Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gummerus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gummerus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 6. huhtikuuta 2022

Eppu Nuotio: Leinikkimekko - Raakel Oksa ratkaisee


 

 

 

 

 

 

Eppu Nuotio - Leinikkimekko - Raakel Oksa ratkaisee

 

Gummerus 2022 

 

ISBN 9789512428496

 

 

Raakel Oksa saa kunnostusprojektikseen kahden asunnon yhdistämisen Töölössä. Raakelin ja hänen luottoremontoijansa Dannen purkaessa väliseinää he löytävät rakenteista peltisen keksipaketin, johon on säilötty katkaistu letti ja leinikkimekko.¿
Kesällä 1960 lahjakas viulistityttö matkustaa Kainuusta Helsinkiin kesäkurssille saatuaan maakuntajuhlassa stipendin. Hilkka asettuu vanhapiikatätinsä asuntoon. Unelmien kesä, jolloin Hilkka omistautuu viulunsoitolle ja ensirakkaudelle, päättyy kuin saksilla leikaten.
Eppu Nuotion dekkarisarjan avaus esittelee intohimoisen käsityöläisen, Raakel Oksan, joka puusepän työnsä ohessa tempautuu selvittämään rikoksia eri kaupunginosissa. Raakel Oksan tähdittämä sarja sammuttaa janon, jonka Nuotion Ellen Lähde -sarja jätti lukijoihinsa.  


Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

E-kirjana tämä. 

 

Luin yhdeltä istumalta. 

 

Kirjassa on kaksi aikatasoa, joissa ollaan nykyajassa, sekä vuodessa 1960 Kainuussa ja Helsingissä. 


Hilkka on lahjakas viulisti ja pääsee stipendin ansiosta Helsinkiin soittoa opiskelemaan ja asumaan tätinsä luo. 

Hän lähtee Kainuusta niinkuin me muutkin. 

Kesä 1960 on täynnä onnen odotusta ja viulun soittoa! 

Rakkaus löytyy ja pidin erityisesti kohdasta, jossa huristellaan raitiovaunulla kesäillassa kaksin. 


Viulunsoitto häiritsee naapureita ja Hilkasta alkaa tuntua, ettei halua jatkaa soittoa vaan haluaa takaisin kotiin Ristijärvelle. 

Hän tekee päätöksen, mutta ennenkuin ehtii toteuttaa sitä tapahtuukin peruuttamattomia asioita. 

Suku on pahin. Totesin lukiessani. 


Sukulaisuussuhteiden äärellä ollaan myös kirjan toisessa aikatasossa nykyajassa, jossa Raakel alkaa tutkia leinikkimekon tapausta. 


Raakel myös ikäänkuin syntyy uudelleen kuullessaan omaa elämäänsä järisyttävän tiedon. 


Tätä dekkaria kutsuttaisiin kait nimellä cozzycrime. 

En tiedä mikä olisi hyvä suomennos tälle sanalle. 


Itse olisin ollut enemmän kiinnostunut tästä 1960-luvun osuudesta. 


Ajattelin, että tämä kirja varmasti on taattua Eppu Nuotio laatua ja olihan se hyvin kirjoitettu ja toteutettu. 

Jäin silti kaipaamaan jotakin. 


Annan kirjalle kolme tähteä. 


Aikoinaan rakastin Eppu Nuotion Pii Marin-sarjaa. 

Jos kirjojen hahmoista voisi joitakin tavata oikeassa elämässä niin haluaisin kohdata Piin ja Rebecka Martinsonin. 


Leinikkimekossa oli eräs varsin osuva lausahdus, jolle annan kunniamaininnan tässä: 


”Aune oli Kainuusta ja se osasi juhlia paremmin kuin kukaan.”

 

 

 

 

Edellisestä kirjamaailmaa käsittelevästä  tekstistä sain niin kannustavia kuin negatiivisia kommentteja. 

Toisaalla oltiin sitä mieltä, että kirjoitin tärkeästä aiheesta, jota näkevä ei tuu ajatelleeksi ja myös ihmeteltiin kuinka kummaa on kaikkialla. Ei siis sitä vaan että kuinka kummaa on, etten saanut e-kirjaa tai pdf-vedosta kun pienkustantamotkin niitä pystyy nopeella aikataululla antaa. 


Kiitos näistä <3 


Sain niin ikään kuulla olevani lukijana pohjasakkaa. 

Minkä kustantajat voi jos on toimitettavissa vaan painettu kirja. Kyllä kuule voi kun vain on tahtoa!

Tää ei ole mitään syrjintää ja verrattiin tilannetta siihen, että Elisakirjasta saa vaan ilmaisina kirjalahjoina e-, ja äänikirjoja, eikä ollenkaan paperikirjoja. 

Nää nyt ei ole mitenkään verrannollisia asioita. Elisakirjan asiakas tietää, että kirjat ovat siellä tarjolla vain e-, ja äänikirjoina. 

Minulla sen sijaan ei ole mahdollisuutta lukea painettua kirjaa lainkaan. Siksi en ole yhdenvertaisessa asemassa muiden lukijoiden kanssa jos kirja on vain painetussa muodossa. 

Vuonna 2022 kustantajat ja kirjakaupat eivät vieläkään koe lukijoina muita kuin painetun kirjan lukijat. 

Samaan aikaan kaunistellaan todellisuutta uutisoimalla äänikirjojen olemassaolon räjähdysmäisellä kasvulla. 

Ikäänkuin äänikirjat olisivat samanlainen viihdekäyttökokemus kuin vaikkapa alkoholi, jonka vuosittaisen litramääräisen myynnin tilastoja seurataan ja uutisoidaan. 

Kirjakauppojen ja kustantajien mielestä minulla ei ole oikeutta lukea, koska en näe tekstiä siitä paperisesta kirjasesta. 

Kirjatapahtumissa äänikirjoista keskustelee ihmiset, jotka on julkisuudesta tuttuja. Eivät sellaiset ihmiset, jotka lukevat äänikirjoja, koska eivät voi painettua formaattia käyttää. 


Monen mielestä minä vouhkaan aivan turhista ja toissijaisista asioista. 

Turhaksi vouhkaamiseksi tätä voi kutsua henkilöt, joilla ei ole lähipiirissään muita kuin heidän kanssaan just samalla tavalla toimivia ihmisiä. Sillä sellaisessa tilanteessa ihminen ei tule ajatelleeksi, että on muitakin tapoja elää jos vaikka joku aisti puuttuu yms. 

Asioita ei kyetä kohtaamaan ennenkuin ne tulevat tarpeeksi lähelle. 


Monien mielestä olen negatiivinen ja vihainen ihminen. 

Näin voi ajatella jos ei ole koskaan nähnyt mua livenä ja lisäksi netissä kuka tahansa voi esiintyä minkälaisena haluaa. 

Tokihan mielipiteeseesi minua kohtaan on oikeus. 

Minullakin on oikeus mielipiteisiini ja oikeus ilmaista ne kuten haluan!

torstai 29. huhtikuuta 2021

Ensimmäinen vuosi

Kupliva maailmani on ollut olemassa nyt vuoden verran. Kiitos Läheiselle ideasta sekä etenkin nimestä. Kiitos myös Jokaiselle joka on tavalla tai toisella auttanut sivun ulkoasun tai kuvien kanssa. Kiitos myös niistä muutamasta arvostelukappaleesta kustantamoille ja muille tahoille, joilta olen esim. saanut kuvien käyttöoikeudet ja myös varsinaisia kuvia olen saanut pyytämällä, koska sivustoilla vaikka kuvat olisi merkattu jonkinlaisella tekstillä niin en voi tietää mitä kuvassa on yms. 

