Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yle. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Keskiviikko: Kaupunkikulttuurin käsikirja

Tänään esittelen radiosarjan, johon törmäsin Facebookin Kuuntelijaklubi-ryhmässä. 

Sarja on nimeltään Kaupunkikulttuurin käsikirja. 

Kiinnostuin itse tästä sarjasta heti jo pelkän nimen perusteella. Oma identiteettini on kaupunkilainen. Tämän vuoden alussa kun suosikki kanavani Radio Helsinki alkoi kuulua myös Tampereella ihan radiosta eikä vain netin kautta toistettuna. Niin ajattelin, että tämän lähemmäs hipsteriyttä en enää pääse. Opiskeluaikoina Espoossa Ystäväporukan kanssa kokoonnuimme perjantaisin yleensä minun silloiselle kämpälleni ja kuuntelimme ohjelmaa nimeltä Paskalista. Kahvin juonnin ja internet selailun lomassa kommentoimme yhteisvoimin Paskiksen biisejä ja Ari Peltosen tapaa ilmaista itseään. Oi aikoja, oi tapoja. 

Tätäkin kirjoittaessa taustalla soipi mikäpä muukaan kuin radio Helsinki. Se soipi sekä keittiössä, että tässä yhdistetyn olo-, & makuuhuoneen puolella. Välillähän kodissani tosiaan raikaa useita eri musiikkeja samaan aikaan. Keittiössä soi lähes poikkeuksetta radio Helsinki, olohuoneen stereoista saattaa samaan aikaan soida Yle radio 1, puhelimesta voi olla soimassa soittolista Spotifyn, Youtuben, Youtube Musicin, Deezerin, Napsterin, Tidalin tai omien iTunes ostojen kautta. 

Yleisin tilanne kuitenkin se, että langattomissa kuulokkeissani pyörii kirja tietokoneelta, samaan aikaan seurailen radiosta puheohjelmaa, puhelimesta saattaa soida joku uusi albumi julkaisu ja keittiössä soida hiljaisella radio. 

Näin kauas päästiin pelkästään vuosituhannen alun muistoista, sekä omasta kaupunkilaisuus määritelmästä. 

Kaupunki on jännä sana. Aikoinaan kaupungissa käyminen tarkoitti itselle Kajaania. Paltamo Citystä sinne on sen verran matkaa, että omanlaisiaan reissuja nekin. Itsehän viihdyin Kajaanissa myös pitkiäkin aikoja tai pitäskö sanoa, että Kajjjaanissa. Siellä olikin aikoinaan kaikenlaista viihdykettä ja viihdettä. 

Tampereelle muutettuani sanasta kaupunki tuli tarkoittamaan lähipiirissä sitä, että tullaan kaupunkiin kauempaa. Itsehän olen asunut tässä keskustassa tai sen tuntumassa lähes kaikki nämä vuodet. Se on muuten iskelmä. Siis Kaikki nämä vuodet. 


Parhaita puolia kaupunki asumisessa on myös se, että on esim. Foodora ja Wolt, jotka tuovat ravintolaruuan kotiisi. Se on kyllä niin mahtavaa kun voi kesken intensiivisen kirjoitussession tilata haluamansa lounaan suosikki raflasta tai kahvilasta. Ei tarte lähteä mihinkään ja ruokailtua voi jatkaa kirjoittamista. 

Tokihan kirjoittaa voi missä vaan, mutta ainakin tällaiseen pidempään tekstiin tarviin pöytäkoneen ja muutenkin rauhaa. 


Tällä viikolla vietetään asunnottomien yötä. Olen etuoikeutettu koska minulla on kaunis koti urbaanissa kaupunkiympäristössä. 


Josko nyt esittelisin sen radiosarjan 




Miten skeittari tarkastelee kaupunkiarkkitehtuuria ja mistä skeittitemput opitaan? Entä miksi yleisiä korttelisaunoja alettiin rakentaa 1800-luvun lopulla, ja mitä yhteistä on kaupunkiviljelyllä ja tuberkuloosilla? Sarja ottaa selvää, minkälaisia kulttuuri-ilmiöitä urbaani ympäristö on vuosien saatossa synnyttänyt, ja mitä luovaa kaupunkien kaduilla kehittyy nykyään. Toimittaja Emma Vainio, äänisuunnittelija Laura Koso ja Emma Vainio, tuottaja Sari Siekkinen.


