoo huiman elämäntarinansa ja kuvaa elävästi, millaista elämä Spice Girls -yhtyeessä todella oli. Inspiroiva, voimauttava ja viihdyttävä lukukokemus.


Melanie C kertoo muistelmissaan paitsi menestyksestä ja yhtyeen huippuhetkistä, myös kuuluisuuden pimeästä kääntöpuolesta. Hän puhuu myös kiusaamisesta,
kehonkuvasta, mielenterveydestä ja tavasta, jolla media kohtelee nuoria naisia.

Spice Girls oli maailmanlaajuinen ilmiö, kaikkien aikojen menestynein brittiyhtye sitten Beatlesin. Spice Girls -vuosien jälkeen Melanie C ryhtyi sooloartistiksi,
ja hänen levyjään on myyty 23 miljoonaa kappaletta. Hän on myös saanut jotakuinkin kaikki popmusiikkialan tärkeimmät palkinnot. Huikean uran hintana on
ollut paljon ahdistavia kokemuksia, häpeää ja vähättelyä.

Melanie C on ollut tärkeä roolimalli nuorille naisille. Hän on myös LGBTQ-yhteisön näkyvä puolestapuhuja ja kymmenien hyväntekeväisyysjärjestöjen tukija.


”Minua on kutsuttu monella nimellä: Sporty Spice, Mel C, Melanie C tai ihan vain Melanie Chisholm. Tämän kirjan sivuilta voit lukea kuka minä todella olen,
ja kuinka olen lopulta tullut sinuiksi itseni kanssa kaikkien näiden vuosien jälkeen.”

Melanie C, oikealta nimeltään Melanie Jayne Chisholm (s 1974) on englantilainen laulaja ja lauluntekijä. Parhaiten hänet tunnetaan yhtenä Spice Girls -yhtyeen
jäsenenä. Hän on ainoa naisartisti Britannian musiikkihistoriassa, joka on noussut myyntilistojen kärkeen niin kvintetin, kvartetin, trion ja duon jäsenenä
kuin sooloartistinakin.



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 


Innostuin tästä teoksesta heti huomattuani tämän, pyysin ja sain arvostelukappaleeksi e-kirjan. 

Tämä on pakollista luettavaa kaikille meille, jotka 90-luvulla fanitimme Spice Girlsiä. Jos et fanittanut silloin vaan olet löytänyt heidät vasta myöhemmin niin suosittelen siinäkin tapauksessa tätä kirjaa. 


Melanien elämä käydään seikkaperäisesti läpi aina lapsuudesta aikaan ennen Spice Girlsiä, aika Spice Girlsissä, soololevyistä nykyhetkeen. 


Ihailen Englantia, jonka koin kirjan sivuilta vahvasti. Eläydyin koe-esiintymisiin, Spice Girlseihin valituksi tulon tunteisiin, sekä aivan käsittämättömään suosioon ja uran käänteisiin. 


Kirjassa tulee erittäin hyvin esille naisen asema 90-luvulla ja erityisesti Vuoden -96 Brit Awards ja sen tapahtumien puinti. 

 

Kirjan luvut on nimetty hauskasti biisien nimillä. 

 

Nautin lukea erityisesti soololevyjen tekemisestä ja kiinnostuin valtavasti julkaisusta nimeltä Ocean, joka ei ole kaupallisesti menestynyt kovinkaan hyvin, vaikka siihen oli paljon panostettu. 

Suomalaisilla radiokanavilla soi tosi usein biisi nimeltä I Turn To You. Vaikuttaa siltä, ettei uudempien levyjen musiikki, juuri soi. 

 

Olisin kaivannut enemmän kuvailua Melanien ongelmista, mutta toki jokainen rajaa itse sen mitä haluaa ja miten sen haluaa kertoa. 

 

Osaan nyt kuunnella hänen laulujaan eri tavalla. 

 

 

Kirja saa minulta kolme tähteä.

torstai 18. toukokuuta 2023

Sanna-Mari Hovi: Matka kuninkaalliseen Tukholmaan


 

 

 

 

Sanna-Mari Hovi - Matka kuninkaalliseen Tukholmaan: Opas kaupunkilomalle ja nojatuolimatkalle


Tammi 2023 


E-kirjan sivumäärä
224
ISBN
9789520442323


Ihana Tukholma kuninkaallisin silmin.
Tukholman tuttuja ja tuntemattomampia kuninkaallisia kohteita palatseista, puutarhoista ja tyrmistä Rakkauden polulle. Opas kaupunkilomalle ja nojatuolimatkaajalle.
Lähde mukaan monarkian arkeen ja loisteeseen. Vaella puistoista palatseihin ja tutustu niiden kiehtoviin asukkaisiin kuningattarista kummituksiin. Tukholma on kuninkaallinen kaupunki: Östermalmilla voit syödä ja shoppailla kuin prinsessat. Djurgårdenilla näet kuninkaallisten koteja ja tutustut taiteilijaprinsseihin. Linnoissa kohtaat elämän arjen ja juhlan silkkipäällysteisistä ”yötuoleista” paraatisänkykamareihin. Matka kuninkaalliseen Tukholmaan taittuu kävellen tai julkisilla kulkuneuvoilla. Trevlig resa!
Sanna-Mari Hovi (s. 1968) on tullut tunnetuksi kuninkaalliskirjailijana ja erityisesti Ruotsin kuningashuoneen tuntijana. Viikingeistä Victoriaan – Ruotsin monarkian tarina ilmestyi vuonna 2021, ja yhdessä Kaisa Haatasen kanssa kirjoitettu Monarkian muruset – Kaiken maailman kuninkaallisia (2018) oli tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas.



Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle! 

Nautin tästä teoksesta valtavasti. En vain tajunnut, että e-kirja sisältää kuvia ja että se tarkoittaa sitä, etten käytännössä voi lukea kirjaa. Näinpä kuuntelin sen omakustanteisesti Storytelistä. Äänikirjan lukee Maruska Verona, joka on yksi suosikeistani. Suosittelen myös kuuntelemaan hänen albuminsa Vaihtuvat perspektiivit.

 

 

Tämä kirja on aivan mahtava opas Tukholmaan. Tässä kuvataan linnoja sisustuksineen, entisine asukkaineen ja historiallisine hetkineen niin elävästi ja seikkaperäisesti, että vaikka kävisin paikoissa livenä niin en luultavasti saisi läheisiltäni tai edes mahdolliselta viralliselta oppaalta näin kattavaa kerrontaa ja monipuolista kuvailua, jonka ehdottomasti tarvitsen. Aloittaessani kirjan en osannut kuvitella kuinka kuvani rakkaasta Tukholmasta avartuisikaan. Tiedän, ettei kirjaa ole nimenomaisesti sokeita ihmisotuksia varten tehty, vaan meiän tarpeet on sattumalta huomioitu aivan loistavasti. 

Jos mietit kuinka kuvailla asioita henkilölle, joka ei näe niin lue tämä kirja! 

Tänään on muutes saavutettavuuspäivä, eli Global Accessibility Awareness Day, jota vietetään aina toukokuun kolmantena torstaina. 

 

Itse valitsin tämän päivän tälle tekstille, koska vuosia sitten olin näihin aikoihin Tukholmassa ja vierailin ABBA Museossa. 

 

 

Annan kirjalle kolme tähteä.  

perjantai 31. maaliskuuta 2023

Mirkka Torikka: Rakas katastrofini


 

 

Mirkka Torikka - Rakas katastrofini

 

WSOY 2023 

ISBN
9789510486528

E-kirjan sivumäärä
372

 

 

Miten pitää lastensa isä elossa, jos hän ei halua itse elää?
Koskettava taistelutarina elämästä mielenterveysongelmista kärsivän itsetuhoisen puolison rinnalla ja mahdottomalta tuntuvasta pyrkimyksestä saada elää tavallista elämää.
Naimisiin mennessään Mirkka Torikka oli onnellinen saatuaan tiilitalon, lapsia, koiran ja kesämökin. Muutaman vuoden kuluttua hääkelloista puoliso Aki alkoi saada itsetuhoisia ajatuksia. Mirkan tehtäväksi jäi pitää lapsiperheen arki kasassa ja lastensa isä hengissä. Se vaati jatkuvaa ylivireystilaa, nukkumista eteisen lattialla ovikellona sekä välillä epätoivoista taistelua hoidon saamiseksi. Vielä kun kodista paljastui vakava kosteusongelma, kaikki tämä piti tehdä mittavan homeremontin keskellä. Kun Aki lopulta onnistui kuolemaan, Mirkka päätti, ettei koko perheen elämä voi loppua siihen eikä hänen ongelmistaan tarvitse puhua kuiskaten. Kirja nostaa esiin yhteiskuntamme tabuja mielensairauksista itsemurhaan ja homeongelmista talousahdinkoon ja kertoo rohkealla ja inhimillisellä tavalla asioista, joihin liittyy usein häpeää, vihaa ja syyllisyyttä.
Mirkka Torikka on toimittaja ja päihdekasvatustyön asiantuntija. Torikka tunnetaan myös blogistina ja sosiaalisen median sisällöntuottajana.

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 

 

Kylläpä olenkin valinnut raskaita kirjoja luettavaksi tähän kevääseen. Vaikka toisaalta päihdeongelmat ovat päihdeongelmia, ei kait se sen kummempaa ole. Niistä toki hyssytellään ja ollaan enempi tai vähempi hiljaa, joten tällä kirjalla on oma paikkansa ja tarpeensa. 

 

Kirja on monin paikoin niin tuskallista luettavaa, ettei sanat riitä kuvaamaan. 

Kirja kertoo ensin Mirkan ja Akin parisuhteen alkamisen haasteista, ajasta ennen lapsia, talon ostosta, lapsien saapumisesta ja lopulta Akin mielen haasteista ja päihdeongelmasta, sekä siitä minkälaista on pitää hengissä toista ihmistä. 

