Keikalla: Yona@Tavara-asema

 

 

 

 

Pääsiäisestä oli jo ehkä toivuttu tavalla tai toisella. Tosin väsymys jatkui yhä kun oli palaveria palaverin perään. Semmosina päivinä en muista ees mun nimee. Tai siis silleen kuvailen niitä päiviä. Riittää että muistaa olla oikeassa palaverissa oikeaan aikaan. Keskittyminen siihen mitä ympärillä tapahtuu onkin sitten oma juttunsa. 

 

25.4.2025. Yona esiintyi Tavara-asemalla. 

 

Sain olla taas todistamassa hienoa keikkaa. Se on vaan niin ihanaa se artistin läsnäolon voima ja tulee olo, että hän haluaa nimenomaan tässä hetkessä olla meille ja meiän kanssa! 

Mun mielestä yhä Eden -levyn biisit toimii paremmin livenä kuin levyltä. Oon kuunnellut tuota levyä yhä tosi vähän. Livenä nuo biisit jotenkin täydentyy. 

 

 

 

 

 

 

Tavara-asema ei mielestäni vaan ole paras mahdollinen keikkapaikka. Äänentoisto on mitä on ja lisäksi jos jostain syystä joutuisin tulemaan keikalle yksin niin noin avoimessa tilassa on vaikeaa hahmottaa asioita. 

Keikalla: Aino & Hajonneet@Tavara-asema

 

 

 

 

Lauantaina 19.4. oli mun onnenpäivä! Olin oottanut tätä jo monta kuukautta ja etenkin kun tammikuussa Aino & Hajonneet keikka Telakalla jäi väliin sairaustapauksen vuoksi niin oikein ootin tätä lankalauantaita. Jännää muuten että käytän nuita pääsiäisviikon päivien nimiä, vaikka en kuulu kirkkoon. 

Kerroin jo eilen, ettei elämä aina mee niinku suunnittelee. 

Olin monistakin syistä mennyt nukkumaan vasta siinä puoli kuuden aikaan aamulla. Vaikka sainkin nukuttua useamman tunnin niin olin aika väsyny mihkään keikalle lähtee. Lähin, Tietenkin! 

Edellisenä iltana oli joku aivan muu syy miksei täysipainoisesta keikkaan keskittymisestä tullut mitään - niin tää ilta meni aika lailla väsymyksen tiliin. Sitä kun aamuyöhön asti nauttii muutamasta ja vähän enemmästäkin lasillisesta kuplivaa juomaa niin se saattaa tällä iällä jo jossain tuntuu sit seuraavana päivänä, tai siis tässä tapauksessa samana. 

 

 

 

 

 

Keikka oli täynnä energiaa, esiintymisen, laulamisen ja soittamisen riemua. Vaikka ite näytinkin kuolleelta. 

Keikoilla pääsen kyllä vaikka minkälaisiin tiloihin kun ajattelin taas, että kaikki valinnat mun elämässä on tuonut mut just siihen hetkeen - eturiviin nojailemaan sitä aitaa tai kaidetta tai mikä sen nimi onkaan vasten, ja katsoo ja kuuntelee just tätä keikkaa. Voin myös kertoo, että vesi on hirveen hyvää juomaa välillä. Ihan koko keikkapäivän ajan.... 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavaks Aino & Hajonneet  voi nähä livenä Työväen Musiikkitapahtumassa , 

Sorin Aukion Kesäkeikat ,

ja 

Lost in Music . 

 

On toki muitakin, mutta listasin ne mitkä on mua lähinnä.

 

 

Huomenna jatkuu keikkakertomukset Tavara-asemalta. 

Keikalla: Litku Klemetti @G LiveLab

 

 

 

 

 

Pitkäperjantaina eli 18.4.2025. olin Tampereen G LiveLabissa Litku Klemetin keikalla. Taas vaihteeks. 

