Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arvostelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arvostelu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. maaliskuuta 2023

Eve Hietamies: Palavaa lunta

 


 

 

 

Eve Hietamies - Palavaa lunta 

 

Docendo 2023 

 

ISBN
9789523824706

Kansi ja graafinen suunnittelu: Marjaana Virta

Kuva Petri Mulari

E-kirjan sivumäärä
283 


Riikan taistelu ulos huumehelvetistä.
Traaginen ja koskettava dokumenttiromaani naisia alistavasta, raadollisesta päihdemaailmasta sekä perustuksia myöten tuhoutuneen elämän jälleenrakentamisesta.
Hyvinkääläinen Riikka Tuomi, 40, kokeili ensimmäistä kertaa alkoholia yhdeksänvuotiaana ja pilveä 11-vuotiaana. Teini-ikäisenä hän käytti huumeita säännöllisesti. Alkoi kaksi vuosikymmentä kestänyt huumehelvetti, johon mahtui niin rikoksia, huumeita kuin väkivaltaisia ihmissuhteita. Lopulta Riikka sai riuhtaistua itsensä irti vertaistuen avulla. Hän tietää, millaista on elää syvällä päihteiden maailmassa, kodittomana ja väkivallan uhrina. Nykyään hän kerää kokemusta elämästä huumeista toipuvana addiktina. On hänen vuoronsa auttaa.
Riikka kertoi Eve Hietamiehelle traagisesta ja järkyttävästä elämästään, mistä syntyi suuria tunteita herättävä selviytymistarina.


Pyysin ja sain arvostelukappaleen kustantajalta. Kiitos! 


Kirja on järkyttävä ja surullinen. Vai pitäisikö sanoa järkyttävän surullinen. Lopussa on kuitenkin paljon toivoa. 


Lukiessa mietin miten kaikki tää on voinut tapahtua Suomessa, jota hyvinvointivaltioksi kutsutaan tai on ainakin ennen kutsuttu? 


Miksei kukaan tehnyt mitään, jotta elämä olisi saanut paremman suunnan? 


Opin kirjasta paljon elämästä ja siitä miten tämä yhteiskunta toimii ja nimenomaan miten se ei toimi, sekä siitä minkälainen on naisen asema päihdemaailmassa. 

Minulle tuli uutena informaationa, että piikittämisen lisäksi kamaa voi laittaa myös suoraan lihakseen. 


Riikka Tuomi käytti huumeita 20 vuotta ja on nyt ollut kuusi vuotta puhtaana kuten asia kirjassa ilmaistiin. 


Jännää, että fysiikka kestää noinkin pitkään päihteiden käyttöä. 


Itseä ahdisti lukea siitä mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään, jotta tulee ja tuntisi itsensä hyväksytyksi ja että päihteitä riittää ja mitä kaikkea muuntohuumeita nykyään onkaan liikkeellä. 


Itse olen sitä joskus miettinyt, että mitenkähän vaikka jotkut tajuntaa laajentavat aineet vaikuttaisi ihmiseen, joka ei näe. Vaan en halua myöskään kokeilla. 

Nuorempana olisin varmaan kokeillut jos olisi tarjottu. Nykyään tällaisena täti-ihmisenä ei jaksa kiinnostaa. Kupliva juoma riittää mulle! 

Sillä vain juomat juovuttaa. 


Kuka tahansa voi addiktoitua mihin tahansa millon vaan. Sitä käsiteltiin kirjassa paljonkin; kuinka addiktio on sairaus. 


Muistan erään keväisen illan kauan sitten ja kahvipöydässä käydyn keskustelun siitä onko tupakki päihde vai ei. Se oli hyvä keskustelu ja pysyi asiallisena vaikka jokanen meistä oli niin erillaisesta taustasta. Tosin en muista mihin lopputulemaan päädyttiin, vaikka keskustelu jatkui ja jatkui aina vain ja päihteillä ei ollut osuutta asiaan. Se taisikin olla kevään 2005 parhaimpia hetkiä kun muistan sen edelleen. 


Tämä kirja on ahdistavuudessaan ja surullisuudessaan tarpeellinen. 


Annan kaksi tähteä.

perjantai 10. maaliskuuta 2023

Lucinda Riley: Kuolema sisäoppilaitoksessa


 

 

Lucinda Riley - Kuolema sisäoppilaitoksessa 


Bazar 2023

Alkuteos

The Murders at Fleat House

Suomentaja

Tuukka Pekkanen


ISBN
9789523767201

E-kirjan sivumäärä
459 


Kirjavideo


Synkkiä salaisuuksia taianomaiselta tarinankertojalta.
Lukijoiden sydämet valloittaneen Lucinda Rileyn postuumisti julkaistava rikosmysteeri Kuolema sisäoppilaitoksessa on täynnä menneisyyden painoa ja taattua brittitunnelmaa.
Oppilas kuolee äkillisesti Fleat Housessa, pienessä St Stephenin sisäoppilaitoksessa Norfolkin sydänmailla. Rehtori kutsuu koko kouluyhteisöä järkyttävää kuolemaa traagiseksi onnettomuudeksi. Paikalliset viranomaiset eivät kuitenkaan voi sulkea pois rikoksen mahdollisuutta, ja poliisi Jazmine "Jazz" Hunter alkaa tutkia tapausta.

Yhdessä työparinsa, uskollisen ylikonstaapeli Alastair Milesin kanssa Jazz astuu suljettuun kouluyhteisöön, josta paljastuu uusia huolettavia piirteitä. Kuollut Charlie osoittautuu inhottavaksi kiusaajaksi, jonka lähipiirillä on ollut sekä motiivi että mahdollisuus hankkiutua hänestä eroon.
Kun lumi peittää maiseman, joutuu Jazz kohtaamaan myös omat henkilökohtaiset painajaisensa. Fleat House pitää sisällään salaisuuksia, jotka ovat synkempiä kuin Jazz olisi koskaan osannut aavistaakaan.
Lukijoiden rakastaman Lucinda Rileyn Kuolema sisäoppilaitoksessa on tunnelmallinen brittidekkari ja suuri lukuromaani, joka kietoo lukijan pauloihinsa vanhan kouluyhteisön kätkiessä sisälleen mysteerin jos toisenkin.
Irlantilaissyntyinen Lucinda Riley (1965–2021) oli taiturimainen tarinankertoja, jonka teoksia on käännetty jo lähes neljällekymmenelle kielelle ja myyty kymmeniä miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. Hänet tunnetaan ympäri maailman huippusuosion saaneen Seitsemän sisarta -sarjan kirjailijana. Sarjan viimeinen osa, Atlas, Papa Saltin tarina, julkaistaan suomeksi toukokuussa 2023.
Lisäksi Rileyn romaaneista on suomennettu Keskiyön ruusu, Enkelipuu, Perhosten huone, Vaarallinen kirje, Oliivipuu, Italialainen tyttö, Orkideatarha, Auroran salaisuus ja Kuolema sisäoppilaitoksessa. Syyskuussa 2023 suomeksi ilmestyy surullisenkaunis Valoa ikkunassa.



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!



Viihdyin kirjan sivuilla hyvin. 


Ajattelin, että kun en ole ttykännyt niistä yksittäisistä kirjoista niin etten tykkäisi tästä. Yllätyin kun pidin valtavasti! 


Kirja ei voisi enää englantilaisempi ollakaan! 

Erot yhteiskuntaluokkien välillä tulevat esiin kirjassa. 

Jotenkin niin englantilaista yläluokkaisuutta, että pojat opiskelee sisäoppilaitoksessa. 


Pystyin kuvittelemaan itseni koulun käytäville haahuilemaan. 

Siitä on aikaa kun luin Harry Potter-sarjaa, mutta jotenkin se koulussa olo ja näkymättömyysviitassa öisin kulkeminen tuli tästä mieleen. 



Kirjassa on kaikki Rileylle tyypilliset elementit; on hylätyksi tulemista, menneisyydessä ollutta rakkautta ja salaisuuksia.

 

Kirjan alkusanoissa Harry Whittaker toteaa näin:

 

"Yhdyt varmasti mielipiteeseeni, että päähenkilön, komisario Jazz Hunterin ympärille voisi rakentaa oman kirjasarjansa.

Ehkä äiti olisi tehnytkin niin, toisessa elämässä" 


Lucindan poika Harry Whittaker viimeisteli kirjan julkaisua varten. 

Suomennos on laadukasta työtä jälleen kerran. 


Vaikka et lukisi dekkareita niin voisit viihtyä tämän seurassa, koska tarina on kerrottu niin vetävästi ja jännitys säilyy läpi koko kirjan aina  viime sivuille asti. 


Harmi, ettemme saa tälle jatkoa. 


Jos pidät Robert Galbraithista niin pidät luultavasti myös tästä! 


Annan kirjalle kolme tähteä.

maanantai 6. maaliskuuta 2023

Juha-Petteri Kukkonen & Ville Kormilainen: Kaurakuningas

 

 


 

 

Juha-Petteri Kukkonen & Ville Kormilainen - Kaurakuningas

 

WSOY 2023

ISBN
9789510485590

 

E-kirjan sivumäärä 

171 

 

 

Kaikki ja ei mitään
Juha-Petteri Kukkonen johdatti veljiensä kanssa perheyrityksen maailmanmenestykseen päihteiden ja rock’n’roll-elämän turvin.
Kouluja käymätön Juha-Petteri Kukkonen eteni röyhkeästi kansainvälisellä mainos- ja startup-uralla, kunnes hän sai soiton veljiltään: tule kehittämään kanssamme kauramaitotuotteita Kouvolaan. Kolme vuotta myöhemmin Kukkosten Kaslink-yritys myytiin Fazerille ja veljeksistä tuli miljonäärejä.
Mutta kaikki ei mennyt niin kuin yritysoppaissa kerrotaan. Nelikymppinen Juha-Petteri hankki itselleen railakkaalla juhlimisella vakavan päihdeongelman ja lähes tuhosi koko firman, mutta lopulta Kukkosen ennakkoluuloton tyyli siivitti yrityksen taloudelliseen menestykseen. Samalla tosin pitkä liitto kariutui ja välit toiseen veljeen katkesivat. Yrityskaupan jälkeen hänellä ei ollut jäljellä mitään muuta kuin miljoonat pankkitilillä, asunto meren päällä ja kaksi Porschea autotallissa. Sitten onnettoman äkkirikastujan Instagram alkoi täyttyä nuorten naisten härskeistä yksityisviesteistä. Kukkonen kaipasi kuitenkin elämälleen syvempää sisältöä. Mistä ja miten sen löytää?
Kaurakuningas on vauhdikas kuvaus menestysyrityksen päihdehuuruisista kulisseista. Raivorehellinen elämäkerta näyttää, millaista on miljonääri-playboyn elämä Suomessa ja mitä raha tekee ihmisille ja ihmissuhteille.
Ville Kormilainen (s. 1980) on konsultti, perheenisä ja tietokirjailija, joka on julkaissut urallaan 13 kirjaa muun muassa tubettajista, startupeista sekä superjohtajista. Siviilissä Kormilainen työskentelee liiketoiminnan johtajana Kaiku-viestintätoimistossa.
Juha-Petteri Kukkonen (s. 1979) on yrittäjä, enkelisijoittaja ja hallitusammattilainen, joka sijoittaa innovatiivisiin ruoka-, hyvinvointi- sekä juoma-alan yrityksiin. Hänen portfoliossaan on nykyisin muun muassa kannabisjuomiin erikoistunut YSUB, älyruokayhtiö Elo Health sekä Foodin, joka on Suomen yksi nopeiten kasvavista ruoka-alan yhtiöistä.

