Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elisakirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elisakirja. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 28. huhtikuuta 2024

Leila ja Annukka: Sen pituinen se







Leila ja Annukka. Sen pituinen se


Otava 2022 


ISBN


9789511425434


Lukijat 

Johanna Reenkola & Tiina Siikasaari 


Kesto 


4 h 33 min 


Oma ostos 


Elisa




Parasta ysäriä äänikirjoina!

Leilan ja Annukan sinkkuus on taakse jäänyttä elämää. Urbaanit ikinaiset panevat silti edelleen rahaa sojoon entiseen malliin, kaartavat parketeille kaasu pohjassa ja shoppailun lomassa huilaavat drinkkibaareissa. Onko miljoonaperijätär Leila Makkosen ja köyhän maatilan tyttären Annukka Ahlqvistin terästetty meno sittenkin liikaa kotona odottaville miehille?

Leila ja Annukka syntyivät Ylen Radiomafia-kanavalle 1990-luvun puolivälissä ja seikkailivat sen jälkeen niin kirjoissa kuin podcasteissakin. Nyt ikoniset hahmot ovat hypänneet äänikirjoihin, jotka toteuttavat alkuperäiset äänet Johanna Reenkola ja Tiina Siikasaari.



Nostalgiatrippi ysärille jatkuu. Tuo Radiomafian täyteinen aika oli nuorisolle tehdyn radioviihteen parasta aikaa. Ei tiedetty Yle areenasta saati nettiradioista. Tai ainakaan itsellä ei nettiä paljoa muutoinkaan ollut käytössä. Jos et siis ollut radion äärellä ohjelman lähetysaikaan niin mistään et sitä päässyt kuulemaan heti vaan vasta uusintalähetyksenä jos silloinkaan omista aikatauluistasi riippuen. Muistelisin, että uusintoina tuli Leila ja Annukka, Alivaltiosihteeri ja Koe-eläinpuisto. Tai näitä ohjelmia olen voinut kuunnella, vaikken viikottaisen uuden jakson lähetysaikaan ollut yleensä radion ääressä. 

Sunnuntait olikin hyviä päiviä kun ensin klo 12 laitettiin viikon myydyimmät albumit järjestykseen ja sen jälkeen Leila ja Annukka uusittiin kuluneelta viikolta sopivasti ennen maanantain uutta jaksoa. 


Tässä kirjassa aluksi ollaan terassilla ja Annukka on aloittanut aromaterapiakurssin, jonka Leila luonnollisesti on maksanut. Tosin kyllä ihan rahalla. Leila kun luuli Annukan ostaneen vaatteita. 

Kurssilla on myös Asko, johon Annukka ihastuu. Yhteistä Vappua suunnitellaan ja Annukka miettii Askon kutsumista, mutta Leila vastustelee ja lopulta Vapun vieraslistassa on vain kaks nimeä Leila ja Annukka. 

Vappubileet jää ikäänkuin kesken kun Leila juo vahingossa WC:n puhdistusainetta ja joutuu sairaalaan, jonne Annukka uskollisena ystävänä kiikuttaa juomaa potilaalle ja Leila heitetään sairaalasta pihalle kun juoda ei saa. 


Leila on pankissa töissä ja Annukan tullessa morjestamaan ja tsekkaamaan työpaikkaa myöntää Leila 600 tuhatta markkaa lainaksi Annukan ja Askon aromaterapiahoitolan perustamiseen. 

Leila saa Leoniasta potkut ja koettaa tämän jälkeen hakkerin avustuksella päästä käsiksi pankin tietojärjestelmiin, jotta vois muuttaa Annukan tilin saldon, joka on 20 tuhatta miinuksella, mutta ainut asia minkä hakkeri kerkiää hoitaa on Leilan syntymäaikatieto. 


Leila joutuu poliisin puhutteluun ja asemalla rikkoo kahviautomaatin ja Annukka tulee rahan kera apuun, jotta Leila pääsee asemalta pois. Poliisi ei osaa kirjoittaa Makkosta ja Leila väittää, että hänen nimensä kirjoitetaan g-llä eikä k-lla. 


Annukka ei kuitenkaan valmistu aromaterapiakurssilta, vaikka Leilan kanssa ollaan todistusten jaossa. Annukka ei ole tehnyt kaikkia tehtäviä vaan enempi keskittynyt Askoon. 


Ladyt viettää aikaa ravintoloiden lisäksi Stockmannilla, kesämökillä ja keskustelut ja sattumukset on aina yhtä lennokkaan oivaltavia. 

Leila osallistuu maalauskurssille ja käyttää taidemallina tietenkin Annukkaa. Leilalla on aivan oma käsityksensä taiteen tekemisestä.. 


Annukka päätyy Leilan hämmästykseksi töihin Alepaan ja näin ollen Leilan tehtäväksi jää vahtia Annukan koiran Reginan synnytystä. 

Tietenkin Regina synnyttää Annukan ollessa töissä ja Leila auttaa kuusi pienokaista maailmaan ja nimeää pennut. 

Sekarotuisten koiranpentujen nimeksi tulee Sankari, Ryyppy, Tupakka ja Tulppaani. 

Annukka saa nimetä pennuista kaksi, joiden nimiksi tulee Viktor ja Climenko. 

Leila suunnittelee ottavansa yhden pennuista itselleen, koska ne ovat kiintyneitä häneen kun hän on ensimmäinen ihminen, jonka he näkivät. Onneksi tämä jää vaan suunnitelmaksi. 


Rakastan tätä kirjaa! Tässä ja heidän radioviihteessään on jotain niin ainutlaatuisen upeaa! Huumori on niin omaperäistä ja osuvaa. Asioilla leikitään ja jutut viedään välillä äärimmäisyyksiin osuen kuitenkin tekemään siitä niin toden tuntuista. Tai sit se olen vain minä itse, joka viihdyn niin valtavan hyvin näin sarkastisen ja parodiavoittoisen huumorin parissa. 

Leilan ja Annukan kyky nauraa toisilleen, kuin myös itselleen ja hullutella elämässä ja saada se eläväksi on tapa tehdä viihdettä, jota kaipaisin myös tähän aikaan! 


Kirjalle tähtiä 5/5. 


Kiitos Otavan väelle avusta kansikuvan kanssa!




Naiset teki Come Backin vuonna 2012. Elisakirjaan julkaistiin muutamia uusia jaksoja. Niissä tavattiin vuosien jälkeen, vietettiin Vappua yhdessä ja pohdittiin taas elämää ja miehiä. 

Jakso  Hapokasta Vappua



Olisin niin toivonut jatkoa näille jaksoille.

maanantai 22. huhtikuuta 2024

Leila ja Annukka: Melua mekossa










Leila ja Annukka. Melua mekossa


Otava 2022 


ISBN

9789511448730

Lukijat

Johanna Reenkola ja Tiina Siikasaari 

Kesto 

5 h 31 min 


Elisa Kirja 



Parasta ysäriä äänikirjoina!


