Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tammi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tammi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 15. syyskuuta 2024

Annamari Marttinen: Tapahtui mitä tahansa

 


 

 

 

Annamari Marttinen - Tapahtui mitä tahansa 

 

Tammi 2024 

 

ISBN

 

9789520465513 


Lukija 


Antti Virmavirta


Kun omasta lapsesta tulee murhaaja.
Raastava romaani syyllisyydestä ja häpeästä. Mitä tapahtuu rikoksesta tuomitun läheiselle?
Keskellä kirkasta kesäpäivää Vesa kuulee, että hänen tyttärensä on pidätetty murhasta epäiltynä. Tunteet vaihtelevat häpeästä epäuskoon, ja kaiken keskellä Vesa pohtii, missä elämä meni vikaan. Miten omasta rakkaasta lapsesta tuli murhaaja? Olisiko teon voinut estää? Onko lasta kaikesta huolimatta lupa rakastaa? Tapahtui mitä tahansa on hätkähdyttävä kertomus siitä, miten rikos vaikuttaa syyllisen läheisiin. Onko elämässä enää mitään mieltä, kun ihmiset katoavat ympäriltä ja yksinäisyys valtaa kodin joka nurkan.
Annamari Marttinen (s. 1960) on lukuisissa romaaneissaan tutkinut herkkävaistoisesti ihmisen kaikkein salatuimpia tunteita. Hänen edellinen romaaninsa Elämä jota en odottanut (2023) kuvaa kolmiodraamaa tavalla, joka hurmasi lukijat ja kriitikot. Marttinen on saanut lukiolaisten myöntämän Nuori Aleksis -palkinnon romaanistaan Korsetti (2018).



Storytelistä kuuntelin omakustanteisesti. 


Pahoittelut, etten ole maininnut kansikuvan tekijää, mutta en onnistunut tietoa löytämään. 


Kirja on erilainen. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että myös läheisen näkökulmasta vois kirjoittaa rikoksen tekemisestä ja sen vaikutuksesta. 


Kaikki on niin kauniisti alussa. Silloin kun ei vielä tiedetä ja uskotaan kaiken olevan niinkuin on aina ollut. Kunnes tapahtumat alkaa vyörymään ja tieto tavoittaa.


Miltä se tuntuu kun läheinen tekee teon, johon hänen ei osaa kuvitella pystyvänsä? 

Miltä tuntuu kun uskoo, ettei esim. töissä kukaan tiiä tapahtuneesta ja että se oli meiän perheen lapsi, joka sen teki? 

Miten ollaan kun ollaan, kuin ei oltaiskaan? 


Näitä teemoja kirja käsittelee. 


Oon ite käsitellyt näitä muutenkin koko tämän viikonlopun


Tiiän miltä tuntuu kun ympäröivät ihmiset on kuin ei ne tietäisi, vaikka kaikki tietää. Toki mun on helpompi niin. Sillä en kaipaa kommentteja tähän mieltäni kalvavaan asiaan. Toki mun elämässä ei oo kyse murhasta, vaan vaan siitä, ettei olla vaikka eletään. Välillä mietin olisko helpompi jos ihminen olis kuollu kuin, että eletään kuin ei tunnettaisi. Mut en oo tullut minkäänlaiseen tulokseen tässä ajatuksessa. 


Kirjassa osataan niin hyvin kuvailla tätä kaikkea. Lukiessa mietin, että niin, aivan, tälläkin tavalla vois ajatella jos vastaavaa kävis lähipiirissäni, että näinhän se mieli varmaan toimisi. 

 

Murhaajan sisarukset kieltää tapahtuneen, eikä halua käydä katsomassa murhaajaa Hämeenlinnassa, eikä Niuvanniemessä. 

Pakko sanoa, että en itekään luultavasti pystyisi kyseisiin paikkoihin mennä ketään katsomaan. Mutta nää on niin isoja asioita, että mistä sitä kukaan pystyy tietämään miten todella ite toimisi jos kohalle osuis. 

 

Kannattaa lukea tää kirja jos haluat ajattelemisen aihetta tähän kuumana käyvään kirjasyksyyn!


Tähtiä 3/5.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2023

Jussi Lehtinen & Petteri Ala-Kivimäki: Concierge - VIP-erikoismies

 


 

 

 

 

 

 

Jussi Lehtinen & Petteri Ala-Kivimäki - Concierge - VIP-erikoismies

 

Tammi 2023 

Kansi: Markko Taina
 

E-kirjan sivumäärä
299
ISBN
9789520448844

 

Kiehtova kurkistus luksuselämän kulisseihin.
Jussi Lehtinen olisi mainio fiktiivisen romaanin hahmo. Äiti oli kukkakauppias, isä oli alamaailmassa arvostettu ja vaikutusvaltainen vanhan liiton rikollinen. Jussi valitsi kukat – ja palvelun. Tämä entinen huippupainija on nyt ammatiltaan concierge, VIP-palvelujen erikoismies. Hän toteuttaa henkilökohtaisesti kaikki asiakkaiden lailliset toiveet.
Jussi Lehtisen asiakkaat ovat yleensä erittäin menestyneitä. Hänelle soitetaan, kun täytyy huolehtia maailmantähdistä, miljardööreistä, yritysjohtajista tai kuninkaallisen perheen jäsenistä. Lehtinen palvelee ja huolehtii. Hän vastaa asiakkaiden turvallisuudesta, järjestää erittäin kalliita yksityishenkilöiden juhlia ja lentää tuhansia kilometrejä vain vetämään tyhjän asunnon vessat ja noutamaan postin. Lehtisen intohimo on palvelu, joka tähtää siihen, että asiakkaan odotukset ylitetään. Kaikkea Lehtinen ei tietenkään voi kertoa, mutta hänen muistelmansa tarjoavat huikean näköalan maailmaan, joissa samppanja, upeat autot ja hotellit sekä auringossa kimalteleva Ranskan Riviera ovat arkisia kuin hapankorppu.
Jussi Lehtinen on VIP-palveluihin erikoistunut concierge eli asioidenhoitaja.
Petteri Ala-Kivimäki on toimittaja ja tietokirjailija. 

 

E-kirja pyydetty ja saatu kustantajalta arvostelukappaleena. Kiitos. 


Huomattuani kirjan ajattelin, että nyt on sen verran erilaisesta maailmasta kyse, että tämä on pakko pyytää luettavaksi. Lukiessani mietin, että jos nämä tapahtumat eivät olisi totta niin tää olis tosi hyvää fiktiota. 

Kirja on suuri kasvutarina Tampereen lähiöstä, painimaailman kautta työe-elämään ravintoloissa Tampereella ja muualla. Kirjassa ollaan myös Espanjassa ja Oslossa, sekä lopulta F1-piireissä. 


Kirja on hyvä osoitus jälleen kerran siitä, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa lähtökohdista riippumatta. 


Rakastin lukea Tampereesta, tietenkin! Oli yllätys, että kirjassa oltiin niin paljon täällä. En tiennyt sitä aloittaessa. 


Annan kirjalle neljä tähteä. 

Teksti on tosi vetävää. 

Suosittelen kirjaa Sinulle, joka haluat lukea yhden uuden elämäntarinan.