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 

 

Olipa tiivistahtinen teos kaikin puolin. 

 

Luen päivän lehdet aina, mutta tämän kirjan päähenkilöön en ollut törmännyt koskaan. 

 

En tiennyt hänestä mitään aloittaessani kirjaa. 

 

Nyt tiiän enempi vai tiiänkö? 

 

Kirjan lukee nopeasti ja samalla pääsee seikkailemaan Sotkamosta Kajaaniin, sieltä Kouvolan kautta Helsinkiin ja ulkomaille. 

 

Onhan se nyt aivan käsittämätöntä kuinka Kainuun korvesta päädytään miljonääriksi. 

 

Harmi ettei Dreamzone-poikabändi julkaissut ikinä mitään, vaikka kaikki oleellinen materiaali oli hyvin mietitty ja valmiina. 

 

Luulin myös itse seuranneeni dancemusiikin sivustoja 2000-luvun alussa, mutta kirjassa mainittu Scandinavian Dance Online -sivusto ei ole jättänyt minuun minkäänlaisia muistijälkiä. 

 

Kainuussahan on sellainen mentaliteetti tai ajatusmaailma, että täältä kun oot niin eipä täältä kannata lähteä yhtään mihinkään, koska ei susta voi mitään tulla ja täällä se on elämä eleltävä ja oltava. 

 

Tunnistan tuon ajatusmaailman hyvin ja olen tehnyt poikkeaman tilastoihin kuin myös kirjamme päähenkilö. 

 

Kaslink-yrityskuviot eivät olleet itselle tuttuja. 

Olen kyllä huomannut, että kauralla on lyöty rahoiksi viime vuosina. Ainakin kaiken maailman kauratuotteita on saapunut kauppojen hyllyille. 

 

Itse muutes käytän kahvissa aina korvapuustin makuista kauramaitoa. Jätettäköön merkki kuitenkin mainitsematta. 

 

Kirjassa käytetään myös päihteitä, vaikka kukapa Kainuusta kotoisin oleva niitä ei käyttäisi enempi tai vähempi....... 

 

Kirjaa lukiessa mietin tekeekö raha onnelliseksi? Sitähän on oltava, mutta tärkeämpää on terveys ja läheisten terveys. 

 

Tekeekö käteisellä ostetut kaksi Porschea elämästä elämää? 

Tämä tapahtuu kirjassa ja kuulostaa uskomattomalta. 

 

Mietin lukiessani tapahtuuko joku automaatio, että kun ihminen rikastuu niin silloin ostetaan kaikkea mahollista ja mahollisimman kalliilla, koska voidaan toimia niin? 

Jos itse rikastuisin niin tiedän muutaman asian, jotka tekisin välittömästi, mutta ne ei liity luxus asioihin vaan ihan perusjuttuihin. 

Ei nykyinen kahvikoneeni vaihtuisi kaikkein hintavimpaan, koska nykynenkin riittää ja en osaisi syödä esim. kalleinta juustoa mitä kaupasta löytyy. 

 

 

Tämä kirja jättää hämmentyneen olon ja on samalla uskomaton lukukokemus. 

Kielitaidottomana ihmisenä harvemmin saa työpaikan, jossa suoriutuakseen on aivan pakko samalla myös opiskella kieltä iltaisin. 

Tästäkin selvitään kirjassa kuin vettä vaan. 

 

Annan kirjalle kaksi tähteä ja suosittelen teosta sinulle, joka haluat lukea kasvutarinan korvesta rikkauksiin. 

 

Kirja on laajasti arvioitu Kulttuuritoimituksessa. 

 

Tähän loppuun vielä sitaatti kirjasta ja ne jotka tuntee meitsin hyvin tajuaa, että miksi valitsin tämän tähän. 

 

 

"Everything’s very good at the moment, but there might be some problems later." -Juha-Petteri Kukkonen

 

    

maanantai 6. kesäkuuta 2022

Christian Rönnbacka: Henna Björk: Isku


 

 

 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

Christian Rönnbacka - Henna Björk: Isku 



Bazar 2022

 


E-kirjan sivumäärä
252


ISBN
9789523765443

 

Uutta timanttista dekkariviihdettä suositun Antti Hautalehto -sarjan luojalta
Christian Rönnbackan uuden dekkarisarjan avausosa Henna Björk: Isku lyö kansainvälisen rikollisjärjestön rumiin rattaisiin kovan kapulan, Henna Björkin.
Abdul, Emmanuel ja Ismael olivat tuskin kymmenvuotiaita, kun heidät pakotettiin tappajiksi pahamaineisen, Toojayksi kutsutun komentajan alaisuudessa Sierra Leonessa. Parikymmentä vuotta myöhemmin Abdulin runneltu ruumis löytyy Suomesta. Poliisi poimii tutkimuksissaan johtolangaksi Abdulin varoitusviestin Ruotsissa asuville Emmanuelille ja Ismaelille. Toojay ei kaihtaisi mitään keinoja vaientaakseen heidät lopullisesti.
Supon ylitarkastaja Jarmo Rautiainen seuraa johtolankaa Göteborgiin ja rekrytoi avukseen paikallisen virkavallan riveistä nuoren irakilaissuomalaisen poliisin Henna Björkin. Hän on ongelmalähiöiden kasvatti, jengiväkivallan asiantuntija, otteissaan nopea ja Suomen poliisille entuudestaan tuttu.
Toiminnantäyteisen Henna Björk -sarjan ensimmäisessä osassa helpolta kuulostava tehtävä tuoda entinen lapsisotilas Suomeen kansanmurhan todistajaksi kiihtyy silmänräpäyksessä hengästyttäväksi pakomatkaksi.  


Christian Rönnbacka (s. 1969) on työskennellyt poliisina ja vakuutusetsivänä, ja noussut suosituilla Antti Hautalehto -dekkareillaan vauhdilla kotimaisen dekkarikirjallisuuden kärkeen. Dekkarit ovat tunnettuja omaleimaisesta huumoristaan ja poliisityön asiantuntemuksesta, jonka Rönnbacka on hankkinut keskusrikospoliisissa pääkaupunkiseudulla.



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 


Luin kirjan yhden iltapäivän aikana kun tiesin tekstin olevan taatusti hyvää ja vetävää. 

En pettynyt tekstin suhteen. 

Kirja itsessään ei valitettavasti kuitenkaan tuottanut suurta wow elämystä. 

Nopeasti vaihtuvia tilanteita, aseiden kanssa rymistelyä ja ehkä hieman epäuskottavuuksia, joiden kohdalla mietin että kun en itse ole poliisi niin en voi tietää mitä rikollismaailmassa voi todella tapahtua ja minkälainen tapahtumien eteneminen tällaisiin pakomatkoihin reaalimaailmassa liittyykään. 


Juoni lyhykäisyydessään: Poliisi pakenee Ruotsista mukanaan isä ja tytär, joilla maahanmuuttajatausta. Pakomatkalla sattuu ja tapahtuu, suunnitelmat muuttuu ja Suomeen kuitenkin päästään. 


Käytössä on kaikenlaista teknistä härpäkettä. Hieman jäi itseä ihmetyttämään tämä seuraava kohta. Mietin voiko olla niin ettei poliisikoulutuksen saanut ihminen tiiä mitä tämä tarkoittaa. Vai oliko oleellista juonen rakennuksen kannalta toimia näin. Ote tekstistä: 


"Bemarin ajotietokoneessa välähti, ja sen ruutuun tuli teksti ”Positioning”. Henna katsoi sitä hetken ymmärtämättä mitään ja painoi näyttöä, kunnes teksti hävisi." 



Lukiessa mietin miksi suomalainen kirjoittaa Ruotsiin sijoittuvan dekkarin? Kun ruotsalaisia dekkareita tulee kuin sieniä sateella. 

Omia suosikkeja on Åsa Larsson, Liza Marklund, Anna Jansson, Mats Strandberg,  Kristina Ohlsson, Mattias Edwardsson, Lars Kepler, Ann Rosman, Johan Theorin, Viveca Sten ja ehkä Camilla Läckberg, jonka kirjallinen tuotanto on kyllä vaihtunut johonkin muuhun kuin dekkareihin. 


Kun selaa Storyteliä niin välillä miettii, että taas yks uusi ruotsalainen dekkaristi tuli löydettyä. On ainakin joku Uumajaan sijoittuva sarjan avaus ja joku sarja, joka sijottuu johonkin Korkearannikko-nimiseen paikkaan.

En ole näitä ehtinyt lukea. En ole halunnut käyttää aikaani niihin, koska mielestäni ruotsalaisia dekkareita riittää!

 

Uumajaan sijottuvan sarjan eka osa on nimeltään Lumienkeli ja kirjoittaja Anki Edvinsson. 

 

Korkearannikolle sijoittuvan sarjan nimi on Ulvönin murhat, kirjailija Lina Areklew ja ensimmäinen osa nimeltään Juhannusruusut.


Tässä myös liuta kirjailijoita Ruotsista, joihin en ole ehtinyt tutustua: Emelie Schepp, Inger Frimansson, Åke Edwardsson, Sofie Sarenbrant, Christina Wahldén, Camilla Grebe, Anna Ihrén, Johanna Mo, Christina Larsson, sekä Ninni Schulman.

Minulle selvisi, että jos tämä Rönnbackan kirja menestyy Ruotsissa niin silloin se menestyisi missä tahansa. 

Tämä käy ilmi Mesta.netin haastattelusta, joka on luettavissa tästä.


