perjantai 27. kesäkuuta 2025

Radio Nova Festivaali osa 2

VIP-liput saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS!
 


 

 

 🎶 ✨ Festarikesä 2025 käynnistyi Radio Nova Festivaalilla. 

Pääsin arvioimaan tapahtuman esteettömyyttä ja saavutettavuutta – näkökulmasta, joka usein jää huomioimatta, mutta joka ansaitsee tulla näkyväksi. Kiitos festivaaliorganisaatiolle, joka mahdollisti tämän mahtavan yhteistyön ja kaikille muille osapuolille! Erityisesti kiitos avustajalleni, joka mahdollisti liikkumiseni vieraassa paikassa ja kaiken somesisällön! Henkilökohtaisen avustajan työssä pääsee paikkoihin, joihin ei muuten omassa elämässään välttämättä pääse! Kannattaa tehä hyvä valinta, että kenelle menee avustajaks! 

 

 Festarien tapahtumapaikka oli Santalahden rantapuisto ja ekaa kertaa näin suuren tapahtuman käytössä. 

 

Hyvä fiilis jäi! Siinä meni Juhannus ja Suviseurat samassa... 
 

Festarin nettisivut ja linkit somekanaviin löytyy radionovafestival . 

 

Toinen festaripäivä alkoi jo hyvissä ajoin. Eka keikka oli jo klo 13 maissa. Oli muutes jännää, että festarialueelle pääsi vasta puoltatuntia ennen ekaa esiintyjää molempina päivinä. 

 

 

*** Huomioita 

 

 

Maksamisen tulisi olla esteetöntä. Esteettömyys on paljon muutakin kuin se, että pyörätuolilla pääsee liikkumaan - tuntuu, ettei tämä ole selvää kaikille. Lisäksi tuntuu, että esteettömyys on jotain sellaista, jota varten tulee nähä paljon vaivaa ja aihe, joka mainitaan, mutta jonka merkitystä ei aidosti ymmärretä vaan katsotaan, että se on joku välttämätön paha. 

Alueen maksupäätteet olivat näilläkin festareilla niitä "RAKASTAMIANI" kosketusnäytöllisiä vekottimia. Tämä tuli ihan itse todettua tilanteessa, jossa kysyttiin tunnuslukua, tai siis se maksupääte kysy, koska senhän se tekee säännöllisen epäsäännöllisesti. Olin helteestä sen verran väsyny, etten ollut tajunnut ohjeistaa avustajaa etukäteen tästä aiheesta ja tämähän siis tarkoitti sitä, että jouduin sanelemaan tunnuslukuni siinä tiskillä kaikkien kuullen, jotta sain ostokseni maksettua. Minulle ei myöskään tarjottu vaihtoehtoista maksutapaa. En voi tietää mikä sellainen vaihtoehto olisi käytännössä voinut olla, koska en ole maksuvaihtoehtojen asiantuntija. Olen ennenkin ihmetellyt sitä, ettei myyjä tällaisessa tapauksessa edes kiinnitä huomiota siihen, että saanko ostoksen maksettua. Oletetaanko, että kyllä se jotenkin hoituu? Tai, että seurassani oleva henkilö maksaa jos maksu ei minulta onnistu? Vai saisinko juuri tilaamani annoksen, juoman tai mitä sitten ikinä olenkin ostamassa siitä huolimatta kun kertoisin että en pysty maksamaan, koska teidän maksupääte ei ole esteetön? 

 

Tässä juttua maksamisen esteettömyydestä 

 

Jo­kai­sel­la tulee olla oikeus es­teet­tö­mään mak­sa­mi­seen  . 

 

 

Minkähän takia muutes myyntitiskien on oltava niin järkyttävän korkeita? Olen lyhyt ihminen ja sieltä tiskin toiselta puolen ei välttämättä nää että liikun valkoisen kepin kanssa. Minähän en siis tiedä miten sieltä tiskin toiselta puolen näkee, mutta oletan, ettei oikein hyvin. Mua muutenkin jännittää aina mennä tekemään tilaus tällasissa tilanteissa. En oo varma millon on mun vuoro ja onko työntekijä läsnä siinä hetkessä, vai onko hän kääntynyt pois päin asiakkaasta... Ketä varten nää korkeat tiskit on oikein suunniteltu? Kun luulis, että niiden äärellä seisoskelu ja kurottelu monta tuntia päivässä olis aika vaikeeta....

 

Akkreditointi avautui jo helmikuussa. Olin käsityksessä, että akkreditoituneille ilmoitetaan hyvissä ajoin onko hyväksytty vai ei. Itse sain kuitenkin tiedon vasta kesäkuun alussa. Tällaiset ilmottamiskäytännöt aiheuttaa sen, että avustajan mukaan saaminen voi olla haastavaa. Toivoisin hieman enemmän ennakoitavuutta tähän ja tietoa hieman aiemmin. Sillä ajantasainen tieto hyväksynnästä olisi myös tasa-arvoista ja yhdenvertaista. 

 

 

Festarialueella oli myös erillinen invakoroke tai katsomo. Mietin vaan, että olikohan se kuitenkaan sijoitettu ihan oikein ja kuinka hyvin sieltä pystyi esiintyjiä todellisuudessa seurailemaan.

 

Toinen juttu on näidenkin festarien mediapankki. Siellä saavutettavuus oli unohdettu täysin. Kuvia ei oltu nimetty niin, että olisin pystynyt itse tietämään kenen kuvasta on kyse. Onkohan nykytekniikalla tosiaan niin vaikeaa nnimetä tiedosto kuvaajan ja kuvatun henkilön mukaan? Eli jos käytän itseäni, tosin vain etunimeäni niin tiedoston nimi voisi olla vaikka tällainen: RNF2025_Rita-Ora__Annukka.jpg. 

 

Voin tulla kertomaan lisää aiheesta: Miten nimeät kuvatiedostot esteettömästi ja saavutettavasti. Olisi hyvä myös lisätä tiedoston nimeen tieto kuvasuhteesta, että onko se suoraan sopiva Instagram käyttöön esim. kuvasuhde 4:5. 

Otahan yhteyttä kun kaipaat konsultointia tai koulutusta esteettömyyteen/saavutettavuuteen. Parhaiten se onnistuu lähettämällä sähköpostia kuplivamaailmani(at)kuplivamaailmani.pink 

 

Festariviikonlopun ensimmäisen osan pääset lukemaan tästä

 

Taidettiin kyllä saada kesän paras festariviikonloppu sään puolesta. 

Tapahtumalle tähtiä annan 4/5. 

 

Toivoisin, että ennenkuin päätetään festarialueelle toteutettavista ratkaisuista, joita sitten ajatellaan esteettömiksi niin festarijärjestäjä pyytäisi esteettömiä palveluja tarvitsevia henkilöitä mukaan kehittämään tapahtumaa ja vaikkapa testaamaan ihan paikan päälle, tai esim. kartoittaisi kyselyllä festarikävijöiden esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviä tarpeita. Toki siinä ollaan sitten tilanteessa, ettei kaikki voi edelleenkään nettiä käyttää, että miten tästä siis vaikkapa kartoituskyselystä saisi sitten kaikille toimivan? Toki Suomessa jos ajattelee kesäfestareita niin keskellä talvea ei oikein voi mennä testaamaan alueen toimivuutta. 

Festarijärjestäjillä on jo palkattuna häirintäyhdyshenkilöitä niin miksi ei ole palkattuna esteettömyys/saavutettavuusvastaavaa? Kun kuitenkin jatkuvasti kaikki toitottaa sitä, että kuinka me ollaan tasa-arvoinen, tasavertainen, syrjinnästä vapaa, yhdenvertainen ja KAIKKI SAA TULLA SELLASENA KUN ON-tapahtuma. Yhdenvertaisuus on muutakin kuin seksuaalivähemmistöjen sallimista ja että on ehkä sitä yhtä pyörätuoliasiakasta varten justjajust se yks invaWC.

 

Festarien palautekysely Ei ole saavutettava ruudunlukuohjelmilla ja se tarkoittaa siis sitä, että tarvitsen näkevää apua sen täyttämiseen. Harmi homma.

 

 

 

  

Lauantain keikat 

 

 

Eka artisti oli Behm . 

 

Hyvä keikka ja varmasti tosifanit sai sen mitä tulivat hakemaan. Itsellä keikka kyllä toimi, vaikka en häntä niin fanitakaan. 

Kuultiin myös uusi biisi ja tässä myös pätkä siitä. 

 


 


 

 

Seuraava artisti oli Turisti . 

Ei oikein ole ominta osaamisaluetta, mutta kyllä jotain samaistuttavaa löysin. 

 

Seuraavana vuorossa oli  Sexmane . 

 Erityisesti tämä biisi jäi soimaan päähän. 

 


 

Oli kyllä hyvä show, tai pitäisi ehkä sanoa, että tulinen. Keikan aikana joku henkilö koetti tulla ihan iholle. Tilanteesta selvittiin järjestyshenkilön ja muun festariväen avustuksella. 

Kannattaa myös lukea tämä artikkeli. 

 

Gender minorities and persons with disabilities defining their perpetrators at music festivals 

 

 

Päivän kohokohta itselleni oli INNA . 

Oikein kunnon bilemusaa! 

 


 





 

 

Viimeisenä oli vuorossa Rita Ora . 

