Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2004. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2004. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. kesäkuuta 2024

Aino & Hajonneet @Bar Kotelo 25.5.2024.

 

 


 

 

 

 

Viime lauantaina olin ekaa kertaa keikalla yli kolmen kuukauden tauon jälkeen. Elän massiivisen ja pitkäkestoisen julkisivuremontin 

keskellä ja pahimman ajan olin poissa kotoa. Sitä aikaa jaksoi kun tiesi tulevasta keikasta. Keikkaviikolla opettelin olemaan taas kotiluolassa. Keikkapäivänä alkoi muutenkin tuntua, että oon kotiutunut ja maailma mallillaan. Sain myös vahingossa lp-levysoittimeni toimimaan. Se lakkasi soittamasta levyjä talvella ja olin hommannut uuden neulasen, jota ei tarvinnutkaan nyt vaihtaa. 

Lauantai oli myös työpäivä rempan osalta, mutta onneksi hiljaista työskentelyä niin sain rauhassa valmistautua keikkaan. 

Iltaa aloittaessani mietin juhlistavani samalla Tampereelle muuttamiseni vuosipäivää jo vähän ennakkoon. Olen Kiitollinen kun saan täällä elää ja olla ja kaikesta siitä mikä mut toi tänne. 

 

Keikka oli itselle uudessa paikassa Bar Kotelo .

 

Kuohuviini maistui enempi ja vähempi pitkin iltaa. Baarissa oli ok meininki. Tullaan varmaan toistekin.

Keikalla kuultiin tietysti uusi biisi Viimeiseen iltaan, sekä vanhoja tuttuja lauluja. 

Aino & Hajonneet keikat on niin energisiä, että niillä viihtyisi pitempäänkin. En käynyt tällä kertaa  juttelee bändiläisille. Olin vaan niiiin vahvasti Kuplivassa maailmassa ja vähän niinkun elläimet, jotka talven jälkeen pääsee juoksemaan kesälaitumille. Seuraavalla keikalla oon enempi läsnä ja vähemmän nauttinu juhlan kunniaksi. Kiitos seuralle, että jaksoi mun höpötyksiä kuunnella. Sitä kun ei aina etukäteen voi tietää kun mun kanssa lähtee keikalle, että keskitytäänkö keikkaan, vai enempi siihen tietynlaiseen show:n jota mä vedän tavallani. Mut ehkäpä sitä saapi Tampereella asumisen vuosijuhlaa juhlistaa. 

 

Näihin 20 vuoteen mahtuu kaikki mitä elämään kuuluu. RAKKAUS, RAKKAUS JA RAKKAUS! Ja kaikki se muu. Uusia diagnooseja on tullut, mutta nehän on vaan kirjaimia, joista muodostuu sanoja, joiden ei kuitenkaan tarvi antaa määrittää koko elämää. 

Ystäväpiiri on muuttunut näiden vuosien aikana. Kaikkia kun ei ole tarkoitettu olemaan mukana kuvioissa for ever. 

Moni haluaisi lähipiiriini vaan harva sinne pääsee! Jos annat mun olla kokonainen, et loukkaannu herkästi jos asettelen joskus sanani väärin, koska en osaa sanoittaa asioita siten, että pystyisin joka sekunti huomioimaan joka ikisen vivahteen, et tee ongelmaa siitä, että jos liikut kanssani niin opastat minua, oltiinpa sitte vaikka bileissä tai kodissasi, muistat että seuraavana päivänä tai viikon päästä asia tai toinen voi tuntua minusta eriltä, osaat keskittyä hetkeen, etkä kerro mulle jos joku sanoo jotain ikävää tavastani olla. Niin, tällä tavalla pääset pitkälle kanssani. 


Takas keikkaan!


 

Vilma Tuulia 

ei soinut tällä keikalla. Helmikuussa akustisella keikalla se tuli. Oli kyllä hieno hetki. Ymmärrän kyllä miksei sitä keikoilla paljoa soiteta. Kyseinen biisi oli itsellä Spotifyssä viime vuoden soitetuin jollain yli 3000 toistokerralla. SE ON VAAN NIIN IHANA BIISI! Mielestäni sopisi hyvin koulujen kevätjuhlien esityksiksi. Biisi kuvaa niin valtavan kauniisti nuoren ihmisen elämää. Löydän siitä niin paljon omakohtaista. Erityisesti tämä: "Ensi rakkaus saa koko maailman paikoiltaan." Tiedän miten se tapahtuu ja muistan miltä se tuntuu. Sehän on tuonut minut tähän hetkeen, tähän päivään ja tähän kaupunkiin. KIITOS! 

 

Ensi keväänä täytän 40 ja haaveilen isoista juhlista ja että siellä esiintyisi Aino & Hajonneet ja kuultaisiin tietenkin Vilma Tuulia 

ja Kesä. 

Muitakin ideoita on siihen iltaan... Aina voi haaveilla. Kaikilla meillä on Hullui unelmii .

  



Ei jääty tällä kertaa Nyrkkitappeluun, joka olis esiintynyt viimeisenä. 