 

En ois uskonut Koronan jatkuvan näin pitkään, enkä myöskään, että omia synttäreitäni jo toiseen kertaan vietettiin poikkeusoloissa. 

Omaa jaksamista tämä Korona on jo alkanut riepomaan kun en pääse toteuttamaan itseäni kun keikkoja ei oo. Olen elossa vain kun seuraan live esitystä. Muut ajat olen vain hengissä. 

 

Miltä tuntuu? Noh. Miltä se nyt tuntuu kun on vuoden kirjoitellut tätä blogia. Näyttäähän tuo jatkuvan. 

Minulla tosiaan oli paljon teknisiä ongelmia jotka alkoivat joulun aikaan ja loppuivat tuossa noin kuukausi sitten. Se on vähän paha kirjoitella kun internetin ihmemaahan ei tietokoneella päässyt. Vika ei ollut koneessa saati modeemissa vaan operaattorilla. Jonkun piti mahdollisesti painaa entteriä jossain oikeassa kohdassa niin mun yhteydet lähtikin yht'äkkiä pelaamaan. 

Kiitos myös Jokaiselle joka tavalla tai toisella on ollut mukana uuden tietokoneen ostosprojektin, käyttövalmiuden ja netin takaisin toimintaan saattamisessa. Ilman Heitä ei tämä bloggaus voisi jatkua. 


Muutenhan on kevät mennyt hiljaiselossa. Keikkoja ei ole ollut ja aikaa on tullut vietettyä Kotiluolassa ja oltua paljon etänä läsnä. 


Oon ollut kaikenmoisissa kokouksissa ja lisäksi Tampereen Ilmastolukupiirissä. Ollaan siihen luettu mielenkiintoisia tai enempi tai vähempi mielenkiintoisia kirjoja. Hauskaa on ollut ja kaikenlaisia näkökulmia asioihin tullut sitä kautta. 

Etäpalaverit väsyttää aivan yhtä paljon kuin jos oisin ollut jossain vaikkapa kauppakeskuksessa missä on paljon ihmisiä. Kun parikin tuntia istut puhelimella tai siis enhän missään puhelimella istu vaan sohvalla puhelin kädessä ja seurailen kokouksen aikana jaettavia infoja ja keskustelen niin oon sellaisten jälkeen aina melkoisen "kuollut". Siinä ei välttämättä sinä päivänä jaksa oikein enää kavereiden viesteihin vastailla. Lisäksi tämän uuden koneen kanssa on ollut paljon kaikkea, jota ollaan myös etä yhteyksin hoideltu. Siinä kun melkeen kolme tuntia on puhelimessa ja koettaa säätää koneen asetuksia niin on melkosen väsynyt sen jälkeen. 


Tässä keväällä oon myös "riehunu" erinäisissä nettikeskusteluissa. Se näyttää siltä, että kirjallisuus on kirjallisuutta vain kovakantisena kirjana ja äänikirjoja ei pidetä arvokkaana kirjallisuutena tai ylipäänsä kirjallisuutena laisinkaan ja ettei lukuharrastusta arvosteta silloin kun painetun kirjan luku on mahdotonta vaan ajatellaan, että henkilö joka nyt ei vaikkapa näe lukea tekstiä niin hänen lukuharrastuksensa on täysin toissijainen. Sitä ajatellaan vaan, että äänikirja on ikäänkuin vaihtoehto sellaiselle henkilölle tai olemassa sellaisia henkilöitä varten, mutta äänikirjojen kuuntelu ei ole oikeaa lukuharrastusta. KOSKA VAIN PAINETUN KIRJAN LUKEMISESTA VÄLITTYY SE KIRJAN OIKEA TUNNELMA!!!!! 

Minua lukijana katsotaan ikäänkuin alaspäin, koska minulla ei ole mahdollisuutta lukea painettuja tekstiä. Äänikirja ja äänikirjojen kuuntelijat saa paljon halveksuntaa osakseen. Jos kirjoitan, että painettua tekstiä en voi lukea niin siihen tulee vastauksia, että Kyllä se painettu kirja on se ainut oikea lukutapa. Sitten kun minä kysyn, että no mitäs tekisit jos jostain syystä sairastuisit siten, ettet voisi pitää painettua kirjaa kädessä tai jos näkö menisi. Noh. Sellaisia kysymyksiä seuraa hiljaisuus tai sitten ollaan niin ylimielisiä ja kaikki voipaisia, että ajatellaan, ettei vammautuminen tai sairaus koskaan tule omalle kohalle tapahtuun. 

Kuka tahansa voi vammautua koska tahansa ja silloin sitä joko on sopeuduttava asiaan ja muutettava hieman mielipiteitään tai sitten on vaihtoehtona vaan märehtii ja vaikkapa jäähä neljän seinän sisälle himaan ja voivotella sitä kun en enää pysty siihen tai siihen. Kaikkeen tai kaikenlaiseen sitä ihminen pystyy. Se on vaan omasta asenteesta ja tahdosta kiinni. Asioita voi myös tehä mutta tekotapa voi vammautumisen jälkeen muuttuu. 


Niin tosta Ilmastolukupiiristä vielä sellaista, että siellä äänikirjoja käyttää muutkin kuin minä ja mua on pidetty siellä samanlaisena lukijana kuin kaikki muutkin. Kiitokset heille siitä. 



Blogi tulee jatkossa päivittymään harvemmin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei tekstien tekemiselle jää aikaa. 


Bloggerin käyttö myös hieman tökkii. Saan kyllä tekstit julkaisukuntoon itsenäisesti, mutta blogin ulkoasu muuttui jo aiemmin sen seurauksena että yksi osio poistui väärässä kohdassa entteriä painettuani ja se vaikutti koko ulkoasuun. Blogger on itsessään muuttunut niin paljon etten osaa enää näkevälle neuvoa mistä se ulkoasu muutettiinkaan. 


Postauksen kirjavinkki on Nora Robertsin Ensimmäinen vuosi. Kuva on kustantajan sivuilta. Luin tämän ennen Koronaa ja ajattelin kuinka kamalaa ois jos tarttuva tauti tulisi maailmaan ja etteikait nyt sellasta tapahu. 

Oon nuorempana lukenut paljon Nora Robertsia. Nykyään ei seksikohtaukset ja ennalta-arvattavuus jaksa enää niin kiinnostaa. Lisäksi ollaan kaverien kans mietitty, että miten kukaan voi kirjoittaa niin paljon ja että onko sama henkilö ees kirjottanut niitä kaikkia. 

Jotenkin tuntuu, että kirjoja kirjottaa jonkinlainen työryhmä. 

Sama kaava tuntuu toistuvan: joku muuttaa uuteen paikkaan, kohtaa siellä vastakkaista sukupuolta olevan upean henkilön ja sen jälkeen jaaritellaan sivukaupalla kaikenlaista ja on lukuisia seksikohtauksia ja jonkinlainen vaaratilanne ja kaikki kuitenkin päättyy onnellisesti... 

Tässä Ensimmäinen vuosi-kirjassa on liikaa yliluonnollisuutta ja epäuskottavuuksia. 

Pakko tunnustaa, etten ole fantasiakirjallisuuden ystävä. Harry Potterit olen lukenut, mutta muutoin on jäänyt kyseinen genre tosi vähälle. Diana Gabaldonin kirjat on aivan oma lukunsa. 