 

Bileet jatkui aina Viimeiseen asti. Ihanat serpentiinit oli osana keikkaa ja keikan jälkeen niitä oli maassa niin paljon, että pääsin osaksi niitä!

 

Festareilla esiintyi lauantaina myös Juha Tapio, Sam Feldt, Blanka ja Elastinen. Tässä kuvia heistä. Alla olevat kuvat mediapankista. Kuvaaja Atte Mäläskä.

 







Radio Nova Festivaali osa 1

VIP-liput saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS!




 

 🎶 ✨ Festarikesä 2025 käynnistyi Radio Nova Festivaalilla. 

Pääsin arvioimaan tapahtuman esteettömyyttä ja saavutettavuutta – näkökulmasta, joka usein jää huomioimatta, mutta joka ansaitsee tulla näkyväksi. Kiitos festivaaliorganisaatiolle, joka mahdollisti tämän mahtavan yhteistyön ja kaikille muille osapuolille! Erityisesti kiitos avustajalleni, joka mahdollisti liikkumiseni vieraassa paikassa ja kaiken somesisällön! Henkilökohtaisen avustajan työssä pääsee paikkoihin, joihin ei muuten omassa elämässään välttämättä pääse! Kannattaa tehä hyvä valinta, että kenelle menee avustajaks! 

 

 Festarien tapahtumapaikka oli Santalahden rantapuisto ja ekaa kertaa näin suuren tapahtuman käytössä. 

 

Hyvä fiilis jäi! Siinä meni Juhannus ja Suviseurat samassa... 

 

Festarin nettisivut ja linkit somekanaviin löytyy radionovafestival 

 

***

 

 🔍 Huomioita saavutettavuudesta:
 

 

– Sivuilla luki, että pienet eväät sallittu, mutta narikassa vietiin sipsipusseja ja jopa pähkinöistä kiisteltiin. Mikä kenellekin on ”pieni eväs” voi olla toinen juttu toiselle – mutta linjan pitää olla selkeä.
 

 

– Inva-WC\:, jota siis en lähtökohtaisesti itse edes tarvitse, koska ne on yleensä semmosia hehtaarihalleja, ettei meitsi sieltä sokeana ihmisenä mitään löydä helpolla ja mietin aina, että kun niitä yleensä käytetään johonkin aivan muuhun kuin tarkoitukseensa niin käsi saattaa osua mihin tahansa, jota ongelmaa siis ei näkevällä oo. Mut on joskus vuosia sitte viety inva WC:n kysymättä mitään siitä, että tarviinko. Ihmiset ei tajuu, ettei inva wc ole esteetön minulle. Nykyään osaan muistuttaa kaikkia esim. avustajanani työskenteleviä henkilöitä, etten tarvitse kyseisenlaista WC:tä. Minä kuitenkin itse vammaisena ihmisenä tiedän parhaiten minkälaisissa paikoissa minun on helpoin hoitaa tarpeeni. 

 

Näillä festareilla me nähtiin tasan yks Inva-WC VIP-alueella ja kyseinen paikka oli joko suljettu, tai ovi oli täysin auki, tai sitten siellä oli hlö jolla ei ollut välttämättä kyseiselle paikalle tarvetta. Ainakin perjantaina ovi oli lukittuna, missään ei lukenut ohjeistusta siihen, paitsi jos käytät vessapassia, mikä ikinä se onkaan. Olen vammainen henkilö, mutta edes minun ei tarvitse tietää kaikista käytössä olevista systeemeistä, etenkin sellaisista, jotka eivät kosketa minua. Ilmeisesti vessapassin omistaja olisi voinut näpytellä jonkun koodin johonkin laitteeseen ja avata oven sillä, mutta edes festarien sivuilta ei löytynyt tarkempaa infoa aiheesta. 

 


 

 

 

 


 

 

Nimittäin: ainoa syy miksi olisin nyt EHKÄ voinut käyttää inva WC:tä liittyi näihin aivan järkyttäviin portaisiin, joita jouduin kapuamaan festaripäivinä muutamaankin kertaan. Kyse ei ole minun kävelykyvystäni jos joku siis sitä epäilee. Se ettei ihminen näe ei tarkota sitä, että jaloissa olisi jotakin onkelmaa. Siis toki joillain voi olla, mutta mulla ei. Nää portaat oli semmoset metalliset tai rautaiset hirvitykset. Minun ei myöskään tuntoaistia käyttävänä vammaisena ihmisenä tarvitse olla mikään jokaisen materiaalin asiantuntija, en siis ole ihan varma mitä materiaalia nuo portaat oli. Askelmat oli aika korkeita näinkin lyhyelle ihmiselle ja lisäksi portaikko ei pysynyt paikallansa ilman, että joku piti sitä paikallaan kun kapusin niitä. 

Lähtökohtaisesti tarkoitukseni ei ole kirjoitella pissa-, ja kakkajuttuja, mutta nyt oli vähän pakko. 

 

 

Festarialueella liikkuminen oli sujuvaa. Kiinnitin huomiota pitkään nurmikkoon ja mietin josko sieltä onnistuis saamaan ihollensa jonkun punkin, mutta eipä semmosta tullut. Tai jos tuli niin ei oo vielä borrelioosi iskeny. Ehkä kaikki elläimet pelästy musiikkia ja tämmöstä määrää meitä ihmisotuksia.

Viihdyin hyvin. 

 

Festarikokemusten toisen osan pääset lukemaan tästä

 

 

 🎤 Perjantain keikat:
 

Festarit avasi Da Buzz

 

Olin odottanut koko 2000-luvun, että pääsen heidät näkee. Syksyllä 2000 radioissa soi jatkuvasti biisi nimeltä Do You Really Want Me . 

 

Toi biisi vei mut takas siihen hämmentävään syksyyn ja hyvään aikaan elämässä. 

Keikalla kuultiin myös Let Me Love You Tonight  

ja 

Alive

 

 



 

 


 

 

 

 

 


 

 

Tuossa keikkavideot mainitsemistani biiseistä, sekä kappaleesta nimeltä Paradise.

Oli kyllä hyvä meininki esiintyjillä. Tuntui, että yleisö olisi lämmennyt paremmin vuorokauden aikaan nähden myöhemmin, koska tämä keikka oli jo klo 14:30. Tämän tyylinen musa olisi sopinut paremmin sinne klo 23 tienoolle. 

 

 

Seuraavaksi vuorossa oli PartaMatti.

Hän soitti tuttuja biisejä ysäriltä. Ainut mitä en tunnistanut oli Tiktakin Lopeta-biisistä joku remix. En muista sitä kuulleeni, vaikka joskus kirjastosta lainaillut niitten levyjä. Siis joskus aikana ennen Spotifyä. Kuulin nyt ekaa kertaa Scooterin version tästä aikoinaan paljonkin soineesta biisistä.

 

 Lazard ft. Beverley Craven - 4 o'clock (in the morning) (Official Music Video) . 

 

En ollutkaan koskaan aiemmin ajatellut mitä tuossa biisissä sanotaan. 

 

"You light up another cigarette and I pour the wine
It's four o'clock in the morning and it's starting to get light
Now I'm right where I wanna be, losing track of time
But I wish that it was still last night". 

 

Niinpä niin, tosin siihen aikaan kun tuota on kuunneltu en oo ollu viinihifistelijä vaan alas on menny siiderii ja sellasta.... Yhteistä aikaa, juomista, valvomista ja tupakkia. Tosin en ite polttanu sillon enkä nytkään. Äärimmäisen harvoin pystyn kuuntelemaan tämän tyyppistä musaa, koska se vie mut aina kauas pois. Kun ei vieläkään ole

 

Puhdas pöytä . 

 

Siinä laulellaan 

 

"Näytä mulle miltä se tuntuu ku päivil on taas välii. Miten sydän pakahtuu, kun sen vaan auki repii.
Voisko hetken olla tyyntä aikaa ja puhdas pöytä, jonka pintaan mä saan piirtää mun ääriviivat uudelleen.
Paina vaan lisää kaasuu niin et nää maisemat vaihtuu. Laita mut elämälle altistuu. Joo-oo-oo-oo-ooooo!
Paina vaan lisää kaasuu ei oo jäljel mitään mikä ei sais haihtuu. Mä jätän viimeisenki kaipuun taustapeiliin kaikuu". 

 

Altistin itteni kaikelle sille mitä musiikki aiheuttaa ja halusin olla tuolla festareilla kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi. 

 

 

Ysärinostalgiasta päästiin sujuvasti nykyhetkeen kun vuorossa oli Mirella . 

