lauantai 9. joulukuuta 2023

Nimipäiväpostaus & vuosikatsaus 2023

Vuosi on mennyt nopeasti ja ollut loppua kohden henkilökohtaisessa elämässä aina vain raskaampi ja raskaampi. Tästä ei tullut parempaa vuotta, vaikka niin toivoin. 

Keväällä oli kursseja ja webinaareja ja pitkin vuotta paljon luottamustoimeeni liittyviä juttuja. Eli ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia ja tuntuu, ettei lukemiselle tai oikein muutoinkaan omalle ajalle ole jäänyt tilaa. 

Pahoittelut lähipiirille huonosta tavoitettavuudesta ja että en oo kyennyt olemaan tarpeeksi läsnä edes silloin kun on juteltu tai nähty. 

Kiitos myös kaikille, jotka ovat vuoden mittaan auttaneet mua. Olipa kyse sitten elämäkerrallisen kurssin kirjoitustehtävän vanhan kuvan valitsemisesta ja kuvailusta, tai autolla menemisestä paikasta A paikkaan Ö. Tai vaikkapa keskustelusta muutaman lasillisen jälkeen puhelimessa. Niitä on mielestäni ollut kyllä vähempi kuin koskaan aiemmin. Ei kerkiä juoda juomia kun pitää olla valmiudessa velvotteisiin, jotka on itse valinnut tai johon on tullut valituksi ehdolle asettumisen myötä. 

 

Syksyllä on läheisiä saateltu viimeisille matkoille. R.I.P. Heille. 

 

Eipä siitä sen enempää. 

Voimavarat ei oikein riittäneet esim. kaikkiin tarjolla olleisiin kirjatapahtumiin. Mut jos ens vuonna sitte. 

 

Ja ettei tämä syksy niinkuin liian helpoks menis niin pitkä työsuhde päättyi ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Toki olin jo viimeisen vuoden aikana ihmetellyt, että mikä siinä työvuorojen kirjaamisessa itselle muistiin on niin vaikeaa. Kun ne tulee viikkoja, jossain special tapauksissa jopa useita kuukausia aiemmin tietoon. Siis jos mulla on lääkäri vaikkapa marraskuussa ja kutsukirjeen aikatauluineen olen saanut elokuussa ja olen kolmessa eri viestintäkanavassa kertonut päivämäärän, aikataulun, työvuoron ajankohdan, lääkäriajan ja sen monelta pitää olla paikalla. Niin miten on mahdollista, että joudun vielä kyseisenä päivänä vastaamaan kysymykseen siitä monelta on aika. Kun nimittäin haluaisin kyseisenä päivänä keskittyä siihen varsinaiseen tutkimukseen, eikä minun mielestäni tulisi enää tuossa vaiheessa kertoa asioita, jotka olemme käyneet läpi jo useampaan kertaan. 

Avustajan rooli on avustaa. Minä olen työnantaja. Se, että olen työnantaja ei tarkoita sitä, että kun avustaja avustaa minua elämään oman näköistä & itsenäistä elämää, niin ei tarkota sitä, että mun kuuluu huolehtia siitä, että avustaja kirjaa vuorot itselleen ylös silloin kun niistä sovitaan. Olipa työpaikka sitten kaupan kassa, kirjastonhoitaja, taksikuski tai mikä vain, niin se työ on yhtä arvokasta työtä kuin avustajan työ ja myös avustajan työssä on työvuorot, aikataulut ja hyvähän se olisi ihan noin niinkuin minimivaatimuksena nämä kaksi asiaa; työvuorojen kirjaukset itselle tarkkaan ja olla kartalla työtehtävistään niinkun esim. Siitä ollaanko vaikka menossa sairaalalle, koska tarvitsen apua vieraassa ympäristössä liikkumiseen, vai ollaanko tekemässä ihan tavallisia kotitöitä kodissani ja liittyykö työvuoroon esim. joku työnantajalla oleva luottamustoimeen liittyvä kokous tai joku muu webinaari, jossa hän tarvii kokouksen aikana näkevää apua. 

Että mitenkä niinkun oli? Että kuulostiko vaikeilta asioilta nämä kaksi eli itse huolehtia omista työvuorokirjauksistaan ja olla aavistuksen kartalla siitä mitä työvuoroon milloinkin sisältyy? 

Tai mitenkä toimit noin niinkun omassa työssäsi olitpa sitten töissä vaikkapa levykaupassa tai vaikkapa osana keikkailevaa bändiä? 

 

Ei sitä minunkaan tartte omassa arjessani ihan mitä tahansa sietää. Avustaja on siksi, että arkeni toimii, ei siksi että omien asioideni huolehtimisen lisäksi joudun huolehtimaan vielä hänenkin asioistaan, jotta saan hänet työpaikalle, jotta voin itse hoitaa omia asioitani. 

 

Työntekijällä luulisi jonkinlaisen moraalin työntekoon olla, koska jos ei niin ollaan aika heikoissa kantimissa. 

 

Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun työvuoro on otettu vastaan, vaikka alkuperäinenkään ajatus työntekijällä ei ole ollut tulla kyseiseen työvuoroon ja tästä on ilmoitettu juuri ennen vuoron alkua, etten varmasti saa siihen toista työntekijää. 

Ihan miten tahansahan minuakaan ei voi kohdella. Kun huomasin tällaisen toiminnan toistuvan niin päätin, etten voi enää tarjota vuoroja, joissa on vaarana, ettei se toteudu, koska työntekijällä ei ole alunperinkään ollut tarkoitus tulla. 

 

Tänä syksynä minulla oli pari edustusreissua. En voinut niitä työvuoroja tarjota henkilölle, joka olisi ottanut ne vastaan, mutta jättänyt tarkoituksella tulematta ja ilmoittanut siitä vasta tuntia ennen vuoron alkua. Kun juna paikkaan x lähtee aamulla kuuden maissa niin miten mä pystyisin viiden aikoihin aamusta mitään uudelleen järjestelyjä tekemään. 

 

Ja muutenkin stä kuvittelee, että vuosien aikana olisi tullut aivan täysin päivän selväksi, että kun olet poissa ja sairaana niin sitä ei milläään omalla ilmoituksella pysty tekeen, vaan siihen tarvitsee AINA terveydenhuollon todistuksen, koska muuten sijaismaksaja ei maksa palkkaa työntekijälle, eikä sijaiselle. 

Niin on aivan uskomatonta, että vielä tässä vaiheessa työsuhdetta ja kesken oman surutyöni olen joutunut rautalangasta vääntämään asiat, jotka olen vuosia sitten kertonut perehdytyksessä ja jotka on samalla tavalla hoidettu läpi vuosien. Niin nyt tämä käytäntö tuli kuin uutena asiana. 

 

Ehkä kaikkein älyttömintä mitä olen aikoihin kuullut on se, että tiedän mitä kuvassa lukee. Oli kyse eräästä lomakkeesta, jonka lähettämisen ohjeeksi annoin, että kuvan voi laittaa ja siinä tulee olla sähköpostissa myös tekstimuodossa ihan kirjoitettuna kirjoitettuna tekstiksi ne asiat, jotka lukevat siinä lomakkeessa. 

Jos ihminen on opiskellut suhteellisen korkeissa oppimisen asteissa niin luulisi muutamien lauseiden tekstiksi kirjoittamisen ihan siihen sähköpostin viestikenttään olevan melkoisen yksinkertainen tehtävä, mutta ei ei! Edes tätä näin yksinkertaista ohjetta ei kyetä noudattamaan vaan vängätään vastaan ja esitetään käsittämätön kommentti siitä, että minä näen mitä kuvassa lukee. 

Olen useaan otteeseen kertonut tässä vuosien mittaan kuinka en saa kuvissa olevia tekstejä luetutettua millään ruudunlukuohjelmallani enkä pistenäytöllä. Niin miten tämäkin voi olla niin vaikeaa muistaa.


Tämän postauksen  Instagram ja Facebook-julkaisuissa olevasta kuvasta en tiedä mitä siinä on. Kirjoitin hakusanaksi glitter ja valitsin kuvan tiedoston nimen perusteella. Halusin kuvalla havainnoillistaa sen, että en oikeasti tiedä mistään mitä kuvassa on. 

Jos mietit miksi olen vaikkapa Instagramissa kun en näe siellä olevia kuvia. Niin näytä minulle se ”sääntökirja” jossa sokeaa ihmistä kielletään tekemästä sitä tai tätä. 