Mentiin syömään ja juomaan O'Connell's. Siellä olikin sitten hämmentävää maksaa kun maksupääte ei ollut esteetön. Kyseinen vekotin oli semmonen kosketusnäytöllinen kapistus, joka tarkottaa etten voi käyttää sitä itsenäisesti. Tein sen mitä ei saa tehä, eli annoin korttini tunnusluvun seuralaiselleni, koska en olisi voinut itse sitä näppäillä. Mulla on toki semmonenkin mahollisuus, että olisin voinut maksaa myös näyttämällä puhelinta sille maksupäätteelle, mutta koska en ole koskaan testannut kyseistä systeemiä niin lauantai-illan tunnelmat ei oo ehkä kaikkein otollisinta siihen. 

Ruoka ja juoma oli hyvää.

 

YouTubessa on kokonainen Aino & Hajonneet keikka heidän itsensä lisäämänä. Oon kattellut sen vaikka kuinka monta kertaa.

 

Aino & Hajonneet Live in Helsinki 2023  

 

Kiitos seuralle seurasta ja kuvista. Laitan tähän yhen, jotta saan tehtyä myös julkaisun Instaan. Instagram saattaa haluta muuttaa kuvasuhdetta julkaisuvaiheessa, joten varsinaisessa julkaisussa kuva saattaa näyttää eriltä kuin on tarkoitettu, vaikka kuva on tätä varten nimetty, jotta tiedän käyttää just kyseistä kuvaa. Pahoittelut jos kuva on jotenkin hassusti. 

 

Syksyllä tulloo uusi Aino & Hajonneet levy . Sitä odotellessa!

tiistai 28. toukokuuta 2024

Heart: Jupiters Darling

 


 

 

 

Heart - Jupiters Darling

 

℗ 2013 2004 Heart General Partnership

 

Spotify 


YouTube

 

 

Tämä on Heartin 13. levy. Julkaistu kesällä 2004. En muista kuulleeni ainuttakaan biisiä tältä levyltä siihen aikaan Suomen radioissa. Toki olin just muuttanut Tampereelle, joten voipi olla, ettei silloin olisi tullut kiinnitettyä huomiota, vaikka levyä olisi kuullut. 

Singleinä on julkaistu Oldest Story in the World ja The Perfect Goodbye. Näitäkään en muista kuulleeni Suomessa koskaan. 

Albumin genret on hard rock ja folk rock. 

Biisejä on 18 ja minusta tuntuu, että levy on vain kokoelma biisejä ilman mitään yhdistävää. 



Taidokasta musisointia toki tämäkin. 

Levy saa tänään ja tässä hetkessä vain yhden tähden. 


Keikkaa odotan valtavasti!

 

 

Kupliva maailmani löytyy myös täältä: 


Facebook


Instagram

 
Twitter

 
Blogit.fi

 
Bloglovin

 
Spotify

 

YouTube 

Sähköposti
Kupliva maailmani
Y-tunnus 3446698-4

perjantai 19. huhtikuuta 2024

Agnetha Fältskog: My Colouring Book








My Colouring Book julkaistiin tasan 20 vuotta sitten. 

Albumi sisältää Agnethan omia suosikkeja vuosien takaa. 

Levyn nimibiisin ovat levyttäneet aiemmin esim. Barbra Streisand, sekä Dusty Springfield

Singleinä julkaistu If I ever thought you'd change your mindWhen You Walk in the Room, sekä vain promosinglenä Sometimes When I'm Dreaming

Viimeisiks mainittua on myöhemmin versioinut ansiokkaasti Katie Melua


Levyn nimihän tarkoittaa värityskirjaa ja kuinka värikäs se onkaan! Yhdistettynä Agnethan maagiseen ääneen! Olen aina rakastanut hänen ääntään! Se on sanoinkuvaamattoman kaunis ja ainutkertainen. 

Levyltä löytyy myös yksi maailman täydellisimmistä biiseistä nimeltään Past, Present and Future. Se kannattaa kuunnella. 

Levyllä on versio myös biisistä nimeltä The End Of The World

Suomeksi kappale on levytetty monet kerrat nimellä Maailmain


My Colouring Book on Agnethan 11. Albumi. Itse kuuntelin sitä kesällä 2004, jolloin Tamperelaistuin! Levy soi cd-soittimestani repeatilla päivittäin. Uusi elämäni oli alkanut ja niinkuin suuret muutokset yleensä; sai tämäkin aikaan mieleni kuohuntaa. Kesän 2004 aikana muutokseen tuolloin sopeutumaton mieleni aiheutti sen, että vain makasin suuren osan heinäkuusta. En tienny milloin oli mikäkin aika vuorokaudesta. En muistanut/osannut/halunnut syödä ja muistan miettineeni monenlaisia. Syksyllä jatkui terapia ja sain taas uudet lääkkeet, jotka ei toiminu yhtään. 

Nykyään en tunnista itseäni tuosta ensimmäisen Tampere-kesän kuvauksesta. Nykyään on elämässä niin paljon värejä monin tavoin ja niin paljon tekemistä, hauskaa koettavaa ja elettävää, ettei tässä kerkiä mielen haasteita vastaanottamaan. 

My Colouring Book cd on yhä olemassa ja se soi hyvin näiden 20 vuoden jälkeenkin ja ansaitsee yhä tähtiä 5/5. 