 

Tämän ajan valovoimaisin tähti Suomessa! Odotin lavan edessä niinkun parempikin fani. Jostain tuli puheeksi koodikieli tilanteessa jos jostain syystä ei kuulis mitään. Puhuin siitä, että kuurosokeilla on käytössä taktiiliviittomat ja että en tarkemmin tiiä niistä, mutta että sellaset on olemassa. Mun vieressä joku tuntematon nainen alkoi jutella mulle ja selittää näistä viittomista ja miten ne toimii. Minkä vuoksi hän katsoi tarpeelliseksi osallistua keskusteluun? Oisin halunnut olla festareilla ihan vaan festivaalivieraana, tai festivaalikävijänä tai mikä ikinä se sana onkaan! Ei mua kiinnosta serkun kumppanin kumminkaiman käyttämät viittomat! Olisi tehnyt mieli testata mitä tapahtuisi jos olisin mennyt kertomaan tästä viittomakeskustelusta häirintäyhdyshenkilölle, tai mikä se nimike onkaan. Siinä olisi luultavasti käynyt silleen, että keskustelun aloittajan ilta olisi jatkunut, mutta omani päättynyt siihen! Turvallisesta tilasta ja oikeudesta olla oma itsensä muistutettiin keikkojen välissä. Itse aina kyseenalaistan tällaiset häirintäyhdyshenkilöt! Nimittäin! Heidät on koulutettu kohtaamaan seksuaalivähemmistöt vaan ei esim. aistivammaisia. Tai siis oletan, ettei oo. En ole missään ikinä huomannut, että vaikkapa sokeita ihmisiä pyydettäs osallistumaan tällaiseen koulutukseen asiantuntijan ominaisuudessa. Niin, että kenelle se tila oli tai siis on tai onkaan turvallinen ja kenelle ei? Jos tämä aihe kiinnostaa sinua niin lue tää artikkeli 

 

Music festival employees’ ableism as experienced by participants with disabilities 

     

Niin ja jos englanti ei taivu niin sivun saa suoraan käännettyä suomeksi. Selaimesta vähän riippuu, että miten se tapahtuu. 

Voin tulla kertomaan mitä esteettömyys ja saavutettavuus on mielestäni ja että kuinka suhtautua. Parasta tietysti on kun lopettaa suhtautumasta! 

 

Ei minun festaripäiväni mennyt pilalle tästä viittoma-keskustelusta. Jatkoin niinkuin mitään olisi tapahtunut. 

 

 

Tiesin Mirellalta ehkä kolme biisiä. Erityisesti Sua sattuu . Se on niin omakohtainen muutaman vuoden takaa. Siinä laulellaan, jotta  

 

"Onhan maailmassa poikii
Hyvii frendejä ei niinkään
Joku päivä se sut jättää
Tiedän paremmin ku hyvin
Mut pääset kysymättä
Itkemään sitä mun syliin
Rakasta ketä sä haluat rakastaa
Niin kun mä rakastan sua
Mut pitiks sun salata mun selän takana
Miten te loukkaatte mua
Ei ystävät tee niin
Et salaa deittaillaan exii
Ja sit kun toi loppuu
Toivon, että sua sattuu
Kai mä olin vaan niin sokee
Et uskoin sun valheisiin
Sun työvuorot ja treenit
Olikin vaan selityksii
Rakasta ketä sä haluat rakastaa
Niin kun mä rakastan sua
Mut pitiks sun salata mun selän takana
Miten te loukkaatte mua
Ei ystävät tee niin
Et salaa deittaillaan exii" 

 

Toinen tuttu biisi on Luotathan . 

Se on vaan niin mahtava biisi kaikkine Disney viittauksineen... 

 

Tässä keikkavideoo! 

 


 


 

 

 

 

Keikka oli ammattitaitoisen ja lahjakkaan artistin.

 

 

 

 

Mirellan jälkeen  vuorossa oli KAJ

 

En itse osaa ruotsia, joten biisit jäivät käsittämättömiksi. Hauskaa oli silti ja kuultiinhan se

 

 Bara Bada Bastu

En ollut varmasti ainoa yleisöstä, joka ei osannut ruotsia. 

 

Tässä vähän keikkavideoo.

 

 


 

 


 

 

Jos haluaa fiilistellä Euroviisuja niin tässä soittolista, jossa on omia suosikkejani. 

 

Eurovision Favorites  

 

Lista päivittyy säännöllisen epäsäännöllisesti!

 

 

KAJ:n jälkeen päästiin takaisin ysärille kun vuorossa oli Vengaboys . 

 

Energiaa ja menemisen meininkii! Toki kun on vaan muutama hitti niin niiden varassa oltiin ja muuten sitten muiden biisejä. Biisit vei mut taas kauas. Vuosituhannen viimeiseen kevääseen ja kesään. Jos ei bileet olleet käynnistyneet jo aiemmin niin viimeistään ne alkoi tällä keikalla! 

 

Näistä videoista voitte sen myös itse todeta. 

 



 




 

 

 

Vengaboysin jälkeen oli Jenny Berggren from Ace of Base . 

 

En oikein tiennyt mitä odottaa. Mietin soittasko hän biisejä ainoalta omalta albumiltaan nimeltä

 My Story. 

 

Levy on vuodelta 2010 ja olen sen Spotifystä joskus kuunnellut. Eipä tullut biisejä siltä vaan tuli Ace of Basea ja biisien välissä tarinaa ja maininnan saivat Donna Summer ja ABBAn Frida. 

 

Tässä vähän tunnelmia tuolta keikalta. 

 

 




Perjantain päätti Jason Derulo

Tässä tunnelmia siitä. 

 


Perjantaina esiintyi myös Gasellit, Vesterinen yhtyeineen ja Jenni Vartiainen. Tässä kuvia heistä. Alla olevat kuvat mediapankista. Kuvaaja Atte Mäläskä.

     





sunnuntai 4. toukokuuta 2025

Keikalla: Yona@Tavara-asema

 


 

 

 

Pääsiäisestä oli jo ehkä toivuttu tavalla tai toisella. Tosin väsymys jatkui yhä kun oli palaveria palaverin perään. Semmosina päivinä en muista ees mun nimee. Tai siis silleen kuvailen niitä päiviä. Riittää että muistaa olla oikeassa palaverissa oikeaan aikaan. Keskittyminen siihen mitä ympärillä tapahtuu onkin sitten oma juttunsa. 

 

25.4.2025. Yona esiintyi Tavara-asemalla. 

 

Sain olla taas todistamassa hienoa keikkaa. Se on vaan niin ihanaa se artistin läsnäolon voima ja tulee olo, että hän haluaa nimenomaan tässä hetkessä olla meille ja meiän kanssa! 

Mun mielestä yhä Eden -levyn biisit toimii paremmin livenä kuin levyltä. Oon kuunnellut tuota levyä yhä tosi vähän. Livenä nuo biisit jotenkin täydentyy. 

 

 

 


 

 

 

Tavara-asema ei mielestäni vaan ole paras mahdollinen keikkapaikka. Äänentoisto on mitä on ja lisäksi jos jostain syystä joutuisin tulemaan keikalle yksin niin noin avoimessa tilassa on vaikeaa hahmottaa asioita. 

lauantai 3. toukokuuta 2025

Keikalla: Aino & Hajonneet@Tavara-asema

 


 

 

 

Lauantaina 19.4. oli mun onnenpäivä! Olin oottanut tätä jo monta kuukautta ja etenkin kun tammikuussa Aino & Hajonneet keikka Telakalla jäi väliin sairaustapauksen vuoksi niin oikein ootin tätä lankalauantaita. Jännää muuten että käytän nuita pääsiäisviikon päivien nimiä, vaikka en kuulu kirkkoon. 

Kerroin jo eilen, ettei elämä aina mee niinku suunnittelee. 

Olin monistakin syistä mennyt nukkumaan vasta siinä puoli kuuden aikaan aamulla. Vaikka sainkin nukuttua useamman tunnin niin olin aika väsyny mihkään keikalle lähtee. Lähin, Tietenkin! 

Edellisenä iltana oli joku aivan muu syy miksei täysipainoisesta keikkaan keskittymisestä tullut mitään - niin tää ilta meni aika lailla väsymyksen tiliin. Sitä kun aamuyöhön asti nauttii muutamasta ja vähän enemmästäkin lasillisesta kuplivaa juomaa niin se saattaa tällä iällä jo jossain tuntuu sit seuraavana päivänä, tai siis tässä tapauksessa samana. 

 

 


 

 

 

Keikka oli täynnä energiaa, esiintymisen, laulamisen ja soittamisen riemua. Vaikka ite näytinkin kuolleelta. 

Keikoilla pääsen kyllä vaikka minkälaisiin tiloihin kun ajattelin taas, että kaikki valinnat mun elämässä on tuonut mut just siihen hetkeen - eturiviin nojailemaan sitä aitaa tai kaidetta tai mikä sen nimi onkaan vasten, ja katsoo ja kuuntelee just tätä keikkaa. Voin myös kertoo, että vesi on hirveen hyvää juomaa välillä. Ihan koko keikkapäivän ajan.... 

 

 


 

 

 

 

 


 

 

Seuraavaks Aino & Hajonneet  voi nähä livenä Työväen Musiikkitapahtumassa , 

Sorin Aukion Kesäkeikat ,

ja 

Lost in Music . 

 

On toki muitakin, mutta listasin ne mitkä on mua lähinnä.

 

 

Huomenna jatkuu keikkakertomukset Tavara-asemalta. 

perjantai 2. toukokuuta 2025

Keikalla: Litku Klemetti @G LiveLab

 


 

 

 

 

Pitkäperjantaina eli 18.4.2025. olin Tampereen G LiveLabissa Litku Klemetin keikalla. Taas vaihteeks. 

Olin oottanut ja suunnitellut tätä keikkaa ja ostanut lipun jo kauan sitten. Ajattelin, että siinähän hyvin menis Päästiäinen. Kun oli yks eri keikka vielä heti seuraavana päivänä. Ei se elämä aina mee niinku suunnittelee! 