En oikein tiedä mitä ajatella. Toki se on ihmiselle itselle hyvä, että osaa brändäämisen. 


Suruikseni pakko antaa tälle kirjalle kaksi tähteä. 


Toivon kirjalle menestystä Ruotsissa ja maailmalla! 


Eiköhän se seuraava osakin tule luetuksi.

 

Kannattaa myös tsekata syksyn Dekkarifestivaalin ohjelma.

 

Tästä kirjasta on blogannut ainakin Kirjoja hyllystäni. 

 

Rönnbacka on haastattelussa Sadun sunnuntaivieras-podcastissa, jonka saa soimaan tästä.


Osallistun tällä tekstillä blogeissa 6.–12.6.2022.  vietettävään Dekkariviikkoon, jota tänä vuonna emännöi KIRSIN KIRJANURKKA.

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Enni Mustonen: Tekijä


 

 

 

 

Enni Mustonen - Tekijä 

 

Otava 2022 

ISBN e-kirja: 978-951-1-41354-7 

 

 

 

Rakastetun romaanisarjan upea loppuhuipennus! Viena etsii paikkaansa kuohuvalla 1960-luvulla.

Viena on palannut Amerikan-vuosien jälkeen juurilleen Leppävaaran vanhaan huvilaan. Suvun naiset totuttelevat taas elämään saman katon alla, mutta mistä löytyisi työpaikka Vienalle?Onneksi muuan määrätietoinen teräsrouva on ryhtynyt valloittamaan puuvillakoltuillaan Yhdysvaltain markkinoita. Vienasta tulee yksi tarmokkaista naisista, joiden uurastuksen ja uskollisuuden varaan Armi Ratia rakentaa imperiuminsa. Viena pyörii myös kulttuuriradikaalien joukossa ja Lapualaisoopperan kulisseissa, mutta vasta kun hän uskaltaa noudattaa Ida-mumman esimerkkiä, tulee hänestäkin oman elämänsä sankaritar.

 

Kiitos e-kirjan arvostelukappaleesta! 

Pakko sanoa etten tykännyt tästä kirjasta. Ylistin sarjaa silloin pari vuotta sitten valtavasti. 

Siitä ei pääse mihinkään, että tämä osa kuin myös koko sarja on taidokkaasti tehty. 

Teksti on sujuvaa ja lukiessa tuntuu kuin itse olisi tapahtumien keskellä. 

Viimeiset kolme osaa eli Pukija, Näkijä ja Tekijä tuntuvat tietyllä tavalla sarjan pitkittämiseltä, koska money talks. 

Tosin ei se välttämättä ole se raha vaan varmasti myös se että henkilöiden elämien oli saatava jonkinlainen päätepiste aina sukupolvi kerrallaan. 

 

Kirjassa ollaan kuohuvalla 1960-luvulla. On Marimekon myymälöitä, vaatteiden sovituksia, kuvauksia, Armi Ratian oikuttelua, tuon ajan kulttuurielämää ja tietenkin eräs odotettavissa oleva surullinen perhetapahtuma, sekä Vienan ihmissuhdesäätöä. 


Luin e-kirjan yhdeltä istumalta Pääsiäisen aikoihin ja mietin mitä osaan kirjottaa tästä. 


Itselle kirja toimi ikäänkuin pakollisena "pahana". Ajankuvaus oli kiinnostavaa ja kiehtovasti kirjoitettu. 

En paljoakaan tiennyt esim. Marimekosta ja tuntuu että se on enempi ollut otsikoissa Kirsti Paakkasen vuoksi kuin muutoin. 

Noin muutoin aloin olla todella väsynyt kirjan henkilöihin ja kirjojen tietynlaiseen samankaltaisuuteen ja ennalta-arvattavuuteen. 


Annan kirjalle kaksi tähteä.

 

Suosittelen kirjaa jos historia kiinnostaa ja haluat lukea hyvää tekstiä.

 

Tähän loppuun vielä muutama video aiheesta. 

Kaksi haastattelua Suomalaisen kirjakahvilasta, joista toinen tältä ja toinen viime vuodelta, sekä  Ruokarouvan Alberga - tarua vai totta? 

Viimeksi mainitussa hän on vieraana Leppävaaraseuran kansamuisti-illassa 1.3.2018 tavattiin kirjailija Enni Mustosen (Kirsti Mannisen), joka kertoi viime vuosisadan alkuvuosiin (1914-17) Albergaan sijoittuvasta romaanistaan Ruokarouva.


Suomalaisen Kirjakahvila 24: Enni Mustonen - Näkijä


Suomalaisen Kirjakahvilassa Enni Mustonen - Tekijä


ja


Ruokarouvan Alberga - tarua vai totta? kirjailija Enni Mustonen (Kirsti Manninen).

tiistai 8. maaliskuuta 2022

Janet Skeslien Charles: Kirjasto Pariisin sydämessä


 

 

 

 

 

 

Janet Skeslien Charles - Kirjasto Pariisin sydämessä 



Bazar 2022 

Englanninkielinen alkuteos
 The Paris Library

Suomentaja
Katariina Kallio


ISBN 978-952-376-434-7
 

E-kirjan sivumäärä 420


Täydellinen lukuromaani kaikille kirjallisuuden rakastajille
Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä on tositapahtumien inspiroima herkkä lukuromaani Pariisin amerikkalaisesta kirjastosta ja sen urheista työntekijöistä toisen maailmansodan aikana.
Pariisi vuonna 1939. Nuorella ja kunnianhimoisella Odile Souchet’lla on kaikki paikoillaan elämässä ja unelmatyö Pariisin kuuluisassa amerikkalaisessa kirjastossa. Kun natsiarmeija marssii kaupunkiin, Odile on vaarassa menettää kaiken hänelle rakkaan, mukaan lukien korvaamattoman kirjaston. Yhdessä kollegojensa kanssa Odile liittyy vastarintaliikkeeseen aseenaan kaikista tehokkain: kirjat. Kun sota vihdoin päättyy, joutuu Odile vapauden sijaan kokemaan kohtalokkaan petoksen katkeran piston.
Montana, Yhdysvallat vuonna 1983. Lily on yksinäinen teini-ikäinen etsimässä seikkailua montanalaisessa pikkukylässä. Hänen uteliaisuutensa herättää yksinäinen, iäkäs naapuri, Madame Odile Gustafson. Kun Lily saa tietää naapurinsa menneisyydestä, hän huomaa heidän jakavan saman rakkauden kieleen, saman kaipuun ja petoksen aiheuttaman tuskan.
Janet Skeslien Charlesin Kirjasto Pariisin sydämessä on voimakas tarina tekojemme seurauksista ja niistä ihmisistä, jotka tekevät meistä meidät 

– perheestä, ystävistä, kirjailijoista.

 

 


 

 

Janet Skeslien Charles
Montanassa, Yhdysvalloissa syntynyt Janet Skeslien Charles viettää aikansa puoliksi synnyinseudullaan ja puoliksi Pariisissa. Hän sai inspiraation Kirjasto Pariisin sydämessä -romaanin kirjoittamiseen työskennellessään itse Pariisin kuuluisassa amerikkalaisessa kirjastossa, joka täytti 100 vuotta vuonna 2020. Kirjasto Pariisin sydämessä on Charlesin ensimmäinen suomennettu teos.


Kirjailijan kuva © Richard Beban.

 

 

 

 

Oikein Hyvää Naistenpäivää! 

 

Pariisi ja kirjasto tai kirjasto ja Pariisi. Voiko olla mitään idyllisempää olemassa kuin nämä kaksi asiaa? Ajattelin kun pyysin arvostelukappaleen tästä. Odotin tätä valtavalla innolla, koska ajattelin viihtyväni tämän sivuilla. 

Sain arvostelukappaleen eräänä perjantaina ja uskoin viettäväni viikonlopun huikealla lukumatkalla. 

Luin kirjasta heti yhdeltä istumalta ensimmäiset 150 sivua. 

Tai siis tarkemmin sanottuna tietokoneen ruudunlukuohjelma tätä minulle luki. Teksti vain soljui langattomissa kuulokkeissani eteenpäin. Siinä samalla laitoin kahvia ja toimitin muita askareita. Tämä kaikki tapahtui siis jo paljon ennenkuin maailmalla tapahtui se mitä tapahtui. Sillä viikkoa, kahta aiemmin tapahtuneet tapahtumat tuntuvat siltä kuin olisivat tapahtuneet täysin eri ajassa ja täysin erillaisessa turvallisessa maailmassa. 


Tajusin jossain vaiheessa ettei minulla ole aavistustakaan siitä mitä tässä kirjassa tapahtuu. 

Päätin, että jatkan myöhemmin sitten kun tuntuu siltä, että kykenen keskittymään tekstiin. Aloitin e-kirjan luvun alusta pariinkin kertaan, mutta aina vain sama jumiutuminen tai keskittymisen vaikeus erityisesti viimeisen lähes kahden viikon aikana vaivasi. 


Yksi lukemista ruudunlukijan ja pistekirjoitusnäytön avulla vaikeuttava tekijä voi olla tässä. 

Lainaus kirjan alku sivuilta: 


"Pariisi, helmikuu 1939

Numerot leijuivat pääni ympärillä kuin tähtikuviot. 823. Ne olivat uuden elämän avaimia. 822. Toivon tähtikuviot. 841. Myöhään illalla, kun makasin valveilla, aamuisin kun olin matkalla ostamaan voisarvia, silmieni edessä muodostui numerosarja toisensa perään: 810, 840, 890. Niissä oli vapaus, tulevaisuus. Numeroiden lisäksi olin opiskellut myös kirjastojen historiaa aina 1500-luvulle saakka. Samaan aikaan, kun Englannin Henrik VIII kulutti päiviään katkomalla vaimojensa kauloja, meidän Fransimme uudenaikaisti kirjastoaan ja avasi sen tutkijoiden käyttöön. Hänen kuninkaallinen kokoelmansa oli Ranskan kansalliskirjaston Bibliothèque Nationalen siemen. Nyt minua odotti Pariisin amerikkalaisen kirjaston työhaastattelu, ja kertasin kotona kirjoituspöydän ääressä muistiinpanojani vielä viimeisen kerran: perustettu vuonna 1920, ensimmäisenä Pariisissa avoinna myös suurelle yleisölle, käyttäjiä yli 30 maasta, neljäsosa heistä Ranskasta. Painoin tiedot visusti mieleeni toivoen saavani niiden avulla kirjaston johtajan vakuuttumaan pätevyydestäni."