Luulen, että terveydenhuolto teki parhaansa, mutta henkin ovat vain ihmisiä. Tietyt mielensairaudet on muutenkin vaikeaa tunnistaa ja vielä vaikeampaa kokonaisuudesta tekee jos potilas vaikuttaa hyvin voivalta niin on varmasti vaikeaa uskoa minkälaista se arki kotona on. Vaikka toki heidän pitäisi, mutta ihminenkin on vain inhimillinen otus. 

 

Itsemurha on itsekäs teko! Aki päätyy tähän tekoon ja en kritisoi sitä muutoin kuin, että varmaan hänen perheenjäsenet sen yksin tietää onko helpompi ilman häntä vai kuinka on. 

 

Tästä kirjasta on vaikeaa kirjoittaa, koska oma historiani on sellanen kun se on. 

Nykyään kun olen kohta 40v täti-ihminen on vaikeaa tunnistaa tästä nykyajan seesteisyydestä sitä nuorta ihmistä, jolle jaksaminen seuraavaan päivään oli lähes mahdotonta, lääkehiili oli sairaalassa pahaa ja niin edelleen. 

 

Annan kirjalle kaksi tähteä ja suosittelen lukemaan jos haluat raadollisen tositarinan elämästä.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2023

Eve Hietamies: Palavaa lunta

 


 

 

 

Eve Hietamies - Palavaa lunta 

 

Docendo 2023 

 

ISBN
9789523824706

Kansi ja graafinen suunnittelu: Marjaana Virta

Kuva Petri Mulari

E-kirjan sivumäärä
283 


Riikan taistelu ulos huumehelvetistä.
Traaginen ja koskettava dokumenttiromaani naisia alistavasta, raadollisesta päihdemaailmasta sekä perustuksia myöten tuhoutuneen elämän jälleenrakentamisesta.
Hyvinkääläinen Riikka Tuomi, 40, kokeili ensimmäistä kertaa alkoholia yhdeksänvuotiaana ja pilveä 11-vuotiaana. Teini-ikäisenä hän käytti huumeita säännöllisesti. Alkoi kaksi vuosikymmentä kestänyt huumehelvetti, johon mahtui niin rikoksia, huumeita kuin väkivaltaisia ihmissuhteita. Lopulta Riikka sai riuhtaistua itsensä irti vertaistuen avulla. Hän tietää, millaista on elää syvällä päihteiden maailmassa, kodittomana ja väkivallan uhrina. Nykyään hän kerää kokemusta elämästä huumeista toipuvana addiktina. On hänen vuoronsa auttaa.
Riikka kertoi Eve Hietamiehelle traagisesta ja järkyttävästä elämästään, mistä syntyi suuria tunteita herättävä selviytymistarina.


Pyysin ja sain arvostelukappaleen kustantajalta. Kiitos! 


Kirja on järkyttävä ja surullinen. Vai pitäisikö sanoa järkyttävän surullinen. Lopussa on kuitenkin paljon toivoa. 


Lukiessa mietin miten kaikki tää on voinut tapahtua Suomessa, jota hyvinvointivaltioksi kutsutaan tai on ainakin ennen kutsuttu? 


Miksei kukaan tehnyt mitään, jotta elämä olisi saanut paremman suunnan? 


Opin kirjasta paljon elämästä ja siitä miten tämä yhteiskunta toimii ja nimenomaan miten se ei toimi, sekä siitä minkälainen on naisen asema päihdemaailmassa. 

Minulle tuli uutena informaationa, että piikittämisen lisäksi kamaa voi laittaa myös suoraan lihakseen. 


Riikka Tuomi käytti huumeita 20 vuotta ja on nyt ollut kuusi vuotta puhtaana kuten asia kirjassa ilmaistiin. 


Jännää, että fysiikka kestää noinkin pitkään päihteiden käyttöä. 


Itseä ahdisti lukea siitä mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään, jotta tulee ja tuntisi itsensä hyväksytyksi ja että päihteitä riittää ja mitä kaikkea muuntohuumeita nykyään onkaan liikkeellä. 


Itse olen sitä joskus miettinyt, että mitenkähän vaikka jotkut tajuntaa laajentavat aineet vaikuttaisi ihmiseen, joka ei näe. Vaan en halua myöskään kokeilla. 

Nuorempana olisin varmaan kokeillut jos olisi tarjottu. Nykyään tällaisena täti-ihmisenä ei jaksa kiinnostaa. Kupliva juoma riittää mulle! 

Sillä vain juomat juovuttaa. 


Kuka tahansa voi addiktoitua mihin tahansa millon vaan. Sitä käsiteltiin kirjassa paljonkin; kuinka addiktio on sairaus. 


Muistan erään keväisen illan kauan sitten ja kahvipöydässä käydyn keskustelun siitä onko tupakki päihde vai ei. Se oli hyvä keskustelu ja pysyi asiallisena vaikka jokanen meistä oli niin erillaisesta taustasta. Tosin en muista mihin lopputulemaan päädyttiin, vaikka keskustelu jatkui ja jatkui aina vain ja päihteillä ei ollut osuutta asiaan. Se taisikin olla kevään 2005 parhaimpia hetkiä kun muistan sen edelleen. 


Tämä kirja on ahdistavuudessaan ja surullisuudessaan tarpeellinen. 


Annan kaksi tähteä.

perjantai 10. maaliskuuta 2023

Lucinda Riley: Kuolema sisäoppilaitoksessa


 

 

Lucinda Riley - Kuolema sisäoppilaitoksessa 


Bazar 2023

Alkuteos

The Murders at Fleat House

Suomentaja

Tuukka Pekkanen


ISBN
9789523767201

E-kirjan sivumäärä
459 


Kirjavideo


Synkkiä salaisuuksia taianomaiselta tarinankertojalta.
Lukijoiden sydämet valloittaneen Lucinda Rileyn postuumisti julkaistava rikosmysteeri Kuolema sisäoppilaitoksessa on täynnä menneisyyden painoa ja taattua brittitunnelmaa.
Oppilas kuolee äkillisesti Fleat Housessa, pienessä St Stephenin sisäoppilaitoksessa Norfolkin sydänmailla. Rehtori kutsuu koko kouluyhteisöä järkyttävää kuolemaa traagiseksi onnettomuudeksi. Paikalliset viranomaiset eivät kuitenkaan voi sulkea pois rikoksen mahdollisuutta, ja poliisi Jazmine "Jazz" Hunter alkaa tutkia tapausta.

Yhdessä työparinsa, uskollisen ylikonstaapeli Alastair Milesin kanssa Jazz astuu suljettuun kouluyhteisöön, josta paljastuu uusia huolettavia piirteitä. Kuollut Charlie osoittautuu inhottavaksi kiusaajaksi, jonka lähipiirillä on ollut sekä motiivi että mahdollisuus hankkiutua hänestä eroon.
Kun lumi peittää maiseman, joutuu Jazz kohtaamaan myös omat henkilökohtaiset painajaisensa. Fleat House pitää sisällään salaisuuksia, jotka ovat synkempiä kuin Jazz olisi koskaan osannut aavistaakaan.
Lukijoiden rakastaman Lucinda Rileyn Kuolema sisäoppilaitoksessa on tunnelmallinen brittidekkari ja suuri lukuromaani, joka kietoo lukijan pauloihinsa vanhan kouluyhteisön kätkiessä sisälleen mysteerin jos toisenkin.
Irlantilaissyntyinen Lucinda Riley (1965–2021) oli taiturimainen tarinankertoja, jonka teoksia on käännetty jo lähes neljällekymmenelle kielelle ja myyty kymmeniä miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. Hänet tunnetaan ympäri maailman huippusuosion saaneen Seitsemän sisarta -sarjan kirjailijana. Sarjan viimeinen osa, Atlas, Papa Saltin tarina, julkaistaan suomeksi toukokuussa 2023.
Lisäksi Rileyn romaaneista on suomennettu Keskiyön ruusu, Enkelipuu, Perhosten huone, Vaarallinen kirje, Oliivipuu, Italialainen tyttö, Orkideatarha, Auroran salaisuus ja Kuolema sisäoppilaitoksessa. Syyskuussa 2023 suomeksi ilmestyy surullisenkaunis Valoa ikkunassa.



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!



Viihdyin kirjan sivuilla hyvin. 


Ajattelin, että kun en ole ttykännyt niistä yksittäisistä kirjoista niin etten tykkäisi tästä. Yllätyin kun pidin valtavasti! 


Kirja ei voisi enää englantilaisempi ollakaan! 

Erot yhteiskuntaluokkien välillä tulevat esiin kirjassa. 

Jotenkin niin englantilaista yläluokkaisuutta, että pojat opiskelee sisäoppilaitoksessa. 


Pystyin kuvittelemaan itseni koulun käytäville haahuilemaan. 

Siitä on aikaa kun luin Harry Potter-sarjaa, mutta jotenkin se koulussa olo ja näkymättömyysviitassa öisin kulkeminen tuli tästä mieleen. 



Kirjassa on kaikki Rileylle tyypilliset elementit; on hylätyksi tulemista, menneisyydessä ollutta rakkautta ja salaisuuksia.

 

Kirjan alkusanoissa Harry Whittaker toteaa näin:

 

"Yhdyt varmasti mielipiteeseeni, että päähenkilön, komisario Jazz Hunterin ympärille voisi rakentaa oman kirjasarjansa.

Ehkä äiti olisi tehnytkin niin, toisessa elämässä" 


Lucindan poika Harry Whittaker viimeisteli kirjan julkaisua varten. 

Suomennos on laadukasta työtä jälleen kerran. 