Ihan hiljattain on julkaistu uusi ABBA-kirja, josta teen syväluotaavan arvion heti kunhan olen parempien tietoteknisten apuvälineitteni äärellä.

keskiviikko 11. lokakuuta 2023

Céline Dion: Miracle

 

 


 

 

 

Miracle on Dionin 21. albumi ja yhdeksäs englanniksi, ja julkaistu 11.10.2004. Levyn teemana on vauvat tai niinkuin itse tapaan sanoa vauvaotukset vai pitäisköhän se kirjoittaa vauva-otukset. Tästä levystä ei ole paljoa muistijälkiä julkaisunsa ajalta. Elämässä puhalsi silloin niin monenlaiset tuulet, että siinä saattoi useampikin levyllinen musiikkia soida ohitseni. Oon tutustunut tähän levyyn vasta Spotifyn saavuttua tietokoneisiin. 

Levy on julkaistu erinäisissä muodoissa. On cd, cd & dvd-versiota, joissa mukana joko 60-sivuinen booklet tai 180-sivuinen kovakantinen kirjanen. Mukana myös australialainen valokuvaaja Anne Geddes. Tuottajana tietenkin David Foster. Levyä myyty cd-nä yli 2 miljoonaa ja kirja & cd on myynyt yli 5.00.000 kappaletta.

 

Singleinä julkaistu Beautiful Boy, In Some Small, Way, sekä Je lui dirai. 

 

Albumilla on cover-versiot biiseistä; Beautiful Boy, What a Wonderful World, The First Time Ever I Saw Your Face, Brahms' Lullaby, If I Could, Le loup, la biche et le chevalier (une chanson douce), sekä Baby Close Your Eyes. 

 

 

Annan levylle tähtiä 2/5. Minua vain ärsyttää tämä levy ja ikävä sanoa, mutta useat muut ovat versioineet vaikkapa What A Wonderful Worldin paremmin. 

 

 

Céline Dion - Miracle 

 

℗ 2004 Sony Music Entertainment Canada Inc.

 

Spotify 

 

 

Biisilista: 

 

1. Miracle 

 

2. Brahms' Lullaby 


3. If I Could 


4. Sleep Tight


5. What a Wonderful World


6. My Precious One


7. A Mother's Prayer


8. The First Time Ever I Saw Your Face


9. Baby Close Your Eyes


10. Come to Me


11. Le loup, la biche et le chevalier (une chanson douce)


 

 


 

 

 

 

12. Je lui dirai (French bonus track)


 


 

 

 

13. Beautiful Boy

 

 

 


 

 

14. In Some Small Way

lauantai 4. kesäkuuta 2022

Ylva Haru: Surun kaupunki (18 vuotta aiemmin)



 

 

 

Tämä laulu tuli Spotifyssä vastaan heti julkaisupäivänään. Olen siitä asti kuunnellut tätä ja tästä taisi tulla tämän kevään/kesän voimabiisi. Luulen laulun olevan Top 10 listalla kun Spotify listaa osaltani Vuoden 2022 kuunnelluimmat biisit. 

Ajattelin heti kappaleen nimestä, että täähän sopii nykyiseen kotikaupunkiini. Lyriikoita kuunnellessa löysin valtavasti omakohtaisuutta. 

Tässä kaksi tärkeintä: 


"Otin suunnaksi etelän

Kerta toisensa jälkeen luulee
Että kaukana unohtaa
Siellä oikeastaan vain kuulee
Mikä huutaa". 


Välimatka on siitä metka että kun sitä on tarpeeksi luulee sen auttavan. Petyttyäni ihmissuhteessa joku vuosi sitten, kissani menehdyttyä ja muutenkin kun elämä oli ehkä vähempi eläväistä kuin nyt. Niin mietin, että en voi olla enää nykyisessä kotikaupungissa vaan voisin aloittaa elämän alusta jossain muualla. 

Onneks jäin!


Tampereelle muuttamiseni täysi-ikäistyy just tänään! 

Siksi halusin tämän Surun kaupunki singlen arvioida vasta nyt. 


Aika vierähtellöö. 

Näihin vuosiin on mahtunut paljon. On myös aikoja, joita en halua muistaa, sekä myös hetkiä, joita en muista, enkä haluakaan muistaa. 


Aistirajoitteeni ei vaikeuta elämää itsessään. Ajattelen, että ne on mielen diagnoosit, jotka enempi vaikuttaa. Nekään eivät määritä elämää, vaaan ovat osa sitä. 


Jatkan kohta biisin lyriikoista. Ennen sitä yksi muisto siltä ensimmäiseltä kesältä Tampereella. 


Olin asunut täällä puolitoista viikkoa. Oli maanantai. Sain kaverilta autokyydin kyläpaikkaan. Autoileva kaveri läks siitä sitten ja sovittiin, että se hakee mut seuraavana päivänä, koska mulla ei ollut vielä mitään palveluja käytössä. 

Oltiin kahestaan ja tehtiin sitä mitä nainen ja mies tekee. Suljettiin puhelimet, jotta saadaan olla rauhassa. 

Seuraavana päivänä kun kaveri tuli hakee mua, jotta pääsen takas kotiin niin etittiin sitte kissojen ja koirien kanssa toisen osapuolen puhelimeen PUK-koodia. Siihen aikaan kun ei vielä ollut mitään kamerapuhelimia niin ei voitu ottaa kuvaa liittymän mukana tulleista papereista, jotta oltas keskenämme saatu se koodi selville. 


Omalta kohaltani tuo on omanlaisensa saavutus, että toisella ihmisellä on niin hyvä mun kanssa, että siinä unohtuu puhelimen pääsykoodi. 

Tämä kaikki siis vuonna 2004. 



Sitte biisistä se toinen kohta, josta löysin tarttumapintaa. 