Sarja kuunneltavissa areenassa ja itseäni viehättää se että jaksot ovat alle 20 minuuttisia. Sopivan mittaisia nyky kuuntelijalle. 


Sarjaan pääsee tästä .


Esittelen tässä osan sarjan jaksoista. 




Uusi urbaani kulttuuri venyttää sääntöjä – ja koko kaupunki on ravintola!



Nykyisin kaupunkien kaduille ilmestyy säännöllisin väliajoin loppumattomia kirpputoripöytämeriä ja kotitekoisia muffinssikioskeja. Vielä vuosituhannen alussa yhteisöllinen, urbaani toiminta oli paljon pienimuotoisempaa. 2010-luvulla syntyneet Ravintolapäivä, Siivouspäivä ja Illallinen taivaan alla -tapahtuma ovat saaneet alkunsa nuorten kaupunkilaisten ideoimana, sääntöjä hienovaraisesti venyttäen. Ohjelmassa ovat mukana tuottaja ja kaupunkiaktivisti Jaakko Blomberg, kaupunkisosiologi Pasi Mäenpää sekä tuottaja Tanja Jänicke. Toimittajana on Emma Vainio.



Nämä tapahtumat ovat tuttuja itselleni. Illallinen taivaan alla on herättänyt enemmänkin kiinnostusta. Ravintolapäivästä olen kuullut positiivisia kokemuksia, mutta tapahtuman ollessa aktiivisimmillaan elämäni täyttivät muut asiat kuin se, että oisin käyttänyt aikaani vierailemalla vain hetken auki olevissa paikoissa. 

Siivouspäivästä on kokemus, että toissa vuonna olisi lähistöllä jotain siihen liittyvää ollut, mutta jotenkin meni ohi. 

Illallinen taivaan alla vaikuttaa mielenkiintoiselta ja onhan tässä Koronan riehuessa kyllä tullut erinäisiäkin illallisia virtuaalisesti vietettyä. 




Bravo! Kadulla yleisö syntyy hetkessä



Reilut sata vuotta sitten Suomessa elettiin katusoittajien ja -esiintyjien kulta-aikaa. Pohjois-Eurooppaan vaeltaneet italialaiset posetiivarit ja haitarinsoittajat toivat kansainvälistä väriä isoimpien kaupunkien kadunkulmiin. Miksi kadulla esiintyvä taikuri asettaa esiintymisalueensa ympärille maahan ketjun? Mistä katusoittaja liikuttuu? Miten korona on vaikuttanut katuesiintyjiin?
Emma Vainion haastateltavana taikuri Markus Tervon, sirkustaiteilija Pekka Laamasen sekä katusoittaja Timo Päivänsalon.



Kuka tahansa voi soittaa missä tahansa mitä tahansa. Tästä jaksosta tuli mieleeni vuosien takainen tilanne. Oltiin kirjastossa ystäväporukalla ja siellä joku soitti flyygeliä tai pianoa. Yksi meistä meni keskeyttämään soiton ja soitti itse. Se oli pysäyttävä hetki. 

Suomea taisi vuosia sitten Euroviisuissa edustaa Pihasoittajat. En muista heidän kappaleensa nimeä. Tuli vaan mieleen tuosta katusoitosta. 

Posetiivista tulee mieleen Kiljusen herrasväki. Taisivat pojat seurailla posetiivaria tai tavalla tai toisella päästä itse sitä soittamaan. Posetiivia en ole koskaan päässyt tutkiskelemaan eli en oikein tiedä minkälainen kapistus se on. Kauko Helovirta lukee hyvin Kiljusia. 

 

 

 

Kun kulkutauti uhkaa, puhdasta ilmaa haetaan puistosta 



Keskiajan kaupungeissa ei ollut vielä lainkaan puistoja. 1800-luvulta alkaen viheralueiden rooli kaupungeissa on saanut lukuisia uusia merkityksiä. Miten puistojen raikas ilma liittyy koleraan, ja miksi puistoissa ei aluksi saanut urheilla? Voiko kaatopaikka muuttua lumovoimaiseksi luontoretkeilykohteeksi? Kysymme tätä luontopuutarhuri Jukka Toivoselta. Entä miten korona on vaikuttanut puistojen merkitykseen kaupungissa? Toimittajana on Emma Vainio.



