Sanna Tilanto - Ei toivottu tyttölapsi: Tositarina
Kindle Edition
Publisher : Sanna Tilanto
Publication date : October 4, 2025
ISBN-13 : 978-9528810414
Sivumäärä 504
🇫🇮 "Jonain päivänä kasvan tarpeeksi vahvaksi kirjoittaakseni totuuteni. Se päivä on nyt."
Omaelämäkertani paljastaa, mitä merkitsee nousta pimeydestä valoon. Kasvoin vanhoillislestadiolaisyhteisön manipuloivassa otteessa – olen yksi monista äänettömistä uhreista, joiden äänet vaikenivat pelon alla.
Tämä ei ole vain tarina uskonnon aiheuttamasta traumasta. Se on vuoristoratamatka elämän korkeimmille huipuille ja syvimpiin laaksoihin, joka näyttää, kuinka jopa tavallinen nainen voi löytää epätavallisen voiman.
Lukijan ajatuksia:
•
Kuinka löytää äänensä, kun kaikki käskee olla hiljaa
•
Rohkeuden kohdata elämän vastoinkäymiset ”pippurisella energialla”
•
Miksi sisäinen ohjaus johtaa vihdoin rauhaan
”Kirja, jota ei voi laskea käsistään! Sannan tarina pysyy mielessä kauan viimeisen sivun jälkeen. Hänen matkansa pimeydestä valoon on sekä shokeeraava että inspiroiva.”
– Esa Satamo, freelancetoimittaja 72v.
🇬🇧 "One day I will grow strong enough to write my truth. That day is now."
My memoir reveals what it means to emerge from darkness into light. I grew up in the manipulative grip of the Conservative Laestadian community – one of many silent victims of religion, their voices silenced by fear.
This is not just a story about religious trauma. It's a rollercoaster journey through life's highest peaks and deepest valleys, showing how even an ordinary woman can find extraordinary strength.
What readers discover:
•
How to find your voice when everything tells you to be silent
•
The courage to face life's adversities with "peppery energy"
•
Why inner guidance eventually leads to peace
"A book you can't put down! Sanna's story stays with you long after the last page. Her journey from darkness to light is both shocking and inspiring."
– Esa Satamo, freelance journalist
Kirja on oma ostos Amazonista. Nämä nykyajan tekniset vempaimet mahdollistaa e-kirjojen luvun myös sokealle.
Törmäsin tähän teokseen viime keväänä. Menin välittömästi kirjan sivuille
ja huomasin, että teos oli saatavilla vain painettuna. Olin luonut tilin kauppaan ennenkuin huomasin, ettei e-, ja/tai äänikirjaa ollut vielä saatavilla. Kävin aika-ajoin sivuilla ihmettelemässä tilannetta. Kunnes sitten syksyllä huomasin somessa, että kirja oli tullut Amazonille myyntiin. Onneksi olin muutama vuosi aiemmin testannut yhden yhteistyön
merkeissä palvelun toimivuutta sokealle. Tiesin siis, että se toimii ja että minä saisin kirjan luettua. Kunhan sille vain olisi kalenterissa tilaa. Nimittäin! Omien ihmisoikeuksien puollustaminen virheellisten hyvinvointialueen päätösten, niistä tehtyjen Yksilöasioiden jaoston valitusten, Yksilöasioiden jaoston virheellisistä päätöksistä valittaminen aina Hallinto-oikeuteen asti - aiheuttaa kyllä sen, ettei joka viikko lukemiselle jää aikaa saati voimia.
Sopiva hetki kirjalle löytyi alku vuodesta.
Olin lukenut kommentteja siitä, ettei kirjan kieli ole sujuvaa luettavaa. Itse en tällaisiin asioihin kiinnitä huomiota ja ennemminkin ihmettelen mitä merkitystä kellekään on tämmösillä asioilla. Siis sillä, että onko kielioppi oikein. Siis minähän luen pistekirjoitusta vaikka vessapaperista, jos joku kyseiselle puusta jalostetulle tuotteelle mulle viestin kyseisellä kirjoitusjärjestelmällä kirjoittaa. Mun mielestä lukutaito on avain lukemattomiin maailmoihin.
Lisäksi on tietty semmonenkin juttu, että kun päivittäin käytän pistenäyttöä ja ruudunlukuohjelmaa sekä tietokoneessa, että iPhonessa niin lähes 30 vuoden kokemuksellani haluan, että nämä ohjelmat ei kerro esim. jokaista pistettä, viivaa, pilkkua ja niin edelleen. Emojit luetaan, koska niitä käytän itekin. Mullahan menis tuplasti enemmän aikaa vaikka parin lauseen viestin lukemiseen jos ohjelma höpöttäisi välimerkit.