Miksi muuten Sinua haittaa sellanen pieni yksityiskohta, että olen Instassa vaikka en voi nähä kuvia? Kun ei se mua haittaa. Osallistun siellä kirjajuttuihin, seurailen avainsanoja ja niin edelleen. Silleen kait sitä noinniinkuin käytetään. 

Mikä tarve teillä ihmisillä on koettaa määritellä sitä miten kukakin elelöö? 


Avustajan työstä sen verran, että siinä työssä ei päde ylimielisyys. Pitää muistaa, että ollaan toisen kodissa töissä ja että siellä tehdään asiat niinkuin se vammainen henkilö ne aluaa tehtävän. Vaikka omassa elämässäsi toimisit toisin. Jos et kykene tätä kunnioittamaan niin ei susta avustajaksi ole. On myös oleellista otaa ohjeet vastaan, eikä alkaa esim. Valehtelemaan, että joo mä tein niinkun sanoit, sillä ilmi se tekemättömyys tulee kuitenkin. Jos suhtaudut silleen, ettei vammainen ihminen voi vammansa vuoksi tietää miten joku juttu tehään niin oot väärässä. 

Itse annan mielestäni selkeät ohjeet ja jos toimit toisin niin se on epäkunnioittavaa ja todella ableistista. 

Abelistiseen käytökseen törmäsin usein viime aikoina. Kyvyttömyys kunnioittaa mua ja mun ohjeita yms. Kertoo ihmisestä todella paljon. 

Tärkeää on myös voida luottaa siihen, ettei mahdollisesti avustajalla tiedossa olevat diagnoosini, minua ja perhettäni koskevat asiat, suosikki bändini, kirjani, harrastukseni tai mikään mikä elämääni liittyy leviä ympäri kaupunkia työsuhteen aikana tai sen jälkeen. Oleellista myös, että nimeni ja osoitteeni pysyy salassa. 

Jos miettii miten pitää suhtautua vammaiseen ihmiseen niin parasta on kun lakkaa suhtautumasta. 

Olen paras versio omasta itsestäni, en ole erityinen, enkä erilainen. 

Olen kehittänyt esimiestaitoja, työn johtajuutta ja työnantajana oloa, joten huonosta työpaikasta ei ole kyse. 

Läheiseni ja minulla työskennelleet tietää kuinka paljon aikaa olen käyttänyt tähän, jotta osaan olla hyvä työnantaja ja kuinka tärkeää se mulle on. 

Aikuisella täysivaltaisella ihmisellä on paljon vastuuta elämässä. Näin ollen vastaan työvuorosuunnittelusta, toteutuneiden työvuorojen ilmoittamisesta sijaismaksajalle ajoissa, joten minun ei tarvitse huolehtia siitä, että työntekijä tekee itselleen ajantasaiset työvuorokirjaukset, eikä minun tarvitse joka ikistä työvuoroa ennen vastata kysymyksiin moneltako tänään mitäkin yms. Ei töissä toimita niin, että työnantaja sellaisista vastaisi. Minun ei myöskään tarvitse toistaa itseäni poissaolotodistuksiin tai ilmaiseen työterveyshuoltoon koskevissa kysymyksissä. 

Minun uhkailemiseni ei auta asioissa mihkään suuntaan. Mielestäni myös vittu-sana ei kuulu työsuhteen päättämistä koskevaan kielenkäyttöön. 

Minulla on työnantajana oikeus ja velvollisuus puuttua työntekijäni työkykyyn. Niinhän stä työsuhteissa toimitaan. Ihmisestä kertoo todella paljon se, mettei tarjottua apua oteta vastaan. Kertoneeko se ongelmain laajuudesta vai kyvyttömyydestä kohdata niitä? En minä turhasta sano ja annoin useita tilaisuuksia korjata toimintaa. Palaute on palautetta, ei ”vittuilua”. Minä saan todeta ihan asiana, että tarjotut työvuorot eivät ole sopineet pitkien työvuorojen ja vaikkapa pyhätyön osalta. Tämä on fakta, mutta tämän sanominen oli ”vittuilua”. En tajua mikä sanomastani sellaista olisi missään vaiheessa tehnyt. Toki jos mua pidetään jo lähtökohtaisesti vajavaisena ja täytenä idioottina, niin mitäpä millään sanomallani on välii. Silloin kun ymmärtää oman roolinsa ja asemansa työpaikalla niin ei loukkaannu siitä kun työnantaja sanoo työhön liittyvistä asioista asiallisesti niin ei silloin oteta itteensä ja lähetä nosteleen. 

En ole tehnyt mitään väärää vaan olen vain kertonut asiat, jotka tulisi muuttua ja nyt en tarkota tätä tekstiä. 

 

En myöskään ole kenellekään mikään raha-automaatti. Kun työsuorituksia ei tule niin luonnollisesti palkkaakaan ei makseta. Silti minulta on kyselty milloin minäkin vuorokauden aikoina, että paljonko palkkaa olis tulossa. 

 

Olen myös korostanut sitä, että työnantajan vastuut ja velvollisuudet ovat minulla vaikka meillä kuinka voisi välillä olla rentoa. 

Sekään sanomani ei ole mennyt perille, koska kun sanoin, että harkitsen varoituksen antoa ja puhuin työkyvystä niin mulle suututaan ja kiukutellaan ja irtisanoudutaan. Sellanen käytös kertoo kyllä mielestäni erittäin paljon ihmisen suhtautumisesta minuun, avustajan työhön ja työmoraaliin, tai onko sitä tässä työssä oikein koskaan hänellä ollutkaan. 

Lisäksi mielestäni ihan hyvien tapojen ja perus käyttäytymisen asioita olisi ottaa osaa kun toinen ihminen kertoo läheisensä kuolleen, vaan tällaisia en ole saanut. Sekin kertoo jo jotakin arvostuksesta mua kohtaan, tai siis siitä, ettei stä ole. 

Onhan se nyt aivan älytöntä, että kun oon just saanut surullisia uutisia niin mulle aletaankin kertoileen omista ongelmista. 


Tulin aikataulujen muistamisissa myös vastaan siten, että perustimme Whatsapp keskustelun vain aikatauluja varten. Siitä ei ollut mitään apua ja sama laiminlyönti työvuorokirjauksissa vaan jatkui ja jatkui. 

Omasta mielestäni tein kaiken voitavani ja enemmänkin, ennenkuin aloin harkita varoituksen antoa ja työkykyarviota. 

Luulin ihmisen osaavan erottaa työasiat ja sen, etten tarkoita asioita henkilökohtaisesti ihmisyyteen tai ihmiselle, vaan että ne liittyvät työhön ja työstä suoriutumiseen. 

Mitenkä stä ihminen voipi tehä mittään työtä jos ei kykene tämmösiä asioita erottelemaan? 

Tulevaisuudessakin työssä suoriutmisen haasteet jatkuu sillä mitenpä mikään muuttuisi vaikka työpaikka vaihtuu? 


Jokuhan voipi nyt ajatella, että siellä se blogissaansa panettelee ja haukkuu ihmisii. Sellaistahan en tee vaan kerron asioista asiallisesti asioina. Jos et ymmärrä, että kärjistän asioita niin parempi kun et vieraile Kuplivassa maailmassani enää koskaan. En toki päätä siitä mitä kukanenkin tekee. Annoin vain vinkin siihen jos tapa ilmaista itseäni häiritsee. Miten se mun tapa olla muutens häiritsee sua? Miten mun tapa olla on pois sulta? 


Ainiin. Jos ajattelet, että minä jotenkin uhriudun tai syyllistän itteeni tästä päättyneestä työsuhteesta niin oot väärässä. Kumpaakaan en tee. Ihmisen kyvyttömyys tehä selkeät työvuorokirjaukset itselle ei ole mun syy, en ole ihmeitä vaatinut vaan ihan perusasioitahan nuo on, jotka kuuluu jokaiseen työsuhteeseen toimintatavaks, olen myös omalta osaltani helpottanut työntekijöideni elämän suunnittelua antamalla työvuorot useiksi viikoiksi eteenpäin vaan jos niitä ei kirjaile niin mua ei tartte siitä syyllistää, eikä mun tartte syyllistyy siitä ettei ne oo selkeesti ihmisellä merkattuna. 

Arvostan jokaisen minulla työskentelevän työntekijän työtä, joten mun ei tartte syyllistäytyä mistään. En myöskään koe huonommuutta työnantajana. En ole tehnyt mitään väärää. 

