torstai 10. lokakuuta 2024

Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä

 


 

 

 

Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä 


Haamu 2024 

 

Englanninkielinen alkuperäisteos: 

On the Shoulders of Otava (2020).


SUOMENNOS LAURI LATTU

Kannen kuvitus: © Noora Jantunen

 

ISBN 978-952-7413-55-5 (sid.)
 

Osta kirja 

 

lauramauro.com 

 

Kirjatraileri 

 

 

On vuosi 1918. Köyhän perheen tytär Siiri Tuokkola on liittynyt punakaartiin. Omien joukossa naistaistelijoita sekä vierastetaan että toisaalta ylistetään proletariaatin yhtenäisyyden symbolina. Valkoiset pitävät heitä pahan ruumiillistumana.
Sodan kurimukseen ilmestyy lisäjuonne, kun rintamia erottavissa metsissä alkaa liikkua jotain vihollistakin vaarallisempaa. Huhutaan oudoista valoista, joiden kohtaaminen vie järjen ja lopulta hengen.
Kun yksi tovereista katoaa lumimyrskyssä, Siiri päättää löytää hänet. Matka vie sodan kauhuista vanhan mysteerin äärelle.
Palkitun brittikirjailija Laura Mauron pienoisromaanissa Suomen sisällissota yhdistyy nerokkaasti kansanperinteen ja mytologian taianomaisiin sävyihin. Otavaisen olkapäillä on kirjailijan ensimmäinen suomeksi ilmestynyt teos. 

 

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

 

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää Kaikille!  

 

 

Laura Mauron Otavaisen olkapäillä on pienoisromaani, joka yhdistelee Suomen sisällissodan tapahtumat ja myyttisen kauhufantasian tunnelmat nerokkaasti. Teoksen keskiössä on Siiri Tuokkola, köyhän perheen tytär, joka on liittynyt punaisten naiskaartiin. Naiset toimivat toisaalta proletariaatin yhtenäisyyden symboleina, mutta heidän olemassaolonsa herättää myös pelkoa ja halveksuntaa. Romaani sijoittuu Tampereen lähiseudun maaseudulle, jossa naiskaartilaiset yrittävät selviytyä sodan ja siihen liittyvien vaarojen keskellä.
Yksi Siirin tovereista, Osku, katoaa lumimyrskyssä ja palaa takaisin mieleltään järkkyneenä. Metsissä liikkuvat oudot valot, joita pidetään vaarallisina, ja huhujen mukaan niiden katsominen vie hengen. Siiri lähtee etsimään kadonnutta toveriaan, ja matka vie hänet syvemmälle niin sodan kauhuihin kuin vanhoihin myytteihin.

Otavaisen olkapäillä on hyvin lyhyt mutta tiivis teos, jossa ei ole yhtään turhaa lausetta. Mauro on mestari luomaan ahdistavan ja pelottavan tunnelman. Hän käyttää kansanperinteen ja suomalaisten myyttien aineksia taitavasti, erityisesti karhun ja liekkiöiden myyttistä symboliikkaa. Teos on tyyliltään hiljaisen kauhun mestariteos, jossa pelottavat elementit hiipivät lukijan ihon alle vähitellen, ilman suoraviivaista selittämistä.

Romaani onnistuu kuvaamaan sodan ja kauhun yhdistelmän ainutlaatuisella tavalla. Nuoret naiset ovat kuin heitteillä sodan keskellä, missä kuka tahansa voi olla joko vihollinen tai oma. Valkoisten uhka on jatkuvasti läsnä, mutta yliluonnollinen voima metsässä on vielä pelottavampi. Teos pitää lukijan jännityksessä loppuun asti, eikä vastauksia anneta helposti – aivan kuten Siiri, lukija joutuu kohtaamaan tuntemattoman ja selittämättömän.

En lue kauhua yleensä, mutta ihastuin tähän kirjan nimeen heti sen kuultuani ja halusin ehdottomasti tietää minkälaista on Otavaisen olkapäillä. Ehkä tämä liittyy siihen tapaan, jolla tähdet ovat läsnä Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta-sarjassa.

 

Ollessani Otavaisen olkapäillä minua hämmästytti sen sujuva suomennos ja olen kiitollinen siitä että olemme saaneet tämän suomeksi. Etenkin näin suomalaisen kirjallisuuden päivänä! 

Näin ollen kirja on sivumääräänsä ja kokoaan suurempi. 

Laura Mauro voisi nimensä puolesta  olla  sekä suomalainen että italialainen,"



Teos on ehdoton suositus kaikille kauhun, fantasian ja historiallisten tarinoiden ystäville.

 

 

Lisäksi rakastan kaikenlaisia sanaleikkejä ja kielellä leikittelyä muutenkin. En ole lukenut Kalevalaa, mutta kirjan kielellä leikittely toi mieleeni suosikki ohjelmiani. Mulla on varmaan joku sisäinen ajatusmaailma siihen, että miten mistäkin saadaan Alivaltiosihteeri-, ja/tai Koe-eläinpuisto, sekä Leila ja Annukka huumoria. Jos ei oo koskaan kuunnellut kyseisiä radio-ohjelmia niin tää mun juttu ei aukene mitenkään. Ainiin unohin tietenkin Knallin, mutta semmonen möhläys sopii Knalli ja sateenvarjo-kuunnelmien meininkiin.


Annan kirjalle tähtiä 4/5. 


Uskon sinun nauttivan tästä kirjasta, vaikka vierastaisit kauhua. Teos kannattaa lukea sujuvan suomennoksen ansiosta.

perjantai 27. syyskuuta 2024

Lippuarvonta: Helsingin kirjamessut 2024

 


 

 

 

Helsingin Kirjamessut järjestetään 24.–27.10.2024. Jättämälä kommentin tähän postaukseen olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa lipun Kirjamessuille. Lippu oikeuttaa sisääänpääsyyn kerran, sekä ohjelman katseluun streamin välityksellä.

 

Arvonta päättyy 18.10.2024 klo 18. Ilmoita kommentissa sähköpostiosoite, jota käytän vain lipun lähetykseen. Suoritan arvonnan tuon 18. Päivän iltana. Lippuja jaossa kaksi kappaletta eli voittajia on kaks jotka saa yhden lipun per hlö. 

 

Julkaisen arvonnan päätyttyä omat vinkkini messuille. 

 

Ohjelma löytyy tästä . 

 

 

Kiitos Messukeskukselle yhteistyöstä. 

 

Onnea arvontaan!

sunnuntai 15. syyskuuta 2024

Annamari Marttinen: Tapahtui mitä tahansa

 


 

 

 

Annamari Marttinen - Tapahtui mitä tahansa 

 

Tammi 2024 

 

ISBN

 

9789520465513 


Lukija 


Antti Virmavirta


Kun omasta lapsesta tulee murhaaja.
Raastava romaani syyllisyydestä ja häpeästä. Mitä tapahtuu rikoksesta tuomitun läheiselle?
Keskellä kirkasta kesäpäivää Vesa kuulee, että hänen tyttärensä on pidätetty murhasta epäiltynä. Tunteet vaihtelevat häpeästä epäuskoon, ja kaiken keskellä Vesa pohtii, missä elämä meni vikaan. Miten omasta rakkaasta lapsesta tuli murhaaja? Olisiko teon voinut estää? Onko lasta kaikesta huolimatta lupa rakastaa? Tapahtui mitä tahansa on hätkähdyttävä kertomus siitä, miten rikos vaikuttaa syyllisen läheisiin. Onko elämässä enää mitään mieltä, kun ihmiset katoavat ympäriltä ja yksinäisyys valtaa kodin joka nurkan.
Annamari Marttinen (s. 1960) on lukuisissa romaaneissaan tutkinut herkkävaistoisesti ihmisen kaikkein salatuimpia tunteita. Hänen edellinen romaaninsa Elämä jota en odottanut (2023) kuvaa kolmiodraamaa tavalla, joka hurmasi lukijat ja kriitikot. Marttinen on saanut lukiolaisten myöntämän Nuori Aleksis -palkinnon romaanistaan Korsetti (2018).



Storytelistä kuuntelin omakustanteisesti. 


Pahoittelut, etten ole maininnut kansikuvan tekijää, mutta en onnistunut tietoa löytämään. 


Kirja on erilainen. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että myös läheisen näkökulmasta vois kirjoittaa rikoksen tekemisestä ja sen vaikutuksesta. 


Kaikki on niin kauniisti alussa. Silloin kun ei vielä tiedetä ja uskotaan kaiken olevan niinkuin on aina ollut. Kunnes tapahtumat alkaa vyörymään ja tieto tavoittaa.


Miltä se tuntuu kun läheinen tekee teon, johon hänen ei osaa kuvitella pystyvänsä? 

Miltä tuntuu kun uskoo, ettei esim. töissä kukaan tiiä tapahtuneesta ja että se oli meiän perheen lapsi, joka sen teki? 

Miten ollaan kun ollaan, kuin ei oltaiskaan? 


Näitä teemoja kirja käsittelee. 


Oon ite käsitellyt näitä muutenkin koko tämän viikonlopun


Tiiän miltä tuntuu kun ympäröivät ihmiset on kuin ei ne tietäisi, vaikka kaikki tietää. Toki mun on helpompi niin. Sillä en kaipaa kommentteja tähän mieltäni kalvavaan asiaan. Toki mun elämässä ei oo kyse murhasta, vaan vaan siitä, ettei olla vaikka eletään. Välillä mietin olisko helpompi jos ihminen olis kuollu kuin, että eletään kuin ei tunnettaisi. Mut en oo tullut minkäänlaiseen tulokseen tässä ajatuksessa. 


Kirjassa osataan niin hyvin kuvailla tätä kaikkea. Lukiessa mietin, että niin, aivan, tälläkin tavalla vois ajatella jos vastaavaa kävis lähipiirissäni, että näinhän se mieli varmaan toimisi. 

 

Murhaajan sisarukset kieltää tapahtuneen, eikä halua käydä katsomassa murhaajaa Hämeenlinnassa, eikä Niuvanniemessä. 

Pakko sanoa, että en itekään luultavasti pystyisi kyseisiin paikkoihin mennä ketään katsomaan. Mutta nää on niin isoja asioita, että mistä sitä kukaan pystyy tietämään miten todella ite toimisi jos kohalle osuis. 

 

Kannattaa lukea tää kirja jos haluat ajattelemisen aihetta tähän kuumana käyvään kirjasyksyyn!