Vaikka et lukisi dekkareita niin voisit viihtyä tämän seurassa, koska tarina on kerrottu niin vetävästi ja jännitys säilyy läpi koko kirjan aina  viime sivuille asti. 


Harmi, ettemme saa tälle jatkoa. 


Jos pidät Robert Galbraithista niin pidät luultavasti myös tästä! 


Annan kirjalle kolme tähteä.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2023

Andrew Morton: Kuningatar

 

 


 

 

 

Andrew Morton - Kuningatar


Otava 2022

Suomentajat
Kaisa Haatanen, Antti Immonen, Jussi Tuomas Kivi

ISBN
9789511468219

 

E-kirjan sivumäärä
430

 

 

Maailman rakastetuimman monarkin unohtumaton elämä.
Palkittu ja laadukkaista kuninkaallisten elämäkerroista tunnettu Andrew Morton kertoo kuningatar Elisabet II:n pitkän ja vaikuttavan tarinan. Kuinka ujo
ja huolettomana kasvanut prinsessa Elizabeth Windsor sai vain 26-vuotiaana brittiläisen kansainyhteisön valtikan käsiinsä. Nuorena naisena, äitinä ja vaimona
valtavan kruunun taakka tuntui välillä ylivoimaiselta. Sitkeällä työllään ja esimerkillään hän kuitenkin nousi vastuun ja jatkuvuuden symboliksi ympäri
maailman.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 

Olen seuraillut kuninkaallisten elämää lööpeistä ja luin Harryn elämäkerran heti tuoreeltaan. 

Suurella mielenkiinnolla luin tämänkin teoksen, joka oli pettymys. 

En tiedä olettiko kirjailija kaikkien tietävän automaattisesti kuka on kuka kirjan henkilöistä ja oliko kirja suunnattu vain Englannin markkinoille. Toki tuskin sitä olisi silloin suomennettukaan. 

En ollut aiemmin kuullut keitä ovat esim. Paul Julius von Hügel ja sir Frederick ”Boy” Browning. 

 

Kirjassa on 14 lukua ja päähenkilömme elämä käydään niiden aikana läpi. 

 

Kirjoitustavassa tökkii joku asia sillä olen vaikka kuinka monta kertaa koettanut aloittaa saman kirjailijan Dianasta kertovaa teosta, mutta jättänyt sen aina kesken. 

 

Luulin, että tämä Kuningatar-kirja antaisi uutta tietoa minulle, mutta koin ettei se täyttänyt odotuksia. 

 

Annan kirjalle kaksi tähteä.
 

maanantai 6. maaliskuuta 2023

Juha-Petteri Kukkonen & Ville Kormilainen: Kaurakuningas

 

 


 

 

Juha-Petteri Kukkonen & Ville Kormilainen - Kaurakuningas

 

WSOY 2023

ISBN
9789510485590

 

E-kirjan sivumäärä 

171 

 

 

Kaikki ja ei mitään
Juha-Petteri Kukkonen johdatti veljiensä kanssa perheyrityksen maailmanmenestykseen päihteiden ja rock’n’roll-elämän turvin.
Kouluja käymätön Juha-Petteri Kukkonen eteni röyhkeästi kansainvälisellä mainos- ja startup-uralla, kunnes hän sai soiton veljiltään: tule kehittämään kanssamme kauramaitotuotteita Kouvolaan. Kolme vuotta myöhemmin Kukkosten Kaslink-yritys myytiin Fazerille ja veljeksistä tuli miljonäärejä.
Mutta kaikki ei mennyt niin kuin yritysoppaissa kerrotaan. Nelikymppinen Juha-Petteri hankki itselleen railakkaalla juhlimisella vakavan päihdeongelman ja lähes tuhosi koko firman, mutta lopulta Kukkosen ennakkoluuloton tyyli siivitti yrityksen taloudelliseen menestykseen. Samalla tosin pitkä liitto kariutui ja välit toiseen veljeen katkesivat. Yrityskaupan jälkeen hänellä ei ollut jäljellä mitään muuta kuin miljoonat pankkitilillä, asunto meren päällä ja kaksi Porschea autotallissa. Sitten onnettoman äkkirikastujan Instagram alkoi täyttyä nuorten naisten härskeistä yksityisviesteistä. Kukkonen kaipasi kuitenkin elämälleen syvempää sisältöä. Mistä ja miten sen löytää?
Kaurakuningas on vauhdikas kuvaus menestysyrityksen päihdehuuruisista kulisseista. Raivorehellinen elämäkerta näyttää, millaista on miljonääri-playboyn elämä Suomessa ja mitä raha tekee ihmisille ja ihmissuhteille.
Ville Kormilainen (s. 1980) on konsultti, perheenisä ja tietokirjailija, joka on julkaissut urallaan 13 kirjaa muun muassa tubettajista, startupeista sekä superjohtajista. Siviilissä Kormilainen työskentelee liiketoiminnan johtajana Kaiku-viestintätoimistossa.
Juha-Petteri Kukkonen (s. 1979) on yrittäjä, enkelisijoittaja ja hallitusammattilainen, joka sijoittaa innovatiivisiin ruoka-, hyvinvointi- sekä juoma-alan yrityksiin. Hänen portfoliossaan on nykyisin muun muassa kannabisjuomiin erikoistunut YSUB, älyruokayhtiö Elo Health sekä Foodin, joka on Suomen yksi nopeiten kasvavista ruoka-alan yhtiöistä.

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 

 

Olipa tiivistahtinen teos kaikin puolin. 

 

Luen päivän lehdet aina, mutta tämän kirjan päähenkilöön en ollut törmännyt koskaan. 

 

En tiennyt hänestä mitään aloittaessani kirjaa. 

 

Nyt tiiän enempi vai tiiänkö? 

 

Kirjan lukee nopeasti ja samalla pääsee seikkailemaan Sotkamosta Kajaaniin, sieltä Kouvolan kautta Helsinkiin ja ulkomaille. 

 

Onhan se nyt aivan käsittämätöntä kuinka Kainuun korvesta päädytään miljonääriksi. 

 

Harmi ettei Dreamzone-poikabändi julkaissut ikinä mitään, vaikka kaikki oleellinen materiaali oli hyvin mietitty ja valmiina. 

 

Luulin myös itse seuranneeni dancemusiikin sivustoja 2000-luvun alussa, mutta kirjassa mainittu Scandinavian Dance Online -sivusto ei ole jättänyt minuun minkäänlaisia muistijälkiä. 

 

Kainuussahan on sellainen mentaliteetti tai ajatusmaailma, että täältä kun oot niin eipä täältä kannata lähteä yhtään mihinkään, koska ei susta voi mitään tulla ja täällä se on elämä eleltävä ja oltava. 

 

Tunnistan tuon ajatusmaailman hyvin ja olen tehnyt poikkeaman tilastoihin kuin myös kirjamme päähenkilö. 

 

Kaslink-yrityskuviot eivät olleet itselle tuttuja. 

Olen kyllä huomannut, että kauralla on lyöty rahoiksi viime vuosina. Ainakin kaiken maailman kauratuotteita on saapunut kauppojen hyllyille. 

 

Itse muutes käytän kahvissa aina korvapuustin makuista kauramaitoa. Jätettäköön merkki kuitenkin mainitsematta. 

 

Kirjassa käytetään myös päihteitä, vaikka kukapa Kainuusta kotoisin oleva niitä ei käyttäisi enempi tai vähempi....... 

 

Kirjaa lukiessa mietin tekeekö raha onnelliseksi? Sitähän on oltava, mutta tärkeämpää on terveys ja läheisten terveys. 

 

Tekeekö käteisellä ostetut kaksi Porschea elämästä elämää? 

Tämä tapahtuu kirjassa ja kuulostaa uskomattomalta. 

 

Mietin lukiessani tapahtuuko joku automaatio, että kun ihminen rikastuu niin silloin ostetaan kaikkea mahollista ja mahollisimman kalliilla, koska voidaan toimia niin? 

Jos itse rikastuisin niin tiedän muutaman asian, jotka tekisin välittömästi, mutta ne ei liity luxus asioihin vaan ihan perusjuttuihin. 

Ei nykyinen kahvikoneeni vaihtuisi kaikkein hintavimpaan, koska nykynenkin riittää ja en osaisi syödä esim. kalleinta juustoa mitä kaupasta löytyy. 

 

 

Tämä kirja jättää hämmentyneen olon ja on samalla uskomaton lukukokemus. 

Kielitaidottomana ihmisenä harvemmin saa työpaikan, jossa suoriutuakseen on aivan pakko samalla myös opiskella kieltä iltaisin. 

Tästäkin selvitään kirjassa kuin vettä vaan. 

 

Annan kirjalle kaksi tähteä ja suosittelen teosta sinulle, joka haluat lukea kasvutarinan korvesta rikkauksiin. 

 

Kirja on laajasti arvioitu Kulttuuritoimituksessa. 

 

Tähän loppuun vielä sitaatti kirjasta ja ne jotka tuntee meitsin hyvin tajuaa, että miksi valitsin tämän tähän. 