 

Jos tarvitset elämääsi niin kotisivut löytyy tästä. 

 

 

Elämänmakuisia Lukuhetkiä!

tiistai 30. toukokuuta 2023

Jukka Haarma, Anna-Kaisa Kaplas & Ilkka Mattila: Popmusiikin uusi aika - Satumaa-tangosta 2080-luvulle

 

 


 

 

 

Jukka Haarma, Anna-Kaisa Kaplas & Ilkka Mattila -  Popmusiikin uusi aika - Satumaa-tangosta 2080-luvulle


Tammi 2023

ISBN
9789520423285

E-kirjan sivumäärä
526

 

 

Kotimaisen popin valtakausi.
Miten iskelmän ja rockin Suomesta tuli pop-Suomi?
Suomalaisen popmusiikin maailma ei ole entisensä. Ennen sähkökitaroita soittaneiden nuorten miesten yhtyeiden tilalla on nyt tuottajia kotistudioissaan ja artisteja sekä musiikintekijöitä, joista yhä useampi ei ole mies.
Mitä on tapahtunut matkalla kitarabändeistä kotistudioiden ja biisileirien maailmaan? Miten monipuolistunut artistijoukko on muuttanut koko populaarimusiikin kenttää? Miten artistit, biisintekijät, alan toimijat ja vaikuttajat ovat kokeneet tuon muutoksen ja mitä he odottavat tulevaisuudelta?
Kirjaa varten on haastateltu lähes sataa suomalaista artistia, säveltäjää, sanoittajaa, tuottajaa ja musiikkialan ihmistä. Kotimaisen popmusiikin rakenteisiin pureutuva teos selvittää, miten popin ja koko musiikkialan vallankumous 2000-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana tapahtui.
Jukka Haarma vaikutti Yleisradiossa musiikkitoimittajana ja -päällikkönä yli 30 vuoden ajan. Ensirakkauttaan musiikkia hän on kuunnellut intohimoisesti 1950-luvun lopulta lähtien.
Anna-Kaisa Kaplas on toimittajakoulutuksen saanut tapahtuma- ja musiikkialan ammattilainen. Hän on kasvanut aikuiseksi 2000-luvun popmusiikin säestämänä.
Ilkka Mattila on Helsingin Sanomien toimittaja, joka on kirjoittanut pop- ja rockmusiikista päätyökseen vuodesta 1987. Hän on toiminut myös muusikkona ja tuottajana. 


Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 


Kun huomasin tämän kirjan selatessani kevään uutuuksia niin aloin odottaa julkaisuhetkeä. Aloittaessani kirjan tajusin kuitenkin jo heti alkumetreillä, ettei tämä teos ollutkaan sellainen kuin luulin. 

Teos on laaja ja seikkaperäinen tietopaketti musiikista ja siihen liittyvistä ilmiöistä; suoratoiston vaikutuksista, festareilla esiintymisistä, artisteista somessa, radiosoitosta ja siitä kuinka musiikkiteollisuus on muuttunut ajan saatossa. 

Etenkin jos et ole perehtynyt näihin asioihin niin tämä kirja auttaa sinua ymmärtämään.

 

Oma suhtautumiseni johtuu siitä, etten kuuntele saati fanita kirjan artisteja. En myöskään kuuntelen esim. kirjassa mainittuja radiokanavia. Kirjassa puhutaan artisteista, joista suurimman osan olen laittanut Spotifyssä siten, ettei se soita heidän tuotantoaan minulle koskaan. 

Suurella mielenkiinnolla luin kirjasta ne osuudet, joissa oli käsittelyssä Behm ja Pehmoaino. 

 

Tässä lainaus kirjasta: 

 

"Voidaan väittää, että musiikin suoratoiston tulo markkinoille on ollut äänite- ja musiikkialan radikaalein muutos sitten äänentallennuksen keksimisen 1800-luvun lopulla. Alkuperäisten savikiekkojen jälkeen seuranneiden musiikin tallennusmuotojen, kuten single- ja lp-levyjen, c-kasettien, mp3-soittimien ja iPodien, voidaan ajatella olleen vain enemmän tai vähemmän suuria hyppäyksiä suoratoiston aiheuttamien muutosten rinnalla. Suoratoiston tulo on vaikuttanut radikaalisti ei vain musiikin jakelu- ja kulutustapoihin vaan myös elävään musiikkiin, markkinointiin, ansaintalogiikkaan ja rahanjakoon – kaikkeen ajatteluun, luomiseen ja tekemiseen."

 

Kirjassa puhutaan myös alan tulevaisuudesta ja toiveista. 

 

Ote kirjasta: 

 

"Kaikkihan me tajuamme, että ihmisen täytyy olla myös hyvä työssään eikä pelkkä tasa-arvo ja diversiteetti voi kantaa asioita. Mutta antaahan se näkökulmia. Uskon, että diversiteetti toisi alalle paljon uutta ja erilaista – ja varmasti myös uudenlaista menestystä ja tekijyyttä." -Virpi Immonen 

Kiinnitin itse huomiota todella paljon tähän Monimuotoisuuden esille tuontiin. 

Ympäristö suhtautuu itseeni ableistisesti ja misogynisesti. Tuntemattomien ihmisten ajatukset on enempi sellaisia, että Annukka ei varmaankaan tee mitään, ei käy missään ja ei kait ne sokeat mitään tietokonetta käytä ja mitenkä se muka bloggaa. Näillä ajatuksilla toiseutetaan mun olemassaoloa ja osoitetaan joko vihaa, silkkaa tietämättömyyttä tai typeryyttä ja mitätöidään mun oikeus olla. 

Uskon, että musiikkia tekevät tai sen parissa työskentelevät naiset kohtaa misogyniaa vielä tänäkin päivänä ja on hyvä, että oli esim. #punkstoo 

 

Viime vuosien aikana itselleni on selkeytynyt mitä haluan olla, minkälaisia vaatteita käyttää ja niin edelleen. Sitäkin koetetaan tavalla tai toisella mitätöidä. Olen liikaa kaikkea, jolle näyttävyys tarkoittaa pinkkiä väriä, glitteriä ja paljetteja. Se häiritsee monia. Myös tapa jolla olen, puhun, elän ja hengitän häiritsee. 

En lakkaa olemasta! 

 

Kirjaa lukiessani ihmettelin miksei teoksessa mainittu esim. Näitä bändejä: 

 

Aino & Hajonneet, LAB, Ruusut, Seele ja Velcra. 

 

Tekniikka petti pahemman kerran, enkä saa tähän nyt laitettua linkkejä muutamiin biiseihin. 

 

Kirja saa minulta 2.5 tähteä. 


Kuuntelen kirjasta katsottuna väärää musaa. 

