Sanna Marin: Toivo on tekoja

Sanna Marin - Toivo on tekoja 

Suomentanut

 Maija Laura Kauhanen

Englanninkielinen alkuteos

Hope in Action

Copyright © 2025 by MA/PI Oy

 Suomenkielinen laitos © Gummerus Kustannus Oy

 Published by agreement with Ulf Töregård Agency AB

Suomenkielinen laitos on muokattu suomalaista yleisöä ajatellen ja sovitettu Suomen oloihin yhteistyössä tekijän kanssa.

Kustantaja:

 Gummerus Kustannus Oy

 Helsinki

ISBN (e-kirja) 978-951-24-4754-1

Valokuva: Meeri Koutaniemi 

E-kirjan sivumäärä 

171 

Suomen kaikkien aikojen nuorin pääministeri Sanna Marin (s. 1985) johti maatamme historiallisten kriisien keskellä. Muistelmateoksessaan hän kuvaa omin sanoin urapolkuaan ja elämäänsä, pääministerikauden haasteita ja nuorena naisjohtajana kohtaamiaan julkisuuskohuja sekä kansainvälistä huomiota. Hänen johtajuuttaan on määrittänyt pelottomuus muutoksen edessä ja rohkeus astua johtoon. Samaan hän haluaa kannustaa myös tulevia sukupolvia.

Kiitos kustantamolle arvostelukappaleesta.

Tämä kirja toi paljon uutta ja mielenkiintoista informaatiota. Vaikka luulin lukeneeni hänestä jo kaiken. Nyt tuli syvempiä näkemyksiä asioihin ja ilmiöihin lehtijuttujen ja kohuotsikoiden takaa. Tekstissä kuuluu hänen oma äänensä. Onhan se ihan luonnollistakin kun hän on itse ollut kirjaa tekemässä. Fanitan häntä samaan tapaan kuin artisteja. Keltä se on pois? Missä sanotaan, ettei niin muka saisi tehdä? Välillä tuntuu, että on hirveesti olemassa semmosia näkymättömiä "sääntökirjoja", joita meijän kaikkien pitäs osata noudattaa, mutta kun niitä ei aina noudateta. 

Kirjassa käydään läpi Marinin vaiheet pääministeriksi tuloon, sivutaan lapsuutta ja nuoruutta, sekä ensi askeleita politiikan polulla. En ollut aiemmin tiennyt, että yksi ensimmäisimmistä hetkistä puolueensa kanssa oli sellainen, jossa hän seurasi keskustelua aiheesta tulisiko ruokailu kustantaa tilaisuudessa olleille vaiko eikö. Kaikkee sitä onkin.

Ollaan synnytty samana vuonna ja oli mielenkiintoista lukea henkilön lapsuudesta, joka tulee niin eri taustasta kuin itse tulen. Mutta ei sillä oo väliä, että ootko sä asunu lapsena Paltamossa tai Pirkkalassa, kun kenestä tahansa meistä voi tulla ihan mitä tahansa!

 

Jos sotavuosia ei lasketa niin lieneekö pääministerin tehtävä vuosikymmeniin ollut niin raskas kuin Marinin kaudella, johon mahtui Korona, Venäjän sodan aloitus, Natoon liittyminen ja kaikki tämä vain muutamassa vuodessa. Kirja kertoo näistä vuosista. Unohtamatta tietenkään erästä tanssivideota ja aamiaiskohua. 

Korona on jäänyt kauas taa, vaikkei siitä todellisuudessa niin kovin kauaa ole. Tuntuu etten paljoakaan muista siitä ajasta, vaikka koko ajan tapahtui myös omassa elämässä. Ehkä mieli suojelee. Se suojelee kyllä niin monelta asialta, että hyvä niin. 

Ehkä muistan parhaite Korona-ajan tiedotustilaisuudet ja etenkin sen kuinka koko Suomi sulkeutui Juhlapäivänäni vuonna 2020. Tiedotustilaisuudet antoi aina toivoa, että kyllä tää tästä vielä järjestyy. Meijän päättäjät tekee päätöksiä sillä osaamisella, taidolla, tiedolla ja ymmärryksellä, joka heillä missäkin tilanteessa on. 

Kirjassa pohditaan sitä, että jos asiat olisi menneet hieman toisin niin ei Marinista olisi poliitikkoa tullut. Lisäksi tosiaan painotetaan sitä kuinka Suomessa kuka tahansa voi olla mitä tahansa. Tästä lukiessani mietin koskettaako tämä ajatus kuitenkaan jokaista meistä, vai rajataanko siinä kuitenkin ihmisiä pois? Nimittäin! Yhtään ainutta vammaista kansanedustajaa ei tietääkseni tällä hetkellä ole. Ja jos kerta jokainen meistä tytöistä ja naisista Suomessa voi toteuttaa itseään ja on lupa olla sellanen kun on. Niin minkä takia esim. vammaiset ihmiset joutuu taistelemaan ihan perusoikeuksistaan, joista yksi on se pääsetkö vessaan vuorokauden aikana aina kun haluat, että saatko sä riittävästi tarvitsemaasi apua, avustajatunteja tai jotakin muuta palvelua, jotta tällainenkin kuin oikea-aikainen biotarpeittesi tekeminen on mahdollista? Minulle jäi vähän epäselväksi, että oliko tää kirja vammattomalta ihmiseltä vammattomille ihmisille? Vai oliko tää kirja ihan kaikille? 

