Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjabloggaaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjabloggaaminen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. lokakuuta 2023

3.5. Vuotta Kuplivassa Maailmassa

Kuplivassa maailmassani on oltu nyt olemassa kolme  ja puol vuotta.

Hyvin pyörii. Tälle on tarve ja tilaus. 

 

Äänikirjoista jauhan jatkuvasti ja siitä kuinka se on lukijuutta. 

 

Kirjamessupostauksessa aiheesta vielä lisää. 

 

Tällä viikolla julkaistiin yks biisi ja kirja. 

 

LAB - My Private Hospital ilmestyi perjantaina. 


Tällä viikolla äänikirjapalveluihin tuli Eveliina Viitasen Pidä kiinni kädestäni. Arvio on yksi blogin luetuimpia tekstejä 516 näyttökerrallaan. 


Katotaan minkälainen on maailma huhtikuussa kun tämä blogi täyttää 4.

sunnuntai 11. joulukuuta 2022

Tampereen Kirjafestarit 2022


 

 

 

 

 

Kiitos mediapassista Tampereen Kirjafestarit ja kaikesta avusta. 

Kirjailijakuvat by Anna-Kaisa Noki-Helmanen.

Kiitos avusta kuvien kanssa ja että sain ne uudelleen nimettyinä spostiin. 

Kiitokset myös omille avustajilleni viikonlopun mahdollistamisesta!

Oli ilo saada olla mukana tänäkin vuonna.

Jännitin kyllä pääsenkö mukaan, koska blogini ei ole niin tunnettu. 

 

Kirjafestarit järjestettiin Tampere-talossa 03-04.12.2022. 

Olin paikalla molempina päivinä. 

Lauantaina tosin vain pienen hetken, koska jouduin kiirehtämään luottamustoimiini liittyvään kokoukseen, joka poikkeuksellisesti oli livenä, eikä etänä. 

 

Lauantaina katteltiin Matti Laineen esiintyminen ja samassa paikassa eli Maestrossa oli heti perään Seppo Jokinen. 

 

Oli jännää nähdä Matti Laine ja kuulla siitä mitä tapahtuu vai tapahtuuko Elias Vitikka-sarjan osalta mitään. 

Tietysti oli puhetta myös Paratiisi-sarjasta, joka löytynee yhä areenasta. 

Kun suunnittelin lauantain aikataulua niin oli hauskaa huomata, että just Jokinen ehditään justjajust katsoo. 

Mitä se oiskaan Kirjafestareilla ja etenkin Tampereen Kirjafestareilla käyminen jos ei Jokista ehi nähä. 

 

 

 


 

 

Seppo kertoili kirjoittamisrutiineista ja saamastaan palautteesta sen osalta kuinka paljon kirjoissa on milloinkin käsitelty rikosta ja milloin liikaa tai liian vähän päähenkilöiden ihmissuhdekuvioita. 

Koskinen TV-Sarjasta ja sen näkymisestä eri puolilla maailmaa oli puhetta. 

Kolmas kausi tulee ja keväällä tietty uusi kirja. 

Niitä odotellessa!

 

 

Sunnuntaina seikkailtiin kirjahyllyjen välissä ja sieltä löytyi Supersalanen tyttöpäiväkirja. 

Kuuntelin sen äänikirjana ja se olikin aivan mahtava teos kirjailijan eli Veera Miljan itsensä lukemana. 

Olisi täytynyt ostaa tuo kirja omaan hyllyyn. 

Ostan fyysisiä kirjoja vaikka en ite voi niitä lukea. 

Haluan tukea omalta osaltani kirja-alaa ostoksillani. 

 

Katteltiin siinä myös Iida Rauman esiintyminen. Haastattelijana oli opiskelija. 

 

 

 


 

 

Hieman myöhemmin häntä haastatteli Marko Suomi. Ohjelman järjestäjänä oli Aamulehti ja suosio valtaisa yleisömäärästä päätellen. 

En ole vielä lukenut tätä palkittua Hävitystä, mutta se on lukulistalla. 

Kyllä siinä jotain maagista on oltava kun kerta kustannustoimittaja on ollut alusta asti sitä mieltä, että tää tulee voittamaan Finlandian. 

 

Päivän muita seuraamiamme esiintymisiä olivat Annastiina Heikkilä, 

Leena Parkkinen 

ja 

Ann-Christin Antell. 

 

Parkkisen Sinun jälkeesi, Max on roikkunut lukulistallani vuosia. 

Tavallaan tuttu kirjailija ja tavallaan ei. Tuttu nimenomaan haastattelujen osalta. 