Teos on myös äänikirjana!

torstai 18. toukokuuta 2023

Sanna-Mari Hovi: Matka kuninkaalliseen Tukholmaan


 

 

 

 

Sanna-Mari Hovi - Matka kuninkaalliseen Tukholmaan: Opas kaupunkilomalle ja nojatuolimatkalle


Tammi 2023 


E-kirjan sivumäärä
224
ISBN
9789520442323


Ihana Tukholma kuninkaallisin silmin.
Tukholman tuttuja ja tuntemattomampia kuninkaallisia kohteita palatseista, puutarhoista ja tyrmistä Rakkauden polulle. Opas kaupunkilomalle ja nojatuolimatkaajalle.
Lähde mukaan monarkian arkeen ja loisteeseen. Vaella puistoista palatseihin ja tutustu niiden kiehtoviin asukkaisiin kuningattarista kummituksiin. Tukholma on kuninkaallinen kaupunki: Östermalmilla voit syödä ja shoppailla kuin prinsessat. Djurgårdenilla näet kuninkaallisten koteja ja tutustut taiteilijaprinsseihin. Linnoissa kohtaat elämän arjen ja juhlan silkkipäällysteisistä ”yötuoleista” paraatisänkykamareihin. Matka kuninkaalliseen Tukholmaan taittuu kävellen tai julkisilla kulkuneuvoilla. Trevlig resa!
Sanna-Mari Hovi (s. 1968) on tullut tunnetuksi kuninkaalliskirjailijana ja erityisesti Ruotsin kuningashuoneen tuntijana. Viikingeistä Victoriaan – Ruotsin monarkian tarina ilmestyi vuonna 2021, ja yhdessä Kaisa Haatasen kanssa kirjoitettu Monarkian muruset – Kaiken maailman kuninkaallisia (2018) oli tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas.



Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle! 

Nautin tästä teoksesta valtavasti. En vain tajunnut, että e-kirja sisältää kuvia ja että se tarkoittaa sitä, etten käytännössä voi lukea kirjaa. Näinpä kuuntelin sen omakustanteisesti Storytelistä. Äänikirjan lukee Maruska Verona, joka on yksi suosikeistani. Suosittelen myös kuuntelemaan hänen albuminsa Vaihtuvat perspektiivit.

 

 

Tämä kirja on aivan mahtava opas Tukholmaan. Tässä kuvataan linnoja sisustuksineen, entisine asukkaineen ja historiallisine hetkineen niin elävästi ja seikkaperäisesti, että vaikka kävisin paikoissa livenä niin en luultavasti saisi läheisiltäni tai edes mahdolliselta viralliselta oppaalta näin kattavaa kerrontaa ja monipuolista kuvailua, jonka ehdottomasti tarvitsen. Aloittaessani kirjan en osannut kuvitella kuinka kuvani rakkaasta Tukholmasta avartuisikaan. Tiedän, ettei kirjaa ole nimenomaisesti sokeita ihmisotuksia varten tehty, vaan meiän tarpeet on sattumalta huomioitu aivan loistavasti. 

Jos mietit kuinka kuvailla asioita henkilölle, joka ei näe niin lue tämä kirja! 

Tänään on muutes saavutettavuuspäivä, eli Global Accessibility Awareness Day, jota vietetään aina toukokuun kolmantena torstaina. 

 

Itse valitsin tämän päivän tälle tekstille, koska vuosia sitten olin näihin aikoihin Tukholmassa ja vierailin ABBA Museossa. 

 

 

Annan kirjalle kolme tähteä.  

perjantai 30. heinäkuuta 2021

Leena Lehtolainen: Ilvesvaara


 

 

 

Leena Lehtolainen - Ilvesvaara 

Tammi 2021 

ISBN
9789520427740 

Lukija:  Krista Putkonen-Örn

Kesto: 10 h 55 min


Räväkkä ja aina toimintaan valmis henkivartija Hilja Ilveskero on jälleen täällä!
Henkivartija Hilja Ilveskero palkataan superrikkaiden salaiseen luontolomakeskukseen Itä-Lappiin. Paikan omistaja pelkää pahimman turvallisuusuhan tulevan talon sisältä.

Saapuessaan Ilvesvaaraan Hilja saa huomata, ettei kyseessä ole aivan tavallinen kylpylähotelli vaan ylellinen teemapuisto, jonne on pääsy vain kahdeksalla vieraalla kerrallaan ja jossa villieläimet vaeltavat vapaana. Pian paikalle ilmestyy myös miljonääri Aku Rautio. Mies on Hiljalle entuudestaan tuttu, sillä tämä on viettänyt hänen kanssaan yhden kiihkeän yön. Kun Aku sitten katoaa salaperäisesti, jokainen lomakeskuksessa olija joutuu epäilyksen alaiseksi, mukaan lukien Hilja. Miksi Akun vaimo ei tahdo ilmoittaa katoamisesta poliisille? Miksi niin moni Ilvesvaarassa tunsi Akun?

Leena Lehtolaisen viides Hilja Ilveskero -romaani on tiheätunnelmainen suljetun paikan mysteeri, joka näyttää, etteivät edes hulppeat puitteet ja uusin teknologia pysty suojelemaan ihmistä arvaamattomalta luonnolta.

 

 

Olipa hauskaa palata Hiljan maailmaan viiden vuoden tauon jälkeen. Huomasin Storytelissä joskus alku kesästä, että heinäkuussa tää kirja tulee. Lisäsin sen hyllyyn ja unohin. Kunnes uutuuksia tänään selatessa tajusin, että sehän julkaistaankin jo.
Kuuntelin kirjan yhdeltä istumalta. Se kertoo jo kirjasta aika paljon. Unohin hetkeks Koronan ja sen, että tänään ehkä tulee tieto miten käy elokuisten tapahtumien järjestämisen.
Pidin valtavasti edeltävästä osasta Tiikerinsilmästä, joka on julkaistu vuonna 2016. Se oli kanssa yhdeltä istumalta kuultava.
Ilvesvaarassa ollaan Lapissa ja heti alku lehdiltä tai pitäskö äänikirjan tapauksessa sanoa minuuteilta tiesin, että tulisin pitämään tästäkin kirjasta valtavasti. Päätin lukea sarjan aiemmat osat uudestaan, koska en paljoa muista niistä.
Kirjan maisema ja luontokuvaukset ovat hengästyttävän hienoja. Hiljan saapuessa majapaikkaansa Lappiin pystyin hyvin kuvittelemaan miljöön ja se sai haaveilemaan hetkistä luonnossa kaukana kaikesta. Kirjan kaltainen maisema ja tuo majoituskompleksi olisi hieno toteutuessaan.
Näkevät käyttävät sanontaa nähdä sielunsilmin. Mietin mikä voisi olla vastaavanlainen ilmaisu kun ei näe.

Kirjan asetelmasta tulee mieleen pari kirjaa, joiden nimiä en saa millään mieleeni. Toisessa kirjassa on nainen, joka tulee lastenhoitajaksi taloon, jossa on hyödynnetty kaikenlaista tekoälyä. Kirjan lopussa käy ilmi, että hän on esiintynyt väärällä nimellä yms.
Toisessa kirjassa päähenkilöllä on valtavasti käytössä tekniikkaa. Olisko kirjan nimi ollut äänet. Nää molemmat kirjat on muutamien viime vuosien aikana ilmestyneet suomeksi.

Tässä Hiljalle neuvotaan talon järjestelmät ja hän löytääkin sieltä pari valvontakameraa, joiden toiminta ei hänelle näy, vaikka pitäisi, koska hän vastaa turvallisuudesta.

Kaikenlaista tapahtuu ennenkuin vyyhti alkaa selvitä. Kuka oli töissä kenellekin ja kenellä oli yhteyksiä mihinkin ja miksi tämä kaikki?