Urbaanit ikinaiset pohtivat ankarasti tapoja pysyä elämän liukkaassa liepeessä kiinni: Kuinka työstä kieltäytyjä säilyttää itsekunnioituksensa? Voiko miehen korvata eläimellä? Minkä asteinen itsekkyys on vielä tervettä? Mikään ei kuitenkaan erota bestiksiä, lohjalaista miljoonaperijätärtä Leila Penelope Makkosta ja köyhän elimäkeläisen maatilan tytärtä Annukka Hellä Aina Ilona Ahlqvistia.

Leila ja Annukka syntyivät Ylen Radiomafia-kanavalle 1990-luvun puolivälissä ja seikkailivat sen jälkeen niin kirjoissa kuin podcasteissakin. Nyt ikoniset hahmot ovat hypänneet äänikirjoihin, jotka toteuttavat alkuperäiset äänet,

Johanna Reenkola ja Tiina Siikasaari.



Tämä kirja jos mikä saa kaipaamaan 90-luvulle ja etenkin Radiomafiaa! 

Internet oli alkutekijöissään ja somesta ei oltu kuultukaan. Siellä missä asuin kuului parhaiten Ylen kanavat. 

Leila ja Annukka seikkailivat radioaalloilla maanantaisin klo 14. Itse tutustuin heihin vuoden -96 tienoilla. Toki voihan olla, että jotain satunnaisesti olen kuullut jo vuoden -95 puolella, mutta ei ole muistikuvia. 

Enemmän nämä naiset eli Lohjan kaupunginjohtajan tytär Leila Makkonen ja Elimäeltä kotoisin oleva Annukka Ahlqvist iskivät tajuntaani vuonna -97. Oli hiihtoloma ja mahdollisuus kuunnella radioo arkipäivänä. Kuulin jakson, jossa Leila ja Annukka on hiihtämässä ja törmäävät retkellään Ristoon, joka on joko kaatunut ja jota naiset auttaa tai sitten joko Leila tai mä on joutunut onnettomuuteen ja Risto auttaa meitä. 

Leilalla ja Annukalla säpinää riittää ja tätä kirjoittaessa jäin miettimään oliko mies kuitenkin Jarkko eikä Risto, mutta uskoisin sen olleen Risto, koska tässä kirjassa Annukka on naimisissa liikunnanopettajan kanssa, joten se sopisi hiihtokuvioon. 

Tuohon aikaan jaksoja ei mielestäni uusittu, joten jos et ollut radion äärellä maanantaisin klo 14. Niin jakso jäi kuulematta. 

Muistelisin jaksojen uusintojen olleen oleellinen osa ohjelmistoa vuodesta -97 ja silloin uusinnat oli lauantaisin klo 17. Jossain vaiheessa uusinnat vakiintuivat sunnuntaiksi klo 14.


Leilan ja Annukan huumori on muokannut omaakin huumoriani samoin kuin Alivaltiosihteeri ja Koe-eläinpuisto. Vuonna -97 kun aloin enempi kuunnella ladyja niin en varmasti tajunnut puoliakaan niiden jutuista, enkä ollut parodiasta kuullutkaan. Saati että olisin ymmärtänyt mitä parodia ja sarkasmi on. 

Joku näissä viihdytti valtavasti, vaikka olin tuolloin 12. Helppoa kuunneltavaa, toisella ladylla sama kutsumanimi kuin itsellä ja hyvät musiikit jaksoissa. 


Kirjoja julkaistiin niin 90-luvulla kuin 2000-luvun alussakin. 

Niitä ei kuitenkaan ollut äänikirjoina silloin ja e-kirjoista emme vielä tuolloin osanneet edes unelmoida! 


Niinpä ostin nämä fyysisinä kirjoina hieman ennen Koronaa ja läheiseni skannasi ne minulle. Nimittäin edes Celia-kirjastosta näitä ei äänikirjoina löytynyt. 

Skannattujen versioiden avulla pääsin hetkeksi takaisin nostalgiselle ysärille ja nautin siitä, että kirjat oli vihdoinkin ulottuvillani. 


Otava julkaisi tämän ja myös Sen pituinen se-teokset äänikirjoina vuonna 2022. Olin siitä valtavan iloinen. 

Aluksi hieman häiritsi, että vaikka äänet oli samat kuin aikoinaan radiossa niin kirjat oli luettu. Tosin ei ihan perinteisin menetelmin vaan äänenpainot oli hyvin huomioitu ja tulkittu. Näiden kirjojen teksti on sellaista, ettei sitä oikein voisikaan lukemalla lukea äänikirjaksi. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan! 

Voisi ehkä sanoa, että tämä on äänikirjan ja kuunnelman välimuoto. Olisikohan ääniteos sopiva nimike. 


Tekijänoikeudet varmasti rajoittavat siten, ettei äänijulkaisua olisi voitu toteuttaa siten, että äänikirjaan olisi suoraan vain leikattu halutuista jaksoista kirjaan otetut pätkät. 

Tuli mieleen, että tekijänoikeudet on sinäänsä varmasti itse esittäjillä, joten ehkä tämä olisi ollut mahdollista tavalla tai toisella, mutta Ylellä varmaan myös oikeudet, joten se varmasti tuonut omat haasteet projektiin. 

Tällä nyt valitulla äänikirjan toteutustavalla on ehkä kuitenkin löydetty paras ratkaisu esittäjien ja kustantamon osalta. 


Itse olisin toivonut, että myös ne viisi muutakin kirjaa olisivat tulleet äänikirjoiksi tai tulisivat joskus. 


Olen itse ostanut nämä Elisasta viime syksynä yhtä edustusmatkaa varten ja aavistuksen verran junassa kuunnellut silloin. Nyt hiljattain kuuntelin nämä näitä tekstejä varten. 


Alunperin kuuntelin nämä välittömästi julkaisun jälkeen kesällä 2022. Olen kuunnellut nämä niin Storytelistä kuin Bookbeatistakin. 


Tämä kirja alkaa naisten esittelyllä, jossa toinen kysyy ja toinen vastaa haluamallaan tavalla. Esim. Painonsa Leila ilmoittaa olevan joitain kymmeniä kiloja ja Annukka puolestaan kertoo sen olevan vähän enemmän kuin viime keväänä. 


Esittelyjen jälkeen ollaan tilanteessa, jossa Leila soittaa Annukalle, joka on hiljattain palannut Riston kanssa häämatkalta. Leila on ollut Tukholmassa ja ihmetellyt miksei Annukka ja Risto siellä ole kun yhteisestä reissusta oli sovittu. Annukka ja Risto on Tukholman sijaan olleet Italiassa. Leila pyytää Annukan lounaalle kasvisravintola Jaakkoon ja pavunvarteen. Annukka ei kuitenkaan kasvisravintolassa voi mitään ottaa ja aikansa siellä huonoa palvelua päiviteltyään ja kuulumisia vaihdettuaan naiset menevät Mäkkiin. Tai siis Annukka, kun Leilahan ei juurikaan syö koskaan. 