Hän kertoi kirjoittavansa vain naisista. 

 

Aloitin joskus keväällä Heikkilän Vapaus valita kohtalonsa. 

Kirjafestarien haastattelu herätti mielenkiinnon, että josko vaikka vielä tänä vuonna saisin kirjan loppuun. 

 

Ihailen ihmisiä, jotka osaavat ranskaa, ovat asuneet Ranskassa ja kirjoittavat sinne sijoittuvia kirjoja. 

Koin olevani etuoikeutettu saadessani olla läsnä tässä tilaisuudessa. 

Patonkii ja punaviinii on muutenkin meitsin juttu. Tosin kupliva on aina parempaa! 

 

 

Ann-Christin Antell on kirjailija josta olen kuullut pelkkää hyvää, mutta jonka tuotantoon en ole perehtynyt. 

Paitsi nyt kuuntelin tuon erillisen kirjan nimeltä Joulu Örndahlin ruukissa. 

Se on julkaistu vain äänikirjamuodossa, koska on verrattaen lyhyt tarina. 

Haastiksessa kävi ilmi, että tuo Puuvillatehdas-sarja saa keväällä jatkoa. Kirjan nimi on Puuvillatehtaan kilpailija ja koska siinä ollaan Tampereella niin täytyy lukea ennen kevättä nuo aiemmat osat. Kirjassa ollaan tehtaalla, josta en ollut ikinä kuullutkaan, joten aina oppii uutta Tampereesta! 

 

Kirjailijahaastiksia kuunnellessa tuli olo, että pitää heti lukea nämä kaikki teokset!

 

Iltapäivällä menimme nauttimaan kuplivaa ja virallinen kuva löytyy tästä. 

 

Suosittelen muutoinkin ottamaan seurantaan blogin Instagramin. 

 

 

Talossa oli kylmä. En tiedä johtuiko energiansäästöstä vai mistä. Se vaikutti fiiliksiin ja ohjelman seuraamiseen. 

 

Viinimyyjät oli pukeutuneet kylmään sopivin asustein. 

 

Kiitos siitä medialle varatusta työskentelytilasta. Se tuli tarpeeseen. 

 

Lauantai taisi olla ikäänkuin pääpäivä. 

Olen onnellinen, että sain olla rauhassa. Kukaan ei tullut morjestamaan. 

Olen epäsosiaalinen ihminen ja viihyn parhaiten kun saan olla kotona kirjottamassa rauhassa. 

 

Mietin onko Tampere-talo paras mahdollinen paikka Kirjafestareille. Salit antaa yksityisyyttä haastatteluille verrattuna johonkin isoon messuhalliin. 

Opasteita tiloihin löytämiseks vois olla enempi. 

Tampere-Talon sivuilta löytyi pohjakartta pienen etsiskelyn jälkeen. 

Paikkojen välillä haahuilu voi viedä aikaa myös siten, ettei ehdi tilaisuuden alkuun oikeaan paikkaan ja sit joutuu miettiin uskaltaako mennä hieman myöhässä lainkaan sisälle. 

Talo antaa kyllä myös upeat puitteet tapahtumalle. 

 

Toivottavasti myös ensi vuonna nähdään!

maanantai 6. kesäkuuta 2022

Christian Rönnbacka: Henna Björk: Isku


 

 

 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

Christian Rönnbacka - Henna Björk: Isku 



Bazar 2022

 


E-kirjan sivumäärä
252


ISBN
9789523765443

 

Uutta timanttista dekkariviihdettä suositun Antti Hautalehto -sarjan luojalta
Christian Rönnbackan uuden dekkarisarjan avausosa Henna Björk: Isku lyö kansainvälisen rikollisjärjestön rumiin rattaisiin kovan kapulan, Henna Björkin.
Abdul, Emmanuel ja Ismael olivat tuskin kymmenvuotiaita, kun heidät pakotettiin tappajiksi pahamaineisen, Toojayksi kutsutun komentajan alaisuudessa Sierra Leonessa. Parikymmentä vuotta myöhemmin Abdulin runneltu ruumis löytyy Suomesta. Poliisi poimii tutkimuksissaan johtolangaksi Abdulin varoitusviestin Ruotsissa asuville Emmanuelille ja Ismaelille. Toojay ei kaihtaisi mitään keinoja vaientaakseen heidät lopullisesti.
Supon ylitarkastaja Jarmo Rautiainen seuraa johtolankaa Göteborgiin ja rekrytoi avukseen paikallisen virkavallan riveistä nuoren irakilaissuomalaisen poliisin Henna Björkin. Hän on ongelmalähiöiden kasvatti, jengiväkivallan asiantuntija, otteissaan nopea ja Suomen poliisille entuudestaan tuttu.
Toiminnantäyteisen Henna Björk -sarjan ensimmäisessä osassa helpolta kuulostava tehtävä tuoda entinen lapsisotilas Suomeen kansanmurhan todistajaksi kiihtyy silmänräpäyksessä hengästyttäväksi pakomatkaksi.  


