Näytetään tekstit, joissa on tunniste Podcasts. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Podcasts. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. elokuuta 2023

Podcastperjantai: Kirjan tie - 4. Äänikirjojen nousu

 

 


 

 

 

 

 

Jos oot lukenut blogia jo pidempään niin oot ehkä huomannut, että olen äänikirjojen puolestapuhuja. Tämä äänikirja aiheinen podcast-jakso tuli vastaan viime syksynä ja Pakko korjata muutama väite jaksosta, jonka kommentit hämmästyttävät minua ableistisuudellaan. 

 

 

 

4. Äänikirjojen nousu 

 

 

 

Jakson kuvaus
Millaiset kirjat ja genret vetoavat äänikirjoina? Mitä kirjan tuottaminen äänikirjaksi vaatii ja kuinka lukija valitaan? Otavan yleisen kirjallisuuden sähköisen kustantamisen liiketoimintapäällikkö Noora Al-Ani sekä Gummeruksen digitaalisen kustantamisen päällikkö Annikka Heinonen kertovat myös, mitä kaikkea voimme odottaa sähköiseltä kirjallisuudelta tulevina vuosina.

 

 

Suomen Kustannusyhdistyksen podcast-sarjassa kustannusalan ammattilaiset kertovat, keiden kaikkien työtä kirjan valmistumisessa tarvitaan. Millainen on innostavan käsikirjoituksen resepti ja kuinka äänikirjan lukija valitaan? Ketkä valmistavat ja valitsevat uudet oppimateriaalit kouluihin? 
Lisätietoa sivuilta Kustantajat.fi.
Toimittaja: Jonna Tapanainen
Tuotanto: F-tuotanto
Tunnusmusiikki: Petri Alanko
Graafinen suunnittelu: Elina Rajala

 

 

Jakson alussa mainitaan ettei  kirja-alaa ole viime vuosina  myllännyt niin paljon mikään muu kuin digitalisaatio ja jo useampi kuin jokatoinen myyty kirja Suomessa on sähköinen, joko e-, ja tai äänikirja. Mainitaan myös lainauskorvaukset, sekä keskustelu siitä onko kirjojen kuuntelu yhtä hyödyllistä kuin lukeminen,  ja se kuinka tietty ääni voi jättää muistijäljen ja juuri ennen haastattelun alkua mainitaan, että ihmiskunnan ensimmäiset tarinat olivat puhuttuja.

Muistutan tuontuosta kaikkialla, että jo ennen kirjoitustaitoa on tarinoita kerrottu puhumalla. Vänkään tästä asiasta aina kun joku "ylistää" paperikirjan oikeellisuutta. Porukat aina hiljenee ja keskustelut loppuu kun kysyn loppuisiko lukemisesi jos et enää näkisi tai vammautuisit esim. onnettomuuden seurauksena siten, ettei kirjan kädessä pitäminen olisi mahdollista. Kukapa se silloin sivuja kääntelisi vieressäsi puolestasi?

 

 

Digitalisaatio kirjoissa tarkoittaa e-, ja äänikirjoja, sekä on myös olemassa formaatti, joka yhdistää kuvaa, tekstiä ja ääntä.

Otava on tehnyt äänikirjoja yli 70 vuotta. Tämä tuli minulle yllätyksenä. Missäköhän niitä 870 vuotta sitten tehtyjä äänikirjoja on?

 

Ruotsi ja Tanska on pari vuotta Suomea edellä digitaalisen kustannuksen kanssa ja sieltä voidaan ottaa mallia toimintaan. 

 

 

Tämän jälkeen puhutaan siitä mitä kirjoja tehdään äänikirjaksi. 

Haastattelussa sanotaan, että on poikkeuksellista jos kirjaa ei tehdä äänikirjaksi nykyään. Kysymys on aseteltu siten, että vastaus on kyllä. 

 

 

Olen itse eri mieltä. 

 

Ei kirjoja vieläkään tehdä äänikirjoiksi läheskään kaikkia. Myöskään Celia ei tee. Ei tee vaikka kirjaa sieltä toivoisi. 

Minulla on vuosikymmenten kokemus teosten saatavuudesta ja saamattomuudesta muussa kuin painetussa formaatissa, joten olen oikeutettu mielipiteeseeni. 

 

 

 

Seuraavaksi tullaankin sitten siihen, että haastattelussa esitetään tällainen aivan käsittämätön mielipide kustantajan toimesta. 

 

Tuossa sanotaan, että miksi kaikista kirjoista edes pitäisi tehdä äänikirjaa. 

 

 

Kommentti on aivan täysin käsittämätön ja osoittaa täysin selvästi piittaamattomuuden siitä, ettei painettu kirja ole mahdollinen kaikille ja lisäksi mielipide on todella vähättelevä ja ableistinen, ja kertoo kuinka rikki kustannusala TODELLA ON! 