Leila ei tykkää Annukan naimisiin menosta ja inhoaa Ristoa muutenkin. Avioliiton tilasta käydään keskustelua, kuten myös Leilan haluttomuudesta miesten kanssa. 

Leila itse on naimisissa Lennartin kanssa, joka on yli 80-vuotias rikas mies, mutta joka kuitenkin jättää Leilan ja lähtee hoitajansa mukaan. 

Leila ottaa Annukan mukaansa vieraillessaan Lohjalla kotitalossaan. Viikonloppu saa kuitenkin yllättävän käänteen Leilan lähtiessä ja jättäessä Annukan yksin pitämään seuraa sukulaisille. Leilasta huolestutaan ja seuraavana päivänä hänen palatessaan käykin ilmi, että seikkailut miesten kanssa voivat taas usean viikon tauon jälkeen jatkua. 

Leila on tavannut Sepon ja vaikuttaa sekapäiseltä onnesta. Annukalle kerrotaan illan käänteet ja siinä samalla Annukka keräilee metsästä sieniä ja kun ei koria tai minkäänlaista muutakaan astiaa ole siihen hetkeen mukaan tarttunut niin sienet noukitaankin Annukan rintsikoihin. 

Myöhemmin ilmenee, että sienet ovat syötäväksi kelpaamattomia. 


Annukka on myös huolissaan Ristosta kun ei viikonlopun aikana saa siihen yhteyttä. Lopulta talonmies käy Annukan ja Riston kotona ja selviää, että Risto on telonut itsensä ja odottanut apua vuorokauden. 

Ristosta tulee peti tai pitäskö sanoa sohvapotilas, jota Annukka passaa viikosta toiseen. 


Leilan kanssa käydään kuitenkin tansseissa ja törmätään Annukan entiseen heilaan Tapsaan, jonka kanssa Annukka viettää kivan illan ja antaa puhelinnumeronsa ja kun Tapsa heti seuraavana päivänä soittaa on Annukka valmis tapaamaan hänet uudelleen. 

Risto on yhä petipotilaana ja Annukka keksii tapaamista Tapsan kanssa peitelläkseen niin monimutkaisen arpajaisiin liittyvän valheen, että ihmettelen miten kukaan sellaista uskoisi. 

Tapsalta Annukka saa korvakorut, joiden Tapsa väittää kuuluneen Annukalle, mutta käykin ilmi, että ne on Tapsan äidin. 


Annukka ottaa korvikset ja Leilalle asiaa kertoessaan miettii onko puhelinnumeron antaminen ex-miehelle verrattavissa aviorikokseen…… 


Leila tapailee Seppoa ja on luvannut valmistaa Sepolle ja tämän lapsille ruokaa. Annukka saa auttaa Leilaa ruuan teossa. 

Leilalta kun ei luonnistu oikein mitkään kotityöt. Edes kahvia ei tuu kun Leila ei tiedä kahvinkeittimen vaativan muutakin kuin käynnistyksen. 

Leilan keittiö on moderni ja siellä on jos jonkinlaista vekotinta. Ruokaa kaapeissa ei ole, mutta Annukka löytääkin sisustussuunnittelijan kännykän kaapin perukoilta. 

Naiset lähtee ruokakauppaan ja Sepon soittaessa ja peruessa tulons, täyttyvätkin ostoskärryt ruuan sijaan juomista. 


Annukalle selviää vahingossa Riston pankkitilin saldo tiliotteesta, jonka kirjekuori löytyy eteisestä. Ristolla on rutkasti rahaa, joista Annukka ei ole tiennyt ja on näin ollen kitkutellut pienellä budjetilla. 

Annukka saa loistavan idean ja menee Riston työpaikalle koululle pyytämään rahaa kun on varma ettei Risto voi työkavereitten nähden kieltäytyä. Käynti ei tuota toivottua tulosta, mutta onneksi on Leilan rikkaudet. 


Joulu saapuu ja Annukka laittaa sitä suurella antaumuksella ja innolla. 

Joulu muuttaa kaiken kun Riston äiti paljastaa Annukalle ja samalla myös Ristolle, että tämän entinen vaimo on saanut lapsen ja että kyse on Riston lapsesta. Ristohan lähtee välittömästi tervehtimään lastaan ja on täynnä tuoreen isän intoa, jota Annukka ei voi sietää. 

Riston tulisi hoitaa lasta vuoroviikoin, mutta Annukka ei voi tällaista sietää. Niinpä sattumusten kautta Annukka päätyy vuokraamaan uuden oman asunnon, jonka takuuvuokrista ja vuokrasta kuin sisustuksestakin Leila huolehtii. 

Kirjan lopussa Risto kä Annukan asunnolla avioeropapereiden merkeissä. Leila on paikalla eka piilottelemassa ja lopulta ihan näkyvästi. Paprut jää kirjaamatta. 


Kaikenlaisia hauskoja sattumuksia kirjassa riittää. Leila kokeilee taas siipiään työ-elämässä ja pankin henkilöstökuvioita uudistetaan. Annukka käy Elimäellä kun isä on huonossa kunnossa niin täytyy äitiä auttaa ja lehmät lypsää vaikka sitten käsin kun isä luopui lypsykoneesta sen liiallisen energian kulutuksen vuoksi. 


Tämä kirja tarjoaa huumoria, joka aidosti naurattaa. 


Tähtiä 5/5. 


Kiitos Otavan väelle avusta kansikuvan kanssa!

maanantai 19. helmikuuta 2024

Annina Holmberg: Amorina, kesähevonen

 

 

 


 

 

Annina Holmberg - Amorina, kesähevonen

 

Saga Egmont FI 2023


ISBN
9788727086248


E-kirjan sivumäärä
139

 

 

 

Heppatyttö Liian elämää kuvaavan sarjan ihastuttava ensimmäinen osa!

Kun 15-vuotiaan Liian hoitohevonen lopetetaan, elämä on hetken aikaa tyhjää, mutta onneksi ystävä houkuttelee hänet kesäleirille. Pihlajakummun kartanolla odottaa uusi tuttavuus, upea hevonen nimeltä Amorina, jonka laukassa on Liian kaipaamaa taikaa. Ja vielä leirin jälkeenkin Amorina jää sulostuttamaan Liian elämää koulunkäynteineen.

Koskettava nuortenkirja yhdeksäsluokkalaisen tytön menetyksestä ja lohdusta, joka saapuu upean ratsun hahmossa. Myös ystävyyden merkitys punnitaan surun hetkellä.