Itselleni tulee puistoista mieleen kartano ja niiden hoidetut puistot. Lisäksi tulee mieleen Maria Eräsen Ratsulomalla Ranskassa kirjan kohtaus, jossa tytöt menevät majatalon vanhaan puistoon ja löytävät sieltä poni patsaan. Kyseinen kirja jatko-osineen teki aikoinaan niin suuren vaikutuksen, että yhä edelleen tahtoisin asua Bretagnessa. Siis ei, en ole koskaan siellä asunut, mutta ratsumajatalo teki niin vahvan vaikutelman, että luen kyseiset kirjat kerran vuodessa vähintäänkin ja haaveilen Bretagnesta ja erityisesti niistä parantavista kivistä, joilla on oma roolinsa sarjassa, kuten myös sillä jo mainitsemallani patsaalla. Sellainen suojelusponi olisi kyllä mahtavaa olla olemassa. 


Tampereella kun ollaan niin tietty Hämeenpuisto on tuttu, kuin myös Emil Aaltosen puisto. Tässä kotini lähistöllähän on tuo Aleksanterin kirkko ja sen puisto, joka siis on hautausmaa, mutta josta kuitenkin kuljeskellaan ihan päivittäin. Haudat ovat vanhoja siis 1800-luvulta. Aiemman kotini ikkunasta kyseinen paikka näkyikin. Joltiseenkin kolkkoa kulkea tuon hautausmaan läpi, mutta sehän sijaitsee tuossa, koska aiemmin oli kaupunki niin toisenlainen. 

Hyvä kun ihmiset on näin Korona aikaan liikuskelleet enempi luonnossa ja ehkä myös se on saanut ajatuksia siihen suuntaan kuinka tärkeää luonnon säilyttäminen onkaan. 

 

 

 

Hermostuttaako - mene siirtolapuutarhaan!



Tämäkin on yksi sarjan jaksoista. Jostain syystä osan kuvailevaa tekstiä en löydä mistään. 

 

 


Siirtolapuutarhat ovat itselleni vieras asia. Tässä ehkä tulee esille se, etten alunperin ole kaupungista. Ilman Googlettamista ajatukseni on, että sulla on se puutarha ja jonkinlainen asumus siellä ja olet osa yhteisöä. Vähän niinkun mökillä olisi, mutta ei sinnepäinkään. 

Nämä ajatukset siis ilman Googlea. 

Tulee mieleeni kirja nimeltä Siirtolapuutarhan varjoissa. Taisi olla dekkari, mutta ilmeisen vaisu lukukokemus kun ei herätä muistikuvia nimen lisäksi. 

 

 

 

Miksi kollektiivinen hikoilu kiehtoo taas kaupunkilaisia? 



Suomen ensimmäiset korttelisaunat perustettiin 1800-luvun lopulla, sillä kaupunkilaiskodeissa ei ollut kylpyhuoneita. Käymme sahaamassa polttopuita Helsingin Sompasaunassa, jonka ulkokatoksessa on piano kenen tahansa soitettavaksi, muttei pukuhuoneita eikä yhtään varsinaista työntekijää. Lisäksi käydään Tampereella Rajaportin saunassa, joka on Suomen vanhin yleinen sauna. Haastattelussa Sompasaunan pitkäaikainen aktiivi ja rahastonhoitaja Wilhelm Björkqvist sekä Pispalan saunayhdistyksen puheenjohtaja Ari Johansson. Toimittajana on Emma Vainio.



Täytyy myöntää, etten ole kaupunkisaunoissa saati yleisissä saunoissa vieraillut. En maksa saunasta, haluan päästä saunomisen yhteydessä myös järveen ja mieluummin rennosti läheisten kanssa saunottelen. Yhdessäkään asunnossa ei ole ollut saunaa. Siis sen jälkeen kun muutin omilleni. En maksa saunasta tosiaankaan. 



Jaksojen kuvaukset on areenasta. En jaksanut yksitellen linkittää joka jaksoa, koska se on melko iso töistä. Käytännössä vain maalaa, kopioi, liitä, käytä, mutta näppäimistöä käyttävälle siinä menee paljon aikaa. 



En tähänkään tekstiin saa haluamanlaisiani otsikoita, joten olen koettanut hoitaa saman asian rivivälejä tehostamalla. 




