Näytetään tekstit, joissa on tunniste First Love. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste First Love. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. lokakuuta 2023

Madonna: Ray of Light

 

 


 

 

Tämän levyn julkaisusta tuli keväällä 25 vuotta, joka voi joillekin olla ihmisikä tai ikuisuus. 

Tää on yks tärkeimpiä levyjä koskaan. Omanlaisensa ajan ääni ja kestää kuuntelua vielä vuonna 2023. 

Tuottaja on William Orbit ja sen kyllä kuulee. Tosin en ollut tästä henkilöstä kuullut ikinä ennen tätä levyä. 

 

Albumin genreiksi on määritelty Electronica,  trip hop, techno-pop &  new-age.

Kymmenen vuotta myöhemmin kuuntelin vain ja ainoastaan new-agea. Rakastin artistien luomia äänimaisemia. En oikein tunnista itseäni vuodesta 2008. 

Takas Madduun! 

 

Frozen soi kaikkialla keväällä -98. Uskoisin videon pyörineen MTV:n musiikkikanavalla, joka ei Paltamo-cityssä tietenkään pyörinyt, mutta läheisimmässä kaupungissa sitäkin sai kattella kyläilyreissuilla. Radiomafia järjesti Madonna päivän, mutta suuri osa siitä jäi kuulematta, koska piti opiskella. 

Ray of Lightista löytyy kyllä biisi useampaankin tilanteeseen elämää. Omia suosikkeja on Sky Fits Heaven, Little Star, The Power of Goodbye, To Have and Not to Hold, Nothing Really Matters & Ray of Light. 

Jos mulla olis lapsi niin Little Star sois nimijuhlissa. The Power of Goodbye on ollut lohdullinen biisi joskus. Erityisesti tämä 

 

"Your heart is not open, so I must goThe spell has been broken, I loved you soFreedom comes when you learn to let goCreation comes when you learn to say no
You were my lesson I had to learnI was your fortress you had to burnPain is a warning that something's wrongI pray to God that it won't be longDo ya wanna go higher?
There's nothing left to tryThere's no place left to hideThere's no greater powerThan the power of goodbye" 

 

Sky Fits Heavenia kuuntelin jatkuvasti silloin kun levy oli uusi. 

 

Nothing Really Matters on ollut voimabiisi. Siinähän sanotaan, että "Nothing really mattersLove is all we needEverything I give youAll comes back to me" 

 

Levyn avaa Drowned World/Substitute for Love ja parempaa avausraitaa ei voisi olla. Se johdattelee niin hyvin sisään levyn tunnelmointiin. 

 

Albumia on myyty yli 16 miljoonaa sikäli lähteeseeni on luottaminen. 

 

Tää on yksi niitä levyjä, joita kuunnellessa palaan elämäni parhaaseen aikaan! 

 

Tänään on neljännesvuosisata erään ihmissuhteen alkamisesta. Viime vuodet ollaan oltu kuin ei oltais oltu. Joitakin viikkoja sitten koko maailman kuvani muuttui. Kun ihmiseltä tulikin kommentti yhdessä Facebook ryhmässä. Tai siis vastaus mun kommenttiin. Ajattelin, että ollaan taas olemassa ja näin ollen teen niinkun joskus sanoin, eli en enää blogissa kirjoita meistä tään jälkeen. Hän ei tiedä, että hänen vastauksensa mun kommenttiin tuli päivä sen jälkeen kun oli hyvästellyt läheisen viimeiselle matkalle sairaalassa. Tai siis tapasimme viimeisen kerran tässä elämässä läheiseni kanssa. Facebookkia selatessani sitten tunnelma vaihtui surusta sanoinkuvaamattomaan iloon ja onneen hetkeksi. 

KIITOS!  


Vaikka et lue blogiani, et. 


Madonna esiintyy ensi viikolla Tukholmassa. En ole menossa, mutta taitaa riittää se vuoden 2012 keikkakokemus Helsingistä ja legendaariset Ratsupoliisit. Olihan se jännää mennä keikalle ja kuulla siinä sitä kavionkopsetta. 


Annan levylle 5 tähteä tietenkin. 



Madonna - Ray of Light 


℗ 1998 Warner Records Inc.


Spotify

 

Biisilista: 





1. Drowned World/Substitute for Love


2. Swim







3. Ray of Light


4. Candy Perfume Girl


5. Skin







6. Nothing Really Matters


7. Sky Fits Heaven


8. Shanti/Ashtangi


 

 


 

 

 

9. Frozen








10. The Power of Good-Bye


11. To Have and Not to Hold


12. Little Star


13. Mer Girl

keskiviikko 16. elokuuta 2023

Elokuun viikonloppu

 


 

 

 

Epärakkauslaulu 

 

"Sen minkä tyttö kerran antaa vaan
Sulle antaa taisin
Joo, susta tuli osa mua
Vaikka kaikkee en ees muistaa haluu
Jäljel on kirjasto sun sanoja
Jotka vieläkin sattuu
Halusin tehä susta epärakkauslaulun
Mut eihän tästä sellasta tullu
Rakkaus ei vaan lopu siihen kun
Meit ei enää oo ja se on hulluu
Et kukaan ei tunne mua
Niinku sä oot tuntenu
Muut voi aina katsoo mua
Mut vaan sä näet mut
Nyt meil on uudet elämät
Enkä haluis muuttaa mitään
Oot läsnä vaan mun mikroilmeissä
Kun Don McLean maalaa tiedät kyllä mitä
Vaik aika teki meistä vieraita
Niin joskus kun sä ajat lapsias tarhaan
Luulet et näät liikennevalois mut
Ja hetken sä hymyilet hiljaa
Halusin tehä susta epärakkauslaulun
Mut eihän tästä sellasta tullu
Rakkaus ei vaan lopu siihen kun
Meit ei enää oo ja se on hulluu
Et kukaan ei tunne mua
Niinku sä oot tuntenu
Muut voi aina katsoo mua
Mut vaan sä näet mut
Ei niitä vuosia saa takas enkä haluukaan
Ja vaik paljon oonkin ehtinyt jo unohtaa
Niin jos mistään mitään tiedän
Mun sisäl elää vielä
Se tyttö jolla oli hyvä olla sun kaa"

 

 

Elokuinen viikonloppu vuonna 2003. Muutama päivä aiemmin palasin opiskelupaikkakunnalle ja tietenkin tulin heti viikonlopuks Tampereelle. 

Viime kerrasta oli jo muutama kuukausi. 

Kaveri läks kauppaan ja sinä aikana ehdittiin tehdä sitä mitä kaks ihmistä tekee ja uuestaan sit ku kaveri oli tuonut meille ruokaa ja saatiin olla kahden. 

Kävin suihkussa ja sieltä tullessa soi Eurooppa 3 - Älä Unohda Minua-biisi. Nykyään jos kuulen sen niin palaan tuohon hetkeen ja tunteeseen siitä kuinka varmasti tiesin, että missään muualla, ikinä, koskaan, milloinkaan en tahtois olla kuin just siinä seurassa, jossa silloin olin ja kuinka varma olin omasta riittämisestä ja naiseudesta. 

Juotiin pirusti kahvia sen viikonlopun aikana. En osannu sillon kieltäytyy kahvista ja maha ei oikeen ikinä sietäny sitä. Jossain kohtaa olin useemman vuoden juomatta kahvia, mut nykyään se on luxus tuote ja kodissani on kaikenlaista kyseiseen harrastukseen liittyvää vekotinta. 

Kyseinen viikonloppu meni luultavasti taas hyvin hiljaisena mun osalta. En osannu sillon enkä osaa viäkään olla ihmisten seurassa. Jos aina voisi vain kirjoittaa niin mähän olisin jo varmaan vaikka missä. 

Lauantaina jouduin olosuhteiden vuoksi olla yksin useita tunteja. Se oli siistiä. 

Mietin minkälaista se olis jos asuttas yhdessä ja venaisin häntä palaavaks kotiin. 

Illalla oltiin kahestaan ja radiossa kerrottiin Göstan kuolleen. 

Me ihmeteltiin sitä ja kuunneltiin se lähetys, johon ihmiset sai soittaa ja muistella. 

Sunnuntaina oli pakko lähtee takas opiskelupaikalle. Junamatkan jälkeen ostin aivan helvetin pahaa kookos suklaata. Sitä ei luultavasti enää saa mistään, tai ei ainakaan kyseisen valmistajan toimesta. 

 

Opiskelin ja välillä ramppasin tulevassa kotikaupungissani viettämässä viikonloppua. 

Toivoin saavani opinnot ajoissa valmiiksi, jottei tarvis jäädä enää seuraavaan syksyyn ja pääsis muuttaan Treelle.

 

Opinnot valmistui aikataulussa ja elämäni alkoi sen jälkeen tässä kaupungissa ja "täällä mä oon vieläkin sun". 

 

 

Mulla on mielessä miljoona kysymystä. Yks niistä on se, että miten ihminen voi vaan jatkaa elämäänsä niin, että mut on siivottu siitä täysin pois? Oon lakannut olemasta ja se tuskaisuus siitä ei lopu koskaan. 

Voi myös olla ihmisii, jotka ajattelee minun itseni tehneen heille samoin. Helpottaisi varmasti heitä jos tulisivat sen mulle itse kertomaan. Tokihan en kaipaa enkä tarvitse syyllistämistä siitä minkälainen joskus olin. 

Ei aika oo tehnyt minusta niinsanotusti parempaa ihmistä. Nykyään juon vähemmän, en käy baareissa, nukun pääasiallisesti öisin, joka tarkottaa, että tunnelmat on yleensä melko tasaisia. 

En kykene yhtään paremmin kuin ennenkään huomioimaan jos jonkun läheisen elämässä tulee vastaan joku vaikea tilanne. Olen vain opetellut miten sellaisissa tilanteissa käyttäydytään. Ainiin osaan nykyään puhua, ettei ihmisten tarvi saada useita viestejä joissa jauhan joka hetki etenevää oloa ja tunnelmaa jos ja kun on tapahtunut jotain konfliktisoivaa, jotka tapahtumat on yleensä joko minun tai jonkun toisen väärinymmärrystä. Enhän mä oikeasti voi sitä tietää kuinka helppona tai vaikeana tunnelmasta toiseen rymistelevä persoonani on milloin kenenkin toimesta koettu. 

Ainiin vihaan ihmisiä. Oon onnellisempi päivinä jolloin kukaan ei ota yhteyttä kuin niinä päivinä jolloin joku ottaa, koska yhteydenpito kuormittaa ja häiritsee mun mielenrauhaa. 