Olin oottanut ja suunnitellut tätä keikkaa ja ostanut lipun jo kauan sitten. Ajattelin, että siinähän hyvin menis Päästiäinen. Kun oli yks eri keikka vielä heti seuraavana päivänä. Ei se elämä aina mee niinku suunnittelee! 

 

Tää keikkahan oli upea. Saatiin kuulla biisejä Litkun koko uran ajalta. G LiveLabin äänentoisto on aina huippuluokkaa. 

Litkun puhetta biisien välissä on kiva kuunnella. Kun tapa puhua kuulostaa niin tutulta. 

Biiseistä kuultiin tietenkin Juna Kainuuseen ja uusi biisi nimeltä Lippissukupolven joutsenlaulu  . 

Tässä tuo uusi biisi tai siis osa siitä keikkaversiona. 

 

 

 

 

 

Tässä Juna Kainuuseen, tietenkin. 

 

 

 

 

 

 

Tässä ehkä itseni mielestä harvemmin kuultu biisi nimeltä Urkuri. 

 

 

 

Seuraava keikka jolla hänet tulen näkemään onkin sitten varmaankin Festivaalilla . Ellei tässä nyt jotain yllättävää tapahdu, että olis joku keikka jo aiemmin. Siis onhan keikkoja, mutta oma aika rajallinen. 

 

 

**

 

Ja sit jotain aivan muuta. Tosin se liittyy keikkoihin oleellisesti! 

 

Keikoilla on yleensä käytössä Turvallisemman tilan periaatteet . 

 

Olen aina ajatellut sen olevan vain sanahelinää ja ettei nämä periaatteet todellisuudessa auta ketään eikä mitään. Nimittäin ei ne ennakkoluulot poistu vaikka ois mitkä periaatteet tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Jos mä naisena ja vammaisena menisin kertomaan jostakin tilanteesta, joka aiheuttaa turvattomuutta niin tämän seurauksena tilaisuudesta poistettaisiin minut, eikä häiritsevää osapuolta. Minä en kohdista katsetta, koska en voi ja sehän se saattaa antaa vaikutelman, että olen joidenkin laittomien aineiden vaikutuksen alaisena. Vammaisen kokemukset ja näkemykset kun yleensä mitätöidään ja niitä vähätellään. 

Ei minulle tällä keikalla tapahtunut sinäänsä yhtään mitään, tai siis tapahtui, mutta vain mun pään sisällä ja mun tunteissa. En pystynyt keskittymään täysipainoisesti keikkaan, kun piti koettaa selviytyy. Pärjäsin hyvin, olosuhteet huomioiden. 

Siellä Turvallisemman tilan periaatteissa lukee: 

"• Älä tee oletuksia ulkonäköön tai toimintaan perustuen. Älä tee oletuksia kenenkään seksuaalisuudesta, sukupuolesta, kansallisuudesta, etnisyydestä, uskonnosta, arvoista, sosioekonomisesta taustasta, terveydestä tai toimintakyvystä". 

Olin tehnyt etukäteen pöytävarauksen. Ehkä turvallisemman tilan periaatteet ei koske varauksien käsittelyä. Vaan jos on mainittu joku syy varaukselle niin mahdollisesti joku toinen mahdollisesti saman syyn varaukselleen kertova laitetaan istumaan samaan pöytään. Eli käytännössä tehdään olettamuksia. Mielestäni näin ei voi toimia! Tämä kertoo vain ja ainoastaan rakenteellisesta ongelmasta ja ihmisten asenteista. 

Eipä toteutuneet ne paljon mainostetut periaatteet tällä keikalla ainakaan minun kohdalla! Ihminen on muutakin kuin pöytävarauksensa syyt ja kaikki eivät tunne toisiaan. 

En ole antanut ravintolalle palautetta tästä, vaikka tarkoitus on ollut. Ajattelin seuraavaa pöytävarausta tehdessä mainita tästä. Tai sitte en jatkossa ees varaile pöytää niin pystyy itse määrittelemään mihin menee istuu, jotta on varmasti ja varmemmin turvallinen olo. 