 

 

 

Kustantajat eivät itse ajattele äänikirjaa kirjana, joka se on. He ajattelevat sen vain ikäänkuin olevan formaatti, johon osa teoksista tehdään ja osaa ei tehdä. Tällainen ajattelutapa kertoo asenteista! Ja lisäksi siitä, ettei "kirjojen formaattikohtelusta" päättävät henkilöt arvosta lukijoina heitä, joille painettu teksti ei ole vaihtoehto. 

Sillä jos kaikkia lukijoita arvostettaisiin niin kirjat julkaistaisiin yhä vaikkapa kivitauluihin käsinkirjoitettuina! 

Milloin loppuu se painettua tekstiä lukemattomien väheksyntä kirjamaailmassa ja etenkin kustannustoiminnassa!!!!! 

 

Olin ja olen aivan todella "järkyttynyt" tästä kuulemastani mielipiteestä tai tarkemmin sanottuna se ei ees ole mielipide vaan kysymyksen muodossa haastateltavan ilmaisu. 

 

"Kaikki kirjat ei ole luotu niin, että niistä pitäisi äänikirja tehdä". Kun kuulemma kuvateoksia ja joitain lasten kirjoja ei äänikirjaksi voida tehdä kun niissä on niukka visuaalinen sisältö. 

 

 

Ensinnäkin kirjan tekstit voi lukea ja tämän lisäksi kuvat voi kuvailla sanoilla. 

 

 

Löydän aina välillä aivan ihania lasten kuvakirjoja, joita ei kuitenkaan ole äänikirjana. Pitäisi kyllä olla, että minä ja miljoonat muut voisimme niistä nauttia!

 

"Kustantajan tehtävä on katsoa mitkä on parhaat mahdolliset formaatit juuri tälle kirjalle."

 

 

Sanonpahan vaan, että tällaisella henkilöllä on aivan käsittämättömän suuri päätösvalta siihen mitä saavat luettavaksi ihmiset, joille paperikirja ei ole vaihtoehto! 

Miten tällainen päätösvalta on voitu antaa kustantajille???? Miten sallitaankaan se, että aidosti kirjoja rakastavat paperikirjoja lukemattomat henkilöt eivät voi päättää mitä julkaistaan?

 

Haastiksessa puhutaan siitä kuinka dekkarit ja elämäkerrat on suosittuja äänikirjoina ja kuinka ihmiset on löytänyt lukemisen pariin äänikirjojen avulla. 

Sen jälkeen mainitaan tämä paperikirjan ja äänikirjan vastakkainasettelu, josta tulisi päästä pois ja heti seuraavassa lauseessa sanotaan että kun on ollut himolukija paperikirjoissa niin äänikirja on tullut siihen päälle ja että on tämmösiä "sekakäyttäjiä" ja ettei nää sulje toisiaan pois. 

 

 

 

Tässä kohtaa kuunnellessa mietin, että miten noin voi ees sanoa? Kaikillahan ei ole mahdollisuutta toimia siten, että lukee paperikirjaa ja äänikirjat on siinä lisänä. Miten voi yhä vuonna 2023 olla ajatusmaailmaltaan nuin kapeakatseisia ihmisiä? 

 

"Suomessa on ollut älypuhelimia jo pitkään, kuulokkeita saa halvalla ja audiosisällöt on kohderyhmä nuorten tavoittamiseen kun kuunnellaan esim. podcasteja."

 

 

 

Itse en juurikaan kuuntele podcasteja ja en ole nuori. 

Lisäksi älypuhelimen saatavuus ei ole itsestäänselvää. Pitää löytää sellainen vekotin, jossa on omiin tarpeisiin sopivat apuvälineet, kuten esim. valmiiksi ruudunlukuohjelma, ja vaikka se olisikin valmiiksi laitteessa niin on kokonaan toinen juttu toimiiko se vaikkapa äänikirjasovellusten kanssa yhteen. 

 

 

 

"Kustantajan vastuulla on lukijalle annettavat ääntämisohjeet ja lisäksi luettu kirja tarkistetaan kuuntelijalla ja siihen tehdään tarvittavat korjaukset."

"Lukija mietitään kirjakohtaisesti ja jos on joku vähemmistö mistä kirjassa kerrotaan niin se huomioidaan lukijavalinnassa."

 

 


Mitenkähän se huomioidaan? En tunne ainuttakaan sokeaa henkilöä, joka lukisi äänikirjoja äänitysstudiossa. Tuntuu, että tämä vähemmistöpuhe on vain sanahelinää, eikä toteudu todellisuudessa! 

 

 

"Lukijat on ammattinäyttelijöitä."

 

 

Tämäkin on väärin! Ei Celia-kirjaston 1950-luvulla tehtyjä äänitteitä lue näyttelijät vaan jotkut random lukijat! 

 

 

 

 

Haastiksessa puhutaan myös siitä kun on eri kielellä kuunnellut kirjan ja sit lukenut paperilta niin se onkin pettymys. En ymmärrä miten se voi olla pettymys, koska tarina on se sama!

 

 

Lopuksi puhutaan koneäänen lukemista äänikirjoista. 

 

"Me ollaan suojassa siltä, ettei vielä koneääni lue kirjoja kun ollaan niin pieni kielialue."