Ihmisiä häiritsee mun hiljaisuus livenä. Ennen minua häiritsi oma hiljaisuuteni ja se että se häiritsi muita. Nykyään en mieti minkälaisen kuvan hiljaisuus minusta antaa tai että häirihteekö se muita ihmisii. 

 

Jokaista kirjoittamaani merkkiä ei kannata niin KIRJAIMELLISESTI ottaa. Yhteistyökuvioihin ja asiallisiin blogin omaan mailiin tuleviin viesteihin vastaan asiallisesti tai asiaankuuluvasti. Privaatti sähköpostiosoitteeseeni tulevat viestit on eri juttu sinäänsä. 

 

Jos ajattelet, etten oo reilussa 20 vuodessa päässyt elämässäni eteenpäin. Ni jos sulle ei riitä, että elän ja hengitän ja herään jokaiseen päivääni, ni mitäpä sitte?

sunnuntai 2. heinäkuuta 2023

Kaikki kahdeksan minuuttia


 

 

Melanie C - Enemy 

 

℗ 2011 Red Girl Records Ltd.

 

Spotify 

 

 

"Caught in the chaos of life
Didn't know my own mind, did you?
Could you feel me drifting away?
If you did you didn't say, did you?
Locked in a world of your own
Beyond my control, somehow
Couldn't hear what I'm trying to say
You wouldn't listen anyway, not now
We never really took the time
Only want to make it right
I wish I didn't but I miss you
If the lines are drawn
And the flags unfurl would you fight for me?
Or would you be my enemy?
When the conflict calls
In this tug of war
Will you be my strength?
Or would you be my enemy?
If I lose my way
On this battle ground
Will you reach for me?
Or would you be my enemy?
Be my enemy
If the lines are drawn
And the flags unfurl would you fight for me?
Or would you be my enemy?
Be my enemy
I can breathe without you by my side
I believed everything we did was right
I can heal this is just another fight
Another fight
We never really took the time
Only want to make it right
I wish I didnt but I miss you
Everything I wanted to be
Got buried in history, like you
Be my enemy, be my enemy
If the lines are drawn
And the flags unfurl would you fight for me?
Or would you be my enemy?
Be my enemy
When the conflict calls
In this tug of war
Will you be my strength?
Or would you be my enemy?
Be my enemy
The scars run deep but I'm gaining ground
In this gift to me there's a strength I've found
Will you stand with me or will you be my enemy?
Be my enemy
The scars run deep but I'm gaining ground
In this gift to me there's a strength I've found
Will you stand with me or will you be my enemy?
I can breathe without you by my side
I believed everything we did was right
I can heal this is just another fight
Another fight
I only want to make it right
Only want to make it right
Only want to make it right
With you"
 

Sanat tarjoaa Musixmatch 


Kirjoja lukemalla voi päätyä vaikka mihin. Jos en olisi lukenut Mel C:n elämäkertaa niin en olisi koskaan kuullut tätä biisiä. Tässä on yli kahdeksan minuuttia musiikkia, joka kertoo Kaikesta Siitä ja Kysyy ne Kysymykset jotka haluaisin Kysyä ja miettii niitä asioita just niinkun ite oon niitä miettinyt. 


Tänään on ihmissuhteen päättymisen vuosipäivä. 


Oon kulkenut pitkän matkan siitä päättymishetkestä tähän päivään. Varmasti löytyy ihmisii, jotka sanoo, etten ole päässyt mihkään. Mut jos niin sanoo ni ei tiä mistä puhuu. 

Tässä hetkessä mun elämä on niin täyttä kuin se mun voimavaroilla vaan voi olla. Saan olla surullinen tänään ja kertoa sen koko maailmalle. Tai ainakin Kuplivalle maailmalle. Hehheh. 


Elän Hyvää Elämää, paitsi näinä Hetkinä Muutaman kerran vuodessa. 


Suojelen itteeni menetyksiltä. En voi olla parisuhteessa tai oikeen missään muussakaan systeemissä, koska en halua kokea kenenkään lähtöä. Enkä myöskään voi ottaa uutta kissakaveria tassuttelemaan ja kehräilemään, koska joskus edessä on se luopuminen. 


Tänään en voi olla miettimättä sitä miten erillaista elämä olisi jos...... 


Huomenna oon taas niinkun en olis koskaan tällasta päivää viettänytkään. Mut semmonen ihminen mä oon. 

 

 

 

***

 

Kupliva maailmani pysähtyy seuraaviksi viikoiksi. 

 

Elokuussa taas!

lauantai 10. joulukuuta 2022

Céline Dion: A New Day Has Come

 


 

 

 

 

Uusi päivä saapui vuonna 2002. Tarkemmin sanottuna 22.03.2002. 

Levyn julkaisusta tuli tänä vuonna 20 vuotta. 

Kun radioissa raikasi levyn nimibiisi olin itse töissä täällä. 

 

Levyltä julkaistiin singleinä A New Day Has Come, I'm Alive, Goodbye's (The Saddest Word), sekä promosingleinä Aun Existe Amor ja At Last.


Levy on seitsemäs englanninkielinen ja 18 studioalbumi Dionilta. 


Levyä äänitetty näissä paikoissa: 


Bananaboat (Burbank, California)
Chartmaker (Los Angeles)
Cove City Sound (Glen Cove, New York)
Deutsches Filmorchester (Berlin, Germany)
Endeavour (Suresnes)
Maison De Musique (Canada)
Master Plan (Stockholm, Sweden)
Metropolis (London, England)
Murlyn (Stockholm, Sweden)
Paradise Sound (Florida)
Piccolo, Montreal (Ontario, Canada)
Sony Music (New York, New York)
Sony Oasis (Canada)
Sony Scoring (Los Angeles, California)
SR Studio 2 (Stockholm, Sweden)
Studio Piccolo, Montreal (Quebec, Canada)
The Enterprise II (Los Angeles)
The Hit Factory (Miami, Florida)
The Location (Stockholm, Sweden)
TODD-AO (Los Angeles)
WallyWorld (California)
Westlake Audio (Los Angeles). 


Äänitysten ajankohta 28.08.2001-31.02.2002. 


Tuottajat; 


Walter Afanasieff,· Peer Åström, Christian van Burkholder, Anders Bagge, Arnthor Birgisson, Andreas Carlsson, Marc Dold,·Simon Franglen, Humberto Gatica, Richie Jones, Robert John "Mutt" Lange, Kristian Lundin, Vito Luprano, Steve Morales, Christopher Neil, Aldo Nova, Gérald de Palmas, Guy Roche ja Ric Wake.



Levyä myyty maailmassa 12 miljoonaa. Eli aika monelta ihmiseltä löytyy tämä kyseinen muovin palanen. 

Itseäni "järkyttää" näinä aikoina kuinka paljon energiaa levyjen valmistukseenkin on vuosikymmenien aikana mennyt!

 

Tällä viikolla tuli huonoja uutisia hänen terveydestä ja peruuntuneista & siirtyneistä konserteista. 

Viestin voi katsoa tästä linkistä. 

Celine Dion Reschedules Spring 2023 shows to 2024, and cancels eight Summer 2023 shows. 

 

Annan levylle tähtiä 3/5. 

Tässä myös linkki pariin podcast-jaksoon ja dokumenttiin levyn ja musavideon teosta.  

 

 

Céline Dion - A New Day Has Come 

 

℗ 2002 Sony Music Entertainment Canada Inc.

 

Spotify 

 

Youtube 


Céline Dion - A New Day Has Come: Making the Album

 

Céline Dion - A New Day Has Come: Making the Music Video 

 

The Celine Dion Podcast Ep39: Celebrating A New Day Has Come

 

The Celine Dion Podcast Ep67 - 20 years of A New Day Has Come 

 

Tracklist: 

 

 


 

 

1. I'm Alive
Kristian Lundin · Andreas Carlsson
Lundin · Ric Wake[a] · Richie Jones[a]
3:30
 

Spotify soittaa tämän biisin tosi usein kun oon kuunnellut jonkun levyn. 

Rakastan tätä! Tää on niin energinen ja elävä biisi! 

Mielestäni hyvä aloitus levylle. 

 

2. Right in Front of You
Steve Morales · Sheppard Solomon · Kara DioGuardi · David Siegel
Morales
4:13

Erikoisia soundeja ja vaatii useamman kuuntelukerran.
 







3. Have You Ever Been in Love
Anders Bagge · Peer Åström · Tom Nichols · Daryl Hall · Laila Bagge
Bagge · Åström
4:08
 

Tässä on jotain samaa kuin vuosien takaisessa Water From The Moon-biisissä. Levyn toisiks paras biisi! 

 

4. Rain, Tax (It's Inevitable)
Terry Britten · Charlie Dore
Christopher Neil
3:25


Hirveän ruman kuuloisia soundeja ja ääntä muokattu ymmärtääkseni vokooderilla. Vai mikähän sen semmosen yhen vekottimen nimi on. 

Tausta kuulostaa tosi rumalta elektropoprämistelyltä.  

 

 


 

 

 

5. A New Day Has Come (Radio Remix)
Aldo Nova · Stephan Moccio
Wake · Walter Afanasieff · Nova · Jones[a] · Christian van Burkholder[a] · Marc Dold[a]
4:23

Hyvä biisi. Liikaa soitettu. Dionilla on niin paljon biisejä, joita suuri yleisö ei milloinkaan kuule ja se on harmi koska tuotantohan on myös genrellisesti monipuolinen. 


6. Ten Days
Nova · Maxime Le Forestier · Gérald de Palmas
Palmas
3:37
 

Tästä tuli uusi suosikkini kun kuuntelin levyn tätä varten. 

Pidän tästä lyriikasta ja biisin beatista. Voisin kuunnella myös pelkkää taustaa ilman vokaaleja. 

"At the doorway of my heart
All the leaves are falling down
And though I try to pick them up
There's so many, I think I'll drown
Ten days have come and gone
Ten days, and I'm all alone
And all that I can do is pray and pray
Ten days, I've seen the rain
Comin' down on a sunny day
But all I gotta do is pray and pray
And pray"

 

 


 

 

 

7. Goodbye's (The Saddest Word)
Robert John "Mutt" Lange
Lange
5:19
 

Tässä laulaa ymmärtääkseni taustalla Shania Twain. Tulee heti introsta mieleen esim. Love Doesn't Ask Why ja muutenkin aiemmat levytykset ennen Let's Talk About Lovea. 

