Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karisto. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. kesäkuuta 2024

Kirsi Pehkonen: Matkalla Jylhäsalmelle

 

 


 

 

Kirsi Pehkonen - Matkalla Jylhäsalmelle 

 

© 2024 Karisto (Äänikirja): 9789511501770 


Lukija
Elina Keinonen


Kesto 

1 h 10 min 


Millaista oli Jylhäsalmella ennen kuin siitä tuli Jylhäsalmi? Tervetuloa etsimään menestyskirjailijaa Heinäkylästä!
Hannan työt toimittajana ovat lopussa. Askel uralla eteenpäin voisi olla haastattelu menestyskirjailija Jan Satamalta, joka epävarman vihjeen mukaan piileskelee Heinäkylässä, syvällä maaseudun sydämessä. Onneksi siellä asuu myös Hannan vanha ystävä, jonka luota löytyy tukikohta. Ja aina on mahdollista, että maaseudulta löytyy myös kokonaan uusi suunta elämälle...
Yhdessä illassa kuunneltava kertomus on kesäinen postikortti seudulta, jonka elämää hieman myöhemmin seurataan Jylhäsalmi-romaaneissa. Mukana on myös kirjailijan esipuhe, joka valottaa Jylhäsalmi-teosten alkutaivalta.

 

 

Kirja kuunneltu Storytelistä omakustanteisesti. 

Lyhyt ja äärimmäisen nautittava kertomus, jossa pääsemme Jylhäsalmen alkulähteille tuttuihin ja turvallisiin maisemiin. 

Kirjailijan esipuhe oli myös tärkeä osa teosta. Oli mielenkiintoista kuulla sarjan synnystä ja vaiheista. 

Tämäkin teos mahtui Juhannukseeni ja annoin Storytelissä tähtiä 5/5. 

 

 

Ymmärtääkseni tämä on julkaistu vain ja ainoastaan sähköisissä formaateissa. Paprikirjojen ja Jylhäsalmen ystäviä tämä varmasti riepoo vaan miksi tämä tulisikaan julkaista painokoneiden versiona? On ihan oikein, ettei painettuna julkaista kaikkea! Painettujen kirjojen lukijoilta kun ei se lukeminen ihan heti lopu kesken, vaikkeivät tätä osaa käsiinsä saisi. 

Voin kertoa, että erään nimeltämainitsemattoman erikoiskirjaston valikoima ei ole yleensä ollut ajantasainen ja joitain kirjoja on pitänyt odotella parikin vuotta tuotannollisista syistä. Siinä ajassa ehtii kirjakeskustelut muuttua moneen kertaan. 

On aivan turhaa tulla sanomaan, että kyllä paperikirjojakin joutuu kirjastosta oottaan, etenkin uusia. Niin, mutta paprikirjan lukijalla on mahdollisuus ostaa kirja kirjakaupasta, kirjaston varausjonoissa roikkumisen sijaan, jota mahdollisuutta taas ei ole meillä, jotka ei painettua tekstiä lue. 

Jatkossa minäkään en anna arvoa paperilta lukijoille, kun ei hekään anna arvoa mulle!

torstai 27. kesäkuuta 2024

Kirsi Pehkonen: Hiukan hukassa

 


 

 

 

Kirsi Pehkonen - Hiukan hukassa 

 

© 2024 Karisto (Äänikirja): 9789511491828

 

Lukija

Anni Kajos

 

Kesto

4 h 59 min 

 

Rakastettu viihdetaituri tarjoilee täydellisen raikkaan lukuherkun paahtavaan kesäpäivään.
 
Siru Valpas pyörittää edelleen omalaatuista Etsintätoimisto Vitosta. Nurejev-kissa apunaan Siru pähkäilee raha-asioita ja päätyy etsimään ihmistä, joka ei todellakaan halua tulla löydetyksi.
Petollinen ex-mies Jarkko nostattaa Sirun kostonhalua. Ympärillä pyörii myös monenlaisia ihailijoita, ja Sirun pitäisikin päättää kumpi houkuttelee enemmän: rosvo vai poliisi?
Hiukan hukassa jatkaa Etsivä löytää -kirjan hilpeällä menestysreseptillä: railakas ystäväpiiri, muutama päänvaivaa aiheuttava mies ja yksi toimistokissa.

 

Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä. 