 

 

Puhutaanko koneäänestä tarkoittaen jotakin nimenomaan äänikirjan tai minkä tahansa tekstin lukemaan rakennettua systeemiä? 

 

Luen itse e-kirjoja jo nyt ruudunlukuohjelmalla, joka on eräänlainen koneääni. 

Kuuntelen päivittäin ruudunlukijoita niin puhelimen kuin tietokoneenkin kanssa. Ne on hyviä ja ilman niitä tää bloggauskaan ei ois mahollista, mutta taas tääkin on näitä asioita mitä kirjamaailma ei tiiä, eikä osaa huomioida. Periaatteessa meillä on jo koneäänellä luettuja kirjoja pilvinpimein, mutta kustantamot eivät sitä tiedä. 

 

 

 

Olen lähes vuoden verran hautonut tätä tekstiä ja nyt koin oikean ajan julkaisulle tulleen. On nimittäin aivan sietämätöntä, että äänikirjoista jatkuvasti keskustellaan negatiiviseen sävyyn. 

 

Tässä eräs kommenttini kesältä 2023.

 

 

"Millonkahan äänikirjojen ja äänikirjoja kuuntelevien aliarviointi loppuu? Pari huomiota: 1. Painettuja kirjoja ”oikeana” pitävät uskovat olevansa niin kaikkivoipaisia, ettei heille voi koskaan elämässä sattua mitään mikä vaikeuttaisi painetun kirjan lukua. Sitä voi vaikeuttaa vaikka jos kädet ei toimi; kukapa se silloin tulisi sivuja viereesi kääntelemään tai kirjaa edessäsi pitämään, jotta yhä paperilta luku onnistuu? Näkökin voi lähteä, joten silloinko on lopetettava lukuharrastus, koska yhä edelleen vain painetun tekstin luku on sitä ainoaa ”oikeaa” lukemista. 2. Äänikirjassa ei voi palata taaksepäin tarkistamaan tiettyä kohtaa tai lausetta. Äänikirjaa pystyy kelaamaan nykyisillä sovelluksilla ja näin ollen palaamaan tekstissä taaksepäin. Kelaaminen oli mahdollista myös C-Kasettien aikaan. 3. Tarina välittyy paperilta luettuna eri tavoin kuin kirjaa kuunnellen. Muuttuukohan aivot tässä välissä siis jotenkin? Se tarina on se sama tarina riippumatta formaatista. 4. Ableismi kukoistaa. Kun kerron, että äänikirjat ovat itselle ainut tapa lukea. Niin saan kommentiksi, että voi kun on hyvä kun edes jotenkin pääset kirjallisuutta harrastamaan. Ja jos arvostelen Celia-kirjastoa tuotantoajoista tai siitä, ettei joku tärkeäksi yhtä aikaa julkaistava kirja ole heillä valmis samaan aikaan kun sen saa muu maailma luettavakseen niin mulle sanotaan, että pitäs olla tyytyväinen kun Celia on ilmainen ja niin edelleen. En ole tyhmä ihminen, vaikkei kirjat välity paperilta minulle. En tartte ableismia lukemiseeni liittyen. Stoorit äänikirjoista nauttimalla olen lukijana saman arvoinen maailman kaikkeudessa lukevien kanssa."

 

 

Joku saattaa luulla, että minulla on paha olo. Sellainen luulo on väärä! Saan sanoa mielipiteeni omalla tavallani ja jos haluan käyttää blogiani äänikirjoihin liittyvien epäkohtien esille tuomiseen niin sitten teen niin! 

 

 

Kirjasyksy kolkuttelee jo aivan kulman takana. 

 

 

Lukekaa ihmiset, lukekaa! 

 

 

P.S. Äänikirja on kirja! Tarina ei muutu, vaikka sen hiekkaan kirjoittaisi.  

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Keskiviikko: Kaupunkikulttuurin käsikirja

Tänään esittelen radiosarjan, johon törmäsin Facebookin Kuuntelijaklubi-ryhmässä. 

Sarja on nimeltään Kaupunkikulttuurin käsikirja. 

Kiinnostuin itse tästä sarjasta heti jo pelkän nimen perusteella. Oma identiteettini on kaupunkilainen. Tämän vuoden alussa kun suosikki kanavani Radio Helsinki alkoi kuulua myös Tampereella ihan radiosta eikä vain netin kautta toistettuna. Niin ajattelin, että tämän lähemmäs hipsteriyttä en enää pääse. Opiskeluaikoina Espoossa Ystäväporukan kanssa kokoonnuimme perjantaisin yleensä minun silloiselle kämpälleni ja kuuntelimme ohjelmaa nimeltä Paskalista. Kahvin juonnin ja internet selailun lomassa kommentoimme yhteisvoimin Paskiksen biisejä ja Ari Peltosen tapaa ilmaista itseään. Oi aikoja, oi tapoja. 