 

8. Prayer
Corey Hart
Afanasieff
5:34
 

Kaunis biisi, mutta ei kuulu omiin suosikkeihin.

 

9. I Surrender
Louis Biancaniello · Sam Watters
Simon Franglen
4:47


Levyn paras biisi! 

Ihana intro pianolla tai flyygelillä ja Dionin jumalainen ääni. 

Tästä on myös upea versio vuodelta 2012. 

 

Steps - I Surrender (Live! 2012 - O2 Arena, London).






10. At Last
Mack Gordon · Harry Warren
Humberto Gatica · Guy Roche
4:17


Biisi on vuodelta 1941 musikaalista nimeltä Sun Valley Serenade. 

Pitäisi ehkä kuunnella Glenn Miller & Orchestran levytys jos se enemmän avaisi biisiä. 

 

 

11. Super Love (non-Canadian/US bonus track)
Roche · Shelly Peiken
Roche
4:16


Tästä tulee myös Jennifer Lopez mieleen. En tiiä onko latinovaikutteet jotenkin tarkoituksellisia tällä levyllä. 

Biisi on kuin tehty omaan elämääni kyseiseen vuoteen -02. 

Löydän itseni näistä sanoista: 

 

"You and me we got a super love
Never gonna give give it up
It's the kind of sweet dreams are made of
I'm not afraid of - our super love
You and me we got a super love
Ain't no way we'll ever get enough
It's the kind of sweet dreams are made of
I'm not afraid of
No super love
Super love
Gimme that gimme that super love"

 

Täältä nykyisyydestä on niin hyvä huudella menneeseen. 

 

12. Sorry for Love
DioGuardi · Bagge · Åström · Arnthor Birgisson
Bagge · Åström · Birgisson
4:10

 

Tästä kuulee niin selkeästi ruotsalaisen tuotannon. 

Tämä on aikansa dance/pop-soundia, että jos tuosta vuodesta pitäisi esitellä jollekin vain yksi biisi niin se olisi tämä. 

Huipputuotanto ja välillä muutakin kuin powerballadeja. 



 


 

 

 

 

 

 


 

 

 

13. Aun Existe Amor
Riccardo Cocciante · Ignacio Ballesteros-Diaz
Gatica · Vito Luprano
3:52

 

Tämä on espanjaksi biisi nimeltään L'amour existe encore. 

Musavideo löytyy tästä. 

Biisi on vuodelta 1991 ja nimi englanniksi Love Still Exists.


14. 

The Greatest Reward
Pascal Obispo · Carlsson · Jörgen Elofsson · Lionel Florence · Patrice Guirao
Lundin · Carlsson
3:28

Oon usein vaan ohittanut biisin ajatellut että ompahan mitään sanomaton veisu. 

Tätä tekstiä tehdessä hiljennyin kuuntelemaan lyriikkaa aivan eri tavalla ja löysin itseni taas. 

Biisissä laulellaan näin: 

 

"My prejudice was gone
You needed me, I found my place
I'm different now these days
Now the greatest reward
Is the light in your eyes
The sound of your voice
And the touch of your hand
You made me who I am
You trusted me to grow
I gave my heart to show
There's nothin' else I cherish more
I stand by you for sure
Now the greatest reward
Is the love that I can give
I'm here for you now
For as long as I live
You made me who I am
So suddenly, it's clear to me
Things change
Our future lies in here and now
We made it through somehow
Now the greatest reward
Is the love that I can give
I'm here for you now
For as long as I live
You made me who I am
You made me who I am"
Sanat tarjoaa Musixmatch
 

15. When the Wrong One Loves You Right
 

Martin Briley · Francis Galluccio · Marjorie Maye
Wake · Jones
3:48

 

Olen varmasti ainut ihminen maailmassa, jolle tulee tästä biisistä mieleen Jennifer Lopezin Ain't It Funny. 

 

Tuotanto kuulostaa hirveän samalta ja molemmat on varmoja hittejä yökerhoissa.

Yllätyin, ettei tämä ole ruottalaista tuotantoa, koska soundimaailma kuulostaa ihan siltä. Etenkin lopun modulaatio.  
 

16. A New Day Has Come
 

Nova · Moccio
Afanasieff · Nova
5:42

 

Kun Suomessa avaa radion niin tämä soi aika usein. Tai siis ei tämä vaan Radio Edit. 

Tämä versio tukee mielestäni biisin tekstiä paremmin ollen rauhallisempi kuin se ainakin suomalaisilla radioilla soiva.
 

17. Nature Boy
 

eden ahbez
Afanasieff
3:45

 

En pidä tästä versiosta juurikaan. Paljon parempi versio on tämä: 

Annie Haslam - Nature Boy / If I Loved You.
 

Total length:
72:14 


Credits: 


• Walter Afanasieff – arranger, bass, drum programming, keyboards, producer, programming
• John Amatiello – digital editing, pro-tools
• Magnus Anderson – assistant engineer
• Fredrik Andersson – string engineer
• Jim Annunziato – engineer
• Peer Åström – digital editing
• Anders Bagge – arranger, engineer, producer, background vocals
• Janie Barnett – background vocals
• Tom Bender – mixing assistant
• Francis Benítez – background vocals
• Dushyant Bhakta – engineer
• Kevin Breit – engineer, acoustic guitar, electric guitar
• Arnthor Birgisson – producer
• Terry Britten – guitar
• Chris Brooke – assistant, assistant engineer, engineer, mixing assistant
• Marcus Brown – bass, drums, keyboard programming, percussion
• Jorge Calandrelli – conductor, orchestral arrangements, piano
• Andreas Carlsson – guitar, producer, background vocals
• Jennifer Carr – background vocals
• Sue Ann Carwell – background vocals
• Dorian Cheah – electric guitar
• Chiquito – assistant engineer
• Sébastien Chouard – guitar
• Christian B. – producer, programming
• Kevin Churko – engineer, pro-tools
• Datz Pyle – orchestra contractor
• Rich Davis – production coordination
• Matthew Dellapolla – scoring consultant
• Lenny DeRose – engineer
• Joey Diggs – background vocals
• Celine Dion – liner notes, primary artist, background vocals
• Peter Doell – engineer, recording
• Margaret Dorn – background vocals
• Felipe Elgueta – engineer, synthesizer programming
• Mark Eshelman – scoring crew
• Keith Fluitt – background vocals
• Peter Fogselius – mixing assistant
• Kevin Fox – cello
• Simon Franglen – arranger, keyboards, producer, synthesizer programming
• Michel Gallone – assistant, assistant engineer
• Humberto Gatica – arranger, engineer, mixing, mixing engineer, producer, vocal engineer
• Gavin Greenaway – string arrangements, string conductor
• Mary Griffin – background vocals
• Rutger Gunnarsson – string arrangements, string conductor
• Mick Guzauski – mixing
• Nana Hedin – background vocals
• Dan Hetzel – engineer
• Simon Hurrell – engineer, track engineer
• Paul Jackson, Jr. – guitar
• Henrik Janson – string arrangements, string conductor
• Uli Janson – string arrangements, string conductor
• Skyler Jett – background vocals
• Richie Jones – drum programming, guitar, producer
• Steven Kadison – assistant, mastering assistant
• Chantal Kreviazuk – guest artist, background vocals
• Eric Kupper – guitar, keyboard programming
• Michael Landau – guitar
• Robert John "Mutt" Lange – guitar, producer, background vocals
• Thomas Lindberg – bass
• Jason Lloyd – scoring crew
• Bernard Löhr – mixing, string engineer
• Kristian Lundin – keyboards, mixing, producer, programming
• Vito Luprano – executive producer, producer
• Nick Marshall – assistant engineer
• Vladimir Meller – compilation mastering, mastering
• Chieli Minucci – guitar
• Steve Morales – arranger, MIDI programming, producer, background vocals
• Maryanne Morgan – background vocals
• Pablo Munguia – assistant engineer
• Christopher Neil – producer
• Aldo Nova – producer
• Kenny O'Brien – vocal arrangement, vocal editing, background vocals
• Esbjörn Öhrwall – guitar
• Jeanette Olsson – background vocals
• Rafael Padilla – percussion
• Richard Page – background vocals
• Woody Pornpitaksuk – compilation editing
• Mark Portmann – arranger, keyboards
• Steve Prestage – engineer
• Dave Reitzas – engineer
• Claytoven Richardson – background vocals
• Guy Roche – arranger, drum programming, producer, synthesizer
• Maggie Rodford – string coordinator
• William Ross – conductor, orchestral arrangements, string arrangements
• Mark Russell – production coordination
• Sakai – background vocals
• Denis Savage – assistant engineer, vocal engineer
• Dave Scheuer – engineer
• David Siegel – keyboards
• Harry "Slick" Sommerdahl – piano
• Tony Stanton – copyist
• Stockholm Session Orchestra – strings
• Shane Stoner – engineer
• Christian Szczesniak – acoustic guitar
• Nick Thomas – engineer
• Shelene Thomas – background vocals
• Michael Hart Thompson – guitar
• Shania Twain – background vocals
• Ric Wake – producer
• Dan Warner – guitar (acoustic), guitar (electric)
• Sam Watters – background vocals
• Patrick Weber – stage technician
• Yvonne Williams – background vocals
• Joe Wohlmuth – digital editing
• Nick Wollage – string engineer
• Jennifer Young – assistant engineer

perjantai 18. marraskuuta 2022

Céline Dion: Let's Talk About Love

 


 

 

 

 

Nyt ollaan päästy jo vuoteen 1997 ja itselleni erittäin tuttuun ja puhki kuunneltuun levyyn, jossa puhutaan rakkaudesta. Mistään muustahan ei puhutakaan! 

 

Let's Talk About Love julkaistiin 14.11.1997. 

Tänä vuonna se viettää 25-vuotisjuhlavuotta ja tänään siitä julkaistaan ainakin LP. 

 

Levy on myynyt maailmassa yli 31 miljoonaa. Siis aivan käsittämätön määrä! 

 

Albumilla mukana Barbra Streisand, the Bee Gees, Luciano Pavarotti, Carole King, George Martin, Diana King, Brownstone, Corey Hart, ja tuottajina aiemmista levyistä tutut David Foster, Ric Wake, Walter Afanasieff, Humberto Gatica, ja Jim Steinman.

 

Levy sisältää kaikille tutun Titanic leffan tunnusbiisin My Heart Will Go On, joka voitti Grammyn vuoden levy, vuoden laulu, paras naisen esittämä poplaulu ja paras elokuvaan tai TV-sarjaan kirjoitettu  laulu. 