Uskon itseeni työnantajuudessani. Elämässäni on muutenkin ympärilläni rakkautta vaikka kuinka paljon ja tiedän muutaman asian: 


1. Minua rakastetaan


2. Minua rakastetaan 


3. Minua rakastetaan 


Ja tämän kun ihminen tietää ni ei ole hätää missään tai mistään. 


Jos on lukenut blogia tänä syksynä niin osaa yhdistellä asioita ja päätellä mistä kaikki tämä tulloo. 


Riitän omana itsenä, osaan nauraa ittelle ja muille. Ympärillä olevat ihmiset ei välttämättä osaa ja se saattaa tehdä kanssani elosta ja olosta vaikeaa. Suhtaudun kaikkeen rauhallisesti. Esim. Kohta uudistuu vammaispalvelulaki, jonka uudistus saattaa tuoda heikennyksiä vammaisten ihmisten elämään. Mietin niitä asioita sitten kun se on ajankohtaista. Nyt minulla on elämä tässä elettävänäni, enkä käytä energiaani miettimällä sitä mitä tulevaisuudessa ehkä lain myötä saattaisi tapahtua. Nimittäin enhän pysty mitään niille asioille vielä ees tekemään kun laki ei ole vielä voimassakaan. Niin mitä se auttaa että murehtisin sitä jo tässä vaiheessa? 

Ihmisiä häiritsee mun rauhallisuus, rentous ja tyyneys. Sen sijaan, että ihailee sitä taikka ärrrsyntyy niin voi opetella itekin siihen! 


 

 

Sitte varsinaiseen koosteeseen. 

 

Vuoden kirjatapaus oli Seitsemän sisarta-sarjan päätös. Se tuli ainoana kirjana mieleen kun koetin miettiä tänä vuonna lukemaani. Jotenkin tuntuu, että oon lukenut kauheen vähän. 

 

 

Musiikissa ei voi unohtaa Celine Dionia, jota varmaan ensi vuonna kuuntelen hieman vähemmän. 

 

Noin muuten oon kuunnellut Kuluneita kaikuja, jonka Aino & Hajonneet julkaisi helmikuussa. Ihme, että cd yhä vielä toimii ja harmi, etten päässyt eiliselle Tampere keikalle.  

Vuoden 2023 kuunnelluin biisi spotifyssä oli Vilma tuulia, joka ansiokkaasti päättää tuon levyn. 

 

Olen tänä vuonna kaivannut myös tuttuja ja turvallisia äänimaisemia kaiken surun keskelle. Areenasta on aika usein soinut Knalli ja sateenvarjo-kuunnelmat. Ne osaa ulkoa, mut silti tuntuu että löytyy jotain uutta vaikka ois kuinka usein jonkun jakson kuullut. 

 

 

Blogi jää nyt muutaman viikon tauolle.

keskiviikko 15. marraskuuta 2023

Céline Dion: Courage

 


 

 

 

Céelinen levyissä ollaan päästy jo viimeisimpään, joka julkaistiin marraskuussa 2019. Taitaa jäädä viimeiseksi sen sairauden vuoksi. Albumin julkaisun aikoihin elettiin viimeisiä hetkiä ennen Koronaa. Ootettiin Suomen keikkoja, jotka aina vaan siirtyi ja siirtyi; kunnes peruttiin kokonaan. 

Levy myi 600,000 kpl ja on Célinen 12. englanninkielinen ja 27. kokonaisuudessaan. 


Singleinä julkaistiin Flying on My Own, Imperfections, Lying Down ja Courage.


Levyä äänitetty Englannissa, Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Biisejä kirjoittamassa olleet Sia ja David Guetta. Levyn äänimaisema on näin ollen todella uuden kuuloinen. 


Omia suosikkeja levyltä nimibiisin lisäksi ovat Flying On My Own, Lovers Never Die, Lying Down, Say Yes, Nobody's Watching, For the Lover That I Lost, I Will Be Stronger, Heart of Glass ja Soul. 


Luulin, että Flying on My Own on Guettan kirjoittama, mutta sepä onkin ruotsalaisten tekemä ja Guettan biisi on Lying Down. 


Annan levylle kolme tähteä kaikesta huolimatta. 



Céline Dion - Courage


℗ 2019 Sony Music Entertainment Canada Inc.


Spotify

 

 

Biisilista: 

 

 

 

 


 

1. Flying on My Own 


2. Lovers Never Die


3. Falling in Love Again


4. Lying Down


5. Courage


6. Imperfections


7. Change My Mind


8. Say Yes


9. Nobody's Watching


10. The Chase


11. For the Lover That I Lost


12. Baby


13. I Will Be Stronger


14. How Did You Get Here


15. Look at Us Now


16. Perfect Goodbye


17. Best of All


18. Heart of Glass


19. Boundaries


20. The Hard Way


21. Soul

lauantai 11. marraskuuta 2023

Marika Riikonen: Yksin, kiitos

 

 


 

 

Marika Riikonen - Yksin, kiitos 

 

Hertta Kustannus 2023 

Kesto
9 h 26 min 

ISBN
9789524060172

Kansi 

Saara Helkala

 

 

Introvertti, erakko, yksinäinen, sinkku, vanhapiika. Yksin eläminen tai hetkellinenkin yksinolon kaipaaminen tuntuu olevan välitöntä korjaamista vaativa ongelma: yhteiskunta rankaisee, sukulaiset naljailevat, poliitikot patistelevat, pariutuneet tyrkyttävät kaameita tuttaviaan, ja media ja viihde vahvistavat stereotypioita. Mutta entä jos joku haluaa olla yksin, viihtyy omassa seurassaan mainiosti?
Yksin, kiitos perkaa tätä tabumaista ilmiötä perinpohjaisesti. Se yhdistää kirpeää yhteiskunnallista tarkastelua humoristisiin havaintoihin ja keskustelee aiheesta kirjallisuuden ja yksinolon tarvetta tuntevien ihmisten kanssa.
Vahvasti omakohtainen kirja ravistelee tiukassa istuvaa oletusta siitä, että parisuhde- tai perhekeskeinen elämä, saati jatkuva seurankaipuu, olisi ainoa oikea vaihtoehto.
Marika Riikonen on tamperelainen kirjailija ja toimittaja. Hän asuu kissan kanssa mutta viihtyy myös ihmisten seurassa, kunhan on saanut juoda aamukahvinsa rauhassa yksin.



Kuuntelin kirjan Storytelistä omakustanteisesti. 


Tämä on tarpeellinen teos Kaikille jotka haluaa ymmärtää Meitä, jotka halutaan ja tarvitaan yksin oloa. Kiinnostuin tästä heti kun kesällä luin Yleltä juttua. 

Kirjassa käydään läpi erilaisia tilanteita, joissa on tullut esiin, että yksin olo olisikin ollut parempi kuin vaikkapa lähtö juhliin, joista ei tunne oikein ketään ja kuinka on opeteltu suunnittelemaan hyvä mahdollisuus poistua paikalta olemaan yksin, ettei tartte kuormittua liikaa ja aivan turhaan. Hyödyllisiä oppeja omaan elämäänikin tuli vaikka kuinka paljon. Tähän teokseen tulee varmasti aina palattua kun kaipaa tilannekohtaista vertaistukea. 


Esille tuodaan myös se kuinka lähipiiri ja ympäröivä yhteiskunta ei ymmärrä yksin olon merkitystä. 

Ajatellaan, että elät jotakin pitkittynyttä nuoruutta jos ja kun sulla ei ole lapsia tai parisuhdetta. 


Itellä ei ole kumpaakaan ja mun on paras näin! 


Olen läsnä niille, jotka tunnen. En halua eikä mun tartte muodostaa suhteita uusiin ihmisiin. Joku saattaa ajatella, että suojelen itteeni niin koettujen juttujen vuoksi. 

En kaipaa ympärilleni laumaa. En ole sosiaalinen ihminen. En jaksa sitä, että joku tarvitsis minua 24/7. Paitsi ehkä kissa jos sellainen yhä olisi. 

Nuorena halusin hirveästi ihmissuhdetta. Sen saavutettua olisin ollut kelpaava ja täydempi. Nykyään en voi käsittää mitä olen hakenut sillä kaikella tuskailulla. 


Tämä kuluva vuosi ei ole ollut parasta aikaa lukemisille. En voi kirjoittaa tästä teoksesta enempää, koska en halua avata ihan kaikkea kaikille elämästäni. 


Ajoitin tämän juurikin tähän päivään, koska nyt on singlesday vai onko se singleday. Noh. Sinkkujen päivä kuitenkin. 