 

 

"Everything’s very good at the moment, but there might be some problems later." -Juha-Petteri Kukkonen

 

    

keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Lucinda Riley: Auroran salaisuus

 


 


 

 

Lucinda Riley - Auroran salaisuus 

 

Bazar 2022

SUOMENTAJA
Hilkka Pekkanen
KANSI
Laura Noponen
ALKUTEOS
The Girl on the Cliff 


ISBN
9789523763616

 

Sydämeen asettuva sukupolvien kudelma.
Rakastetun Lucinda Rileyn romaani Auroran salaisuus kuljettaa lukijansa Irlannin jylhille rannoille ja punoo upeasti yhteen kahden suvun salaisuudet.
Jylhät rantakalliot Irlannin West Corkissa ovat antaneet ja ottaneet paljon. Eräänä talvisena päivänä New Yorkin taakseen jättänyt kuvanveistäjä Grania Ryan kohtaa rannalla nuoren punatukkaisen tytön. Lapsi on läheisen Dunworley Housen yksinäinen, äitiään sureva Aurora Lisle. Kohtaaminen Auroran kanssa muuttaa synnyinseudulleen palanneen Granian elämän lopullisesti.
Salaperäinen Aurora vetää Graniaa puoleensa magneetin lailla. Tyttö tuntuu olevan läsnä kaikkialla. Kun Auroran leski-isä pyytää Graniaa veistämään tyttärensä muotokuvan, kohtaa Grania yllättäen oman äitinsä vastustuksen. Ryanien ja Lislejen sukujen historiat ovat kietoutuneet erottamattomasti ja kipeästi yhteen jo vuosisadan ajan. Aurora on kuin avain salaisuuksien lippaaseen.
Auroran salaisuus vie lukijan Lucinda Rileylle itselleen rakkaisiin maisemiin. Mystistä tunnelmaa kantavassa romaanissa sukusalaisuudet kuljettavat myös Edwardin ajan Lontooseen sekä nykyajan Manhattanille.

 

Kiitos arvostelukappaleesta!

 

Odotin tätä kirjaa ja kohkasin tästä lähipiirilleni. 

Kirja julkaistiin syyskuisena perjantaina ja odotin vuorokauden vaihtumista, jotta pääsen uppoutumaan tarinaan. 

Elisakirja pelasti tässä, koska siellä tämä teos oli kuunneltavissa heti vuorokauden vaihduttua. 

Muihin palveluihin se tuli kuunteluun vasta aamulla. 

Elisakirja ei petä koskaan! Olen joidenkin muidenkin teosten kohdalla huomannut, että sinne ne saapuu ensteks! 

 

Aloitin kirjan kuuntelun silloin yöllä. Tai kuuntelun ja kuuntelun. Fiilistelin myös aiemmin illalla ollutta Lost in Music keikkaa, jossa esiintyi Anna Järvinen, Lyyti ja aina niin upea Yona. 

 

Arvostelukappaleen eli e-kirjaversion sain perjantaina päivällä ja siirryin sitä lukemaan. 

 

Olen nyt tässä vajaassa kuukaudessa sekä lukenut kirjan e-kirjana, että kuunnellut sen omakustanteisesti Storytelistä. 

 

Ensimmäinen adjektiivi kuvaamaan tätä teosta on: Ärsyttää! 

 

Pitäisi varmaan pitää taukoa lukemisesta, jotta stoorit maistuisivat! 

Ei minua jaksa kiinnostaa kuinka huono naisen asema oli vuosia sitten ja ja ja...... 

 

Jotenkin tuntuu, että kirjat ovat varmasti hyviä, mutta hetket vääriä. 

 

Tässä on ne tyypilliset elementit Rileylle; liikutaan kahdessa aikatasossa, on hylätty lapsi, pitkään säilytetty salaisuus, matkustellaan ja kirjalla on mittaa niinkuin sillä kuuluisalla nälkävuodella! 

Vähempikin sivumäärä olisi riittänyt tämän tarinan kerrontaan. 

 

Kummallakaan lukukerralla en muodostanut minkäänlaista suhdetta näihin henkilöihin. 

Odotin vain kirjan loppuvan. 

 

Annan kirjalle kaksi tähteä. 

Tämä on taattua laatua. Minä en vain lämmennyt millekään. Kahdesta lukukerrasta huolimatta en löydä oikein mitään sanottavaa. 

Odotan Seitsemän sisarta-sarjan päätöstä. Nämä yksittäiset teokset eivät vain uppoa minuun. Silti ne on aina pakko lukea.

maanantai 24. lokakuuta 2022

Laura Baldini: Uuden ajan opettaja

 

 





 

Laura Baldini - Uuden ajan opettaja 

 

Bazar 2022

 

SUOMENTAJA
Helinä Kangas,Sari Ristolainen
KANSI
Johannes Wiebel
ALKUTEOS
Lehrerin einer neuen Zeit

ISBN
9789523764033

 

 

Maailmaa mullistanut opettaja, joka omisti elämänsä lapsille
Laura Baldinin romaani Uuden ajan opettaja herättää henkiin Montessori-pedagogiikan kehittäjän huikean elämäntarinan
Nuori Maria Montessori valmistuu lääkäriksi Rooman kaupungin valmistautuessa juhlimaan vuosisadan vaihtumista ja 1900-luvun valoisaa alkua. Montessori kuitenkin tyrmistyy huomatessaan, että hänen kollegansa eivät ole kiinnostuneita aivan kaikkien lasten ja nuorten hyvinvoinnista.
Oppimisvaikeuksista kärsivät lapset nähdään viallisina ja heidät suljetaan erilaisiin laitoksiin pois yhteiskunnan silmistä. Lasten surulliset ja lannistuneet katseet kohdatessaan Maria päättää, että asioiden täytyy muuttua. Hän alkaa innostaa lapsia antamalla heille leluja oppimisen tueksi, ja pian Marian oppilaat alkavat edistyä niin huimaa vauhtia, että hänen työnsä kiinnittää koko opetusmaailman huomion.
Yhtäkkiä koko maailma haluaa kuulla lisää tästä uudesta tavasta opettaa ja Marian elämä mullistuu peruuttamattomasti. Julkisuuden valokeilaan joutunut Montessori päätyy monta maata käsittävälle matkalle, jonka aikana hän joutuu taistelemaan lasten oikeuksien, periaatteidensa ja rakkauden vuoksi.
Laura Baldinin historiallinen romaani Uuden ajan opettaja maalaa kuvan maailmaa mullistaneen kasvattajan ja pedagogin elämästä vieden lukijan samalla keskelle 1900-luvun alun kukoistavaa Eurooppaa.

 

Laura Baldini on itävaltalaiskirjailija Beate Malyn toinen kirjailijanimi. Baldini on kirjoittanut lukuisia historiallisia romaaneja ja tehnyt pitkän kirjailijanuran kotimaassaan. Baldini asuu aviomiehensä ja kolmen lapsensa kanssa Wienissä. 

 


Kiitos arvostelukappaleesta! 

 

Luulin kyseessä olevan opettajasta kertovan tietokirjan, mutta kyse onkin lääkäriksi valmistuvasta naisesta, jonka tapa opettaa on maailmoja mullistava. 

 

Olen aiemmin törmännyt Montessorikouluun vain suosikki sarjassani Blondi tuli taloon, jossa Margit kertoo vaarille eli Hermannille eli Matti Raninin esittämälle henkilölle ilmoittaneensa vauvansa Montessorikouluun ja useampaan muuhunkin paikkaan. 


Olen itse kotoisin pieneltä paikkakunnalta, joten sinne ei kyseinen opetustapa ollut rantautunut ainakaan omassa lapsuudessa. 


Tässä vähän infoa siitä mitä on montessoripedagogiikka.


"Casa dei Bambinissa, Rooman San Lorenzon slummikorttelin Lastentalossa, syntyivät ne montessoriympäristön ulkoiset puitteet, joita noudatetaan edelleen. Montessori halusi antaa lapselle mahdollisimman luonnollisen työympäristön. Kaiken tuli vastata lapsen ikää, kokoa ja kehitysvaihetta. Hän piti tärkeänä ulkoistenkin esteiden poistamista kehityksen tieltä.
Kaikissa Lastentalon lapsissa tapahtui sama kehitys, mielenkiinnon kerran herättyä alkoi heidän sisäinen itsekurinsa ja terve itseluottamuksensa kasvaa ja taito valita tarkoituksellisesti mielekästä tekemistä kehittyä. Montessori kutsui tätä prosessia normalisoitumiseksi. Sillä hän tarkoitti normaalia, luontaista olotilaa, joka saa kehittyä spontaanisti. Edellytyksenä tälle kehitykselle on, että ympäristö antaa siihen mahdollisuuden.
Valmisteltu oppimisympäristö on montessorimaailman tunnusmerkki ja perusjalka, joka koostuu fyysisistä ominaispiirteistä sekä ilmapiiristä. Valmisteltu ympäristö on rauhaisa ja hyvin järjestelty kodinomainen paikka, jossa lapsi saa rauhassa keskittyä ja toteuttaa itseään. Montessoriympäristö on suunniteltu tukemaan lapsen itsenäistymistä, liikkeen ja liikkumisen kontrollia, keskittymistä sekä sosiaalisuutta. Valmisteltu oppimisympäristö antaa puitteet lapsen vastaanottavaisen mielen työstettäväksi. Valmisteltu ympäristö on paikka, joka vastaa lapsen fyysisiin, psyykkisiin, emotionaalisiin, sosiaalisiin sekä älyllisiin tarpeisiin."


Lisää aiheesta voit lukea täältä. 


Kirjassa käsitellään naisen asemaa. Onhan se hurjaa ja kurjaa, että nainen on poikkeus lääketieteenopinnoissa ja miehet ja naiset ei voi samaan aikaan olla harjoittelemassa ruumiiden leikkausta vaan Maria joutuu yksin muiden lähdettyä sitä tekemään. 


Tuohon aikaan myös lapsia kohdellaan huonosti ja he saa mielisairaaloissa sähköshokkihoitoja ja muita kaameita hoitoja niinkuin aikuisetkin. 


Onneksi on Maria joka pelastaa! 


Hän joutuu valitsemaan uran ja perheen välillä sillä molempia ei voi saada tuon ajan nainen. Jos hän menisi naimisiin niin hänen tekemänsä tutkimustyö laitettaisiin miehen nimiin. 

Hän synnyttää lapsen ja antaa tämän maalle toisen perheen kasvatettavaksi. 


Huomaan etten kykene lukemaan naisen aseman huonoudesta yhtään! 