 

Tell Him oli ehdolla parhaaksi pop yhteistyöksi. En löytänyt järkevää sanamuotoa tuohon, koska ehdokkuuden kohdalla ei suoraan puhuttu duetosta. 

Let's Talk About Love oli myös ehdolla vuoden pop albumiksi Grammyissä. 

 

Levyyn voi perehtyä myös näiden parin podcast jakson avulla. 

 

The Celine Dion Podcast Ep70: Let's Talk About Love is 25 years old!

 

ja 

 

The Celine Dion Podcast Ep32: My Heart Will Go On @ 20.

 

Singleinä julkaistiin The Reason, Immortality, Treat Her Like A Lady, Tell Him, My Heart Will Go On, I Hate You Then I Love You, Be The Man ja To Love You More. 

 

Albumi on Celinen viides englanninkielinen ja muutoin uran 15. 

 

 

Celine Dion - Let's Talk About Love 

 

 

℗ 1997 Sony Music Entertainment Canada Inc.

 

 

Spotify 


YouTube

 

YouTube 



Tracklist: 

 

No.
Title
Writer(s)
Producer(s)
Length

 

 

 



 

 

 

1. The Reason


Carole King · Mark Hudson · Greg Wells
George Martin · Giles Martin[a]
5:01

 

 

Tästä tuli oma suosikkini vasta todella myöhään. You Are The Reason on Celinen äänenkäytöllisesti jotain aivan käsittämätöntä etenkin loppuvaihe. 

 

Tässä biisin sanoitus; 

 

 

"I figured it out
I was high and low and everything in between
I was wicked and wild, baby, you know what I mean
'Till there was you, yeah, you
Something went wrong
I made a deal with the devil for an empty I.O.U
Been to hell and back, but an angel was looking through
It was you, yeah, you
It's all because of you
You are the reason
You are the reason I wake up every day
And sleep through the night
You are the reason, the reason
In the middle of the night
(In the middle of the night)
I'm going down 'cause I adore you
I want to floor you
I'm giving it up
No more running around spinning my wheel
You came out of my dream and you made it real
I know what I feel
It's you
It's all because of you
You are the reason
You are the reason I wake up every day
And sleep through the night
You are the reason, the reason
In the middle of the night
(In the middle of the night)
I'm going down 'cause I want you
I want to touch you
I want to floor you
You are the reason, baby

You are the reason (baby)
You are the reason I wake up every day
And sleep through the night
You are the reason, the reason (you are the reason)
You are the only reason
You are the reason I wake up every day
And sleep through the night
You are the reason, the reason
Yeah-yeah, yeah-yeah, yeah-yeah
Yeah-yeah, yeah-yeah, oh, yeah
Oh yeah, oh yeah
The reason

Because of you
I want you now
Oh, hm-hm, hm-hm"
Sanat tarjoaa Musixmatch
 

Joku syyhän se mullakin on omaan olemiseeni oltava. Pärjään vaan niin paljon paremmin ilman muutamia ihmisiä, joiden olemassaolo on heidän lähellä ollessaan ollut elämääkin suurempaa. 

 

Carole King kirjoitti biisin alunperin Aerosmithille, mutta levytettyä versiota en tästä löytänyt. 

Dion esitti tätä Let's Talk About Love-kiertueella duettona Carole Kingin kanssa. 

Dionin versio löytyy myös vuonna 2000 julkaistulta kokoelmalta The Collector's Series, Volume One ja vuoden 2008 My Love: Ultimate Essential Collection Eurooppa versiolta, sekä bonuksena Au cœur du stade DVDltä.

 

Biisi on ollut mukana vuosien 2011-2014 Las Vegasissa Celine-esityksen biisilistassa, sekä myös kiertueella vuosina 2017-2018 ja lisäksi se esitettiin Lontoon Hyde Park konsertissa 5.7.2019. 

Näiden lisäksi myös Courage kiertueen kahdessa ensimmäisessä showssa USA:ssa vuonna 2019. 

 

Carole King on myös levyttänyt biisin vuoden 2001 albumilleen nimeltä Love Makes The World ja siinä taustoja laulaa vuorostaan Dion, jonka kyllä kuuleekin tästä. 

 

 

 

Näin levyn 25-vuotisjulkaisun alla YouTubesta löytyy  video kappaleen äänityksistä ja se oli niin siistiä kuultavaa. 


 


 

 

 

 

2. Immortality (featuring the Bee Gees)
Barry Gibb · Robin Gibb · Maurice Gibb
Walter Afanasieff
4:11

Tämä soi radioissa kesällä -98. Rakastin tätä lyriikkaa. 

 

"Immortality
There is a vision and a fire in me
I keep the memory of you and me, inside
We don't say goodbye (we don't say goodbye)"


Siihen aikaan kun tämä raikasi radioista jatkuvasti en onneksi tiennyt kuinka totta tästä lyriikasta tulisi. 


Tämänkin biisin äänityksistä on nyt julkaistu video. 

 

 

 

 

 


 

 

3. Treat Her Like a Lady
Diana King · Andy Marvel · Billy Mann · Celine Dion
Ric Wake
4:05

 

 

Ihmettelin aikoinaan ja ihmettelen yhä miksi Diana King on mukana tässä kappaleessa. 

Tiedän häneltä vain tämän yhden kappaleen Shy Guy ja voi toki olla, että hän on todella menestynyt muualla kuin Suomessa. 

Tämä Celinen ja Dianan duetto varmaankin julkaistu sinkkuna radiosoittoa ajatellen. 

 

Laulu löytyy Diana Kingin albumilta vuodelta 1995 ja siinä hän esittää laulun yksin. 

 

 

Diana King - Treat Her Like A Lady.


4. Why Oh Why
Marti Sharron · Dan Sembello
David Foster
4:50

Tästä tunnistaa hyvin, että Foster on mukana meiningeissä.

En ole tätä paljoa kuunnellutkaan. 

 


5. Love Is on the Way
Peter Zizzo · Denise Rich · Tina Shafer
Wake
4:25

 

Tämä on aivan ihana voimaballadi! Kuuntelin tätä paljon kesällä -98. Sanat sopivat niihin hetkiin. 

"Rakkaus on matkalla." 


 

 

 

 


 

 

 

6. Tell Him (duet with Barbra Streisand)
Linda Thompson · Afanasieff · Foster
Foster · Afanasieff
4:51

Onko ikonisempaa rakkauslaulua, joka vielä esitetään duettona? 

Tämä on ollut mukana läpi useamman vaiheen elämästäni. Streisandin ja Dionin äänet sopii upeasti yhteen! 

 

Laulu on nimenomaan kirjoitettu duetoksi heille sen jälkeen kun Streisand näki Dionin esittämässä Academy Awardsissa Streisandin biisin nimeltä I Finally Found Someone.

 

Laulu löytyy myös Streisandin albumilta nimeltä Higher Ground. 

 

Musiikkivideon on ohjannut Scott Lochmus ja sen pääsee katsomaan tästä. 


  

7. Amar Haciendo el Amor
Mann · Rich · Manny Benito
Wake · Humberto Gatica[b]
4:11

 

Tämä ei oikein ole jättänyt minkäänlaisia muistijälkiä. En osaa espanjaa.
 

 

8. When I Need You
Albert Hammond · Carole Bayer Sager
Foster
4:12


Tajusin vasta paljon myöhemmin, että tämä on cover. 

Pidän tietenkin enempi Dionin versiosta kuin alkuperäisestä. 

Alkuperäisen saa soimaan tästä.

 

9. Miles to Go (Before I Sleep)
Corey Hart
Hart
4:40


Kappale perustuu runoon nimeltä Stopping by Woods on a Snowy Evening, jonka on kirjoittanut Robert Frost ja runo on julkaistu vuonna 1923. 

 

Tässä runo: 

 

"Stopping by Woods on a Snowy Evening
Whose woods these are I think I know.
His house is in the village though;
He will not see me stopping here
To watch his woods fill up with snow.

My little horse must think it queer
To stop without a farmhouse near
Between the woods and frozen lake
The darkest evening of the year.

He gives his harness bells a shake
To ask if there is some mistake.
The only other sound's the sweep
Of easy wind and downy flake.

The woods are lovely, dark and deep,
But I have promises to keep,
And miles to go before I sleep,
And miles to go before I sleep."

 

 

10. Us
Billy Pace
Gatica · Pace · Jim Steinman[c]
5:47

 

Biisin sanoitus on niin omakohtainen: 

 

"You say that you need time
I say you'll be fine
If you would only see
Like you did before
You became imprisioned
Can I reopen the door
You say it doesn't matter
Then tell me what does?
Any why that isn't what?
You've been thinking of
You say it's never easy
Then tell me what was?
Is it never worth the pain
Could you you believe it was?
When life keep living
That's what life keeps giving
To us
Once we were one mind
Drifting in one time
And ever true
We were friends
But somethin' is gone from my
Picture of this life
If we could only see
Like we did before
We became imprisoned
Can I reopen the door
You say it doesn't matter
Then tell me what does?
Any why that isn't what?
You've been thinking of
You say it's never easy
Then tell me what was?
Is it never worth the pain
Could you believe it was?
When life keep living
That's what life keeps giving
To us
The hope has vanished from you eyes
You were my faith and one truth
There's every reason to get through
And you're why I know there's
A reason
If we could only see
Like we did before we became imprisoned
Can I reopen the door?
You say it doesn't matter
Then tell me what does?
Any why that isn't what?
You've been thinking of
You say it's never easy
Then tell me what was?
Is it never worth the pain
Could you believe it was?
You say it doesn't matter
Then tell me what does?
And why that isn't what?
What you've been thinking of?
You say it's never easy
Then tell what was?
Is it never worth the pain
Could you believe it was?
When life keep living
That's what life keeps giving
To us"
Sanat tarjoaa Musixmatch



11. Just a Little Bit of Love
Maria Christensen · Arnie Roman · Arthur Jacobson
Wake
4:06

 

Tämä kappale on popmusiikin loistavaa ajankuvaa ja voin kuvitella tämän soineen yökerhoissa silloin ja edelleen. 

Tässä on sellanen tausta, että nyt kun tarkemmin ajattelee niin tässä on samaa discofiilistelyä kuin Cherin Strong Enough biisissä. 

Tätä biisiä haluisin tanssii!

 

Tämän kun kuuntelee niin ei ihmettele yhtään myöhempien aikojen biisiä, jossa on tekijänä David Guetta. Palaan siihen kunhan päästään Courage levyyn.