Mukana kirjassa on tietysti myös ilveksiä ja koska kissaeläimet on mielestäni maailman parhaita ystäviä niin tämä näihin kirjoihin ujutettu kissamaisuus tuo niihin oman viehätyksensä.
Eilen oli ymmärtääkseni kansainvälinen tiikeripäivä tai olisko ollut maailman. Kehrääköhän tiikerit ja jos kehräävät niin miltähän se kuulostaa?

Tiikereistä ilveksiin.

Suosittelen kirjaa jos kaipaa vetävää kerrontaa, jännitystä, tykkää luonnosta ja mysteereistä sekä tietenkin kissaelläimistä.
Ihailen kirjailijan tapaa kertoa ja annan kirjalle tähtiä 5/5.

Hieman on taidot ruosteessa ja kirjasta jäi enempi upea kokemus ja fiilis kuin, että osaisin sen kummemmin sitä luonnehtia.

Äänikirjan kuuntelin Storytelistä. Lukija Krista Putkonen-Örn ja kesto reilut 10 h. 

Kirjan julkkareita vietetään ensi viikolla virtuaalisesti. Mukaan pääset tästä .


 

 

Kannattaa seurailla blogia. Ensi viikolla samaan aikaan esittelen tulevan kirjasyksyn tapahtumia.

Keep on touch!

maanantai 26. lokakuuta 2020

Helsingin kirjamessut 2020: kooste & tunnelmia

Helsingin Kirjamessut toteutettiin tänä vuonna verkkotapahtumana. Todella kirjava viikonloppu takana. On myös tosi hyvä juttu, että tallenteita voi katsoa vielä parin viikon ajan. Osan ohjelmasta seurasin suorana ja osan katson nyt uudestaan tätä tekstiä varten. Teksti päivittyy sitä mukaa kun ehdin katsoa. Välillä pakko tehdä jotain muutakin.

 

22.10.2020.

 

TrueCrime: Late – Suomen pelätyimmän rikollisen tarina


Järjestäjä: Docendo Oy

Ohjelman tarjoaa: CrimeTime
Teemat: Elämäkerrat ja muistelmat, Rikos ja dekkarit
Esiintyjät: Johansson Lauri "Late", Tervo Jouni
Tämän kovemmaksi ja todemmaksi ei true crime eli tosi rikoksista kertova kirjallisuus voi Suomessa enää tulla. Suomen pahamaineisimman rikollisjärjestön perustaja ja kolmesta murhasta elinkautiseen tuomittu Lauri Late Johansson kertoo matkastaan järjestäytyneen rikollisuuden ytimeen ja pitkästä paluustaan takaisin järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Johanssonin elämäkerran on toimittanut MTV:n rikostoimituksen päällikkö, rikoskirjailija Jarkko Sipilä.

 

Katsoin haastattelun suorana ja nyt uudestaan. TrueCrime on nyt kovassa huudossa. Tämä oli kuitenkin todella vastenmielinen haastis. Tästä kuten myös aiemmin tänä vuonna esitetystä Katiska dokumentista tulee vaikutelma, että tekijät suhtautuvat tekemiinsä rikoksiin väliinpitämättömästi ja ikäänkuin ajatusmaailmansa olisi sellainen, että näin on päässyt käymään, että elämässä nyt vaan on tullut tehtyä nämä jutut, että eipä sille voi mitään. Voisin jatkaa tästä aiheesta vaikka kuinka pitkään, mutta totean vain etten aio kirjaa lukea. 

 

 

 

Naistenkutsut
 

Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Otava
Teemat
Rikos ja dekkarit
Esiintyjät
Pakkanen Outi, Ratia Nona
Dekkarikuningattaren herkullinen kuvaus naistenmiehestä, joka päihtyy omasta erinomaisuudestaan, kohtalokkain seurauksin. Max Luotola lausuu kohtalokkaat viimeiset sanansa perjantai-illan prime time -keskusteluohjelmassa. Television ääressä, kukin tahoillaan, ohjelmaa seuraa neljä naista – Jutta, Lotta, Netta ja Ditte. Kaikilla on tai on ollut jonkinlainen suhde Maxiin. Ja jokaisella on hyvä syy päästää tuo sataprosenttinen narsisti päiviltään.

 

Katsoin haastattelun suorana. Kävi ilmi, että kirjailijan toinen suosikki omasta tuotannostaan on teos nimeltä Tarjoilija, pyyhkikää taulu. Täytyisi lukea tuo, koska asetelma luokkakokouksineen on kiinnostava. Toinen suosikkinsa oli Ruohonleikkaaja. Se on mielestäni todella raskas kirja lapsi aiheineen. 

Uusimmasta kirjasta oli tietty enemmän juttua. Palautetta tullut siitä miksei akio ppäähenkilö ollut mukana tässä uusimmassa. Itseäni hänen puuttumisensa ei haitannut ollenkaan ja kyllähän Anna Laine koirineen yhdessä kohtauksessa on. Mietin myös onko pakko päähenkilöiden nimien liittyä aina veteen kun on Anna Laine ja Manna Mela. 

Tämän uusimman olen jo lukenut, mutta se ei jättänyt syvempiä jälkiä. Tosin loppuratkaisua en olisi osannut arvata. Itse luen näitä teoksia välipaloina. En ole suuri fani. En oikein ymmärrä mikä näistä tekee niin suosittuja vuodesta toiseen. 

 

 

Pullopostia Seilin saarelta
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS)
Teemat
Historia, Tietokirjat, Yhteiskunta
Esiintyjät
Heikkinen Susan
"Hän ei kadonnut, hänet kadotettiin." Seilin saarelta löytyneet lasipullot johdattivat Susan Heikkisen mielisairaalaan suljetun naisen tarinan jäljille. Millaista oli elämä Seilissä, jonne mieleltään järkkyneet naiset unohdettiin vuosikymmeniksi? Susan Heikkistä haastattelee Katja Kallio.

 

En ole lukenut kirjaa vielä, mutta haastattelu oli mielenkiintoinen. Seilistä tulee mieleeni Jenni Vartiaisen albumi Seili. En ole tosin koskaan ymmärtänyt miten albumin nimi liittyy kokonaisuuteen. 

 

 Vedenpaisumuksen lapset
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Into Kustannus
Teemat
Romaanit, Science Fiction, Tulevaisuus
Esiintyjät
Isomäki Risto, Wirtavuori Sanna
Risto Isomäen huikea ekologinen trilleri on itsenäinen jatko­-osa hänen tunnetuimmalle kirjalleen Sarasvatin hiekkaa. Vedenpaisumuksen lapset on paitsi monitahoinen jän­nityskertomus, myös vangitsevan kaunis ja kauhistuttava kuvaus jäätiköistä ja luonnonvoimista. Myyttiset tarinat yhdistyvät eloonjäämiskamppailuun luonnonkatastrofin keskellä. Haastattelijana Sanna Wirtavuori. 


Olen lukenut Sarasvatin hiekan kauan sitten. Täytyy lukea uudestaan ennenkuin voi lukea tämän uuden. 



