Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vaikuttaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vaikuttaminen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. lokakuuta 2022

2.5. Vuotta Kuplivassa Maailmassa

 

Kuplivassa maailmassani on oltu nyt olemassa kaks ja puol vuotta. Maailma on tänä aikana muuttunut täysin. Siis tämä ympäröivä. 

Vuosi 2022 on ollut omassa elämässä haastava ja kirjojen lukeminen ei ole maistunut, jonka johdosta arvostelukappaleiden arvostelujen julkaisut on siirtyneet keväältä ja kesältä syksyyn valitettavasti. 

Pari sattumusta valokuvien kanssa on tänä vuonna käynyt. Pahoittelut niistä ja viivästyneistä teksteistä.

Muistutan, että minäkin olen vain ihminen ja ihminen on erehtyväinen otus. 

 

Arvostelukappaleiden osalta aletaan olla voiton puolella. 

Kovin montaa postausta ei tänä vuonna enää muutenkaan tule. 

 

Muutenkin näyttää siltä, että tehokasta blogiaikaa on syys-toukokuu ja kesällä on sitten parempi, etten kirjoita, koska jos kesä -23 on samanmoinen kuin tämä -22 niin se on enempi sitä, että selviää päivästä seuraavaan. 

 

En ole kesäihminen. Sitä ei vaan saa Suomessa sanoa, koska leimaantuu negatiiviseks heti. 

Helle vie voimat ja lisäksi heinäkuu on ollut elämässäni hirvein kuukausi aina muutenkin. Traumaattisia kokemuksia usealta vuodelta ja niin edelleen. 

 

Ens vuonna teen loppuun Dion levy postaukset. Muuten en ole hirveästi suunnitellut blogijuttuja.

Äänikirjoista voisin jauhaa loputtomiin. Tietenkin sama e-kirjojen kohdalla. 

Kuluvalla viikolla sain taas huomata, ettei lukijuuttani arvosteta. 

Sain kommentin, ettei e-kirjojen lukeminen ole lukemista vaan kuuntelemista. 

Se on lukemista niinkuin kaikki muukin. Teksti ei vain ole fyysisenä kirjana ja se ei tee lukemisesta yhtään huonompaa vaan on saman arvoista, samanlaista, saavutettavaa ja tasavertaista ja tasa-arvoista! 

On todella ikävää kun lukijuuttani ei pidetä minään, kun en lue painettua tekstiä. 

Minua ei siis arvosteta eikä pidetä lukevana ihmisenä siksi että en lue painettua tekstiä. 

Tällaiset kommentoijat siis ajattelevat, että olen todella typerä ja aivan täysi moukka, KOSKA SESE NYT VAAN ON SILLÄ LAILLA, ETTÄ SE PAINETTU TEKSTI ON SE AINUT OIKEE JA MIKÄÄN MUU EI OLE LUKEMISTA! 

 

Niin. Näinkö se on? Kysyy jo vuosikymmeniä itselle sopivilla lukemisella lukenut. 

 

Olen tähän mennessä muutaman viime vuoden aikana kuunnellut eräästä äänikirjapalvelusta 799 kirjaa ja 10594 tuntia. 

Voin keskustella näistä kirjoista vaan sitä ei pidetä arvossa, koska en ole fyysisesti lukenut ja kokenut tekstiä. 

Olen ikäänkuin alempaa kastia ja muutenkin eri luokkaa kun en lue paperilta. 


Tämä on syrjivää kirjakeskusteluissa. Siellä on jotenkin sellanen ajatus, että voi voi kun on hyvä, että äänikirjojen ja e-kirjojen kautta pääset edes vähän osalliseksi kirjamaailmaa, mutta et kuitenkaan oikeasti lue kun et lue paperilta. 


Mikä oikeus paperilta silmillä lukevalla kansanosalla on väheksyä minua ja tehdä olemassaolostani pienempää? Kysyn vaan! 


Ja aina kun kerron tästä niin se ymmärretään niin, että loukkaannun ja koen, että ihmiset on äänikirjoja vastaan. Kysymys ei ole mistään loukkaantumisesta vaan siitä että tuon esille sen ettei lukemistani arvosteta ja minua nähdä lukijana! 

Se että ihmiset aivan avoimesti kertoo väheksyvänsä kaikkia jotka ei lue fyysisiä kirjoja kertoo todella paljon heidän maailman katsomuksestaan, koulutustasosta, erilaisuuden peloista yms. 


En myöskään ole lukemisesteinen. Vammani ei estä minua lukemasta. En vain lue fyysistä kirjaa. Se ei kuitenkaan tee minusta lukemisesteistä. 


Meillä on eräs ymmärtääkseni valtion kirjasto, joka on tarkoitettu lukemisesteisille. 

En ole lukemisesteinen ja olen kirjaston asiakas. 

Mikä tarve on luokitella ihmiset kuuluvaksi johonkin ryhmään kun he eivät sinne kuitenkaan kuulu? 

En ole lukemisesteinen. Luen vaan muuta kuin paperilta. 

En myöskään kuulu erityisryhmään vammani vuoksi. 