 

Tää keikkahan oli upea. Saatiin kuulla biisejä Litkun koko uran ajalta. G LiveLabin äänentoisto on aina huippuluokkaa. 

Litkun puhetta biisien välissä on kiva kuunnella. Kun tapa puhua kuulostaa niin tutulta. 

Biiseistä kuultiin tietenkin Juna Kainuuseen ja uusi biisi nimeltä Lippissukupolven joutsenlaulu  . 

Tässä tuo uusi biisi tai siis osa siitä keikkaversiona. 

 


 

 

 

 

Tässä Juna Kainuuseen, tietenkin. 

 

 


 

 

 

 

Tässä ehkä itseni mielestä harvemmin kuultu biisi nimeltä Urkuri. 

 


 

 

Seuraava keikka jolla hänet tulen näkemään onkin sitten varmaankin Festivaalilla . Ellei tässä nyt jotain yllättävää tapahdu, että olis joku keikka jo aiemmin. Siis onhan keikkoja, mutta oma aika rajallinen. 

 

 

**

 

Ja sit jotain aivan muuta. Tosin se liittyy keikkoihin oleellisesti! 

 

Keikoilla on yleensä käytössä Turvallisemman tilan periaatteet

 

Olen aina ajatellut sen olevan vain sanahelinää ja ettei nämä periaatteet todellisuudessa auta ketään eikä mitään. Nimittäin ei ne ennakkoluulot poistu vaikka ois mitkä periaatteet tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Jos mä naisena ja vammaisena menisin kertomaan jostakin tilanteesta, joka aiheuttaa turvattomuutta niin tämän seurauksena tilaisuudesta poistettaisiin minut, eikä häiritsevää osapuolta. Minä en kohdista katsetta, koska en voi ja sehän se saattaa antaa vaikutelman, että olen joidenkin laittomien aineiden vaikutuksen alaisena. Vammaisen kokemukset ja näkemykset kun yleensä mitätöidään ja niitä vähätellään. 


Ei minulle tällä keikalla tapahtunut sinäänsä yhtään mitään, tai siis tapahtui, mutta vain mun pään sisällä ja mun tunteissa. En pystynyt keskittymään täysipainoisesti keikkaan, kun piti koettaa selviytyy. Pärjäsin hyvin, olosuhteet huomioiden. 


Siellä Turvallisemman tilan periaatteissa lukee: 


"• Älä tee oletuksia ulkonäköön tai toimintaan perustuen. Älä tee oletuksia kenenkään seksuaalisuudesta, sukupuolesta, kansallisuudesta, etnisyydestä, uskonnosta, arvoista, sosioekonomisesta taustasta, terveydestä tai toimintakyvystä". 


Olin tehnyt etukäteen pöytävarauksen. Ehkä turvallisemman tilan periaatteet ei koske varauksien käsittelyä. Vaan jos on mainittu joku syy varaukselle niin mahdollisesti joku toinen mahdollisesti saman syyn varaukselleen kertova laitetaan istumaan samaan pöytään. Eli käytännössä tehdään olettamuksia. Mielestäni näin ei voi toimia! Tämä kertoo vain ja ainoastaan rakenteellisesta ongelmasta ja ihmisten asenteista. 


Eipä toteutuneet ne paljon mainostetut periaatteet tällä keikalla ainakaan minun kohdalla! Ihminen on muutakin kuin pöytävarauksensa syyt ja kaikki eivät tunne toisiaan. 



En ole antanut ravintolalle palautetta tästä, vaikka tarkoitus on ollut. Ajattelin seuraavaa pöytävarausta tehdessä mainita tästä. Tai sitte en jatkossa ees varaile pöytää niin pystyy itse määrittelemään mihin menee istuu, jotta on varmasti ja varmemmin turvallinen olo. 

Tapahtumassa koetin pelastaa sen mitä oli pelastettavissa; otin lasin täyteen, ettei jää ainakaan siitä kiinni! Kotiuduttua jatkoin samalla linjalla ja menin nukkuun vasta aamulla.




Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tai siis postauksia. 

Huomenna jatkuu mun keikkatekstit.

tiistai 29. huhtikuuta 2025

Viisi vuotta myöhemmin

 


 

 

Kupliva maailmani on pyörinyt  nyt viiden vuoden verran. Kiitos Läheiselle ideasta sekä etenkin nimestä. Kiitos myös Jokaiselle joka on tavalla tai toisella auttanut sivun ulkoasun tai kuvien kanssa. Kiitos myös kirjojen arvostelukappaleista kustantamoille ja muille tahoille, joilta olen esim. saanut kuvien käyttöoikeudet ja myös varsinaisia kuvia olen saanut pyytämällä, koska sivustoilla vaikka kuvat olisi merkattu jonkinlaisella tekstillä niin en voi tietää mitä kuvassa on ja onko ne sopivat somekäyttöön kuvasuhteiden suhteen. 



Toiminimi on ollut olemassa kohta vuoden. Ensimmäinen asiakas on ollut - ja lisää kaivataan! 


Esteetön ja saavutettava verkkosisältö on sinunkin etusi. 

Voit lukea lisää täältä . Otahan yhteyttä !

 

 


 

 

 


 

 

 

Viime viikolla olin Kalervo Kummolan järjestämällä lounaalla, joka oli tarkoitettu vuonna 2024 yrityksen Tampereelle perustaneille. Kuvat on sieltä. 


torstai 24. huhtikuuta 2025

Mariel Pietarinen: Auringonsäteisiin kadonnut

 


 

 

 

Mariel Pietarinen - Auringonsäteisiin kadonnut

 

Teksti © Mariel Pietarinen ja Kvaliti 2017
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva © Laura Kunnas 2017
ISBN: 978-952-7202-23-4
Kustantajan kotisivut: www.kvaliti.com
Sivumäärä 

 

117 

 

 

Suositun, tuhansia seuraajia Instagram-fanisivuilleen (@kavionjalkiasydamessa) keränneen Kavionjälkiä sydämessä -kirjasarjan 5. osa.Iloinen kavioiden kapse raikaa Lomasaarella ensimmäistä kertaa 65 vuoden jälkeen. Hevosleiri pyörähtää käyntiin, ja ilma on täynnä kesän ja hevosten huumaa. Jokin kuitenkin hiertää Lindan ja Joonatanin välejä, ja tuntematon pikkutyttö alkaa yhtäkkiä pyöriä kuin takiainen Lindan ympärillä. Linda piiloutuu Marianin salaiseen huoneeseen ja tarttuu pitkästä aikaa tämän vanhaan päiväkirjaan. Kellastuneet sivut tempaisevat Lindan mukaansa, ja pian niskaan hiipii tuttu, kihelmöivä tunne…Mariel Pietarinen on Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2015. 



Nautinnollinen lukukokemus! Menneisyyden ja kavion kopsuttelun kuulee kirjan sivuilta ja päiväkirjan vanha paperi kahisee. 


Jännää on ja aikamatkaillaan vuosikymmenten taakse ja sieltä tähänkin hetkeen. 


En oo koskaan ratsastusleirillä ollut, vaikka oonkin ratsastanut vuosia. Tai siis mun kohdalla kyse oli ratsastusterapiasta. Se on hyvää ja hyödyllistä! Nykyhetkessä luultavasti yhä käytän siinä saatua oppia kehon hallinnasta. Esim. Jos jostain syystä kaadun niin osaan tehä sen niin, ettei koko kroppa hajoa. 


Eksyin sivupoluille, mutta kirjoissahan voi eksyä monenlaisille sivupoluille, ja monille sivuille ja maastossa ratsastettaessa polkuja riittää. 


Näistä kirjoista sais hyvän TV-sarjan. Toki se voi olla, että sokeana ihmisenä en oo oikea henkilö siitä mitään sanomaan.

 

Tuntuu, että postauksissa vaan toistan itseäni ja en löydä sanoja enää mihinkään. Yleensä en kirjoita näin usein, mutta koska blogin synttärit. 

 

Kirjalle tähtiä 5/5.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2025

Mariel Pietarinen: Sielujen sininen silta

 


 

 

 

Mariel Pietarinen - Sielujen sininen silta 

 

Teksti © Mariel Pietarinen ja Kvaliti 2016
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva © Laura Kunnas 2016
ISBN: 978-952-6606-92-7
Kustantajan kotisivut: www.kvaliti.com
 

 

Sivumäärä 

 

110 



Kavionjälkiä sydämessä, osa 4.
Tuntuu, kuin unelmat olisivat alkaneet käydä toteen. Lomasaaren vanha, aavemainen kartano on yhtäkkiä täynnä väkeä. Romahtanutta tallirakennusta korjataan, ja ajan raatelemat seinät saavat uuden, raikkaan maalipinnan. Kunnostustyöt edistyvät loistavasti, kunnes vanha Marcus alkaa höpistä kummallisia, ja joku hiipii sotkemassa paikkoja.
Mikä on sielujen sininen silta? Yrittääkö joku tuhota koko remontin? Tapahtumat saavat pian järkyttävän käänteen. Minne Linda on kadonnut?
Mariel Pietarinen on Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2015.

 

 

Ystäväporukan seikkailut jatkuu. Saarella ollaan taas. Menneisyys on läsnä tässäkin. 

Sielujen sininen silta herättää mielenkiinnon ja saa selityksensä ja löytyy. 

 

Lumoavaa kerrontaa. 