Odotin paljon tältä Robertsin kirjalta, koska alkuasetelma oli niin kiehtova. Tämä siis ennen Koronaa. Pettymys oli valtaisa. 

 

Annan tähtiä 2/5.






Nora Roberts - Ensimmäinen vuosi 

Sivumäärä 404

Alkuteos Year One
Suomentaja Lauri Sallamo, Heidi Tihveräinen
ISBN 9789512413119
Gummerus 2018



Huomenna on Vappuaatto ja aion katsoa Litku Klemetin levynjulkkarit. 

Kyseessä maksullinen tapahtuma. 

Tarkemmat tiedot löytyy tästä

 

Hauskaa Vappua ja Kiitos kuluneesta Kaikille Lukijoilleni! 



Kuplivaan maailmaan pääsee myös näissä somekanavissa: 

 

 

Blogit.fi ,

BlogJungle ,

Bloglovin ,

Facebook , 

Instagram ,

Twitter

perjantai 9. huhtikuuta 2021

Vera Vala: Aprikoosiyöt


 

 

 

 

Vera Vala - Aprikoosiyöt 

Gummerus 2021 

 

Sivumäärä 368  

ISBN 9789512421572

Kansi Eevaliina Rusanen  


Kirjamuodot Kirja, E-kirja, Äänikirja

 

 

Aistivoimainen lukuromaani vie kukkivaan Italiaan

Aprikoosiyöt tarjoaa matkan tuoksuja ja värejä tulvivaan Italiaan. Mukana on yllättäviä käänteitä ja romantiikkaa kahdessa aikatasossa.

Suomalaisen Lauran ura ja parisuhde polkevat paikallaan. Tilannetta ei helpota muistisairas äiti eikä täydellisyyttä hipova isosisko, joka yrittää saada Lauraa tekemään järkiratkaisuja. Odottamaton löytö lapsuusmuistojen joukosta herättää kysymyksiä. Laura matkustaa 20 vuoden tauon jälkeen tätinsä Ainon luo Tolfan vuoristoon huvilaan nimeltä Villa Alba. Löytyvätkö vastaukset aprikoosipuiden alla?
Vera Vala
KIRJAILIJA
Vera Vala
Kirjailija Vera Vala on asunut Italiassa yli 20 vuotta. Hän rakastaa italialaista ruokaa ja ratkaisi keski-iän kriisinsä aloittamalla psykologian opinnot yliopistossa. Valan perheeseen Milanossa kuuluu miehen ja tyttären lisäksi Palermon varjoisilta kujilta pelastettu kissa. Ennen keväällä 2021 julkaistavaa lukuromaania Aprikoosiyöt Valalta on julkaistu kuusiosainen Arianna de Bellis -dekkarisarja.  



Teksti on kustantajan sivuilta kuin myös kansikuva heidän kuvapankistaan. 


Kuuntelin äänikirjana Storytelistä. Lukijat Mirjami Heikkinen ja Anniina Piiparinen.


Olen vuosia aiemmin kuunnellut muutaman Arianna de Bellis -dekkarisarjan kirjan. Jostain syystä sarja jäi kesken, mutta nyt annan sille uuden mahdollisuuden kun se näyttäisi olevan äänikirjapalveluissa. 

Ensimmäisestä osasta on kerrottava sellainen asia, että kuuntelin sitä elämänvaiheessa jossa jo edesmenneen kissani kanssa tassuteltiin alkutaivalta. Oltiin muutama viikko ihmetelty toisiamme ja kuuntelin kirjaa ja kehräyksen hurinaa. 

Aprikoosiöissä tassuttelee myös kissa että sinäänsä hauska sattuma. 


Jostain syystä minulla oli ennakkoluuloja Aprikoosiöitä kohtaan. Ajattelin, että kirja olisi höttöistä romantiikkaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että kirjaa ei malttanut laskea käsistään tai siis kuulokkeistaan. Kuuntelin sen yhdeltä istumalta ja ainoat keskeytykset olivat vain paikallisen Koronanyrkin tiedotustilaisuus ja yks puhelu. Niitä puheluita vai onko se puhelujahan näin etäaikana tulee väistämättä. Tuo puheluita on jännä sana. Ikäänkuin puhuisimme luista, joilla puhumme. Puhummeko puheluista kun puhumme puheluista vai puhummeko vain puheluista? Maailma on täynnä kysymyksiä, joihin osaan saa vastauksen ja osaan ei. 


Aprikoosiöiden alussa ihmettelin miksi äänikirjalla on kaksi lukijaa ja meni jonkin aikaa, että tajusin kirjan kulkevan eri aikatasoissa kahden kertojan äänen voimin. 

Kirjassa oli arvoituksellisia elementtejä siis tekstistä huomaa kirjailijan kirjoittaneen aiemmin dekkareita. Jännityksen lisäksi myös pohdiskellaan tehtyjä ratkaisuja, ratkaisujen oikeellisuutta ja oikeutta. Kirjassa liikutaan myös mielenmaisemissa ja syvissä tunnetiloissa. 


Samaistuin kirjan kertojista Lauraan päätösten teon pohdiskelussa ja kirjan toiseen kertojaan mielenmaisemien osalta. Ei ole oikeita ratkaisuja on vain erilaisia ratkaisuja. Noin kirjassa sanotaan ja nythän en pääse asiaa tarkistamaan, koska se vaatisi valtavasti kelausta äänikirjasta ja kun olen jo arvioinut kirjan ja se on merkattu kuunnelluksi. Tuo oli siis mielestäni loistavasti sanottu. 

Olen omassa elämässäni vaiheessa jossa tulee väkisinkin miettineeksi tehtyjä valintoja ja sitä miten ne heijastuu nykyhetkeen. 

Kirjassa on kaksi kertojaa, joista toinen säilyy arvoituksena pitkään ja se miten kaikki paljastuu kirjan toiselle kertojalle on henkeäsalpaavan jännittävä tilanne. Todella taidokasta kerrontaa ja juonenkuljetusta. Hyvä kirja on mielestäni sellainen jossa alussa arvellut asiat osottautuu vääriksi ja tässä kävi niin.

Kirjan toinen kertoja, jonka henkilöllisyys siis selviää myöhemmin. Niin hänen kohdallaan on kuvailtu kuinka hän toivoisi hänen läheisensä koskettavan ja näin poistavan tuskan kosketuksellaan. 

Oli hienosti kuvailtu sitä kuinka fyysinen kosketus ei voi poistaa ihmismielen tuskaista tunnelmaa. 

Olen itse toivonut, että mielen kipua voisi parantaa rakkaiden ihmisten sanoilla ja läsnäololla. Näin se ei mene, koska ihmismieli on monimutkainen kapistus. 

Nuorena osasin kyllä sanoittaa tunteeni, joita riitti aivan joka hetkelle kaikessa monimuotoisuudessaan. En osannut analysoida tunteitani ja miettiä syy-, ja seuraussuhteita. Nykyään osaan jo jotenkin. 

Kirjassa pohditaan vuosikymmenten takaisten ratkaisujen vaikutusta nykyhetkeen ja toisaalla sitä kuinka ei vielä ole saavuttanut omasta mielestään mitään kun haaveet työstä eivät ole käyneet toteen ja perhe pohdituttaa. 

Joudun seuraavina vuosina itse vastailemaan näihin kysymyksiin muiden esittämänä. Kirjaa lukiessani mietin kesää vuosia sitten ja hetkeä joka rikkoi minut. 