"Nyt katson maisemaa kattojen yllä
Vanhan kauniin kaupungin
Rauhalla kyllästetyllä
Näen horisontin

Ja sinne aion mä vielä
Kun istun itkuni ensin
En aio niitä mukanani viedä
En enää suakaan silti

Niin helposti sitä luulee
Et ainut tie on kauemmas
Usein lähtee vain nähdäkseen
Kivut pinnan alla

Ja jälleen tälläkin kertaa
Se, mitä löysin, yllätti
Vanhaa puhdistamalla
Avasin silmäni

Toin tänne tullessani
Kaipauksen ja suruni
Joki kyyneleitä virtaavin
Sai minunkin

Pinnalta niin kauniin
Alta paljastuikin
Joki kyyneleitä virtaavin
Surun kaupunki". 



En osannut päättää lyhyempää tekstin kohtaa. 

Tuosta "Kun istun itkuni ensin". tulee mieleen Kalevala. En siis ole edelleenkään sitä lukenut. 

Olen kyllä elämässäni itkenyt varmaan määräämättömän määrän. 


En kaipaa elämääni ohjeita siitä miten pitäisi irti päästää. En vain voi tai osaa. 

Kokonaisuus syntyy siitä miten käytän sitä. Eli kuinka suhtaudun niihin itselle vaikeisiin asioihin ja miten käyttäydyn niissä hetkissä jolloin asiat saa suuret mittasuhteet ja tuska on fyysistä. 

Viha ja suru ei auta, mutta ne auttaa, koska ovat primitiivireaktioita ja oikeutettuja tunteita. 

 

Ja vielä tää: 

 

"Niin helposti sitä luulee
Et ainut tie on kauemmas
Usein lähtee vain nähdäkseen
Kivut pinnan alla

Ja jälleen tälläkin kertaa
Se, mitä löysin, yllätti
Vanhaa puhdistamalla
Avasin silmäni

Toin tänne tullessani
Kaipauksen ja suruni
Joki kyyneleitä virtaavin
Sai minunkin

Pinnalta niin kauniin
Alta paljastuikin
Joki kyyneleitä virtaavin
Surun kaupunki". 

 

Kivut pinnan alla. Se on niin hyvin sanottu. Lisäksi tuo "Toin tänne tullessani kaipauksen ja suruni". On kans tosi hyvä. 

 

Tampereelle muuttaessa toin mukanani kaiken ja olin vahvasti sitä mitä olin. 

Nykyajassa en kykene hallitsemaan kaipauksiani, eikä mun tarvitse kyetä. Olen lakannut olemasta sille Ystäväpiirille, joka minulla oli silloin ja koska niin on niin voin antaa heidän rauhassa "Seikkaillla" blogissani. Kun en ole olemassa niin en joudu teksteistäni tilille. 

 

 

Tamperelaisuus täysi-ikäistyy! Kuohuviini maistuu ja elämä on tietyin osin tasapainoisempaa kuin silloin aikoinaan. On uudet ihmiset ja kuviot. Joskus hetkittäin mietin onko sittenkään hyvä näin? 


Toin tähän kaupunkiin tullessani mukanani kaiken mitä olen. Kaipaus on suuri & pohjaton. Se on myös pysyvää ja jos ymmärtää sen niin voi ehkä tulla toimeen kanssani ja kun ymmärtää ettei voi itse vaikuttaa mun fiiliksiin, etten kaipaa sitä että lohdutettas, vaan vaan, että saan rauhassa kohkata, kunnes olot tasaantuu ja on hetken auvoa. 



Annan tälle biisille viisi tähteä. 


Kappaleen saa soimaan tästä.


 

Löysin kesän 2019 Uusi Tampere taltioinnin ja se löytyy tästä.

 

En tiedä onko tekijänoikeudellisesti oikein laittaa linkki tuohon taltiointiin. 

Poistan linkin jos joku niin tahtoo. 

Tässä käytän Tampere aiheista kuvaa, koska ehkä enempi puhun omasta suhteestani kaupunkiin kuin biisistä.  