 

Kirjalle tähtiä 4/5.

tiistai 22. huhtikuuta 2025

Mariel Pietarinen: Menneisyyden kosketus

 


 

 

 

 

Mariel Pietarinen - Menneisyyden kosketus 

 

Teksti © Mariel Pietarinen 2015
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva © Laura Kunnas 2015
ISBN: 978-952-6606-89-7
Kustantajan kotisivut: www.kvaliti.com
 

 

Sivumäärä 

 

116

 

Kavionjälkiä sydämessä, osa 3.
Kimmeltävät kinokset peittävät tallinpihan ja talviset maisemat houkuttelevat maastoilemaan. Perinteinen katrilliratsastus ja kynttilärata ovat lähestymässä. Huoli Isla-tamman kipeästä jalasta painaa kuitenkin yhä Loimarannan tallin väkeä. Myös pieneen Josefina-varsaan tuntuu liittyvän jotakin ihmeellistä. Miksi Linda yhtäkkiä tajuaa seisovansa lomasaaren vanhan kartanon mailla?
Mariel Pietarinen on Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2015.

 

 

Ihanaa! Kun näissä vaihtuu vuodenajat. Nyt on talvi ja joulun aika. 


Lindan unet, tai näyt johdattaa taas menneeseen ja uusi tuttavuus onkin näiden kautta vanha tuttu, joka liittyy ensimmäisen osan arvoitukseen. 

Seuraava osa on onneksi tuossa käden tai siis tekniikan ulottuvilla. 


Kirjalle tähtiä 5/5.

maanantai 21. huhtikuuta 2025

Mariel Pietarinen: Viesti halki aikojen

 


 

 

 

 

Mariel Pietarinen - Viesti halki aikojen 

 

Teksti copyright Mariel Pietarinen 2015
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva copyright Laura Kunnas 2015
ISBN: 978-952-6606-71-2
http://www.kvaliti.com

 

 

Sivumäärä 

 

105 

 

 

Kavionjälkiä sydämessä -sarjan toinen osa.
Lindasta tuntuu, ettei hän pysy nahoissaan. Kesän jännittävät tapahtumat ovat jääneet taakse, ja on tullut syysloman aika. Vihdoinkin Linda näkee Susannen ja Joonatanin jälleen! Susanne pääsee alkeisratsastuskurssille, josta hän on aina haaveillut, ja kaiken lisäksi hän tuo tullessaan huikeita uutisia. Saarella asuu nainen, jolla on pitkä ja vankka hevostausta. Hänen vanhan navettansa voisi kunnostaa hevosta varten. Jos Susanne osoittaisi kykynsä ratsastajana ja hevostenhoitajana, ehkä isä suostuisi ostamaan hänelle oman hevosen!
Syyslomaviikko ei kuitenkaan suju ihan odotusten mukaisesti. Tallille saapuu salaperäinen uusi poika, ja yksi tallitytöistä näyttää iskeneen silmänsä Joonataniin. Susanne taas joutuu myöntämään, ettei ratsastaminen olekaan niin helppoa kuin hän oli luullut.
Eräänä päivänä ystävykset lähtevät katsomaan myytävänä olevaa hevosta. Kun Linda astuu karsinaan, tuijottavat häntä hämärästä tutut kasvot…

Ystäväporukan seikkailut jatkuu. Toiset ratsastaa ekaa kertaa, enemmän ja vähemmän julkisesti. Myytävänä olevia hevosia ollaan menossa katsomaan, vaikka ratsastus on vasta aloitettu. Ei se tahtia haittaa kuitenkaan. 

Marian on menossa mukana jälleen ja estää uuden hevosen katsomisen. Mitä löytyykään uuden varsan sukutaulusta??? 

Kirjalle tähtiä 4/5.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2025

Mariel Pietarinen: Saariston suolaiset kyyneleet

 

 


 

 

 

Mariel Pietarinen - Saariston suolaiset kyyneleet 


Teksti copyright Mariel Pietarinen 2014
Kustantaja: KVALITI
Kansikuva copyright Laura Kunnas 2014
ISBN: 978-952-6606-58-3
http://www.kvaliti.com


Sivumäärä 


117 



Kokonainen viikko erossa parhaasta ystävästä Mintusta ja rakkaasta hoitohevosesta Fiasta! 13 -vuotias Linda ei voi uskoa surkeaa tuuriaan, kun hänen perheensä voittaa matkan Turun saaristossa sijaitsevaan lomakartanoon. Nyt hän joutuu luopumaan unelmiensa mahdollisuudesta toimia avustajana kesän alkeisratsastusleirillä. Lomaviikosta saarella tulisi taatusti tylsääkin tylsempi. Niin Linda luuli, ennen kuin tutustui tuikkivasilmäiseen Joonataniin ja tämän siskoon Susanneen.
Pian tarina 65 vuotta sitten saarella tapahtuneesta tragediasta saa Lindan valtaansa. Mitä tapahtui kauniille kartanontyttärelle Marianille ja tämän upealle täysverihevoselle Serafinalle? Miksi saarella ei enää nykyään suostuta edes puhumaan hevosista? Kun Linda vaipuu uneen, lähtee musta hevonen laukkaamaan tumma hahmo selässään. Heillä on jotakin kerrottavaa…
Kirjailija Mariel Pietarinen on musiikin- ja luokanopettaja, jolla on kokemusta hevosista ja ratsastuksesta vuodesta 1998 asti. Saariston suolaiset kyyneleet on hänen esikoisteoksensa, joka aloittaa kirjasarjan Kavionjälkiä sydämessä.

 

 

Ihanan lumoava kirja! Rakkautta, loma saarella kaukana tutuista ympyröistä, arvoitus vuosikymmenten takaa, salaisuuksia, vanha päiväkirja, vanhoja kirjeitä, unia ja tietenkin hevosia! 


Seikkailu halki ajan ja paikan! 


Linda rakastaa hevosia ja ärsyttää kun lomasuunnitelmat parhaan ystävän ja hevosten kanssa vaihtuukin lomaan saarella, jossa ei ole ainuttakaan heppaa. Kaikenlaista kummaa alkaa tapahtua ja uusien ystävien löydyttyä loma alkaakin maistua. 


Miksei saarella ole heppoja ja miksi Lindaan suhtaudutaan omituisella tavalla. 


Unien ja päiväkirjan löydyttyä paljastuu vuosikymmeniä sitten tapahtuneen onnettomuuden todelliset syyt ja vanhojen kirjeiden avulla vielä lisää salaisuuksia. 


Jos olisin nuorena lukenut nämä niin olisin odottanut lisää heti tämän osan jälkeen. Mutta näitä ei siis ollutkaan olemassa vielä 90-luvulla. 


Nyt voin lukea kaikki kerralla ja nauttia! 


Näissä kirjoissa on kaikki se mitä hyvään nuorten kirjaan tarvitsee. 


Blogeissa vietetään tänäkin kesänä jälleen Dekkariviikkoa


Pitäisköhän viettää joskus myös Heppakirjaviikkoa? 



Tälle kirjalle tähtiä 5/5. 


Minun omaan elämään hevoskirjat on aina kuuluneet. 

lauantai 19. huhtikuuta 2025

Kaisa Korpela: Uunipelti-identiteetti – Piilaakson oppivuodet

 


 

 

 

 

Kaisa Korpela - Uunipelti-identiteetti – Piilaakson oppivuodet

 

© Kaisa Korpela, 2024

© Momentum Kirjat, 2024

Kansi, typografia ja taitto Iiris Kallunki

isbn 9789524170437 (painettu kirja), 9789524171229(e-kirja)

Tervetuloa kurkistamaan kuplaan nimeltään Piilaakso.

Miltä elämänmeno näyttää, kun puoliso työskentelee kansainvälisen jättifirman pääkonttorilla? Miltä muuntautuminen korkeakoulutetusta uranaisesta kotirouvaksi tuntuu, kun työlupaa ei ensimmäiseen yli kahteen vuoteen ole? Minkä varaan ulkosuomalainen identiteetti rakentuu? Entäpä, kun joutuu pakon sanelemana palaamaan takaisin Suomeen?

Uunipelti-identiteetti - Piilaakson oppivuodet on kasvutarina, joka vie lukijan nojatuolimatkalle keskelle kuuluisaa teknologiateollisuuden keskittymää. Fiktion keinoja hyödyntävässä, mutta omakohtaisessa teoksessaan Korpela havainnoi tarkasti ja rehellisesti ulkosuomalaisen arkea kipukohtineen ja onnistumisineen. Arkea, johon globaalit IT-jätit langettavat kaiken hyvän lisäksi myös omat varjopuolensa.

Kaisa Korpela (s. 1974) on Oulun yliopistosta valmistunut filosofian maisteri, joka muutti vuonna 2014 miehensä kanssa Kalifornian Piilaaksoon.

Oma ostos. Onneksi on e-kirjat ja nämä nykyajan tekniset vekottimet, joilla e-kirjojen lukeminen onnistuu. Paljon jäis lukematta ilman näitä, koska en voi painettua tekstiä lukea. Jännää mitenkä paljon hintaeroa voi olla eri e-kirjakauppojen välillä saman teoksen osalta. 

 

Tässä kirjassa kerrotaan hauskasti Suomen ja Amerikan välisistä eroista, työn hakemisesta ja saamisesta, elosta ja olosta ulkosuomalaisena. 