On lämmin ilta. Me ollaan ulkona tupakilla. Minä en polta, koska ikäni ei riittäisi ostamaan tupakkia tai mitään muutakaan mitä voi ostaa vasta kun on 18. Olen kaukana kotoa ja ehkäpä ekaa kertaa elämässäni ilman sukulaisia ympärilläni. Pelkään keskustella, pelkään että sanoillani mokaan jotain. Tahdon kokea kaiken, olen valmis kokemaan. Tahdon olla Nainen. Tupakilla ollaan minä, kumppanini, sekä muutama muu. Ymmärrän sen, ymmärrän sen vaikka sanoja ei vielä sanota. Ymmärrän tarinamme tulevan päätökseensä sillä huomaan itselle täysin tuntemattoman ihmisen kiinnostuksen kumppaniani kohtaan ja kumppanini vastaavan siihen. 

Aivan kamala on ilta ja seuraava yö, jonka valvomme. Olemme yhdessä, vaikka emme olekaan. Päivä saapuu ja minut jätetään. 

Olen tuosta heinäkuisesta päivästä asti ollut ilman parisuhdetta. Palasin kotiin, eikä mikään tuonut valoa tuskaani. Olin hengissä vaan en oikeesti elossa. Kuulin heidän suhteensa päättyneen ja kestäneen vain lyhyen aikaa. Aikaa kului, kohtasimme jälleen, sovimme ja oma oloni helpottui. Olimme väleissä, mutta emme yhdessä. Uskoin meidän vievän loppuun sen mikä kesken jäi sitten kunhan minä olisin siihen valmis ja olisi oikea aika. Ja näin todellakin tapahtui. 

Elämä yhdisti meitä ja asuimme samassa kaupungissa ja itse asun täällä kyseisessä kaupungissa yhä edelleen. 


Kirjassa mietittiin sitä voiko ihminen tehdä loppuelämän ratkaisuja 18-vuotiaana. Minä sanon, että kyllä voi ja voi myös paljon paljon nuorempanakin, kuten huomasitte äskeisestä omaelämästooristani. 

Vielä on pakko sanoa, että kukaan ei minun tunteita, ajatuksia, muistoja, meitä saati mun kokemuksia voi viedä pois. 

Tämän oli tarkoitus olla kirja-arvio, mutta näköjään eksyin omaan elämääni pitkän tauon jälkeen, josta kerron myöhemmin. 



Kirjan Italian tunnelma oli niin käsinkosketeltavasti aistittavissa ja olisi hienoa joskus kokea se. 

Pakko tunnustaa etten pidä aprikooseista, mutta kirjan lukemisen aikana oli pakko laittaa kahvia kun siitä kirjassa puhuttiin niin ihanan kuvailevasti. 


Ennakkoluuloni osottautui vääriksi ja kirja ei todellakaan ole höttöistä hömppää vaan jää mieleen pitkäksi aikaa. 


Suosittelen kirjaa jos kaipaat matkalle ja tykkäät sujuvasta tekstistä. 


Varoitus: Kirjan parissa saattaa huomaamatta vierähtää paljon aikaa. 


Annan tähtiä 5/5.

maanantai 26. lokakuuta 2020

Helsingin kirjamessut 2020: kooste & tunnelmia

Helsingin Kirjamessut toteutettiin tänä vuonna verkkotapahtumana. Todella kirjava viikonloppu takana. On myös tosi hyvä juttu, että tallenteita voi katsoa vielä parin viikon ajan. Osan ohjelmasta seurasin suorana ja osan katson nyt uudestaan tätä tekstiä varten. Teksti päivittyy sitä mukaa kun ehdin katsoa. Välillä pakko tehdä jotain muutakin.

 

22.10.2020.

 

TrueCrime: Late – Suomen pelätyimmän rikollisen tarina


Järjestäjä: Docendo Oy

Ohjelman tarjoaa: CrimeTime
Teemat: Elämäkerrat ja muistelmat, Rikos ja dekkarit
Esiintyjät: Johansson Lauri "Late", Tervo Jouni
Tämän kovemmaksi ja todemmaksi ei true crime eli tosi rikoksista kertova kirjallisuus voi Suomessa enää tulla. Suomen pahamaineisimman rikollisjärjestön perustaja ja kolmesta murhasta elinkautiseen tuomittu Lauri Late Johansson kertoo matkastaan järjestäytyneen rikollisuuden ytimeen ja pitkästä paluustaan takaisin järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Johanssonin elämäkerran on toimittanut MTV:n rikostoimituksen päällikkö, rikoskirjailija Jarkko Sipilä.

 

Katsoin haastattelun suorana ja nyt uudestaan. TrueCrime on nyt kovassa huudossa. Tämä oli kuitenkin todella vastenmielinen haastis. Tästä kuten myös aiemmin tänä vuonna esitetystä Katiska dokumentista tulee vaikutelma, että tekijät suhtautuvat tekemiinsä rikoksiin väliinpitämättömästi ja ikäänkuin ajatusmaailmansa olisi sellainen, että näin on päässyt käymään, että elämässä nyt vaan on tullut tehtyä nämä jutut, että eipä sille voi mitään. Voisin jatkaa tästä aiheesta vaikka kuinka pitkään, mutta totean vain etten aio kirjaa lukea. 

 

 

 

Naistenkutsut
 

Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Otava
Teemat
Rikos ja dekkarit
Esiintyjät
Pakkanen Outi, Ratia Nona
Dekkarikuningattaren herkullinen kuvaus naistenmiehestä, joka päihtyy omasta erinomaisuudestaan, kohtalokkain seurauksin. Max Luotola lausuu kohtalokkaat viimeiset sanansa perjantai-illan prime time -keskusteluohjelmassa. Television ääressä, kukin tahoillaan, ohjelmaa seuraa neljä naista – Jutta, Lotta, Netta ja Ditte. Kaikilla on tai on ollut jonkinlainen suhde Maxiin. Ja jokaisella on hyvä syy päästää tuo sataprosenttinen narsisti päiviltään.

 

Katsoin haastattelun suorana. Kävi ilmi, että kirjailijan toinen suosikki omasta tuotannostaan on teos nimeltä Tarjoilija, pyyhkikää taulu. Täytyisi lukea tuo, koska asetelma luokkakokouksineen on kiinnostava. Toinen suosikkinsa oli Ruohonleikkaaja. Se on mielestäni todella raskas kirja lapsi aiheineen. 

Uusimmasta kirjasta oli tietty enemmän juttua. Palautetta tullut siitä miksei akio ppäähenkilö ollut mukana tässä uusimmassa. Itseäni hänen puuttumisensa ei haitannut ollenkaan ja kyllähän Anna Laine koirineen yhdessä kohtauksessa on. Mietin myös onko pakko päähenkilöiden nimien liittyä aina veteen kun on Anna Laine ja Manna Mela. 

Tämän uusimman olen jo lukenut, mutta se ei jättänyt syvempiä jälkiä. Tosin loppuratkaisua en olisi osannut arvata. Itse luen näitä teoksia välipaloina. En ole suuri fani. En oikein ymmärrä mikä näistä tekee niin suosittuja vuodesta toiseen. 

 

 

Pullopostia Seilin saarelta
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS)
Teemat
Historia, Tietokirjat, Yhteiskunta
Esiintyjät
Heikkinen Susan
"Hän ei kadonnut, hänet kadotettiin." Seilin saarelta löytyneet lasipullot johdattivat Susan Heikkisen mielisairaalaan suljetun naisen tarinan jäljille. Millaista oli elämä Seilissä, jonne mieleltään järkkyneet naiset unohdettiin vuosikymmeniksi? Susan Heikkistä haastattelee Katja Kallio.