Liia

Elämänmakuinen nuorten heppasarja seuraa teini-ikäisen Liian hevosharrastusta ja aikuistumista ihastuksineen.

Annina Holmberg (s. 1964) on suomalainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Hän on kasvanut teatteriperheessä ja kiinnostunut teatterista, kirjallisuudesta ja muista taiteen lajeista jo nuorena. Holmberg on julkaissut teoksia erityisesti lapsille ja nuorille.

 

 

Tää teos huokuu nostalgiaa ja vie minut onnen hetkiin, hevoskesiin, heppojen hörähdyksiin ja kavion kopseeseen. 

Tämä myös avaa kolme osaa käsittävän Liia-sarjan ja on pakko sanoa, että mielelläni olisin lukenut hänestä lisää. 

Kirjassa eletään sateista syksyä ja muistellaan takaumien ja kirjeiden välityksellä mennyttä kesää ja ratsastusleiriä, jolle Liia ystävänsä Martinan "pakottamana" päätyy. 

 

Leirillä on Liialle ihania uusia heppoja ja ihmisiä. Tosin kaikki ne uudet ihmiset ei ole niin ihania otuksia. 

On sitä tyypillistä hevoskirjoille ominaista leiriläisten arvojärjestystä ja nuorten ihmissuhdedraamaa ja kinastelua. 

 

Liia ihastuu Amorinaan, joka onkin tervetullutta hänen aiemman hoitohevosensa menehdyttyä. 

Liia ja Martin, joka on Martinan veli ja tuntenut Liian jo vuosia ovat paikalla kun Chocolatan varsa syntyy. Varsan nimeksi tulee Milky Way. 


Kirja kattaa ajan syksystä kevääseen, jolloin Liian perhe on muuttamassa lähemmäs Amorinaa ja muita ystäviä. Loppuratkaisu on dramaattinen ja saa tarttumaan seuraavaan osaan välittömästi. 


Tämä on kirja, jonka luin aikoinaan pistekirjana. Nykyään en pysty niitä lukemaan, koska ne painetaan huonolle paperille, eivätkä enää ole kierresidottuja vihkoja vaan yhteen niitattuja lärpäkkeitä. Toki painavia, tilaa vieviä, sekä ranteeni, jotka jo muutoinkin kärsivät aika-ajoin jännetuppitulehduksesta eivät kestä pidellä näitä uuden uutukaisia pisteopuksia. Koetettu kyllä on lukea näitä vaikka missä ja minkälaisissa asennoissa ja kirjaa tai siis vihkosta käännellen ja väännellen. 


Tällä kertaa nautin tämän itse ostettuna e-kirjana. Ostopaikkana Elisa Kirja. Kirjan sähköisen version on kustantanut SAGA Egmont ja he myös ystävällisesti lähettivät kansikuvat tätä käyttöä varten. Kiitos niistä! 

Teos saa minulta tähtiä 5/5.

 

Löysin myös Holmbergin kirjailijanimellä Maria Kupias kirjoittaman nuorille suunnatun hevoskirjasarjan nimeltä Hummarit 

 ja aion kesän saapuessa lukea myös sen.

 

keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Lucinda Riley: Auroran salaisuus

 


 


 

 

Lucinda Riley - Auroran salaisuus 

 

Bazar 2022

SUOMENTAJA
Hilkka Pekkanen
KANSI
Laura Noponen
ALKUTEOS
The Girl on the Cliff 


ISBN
9789523763616

 

Sydämeen asettuva sukupolvien kudelma.
Rakastetun Lucinda Rileyn romaani Auroran salaisuus kuljettaa lukijansa Irlannin jylhille rannoille ja punoo upeasti yhteen kahden suvun salaisuudet.
Jylhät rantakalliot Irlannin West Corkissa ovat antaneet ja ottaneet paljon. Eräänä talvisena päivänä New Yorkin taakseen jättänyt kuvanveistäjä Grania Ryan kohtaa rannalla nuoren punatukkaisen tytön. Lapsi on läheisen Dunworley Housen yksinäinen, äitiään sureva Aurora Lisle. Kohtaaminen Auroran kanssa muuttaa synnyinseudulleen palanneen Granian elämän lopullisesti.
Salaperäinen Aurora vetää Graniaa puoleensa magneetin lailla. Tyttö tuntuu olevan läsnä kaikkialla. Kun Auroran leski-isä pyytää Graniaa veistämään tyttärensä muotokuvan, kohtaa Grania yllättäen oman äitinsä vastustuksen. Ryanien ja Lislejen sukujen historiat ovat kietoutuneet erottamattomasti ja kipeästi yhteen jo vuosisadan ajan. Aurora on kuin avain salaisuuksien lippaaseen.
Auroran salaisuus vie lukijan Lucinda Rileylle itselleen rakkaisiin maisemiin. Mystistä tunnelmaa kantavassa romaanissa sukusalaisuudet kuljettavat myös Edwardin ajan Lontooseen sekä nykyajan Manhattanille.

 

Kiitos arvostelukappaleesta!

 

Odotin tätä kirjaa ja kohkasin tästä lähipiirilleni. 

Kirja julkaistiin syyskuisena perjantaina ja odotin vuorokauden vaihtumista, jotta pääsen uppoutumaan tarinaan. 

Elisakirja pelasti tässä, koska siellä tämä teos oli kuunneltavissa heti vuorokauden vaihduttua. 

Muihin palveluihin se tuli kuunteluun vasta aamulla. 

Elisakirja ei petä koskaan! Olen joidenkin muidenkin teosten kohdalla huomannut, että sinne ne saapuu ensteks! 

 

Aloitin kirjan kuuntelun silloin yöllä. Tai kuuntelun ja kuuntelun. Fiilistelin myös aiemmin illalla ollutta Lost in Music keikkaa, jossa esiintyi Anna Järvinen, Lyyti ja aina niin upea Yona. 

 

Arvostelukappaleen eli e-kirjaversion sain perjantaina päivällä ja siirryin sitä lukemaan. 

 

Olen nyt tässä vajaassa kuukaudessa sekä lukenut kirjan e-kirjana, että kuunnellut sen omakustanteisesti Storytelistä. 

 

Ensimmäinen adjektiivi kuvaamaan tätä teosta on: Ärsyttää! 

 

Pitäisi varmaan pitää taukoa lukemisesta, jotta stoorit maistuisivat! 

Ei minua jaksa kiinnostaa kuinka huono naisen asema oli vuosia sitten ja ja ja...... 

 

Jotenkin tuntuu, että kirjat ovat varmasti hyviä, mutta hetket vääriä. 

 

Tässä on ne tyypilliset elementit Rileylle; liikutaan kahdessa aikatasossa, on hylätty lapsi, pitkään säilytetty salaisuus, matkustellaan ja kirjalla on mittaa niinkuin sillä kuuluisalla nälkävuodella! 