Stars 3/5.

perjantai 10. marraskuuta 2023

Helsingin kirjamessut 2023

 

 


 

 

 

Kiitoksia mediapassista Messukeskukselle & Helsingin kirjamessuille! Ilo oli osallistua ja käydä ihan livenä messuilla. Kiitos myös Kaikille Muille, jotka mahdollisti tämän reissun! Erityiset Kiitokset Avustajalleni oppaana olosta ja mukana elosta & hyvien paikkojen löytämisestä milloin missäkin tilanteessa! 

Kiitos myös siitä, että sain olla rauhassa. Varmaan "tuttuja" kirjallisuustyyppejä oli vaikka kuinka paljon. Mulla on helpompi olla kun saan jutella vaan itselle tutulle tai tutuille ihmisille. Ok, oli siellä pari kohtaamista. Toinen niistä oli niin lyhyt ja hauska, ettei se kuormittanut mitenkään. Toinen tapahtuikin sitten iltamyöhästä hieman erikoisessa tilanteessa ja en tunnistanut henkilöä, mutta ei se haittaa. 

Yleensä ihmiset haluaa tutustua ihmisiin. Minä en halua. 

 

Kkäyttämäni kirjailijakuvat ovat Emmi Kähkösen. 

 

 

 

Torstai 


 

Seurailin streamia kotoa. Ennen aloitusta kylässä kävi henkilö, jolla on osansa tähän blogiin ja blogin nimeen. Vaiheltiin kuulumisia ja kahviteltiin. 

 

Ensimmäinen haastattelu, jonka katsoin oli kirjasta Kikka – Traaginen elämä sisaren silmin. Siinä haastateltiin Kikan siskoa, joka on tämän teoksen kirjoittanut yhdessä Kai Kortelaisen kanssa. Luin kirjan kesällä ja jo silloin mietin miksi kirja on tehty ja siinä tuodut ikävät asiat on nyt vuosikymmenten jälkeen tuotu julkisuuteen. Voihan se olla, että kirjan tekeminen on ollut terapeuttista, mutta mutta. Miksi pitää tulla Kirjamessujen Senaatintori-lavalle näistä asioista itkemään? Toki jokaisella on oikeus olla mitä on ja tehä mitä huvittaa! Omassa elämässäni on tänä syksynä tapahtunut vaikka minkälaista dragediaa, joista minulla ei ole tarvetta kuitenkaan kirjaa kirjoittaa. 



Seuraavana oli vuorossa Ann-Christin Antell. Pitäs lukea ne Puuvillatehdas-kirjat, niinkuin miljoona muutakin kirjaa. Pitäis ja pitäis! Kunnioitan sitä kuinka hän on saanut kirjailijuudesta päivätyön. Kaikki ei siihen pysty. Esim. Minä en. 


Anna-Leena Härkönen on heitä, joiden haastattelun olisin halunnut olla livenä kuulemassa. Uusin kirjansa on myös lukematta. Yhtenä kirjan teemana on mies seksityöntekijänä, josta oli vaikeaa löytää ketään haastatteluun kirjaa varten. Yksi henkilö oli suostunut ja siitä oli valtavasti apua ja ilman häntä koko kirjaa ei olisikaan. 

 

Minna Lindgren kertoi uudesta kirjastaan nimeltä Sävelsinkö. Kirja on hätähuuto kulttuurin ja humanismin arvostuksen puolesta. Romaani syntyi osana Koneen Säätiön rahoittamaa tieteellis-taiteellista tutkimushanketta, jonka tavoitteena oli tuoda esiin muistisairaiden ihmisten ongelmia. 


Itse en tiedä minkälaista säveltäminen on, mutta kait se on käytännössä semmosta, että sommitellaan nuotteja nuottiviivastolle eri paikkoihin. Kirjan nimestä tuli mieleen biisi, jossa sanotaan näin: "kato en mä osaa Muuta kuin järjestellä säveliä oikeaan paikkaan". Kappaleen voi kuunnella tästä



Torstaita sävyttivät myös ongelmat streamissa ja pääsin vasta myöhemmin katsomaan pari ohjelmaa iltapäivältä.

Sain streamin toimimaan Meiju Suvaksen esiintymisen aikana. Katsoin sen ja muutaman muun esityksen kun en uskaltanut vaihtaa lavaa, jottei stream katkeaisi taas. 

Yksi näistä oli teemaltaan Miki Liukkosen (1989-2023) kirjallisuus. En ole edelleenkään lukenut häneltä ainuttakaan teosta ja se ei tee minusta huonompaa ihmistä. Kirjoja maailmassa riittää! 

 

 

Perjantai 


Olin paikan päällä Helsingissä tuon päivän. Tiedän ihmismäärän kuormittavan omaa itseä ja jaksamista. Niinpä valitsin valtavasta ohjelmatarjonnasta muutaman itselle tärkeän jutun. Enempää en olisi jaksanutkaan. 


Päivällä käytiin katsomassa Alivaltiosihteerit. Aina hauskaa olla pittää. Kun Tampereelta poistuu niin täytyyhän Helsingissäkin nähä paikallisia ihmisiä ja mitä ne oliskaan Kirjamessut ilman Alivaltiosihteerihuumoria. 

Käytiin läpi myös muutamia näytteilleasettajia. Eksyttiin Elisakirjan osastolle kuulemaan Iina Kuustosen haastattelua Ivalo-sarjaan perustuvan äänikirjan lukemisesta. 

Olisin kaivannut äänikirjapalveluilta osastoilleen enemmän toimintaa. Tosin en osaa kertoa mitä se olisi voinut olla. Tarjoukset eivät ainakaan kovin ihmeellisiä olleet. Toki nykyään kaikki maksaa ja kallistuu vain entisestään. Esim. Bookbeatin tarjous, joka oli myös vanhoille asiakkaille oli aika huono, koska ei 20 h kuukaudessa riitä kaltaiselleni lukijalle yhtään mihinkään. 

 

 

 


 


Iltapäivällä oli vuorossa lukupiiri, jossa esiintyi Harry Whittaker. Aiheena oli tietenkin hänen ja Lucinda Rileyn kirjoittama Atlas, Papa Saltin tarina. Oltiin ajoissa paikalla jonottamassa, jotta pääsemme varmuudella Lonnaan, jonne mahtui vain 100 ihmistä. Ihmettelen miksi tämä oli järjestetty kyseisessä tilassa sillä vuonna 2017 kun olin edellisen kerran Kirjamessuilla ja vieraana oli Dan Brown. Niin silloin tilaisuus oli järjestetty tilassa, jonne mahtui valtavasti väkeä. En saa mieleeni tilan nimeä. Siihen tilaisuuteen piti ilmottautua ja onneksi mukaan pääsi myös kuka vain. Kupliva maailmani alkoi pyöriä vasta paljon paljon myöhemmin. 


Ajoissa paikalla oleminen takasi sen, että pääsin niin lähelle kirjailijaa kuin vain voi. Ihan eturivissä oltiin ja ikäänkuin kirjailija olisi puhunut vain ja ainoastaan just mulle! 

Olen tästä ikuisesti kiitollinen työntekijälleni! 








Harry jutteli äidistään Lucinda Rileystä, Seitsemän sisarta-sarjasta, sekä siitä minkälaista oli saattaa loppuun äitinsä työ sarjan päätösosan kanssa. 


Olen itse sitä mieltä, että todella kunnioitettavasti hän onnistui. Samaa mieltä tuntuivat olevan myös muut yleisössä. Harry on äärimmäisen valovoimainen esiintyjä. 



Illalla viimeisenä esiintyjänä, jota katsoimme oli Jake Nyman, jolta on juuri tullut uusi elämäkerta. 

Oli kyllä jännää kuulla häntä livenä ilman välissä olevaa radiota. Kuultiin mielenkiintoisia juttuja elämän ja uran varrelta. Voin pelkästään tuon perusteella suositella kirjaa ja etenkin äänikirjaa, jonka hän itse lukee. Eipä kait sitä kukaan muu pystyisikään lukemaan. 



Lähdettiin junalle tämän jälkeen. Oli kyllä mielenkiintoista istua perjantai-iltana junassa ja matkata kotiin. Kanssamatkaajia ja meininkiä riitti. 


Lauantaina oli pakko vähän levätä ja jatkaa messuja streamin kautta. 

 

Lauantain osalta katsoin vain Raija Orasen haastattelun, sekä yhteishaastattelun Maija Vilkkumaasta ja Miina Supisesta. Vilkkumaan elämäkerta ilmestyi kirjamessuilla. He ovat yhdessä kirjoittaneet sen. Äänikirja luvassa joulukuussa. Varmaankin se tulee luettua ihan ajankuvan vuoksi ja koska Ei oli joskus merkityksellinen levy. 