 

En ole lukenut kirjaa vielä, mutta haastattelu oli mielenkiintoinen. Seilistä tulee mieleeni Jenni Vartiaisen albumi Seili. En ole tosin koskaan ymmärtänyt miten albumin nimi liittyy kokonaisuuteen. 

 

 Vedenpaisumuksen lapset
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Into Kustannus
Teemat
Romaanit, Science Fiction, Tulevaisuus
Esiintyjät
Isomäki Risto, Wirtavuori Sanna
Risto Isomäen huikea ekologinen trilleri on itsenäinen jatko­-osa hänen tunnetuimmalle kirjalleen Sarasvatin hiekkaa. Vedenpaisumuksen lapset on paitsi monitahoinen jän­nityskertomus, myös vangitsevan kaunis ja kauhistuttava kuvaus jäätiköistä ja luonnonvoimista. Myyttiset tarinat yhdistyvät eloonjäämiskamppailuun luonnonkatastrofin keskellä. Haastattelijana Sanna Wirtavuori. 


Olen lukenut Sarasvatin hiekan kauan sitten. Täytyy lukea uudestaan ennenkuin voi lukea tämän uuden. 



Lars Kepler: Peilimies
Järjestäjä
Tammi
Teemat
Kansainvälinen kirjailija
Esiintyjät
Kepler Lars, Seeck Max
Lars Keplerin takana on ruotsalainen kirjailijapariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. Heidän Joona Linna -sarjansa on lunastanut paikkansa pohjoismaisen kirjallisuuden eturivissä. Kansainväliseksi ilmiöksi noussut sarja on myynyt maailmalla 12 miljoonaa kappaletta.


Tämä oli mielenkiintoinen ja odotettu haastis. Lars Keplerit on luettu lukuunottamatta tätä Peilimiestä, sekä edeltävää osaa. En ole myöskään lukenut loppuun asti Playgroundia, joka ei kuulu tähän Joona Linna-sarjaan. 

Haastattelussa kävi ilmi, että he tahtoisivat tulevaisuudessa, että filmatisoinneissa pääosassa olisi suomalainen näyttelijä. 



Lyriikkakeskustelu: Ruusut
Järjestäjä
Helsingin Kirjamessut
Teemat
Musiikki
Esiintyjät
Levola Lauri, Manner Ringa, Salmi Ronja
Pop-yhtye Ruusut on keräsi jo ensiesiintymisellään täyden festivaalikatsomon, eikä kiinnostutus superyhtyeeksikin kutsutun kokoonpanon ympärillä ole sittemmin laantunut. Virtuoosimaisen musiikin ja intensiivisen lavaesiintymisen lisäksi Ruusut tunnettaan valtavirrasta poikkeavista, persoonallisista sanoituksistaan. Keskustelemassa yhtyeen sanoituksista vastaavat Lauri Levola ja Ringa Manner. 


Tämän katsoin suorana. En tiedä oliko oikea tieto, että tällä lähetyksellä oli vain yksi katsoja. Ruusut oon nähnyt livenä pari kertaa ja tykkään valtavasti Ringa Mannerin äänestä. Olen myös nähnyt livenä hänen projektit The Hearing sekä bändin Pint And We Fall. 

Ringa Mannerin ajatuksia voi kuulla tästä podcastista. 


Oma Ruusut suosikkini on Mä haluun et sä kaipaat mua, jonka voi laittaa soimaan tästä.



Syvän maan juuret
Järjestäjä
Gummerus
Teemat
Romaanit
Esiintyjät
Klingberg Eeva, Tapanainen Jonna
Eletään 1970-lukua. Kun kirjailija Ernest Gray joutuu isänsä kuoltua palaamaan New Yorkista synnyinseudulleen Alabamaan, 1930-luvulla tapahtunut synkkä tragedia palaa vainoamaan hänen mieltään. Mikä sai Ernestin jättämään kotiseutunsa? Klingberg kerii perhesalaisuutta taidokkaasti auki ja lukijan on yksinkertaisesti saatava tietää, mitä 40 vuotta sitten tapahtui. Mihin päättyivät viattoman nuoruuden päivät?


En ole kirjaa lukenut, mutta haastattelu oli niin mahtava, että täytynee perehtyä teokseen. Kirjailijan tausta myös mielenkiintoinen. Ei tule toista vastaavaa mieleen. 



23.10.2020. 



Joulupukin joululoma
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Otava
Teemat
Vanhemmille
Esiintyjät
Kunnas Mauri, Castrén Minna
Mauri Kunnas tavoittaa joulun hengen paremmin kuin kukaan. Joulupukin joululoma on tulvillaan lämmintä tunnelmaa ja hyväntuulista huumoria.

Tästä kirjasta en ollut aiemmin kuullut. Myöskään haastattelussa mainittu laulu 12 days of Christmas ei kuulosta tutulta. Muistan, että pienenä ihmisenä ollessa luin pistekirjoituksella Suomalaisen tonttukirjan, vai onko se Suuri tonttukirja. Se oli tosi jännää mitenkä eri paikoissa oli aina oma tonttu niinkun vaikka riihessä, tallissa, myllyssä ja saunassa. Lukeekohan tontut muuta kuin tonttukirjoja? Sehän alkaa taas olla niiden kohtaamisen aika käsillä. Tontuthan liikuskelee vaikka Korona onkin. Mitenkä muuten sitä tiedettäisiin ketkä on olleet kilttejä. 

Haastattelussa mainittiin myös möhkimispäivä. Se onkin hyvä lisä kaikenlaisiin tarinoista tuttuihin päiviin, kuten esim. Röllin räytymispäivä. 





Kuin kiehuvaan liemeen - Helena Puolakan uskomaton matka keittiömaailman huipulle
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Nemo
Teemat
Tietokirjat, Yhteiskunta
Esiintyjät
Puolakka Helena, Salmi Virpi
Helena Puolakka on Suomen kansainvälisesti menestynein huippukokki. Hän on nähnyt, mitä on valkoisten pöytäliinojen ja huippuunsa hiottujen annosten takana.


Olen lukenut ainakin yhden haastattelun tästä kirjailijasta. Koetin etsiskellä kirjaa, mutta ainakaan Storytelistä en löytänyt. 


Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Gaudeamus
Teemat
Historia, Tietokirjat
Esiintyjät
Stewart Timo R., Haavikko Anna-Liisa
Tätä tarinaa et usko todeksi! Vuonna 1911 salaperäiset kaivaukset Jerusalemissa päättyvät suureen mellakkaan ja kansainväliseen mediakohuun. Myllerryksen keskeltä löytyy suomalainen runoilija Valter Juvelius, joka retkikuntineen etsi alueelta Vanhassa testamentissa mainittua myyttistä liitonarkkia. Haastattelijana Anna-Liisa Haavikko.


Tästä Valtterista en ollut koskaan kuullutkaan saati siitä, että suomalaiset olleet mukana kaivauksissa tuolloin. Kirja ymmärtääkseni tulossa äänikirjaksi syksyn aikana. 



24.10.2020. 



Tulevaisuuden kirjallisuus
Järjestäjä
Kosmos
Teemat
Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus
Esiintyjät
Hyppönen Henri, Purokuru Pontus, Auvinen Suvi, Koistinen Olavi
Millaista kirjallisuus on tulevaisuudessa? Miten kehittyvä teknologia ja muuttuva maailma vaikuttavat siihen, miten ja mitä luemme? Entä miten kirjat kirjoitetaan, onko tulevaisuuden klassikkoromaanien takana tekoäly? Millainen kirjallisuus on eettisesti ja ekologisesti kestävää myös tulevaisuudessa? Suvi Auvisen johdolla keskustelemassa Henri Hyppönen (Luomiskertomus – Matkalla luovuuden tulevaisuuteen), Olavi Koistinen (Motivaatiojänis) ja Pontus Purokuru (Mikä liberalismia vaivaa?).



