Henna Helmi Heinonen - Lähes täydellinen Miisa
© 2019 Tammi (Äänikirja): 9789520405588
Sarja
6 / 8
Lukija
Kaisa Happonen
Äänikirjan kesto
4T 54M
Kannen suunnittelija
Laura Lyytinen
Onko pakko olla täydellinen?
Suositun sarjan uudessa osassa taitoluistelija Miisa pääsee kisaamaan mestaruudesta. Mutta mistä löytää elämänilo uudenlaisten ulkonäköpaineiden keskellä?
Miisa haluaa huipputasolle. Uusien ohjelmien koreografiaa on rakennettu keväästä saakka. Mutta kesän aikana on tapahtunut jotakin outoa. Hypyt, jotka Miisa on osannut hyvin, ovat kadonneet jonnekin. Jokin hänen kehossaan toimii eri tavalla kuin ennen. Ja pahinta on, ettei keväällä ostettu täydellinen kilpailupuku enää näytäkään hyvältä Miisan päällä. Se on liian lyhyt - ja liian tiukka. Myös Miisan muut vaatteet näyttävät kummallisilta Miisan päällä, kutistuneilta.Miisa ottaa mallia olympiavoittaja Alina Zagitovasta ja vähentää syömistä. Lumikin sanoo, että huiput syövät vain pieniä haukkauksia. Lapsuuden idoli saa kuitenkin Miisan miettimään asioita uudelta kantilta. Miisa-sarjan kuudennessa osassa käsitellään tärkeää aihetta: ulkonäköpaineita ja elämäniloa.
Henna Helmi käsittelee suosituissa Miisa-kirjoissaan tyttöjen elämään liittyviä paineita ja pyrkii teoksillaan tukemaan tukemaan tyttöjen itsetunnon kehittymistä. Ei tarvitse olla samanlainen kuin muut, vaan jokaisella on oma juttunsa! Henna Helmin muodostelmaluistelujoukkueesta kertovan IceLove-sarjan ensimmäinen osa, Nellyn uudet kuviot, palkittiin Lasten LukuVarkaus -palkinnolla 2018.
Tämäkin kuunneltu omakustanteisesti StoryTelistä.
Tuon esittelytekstin alussa kysytään "Onko pakko olla täydellinen?" Siitä mulle tuli välittömästi mieleen biisi, jossa kysellään
Tuo biisi ei liity tähän kirjaan mitenkään, mutta oli vaan pakko.
Tässä osassa käsitellään hienosti ulkonäköpaineita. Ja niitähän riittää Miisalla aina pahaan oloon asti ja siitä, että syödään vähän jätetään tietenkin kertomatta ja se kostautuu.
Kilpailupukukaan ei mahdu, vaikka se aiemmin ostettaessa olikin ollut tosi hyvä ja sit pitää keksiä kuinka kertoo perheelle, ettei tää ollutkaan hyvä ja tarvii uuden. Eräänlaiset kootut selitykset. Uusi pukukin saadaan onneksi hankittua.
Pitäs varmaan itekin alkaa kattteleen taitoluistelukilpailupukuja kun niissä on paljetteja ja kaikkee semmosta mistä Annukka pitää.
Onneksi en ole teini tässä ajassa, vaikka siis varmaan joittenkin mielestä mä en oo päässyt niistä ajoistani yhtään mihinkään......... Mä tarkotin nyt sitä, että onneks 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa ei ollut esim. somea. Joku saattaa miettii, että mitenkä sekään mihinkään vaikuttaa kun en näe. Jos semmosia mietit niin mietipä vielä uudestaan. Mä voin olla vaikka onnellinen siitä, ettei siihen aikaan ollu mahollisuutta vaikkapa kuvata liveä someen mistään bileistä.......
Sokealla ihmisellä on ulkonäköpaineita ihan niinkun teillä tavallisilla itteään "terveenä" pitävillä täällä tallustelijoilla.
Se onko mulla terve suhde ruokaan vielä näin yli 40-vuotiaana ei kuulu tähän blogiin mitenkään.
Ihmiset kokee oikeudeksi kommentoida vaikkapa mun painoa, koska mä olen vammainen. Niin ei saa tehä. Vammaisen ihmisen pitäs olla mahollisimman kevyt, että jos sua pitää vaikka nostaa tai muuten auttaa fyysisesti.
Mun oli tarkotus alottaa tää vuosi pelkästään puolukkamehulla ja tomaattikeitolla. Sitte tuli sen verran paljon asiakirjoja kirjoitettavaksi, että oli pakko miettii taas ihan muitakin syömisiä, että jaksaa tehä ne.
Huomenna on toiseks viimenen osa tästä sarjasta.
Tähtii 5/5.