Christian Rönnbacka (s. 1969) on työskennellyt poliisina ja vakuutusetsivänä, ja noussut suosituilla Antti Hautalehto -dekkareillaan vauhdilla kotimaisen dekkarikirjallisuuden kärkeen. Dekkarit ovat tunnettuja omaleimaisesta huumoristaan ja poliisityön asiantuntemuksesta, jonka Rönnbacka on hankkinut keskusrikospoliisissa pääkaupunkiseudulla.



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! 


Luin kirjan yhden iltapäivän aikana kun tiesin tekstin olevan taatusti hyvää ja vetävää. 

En pettynyt tekstin suhteen. 

Kirja itsessään ei valitettavasti kuitenkaan tuottanut suurta wow elämystä. 

Nopeasti vaihtuvia tilanteita, aseiden kanssa rymistelyä ja ehkä hieman epäuskottavuuksia, joiden kohdalla mietin että kun en itse ole poliisi niin en voi tietää mitä rikollismaailmassa voi todella tapahtua ja minkälainen tapahtumien eteneminen tällaisiin pakomatkoihin reaalimaailmassa liittyykään. 


Juoni lyhykäisyydessään: Poliisi pakenee Ruotsista mukanaan isä ja tytär, joilla maahanmuuttajatausta. Pakomatkalla sattuu ja tapahtuu, suunnitelmat muuttuu ja Suomeen kuitenkin päästään. 


Käytössä on kaikenlaista teknistä härpäkettä. Hieman jäi itseä ihmetyttämään tämä seuraava kohta. Mietin voiko olla niin ettei poliisikoulutuksen saanut ihminen tiiä mitä tämä tarkoittaa. Vai oliko oleellista juonen rakennuksen kannalta toimia näin. Ote tekstistä: 


"Bemarin ajotietokoneessa välähti, ja sen ruutuun tuli teksti ”Positioning”. Henna katsoi sitä hetken ymmärtämättä mitään ja painoi näyttöä, kunnes teksti hävisi." 



Lukiessa mietin miksi suomalainen kirjoittaa Ruotsiin sijoittuvan dekkarin? Kun ruotsalaisia dekkareita tulee kuin sieniä sateella. 

Omia suosikkeja on Åsa Larsson, Liza Marklund, Anna Jansson, Mats Strandberg,  Kristina Ohlsson, Mattias Edwardsson, Lars Kepler, Ann Rosman, Johan Theorin, Viveca Sten ja ehkä Camilla Läckberg, jonka kirjallinen tuotanto on kyllä vaihtunut johonkin muuhun kuin dekkareihin. 


Kun selaa Storyteliä niin välillä miettii, että taas yks uusi ruotsalainen dekkaristi tuli löydettyä. On ainakin joku Uumajaan sijoittuva sarjan avaus ja joku sarja, joka sijottuu johonkin Korkearannikko-nimiseen paikkaan.

En ole näitä ehtinyt lukea. En ole halunnut käyttää aikaani niihin, koska mielestäni ruotsalaisia dekkareita riittää!

 

Uumajaan sijottuvan sarjan eka osa on nimeltään Lumienkeli ja kirjoittaja Anki Edvinsson. 

 

Korkearannikolle sijoittuvan sarjan nimi on Ulvönin murhat, kirjailija Lina Areklew ja ensimmäinen osa nimeltään Juhannusruusut.


Tässä myös liuta kirjailijoita Ruotsista, joihin en ole ehtinyt tutustua: Emelie Schepp, Inger Frimansson, Åke Edwardsson, Sofie Sarenbrant, Christina Wahldén, Camilla Grebe, Anna Ihrén, Johanna Mo, Christina Larsson, sekä Ninni Schulman.

Minulle selvisi, että jos tämä Rönnbackan kirja menestyy Ruotsissa niin silloin se menestyisi missä tahansa. 

Tämä käy ilmi Mesta.netin haastattelusta, joka on luettavissa tästä.