Tähtiä 3/5.

lauantai 14. syyskuuta 2024

Sarah Lark: Toivoa maailman äärissä

 

 

 


 

 

Sarah Lark - Toivoa maailman äärissä 


Bazar 2022 


SUOMENTAJA
Sanna van Leeuwen
LUKIJA
Maija Lang
KANSI
Nic Oxby
ALKUTEOS
Eine Hoffnung Am Ende der Welt
GENRET
Lukuromaanit ja viihde Suomennettu kaunokirjallisuus
ISBN
9789523765283


Tunteikas historiallinen sukusaaga jatkuu
Sarah Larkin Uusi-Seelanti-sarjan neljäs osa Toivoa maailman äärissä on unohtumaton lukuromaani kahdesta kohtaloaan etsivästä nuoresta toisen maailmansodan pyörteissä.
Vuonna 1941 nuori Helena matkustaa sisarensa Luzynan kanssa Puolasta Lähi-itään karkuun Eurooppaa koettelevaa kauhua. Helena on kuullut mahdollisuudesta päästä turvaan kaukaiseen Uuteen-Seelantiin, joka vaikuttaa rauhaisalta satamalta suojassa sodan kärsimyksiltä. Maailma asettaa kuitenkin esteen naisten tielle, kun vain toinen heistä saa turvapaikan kaukaisesta maasta.
Samaan aikaan James McKenzie kapinoi vanhempiaan vastaan Uudessa-Seelannissa. Vanhempiensa jyrkästä vastustuksesta huolimatta nuori lentäjä haluaa matkustaa Eurooppaan puolustamaan vapaata maailmaa. Kohtalo laittaa Helenan ja Jamesin tiet törmäyskurssille, ja nuoret joutuvat taistelemaan kaikkien tulevaisuuden vuoksi maailman syttyessä liekkeihin heidän ympärillään.
Toivoa maailman äärissä on Sarah Larkin Uusi-Seelanti-sarjan huikaiseva päätösosa, joka jatkaa McKenzien suvun tarinaa ja vie lukijan unohtumattomalle matkalle kohti kaukaisuudessa siintävää toivoa.


Omakustanteisesti kuunneltu Storytelistä. 


Sarjan kolme aiempaa osaa ovat pitkiä kuin ne kuuluisat nälkävuodet. Tämä neljäs osa on vain 10 tuntia. 

Minulle tuli uutena tietona, että ihmisiä on Euroopasta paennut myös Siperian ja Persian kautta Uuteen-Seelantiin. 

Tosin kyseinen maa tuntui jotenkin sivuseikalta tässä. Kun muistaa miten aiemmissa kirjoissa on kyseistä maailman kolkkaa kuvailtu. 

Tässä oli vanhan kertausta liittyen aiempiin tapahtumiin, joka tulikin tarpeeseen kun aiemmista osista on jo sen verran aikaa. 

Tää on jotenkin muutenkin irrallinen osa muusta kokonaisuudesta ja luin tämän enempi siksi, että saan sarjan päätökseen kuin siksi, että olisin välttämättä ollut kiinnostunut tapahtumista. Suomennos on hyvä. 


Jotakin jäi puuttumaan tästä teoksesta. 


Kirjalle itselleen kaksi tähteä. Lukijan vuoksi Storytelissä 5/5.

perjantai 13. syyskuuta 2024

Aino & Hajonneet: Enemmän kuin mitään muuta

Aino & Hajonneet - Enemmän kuin mitään muuta 

 

℗ 2024 Svart Records

 

Spotify 


YouTube

 

 

Miksaus: Harri Petjakko & Petri Sinkkonen
Masterointi: Joona Lukala
Aino Laakso - laulu
Petri Sinkkonen - kitara, basso
Harri Petjakko - kitara, taustalaulu
Aki Räty - piano, urut, taustalaulu
Eetu Pesu - rummut, perkussiot
Juha-Matti Riissanen - basso
Sonja Tiiro - saksofoni
Henna Vaarala - basso, taustalaulu
Helmi Eskelinen - huilu
Markus Vainio - rummut
Jyrki Lindgren - perkussiot
Jukka Puurula - taustalaulut

 

Enemmän kuin mitään muuta – Aino & Hajonneet julkaisee syyskuussa kolmannen albuminsa
Melodista punkrockia ja voimapoppia soittava Aino & Hajonneet julkaisee syyskuussa 2024 kolmannen levynsä Enemmän kuin mitään muuta. Uutukainen on luonnollinen jatkumo Hullui unelmii (2021) sekä Kuluneita kaikuja (2013) -albumeille, mutta yhtyeen jäsenistö ei halua puhua trilogiasta, vaan tuleva julkaisu kiteyttää selkeämmin sen, mistä yhtyeessä ja sen musiikissa on perimiltään kyse.
-”Hyvä rocklevy potkii päin näköä, koskettaa, rönsyilee, puhuttelee, kaahaa mutkissa, pakottaa liikkumaan ja saa laulamaan messissä samaan aikaan. Sen on myös oltava samaan aikaan monipuolinen, dynaaminen ja tarttuva. Tällä albumilla me pääsimme lähemmäs sitä kuin kertaakaan aiemmin”, yhtyeen kitaristi ja pääasiallinen säveltäjä Petri Sinkkonen kertoo.
Aino & Hajonneet julkaisi 10.5. ensimmäisen näytteen tulevalta albumiltaan. Viimeiseen iltaan on räiskyvä ja kirkasotsainen rockbiisi, joka enteilee omalla tavallaan lopun alkua, mutta samalla heijastaa hullulla energiallaan sitä, että toivoa on olemassa. Yhtyeen laulaja Aino Laakson mukaan se vain täytyy kaivaa hitusen syvemmältä.
- ”Viimeiseen iltaan oli meille merkittävä kappale heti valmistuttuaan. Nykyisin tuntuu sille, että ihmiset etääntyvät toisistaan ja jokainen kaataa omaa pahaa oloa toistensa niskaan. Kuitenkin kaiken tämän sekoilun ja ahdistuksen keskellä me halutessamme pystymme auttamaan toinen toisiamme jaksamaan. Olemme Hajonneiden kanssa taipuvaisia yhdistelemään kipeitä aiheita meille ominaiseen hulluun energiaan. Se tulee meiltä aika luonnostaan ja albumin ensimmäisessä singlessä alleviivaa asian.” 




Joulu tuli jo! Oon tänään tätä kuunnellut. Loppu vuonna mitään muuta kuunnellakaan meillä! 


Keikkoja odotellessa. 


Uutisia myös Sleepy Sleepers  

faneille. 

 

 

Kappaleet 


1. Viimeiseen iltaan

 

Tää tuli ulos jo keväällä ja on hyvä avausraita. 


2. Sid & Nancy

 

Pidän tästä! Hieno sanoitus ja voiko punkkii olla ilman näitä kahta? 

Oon lukenut Nancy-kirjan pariin kertaan. Ekalla kerralla se teki suuren vaikutuksen ja tokalla kerralla koin sen vielä raskaampana.


3. Käärmeet


Biisissä tapahtuu paljon. Kannattaa kuunnella hyvillä kuulokkeilla.

 

4. Planeetta Melankolia

 

Tarina baarissa olemisesta.


5. Aurinkomäki

Tää julkaistiin elokuussa. Aurinkomäki on ilmeisesti paikan nimi. 

Mulle tulee tästä mieleen eräät viime vuoden kesäjuhlat. Juomaa riitti aina aamuun saakka. Jos olisi taivas niin se olis just sellanen, että olis tarpeeks kuplivaa juomaa, hyvää seuraa ja musaa. Uskoisin jos uskoisin. 


6. Järki lähtee

Biisissä lauletaan: "Häiriintynyt kaunis mieli niin on kaunis pinta peili tyyni." 

Se on kyllä hyvin sanottu. 


7. Hysteria

 

"Hysteria on tänään halpaa." 

 

8. En oo niin kuin hän

 

Se on tullut selväksi, etten ole niinkuin hän... Tää biisi on just niin hyvä kertomus siitä! 

 

9. Huomenna

 

Piano tai flyygeli. En edelleenkään tunnista kumpi on kumpi, enkä sitä onko kyseessä aito, vai joku syntikkasoundi. 

RAKASTAN TÄTÄ BIISIÄ! 

Kun tää lähti soimaan niin ajattelin, että tulee jotakin kaunista. 

Mietin miten hienolta tää kuulostas jossain aivan erilaisessa ympäristössä. Sit ajattelin, että haluan tän biisin mun häihin. Kirkko on hyvä paikka soittaa pianoa. Siitä ajatus sitte harhautui erääseen kesäiltaan vuonna 2005. Eli kohta siitäkin on 20 vuotta. Istuin ja kuuntelin kun soitit kirkkourkuja. Mietin, että kuinka Sä niitäkin osaat soittaa, mutta toisaalta mikset osais. Oltiin jossain päin Pirkanmaata. Siellä ei ollu mitään tilaisuutta siinä hetkessä. Leikin kuuluvani porukkaan, koska halusin olla osa sitä mikä oli alunperinkin osa sua. Järki voitti ja seuraavana keväänä en tienny kuinka elämässä ollaan. Sä varmaan kysyisit tiiänkö vieläkään. 

Tää biisi, Ainon ääni ja piano on vaan niin kaunis! 

On enempi niitä joiden kanssa en ole tekemisissä kuin niitä, joiden kanssa olen. Pärjääään niiiin paljon paremmin ilman! Paitsi niissä hetkissä kun en pärjää. Usko tekee autuaaksi, vai tekeekö? Onnellisuus ei tapahdu vaikka väleissä olisin. Niin paljon paskaa ehtiny tapahtuu.... Siksi kaipauksesta voi tehä taidetta. 

Biisissä lauletaan, että 

"Me osataan tää näytelmä. Sä kaadat mulle viiniä ja hymyilet. On vieraat kaikki saapuneet ja mä tarviin toisen savukkeen. Meil on liian paljon yhteisii ystävii. Ja taas mä päätän tää on viimeinen kerta kun rikot mut kesken leikkien. Mut heti huomenna samaan kohtaan me taas kelataan ja aika seisahtuu. Mut jos huomenna kaikki ois helpompaa. Oisin Dorian, mut selvinpäin. Vai pitikö tän mennä näin? 

Ei kai se oo väärinkään tänään jos en vierees jää? Se vain repis mun sydämen sä tiedät sen. Vaik on vieraat yöhön poistuneet ni muista mitä sovittiin. Enää ei voi käydä niin. me luvattiin." 

 

Silloin aikoinaan kun oltiin kaiken maailman bileissä ja tapasin sun ystävii, joille mua ei esitelty muuta kun vanhana koulukaverina. Ni nehän oli aika mielenkiintosii tilanteita. Etenkin kun ottaa huomioon, ettei me oo koskaan samaa kouluu käyty samaan aikaan. Mut ne tilanteet sun läheisten kanssa oli just sellasii, että sää olit niinkun mua ei olis ollut ja mä juttelin sit muiden kuin sun kaa. Sit kun oltiin taas kahestaan joskus aamuyöstä niin olin taas olemassa sulle ja valmis antamaan. Antamaan anteeksi kaiken sen. Riippumatta siitä miten ilta oli menny. 