Raija Oranen jutteli uudesta kirjastaan, jonka aiheena on Armi Ratia. Mulla on vihasuhde hänen kirjoittamaansa tekstiin. Hänen kirjoittamansa TV-sarjat on kyllä loistavia. 




Sunnuntai 



Sunnuntaina katsoin Enni Mustosen, Jenni Haukion Heini Röyskön ja Elina Hirvosen haastattelut. 

 

Röyskö kertoi kirjastaan Ja samassa tuli hiljaisuus, joka kertoo Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä vuonna 1976. Kirja on lukulistallani ollut jo pitempään. Nythän tästä aiheesta on tullut myös elokuva. 

 

Enni Mustonen jutteli keväällä alkaneesta kirjasarjastaan, jonka ensimmäinen osa on nimeltään Kasvattitytär. Tuo kirja oli itselleni pettymys. Tässä haastiksessa ei tullut itselle mitään ihmeempää uutta. 

 

Elina Hirvonen puhui Katri Helenan elämäkerrasta. Olen itse kuunnellut tuon ja välttämättä artisti itse ei ollut paras mahdollinen valinta lukijaksi tässä tapauksessa. 

 

 

 

 


 

 

Jenni Haukiota pitää kuulla aina kun mahdollista. Sinun tähtesi täällä on itselläni kesken. Hän itse lukee äänikirjan ja tätä haastattelua seuratessa mietin kuuntelenko nyt sitä kirjaa vai haastattelua. Tuntuu, että moni on odottanut, että hän paljastaisi kirjassa jotain suurta, mutta sellaisesta kirjastahan ei ole kyse laisinkaan tässä tapauksessa. 

 

 

Muita huomioita 

 

 

Tämän postauksen julkaisu on viivästynyt, koska kuvat eivät mediapankissa olleetkaan aiempien vuosien tapaan upeasti nimettyinä. Niitä ei oltu nimetty sinne myöskään näkeville. Eli jos et tiedä miltä joku kirjailija näyttää niin sieltä on täysin mahdotonta löytää haluamaansa. 

Aiempina vuosina kuvat on nimetty erittäin saavutettavasti ja kun kysyin miksei tänä vuonna niin vastaus oli, että kuvia on niin paljon, että nimeäminen on mahdottomuus. Jäin miettiin, ettei tänä vuonna kuitenkaan kait ollut enempi esiintyjiä kuin viime vuosina. Tapahtumat haluavat kyllä kovasti puheissa olla saavutettavia ja yhdenvertaisia, mutta jatkuvasti huomaan, että todellisuus on toinen. Jos Kirjamessut nimittäin haluaisivat olla saavutettava, tasa-arvoinen ja yhdenvertainen niin ne kuvat olisi kyllä nimetty. Olen tämän sanonut ennenkin ja sanon taas: esteettömyys, saavutettavuus, tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus tarkoittavat muitakin kuin vain näitä kahta asiaa: 1. Että pyörätuolilla pääsee liikkumaan 2. Seksuaali-, ja sukupuolivähemmistön huomioimista. 

 

 

En voi jatkossa osallistua ainoaankaan tapahtumaan näin blogistina jos median käyttöön tarkoitettu materiaali on käytännössä saavuttamatonta itsenäistä työskentelyä ajatellen! 

 

Toinen ongelma on kustantajain järjestämät tilaisuudet vain akkreditoituneille/medialle. Tiedot tämän vuoden tilaisuuksista tulivat melkos myöhään. Olin siinä vaiheessa jo ostanut junaliput messumatkalle ja sopinut avustajani kanssa tarvittavat työvuorot. Toki kaikki on aina järjestelykysymyksiä, mutta mutta. En siis osallistunut näihin specialhappeninkeihin tällä kertaa, koska aina ei jaksa olla järkkäilemässä. 

 

Kivaa oli ja ensi vuonna mahdollisesti uudestaan. Ainakin streamin kautta jos ei muutoin. 

 

Tämä messuilta otettu kuva on saanut valtavasti huomiota. Kiitos kuvaajalle kuvasta.

torstai 9. marraskuuta 2023

Céline Dion: Loved Me Back To Life

 

 

 

 

 



Loved MeBack To Life on 25. levy  ja 11. englanninkielinen Célinen albumi; julkaistu marraskuussa 2013. 

Loved Me Back To Lifen yksi tekijöistä on Sia. Muistan kun kuulin biisin ekan kerran radiosta ja se oli arvioitavana eräässä ohjelmassa ja silloin sanottiin sen olevan isolla rahalla toteutettu tuotanto. 


Levy myi 1.5 miljoonaa. Singleinä julkaistiin nimibiisin lisäksi Breakaway, Incredible ja Water and a Flame. 


Omia suosikkeja levyltä on Loved Me Back To Life, Somebody Loves Somebody, Water and a Flame, Breakaway, Thank You ja  Thankful. 


Thank You on aivan upea kappale. Siinä sanotaan näin: 


"I trust a friendly faceOr maybe just a smileSomeone that understandsWhat I'm going through right nowAnd just before ILay me down to never wakeI look up and I see youSo with everything I amThank you
Thank youBecause you didn't have toThank youThank youWith everything I amThank you
For the real sacrifice and the truthBehind your giving heartAnd how you'd never judge or faulted meHelped me 'cause you wanted to
And for your friendly face (face)And for just your smile (smile)Simply understandingWhat I'm going through right now
And just before ILay me down to never wakeI look up and I see you (I see you)So with everything I amThank you
Thank youBecause you didn't have toThank youThank youWith everything I amThank you
'Cause when no one else would care you didAnd when no one else was there you wereNow I am so awareYou're a blessing to meWhat did I do to deserveTo deserve youThere's no wordsThat could describeThat could describeHow much IThank you, oh
Thank youBecause you didn't have toThank youThank youWith everything I amOh, thank you'Cause you didn't have toThank youThank youThank youThank youWith everything I amThank you". 


Mieleeni palaa eräs keväinen viikonloppu. Olin 15. Kohtasin ihmisen, jonka kanssa sain puhua kaikesta siitä mistä en ollut koskaan aiemmin puhunut kenellekään. Kyseinen ihminen loi minuun uskoa ja toivoa niin paljon, että jaksoin sillä läpi vaikean ajan. Olen yhä Kiitollinen Hänelle Siitä ja Maailmalle Mahdollisuudesta Tutustua Häneen. Kaksi ihmistä, joita yhdistää mielen haasteet ja päihteet vois olla hyvä yhdistelmä. Myötäelämisessä, Tukemisessa ja ymmärryksessä kyllä. Mut siitä seuraa väistämättä ilmiö, että kun toinen saa asioitaan kuntoon niin toisen huono tila vetää takaisin vanhaan, huonoon jamaan. Nykyisessä deittailukulttuurissa kait sanottaisiin, että me oltiin perfect match. 

Kiitos kun sain olla ja jutella. Sain olla oma itteni, ikäiseni. Aikuisuus oli kaukana ainakin iän puolesta. Olit silloin ja olet tärkeä mulle! Yhteys loppui vasta joskus ehkä vuonna 2012 kun totesin, etten enää voi vastailla puhelimeen ihmisen ollessa niin huonossa kunnossa. Halusin koettaa pärjätä itte ilman menneisyyden painolastia. Tässä ollaan. Vähemmän päihteitä ja enemmän elämää. Rakkautta on niin paljon ja Se ei ikinä lopu. 

 

Ensi viikolla tämä Dion-sarjani tulee päätökseen ja sen jälkeen onkin aika enää vaan parin postauksen tälle vuodelle. 

 

Tälle levylle annan neljä tähteä. 

 

Céline Dion - Loved Me Back To Life 


Spotify


℗ 2013 Sony Music Entertainment Canada Inc.



Biisilista:


1. Loved Me Back To Life 


2. Somebody Loves Somebody


3. Incredible


4. Water and a Flame


5. Breakaway 


6. Save Your Soul


7. Didn't Know Love 


8. Thank You


9. Overjoyed


10. Thankful


11. At Seventeen


12. Always Be Your Girl 


13. Unfinished Songs 



tiistai 7. marraskuuta 2023

Céline Dion: Taking Chances

 

 


 

 

 

Levy julkaistiin marraskuussa 2007 ja on Dionin 23 albumi ja kymmenes englanninkielinen. 