Vähempikin sivumäärä olisi riittänyt tämän tarinan kerrontaan. 

 

Kummallakaan lukukerralla en muodostanut minkäänlaista suhdetta näihin henkilöihin. 

Odotin vain kirjan loppuvan. 

 

Annan kirjalle kaksi tähteä. 

Tämä on taattua laatua. Minä en vain lämmennyt millekään. Kahdesta lukukerrasta huolimatta en löydä oikein mitään sanottavaa. 

Odotan Seitsemän sisarta-sarjan päätöstä. Nämä yksittäiset teokset eivät vain uppoa minuun. Silti ne on aina pakko lukea.

sunnuntai 22. elokuuta 2021

Katja Kärki: Jumalan huone


 

 

 

 

Katja Kärki - Jumalan huone 

 

Bazar 2019 

 

Äänikirjan ISBN
9789522797070

 

 LUKIJA
Pihla Pohjolainen
KANSI
Sanna-Reeta Meilahti

 

 Kesto
13 t 57 min

 

Elisakirja & Storytel 

 

 

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi
Katja Kärjen Jumalan huone on ravisteleva esikoisromaani suvun vaietuista traumoista.
Hyvästi koko perkeleen suku! Elsa on päättänyt lähteä kodistaan ja omistaa koko elämänsä synnin tekemiselle. On lähdettävä, sillä ahdasmielisen suvun mielestä Elsa on aivan liikaa kaikkea. Pinkkiä siilitukkaa ei saa survottua siihen muottiin, johon nuoren naisen pitäisi mahtua. Hyvästi isä ja äiti, hyvästi pikkusisko ja etuoikeutetut veljet! Elsa maksaa kuskille setelillä ja istuu tyhjälle ikkunapaikalle bussin keskiosaan.
Katja Kärjen Jumalan huone kertoo kolmen naisen kautta pohjoiskarjalaisen Martikaisen suvun tarinan 1930-luvulta nykyaikaan. Suvun kaapeissa piilotellaan rumia luurankoja, tekoja, joita ei voi antaa anteeksi ja joista ei puhuta, mutta jotka koko ajan äänettömästi huutavat olemassaoloaan piinatessaan jokaisen mieltä. Kärjen monisärmäisessä esikoisteoksessa kuuluu vahvan ja vivahteikkaan kertojan ääni, joka herättää pohtimaan naiseutta, menneiden sukupolvien selviytymistä ja anteeksiantoa.

 

 

 

Rakastan tätä kirjaa. Niin kaunista kieltä, sujuvaa ja vetävää kerrontaa. 

Kirjassa on useampi kertoja, joiden elämää ja näkökulmia tapahtumiin tuodaan esiin aina 1930-luvulta vuoteen 2009. 

Henkilöistä itselle läheisimmäksi muodostui Elsa. Rakastin tätä henkilöä valtavasti. On niin paljon samaistumispintaa ja samoja ajatuksia. 

Ensinnäkin ollaan samaa vuosikertaa, tunnistan tunteen siitä, että kun pikku paikkakunnalta lähdet/pääset pois niin päätät, ettet palaa enää koskaan, sekä haluat hyvästellä koko perkeleen suvun. 

Oli aivan valtavan ihanaa seurata Elsan eri vaiheita ja elämän käänteitä. 

Barbie leikeissä puhutaan ja ihaillaan Spice Girlsejä. 90-luvulla kyseistä porukkaa tuli itekin kuunneltua ja silloin sitä luuli, että kaikkihan nyt niin tekee. 

Täysi-ikäisenä festareilla nautitaan elämästä, päädytään lehteen ja vähät siitä, että porukat näkee, eivätkä tykkää. Tämä siis Elsan elämästä, ei omastani. 

Ylioppilasjuhlissaan Elsa tanssii senkin edestä kun lapsena ei saanut ja päätyy sänkyyn opettajan kanssa. 

Jyväskylässä opiskelun ja elämisen vaiheita seuraillessani mietin omaa elämääni samoilta vuosilta kuin kirjassa on. Tosin ite en päätyny bändiin solistiksi, mutta päämäärätön oleilu baareissa, joista jatkoille milloin mihinkin ja sen miettiminen, että tätäkö tää elämä sitten vaan onkin kuulostaa kovin tutulta. 

Elsalla on aivan upea syntilista, josta toteuttaa kohdan kerrallaan. Abortin tehdessä listaan lisätään vielä tappaminenkin ja kivan tytön kämpille päädyttyä vielä homoseksuaalisuuskin. 

Tää kaikki ois voinut tapahtua itselle. Kuvaus kirjassa on niin elävää, että lukiessa ajattelee tämän kaiken voivan olla totta. 

Ite en oo kirjassa mainitunlaisesta taustasta lähtöisin. Niin maailmaan ja aikuiseen elämään sopeutuminen on silti ollut saman tyyppistä hapuilua kuin Elsalla. 


Kirjan toinen mielenkiintoinen henkilö oli Maria, joka myös Elsan kummi. 

Marian vaiheita seurataan 60-luvulta alkaen, jolloin tapahtuu paljon heidän suvussaan ja tapahtumat selviävät vasta kirjan edetessä. On valheita ja salaisuuksia. 


Kirjalle toivoisin jatkoa, mutta sitä tuskin on luvassa. 



Kuulin kirjasta ensimmäisen kerran ystävältä, joka oli löytänyt sen kirjaston uutuuksia selaillessaan. Kun itse koetin etsiä kirjaa samaisesta kirjastosta niin en hakusanoilla löytänyt ja minulle vastattiin, ettei kyseistä kirjaa ole heidän valikoimissaan. Ihmeteltiin miten toinen löytää mut itse en. 

Ostin äänikirjan Elisakirjasta ja kuuntelin talvisena viikonloppuna ja nautin valtavasti. Muutamia viikkoja kuuntelusta kävin myös eräässä paikallisessa kirjakaupassa, jossa itse kirjailija oli vieraana ja signeeraamassa kirjoja. Harmittaa, etten ostanut kirjaa fyysisenä kirjana silloin. 

Itsellä on vaan se ajatus, että artisteja, kirjailijoita tai mitäkä fanitan niin en kykene heitä livenä lähestymään. 


Tänä viikonloppuna vesisateen piiskatessa maata, syksyisen fiiliksen vallatessa mieltä ja ajatuksen otanko ruuan kanssa lasillisen punaviiniä vaiko enkö. Niin kuuntelin kirjan uudestaan Storytelistä. Viihdyin kirjan seurassa yhtä hyvin ellen jopa paremmin kuin silloin ekalla kerralla noin 2.5 vuotta aiemmin. 


Mietin myös kirjoitanko tästä kirjasta vai en. 


Annan kirjalle 5 tähteä. Opin kirjasta myös sen, että Lumikki juo omenasiideriä. 



