Näytetään tekstit, joissa on tunniste BoD - Books on Demand. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste BoD - Books on Demand. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. heinäkuuta 2024

Jukka Sariola: Konehengittäjä ja assistentti

 

 


 

 

 

 

Jukka Sariola - Konehengittäjä ja assistentti 


© 2023 Sariola, Jukka

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-165-40

Kannen ulkoasu: Jukka Sariola

Kannen valokuva: Kerkko Sariola

Taitto: Jukka Sariola

Tekstin stilisointi: Aune-Inkeri Björkström

www.jukkasariola.info/konehengittaja/

 

 

"Elämäsi potilaana on vain raapaisu oikeasta elämästä!", kiteyttää toimittaja Sakarias Nousiainen tunnelmansa oltuaan pari vuoroa harjoittelemassa avustamistani. En pysty hengittämään ilman konetta ja lihasvoimani riittävät hyvin vähään. Tarvitsen apua vuorokauden ympäri, mutta en ole suinkaan potilas.

Toimittaja Nousiainen, tässä kirjassa Saku, on mielikuvituksen tuotetta, mutta kirjan tapahtumat ovat todellisia kohtauksia valitulta ajanjaksolta. Niin ikään Sakun asennoituminen on minulle moneen kertaan koettua elämäni varrella.

Saku haluaisi kirjoittaa paljastavan juttusarjan vammaisen ihmisen arvottomasta elämästä. Siksi hän jää vajaaksi vuodeksi tekemään avustajieni sijaisvuoroja. Tänä aikana hän näkee elämäni erilaisia mahdollisuuksia ja haasteita, jotka eivät suinkaan vähene koronapandemian seurauksena. Herää monenlaisia keskusteluja vaikeavammaisen asemasta ja itsemääräämisoikeudesta.

Tässä kirjassa avaan elämääni arjen kuvauksen kautta ja samalla näkymän henkilökohtaisen avustajan työhön. Lukijan ratkaistavaksi jää, millainen raapaisu tämä on oikeasta elämästä.

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta, jonka pyysin ja sain! 

Sain kustantajalta myös kansikuvan sähköpostitse, josta myös kiitokset. Tekstissä on tuo kyseinen kuva sellaisenaan. Blogin somejulkaisuissa kuitenkin on hieman muokattu versio, koska kuva rajautui alkuperäisyydessään hyvin erikoisesti. Ja KYLLÄ! Avustaja auttoi tässä kuvajutussa. En edelleenkään nää kuvia; ja KYLLÄ! Avustaja avustaa myös tällaisissa jutuissa.

 

Tämä on kokoansa ja sivumääräänsä suurempi teos! 

Soisin, että hyvinvointialueiden päättäjät ja terveydenhuollon ihmiset lukisi tämän, jotta tietäisivät mitä se on kun puhutaan ELÄMÄSTÄ! 

Vaikka et olisi päättäjä tai terveydenhuollon ihminen, niin lue silti; se nimittäin saattaa muuttaa sun suhtautumista ja laajentaa maailmaasi. 

 

Itse olen kyllä sitä mieltä, että jos joku kysyy miten teihin vammaisiin pitäs suhtautuu niin minä vastaisin, että parasta on kun lakkaat suhtautumasta!

 

Kirja alkaa kesästä ennen Koronaa ja jatkuu Koronakesälle -20. 

 

Kirjan alussa Saku saapuu Jukalle ja kohtaaminen on täynnä ihmettelyä, asennetta ja kysymyksiä, joista osa on itsellekin tuttuja. 

Saku on toimittaja ja pestautuu avustajahommiin, jotta osais kirjoittaa vammaisen elämästä laajan artikkelin. 

Avustaminen alkaa sujua joltiseenkin, mutta asenteen muuttuminen, oikeiden termien oppiminen ja suhtautumisen muuttuminen ottaa oman aikansa. 


Sakun ajatukset on alussa sellaiset, että Jukka on potilas ja avustajat eivät ole avustajia vaan hoitajia. Kirjan edetessä selviää miksi näin ei ole. 

Potilas on potilas, jonka hoidosta päättää se, jolla on valtaa. Vammainen ihminen itse päättää kuka häntä avustaa, miten häntä avustetaan, missä häntä avustetaan, milloin häntä avustetaan jne. On äärimmäisen tärkeää saada ITSE PÄÄTTÄÄ NÄISTÄ ASIOISTA!

 

Kirjassa yhdessä kohdassa Jukka kysyy Sakulta, että - "Haluaisitko elää jatkuvasti alisteisessa suhteessa toiseen ihmiseen, vaikka mielestäsi pystyisit hallitsemaan elämääsi?" Vastaus on tietenkin "EN".

Mietin, että jos itse olisin hengityskoneessa ja koska en näe, niin olisin ehkäpä kuollut jo ajat sitten, koska en näe miten avustaja, etenkin uusi sellainen, toimenpidettä tekee. 

Tuosta alisteisuudesta; en tiedä miksi tapahtuu tätä, että pidetäänkö mua jotenkin vajaavaltaisena vai mitäkä, mut jos ollaan paikassa x ja kerron, että tien toisella puolen on paikka y, että se on lähin paikka missä asian Q voi hoitaa ja että mennään siihen. Niin sanomaani ei uskota, koska itse ei olla kyseistä paikkaa koskaan nähty, vaikka mekin ollaan ohi kuljettu. 

Eli minä siis en sokeana ihmisenä ole oikeutettu tällaista ohjetta antamaan, ja minua ei uskota, koska en voi tietää, koska en näe. Sitten kun mentiin paikan luo, niin ihmetyshän olikin valtaisa kun kertomani olikin totta. 

Miksi minä siis joudun vänkäämään tämän tyyppisistä jutuista vuodesta toiseen? 

 

Halusin havainnollistaa tämän. En riko vaitioloa, koska tosta ei kukaan pysty itteensä yksilöimään mitenkään! 

 

 

Kirjalle tähtiä 4/5.

Talossa: Samuli Putro

              Keikkavuosi päättyi pitkään päivään. Eka Päiväkahvit Zen Cafén kanssa keskustelutilaisuus ja sen jälkeen kolme erilaista Samul...