 

Singleinä julkaistu Taking Chances, Eyes on Me, A World to Believe In, Alone ja My Love.  


Levyä myytiin vuonna 2007 jo 3.1 miljoonaa. 















Taking Chances kiertueella Dion kävi myös Suomessa, mutta en ollut siellä Helsingin keikalla kesällä 2008. Olisi kannattanut nyt kun hänen terveydestään tihkuu ikäviä tietoja. 


Levyä on äänitetty Ruotsissa ja Yhdysvalloissa; eli aikas isosta tuotannosta ja rahasta on kyse. Yhtenä biisinkirjoittajana on David A. Stewart, joka tunnetaan esim. Eurythmics:tä. 


Omia suosikkeja levyltä on Alone, My Love, Surprise Surprise, This Time, A Song For You, I Got Nothin' Left, Right Next to the Right One & Fade Away.


Aluksi en tykännyt yhtään Alone-versiosta, koska Heartin biisi on aivan omaa luokkaansa! Vuosien jälkeen Dionin versiota jopa ihan sietää. 


Fade Away kuuluu niihin biiseihin, joita voi huudattaa erinäisissä tilanteissa. 


Levy on mielestäni kokoelma hyvin tuotettuja pop/rocklauluja, josta kuitenkin jotakin puuttuu. Se ei tarkoita sitä, etteikö biisit olis hyviä. 


Annan levylle tähtiä 3/5.

        t

Céline Dion -  Taking Chances 



℗ 2008 Sony Music Entertainment Canada Inc.

 

Spotify 

 

 

Biisilista:






1. Taking Chances 


 


 

 

2. Alone

 

 


 

 

3. Eyes on Me


 

 


 

 

4. My Love

5. Shadow of Love

6. Surprise Surprise

7. This Time

8. New Dawn

9. A Song for You


 


 

 

 

10. A World to Believe In

11. Can't Fight the Feelin'
 
12. I Got Nothin' Left 

13. Right Next to the Right One 


14. Fade Away
 

15. That's Just the Woman in Me 

 

16. Skies of L.A.

sunnuntai 29. lokakuuta 2023

3.5. Vuotta Kuplivassa Maailmassa

Kuplivassa maailmassani on oltu nyt olemassa kolme  ja puol vuotta.

Hyvin pyörii. Tälle on tarve ja tilaus. 

 

Äänikirjoista jauhan jatkuvasti ja siitä kuinka se on lukijuutta. 

 

Kirjamessupostauksessa aiheesta vielä lisää. 

 

Tällä viikolla julkaistiin yks biisi ja kirja. 

 

LAB - My Private Hospital ilmestyi perjantaina. 


Tällä viikolla äänikirjapalveluihin tuli Eveliina Viitasen Pidä kiinni kädestäni. Arvio on yksi blogin luetuimpia tekstejä 516 näyttökerrallaan. 


Katotaan minkälainen on maailma huhtikuussa kun tämä blogi täyttää 4.

sunnuntai 22. lokakuuta 2023

Madonna: Ray of Light

 

 


 

 

Tämän levyn julkaisusta tuli keväällä 25 vuotta, joka voi joillekin olla ihmisikä tai ikuisuus. 

Tää on yks tärkeimpiä levyjä koskaan. Omanlaisensa ajan ääni ja kestää kuuntelua vielä vuonna 2023. 

Tuottaja on William Orbit ja sen kyllä kuulee. Tosin en ollut tästä henkilöstä kuullut ikinä ennen tätä levyä. 

 

Albumin genreiksi on määritelty Electronica,  trip hop, techno-pop &  new-age.

Kymmenen vuotta myöhemmin kuuntelin vain ja ainoastaan new-agea. Rakastin artistien luomia äänimaisemia. En oikein tunnista itseäni vuodesta 2008. 

Takas Madduun! 

 

Frozen soi kaikkialla keväällä -98. Uskoisin videon pyörineen MTV:n musiikkikanavalla, joka ei Paltamo-cityssä tietenkään pyörinyt, mutta läheisimmässä kaupungissa sitäkin sai kattella kyläilyreissuilla. Radiomafia järjesti Madonna päivän, mutta suuri osa siitä jäi kuulematta, koska piti opiskella. 

Ray of Lightista löytyy kyllä biisi useampaankin tilanteeseen elämää. Omia suosikkeja on Sky Fits Heaven, Little Star, The Power of Goodbye, To Have and Not to Hold, Nothing Really Matters & Ray of Light. 

Jos mulla olis lapsi niin Little Star sois nimijuhlissa. The Power of Goodbye on ollut lohdullinen biisi joskus. Erityisesti tämä 

 

"Your heart is not open, so I must goThe spell has been broken, I loved you soFreedom comes when you learn to let goCreation comes when you learn to say no
You were my lesson I had to learnI was your fortress you had to burnPain is a warning that something's wrongI pray to God that it won't be longDo ya wanna go higher?
There's nothing left to tryThere's no place left to hideThere's no greater powerThan the power of goodbye" 

 

Sky Fits Heavenia kuuntelin jatkuvasti silloin kun levy oli uusi. 

 

Nothing Really Matters on ollut voimabiisi. Siinähän sanotaan, että "Nothing really mattersLove is all we needEverything I give youAll comes back to me" 

 

Levyn avaa Drowned World/Substitute for Love ja parempaa avausraitaa ei voisi olla. Se johdattelee niin hyvin sisään levyn tunnelmointiin. 

 

Albumia on myyty yli 16 miljoonaa sikäli lähteeseeni on luottaminen. 

 

Tää on yksi niitä levyjä, joita kuunnellessa palaan elämäni parhaaseen aikaan! 

 

Tänään on neljännesvuosisata erään ihmissuhteen alkamisesta. Viime vuodet ollaan oltu kuin ei oltais oltu. Joitakin viikkoja sitten koko maailman kuvani muuttui. Kun ihmiseltä tulikin kommentti yhdessä Facebook ryhmässä. Tai siis vastaus mun kommenttiin. Ajattelin, että ollaan taas olemassa ja näin ollen teen niinkun joskus sanoin, eli en enää blogissa kirjoita meistä tään jälkeen. Hän ei tiedä, että hänen vastauksensa mun kommenttiin tuli päivä sen jälkeen kun oli hyvästellyt läheisen viimeiselle matkalle sairaalassa. Tai siis tapasimme viimeisen kerran tässä elämässä läheiseni kanssa. Facebookkia selatessani sitten tunnelma vaihtui surusta sanoinkuvaamattomaan iloon ja onneen hetkeksi. 

KIITOS!  


Vaikka et lue blogiani, et. 


Madonna esiintyy ensi viikolla Tukholmassa. En ole menossa, mutta taitaa riittää se vuoden 2012 keikkakokemus Helsingistä ja legendaariset Ratsupoliisit. Olihan se jännää mennä keikalle ja kuulla siinä sitä kavionkopsetta. 


Annan levylle 5 tähteä tietenkin. 



Madonna - Ray of Light 


℗ 1998 Warner Records Inc.


Spotify

 

Biisilista: 





1. Drowned World/Substitute for Love


2. Swim







3. Ray of Light


4. Candy Perfume Girl


5. Skin







6. Nothing Really Matters


7. Sky Fits Heaven


8. Shanti/Ashtangi


 

 


 

 

 

9. Frozen








10. The Power of Good-Bye


11. To Have and Not to Hold


12. Little Star


13. Mer Girl

keskiviikko 11. lokakuuta 2023

Céline Dion: Miracle

 

 


 

 

 

Miracle on Dionin 21. albumi ja yhdeksäs englanniksi, ja julkaistu 11.10.2004. Levyn teemana on vauvat tai niinkuin itse tapaan sanoa vauvaotukset vai pitäisköhän se kirjoittaa vauva-otukset. Tästä levystä ei ole paljoa muistijälkiä julkaisunsa ajalta. Elämässä puhalsi silloin niin monenlaiset tuulet, että siinä saattoi useampikin levyllinen musiikkia soida ohitseni. Oon tutustunut tähän levyyn vasta Spotifyn saavuttua tietokoneisiin. 

Levy on julkaistu erinäisissä muodoissa. On cd, cd & dvd-versiota, joissa mukana joko 60-sivuinen booklet tai 180-sivuinen kovakantinen kirjanen. Mukana myös australialainen valokuvaaja Anne Geddes. Tuottajana tietenkin David Foster. Levyä myyty cd-nä yli 2 miljoonaa ja kirja & cd on myynyt yli 5.00.000 kappaletta.