Bio 


Ylva Haru on suomenkielistä folk/rock-americana -henkistä musiikkia tekevä laulaja-lauluntekijä ja tuottaja, joka on luonut nahkansa juurevan soundin ja lauluharmonian ympärille.
Vahvasti tulkittu tarinankerronta porautuu suoraan selkäytimeen pohtien tätä aikaa ja hyvää ihmisyyttä – kipuja, rakkautta ja kaihoa unohtamatta. Pehmeiden vokaaliosuuksien ja rosoisen folktunnelman oiva naimakauppa antavat kylmiä väreitä, mutta ei jätä kylmäksi. Parhaimmillaan Ylva Harun kappaleet ovat päättymättömiä lauseita, jotka jäävät kaivertamaan kuulijan mieltä.
Livenä keikkoja kuullaan niin soolona kuin isommillakin kokoonpanoilla.
Tarina on lähtöisin Klovharusta, Tove Janssonin mökkisaarelta, missä yövyttyään lauluntekijä sai kokea luonnon puhuttelevan mystisen energian syksyllä 2012. Hän kuuli siellä jotain, mistä kaksi vuotta myöhemmin syntyi artisti nimeltä Ylva Haru ja se jokin soi nyt laulujen muodossa.
Ensijulkaisut Tuulensuoja-EP (2018) ja Linnut-debyyttialbumi (2019) saivat hyvän vastaanoton sekä runsaasti radiosoittoa maanlaajuisesti erityisesti YLE Radio Suomen taajuuksilla, mikä saa jatkuakseen edelleen. Linnut-albumin Elämä kantaa -single on parhaimmillaan yltänyt Radio Suomen vuoden 11. soitetuimmaksi kappaleeksi, Tähän hetkeksi jään -avausraita huomioitiin kunniakkaalla ”maailmanluokan indiefolk-helmi” -tittelillä Aleksi Pahkalan Päivän biisit -sivustolla ja esiteltiin myös tv-taajuuksilla Arto Nybergin ohjelmassa.
Toinen kokopitkä Perhosten valtakunta -albumi julkaistaan syksyllä 2022. Levyn ensimmäinen Matkalla itseeni -singlejulkaisu näki päivänvalon suoratoistopalveluissa 15.4.2022.
Kyseessä on ensimmäinen Ylva Harun täysin oma tuotanto sekä myös ensimmäinen äänitys- ja miksaustyö.
Yksitoista uutta laulua sisältävä levykokonaisuus on kirjoitettu matkalaukkuelämää viettäen ja matkan tuotos äänitettiin lauluntekijän juurilla Raahessa, missä pandemia-aika mahdollisti studiotilan rakentamisen paikalliseen Raahesali-konserttisaliin viiden viikon ajaksi. Saliin rakentui musiikillinen leikkikenttä eli lukuisia eri soittimia, joilla Ylva Haru loi oman soivan maailmansa; instrumentteina hän käytti ääntään, akustisia kitaroita, sähkökitaroita, banjoa, ukulelea, huuliharppua, akustista pianoa, rhodesia, rumpuja ja erilaisia perkussioita vanhasta pyykkilaudasta lähtien.  
Levyn päällekkäisäänitysvaihe työstettiin paikallisella SoundKitchen-studiolla, missä lisävärejä ja rytmejä toivat Ylva Harun alusta asti toiminut bändikokoonpano.
Levyn viimeistely tehtiin miksausten osalta Hollywood Housella ja masterointi Finnvoxilla Helsingissä.  
Levykokonaisuus tarjoaa kirjon erittäin pelkistetystä maailmasta paikoitellen massiivisiinkin bändisovituksiin.
Musiikillisiin maisemiin ovat vaikuttaneet niin unohtumaton matka Portugalissa, Raahen vanha kaupunginosa, erinäiset seikkailut Helsingin kommuuneista Kilpiän tilan kautta Fiskarsin taiteilijaresidenssiin.
Tarinallisesti levy alkaa tarpeesta lähteä tutkimaan tuntematonta ja on lopulta matka sisimpään – mistä ja mihin kaikki heijastuu.
Kaikkiaan lauluntekijän kaksi vuotta kestäneen tutkimusmatkan lopputuloksena syntynyt Perhosten valtakunta-albumi julkaistaan Lotta Roots -levymerkin kautta syksyllä 2022.
”Perhosten valtakunta on jotakin sellaista, mikä saa ihmisen valon syttymään.”  – Ylva Haru
Tervetuloa tarinoiden matkaan!



 

 

Ylva Haru: Surun kaupunki (Perhosten valtakunta -albumi/Lotta Roots)

Tuotanto: Ylva Haru
Äänitys: Ylva Haru/Raahesali
Äänitys: Juho Ilkko/SoundKitchen
Miksaus: Ylva Haru/Lotta Roots
Miksaus: Matias Kiiveri/Hollywood House
Masterointi: Pauli Saastamoinen/Finnvox
Kuva: Tuomas Aro
Julkaisu: Lotta Roots (2022)

Ylva Haru: Säv./san./laulu/taustalaulu/akustinen kitara/sähkökitara/rummut/perkussiot
Matias Kiiveri: Sähkökitara
Arttu Aalto: Akustinen kitara
Riikka Keränen: Basso
Anssi Tirkkonen: Rummut/perkussiot

www.ylvaharu.fi
www.facebook.com/ylvaharu
IG: @ylvaharu

SURUN KAUPUNKI (säv./san. Ylva Haru)

"Loppuun kuljetun polkuni päästä
Päätin lähteä jonnekin
Mikä veisi mut kauas siitä
Missä sua vain kaipasin

Toivoin riittävän välimatkan
Kaiken taakse jättävän
Värien ja lämmön mua hengittävän
Otin suunnaksi etelän

Kerta toisensa jälkeen luulee
Että kaukana unohtaa
Siellä oikeastaan vain kuulee
Mikä huutaa

Toin tänne tullessani
Kaipauksen ja suruni
Joki kyyneleitä virtaavin
Sai minunkin

Nyt katson maisemaa kattojen yllä
Vanhan kauniin kaupungin
Rauhalla kyllästetyllä
Näen horisontin

Ja sinne aion mä vielä
Kun istun itkuni ensin
En aio niitä mukanani viedä
En enää suakaan silti

Niin helposti sitä luulee
Et ainut tie on kauemmas
Usein lähtee vain nähdäkseen
Kivut pinnan alla

Ja jälleen tälläkin kertaa
Se, mitä löysin, yllätti
Vanhaa puhdistamalla
Avasin silmäni

Toin tänne tullessani
Kaipauksen ja suruni
Joki kyyneleitä virtaavin
Sai minunkin