Mietin, että jos kirja on täynnä tällaisia numerosysteemejä niin voi voi! Samalla ajattelin myös että saan kyllä hyvin tietoa erilaisista kirjastoluokista ja siitä mihin mikäkin kirja kuuluu. 


Useamman epätoivoisen e-kirjan lukemisen aloituksen jälkeen totesin, että kuuntelen tämän omakustanteisesti Storytelistä. 

Lukijaksi osui yksi suosikeistani ja tarina lähtikin vetämään. 


Kuuntelin kirjan yhden päivän aikana ja mietin kirjassa kahdessa aikatasossa liikuttaessa olemisessa olevan samaa kuin Lucinda Rileyllä. 


Tässä maailman tilanteessa olisin enempi viihtynyt kirjan 1980-luvun osuuksissa kuin toisessa maailmansodassa, juutalaisten piilottelussa, kadonneissa henkilöissä, revityissä ja poltetuissa kirjeissä ja salaisuuksissa. 


Kiitos arvostelukappaleesta!


En nyt vain oikein lämmennyt tälle, vaikka rakastan Ranskaa, kirjastoja ja kirjoja! 


Saattaa olla, että luen tämän joskus uudestaan kunhan maailman tila paranee. 

Annan kirjalle kaksi tähteä. 


Tähän loppuun vielä ote tekstistä ja näistä ihanista kirjastoluokista: 



"Deweyn kymmenluokitusjärjestelmä oli ollut lempijuttuni kirjastokurssilla. Sen kehitti yhdysvaltalainen kirjastonhoitaja Melvil Dewey vuonna 1873, ja siinä kirjat järjestetään hyllyihin aihepiireittäin määritellyn luokan mukaan. Kaikelle on oma numeronsa, minkä ansiosta kuka vain voi löytää kirjan kuin kirjan mistä vain kirjastosta. Esimerkki: äiti oli ylpeä kotitaloustaidoistaan (648); isä nautti salaa kamarimusiikista (785); kaksosveljeni oli enemmän 636.8-ihmisiä, kun taas minun suosikkini oli 636.7 (kissa vs. koira)."

perjantai 3. joulukuuta 2021

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu


 

 

 

Johanna Sinisalo - Ukkoshuilu 

 

Otava 2021 

 

Äänikirja ISBN 

9789511391524

 

 

 

Ukkoshuilu
Kauan sitten, kaukana täältä, joku puhalsi kiviseen putkeen. Oliko sattumaa, että juuri silloin nousi myrsky?
Leena Lind rakastaa työtään meteorologina, mutta kun sääennusteita laativa yritys myydään ja pilkotaan, hän joutuu haaskaamaan asiantuntemustaan aivottomissa hanttihommissa. Vintius Phoenix -yhtiön salamyhkäinen tutkimushanke herättää Leenan epäilykset: pyrkiikö joku säiden hallitsemiseen?
Leenan Leia-tytär kuvaa leikkejään videolle. Hän tulee tallentaneeksi jotakin, mikä kiinnostaa myös Leenan uutta työnantajaa. Pian äiti ja lapsi ovat vaarassa, eikä uhka suinkaan rajoitu heihin.
Johanna Sinisalo rakentaa jälleen mestarillisesti maailman, jossa tuttu muuttuu oudoksi. 



Kiitos arvostelukappaleesta. 


Aloittaessani kirjaa mietin, että jos koko teos on näinkin sekavaa sepostusta niin jaksankohan lukea. 

Mielestäni kirjan alku osa oli aivan täysin tarpeeton. En ymmärtänyt siitä mitään. 


Kirja alkoi tuntua kiinnostavalta siinä vaiheessa kun päästiin päähenkilön Leenan tarinaan ja oltiin Helsingissä ja Tampereella. 

Päähenkilöiden muutettua Treelle fiilistelin kirjaa jo sen verran, että tiesin lukevani loppuun. 


Pakko sanoa, etten paljoa tiedä sää asioista. Siis siitä kuinka ennustuksia tehdään, minkälaisilla kapistuksilla säitä havainnoidaan ja niin edelleen, joten luulen kirjaan tehdyn paljon taustatyötä. 

Näin ollen opin kirjasta uusia asioita, kuten esim. ettei sähköstä tiedetä vieläkään kaikkea. 

Kirjassa on mielenkiintoiset työ ja ihmissuhdekuviot kaikkine suhmurointineen. 

Loppua kohden tunnelma tiivistyy jos siis sää olosuhteissa voi tällaista sanaa käyttää. 

Luullaan, että Leena ja hänen tyttärensä Leia osaisivat tehdä ukkosta puhaltamalla ukkoshuiluun. 

Tämä testi epäonnistuu ja huonostihan siinä käy. Pahikset kuolee. 


Meni kauan ennenkuin tajusin, että ihmisen nimi on Leia. Mietin, että kuka nyt antas lapselleen nimen Leija. Kunnes mainittiin Tähtiensota. 

En ole kyseistä sarjaa katsonut saati lukenut, mutta jotain kuullut kuitenkin henkilöistä tai mitä ovatkaan. 

Mietin lukiessa miksi ihmisen täytyy aina ymmärtää kaikkea? Siis, että miten mikäkin toimii, syntyy ja tapahtuu. Eikö vaan voitais antaa esim. säätilan olla se mikä se on, eikä miettiä saataisko ukkosta tuotettua. 


Yllätyin kuinka viihdyin kirjan kanssa. Jos alku hölinäää ei olisi niin oisin voinut antaa tähtiä enemmän kuin kolme. 

Jos siis sää asiat kiinnostelee niin lue ihmeessä tämä. 


Minulle ei kuitenkaan tullut oloa, että luenpa tästä nyt koko Johanna Sinisalon tuotannon. 

Vuosia sitten sain kuulla olevani täysin arvoton ja täysi idiootti kun en ole häntä lukenut. Tai siis silloin en ollut. 

Ikäänkuin oisin parempi ihminen jos olisin jo ajat sitten lukenut häntä. En koe jääneeni mistään paitsi vaikkei ne kirjat tuttuja ole. 

Se on ihme homma kuinka koetetaan pakottaa toinen ihminen pitämään samoista kirjoista kuin itse. 

Tää ihminen, jonka mielestä en ollut tarpeeksi sivistynyt kun en Sinisaloa ollut lukenut. Niin meiän viimeisellä kohtaamisella mukanani olleen joulumusiikkia sisältäneen cd-levyn kansivihko oli pudonnut levyä kuunnellessamme. Sain kyseisen kansivihkon kotiini postitettuna muutamaa viikkoa myöhemmin. 

Minulle se kertoo paljon ihmisestä: Eli kun on saavutettu oma päämäärä ja ystävystytty mun exän kanssa niin minusta ja välillämme olleesta tulee täysin toissijaista ja täysin arvotonta. 

Tärkeämmäksi ja säilyttämisen arvoiseksi nostetaan suhde mun ex-kumppaniin ja näin ollen mulle ei edes mainita, että löysin levysi kansipaperit ja postitan sulle, saati, että kohdattaisi siksi, että kyseisen kansivihkon tahdoin luonnollisestikin takaisin. 


YEAH! Että tällasta kohtelua tässä kaupungissa. Tampere oli kirjassa niin keskeinen, että halusin tuoda myös tämän näkökulman tähän arvioon. Siis sen kuinka eri tavalla sama kaupunki näyttäytyy. 


Ukkoshuilua lukiessa tuli mieleen useampikin sade aiheinen laulu. 

Laitan tähän kuitenkin vain yhden. 


Yanni - "The Rain Must Fall”…Live At The Acropolis, 25th Anniversary!

sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Taina Latvala: Torinon enkeli


 

 

 

Taina Latvala - Torinon enkeli 

 

Otava 2021 

Äänikirjan ISBN

9789511397953

 

 

Torinon enkeli
Mystiseen Torinoon sijoittuva romaani vangitsee intensiivisellä tunnelmallaan ja käsittelee puhuttelevasti naiseuteen liittyviä kysymyksiä.
Elämänsä suuntaa etsivä kirjailija lähtee joulun alla Italiaan, Torinossa sijaitsevaan taiteilijaresidenssiin. Hänellä on taustallaan vastikään päättynyt pitkä parisuhde ja siihen liittyvät kipeät kysymykset äidiksi tulemisesta.
Residenssin isännän Lorenzon kautta kirjailija saa kuulla Torinon salaisesta puolesta: legendan mukaan kaupunki on hyvän ja pahan kohtaamispaikka.
Kun kirjailija pelastaa kadulta eksyneen tyttölapsen, alkaa tapahtumakulku, joka johdattaa naisen vastakkain hänen omien demoniensa kanssa. 



Jälleen Kiitokset kustantajalle arvostelukappaleesta. 


Tältä kirjailijalta olen aiemmin lukenut teoksen nimeltä Venetsialaiset. Se ei oikein sytyttänyt kun en näin vuosien jälkeen paljoa muista siitä. 


Tämän kirjan koin myös tosi vaikeaksi. 

Erokuvaus oli raastavaa kuin myös se kysymys haluaako päähenkilö lapsia vai ei. Tätä kysymystä pallotellaan aina kirjan viimeiseen lauseeseen saakka. 

Sinäänsä löydän paljon samaistuttavaa päähenkilöstä. En tosin ole (vielä) ollut Italiassa kirjailijaresidenssissä, mutta Only Time. 

Tosin eipä musta kirjailijaa saa tekemälläkään. Varsinkin kun kukaan ei yritä tehä. 

Meitsin voimavarat eivät riittäisi kirjan kirjoittamiseen missään olosuhteissa. 

En jaksaisi luoda henkilöitä tyhjästä ja kehitellä niille draamaa. 

Se riittää, että olen omassa elämässäni hyvä suurissa tunteissa ja niiden sanoittamisessa. 


Takasin Torinoon minun elämäni vesistä. 


Arvaan jo ennalta, että tyttö, jonka päähenkilömme löytää on sellainen, jonka vain hän näkee. 

Sitähän muutes sanotaan, että en usko mitään ennenkuin nään omin silmin ja sanotaan myös, jotta silmät on sielun peili. 

Entäs jos ei nää. Niin mitenkähän se tuo sielunpeili sanonta pitäs ottaa ja mulla tietty on, että koska en usko, niin ei se haittaa vaikken nää uskomattomia asioita omin silmin. 

 

Kirjailijaresidenssissä on aiemmin ollut eräs norjalainen kirjailija, johon viitattiin tekstissä sen verran usein, että se sai melkeen tarttumaan Taisteluni I-kirjaan. 

Joskus luin jostain, että tää norjalainen kirjailija olis vähän niinkun Norjan vastine Päätalolle. 

