Keikalla: Yona@Tavara-asema

 

 

 

 

Pääsiäisestä oli jo ehkä toivuttu tavalla tai toisella. Tosin väsymys jatkui yhä kun oli palaveria palaverin perään. Semmosina päivinä en muista ees mun nimee. Tai siis silleen kuvailen niitä päiviä. Riittää että muistaa olla oikeassa palaverissa oikeaan aikaan. Keskittyminen siihen mitä ympärillä tapahtuu onkin sitten oma juttunsa. 

 

25.4.2025. Yona esiintyi Tavara-asemalla. 

 

Sain olla taas todistamassa hienoa keikkaa. Se on vaan niin ihanaa se artistin läsnäolon voima ja tulee olo, että hän haluaa nimenomaan tässä hetkessä olla meille ja meiän kanssa! 

Mun mielestä yhä Eden -levyn biisit toimii paremmin livenä kuin levyltä. Oon kuunnellut tuota levyä yhä tosi vähän. Livenä nuo biisit jotenkin täydentyy. 

 

 

 

 

 

 

Tavara-asema ei mielestäni vaan ole paras mahdollinen keikkapaikka. Äänentoisto on mitä on ja lisäksi jos jostain syystä joutuisin tulemaan keikalle yksin niin noin avoimessa tilassa on vaikeaa hahmottaa asioita. 

Keikalla: Aino & Hajonneet@Tavara-asema

 

 

 

 

Lauantaina 19.4. oli mun onnenpäivä! Olin oottanut tätä jo monta kuukautta ja etenkin kun tammikuussa Aino & Hajonneet keikka Telakalla jäi väliin sairaustapauksen vuoksi niin oikein ootin tätä lankalauantaita. Jännää muuten että käytän nuita pääsiäisviikon päivien nimiä, vaikka en kuulu kirkkoon. 

Kerroin jo eilen, ettei elämä aina mee niinku suunnittelee. 

Olin monistakin syistä mennyt nukkumaan vasta siinä puoli kuuden aikaan aamulla. Vaikka sainkin nukuttua useamman tunnin niin olin aika väsyny mihkään keikalle lähtee. Lähin, Tietenkin! 

Edellisenä iltana oli joku aivan muu syy miksei täysipainoisesta keikkaan keskittymisestä tullut mitään - niin tää ilta meni aika lailla väsymyksen tiliin. Sitä kun aamuyöhön asti nauttii muutamasta ja vähän enemmästäkin lasillisesta kuplivaa juomaa niin se saattaa tällä iällä jo jossain tuntuu sit seuraavana päivänä, tai siis tässä tapauksessa samana. 

 

 

 

 

 

Keikka oli täynnä energiaa, esiintymisen, laulamisen ja soittamisen riemua. Vaikka ite näytinkin kuolleelta. 

Keikoilla pääsen kyllä vaikka minkälaisiin tiloihin kun ajattelin taas, että kaikki valinnat mun elämässä on tuonut mut just siihen hetkeen - eturiviin nojailemaan sitä aitaa tai kaidetta tai mikä sen nimi onkaan vasten, ja katsoo ja kuuntelee just tätä keikkaa. Voin myös kertoo, että vesi on hirveen hyvää juomaa välillä. Ihan koko keikkapäivän ajan.... 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavaks Aino & Hajonneet  voi nähä livenä Työväen Musiikkitapahtumassa , 

Sorin Aukion Kesäkeikat ,

ja 

Lost in Music . 

 

On toki muitakin, mutta listasin ne mitkä on mua lähinnä.

 

 

Huomenna jatkuu keikkakertomukset Tavara-asemalta. 

Keikalla: Litku Klemetti @G LiveLab

 

 

 

 

 

Pitkäperjantaina eli 18.4.2025. olin Tampereen G LiveLabissa Litku Klemetin keikalla. Taas vaihteeks. 

Olin oottanut ja suunnitellut tätä keikkaa ja ostanut lipun jo kauan sitten. Ajattelin, että siinähän hyvin menis Päästiäinen. Kun oli yks eri keikka vielä heti seuraavana päivänä. Ei se elämä aina mee niinku suunnittelee! 

 

Tää keikkahan oli upea. Saatiin kuulla biisejä Litkun koko uran ajalta. G LiveLabin äänentoisto on aina huippuluokkaa. 

Litkun puhetta biisien välissä on kiva kuunnella. Kun tapa puhua kuulostaa niin tutulta. 

Biiseistä kuultiin tietenkin Juna Kainuuseen ja uusi biisi nimeltä Lippissukupolven joutsenlaulu  . 

Tässä tuo uusi biisi tai siis osa siitä keikkaversiona. 

 

 

 

 

 

Tässä Juna Kainuuseen, tietenkin. 

 

 

 

 

 

 

Tässä ehkä itseni mielestä harvemmin kuultu biisi nimeltä Urkuri. 

 

 

 

Seuraava keikka jolla hänet tulen näkemään onkin sitten varmaankin Festivaalilla . Ellei tässä nyt jotain yllättävää tapahdu, että olis joku keikka jo aiemmin. Siis onhan keikkoja, mutta oma aika rajallinen. 

 

 

**

 

Ja sit jotain aivan muuta. Tosin se liittyy keikkoihin oleellisesti! 

 

Keikoilla on yleensä käytössä Turvallisemman tilan periaatteet . 