Olisin toivonut tästä biisistä useita remixejä, mutta en ole löytänyt ainuttakaan. 

 


 

 

 


 

 

 

12. My Heart Will Go On
James Horner · Will Jennings
Afanasieff · Horner[d]
4:40

 

Maailman paras elokuvasävelmä! 

Tämä on levytetty suomeksi jo vuonna 1998. 

 

Maria Lund - Uskon sydämen totuuteen - My Heart Will Go On 


13. Where Is the Love
Hart
Hart
4:55

Tää on yksi Dionin voimaannuttavimmista biiseistä koskaan! 


 

 


 

 

 

14. Be the Man
Foster · Miles
Foster
4:39


Kaunis kappale.

 

 

 


 

 

 

15. I Hate You Then I Love You (duet with Luciano Pavarotti)
Tony Renis · Manuel de Falla · Alberto Testa · Fabio Testa · Norman Newell
Foster · Gatica · Renis
4:43


Tässä kappaleessa yhdistyvät ehkäpä maailman tunnetuimmat äänet. Olen elämässäni kuunnellut tätäkin kappaletta vaikka kuinka paljon erinäisissä tilanteissa. 

 

Olen mielestäni joskus kuullut tästä suomalaisen version, mutta vaikka koetinkin lukea läpi koko internetin niin en onnistunut sitä mistään löytämään. 

 



16. Let's Talk About Love
Bryan Adams · Jean-Jacques Goldman · Eliot Kennedy
Foster
5:12

Puhutaan rakkaudesta ja siitähän puhutaan! 


Total length:
74:28

 

 

 


 

 

Promosinglenä julkaistiin myös To Love You More.

 

Annan Let's Talk About Love levylle tähtiä 5/5.

perjantai 4. marraskuuta 2022

We Belong Together: Marraskuu 2002/2012-nyt

 


 

 

 

 

"We belong together Like summer and sun We belong together, You're my number one I'll never leave you alone We belong togetherIt feels like I'm in heavenLike summer and sun.I'll never never knowWe belong togetherI wanna stay foreverYou're my number one. I'll never leave you alone
Don't you know You were treating me so bad It was more Than another affair we had In my mind I never loved someone like you before And I cannot ignore You made my life just more than a foolish game Since the day you came
It it true. Don't you want me anymore Tell me why. Can you feel the same as before When you're gone I feel so lonely waiting all night long Cause together we're strong I always wanna make you feel the same Since the day you came" 



Indra - We Belong Together (Live @ Dimanche Martin France 2, May 21, 1995)


Tuo on biisi joka soi usein sinä viikonloppuna kun olin ekaa kertaa Tampereella tasan 20 vuotta sitten. Tarkemmin sanottuna se ei päivämäärällisesti mene ihan yksyhteen, mut marraskuun eka viikonloppu kuitenkin oli sillon. 

Kerron siitä viikonlopusta kohta. On kuitenkin huomioitavaa, että kymmenen vuotta myöhemmin eli marraskuun eka viikonloppu vuonna 2012 oli myös elämääni muuttanut tapahtuma. Entäs nyt sitten? Katotaan mitä tulee tapahtuun... 


Miten se voikin olla niin, että tärkeimmät ihmissuhteet liittyy samaan viikonloppuun eri vuosikymmenille... 


Kumpaa on ikävä enemmän? Tiiänkö itsekään. 


Molemmilla näistä on oma elämänsä. Omaa oloani helpottaa kun ajattelen sen niin, ettei kumpikaan oo onnellinen ja ettei se ole oikeeta rakkautta missä he nyt on. 


Kyseisten ihmisten onnettomuuden siis onnettoman olon tai siis olot huomaa siitä, että jos he olis onnellisia niin silloin myös mä oisin osa elämää näkyvästi. Sillä vain silloin kun olet aidosti ja oikeasti tasapainossa nykyisyyden ja menneisyyden kanssa niin vain sillä tavoin olet onnellinen. 

Se on välillä jumala joka kieltää kanssani tekemisissä olemisen tai siis se mitä eräs ikivanha satukirja opettaa avioliitosta. Välillä kanssani tekemisissä olon kieltää esim. kykenemättömyys kohdata mua KokoNaisena. Minut haluttas kohdata vaan tietyiltä osin; eli tietyssä humalatilassa, kun oon parhaimmillani ja kanssani on hauskaa. Mua ei kyetä kohtaamaan ongelmineni ja tunteineni, saati, että omat tunteet mua kohtaan kyettäs kohtaamaan. 


Viimeinen sivulause oli molemmille tai molemmista ja muutoin kuvaukseni niinkun joko/tai jompaankumpaan. 


Ainiin nythän toi teksti näytti osittain siltä, että ikäänkuin nää lukis tätä blogia, vaan eihän ne niin tee! 


Olen lakannut olemasta heille, vaan he ei mulle. 


Sitte päivän tekstiin.... Jotkut varmaan lukee tätä niinkun Piru Raamattuu. Kukaan ei oo vieläkään kertonu, että lukeeko se Piru kyseistä kirjaa tai että onko se Pirun Kirjallisuutta muutenkaan. 



Alussa oli.... 



Marraskuu 2002



Perjantai. Juna toi meitsin nykyiseen kotikaupunkiini ekaa kertaa. Kaverin suosiolla avustuksella junailin tänne ja käveltiin sitte sinne mihkä olin menossa. Kaverini läks sieltä sitten omille teille ja jäätiin kahden. 


Oli niin jännää olla kahestaan niin ettei kukaan eikä mikään häiritse. 


Kuunneltiin musaa ja juotiin kahvia ja yritettiin jutella. 


Minä en tiennyt miten olla. Olin siihen asti ollu paljon lähinnä aikuisten seurassa. En tienny miten kylässä ollaan. Jos ollaan rehellisiä niin en vielä tänäkään päivänä osaa olla ihmisten seurassa. 

En kykene jutteleen, koska en tiiä miten jutellaan. 

Jännitän jokaista sosiaalistatilannetta. Haluaisin että maailma ois semmonen paikka, että kaiken voisi kirjoittaa ja ettei ääntä tarvis käyttää. 

Voi myös olla että ne jotka oikeasti nykyhetkessä näkee mua livenä, että he eivät tunnista mua tästä puhumattomuus asiasta. 


Vaan se kyvyttömyys sosiaalisiin tilanteisiin on asia, jota en voi ohittaa jos kerron vaikkapa vuosista 2002-2009. 


Täytyy itekin oikein ihmetellä kuinka kykenen osallistumaan etänä lukupiireihin ja vaikka mihin ja kykenen siellä jutteleen nykyhetkessä siis. 


Olen myös muutakin kuin vain sosiaalisten tilanteiden vaikeuteni. 


Takas vuoteen -02. 



Siinä oltiin. 

Perjantai vaihtui lauantaiksi ja kun makasin siinä hänen vieressään aamuyön tunteina niin tajusin, että koko maailmani on tässä, koko elämäni, kaikki mitä olin koskaan halunnut ja tarvinnut ja kaikki mitä tulisin koskaan haluamaan ja tarvitsemaan. Tiesin, että tässä haluan olla ja ettei mikään eikä kukaan koskaan, ikinä milloinkaan tulisi olemaan minulle tärkeämpää. 


Olen tänä syksynä siis nyt 2022 kattellu sarjaa The Harlins. 

Siinä itketään, nauretaan ja ikävöidään paljon. 

Tiiän miltä tuntuu kun on ikävä vaikka toinen olisi läsnä. 


Vaan tästä en voi puhua läheisilleni. 


Tämä biisi kuvaa hyvin tuota äsken mainitsemaani aamuyön hetkeä, vaikka on siis julkaistu vuosia myöhemmin.

Tammikuussa 2013 tämä sama biisi tuli jossakin vastaan ja mietin sen kuvaavan erästä hetkeä vuodelta 2012 ja kun laitoin tän biisin linkin eräälle, niin sain niin hirveän vastauksen, etten tiiä oonko toipunut siitä vieläkään. 

 

 

 

"Makaan vierelläsi
Mun pieni sydän sykkii peiton alla
Tässä lähelläsi
On paikka, jossa mun kuuluu olla
Ota minut syliisi,
Enkä enää pelkää
Kiedo siivet ympärilleni,
Enkä enää pelkää
Pehmeä äänesi
Tänä yönä minut nukuttaa
Saanko ikuisesti
Tähän jäädä, sua rakastaa?
Ota minut syliisi,
Enkä enää pelkää
Kiedo siivet ympärilleni,
Enkä enää pelkää
Ota minut syliisi,
Enkä enää pelkää
Kiedo siivet ympärilleni,
Enkä enää pelkää
Kaikki, mitä mä etsin
Kaikki sinusta löysin
Kaikki, mitä mä etsin
Kaikki sinusta löysin
(Ota minut syliisi
Kiedo siivet ympärilleni
Enkä enää)
Saanko ikuisesti
Tähän jäädä, sua rakastaa?
En enää pelkää
En enää pelkää"


Sanat tarjoaa Musixmatch


Biisin saa soimaan tästä. 

 

Loppu vuodesta 2012 koin tuollaisen hetken jälleen. 


Marraskuussa 2012 juurikin kyseisen kuukauden ensimmäisenä perjantaina istuin baarissa. 

Olin ennen baariin kävelyäni nauttinut kotona uutta joulukaudeksi myyntiin tullutta viiniä, joka oli ilmeisen hyvää. Olin myös kuullut järkyttäviä asioita ystäväpiiristäni ja tuntui, että tarvitsin oman hetken ja etten voi olla kotona. 

Juoma maistui ja juttua riitti. Mulle myi uusi ihminen, jonka olin kohdannut edellisenä sunnuntaina ekaa kertaa. 

Puhetta riitti kaikesta maan ja taivaan välillä. Kissat. Kotiin kävellessä mietin niitä kissoja ja että kuinka kiva olis jos voisin ne kohdata. 

Tunne joka oli alkanut jo silloin edellis viikolla kasvoi. Menin kotiin ja viestitin, nykyään entisille frendeilleni, että juteltiin ja tuntuu tältä ja oli niin mahtavaa ja.... 

Se lauantai se vasta kummallinen olikin. Ylösnousin.... Siis luin Remeksen Ylösnousemusta ja ihmettelin, että voiko tuntuu tältä. 

Tykkäsin pitkästä aikaa Remeksen uudesta kirjasta siis tästä Ylösnousemuksesta. Voi myös olla, että olisin tykännyt vaikka olisin puhelinluetteloa lukenut... 