Taisteluni-sarja on sellainen, jota en ole aloittanut, vaikka kirjamaailmassa siitä on kohkattu jo vuosia. 

 

Jostain syystä Torinon enkeliä lukiessa minulle tuli mieleen  Enkelimysterio, jonka on kirjoittanut Jostein Gaarder.


Torinon enkelin seksikuvaukset olisi voinut jättää pois. En vain jaksa lukea niistä. 

Kirja laittoi ajattelemaan elämmekö elämää jota haluamme vai elämää, jota joku muu haluaa meiän elävän. 




Annan Torinon enkelille 2 tähteä.

perjantai 26. marraskuuta 2021

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto


 

 

 

Jukka Viikilä - Taivaallinen vastaanotto 

 

Otava 2021 

 

Äänikirja ISBN 

9789511379300

 

 

Taivaallinen vastaanotto
Finlandia-voittajan odotettu toinen romaani on kuriton kertomus yksinäisyydestä, hengenvaarallisesta sairaudesta ja romaanin vastaanotosta.
Kirjailija Jan Holm joutuu pikaiseen leikkaukseen: veri hänen sydämessään on kiertänyt väärään suuntaan ties kuinka kauan. Holm julkaisee sairaalasta päästyään omakohtaisen romaanin, josta ja jonka kirjoittajasta jokaisella on pian mielipide.
Taivaallinen vastaanotto on tuhannen aiheen ja henkilön romaani, jossa on vahva omakohtainen ydin. Se on kommentaari, tutkimus, sanasto, palaute ja google-haku, villi selitysteos sekä moniääninen kertomus lukevista helsinkiläisistä. 



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 


Tämä teos on Finlandiapalkinto ehdokkaana. Olen ajatellut, että kun joku teos on joskus palkittu niin sehän ei tarkoita sitä, että minä tykkäisin siitä tai että se kuuluisi lukea. On varmaan ihmisiä, jotka ajattelee asian toisinpäin. Eli että kun kirja palkitaan niin totta kait se on hyvä. 

Tätä ei oo palkittu vielä, mutta hänen aikaisempi teoksensa on. En ole lukenut Akvarelleja Engelin kaupungista ja tämän Taivaallisella vastaanotolla käymiseni jälkeen tuskin tulen lukemaankaan. 

Kiitin onneani ja sitä, että arvostelukappale oli äänikirjana. Jos tämä kyseinen Taivaallisuus olisi ollut e-kirjana niin ois voinut vastaanotolla vierailu jäädä lyhyeksi, koska kirjan rakenne olisi saattanut ruudunlukijaa käyttävän ihmisen näkökulmasta katsottuna olla joltiseenkin sekava. 

Aina voi miettiä voiko sokea ihminen puhua näkökulmista. Siinä se on pähkinänkuoressa. 


Pakko sanoa, että tämä kirja on aivan järkyttävä. En tullut sinuiksi tämän kanssa missään vaiheessa. En päässyt sisälle kirjan maailmoihin millään. 

Kirjat avaavat ovia, mutta tässä se ei toteutunut. 

Kuuntelin kirjan loppuun, koska oli pakko, jotta voin kirjoittaa tämän tekstin. 


Kirjan alkaessa minulle tuli mieleen Leena Lehtolaisen Kuusi kohtausta Sadusta-kirja, jota olen aloittanut useampaan kertaan, mutta jossa jämähdän aina alku sivuille. Se on ikäänkuin kirjan sisällä tapahtuva näytelmä ja varmaan paljon muutakin. 

Tässä Taivaallisessa vastaanotossa oli ripoteltu lukemiseen ja kirjoihin liittyviä asioita osaksi kirjaa. Eräs useita kertoja esiintynyt hahmo oli Jemina from Wolt. 

Mietin ensimmäisen kerran hänen nimeensä törmätessäni, että voisko Wolt asiakaspalvelu chat lähettää oikeesti sellasia viestejä kuin häneltä tuossa kirjassa oli. 


En kyennyt erottamaan milloin puhutaan kirjassa olevan kirjailijan elämästä ja milloin ehkä mahdollisesti sen itsensä oikean kirjan kirjoittaneen. 

Kirjan sekavuutta lisäsi se, että välissä oltiin vaikkapa sivulla 74 ja sitten oltiin reilut 100 sivua eteenpäin. 

Minulle ei selvinnyt olivatko nämä sivunumeroidut kohdat varsinaista kirja kirjaa vai olivatko ne tekeillä olleen kirjan sivuja. Aluksi luulin, että kirjan siis sen ns. oikean kirjan sivunumerot luetaan läpi koko kirjan. 


Tämä teos oli erittäin hämmentävän tyhjentävä lukukokemus ja annan vaan yhden tähden.

sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän


 

 

 

 

Katja Kallio - Tämä läpinäkyvä sydän 

 

Otava 2021 

Äänikirjan ISBN 

9789511397830

 

Lukija 

Alina Tommikov 

 

 

 

 

Tämä läpinäkyvä sydän
Pakahduttavan kiihkeä romaani sopeutumattoman naisen ja neuvostovangin kielletystä rakkaudesta.
Nuori Beata palaa kotiinsa, sodan runtelemaan Hankoon talvella 1942. Kun hän kohtaa sattumalta sotavangin, joka näkee suoraan hänen sisimpäänsä, elämä muuttuu peruuttamattomasti. Luvaton intohimo asettaa Beatan ja Ivanin hengenvaaraan, mutta he eivät voi pysyä erossa toisistaan. Tilinteon hetkellä Beata joutuu kysymään, tunteeko ihminen koskaan rakastettuaan – tai edes itseään.
Ravisteleva, kaunis ja intiimi kuvaus vihan perinnöstä ja sen ainoasta vastavoimasta, ihmisten välisestä yhteydestä. 



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

Ensin hieman urputusta käytännön asioista, jonka jälkeen sanon sanottavani kirjasta. 

Pyysin useampaa kirjaa rvostelukappaleena osallistuttuani etänä pressitilaisuuksiin. Kului kuitenkin useita viikkoja ehkäpä kuukauden päivät, jolloin arvostelukappaleita ei vain kuulunut. 

Kyselin niiden perään jonka jälkeen välittömästi sain latauslinkit sähköpostivaunulla toimitettuna. 

Arvostelukappaleiden pyytäminenkin pressitilaisuuksien jälkeen oli oma projektinsa, koska lomakkeella pystyi tilaamaan vain ja ainoastaan painettuja kirjoja arvostelukappaleina. Tästäkin olin yhteyksissä spostitse, jotta saan kirjat muussa kuin painetussa formaatissa. 

Minua kovasti kiiteltiin kun olin yhteydessä ja tarkensin pyyntöäni. 

Tässäkin huomaa kuinka vallalla on ajatus, että kaikki lukee painettuu tekstii, koska arvostelukappalepyyntölomakkeet, (joka muuten varmaan ei ees oo yhdyssanahirviö) niin että koska niissä lomakkeissa ei edes ollut mahollisuutta valita kirjan formaattia. 


Joo ja eikä onkelmat vielä tähän loppuneet. 

Ladatessani kirjoja zip-tiedostoina sain joka ainoan kohdalla ilmoituksen, ettei lähdetiedostoa voi lukea ja pyynnön ottaa yhteyttä ylemmälle taholle tai koettaa myöhemmin uudelleen. 


Osan kirjoista sain ladattua kun jaksoin tarpeeksi renkata näppäimistöä ja kokeilla uudelleen esim. vaihtamalla hakemistoa, johon lataan ja kaikkee muuta mitä tässä viimeisten 26 vuoden aikana olen tietokoneista oppinut. 


Ja ettei menisi liian helpoksi niin ei se vielä tähänkään loppunut. 

Nimittäin koetin saada Kirjavälityksen ihmisen tajuamaan yksinkertaisen lauseen, joka kuuluu näin: "en saa zip-tiedostoja ladattua." 

Tästä vaihdoin useamman sähköpostin ja vaikka jo ekassa viestissä oli tuo lause + saamani virheilmoitus niin sain useamman kerran vastaukseksi, että kirjojen kuuntelu selaimella toimii ja lisäksi sain valokuvan kirjahyllynäkymästäni. 


En viittiny vastata, että en nää kuvaa ja että turhaan yms. Tässäkin huomaa, että ajatellaan, että mistä tahansa voi lähettää kuvan, koska kaikkihan nyt näkee. 


Se on kyä ihme homma; jos vaikkapa sähköpostivaunun laitan liikkeelle ja pyydän kirjasta arvostelukappaletta ja toivon formaatiksi e-kirjaa tai äänikirjaa. Niin saatan saaha vastaukseks, että meillä ois kyllä tää painettu tässä, että haluutko että laitetaan tulemaan ja kun vastaan, etten voi lukee painettuu tekstii ni se keskustelu hyytyy siihen. 


Eipä siinä mittään. Se ei oo mun ongelma jos toiset Ihmisotukset ei osaa huomioida että on muunkinlaista lukemista kuin paperilta lukemista. 


Samassa maailmassa tässä ollaan! 

Inhoan sitä ajatusta ja asennetta, että vaikka sä et nää ni silti sä voit jotenkin käyttää tietsikkaa ja puhelinta ja suurinpiirtein jotenkin sä voit kuitenkin noin niinkun elellä ja olella. 

Joskus kun kuulen vähätteleviä kommentteja siitä miten voin tehä mitään niin tekisi mieli sanoa, että käytä päätä kun sulla sellanen on. 


Maailma on juuri niin rajoitettu ja rajattu kuin annat sen olla omassa mielessäsi. Jos osaat katsoo laajemmin niin voit nähä enemmän. 


Jokatapauksessa sain kaikki pyytämäni kirjat ladattua. Se vain olisi voinut olla vähän helpompaa. 

Ja aion jatkaa arvostelukappaleitten pyytämistä siitäkin huolimatta, että joudun tekee sen asian kanssa enemmän töitä kuin sellainen, joka lukee kirjansa painettuna. 


Ja sellasiiki ihmisii on, jotka ajattelee, että siellä se A taas valittaa ja rutisee turhasta. 

Sellasille ihmisille sanon pari asiaa; jos yhtäläiset oikeudet eivät ole sulle tärkeitä niin et ymmärrä, vaan näät tämän vaan jatkuvana kitisemisenä epätasa-arvoisuudesta. Ja jos et tiedä mua ihmisenä siis niinkun livenä, ni et tosiaan tiiä minkälainen ihminen tätä kirjoittaa. 

Se mikä joidenkin mielestä mun teksteissä on hauskaa voi olla joidenkin mielestä ihan hirveetä skeidaa. 