Tätä biisiä kuunnellessani mä näytän siltä, että toivon olevani toisaalla, toisessa ajassa ja toisten ihmisten kaa. Se näkyy musta aivan varmasti. Toki voi se näkyä musta niinkin, että näytän onnelliselta. Tää on nähdäkseni vaikea biisi. Yhä edelleen vihaan omaa ääntäni. Pitäs ehkä opetella taas käyttämään sitä, että ens keväänä synttäreilläni vois tätä lauleskella sitten kun ollaan siinä vaiheessa, että ikävästä tulee liian suurta.... 

Jouduin hylkäämään alkuperäisen ajatukseni bileistäni, mutta jotain tulloo tilalle. 


10. Värivaloja & shampanjaa

 

Upea päätös levylle. 

 

Stars 5/5.

sunnuntai 8. syyskuuta 2024

Lukutaitopäivä

 

 


 

 


 

 

Hyvää lukutaitopäivää!

 

International Literacy Day

Kansainvälistä lukutaitopäivää vietetään 8. syyskuuta. Päivän tarkoituksena on muistuttaa lukutaidon merkityksestä ja koulutuksen tärkeydestä kestävän
tulevaisuuden rakentamisessa.

Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehityksen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito on avain parempaan terveyteen
ja hyvinvointiin. Lukutaidolla on merkitystä myös sukupuolten välisen tasa-arvon, rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta. Koulutuksella
on merkitystä erityisesti tyttöjen tulevaisuuden kannalta.

Lukutaito on keskeinen tekijä myös kestävän kehityksen edistämisessä. YK:n Agenda2030
neljännen tavoitteen päämääränä on taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimisen mahdollisuudet.

Tiesitkö, että:

• Yli 15-vuotiaista osaa lukea hieman yli 86%. Aikuisista lukutaidottomista enemmistö on naisia.
• Nuorista 15–24-vuotiaista osaa lukea noin 92%.
• Maailmanlaajuisesti lukutaitoisten osuus on kasvanut kuluneiden vuosikymmenten aikana mutta alueellisesti on edelleen suuria eroja.
• Alhaisin lukutaitoisten osuus on Sahara eteläpuolisessa Afrikassa sekä Keski- ja Etelä-Aasiassa



Teksti ja toinen kuvista on täältä

Toinen kuva täältä . 

 

Jos lukutaito on niin tärkeä, että sille on oma päivänsä niin tuntuu, että se lukutaidon tärkeys itsessään unohtuu. 

Lukijoita syrjitään sillä perusteella mitä kirjaformaattia käytät. Tarina on sama luetpa sen sitte kiviin kirjoitettuna tai pistenäytöltä tai lukemalla äänikirjaa. 

Paperikirja on ainoa oikea tapa lukea ja äänikirjat on vaan joku viihteellinen harrastus. Paperikirja julkaistaan eka, koska silleen kirjailija ja kustantaja saapi eniten rahhaa. 

Äänikirja julkaistaan vasta kuukausien päästä, jotta se paperille painettu paholainen on ehditty ostaa tarpeeksi moneen talouteen, vaikka äänikirja olisi valmis julkaistavaksi täysin samalla hetkellä kuin paperinen paholainen. 

Näin toimimalla kustantajat selkeästi osoittavat ableismin ja asennevammansa! 

En voi nauttia kirjasta samaan aikaan muiden kanssa kun en voi lukea paperikirjaa. En voi osallistua ajankohtaisiin kirjakeskusteluihin, koska kustantajat eivät arvosta erilaista lukijuutta! 

En tiedä mihin tästä kustantajien harjoittamasta syrjinnästä voi valittaa! 

Toki ei mikään vedä vertoja Celia-kirjaston kahden vuoden tuotantoajoille tietyissä tapauksissa. Varsinainen saavutettavuuslaitos meillä siinäkin! 



Minä ja moni muu ollaan niinku jotenki niinku tyhmempii ku tarinat ei virtaa katsomalla meidän aivoihin! Me varmaan niinku tuon takia luetaan niinku eri tarinoita! 

Sellanen vaikutelma tulee kun yrittää netissä osallistua johonki keskusteluihin ja niissä kuulee, ettei äänikirjat ole lukemista. 



Seksuaalivähemmistöt saa kyllä vessansa, joissa ei määritellä kelle ne on. 

Millon aletaan arvostamaan lukutaitoa ihan oikeasti!

perjantai 6. syyskuuta 2024

Sarah Lark: Punaisen mangroven saari

 

 


 

 

 

Sarah Lark - Punaisen mangroven saari

 

Bazar 2023 

 

ISBN

 

9789523765313 


Alkuteos 


Die Insel der roten Mangroven


Suomentaja 


Leena Vallisaari


Kansi

Nic Oxby


Lukija 


Maija Lang 



Kiehtovan Karibian eksoottisille saarille sijoittuvan sukusaagan päätösosa
Sarah Larkin Punaisen mangroven saari on historiallinen lukuromaani avioparista, joka kamppailee oikeudenmukaisuuden puolesta 1700-luvun Karibialla
Jamaika vuonna 1753. Nuori Deirdre on elänyt elämänsä eristyksissä vanhempiensa omistamalla plantaasilla. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun komea nuori lääkäri Victor Dufresne kosii häntä yllättäen, ja loisteliaan hääjuhlan jälkeen nuoripari seilaa Hispaniolan saarelle Santo Domingoon.
Perillä uudessa kodissaan Deirdre järkyttyy saaren alkuperäisasukkaiden kohtelusta ja paikallisten orjien kovasta kohtalosta. Hän päättää puuttua tilanteeseen hinnalla millä hyvänsä ja alkaa punoa suunnitelmia olojen parantamiseksi yhdessä rakkaan aviomiehensä kanssa. Deirdre tekee kuitenkin virheen, jonka vaikutukset ovat järkyttävät.
Sarah Larkin Punaisen mangroven saari on lumoava historiallinen lukuromaani yhden naisen rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta Karibian syvänsinisten aaltojen syleilyssä. 


Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä. 

Tässäkin seurataan kahta eri tarinaa. Kirjan voi lukea joko rakkausromaanina tai ihmisoikeus näkökulmasta. Samanlainen tuttuuden tuntu ja ajoittainen vertailu Matkantekijä-sarjaan tapahtui itselle tässäkin. 

Matkantekijässä kaiken on lukenut suurella mielenkiinnolla ja odottanut mitä seuraavaksi tapahtuu. Siinä ei ole paljoa ihmisoikeudet kiinnostaneet. Toki olen aloittanut kyseisen sarjan aikana, jolloin uskoin mihin uskoin. Nykyään kun rakkaudesta ja seksikokemuksista ei jaksaisi lukea niin sitä pystyy lukemaan eri tavalla. 


Larkin kirja on suomennettu hyvin, mutta jotenkin tää ei toiminut. Olin hyvin kiitollinen esim. siitä ettei enää olla 1700-luvulla. 


Eräästä kirjan käänteestä tuli mieleen Tamara McKinleyn Matildan viimeinen valssi. 


Äänikirjan lukee eräs suosikki lukijoistani, joten annoin Storytelissä tähtiä 5/5. Pelkästään kirjalle olisin antanut 3/5.

keskiviikko 4. syyskuuta 2024

Sarah Lark: Tuhansien lähteiden saari

 

 


 

 

 

Sarah Lark - Tuhansien lähteiden saari

 

Bazar 2023

 

ISBN  

 

9789523765214


Alkuteos


Die Insel Der tausend Quellen


Suomentaja 


Auli Hurme-Keränen,Merja Sainio,Mikko Meri


Kansi 


Nic Oxby

 

E-kirjan sivumäärä 

 

482 



Kiehtova sukusaaga Karibian merensinisissä maisemissa
Sarah Larkin Tuhansien lähteiden saari on historiallinen romaani nuoresta naisesta, joka joutuu naimakaupan myötä keskelle valloittajien ja orjien välistä kamppailua
1700-luvun alun Lontoossa rikkaan kauppiaan tytär Nora menettää traagisesti ensirakkautensa. Suruaika jää lyhyeksi, kun hänet naitetaan leskeksi jääneelle sokeriplantaasin omistajalle. Heti häiden jälkeen tuore aviomies vie Noran mukanaan kauas Jamaikalle, toiselle puolen maailmaa kaikesta Noralle tutusta ja rakkaasta.
Nora ihastuu eksoottiseen Karibiaan, mutta uuden kotimaan jyrkkä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä painaa hänen omaatuntoaan. Kun orjien ja valloittajien väliset jännitteet kuohuvat eräänä yönä yli ja Noran kotiplantaasi joutuu hyökkäyksen kohteeksi, muuttuu hänen elämänsä peruuttamattomasti.
Uusi-Seelanti-sarjallaan lukijoiden suosioon nousseen Sarah Larkin Tuhansien lähteiden saari on Karibialle sijoittuva tunteikkaan ja dramaattisen sukusaagan aloitusosa, joka on tulvillaan tropiikin lämpöä, toivoa ja suurta rakkautta.

 

 

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle! 

 

Oli mielenkiintoista vierailla 1700-luvun Lontoossa ja Jamaikalla. 

Välillä tuli mieleen Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja, jonka kolmannessa osassa muistaakseni on Jamaikalla yksi järisyttävä kohtaus. 

 

Rakastan Lontoota, vaikka en ole siellä koskaan käynyt. 


Noran ensirakkaus menehtyy ja kuvaan astuu uusi mies, jonka kanssa hän avioituu ja lähtee Jamaikalle. 

Elämä Jamaikalla on rankkaa. Aviomiehen poika aiemmasta suhteesta tulee kuvioihin ja he rakastuu Noran kanssa. 


Noran aviomies kuolee, mutta paljon ehtii tapahtua ennenkuin rakkaus voittaa! 


Kirjassa kuvataan orjia, heidän vapautumistaan, taisteluja ja seremonioita. Siitä on raskas lukea ja etenkin Noran vankeudesta erään häneen rakastuneen orjan luona. 


Sitä miettii onko tämä maailma kuitenkaan mennyt paljoa eteenpäin nuista ajoista. 


Tarina on hyvin kerrottu ja suomennettu, joten kirjan kanssa viihtyy. 


Tähtiä 3/5.

sunnuntai 1. syyskuuta 2024

Festivaali festivaali 2024

Tänäkin vuonna kesä päättyi kohdallani Festivaali festivaaliin.