Tämä oli mielenkiintoista ja kauhistuttavaa. Puhuttiin siitä kuinka ensin oli kirjoitettu tekstiä 300 liuskaa ja sen jälkeen annettu se tekoälyn käsiteltäväksi. Tekoäly oli luonut tekstiä ikäänkuin omalla kielellä, joka ehkä muistutti jotain tunnettua kieltä. Lisäksi tekoälyn teksti ei ymmärtääkseni ollut sinäänsä luettavaa tai ymmärrettävää. Tekoäly pystyy esim. yön aikana luomaan tekstin, jossa on miljoona merkkiä eli se olisi noin 650 sivua. Oli puhetta myös siitä tarvitaanko kohta enää kirjailijoita jos tekoäly tekee heidän työnsä. 

Se on sinäänsä kammottava ajatus, että olisi tekoälyn kirjoittamia kirjoja, mutta ilmeisesti sellaiseen tulevaisuuteen on vielä matkaa. Herääkin kysymys, että mihin ollaan menossa ja mitä ihmiset tekevät sillä ajalla, joka heille jää nykytekniikan kehittyessä entisestään? 

Toisaalta kun miettii niin tämänkin tekstin kirjoittamisessa auttaa synteettinen puheääni, mutta tietysti tässä on se, että tämä lukee tekstejä joita haluan, eikä siis ohjaile tietokonetta puolestani millään tavalla. Apple on tehnyt Sirin, jolle voi antaa äänikomentoja ja jolta voi vaikka kysyä mikä on elämän tarkoitus, tai huomisen sää tai mitä päähän pälkähtää. Siri on kuitenkin eri asia kuin ruudunlukija, josta puhuin aiemmin. Itse en käytä Siriä, koska puhelimessa on VoiceOver ruudunlukija, jolla kaikki hoituu. Siristä on myös haittaa ainakin langattomia BT kuulokkeita käytettäessä. Vaikka Siri ei ole omassa puhelimessani käytössä niin onnistuin tässä yhtenä aamuyön hetkenä hereillä ollessa ja kappaletta vaihtaessa soittamaan vahingossa erääseen numeroon. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, vaikka olikin viikonloppu. Eli haittaakin näistä ohjailemalla toimivista systeemeistä voi olla. 



Tulevaisuus äänessä – äänikirjojen nousu ja tulevaisuus
Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja, Kirjoittaminen ja kustantaminen, Tulevaisuus
Esiintyjät
Pölönen Perttu, Julkunen Timo, Vesala Mirka, Koskinen JP
Äänikirjojen suosion kasvulle ei näy näy loppua. Mutta miten ääniformaatti vaikuttaa tapaamme kirjoittaa, kustantaa ja kuluttaa kirjallisuutta? Tyhmistyykö kirjallisuus tai löytääkö ääni sille täysin uusia yleisöjä? Miltä tulevaisuuden kirja voisi kuulostaa? Paneelikeskustelussa futuristi Perttu Pölönen, kirjailija JP Koskinen, Tammen ja WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen ja Storytelin kustannuspäällikkö Mirka Vesala. Keskustelun juontaa Sanna Stellan.



Tämä oli odottamani ja koko messujen kiinnostavinta antia. Heräsi kysymys: kun puhuttiin kirjallisuuden lajista, joka erityisesti toimii äänikirjana. Niin miten tällaista voidaan edes ajatella. Eli että toimiiko vaikka tietokirja, dekkari, tai muu kaunokirjallinen teos parhaiten. Haluaisin esittää vastakysymyksen tai väitteen: eli entäs jos ei ole mahdollisuutta tehdä valintaa siitä, että mikä on käyttämänsä formaatti, koska ei voi valita painetun kirjan, e-kirjan tai äänikirjan välillä? 

Tuli sellainen olo, ettei äänikirjaa pidetä vakavasti otettavana kirjallisuutena. 

Nykyäänhän voin valita e-kirjan tai äänikirjan välillä. Aiemmin oli vain äänikirjat ja jos esim. peruskoulussa piti vaikkapa äidinkielen tunnille lukea joku tietty kirja niin saattoi äänikirja olla äänitetty kauan sitten, äänitys olla huonolaatuinen ja lukijakaan ei aina paras mahdollinen. Muistan erään kerran jättäneeni kirjan luvun kesken näistä syistä. En voinut vaihtaa e-kirjaan saati painettuun versioon. 


Celia-kirjasto mainittiin tässä keskustelussa ja ihmettelen mikseivät he lainkaan olleet esillä Kirjamessuilla millään tavalla. Äänikirjoja on ollut myös jo kauan ennen cd-levyjen aikaa. On luettu kelanauhalle, Clark & Smith-kaseteille ja tietenkin C-kaseteille. Lisäksi ymmärtääkseni LP-levyhän on kehitetty nimenomaan lukemisen tallennusta varten. 

Kumpi oli ensin: kirjoitustaito vai se, että istuttiin iltanuotiolla kertomassa tarinoita? Tämä kommenttina siihen kun puhutaan siitä, että vain se painettu kirja on ainut oikea tapa kokea tarina ja lukea. Ainahan tarinat on kulkeneet ja ihminen kuunnellut toisen ihmisen kertomaa tarinaa ja silti sanotaan, ettei äänikirjoja voi kuunnella. Ihme touhua, sanon minä. 


Ääni tarinalle – kertomuksia äänikirjan lukijan työstä
Järjestäjä
Storytel
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Pitkänen Jukka, Putkonen-Örn Krista, Heikkilä Pirjo
Äänikirjojen kasvavan suosion myötä hyviä lukijoita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Ketkä äänikirjoja lukevat, millaista lukijan työ on ja mitä se vaatii? Suomalaisten suosikkiäänet Jukka Pitkänen, Krista Putkonen-Örn ja Pirjo Heikkilä kertovat äänikirjan lukijan työstä. Haastattelijana Hanna Walldén.


Tämä oli myös niitä odottamiani juttuja. Oli tosi erikoista kuulla lukijoiden puhuvan muuta kuin luettua tekstiä. Jukka Pitkäsestä tuli kokoajan mieleen Komisario Koskinen. Se on jännää, että Suomessa äänikirjan lukijalle vaaditaan tai lukijalla pitää olla kokemusta näyttelijän työstä kun kuitenkaan he eivät saisi näytellä lukiessaan. Ulkomaisia äänikirjoja en ole kuunnellut, mutta siellä ilmeisesti ne ovat hyvinkin näyteltyjä, joten olisi hauskaa tietää kuka on Suomessa päättänyt, ettei lukija saa näytellä. 

Siitä puhuttiin jos yhdessä kirjassa olisi useampi ääni toteuttamassa sitä. Mikähän sellaisen nimeksi tulisi, koska kuunnelma sellainen ei olisi. Olisiko se vaikka äännelmä. 

Oli myös hauskaa haastiksen päätteeksi kuulla lääkkeen ja pakastimen käyttöohje kuin hippunen tieliikennelakia. 



Kun kuningas kuolee
Järjestäjä
Otava
Teemat
Rikos ja dekkarit
Esiintyjät
Backman Elina, Raatikainen Silka
Selvittämätön teinitytön kuolema 30 vuoden takaa vie toimittajan rakkauden ja vaietun julmuuden jäljille. Dekkarisarjan avaus on kuin kirpeä karkki.