En tiiä paljonko tämmönen vaikuttaa siihen miten hahmotan kieltä kirjoissa. Itselle tarina on tärkeintä!
Kirja kertoo rikkinäisyydestä - siitä miten niiden ihmisten, joiden tulisi sua auttaa ja tukea oma keskeneräisyys rikkoo ja vaikuttaa elämääsi aina siihen asti kunnes katkaiset siteet lopullisesti. Kirjassa on paljon myös rakkautta ja toivoa.
Maapallolla meitä ihmisotuksia on semmoset 8 miljardia. Pahuus on tässä kirjassa käsinkosketeltavaa. Lukiessa mietin miten ihminen voi olla toiselle ihmiselle niin paha? Pahuus verhotaan rakkauteen ja jumalaan. Kirjoitin sen tarkoituksella pienellä. Niin se on kirjoitettu kirjassakin. Jos jumala olisi niin ei se haluais niitä asioita ihmisen tekevän toiselle ihmiselle, joita tässä kirjassa tapahtuu.
Kirjan päähenkilöä kiusataan ja syyllistetään milloin mistäkin. Tämä kaikki tapahtuu perheen ja tuttujen uskovaisten toimesta. Kodin seinien sisällä tapahtuu paljon sellaista, jota ei ulos nää, eikä yhteisössä saa näkyä senkään vertaa. Kaiken pitää olla ulospäin mahollisimman hyvin.
Uskovaisten kesken kokoonnutaan hoitokokoukseen käsittelemään tapahtuiko tämä asia näin vai ei. Kun luin tuosta niin ajattelin tilanteen vaikuttavan siltä, että ikäänkuin porukka olis tullut joukkopsykoosiin. Tämmösestä toiminnasta seuraa kaiken sen kieltäminen mihin on lapsesta asti kasvatettu. Jos ymmärsin oikein niin sitä ei ees tarvinnut kieltää kun ei koskaan ollut kokenut kuuluvansa. Tuon kokouksen jälkeen elämä muuttuu.
Oli ihana lukea vapaudesta, salaisista reissuista baareihin ja yökerhoihin tanssimaan. Pystyin kuvittelemaan itteni näihin nuorten seikkailuihin. Ainiin ja Bad Boys Bluen levyt löytyy tuolta hyllystäni.
Elämä kulkee. On ekat työpaikat, opiskelut, kihlaus, avioliitto, töitä, remontteja, asumista ympäri Suomea ja käräjillä syyte kunnianloukkauksesta, käsittämätön juttu sekin, lähipiiristä tulevaa jatkuvaa mitätöintiä ja arvottomuuden korostamista.
Tämän kaiken lisäksi on ystävyyttä ja rakkautta. Lisäksi käsittämättömiä syytöksiä, ja muutoinkin vastoinkäymisiä, jotka johdattaa kirjan päähenkilön asumaan pois Suomesta. Tosin siihen vaikuttaa myös menetys ja se mitä sen jälkeen tulee tietoon.
On vaikeaa lukea siitä miten paljon järjestelmällistä kiusaamista ja elämän vaikeuttamista sukulaiset voi tehä.
Lähipiiri tekee järjestelmällisesti päähenkilön elämästä aina vain hankalampaa ja hankalampaa. Kaiken tämän keskellä tehdään sisustussuunnitelmia, remontoidaan koti useammasta talosta vietetään yhdessä niistä ihanaa elämää. Järjestetään lähipiirin lapsille prinsessaviikonloppua ja muuta hauskaa, että he saa kokea olevansa just semmosia kun on ja pukeutua just niinkun huvittaa ja niin edelleen.
Erityisesti tuo tuli kirjasta mieleen kun kuulin tämän biisin.
Tässä laulellaan:
"Yks, lupaa et vaik ois paska fiilis
Niin puhutaan
Kaks, mäkin oon matkal vasta
Mut luodaaks parempaa
Huomista kun liian monta
Eilist haluun unohtaa
Oo mulle koti jossa huuda ei kukaan
Oo mulle koti jossa hyssyttelyn sijaan
Puhutaan siitä mikä oikeasti sattuu
Koti jossa historia ei tuu toistuu
Oo mulle koti jossa padota ei sisään
Koti jossa opita ei häpeämään mitään
Oo mulle koti jossa yksikään ei pelkää
Koti jossa enää kukaan ei saa selkään"
En paljasta juonesta enempää vaan suosittelen lukemaan tuon reilut 500 sivua ihan ite.