Minua rupesi ärsyttämään naisten huono kohtelu ja tietynlainen kirjan ennalta arvattavuus. 


Jotakin tästä jäi puuttumaan. 


Tuntui, että tarina jäi kesken ja olisin halunnut lukea siitä mitä myöhemmin 1900-luvulla tapahtui. 

Lisäksi olisin kaivannut havainnollistavaa tekstiosuutta siihen miten ja milloin Montessori saapui Suomeen. 


Olen itse käynyt tavallisen peruskoulun ja kaikki muu tuntuu jotenkin hörhöilyltä tai jotenkin speciaalilta oppimisympäristöineen yms. 

Vaan ihminen on ennakkoluuloinen otus. Myös minä. 


Annan tälle teokselle kolme tähteä.

perjantai 21. lokakuuta 2022

Sofia Lundberg, Alyson Richman & M. J. Rose: Perjantai-illan klubi

 

 

 


 

 

 

 

Sofia Lundberg, Alyson Richman & M. J. Rose -  Perjantai-illan klubi  

 

 

Bazar 2022

Alkuteos 

The Friday Night Club

 

Suomentaja
Jänis Louhivuori  


ISBN
9789523764682 


E-kirjan sivumäärä
287

 

 

Perjantai-illan klubi
Kohtalo, intohimo ja taide, jotka yhdistävät viisi naista toisiinsa
Kolmen suositun kirjailijan yhdessä kirjoittama Perjantai-illan klubi on historiaan pohjautuva lukuromaani taidemaalari Hilma af Klintista ja hänen kollegoistaan.
Hilma af Klint oli 1900-luvun alun Tukholman taidemaailmassa voimakkaasti vaikuttanut taidemaalari, jonka tuotanto on jättänyt pysyvästi jälkensä toisen maailmansodan päätyttyä tehtyyn taiteeseen. Henkisistä asioista kiinnostunut ja mystikkona tunnettu af Klint oli myös perustamassa De Fem -taidekollektiivia, johon kuuluivat hänen lisäkseen Anna Cassel, Cornelia Cederberg, Sigrid Hedman ja Mathilda Nilsson.
Viiden naisen joukko kohtasi miesten hallitsemassa taidemaailmassa suuria haasteita ja vastoinkäymisiä, mutta päättäväisen ja intohimoisen viisikon liekkiä pitivät yllä ryhmän viikottaiset istunnot, joissa nämä ammensivat toisistaan luovuutta, ystävyyttä, rakkautta ja yhteenkuuluvuutta.
Sofia Lundberg, Alyson Richman ja M. J. Rose kertovat Perjantai-illan klubi -romaanissa, millaista oli elää, unelmoida, rakastaa ja luoda taidetta yli sadan vuoden takaisessa Tukholmassa. Romaani kuvaa kunkin De Fem -ryhmän jäsenen näkökulmasta, millaista ponnistelua ja voimaa on vaatinut luoda uutta naisina, ystävinä, kollegoina ja taidemaalareina. Historiallisiin tapahtumiin ja uraauurtaviin taideteoksiin pohjautuva kirja on samaan aikaan herkkä ja voimakas tarina siitä, millaisen roihun taide voi sytyttää sieluun. 



Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle!

 

"Elämä on pelkkä farssi, jos ihminen ei palvele totuutta."

HILMA AF KLINT

 

 

Kirjassa ollaan nykyajassa New Yorkissa ja Tukholmassa kuin myös 1900-luvun alussa viimeksi mainitussa kaupungissa. 

 

Nykyajassa Eben Elliot kuratoi Guggenheim-museoon Hilma af Klint näyttelyä Tukholman työmatkansa jälkeen, jossa hän on kohdannut myös oman menneisyytensä. 


Odotin kirjalta kaikenlaista spiritismihörhöilyä ja sitähän riitti. 


Itselle jäi epäselväksi mikä on faktaa ja mikä fiktiota niissä viime vuosituhannelle sijoittuvissa osuuksissa.

 

"Suo anteeksi, että kirjeeni tulee myöhässä, mutta halusin Mathildan vahvistavan ensin Edelweiss-seuran huomisen kokouksen yksityiskohdat. Iloitsen voidessani kertoa, että yksi seuran jäsenistä on luvannut antaa ihastuttavan puutarhatalonsa meidän käyttöömme! Sinä ja Hilma olette erittäin tervetulleita joukkoomme kello kuudelta." 

Edelweiss-seurasta tuli tietysti mieleeni ala-asteen musiikkitunneilla laulettu The Sound of Musicista tuttu Edelweiss. 

 

Naisten kokoontumisten salaperäisyys herätti ajatuksia siitä kuinka vaikeaa on ollut olla nainen tuohon aikaan ja että sama meno jatkuu vieläkin. 

Koenhan sitä itse toisinaan. Se on niiden muiden ongelma jos he ei voi nähdä naista vaan pelkästään mun vamman. Olen KOKONAINEN NAINEN tässä ajassa. 

Sokeuteni ei estä mua näkemästä, muita se sensijaan tuntuu häiriivän! Vaan en anna heidän häiritä omaa elämääni. 

 

Kirjassa katoaa eräs tärkeä muistikirja, jossa on arkaluontoisia luonnoksia. 

Tästä minulle tuli mieleen Sofia Lundbergin Kadonnut muistikirja ja mietin pitikö sellainen myös tähän kirjaan väen vängällä saada. Vai katosiko tuolloin 1900-luvun alussa tosiaan joku luonnoskirja oikeasti. 

 

Muutenkin minua häiritsi kuinka tämä teos oli toteutettu, että kuka oli kirjoittanut minkäkin osuuden. 

 

Kirjailijoitahan piti alunperin myös olla viisi, mutta Lucinda Riley menehtyi ja Tracey Rees jättäytyi pois projektista. 

 

En ollut koskaan aiemmin edes kuullut Tracey Rees-nimeä, enkä ole lukenut mitään myöskään kirjan varsinaisilta kirjoittajilta. 

 

Tämä kirja julkaistaan englanniksi vasta maaliskuussa 2023 ja Suomi on ilmeisesti ainut kieli jolla se on nyt saatavilla. 

Rileyn vuoksi oikeudet myytiin alunperin useisiin maihin yli miljoonalla dollarilla.

Tämä selviää Hesarista. 

 

Taide on itselle tavallaan tuttua ja tavallaan ei. Läheisissä on taidepiirien porukkaa ja he ovat hyviä kuvailemaan asioita. 

 

Annan kirjalle kaksi tähteä.

 

Hilma af Klintistä on juuri julkaistu Lasse Hallströmin ohjaama elokuva nimeltä Hilma.

keskiviikko 12. lokakuuta 2022

Milly Johnson: Teetä auringonkukkien kahvilassa

 

 


 

 

 

 

Milly Johnson - Teetä auringonkukkien kahvilassa 

 

Bazar 2022 

 

 

Alkuteos 

Afternoon Tea At The Sunflower Cafe 


Suomentaja
Irma Rissanen

 

ISBN
9789523764194

 

E-kirjan sivumäärä
546

 

 

Kosto on suklaisen suloinen
Milly Johnsonin Teetä auringonkukkien kahvilassa on hurmaava tarina kahdesta naisesta, yhdestä suklaanruskeasta silmäparista ja kahvilasta, jossa unelmat voivat käydä toteen
Connie Diamond on aina kuvitellut olevansa aviomiehensä sydämen valittu. Kun Connie saa tietää Jimmyn pelanneen likaista peliä viimeiset kaksikymmentäneljä vuotta, on hetki kypsä kostolle.
Della Frostick, Jimmyn oikea käsi TimantinKiilto-siivousyrityksessä, on läpeensä kyllästynyt pomonsa jatkuvaan suhmurointiin ja sen peittelyyn. Kun Della saa viimein tarpeekseen, ryhtyy hän punomaan juonta miehen pään menoksi yhdessä Connien kanssa. He päättävät tehdä miehen elämästä selvää perustamalla kilpailevan yrityksen.
Onnistuakseen suunnitelmassaan Connie ja Della tarvitsevat tuekseen koko TimantinKiillon henkilökunnan sekä omia asiakkaita. Alkaa kilpajuoksu ajan kanssa, eikä sitä helpota yhtään Connien siivouskeikka hurmaavan suklaamestarin talossa.
Milly Johnson johdattaa Teetä auringonkukkien kahvilassa -kirjassaan lukijan kaupungin parhaaseen kahvilaan nauttimaan ystävyyden voimasta, rakkaudesta ja riemusta – suklaata tietenkään unohtamatta! 



Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle! 

Pahoittelut edellisen tekstin somejulkaisuissa näkyneestä suuresta virheestäni. Pitää vaan olla entistäkin huolellisempi kansikuvien kanssa. 



Tämä kirja on sellainen, jonka tarvitsin juuri siihen hetkeen jolloin sen luin. 

Laadukkaasti kirjoitettua siirappista suklaan tuoksuista hömppää! 


Rakastan kahviloita ja niissä istuskelua ja tietenkin kahvia! 


Minulla oli ennakkokäsityksenä, että tässä kirjassa joku perii jotakin ja laittaa kahvilan pystyyn. 

Vähän niinkuin Lucy Diamondin Rantakahvila-sarjassa. 


Tämäpä olikin yllättävän erilainen. 

Suklainen kosto kulki teemana halki kirjan ja sai minutkin haaveilemaan omasta suklaamestaristani. 


Kirjassa myös siivoillaan mitä erilaisimmissa kodeissa ja siivoajaa kuin siivouksen tilaajaa on joka lähtöön. 


Salahuoneeseen vangiksi joutumisesta tuli mieleen kauan sitten lukemani Nora Robertsin Angelan kosto. 

 

Milly Johnsonilta olen lukenut aiemmin vain Kirsikoita ja joulun taikaa. 