Tämä olikin jo kolmas kerta ja seura oli samaa kuin aiempina vuosina. KIITOS! Tämä helpottaa omaa liikkumistani kun aikaa ei mene turhaan haahuiluun alueella yms. 


Ostin liput tietämättä esiintyjiä ja kun ne julkaistiin olin pettynyt. Yhtään aiempina vuosina ollutta ei ollut, paitsi Vesta ja ehkä joitain joita en olisi katsonut nyt kun en ennenkään. 


Ajattelin muutaman kuohuviinilasillisen jälkeen menevän minkä vaan. 


Ensi vuodelle on pieni erä lippuja myynnissä, mutta ostan vasta joskus myöhemmin kunhan esiintyjät julkaistaan. Jos ostan. 


Muutamia huomioita festareilta. 


Sähköpotkulautoja suositaan. Ihmettelen miksi ja miten on ennen voitu tulla toimeen ilman tai siis kun ennenkin on pärjätty ilman kyseisiä kapistuksia niin miksei muka nyt pärjätä? Kyseisiä vekottimia oli järkyttävä määrä pysäköity alueen läheisyyteen. Bussilta tultaessa olikin ihan omanlaisensa seikkailu löytää sopivaa kulkuväylää. Onneksi olen pienenä ihmisenä seikkaillut Kainuun metsissä, joten voin kulkea mistä vaan.... 

Jotta toisten ihmisten liikkuminen olisi sujuvaa niin toisten ihmisten liikkumista vaikeutetaan sitten pysäköimällä liikkumisen helpottajat miten sattuu. 


Toinen asia mitä en ymmärrä on se, ettei maksaminen ole esteetöntä. 

Esteettömyys on muitakin asioita kuin se, että paikalle pääsee pyörätuolilla. 


Maksupäätteet olivat kosketusnäytöllisiä. Se tarkoittaa, etten sokeana pysty niitä itsenäisesti käyttämään. Mitä tapahtuu kun pääte kysyy tunnuslukua ja en itse voi sitä näppäillä ja jos tilaustani on alettu jo valmistaa, juoma kaadettu minulle yms? Pankkikortin tunnuslukua ei saa antaa kenellekään! Saisinko ostokseni veloituksetta tässä tilanteessa? Vai miten myyjiä on ohjeistettu? 

Ja olimpa liikkeellä sitten Ystäväin tai Avustajan kanssa niin heistä kenellekään ei mun pankkiasiat kuulu milläään tavalla. 

Ostokseni jäävät tekemättä ja on ikävää istua hellepäivänä ilman juomaa tai ruokaa kun maksaminen ei ole mahdollista itsenäisesti!

 

Maksupäätteistä vastasi Corego.

 

 

 

 

Festareilla oli muuten ihan ok, mutta esiintyjien julkaisu näyttää tuleeko ens vuonna mentyä.

perjantai 30. elokuuta 2024

Bee: Hupsis

 

 


 

 

 

 

 

Bee - Hupsis 

 

℗ 2023 Sony Music Entertainment Finland Oy & Monopoli Music

 

Spotify 

 

Albumi on julkaistu syyskuussa 2023. Löysin tämän vahingossa keväällä. Viimeisiä sanoja soi usein kun olin liikenteessä. Niin paljon kun vihaankin ihmisiä niin joskus täytyy käydä asioilla. 

 

Levyä kuunnellessa tulee mieleen, että se kertoo erosta, eroista, menetyksestä, menetyksistä, riippuvuudesta ihmiseen tai ihmisiin omasta tai toisen näkökulmasta katsottuna ja ahdistus on sanoitettu levyllä kauheen hyvin. 

 

Bee kuulostaa ihan omanlaiseltaan. Ei ole ainakaan itselle tullut ennen vastaan tuollaista ääntä. 

 

Biisissä nimeltä Mustaa on jotain Tampereelta tai hän kuulostaa enempi tamperelaiselta kuin tamperelaiset itse. Minähän en tamperelaiselta kuulosta kun en ole täältä alunperin. Joitain sanoja oon opetellut käyttää en kuitenkaan viimeisiä.... 

 

Levyn sanoituksistahan löytyy valtavasti omakohtaisuutta. 

 

Ekassa biisissä nimeltä Caesar sanotaan näin:

 

 

"Miks sanot, ku et tarkota?
Mä otan osaa
Et joudut elämään itsesi kaa
Vittu, että kaduttaa
Ku luulin että suhun voi luottaa" 



Oon joitain kertoja kokenut sen miltä tuntuu kun ihminen ei olekaan sellainen kuin luulit. 



Silkkiin verhoiltuna biisissä laulellaan: 


"Todellisuudessa oon pelkkää rauhaa ja rakkautta
Ja tarvittaessa haen sulle kuun taivaalta
Mut jos sä koskaan löydät itsesi mun väärältä puolelta
Mä osaan polttaa siltoja"


Jos tai kun kaikki on hyvin niin sillon on. Muutenhan ei olla edes olemassa toisillemme. On enempi niitä joiden kanssa en ole tekemisissä kuin niitä joiden kanssa oon. Jos kerrot mulle minkälainen mun tulee olla tai kerrot mitä mun tulee olla, kerrot miten muiden ihmisten pitäisi käyttäytyä mua kohtaan, että sinun itsesi määrittelemillä säännöillä näyttäisi, että he ovat hyviä ystäviäni, niin siitä voit olla varma, että jossain vaiheessa tällainen käytöksesi kääntyy sinua vastaan ja kerron sulle mitä ajattelen siitä. Ja itseasiassa mä kerron sulle paljon muutakin. Vaikka esim. Ihmettelen miten se voi olla niin että nyt muka olisit sitte vaan kaveri jonkun eri sukupuolta kanssasi olevan kanssa, kun nimenomaan olet mulle toitottanut, ettei kaverisuhteet naisen ja miehen välillä ole mahdollisii, vaan että niihin nimenomaan aina liittyy fyysisyys. Miksi mun pitäis uskoa ettei kahdella ihmisellä mitään oo, kun toinen niistä ei oo uskonu mua. 

Pääasiahan on, ettei enää tarvi tekemisissä olla ja traumatisoitua lisää siitä kuinka mielipide muutetaan tilanteeseen sopivaksi ja vesitetään kaikki mistä on ennen puhuttu. 

Ensi keväänä täytän 40 ja vieraslistaa laatiessani mietin ketä siellä ei oo, kun vertaa siihen, että täytin 30. Pääasia, ettei tartte kuulla juhliensa jälkeen siitä miten kukanenkin osoitti tai ei osoittanut ystävyyttään mulle. 

Jouduin kyllä harmikseni luopumaan alkuperäisestä ideasta synttäreitten pitopaikan suhteen, mutta onneks on vaihtoehtoja.

 

 

Kolmatta linjaa biisi sopii hyvin tilanteeseeni. Siinä sanotaan, että: 

 

"Tiiän et oon lahjakas ja loistava
Ois jo aika se muidenki huomata
Mä haluun miljoonii tienaa
En kuun lopus pulloi palauttaa
Vaik tilin saldo vielä masentaa
Mä leikin, että kyykkykuohari on shamppajaa
Istun Hakaniemen rannassa
Jäätä lasis, jäätä kaulassa (aa-a, aa-a)
Palkkanauhassa kuusi numeroa
Ne piirtää kel on liitua
Mä kolmatta linjaa takaisin kuljen kerran
Ja rahaa on, takaan sen"

 

 

Miljoonia ootellessa!

 

 

 

Mustaa-biisiä en voi avata yhtään, mut ne jotka tuntee tietää.... 

 

"Mä parhaani yritän
Pelastaa suhteen tän
Annan kaiken ja enemmän
Vaikka toivon tän päättyvän
Kaikki on mustaa
Sadepilvessä kuljen
Mä en osaa
Enkä tiedä miten voisin
Sua enää auttaa
Kaikki on mustaa
Mua sattuu sua koittaa rakastaa
En haluis vielä
Mut mun täytyy nyt irrottaa
Mä haluun sut pelastaa
Mut sä mielummin putoat
Vedät mut pohjaan mukana
Mä tiiän, en takas saa
Sitä aikaa enää koskaan
Kun toit värit mun maailmaan"

 

Värit on kadonnu maailmastani ja siks on hyvä välillä tarttuu Tequilakahviin. 


Ainakin biisin alku sopii.

 

"Ne tykkää must, kun mä juhlin
Kun shampanja virtaa" 



Viimeisiä sanoja on huippu biisi.

 

"Nyt ja aina sä oot luku mun kirjassa
Jota ei koskaan ääneen lueta
Jos mä voisin ajassa palata
Pitäisin huolen ettei koskaan tavata
Ei ois ensimmäisiä eikä viimeisiä sanoja
Sanoit etten löydä koskaan ketään niin kuin sä
Luojalle kiitos, jos se on niin
Mäkin toivon sitä".

 

 

 

Sä puhuit enkeleistä on niin riipivän kaunis biisi. 


Tähtii 4/5. 


 


 

 

 

Olin keikalla viime viikolla. Yks kuva siitä.

torstai 29. elokuuta 2024

Kari Hotakainen: Helmi

 

 


 

 

 

Eilen hämmästelin kun jokaisessa seuraamassani mediassa otsikot huusivat Kari Hotakaisen uudesta kirjasta ja yhteistyöstä Keskon kanssa. 

Mietin miksen ollut saanut Siltalan tiedotetta aiheesta, vaikka olen tiedotteet tilannut.


Lukujonossa 

julkaisi tästä 

videon

 

Kommentoin videota näin: "Kaikkien saavutettavissa tämä kirja ei ole. Kun kaikki eivät edelleenkään painettua tekstiä voi lukea. On niin tyypillinen kustantajain asenne ajatella, että paperikirja on kaikkien saavutettavissa. Ableismi on valitettavan yleistä kirjoista puhuttaessa. En lue Hotakaista muutenkaan, joten tämä jää lukematta ja Celian valikoimiin tätä myöskään tuskin tulee. En voi itse lukea painettuja kirjoja laisinkaan."



Tiedotteessa lukee: 


"Suomalaisten tunteman ja rakastaman kirjailijan uutuusteos haluttiin tuoda ruokakauppoihin, jotta se olisi helposti saavutettava mahdollisimman monelle.  ”Helmi on ensimmäinen kaupan oman tuotemerkin kirja ehkä koko Euroopassa. Haluamme kannustaa tällä ihmisiä lukemaan.”



Minulle herää kysymys, että mitenkä? 

Nimittäin! Ei se ole lukemisen saavutettavuutta, että kirja on painettuna kirjana ruokakaupoissa ympäri Suomen! 