Mun tekstiä pitää osata lukea tietyllä tavalla, jotta se on oikeassa kontekstissa. 

Ja vielä sanon kaikille niille, joita mun tapa olla ärrrsyttää: Sääli on sairautta ja kateus pitää ansaita. 



Nyt sitte kirjaan. 


En ole aikaisemmin lukenut Kalliota. Jos oikein muistan niin 2000-luvun alussa tullut Kuutamolla leffa on hänen käsikirjoituksensa. Voi olla, että muistan väärin ja väistän muurin. 


Tämä läpinäkyvä sydän on kait jatkoa teokselle Säkenöivät hetket. Molemmissa ollaan Hangossa. 


Hanko on vierasta seutua. Miellän sen rikkaiden asuttamaksi jostain syystä. Luulin myös joskus, että Helsinki on Suomen eteläisin paikka, mutta Hankohan se on. 

Hanko on tuttu merisäästä. Hanko Tulliniemi. 


Mietin merisäätä kirjaa aloittaessani ja kyllähän teoksessa se Tulliniemi mainitaan. 


Kirjassa ollaan 1940-luvulla ja itselle oli uutta tämä vankileiri, joka tulee kirjan kautta tutummaksi. 

Vieraaksi on jäänyt myös 30 vuotinen Hangon vuokraussopimus Neuvostoliiton kanssa. 


Kirja koostuu mielestäni irrallisista palasista. On Beata, Harriet, Ivan, sekä tuttavat jotka palkkaavat perheen äidin töihin, mutta ei Beataa. 

On saksalaisia ja on Neuvostoliittolaisia tai mistä ikinä kaukaa ovatkaan. 

Mietin, ettei Neuvostoliittoa enää ole ja että kuinka monien ihmisten syntymätodistuksessa se yhä lukee synnyinpaikkana tai passissa ja miltä tuntuu kun on lähtöisin maasta jota enää ei ole. 

Mietin tekstin edetessä käytettiinkö tuolloin sanaa Venäjä vai puhuttiinko Neuvostoliitosta. 


Kirjassa on kohtaus jossa ollaan radion ääressä ja kuunnellaan uutisia eri lähteistä. On Suomen uutiset ja BBC:n lähettämät ruotsiksi ja Saksaksi. Kirjassa puhutaan siitä miten eri tavalla eri maa uutisoi tapahtumia, vaikka kyse on samoista uutisista. 

Tämän lähetyksen jälkeen toivotaan, ettei radiota olisi koskaan tuotu siihen taloon. 


Kaivo on kirjassa oleellinen juttu. Siellä kokoonnutaan, kuullaan juorut, ja sinne menoa myös vältellään, jottei kuultaisi ja kohdattaisi. 

Kaivolla kokoontumisetkin ovat jääneet. Nykyään kokoonnutaan torikahveille tai vastaavaan. 


Kuuntelin kirjan yhdeltä istumalta. 


Mietin olisiko kokemusta parantanut jos olisin lukenut Säkenöivät hetket aiemmin. En oikein saanut otetta henkilöistä enkä tapahtumistakaan ja vierautta lisäsi myös aikakausi ja kaikki uusi tieto, johon suhtauduin varauksella. 


Annan kirjalle 3 tähteä.

torstai 28. lokakuuta 2021

Sirpa Kähkönen: Vihreä sali


 

 

 

 

Sirpa Kähkönen - Vihreä sali 

 

Otava 2021 

ISBN

9789511406419 

Lukija 

Krista Putkonen-Örn 



 

Mitä unelmien murskautumisesta seuraa? Väkevä tarina vie 1960-luvun Kuopiosta aina 1910-luvun Pietariin.
Kukkakaupan tsuppari Irene on kadonnut joulun alla 1964, kun sesonki on kiivaimmillaan. Omistajaa painavat kovat sanat, jotka hän on tiuskaissut tytölle. Mutta hyasintit täytyy saada tilaajille.
Irene on jättänyt koulun kesken, Jaakko on parturinapulainen. Heidän välillään on kemiaa. Armeijasta juuri päässyt Leo janoaa rakkautta. Irene salaa ystäviltään kotinsa perhehelvetin, Jaakko ja Leo kamppailevat sen kanssa, mitä on olla mies uudessa maailmassa.
Nuoret etsivät omaa paikkaansa. Miksi on helpompaa valloittaa avaruus kuin rakastaa toista ihmistä?
Rakastettu Kuopio-sarja jatkuu. 


Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 


2000-luvun alussa Sirpa Kähkönen kuului kirjailijoihin, joita tulisi  lukea. Siis joskus kun olisin tarpeeksi aikuinen ymmärtämään niitä. 

Tämä siis oma määritelmäni ja fiilikseni hänestä. 

Joskus 2000-luvun puolenvälin jälkeen luin muutaman teoksen ja yritin ymmärtää niitä. 

Paremmin on mieleen jääneet ne päivät jolloin luin, kuin itse kirjat. Se oli aikakautta jolloin minun oli vaikeaa sietää kotona oloa ja joka nyt tuntuu niin kaukaiselta ajalta kaikin tavoin. Silloin ei vielä ollut somea ja sähköposti oli ystävien kesken kovassa käytössä ja mieleeni on jäänyt lukemisen lomassa viestittelyni tuolta ajalta. 

Luin silloin Kuopio-sarjan kolme ekaa osaa putkeen ja sen jälkeen hylkäsin sarjan vuosiksi. 

Halusin lukea tämän Vihreän salin, koska minua kiinnosti siinä kuvattu aikakausi 1910-luvulta. 


Ja kuten arvata saattaa niin aloittaessani tämän teoksen olin aika lailla pihalla siitä, että kuka on kuka ja sukua kenellekin mitäkin kautta. 

Päätin kuitenkin, että luen kirjan loppuun, vaikka ahdistus hiipi jo alkumetreillä. Kirjan edetessä huomasin sen olevan tosi raadollinen kuvaus niin henkisen kuin fyysisenkin väkivallan osalta. 

Päätin lukea kirjaa myös kuvauksena 1960-luvun ajasta. En ole itse elänyt tuolloin, joten vaikeaa sanoa kuinka autenttista kuvaus on. 


Kirjassa mukana pysymisessä ei auttanut se, että samaan aikaan minulla oli pohdiskeltavana tietoteknisiä haasteita ja esim. se kaipaamani kuvaus sieltä 1910-luvulta meni tämän vuoksi hieman ohi korvien. 


Annan kirjalle kolme tähteä. Uskon, etten tule palaamaan Kuopio-sarjaan jatkossa, joka on sinäänsä kyllä ihme juttu, koska tykkään noin muutoin historiasta. Esim. Kristiina Vuori on Enni Mustosen ohella upea aikojen kuvaaja, mutta jostain syystä Kähkönen ei lunastanut paikkaa suosikki kirjailijoissani. 


Täytyy antaa kunniamaininta tälle sitaatille: "Kerta se on ensimmäinen vaikka giljotiinillä."

perjantai 8. lokakuuta 2021

Heidi Köngäs: Siivet kantapäissä


 

 

 

 

 

 

Heidi Köngäs - Siivet kantapäissä 

 

Lukija Mirjami Heikkinen 

Kustantaja
Otava
Julkaisuvuosi
2021

 

Kesto
8 h 6 min

ISBN

9789511407416

 

 

 

 

Vahva kuvaus naisesta, joka pitää intohimoa johtotähtenään ja rakastaa ketä haluaa.
Marja on oman tiensä kulkija. Hän kasvaa vankilaympäristössä ja saa erilaiset eväät elämään. Hän aloittaa yliopiston, vaihtaa näyttelijäksi, mutta päätyy ohjaajaksi Radioteatteriin Olavi Paavolaisen alaisuuteen. Heidän välilleen syntyy jännite, joka johtaa salattuun suhteeseen.
Marja on oman aikansa pätkätyöläinen. Hän näyttelee, kääntää, sovittaa ja ohjaa tiukassa tahdissa. Marja myös matkustelee, useimmiten yksin. Matkat suovat vapauden ja tyydyttävät hänen haluaan nähdä maailmaa.
Kertomus poikkeuksellisesta naisesta, joka oli aikaansa edellä. Joka valitsi taiteen ja miehet – ei avioliittoa ja lapsia. 



Kiitos äänikirjan arvostelukappaleesta kustantajalle.

 

Innostuin tästä kirjasta kun huomasin, että tällainen teos, joka kertoo Marja Rankkalan elämästä on ilmestymässä. 


Olin huomannut tämän nimen Yle areenan kuunnelmissa ohjaajan roolissa. Yle on viime vuosina julkaissut areenassa vaikka kuinka paljon vanhoja kuunnelmia. 

Olen lukenut niiden rooli tiedoista nimiä, jotka eivät sano itselleni mitään ja miettinyt, että ketähän nämäkin ovat mahtaneet olla. Jos kuunnelma on vaikkapa 1960-luvulta niin osa näyttelijöistä on väistämättä täysin vieraita nimiä itselle, vaikka osalla toki on ollut paljonkin rooleja juurikin radioteatterissa ja on joitain näyttelijöitä, joiden ääni on tosi tosi tuttu, mutta vaikka tietäisin nimenkin niin en osaisi tästä kertoa välttämättä yhtään mitään. Esim. Knalli ja sateenvarjo-sarjassa on useissa jaksoissa näyttelijöinä Voitto Nurmi, Yrjö Parjanne, Risto Mäkelä, Maijaleena Soinvirta, Elli Castren etc. Heistä en tiedä mitään, mutta nimet ja äänet on tuttuja. 

Audiosisällöthän ovat nykyään äärimmäisen suosittuja, mutta silti itsestä tuntuu, ettei nykynuoriso tiedä mikä on radiokuunnelma, ylipäänsä kuunnelma, saati radioteatteri ja että minkälainen merkitys kuunnelmilla on ollut ennen kuin Video Killed The RadioStar. Siis ennenkun telekkari syrjäytti radion. 


Eniten tässä kirjassa kiinnosti radioteatterin tekemisen kuvaus. Olen itse seurannut useampiakin näytelmien harjoituksia, kuin myös näytelmiä milloin viileähkössä/helteisessä kesäkelissä ulkona istuen ja milloin parhaat vaatteet kera kimaltelevien korkokenkien sisätiloissa niin lähellä lavaa kuin mahdollista. 

Glitteriä ei voi koskaan olla liikaa ja korkkarit on parhaat kengät kävelyyn. 

Olen myös seurannut musiikin tekemistä ja äänittämistä vaihevaiheelta ja voin vain kuvitella kuinka haastavaa sen kaiken tekeminen on ollut vuosikymmeniä sitten kun tietokoneita ei vielä voinut käyttää äänitykseen. 