Elsa tuli mieleeni kun kuulin eilen tämän biisin. 

 

Pyhä Erika 







perjantai 11. syyskuuta 2020

Christian Rönnbacka: Antti Hautalehto-sarja



Tällä kertaa esittelen teille taas yhden suosikki sarjoistani, jonka kanssa matka on ollut monivaiheinen ja jota olen lukenut mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa.

Ensimmäinen osa nimeltä Operaatio Troijalainen julkaistiin vuonna 2012.
Olin huomannut, että tällainen kirja on, mutta siihen aikaan kun ei vielä ollut näitä loistavia äänikirjojen suoratoistopalveluja nykyisessä laajuudessaan niin jouduin joko odottamaan, että kirja tulee Celia-kirjaston valikoimaan ja että se postitetaan minulle. Tai toisena vaihtoehtona oli nuihin aikoihin ostaa teos Elisakirjasta.
Tästä on aikaa se kahdeksan vuotta ja tuntuu, että vois olla enemmänkin. En itse kaipaa takaisin aikaan, jossa odottelin Celiasta cd-kirjojen postitusta ja jännitin, että ehtiikö vaikkapa keskiviikkona postitettu kauan odotettu suosikki kirja perjantaiksi ja voisinko viikonloppuna palata tuttuihin maisemiin.
Äänikirjojen lainaaminen lataus mahdollisuutena omalle koneelle tuli käyttöön seuraavana keväänä eli vuonna 2013. Nyt ei tarvitse sitäkään enää tehdä vaan kirjat saa puhelimeen Celian kuuntelusovellukseen, joka on kyllä valitettavasti mielestäni huonoin äänikirjasovellus, johon olen törmännyt koskaan, mutta ehkä se vaikuttaa ettei kyseessä ole kaupallinen toimija..

Eksyin jaarittelemaan äänikirjoista, joten palataanpa nyt Operaatio Troijalaiseen.

Oli elokuu 2012 ja Tampereella järjestettiin Tapahtumien yö. Vaikka haluaisin niin en muista missä kävimme alku illasta, joka tapauksessa myöhäis illassa esiintyivät Alivaltiosihteerit Tietokirjakaupassa ja menimme sinne hyvissä ajoin ja näin ollen kuulin osan Christian Rönnbackan haastattelusta ja ajattelin, että tämäpä vaikuttaa kiintoisalta kirjalta ja että pitääkin lukea. Alivaltiosihteerit esiintyivät hauskasti myöhäiseen torstai-iltaan ja palasin kotiin kuuntelemaan Madonnaa, koska vain muutaman päivän kuluttua oli Madonnan Helsingin keikka ja keikkakuume oli huippulukemissa.

Kuuntelin kirjan myöhemmin syksyllä, mutta täytyisi kuunnella uudestaan. Celian version lukijakaan ei ollut itselleni mieluinen.

1. Operaatio Troijalainen

Rikosylikonstaapeli Antti Hautalehto on yksinäinen susi. Pohjalaismies on muuttanut Etelä-Suomeen työn perässä, mutta pohjalaisuus ei ole vuosien aikana miehestä kulunut. Hiukan alle 40-vuotias ryhdikäs jääräpää ottaa työnsä henkilökohtaisesti, jopa yksityiselämänsä kustannuksella. Aikaisempi työ Keskusrikospoliisin tiedusteluosastolla ja vuoden virkamiesvaihto Tukholmassa söivät Antin parisuhteen.

Saadakseen kansainvälisen huumeliigan tilille poliisi soluttaa Antin vaaralliseen peitetehtävään. Hänestä tulee pikkurikollinen Harri Kvick, joka värvätään huumeliigan juoksupojaksi Helsingissä.

Operaatio Troijalainen kertoo aiemmin vähän kuvatusta Suomen poliisin peitetoiminnasta. Teos aloittaa rikosylikonstaapeli Antti Hautalehdosta kertovan dekkarisarjan.

Toinen osa nimeltä Julma ilmestyi 2013. Kuuntelin sen myös Celian valikoimista ja kirjallisessa seurassani oli tuolloin sittemmin edesmennyt kissani. Hänen seurassaan uskalsin lukea rankemmistakin asioista. Kirjasta muistan ahdistavan tunnelman.

2. Julma 

 Pyykkituvasta katoaa pienen tytön alushousut. Pian ensimmäinen tyttö kaapataan, ja peloista pahin tunkeutuu perheen arkeen. Asialla on ammattilainen, joka ei jätä jälkiä, ei tapahtumapaikalle eikä uhreihin, jotka hän palauttaa saatuaan haluamansa. Rikosvyyhti aiheuttaa kauhua ja herättää median mielenkiinnon, ja poliisia painostetaan ministeritasoa myöten.

Porvoolainen ylikonstaapeli Antti Hautalehto toipuu vielä edellisestä rankasta tehtävästään kansainvälisen huumeliigan kätyrinä sekä tapauksen ratkaisuun johtaneista viimeisistä käänteistä. Hän saa kuulla luotettavasta lähteestä, että palkkamurhaajat ovat hänen perässään. Rikollisliigan pomo ei ole antanut anteeksi petturuutta ja miestensä kohtaloa.

Kaikilla meillä on menneisyytemme, jonka kohtaamme aina uudelleen ja uudelleen. Mutta millaisiin ratkaisuihin Antti tällä kertaa päätyy, kun vastassa on julma ja joku vielä julmempi?

Kolmas osa eli Rakennus 31 ilmestyi vuonna 2014. Aihe kiinnosti valtavasti mielisairaala osuuksineen ja itselle on jäänyt mieleen kirjan loppu osan tapahtumat mielisairaalassa. Tämä taitaa olla itsellä Elisasta ostettuna. Lukija on mitä parhain.

3. Rakennus 31

Marraskuu. Porvoon lähimaastosta löytyy hauta. Poliisille se ei ole uutta, paitsi että kuoppa komeilee tyhjänä. Kun hautoja sitten löytyy lisää, poliisi joutuu selvittämään mistä on kyse, vaikkei varsinaista rikosta olekaan tapahtunut. Kunnes Hinthaarasta löydetään hautakuopasta alaston mies, jonka käsissä ja jaloissa on naulanjäljet. Ristiinnaulittu ruumis saa tutkijat ymmälleen. Tutkinta mutkistuu entisestään, kun ilmaantuu lisää henkilöitä jotka jotenkin liittyvät tapaukseen. Kaikki jäljet johtavat Nikkilän vanhan mielisairaalan Rakennus 31:een. Sen vaiettu historia on jättänyt ihmisiin arpia, jotka näkyvät vielä tänäkin päivänä. Rakennus 31 on Antti Hautalehto -sarjan kolmas osa. Tutkinnanjohtaja Antti Hautalehdolla ovat vastassaan paitsi vaitonaiset todistajat myös menneisyyden haamut.