Tätäkin kirjoittaessa taustalla soipi mikäpä muukaan kuin radio Helsinki. Se soipi sekä keittiössä, että tässä yhdistetyn olo-, & makuuhuoneen puolella. Välillähän kodissani tosiaan raikaa useita eri musiikkeja samaan aikaan. Keittiössä soi lähes poikkeuksetta radio Helsinki, olohuoneen stereoista saattaa samaan aikaan soida Yle radio 1, puhelimesta voi olla soimassa soittolista Spotifyn, Youtuben, Youtube Musicin, Deezerin, Napsterin, Tidalin tai omien iTunes ostojen kautta. 

Yleisin tilanne kuitenkin se, että langattomissa kuulokkeissani pyörii kirja tietokoneelta, samaan aikaan seurailen radiosta puheohjelmaa, puhelimesta saattaa soida joku uusi albumi julkaisu ja keittiössä soida hiljaisella radio. 

Näin kauas päästiin pelkästään vuosituhannen alun muistoista, sekä omasta kaupunkilaisuus määritelmästä. 

Kaupunki on jännä sana. Aikoinaan kaupungissa käyminen tarkoitti itselle Kajaania. Paltamo Citystä sinne on sen verran matkaa, että omanlaisiaan reissuja nekin. Itsehän viihdyin Kajaanissa myös pitkiäkin aikoja tai pitäskö sanoa, että Kajjjaanissa. Siellä olikin aikoinaan kaikenlaista viihdykettä ja viihdettä. 

Tampereelle muutettuani sanasta kaupunki tuli tarkoittamaan lähipiirissä sitä, että tullaan kaupunkiin kauempaa. Itsehän olen asunut tässä keskustassa tai sen tuntumassa lähes kaikki nämä vuodet. Se on muuten iskelmä. Siis Kaikki nämä vuodet. 


Parhaita puolia kaupunki asumisessa on myös se, että on esim. Foodora ja Wolt, jotka tuovat ravintolaruuan kotiisi. Se on kyllä niin mahtavaa kun voi kesken intensiivisen kirjoitussession tilata haluamansa lounaan suosikki raflasta tai kahvilasta. Ei tarte lähteä mihinkään ja ruokailtua voi jatkaa kirjoittamista. 

Tokihan kirjoittaa voi missä vaan, mutta ainakin tällaiseen pidempään tekstiin tarviin pöytäkoneen ja muutenkin rauhaa. 


Tällä viikolla vietetään asunnottomien yötä. Olen etuoikeutettu koska minulla on kaunis koti urbaanissa kaupunkiympäristössä. 


Josko nyt esittelisin sen radiosarjan 




Miten skeittari tarkastelee kaupunkiarkkitehtuuria ja mistä skeittitemput opitaan? Entä miksi yleisiä korttelisaunoja alettiin rakentaa 1800-luvun lopulla, ja mitä yhteistä on kaupunkiviljelyllä ja tuberkuloosilla? Sarja ottaa selvää, minkälaisia kulttuuri-ilmiöitä urbaani ympäristö on vuosien saatossa synnyttänyt, ja mitä luovaa kaupunkien kaduilla kehittyy nykyään. Toimittaja Emma Vainio, äänisuunnittelija Laura Koso ja Emma Vainio, tuottaja Sari Siekkinen.


Sarja kuunneltavissa areenassa ja itseäni viehättää se että jaksot ovat alle 20 minuuttisia. Sopivan mittaisia nyky kuuntelijalle. 


Sarjaan pääsee tästä .


Esittelen tässä osan sarjan jaksoista. 




Uusi urbaani kulttuuri venyttää sääntöjä – ja koko kaupunki on ravintola!



Nykyisin kaupunkien kaduille ilmestyy säännöllisin väliajoin loppumattomia kirpputoripöytämeriä ja kotitekoisia muffinssikioskeja. Vielä vuosituhannen alussa yhteisöllinen, urbaani toiminta oli paljon pienimuotoisempaa. 2010-luvulla syntyneet Ravintolapäivä, Siivouspäivä ja Illallinen taivaan alla -tapahtuma ovat saaneet alkunsa nuorten kaupunkilaisten ideoimana, sääntöjä hienovaraisesti venyttäen. Ohjelmassa ovat mukana tuottaja ja kaupunkiaktivisti Jaakko Blomberg, kaupunkisosiologi Pasi Mäenpää sekä tuottaja Tanja Jänicke. Toimittajana on Emma Vainio.



Nämä tapahtumat ovat tuttuja itselleni. Illallinen taivaan alla on herättänyt enemmänkin kiinnostusta. Ravintolapäivästä olen kuullut positiivisia kokemuksia, mutta tapahtuman ollessa aktiivisimmillaan elämäni täyttivät muut asiat kuin se, että oisin käyttänyt aikaani vierailemalla vain hetken auki olevissa paikoissa. 

Siivouspäivästä on kokemus, että toissa vuonna olisi lähistöllä jotain siihen liittyvää ollut, mutta jotenkin meni ohi. 

Illallinen taivaan alla vaikuttaa mielenkiintoiselta ja onhan tässä Koronan riehuessa kyllä tullut erinäisiäkin illallisia virtuaalisesti vietettyä. 