On monia syitä miksei painettu teksti ole lukemisen vaihtoehto. 

 

Kesko & Siltala toteuttaa markkinataloutta, koska se on heidän toiminnassaan oleellista. 

 

Mihin unohtui esteettömyys, saavutettavuus, tasa-arvo, sekä yhdenvertaisuus? 

 

Yhdenvertaisuus tarkoittaa paljon muutakin kuin esim. sitä, että palkataan töihin osatyökykyinen. 

 

Kirjan julkaisu vain ja ainoastaan painettuna kirjana vain vahvistaa käsitystäni kustantajain suhtautumisesta muihin kuin paperilta lukeviin. 

 

Viime vuonna riehuin aiheesta esim. täällä

 

Kirja jää minulta lukematta ja Celia-kirjastoonkaan tätä tuskin tulee ja vaikka tulisikin niin ihan periaatteesta en lukisi. 

 

 

Ihmiset luulee yleensä, että olen vihainen. Kyse on vain tavasta ilmaista asioita.

perjantai 2. elokuuta 2024

Uusi Tampere 2024 osa 3

 

 

 


 

 

 

 

 

Esittelin festarin aiemmin. 

Olin omalta kohdalta kolmannen varsinaisesti festarien neljännen illan eli 26.7.2024. Keikalla katsoo Litku Klemetti  ja Maustetytöt

 

Illan avasi Viitasen Piia

 

Litku on aina hyvä. Erityisesti bändin kanssa niin mahtava! Tuttujen ja tuntemattomampien biisien kautta päästiin Junalla Kainuuseen. Siellähän tuli muuten vietettyä tänä vuonna vähän pidempi aika itsellä. 

 

    
 

 

 

Maustetyttöjen keikka oli tuttua ja turvallista. Puhun esiintyjistä, en yleisöstä. 

 

Tänään on vielä viimeinen Uusi Tampere ilta. En ole paikalla ja ootan mielenkiinnolla saanko lippurahojen osuuden takaisin tämän illan osalta. Lippujen osto silloin ajat sitten kun ostin; oli semmosta saavutettavuuden kanssa säätämistä, että unohin lisätä tilaukseeni lipputurvan. Olin tähän päivään asti varma, että olin ostanut myös sen KUN AINA OSTAN. 

 

Odottelen vastausta sähköpostiin. 

 

Kiitos seuralle seurasta ja kuvista!

 

Keikkakesä jatkuu vielä!

maanantai 22. heinäkuuta 2024

Jukka Sariola: Konehengittäjä ja assistentti

 

 


 

 

 

 

Jukka Sariola - Konehengittäjä ja assistentti 


© 2023 Sariola, Jukka

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-165-40

Kannen ulkoasu: Jukka Sariola

Kannen valokuva: Kerkko Sariola

Taitto: Jukka Sariola

Tekstin stilisointi: Aune-Inkeri Björkström

www.jukkasariola.info/konehengittaja/

 

 

"Elämäsi potilaana on vain raapaisu oikeasta elämästä!", kiteyttää toimittaja Sakarias Nousiainen tunnelmansa oltuaan pari vuoroa harjoittelemassa avustamistani. En pysty hengittämään ilman konetta ja lihasvoimani riittävät hyvin vähään. Tarvitsen apua vuorokauden ympäri, mutta en ole suinkaan potilas.

Toimittaja Nousiainen, tässä kirjassa Saku, on mielikuvituksen tuotetta, mutta kirjan tapahtumat ovat todellisia kohtauksia valitulta ajanjaksolta. Niin ikään Sakun asennoituminen on minulle moneen kertaan koettua elämäni varrella.

Saku haluaisi kirjoittaa paljastavan juttusarjan vammaisen ihmisen arvottomasta elämästä. Siksi hän jää vajaaksi vuodeksi tekemään avustajieni sijaisvuoroja. Tänä aikana hän näkee elämäni erilaisia mahdollisuuksia ja haasteita, jotka eivät suinkaan vähene koronapandemian seurauksena. Herää monenlaisia keskusteluja vaikeavammaisen asemasta ja itsemääräämisoikeudesta.

Tässä kirjassa avaan elämääni arjen kuvauksen kautta ja samalla näkymän henkilökohtaisen avustajan työhön. Lukijan ratkaistavaksi jää, millainen raapaisu tämä on oikeasta elämästä.

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta, jonka pyysin ja sain! 

Sain kustantajalta myös kansikuvan sähköpostitse, josta myös kiitokset. Tekstissä on tuo kyseinen kuva sellaisenaan. Blogin somejulkaisuissa kuitenkin on hieman muokattu versio, koska kuva rajautui alkuperäisyydessään hyvin erikoisesti. Ja KYLLÄ! Avustaja auttoi tässä kuvajutussa. En edelleenkään nää kuvia; ja KYLLÄ! Avustaja avustaa myös tällaisissa jutuissa.

 

Tämä on kokoansa ja sivumääräänsä suurempi teos! 

Soisin, että hyvinvointialueiden päättäjät ja terveydenhuollon ihmiset lukisi tämän, jotta tietäisivät mitä se on kun puhutaan ELÄMÄSTÄ! 

Vaikka et olisi päättäjä tai terveydenhuollon ihminen, niin lue silti; se nimittäin saattaa muuttaa sun suhtautumista ja laajentaa maailmaasi. 

 

Itse olen kyllä sitä mieltä, että jos joku kysyy miten teihin vammaisiin pitäs suhtautuu niin minä vastaisin, että parasta on kun lakkaat suhtautumasta!

 

Kirja alkaa kesästä ennen Koronaa ja jatkuu Koronakesälle -20. 

 

Kirjan alussa Saku saapuu Jukalle ja kohtaaminen on täynnä ihmettelyä, asennetta ja kysymyksiä, joista osa on itsellekin tuttuja. 

Saku on toimittaja ja pestautuu avustajahommiin, jotta osais kirjoittaa vammaisen elämästä laajan artikkelin. 

Avustaminen alkaa sujua joltiseenkin, mutta asenteen muuttuminen, oikeiden termien oppiminen ja suhtautumisen muuttuminen ottaa oman aikansa. 


Sakun ajatukset on alussa sellaiset, että Jukka on potilas ja avustajat eivät ole avustajia vaan hoitajia. Kirjan edetessä selviää miksi näin ei ole. 

Potilas on potilas, jonka hoidosta päättää se, jolla on valtaa. Vammainen ihminen itse päättää kuka häntä avustaa, miten häntä avustetaan, missä häntä avustetaan, milloin häntä avustetaan jne. On äärimmäisen tärkeää saada ITSE PÄÄTTÄÄ NÄISTÄ ASIOISTA!

 

Kirjassa yhdessä kohdassa Jukka kysyy Sakulta, että - "Haluaisitko elää jatkuvasti alisteisessa suhteessa toiseen ihmiseen, vaikka mielestäsi pystyisit hallitsemaan elämääsi?" Vastaus on tietenkin "EN".

Mietin, että jos itse olisin hengityskoneessa ja koska en näe, niin olisin ehkäpä kuollut jo ajat sitten, koska en näe miten avustaja, etenkin uusi sellainen, toimenpidettä tekee. 

Tuosta alisteisuudesta; en tiedä miksi tapahtuu tätä, että pidetäänkö mua jotenkin vajaavaltaisena vai mitäkä, mut jos ollaan paikassa x ja kerron, että tien toisella puolen on paikka y, että se on lähin paikka missä asian Q voi hoitaa ja että mennään siihen. Niin sanomaani ei uskota, koska itse ei olla kyseistä paikkaa koskaan nähty, vaikka mekin ollaan ohi kuljettu. 

Eli minä siis en sokeana ihmisenä ole oikeutettu tällaista ohjetta antamaan, ja minua ei uskota, koska en voi tietää, koska en näe. Sitten kun mentiin paikan luo, niin ihmetyshän olikin valtaisa kun kertomani olikin totta. 

Miksi minä siis joudun vänkäämään tämän tyyppisistä jutuista vuodesta toiseen? 

 

Halusin havainnollistaa tämän. En riko vaitioloa, koska tosta ei kukaan pysty itteensä yksilöimään mitenkään! 

 

 

Kirjalle tähtiä 4/5.

lauantai 20. heinäkuuta 2024

Keikalla: Saga Mast@O'Connell's

 

 


 

 

Viime lauantaina eli 13.7.2024. Olin ilmaisella Saga Mast keikalla O'Connell'sissa. 


Mietin miks en oo jo aiemmin hänen keikalla ollut, että enkö vaan ole huomannut Tampere esiintymisii, mut illan aikana selvisi tämän olevan hänen eka kerta keikalla tässä kaupungissa. 


Tässä pieni esittely & linkit someen.

 

Facebook 

Instagram


"Saga Mast on popin ja rockin välimaastossa viihtyvä artisti ja lauluntekijä. 
Mast julkaisi Rakastan draamaa -debyyttialbuminsa keväällä 2023. Mastin kappaleet ovat aseistariisuvia kasvutarinoita, joissa kompastelua, virheitä ja keskeneräisyyttä tarkastellaan ilman häpeää. Mast on sielultaan analoginen rock-mimmi, joka on kasvanut muusikoksi pianon ja sellon ääressä. Keikoilla hän tuo musiikkinsa esiin bändinsä kanssa väkevästi omaperäisillä sovituksillaan, joissa on sekä haavoittuvuutta että mahtipontista draamaa. 
Live-esiintyjänä Mast on pitelemätön rokkari. Osan kappaleistaan hän kuitenkin riisuu intiimeiksi tunnustuksiksi niin, että sielu näkyy hiusmurtumia myöten."

 

 

Keikka kuulosti upeelta ja äärimmäisen ammattitaitoisen esiintyjän esiintymiseltä. Olisin kuunnellut häntä vielä vaikka toisenkin setin. 

Kaunis ääni ja lyriikoissa paljon samaistuttavaa. 

Suosittelen menemään hänen keikalle jos mahdollista. 

 

Ilta jatkui syömisen kautta Champagne bar Santèn terassille. Siitä tais tulla mun uusi suosikki paikka. Miks joisin jotain siiderii, kun on kerta aitoa oikeaa kuplivaa tarjolla! 

Oli lämmin, kaunis kesäilta. Ehkä kesän paras!

perjantai 19. heinäkuuta 2024

Uusi Tampere 2024 osa 2

 


 

 

 

 

Esittelin tämän festarin jo aiemmin. 

 

Olin omalta kohdaltani toisen, varsinaisesti festarin kolmannen illan aikana 12.7.2024. katsoo Ruusut 

keikkaa. Samana iltana esiintyi myös Paperi T. 