Pinnalta niin kauniin
Alta paljastuikin
Joki kyyneleitä virtaavin
Surun kaupunki".

tiistai 22. helmikuuta 2022

Toivon sulle enemmän ku mulle

Yona - Sielu selittää 

 

 

"Vaitonainen on puiston avara,
takana pitkä päivä uuvuttava.
Hetkeen en ehtinyt ees ajatella sua,
se hetki meni jo, taivas tummuu taas.
Sadepisaroissa, sadoissa lätäköissä,
pyörii tänään elokuva meistä.
Istun katsomoon, annan taivaan revetä,
ensi-ilta, näytös alkaa, pakko katsella.
Miten hyvä casting miten upee crewi,
ei kai jaksettu vaa opetella lainei-
”Mä ravistan sua" vai miten se meni?
Haluttii vaa iholle nopee.
Yhtä nopeesti rikottiin kaikki,
kai toisistamme liian juovuksiin
ja filmi pimeni vaan.
Ihan tyhjää ja pimeetä vaan.
Mun sielu yrittää selittää sulle
vaik et voi lukee sitä huulilt
se pyytä ettet kantais kaunaa
en voi ku toivoo et sen kuulet
Sielu yrittää selittää sulle
vaikka oonki mykkä niinku muuri
mun sisäl myrskyää pauhaa
Mut toivon sulle ainoastaan rauhaa
Jos voisin editoida pois kaiken pahan,
en muuttais mitään haluun ilon ja ikävän.
Näin sut niinku ootki jumalolentona,
sun takii uudelleensynnyin ja nyt kuolen.
Kaatamalla muistot huuhtoo mieltä,
en vaa haluu päästää irti ihan vielä.
Kohta on uusi vuosi, uusi kuosi,
toivon sulle enemmän ku mulle."



Kaipaus on sisäänrakennettu minuun. Se on aina ollut, on ja tulee aina olee. En pääse siitä mihkään ja tiän ettei mun tarvii eikä ees kannata yrittää. Suru tuli osaksi minua jo kauan sitten. Erään tapahtuman jälkeen. 

Tää alku vuosi on mennyt surua tuntiessa. Tiiän miten pääsen siitä pois ja ettei se ole koko maailma. 

Uuden vuoden päivänä kaipauksesta tuli taas niin hallitseva tekijä ja näin ollen laitoin viestin matkaan. 

Kerroin siinä kuinka toivon viestin vastaanottajien saavan Koronan ja menehtyvän siihen. Kerroin kans kuinka ihanaa on saada toteuttaa itseään ja polyamorian olevan parasta mitä on. 

Sanoin myös etten ehkä todellisuudessa toivo Koronaa ja etten välttämättä ole monisuhteinen. Ja että tään viestin voi ehkä ohittaa, unohtaa ja antaa anteeksi jos muistaa minkälaista mun kanssa joskus oli ja tajuaa, että tää kirjoitus on parempi tapa purkaa sen hetkinen olo kuin joku muu teko. 

Mielenkiintoisen tästä tekee se, etten tuossa hetkessä edes ollut fyysisesti yksin. Kuumeessa kuitenkin olin, joten vuosi oli muutenkin vaihtunut rauhassa.... 

Odotan haastemiestä ja kutsua käräjille. Kumpaakaan en luultavasti saa, vaikka olen häirinnyt ihmisten rauhaa. 

Jos on huono hetki niin ajattelen näiden kolmen ihmisen vihaavan mua. 

Jos taas on hyvä päivä niin uskon. Uskon siihen, ettei rakkaus ole loppunut sitä vaan ei voida toteen näyttää. 

Olen välillä niin syvissä vesissä, että mua on vaikeaa tavoittaa sieltä. Koetan olla pinnalla silloin kun kohtaan ihmisiä livenä ja hoidan asioita. 


Mulla on ikäkriisi eikä se valmiimmaks tule. 

Haluisin, et moni asia ois toisin. 

Haluisin joka päivä tuntee sen, että mua rakastetaan. 

Muistan viäki miltä tuntui tietää se. Ramppasin terapiassa ja elämä oli yhtä kaoosta kun oli niin vaikeita asioita käsiteltävänä. Samalla opiskelin ja jännitin valmistunko aikataulussa ja jaksanko tehä kaiken sen mitä se vaatii. 

Valmistuin ajallaan ja eniten motivoi se, että tiesin etten tulis seuraavana syksynä pärjää ilman sen hetkisiä läheisiä ja lisäksi halusin aloittaa elämän nykyisessä kotikaupungissani. 

Tein montaa juttua samaan aikaan enkä antanut kuulemieni ikävien juorujen itseäni kohtaan haitata, koska tiesin ketkä välittää ja ketkä ei. 


Muutama teksti henkilökohtaisesta fb profiilistani viime ajoilta. 