Neljäs osa Kylmä syli julkaistiin vuonna 2015. Tämän olen ostanut Elisakirjasta ja kuunnellut toipilaana ollessani ennen joulua. Hukkumista käsittelevää aineistoa luen tietystä syystä ja tässä kirjassa oli hienosti jos niin voidaan sanoa kuvattu asiaa. Itse olen paljon pohtinut miltä hukkuminen tuntuu, mutta ei mennä siihen taustaan sen enempää tässä blogissa.
Tässä kirjassa tuodaan myös hyvin esille Porvoota ja lukiessa tulee mieleen, että olisi hienoa joskus käydä siellä ja myös vanha merkonomi minussa herää ja tulee ajatelleeksi hyödyntääköhän Porvoo näitä kirjoja markkinoidessaan matkailua.
Porvoosta näiden kirjojen lisäksi itselle tulee mieleen kun kirjoissa mainitaan vaikka, että Porvoo 1985. Lisäksi tulee mieleen Porvoon valtiopäivät, Runeberg, Ilkka Remeksen kirjat, vanha kaupunki ja se suklaatehdas.

4. Kylmä syli

Öinen Porvoo pikkujouluaikaan. Parikymppinen mies hoipertelee hilpeänä juhlista kotiinpäin. Aamulla tyttöystävä ilmoittaa hänet kadonneeksi. Jäljet loppuvat Porvoonjoen rantaan, ja tapaus kirjataan komisario Antti Hautalehdon poliisiasemalla tavanomaiseksi katoamiseksi. Muutama yö myöhemmin ohikulkijat kuulevat Porvoonjoesta avunhuutoja. Paikalta pakenee outo huppariin pukeutunut mies, ja uhri löytyy henkitoreissaan vedestä. Komisario Hautalehto alkaa epäillä, ettei aiempi katoaminen ollut sittenkään rutiinitapaus. Seurattavia jälkiä on kovin vähän, sillä virta vie omansa. Eräällä tapauksella on silminnäkijä, mutta ehtiikö tämä ajoissa poliisin puheille?

Viides osa Kaikki mikä kiiltää oli luettava yhdeltä istumalta. Rikolliset elää niin kaukana todellisuudesta, jossa itse elän. Siis tämän teoksen.

5. Kaikki mikä kiiltää 

Komisasario Hautalehto ihmettelee, kuinka porvoolaisilla tyhjätaskuilla on yht'äkkiä varaa elää huumehöyryistä jetset-elämää.

Christian Rönnbacka (s. 1969) on pohjalaissyntyinen dekkaristi, jonka luoma porvoolainen tutkinnanjohtaja Antti Hautalehto on nopeasti voittanut niin lukijat kuin kriitikot puolelleen omaleimaisella huumorillaan ja poliisityön asiantuntemuksellaan. Vankkana pohjana tarinoilleen Rönnbackalla on vuosien kokemus poliisityöstä mm. Keskusrikospoliisissa.

Olen lukenut kuudennen osan Tuonen korpin, mutta koska siitä on aikaa niin vaikeaa kommentoida.

6. Tuonen korppi 

Sipoon metsissä, Talman kalkkilouhoksen yli kaikuu korpin käheä huuto. Nuoret pojat tekevät synkän löydön. Syvällä kallioiden välissä louhoksen pohjalla pilkottaa miehen irtonainen käsivarsi.

Komisario Antti Hautalehto ryhtyy tutkintaryhmänsä kanssa kokoamaan kuoleman palapeliä. Tumman veden uhri ei kuitenkaan suo vastausta. Miksi mies on surmattu ja kuinka ja minkä vuoksi hänet on louhokseen toimitettu? Minkäänlaista järkevää motiivia järkyttävälle teolle ei tunnu löytyvän. Tutkinta vaikuttaa toivottomalta, eikä sitä lainkaan helpota omaisten ja julkisuuden paineet.

Poliisina ja vakuutusetsivänä työskennellyt Christian Rönnbacka on noussut vauhdilla kotimaisen dekkarikirjallisuuden kärkeen. Hänen porvoolaistuneesta pohjalaispoliisista Antti Hautalehdosta kirjoittamansa jännitysromaanit ovat saavuttaneet sekä lukijoiden että kriitikoiden suursuosion.

Seitsemäs osa eli Majakka ilmestyi viime vuonna ja tämän tiimoilta kävin Helsingissä Akateemisen tapahtumassa, jossa oli muutamia kirjailijoita haastateltavana. Helsinki ei sinäänsä ole kaikkkein tutuimpia paikkoja ja näin ollen hieman haahuilimme ja näin ollen tulimme paikalle hieman myöhässä. Ostin kuitenkin valmiiksi signeeratun kirjan. Se jäi harmittamaan, ettei kirjailijoiden kanssa päässyt jutustelemaan.



Syksyllä 2018 olin Pirkkalan kirjastossa Christianin ollessa siellä kirjailijavieraana. Tilaisuuden jälkeen juttelimme hetken ja kerroin Kylmä syli-kirjan merkityksestä. Se oli mieleenjäävä, lämmin kohtaaminen.

Majakka löytyy itseltä sekä painettuna kirjana, että Elisasta ostettuna äänikirjana. Harmi ettei enää ole majakanvartijoita. Kyseiseen ammattikuntaan kuuluminen sopisi minulle mainiosti. Saisin olla kaukana kaikesta ja olisi vain minä ja meri

7. Majakka 



Antti Hautalehdon odotettu comeback!

Porvoon ulkosaaristossa karulla kalliosaarella on jäljellä vain muutama punainen rakennus, joita ylväänä vahtii 150 vuotta vanha Söderskärin majakka. Majakan valo sammui lopullisesti kolmekymmentä vuotta sitten.

Porvoolainen komisario Antti Hauta­lehto ottaa pari päivää vapaata hektisestä työstään ja lähtee saunomaan ystävänsä Larsin kanssa Bodön saareen. 

Yllättäen pimeänä ja autiona vellovan meren ylle syttyy valo. Söderskärin majakka on jälleen päällä. Majakan valokeila paljastaa meressä kelluvan kasvottoman ruumiin.
Kuolema on jättänyt kylmäävän käyntikorttinsa, jonka suolaisia jälkiä porvoolaiset poliisit seuraavat rantaan ja sieltä takaisin hyytävälle merelle.


Sarjan kahdeksas osa on nimeltään Ruska ja sen kuuntelin elokuussa Storytelistä. Tässä herää ikuisuuskysymys pitäisikö kirja myös ostaa jossakin muodossa vai ei. Kun joka tapauksessa maksan lukuaikapalveluun kuukausittain.
Kirjassa ollaan Lapissa, ruumiita tulee ja loppu vaiheessa päähenkilöllä on todella vaikeaa ja loppu jätti avoimia kysymyksiä, joihin vastauksia saadaan seuraavassa osassa ensi vuonna. Aikamoista rymistelyä läpi kirjan, joka oli kuunneltava heti siinä aamuyön hetkessä kun se Storytelistä löytyi.