Lars Kepler: Peilimies
Järjestäjä
Tammi
Teemat
Kansainvälinen kirjailija
Esiintyjät
Kepler Lars, Seeck Max
Lars Keplerin takana on ruotsalainen kirjailijapariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. Heidän Joona Linna -sarjansa on lunastanut paikkansa pohjoismaisen kirjallisuuden eturivissä. Kansainväliseksi ilmiöksi noussut sarja on myynyt maailmalla 12 miljoonaa kappaletta.


Tämä oli mielenkiintoinen ja odotettu haastis. Lars Keplerit on luettu lukuunottamatta tätä Peilimiestä, sekä edeltävää osaa. En ole myöskään lukenut loppuun asti Playgroundia, joka ei kuulu tähän Joona Linna-sarjaan. 

Haastattelussa kävi ilmi, että he tahtoisivat tulevaisuudessa, että filmatisoinneissa pääosassa olisi suomalainen näyttelijä. 



Lyriikkakeskustelu: Ruusut
Järjestäjä
Helsingin Kirjamessut
Teemat
Musiikki
Esiintyjät
Levola Lauri, Manner Ringa, Salmi Ronja
Pop-yhtye Ruusut on keräsi jo ensiesiintymisellään täyden festivaalikatsomon, eikä kiinnostutus superyhtyeeksikin kutsutun kokoonpanon ympärillä ole sittemmin laantunut. Virtuoosimaisen musiikin ja intensiivisen lavaesiintymisen lisäksi Ruusut tunnettaan valtavirrasta poikkeavista, persoonallisista sanoituksistaan. Keskustelemassa yhtyeen sanoituksista vastaavat Lauri Levola ja Ringa Manner. 


Tämän katsoin suorana. En tiedä oliko oikea tieto, että tällä lähetyksellä oli vain yksi katsoja. Ruusut oon nähnyt livenä pari kertaa ja tykkään valtavasti Ringa Mannerin äänestä. Olen myös nähnyt livenä hänen projektit The Hearing sekä bändin Pint And We Fall. 

Ringa Mannerin ajatuksia voi kuulla tästä podcastista. 


Oma Ruusut suosikkini on Mä haluun et sä kaipaat mua, jonka voi laittaa soimaan tästä.



Syvän maan juuret
Järjestäjä
Gummerus
Teemat
Romaanit
Esiintyjät
Klingberg Eeva, Tapanainen Jonna
Eletään 1970-lukua. Kun kirjailija Ernest Gray joutuu isänsä kuoltua palaamaan New Yorkista synnyinseudulleen Alabamaan, 1930-luvulla tapahtunut synkkä tragedia palaa vainoamaan hänen mieltään. Mikä sai Ernestin jättämään kotiseutunsa? Klingberg kerii perhesalaisuutta taidokkaasti auki ja lukijan on yksinkertaisesti saatava tietää, mitä 40 vuotta sitten tapahtui. Mihin päättyivät viattoman nuoruuden päivät?


En ole kirjaa lukenut, mutta haastattelu oli niin mahtava, että täytynee perehtyä teokseen. Kirjailijan tausta myös mielenkiintoinen. Ei tule toista vastaavaa mieleen. 



23.10.2020. 



Joulupukin joululoma
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Otava
Teemat
Vanhemmille
Esiintyjät
Kunnas Mauri, Castrén Minna
Mauri Kunnas tavoittaa joulun hengen paremmin kuin kukaan. Joulupukin joululoma on tulvillaan lämmintä tunnelmaa ja hyväntuulista huumoria.

Tästä kirjasta en ollut aiemmin kuullut. Myöskään haastattelussa mainittu laulu 12 days of Christmas ei kuulosta tutulta. Muistan, että pienenä ihmisenä ollessa luin pistekirjoituksella Suomalaisen tonttukirjan, vai onko se Suuri tonttukirja. Se oli tosi jännää mitenkä eri paikoissa oli aina oma tonttu niinkun vaikka riihessä, tallissa, myllyssä ja saunassa. Lukeekohan tontut muuta kuin tonttukirjoja? Sehän alkaa taas olla niiden kohtaamisen aika käsillä. Tontuthan liikuskelee vaikka Korona onkin. Mitenkä muuten sitä tiedettäisiin ketkä on olleet kilttejä. 

Haastattelussa mainittiin myös möhkimispäivä. Se onkin hyvä lisä kaikenlaisiin tarinoista tuttuihin päiviin, kuten esim. Röllin räytymispäivä. 





Kuin kiehuvaan liemeen - Helena Puolakan uskomaton matka keittiömaailman huipulle
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Nemo
Teemat
Tietokirjat, Yhteiskunta
Esiintyjät
Puolakka Helena, Salmi Virpi
Helena Puolakka on Suomen kansainvälisesti menestynein huippukokki. Hän on nähnyt, mitä on valkoisten pöytäliinojen ja huippuunsa hiottujen annosten takana.


Olen lukenut ainakin yhden haastattelun tästä kirjailijasta. Koetin etsiskellä kirjaa, mutta ainakaan Storytelistä en löytänyt. 


Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Gaudeamus
Teemat
Historia, Tietokirjat
Esiintyjät
Stewart Timo R., Haavikko Anna-Liisa
Tätä tarinaa et usko todeksi! Vuonna 1911 salaperäiset kaivaukset Jerusalemissa päättyvät suureen mellakkaan ja kansainväliseen mediakohuun. Myllerryksen keskeltä löytyy suomalainen runoilija Valter Juvelius, joka retkikuntineen etsi alueelta Vanhassa testamentissa mainittua myyttistä liitonarkkia. Haastattelijana Anna-Liisa Haavikko.


Tästä Valtterista en ollut koskaan kuullutkaan saati siitä, että suomalaiset olleet mukana kaivauksissa tuolloin. Kirja ymmärtääkseni tulossa äänikirjaksi syksyn aikana. 



24.10.2020. 



Tulevaisuuden kirjallisuus
Järjestäjä
Kosmos
Teemat
Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus
Esiintyjät
Hyppönen Henri, Purokuru Pontus, Auvinen Suvi, Koistinen Olavi
Millaista kirjallisuus on tulevaisuudessa? Miten kehittyvä teknologia ja muuttuva maailma vaikuttavat siihen, miten ja mitä luemme? Entä miten kirjat kirjoitetaan, onko tulevaisuuden klassikkoromaanien takana tekoäly? Millainen kirjallisuus on eettisesti ja ekologisesti kestävää myös tulevaisuudessa? Suvi Auvisen johdolla keskustelemassa Henri Hyppönen (Luomiskertomus – Matkalla luovuuden tulevaisuuteen), Olavi Koistinen (Motivaatiojänis) ja Pontus Purokuru (Mikä liberalismia vaivaa?).



Tämä oli mielenkiintoista ja kauhistuttavaa. Puhuttiin siitä kuinka ensin oli kirjoitettu tekstiä 300 liuskaa ja sen jälkeen annettu se tekoälyn käsiteltäväksi. Tekoäly oli luonut tekstiä ikäänkuin omalla kielellä, joka ehkä muistutti jotain tunnettua kieltä. Lisäksi tekoälyn teksti ei ymmärtääkseni ollut sinäänsä luettavaa tai ymmärrettävää. Tekoäly pystyy esim. yön aikana luomaan tekstin, jossa on miljoona merkkiä eli se olisi noin 650 sivua. Oli puhetta myös siitä tarvitaanko kohta enää kirjailijoita jos tekoäly tekee heidän työnsä. 