Marraskuussa 2012 taisi juomaa virrata aika lailla. Vuoteen 2022 on niin suuri kontrasti. En käy baareissa. Keikoilla käyn, mutta se että lähtisin iltaa istuun ja ihan vaan juomisen ilosta juomaan niin se tuntuu kaukaiselta. 


Ok. Kyllä Minä Lähden jos Sä Pyydät....... 


Viikot vierivät ja kaikenlaista tapahtui. Oli eräs talvinen joulukuinen ilta ja tapahtu se mitä ihmisten välillä tapahtuu. 


Luulin että siitä alkais jotain uutta. Vaan ei, kun kohtasin taas sen saman. Ollaan kuin mua ei olisi ja kuin mitään meiän välillä ei olisi ollut. Läheisille kun sitä ei voi näyttää, että on Annukan kanssa, koska mitä ne kaveritkaan sitte sanoisi? 

Keväällä 2013 en osannut sanoa sanaakaan kun minulta kysyttiin, että haluunko olla. 

Vai miten itse vastaisit kun kysyttäs, että kun oon tässä miettiny mitä kaveritkin ajattelee jos oon sun kans, vaan olisitko kuitenkin? 


Nykyään siis vuonna 2022 Annukka ajattelee, että jos ihminen miettii ensin sitä mitä kaverit ajattelee, eikä siks uskalla olla Annukan kanssa yhdessä. Niin sellanen ajatusmaailmahan kertoo ihmisestä kaikenlaista. Se ei tarkota sitä, että Annukka olisi vääränlainen tai huono ihminen. 

Vaan keväällä 2013 A ei ollut henkisesti kasvanut tähän saakka ja silloin tuntu siltä, että mä olen vääränlainen, että jos mä oisin toisenlainen tai joku muu niin sit mä kelpaisin. 


Viäkö joku ihmettellee miksi en ole parisuhdeihminen? 


Olen tehnyt huonoista kokemuksistani voimavaran. Alussahan kirjoitin, ettei nää ihmiset ole nykyisissä elämäntilanteissaan onnellisia ja tasapainoisia. 


He ovat itse valinneet, että minä en kuulu heidän elämäänsä. Olen omaan taiteeseeni siirtänyt sen miltä se tuntuu ja tässä tälläkin hetkellä teen taidetta meistä. 


Avaan koko maailmalle kaiken sen miten mua kohdeltiin. 


Laulussa sanotaan, että: 


"Jos sua ei oo niin mä teen susta maalauksen ja kirjoitan kaiken sen mitä ikinä saanut en. Pidän näyttelyn kaikille ja sen nimi on Rakas Sua Ei Oo."



Törmäsin tuohon biisiin vahingossa ja siitä on tullut mun viime kuukausien voimabiisi ja se antoi näkökulmaa sille millä tavalla mun tulee tää vuosipäiväpostaus tehä. 

 

Biisin voi kuulla täällä. 



Mua on rakastettu paljon ja rakastetaan tänäänkin. Tiiän sen ja samalla kannan tuskaa kaikesta siitä mitä oli, olis voinut olla ja mitä ei ole. 



Kummankaan kanssa en tule milloinkaan olemaan tekemisissä saati väleissä. 


Jatkan taiteen tekemistä. 


Luin joku aika sitten Redraman elämäkerran. Löysin itseni siitä. Erityisesti eräästä keskustelusta, jota käydään sohvalla istuen ja jota Redi käy ittensä kanssa. 

Siinä puhutaan just siitä kuinka se menee niin täysin siihen ihmiseen jos on löytäny jonkun uuden kumppanin ja siks mikään ei voi toimii kauaa, koska kaikki muu häviää ympäriltä. On vaan se uusi ihminen ja kaikki ne tunteet. 


Mähän oon samanlainen! 


Nykyään en halua tutustua uusiin ihmisiin. Suojelen itteeni sillä. 

Siks mä voinkin hukkua ja hukuttautua siihen kaikkeen mitä oli ennen.

 

"En ole katkera, mutta kuitenkin."

lauantai 22. lokakuuta 2022

22.10.1998.

 

 

 


 

 

"Annoin sulle rakkauden
Jonka otit pettäen
Viime tippaan viini juodaan
Rööki ainut palaa tuhkaan
Kyynel ensimmäinen kaiken sammuttaa
Epäilykseen kaikki loppuu
Vaikka aloin sinuun tottuu
Tää on sairaanfuckingkipeenraastavaa" 


Biisi josta lyriikka on lähtee soimaan tästä.

 

Vuoden kuluttua Meistä on jo neljännesvuosisata. Vaan koska en tiedä miten maailma makaa lokakuussa -23 niin kirjoitan nyt myös.

 

Kesällä oli luokkakokous. Kerroin elämästäni sen minkä katsoin tarpeelliseksi. Kerroin etten ole päivätöissä ja että diagnooseja löytyy enempikin. Jätin kertomatta, että peruskouluaikoien viimeisten vuosien aikana tapahtuneet asiat ovat tuoneet mut siihen missä elän yhä. Kokous oli siis yläaste luokkalaisten kesken. Minun sosiaalinen elämäni ja Rakkaani oli jo silloin aivan muualla kuin Paltamo Cityssä. 

Kokoukseen osallistuminen herätti paljon tunteita ja kaipauksen kaikkeen siihen mitä oli. Jätin juomat juomatta, ettei kenenkään tartte nähdä tuskaa. Kotonani siis Tampereen kodissani voin olla niin kipeä ja tuskainen kuin ikinä tuntuu, mutta kotikotona en. Se johtuu siitä, että ihmiset vaan höösäis liikaa ja kun ei mua voi auttaa. 

 

Lisäksi halusin nauttia kokouksesta ja reissusta ja myös siksi jätin juomat juomatta ja koska jottei sähköpostia lähtisi erääseen osoitteeseen. 

Lokakuussa 1998 olin onnellinen. Mitään vastaavaa en ollut tuntenut ennen ja seuraavan kerran koin vastaavaa vasta vuonna 2012. 

 

Tässä hetkessä siis nyt vuonna 2022 kaikki on niin hyvin kuin vain voi olla. 

 

Vuosipäivän kohdalle osuessa vaan tuska aina suurenee. 

 

Pidän vaan niin käsittämättömänä asiana sitä, että olen lakannut olemasta. Pystyn ajattelemaan asiasta vaan niin, että normaali ihminen ei toimisi noin. Normaali ihminen kykenisi olemaan menneisyytensä ja menneisyyteensä kuuluvien ihmisten kanssa tekemisissä. 

 

Uskonto sairastuttaa ihmisiä. Joukkonarsismi on Pohjois-Suomessa voimissaan. 

 

Uskon, että syksyllä -98 molemmat uskoimme Meihin. 

 

Vaan mikä meni vikaan!?

Monogaamiset suhteet ei ole olleet koskaan mun juttu. Mä niin toivon, että olisin silloin tiennyt polyamoriasta sen minkä nyt tiiän. 

Minä en ollut se osapuoli, joka jätti. Oon myös miettinyt ettei se ollut sen arvoista ja ymmärtänyt, että se jonka vuoksi mut jätettiin oli mukana kuviossa vaan jotta minusta päästiin eroon, koska heidän suhteensa tai mikä olikaan kestikin kait vain viikon. 

 

Eromme tapahtui kesällä 1999. 

Syksyllä 2000 oltiin taas enempi tekemisissä. Soiteltiin ja kirjoteltiin ja oli myös mahollista nähä ja sekstailla. 

 

Pari vuotta myöhemmin aloinkin sitten viettää aikaani nykyisessä kotikaupungissani ja loppu on historiaa. 

 

Olen kuullut paljon arvostelua meistä kahdesta, etenkin toisesta osapuolesta, hänen sopimisesta minuun tai minulle, ja kaikkee. 

Ihmettelen kahta asiaa: 

1. Jos hän on niin ikävä ihminen niin miks samaan aikaan kun häntä mulle on arvosteltu on kuitenkin itekin nää arvostelijat ollut hänelle kavereita?

2. Mikä tarve on ollut puuttua mun elämään ja kertoa kuka sopii mulle ja kuka ei? 

 

Nimittäin, teen niinkun sydän sanoo. Vähät muiden mielipiteistä. 

 

Minulla on oikeus prosessoida tätä ihmissuhdettani täällä. 

 

Päätalo ei päätynyt käräjille vaikka kirjoitti seksistä kirjoihinsa ja myös tunnistettavasti ihmisistä. Niin en minäkään päädy. 

 

Tiedän myös muutamia muitakin asioita: 

 

1. Olen Kaunis.

2. Olen kielellisesti lahjakas.

3. Ärsytän Ärsyttääkseni! 

 

Katotaan miten kaunista tekstiä saan ens vuonna tästä aiheesta aikaan. 

 

Useat ihmiset avautuu mulle parisuhde ongelmistaan. Oon huono antaa neuvoja kun itellä on niin vähän kokemusta. Silti mulle avaudutaan. 

 

Jotenkin piti tää vuosipäivä saaha järkevästi paketoituu. 

 

 

torstai 15. syyskuuta 2022

Menolippu Mombasaan - 20 vuotta aiemmin


 

 

 

 

Pakko sanoa etten ole vieläkään nähnyt tätä leffaa. En tiedä löytyisikö tämä suoratoistopalveluistakaan. Kirjastosta varmaan saisi dvdn lainaksi, mutta tuntuu etten voi lainata.... 

Suoratoistopalveluissa ärsyttää ettei niistä löydy parhaita kotimaisia sarjoja kuten Blondi tuli taloon, Ihmeidentekijät ja Parhaat vuodet. Dvd-hylly pelastaa onneksi. 

 

Palataan ajassa kuitenkin 20 vuotta taaksepäin aikaan, jolloin suoratoistopalveluista ei ollut tietoakaan. 

 

Syksyinen sunnuntai. Oltiin sovittu kaverien kanssa leffaan menosta. Esityksenä juurikin Menolippu Mombasaan. Kaverit lähti Mombasaan, siis sinne leffaan vaan minä en. Jäin nukkumaan ja ihmettelemään oloa ja eloa. 

 

Edellisenä iltana oltiin tavattu ekaa kertaa kunnolla yhden ihmisen kanssa pitkään aikaan. Askarreltiin uuden tietokoneeni kanssa, kuunneltiin Finnish Dance Charttia ja nautittiin juomaa. Paikalla oli muitakin kuin me kaksi, mutta valitettavasti he taisi jäädä melkoisen vähälle huomiolle. 