Taidan lukea sen uudelleen tänä vuonna. 

 

 

Jos kaipaat hyvän mielen kirjaa niin suosittelen avaamaan Auringonkukkien kahvilan oven ja varaamaan reilusti suklaata lukuhetkiin. Viihdyt varmasti! 

 

Annan kirjalle neljä tähteä.

maanantai 10. lokakuuta 2022

Kaisa Åkerman: Hajusteentekijän tytär

 

 

 


 

 

 

 

Kaisa Åkerman - Hajusteentekijän tytär

 

 

Bazar 2022  

ISBN
9789523761759 


E-kirjan sivumäärä
582

 

 

Hän oli jumalten merkitsemä, salaisuuden kantaja
Assyriologi Kaisa Åkermanin historiallinen romaani Hajusteentekijän tytär kertoo Ilussa-tytön kasvusta naiseksi, salaperäisestä savitaulusta ja vaiheikkaasta pakomatkasta muinaisessa Lähi-idässä.
Kun Ilussa syntyy, moista lasta ei ole ennen nähty. Niin täydellinen kuin vastasyntynyt voi olla, mutta osa vauvan pehmeästä ihosta hehkuu verenpunaa. Se on merkki jumalilta, sen tietävät kaikki.
Ilussa on assyrialaista hajusteentekijöiden sukua, ja äiti kasvattaa tyttärestään taitavan tuoksujen ja voiteiden valmistajan. Mutta äidin mukana kulkee salaisuus, savitaulu, joka ei saisi missään nimessä joutua vieraisiin käsiin ja jonka vuoksi äiti on piilotellut Ilussan kanssa vuosikausia kyläpahasen majatalossa. Kunnes kaikki muuttuu yhdessä yössä.
Assyriologi Kaisa Åkermanin historiallinen romaani avaa näkymän 1200-luvulle eaa., epävakaaseen aikaan, jolloin Assyria otti ensimmäisiä askeliaan maailmanmahdiksi. Se on kertomus ystävyydestä, huikaisevasta pakomatkasta ja nuoren tytön kasvamisesta itsenäiseksi naiseksi, joka uskaltaa kuunnella sydämensä ääntä. 



Kiitos Kirjailijalle kirjasta ja Kustantajalle arvostelukappaleesta. 


Sain tämän jo helmikuussa ja aloitin silloin. Halusin lukea tämän, koska ajattelin tykkääväni. 

Joku siinä kuitenkin vastusti ja totesin, että kattellaan myöhemmin. 


Luin tämän nyt syksyllä puolentoista viikon aikana. 

Alun synnytyskuvauksen aikana totesin, että nyt ei pysty, koska se aihe tuli hieman liian lähelle. Kyseinen toiminta kun ei ole riskitöntä näin 2020-luvullakaan. 


Pidin kirjasta muutaman päivän taukoa ja luin ekat 90 sivua putkeen ja loput parissa osassa. 


Lukiessani tulin miettineeksi olenko kuitenkaan historiallisen romaanin ystävä. 


Tähän kirjaan on tehty valtava taustatyö. Niin on varmaan myös esim. Diana Gabaldonin kirjoihin, mutta ehkä ne on jo lähtökohtaisesti hieman eri tavoin viihdyttäviä. 


Hajusteentekijän tytär oli jotenkin vaikeaa. Ehkä se johtuu siitä, että oltiin niin kaukana aikojen alussa. 


Aikoinaan viihdyin Sue Harrisonin kirjojen kuin myös Jean M. Auelin parissa. 

Oon ne molemmat sarjat lukenut kun itse olin nuori ja sillon on tekstissä ollut varmaankin paljon mielenkiintoista. 


Nykyään kun oon tällanen kyyninen täti-ihminen niin oma lukijuus on kehittynyt ja sitä kiinnittää huomiotaan kaikkeen epäolennaisuuksiin. 


Kirjoista aina oppii ja olin yllättynyt tämän kirjan oluen teko aiheesta. 

En itse juo olutta, joten en ole tullut ajatelleeksi, että se on niinkin ikiaikainen tapa. 

 

Tässä ote kirjasta: 

 

 

"Kun Ilussa työnsi raskaan oven auki ja astui kuumuutta hohkaavaan panimoon, hänet toivotti tervetulleeksi hymy, joka valaisi huoneen hämärät nurkatkin. Rahima huikkasi Ilussalle tervehdyksen ja pyyhki samalla hikeä kasvoiltaan repaleisella, vanhuuttaan hapertuneella kangaskaistaleella.

”Tulitkin juuri sopivasti titaapun keittoon”, Rahima sanoi. ”Tuo vettä, niin minä hämmennän!”

Ilussa hymyili valjusti suupielestään. Rahimaa ei tuntunut haittaavan aamuyön tunteina raataminen, naisen nauru helisi sitä kirkkaammin mitä kauemmin työrupeama kesti. Ilussa tukahdutti haukotuksensa ja heitti sitten huivinsa huonetta kiertävälle penkille, se olisi vain tiellä ruukkuja nostellessa. Seinänvierustalla odotti rivi valmiiksi täytettyjä ruukkuja. Ilussa tarttui lähimpään ja alkoi kammeta sitä olkapäänsä varaan. Raskaan kannun muhkuraiset kädensijat tuntuivat lipeävän hänen otteestaan, ja saven karkea pinta raapaisi poskea, mutta viimein ruukku lepäsi tukevasti Ilussan hartialla. Ilussa kaatoi vettä norona suureen sammioon, jota Rahima parhaillaan sekoitti pitkävartisella puukalikalla. Sammiossa höyryävä vierre saostui hiljalleen, kun Rahima hämmensi sitä tasaiseen rytmiin. Avonaisesta oviaukosta Ilussa näki viereiseen huoneeseen, jossa vesihöyryn muodostaman udun takana häämötti liotussaaveja ja niiden ympärillä parveilevia hahmoja, naisia, jotka lisäsivät suuriin sammioihin ohramallasta. Koko rakennus huokui lämpöä, jossa oluella oli hyvä tekeytyä, ja maltaan ja humalan imelä tuoksu leijaili kaikkialla. Se pyörteili hiljaisella tulella porisevista sammioista, eteni niiden pihkaisia kylkiä myöten lattianrajaan ja nousi höyryn mukana hämärässä hädin tuskin häämöttäviin kattoparruihin saakka. Se tunkeutui jokaiseen seinän rakoon, joka oli aikojen saatossa laastiin revennyt, kiemurteli jykevälle ovelle rosoista lattiaa nuoleskellen ja matkasi edelleen panimon pihalle ovesta kulkijoiden vaatteisiin takertuen. Se tarttui hiuksiin, viipyili iholla vielä peseytymisen jälkeenkin ja sai naisten makuusalin tuoksumaan hennosti makealta. Tuoksusta oli tullut Ilussan ainainen seuralainen, joka sai pihojen perukoilla majailevat villit kissanpennut seuraamaan häntä sydäntä särkevästi naukuen ja tapailemaan Ilussan kantapäitä terävillä kynsillään, kun hän kiirehti keittiöpihan poikki.

Panimorakennuksessa oli jatkuva hälinä, äänet kaikuivat huoneesta toiseen. Naiset huutelivat toisilleen ohjeita ja pyysivät lisää vettä, mallasta, ruukkuja. Pienet palvelustytöt sukkuloivat huoneiden välillä, kantoivat astioita ja toistivat lapsenkirkkaalla äänellään naisten ohjeita ja pyyntöjä toisilleen. Toisella kymmenellä olevat tytöt taas seurasivat naisten kintereillä tarkkaillen jokaista työvaihetta ja ottivat vähitellen vastuuta helpoimmista töistä. Naisten kasvot toistivat tulisijojen punaista hehkua, ja pellavaiset työmekot liimautuivat kainaloihin ja selkään. Huoneissa kaikuvat ohjeet hukkuivat välillä nauruun, kun sutkaukset lentelivät suusta suuhun, ja pian joku aloitti laulun, jonka tahtiin sammioita oli helpompi täyttää. Ilussa kiepautti palmikkonsa päälaelleen ja pakotti siitä karkaavat kiharat korvien taa. Niskaa hiosti jo, vaikka työrupeama oli vasta aluillaan.

Ennen ensimmäistä päiväänsä olutpanimossa Ilussa ei ollut osannut aavistaa, kuinka kipeiksi käsivarret voisivat tulla sammion hämmentämisestä. Kuinka jo jalkojenmukaisiksi kuluneet nahkatossut pystyivätkään hiertämään panimon kosteassa lämmössä turvonneita jalkoja ja kuinka puutuneetkin päkiät aistivat kipua, kun niiden kyhmyjä liotti keittiöpihan saavissa. Kuinka kuuman mäskin polttamia rakkoja kämmenissä kirvelisi, kun sormet hakeutuisivat nyppimään niitä pakonomaisesti, tai kuinka koko kehoa voisikaan kivistää, kun kipua oli vihdoin aikaa kuunnella makuusalin pimeydessä. Oluen kemian Ilussa tunsi, hän tiesi tarkkaan, kuinka mallas muuttaa ohran olueksi, saa siihen Ninkasin tahdon mukaiset parantavat ominaisuudet ja muuttaa sitä juoneen avoimeksi jumalattaren sanalle. Tämän kaiken Ilussa oli tiennyt, mutta ei ollut koskaan rukoillut Ninkasia tai tehnyt käsillään jumalattarelle töitä. Ei ennen saapumistaan Heettiin."

 

 

Tampereella on aivan omanlaisensa baari tietovisa-kulttuuri. 

Jos suunnittelisin kysymyksiä sellaisiin niin yks kysymys vois olla, että kuka on oluen jumalatar?

 

Hän on Ninkasi. 