8. Ruska

Antti Hautalehto -sarjan kahdeksannessa osassa veri virtaa tunturipuroissa

Terävästä tyylistään tuttu Christian Rönnbacka nostaa kierroksia uudessa Antti Hautalehto -dekkarissaan, joka iskee kuin hakku kivikovaan maaperään.

Porvoolaiskomisario Antti Hautalehto on suunnitellut jo pitkään vaellusretkeä Lappiin ystävänsä Larsin kanssa. Loma saa yllättävän käänteen, kun hänet määrätään työtehtäviin kaitsemaan kiinalaismiljardööriä seurueineen Pohjois-Suomen jylhissä maisemissa.

Kalastaessaan ja huuhtoessaan kultaa kiinalaisten kanssa Hautalehto ei osaa aavistaa, että ryhmää seuraa joukko palkkasotureita, jotka suunnittelevat kidnappausta. Hautalehto joutuu laittamaan peliin kaikki taitonsa selviytyäkseen hengissä karussa erämaassa raskaasti aseistettu vihollinen kintereillään.

Christian Rönnbackan kahdeksas rikosromaani Ruska repäisee lukijan Antti Hautalehdon lailla kauas tutuista ympyröistä keskelle Lapin koskematonta luontoa.

Törmäsin tällaiseen lauluun nimeltä Ruska. 

Hauska yhteensattuma kirjan nimeen liittyen. 

Christianin Facebook-sivu löytyy tästä.
 

Kirjojen esittelyt on Kirjasammon sivuilta. 


Vaikka kuuntelen paljon äänikirjoja niin puhun silti lukemisesta. Olen ymmärtänyt, että äänikirjojen kuuntelua halveksitaan eikä pidetä lainkaan lukemisena. Tällaisten keskustelujen lukeminen raivostuttaa. Olen opiskellessani saanut oppikirjat äänikirjoina ja siihen aikaan muuten olivat C-kaseteilla. Yksi juttu johon vedotaan on, ettei äänikirjassa pysty palaamaan tekstissä taaksepäin kun haluaisi tarkistaa jonkun kohdan. En ymmärrä tätäkään väitettä. Joka ainoassa äänikirjoja toistavassa sovelluksessa on mahdollista kelata kirjaa taaksepäin ja eteenpäin, joten aivan hyvin voi palata haluamaansa kohtaan. Vai onko mukamas niin, ettei näkevät henkilöt huomaa sovelluksesta tai sovelluksista tällaisia toimintoja? Ala-asteella esim. historian kokeeseen lukiessani mulla oli pistekirja sekä äänikirjaksi luettu oppikirjan C-kasettiversio, jossa myös luonnollisestikin pystyi nauhaa kelaamaan taaksepäin jos tarve oli. 

Olen myös törmännyt mielipiteisiin, jotta että kun painetussa tai painetusta kirjasta teksti välittyy silmillä ja voi näin itsenäisesti kokea kirjan ja että painettu kirja on se ainoa oikea. 

Tulisiko minun siis ajatella, että koska minä en näe painettua tekstiä niin minä en mitenkään voi ymmärtää kirjaa, koska sen voi ymmärtää vain ja ainoastaan ja ainoastaan vain itse lukemalla? Eli: jos minulla olisi yliopistotason tutkinto niin minä en olisi samalla viivalla muiden saman tutkinnon suorittaneiden kanssa, koska opiskelussani olisin oppimateriaaleja joko kuunnellut äänikirjana tai tietokoneen tai puhelimen ruudunlukijan lukemana tekstinä. Eli olisinko siis näin ollen muita ihmisiä tyhmempi, koska en itse silmäile kirjoitettua oppikirjaa? 

Tätäkö siis haluavat kertoa he, jotka eivät pidä äänikirjojen kuuntelua lukemisena tai muutenkaan arvosta äänikirjaa? Näinkö se on nähtävä? 

Minulla on ajatuksena koota postaus, jossa linkitän äänikirja aiheisiin artikkeleihin ja kommentoin niiden väitteitä, joten tällaista ainakin luvassa vielä tämän vuoden puolella. 

Olen löytänyt ainakin yhden blogin, jossa aiheena äänikirjat. Blogi nimeltään Kuunnellut äänikirjat löytyy tästä.

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Juhannuksen jälkeen

Jos Juhannuksena meni hieman enempi viihteen puolelle niin Leila ja Annukka auttaa. Kun kuuntelee tämän jakson nimeltä Leila ja Annukka toiveuusinta 1 – Ei maksa vaivaa

niin omat murheet unohtuu kun seurailee tuota Leilan kohkaamista.

Elisakirjan kautta tosiaan saa jakson ostettua.
Kuvaus jaksosta:

"Leila ja Annukka fanien toivomuksesta julkaistaan Tanssii kaikkien kanssa -kirjasta tuttu seikkailu "Ei maksa vaivaa", ensimmäistä kertaa kuunnelmamuodossa.
Leila ja Annukka ovat mökillä, ja Leilaa vaivaa mystinen sisäelinsairaus. Onko maksa sökönä, vai kolkuttaako vain huono omatunto sisuskaluja?
Leila ja Annukka oli yksi radiokanava YleX:n ja sitä edeltäneen Radiomafian suosituimmista ohjelmista. Ohjelma alkoi vuonna 1995 ja jatkui vuoden 2003 loppuun, jolloin YleX kanavauudistuksen myötä poistui ohjelmistosta. Vappuna 2012 Leila ja Annukka teki paluun upouusilla jaksoilla Elisa Kirjassa."

Lisäksi kannattaa areenasta kuunnella tämä Kesämökillä-jakso, jossa ollaan hieman poikkeuksellisissa tunnelmissa.

perjantai 8. toukokuuta 2020

Kuukauden kirjasarja

Tarkoitus olisi esitellä kuukausittain yksi itselle tärkeä kirjasarja.

Tässä ensimmäinen.

Aloitin lukemaan sarjaa väärässä järjestyksessä kun en tiennyt, että kirjoja on enemmänkin.
Ensimmäinen Komisario Koskinen kirja oli Hiirileikki.

Näitä Seppo Jokisen  Tampereelle sijottuvia dekkareita on aina ilo lukea ja huomata tuttuja paikkoja kirjoista.

Uusin kirja Pisara veressä On itselläni äänikirjana ja myös perinteisessä muodossa, kuten muutamat aiemmat osatkin.

Heart: Beautiful Broken

          Heart - Beautiful Broken   ℗ 2016 Heart General Partnership., Under exclusive license to Concord Music Group, Inc.   Spotify   Kau...