Jossain vaiheessa oltiin hetki kahdestaan. Muistan vieläkin mikä biisi tuossa hetkessä soi. 

Sen pääsee kuunteleen tästä


Löysin tuollaisen liveversion. En löytänyt virallista artistikanavaa. 

Toi biisi kuvastaa kyllä oikein hyvin sen aikaista soundimaailmaa. 


Päädyttiin isommalla porukalla baariin, sieltä jatkoille, joilla muunmuassa juotiin maailman parasta kahvia ja ympärillä oli NIIN PALJON RAKKAUTTA, RAKKAITA JA RAKASTAVIA IHMISIÄ! 

Me mentiin sitten kahestaan "keskusteleen". 


Siinä aamuyössä tapahtu se mitä kahen ihmisen välillä tapahtuu. Juteltiin meistä, menneistä ja siitä hetkestä ja että ollaan jälleen yhdessä. Soitettiin myös yhdelle kaukana asuvalle ystävälle ja kerrottiin tämä ilouutinen, että ollaan yhdessä. Herätettiin tää frendi ja se tykkäs uutisesta vaan ei siitä ajasta kun soitettiin. 

En polta tupakkia, mutta sen yön aikana tein sitäkin. Auttaessani siis opastaessani kumppania pihalle röökille löin silmäkulmani auki jätettyyn oveen. Se muistutteli olemassaolostaan vielä monta päivää. Humala, syksyinen aamuyön sää ja paras seura koskaan..... 


Seurani läks aamulla ja sovittiin, että nähdään illalla. 

Me nähtiin kyllä yhden kaverin luona. Juotiin kahvia ja olin tosiaan siinä käsityksessä, että ollaan yhdessä. 

Vaan: Muhun suhtauduttiin kuin sitä edeltävää iltaa ja yötä ei olis koskaan ollutkaan. Ei ollut mahdollisuutta olla kahdestaan niin en kysynyt mikä mättää. Itse koin, että mulle oltas oltu vihaisia siitä, että olen olemassa ja siitä mitä tapahtui. Mietin mitä mahdoin tehdä väärin. Ajattelin etten osannut seksiä oikealla tavalla ja että olen viallinen. Ajattelin myös, että minua hävetään muiden edessä, eikä uskalleta siks näyttää sitä minkälaisia tunteita mua kohtaan on. Tulin hirveän surulliseksi. Olin epätietoinen ja pettynyt ja koin tulleeni hylätyksi. 

Vielä silloin en tiennyt että tällaisella kaavalla tapahtuisi myös mun seuraava tärkeä ihmissuhteeni kymmenen vuotta myöhemmin ja että vuosia odottaisin ja toivoisin ja että kun toiveeni toteutuisi niin mieleni hajoaisi, koska jäisin jälleen yksin, hylättynä ja petettynä yms. 


Takas kuitenkin tuohon aikaan, jolloin tämä tapahtui ekaa kertaa. 

Arki alkoi, mun opiskelut jatkui ja olimme taas eri paikkakunnilla. 

Sähköpostit kulki kokoajan ja sovittiin yhteisestä viikonlopusta, jonka viettäisin hänen luonaan. 

Marraskuu 2002 saapui aikanaan ja mun eka vierailu Tampereelle. 

Olihan se jännää. Kerrankin oli mahollista olla kahdestaan ilman häiriötekijöitä. 


Viikonlopun aikana koin ne tunteet, josta jo aiemmin kirjoitin.


Elämä jatkui siten, että ramppasin opiskelupaikkakunnnan ja Tampereen väliä. Reilut puolivuotta myöhemmin päätin, että loppu elämäni tulee olemaan Tampereella. Opiskelua oli jäljellä vuosi ja tiesin etten voisi jäädä opiskelupaikkakunnalle ja Kainuuseen jääminen ei ollut vaihtoehto. 


Tuon syksyisen viikonlopun ansiota on, että olen täällä ja tässä ja niiden ihmisten ympäröimä kuin oon nyt. Tuosta viikonlopusta ja rakastavasta ilmapiiristä on elämässäni jäljellä vain yksi ihminen. Uskoin tuolloin, että kaikki nää tyypit olis läsnä koko loppu elämäni. 


Syitä siihen ettei he ole on monia. 


Yksi syy on kykenemättömyys kohdata omia tunteita, jotka liittyy minuun. Se kykenemättömyys kertoo ihmisestä, ei minusta. 

Lisäksi ihmissuhteet eivät kestä mun ajoittaista sairastelua ja sitä millä tavalla "oksennan" itsestäni ulos tunteeni. Siis kirjoitan asiani vaikkapa tekstareissa tai Whatsapp viesteissä rumasti.
Tämmönen käyttäytyminen liittyy siihen, että koen useiden ihmisten omilla kommenteillaan mitätöineen minua vuosien aikana, joten koen oikeudekseni kertoa suoraan mitä ajattelen. 

Jos nämä ihmiset olis henkisellä tasolla kasvaneet niin he osaisivat antaa olla mun sanomisten. He olisivat oppineet, etten tarkoita ja etten enää muutaman päivän kuluttua muista sanomisiani. 


Olen viimeksi kokenut hylkäämisen tunteita tänä kesänä. Luin Facebookista joka auliisti meille aina kaiken kertoo, että pari ihmistä, jotka aikanaan tutustutin toisiinsa viettivät aikaa keskenään. Reakoin näihin pariin päivitykseen näillä Facebookin reaktioilla. Eli en siis kirjoittanut edes sanaakaan. Sain sitte pääsyn yhden ihmisen estolistaan. 

Tuo kertoo vaan kykenemättömyydestä asettua asemaani. 

Se on aivan toinen tarina se kuinka ihmiset on mun kautta tutustuneet ja kuinka mua ei olla haluttu mukaan. 


Joku voi ajatella, että olen katkera kaikesta tästä. Vaan empäs ole! 

Miksi olisin? Nähkääs minun ei enää tarvitse kuulla syyllistämistä siitä minkälainen olen vaan saan olla oma itseni. Ja lisäksi mun ei enää tarvii miettii mitä tein väärin ja oonko vääränlainen. Kukaan ei häpeä näyttää julkisesti sitä, että olen osa elämää! 


Jos luulet, etten ole onnellinen. Niin eka pitäs päättää mitä onnellisuudella tarkoitetaan. 

Jos mietit, että voi änkeröinen, kun pitää julkisesti kaikki kertoa. Niin; Mulla on oikeus olla olemassa ja kertoa miltä tuntuu.



Tämä teksti sai alkunsa kesällä kun kuulin tämän biisin ekaa kertaa. 

Mulle tuli mieleen entisten läheisteni keskeneräisyys erityisesti tästä lauseesta; "Sä et kasva ihmiseks et vuosiin ainakaan". 

Muutenkin tuo biisi liihottelee samoissa sfääreissä kanssani ja sen voi kuulla halutessaan tästä.

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Ylva Haru: Surun kaupunki (18 vuotta aiemmin)



 

 

 

Tämä laulu tuli Spotifyssä vastaan heti julkaisupäivänään. Olen siitä asti kuunnellut tätä ja tästä taisi tulla tämän kevään/kesän voimabiisi. Luulen laulun olevan Top 10 listalla kun Spotify listaa osaltani Vuoden 2022 kuunnelluimmat biisit. 

Ajattelin heti kappaleen nimestä, että täähän sopii nykyiseen kotikaupunkiini. Lyriikoita kuunnellessa löysin valtavasti omakohtaisuutta. 

Tässä kaksi tärkeintä: 


"Otin suunnaksi etelän

Kerta toisensa jälkeen luulee
Että kaukana unohtaa
Siellä oikeastaan vain kuulee
Mikä huutaa". 


Välimatka on siitä metka että kun sitä on tarpeeksi luulee sen auttavan. Petyttyäni ihmissuhteessa joku vuosi sitten, kissani menehdyttyä ja muutenkin kun elämä oli ehkä vähempi eläväistä kuin nyt. Niin mietin, että en voi olla enää nykyisessä kotikaupungissa vaan voisin aloittaa elämän alusta jossain muualla. 

Onneks jäin!


Tampereelle muuttamiseni täysi-ikäistyy just tänään! 

Siksi halusin tämän Surun kaupunki singlen arvioida vasta nyt. 


Aika vierähtellöö. 

Näihin vuosiin on mahtunut paljon. On myös aikoja, joita en halua muistaa, sekä myös hetkiä, joita en muista, enkä haluakaan muistaa. 


Aistirajoitteeni ei vaikeuta elämää itsessään. Ajattelen, että ne on mielen diagnoosit, jotka enempi vaikuttaa. Nekään eivät määritä elämää, vaaan ovat osa sitä. 


Jatkan kohta biisin lyriikoista. Ennen sitä yksi muisto siltä ensimmäiseltä kesältä Tampereella. 


Olin asunut täällä puolitoista viikkoa. Oli maanantai. Sain kaverilta autokyydin kyläpaikkaan. Autoileva kaveri läks siitä sitten ja sovittiin, että se hakee mut seuraavana päivänä, koska mulla ei ollut vielä mitään palveluja käytössä. 

Oltiin kahestaan ja tehtiin sitä mitä nainen ja mies tekee. Suljettiin puhelimet, jotta saadaan olla rauhassa. 

Seuraavana päivänä kun kaveri tuli hakee mua, jotta pääsen takas kotiin niin etittiin sitte kissojen ja koirien kanssa toisen osapuolen puhelimeen PUK-koodia. Siihen aikaan kun ei vielä ollut mitään kamerapuhelimia niin ei voitu ottaa kuvaa liittymän mukana tulleista papereista, jotta oltas keskenämme saatu se koodi selville. 


Omalta kohaltani tuo on omanlaisensa saavutus, että toisella ihmisellä on niin hyvä mun kanssa, että siinä unohtuu puhelimen pääsykoodi. 

Tämä kaikki siis vuonna 2004. 



Sitte biisistä se toinen kohta, josta löysin tarttumapintaa. 


"Nyt katson maisemaa kattojen yllä
Vanhan kauniin kaupungin
Rauhalla kyllästetyllä
Näen horisontin

Ja sinne aion mä vielä
Kun istun itkuni ensin
En aio niitä mukanani viedä
En enää suakaan silti

Niin helposti sitä luulee
Et ainut tie on kauemmas
Usein lähtee vain nähdäkseen
Kivut pinnan alla

Ja jälleen tälläkin kertaa
Se, mitä löysin, yllätti
Vanhaa puhdistamalla
Avasin silmäni

Toin tänne tullessani
Kaipauksen ja suruni
Joki kyyneleitä virtaavin
Sai minunkin

Pinnalta niin kauniin
Alta paljastuikin
Joki kyyneleitä virtaavin
Surun kaupunki". 