 

En tiennyt, että kaikkialla ei ole samanlaisia Uunipeltejä kuin meillä ja oon luullut, että lehtipuhaltimia on vaan Suomessa. 

 

Tämän kirjan kanssa pääsee matkalle. 

Olen lukenut jo pidemmän aikaa kirjailijan blogia nimeltä Ribs & Coke - Ripsiä ja kollaa


Tälle kirjalle tähtiä 4/5.

perjantai 18. huhtikuuta 2025

Liisa Rauhakoski - Tekno! Saksa! Elämä!: Ysärinuoren päiväkirjat

 


 

 

 

 

Liisa Rauhakoski - Tekno! Saksa! Elämä!: Ysärinuoren päiväkirjat

 

Kannen kuva ja suunnittelu: Liisa Rauhakoski

© 2024 Rauhakoski, Liisa

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-7371-0
 

Sivumäärä 


336 



Päiväkirjaromaani aikuistumisesta. 90-luvun ajankuva teknoraveineen. Lukiolaisen maailma avartuu ja avautuu.

"En kestä tätä, en tajua yhtään mitään, tämä on aivan sekava moniulotteinen paikka ilman yhtä tai edes seitsemäätoista ainoaa oikeaa tapaa nähdä ja käsittää. Tämä on myös uskomattoman mielenkiintoinen paikka enkä ymmärrä miten joku, tai minä, voi enää koskaan olla kyllästynyt tai ettei ole muka mitään tekemistä tai kaikki vaan samaa vanhaa? Hullu paikka, maailma. Ihan liikaa kaikkea."

"Ihan hurjaa jo sekin, että voin keskustella jonkun kanssa saksaksi, oikean saksalaisen, joka asuu jossain, mihin ei silmällä näe eikä polkupyörällä pääse, jossain saman pallon pintakerroksessa, sittenkin niin naurettavan lähellä."

 

 

Oli ihanaa lukea tämä kirja. Neuvostoliiton hajoaminen, Estonian uppoaminen. Hämärästi muistan nuo tapahtumat, vaikka kirjan aikakausi tosiaan on sellainen, että olen silloin ollut aika pieni ihmisotus. Ihmisotus on muutens Rölliltä lainattu sana. Niitä kasetteja kuuntelin ihan hirveesti sillon pienempänä ollessani. 

 

Tässä teoksessa on kaikkee ihanaa nostalgiaa: lankapuhelimet, kirjeet, kasetit, MTV siis se musiikkikanava - ja muutenkin kaikki se mitä oli ennenkuin internet valtasi maailman ja ennenkuin Suomi liittyi EU:n jäseneksi. 

 

Mieleen kirjasta jäi erityisesti tämä: 

 

"Aina on ajatellut, että olisi älytöntä tuhlausta ostaa joku seedee vain yhden biisin takia, joka sillä on hyvä. Mutta miten niin? Musiikki on tärkeää. Kyllä se maksaa hintansa.

Musiikki on hassun abstraktia. Ei siitä saa kiinni. Näkymätöntä. Leijuu vain jossain. Silti siinä on rakenteet. Miten sitä on voitu suunnitella ilman mitään konkreettista? No onhan nuotit, mutta eivät nekään näytä piirrettynä äänen vaihteluiden kolmiulotteista tilaaika-rakennetta. Ne ovat vain merkkejä eivätkä kerro kaikkea.

Olen ulkona naisellisuuden kulttuurista. Vihaan kaikkea, minkä yhteiskunta määrää kuuluvaksi naisen elämään ja ajatusmaailmaan. Sitä oikeaa pelkkää lähtökohtaa, että on nainen, en vihaa, vaan siitä voi repiä ihan omaa huumoria ja kehittää vaihtoehtoisen kulttuurin. Nyt tajuan ja hyväksyn sen käsityksen, että sukupuolia on vähintään kaksisataa. Jokaisella on oma tapansa ja eri asenteensa olla omansa edustaja."

Itsehän olen mennyt siis keikalle tai keikoille vaan yhen hyvän biisin takia, joten ymmärrän hyvin tuon levyhomman. Elokuussa minut löytää Charonin keikalta ja niiltä tiiän vaan käytännössä yhen biisin. 

En osaa nuotteja. En ymmärrä niistä mitään. Aikoinaan mulla oli joku kirja, jossa oli pistenuotit ja varmaan kerrottu niistä enemmänkin. Mutta ne oli kyllä niin käsittämättömiä merkkejä, että jos nyt tulisi pistekirjoituksella nuotit vastaan niin en tunnistaisi niitä nuoteiksi.
Jos pistekirjoitusnuotit kiinnostaa niin aiheesta voi lukea vaikka tästä


Kirjassa mainitaan tuttuja artisteja. En tiennyt, että Marusha esiinty Suomessa syksyllä -94. En muistanutkaan miten hyvä biisi on It Takes Me Away


Jos haluat nostalgiselle matkalle 90-luvun alkuun niin suosittelen tätä kirja.. 


Tähtiä 3/5.

torstai 17. huhtikuuta 2025

Soraya Lane: Safiiritytär

 


 

 

 

 

Soraya Lane - Safiiritytär

 

© 2025 Otava (Äänikirja): 9789511467397

 

Alkuteos 

 

The sapphire daughter

 

Suomennos

Heidi Tihveräinen & Lauri Sallamo 


Lukija
 
Krista Putkonen-Örn

 

Kesto 

 

8 h 20 min 

 

 

Lumoava Kadonneet tyttäret -sarja kuljettaa nyt Genevenjärvelle ja kertoo kahdessa aikatasossa tarinan tosirakkaudesta ja kuninkaallisen tiaran mysteeristä.


Lontoolainen uranainen Georgia saa vihjeeksi salatuista juuristaan harvinaisen vaaleanpunaisen safiirin, joka on löytynyt Hopen talosta, naimattomien äitien asuntolasta.

Georgialle selviää, että hänet hylännyt isoäiti on itsekin hylätty, annettu adoptioon. Ilmenee myös, että safiiri on peräisin Italian kuningasperheelle kuuluneesta mittaamattoman arvokkaasta tiarasta. Georgia matkustaa Genevenjärven henkeäsalpaaviin maisemiin tapaamaan korukauppias Lucaa, joka on vuosikausia yrittänyt selvittää kadonneen safiirin mysteeriä.

Alkaa avautua tarina Delphinen ja Florianin kiihkeästä, kielletystä rakkaudesta 1950-luvun alussa. Dramaattisten käänteiden jälkeen Delphine joutui tekemään raastavan päätöksen. Kun vanhan perhesalaisuuden paljastuminen asettaa Georgian käsityksen omasta kipeästä taustastaan uuteen valoon, uskaltaako hän avata viimein sydäntään?

 

Rakkauden täyteinen tiivistunnelmainen kirja. Tämän kohdalla ei voinut välttää vertaamista Seitsemän sisarta-sarjan viimeiseen osaan, jossa myös on mukana jalokivi. Lisäksi Geneve on tuttua myös Seitsemästä sisaresta. 

Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi Safiiritytär oli kiehtova tarina. 

 

Tähtiä 5/5. 


Postauksissani alkaa ehkä hieman näkyä se, että huhtikuu on huippu kuu ja blogin synttäreiden vuoksi tässä kuussa postaus joka päivälle.

 

Kansikuva saattaa Instagramissa näkyä miten sattuu, mutta se riski on otettava, jotta voi pitää postaustahdin yllä.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2025

Liisa Rauhakoski: Vakosamettia ja karkkisadetta

 


 

 

 

 

Liisa Rauhakoski - Vakosamettia ja karkkisadetta

 

© 2022 Liisa Rauhakoski

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-4034-7
Sivumäärä 

 

264 

 

Kirjailijan kotisivu 


Kirjaesittely Vakosamettia ja karkkisadetta 


Hyvinkää 70- ja 80-luvulla. Sohva on verhoiltu ruskealla vakosametilla. Puhelin on oliivinvihreä ja sen valintalevy raskas pyörittää. Oksasen kioskilta ostetaan kymmenen pennin irtokarkkeja. Kevään ensimmäinen jäätelö syödään Anttilan kulmaa vastapäätä Donnerin obeliskin puistossa suihkulähteen ruikkiessa auringon säteissä kimmeltävää vettä turkoosiin altaaseen.

Muistatko, kun kierrettiin jonossa fluorihuuhtelunestettä suussa purskutellen siinä juhlasalin pukuhuoneessa, jossa oli jääkylmää aina jumppatunnille mennessä? Ja kynnet murskaantuivat ja hampaat järsittiin pilalle, kun yritettiin irrottaa Lego-palikoita toisistaan? Radiossa soi Katri Helena, Baccara ja Abba ja telkkarissa pyörii Rosvo Rudolf, Kössi Kenguru, Kivikasvot ja Parempi myöhään?

Turvallinen lapsuus. Missä ovat meidän vaaramme? Suurin vaara taitaa olla se, että jos puhaltaa purkkapallon ja tuuli käy, pitkät hiukset takertuvat siihen ja haivenien päät tulevat purkan mukana suuhun. Parin puraisun jälkeen tukkaa on vaikea irrottaa purkkaköntistä.

 

 

 

Oma ostos. 

 

Viihdyttävää tekstiä. Nyt ollaan aikakaudessa, jota en itse tunne - sillä olenhan syntynyt vasta 80-luvulla. Lisäksi en ole asunut kaupungissa kuin vasta aikuisena. 