Bravo! Kadulla yleisö syntyy hetkessä



Reilut sata vuotta sitten Suomessa elettiin katusoittajien ja -esiintyjien kulta-aikaa. Pohjois-Eurooppaan vaeltaneet italialaiset posetiivarit ja haitarinsoittajat toivat kansainvälistä väriä isoimpien kaupunkien kadunkulmiin. Miksi kadulla esiintyvä taikuri asettaa esiintymisalueensa ympärille maahan ketjun? Mistä katusoittaja liikuttuu? Miten korona on vaikuttanut katuesiintyjiin?
Emma Vainion haastateltavana taikuri Markus Tervon, sirkustaiteilija Pekka Laamasen sekä katusoittaja Timo Päivänsalon.



Kuka tahansa voi soittaa missä tahansa mitä tahansa. Tästä jaksosta tuli mieleeni vuosien takainen tilanne. Oltiin kirjastossa ystäväporukalla ja siellä joku soitti flyygeliä tai pianoa. Yksi meistä meni keskeyttämään soiton ja soitti itse. Se oli pysäyttävä hetki. 

Suomea taisi vuosia sitten Euroviisuissa edustaa Pihasoittajat. En muista heidän kappaleensa nimeä. Tuli vaan mieleen tuosta katusoitosta. 

Posetiivista tulee mieleen Kiljusen herrasväki. Taisivat pojat seurailla posetiivaria tai tavalla tai toisella päästä itse sitä soittamaan. Posetiivia en ole koskaan päässyt tutkiskelemaan eli en oikein tiedä minkälainen kapistus se on. Kauko Helovirta lukee hyvin Kiljusia. 

 

 

 

Kun kulkutauti uhkaa, puhdasta ilmaa haetaan puistosta 



Keskiajan kaupungeissa ei ollut vielä lainkaan puistoja. 1800-luvulta alkaen viheralueiden rooli kaupungeissa on saanut lukuisia uusia merkityksiä. Miten puistojen raikas ilma liittyy koleraan, ja miksi puistoissa ei aluksi saanut urheilla? Voiko kaatopaikka muuttua lumovoimaiseksi luontoretkeilykohteeksi? Kysymme tätä luontopuutarhuri Jukka Toivoselta. Entä miten korona on vaikuttanut puistojen merkitykseen kaupungissa? Toimittajana on Emma Vainio.



Itselleni tulee puistoista mieleen kartano ja niiden hoidetut puistot. Lisäksi tulee mieleen Maria Eräsen Ratsulomalla Ranskassa kirjan kohtaus, jossa tytöt menevät majatalon vanhaan puistoon ja löytävät sieltä poni patsaan. Kyseinen kirja jatko-osineen teki aikoinaan niin suuren vaikutuksen, että yhä edelleen tahtoisin asua Bretagnessa. Siis ei, en ole koskaan siellä asunut, mutta ratsumajatalo teki niin vahvan vaikutelman, että luen kyseiset kirjat kerran vuodessa vähintäänkin ja haaveilen Bretagnesta ja erityisesti niistä parantavista kivistä, joilla on oma roolinsa sarjassa, kuten myös sillä jo mainitsemallani patsaalla. Sellainen suojelusponi olisi kyllä mahtavaa olla olemassa. 


Tampereella kun ollaan niin tietty Hämeenpuisto on tuttu, kuin myös Emil Aaltosen puisto. Tässä kotini lähistöllähän on tuo Aleksanterin kirkko ja sen puisto, joka siis on hautausmaa, mutta josta kuitenkin kuljeskellaan ihan päivittäin. Haudat ovat vanhoja siis 1800-luvulta. Aiemman kotini ikkunasta kyseinen paikka näkyikin. Joltiseenkin kolkkoa kulkea tuon hautausmaan läpi, mutta sehän sijaitsee tuossa, koska aiemmin oli kaupunki niin toisenlainen. 

Hyvä kun ihmiset on näin Korona aikaan liikuskelleet enempi luonnossa ja ehkä myös se on saanut ajatuksia siihen suuntaan kuinka tärkeää luonnon säilyttäminen onkaan. 

 

 

 

Hermostuttaako - mene siirtolapuutarhaan!



Tämäkin on yksi sarjan jaksoista. Jostain syystä osan kuvailevaa tekstiä en löydä mistään. 

 

 


Siirtolapuutarhat ovat itselleni vieras asia. Tässä ehkä tulee esille se, etten alunperin ole kaupungista. Ilman Googlettamista ajatukseni on, että sulla on se puutarha ja jonkinlainen asumus siellä ja olet osa yhteisöä. Vähän niinkun mökillä olisi, mutta ei sinnepäinkään. 

Nämä ajatukset siis ilman Googlea. 

Tulee mieleeni kirja nimeltä Siirtolapuutarhan varjoissa. Taisi olla dekkari, mutta ilmeisen vaisu lukukokemus kun ei herätä muistikuvia nimen lisäksi. 

 

 

 

Miksi kollektiivinen hikoilu kiehtoo taas kaupunkilaisia? 