 

Singleinä julkaistu Beautiful Boy, In Some Small, Way, sekä Je lui dirai. 

 

Albumilla on cover-versiot biiseistä; Beautiful Boy, What a Wonderful World, The First Time Ever I Saw Your Face, Brahms' Lullaby, If I Could, Le loup, la biche et le chevalier (une chanson douce), sekä Baby Close Your Eyes. 

 

 

Annan levylle tähtiä 2/5. Minua vain ärsyttää tämä levy ja ikävä sanoa, mutta useat muut ovat versioineet vaikkapa What A Wonderful Worldin paremmin. 

 

 

Céline Dion - Miracle 

 

℗ 2004 Sony Music Entertainment Canada Inc.

 

Spotify 

 

 

Biisilista: 

 

1. Miracle 

 

2. Brahms' Lullaby 


3. If I Could 


4. Sleep Tight


5. What a Wonderful World


6. My Precious One


7. A Mother's Prayer


8. The First Time Ever I Saw Your Face


9. Baby Close Your Eyes


10. Come to Me


11. Le loup, la biche et le chevalier (une chanson douce)


 

 


 

 

 

 

12. Je lui dirai (French bonus track)


 


 

 

 

13. Beautiful Boy

 

 

 


 

 

14. In Some Small Way

tiistai 10. lokakuuta 2023

Tiina Pihlajamäki: Siitä ei voi kertoa

 


 

 

 

Tiina Pihlajamäki - Siitä ei voi kertoa: Vankileiri Euroopassa, nuori Mirjana ja sodan väsyttämät vartijat (Finnish Edition) Kindle Edition 

 

Amazon Kindle 2023 

 

E-kirjan sivumäärä 224 

 

3/5 *


Mitä vankileirillä koetut julmuudet tekevät nuorelle tytölle? Miten syytetty perustelee käsittämättömän tuntuisia ratkaisujaan sotarikostuomioistuimelle? Millaisen valinnan äiti teki?
”Siitä ei voi kertoa” on suomalaisen Tiina Pihlajamäen esikoisromaani. Se ilmestyi Atena Kustannukselta vuonna 2003 ja sai Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon. Se oli myös Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Koska Euroopassa riehuu jälleen sota, ja koska tämän ajattoman kirjan ensijulkaisusta tulee juuri täyteen 20 vuotta, julkaistiin siitä englanninkielinen käännös e-kirjana Amazonissa heinäkuussa 2023 nimellä "You Can't Tell About It".
”Kirja on helppo lukea ja se imaisee mukaansa, mutta sitä ei laske välinpitämättömänä kädestään. Jotakin tapahtuu väistämättä mielessä ja ajattelussa.” Tasavallan presidentin puoliso, tohtori Pentti Arajärvi Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon perusteluissaan 24.11.2003
Bosnian sodasta kantautuneet uutiset naisten ja tyttöjen kohtaloista saivat Pihlajamäen pohtimaan, miten ihmisen psyyke toimii sodan äärioloissa ja mitä selviytymiseen tarvitaan. Syntyi Srednican kasarmi, Mirjana ja jotain, mistä ei voi kertoa.
Vaikka tarina sijoittuu sotaan ja sen jälkiselvittelyihin, se on universaali. Keskeinen teema on seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö, jota tapahtuu missä tahansa ympäristöissä. Miljoonilla tytöillä ja naisilla olisi jotain sanottavaa tästä aiheesta, mutta harva heistä puhuu. Mirjana päätyy lopulta kertomaan tarinansa, kun hän suostuu todistajaksi sotarikostuomioistuimeen. Rikolliset tuomitaan ja Mirjana saa oikeutta, mutta ristiriidat jäävät elämään. Lukija jää hämmentävien pohdintojen ääreen: kuinka hyvä tai paha kukin oikein olikaan?
”Vaikka 'Siitä ei voi kertoa' ei sovi iltasaduksi, se on kauniisti kerrottu tarina. Pihlajamäki jättää monta asiaa kiehtovasti avoimiksi.” Riitta Vaismaa, Lukufiilis 4/2003

Lisää suomenkielistä tietoa kirjasta kotisivuiltani:
https://www.taiteilijantytar.fi/kirjat

Kirjan laaja englanninkielinen esittely:
https://www.taiteilijantytar.fi/you-cant-tell-about-it



Kiitos Kirjailijalle arvostelukappaleesta ja Kirjasta & kansikuvasta! 


Blogin sähköpostiin tuli jo jokin aika sitten kirjailijalta viesti, jossa hän tarjosi kirjaa luettavakseni. Mieluusti otin tarjouksen vastaan kun kirja vaikutti mielenkiintoiselta ja samalla sain hyvän tilaisuuden testata Kindlen toimivuutta ruudunlukijaa käyttävän ihmisotuksen näkökulmasta. Varmistin myös, että kirja olisi Celia-kirjastosta kuunneltavissa jos Kindle osottautuisi mahdottomaksi. 


Pienoisen säätämisen jälkeen onnistuin lukemaan kirjan iPhonen VoiceOverin avulla, joten jatkossa voin laittaa lisää roposia Kindlelle tarvittaessa. 


Syystä tai toisesta kirja-arvion tekeminen Kindleen epäonnistui. Sain jonkun käsittämättömän virheilmoituksen ja näin ollen kirjan näkyvyyden lisäys Kindlessä ei onnistunut. 



Kuvittelin seuranneeni kirjallisuutta vuosikaudet, mutta myönnettävä on, että tämä kirja oli julkaisuvuonnaan 2003 mennyt minulta täysin ohi. Toki siihen on saattanut vaikuttaa sellanenkin asia, että täytin 18 kyseisenä vuonna. 

Tässä hetkessä teos on ajankohtaisempi kuin ehkä aikoihin. Euroopassa soditaan taas ja Israelissa rähistään jälleen. 

Kirjassa on kaksi osaa, joista toisessa ollaan oikeudenkäynnissä ja toisessa käsitellään sota-aikaa ja äärimmäisen julmia tapahtumia. 

Teos herättää paljon ajatuksia ja kysymyksiä. Miten ihminen voi olla toiselle ihmiselle niin julma? Lisäksi ajattelen myös sitä, että tässä kirjassa kuvatut kauheudet tapahtuvat taas tälläkin hetkellä eri puolilla maailmaa ja pirstoo useita elämiä. 


Kirja on raskas ja kuitenkin suosittelen sitä. 


Tällä hetkellä henkilökohtainen elämä vie voimia niin paljon, etten omasta mielestäni ole parhaimmillani arvioimaan kirjoja. 


Kirjan voipi ostaa tästä. 

 

Kirjailijan kotisivut on täällä

 

 

Hyvää Aleksis Kiven-, ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!

tiistai 3. lokakuuta 2023

Lippuarvonta: Helsingin kirjamessut 2023








Helsingin Kirjamessut järjestetään 26-29.10.2023. Jättämälä kommentin tähän postaukseen olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa lipun Kirjamessuille. Lippu oikeuttaa sisääänpääsyyn kerran, sekä ohjelman katseluun streamin välityksellä. 


Olen itse siellä livenä osallistumassa. Erityisesti kiinnostaa Harry Whittaker


Arvonta päättyy 24.10.2023 klo 14. Ilmoita kommentissa sähköpostiosoite, jota käytän vain lipun lähetykseen. Suoritan arvonnan tuon 24. Päivän iltana. Lippuja jaossa kaksi kappaletta eli voittajia on kaks jotka saa yhden lipun per hlö. 


Ohjelma löytyy tästä


Kiitos Messukeskukselle yhteistyöstä. Nähdään messuilla. 



Onnea arvontaan!

torstai 14. syyskuuta 2023

Steps: Step One

 


 

 

 

 

 


 

 

Steps - Step One 

 

℗ 1998 Sony Music Entertainment UK Limited

 

Spotify 



Biisilista: 


1. Steptro






2. Last Thing on My Mind








3. 5,6,7,8


 

 


 

 

 

4. One for Sorrow








5. Heartbeat


6. This Heart Will Love Again


7. Experienced


8. Too Weak to Resist


 

 


 

 

 

9. Better Best Forgotten


10. Back to You


11. Love U More


12. Stay with Me



Tuottajat: 


Mark Topham, Karl Twigg, Pete Waterman, Andrew Frampton, Dan Sanders & W.I.P. 