 

Olen aina ajatellut sen olevan vain sanahelinää ja ettei nämä periaatteet todellisuudessa auta ketään eikä mitään. Nimittäin ei ne ennakkoluulot poistu vaikka ois mitkä periaatteet tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Jos mä naisena ja vammaisena menisin kertomaan jostakin tilanteesta, joka aiheuttaa turvattomuutta niin tämän seurauksena tilaisuudesta poistettaisiin minut, eikä häiritsevää osapuolta. Minä en kohdista katsetta, koska en voi ja sehän se saattaa antaa vaikutelman, että olen joidenkin laittomien aineiden vaikutuksen alaisena. Vammaisen kokemukset ja näkemykset kun yleensä mitätöidään ja niitä vähätellään. 

Ei minulle tällä keikalla tapahtunut sinäänsä yhtään mitään, tai siis tapahtui, mutta vain mun pään sisällä ja mun tunteissa. En pystynyt keskittymään täysipainoisesti keikkaan, kun piti koettaa selviytyy. Pärjäsin hyvin, olosuhteet huomioiden. 

Siellä Turvallisemman tilan periaatteissa lukee: 

"• Älä tee oletuksia ulkonäköön tai toimintaan perustuen. Älä tee oletuksia kenenkään seksuaalisuudesta, sukupuolesta, kansallisuudesta, etnisyydestä, uskonnosta, arvoista, sosioekonomisesta taustasta, terveydestä tai toimintakyvystä". 

Olin tehnyt etukäteen pöytävarauksen. Ehkä turvallisemman tilan periaatteet ei koske varauksien käsittelyä. Vaan jos on mainittu joku syy varaukselle niin mahdollisesti joku toinen mahdollisesti saman syyn varaukselleen kertova laitetaan istumaan samaan pöytään. Eli käytännössä tehdään olettamuksia. Mielestäni näin ei voi toimia! Tämä kertoo vain ja ainoastaan rakenteellisesta ongelmasta ja ihmisten asenteista. 

Eipä toteutuneet ne paljon mainostetut periaatteet tällä keikalla ainakaan minun kohdalla! Ihminen on muutakin kuin pöytävarauksensa syyt ja kaikki eivät tunne toisiaan. 

En ole antanut ravintolalle palautetta tästä, vaikka tarkoitus on ollut. Ajattelin seuraavaa pöytävarausta tehdessä mainita tästä. Tai sitte en jatkossa ees varaile pöytää niin pystyy itse määrittelemään mihin menee istuu, jotta on varmasti ja varmemmin turvallinen olo. 

Tapahtumassa koetin pelastaa sen mitä oli pelastettavissa; otin lasin täyteen, ettei jää ainakaan siitä kiinni! Kotiuduttua jatkoin samalla linjalla ja menin nukkuun vasta aamulla.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tai siis postauksia. 

Huomenna jatkuu mun keikkatekstit.

Kuukauden levy & keikkamuisto: Tori Amos - Little Earthquakes & Tori Amos @ Finlandia-talo 08.06.2015

Kuva on otettu Finlandia-talossa odotellessamme Tori Amos keikan alkua kesäkuussa 2015. Shampanja maistui. Kiitos kuvaajalle kuvasta ja erityisesti keikkaseurasta. Kyllä se oli kuplajuoman arvoinen hetki kun keikka oli alkamassa.
Meillä oli hyvät paikat, josta näki ja kuuli hyvin. Keikkakuvia ei ole, koska itsellä ei vielä silloin ollut kunnon puhelinta ja vaikka olisikin ollut ja kuvia niin tiedä sitten olisiko oikein julkaista niitä tässä.
Hienoa oli kuulla livenä itselle tärkeitä kappaleita ja myös tuntemattomampia lauluja. Hänen kappaleensa ovat vaikeista aiheista ja ehkä juuri siksi niin riipaisevan kauniita ja upeita. Muutenkin rakastan valtavasti pianoa ja olen sitä mieltä, että nainen ja piano on mahtava yhdistelmä musiikissa.

Keikalla kuultiin itselleni täysin tuntematon kappale nimeltä It's On Fire. Keikan jälkeen koetin kovasti metsästää tuota kappaletta. Laulun nimen taisin löytää kirjoittamalla muistamiani pätkiä sanoituksesta Googleen. Löysin kappaleen kuultavaksi, mutta levyä, jolta se on ei löytynyt mistään suoratoistopalveluista. Eikä se ole mikään ihme sillä kyseessä on Torin vuonna 1988 bändi nimellä Y Kant Tori Read tehty bändin nimeä kantava julkaisu.

Kun aloin koota tätä postausta huomasin levyn Spotifyssä ja olin todella hämmästynyt. Ilmeisesti remasteroitu julkaisu tullut vuonna 2017, mutta aiemmin en ollut tätä huomannut laisinkaan. Nyt pääsee levyn vihdoinkin kuuntelemaan.
Tässä tuo mainitsemani keikalla kuultu harvinaisuus.

Y Kant Tori Read - Fire On The Side 

Koko albumi harvinaisuus on kuunneltavissa tästä.

Aikoinaan kuuntelin paljon albumia Little Earthquakes. Tässä albumin vuonna 2015 julkaistu Deluxe versio.

Omia suosikki kappaleita levyltä ovat erityisesti Winter, sekä China.

Winter on vain niin käsittämättömän hieno. China kuvailee mielestäni etäisyyttä tai välimatkaa kahden ihmisen välillä. Itse koen kappaleen sillä tavoin. On myös paljon kokemusta siitä, että ollaan samassa tilassa, mutta silti niin kaukana.

Keikasta löytyy Hesarin arvio täältä.

Jos tämän myötä heräsi kiinnostus Toriin niin aikaisempia arvioita Suomen keikoista, sekä linkkejä keikkavideoihin löytyy blogista nimeltä Silent All These Years.