Suomen ensimmäiset korttelisaunat perustettiin 1800-luvun lopulla, sillä kaupunkilaiskodeissa ei ollut kylpyhuoneita. Käymme sahaamassa polttopuita Helsingin Sompasaunassa, jonka ulkokatoksessa on piano kenen tahansa soitettavaksi, muttei pukuhuoneita eikä yhtään varsinaista työntekijää. Lisäksi käydään Tampereella Rajaportin saunassa, joka on Suomen vanhin yleinen sauna. Haastattelussa Sompasaunan pitkäaikainen aktiivi ja rahastonhoitaja Wilhelm Björkqvist sekä Pispalan saunayhdistyksen puheenjohtaja Ari Johansson. Toimittajana on Emma Vainio.



Täytyy myöntää, etten ole kaupunkisaunoissa saati yleisissä saunoissa vieraillut. En maksa saunasta, haluan päästä saunomisen yhteydessä myös järveen ja mieluummin rennosti läheisten kanssa saunottelen. Yhdessäkään asunnossa ei ole ollut saunaa. Siis sen jälkeen kun muutin omilleni. En maksa saunasta tosiaankaan. 



Jaksojen kuvaukset on areenasta. En jaksanut yksitellen linkittää joka jaksoa, koska se on melko iso töistä. Käytännössä vain maalaa, kopioi, liitä, käytä, mutta näppäimistöä käyttävälle siinä menee paljon aikaa. 



En tähänkään tekstiin saa haluamanlaisiani otsikoita, joten olen koettanut hoitaa saman asian rivivälejä tehostamalla. 




Nyt ei muuta kuin Kulttuuripainotteisia kuunteluhetkiä!




Blogi löytyy myös näistä kanavista: 


Blogit.fi

Bloglovin 

Facebook

Instagram

Twitter




perjantai 2. lokakuuta 2020

Podcasteja perjantaihin

Lokakuu on käsillä ja K riehuu keskuudessamme yhäti. Osa on etätöissä, eristyksissä muutoin tai karanteenissa. Pitkät sateiset päivät/illat ovat oivallisia aikoja käpertyä sohvalle lämpimän peiton alle  ja lähistölle hyvää suklaata ja iso lasillinen punaviiniä tai kupillinen kuumaa juomaa kuten teetä tai kaakaota, villasukat jalkaan, sekä luureihin hyvä podcast pyörimään.  


Tässä pari podcastia, joista itse tykkään, sekä vinkkejä paikoista, joista uutta kuunneltavaa voi löytää. 


Pari viikkoa sitten myöhäisessä lauantai-illassa törmäsin Facebookin Dekkariryhmässä  tähän postaukseen,  jossa esiteltiin Nordic Noir Finland-podcast, jonka kotisivuille pääsee tuosta linkistä. 


Eka tuotantokausi on julkaistu ja siinä on viisi jaksoa, joista kaksi olen kuunnellut. Ensimmäinen pilottijakso, jossa tekijät kertoivat itsestään ja toinen jakso, jossa haastateltavana kirjailija Christian Rönnbacka. Lisäksi haastattelussa myös lukija Krista Putkonen-Örn. 


Itse tykkään kovasti siitä, että podcastin pitäjät ovat ymmärtääkseni äänikirjojen suurkuluttajia, joihin itsekin kuulun. Työpöydälläni on yhä se lupaamani teksti, jossa käsittelen artikkeleita, joita on äänikirjoista viime vuosina kirjoitettu ja kerron omia kommentteja artikkeleissa esitetyistä mielipiteistä. 


Tässä Nordic Noir Finland podcastin esittely heidän sivuiltaan. 

Nordic Noir Finland -podcastin ensimmäinen tuotantokausi tulee! Viisi jaksoa julkaistaan tällä sivulla sekä iTunesissa ja Google Playssa, sekä hieman myöhemmin Spotifyssa. Viidessä jaksosa puhutaan asiasta ja sen vierestä seuraavin otsikoin:
◦ Pilottijakso: Mitä on Nordic Noir?
◦ Vieraana Antti Hautalehto-kirjojen kirjoittaja Christian Rönnbacka
◦ Äänellä on merkitystä, puhetta äänikirjojen lukijoista vieraana Krista Putkonen-Örn
◦ Nordic Noirin kliseet
◦ Henkilökohtaiset TOP3-listat


Podcastin traileri 



Nordic Noir-podcastin Facebook-sivut löytyy tästä. 


Toivon tälle sarjalle pitkää ikää. 


Podcasts-sovellusta selaillessa törmäsin suomalaiseen Harry Potter aiheiseen podcastiin nimeltä Laituri 9 ja 3/4.

Olen kuunnellut tästä vain yhden jakson: ensimmäisen. Hiihtolomalla vuonna 2002 luin siihen mennessä ilmestyneet Potterit putkeen. En saa mieleeni oliko silloin julkaistu kolme vaiko neljä osaa. Kuitenkin tämän jälkeen oli uuden osan ilmestyminen aina odotettu tapaus. 

