"Niin kauan kun mul on mut, I'm happy for me
Se että mä valoo jaan
Ansiotas on tavallaan
Kun sä sanoit mulle: "Hei hei"
Musta kauniimman version teit
Kato mua nyt, vai tekeekö pahaa?
Kato mua nyt, kun mun silmissä palaa
Kato mua nyt, ootko yllättynyt?
Kun mä en sittenkään pysähtynyt
Kato mua nyt sun ylpeyden takaa
Kato mua nyt, ku oon susta vapaa
Kato mua nyt, ootko yllättynyt?
Ei sydän sittenkään pysähtynyt"
Toi on kaikille niille, jotka on olleet sitä mieltä, että mä en ole riittävä just tällaisena. Kuulin tuon biisin muutama päivä sitten. Olin just keskustellut yhden ihmisen kanssa siitä, että mulle on aikoinaan kerrottu, että erään paikan työntekijät ja muut ei pidä mua minään, koska mulla ei ole tiettyjä taitoja. Luulin jo ajat sitten kertoneeni tuon kuulemani kommentin tälle ihmiselle, mutta enpäs ollutkaan kertonut ja hän oli sitä mieltä, että se on käsittämätöntä ja törkeää. Tuon arvottomuus kommentin sanonut "ystävä" ei oo enää mun elämässä. Mutta se nyt ei suoranaisesti liity tuohon kommenttiin, mutta saattaa olla että sen sanominen oli ikäänkuin alkusoittoa myöhemmin tapahtuneille tapahtumille. Ainiin ja kun mulla on juhlat ja kun ihan itse kaadan lasillisen punaviinii valkoselle pöytäliinalle, niin mä en käytä sitä koko loppu iltaa siihen, että kyselen koko ajan siitä miten hyvin se näkyy vaan mä keskityn itse juhlan aiheeseen...... Jos mun olohuoneeseen tippuis pommi niin mä oisin varmaan vaan ihan rennosti, että jaahas tämmönen sieltä nyt tuli.
Oon täs kuudessa vuodessa näyttäny KAIKILLE mitä mä osaan! Mun olemassaolo ÄRRRRRRRRRRRRSYTTÄÄ tiettyjä porukoita, vaan sitä suuremmalla syyllä! Oon vaan niiden kaa joille mä riitän ihan vaan minuna.
Sepä on semmosta.
Yrittäjyys vois toki toimii paremminkin. Pitäs hoitaa Mediakortti tällle sivulle ja jaksaa taas enempi markkinoida. Oon kyllä tehnyt sitäkin sähköpostitse, mut jotenkin tuntuu, että esteettömyys ja saavutettavuus on ihmisille kauheen vieraita asioita vielä toistaseks.
Hommat jatkuu ja Kupliva maailmani jatkaa pyörimistään.
Kiitos Kaikille!