 

Ruusut toimii livenä paremmin kuin levyltä. Tällä kertaa istuin, enkä seissyt lavan edessä. En tiiä kumpi on parempi kyseisen artistin keikoilla kun musa tuntuu kaikkialla. 

Ois pitäny olla enemmmän juomaa veressä ja täysin toinen vuorokauden aika. Semmonen aamu kolme sopis noihin lyriikoihin paremmin. 

Keikalla ei tullu 555, Haluun et sä kaipaat mua, eikä myöskään Siamilaiset. 


Biisi nimeltä Alku tuli tietenkin. Se puhutteli sillon ja puhuttelee jokaisella kuuntelulla niin paljon, etten osannut vaan yhtä lainausta valita, joten tässä lyriikat 


"Rakastan sua niin et siit on vaikee ees laulaa
Jos asioit sanoo ääneen niin ne katoaa
Vähitellen kylmään veteen mut totuttaa
Ottaa kauluksista kii:
Mitä sä sait tänään aikaan?
Kaipasin niin kauan, etten huomannu lainkaan
Kun vihdoin saavuit kadotaksesi uudestaan
Mut jos venaan, että aallot liekkejä kantaa
Enemmän kuin mitään rakastan vaan odottaa
Rakastan sua niin et se on melkein pelkoo
Et jos käännän katseen niin kaikki tää katoo
Oon joskus salamoihin sokeutunu
Vähän ylivalottunu
Oot sä ikin rakastunu?
Kuva tai ei tapahtunu
Se voi vaan haavoittaa, ei enempää
On kaikki hetken savurenkaan sisällä
Haluaisin kävellä
Auringon kehällä
Olla siin hetkessä
Enkä enää pelätä
Sitä menettää
Rakastan sua niin et se on melkein aitoo
Ku tuuli katoo hiuksiin ja lupaa et oon ainoo
Vaik takertuiski muihin ei sellast tyyppii
Joka kaivertelis nimii puihin vaa
Juossu pitkin hyvästei
Ettiny paikkoi jossa ne muistelis yhä meit
Vaik kuinka erityist se olikaan
Suruu ei voi varaa
Ei voi omii melankoliaa
Suruu ei voi varaa
Ei voi omii melankoliaa
Niin nopeesti ku hetki kääntyy kuoreensa
Maanjäristys, mut vaan tässä huoneessa
Tartu mun kauluksiin ku vanhaan viholliseen
Siiviksi kun iho menee
Kiertämässä kehää, jostain unista ei herää
Ennenku ei pidä unina niit enää
Mitä sä oot saanu aikaan
Tähdänny korkeelle, tuijottanu taivaan
Haluaisin kävellä
Auringon säteillä
Olla siinä hetkessä
Ku menettää
Mä rakastan sua niin et se on melkein pelkoo
Jos käännän katseen niin kaikki tää katoo
Oon joskus salamoihin sokeutunu
Vähän ylivalottunu
Oot sä ikin rakastunu?
Kuva tai ei tapahtunu"


Sanat tarjoaa Musixmatch

 

 

Olin tälläkin keikalla omakustanteisesti. Jäin miettiin onko Tavara-asema oikeanlainen paikka akustiikaltaan tän tyyliselle musalle. Toki kyseiseen paikkaan mahtuu jengii, mutta mutta. 

 

 

Vielä on pari iltaa festaria jäljellä.



 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiitos seuralle seurasta ja kuvista!

lauantai 6. heinäkuuta 2024

Keikalla: Litku Klemetti @G LiveLab

Lauantaina 29.06.2024. esiintyi Litku Klemetti Duo G LiveLabissa. Keväällä lippua ostaessa mietin jaksaako kolmea keikkaa yhen viikon aikana peräkkäisinä päivinä. Totesin kuitenkin tarvitsevani juuri tuohon viikonloppuun niin paljon tekemistä kuin vain mahollista. Luin tietty uutisia lauantaina päivälläkin ja mietin kuinka kiitollinen saan olla siitä, että elämäni tapahtuu juuri sillä tavoin kuin se viikonlopun aikaan tapahtui; siitä että saan olla just tässä hetkessä, tässä kaupungissa, just näillä keikoilla, näiden ihmisten ympäröimänä, keikkojen välissä kotona keskellä julkisivuremppaa, 

lasissa kuplivaa kotona ja keikalla ihan samppanjaa, elossa mun elämässä, hiuksissa suosikki värii, päällä kimaltava mekko, iholla glitterii ja niin edelleen! 

Unohin, että uutinen on sen verran laaja, että siitä puhutaan ja näin ollen kuulin haluamattani lisätietoja yleisön jutellessa aiheesta ja sain kuulla miten tuossa jutussa oli käynyt. Koetin ajatella, että pääsen tämän viikonlopun läpi niinkun joka vuosi... 













Ennen Litkuu esiintyi Maailmasta

Itelle aivan uusi tuttavuus. Instrumentaalimusaa. Siinä kohtaa lauantaita ja tunnelmia menis varmaan melkeen mikä vaan. 







Litkulla oli hyvä show. Mun suosikki biisit Kimaltava mekko ja Juna Kainuuseen soivat illassa. 


Osa keikasta meni siihen, että koetin tilata juomaa G LiveLab sovelluksella. En tiiä oliko vika käyttäjässä, vai sovelluksen saavutettavuudessa, mutta meinas jäähä kupliva juomatta. Tai siis olisin halunnut eri juoman, mutta sitä joko ei ollut sovelluksessa, tai sitten kirjoitin nimen väärin. Välillä on myös vaikea kuulla mitä iPhone tai siis se sen VoiceOver ruudunlukija puhuu. Vaikka on tietty kuulokkeet, mutta kun volume on rajallinen yms. 

Ois kyllä varmaaaan saanut hyvän kuvan siitä kun juomani tuli pöytään. Siis mun ilme olis varmaan ollut näkemisen arvonen... 



Ens keväänä on isot synttärit ja mulla haaveena pitää ne just tuolla. 


Josko ilmaantuis vaikka jotain yhteistyökuvioita?

perjantai 5. heinäkuuta 2024

Uusi Tampere 2024 osa 1

UUSI TAMPERE – TAPAHTUMAKESÄ 2024

 

Uusi Tampere on koko kesän 2024 mittainen
tapahtumakokonaisuus Tampereen keskustan syleilyssä
Tavara-aseman korttelissa laadukkaasti kuratoidun vaihtoehtomusiikin ja
tunnelmallisten kohtaamisten ystäville!
Uusi Tampereen tapahtumakesä tuo Tavara-asemalle kotimaisen indien isot nimet
ja kiehtovat uudet artistit viitenä perjantaina kesä–elokuussa 2024. Keikkojen jälkeen jokainen Uusi Tampere -ilta huipentuu yökerhobileisiin kaupungin kovimpien DJ:iden johdolla.
Musiikin lisäksi tapahtumassa mukana oheisohjelmaa, herkullisia ruoka- ja juomaelämyksiä sekä upeaa fiilistä tunnelmallisessa miljöössä.

 

 

Ensimmäinen Uusi Tampere ilta olisi ollut 14.6. Jätin sen väliin ja olin festareilla 28.6. Esiintymässä olivat OrvokkiPehmoaino ja Malla. 

 

Aiemmin oon nähny Mallan ja Pehmoainon Festivaalilla. 

 

Aiemmin olin käynyt Tavara-asemalla vain kerran ja silloin se ei keikkapaikkana vakuuttanut. Nyt oli aivan eri meininki. 

Ulkona oli lämmintä +31 ja oli niin ihanaa päästä ilmastoituun paikkaan kun meillä edelleen riehuu julkisivuremppa. 

 

Ennen keikalle lähtöä otettiin tämä kuva. 

 

 

Saatiin hyvät paikat lavan edestä eikä menetetty niitä, vaikka liikuskeltiin keikkojen välissä. 

 

 


 

 

Eka esiintyi Orvokki, joka oli itselle täysin uusi tuttavuus. En oikein vakuuttunut hänestä. Toki kuohuviinin virratessa kuuntelee mitä vaan jos niikseen tulee. 

 

 

 


 

 

Pehmoaino olikin sitten omaa luokkaansa! Oli hyviä välispiikkejä, joita oli hauskaa kuunnella ja kuulla samalla vähän biisien taustoista ja elämästä. 

Yhen jutun huomasin; piti tulla biisi nimeltä Kaukana kotoa, mutta tulikin Haluun takas mun perhoset. Eipä se niin vaarallista oo. Helle tekee milloin mitäkin itse kenellekin. 

 

 


 

 

 

Malla oli vuorossa viimeisenä. En tosin tiiä oliko välttämättä akustiikaltaan paras keikkapaikka tämän tyyppiselle musiikille. Olen kuunnellut hänen molemmat albuminsa kyllä useampaan kertaan. Tavallaan niistä ei jää mitään mieleen, paitsi ehkä sen verran, että artistin tunnistaa jos sitä jossain soitetaan. 

Keikalla en huomannut milloin biisi vaihtuu ja lisäksi mietin, että tää toimis paremmin aamuyön hetkenä, jolloin on tarpeeksi sallittuja aineita veressä ja paikka olis yökerho tai vastaava.


Oli kiva ilta.

torstai 4. heinäkuuta 2024

Keikalla: M@Kulttuuritalo Telakka

 

 


 

 

 

Keväällä julkaistiin M viides levy Mustarastaat tulivat . 

 

Harmittelin, etten pääse laisinkaan julkaisukiertueelle ja minun kannaltani oli onni, että Telakan aiempi keikka siirtyi kesäkuulle. 

M esiintyi Telakalla 27.6.2024. 

Olin tai pitäisikö sanoa olimme paikalla omakustanteisesti. 

Onkohan sitäkään mietitty minkäänlaisissa kuluttajain instansseissa että mitenkä toimitaan, jos joku haluaisi tehdä yhteistyötä kanssani somenäkyvyyttä vastaan ja saisin näin ollen tapahtumalippuja. Niin, että kun osallistumiseni tarvitsee AINA oman lippuni lisäksi lipun myös avustajalleni, joka kuvaa yms. Toinen kysymys onkin sitte semmonen, että mitenkähän tällaset asiat ilmoitetaan esim. verotukseen? Nimittäin! Avustajani on avustajani, joka ei siis ole palkollisena Kupliva maailmani   

yrityksessäni vaan on ihan henkilökohtaisesti minulla töissä. 



Keikalla kuultiin monipuolisesti biisejä Minjan siis M:n uran varrelta. Biisien välissä kuultiin toisinaan sananen Kainuun murretta. Siitä tulee aina niin kotoisa olo. Heh. 