Luulin kirjaa aloittaessani, että olisin saanut selkeää kuvaa radioteatterin vuosikymmenten takaisista toimintatavoista kuunnelmia äänitettäessä, mutta jouduin pettymään. 

Ihmissuhteet olivat isommassa asemassa kuin kuunnelmat itsessään, vaikka aikamoista teatteriahan sekin osuus tuntui olevan. 


Olen Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjasta lukenut Olavi Paavolaisesta ja saanut hänestä jokseenkin raskaan kuvan. Kaikki tietoni perustuu niihin tiedonmurusiin, joita Mustosen kirjoissa Paavolaisesta on. 

Tämä Siivet kantapäissä-kirja oli itselle tosi vaikeaa kuunneltavaa, koska en aina tiennyt mikä on fiktiota ja mikä totta ja ketä kenelläkin fiktiivisellä nimellä oikeasti tarkoitettiin. 


Odotukset tämän kirjan suhteen oli korkeat, mutta niitä se ei lunastanut. 

En ole aiemmin lukenut Köngästä, joten en tiedä oliko käytetyllä kielellä osuutta asiaan. 


Kirja saa minulta 3 tähteä. 



Tähän loppuun vielä pari linkkiä. 


Kulttuuriykkönen
Heidi Köngäksen romaani Siivet kantapäissä - merkittävä nainen Olavi Paavolaisen varjosta

Kuunnelmia, boheemeja 40-70-luvun taidepiirejä, Olavi Paavolainen, rakkauden vaikeutta ja naisen elämää...
Heidi Köngäksen romaani Siivet kantapäissä kertoo Radioteatterissa pitkään työskennelleen dramaturgi ja ohjaaja Marja Rankkalan tarinan.
Heidi Köngäs sai käsiinsä Marja Rankkalan (1918-2002) kirjallisen jäämistön, ja lukiessaan materiaalia Köngäs tajusi saaneensa aiheen uuteen romaaniin. Siivet kantapäissä on fiktiota, mutta se vie lukijansa todentuntuisesti Marja Rankkalan elämään: lotaksi Konnunsuolle, Eino Salmelaisen näyttelijäoppiin, Olavi Paavolaisen työtoveriksi Radioteatteriin, Helsingin boheemeihin taiteilijapiireihin. Haastateltavina ovat Heidi Köngäs sekä pitkän uran Radioteatterissa tehnyt Johanna Rajamaa, jolle Köngäs on romaaninsa omistanut.
Ohjelman juontaa Tuula Viitaniemi. 


Ohjelman voi kuunnella tästä. 

 

 

Haastattelu Annassa.  

”Ei saa asettua toisen yläpuolelle, mutta ei pidä myöskään mitätöidä itseään”

 



perjantai 20. elokuuta 2021

Tunnelmia Kouvolan Dekkaripäiviltä

Kirjatapahtumien syksy alkoi näihin aikoihin tyypillisellä etänä osallistumisellani Kouvolan Dekkaripäiville. Onneksi oli tuo etänä olon mahdollisuus, koska näinä aikoina matkustus olisi itselle haastavaa. 

Luulin, että lähetys olisi esim. Teamsissa tai Zoomissa ja hämmästyin kun olikin ihan Youtubessa. Se olikin kätevä ratkaisu. 



Perjantai 13.08. 



Virittelin tietokonetta lähetyksen seuraamiseen jo hyvissä ajoin iltapäivästä. Pieniä teknisiä ongelmia lähetyksen alussa selkeästi oli, mutta milloinpa se tekniikka olis heti toiminut moitteettomasti. 

Odotin suurella mielenkiinnolla Teemu Keskisarjan Kyllikki Saari aiheista esitystä, mutta on kyllä pakko sanoa, että nyt kun ensi kerran kuulin hänen puhuvan niin esityksen seuraaminen oli erittäin haastavaa. 

Kaikki vain eivät sovi puhujiksi. Tämä oli toteamus ei moite. Suuri osa tästä esityksestä meni täysin ohi. Ilmeisesti saattaa olla jatkoa tulossa aiheesta Kyllikki Saari. 



Ohjelmassa seuraavaksi oli kirjoituskilpailun palkintojen jako. 

Tätä olen aina seurannut suurella mielenkiinnolla niinä kertoina kun olen ollut livenä yleisössä. 

Voittajien ja kunniamainintojen saaneiden nimet olivat itselle vieraita. Tällä kertaa jäi myös ostamatta tuo novelleista koottu kirja. Paikan päällä oli tarjous, jolla olisi saanut kymmenellä eurolla kymmenen kirjaa. Siis näitä aiempien vuosien julkaisuja. Olisin varmasti hyödyntänyt tarjouksen jos olisin ollut osa liveyleisöä. 

Ystävä on uskollisesti skannannut minulle nuo aiempien kesien hankinnat. Eli nuo kilpailu novelleista tehdyt julkaisut. Niitä kun ei ole laisinkaan ollut saatavilla missään muussa kuin fyysisessä kirjamuodossa. 

 

Meillä on systeemi, jossa voi jakaa skannattua aineistoa siten, että se on näkövammaisten saatavilla. Siis Vain Meidän Saatavilla. 

Siellä on kirjallisuutta, jota ei välttämättä muussa muodossa olekaan. Siis tarkoitan saavutettavaa muotoa. 

Julkaisuja skannaa muutaman ihmisen porukka ja tämä systeemi on ollut olemassa lähes 20 vuotta. 

Skannaus on vapaaehtoista. Se ei ole mun juttu laisinkaan. 

Me ollaan yhteistyönä toimittu eli ostamani julkaisu tai julkaisuja on skannattu pyynnöstäni ja olen laittanut niitä muiden iloksi jakoon tuohon palveluun. 

Nyt jäi siis Dekkaripäivien kirjasato kartuttamatta ja skannailematta. Ootellaan parempia aikoja sen suhteen!




Ulkona satoi ja ajattelin kelin olevan oikein suotuisa sisällä oloon ja Kouvolalaiseen jännitysnäytelmään. 



Outi Pakkasen haastattelua seurasin mielenkiinnolla. Siinä tuli uutta infoa itselle. Uutta kirjaa ei julkaista tänä vuonna vaan tämä kyseinen teos nimeltä Pullonkerääjä ilmestyy ensi vuonna. Tähän oli tai on mielestäni oikein ymmärrettävä, pätevä ja hyvä syy. En koe pettymystä vaikka seuraavaa Pakkasta joutuu odottelemaan. Tuntuu, että vastahan kuuntelin sen edellisen, vaikka siitä täytyy jo melkeen vuosi olla. 

Olen nyt kesällä kuunnellut Storyteliin ilmestyneitä 70-luvulla alunperin julkaistuja kirjoja. Ne on kyllä niin aikaansa sidottuja. Sen aikainen Helsinki, lankapuhelimet ja mitä kaikkee onkaan. Ihan viihdyttävää kesäsesongin kuunneltavaa. 




Illan viimeisenä esiintyjänä oli Katleena Kortesuo. Kuuntelin häntä valtavan kiinnostuneesti ja keskittyneesti. Hänestä välittyi kuva, että hän oli todella omistautunut asialleen. Oli ilo kuulla. 

Samalla mietin, että onko se väärin olla kiinnostunut Vastaamo casesta kun ite en oo henkilökohtasesti asian kanssa tekemisissä. 

Jos oisin kuuulunut tai kuuluisin uhreihin niin en uskaltaisi itse todellakaan alkaa kokeileen näitä pimeitä verkkoja ja etsiin sieltä julki olevaa rekisteriä joka sisältää vuodettuja asiakastietoja. 

Tuo Vastaamo tapaus on karmiva kokonaisuus. 


Perjantain osalta ohjelma päättyi ja oli aika mennä nukkuun. Muistelin niitä aiempien vuosien kävelyjä majapaikkaan ja Kouvolalaisella grillillä käymisineen. Ne oli osa elämystä. 




Lauantai 14.08. 

 

 

Lauantai aamu alkoi aiheella Mauri Sariola. Siinä muodostui ongelmaksi, etten tiennyt milloin puhutaan Sariolasta ja milloin Susikoskesta. Esitystä oli muutoinkin vaikeaa seurata. 



Sariolasta päästiinkin sitten nykyisyyteen ja oli aika esikoisdekkaristien. 


Neljä ihmistä oli siinä haastateltavana ja oli välillä vaikeaa tietää kuka on kukanenkin. Kenenkään kirjaa en vielä ole ehtinyt lukemaan ja näyttää siltä, että ainakaan yksi kirjoista ei ole minulle saavutettavassa muodossa laisinkaan. 

Haastattelussa olivat Petteri Leino, Johanna Savolainen, Ilona Tuominen,                        ja Aki Virtanen. 

Haastattelija oli Kaija-Liisa Lindberg. 

Uskoisin, että tulen nämä teokset lukemaan. Sen verran kiinnostavaa juttua riitti.



Näiden jälkeen pääsimme fiilistelemään tai pitäiskö sanoa nostalgisoitumaan tai tunnelmoimaan 1930-luvun kaupunkiympäristöön Terttu Auteren vai onkohan se Autereen johdolla.

Oli kyllä todella mielenkiintoista kuulla siitä kuinka hän kirjansa rakentaa ja mitä ja minkälaisia arkistolähteitä hyödyntää. 

Olin odottanut tätä esitystä valtavasti ja odotus palkittiin. Mielestäni tapahtuman kohokohta. 



Seuraavana ohjelmassa olikin lounas ja oli sikäli hassutusta, että myös se hiljaisuus streamattiin. 

Muistelin kuinka ekalla Dekkarireissulla käytiin Onnenkukossa. Siellä oli aivan ihanaa kahvia ja omenapiirakkaa silloin. Kissamuki ja taulu jotka sieltä Onnenkukosta ostin ovat yhä kodissani. Kahvi maistuu aina kissamukista. Kahvikissat ja kissakahvit. 




Lounaan jälkeen omasta kirjoittamisestaan kertoili JP Koskinen. 

Tuli uutena tietona, että Murhan vuosi-sarjaa oli ollut jo muutama osa valmiina ennen sopimuksia. 

Murhan vuosi on vielä kesken. Olemmehan sentään vasta elokuussa tässä vuoden kierrossa. Hehheh. Tarkoitin kirjasarjaa. Heinäkuuhun saakka ollaan edetty julkaisussa. Itse olen jämähtänyt helmikuulle sarjan kuuntelussa. 