Se on sinäänsä kammottava ajatus, että olisi tekoälyn kirjoittamia kirjoja, mutta ilmeisesti sellaiseen tulevaisuuteen on vielä matkaa. Herääkin kysymys, että mihin ollaan menossa ja mitä ihmiset tekevät sillä ajalla, joka heille jää nykytekniikan kehittyessä entisestään? 

Toisaalta kun miettii niin tämänkin tekstin kirjoittamisessa auttaa synteettinen puheääni, mutta tietysti tässä on se, että tämä lukee tekstejä joita haluan, eikä siis ohjaile tietokonetta puolestani millään tavalla. Apple on tehnyt Sirin, jolle voi antaa äänikomentoja ja jolta voi vaikka kysyä mikä on elämän tarkoitus, tai huomisen sää tai mitä päähän pälkähtää. Siri on kuitenkin eri asia kuin ruudunlukija, josta puhuin aiemmin. Itse en käytä Siriä, koska puhelimessa on VoiceOver ruudunlukija, jolla kaikki hoituu. Siristä on myös haittaa ainakin langattomia BT kuulokkeita käytettäessä. Vaikka Siri ei ole omassa puhelimessani käytössä niin onnistuin tässä yhtenä aamuyön hetkenä hereillä ollessa ja kappaletta vaihtaessa soittamaan vahingossa erääseen numeroon. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, vaikka olikin viikonloppu. Eli haittaakin näistä ohjailemalla toimivista systeemeistä voi olla. 



Tulevaisuus äänessä – äänikirjojen nousu ja tulevaisuus
Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus
Esiintyjät
Pölönen Perttu, Julkunen Timo, Vesala Mirka, Koskinen JP
Äänikirjojen suosion kasvulle ei näy näy loppua. Mutta miten ääniformaatti vaikuttaa tapaamme kirjoittaa, kustantaa ja kuluttaa kirjallisuutta? Tyhmistyykö kirjallisuus tai löytääkö ääni sille täysin uusia yleisöjä? Miltä tulevaisuuden kirja voisi kuulostaa? Paneelikeskustelussa futuristi Perttu Pölönen, kirjailija JP Koskinen, Tammen ja WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen ja Storytelin kustannuspäällikkö Mirka Vesala. Keskustelun juontaa Sanna Stellan.



Tämä oli odottamani ja koko messujen kiinnostavinta antia. Heräsi kysymys: kun puhuttiin kirjallisuuden lajista, joka erityisesti toimii äänikirjana. Niin miten tällaista voidaan edes ajatella. Eli että toimiiko vaikka tietokirja, dekkari, tai muu kaunokirjallinen teos parhaiten. Haluaisin esittää vastakysymyksen tai väitteen: eli entäs jos ei ole mahdollisuutta tehdä valintaa siitä, että mikä on käyttämänsä formaatti, koska ei voi valita painetun kirjan, e-kirjan tai äänikirjan välillä? 

Tuli sellainen olo, ettei äänikirjaa pidetä vakavasti otettavana kirjallisuutena. 

Nykyäänhän voin valita e-kirjan tai äänikirjan välillä. Aiemmin oli vain äänikirjat ja jos esim. peruskoulussa piti vaikkapa äidinkielen tunnille lukea joku tietty kirja niin saattoi äänikirja olla äänitetty kauan sitten, äänitys olla huonolaatuinen ja lukijakaan ei aina paras mahdollinen. Muistan erään kerran jättäneeni kirjan luvun kesken näistä syistä. En voinut vaihtaa e-kirjaan saati painettuun versioon. 


Celia-kirjasto mainittiin tässä keskustelussa ja ihmettelen mikseivät he lainkaan olleet esillä Kirjamessuilla millään tavalla. Äänikirjoja on ollut myös jo kauan ennen cd-levyjen aikaa. On luettu kelanauhalle, Clark & Smith-kaseteille ja tietenkin C-kaseteille. Lisäksi ymmärtääkseni LP-levyhän on kehitetty nimenomaan lukemisen tallennusta varten. 

Kumpi oli ensin: kirjoitustaito vai se, että istuttiin iltanuotiolla kertomassa tarinoita? Tämä kommenttina siihen kun puhutaan siitä, että vain se painettu kirja on ainut oikea tapa kokea tarina ja lukea. Ainahan tarinat on kulkeneet ja ihminen kuunnellut toisen ihmisen kertomaa tarinaa ja silti sanotaan, ettei äänikirjoja voi kuunnella. Ihme touhua, sanon minä. 


Ääni tarinalle – kertomuksia äänikirjan lukijan työstä
Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Pitkänen Jukka, Putkonen-Örn Krista, Heikkilä Pirjo
Äänikirjojen kasvavan suosion myötä hyviä lukijoita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Ketkä äänikirjoja lukevat, millaista lukijan työ on ja mitä se vaatii? Suomalaisten suosikkiäänet Jukka Pitkänen, Krista Putkonen-Örn ja Pirjo Heikkilä kertovat äänikirjan lukijan työstä. Haastattelijana Hanna Walldén.


Tämä oli myös niitä odottamiani juttuja. Oli tosi erikoista kuulla lukijoiden puhuvan muuta kuin luettua tekstiä. Jukka Pitkäsestä tuli kokoajan mieleen Komisario Koskinen. Se on jännää, että Suomessa äänikirjan lukijalle vaaditaan tai lukijalla pitää olla kokemusta näyttelijän työstä kun kuitenkaan he eivät saisi näytellä lukiessaan. Ulkomaisia äänikirjoja en ole kuunnellut, mutta siellä ilmeisesti ne ovat hyvinkin näyteltyjä, joten olisi hauskaa tietää kuka on Suomessa päättänyt, ettei lukija saa näytellä. 

Siitä puhuttiin jos yhdessä kirjassa olisi useampi ääni toteuttamassa sitä. Mikähän sellaisen nimeksi tulisi, koska kuunnelma sellainen ei olisi. Olisiko se vaikka äännelmä. 

Oli myös hauskaa haastiksen päätteeksi kuulla lääkkeen ja pakastimen käyttöohje kuin hippunen tieliikennelakia. 



Kun kuningas kuolee
Järjestäjä
Otava
Teemat
Rikos ja dekkarit
Esiintyjät
Backman Elina, Raatikainen Silka
Selvittämätön teinitytön kuolema 30 vuoden takaa vie toimittajan rakkauden ja vaietun julmuuden jäljille. Dekkarisarjan avaus on kuin kirpeä karkki.


Kirja on itselläni vielä kesken ja kuuluu niihin lukemattomiin lukemattomiin tämän vuoden kirjoihin. Haastattelussa kävi ilmi, että teos on saanut Elisakirjan vuoden tulokas palkinnon ja että kirjan käännösoikeudet on myyty yhdeksään maahan ja että jatkoa on tulossa. 