Ihmiset vaan haluaa katekorisoida toisiaan päättämällä, että toi nyt on tollanen ja kuuluu tuohon. 


Minä en edusta näkövammaisia, sokeita, lukemisesteisiä, mielenterveydenhäiriöistä sairastuneita  tai mitään muutakaan ryhmää. 


Olen oma itteni ja edustan vain sitä! 


Milloin ihmisistä aletaan puhua ihmisinä ja jätetään pois kaikki katekorisoinnit? 


Kait se on niin, että niin kauan kuin valkoisella heteromiehellä on ylivaltaa niin niin kauan kaikki muut saa taistella olemassaolostaan! 

 

Äänikirjoista voit lukea tulevasta Kirjamessupostauksesta.



Olen tänä syksynä poikkeuksellisesti katsonut Vain elämää-sarjaa muutaman jakson verran. 

Eiks ookin kauheeta kun puhun katsomisesta ja en näe? 


Siellä tuli vastaan tämä versio, josta en yhtään tykkää, mutta jonka uusi sanoitus on sellanen, että on pakko lainata sitä tähän.

 

"Kun päätin päästää irti siit
Mä aloin uskoo ihmeisiin
Sen hetken jälkeen muutuin niin
Et melkein hukuin mun sinisiin kyyneliin

 

Tahdon olla mulle joku jota en oo unohtanut
Liekki jota valvon toivon ettei liikaa haavoittunut
Aion olla mulle joku ketä olen rakastanut
(Rakastanut)
Muistot mitä kannan
Niistä pahimmatkin sulattanut
En luovuttanut
*
Se tunne kun saan olla mä
Ja mennyt mitään ei tuu puolest päättämään
Tää ääni luotu on lentämään
Ei kuolemakaan sen lentoo saa pysähtymään
Ei ollut toivoo, ei uskoo
Ja helppoo aikaa erolle ei oo
Ei tarvi pyytää anteeksi
Kun voin vaan olla oma itseni
*
Tahdon olla mulle joku jota en oo unohtanut
Liekki jota valvon toivon ettei liikaa haavoittunut
Aion olla mulle joku ketä olen rakastanut
Se jonka päästin ois ollu loppuun asti liikaa"

 

Biisin voi kuunnella täällä ja Yonan alkuperäinen lähtee soimaan tästä. 

 

Eilen myös suosikki bändini Aino & Hajonneet julkaisi uuden biisin nimeltä Tänään täällä. 


Siinä on osuvat sanoitukset ja virallisen videon voi katsoa tästä.

 

 



 

Näin tänään. Katotaan minkälaista on sitten huhtikuussa -23. Että kuinka Kupliva maailmani pyörii kun kolme vuotta tulee täyteen.

perjantai 29. lokakuuta 2021

Ensimmäiset 1.5 vuotta / Loistava Tulevaisuus

Blogi on ollut nyt olemassa puolitoista vuotta. Juhlistan sitä tänään kakulla ja kuplivalla. Kuinkas muutenkaan. Lisäksi seurailen Helsingin kirjamessuja. Eilenkin seurasin niitä aamusta iltaan intensiivisesti. Koontipostaus tulee myöhemmin. 

Onneksi en blogia aloittaessa tiennyt mitä kaikkea tämä vaatii. Alusta asti oli selvää, että teen tälle myös sometilit Faceen, Instaan ja Twitteriin, jotka ovat tuttuja jo vuosien ajalta ja osaan niitä käyttää. 

Instagramista ja blogin näkyvyydestä siellä tuli itselleni tärkeää. 

Näin ollen olen välillä etsinyt julkaisuun tarkoitettua tai tarkoitettuja kuvia kissojen ja koirien kanssa ympäri internettiä ja miettinyt sitten seuraavaksi onnistuuko kuvan lataus ruudunlukijalla ja säätänyt välillä puhelimen, välillä tietokoneen kanssa, jotta saan julkaisun tehtyä. 

Puhelin on ollut suureksi avuksi tässä kuva säädössä. 

 

Pari ongelmakohtaa vielä on: eli kuvia löytyy, mutta tiedostot on nimetty mitä mielenkiintoisimmin. Esim. niin että ruudunlukuohjelma kertoo sellaisen pitkän kirjainten ja numeroiden sarjan, josta ei voi päätellä mitään siitä mikä kuva on kyseessä. 

Eräs albumi arvio jäi siksi tekemättä. Löysin kyllä albumin kansikuvan netistä, mutta koska samalla sivulla oli eri kuvaajien ottamia kuvia artistista ja ilmeisesti eri aikakausilta ja tiedostot oli nimetty käsittämättömästi. Niin en ladannut kuvaa, koska olisin vahingossa voinut ladata vaikkapa vuosien takaisen artistiphoton. 

Laitoin kyselyä kansikuvaan liittyen, että olisin saanut sen sähköpostiin, mutta vastausta en milloinkaan saanut. 

Ehkä sokea bloggaaja kuulostaa epäuskottavalta. 

Toinen ongelma liittyy sitte siihen, että koska olen ainoa sokea ihminen Suomessa, joka bloggaa ammattimaisesti. Niin kohtalotovereita tai siis kanssaeläjiä joilta vois kysyä neuvoa. Niin niitä ei ole. 

