Saana Airtola - Musta aalto
© 2024 Kosmos (Äänikirja): 9789523523074
© 2024 Kosmos (E-kirja): 9789523523067
Äänikirjan lukija
Johanna Valle
Äänikirjan kesto
10h 47min
E-kirjan sivumäärä
326
Kansikuva
Elina Äärelä
Lapsena muiden lasten seassa oleminen oli pahinta mitä tiesin. Koulupäivien jälkeen yritin pakottaa itseni kasvamaan.”
12-vuotias Meeri on tottunut pettymään aikuisiin. Kotona ei ole hyvä olla, ja koulussa muut tuntuvat vierailta. Kun Meeri lähettää ihailemalleen artistille Facebook-viestin, hän ei usko tämän edes avaavan sitä. Mutta Joonas lukee viestin heti ja kehuu Meeriä kypsäksi. Alkaa vuosien ihmissuhde, joka ensin toteuttaa Meerin villeimmät unelmat, mutta kääntyy lopulta painajaiseksi.
Vaikka ympäröivä todellisuus tuoksuu vielä persikkaiselta Baby Lips -huulirasvalta ja kimaltavalta Justin Bieber -ihovoiteelta, haluaa Meeri saada otteen aikuisten maailmasta. Ikkuna sinne avautuu vähitellen kehkeytyvästä suhteesta suosittuun artistiin, Joonakseen. Mutta mitä aikuinen mies haluaa teinitytöstä? Saana Airtolan esikoisromaani on sydäntä raastava kuvaus nuoruudesta, mustasukkaisuudesta ja fanikulttuurista. Se näyttää, kuinka monimutkaisia ovat halun, rakkauden, hyväksynnän kaipuun, vallan ja sen väärinkäytön verkot.
Saana Airtola on Turussa asuva kirjoittaja, joka on kiinnostunut lapsuudesta. Hän on opiskellut kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa. Musta aalto on hänen esikoisromaaninsa.
Luin tämän
ja ihmetellessäni siinä kerrottuja asioita mietin että en ollut huomannut kirjan julkaisua vuonna 2024. En myöskään heinäkuun alussa löytänyt ainuttakaan arviota kirjasta.
Teos löytyi kuitenkin StoryTelin kirjahyllystäni. Aloitin kuuntelemaan ja samalla tutustuin itselleni uuteen äänikirjan lukijaan, joka osottautui hyväksi kokemukseksi.
Teksti on hyvää, kamalaa ja kamalan hyvää. Raskas aihe ja niin äärimmäisen raskasta kuunnella hyvästä tekstistä huolimatta.
Prosessoin kirjaa seuraavat päivät. Ostin myös e-kirjan, jotta pystyisin vielä paremmin syventymään tekstiin. Kuuntelin kirjan myös Spotifystä kun hetken aikaa oli Premium.
Kirjan päähenkilö Meeri lähettää fanipostia ollessaan 12v. Fanituksen kohde on aikuinen perheellinen henkilö. Tunnettu musiikin kautta. Fanipostista seuraa tiivis ja vuosia jatkuva yhteys ja yhteydenpito.
Meeri kasvaa vuosien kuluessa aikuiseksi. Tämä yhteys vie Meerin elämästä paljon ja samalla myös täyttää sen. On vain ja ainoastaan tämä Meerin ja Joonaksen kahden keskinen maailma, joka ei kuulu muille ja jossa ei ole muita. Elämä tuntuu ainutkertaiselta, ja on täyttä vain näistä viesteistä. Muille ei voi kertoo kun ei ne kuitenkaan ymmärrä. Onko fanitus rakkautta? Onko rakkaus fanitusta? Näitä kysymyksiä mietin lukiessani. Kuinka suuri valta toisella ihmisellä voi olla toiseen ihmiseen? Kuinka paljon tapahtuu sellaista vallan käyttöä, joka ei koskaan tule tietoon? Kuinka paljon omaa valta-asemaa käytetään väärin ihan riippumatta siitä mihin se valta liittyy?
Jokainen ihminen haluaa kokea olevansa ainutkertainen. Kirjassa kuvatun yhteyden pidon aikana Exklusiivinen kokemus vain korostuu.
Mikä saa aikuisen ihmisen viestittelemään lapselle? Mahdollisesti kertomaan asioita, joita toinen osapuoli haluaa kuulla.Lainaus tekstistä:
"tietääks sun vaimo musta? et me puhutaan?
Ei.
Sydämeni lisäsi väliin ylimääräisiä lyöntejä.
miks?
En tiennyt mitä olin ajatellut, mutta jos vaimo ei tiennyt minusta, en voinut olla kovinkaan tärkeä.
Me ei olla enää päiväkodissa, aikuisel ihmisel saa olla sellasia asioita, joita se ei haluu jakaa. Ethän säkään muuten kerro täst muille?
en ikinä vois, ku ne on meijän juttuja.
Joo. En mä tiiäks tarkota, et pitäs salailla jotenki erityisesti myöskään, oon vaan vähän, et en haluu vaikuttaa creepyltä. Tai saa kai tääki mut vaikuttaa oudolta, mut kyl sä mua ymmärrät."
Tuosta tulee just semmonen olo, että tavallaan salaillaan, vaikka ei tavallaan tehdä niin.
Viestittelyn lisäksi on kahden keskinen tapaaminen Helsingissä. Artisti maksaa junaliput. Minkä vuoksi täytyy käydä lapsen kans kävelemässä aseman ympäristössä ja ylipäänsä tavata? Eikö aikuisessa elämässä ole jo tarpeeksi ihmisiä ympärillä?