 

 

Kiinnitin kirjassa huomiota myös kieleen ja mietin onkohan tämä seuraava sana vanhaa suomea vai eikö tätä nykyään käytetä?

 

Ote tekstistä: 

 

" ”Kas kun vihdoin tajusit”, Rahima letkautti ja jatkoi kikherneiden silpimistä. ”Tietenkin haluaa”, hän jatkoi hetken kuluttua, ”mutta turha asioita on murehtia, ainakaan ennen kuin siihen on syytä.”"

 

Silpiä vai onkohan se silpiminen. 

Tulee mieleen jotkut vanhat tyttökirjat ja niiden suomennokset. 

Olen myös aina luullut, että kikherne on vasta äskettäin kehitelty lihaa korvaamaan, mutta näköjään se onkin ollut jo aikain alussa. 

 

Olisin halunnut pitää tästä kirjasta, mutta henkilöt eivät tulleet läheiseksi missään vaiheessa. 

Se ei ole kirjan eikä tekijän vika. Välillä on hyvä löytää teos, jonka lukemalla alkaa ajatella minkälainen on itse lukijana. 

 

Hesari ei ollut arviossaan innostunut tästä kirjasta. Tuokin on taas vaan osoitus yhden ihmisen mielipiteistä. 

 

 

Annan tälle kirjalle kaksi tähteä.

keskiviikko 28. syyskuuta 2022

Elina Annola: Kunnes kukkivat puut

 


 

 

 

Elina Annola - Kunnes kukkivat puut
 
Bazar 2022


E-kirja

ISBN
9789523763708


Sitten kun oikea elämä alkaa
Elina Annolan esikoisromaanissa Kunnes kukkivat puut nuori opettaja tavoittelee täyttä elämää heittäytymällä rohkeasti uuteen.
Tästä kesälomasta tulisi uusi, puhdas alku. Emilia saisi unelmiensa parisuhteen, auringonhehkuiset illat Helsingin rantakallioilla, ystävät. Töihin palattuaan hän kertoisi kaikesta opettajainhuoneessa, mutta nyt, nyt kesä poreilee suussa, hehkuu mandariininpunaisena hymynä huulilla, syttyy sähähtäen iloa rätiseviksi hetkiksi. Ja kesä jatkuu. Kesä.
Huolettoman lomatunnelman katkaisee äidin puhelinsoitto. Auri-täti on kuollut. Emilia tuskin muistaa omituista Auria, mutta hautajaismatka vie hänet takaisin juurilleen Pohjanmaalle, mummolan mansikkamaille ja Aurin elämään. Liian lähelle. Tapahtumiin, joita eivät edes valtoimenaan kukkivat omenapuut pysty muuttamaan kauniiksi muistoiksi.



Elina Annola (s. 1985) on helsinkiläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, jonka juuret ovat Etelä-Pohjanmaalla ja lapsuusmaisemat Laihian lakeuksilla. Hänen esikoisromaaninsa Kunnes kukkivat puut ilmestyy keväällä 2022, ja toinen romaani, Kaikki lokakuun taivaat, on tulossa syksyllä. Luku- ja kirjoitusharrastusten lisäksi Annola viettää aikaansa lenkkipoluilla, joilla seurana juoksentelee toisinaan myös parsonrussellinterrieri Ryyti.



Kiitos tästä teoksesta kirjailijalle ja arvostelukappaleesta kustantajalle.

Pyysin arvostelukappaleen koska aina on ilo lukea tekstiä uusilta tekijöiltä. Minulla ei ollut ennakkokäsityksiä tai odotuksia kirjasta.

Teos on paikoin raskas, koska siinä mennään ihmismielen syviin syövereihin ja ravataan lääkärissä jatkuvalla syötöllä.

Tarina kulkee kahdessa aikatasossa; 1970-luvulla ja nykypäivässä. Tapahtumapaikkoina Helsingin hipsterien suosiossa olevat mestat ja mielisairaala Pohjanmaalla menneisyydessä.

Ihmismieli särkyy useisiin palasiin tässä teoksessa.

Tarttumapintaa löydän omaan elämääni niin Flow festareilta kuin sairaalamiljööstäkin.

Kirja vilisee diagnooseja ja tapahtumia, joista osassa tulee lukijana miettineeksi tapahtuiko näin vai aivan toisin?

En itse viihdy Helsingissä, mutta uskon siellä olevan paikkoja joissa viihtyisin. Kahviloiden ja keikkapaikkojen tarjonta on valtaisa. Joku varmaan voisi kuvailla minua hipsteriksi, joten eiköhän ne itelle sopivimmat paikat Helsingistä löytyisi. 

Seuraavalla Helsingin reissulla pitäisi käydä tsekkaamassa ainakin Le Paris, sekä Le Jardin.




Tässä muutamat lainaukset kirjan tekstistä.

 

"Minna valitsi klassikkobrunssiin pannukakut, chiavanukkaan ja mimosan. Emilia tilasi saman eikä huomannut, ettei annokseen kuulunut mitään suolaista. Minna rakasti herkkuja. Virtahepokahvilan pannukakut olivat kuulemma legenda, gluteenittominakin paksuja ja kuohkeita."


"Emilia siirteli annoksia lähemmäs toisiaan ja otti puhelimen esille. Kuvassa kirkkaankeltainen mimosa, chiavanukkaan kerrokset, musta americano, kaistale pöydän vaaleaa puuta, ympärillä utuinen hehku. Joku toinen katsoisi kuvaa omasta lasisesta kuplastaan, kadehtisi ja vajoaisi takaisin harmauteen, ehkä jonain päivänä heräisi ja pyristelisi pois, Emilian tavoin unohtaisi sammuneet sunnuntait."



"Rannassa viileä siideritölkki kohmetti sormet, nurmikko painoi säärien haaleaan ihoon rantuja. Jere esitteli juomaansa, aprikoosinmakuista saisonia. Laatuisaa bisseä. Emilia maistoi Jeren ojentamasta pullosta ja nyökytteli. Hedelmäisestä maltaasta on helppo pitää, hän sanoi.

Hän kuunteli, kun Jere kertoi, miten juhannusvalkeat olivat loimottaneet veden punaiseksi Kivinokan edustalla. Minna ja Veera olivat juosseet veteen vaatteet päällä, myöhemmin hytisseet kylmästä nuotion äärellä. Teemun ja Jeren oma juomasekoitus lämmitti kuulemma monta tuntia sen jälkeen, kun viimeiset vihellykset ja encoret hiljensivät Lonnan rantakalliot. Minnan jatkot, vanha nainen naapurista ja Teemun kummallinen pikkusisko Tessa, joka eksyi yllättäen seuraavana aamuna samaan kahvilaan eikä malttanut olla kutsumatta koko seuruetta juhannuspäivän viettoon soluasuntoonsa kuuntelemaan Ruusuja ja Litku Klemettiä. He luukuttivat koko tuotannon, monta kertaa ja sen jälkeen vielä The XX:ää, pikkutunneille siinä meni. Kunnon meihemi. Mahtava juhannus."



On vain niin MAHTAVAA kun suosikki bändit mainitaan kirjassa! 




"Äiti ei saanut otetta asioista. Sen ainoa tytär oli mennyt pilalle, niin pilalle, että ihan psykiatrian asiantuntijaa oli tarvittu. Miten kävisi Emilian elämän, miten äidin, miten mummon, miten lastenlasten, olemattomien. Miten paljon Emiliaan oli panostettu, mitä saatu. Sekos, mutta hullujahan ne on kaikki, koko suku, hermosairaita, niin ne kylällä sanoisivat, sitä äiti nyt ajatteli ja pelkäsi, että joku saisi tietää jotain."



Pienellä paikkakunnalla kasvaneena tunnistan tämän ajatusmaailman oikein hyvin. Itseä ei hoideta, koska murehditaan sitä mitä muut sanois jos ne sais tietää. Kuinka vapauttavaa se Minulle Itselleni onkaan kun täällä isossa kaupungissa saan olla aivan rauhassa sellanen ku oon ja ketään ei kiinnosta. 

En ole myöskään kertomassa diagnoosejani uusille ihmisille heti ensimmäisenä. Mulla ei ole mitään tarvetta siihen. En tahdo olla sairauskertomuksien äänitorvi. 

Tämä ei ole vammaisblogi, eikä mielenterveysblogi. Minussa on muitakin asioita kuin diagnoosini. 

Muu maailma se vaan haluaa yhä tänäkin päivänä 2020-luvulla määrittää ihmiset sen mukaan mitä terveystiedoissa lukee ja miltä kukanenkin näyttää. 


Olen mukana useammassakin kirjallisuuspiirissä. Ne on etänä ja rakastan keskustella kirjoista. 

Olen kertonut vammastani vain koska lukemiseni tapahtuu äänikirjoilla, koska fyysistä kirjaa en voi lukea. 

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla lukijana lukijoiden joukossa. 

Tämä teos olis oiva lukupiirikirja. Ehkäpä ensi vuonna tätä ehdotan. Nyt voi olla varauksissa ruuhkaa. 

Syksyni on kirjavan kiireinen. 

Tuosta varauksissa ruuhkaa sanaparista tuli mieleen biisi nimeltä Unissa ruuhkaa.



Eräs tämän kirjan teema on skitsofrenia ja siitä minulle tuli mieleeni kun nuorena luin Sylvia Plathin Lasikellon alla-kirjan ja se teki syvän vaikutuksen. 

Siihen aikaan mielenterveysongelmista ei puhuttu. Olin 12 ja onneksi en tiennyt mitä elämäni minulle tuo. 

 

Lasikellon alla jätti syvän jäljen ja samoin teki tämä esikoiskirja. 

On koskettavaa lukea kuinka ihmismieleen koskee eri aikoina ja kuitenkin niin samoin tavoin.