Kirja on itselläni vielä kesken ja kuuluu niihin lukemattomiin lukemattomiin tämän vuoden kirjoihin. Haastattelussa kävi ilmi, että teos on saanut Elisakirjan vuoden tulokas palkinnon ja että kirjan käännösoikeudet on myyty yhdeksään maahan ja että jatkoa on tulossa. 

Kirja sijoittuu Hartolaan ja kun kirjailija oli tehnyt taustatyötä ja saapunut Hartolaan oli hän miettinyt kuinka hyvin paikka sopii dekkarille. Hartolahan voisi hyödyntää tätä matkailussaan. Voisi olla kirjaan ja mahdollisesti kirjasarjaan liittyviä kävelyitä sarjassa esiintyville paikoille yms. 

Tätä kirjaa on syytetty siitä, että 80-luvulle sijoittuva osuus ei ole todenmukaista esim. kauppojen aukiolon suhteen. Itse en lukijana välttämättä kiinnitä tällaisiin huomiota, koska haluan nauttia fiktiosta ja hyvin kulkevasta tekstistä. 


Yksi syy miksi haluan lukea tämän kirjan loppuun on se, että Outi Pakkasen messuhaastiksessa hän kehui tätä kirjaa ja oli sitä mieltä, että jatkossakin tulee menestymään tämä Elina. 



25.10.2020. 



Se tapahtui meille – Isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen
Järjestäjä
Ohjelman tarjoaa: Gummerus
Teemat
Elämäkerrat ja muistelmat
Esiintyjät
Pakkanen Lea, Pakkanen Santeri, Röman Micaela
Paluumuuttajina Suomeen 1990-luvulla tulleet Santeri ja Lea Pakkanen havahtuivat siihen, että inkerinsuomalaisten historia on vaikenemisen historiaa. Tarve tietää omien sukulaisten kohtaloista johti pitkälle matkalle. Yhden suvun kautta, tutkimustietoon ja arkistomateriaaleihin nojautuen, hahmottuu kuva tuntemattomaksi jääneestä vähemmistöstä. Meeri Koutaniemen valokuvat kuvaliitteessä täydentävät teosta, joka pohtii vähemmistöjen osaa. Keiden historiaa kirjoitetaan ja muistetaan?


Joitain aikoja sitten luin Hesarista jutun tästä kirjasta ja kiinnostuin. Olen aloittanut tämänkin kuuntelun, mutta tämäkin kesken näinä nykyisinä kirjojen runsauden aikoina. En tiedä mitään inkerinsuomalaisuudesta saati Inkerinmaasta. Minulle tulee mieleen Suomen sukuiset kansat ja Suomea muistuttavat kielet ja kohtaus yhdestä Laila Hietamiehen kirjasta. Kohtauksessa ollaan metsässä ja kuullaan puhetta, siinä siis piilotellaan jotakin ja todetaan, että puhujat ovat vepsäläisiä. En tuostakaan siis vepsäläisyydestä tiedä mitään. Sukulaiskielistä puhuttaessa tulee aina mieleen Alivaltiosihteerin Suomen virallisen ohjelman tunnari, jossa mainitaan mordvankielen prepositiot. Se tunnus taitaa olla ajalta, jolloin intternettiä ei voinut käyttää samoin kuin nykyään ja muistan aina ihmetelleeni, että minkähänlaista kieltä se mordva mahtaa olla. 

Tämä Kirjamessuhaastattelu oli kyllä hyödyllinen ja he kertoivat siitä kuinka olivat ensin ajatelleet kirjaa aivan toisenlaiseksi ja etteivät kertoisi omaa tarinaansa, mutta kustannustoimittajan mielestä oli tärkeää, että heidän tarinansa tulee kerrotuksi. Haastattelusta jäi myös mieleen sana römpöstetty. Mietin minkähän kielen sana tuo on alunperin. 



Suomen Kirjailijaliitto esittää: Äänikirjat ja raha
Järjestäjä
Suomen Kirjailijaliitto
Teemat
Äänikirja
Esiintyjät
Kilkku Elina, Vuola Sinikka, Lindstedt Laura
Äänikirjojen suosio kasvaa hurjaa vauhtia, mutta näkyvätkö kuuntelut kirjailijan kukkarossa? Äänikirjoista ja tulonmuodostuksesta Sinikka Vuolan kanssa keskustelevat Elina Kilkku ja Laura Lindstedt.


Painettu kirja tuottaa kirjailijalle noin 3.10 € kappaleelta, mutta äänikirja vain noin 0.67 €. Palkkioprosentti painetun ja sähkökirjan osalta noin 20-25 %, mutta äänikirjan osalta vaihtelee 12-50 % välillä. Useimmissa tapauksissa lähempänä 12 % Nämä tulokset Kirjailijaliiton kyselystä ja kerrottiin haastattelun aluksi, jonka jälkeen kysyttiin haastateltavien ajatuksia. He puhuivat taiteilijan riistosta ja näkyvyyden saatavuudesta, sekä surusta taiteilijan puolesta. Lisäksi siitä kuinka kirjailija kirjoittaa yhtä teosta vaikka usean vuoden ja sitten se on ikäänkuin valmis paketti ja kuinka paljon kustantaja maksaa siitä, että lukija lukee kirjan. 

Esille tuli myös, että äänikirja olis lyönyt läpi vasta vuonna 2019 meillä, koska ollaan pieni kielialue ja vasta nyt on hahmottunut tämä miten tulot äänikirjasta muodostuu. Se ei ole kuitenkaan kirjailijalle välttämättä hahmottunut vieläkään, että maksetaanko esim. siitä kun äänikirja käynnistetään ja siitä jos sitä kuunnellaan tietyn aikaa ja miten esim. kirjan alku vaikuttaa tähän, että onko alku niin kiinnostava, että kuuntelua haluaa jatkaa. Sopimukset vuoden 2019 kirjoista on tehty about vuonna 2018 ja niihin ei ole sisällytetty äänikirjaa välttämättä ja nyt kun vuonna 2020 on ensimmäiset tilitykset tulleet niin aletaan miettiä sitä, että menikö tää tulon muodostus oikein. 

Toinen haastateltava puhui siitä tuleeko kahtia jako ns. äänikirjailijoihin ja painetun kirjan tekijöihin jos siis ymmärsin oikein ja jälleen kerran otettiin esiin tämä, ettei kaikki kirjat toimi äänikirjoina ja että mitä tapahtuu sitten kun toiset toimii ja toiset ei, koska äänikirjan ansiosta kirjan elinkaari on pidempi. Taas kysyn, että mikä määrittää sen mikä toimii äänikirjana ja mikä ei? Celia-kirjaston valikoiman vanhimmat äänitteet taitavat olla 1960-luvulta. Toki ne on tuotu mp3-muotoon, mutta niistä kuulee kyllä selkeästi äänityksen laadun. Näitä samoja äänitteitä on veivattu vuosikymmenestä toiseen ja siellä on paljon kirjoja, jotka eivät tänäkään päivänä ole ns. kaupallisella puolella julkaistu äänikirjana, kuten esim. vanhoja klassikoita. Vaikkapa Tuulen viemää ja Anna Karenina. Tuolloin ovat äänikirjan lukijat olleet mahdollisesti sellaisia, joita on satuttu saamaan lukijoiksi. En tiedä minkälaisia ohjeita vaikkapa 60-luvulla on äänikirjan lukijoille annettu, vai onko annettu niin minkäänlaisia. Heidän lukutapansa on siis mitä on ja jos haluan kuulla jonkun klassikon niin lainaan sen Celiasta, koska minulle ei ole muuta vaihtoehtoa. Miten se määritetään toimiiko esim. Tuulen viemää äänikirjana vai ei? Ilmeisesti se ei toimi, koska sitä ei ole vieläkään julkaistu Storyteliin tai Bookbeatiin äänikirjana. Silti minulle itselleni se toimii äänikirjana, koska jos Celiaa ei olisi niin minulla ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta lukea sitä. Eli mikä tämä on tämä toimimis äänikirjakeskustelu? Niin en ymmärrä. Puhun lukemisen puolesta ja siitä ettei mielestäni missään voida määrittää, että tiettyä kirjaa ei voida tehdä tiettyyn formaattiin. Jos kaupallinen toimija ei äänikirjaa tee niin Celia tekee. Ihmettelen edelleen miksei Celia ollut mukana näillä messuilla ja etenkin näissä äänikirjakeskusteluissa. 