 

Tämä on yksi niistä kirjoista, jotka luin Juhannuksena to-su välillä. Tuo pitkä viikonloppu oli omistettu kirjoille, omalle rauhalle ja hiljaisuudelle, jotka kaikki asiat tulivat tarpeeseen, koska talossamme riehuu yhä edelleen ja aina vain julkisivuremontti

Kirjoitushetki on arkipäivä virka-ajan jälkeen ja yhä edelleen tuolla mellastetaan. Onhan se tietysti hyvä, että remppa etenee, niin joskus valamista tulloo, mutta aika ennen sitä on sanoinkuvaamatonta. 


Juhannuksena halusin lukea jo entuudestaan tuttuja ja turvallisia kirjailijoita, jotta hauskuus ja hyvä teksti olisi taattu. 


Luin kesällä -23 tämän Siru Valpas-sarjan aloituksen ja jäin jo silloin odottelemaan jatkoa. 

Toimistokissa seikkailee myös tässä osassa, onneksi! 

Pitäis kyllä omaankin firmaan hommata toimistokissa tassuttelemaan ja kehrätä hyristelemään, mutta mutta jos nyt eka tilikausi mennään ilman. 


Hiukan hukassa jatkaa siitä mihin Etsivä löytää jäi ja tässä osassa saa selityksensä muutama avoimeksi jäänyt kysymys; talon omistaja selviää ja Sirun entisen kumppanin toimista selkenee uutta ja jännää. 

Lisäksi on kohtaamisia ja läheltäpiti tilanteita edellisestä osasta tuttujen miesten kanssa. 

Aivan mahtavasti rakennettu juoni ja elävät hahmot!


Jospa ensi kesänä kuulemme heistä jälleen! 


Annoin Storytelissä tähtiä 5/5.

tiistai 1. marraskuuta 2022

Laura Suomela: Minä vastaan marraskuu

 

 


 

 

 

Laura Suomela - Minä vastaan marraskuu 

 

Karisto 2021 

ISBN

9789511393740

 

E-kirjan sivumäärä 

129

 

 

Uusi elämä omassa kämpässä uhka vai mahdollisuus? Valloittava nuortenromaani Emmin ekasta opiskelijasyksystä.
17-vuotias Emmi ei aio tuhlata enää hetkeäkään sen suremiseen, että poikaystävä jätti ilman varoitusta ja särki hänen sydämensä. Mutta kammottava marraskuu lähestyy, pimeys yltyy. Emmi lojuu illat yksin opiskelijakämpässään ja kaipaa uusia ystäviä. Miten opiskelijoita vilisevä kerrostalo voi olla kuin ruumishuone? Missä yhteiset bileet ja hauska opiskelijaelämä?
Emmi päättää antaa vuoden synkimmälle ajalle mahdollisuuden ja aloittaa ”Minä vastaan marraskuu” -projektin. Nyt kylvetään ympärille iloa ja valoa! Onneksi isosisko Sanni on ideassa mukana, samoin naapurin jätkä, Kuronen.
Laura Suomela on tamperelainen lasten- ja nuortenkirjailija. Suomela työskentelee ammatikseen nuorten parissa ja kirjoittaa romaanien lisäksi juttuja lehtiin.

 

 

 

"Minä, Emmi Söderbacka, aivan henkilökohtaisesti ja ihan itse voin vaikuttaa siihen, ettei kohta alkava kammottava marraskuu ole vain pimeä kuilu, jonka pohjalle luisun. Valon määrälle en mahda mitään enkä sille, että luottamukseni petettiin. MUTTA. Voisiko pieni ihminen jotenkin onnistua kesyttämään inhoamansa kuukauden ja tehdä siitä vastoin kaikkia odotuksia siedettävän tai jopa kivan? Sanoisi vain ”simsalabim” ja ranteet auki -marraskuu muuttuisi täysin uudenlaiseksi, kepeäksi ja toivontäyteiseksi hämärän hyssyksi. Sitä vain käpertyisi pimeän savusaunamaiseen syliin, jossa chillailisi rauhassa, lukisi huikeita satukirjoja, katselisi romanttisia leffoja ja hörppisi herkullista vadelmateetä kuvitteellisen takkatulen ääressä. Voisin käpertyä ihanan viltin alle villasukat jalassa vain rentoutumaan ja inspiroitumaan, samalla kun sade piiskaisi tunnelmallisesti ikkunaa.