Kirja sijoittuu Hartolaan ja kun kirjailija oli tehnyt taustatyötä ja saapunut Hartolaan oli hän miettinyt kuinka hyvin paikka sopii dekkarille. Hartolahan voisi hyödyntää tätä matkailussaan. Voisi olla kirjaan ja mahdollisesti kirjasarjaan liittyviä kävelyitä sarjassa esiintyville paikoille yms. 

Tätä kirjaa on syytetty siitä, että 80-luvulle sijoittuva osuus ei ole todenmukaista esim. kauppojen aukiolon suhteen. Itse en lukijana välttämättä kiinnitä tällaisiin huomiota, koska haluan nauttia fiktiosta ja hyvin kulkevasta tekstistä. 


Yksi syy miksi haluan lukea tämän kirjan loppuun on se, että Outi Pakkasen messuhaastiksessa hän kehui tätä kirjaa ja oli sitä mieltä, että jatkossakin tulee menestymään tämä Elina. 



25.10.2020. 



Se tapahtui meille – Isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Gummerus
Teemat
Elämäkerrat ja muistelmat
Esiintyjät
Pakkanen Lea, Pakkanen Santeri, Röman Micaela
Paluumuuttajina Suomeen 1990-luvulla tulleet Santeri ja Lea Pakkanen havahtuivat siihen, että inkerinsuomalaisten historia on vaikenemisen historiaa. Tarve tietää omien sukulaisten kohtaloista johti pitkälle matkalle. Yhden suvun kautta, tutkimustietoon ja arkistomateriaaleihin nojautuen, hahmottuu kuva tuntemattomaksi jääneestä vähemmistöstä. Meeri Koutaniemen valokuvat kuvaliitteessä täydentävät teosta, joka pohtii vähemmistöjen osaa. Keiden historiaa kirjoitetaan ja muistetaan?


Joitain aikoja sitten luin Hesarista jutun tästä kirjasta ja kiinnostuin. Olen aloittanut tämänkin kuuntelun, mutta tämäkin kesken näinä nykyisinä kirjojen runsauden aikoina. En tiedä mitään inkerinsuomalaisuudesta saati Inkerinmaasta. Minulle tulee mieleen Suomen sukuiset kansat ja Suomea muistuttavat kielet ja kohtaus yhdestä Laila Hietamiehen kirjasta. Kohtauksessa ollaan metsässä ja kuullaan puhetta, siinä siis piilotellaan jotakin ja todetaan, että puhujat ovat vepsäläisiä. En tuostakaan siis vepsäläisyydestä tiedä mitään. Sukulaiskielistä puhuttaessa tulee aina mieleen Alivaltiosihteerin Suomen virallisen ohjelman tunnari, jossa mainitaan mordvankielen prepositiot. Se tunnus taitaa olla ajalta, jolloin intternettiä ei voinut käyttää samoin kuin nykyään ja muistan aina ihmetelleeni, että minkähänlaista kieltä se mordva mahtaa olla. 

Tämä Kirjamessuhaastattelu oli kyllä hyödyllinen ja he kertoivat siitä kuinka olivat ensin ajatelleet kirjaa aivan toisenlaiseksi ja etteivät kertoisi omaa tarinaansa, mutta kustannustoimittajan mielestä oli tärkeää, että heidän tarinansa tulee kerrotuksi. Haastattelusta jäi myös mieleen sana römpöstetty. Mietin minkähän kielen sana tuo on alunperin. 



Suomen Kirjailijaliitto esittää: Äänikirjat ja raha
Järjestäjä
Suomen Kirjailijaliitto
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Kilkku Elina, Vuola Sinikka, Lindstedt Laura
Äänikirjojen suosio kasvaa hurjaa vauhtia, mutta näkyvätkö kuuntelut kirjailijan kukkarossa? Äänikirjoista ja tulonmuodostuksesta Sinikka Vuolan kanssa keskustelevat Elina Kilkku ja Laura Lindstedt.


Painettu kirja tuottaa kirjailijalle noin 3.10 € kappaleelta, mutta äänikirja vain noin 0.67 €. Palkkioprosentti painetun ja sähkökirjan osalta noin 20-25 %, mutta äänikirjan osalta vaihtelee 12-50 % välillä. Useimmissa tapauksissa lähempänä 12 % Nämä tulokset Kirjailijaliiton kyselystä ja kerrottiin haastattelun aluksi, jonka jälkeen kysyttiin haastateltavien ajatuksia. He puhuivat taiteilijan riistosta ja näkyvyyden saatavuudesta, sekä surusta taiteilijan puolesta. Lisäksi siitä kuinka kirjailija kirjoittaa yhtä teosta vaikka usean vuoden ja sitten se on ikäänkuin valmis paketti ja kuinka paljon kustantaja maksaa siitä, että lukija lukee kirjan. 

Esille tuli myös, että äänikirja olis lyönyt läpi vasta vuonna 2019 meillä, koska ollaan pieni kielialue ja vasta nyt on hahmottunut tämä miten tulot äänikirjasta muodostuu. Se ei ole kuitenkaan kirjailijalle välttämättä hahmottunut vieläkään, että maksetaanko esim. siitä kun äänikirja käynnistetään ja siitä jos sitä kuunnellaan tietyn aikaa ja miten esim. kirjan alku vaikuttaa tähän, että onko alku niin kiinnostava, että kuuntelua haluaa jatkaa. Sopimukset vuoden 2019 kirjoista on tehty about vuonna 2018 ja niihin ei ole sisällytetty äänikirjaa välttämättä ja nyt kun vuonna 2020 on ensimmäiset tilitykset tulleet niin aletaan miettiä sitä, että menikö tää tulon muodostus oikein. 

Toinen haastateltava puhui siitä tuleeko kahtia jako ns. äänikirjailijoihin ja painetun kirjan tekijöihin jos siis ymmärsin oikein ja jälleen kerran otettiin esiin tämä, ettei kaikki kirjat toimi äänikirjoina ja että mitä tapahtuu sitten kun toiset toimii ja toiset ei, koska äänikirjan ansiosta kirjan elinkaari on pidempi. Taas kysyn, että mikä määrittää sen mikä toimii äänikirjana ja mikä ei? Celia-kirjaston valikoiman vanhimmat äänitteet taitavat olla 1960-luvulta. Toki ne on tuotu mp3-muotoon, mutta niistä kuulee kyllä selkeästi äänityksen laadun. Näitä samoja äänitteitä on veivattu vuosikymmenestä toiseen ja siellä on paljon kirjoja, jotka eivät tänäkään päivänä ole ns. kaupallisella puolella julkaistu äänikirjana, kuten esim. vanhoja klassikoita. Vaikkapa Tuulen viemää ja Anna Karenina. Tuolloin ovat äänikirjan lukijat olleet mahdollisesti sellaisia, joita on satuttu saamaan lukijoiksi. En tiedä minkälaisia ohjeita vaikkapa 60-luvulla on äänikirjan lukijoille annettu, vai onko annettu niin minkäänlaisia. Heidän lukutapansa on siis mitä on ja jos haluan kuulla jonkun klassikon niin lainaan sen Celiasta, koska minulle ei ole muuta vaihtoehtoa. Miten se määritetään toimiiko esim. Tuulen viemää äänikirjana vai ei? Ilmeisesti se ei toimi, koska sitä ei ole vieläkään julkaistu Storyteliin tai Bookbeatiin äänikirjana. Silti minulle itselleni se toimii äänikirjana, koska jos Celiaa ei olisi niin minulla ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta lukea sitä. Eli mikä tämä on tämä toimimis äänikirjakeskustelu? Niin en ymmärrä. Puhun lukemisen puolesta ja siitä ettei mielestäni missään voida määrittää, että tiettyä kirjaa ei voida tehdä tiettyyn formaattiin. Jos kaupallinen toimija ei äänikirjaa tee niin Celia tekee. Ihmettelen edelleen miksei Celia ollut mukana näillä messuilla ja etenkin näissä äänikirjakeskusteluissa. 