En oikein tiedä mitä ajatella. Toki se on ihmiselle itselle hyvä, että osaa brändäämisen. 


Suruikseni pakko antaa tälle kirjalle kaksi tähteä. 


Toivon kirjalle menestystä Ruotsissa ja maailmalla! 


Eiköhän se seuraava osakin tule luetuksi.

 

Kannattaa myös tsekata syksyn Dekkarifestivaalin ohjelma.

 

Tästä kirjasta on blogannut ainakin Kirjoja hyllystäni. 

 

Rönnbacka on haastattelussa Sadun sunnuntaivieras-podcastissa, jonka saa soimaan tästä.


Osallistun tällä tekstillä blogeissa 6.–12.6.2022.  vietettävään Dekkariviikkoon, jota tänä vuonna emännöi KIRSIN KIRJANURKKA.

torstai 2. kesäkuuta 2022

Lucinda Riley: Orkideatarha


 

 

 

 

 

 

 

 

 


 

 

Lucinda Riley - Orkideatarha

 

Bazar 2022

Alkuteos 

Hothouse Flower

Suomentaja

Tuukka Pekkanen

E-kirjan sivumäärä
628 


ISBN
9789523763586



Meillä on vain tämä hetki. Suloisen haikea tarina rakkaudesta ja menneisyyden varjoista vapautumisesta
Taianomainen kertoja Lucinda Riley avaa oven upean sukukartanon elämään toisen maailmansodan alkuhetkistä nykypäivään. Se punoo yhteen ihmiskohtaloita täynnä intohimoa, salaisuuksia ja valheita, joiden verkkoon vain rakkaus voi meidät ajaa.
Pikkutyttönä Julia Forrester viihtyi Wharton Parkin kasvihuoneessa, jossa hänen isoisänsä Billy hoiti sukukartanon hienoa orkideakokoelmaa ja soitti radiosta musiikkia kukkasilleen. Aikuisena Julia on konserttipianisti ja elää onnellista elämää, kunnes kokee musertavan menetyksen. Surussaan hän hakeutuu takaisin lapsuusmaisemiinsa Wharton Parkiin ja kohtaa siellä kartanon perijän Kit Crawfordin.
Mutta elämä jatkuu. Kartanon rapistuvien rakennusten korjaustöiden yhteydessä löytyneen vanhan päiväkirjan merkinnät herättävät Julian ja Kitin uteliaisuuden. Mitä Crawfordin suvussa oikeastaan tapahtui sodan aikana? Menneisyydestä nousee esiin salattu rakkaustarina, joka voi tuhota koko Wharton Parkin ja jonka kauaskantoiset seuraukset mullistavat myös Julian ja Kitin elämän.
Lucinda Rileyn Orkideatarha on suloisen haikea tarina rakkaudesta, menneisyyden varjoista vapautumisesta, toivosta ja katoavaisista hetkistä, joiden muistoa vaalimme kalleimpina aarteinamme.



Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! Kiitos myös kirjailijalle kirjasta ja suomentajalle käännöksestä! 


Kirja luettu vuorokauden aikana. En oikein tiennyt mitä odottaa, paitsi sen ettei Rileyn yksittäiset kirjat ole oikein viehättäneet ja että käännösteksti on varmasti laadukas!

Tämä kirja ei ole huono. En vain enää jaksa tällaista ja silti tulevat julkaisut tulee luettua ja arvosteltua. 


Tämä teos sisälsi paljon epäuskottavuuksia ja minua alkoi ärsyttää tapa, jolla kuvailtiin naisten ulkonäköä. 

Tässä pari esimerkkiä. 

 

"Vaikka Lidia oli vain vähän yli sataviisikymmentä senttiä pitkä, hänen vartalonsa oli täysin sopusuhtainen: yläruumis oli lyhyt, ja kapeat lanteet kaartuivat kevyesti ja johtivat pitkiin hunajanvärisiin sääriin ja täydellisiin pieniin varpaisiin, jotka mahtuivat Harryn käteen."

 

 

"Vaikka lady Adrienne oli ehtinyt jo kypsään ikään, ainakin yli neljännenkymmenennen ikävuoden, hänellä oli hoikan nuoren naisen vartalo, virheetön norsunluunvärinen iho ja kauniinmuotoiset kasvot korkeine veistoksellisine poskipäineen. Hänen naisellisuutensa toi Olivian mieleen pikemminkin sulokkaan intialaisen maharanin kuin tavallisen englantilaisen ylhäisönaisen, jolla oli leveät lanteet suuren lapsikatraan synnyttämistä varten niin kuin sukulinjan jatkajalla pitikin olla ja joka oli karaistunut kestämään Britannian ankaria sääoloja.