Nyt ei muuta kuin Kulttuuripainotteisia kuunteluhetkiä!




Blogi löytyy myös näistä kanavista: 


Blogit.fi

Bloglovin 

Facebook

Instagram

Twitter




maanantai 22. kesäkuuta 2020

Juhannuksen jälkeen

Jos Juhannuksena meni hieman enempi viihteen puolelle niin Leila ja Annukka auttaa. Kun kuuntelee tämän jakson nimeltä Leila ja Annukka toiveuusinta 1 – Ei maksa vaivaa

niin omat murheet unohtuu kun seurailee tuota Leilan kohkaamista.

Elisakirjan kautta tosiaan saa jakson ostettua.
Kuvaus jaksosta:

"Leila ja Annukka fanien toivomuksesta julkaistaan Tanssii kaikkien kanssa -kirjasta tuttu seikkailu "Ei maksa vaivaa", ensimmäistä kertaa kuunnelmamuodossa.
Leila ja Annukka ovat mökillä, ja Leilaa vaivaa mystinen sisäelinsairaus. Onko maksa sökönä, vai kolkuttaako vain huono omatunto sisuskaluja?
Leila ja Annukka oli yksi radiokanava YleX:n ja sitä edeltäneen Radiomafian suosituimmista ohjelmista. Ohjelma alkoi vuonna 1995 ja jatkui vuoden 2003 loppuun, jolloin YleX kanavauudistuksen myötä poistui ohjelmistosta. Vappuna 2012 Leila ja Annukka teki paluun upouusilla jaksoilla Elisa Kirjassa."

Lisäksi kannattaa areenasta kuunnella tämä Kesämökillä-jakso, jossa ollaan hieman poikkeuksellisissa tunnelmissa.

perjantai 5. kesäkuuta 2020

Muistoja Mafiasta: Radiomafia was here

Kesäkuussa -90 aloitti toimintansa radiomafia, jota muistellaan radiosarjassa Radiomafia was here. Jaksoja tulee seitsemän ja niistä kaksi on jo kuunneltavissa areenassa.

"Radiomafia was here
Nostattava aikamatka muistoihin
Tarunhohtoisen Radiomafian aloittamisesta tulee kesäkuun ensimmäisenä päivänä kuluneeksi 30 vuotta. Panu Hietaneva astuu Yle Puheessa samalla päivämäärällä aikakoneeseen Radiomafian tekijöiden ja kuuntelijoiden tarinoiden siivin.

Radiomafia was here -sarjassa Panu selvittää, miten kanavan synnyttämä kulttuurinen murros näkyy edelleen arjessamme. Luvassa on aimo annos kylmiä väreitä kesän helteille, kun muistot heräävät eloon."

Kuuntelemaan pääset tästä. 

Vuonna -90 olin aika pienoinenn, joten en oikein muista tuota mafian alku matkaa. Myöhemmin omalle ohjelmakartalle ja suuriksi suosikeiksi löysivät tiensä Leila ja Annukka, ketkäs muutkaan, Alivaltiosihteeri, Härdelli, Hype, Heinähässäkkä ja monet muut aikansa ohjelmat.
Kaupallinen radio aloitti vuonna -85, mutta Radiomafia oli itselleni se ainut ns. Oikea kanava.
Hesari kirjoitti Radiomafia was here-sarjasta. Juttu on tässä Näin Radiomafia muutti suomalaisnuorten elämän: Moni muistaa Salovaaran tuhmat vitsit, mutta populaarikulttuuria käsittelevä kanava myös sivisti ympäri Suomen.

Radiomafiasta on myös kirjoitettu kirja. Itselleni se oli pienoinen pettymys, koska käsitteli vain Mafian ensimmäisiä vuosia.
Kirja näyttäisi olevan loppuunmyyty. Kuvaus kustantajan sivuilta.