Tapahtumassa koetin pelastaa sen mitä oli pelastettavissa; otin lasin täyteen, ettei jää ainakaan siitä kiinni! Kotiuduttua jatkoin samalla linjalla ja menin nukkuun vasta aamulla.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tai siis postauksia. 

Huomenna jatkuu mun keikkatekstit.

Korona: Peruuntuneita/Siirtyneitä keikkoja & Kulttuurin kärsimys

 

 

 

 

 

Tänä viikonloppuna piti olla Festivaali nimeltä Festivaali. Esiintyjinä olisi ollut Maustetytöt, Yona, Litku Klemetti ja Samuli Putro, sekä monia muita. Tämä hauskuus siirtyi kuitenkin ensi vuoteen vallitsevien olosuhteiden vuoksi. 

Ymmmärrän, mutta olen ja olin silti äärimmäisen pettynyt. Olin odottanut elokuuta sillä ajatuksella, että kesä päättyy kunnon festarointiviikonloppuun. Jaksoin kesän sillä ajatuksella. 

Kesän ainoaksi keikaksi jäi tuo elokuun alun keikka, josta voit lukea tästä

Syksyn kalenteri näyttää verrattaen tyhjältä. Lokakuussa saattaa olla eräs lauantai, jolloin olisi kaksi keikkaa samana iltana. Toiseen on liput varattu, muttei siis lunastettu. Toisen lipputilanteesta en tällä hetkellä tiiä tarkemmin.

Tänä viikonloppuna olisi ollut yhteensä neljä Maustetytöt keikkaa. Lauantaina kaksi ja sunnuntaina kaksi. Pienen yleisömäärän keikkoja siis. Jätän kuitenkin väliin tässä tilanteessa. Nimittäin ei oikein huvita maksaa 35 euroa keikasta. Mielelläni maksaisin sen sellaisesta yksittäisestä keikasta, joka olisi kokemuksena special. 

Jos menisin esim. tuohon sunnuntain viimeiseen esitykseen niin en tiedä olisiko se minkälainen. Kun olisi kuitenkin jo neljäs keikka kahden päivän sisään ja toinen sille päivälle. 

Lisäksi itselläni on liput keikalle, jonka piti olla joulukuussa 2020, siirtyi huhtikuulle 21, josta se siirtyi joulukuulle 21. Jotenkin tosi epävarmaa. Jätin tämän viikonlopun keikat väliin, koska rajoituksiahan saattaa näinä aikoina tulla lyhyelläkin varoitusajalla. 

Muutenkin on niin paljon rahaa kiinni keikkalipuissa, että niille soisi vastinetta saavansa. Luulin myös että ensi vuonna Festivaali Festivaalista tulisi melkoisen rankka, koska Celine Dion osuu samalle viikolle. Luulin sen osuvan torstaille, mut tarkistettuani päivämäärät huomasin, että kyllä siinä jää hetkinen Dionista toipumiseen. Siksikään ei uskalla ostaa enää enempää lippuja varastoon, ettei tulisi aikataulujen kanssa päällekkäisyyksiä. Lippujen palauttaminenkaan kun ei ole yksinkertaista ainakaan enää jos palautusaika on umpeutunut. 

Seuraan kauhulla sitä mitä kulttuurialalla tapahtuu tai mitä siellä ei tapahdu. Mietin, että jos tällanen tahti paikkojen sulkemisineen ja yleisörajoituksineen jatkuu niin onko meillä kohta enää artisteja, joita mennä katsomaan, paikkoja, joissa käydä keikoilla, tapahtumajärjestäjiä, äänialan ihmisiä, ravintolatyöntekijöitä, roudareita yms. 

Onhan se nyt ihan hullua, että teatterissa, jossa vaan istutaan yleisönä pitäisi olla ne kahden metrin turvavälit. 

Syksy näyttää keikoilla käymisen sijaan siltä, että on paljon etäkokouksia, joissa ollaan ja juodaan kahvia Celine Dion Courage mukista, jonka ostin keväällä kun kuulin keikan siirtyvän kesäkuulta 21 elokuulle 22. 