Adrienne oli niin tyylikäs ja niin hauras, että hän olisi Olivian mielestä sopinut paremmin johonkin Pariisin salonkiin kuin vetoiseen englantilaiseen maakartanoon. Olivian äiti olikin sanonut, että hän oli ranskalainen. Päätellen hyvin koruttomasta mustasta cocktailpuvusta, jota koristi pelkästään kermanvärisistä helmistä koottu helminauha, Adrienneen oli iskostunut synnyinmaansa asukkaille ominainen kyky näyttää mutkattoman tyylikkäältä."

 

 

Tällainen  samanmoinen täydellisen ihon ja ulkonäön kuvaus vaivaa myös Nora Robertsin ja Danielle Steelin kirjoja. 

 

Orkideatarhan päähenkilö Julia on menestyvä pianisti, joka on menettänyt aviomiehensä Xavierin ja heidän poikansa Gabrielin onnettomuudessa. 

 

Julia palaa kotiseudulleen Englantiin ja kohtaa vuosien jälkeen Christopher Crawfordin. 

He ovat kohdanneet Julian ollessa 11-vuotias ja jo silloin hän soitti pianoa.

 

Varmaan vaikeaa arvata mitä näiden kahden välillä tapahtuu. 

 

Kirjassa ollaan nykyisyydessä, sekä päiväkirjan ansiosta 1940-luvun Thaimaassa. 

On englantilainen rapistuva maatila / kartano, vuosikymmeniä sitten ollut suuri rakkaus, petetyksi tuleminen, useampia adoptiokuvioita ja myös epäuskottavuuksia. 


Julia saa tietää Xavierinajaneen päihtyneenä autoa onnettomuushetkellä. Xavier ei olekaan kuollut vaan palaa vuoden jälkeen kuvioihin... 

 

Tietenkin kaikki päättyy onnellisesti ja Julia saa Christopher Crawfordin ja heidän elämänsä jatkuu erään sattumankaupan ansiosta siinä rapistuneessa talossa, jossa kohtasivat vuosia aiemmin. 

 

Orkideat ja niiden kasvatus on vaan sivuseikka tässä. 

Kasvihuoneissa soi musiikki ja muistelin joskus lukeneeni, että viiniköynnöksille soitetaan myös musiikkia. 


Kirja kertoo suuresta rakkauden voimasta ja sukusalaisuuksista. 


Annan kirjalle vain yhden tähden. 

 

Tässä linkki vuonna 2012 julkaistuun videoon, jossa Lucinda kertoo kirjasta. 

Tämä kirja on kait julkaistu eri nimellä aiemmin. 

 

The Orchid House 


Lisäilen linkkejä kirjavideoihin myös aiempiin Riley postauksiini, jotka on löydettävissä tunnisteella Lucinda Riley


Tällä hetkellä blogin luetuin postaus 461 näyttökerralla on tasan kahden vuoden takaa Kuukauden kirjasarja: Lucinda Riley - Seitsemän sisarta.

 

 

Tämä alku vuosi ei vain ole ollut otollista lukuaikaa. 

Siihen on useita syitä, joita en ala tässä ruotimaan. 

Ehkä jossain eri hetkessä olisin viehättynyt Orkideatarhasta toisella tavoin.

Orkideatarhassa oli viihdytty ainakin Literally, Darling-blogin arviossa, joka on luettavissa täällä.

 

Youtubessa seikkaillessa tuli myös tällainen video vastaan. Kuvauksessa lukee näin: 

"Richard and Judy talk to Lucinda Riley about her Richard and Judy Book Club Title - Hothouse Flower". 

Tämä on vuodelta 2011 ja videoon pääsee klikkaamalla taasen tätä englanninkielistä nimeä. 

Lucinda Riley - Hothouse Flower.



 

Kiitos Bazarille kutsusta 20-vuotisjuhliin Mansikoita ja Bazarin taikaa, joihin en valitettavasti pääse, koska vielä ei voi olla kahdessa paikkaa samaan aikaan. 

 

Onnea Bazar & Kiitos Nautinnollisista Lukuhetkistä! 


Kutsu oli iloinen yllätys. Omalta osaltaan kannustaa jatkaa tätä raapustelua!

Heart. Desire Walks On

Desire Walks On julkaistiin marraskuussa 1993. Omiin korviin albumi kantautui vuosia myöhemmin opiskeluaikojen kirjaston levyhyllystä. Levy ...