Jos joku ihmettelee tahtiani lukea niin, koska elän kaikenlaisten puhuvien vempainten keskellä niin tietokoneen ruudunlukuohjelmalla luettu kirja tai kirjan luku on verratttaen nopeaa. Tämä riippuu tietysti paljolti siitä kuinka nopeaa puhesyntetisaattorin puhetta pystyy kuuntelemaan ja siis näin ollen lukemaan kirjoja tai mitä informaatiota nyt sitten ikinä tahtookaan näytöltänsä lukea, vaikkapa Facebook tai Insta päivityksiä, blogeja, uutisia, tehä Googlehakuja ja onhan nuita. Mitä sitä tavallinen ihminen nyt ylipäänsä tietokoneella tekee. 

 

Meillähän on palvelu, josta voimme ladata päivän sanomalehdet luettavaksi. Valikoimaan kuuluu myös aikakauslehtiä ja muita julkaisuja. Aikoinaan oli myös silloisen Näkövammaisten kirjaston eli nykyisen Celian tuottamia e-kirjoja. Toisaalta mietin voiko kyseistä nimitystä käyttää, koska kyseessä kuitenkin vain näkövammaisille tuotetut julkaisut, joiden lukemiseen tarvitsi erillisen ohjelman, jonka käyttöön luonnollisesti sopimuksen ja oikeudet ja kyseessä suljettu systeemi eli julkaisut avautuivat luettavaksi vain tällä tietyllä ohjelmalla. 

Nykyään Celia ei enää tuota e-kirjoja kyseiseen muotoon. Mainitsemieni lehtien lisäksi voimme ladata samasta palvelusta myös ns. a-kirjoja. Tavallaan typerä nimitys sekin, koska kuitenkin e-aineistosta kyse ja edelleenkin tästä mainitsemastani suojatusta tiedostomuodosta. Tiedostomuoto wlf. E-kirja kun yleensä on Pdf tai Epub-muodossa. Tai näin ajattelisin käsitettävän kun puhutaan e-kirjoista. Tuli mieleen teos nimeltä Mistä puhumme kun puhumme juoksemisesta. En muista kirjailijaa enkä ole kyseistä opusta lukenut. Voisi olla teos nimeltä Mistä puhumme kun puhumme e-kirjoista. 

 

Eksyin taas kirjaville sivupoluille. Jatketaan Pottereista. 

Eli oli hiihtoloma opiskelupaikkakunnalta ja olin käymässä kotopuolessa ja sen viikon aikana perehdyin Potter maailmaan. Koetin palata kyseisiin maailmoihin viime talvena ja koetin kuunnella äänikirjana ekaa osaa, mutta en oikein päässyt mukaan juttuun. Tarkoitus oli kuunnella koko sarja, jotta voisin lukea myös sen Kirottu lapsi joka on se näytelmä, joka tuli joitain vuosia sitten. 

Potter projektin ollessa kesken näin paljon niin en oikein päässyt podcastiin mukaan. Fantasia on kirjallisuutena lähes täysin vierasta. Pottereiden lisäksi ihan satunnaisesti muutama kirja aiheen tiimoilta tullut luetuksi ja toki Narniaa aloitetuksi. 

 

  Tässä esittely podcastista. Teksti on heidän Facebookistaan.


Laituri 9 ja 3/4 on podcast, joka käsittelee kaikkea Harry Potteriin ja velhomaailmaan liittyvää matkalla Viisasten kivestä Kuoleman varjeluksiin. Tule meidän kanssa lukemaan Harry Potterit uudestaan tai vaikka viidennentoista kerran.


Muutamia hyväksi havaittuja podcast paikkoja, joista yksi vinkki tuli eräältä uskolliselta blogin lukijalta. Kiitos kovasti. 


Tälle sivustolle on ymmärtääkseni koostettu kattavasti podcasteja aiheittain. 

 

Suomalaiset Podcastit
Suomalaiset Podcastit näyttää suosituimmat suomalaiset podcastit. Täältä löydät parhaat ja mielenkiintoisimmat suomalaiset podcastit ja missä voit kuunnella niitä. 


Suomalaiset Podcastit-sivustolle pääset tästä. 


Vuosia sitten kuulin sivustosta jakso.fi joka taitaa olla melkoisen laaja paikka podcasteille. 


Tällä viikolla löysin Instasta tilin nimeltä Mitä kuulin. 


Tilin esittely on lyhyt ja ytimekäs. 


Kokemuksiani kuuntelemistani kirjoista ja podcasteista 


Kyseinen tili löytyy tästä. 


Olen vasta tänä vuonna alkanut enempi seurailemaan ja kiinnittämään huomiota podcastien olemassaoloon. Kuunteluun liittyy kuitenkin muutamia ratkaisemattomia ongelmia. Podcast on saattanut olla jo useamman vuoden ja näin ollen jaksoja on paljon. Olisi helpompaa jos olisi alusta asti ollut mukana kuin, että täytyisi kuunnella monta kymmentä jaksoa. Toki jaksot yleensä on eri aiheista, mutta kuitenkin. Tulee olo, että aiemmatkin tulisi kuunnella. Oma aikani on kuitenkin rajallista enkä millään pysty kuuntelemaan ainakaan useaa sarjaa siten, että kuuntelisin alusta asti jaksot. 