Genre 

Pop, dance-pop, techno-pop & disco


Kesto 

39:08



Kupliva maailmani Stars 

3/5 



Step One julkaistiin 14.09.1998. Levy myi pelkästään Englannissa 1,402,303 kappaletta. Aivan järkyttävä määrä energiaa ja elämää kulunut jo pelkästään tuon määrän pyöreitä muovin palasia valmistettaessa. 


Radiomafiassa soi etenkin singleinä julkaistut Last Thing On My Mind ja One For Sorrow. 



Palatessani levyyn tänä syksynä vuosien tauon jälkeen ajattelin sen olevan vain kokoelma keskinkertaisia popveisuja ja koetin muistaa mikä muu siitä teki aikoinaan mukamas niin merkityksellisen paitsi One For Sorrow. En päässyt nyt enää oikeen sisälle levyn tunnelmiin. Huomasin myös, että levyllä on useampi coverbiisi. 


Last Thing On My Mind on alunperin Bananaraman loilotus. Itse pidän enemmän Stepsin versiosta. Se voi toki johtua siitäkin, että kuulin sen ennenkuin edes tiesin koko Bananaramaa. 


Sunscreem esittää alunperin Love U Moren. 

Experienced on alunperin The Bario Boys, sekä Worlds Apart levyttäneet. 

Stay With Me löytyy Romeo's Daughters' saman nimiseltä levyltä. 


Eikä nuo alkuperäiset versiot mitään kovin suuria merkkiteoksia olleet. 



Step One on nopeasti kokoonkyhätty ja huonosti tuotettu kaupallisia tarkoituksia palveleva levy. Suosittelen sitä Sinulle, joka haluat nostalgisoida viime vuosituhannen lopun popmaailmoissa!

sunnuntai 10. syyskuuta 2023

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha

 

 


 

 

 

Erja Tulasalo - Oranssi puutarha 

 

Atena 2023 

 

ISBN: 9789511466352

Äänikirjan lukija 

Saara Lehtonen

Kansikuva 

Tuuli Juusela
 

 


Väkevä esikoisromaani uskonnollisen yhteisön muotteihin kelpaamattomasta nuoresta naisesta.
Maaru on lestadiolaisperheen aikuistuva tytär, joka ei halua naimisiin. Sen sijaan hänellä on "syjänystävä" Eliisa, ihana ja hehkuva kesärakkaus. 1990-luvun Pohjanmaalla heidän suhteensa on kuitenkin mahdottomuus. Eliisa päätyy naimisiin ja liukuu raskaus raskaudelta kauemmaksi Maarusta.
Koskettava esikoisromaani kertoo, mitä suuresta pettymyksestä seuraa ja miten elinvoimaisinkin kukka sulkee pimeässä terälehtensä. Puutarhoista avun löytävä Maaru ihmettelee työssään, miten meissä on alusta alkaen kaikki valmiina, ja kullekin siemenelle kuuluu vapaan kasvun mahdollisuus.



Kirja kuunneltu omakustanteisesti Storytelistä.


Tässä teoksessa elää ja hengittää koko luomakunta; niin ihmiset, kasvit kuin muutkin eläväiset olennot ja otukset. Elämä itsessään on läsnä milloin nuoren naisen voimakkaina tuntoina, milloin mullasta maan ja milloin turkistarhoillakin. 

Kirjan sivuilla Pohjanmaa myös hengittää omalla laillaan; milloin rakkaudesta ja milloin ahdistuksesta. Eikä saa unohtaa tyttöjen välistä ystävyyttä. 


Kirjan päähenkilö Maaru kokee rakkauden, joka on pidettävä salassa kaikilta. Toinen osapuoli Eliisa valitsee avioliiton ja raskaudet ja lipuu pois Maarun elämänpiiristä, vai lipuuko sittenkään? 


Kirja herätti minussa päällimmäisenä pohdinnan jälleen kerran siitä miksi niin patriarkaaliset säännöt ja etenkin kirja, joka on paimentolaismiesten kirjoittama määrää elon, olon ja tahdin. Mikä siinä on, että naiset alistuu tähän tällaiseen? 


Hesarissa oli haastattelu kirjailijasta ja kommentit myös eräältä taholta liittyen asioiden kieltämisiin ja minua ärrsytti, kun siinä luki, että kiellot on voineet olla yksittäisen ihmisen sanelemia. 


Kirjan maailma on Rauhansanalaisuudessa, joten oli mielenkiintoista lukea tästä näkökulmasta. 

Olisin viihtynyt kirjan parissa pidempäänkin. 

 

Toisaalta minua ärsytti kirjassa esiintyneet vihaamani sanat eli "ko" ja "niinkö". Muutenkin kirja oli kirjoitettu murteella ja sitä oli raskasta kuunnella. 

Mietin, että äänikirjoja käsittelevissä fb ryhmissä varmaan tulloo tästäkin aivan valtavasti polemiikkia, koska kyllähän se nyt kansa tietää mitenkä ne äänikirjat pittää lukkee! 

 

Annan kirjalle kolme tähteä ja suosittelen tätä Sinulle, joka haluat lukea muusta kuin heteronormatiivisesta rakkaudesta.

torstai 7. syyskuuta 2023

R.I.P. Sinéad O'Connor

 


 

 

 

Heinäkuun lopulla uutinen Sinéad O'Connorin kuolemasta tavoitti minut. 

Uutisen kuultuani aloitin uudelleen lukemaan hänen elämäkertaansa. Hänen lapsuus oli aivan kaamea enkä ihmettele, että kävi niinkun kävi. 

Tässä muutama itselleni tärkeä biisi. 


Nothing Compares 2 U


 

 

 

 

 

Biisi,  jonka kaikki tietää ja jota olen itse kuunnellut erinäisissä tilanteissa. Tätä soitetaan radioissa jatkuvasti ja eräs tietty edelleenkin toimiva kanava tulee tästä mieleen. Minulle selvisi vasta joitain vuosia sitten, että tää on alunperin Princen biisi. 


Löysin Youtubesta Madonnan version tästä. 


Madonna // NOTHING COMPARES 2 U & PURPLE RAIN @Billboard Awards 2016


Tästä on olemassa myös omanlaisensa versio eräältä 90-luvun suosituimmalta oman genrensä edustajalta. 



Dune - Nothing Compares 2 U

 

 

Jealous

 

 

 


 

 


 

 

Tää biisi  soi jatkuvasti syksyllä 2000. Kuulin tämän ekan kerran eräänä arkisena iltapäivänä ja olin valmiiksi aika fiiliksissä. Olin just hieman ennen tämän kuulemista puhunut puhelimessa Erään Henkilön kanssa. Se jatkui mikä oli väliaikaisesti päättynyt kesällä -99. Ajattelin, ettei tään biisin kohta jossa sanotaan, että "You don't know how hard it is to be a woman in love with you." milloinkaan liittyisi mitenkään Meihin. 

Tänään kaikki on niin hajalla kuin olla voi. Ja kaikki vaan patriarkaalisuuden takia ja siksi, että ihmiset kuvittelee, että ne omistaa toisen ihmisen, toisen ihmisen ajatukset ja menneisyyden. Jaa, että mitä mä ite sitte oikeen kuvittelen? En mitään. En liikoja ittestäni. Riitän ittelleni ja läheisille. Jos joku ajattelee mun olevan vääränlainen niin siinäpähän ajattelloo! Oon henkisesti ja fyysisesti vapaa. 






Success Has Made a Failure of Our Home










Reilut kymmenen vuotta sitten kuuntelin tätä ja elin aikuisen elämäni parasta ja vaikeinta elämänvaihetta. Tään biisin jo pelkkä nimikin herätti omakohtaista samaistumisen tunnetta. Löysin itseni erityisesti tästä: 


"You have no time to love me anymore
Since fame and fortune knocked upon our door
And I spend all my evenings all alone
Success has made a failure of our home
Success has made a failure of our home
I never changed, I'm still the same
I never changed, stop what you're saying
You're killing me, and am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not your girl?
Am I not?"



En ollu nukkunu viikkoihin ja jos olinkin niin se tapahtu aina muutaman lasillisen jälkeen... Eräs ihmissuhde veteli viimeisiään ja ymmärsin vain, että olen vääränlainen jälleen ja niin edelleen. Sitten siinä valvottujen öiden, kymmenien luettujen ja kirjoitettujen ja minulle tulleiden viestien hetkissä tämä biisi tuli Spotifyssä vastaan. 




R.I.P. Sinéad O'Connor <3

Heart: Beautiful Broken

          Heart - Beautiful Broken   ℗ 2016 Heart General Partnership., Under exclusive license to Concord Music Group, Inc.   Spotify   Kau...