Haastattelussa tuli ilmi uusi asia itselleni eli se, että Karisto myytiin Otavalle, koska Karisto ei pienenä toimijana pystynyt tuottamaan äänikirjoja nopeassa tahdissa. Alustataloudesta puhuttiin kuinka se koskettaa musiikkia, elokuvia, ruokaa ja näitä äänikirjoja, joiden kuuntelu tapahtuu Elisakirjan, Bookbeatin, Storytelin tai muutaman muun vaihtoehdon kautta sitä vastoin kuin ennen ostettiin painettu kirja ja nyt sitten näyttelijä tai kuka tahansa on lukenut sen äänikirjaksi ja tulo muodostuu esim. kuuntelukertojen mukaan. 

Äänikirjaa ei lueta vaan äänikirjaa kulutetaan. Tällaisesta en ole kuullut. Itsehän yhä edelleen puhun lukemisesta. Äänikirjoja tarjoavat alustat keräävät yleisöä, jotta saisivat monopoly aseman ja tekisivät tiliä, jossa ajattelussa kirjailijan palkkio ei ole mikään kysymys. 

Palvelut tarjoavat 14 päivän ilmaisen kokeilun, jonka jälkeen toimivat kuukausimaksulla ja kirjailijat olivat sitä mieltä, että on ankea ajatus että uutuus kirjan voi kuunnella ilmaiseksi, joten kuka sen painetun kirjan ostaa ja lisäksi, että ikäänkuin kirjat olisivat jonkinlaisessa alelaarista, jonka massasta valita haluamansa. 

Haastattelija kysyi miksei markkinoita rakenneta siten, että painetun kirjan kanssa äänikirja tulisi kappalemyyntiin ja suoratoistopalveluihin myöhemmin. Tämä oli kannatettava idea ja vielä muutama vuosi sitten olikin niin, ettei teosta kannata heti äänikirjaksi laittaa, mutta että nyt se on unohtunut kun kirjat on niin hyvin saatavilla. Hesarin arvioissa on nykyään kerrottu kuka kirjan on lukenut äänikirjaksi samaan tapaan tietona kuten kirjan kustantajakin. Minun mielestäni tämä on hyvä asia, koska muutenhan joutuisin kissojen ja Googlen avulla etsimään tämän tiedon. 

Vasta viiden vuoden kuluttua voitaisiin alkaa myydä äänikirjaa halvalla ja kirjailijoiden pitäisi protestoida tätä että äänikirjat on heti kuunneltavissa. Edelleen kysyn, että entäs jos sen painetun kirjan lukeminen ei ole se lukemisen vaihtoehto niin tulisiko minun odottaa viisi vuotta, että kirja olisi kuunneltavissa? 

Kun kirjoittaa äänikirjaa Storytelille suoraan niin sopimus on taloudellisesti kannattava. Elina Kilkku on kirjoittanut Storytel Original sarjan, josta hän kirjoittaa nyt version painettuun muotoon. Äänikirjaksi kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa siten, ettei siihen kannata monia henkilöitä laittaa, koska niin se on helpompi luetuksi toteuttaa samoin kuin teatterissa on halvempi tehdä kolmen hengen näytelmiä kuin suuria musikaaleja. Kirjan sisältöön vaikuttaa valtavasti se mihin formaattiin se tehdään. Kun jos haluaa teoksessa käyttää paljon alaviitteitä ja teoksen olevan monimutkainen niin se ei toimisi äänikirjana... Noh. Celian äänikirjaversioihin alaviitteet on yleensä luettu. Eli ei ongelmaa. 

Haastattelussa tuli ilmi product placement. En tiedä mitä se tarkoittaa. Viimeisenä puhuttiin siitä kuinka äänikirjan lukija tuo oman tulkintansa kirjailijan ja kuuntelijan väliin ja että kuinka tulevaisuudessa voidaan toimia siten, että voidaan valita haluamansa ääni eli vaikka, että Hitler lukee kirjan ja tästä päästiin taas kirjailijan tekijänoikeuksiin ja äänen tekijänoikeuksiin ja halutaanko olla koneiden kanssa tekemisissä niin paljon, että ne arpoo kirjan ja itse valitaan kenen äänellä sen kuulee. 

Eli tällaiseen tulevaisuuteen ollaan ilmeisesti matkalla.



Tapahtuma oli toteutettu hyvin, mutta yksi iso miinus täytyy antaa. Ostin kokoaika lipun kun totesin, että Lucinda Rileyn vierailun lisäksi haluan kuulla muitakin kirjailijoita. Kävi kuitenkin niin, ettei Riley edes esiintynyt Kirjamessuilla ja kyseisestä peruuntumisesta ei mielestäni tiedotettu missään. Lisäksi tein sellaisen huomion, että odottamieni Camillojen eli Camilla Greben ja Camilla Läckbergin haastikset olivat ruotsiksi. Tätä ei mielestäni kerrottu selkeästi. Oli ikävää käynnistää tallenne ja huomata heidän puhuvan itselle vierasta kieltä. Eva Franz ja Lars Kepler oli toteutettu hyvin. Kepler englanniksi ja Franz suomeksi, vaikka hän kirjoittaa ruotsiksi ja luultavasti myös käyttää ruotsia kielenään muutenkin. 



Tulipa kuitenkin koettua kirjamessut ja kultua hyviä keskusteluja erityisesti tulevaisuuden kirjan ja äänikirjojen osalta. Toivottavasti tapahtuma streamataan myös ensi vuonna. Vaikka Koronarajoituksia purettaisiinkin siten, että ensi vuonna pystyttäisiin messut järjestämään liveyleisön osalta niin kokonaan toinen kysymys on haluaako kukaan lähteä sinne väenpaljouteen? Itse en lähtisi. 

Olin kirjamessuilla muutama vuosi sitten kun siellä oli Dan Brown. Täytyisi olla joku hyvä syy, että matkaisin messuille. Jos esim. Diana Gabaldon esiintyisi niin häntä tulisin katsomaan. Ongelma myös on, että täytyy aikatauluttaa päivä hyvin tarkkaan junailun osalta kun ei voi majoittua Helsingissä. Tänä vuonna esiintyjiä oli 400. Vähemmän on enemmän. 



Blogi löytyy myös somesta: 


Blogit.fi

Bloglovin 

Facebook

Goodreads

Instagram

Twitter

Youtube 

Talossa: Samuli Putro

              Keikkavuosi päättyi pitkään päivään. Eka Päiväkahvit Zen Cafén kanssa keskustelutilaisuus ja sen jälkeen kolme erilaista Samul...