 

"Ens viikolla on ystävänpäivä. Ystävyys mitä se on? Omassa elämässäni on joukko ihmisiä erilaisista kuvioista. En halua olla läheinen kenenkään kanssa. Oon kuullu niin paljon negatiivisia asioita siitä minkälainen olen, että nykyään vältän kaikkea mikä vois aiheuttaa konflikteja. Minua pelätään tai siis sitä millä tavalla sanon asioita kirjoitettaessa viestejä. Sanon suoraan kaiken mitä ajattelen ilman mitään suodatuksia tai ajatuksia siitä miltä se toisesta tuntuu. Näin sitä saa läheisemmätkin suhteet loppumaan ja ex ystäviä riittää. Miksi välittäisin kun ei nekään välitä? Jos tutustut meitsiin saat rehellisiä mielipiteitä omasta elämästäsi ja tekemistäsi valinnoista. Kuka niitä haluaa kuulla? Ei kukaan. Joillakin voi olla sellanenkin kokemus, että mutaman viinilasillisen jälkeen oon oikein hauskaa ja rentoa seuraa. Tai sitte en ole ja illassa onkin kaikki tunnelmallisen draaman ainekset. Vieraiden seurassa en rentoudu ja siitä voi saaha kuvan, että olen tosi hiljanen. Mut sehän johtuu siitä, että vieraassa seurassa ahdistaa. Saan tuntea myös niin, eikä tarvitse muuttua toisenlaiseksi. Parisuhdepettymykseni vaikuttaa kaikkeen ja on vaadittu paljon, että pystyn elämään tämän päivän ja seuraavan. Onneksi reseptillä saa aivokemiaa tasaavia yhdisteitä niin tunteet on siedettäviä. Jos siis mietit miksi en pidä yhteyttä Sinuun, enkä kirjoittele vaikka lupaan niin tässä vastaukset useimpiin kysymyksiin. Tää pitää osata lukea oikealla tavalla. P.S. Synttärit lähenee ja jos oot viime vuosina saanut kutsun niin saat sen tänäkin vuonna, riippumatta tästä tekstistä.
8. helmikuuta kello 21.34" 


Sellainen ihminen olen. Jos kanssani kirjoittelee viestejä on väärinymmärrysten mahdollisuus suuri ja konflikti helposti valmis. 

Jos puhutaan samat asiat niin en sano asioita niinkun ne kirjoitan. Voi käydä myös niin, etten puhuessa sano laisinkaan todellisia ajatuksiani vaan kerron ne viesteissä myöhemmin. 

Niin koetappa siinä sitten saada kuva siitä minkälainen minä olen vaiko enkö ole. 



"Kohta on kesä ja Suviseurat. En minä sitä uskontoa kaipaa. Rakkaita MatkaYstäviä vain.
13. helmikuuta kello 11.01"


Tähän tekstiin ei kukaan reakoinut mitenkään. Moni ei tiiä sitä, että läheisimmät ihmiseni, joiden kanssa elin elämäni parhaimmat ajat ovat. Jätän lauseen tarkoituksella kesken. 


Ja tässä viel yks teksti. 


"Luen tätä jälleen. Muistan päivän kun kuulin ensimmäisen kerran heistä. Se päivä muutti kahden ihmisen elämän. Syksy oli saapunut ja uusi alku opiskelun ja niiiiin monen asian suhteen. En pamahtanut uskoon silloin. Meni vuosia ennenkuin. Suviseurat ja monet asiat tuli tutuiksi. Elän, hengitän ja olen. Tässä kaupungissa saa kaiken, kuten jo aiemmin kirjoitin. Osaan myös olla jos jossain keskustelussa tulee esiin suuret perheet yms. Niin en ala avautumaan. Oon niinkun en oliskaan. Kaikki kaverit saati sukulaiset ei mun harhapoluista tiedä. Katson etten ole tilivelvollinen. Pinkki hiusväri, glitter kynsilakkaa, shampanjaa lasiin ja keikalle! Jos minä en tällaisena nykyisyydessä riitä niin siirry muihin seuroihin.. 

18. helmikuuta kello 19.59"


Tuon tekstin jälkeen oli linkki erääseen kirjaan. 

Tuosta mun kirjoittamasta tekstistä voi saada sellaisen kuvan, että olen joskus uskonut tai että en ole. Jokaisella on vapaus muodostaa haluamanlaisensa kuva. 

Vuosien ajan tiesin vain joitain yksittäisiä asioita siitä mitä tarkoittaa vanhoillislestadiolaisuus. 

Käytännössä en siis tiennyt mitään. 

Meil oli seksi, päihteet ja musiikki. 

Ei siinä ehtinyt eikä tarvinnut miettiä mitä toisen tausta on ja itse työstin omia ongelmiani terapiassa. 

Huolehdin etten tuu raskaaks ja myöhemmin oon tajunnut kuinka patriarkaalista se oli. 

Viä tänäkään päivänä en kanna vastuuta ainoastakaan lapsesta ja ikää alkaa olla jo sen verta että se on myöhäistä kohta. 


Jos on huono hetki niin ajattelen, että mun koko elämä on vain yksi iso murskattu unelma. 

Sanoin jo aiemmin, ettei rakkaus ole loppunut sitä vaan ei voi toteen näyttää. 

Kyse on myös kyvyttömyydestä käsitellä omia tunteita. 

Sen vuoksi minua syyllistetään siitä mitä olen, koska kaikki mikä tulee ns. Ulkopuolelta on väärin kuin myös kaikki mikä muistuttaa epäuskoisesta elämänvaiheesta. 

Minua pitää syyllistää siitä, että itselle herää tunteita, muistoja ja tunnemuistoja, joiden käsitteleminen on mahdotonta, koska itsellä ei ole työkaluja niiden käsittelyyn, koska on olemassa vain oma mustavalkoinen maailmankuva. 

Minulle kertoo myös aivan erittäin todella suurista parisuhde ongelmista se, että muutaman viestin jälkeen uhkaillaan erolla. 