Esiintymisessään hänellä on aina niin paljon energiaa, että ihan sen takia kannattaa mennä katsoo! Kontakti yleisöön on jotain sellaista, jota en kenenkään toisen keikalta muista samanlaisena. Toki voi olla, että en aina joka keikasta muista muutenkaan...... Ihan jokaista hetkeä. 


Fanikokoelma kasvoi kun keikan jälkeen ostin paidan. 


Kiitos seuralle seurasta ja kuvista!

tiistai 2. heinäkuuta 2024

Jan Gradvall - Ilon ja surun säveliä: Abban koko tarina

 

 


 

 

 

Jan Gradvall - Ilon ja surun säveliä: Abban koko tarina

 

© 2024 Otava (E-kirja): 9789511491538
 

© Jan Gradvall 2023. First published by Albert Bonniers förlag, Stockholm, Sweden.

Published in the Finnish language by arrangement with Bonnier Rights, Stockholm, Sweden

 

Ruotsinkielinen alkuteos

Vemod undercover. Boken om ABBA
 

Kääntäjät: Kari V. Koski 

Kannen kuva: Anders Hanser

Kannen suunnittelu: Eva Wilsson
 

E-kirjan sivumäärä

216

 

 

Ainutlaatuinen Abba-kirja perustuu rakastetun bändin jäsenten uusiin haastatteluihin.
Superyhtye Abba nousi koko maailman tietoisuuteen 1970-luvulla Euroviisujen myötä. Abban iloisimmissakin kappaleissa vallitsi osin piilotettu melankolian pohjavire, kertoi myöhemmin yhtyeen jäsen Benny Andersson.
Mosaiikkimainen tarina kuvaa runsaiden yksityiskohtien kautta Abban jokaista askelta uran alusta tähän päivään. Se on samalla kulttuurihistoriallinen dokumentti Ruotsista ja maailmasta, jonka Abba valloitti. Teos on saanut runsaasti kiitosta lukijoilta, ja sitä pidetään yhtenä parhaista Abba-kirjoista.
”Gradvall tarjoaa mainiot henkilökuvat jokaisesta bändin jäsenestä." Göteborgs-Posten

 

 

Kirja pyydetty ja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. KIITOS! 

 

 

Teos kertoo RAKKAUDESTA, Rakkaudesta ja rakkaudesta! Tietysti myös Musiikista nimenomaan kirjoitettuna M:llä. Sydämeenkin mahtuu vaan yksi M. 

Kirja ei etene aikajärjestyksessä tyyliin ennen ABBAA, ABBA ja ABBAN jälkeen + muut projektit. Eikä mielestäni tarvitsekaan edetä niin, koska asioita on niin paljon, että niiden kertominen täysin aikajanan mukaisesti olisi mahdotonta. Teksti rönsyilee joka suuntaan; kerrotaan minkälaista Ruotsissa oli milläkin vuosikymmenellä ja sitten taas ABBAA; ja mitä kaikkea musiikissa tapahtui, kuka tuotti mitäkin ja miksi ja taas palataan ABBAAN. 

Kaikki lähtee melodiasta, kuten Benny asian ilmaisee. Siinä on ihminen, joka on vuosikymmeniä jaksanut säveltää, säveltää ja säveltää!

 

ABBA muodostui kahdesta avioparista, jotka molemmat olivat tai ovat niin sisällä musiikissa kuin vain olla voi. 


"Agneta Åse Fältskog syntyi 5. huhtikuuta 1950. Kirkonkirjoissa lukee Agneta, mutta nimeen lisättiin h-kirjain laulajanuran päästyä kunnolla vauhtiin. Agnetha on Ruotsissa yleinen nimi, mutta englanninkielisten on vaikea lausua sitä. Koska nimi lausuttiin väärin niin usein, häntä alettiin kutsua Annaksi, kun Abba yritti lyödä itseään läpi ulkomailla, mutta se ei oikein koskaan ottanut tuulta alleen."

Agnetha varttui Jönköpingissä, josta on myös maailmantähdeksi noussut ruotsalainen poplaulaja, Cardigansin Nina Persson.

 

Agnetha oli Ruotsissa tunnettu jo ennen ABBAA. Hän soitti pianoa ensin naapureilla muutaman vuoden, kunnes sai oman pianon. Hän kävi eri opettajien luona ja 15-vuotiaana soitteli cembalolla Bachia ja lauloi kirkkokuorossa. 

 

Agnetha lopetti koulun vuonna 1965 ja meni puhelinvaihteen hoitajaksi autoliikkeeseen nimeltä Atteviks bil. Seuraavana kesänä hänelle tarjoutui tilaisuus päästä laulamaan Bernt Enghardtin tanssiorkesteriin. Orkesteri lähetteli demoja ja Lille Gerhard innostui Agnethasta ja niinpä Agnetha pääsi levyttämään. 

Kaikki taianomaisuus on jo läsnä tällä ensi singlellä nimeltä "Jag var så kär". Se on sydänsuruissa kirjoitettu biisi. 

Miten joku ihminen voi laulaa niin kirkkaasti ja samalla surullisesti??? Agnethan ääni on kyllä parasta mitä oon koskaan kuullut! Siis jos puhutaan naisäänestä. 

 

 

"Björn Ulvaeus syntyi Lundbyssä Göteborgissa 25. huhtikuuta 1945, toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Hänen ensimmäisinä elinvuosinaan Gunnar-isä pyöritti länsirannikolla puuvenetelakkaa."

Björnillä oli aluksi serkkunsa kanssa skifflebändi nimeltä Mackie’s Skiffle Group, josta myöhemmin tuli Hootenanny Singers. 

 

 

Göran Bror Benny Andersson syntyi 16. joulukuuta 1946 Tukholmassa. 

Ensimmäinen soitin oli harmonikka, jonka hän sai kuusivuotispäivänään. Hän opetteli soittamaan kappaleen nimeltä ”Där näckrosen blommar”. 


"Bennyn nuoruusvuosinaan kuulema musiikki jätti jälkensä hänen Abballe tekemiinsä melodioihin. Radiossa soitettiin kaikkea mahdollista klassisesta ja operetista kansanmusiikkiin ja eurooppalaisiin iskelmiin." 


Bennyn mielestä paras musiikkiballadi on Stephen Sondheimin Send In the Clowns. Kirjassa mainitaan Judy Collinsin versio


ABBAN Frida on myös levyttänyt sen nimellä Var är min clown


Biisi on tietysti levytetty suomeksikin ja yksi versio tässä

 

 

"Anni-Frid Synni Lyngstad syntyi 15. marraskuuta 1945 Ballangenissa lähellä Narvikia napapiirin tuntumassa. Ensimmäinen muodonmuutos oli tarpeen heti hänen syntymänsä jälkeen. Anni-Frid sai alkunsa toisen maailmansodan loppuvaiheessa, kun Norja oli Adolf Hitlerin miehittämänä ja Narvik yksi Euroopan tärkeimmistä satamista. Hänen äitinsä oli 19-vuotias norjalainen Synni Lyngstad. Hänen isänsä oli seitsemän vuotta vanhempi Alfred Haase, natsi-Saksan armeijan kersantti.

Frida oli rakkauslapsi, mutta asialla oli myös poliittinen ulottuvuutensa: kun sota oli käynnissä, saksalaissotilaita rohkaistiin hankkimaan lapsia norjalaisnaisten kanssa. Mutta Fridan syntyessä sota oli ohi ja niin sanotut saksalaisten penikat joutuivat kostotoimien kohteeksi."

Frida muutti isoäitinsä kanssa Ruotsiin ollessaan yhdeksän kuukauden ikäinen. Fridan äiti muutti perässä hieman myöhemmin ja kuoli munuaisten vajaatoimintaan ennenkuin Frida oli kahta vuottakaan. He jäivät isoäidin kanssa kahden. 

 

"Kymmenvuotiaana Frida pääsi soittamaan pianoa ja rupesi tekemään omia kappaleita. Hänen idolinsa oli Alice Babs, virtuoosimainen ruotsalainen jazzlaulaja, jolla oli hyvin laaja ohjelmisto: Babs sekä levytti lastenlauluja että teki yhteistyötä amerikkalaisen jazzin todellisiin suuruuksiin kuuluvan Duke Ellingtonin kanssa."

 

 

"Frida osallistui paikallisiin laulukilpailuihin ja voitti usein. Hänen mummollaan ei ollut mitään lauluharrastusta vastaan, kunhan hän sai koulussa hyviä arvosanoja, mutta välit kiristyivät, kun Fridaa alkoi kiinnostaa laulajan ura enemmän kuin pänttääminen. Tanssiyhtyeen laulajana illat venyivät pitkiksi, eikä hän ehtinyt tehdä läksyjään ja oli harvoin ajoissa kouluaamuina.

Kun Frida oli täyttänyt 14, hänestä tuli Bengt Sandlunds Storbandin vakituinen laulaja. Hän rakastui yhtyeen 18-vuotiaaseen pasunistiin Ragnar Fredrikssoniin, joka toimi arkisin mattomyyjänä.

Frida: ”Neljän vuoden ikäero oli teini-iässä paljon. Mutta me rakastuimme, ja 17-vuotiaana tulin raskaaksi.” Frida oli yhtä vanha kuin hänen oma äitinsä oli ollut. ”Minulle se ei ollut ongelma mutta monelle muulle oli.”

Jo teini-ikäisenä Fridalle oli kehittynyt esiintyjänä sellainen rutiini, jonka hankkimiseen monilla voi kestää puolet urasta. 60-luvun alussa hän oli ammattimainen laulaja ja tiesi mitä elämässään tekisi. 21-vuotiaana hän synnytti toisen lapsensa mutta jatkoi silti kiertämistä."

 

 

Luulen, että jokainen näistä neljästä olisi menestynyt myös ilman ABBAA, mutta mikä määrä upeaa musiikkia meiltä olisikaan jäänyt kuulematta jos ei ABBAA olisi. 

 

Kirjassa kerrotaan erittäin tarkkaan myös Mamma Mia! -musikaalin synty ja se miten ja miksi A-Teens perustettiin ja paljon paljon muuta! 


En itse tiennyt, että on aivokirurgi Charlie Teo, joka leikatessaan kuuntelee ABBAA, koska se palauttaa hänen mieleensä onnelliset ajat ja hän voi keskittyä leikkaukseen täysipainoisesti. Tämäkin on vain todiste siitä miten erilaisiin tilanteisiin musiikki antaa voimaa! 

Olen lukenut kirjan kaikkiaan kolmesti. Se on informatiivinen, mutta iso miinus siitä, ettei painetussa kirjassa ole valokuvia. 