Marin kertoo kirjassa myös miksi jätti päivän politiikan ja siirtyi kansainvälisiin tehtäviin ja tietysti myös avioerostaan ja syistä siihen. 

Oon kuullut kirjaa moitittavan huonosta suomennoksesta. En huomaa tekstissä mitään huonoutta, mutta ehkä olenkin liian puolueellinen sellaisia havaintoja tekemään. 

Suosittelen kuuntelemaan Yleisradion ja Warner Bros. ITVP:n yhteistuotannon 

Sanna Marin - miljoonat seuraa. 

Tampereella pääsee myös elokuussa katsomaan näytelmän 

MINÄ OLEN SANNA MARIN, 

jos lippuja löytyy. 

Jos luet vuoden aikana vaan yhden kirjan niin lue tää! Teos on hyvä läpileikkaus viime vuosien tapahtumiin meillä ja maailmalla ja kirjasta saa myös paljon toiveikkuutta. 

Tähtiä 3/5.

Heart: Heart

Hearton julkaistu kesällä -85. Sehän oli oikeinkin hyvä vuosi! Blogisti on kyseistä vuosikertaa ja synttärit osuu tähän maaliskuuhun, joten siksi tämä levy nyt. 

Sinkkuna julkaistu What About Love, These Dreams, Never,  Nothin' at All ja If Looks Could Kill. 

These Dreams on Heartin eka listaykkössinkku. 

What About Love on alunperin vuodelta -82 ja esittäjänä Toronto. Heartin versiota rakastan, joten alkuperäistä en ole koskaan vaivautunut kuuntelemaan. 

If Looks Could Kill on uskomattoman upea voimabiisi, jota olen elämäni aikana kuunnellut paljon ja tarvinnut vielä enemmän. 

Jo mainittujen sinkkubiisien lisäksi suosikkeihini kuuluu levyltä löytyvä kappale nimeltä Nobody Home. siinä laulellaan. ” You say you're feeling locked inside

Stuck inside to stay

You wanna fly away

There's really nothing I can do

But to help you make your play 

Make your getaway 

Don't dream too wild 

And shoot for the moon 

Don't ride your heart 

Like a balloon 

To places unknown 

'Cause when you finally coming knocking 

When you finally come knocking 

There'll be nobody home 

Nobody home”

Rakastan levyn äänimaisemaa ja leikittelyä eri genrejen välillä. Levyn tyyleiksi on määritelty glam metal, Hard rock ja pop rock.

Levylle tähtiä 3/5. 

Suomen keikkaan on tasan kolme kuukautta. Mitenhän sitä jaksaa odottaa? Viime vuosi oli sen verran rankka, että tää keikka tulee tarpeeseen, jotta tuntee elävänsä. 

Akkreditointi hämmentää. Vasta noin viikkoa ennen keikkaa saa kuulla onko akkreditoitujen joukossa vai ei. Ymmärrän kyllä syyt siihen. Siinä ei vain ole huomioitu sellaisia media-alan osaajia, jotka tarvitsevat avustajan apua itselle vieraissa paikoissa liikkuessa yms. 

Avustajan työvuorot tulee ilmoittaa ajoissa, kuten kaikissa töissä. Viikko on lyhyt varoaika, vaikka kuinka on avustajan tarvitsijan omista työtehtävistä ja niissä avun tarpeesta kyse. 

Akkreditoitua voi vain yksi henkilö kerrallaan, toki se riippuu tapahtumasta ja tilaisuuden luonteesta. Välillä voi ilmoittaa itsensä ja avustajan yhdellä kertaa, vaikka siinäkin on toki se ongelma, ettei kyseinen avustaja varsinaisesti toimi sisällöntuottajana työnantajansa mediaan. 

Haluun muistuttaa, ettei maailma toimi pelkästään yksilöiden voimalla vaan myös arvokkaan avustajain työn! 

Ei ole vielä vastaan tullut tapahtumaa, jonka akkreditoinnissa erikseen mainittaisi, että jos vammasi vuoksi tarvitset henkilökohtaisen avustajan mukanasi niin akkreditoidu näin tai näin. 

Olen itse joutunut aina erikseen kyselemään miten toimin ja jännittämään evätäänkö pääsyni kysymyksen johdosta. 

Parannettavaa siis akkreditoitumisen osalta riittää!