Ketään ei voi omistaa, ei ainutkaan suhde ole hyvissä kantimissa tuollaisessa omistushalussa, eikä myöskään terveellä pohjalla. 

Olen voitolla tässä. En ole joukkonarsismin ja mustavalkoisen maailmankuvan uhri. 

Minulla on vapaus ja terveitä ihmissuhteita! 

Minua on helppo syyllistää ero aikeista kun ei ole työkaluja keskustella niistä oikeista parisuhdeongelmista. Eikä niitä voikaan olla, koska aina on opetettu kieltämään omat tunteet ja olemaan kuin niitä ei olisikaan. Sellaisesta omana itsenä olemisen tukahduttamisesta ei seuraa mitään tervettä. 

Kesällä tulee kolme vuotta meidän viimeisestä viestinvaihdosta ja siitä kun Annukan olemassaolo kiellettiin, koska ympäröivä joukkonarsismi ja mustavalkoinen maailmankuva pakottaa tekemään niin. 


Ajoittain mietin kuinka toiselle ihmiselle voi tehä niin, että se lakkaa täysin olemasta. Sitte kun luen tästä yhteisöstä niin tajuan, että sellanen toimintatapa on ihan ns. normaalia heillä. Voin halutessani voimaantua ajatuksesta, että on muitakin kohtalotovereita. 

Oon kyllä väleissä vaikka keiden kanssa, joiden kanssa on vaikka mitä koettu yhdessä, jotka tulee ns. perus perheistä yms.


Olin toissa viikonloppuna Yonan keikalla. Se oli upea avaus tälle keikka vuodelle. Sielu selittää esitettiin keikalla ja muistin kuinka hyvä biisi se on. Oon kuunnellut sitä viime päivät ja otsikko hahmottui lyriikoista, mutta koska meni useampi päivä ennenkuin aloin kirjoittaa tätä on tää siksi niin repaleinen. 

Nuita sanoja kuunnellessa mietin niin paljon omakohtaisia asioita. Löysin oman elämäni kohtauksia tuosta tekstistä. 


Kiitos Yonalle biisistä <3 

 

Lyriikat löysin https://lyrics.fi/yona/sielu-selittaa



Ainiin. Mulla on kaikki hyvin. Ei tarvitse ajatella, että olisin hätää kärsimässä. Tekstini saattaa näyttää siltä, että tunnen suuresti ja niinhän teen aina ja kaikkialla ja kokoajan. Mut se ei haittaa. Mua ei voi auttaa sen suhteen mitä ajattelen menneistäni ja miten ne koen.




torstai 4. kesäkuuta 2020

2004 - 16 vuotta myöhemmin

Paljon on vettä virrannut kaikkina näinä 16 vuotena, jotka olen Treella elänyt. Paljon elettyä elämää, vaiheita ja aiheita näihin vuosiin mahtuu. Monesti kysytään miksi muutin tänne. Varsinainen syy jääköön ikuiseksi arvoitukseksi.
Pari faktaa miksi en koskaan muuta takaisin Kainuuseen:
1. Välimatkat ja liikkuminen. Siellä tarvii melkeenpä sen oman auton, jotta pääsee paikasta A paikkaan B juuuri silloin kun tahtoo. Junia saati busseja liikuskelee harvakseltaan sikäli mikäli liikkuu. Eikä se auta, että junalla tai bussilla pääset paikkaan X. Jos sieltä on vielä pitkä matka varsinaiseen kohteeseen, jonne ei mikään muu kuin järjestetty kyyti tai taksi liikennöi. Takseilta poistui heinäkuussa -18 päivystysvelvoite, joka tarkoittaa sitä, ettei pienimmillä paikkakunnilla välttämättä ole taksia laisinkaan joten tilaamasi taksi saattaa tulla ties mistä kaukaa. Se minkä asumisessa säästää menisi helposti liikkumiseen. Mulla kun ei nyt sattuneesta syystä ole sitä oman auton käytön mahdollisuutta.
Siellä voi asua jos on terve ja pystyy itse liikuskelemaan.
2. Täällä voin olla vapaa. En avaa tätä enempää.
3. Elämä ei mennyt niinkuin uskoin. Yhä olen täällä.

Muistan sen ikimuistoisen kesäpäivän kun roudattiin meitsin tavaroita Espoosta Treelle. Jännitin ehditäänkö hakea avaimet ajoissa. Ehdittiin ja ensimmäinen viikonloppu virallisesti Tamperelaisena alkoi.  Rakkautta ja kahvia ja musiikkia sisältyi tuohon ensimmäiseen iltaan, yöhön ja muutenkin alku aikoihin.  Seuraavana päivänä  saapui muuttokuorma pohjoisesta ja pääsin kotiini.
Nykyään asunto on eri, muttei kuitenkaan kovinkaan kaukana siitä ensimmäisestä.


Tässä biisi jota oon viime päivät kuunnellut. Ei liity varsinaisesti mihinkään.
Within Temptation - All I Need 

Kirjoituksen otsikko on oma versioni tämän kappaleen nimestä. Eli:

1963 - Viisitoista vuotta myöhemmin 

Toinen kappale, joka sopii tässä mainittuihin asioihin on:

Madonna - Till Death Do Us Part

Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä

        Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä  Haamu 2024    Englanninkielinen alkuperäisteos:  On the Shoulders of Otava (2020). SUOMENNOS LAUR...