Kemppainen Pentti: Radiomafia - Isku vyön alle



"Kirja kertoo Radiomafian synnystä ja noususta nuoren yleisön suosikkikanavaksi. Radiomafia oli todellakin isku vyön alle. Vuoden 1990 kanavauudistus loi Yleisradiolle kolmen radiokanavan järjestelmän, joista yksi oli Radiomafia. Yleisradio oli menettänyt nuoret kuuntelijansa viisi vuotta aikaisemmin perustetuille kaupallisille radioille. Nuoret oli saatava takaisin, se oli kanavauudistuksen keskeinen tavoite. Populaarikulttuurikanava oli oikea vastaus kilpailuun. Raikas, raivokas, lahjakas, hauska ja erilainen Radiomafia keräsi parhaat tekijät ja loi parhaat ohjelmat – ja otti nuoret kuuntelijat takaisin.
Uusi populaarikulttuurikanava, Radiomafia, oli Yleis­radion siihenastisista tuotoksista kummallisin ja uhmakkain luomus, ison talon sallima ponnistus kohti nuorta yleisöä. Pakon edessä, mutta kuitenkin. Sillä nuorisosta nyt oli kysymys: kaikki halusivat saada nuoria radionkuuntelijoita.
Radiomafian ensimmäinen ohjelmapäällikkö Pentti Kemppainen (s. 1945) on pitkän linjan radiomies. Kemppainen sai tehtäväkseen suunnitella ja perustaa radiokanavan nuorille kuuntelijoille. Näin syntyi Radiomafia, jota hän myös johti vauhdikkaimmat neljä ensimmäistä vuotta."

Minkälaisia muistoja Sinulle herää Radiomafiasta?

maanantai 11. toukokuuta 2020

Viihdettä kevääseen

            Katsellaan ja kuunnellaan kevättä. En tiedä mistä tuo on, mutta hauska lausahdus kuitenkin

Tässä vinkkejä jutuista, joiden parissa aika vierähtää hyvin.

Hiljattain Yle julkaisi Pieni talo preerialla-sarjan areenaan. Kirjat olen lukenut ja niistä tykännyt. Muistikuvani on, että 90-luvulla sarjaa olisi esitetty sunnuntaina iltapäivisin, mutta voin muistaa väärinkin.
Sarjaa pääsee katselemaan tästä.

Satuhäät-sarjasta on julkaistu kaksi viimeisintä kautta. Toivottavasti joskus tulisi niitä ensimmäisiä kausia kun en silloin ole ohjelmaa seuraillut.
Häähumuun pääsee täällä.

Viime vuosina lähipiirissäni suurta hilpeyttä ja paljon keskustelua on herättänyt Ylen Au Pairit-sarja kulloisenkin kauden osanottajien myötä.
Uusi kausi tulee areenaan ensi viikolla.
Aiempiin kausiin pääsee ja ehtii vielä hyvinkin perehtyä täältä.

Esityspäivä on myöhemmin, mutta jo nyt pystyy katsomaan dokumentin nimeltä Charles & Diana: Totuus häistä 

Viimeisenä vinkkinä tällä kertaa on kuunnelma nimeltä Kuoro, jonka pariin pääsee täältä.

torstai 7. toukokuuta 2020

Kissamaista katsottavaa

Kissat nuo kehrääväiset ystäväiset.
Ylen Avara luonto-sarjassa esitettiin viime viikolla ensimmäinen jakso otsikolla Kiehtovat kissat. Mukaan oli valikoitunut itselleni hieman vieraampia kissaeläimiä.
Toinen osa nähdään ylihuomenna ja itseä erityisesti kiinnostaa tuo arokissa.
Ylen artikkeli maailman kissaeläimet ovat sulavia saalistajia ja suuria sopeutujia

Ensimmäinen osa katsottavissa tästä.

Rakkaan Kisumisuni poismenon vuosipäivä oli tällä viikolla. En ole uskaltanut uutta kissakaveria ottaa, koska hänen poismenonsa oli niin rankka kokemus.
Tähän Korona kevääseen tietysti sopisi kissa, koska nyt minulla olisi aikaa olla hänen seurassaan kun musiikkikeikat ja muut kulttuuririennot ovat peruuntuneet ja näin ollen kissillä olisi myös aikaa totutella henkilökuntaansa.

Tässäpä muisto vuosien takaa Meistä.


Tampereella on aivan ihana Kissakahvila Purnauskis jossa voi käydä silittelemässä ja tapaamassa ihania ystäviä ja siinä nauttia hyvät kahvit.

Yhteinen matkamme jatkuu – Kiitos 4,5 vuodesta!

          Tämä päivä juhlistaa 4.5 vuoden yhteistä matkaa Kuplivan maailmani kanssa. Tässä ajassa blogista on kasvanut paljon enemmän kuin o...