Annan kirjalle neljä tähteä.

perjantai 28. kesäkuuta 2024

Kirsi Pehkonen: Matkalla Jylhäsalmelle

 

 


 

 

Kirsi Pehkonen - Matkalla Jylhäsalmelle 

 

© 2024 Karisto (Äänikirja): 9789511501770 


Lukija
Elina Keinonen


Kesto 

1 h 10 min 


Millaista oli Jylhäsalmella ennen kuin siitä tuli Jylhäsalmi? Tervetuloa etsimään menestyskirjailijaa Heinäkylästä!
Hannan työt toimittajana ovat lopussa. Askel uralla eteenpäin voisi olla haastattelu menestyskirjailija Jan Satamalta, joka epävarman vihjeen mukaan piileskelee Heinäkylässä, syvällä maaseudun sydämessä. Onneksi siellä asuu myös Hannan vanha ystävä, jonka luota löytyy tukikohta. Ja aina on mahdollista, että maaseudulta löytyy myös kokonaan uusi suunta elämälle...
Yhdessä illassa kuunneltava kertomus on kesäinen postikortti seudulta, jonka elämää hieman myöhemmin seurataan Jylhäsalmi-romaaneissa. Mukana on myös kirjailijan esipuhe, joka valottaa Jylhäsalmi-teosten alkutaivalta.

 

 

Kirja kuunneltu Storytelistä omakustanteisesti. 

Lyhyt ja äärimmäisen nautittava kertomus, jossa pääsemme Jylhäsalmen alkulähteille tuttuihin ja turvallisiin maisemiin. 

Kirjailijan esipuhe oli myös tärkeä osa teosta. Oli mielenkiintoista kuulla sarjan synnystä ja vaiheista. 

Tämäkin teos mahtui Juhannukseeni ja annoin Storytelissä tähtiä 5/5. 

 

 

Ymmärtääkseni tämä on julkaistu vain ja ainoastaan sähköisissä formaateissa. Paprikirjojen ja Jylhäsalmen ystäviä tämä varmasti riepoo vaan miksi tämä tulisikaan julkaista painokoneiden versiona? On ihan oikein, ettei painettuna julkaista kaikkea! Painettujen kirjojen lukijoilta kun ei se lukeminen ihan heti lopu kesken, vaikkeivät tätä osaa käsiinsä saisi. 

Voin kertoa, että erään nimeltämainitsemattoman erikoiskirjaston valikoima ei ole yleensä ollut ajantasainen ja joitain kirjoja on pitänyt odotella parikin vuotta tuotannollisista syistä. Siinä ajassa ehtii kirjakeskustelut muuttua moneen kertaan. 

On aivan turhaa tulla sanomaan, että kyllä paperikirjojakin joutuu kirjastosta oottaan, etenkin uusia. Niin, mutta paprikirjan lukijalla on mahdollisuus ostaa kirja kirjakaupasta, kirjaston varausjonoissa roikkumisen sijaan, jota mahdollisuutta taas ei ole meillä, jotka ei painettua tekstiä lue. 

Jatkossa minäkään en anna arvoa paperilta lukijoille, kun ei hekään anna arvoa mulle!

torstai 27. kesäkuuta 2024

Kirsi Pehkonen: Hiukan hukassa

 


 

 

 

Kirsi Pehkonen - Hiukan hukassa 

 

© 2024 Karisto (Äänikirja): 9789511491828

 

Lukija

Anni Kajos

 

Kesto

4 h 59 min 

 

Rakastettu viihdetaituri tarjoilee täydellisen raikkaan lukuherkun paahtavaan kesäpäivään.
 
Siru Valpas pyörittää edelleen omalaatuista Etsintätoimisto Vitosta. Nurejev-kissa apunaan Siru pähkäilee raha-asioita ja päätyy etsimään ihmistä, joka ei todellakaan halua tulla löydetyksi.
Petollinen ex-mies Jarkko nostattaa Sirun kostonhalua. Ympärillä pyörii myös monenlaisia ihailijoita, ja Sirun pitäisikin päättää kumpi houkuttelee enemmän: rosvo vai poliisi?
Hiukan hukassa jatkaa Etsivä löytää -kirjan hilpeällä menestysreseptillä: railakas ystäväpiiri, muutama päänvaivaa aiheuttava mies ja yksi toimistokissa.

 

Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä. 

 

Tämä on yksi niistä kirjoista, jotka luin Juhannuksena to-su välillä. Tuo pitkä viikonloppu oli omistettu kirjoille, omalle rauhalle ja hiljaisuudelle, jotka kaikki asiat tulivat tarpeeseen, koska talossamme riehuu yhä edelleen ja aina vain julkisivuremontti

Kirjoitushetki on arkipäivä virka-ajan jälkeen ja yhä edelleen tuolla mellastetaan. Onhan se tietysti hyvä, että remppa etenee, niin joskus valamista tulloo, mutta aika ennen sitä on sanoinkuvaamatonta. 


Juhannuksena halusin lukea jo entuudestaan tuttuja ja turvallisia kirjailijoita, jotta hauskuus ja hyvä teksti olisi taattu. 


Luin kesällä -23 tämän Siru Valpas-sarjan aloituksen ja jäin jo silloin odottelemaan jatkoa. 

Toimistokissa seikkailee myös tässä osassa, onneksi! 

Pitäis kyllä omaankin firmaan hommata toimistokissa tassuttelemaan ja kehrätä hyristelemään, mutta mutta jos nyt eka tilikausi mennään ilman. 


Hiukan hukassa jatkaa siitä mihin Etsivä löytää jäi ja tässä osassa saa selityksensä muutama avoimeksi jäänyt kysymys; talon omistaja selviää ja Sirun entisen kumppanin toimista selkenee uutta ja jännää. 

Lisäksi on kohtaamisia ja läheltäpiti tilanteita edellisestä osasta tuttujen miesten kanssa. 

Aivan mahtavasti rakennettu juoni ja elävät hahmot!


Jospa ensi kesänä kuulemme heistä jälleen! 


Annoin Storytelissä tähtiä 5/5.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2024

Tuija Lehtinen: Kaunotar ja kulkuri

 

 


 

 

 

Tuija Lehtinen - Kaunotar ja kulkuri 

 

© 2024 SAGA Egmont (Äänikirja): 9788727188027

 

Lukija 

Netta Herranen

 

Kesto 

3 h 1 min

 

 

Löytyykö rakkaus Reinjoen varrelta?
Kun Harriet lähtee autolla Sveitsiin hakemaan siskoaan takaisin Suomeen, nuorelle naiselle alkaa sattua ja tapahtua. Pieneksi irtiotoksi opiskelijaelämästä ja kesätöistä kaavailtu reissu lähtee jännittäville urille jo menomatkalla, kun seuraan lyöttäytyy laivassa mielenkiintoista porukkaa. Sveitsiin pääseminen ei olekaan niin helppoa kuin Harriet on ajatellut, ja ajatukset palaavat matkan aikana tuon tuosta myös vaakalaudalla kiikkuvaan seurustelusuhteeseen.
Harriet tempaisee ennen viimeisen opiskeluvuoden alkua ja matkustaa Sveitsiin. Ikimuistoinen matka jää kirjoihin romantiikan- ja yllätystentäyteisenä.
Tuija Lehtinen (s. 1954) on rakastettu kirjailija, joka on tunnettu erityisesti nuortenkirjoistaan. Uransa alkuvuosina hän kirjoitti myös Kolmiokirjan romanttisia lukemistoja.

 

Kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä.


Teoksessa on jännitystä ja romantiikkaa Lehtisen taattuun tyyliin. 

Harriet lähtee noutamaan siskoaan Genevestä takaisin Suomeen ja matkalla laivalla hän tutustuu poikaan, tämän isään sekä Herra Tossavaiseen. Poika päätyy Harrietin autoon ja yhdessä tosin Harrietin tietämättä he matkaavat osan matkaa, kunnes salamatkustaja paljastuu. 

Väärinkäsityksiä ja lisää matkaseuraa riittää ennenkuin poika palautuu takaisin isälleen ja ennenkuin Harriet on Genevessä, josta sisko ei lähdekään mukaan. 

Luulin tietäväni loppuratkaisun jo aikaisessa vaiheessa, mutta kirja pääsi yllättämään. 

Lyhyt nostalgiahetki aikaan ennen kännyköitä ja muita nykyisyyden vekottimia. 


Tällekin tähtiä 5/5.

tiistai 25. kesäkuuta 2024

Tuija Lehtinen: Kesämies

 

 


 

 

 

Tuija Lehtinen - Kesämies 

 

© 2024 SAGA Egmont (Äänikirja): 9788727175591

 

Lukija 

Heidi Ajanto 

Kesto 

2 h 48 min

 

Auringon lämpöä ja lempeä saaristomaisemissa.

Nella valmistautuu lomailemaan omassa rauhassaan perheensä kesämökillä saaressa, kun hänen tuttavansa Niko ilmoittaa olevansa samaan aikaan ilman asuinpaikkaa. Nikon ottaminen mukaan saarelle ei tulisi Nellan mieleenkään, jollei nokkava mökkinaapuri olisi juuri näpäyttänyt Nellaa edessä olevasta yksinäisestä kesästä. Näyttääkseen naapurille Nella lupautuu ottamaan Nikon mukaansa, mutta Nikosta tuleekin hieman erilainen seuralainen kuin Nella on odottanut. Kesämiehen lisäksi mukaan tuppaa joukko lapsuudenystäviä, jotka tuovat lomaan paljon riemua ja odottamattomia käänteitä.

Hattarankevyt kesäkirja rannalle tai kesämökin terassilla nautittavaksi! Kuinka Nellan ja saarelle mukaan tuppautuneen Nikon suhde kehittyy kesän aikana?

Tuija Lehtinen (s. 1954) on rakastettu kirjailija, joka on tunnettu erityisesti nuortenkirjoistaan. Uransa alkuvuosina hän kirjoitti myös Kolmiokirjan romanttisia lukemistoja.



Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä. 


Viihdyin tämän kirjan kanssa erittäin hyvin. Tämä oli juuri sitä mitä tarvitsin Juhannukseen. Sopivan kepeää nuorison kohellusta ja ihmissuhdekiemuroita. 

Teoksesta mieleeni tuli nuorten kirja

 Minun veljeni Jon ,

 

jota ei muuten löydy ainakaan tietääkseni vielä diginä mistään. 

Ehkä kirjan tunnelmat ja kesän kuvaus muistuttaa toisiaan jotenkin. 

 

Kesämies on kyllä hyvä kirjan nimi, josta tulee tietenkin mieleen tämä 90-luvun hittibiisi Kesämies

 

Annoin tällekin Storytelissä tähtiä 5/5.

Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä

        Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä  Haamu 2024    Englanninkielinen alkuperäisteos:  On the Shoulders of Otava (2020). SUOMENNOS LAUR...