Piti netistä tarkistaa milloin Uri Geller 

vierailikaan Suomessa kun kirjassa tämä mainitaan. 



Jos haluat nostalgisoida menneillä vuosikymmenillä niin lue tää. 



Tähtiä 3/5.

tiistai 15. huhtikuuta 2025

Liisa Rauhakoski: Niin vahva kuin olen

 


 

 

 

 

Liisa Rauhakoski - Niin vahva kuin olen 

 

© 2021 Liisa Rauhakoski

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-952-80-9265-0
Sivumäärä 

 

276  


Kirjailijan kotisivu

 

Kirjaesittely: Niin vahva kuin olen 



Eroa puiva romaani suoraan dramaattisen tunnemyrskyn silmästä kuvattuna.

Suomalainen nainen Hollannissa naimisissa saksalaisen kanssa. Aviomiehen päihteidenkäyttö riistäytyy käsistä. Ystävät ja arjen huumori pitävät toivoa yllä, kunnes kotiolojen synkkyys uhkaa sammuttaa viimeisetkin tähdet. "Keski-Eurooppa, mitä sinä annat minulle? Jonas, mitä sinä annat minulle?" On kohdattava kipeä ratkaisu silmästä silmään.

Kehityksen katalysaattorina toimii ystävä Osman ja samalla ihmissuhteiden pakka sekoittuu moneen kertaan. Kuka auttaa, kuka hylkää, kuka lohduttaa? Missä moraali?

"Tämä kriisijakso on erityisen väkivaltainen tai siis opetusrikas tai siis priorisoiva ja kaiken turhan karsiva ja syvälle käyvä ja tajuntaan iskevä. On pidettävä kiinni siitä viimeisestä elämän liekistä ja huudettava apua. Tämän enempää ei oikein pohjalle pääse."

On olemassa globaaleja tarinoita. Ja kaikkiin tilanteisiin on kohtalotovereita.

"Tulevaisuudelle. Malja tulevaisuudelle."

 

 

Kirja on oma ostos. 

 

Riipaisevan raadollista luettavaa! Löysin tästä PALJON samaistuttavaa. Vaikka kirjan aiheet on raskaita niin toivoa on ja kirjan teksti on todella vetävää. 


Kirjan nimestä tuli erityisesti mieleen tämä biisi 


Cher - Strong Enough


Kirjassa aviomiehen päihteiden käyttö pääsee valloilleen, uusi ystävyys tulee ja tuottaa vaikeuksia. Ero riipii, mutta lopussa on onnellisuutta ja uusi ihminen elämässä. 

Kirjassa tuodaan esiin se, jota itsekin koen eli että ystävyyssuhteet on vaikeita. 


Lainaus tekstistä: 



"Joo, kenen on syy mihinkin ja minkälainen syy. Heitä syytän siitä, että he jättivät minut kommunikaation ulkopuolelle eivätkä koskaan kertoneet minulle, mikä heitä kalvaa, jotta olisin voinut tajuta edes jotain. Se oli epäreilua. Osmanin suorasta kommunikaatiosta minulle ei nähnyt, että kaikki olisi pielessä.

Mutta koska itse kuitenkin tein kaikenlaista väärin ja ehdin vittuilla heille jo, en voi enää jälkeenpäin isotella enkä syyttää heitä, vaan rukoilen maailmankaikkeuden anteeksiantoa itselleni.

Luulin kaiken olevan vapaata peliä. Ei kukaan ilmoittanut haluavansa omistaa minua sitä hetkeä pidempään, joten luulin saavani kokeilla paria eri miestä, kun kerran tämän yhden kerran päästän irti kaikista rajoista. Luulin, että saisin oikeasti pitää hauskaa eikä kukaan välittäisi.

Mutta miehistä tulikin katkeria heti kun he eivät olleetkaan minun ainoitani. Silloin he käänsivät minulle selkänsä, kaikki, totaalisesti.

Koko ajan Osman petti Mirjamia jonkun aachenilaisen pimun kanssa ja Mirjamin naapurin kanssa eikä itse ollut omasta mielestään tuomittava. Mirjam luulee Osmanin olleen uskollinen, vaikka hänellä on ollut yhtaikaa vähintään neljä naista. Pidän silti suuni. Ei minulla ole tarvetta pilata heidän suhdettaan.

Sülilläkin saa olla tyttöystävä, vaikka hän tapailee minua. Mutta sinkkunainen ei saa harrastaa seksiä kenenkään muun kanssa kuin korkeintaan yhden? Näköjään. Mies saa ottaa vaikka joka yö eri naisen, mutta pysyy sankarina, kun taas nainen on halveksuttava, jos ei pysy uskollisena heti ensimmäiselle yhden yön kaverille. Näin tylsiä ja sekavia ovat nämä pelit.

Olen ollut täysin moraaliton ja omatunnoton. Olen sallinut itselleni kaiken. Teot ovat hevit ja seuraukset ovat hevit. Olen ihan äimän käkenä nyt, miten kaikki voikin mennä niin pieleen.

On se vaan omituista, kuinka käyn läpi erokriisini ihan kokonaan muiden suhteiden kautta enkä tuhlaa ajatustakaan entiseen avioliittooni. Toisaalta ne aviokriisit kävin pitkälti läpi jo etukäteen. Asiat olivat lopulta niin pielessä, ettei siitä ollut mitään jäljellä.

Vaikka se onkin erityisen rajua, ettemme puhu sanaakaan enää. Yksitoista vuotta kadonneet tuosta vain.
".

 

 

Löysin tuosta niin paljon samaistuttavaa. En tulisi onnelliseks vaikka muutamat tietyt ihmiset elämässäni olisivat. He on tehneet osansa siitä, että minusta on tullut Minä. En nykyään mieti sitä miksi asiat on niinkuin ne on. Jos miettisin eli siis jos pysähtyisin miettimään niin ei musta olis yhtään mihinkään, koska vaan lamaantuisin. Elän haluamanlaistani elämää. Mun elämässä on ne jotka siinä haluaa olla. Kohta on taas kesä ja mun pitää koettaa selvitä siitä. Pelkään sitä joka vuosi ja tähän asti oon aina selvinnyt. Erityisesti tänä vuonna ja kesänä olen ja muistan olla kiitollinen siitä, että saan olla, värjätä hiukset, käydä festareilla, juoda kuplivaa ja mitä näitä nyt onkaan! 

 

Pakko lainata kirjasta vielä tämä kohta: 

 

"Vittujen kevät, tämä sujuu taas niin hienosti, nämä minun ihmissuhteeni. Perseen suti. En tiedä, onko mitään pelastettavissa. Minun on yritettävä asennoitua siihen, että Osman on menetetty.

Voi saatanan vittu, että minulla on kariutunut avioliitto ja kariutuvat ystävyyssuhteet ja kariutunut rakkaus-ystävyyssuhde. Missä hirttosilmukka?"  

 

 

Kirjalle tähtiä 4/5. 

maanantai 14. huhtikuuta 2025

Liisa Rauhakoski: Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia





 

 

 

 

Liisa Rauhakoski - Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia 


© 2020 Liisa Rauhakoski

Kustantaja: BoD – Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD – Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 978-95-2803-157-4

 

Sivumäärä 

 

260 

 

 

Kirjailijan kotisivu 

 

 

Kirjatraileri: Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia 

 

 

 

Vähän erilainen maantietopaketti. Tästä kirjasta selviää muutama totuus belgialaisista, Hollannin rumimmasta kaivoskaupungista, Saksan byrokratiasta ja Maastrichtin mongerruksesta. Suorat sanat lauotaan hollantilaisten elämälle vieraista etunimistä, rakennusten laadusta ja humppahiteistä. Mutta löytyy myös paratiisimainen laakso, jonka hiljaisuudessa kuuluu vain se ääni, kun lehmä riipii turvallaan ruohoa maasta. Kaiken ohessa henkilökohtaista tilitystä, pätkätyöläisen arkea, hulvatonta huumoria ja huomioita popmusiikista.

Tapahtumapaikkana on rajaseutu, Hollannin kauimmainen kaakkoisnurkka, jossa on mäkimaastoa ja jossa todella puhutaan vuori-ilmastosta, koska siellä on jopa 300-metrinen kukkula.

Kirja käsittelee Hollannissa asumisen ensimmäisiä vuosia ja sitä, miltä Hollanti tuntuu edelliseen asuinpaikkaan Saksaan verrattuna. Kertoja on muuttanut kolmekymppisenä Hollantiin saksalaisen avomiehensä kanssa.

Pirskahteleva tarina esittelee runsaasti erilaisia aiheita ja piirtää aikajanalla kuvan vuosien etenemisestä ja Hollannissa olemiseen tottumisesta.

 

 

Kirja on oma ostos. 

 

Hollanti on kiehtova paikka. Tulppaanit ja tuulimyllyt tulee mieleen. Aikoinaan 2000-luvun alussa kaikki suurimmat musiikilliset vaikutteeni tulivat juurikin Keski-Euroopasta. Esim. Ian van Dahl, Tiesto, Armin van Buuren ja Lasgo. 