Mitä, jos uhmaankin tänä vuonna marraskuuta koko voimallani, aivopesen itseni ja napsin rusinat pullasta. Keskitynkin vain kauniiseen ja mukavaan enkä kaikkeen ahdistavaan paskaan. Olen valittanut pimeästä ajasta joka ikinen vuosi niin kauan kuin muistan. Minusta se, että valo vain törkeästi katoaa, on luonnotonta. Luin juuri netistä, että historiantutkijatkin ovat jostain ikivanhoista luista päätelleet, että muinaiset ihmiset ovat jääkaudella vaipuneet mitä todennäköisimmin talvihorrokseen! Miksi nuoren opiskelijan pitää vaan jaksaa painaa sata lasissa? On suuri vääryys, että karhukin saa nukkua, mutta minä en.

Jos yritän olla puolueeton, niin ei varmaan ole kovin mukavaa olla marraskuu, kuukausien musta lammas, jota 90% suomalaisista inhoaa. Kesäkuukaudet ovat lellikkejä ja sitten ovat väliinputoajat, huhti- ja lokakuu. Tiedän yhden Jennin, joka rakastaa marraskuuta. Myrskyt ovat hänen mielestään parhaita! Voisinhan minä, EDES KERRAN elämässäni antaa inhokkikuukaudelleni uuden mahdollisuuden ja hieroa sen kanssa orastavaa sopua. Mitä menetettävää minulla enää on? Ei mitään! Sydämeni on viimeisen kuukauden aikana ottanut jo niin paljon osumaa, että tästä on reitti ainoastaan ylöspäin. En voi olettaa, että mikään muuttuu, jos en itse ryhdistäydy. Ja siinä se on! Päätös, joka syntyy päiväkodin kuraeteisessä tiistaiaamuna kello 7.54.
"

 

 

 

Rakastan tätä kirjaa. Tämä sai minut tuntemaan kuin oisin itse osa tarinaa. 

Pystyn samaistumaan päähenkilön oman paikan etsimisen epävarmuuksiin ja tietynlainen asioista "kohkaaminen" on myös minulle ominaista. 

Elin ja hengitin tätä stooria vaikka olen jo 40 ikävuotta lähentelevä sinkkutäti-ihminen. 

 

Kirja herättikin kysymyksen itselleni siitä olenko yhtään valmiimpi maailmaan kuin tää päähenkilö? 

 

Viihdyin Emmin seurassa todella hyvin. Toivoisin hänenlaista ihmistä naapuriksi niin alkaisi tässäkin talossa aivan varmasti tapahtuu! 

 

Ihana idea leipoa keksejä ja pudottaa ne asukkaiden postiluukuista. 

Tuo mokailu päivämäärän kanssa pikkujoulujärjestelyissä oli niin tuttuu ja pystyin kuvitteleen itteni tilanteeseen, jossa ootan juhlaväkeä ja kun ketään ei saavukaan niin korkkaan kuoharii.

 

Kirjassa ollaan Tampereella ja se tuntui myös olevan osa kirjaa. 

Tutut paikat, kauppakeskukset ja raflat vaan lisäsi kirjan viihtyvyyttä. 

 

Ihailen päähenkilön tapaa mennä eteenpäin elämässä. Sydän on särkynyt, mutta hän vaan porskuttaa. 

Opiskeluelämä on sivuosassa tässä ja keskitytään nimenomaan marraskuusta selviämiseen! 

 

Kuuntelin tämän kesällä äänikirjana Storytelistä ja päätin jo silloin, että ostan tämän itselle e-kirjaksi ja teen blogitekstin just marraskuun ekaan päivään. 

 

Annan kirjalle viisi tähteä ja suosittelen Kaikille jotka haluaa piristystä marraskuuhunsa. 

 

Laitan tähän vielä kirjassa olleen aivan upean runon. 

 

 

"Minä vastaan marraskuu,

en aio pimeydelle antautuu

Otan asenteen uuden,

annan kaamokselle

mahdollisuuden.

Aion kuunnella hyvää jazzii

ja katsella töllöstä kiekkomatsii.

Lähde mukaan säkin tähän,

piristetään toisiamme ees vähän."

Talossa: Samuli Putro

              Keikkavuosi päättyi pitkään päivään. Eka Päiväkahvit Zen Cafén kanssa keskustelutilaisuus ja sen jälkeen kolme erilaista Samul...