Haastattelussa tuli ilmi uusi asia itselleni eli se, että Karisto myytiin Otavalle, koska Karisto ei pienenä toimijana pystynyt tuottamaan äänikirjoja nopeassa tahdissa. Alustataloudesta puhuttiin kuinka se koskettaa musiikkia, elokuvia, ruokaa ja näitä äänikirjoja, joiden kuuntelu tapahtuu Elisakirjan, Bookbeatin, Storytelin tai muutaman muun vaihtoehdon kautta sitä vastoin kuin ennen ostettiin painettu kirja ja nyt sitten näyttelijä tai kuka tahansa on lukenut sen äänikirjaksi ja tulo muodostuu esim. kuuntelukertojen mukaan. 

Äänikirjaa ei lueta vaan äänikirjaa kulutetaan. Tällaisesta en ole kuullut. Itsehän yhä edelleen puhun lukemisesta. Äänikirjoja tarjoavat alustat keräävät yleisöä, jotta saisivat monopoly aseman ja tekisivät tiliä, jossa ajattelussa kirjailijan palkkio ei ole mikään kysymys. 

Palvelut tarjoavat 14 päivän ilmaisen kokeilun, jonka jälkeen toimivat kuukausimaksulla ja kirjailijat olivat sitä mieltä, että on ankea ajatus että uutuus kirjan voi kuunnella ilmaiseksi, joten kuka sen painetun kirjan ostaa ja lisäksi, että ikäänkuin kirjat olisivat jonkinlaisessa alelaarista, jonka massasta valita haluamansa. 

Haastattelija kysyi miksei markkinoita rakenneta siten, että painetun kirjan kanssa äänikirja tulisi kappalemyyntiin ja suoratoistopalveluihin myöhemmin. Tämä oli kannatettava idea ja vielä muutama vuosi sitten olikin niin, ettei teosta kannata heti äänikirjaksi laittaa, mutta että nyt se on unohtunut kun kirjat on niin hyvin saatavilla. Hesarin arvioissa on nykyään kerrottu kuka kirjan on lukenut äänikirjaksi samaan tapaan tietona kuten kirjan kustantajakin. Minun mielestäni tämä on hyvä asia, koska muutenhan joutuisin kissojen ja Googlen avulla etsimään tämän tiedon. 

Vasta viiden vuoden kuluttua voitaisiin alkaa myydä äänikirjaa halvalla ja kirjailijoiden pitäisi protestoida tätä että äänikirjat on heti kuunneltavissa. Edelleen kysyn, että entäs jos sen painetun kirjan lukeminen ei ole se lukemisen vaihtoehto niin tulisiko minun odottaa viisi vuotta, että kirja olisi kuunneltavissa? 

Kun kirjoittaa äänikirjaa Storytelille suoraan niin sopimus on taloudellisesti kannattava. Elina Kilkku on kirjoittanut Storytel Original sarjan, josta hän kirjoittaa nyt version painettuun muotoon. Äänikirjaksi kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa siten, ettei siihen kannata monia henkilöitä laittaa, koska niin se on helpompi luetuksi toteuttaa samoin kuin teatterissa on halvempi tehdä kolmen hengen näytelmiä kuin suuria musikaaleja. Kirjan sisältöön vaikuttaa valtavasti se mihin formaattiin se tehdään. Kun jos haluaa teoksessa käyttää paljon alaviitteitä ja teoksen olevan monimutkainen niin se ei toimisi äänikirjana... Noh. Celian äänikirjaversioihin alaviitteet on yleensä luettu. Eli ei ongelmaa. 

Haastattelussa tuli ilmi product placement. En tiedä mitä se tarkoittaa. Viimeisenä puhuttiin siitä kuinka äänikirjan lukija tuo oman tulkintansa kirjailijan ja kuuntelijan väliin ja että kuinka tulevaisuudessa voidaan toimia siten, että voidaan valita haluamansa ääni eli vaikka, että Hitler lukee kirjan ja tästä päästiin taas kirjailijan tekijänoikeuksiin ja äänen tekijänoikeuksiin ja halutaanko olla koneiden kanssa tekemisissä niin paljon, että ne arpoo kirjan ja itse valitaan kenen äänellä sen kuulee. 

Eli tällaiseen tulevaisuuteen ollaan ilmeisesti matkalla.



Tapahtuma oli toteutettu hyvin, mutta yksi iso miinus täytyy antaa. Ostin kokoaika lipun kun totesin, että Lucinda Rileyn vierailun lisäksi haluan kuulla muitakin kirjailijoita. Kävi kuitenkin niin, ettei Riley edes esiintynyt Kirjamessuilla ja kyseisestä peruuntumisesta ei mielestäni tiedotettu missään. Lisäksi tein sellaisen huomion, että odottamieni Camillojen eli Camilla Greben ja Camilla Läckbergin haastikset olivat ruotsiksi. Tätä ei mielestäni kerrottu selkeästi. Oli ikävää käynnistää tallenne ja huomata heidän puhuvan itselle vierasta kieltä. Eva Franz ja Lars Kepler oli toteutettu hyvin. Kepler englanniksi ja Franz suomeksi, vaikka hän kirjoittaa ruotsiksi ja luultavasti myös käyttää ruotsia kielenään muutenkin. 



Tulipa kuitenkin koettua kirjamessut ja kultua hyviä keskusteluja erityisesti tulevaisuuden kirjan ja äänikirjojen osalta. Toivottavasti tapahtuma streamataan myös ensi vuonna. Vaikka Koronarajoituksia purettaisiinkin siten, että ensi vuonna pystyttäisiin messut järjestämään liveyleisön osalta niin kokonaan toinen kysymys on haluaako kukaan lähteä sinne väenpaljouteen? Itse en lähtisi. 

Olin kirjamessuilla muutama vuosi sitten kun siellä oli Dan Brown. Täytyisi olla joku hyvä syy, että matkaisin messuille. Jos esim. Diana Gabaldon esiintyisi niin häntä tulisin katsomaan. Ongelma myös on, että täytyy aikatauluttaa päivä hyvin tarkkaan junailun osalta kun ei voi majoittua Helsingissä. Tänä vuonna esiintyjiä oli 400. Vähemmän on enemmän. 



Blogi löytyy myös somesta: 


Blogit.fi

Bloglovin 

Facebook

Goodreads

Instagram

Twitter

Youtube 

Heart. Desire Walks On

Desire Walks On julkaistiin marraskuussa 1993. Omiin korviin albumi kantautui vuosia myöhemmin opiskeluaikojen kirjaston levyhyllystä. Levy ...