Ainuttakaan hollantilaista kirjaa en tiedä. Yksi parhaimmista koskaan lukemistani teoksista on 1600-luvun Hollantiin sijoittuva Tulppaanikuume , jonka on kirjoittanut Deborah Moggach. Tästä on näköjään elokuvakin olemassa. 


Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia on elämän makuinen kuvaus elämästä tuossa mielenkiintoisessa maassa. Ollaan niin kansainvälisiäkin kun asutaan kolmen maan eli Hollannin, Belgian ja Saksan rajalla. Mietin että pääseeköhän Suomessa vastaavaan jossain pohjoisimmassa kolkassa. Koetin muistella mieleeni viime vuosituhannella tunnustelemaani kohokuvakarttaa, että mitenkä siihen oli merkattu vaikkapa Suomen, Ruotsin ja Norjan rajaa, mutta en saa mieleeni. Nykyään on sokean ihmisen opiskelukin niiiiiin paljon helpompaa kun ei tarvi kantaa mukana raskaita pistekirjoituskirjoja. Kun kaikki hoituu näiden kaiken maailman teknisten vekottimien avulla - ainakin suurimmaksi osaksi. 


Kirjassa ollaan 2000-luvun alussa ainakin mainitaan Suomen voitto Euroviisuissa. Oli ihana sukeltaa tuohon aikaan, josta on kauan, mutta tavallaan ei silti ole. Töiden haku ulkomailla on varmasti ihan yhtä hermoja repivää vielä tänäänkin kuin mitä se oli tuolloin. 

Pystyn hyvin myös uskomaan kirjassa kerrotut ihmetykset siitä voiko Suomessa ajaa autolla kun lunta on niin paljon ja että miten pakkasta voi olla -20. 


Itse saan paljon ihmettelyä - toki se ei riipu siitä oonko Suomessa vai jossain muualla. Joillekin ihmisille se on niiiin ylitsepääsemätöntä että minä sokeana ihmisenä elän aktiivista elämää. Pitäiskö mun sitte niinkun muka vaan istuu kotona ja tuijottaa seinää? 


Mun tekstitkin on mitä on juuri siksi, ettei kukaan ole tässä välissä suodattamassa näitä mitenkään. Jos joku toinen ihminen kirjottas näitä ni se poistais näistä kaiken suoruuden eikä se olis enää sitte oman näköistäni millään tavalla. En muuten tiiä miten Hollannissa suhtaudutaan vammaisiin ihmisiin. Tosin Hollantihan sallii sen mitä Suomi ei salli vielä - elikä eutanasian. 

Ainiin tuosta ihmettelystä vielä, että tiiän kyllä, että blogissa ja Instassa on osa kuvista miten sattuu, koska tiedoston liittäminen paikasta tämä paikkaan tuo ei aina tarkota sitä, että minä pystyisin tietämään, että onko kuva oikeinpäin tai rajautuuko se oikein. Niin ne jotkut kuvat on kaameita vaan ajattelen, että se semmonenkin niinkun kuuluu tähän juttuun. Nythän tää koko homma on niin sanotusti "AMMATTIMAISEMPAA". Tarkotan että näkevän kanssa aina katsotaan valmiiksi pitääkö kuvaa rajata tai muokata. Viime viikolta on yks postaus Instassa, jossa kuva luultavasti ei ole rajautunut oikein. Oli tarkoitus julkaista se paljon myöhemmin, mutta välillä tulee tällasia. 


Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia on kirja sinulle joka haluat matkustaa ajassa ja paikassa ja jota kiinnostaa suomalaisen elämä ulukomailla. 


Tähtiä 4/5.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2025

Arvonta

 


 

 

 

 

Kupliva maailmani on pyörinyt kohta viisi vuotta ja sen kunniaksi arvon kolme kirjaa. Ne on pokkareita. 

Kirjat ovat: 

 

Lucinda Riley - Italialainen tyttö 

 

Lucinda Riley - Perhosten huone 


Fiona Valpy - Casablancan tarinankertoja 


Kaikki nämä ovat saatavilla myös e-, ja äänikirjoina. Niitä ei vaan pysty arpomaan tai en siis tiedä miten se käytännössä tapahtuisi. 

 

Italialainen tyttö on luettu ja arvioitu täällä . 

 

Perhosten huone on myös luettu, mutta en ole arvioinut sitä. 

 

Casablancan tarinankertoja ei ole vielä kertonut tarinaansa minulle. Uskoisin sen olevan hyvä lukukokemus. 



Olen itse hommannut nämä pokkarit. 



Arvontaan pääset osallistumaan kun jätät kommentin tähän postaukseen 21.4.2025 Klo 24. Mennessä. Kerro kommentissa minkä näistä kolmesta kirjasta haluat ja joku sähköpostiosoite josta sinut tavoittaa. 

Ilmoitan voittajille tiistain 22.4. aikana sähköpostitse. Odotan vastausta 7 päivää ja jos en tavoita niin arvon kirjan uudestaan. Sähköpostiosoitettasi käytän vain voitosta ilmoittamiseen ja kirjan postitukseen liittyvän osoitteen kysymiseen. 


POSTITAN KIRJAT VAIN SUOMEEN! Postitan samalla viikolla kun arvonta suoritettu, mutta viimeistään toukokuun alussa. 


Kommenttisi tulee näkyviin vasta hyväksyntäni jälkeen, joten ei kannata jättää montaa kommenttia.

 

 

Onnea arvontaan!

lauantai 12. huhtikuuta 2025

Heini Kilpamäki: Aseman nainen

 


 

 

 

 

Heini Kilpamäki - Aseman nainen 


© Heini Kilpamäki ja Into Kustannus 2025
Kansi 

Samppa Ranta

Kannen kuva

Kimmo Heinonen, Vastavalo.net

ISBN 9789523935464

 

E-kirjan sivumäärä 

 

197 

 

 

 

Ravisuttava läpileikkaus asunnottomuudesta ja kodittomuudesta 2020-luvun Suomessa."Viisikymppinen Sari on asunut Helsingin rautatieasemalla 12 vuotta - Nyt hän kertoo, kuinka hieno asunto ja työpaikka vaihtuivat pesuihin julkisessa vessassa" -ApuViisikymppinen Sari on tuttu näky Helsingin päärautatieasemalla. Yli kymmenen vuoden ajan hänet on voinut nähdä työntämässä kesät ja talvet omaisuuttaan kärryssään ja paikkaamassa ilmastointiteipillä kenkiään ja silmälasejaan. Sari kuljettaa mukanaan satojen elokuvien kokoelmaansa, ja hän rahaa saadessaan yöpyy hotelleissa. Arkensa perheetön ja työtön nainen jakaa muiden juna-asemalla asuvien ja satunnaisten ohikulkijoiden kanssa. Asemalle on muodostunut varjoyhteiskunta, joka jää usein tavalliselta työmatkalaiselta näkemättä. Kirjassa kuullaan Sarin ja hänen yhteisönsä kautta, miten Suomessa voi tippua kaikkien turvaverkkojen läpi ja menettää uskonsa yhteiskuntaan. Mistä ihmisarvo ja koti rakentuvat?Jos Sari saisi itse päättää, Quentin Tarantino saisi ohjata hänestä elokuvan. Se sisältäisi hänen mukaansa seikkailuja, väkivaltaa ja suuria tunteita – mystisiä aineksia unohtamatta.

 

 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. 

 

Tämä kirja herätti mielenkiinnon heti kun kuulin tästä. Kirja itsessään herätti paljon ajatuksia ja ihmetystä. 

 

Kirja mielestäni kysyy kysymyksen Kuka meistä saa olla olemassa sellaisena kuin on? 

 

Kirja näyttää, ettei oleminen omana itsenä ole sallittua kaikille. 

 

Kirjassa kerrotaan Sarin elämästä ja siitä miten hän päätyi asemalle. 

Kiinnitin erityisesti huomiota siihen kuinka häneltä lähti vuokra-asunto. Se oli nimittäin mielestäni kyllä aivan käsittämätön tapahtumasarja kokonaisuudessaan ja herätti pohtimaan miten Suomessa voi käydä näin? 

 

En paljasta enempää vuokra-asuntokuviosta sillä se selviää lukemalla kirja, johon kannustan kaikkia, jotka haluaa lukea sellaista, joka herättää ajatuksia.

 

Kirjassa myös tulee esille se kuinka ihmisillä ja etenkin terveydenhuollon ihmisillä on tarve ja "oikeus" määritellä toinen ihminen joksikin. Kirjamme päähenkilö viihtyy kotona robottien seurassa ja terveydenhuolto katsoo tätä omalla tavallaan. Antaako heidän saamansa koulutus luvan siihen, että he saa määritellä mitä kukakin on tai ei ole? 

 

Itse vammaisena ihmisenä törmään kaikenlaiseen suhtautumiseen ja muuhun. Mikä muuten antaa sinulle terveelle ihmiselle luvan määritellä minun vammani? Onko se se, että sinä itse olet päältä katsottuna terve? Ja vaikka olet sellainen niin enkö minä saisi mukamas määritellä sinua jotenkin jos kerta sinäkin määrittelet minua? Kupliva maailmani vastaan koko Maailma! 


Kirjalle tähtiä 4/5.

Radio Nova Festivaali osa 2

VIP-liput saatu yhteistyössä festivaalin kanssa. KIITOS!        🎶 ✨ Festarikesä 2025 käynnistyi Radio Nova Festivaalilla.  Pääsin arvioimaa...