Tässä myöhemmin on tulossa teksti jossa muutenkin kerron vähän viime aikojen lukemisista.

 

 

 

Ohjelmassa oli seuraavaksi Murha sairauden varjolla, toimittajat Lauri Silvander & Miika Viljakainen. 

Pakko sanoa, että tämä osuus meni itsellä hieman ohi. Opin sen verran, että aikoinaan maatiloilta on voinut löytyy arsenikkii ja jopa dynamiittii. Jos ymmärsin oikein niin kyseisiä aineita on käytännössä lähes kuka tahansa voinut ennenvanhaan ostaa. 

 

 

Seuraavana vuorossa oli taas Näkymätön vihollinen teemaa sivuava ohjelmanumero.

 

 Näkymättömät hakkerit fiktiossa ja todellisuudessa – kuka vaanii tietojasi?  Tietokirjailija Petteri Järvinen.


Tämän kuuntelin antaumuksella, koska oli valtavan mielenkiintoista infoa. Siinä tulin miettineeksi, että pitäs varmistaa tietoturva asioita omista systeemeistä. 


Varsinainen viimeinen ohjelmanumero ennen päätössanoja oli 


Suuri kirjailijapaneeli: Onko dekkarikirjallisuus ajan hermolla ja pitääkö sen edes olla? Keskustelijoina kirjailijat JP Koskinen, Jaana Lehtiö, Leena Lehtolainen, Martti Linna ja Timo Sandberg. Paneelin haastattelija Ritva Sorvali.


Aloin tuossa vaiheessa päivää olla jo melko väsynyt sillä niin intensiivisesti olin keskittynyt seurailemaan. Tässä oli jokaisella omakohtaista sanottavaa. En ollut itse koskaan tullut ajatelleeksi, että kirja nimeltä Raamattu on maailman myydyin rikoskirja. Ne tais olla rakkaus, viha, usko, toivo, kauna ja kateus, jotka yleisimmin ovat dekkareiden aiheina ja jotka kaikki löytyvät isosta kirjasta. 

Kun seuraa nuita Afganistan uutisia niin tulee mieleen, että siellä ihmisten kärsimys johtuu uskonnosta. Se ei ole niin yksselitteistä ja hehän lukee aivan eri kirjaa, mutta jos Jumala on kaikille sama niin onko väliä, että kenen nimeen. 

Ei myöskään voida ajatella, että jos ei ois uskontoja niin ei ois sotiakaan, koska aina ihminen jonkun aiheen keksii, että pääsee taisteleen. Tai olen ymmärtänyt, että sellainen on ihmislajin edustaja. 


Piti puhua Dekkaripäivistä, mutta harhauduin sivupoluille. 


Tosiaan viimeinen ohjelmanumero, jossa kiitettiin kaikkia luulisin jäi itseltä tällä kertaa väliin sillä olihan kuitenkin lauantai ja lauantai-illan huuma alkamassa. Saturdaynight fever. 



Tapahtuma oli oikein onnistunut ja ainakin näin saavutettavuus näkökulmasta oli hyvä, että stream olikin Youtubessa. Pidemmät tauot olis voinut jättää streamaamatta, mutta pääasia, että stream toimi oikein hyvin alun ongelmien jälkeen. 


Olisipa tulevaisuudessa enemmän kirjatapahtumia näin etänä seurattavaksi. Tämähän oli ilmainen. Itse olen kyllä valmis maksamaan katseluoikeuksista jos se mahdollistaa läsnäolon etänä. 

Nyt tiesin mitä odottaa, koska useempi kerta tullut vierailtua paikan päällä. 



Lauantain lähetys oli ainakin vielä lauantai-iltana katsottavissa Youtubessa, mutta näköjään ovat molemmat sieltä jo poistuneet. Olisin muutoin linkannut ne tähän. 



Kiitoksia tämän vuoden Dekkaripäivistä kaikille osapuolille! 



Tähän loppuun vielä vuoden 2020 eli edellisen Dekkaripäivien kirjoituskilpailun satoa. 


Kuuntele voittajanovellit podcasteina tai lue pdf-tiedostona
Veitsi, jonka terässä näkyy verta. Kahvassa lukee Kouvolan Dekkaripäivät.
Kouvolan XXIV Dekkaripäivien dekkarikirjoituskilpailussa voittaneet novellit on julkaistu podcasteinä. Kouvolan teatterin näyttelija Satu Taalikainen lukee podcast-voittajanovellit. Nauti ja kuuntele! Jäljempänä olevista linkeistä pääset kuuntelemaan novelleja.  Novellit voit myös lukea, sihen on luotu toinen linkki. Tiedostot ovat pdf-formaatissa. Linkit avautuvat uuteen ikkunaan..

 

 

Podcastit ja pdf-tiedostot löytyvät tästä




Toiveissa ois, että ens vuonna vois osallistua Dekkaripäiville ihan livenä tai näin etänäkin.

perjantai 30. heinäkuuta 2021

Leena Lehtolainen: Ilvesvaara


 

 

 

Leena Lehtolainen - Ilvesvaara 

Tammi 2021 

ISBN
9789520427740 

Lukija:  Krista Putkonen-Örn

Kesto: 10 h 55 min


Räväkkä ja aina toimintaan valmis henkivartija Hilja Ilveskero on jälleen täällä!
Henkivartija Hilja Ilveskero palkataan superrikkaiden salaiseen luontolomakeskukseen Itä-Lappiin. Paikan omistaja pelkää pahimman turvallisuusuhan tulevan talon sisältä.

Saapuessaan Ilvesvaaraan Hilja saa huomata, ettei kyseessä ole aivan tavallinen kylpylähotelli vaan ylellinen teemapuisto, jonne on pääsy vain kahdeksalla vieraalla kerrallaan ja jossa villieläimet vaeltavat vapaana. Pian paikalle ilmestyy myös miljonääri Aku Rautio. Mies on Hiljalle entuudestaan tuttu, sillä tämä on viettänyt hänen kanssaan yhden kiihkeän yön. Kun Aku sitten katoaa salaperäisesti, jokainen lomakeskuksessa olija joutuu epäilyksen alaiseksi, mukaan lukien Hilja. Miksi Akun vaimo ei tahdo ilmoittaa katoamisesta poliisille? Miksi niin moni Ilvesvaarassa tunsi Akun?

Leena Lehtolaisen viides Hilja Ilveskero -romaani on tiheätunnelmainen suljetun paikan mysteeri, joka näyttää, etteivät edes hulppeat puitteet ja uusin teknologia pysty suojelemaan ihmistä arvaamattomalta luonnolta.

 

 

Olipa hauskaa palata Hiljan maailmaan viiden vuoden tauon jälkeen. Huomasin Storytelissä joskus alku kesästä, että heinäkuussa tää kirja tulee. Lisäsin sen hyllyyn ja unohin. Kunnes uutuuksia tänään selatessa tajusin, että sehän julkaistaankin jo.
Kuuntelin kirjan yhdeltä istumalta. Se kertoo jo kirjasta aika paljon. Unohin hetkeks Koronan ja sen, että tänään ehkä tulee tieto miten käy elokuisten tapahtumien järjestämisen.
Pidin valtavasti edeltävästä osasta Tiikerinsilmästä, joka on julkaistu vuonna 2016. Se oli kanssa yhdeltä istumalta kuultava.
Ilvesvaarassa ollaan Lapissa ja heti alku lehdiltä tai pitäskö äänikirjan tapauksessa sanoa minuuteilta tiesin, että tulisin pitämään tästäkin kirjasta valtavasti. Päätin lukea sarjan aiemmat osat uudestaan, koska en paljoa muista niistä.
Kirjan maisema ja luontokuvaukset ovat hengästyttävän hienoja. Hiljan saapuessa majapaikkaansa Lappiin pystyin hyvin kuvittelemaan miljöön ja se sai haaveilemaan hetkistä luonnossa kaukana kaikesta. Kirjan kaltainen maisema ja tuo majoituskompleksi olisi hieno toteutuessaan.
Näkevät käyttävät sanontaa nähdä sielunsilmin. Mietin mikä voisi olla vastaavanlainen ilmaisu kun ei näe.

Kirjan asetelmasta tulee mieleen pari kirjaa, joiden nimiä en saa millään mieleeni. Toisessa kirjassa on nainen, joka tulee lastenhoitajaksi taloon, jossa on hyödynnetty kaikenlaista tekoälyä. Kirjan lopussa käy ilmi, että hän on esiintynyt väärällä nimellä yms.
Toisessa kirjassa päähenkilöllä on valtavasti käytössä tekniikkaa. Olisko kirjan nimi ollut äänet. Nää molemmat kirjat on muutamien viime vuosien aikana ilmestyneet suomeksi.

Tässä Hiljalle neuvotaan talon järjestelmät ja hän löytääkin sieltä pari valvontakameraa, joiden toiminta ei hänelle näy, vaikka pitäisi, koska hän vastaa turvallisuudesta.

Kaikenlaista tapahtuu ennenkuin vyyhti alkaa selvitä. Kuka oli töissä kenellekin ja kenellä oli yhteyksiä mihinkin ja miksi tämä kaikki?

Mukana kirjassa on tietysti myös ilveksiä ja koska kissaeläimet on mielestäni maailman parhaita ystäviä niin tämä näihin kirjoihin ujutettu kissamaisuus tuo niihin oman viehätyksensä.
Eilen oli ymmärtääkseni kansainvälinen tiikeripäivä tai olisko ollut maailman. Kehrääköhän tiikerit ja jos kehräävät niin miltähän se kuulostaa?

Tiikereistä ilveksiin.

Suosittelen kirjaa jos kaipaa vetävää kerrontaa, jännitystä, tykkää luonnosta ja mysteereistä sekä tietenkin kissaelläimistä.
Ihailen kirjailijan tapaa kertoa ja annan kirjalle tähtiä 5/5.

Hieman on taidot ruosteessa ja kirjasta jäi enempi upea kokemus ja fiilis kuin, että osaisin sen kummemmin sitä luonnehtia.

Äänikirjan kuuntelin Storytelistä. Lukija Krista Putkonen-Örn ja kesto reilut 10 h. 

Kirjan julkkareita vietetään ensi viikolla virtuaalisesti. Mukaan pääset tästä .


 

 

Kannattaa seurailla blogia. Ensi viikolla samaan aikaan esittelen tulevan kirjasyksyn tapahtumia.

Keep on touch!

Céline Dion: One Heart

        One Heart julkaistiin tasan 20 vuotta sitten eli 24.03.2003. Levy on Dionin kahdeksas englanninkielinen ja 19 studioalbumi.  I Drove...