Olen käyttänyt aikaani siihen, että olen Googlettanut englanninkielisillä tietoteknisillä sanoilla ja koettanut löytää ratkaisuja esim. Bloggerin kanssa havaitsemiini ongelmiin käytettäessä ruudunlukijaa. 

Välillä olen vastauksen löytänyt, välillä en. 

Kolmas ongelma liittyy blogin ulkoasuun ja siihen, että sen kanssa tarvii näkevää apua. En nimittäin pysty hahmottamaan sitä miten sivuilla olevat elementit on. Nettisivu on ruudunlukuohjelman käyttäjälle ikäänkuin ylhäältä alaspäin etenevä asiakirja, jossa voi liikkua erilaisilla tasoilla tiettyjä näppäinkomentoja käyttäen. Voin liikkua esim. otsikoiden välillä, linkkien välillä, sekä luonnollisesti täyttää lomakkeita yms. Sitä, että onko joku asia esim. sivun yläreunassa, keskellä, vai mitenkä. Niin sellasia en pysty mitenkään hahmottaan. 

En myöskään tiiä kuvaa lisätessäni, että kuinka hyvin se asemoituu suhteessa tekstiin. Siksi koetan aina laittaa kuvat tekstin alkuun. Kuva voi siltikin olla esim. väärinpäin tai jotenkin muuten huonosti asemoitu tai sijoittunut. 

Tarjollahan olisi vaikka mitä blogi aiheisia kursseja, mutta meitsin on aivan turhaa osallistua sellaisille, koska vaikka olis kuinka paljon tietoa bloggaamisesta niin ruudunlukijalla asioiden tekemisestä ei. 

 

Olen koettanut löytää toimivaa työkalua julkaisujen ajastamiseen somekanavissa, mutta siinä on vielä paljon tehtävää. 

Tutuksi on tullut Facebook Business Suite kuin myös Creator Studio. 

Molemmissa on omat haasteensa kuin myös hyvät ja huonot puolensa. Julkaisun teko onnistuu kyllä, mutta avainsanojen kirjaaminen on haastavaa kuin myös julkaisun ajastus. 


Olen tietoisesti tehnyt valinnan, etten ota blogiin kommentteja vastaan ja sama pätee esim. Instagram julkaisuihin. Minun aikani on rajallinen ja haluan keskittyä vain oleelliseen.

Jos haluaa yhteistyöhön kanssani niin sähköpostiosoite löytyy profiilista. 


Kaikkein eniten olen saanut palautetta henkilökohtaisten asioideni käsittelystä. Noh. Palautteet on antajansa näköisiä niin hyvässä ja pahassa. 

Minä jatkan valitsemallani tiellä. Olen repinyt auki ihmissuhteeni täällä ja niin tulee myös tapahtumaan. 

Suomessa kun ei tuomita, vaikka olisit poliitikko ja twiittaisit vakavista asioista... 

Läheisteni kanssa yleinen vitsi on, että milloin blogini pääsee käräjille? En oo menossa. 

Jos joku kirjoittamani asia loukkaa jotakuta. Niin vika ei ole tekstissä, minussa, eikä esiintuomassani asiassa vaan vika on siinä, joka siitä loukkaantuu. Mielensäpahoittajien määrähän tässä maassa vaan kasvaa. Jos on vaikkapa seuraillut Afrikantähti casea. 

Elämä on omani ja otan kaiken täyden vastuun niin teksteistäni kuin sanomisistani. 


Joku voi ajatella ehkä, että olipas tää teksti täynnä yleistä kitinää blogin pidon haasteista. 

Voin kertoa kuitenkin, että koska nyt tuli tämä 1.5 vuotta täyteen. Niin halusin ikäänkuin tehdä tällaisen välitilinpäätöksen ja tuoda esille sitä minkälaista on olla blogin admin näin sokean näkökulmasta. 

Voiko sokeilla olla näkökulmii? Toi lause oli huumorii. 


Tulevaisuus blogille on loistava! Odotan yhä niitä taloudellisesti kannattavia yhteistöitä ja sitä päivää kun minut palkitaan Blog Awardseissa ja pääsen noutamaan palkintoni jalassani glitter koristellut upeat kengät sekä päälläni muutoinkin asukokonaisuus, josta jään mieleen. 

Olen Kokonainen. En halua koskaan ikinä milloinkaan tulla profiloiduksi sillä perusteella, että sokeana teen sitä, tätä ja varsinkin Sitä. 


Luulen ettei monikaan lukija tiiä kuinka sokea ihminen käyttää tietokonetta niin halusin raottaa tämän mysteerin verhoa. 


Jos kiinnostaa niin blogi löytyy monestakin paikkaa seurailtavaksi ja minua auttaisi jos liityt mukaan. 


Jatketaan harjoituksia.

Annina Holmberg: Amor, onnenhevonen

            Annina Holmberg - Amor, onnenhevonen    Saga Egmont FI 2024 ISBN 9788727086217 E-kirjan sivumäärä 116   Heppatyttö Liian tarinan...