Ja niin vaan sitä laitetaan alaikäisen nimi listaan ja ilman ongelmia päästään baariin sisään keikalle. Todella lainkuuliaista ja aivan esimerkillistä toimintaa.........
Meerin koulu ei oikein suju ja ihmissuhteet on mitä on tai ei ole. Seksiäkin harrastetaan ja myöhemmin ollaan pahoillaan kun ei jaksettu säästää itseä Joonakselle. Vuosien kuluessa mukaan tulee myös nettiseksi Meerin ja Joonaksen välille.
Kaiken "huippu" on kyllä tämä hotellissa vietetty ilta.
Lainaus kirjan tekstistä:
"Kun hän kävi vessassa, otin kuvan pöydällä olevasta kokaiinista ja sen vieressä olevasta pankkikortista, jossa luki hänen koko nimensä. Halusin sen todisteeksi itselleni siitä, että tämä oli ollut totta. Tiesin millä tavalla muistot hälvenivät ja lopulta katosivat. Kuva Joonaksen kanssa olisi ajanut saman asian, mutta en voinut sanoa sellaista ääneen, en voinut olla fani.
Aamuneljän aikaan Joonas sanoi, että hänen olisi pian käytävä nukkumaan, seuraavana päivänä piti jälleen mennä kahdelle keikalle. Ennen lähtöäni hän nousi halaamaan minua.
Kaiken tapahtuneen jälkeen hän olisi voinut yrittää houkutella minut sänkyyn, hän olisi saanut minut aivan helposti, mutta silti hän vain halasi. Eikä hän halannut pelkästään kehoani, selkääni, käsivarsiani ja olkapäitäni, vaan myös lapsuuttani, kiukuttelujani ja uhkailujani. Kaikkea, mitä ainoastaan hän oli todistanut. Sinä yönä tunsin itseni kuitenkin vihdoin aikuiseksi, niin aikuiseksi, että halasin itsekin kuin aikuinen, täysin eri tavalla kuin 13-vuotiaana, kiersin molemmat käteni hänen ympärilleen.
Ensimmäistä kertaa tunsin olevani varma jostain, mikä oli piilotellut pitkään mieleni taustalla. Minua ei haitannut, jos hän oli jotenkin epänormaali. Rakastin häntä silti. En tarvinnut selitystä, en halunnut hänen joutuvan miettimään oliko tunnustukseni ansa, nauhoitinko hänen puhettaan tai yrittäisinkö antaa hänet jostain ilmi. En halunnut hätäselityksiä puolesta tai vastaan, halusin meidän vain voivan olla rauhassa."
Yhteydenpito päättyy kun Joonas estää Meerin, jonka jälkeen on hetken sähköposteilua. Asiat jää tavallaan auki ja lieneekö kirja kirjoitettu, jotta prosessointi olisi helpompaa.
Kirjassa tuodaan esille myös Rajatilapersoonallisuus.
Lainaus tekstistä:
"Jäykkä ja joustamaton tapa toimia. Korostunut todellisen tai kuvitteellisen hylätyksi tulemisen pelko ja pyrkimys välttää sitä. Impulsiivisuus. Tyhjyyden tunne. Mustasukkaisuus. Nopeasti eskaloituva dysforia. Myrskyisät ihmissuhteet. Päihteiden käyttö. Stalkkaus. Uhkailu."
En näe kirjan päähenkilöä diagnoosikuvauksen tavoin. En ota kantaa siihen eikö, tai onko mulla kokemusta aiheesta. Minua kiinnostaa minkä vuoksi nykyään aivan joka asialle on oltava joku diagnoosi? Tuntuu, että suuri osa diagnooseista on semmosia, jotka ei näy päälle päin ja sit ihmiset suuttuu siitä kun niitä ei oikealla tavalla huomioida. Vaikka ihmisellä olisi fyysisesti näkyvä poikkeavuus niin ei siltikään osata huomioida.
Ihan tälleen yleisellä tasolla, että ihmiset tarttuu siihen, että mä en näe. Siitä tehdään pääasia, ei nähä ihmistä sen näön puuttumisen takana tai sisällä. Ihminen voi olla vaikka kuinka korkeesti koulutettu, mutta erilaisuuden kohtaaminen ei kuulu niihin koulutuksiin. Minä keskityn minun elämässä myönteisiin asioihin. Vaikkapa musakeikalla niin oon yleisössä minuna. En mä ole siellä niinku sillee, että täältä tulloo yks tämmönen vammanen!
Tätä kirjaa lukiessani mietin omaa elämää ja kaikkee sitä mitä on ollut ja miten asiat näyttäytyy nyt. Jos mun elämä olisi mennyt eri tavalla niin en istuisi tässä kirjoittamassa blogia. Olisin nuorena alotetussa ihmissuhteessa. Toki se ois voinut viedä meidän molempien terveyden ja mielenterveyden, mut veikin vaan toisen.
Kirja herätti taas sen kysymyksen, että miten osata olla aikuinen kun ei vaan osaa? Jos joku kirjottas ihmissuhteiden käyttöohjeet niin mäkin pärjäisin niissä geimeissä. Toki sitä osaa olla eri rooleissaan erilainen, jopa minä. Diagnoosit on vaan kirjainmerkeistä muodostuvia sanoja, jotka ei häiritse elämää jos niiden ei anna häiritä.
Elokuussa julkaistaan uutena suomennoksena klassikko Sylvia Plathin Lasikello. Aiemmin julkaistu nimellä Lasikellon alla. Kirja teki aikoinaan suuren vaikutuksen ja en malttais odottaa tätä uutta versioo. Ei mun lukemisen aiheet siis ainakaan tule tässä kevenemään.
Jos haluat lukea rankan kasvutarinan niin lue tää.
StoryTelissä annoin tähtiä 3/5.