Lisäksi podcast kuunteluun kuten mihin tahansa muuhunkin kuunteluun liittyy aina se, että sietää podcasteria tai mikä nimike olisi oikea käytettäväksi henkilöstä, joka podcastissa puhuu? 

Vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen aihe tai vaikka yksittäinen jakso niin jos podcaster ei ole miellyttävän kuuloinen niin en hassaa aikaani siihen. 


Itseäni vanhana markkinoinnin opiskelijana kiinnostaa myös mikä mahtaa olla podcastien ansaintamalli, sekä se mistä olisi kaikkein tuottavinta kuunnella podcast, että onko se Spotify, Podcasts-sovellus, Soundcloud, Acast, Podlay, selaimen kautta podcastin omalta sivulta, vaiko joku muu jota en tässä maininnut? 



Koetan jatkossa päivittää blogia useammin. Bloggerin uudistuksen myötä minulle on kuitenkin tullut aikamoisia haasteita näin ruudunlukuohjelmaa käyttävän näkökulmasta. 


Tämäkin on sinäänsä pitkä postaus ja yksi ongelma liittyy tekstin tallennettavuuteen esim. kun lisään linkin osaksi tekstiä. Aiemmin tämän pystyi tekemään todella helposti, mutta nyt löydän vain varsinaisen julkaise-painikkeen enkä lainkaan ppäivitä tai tallenna vaihtoehtoja. 

Lisäksi aiemmin kun valitsin julkaise vaihtoehdon niin Blogger palasi sellaiseen näyttöön, jossa näkyviin tulivat kaikki aiemmat postaukset siten, että niistä näkyi päivämäärät ja otsikot ja siinä näkymässä olisi voinut valita kaikki tekstit ja halutessaan poistaa ne, sekä myös oli vaihtoehtona kirjoittaa uusi. Tästä näkymästä tiesin, että postaus on siirtynyt luonnoksesta odottamaan julkaisua ja julkaistaan määrittelemänäni ajankohtana. 

Nyt kun en tällaiseen näkymään enäää pääse niin on epävarmuus siitä mitä postaukselle on tapahtunut vai onko se hävinnyt bittitaivaaseen. Nyt kun julkaisen tai pitäisikö sanoa, että kun saan tekstin valmiiksi ja koetan lopetella niin näyttöön tulee esikatselu vaihtoehto, josta tulee valita onko tietokoneella, tabletilla vai puhelimella. Tämän pystyn periaatteessa tekemään, mutta sen jälkeen olen näytöllä, jossa näkyy postaukset samoin kuin ne julkisesti lukijoille näkyvät. Pitää avata Blogger uuteen välilehteen ja tarkastella näkyykö teksti siten, että sen voisi halutessaan palauttaa luonnokseksi ja niin edelleen. 



Tahtoisin enemmän muotoilla tekstiä siten, että olisi väliotsikot. Esim. tässä tekstissä voisi väliotsikoina olla esim. molemmat esittelemäni podcastit omana otsikkonaan ja lisäksi podcast paikkojen esittely ja näiden lisäksi pari muuta väliotsikkoa. 


Käytännössä tiedän miten väliotsikot lisätään, mutta ensin tulisi testata asiaa, jotta myös näkymä näkevälle olisi halutunlainen. 



Podcasteista vielä sen verran, että englanniksihan niitä on valtavasti ja muutaman musiikki- ja kirjallisuus aiheisen jakson olen kuunnellutkin. Lisäksi innostuin kuuntelemaan luultavasti espanjalaista ABBA aiheista podcastia ja siinä kohtaa mietin, että kaikkea se fanius teettää. En nimittäin ymmärrä sanaakaan Espanjaa. 



Olisiko lukijoistani mukavaa, etten hölisisi niin paljoa siitä millä tavalla toteutan asioita, koska en näe? Tässä tekstissä melko paljon juttua, jonka ymmärtää vain alan harrastajat. 

Tarkoitus kartoittaa aiheita, joista kannattaa jatkossa kirjoittaa ja joista ei. 


Mikä mahtaa olla Sinun suosikki podcastisi? Voit kertoa sen kommenteissa kuten myös mistä tykkäisit lukea blogistani enempi ja mistä vähempi. 


Joko olet liittynyt blogin seuraajaksi somessa? 

Näistä linkeistä voit helposti tehdä sen. Kupliva maailmani kiittää.


Facebook

Instagram 

Twitter


Hyviä kuunteluhetkiä syysiltoihin ja mukavaa Viikonloppua!


Johanna Niskanen: Onnellisesti omillani - Elämää parisuhdenormin ulkopuolella

        Johanna Niskanen - Onnellisesti omillani - Elämää parisuhdenormin ulkopuolella  Minerva 2024    ISBN 9789523759916   Lukija    Laura...