Hiljaista on.

Kuukauden levy: The Cardigans - Gran Turismo & keikka The Cardigans@Tammerfest 2019

 Viime kesän Tammerfesteilla olin katsomassa Cardiganssia. Ostin sinne lipun välittömästi niiden tultua myyntiin, vaikken silloin tiennyt kuka lähtee mukaan. Kyseisen bändin keikka oli ollut haaveissani jo pitkään. Oli myös todella kätevää kun esiintyminen oli Tampereella. En ole festarikävijä siinä mielessä, että oisin viettänyt öitä teltassa tai muussa mielenkiintoisessa majoituksessa. Alan olla liian vanha sellaisiin festarikuvioihin. Minua ei myöskään välttämättä kiinnosta maksaa kallista lippua saati matkoja ja sitten käyttää alkoholia niin, etten muista keikasta mitään. Cardigans esiintyi myöhäiseen iltaan. Mennessämme Ratinaan meitä vastaan tuli erittäin humalaista porukkaa. Mietin, että mihin olen tullut ja että ompa kivaa jos keikan aikana joutuu tällaista menoa katselemaan. Porukkaa poistui paikalta melkoisesti ennen Cardiganssia. Ilmeisesti suomalaiset suuruudet kiinnosti enemmän, jota kyllä ihmettelen. Keikan alkua odotellessa etsittiin fanikrääsää, mutta sellaista ei löytynyt. Pari hassua suomalais artistia myi omia tuotteitaan kyllä.


Keikan alkaessa mietin kuinka upeaa on olla juuri tässä hetkessä juuri tässä kaupungissa. Keikastahan en tietenkään tullut heti sen jälkeen kirjoittaneeksi mitään muistiin. Olisi enempi jaettavaa jos näin olisin tehnyt. En myöskään viime kesänä löytänyt ainuttakaan arviota keikasta ja ihmettelin sitä silloin. Oli upeaa kuulla kun Nina Persson lauloi suomeksi yhdessä vaiheessa ja tietysti oli hauskaa kuulla tuttuja hittejä ja vähän tuntemattomampiakin kappaleita.
Keikan kesto oli myös pettymys. keikka loppui hieman klo 24 jälkeen eli reilun tunnin setistä maksoin aika paljon ottaen huomioon, ettei päivän muut artistit itseäni kiinnostaneet laisinkaan.
Keikan päätyttyä kävelimme kotiin halki hiljaisen kaupungin.


Keikkakuvia voi halutessaan katsoa täältä.
Muistan kun Gran Turismo ilmestyi vuonna 1998. Kyseinen vuosi on eräs elämäni onnellisimmista aikakausista. 

Radiossa raikasi singlet My Favourite Game  sekä Erase/Rewind.

Jonna Tervomaan kappaleesta Yhtä En Saa  tulee nuo molemmat kappaleet mieleen jostain syystä. Kuulostaa mielestäni samalta.

Lauantaitanssit

Tänään Taika tapahtuu 
kun pääsee keikalle omasta kodistaan tai missä nyt sitten ikinä sattuukaan olemaan. Keikan voipi katsoa ilmaiseksi tai ostaa kannatuslipun. Tarkemmat tiedot löytyy Telakka elää – Litku Klemetti – live stream

Pari biisiä, jotka on muodostuneet itselleni tärkeiksi.
Kimaltava mekko 
oli käänteen tekevä omassa pukeutumisessani ja sen jälkeen olen ostanut kaikenlaista kimaltelevaista, juurikin mekkoja ja laukkuja.

Juna Kainuuseen  biisin linkitin usein Facebook profiiliini kun matkustin väliä Tre-Pmo. Viime kesänä katteltiin Litkun keikkaa vesisateessa Paltamo Cityssä. Kesäkeikkakokemus sekin. Saman viikonlopun aikana näin Litkun kahesti livenä, että ei kait siinä.

Tälle illalle hyvää keikkaa <3 br="" nbsp="">