Itse luulin, että se mitä mulle on tapahtunut olis jotenkin ainutkertaista. Tää kirja antoi mulle sen olon, että ihminen voi tosiaan toimia toista kohtaan niin satuttavasti kuin mitä mua kohtaan on tehty ja ettei se ehkä niin harvinaista olekaan.
Ja yhä edelleen: minun siis Annukan lapsuuden perhe ei ole minkäänlaisessa tekemisessä kirjassa mainitun yhteisön kanssa. Se mitä mun aikuisessa elämässä on tapahtunut ihmissuhteissa on ihan oma tarinansa.
Ystävyys on yksi kirjan kantava teema. Kirjan päähenkilö saa huomata, että on sellaista ystävyyttä, jossa asiat voidaan oikeasti puhua ja sopia.
Minulla itsellä siis Annukan elämässä ei kaikkien kanssa ole semmoista aikuisten ihmisten välistä ystävyyttä. Ja sitä mä kannan jatkuvasti mukanani tai siis kipua siitä.
Ne jotka ei tiiä mun siis Annukan omasta tarinasta kuin pieniä osia. Niin sitä saattaa ihmetellä enempikin, että mikä "hätä" mulla on, koska mun elämähän näyttäytyy tosi kiireisenä yrittäjyyden, järjestöhommien, kulttuurin kuluttamisen, kuohuviinin juomisen, jatkuvan kahvin valmistamisen ja kaiken muun säätämisen puolesta. Lisäksi näyttää siltä, että ympärilläni on rakastava perhe, koko muu suku, lapsuuden ystävät, ystävät, kylän miehet, naiset ja muut, kaverit, hyviä tyyppejä avustajina, että perus arki ja välillä ne juhlatkin sujuu......... Ja että elämässä on mielekästä olla.
Ja silti näkyy, että jotakin minussa on rikki enempi tai vähempi. Ja että se näyttää tuntuvan hirveän tuskaiselta, mutta että jotenkin mä pärjäilen sen asian kanssa.
Kyllä ketä tahansa riepoisi jos ne joihin sä oot luottanu ja uskonu kohtelis sua niinku mua on kohdeltu. Ja ennenkuin kukaan lähettää mulle postia
ja kysyy, että entäs itse Annukka miten sä oot kohdellut muita. Niin mä sanon tässä, että täydellistä ihmistä et oo nähny sinäkään ja minä vielä vähemmän.
Tähän asioiden riepomiseen on hyvä voimabiisi, jossa laulellaan:
"Hävettää sanoo, että mul on ikävä
Mutta mul on ikävä, tosi kova ikävä
On ikävä sua ja kaikkii niit hetkii
Kun yhessä hauskaa me aina keksittiin
En mä ole sulle suuttunut
Mä kyllä ymmärrän, et sul on elämässä paljon muuttunut (paljon muuttunut)
Mutta mäkin olen muuttunut
Ja sä tietäisit sen jos sä vielä tuntisit mut (vielä tuntisit mut)
Mut sä et tunne mua enää
Et tunne mua enää
Ennen jaettiin kaikki
Miks nykyään ei mitään?
Enkä mä tunne sua enää
En tunne sua enää
On niin haikeeta, kun ystävyyden menettää
Miks sä lähdit mun elämästä?
Kai joskus toivun tästä ikävästä"
En osaa vastata kysymykseen onko humala pahempi kuin se mitä ihmiset tekee toisillensa kun asioita määrittelee tietynlaisia sieniä syöneen paimentolaisheimon kirjoittama kirja, jonka tarinat on vuosituhansia vanhoja. Siis nyt tarkotan vaan tuossa kirjassa esiintyvää uskontoa.
Olisin myös voinut kirjoittaa tästä enemmän omakohtaisen tekstin, mutta kun koetan pitää pääasian vaan kirjassa itsessään.
Kirjaa myydään myös painettuna ja kirjastoista sitä saapi lainattua. Erään kirjakaupan sivuille on arvioinneissa tullut paljon spammia, joten arvioiden jättäminen on jouduttu sulkemaan. En ole koskaan ennen kuullut, että tällaista olisi tapahtunut. Se kertoo mielestäni vaan siitä kuinka kova tarve joillakin on vaientaa totuus.
En ole löytänyt kirjasta ainuttakaan arviota, mutta nyt on.
Haluan näkyvyyttä totuudelle!
Kirjalle tähtiä 4/5.
Olisin mielelläni ottanut kirjasta muutaman lauseen ja lisännyt ne tähän, mutta koska se ei ole teknisesti mahollista niin en pystynyt palaamaan muutamaan juttuun niin hyvin kuin olisin halunnut.