Olen ennenkin sanonut, että jokaisen tulis elämänsä aikana käydä puhumassa jollekin. Kukaan täällä maailmassa ei selviä kolhuitta ja jos joku muuta väittää niin on väärässä. 


Annan kirjalle 4 tähteä ja suosittelen lukemaan jos tähän epävarmuustekijöitä täynnä olevaan syksyyn haluat ajatuksiaherättävää ja kauniilla kielellä kirjoitettua puhuttelevaa luettavaa. 

 

Kunnes kukkivat puut on arvioitu myös ainakin näissä blogeissa: 

 

Amman lukuhetki, 

Kirjakaapin kummitus

maanantai 26. syyskuuta 2022

Matti Laine: Kuolemanloukku


 

 

 

Matti Laine - Kuolemanloukku 

 

Bazar 2022 

 

E-kirja 

 

ISBN
9789523762190

 

 

Takuuvarmaa dekkariviihdettä palkitun Paratiisi-tv-sarjan käsikirjoittajalta
Matti Laineen koukuttavan Vitikka-rikosromaanisarjan kuudes osa antaa jännityksestä tinkimättä lukijalle jälleen myös pohdittavaa: kumpi on pienempi paha, tutuiksi tulleet uhat vai sokea sukellus tuntemattomaan?
Elias Vitikka istuu Suomenlinnan avovankilassa vuoden kakkua talousrikoksesta ja tuntee olonsa paremmaksi kuin pitkään aikaan. Etäisyyden ottaminen on tehnyt hyvää, mutta syy istua kiven sisällä ei ole niinkään hyvä. Vitikan niskassa on alamaailman langettama tappotuomio, ja majoitus Suomenlinnassa on järjestelty juttu.
Mutta turvasäilö on vain väliaikainen. Jo ennen kuin Vitikka raottaa ovea vapauteen, hänen entinen suojattinsa jääkiekkoilija Veeti Poranen löydetään kuolleena, ja itsemurhaksi kuitattu kuolema herättää Vitikan epäilykset. Koko entinen elämä näyttää muutenkin murenevan pala palalta miehen jalkojen alta. Vain tappotuomio on ja pysyy. Vapaudesta on tullut Vitikalle kuolemanloukku.
Nopeakäänteisen ja monikerroksisen dekkarisarjan kuudennessa osassa Elias Vitikka seisoo yksin pettävällä pohjalla. Nyt jos koskaan on aika tehdä hyppy tuntemattomaan. 



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 


Luin tämän(kin) yhdeltä istumalta. 

Tiesin tekstin olevan vetävää, joten onneksi oli mahdollista uppoutua tarinaan kerralla. 

Kirja on tiheätunnelmainen, eikä aseiden kanssa rymistelyltä vältytä tässäkään. 

Kirjan juonikuvioista tuli paikoin mieleen edellinen arvioimani kirja; Sebastian Fitzekin Terapia. Tekstini pääsee lukemaan täältä.


Kuolemanloukussa oli myös henkilöitä ja tapahtumia, jotka eivät olleet sitä miltä näyttää. 

Ihailen kirjailijan taitoa ikäänkuin lavastaa tapahtuma ja sitten keriä se auki uskottavasti toden tullessa ilmi lukijalle. 


Tekstin kautta pääsee hyvin irtautumaan arjesta ja sitä totisesti kaipaa näinä epävarmoina maailman myrskyisinä hetkinä. 


Kirjaa lukiessa jäin miettimään miten paljon taustatyötä se vaatiikaan, että voi kirjoittaa alamaailmasta. 

Kirja on mielestäni uskottava, mutta olisiko se sitä sellaisten henkilöiden mielestä, jotka tuntevat alamaailmaa? 

Olen myös miettinyt ennenkin sitä saako dekkareista aidosti vinkkejä rikoksien tekoon, vaikka niitä ei siksi kirjoitetakaan? 

 

 

Jipun elämäkertaa lukiessa mietin, etten itse olisi kokeillut huumeita, koska lehdessä kerrottiin niiden vaikutuksista. Kyseistä lehtijuttua ei varmaankaan oltu kirjoitettu siksi, että joku innostuu kokeileen. 

Arvioni Jipun elämäkerrasta on tässä.



Onko eettisesti oikein kirjoittaa rikoksista ja mahdollisesti antaa vinkkejä niiden toteutustapoihin? 

Se minkä ite ajattelen viihteeksi voi joissain saada aikaan täysin toisenlaisia reaktioita. 

 

 

Kirja alkaa mielestäni varsin idyllisellä kohtauksella. 

 

"Vesi iskeytyi kiukaalle, tulikuumat kivet alkoivat sihistä, ja pienen löylyhuoneen täytti ihoa pistelevä vesihöyry. Mies otti pitkän huikan lasipullosta, irvisti ja heitti sitten kiuaskiville lisää polttoainetta. Seinälle kiinnitetty ruosteinen mittari näytti sataakymmentä. Hän painoi hampaansa yhteen ja hengitteli niiden välistä samalla hiljaa itsekseen sähisten. Löylyn raaka puraisu oli tuskin helpottanut, kun mies jo tarttui uudestaan kauhaan, ja seuraava lasti lensi perään. Kiuas poksui ja valitti. Miehestä tuntui kuin joku olisi hakannut hänen harteitaan tulisena hehkuvana tatuointineulalla. Lämpötila kohosi lähelle sietämätöntä, ja hengittäminen kävi yhä vaikeammaksi.

Mutta miestä se ei haitannut.

Juuri tätä hän kaipasi.

Oman piilopirtin rauha, hirsistä rakennetun saunan härkämäiset löylyt ja kirkasta viinaa kurkusta alas. Tämä pyhä kolminaisuus auttoi tekemään isoja ratkaisuja.

Mies äityi muistelemaan kaikkia saunoja, joissa oli elämänsä aika kylpenyt: puusaunoja, sähkösaunoja, savusaunoja, turkkilaisia saunoja, venäläisiä banjoja ja naurettavan haaleita infrapunasaunoja. Ihmisten mökeillä ja kodeissa, jäähallien pukutiloissa, monenkirjavissa hotelleissa, kylpylöissä, ties missä. Mies muisteli, kuinka eräänä vaiherikkaana kesänä hän oli päässyt Dakotasta kotoisin olevan joukkuetoverinsa opastamana käymään Lakota-intiaanien inipiissä eli hikimajassa. Sieltä matka oli jatkunut intiaanien kasinoon, jossa oli vierähtänyt useampi vuorokausi olutta kitaten ja rauhanpiippua tuprutellen. Muistona matkalta hänen vasemman olkavartensa ihoa koristi edelleen tatuointi, johon oli kuvattu kuunsirppi ja sen päälle jousipyssy. Se tarkoitti intiaanien merkkikielllä syyskuuta, metsästyskuukautta, joka oli myös hänen syntymäkuukautensa.

Mies naukkasi pitkän siivun viinaa suoraan pullosta, heitti jälleen lisää löylyä ja kirosi hiljaa. Muisteluista viis, hänellä oli päätös tehtävänä.

Päätös, joka määrittäisi koko hänen loppuelämänsä suunnan."

 

 

Mitäpä sitä suomalainen muuta tarvii kuin syrjäisen rauhan, viinaa ja saunan? 

Tuosta intiaanien maininnasta tuli mieleen hiljattain Yle areenasta katsomani Gaialand-dokumentti, joka on aivan todella järkyttävä.  





Minua häiritsee tässä kirjassa tämä kohta. 

 

”Mä menestyin liian hyvin! Mut haluttiin ampua alas, koska musta oli tullut uhka. Kun se kiinalaisessa tutkimuslaboratoriossa kehitetty virus päästettiin globaalin eliitin yhteisellä päätöksellä irti, niin ne jotka näki valemedian uutisoinnin taakse, otettiin saman tien tarkkailuun. Mä arvasin heti, että jotain on tekeillä, kun mulle luvattu paikka julkkis- Big Brotherissa peruttiin. Mä menin tuotantotiimin juttusille ja sanoin et niin ei voi tehdä, että mä nostan vittu oikeusjutun.”

 

En oikein tiedä kuinka tarkoituksellista oli tämä väite kirjan juonen kannalta. Eikö olisi vain voinut kirjoittaa, että Korona saapui keskuuteemme yms. 


Itseäni myös suunnattomasti häiritsi koodinimi Coltrane. 

Ei tuossa nimessä mitään vikaa ole, mutta itselleni se toi mieleen liudan kaikenlaisia tapahtumia ja musaa, jota en ole kuunnellut tiettyjen aikojen jälkeen. 

Kesällä 2004 kun muut juhli Tammerfesteillä oltiin me jossain päin Pirkanmaata kuuntelemassa jazzia ja viettämässä kesäiltaa.




Tämä on Elias Vitikka-sarjan kuudes osa. 

Ekan kerran törmäsin tähän kirjasarjaan syksyllä 2014. Lainasin silloin kirjastosta cd-äänikirjana Pahojen miesten seuran. Siinä oli useampi cd ja yhdessä silloisen nyt jo edesmenneen Kissakaverin kanssa sitä kuunneltiin. 

Kun oli jännittävä kohta niin silittelin kisumisua ja kuuntelin kehräystä. 

Semmosta meillä oli. Kissi sai kuunnella monipuolista kirjavalikoimaa. 


Olen lukenut sarjan kaikki osat ja myös muun Laineen tuotannon, sekä katsonut Paratiisin. 


Annan kirjalle kolme tähteä. 


Suosittelen kirjaa jos haluaa katsoa maailmaa hieman toisesta näkökulmasta.

Heart. Desire Walks On

Desire Walks On julkaistiin marraskuussa 1993. Omiin korviin albumi kantautui vuosia myöhemmin opiskeluaikojen kirjaston levyhyllystä. Levy ...