En osannut päättää lyhyempää tekstin kohtaa. 

Tuosta "Kun istun itkuni ensin". tulee mieleen Kalevala. En siis ole edelleenkään sitä lukenut. 

Olen kyllä elämässäni itkenyt varmaan määräämättömän määrän. 


En kaipaa elämääni ohjeita siitä miten pitäisi irti päästää. En vain voi tai osaa. 

Kokonaisuus syntyy siitä miten käytän sitä. Eli kuinka suhtaudun niihin itselle vaikeisiin asioihin ja miten käyttäydyn niissä hetkissä jolloin asiat saa suuret mittasuhteet ja tuska on fyysistä. 

Viha ja suru ei auta, mutta ne auttaa, koska ovat primitiivireaktioita ja oikeutettuja tunteita. 

 

Ja vielä tää: 

 

"Niin helposti sitä luulee
Et ainut tie on kauemmas
Usein lähtee vain nähdäkseen
Kivut pinnan alla

Ja jälleen tälläkin kertaa
Se, mitä löysin, yllätti
Vanhaa puhdistamalla
Avasin silmäni

Toin tänne tullessani
Kaipauksen ja suruni
Joki kyyneleitä virtaavin
Sai minunkin

Pinnalta niin kauniin
Alta paljastuikin
Joki kyyneleitä virtaavin
Surun kaupunki". 

 

Kivut pinnan alla. Se on niin hyvin sanottu. Lisäksi tuo "Toin tänne tullessani kaipauksen ja suruni". On kans tosi hyvä. 

 

Tampereelle muuttaessa toin mukanani kaiken ja olin vahvasti sitä mitä olin. 

Nykyajassa en kykene hallitsemaan kaipauksiani, eikä mun tarvitse kyetä. Olen lakannut olemasta sille Ystäväpiirille, joka minulla oli silloin ja koska niin on niin voin antaa heidän rauhassa "Seikkaillla" blogissani. Kun en ole olemassa niin en joudu teksteistäni tilille. 

 

 

Tamperelaisuus täysi-ikäistyy! Kuohuviini maistuu ja elämä on tietyin osin tasapainoisempaa kuin silloin aikoinaan. On uudet ihmiset ja kuviot. Joskus hetkittäin mietin onko sittenkään hyvä näin? 


Toin tähän kaupunkiin tullessani mukanani kaiken mitä olen. Kaipaus on suuri & pohjaton. Se on myös pysyvää ja jos ymmärtää sen niin voi ehkä tulla toimeen kanssani ja kun ymmärtää ettei voi itse vaikuttaa mun fiiliksiin, etten kaipaa sitä että lohdutettas, vaan vaan, että saan rauhassa kohkata, kunnes olot tasaantuu ja on hetken auvoa. 



Annan tälle biisille viisi tähteä. 


Kappaleen saa soimaan tästä.


 

Löysin kesän 2019 Uusi Tampere taltioinnin ja se löytyy tästä.

 

En tiedä onko tekijänoikeudellisesti oikein laittaa linkki tuohon taltiointiin. 

Poistan linkin jos joku niin tahtoo. 

Tässä käytän Tampere aiheista kuvaa, koska ehkä enempi puhun omasta suhteestani kaupunkiin kuin biisistä.  




Bio 


Ylva Haru on suomenkielistä folk/rock-americana -henkistä musiikkia tekevä laulaja-lauluntekijä ja tuottaja, joka on luonut nahkansa juurevan soundin ja lauluharmonian ympärille.
Vahvasti tulkittu tarinankerronta porautuu suoraan selkäytimeen pohtien tätä aikaa ja hyvää ihmisyyttä – kipuja, rakkautta ja kaihoa unohtamatta. Pehmeiden vokaaliosuuksien ja rosoisen folktunnelman oiva naimakauppa antavat kylmiä väreitä, mutta ei jätä kylmäksi. Parhaimmillaan Ylva Harun kappaleet ovat päättymättömiä lauseita, jotka jäävät kaivertamaan kuulijan mieltä.
Livenä keikkoja kuullaan niin soolona kuin isommillakin kokoonpanoilla.
Tarina on lähtöisin Klovharusta, Tove Janssonin mökkisaarelta, missä yövyttyään lauluntekijä sai kokea luonnon puhuttelevan mystisen energian syksyllä 2012. Hän kuuli siellä jotain, mistä kaksi vuotta myöhemmin syntyi artisti nimeltä Ylva Haru ja se jokin soi nyt laulujen muodossa.
Ensijulkaisut Tuulensuoja-EP (2018) ja Linnut-debyyttialbumi (2019) saivat hyvän vastaanoton sekä runsaasti radiosoittoa maanlaajuisesti erityisesti YLE Radio Suomen taajuuksilla, mikä saa jatkuakseen edelleen. Linnut-albumin Elämä kantaa -single on parhaimmillaan yltänyt Radio Suomen vuoden 11. soitetuimmaksi kappaleeksi, Tähän hetkeksi jään -avausraita huomioitiin kunniakkaalla ”maailmanluokan indiefolk-helmi” -tittelillä Aleksi Pahkalan Päivän biisit -sivustolla ja esiteltiin myös tv-taajuuksilla Arto Nybergin ohjelmassa.
Toinen kokopitkä Perhosten valtakunta -albumi julkaistaan syksyllä 2022. Levyn ensimmäinen Matkalla itseeni -singlejulkaisu näki päivänvalon suoratoistopalveluissa 15.4.2022.
Kyseessä on ensimmäinen Ylva Harun täysin oma tuotanto sekä myös ensimmäinen äänitys- ja miksaustyö.
Yksitoista uutta laulua sisältävä levykokonaisuus on kirjoitettu matkalaukkuelämää viettäen ja matkan tuotos äänitettiin lauluntekijän juurilla Raahessa, missä pandemia-aika mahdollisti studiotilan rakentamisen paikalliseen Raahesali-konserttisaliin viiden viikon ajaksi. Saliin rakentui musiikillinen leikkikenttä eli lukuisia eri soittimia, joilla Ylva Haru loi oman soivan maailmansa; instrumentteina hän käytti ääntään, akustisia kitaroita, sähkökitaroita, banjoa, ukulelea, huuliharppua, akustista pianoa, rhodesia, rumpuja ja erilaisia perkussioita vanhasta pyykkilaudasta lähtien.  
Levyn päällekkäisäänitysvaihe työstettiin paikallisella SoundKitchen-studiolla, missä lisävärejä ja rytmejä toivat Ylva Harun alusta asti toiminut bändikokoonpano.
Levyn viimeistely tehtiin miksausten osalta Hollywood Housella ja masterointi Finnvoxilla Helsingissä.  
Levykokonaisuus tarjoaa kirjon erittäin pelkistetystä maailmasta paikoitellen massiivisiinkin bändisovituksiin.
Musiikillisiin maisemiin ovat vaikuttaneet niin unohtumaton matka Portugalissa, Raahen vanha kaupunginosa, erinäiset seikkailut Helsingin kommuuneista Kilpiän tilan kautta Fiskarsin taiteilijaresidenssiin.
Tarinallisesti levy alkaa tarpeesta lähteä tutkimaan tuntematonta ja on lopulta matka sisimpään – mistä ja mihin kaikki heijastuu.
Kaikkiaan lauluntekijän kaksi vuotta kestäneen tutkimusmatkan lopputuloksena syntynyt Perhosten valtakunta-albumi julkaistaan Lotta Roots -levymerkin kautta syksyllä 2022.
”Perhosten valtakunta on jotakin sellaista, mikä saa ihmisen valon syttymään.”  – Ylva Haru
Tervetuloa tarinoiden matkaan!



 

 

Ylva Haru: Surun kaupunki (Perhosten valtakunta -albumi/Lotta Roots)

Tuotanto: Ylva Haru
Äänitys: Ylva Haru/Raahesali
Äänitys: Juho Ilkko/SoundKitchen
Miksaus: Ylva Haru/Lotta Roots
Miksaus: Matias Kiiveri/Hollywood House
Masterointi: Pauli Saastamoinen/Finnvox
Kuva: Tuomas Aro
Julkaisu: Lotta Roots (2022)

Ylva Haru: Säv./san./laulu/taustalaulu/akustinen kitara/sähkökitara/rummut/perkussiot
Matias Kiiveri: Sähkökitara
Arttu Aalto: Akustinen kitara
Riikka Keränen: Basso
Anssi Tirkkonen: Rummut/perkussiot

www.ylvaharu.fi
www.facebook.com/ylvaharu
IG: @ylvaharu

SURUN KAUPUNKI (säv./san. Ylva Haru)

"Loppuun kuljetun polkuni päästä
Päätin lähteä jonnekin
Mikä veisi mut kauas siitä
Missä sua vain kaipasin

Toivoin riittävän välimatkan
Kaiken taakse jättävän
Värien ja lämmön mua hengittävän
Otin suunnaksi etelän

Kerta toisensa jälkeen luulee
Että kaukana unohtaa
Siellä oikeastaan vain kuulee
Mikä huutaa

Toin tänne tullessani
Kaipauksen ja suruni
Joki kyyneleitä virtaavin
Sai minunkin

Nyt katson maisemaa kattojen yllä
Vanhan kauniin kaupungin
Rauhalla kyllästetyllä
Näen horisontin

Ja sinne aion mä vielä
Kun istun itkuni ensin
En aio niitä mukanani viedä
En enää suakaan silti

Niin helposti sitä luulee
Et ainut tie on kauemmas
Usein lähtee vain nähdäkseen
Kivut pinnan alla

Ja jälleen tälläkin kertaa
Se, mitä löysin, yllätti
Vanhaa puhdistamalla
Avasin silmäni

Toin tänne tullessani
Kaipauksen ja suruni
Joki kyyneleitä virtaavin
Sai minunkin

Pinnalta niin kauniin
Alta paljastuikin
Joki kyyneleitä virtaavin
Surun kaupunki".

Heart: Dog & Butterfly

Dog & Butterfly  on Heartin neljäs albumi ja julkaistu syksyllä 1978. Levy myi tuplaplatinaa USA:ssa.  Nimibiisin lisäksi singlenä julka...